Helsingin HO 24.10.2008 3001

Lapsen tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano - uusi päätös tapaamisoikeudesta

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

PORVOON KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 5.6.2008

Hakija
A

Asiaan osallinen
B

Asia
Lapsen huolto/tapaamisoikeus, täyt.pano

Vireille 26.3.2008

Hakemus

Hakija A on vaatinut, että B

  • tuomitaan Porvoon käräjäoikeuden hänelle määräämään 1.000 euron uhkasakkoon, sekä
  • viiteen 200 euron lisäerään, yhteensä 1.000 euroa, hänen estettyään C:tä tapaamasta isäänsä talvilomalla 18.2.-24.2.2008 ja sen jälkeen viikonlopputapaamisissa 14.-16.3.2008, 4.-6.4.2008, 25.-27.4.2008 ja 16.-18.5.2008.

B on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3.120,05 eurolla laillisine korkoineen alkaen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Lisäksi käräjäoikeuden tulee tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 17 §:n perusteella kieltää B:tä olemasta yhteydessä C:hen silloin kun tämä on isänsä luona.

Käräjäoikeuden tulee määrätä, että C tapaa isänsä kesällä ajalla 20.-29.6.2008 jotta pois jäänyt talvilomatapaaminen voitaisiin korvata.

Porvoon käräjäoikeus on 1.2.2008 asettanut B:lle uhkasakon, jotta hän sallisi myös A:n ja hänen poikansa C:n väliset tapaamiset joka kuukauden kolmantena viikonloppuna perjantaisin kello 14 sunnuntaihin kello 18 ja myös sallimaan, että C oleskelee isänsä luona talviloman 2008 aikana 18.2.-24.2.2008.

Uhkasakko on asetettu 1.2.2008 alkaen kuuden kuukauden ajanjaksolle.

Tapaamisten toteutuminen

Ensimmäinen tapaaminen käräjäoikeuden päätöksen antamisen jälkeen olisi ollut samana viikonloppuna kuin päätös annettiin eli 1.-3.2.2008, mutta tuolloin B ilmoitti heti A:lle, että C on sairaana eikä voi tulla tapaamiseen. A tyytyi tuolloin ilmoitukseen, koska päätös oli vasta annettu.

Seuraava tapaaminen olisi ollut talvilomatapaaminen 18.2.-24.2.2008. Samalla viikolla oli myös isän ja C:n sekä Helsingin sosiaaliviranomaisten väliset tapaamiset lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa laadittavaa selvitystä varten. Nämä tapaamiset oli sovittu tiistai- tai perjantaipäiviksi.

B salli aluksi tapaamisen ja haki C:n tapaamiseen maanantaiaamuna. Tapaaminen sujui hyvin; C leikki isänsä luona ja hänellä oli myös kaverina tuttavaperheen lapsi. Hän nautti selvästi olostaan.

B kuitenkin soitti tapaamisen aikana useita kertoja C:n puhelimeen ja iltaa kohti mentäessä soittaminen kiihtyi. Puheluita oli useita ja ne kestivät puoli tuntia kerrallaan. Niissä B vaati C:tä tulemaan kotiin. Lopulta C sanoi, että hän haluaisi kotiin, koska hänellä on ikävä äitiä. Eräässä puhelussa hän kysyi äidiltään, että "saitko sen nauhalle?".

Tämän jälkeen B alkoi vaatia isää palauttamaan lapsen kotiin ja uhkasi A:ta poliisilla ja Iastensuojeluviranomaisilla. Lopulta A, jolle tilanne oli täysin uusi, suostui vielä samana iltana palauttamaan C:n kotiin. C ei ollut koskaan ennen isän kanssa ollessaan sanonut, että hän haluaisi isän luota kotiin ja isä ajatteli nyt, että tilanteen rauhoittamiseksi lapsi pitää viedä kotiin.

Isä ajatteli myös, että C voisi tulla takaisin hänen luokseen viimeistään keskiviikkona, jolloin C:n piti olla isänsä kanssa sosiaalityöntekijöiden palaverissa. Tästä tapaamisesta oli myös sovittu B:n kanssa, mutta kun isä meni hakemaan C:tä Porvoosta sovittuna aikana keskiviikkoaamuna, B ei tullutkaan. Isä soitti Porvoon lastensuojeluviranomaisille, jotka yrittivät neuvotella B:n kanssa. He kävivät myös B:n kotona neuvottelemassa tapaamisen sallimisesta, mutta turhaan.

Myöhemmin isä sai tietää, että lastensuojeluviranomaiset olivat jo edellisenä iltana käyneet äidin luona lastensuojelullisista syistä.

B lähetti myös isälle tekstiviestejä keskiviikkona väittäen, että sosiaalityöntekijät olisivat päättäneet siirtymisestä valvottuihin tapaamisiin ja että isä tulisi saamaan asiasta kirjallisen päätöksen. Isä tarkasti asian ja sai kuulla Porvoon sosiaaliviranomaisilta, että väite oli perätön.

C:n piti tulla toiseen tapaamiseen sosiaaliviranomaisten kanssa myös saman viikon perjantaina. B suostui tuomaan lapsen tähän tapaamiseen vain sillä ehdolla, että lapsi palautetaan hänelle sen jälkeen. Hän ei myöskään tuonut C:n vaatteita tai allergialääkkeitä mukanaan.

Seuraava tapaaminen olisi ollut kolmen viikon kuluttua tästä eli 14.-16.3.2008. Tähänkään tapaamiseen B ei ole tuonut C:tä.

Sama on toistunut sen jälkeen myös 4.4, 25.4 ja 16.5. Kertaakaan joka kolmas viikko määrätyt tapaamiset eivät ole onnistuneet.

B:n perustelut tapaamisten estämiselle ovat samat kuin ennen uhkasakon asettamista. Hän on isälle väittänyt C:n pelkäävän ja ettei isä anna ruokaa lapselle. Tämä on täydellisesti ristiriidassa sen kanssa, miten C on käyttäytynyt isäänsä tavatessaan mm. sosiaaliviranomaisten palavereissa. Niissä C istuu isänsä sylissä ja puhelee tälle sekä viihtyy isänsä seurassa.

Porvoon käräjäoikeuden antaman uhkasakon asettamista koskevan päätöksen jälkeen B ei ole suostunut antamaan lasta isälle kuin yhteen Kokkolan käräjäoikeuden päätöksen mukaiseen vajaan vuorokauden mittaiseen tapaamiseen.

Asiaan osallinen

Vaatimukset

Asiaan osallinen B on pyytänyt, että hakemus hylätään.

Mikäli uhkasakko tuomitaan maksettavaksi, B on pyytänyt sen määrän alentamista puoleen uhkasakkolain 11 §:n perusteella.

A:n vaatimia oikeudenkäyntikuluja paljoksutaan. Asian valmistelusta ei tule korvata 3 tuntia enempää.

Perusteet

Hakija A vaatii, että käräjäoikeuden määräämä uhkasakko tuomitaan B:n maksettavaksi.

B toteaa, että hänellä on ollut talviloman 18.2.2008-24.2.2008 ja sen jälkeisten viikonlopputapaamisten osalta hyväksyttävä syy olla noudattamatta käräjäoikeuden päätöstä.

Taustaa

B:n ja A:n pojan, 29.3.2003 syntyneen C:n, huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva asia on vireillä Kokkolan käräjäoikeudessa. Asiaan ollaan tekemässä käräjäoikeuden pyytämää olosuhdeselvitystä siten, että selvitys valmistuu todennäköisesti kesäkuuhun mennessä. Kokkolan käräjäoikeus antoi asiassa 18.6.2007 väliaikaismääräyksen ja Porvoon käräjäoikeus antoi 1.2.2008 päätöksen määräten B:n uhkasakon uhalla sallimaan tapaamiset. Hovioikeuden pääkäsittely asiassa on todennäköisesti 6.6.2008 (kutsua ei ole vielä tullut).

A ei ole koskaan huolehtinut lapsesta pitempiä aikoja, kun A on ollut kiireinen ja keskittynyt omaan työhönsä. Tapaamiset ovat tapahtuneet B:n kotona tai valvottuina turvakodilla.

B suostui Kokkolan käräjäoikeudessa tapaamisten osalta tehtyyn sovintoon, kun hän oletti, että lapsen isä ymmärtää lapsen vaikeahoitoisuuden ja huolehtii lapsestaan ja tämän lääkityksestä ja ruokailusta tapaamisten aikana. A ei kyennyt eikä edes halunnut huolehtia pienen pojan terveyteen ja ruokailuun liittyvistä asioista.

C:llä on vaikeahoitoinen infektioastma ja hyönteisallergia hengenvaarallisine tiloineen (anafylaksia).

Tällä hetkellä tilanne on se, että lapsi pelkää mennä isän luokse. Hän kärsii siellä myös ruuan ja juoman puutteesta.

Talvilomatapaaminen 18.2.2008-24.2.2008

A ja hänen isänsä tulivat hakemaan C:tä autolla 18.2.2008 aamulla klo 8.30 Kahvila Paahtimon edestä Porvoosta. B oli tehnyt C:lle eväät ja selvitti lapsen ruokailuun liittyviä asioita.

B kehotti A:ta ostamaan C:lle Seretide-nimisen astmalääkkeen, jota C saa aamuin illoin 12 tunnin välein klo 7-8 ja klo 19-20. B oli laittanut pojan mukaan reseptin ja C:n sairasvakuutuskortin. A pyysi B:tä vielä muistuttamaan asiasta ja niin B tekikin. Kaikesta tästä huolimatta A ei ostanut C:lle tärkeää astmalääkettä eikä siten myöskään lääkinnyt häntä.

C soitteli tapaamisen aikana omalla puhelimellaan äidilleen ja pyysi tätä hakemaan hänet kotiin. A sulki viimein C:n nähden pojan oman puhelimen, mikä oli C:tä kovasti järkyttänyt. A ilmoitti myöhemmin C:n puhelimen menneen kiinni ja että hän ei tiedä pin-koodia. Kun poika edelleenkin halusi tulla takaisin, A suostui siihen, että äiti hakisi lapsen Kampin linja-autoasemalta kello 22.00.

C oli nälkäinen ja janoinen sekä uupunut. Hän kertoi, että oli saanut vain kerran päivällä ruokaa, makaronia, syötyään aamulla äidin luota lähtiessään kello 7.00. C nukahti välittömästi bussiaseman penkille ja nukkui koko bussimatkan Porvooseen. Kotona hän söi ja joi runsaasti sekä jatkoi uniaan heti ruokailun jälkeen. Seuraavina päivinä C kieltäytyi lähtemästä isänsä luo ja pakeni sängyn alle itkemään, ettei häntä vain pakotettaisi isän luokse.

Perjantaina 22.2.08 C suostui lähtemään käymään isänsä luona, kun äiti häntä houkutteli lähtemään. B ehdotti A:lle päivätapaamisia viikonlopun aikana, jotta hän saisi rakennettua luottamusta C:hen pehmeästi, mutta A ei suostunut, kuten ei ollut aikaisemminkaan lomaviikolla suostunut.

Laissa tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta säädetään, että kaikki lasta koskevat toimenpiteet on suoritettava hienovaraisesti ja lasta järkyttämättä. B ei halua järkyttää enempää lastaan ja olettaa myös isän toimivan lasta ja hänen toiveitaan kunnioittaen.

B joutui tekemään asiassa lastensuojeluilmoituksen, kun kävi ilmi C:n huolenpidon laiminlyönnit.

Tapaaminen 14.3.-16.3.2008 ja sen jälkeen

B yritti ennen 14.3.2008 tapaamista selittää A:lle lapsen tilannetta ja toiveita aloittaa vähitellen tapaamiset. Hän kertoi C:n kieltäytyvän lähtemästä hänen luokseen Helsinkiin ja tarjosi isälle mahdollisuutta päivätapaamisina totuttaa C:tä, C:n toiveiden mukaan.

C soitti isälleen ja kieltäytyi jyrkästi tulemasta Helsinkiin isänsä luokse, johon isä vastasi että C:n on pakko tulla hänen luokseen oikeuden päätöksen mukaisesti. C aneli isäänsä tulemaan Porvooseen häntä tapaamaan puistoon ja kahvilaan tai uimahalliin. Yhteisymmärrystä ei syntynyt.

Samanlainen isän ja C:n välinen puhelinkeskustelu toistui 4.4.2008 perjantaina, joka päättyi siihen, että A sanoi lopuksi C:lle heidän pian olevan aina yhdessä. C järkyttyi A:n sanomisesta niin paljon, että lopetti puhelun ja alkoi itkeä, että hän ei halua asua isän kanssa vaan äidin ja siskon kanssa. Tämän puhelun jälkeen hän on jopa herännyt öisin ja puhunut ja itkenyt ko. asiasta, kuten myös päivisin.

Edellä olevan perusteella B katsoo, että hänellä on ollut perusteltu syy olla noudattamasta käräjäoikeuden päätöstä. Koska käräjäoikeuden 18.6.2008 antama päätös ei ole vielä lainvoimainen ja B on omalta osaltaan yrittänyt myötävaikuttaa päätöksen mukaisten tapaamisten toteutumiseen, B katsoo olevan perusteita jättää uhkasakko tuomitsematta tai ainakin alentaa sen määrää.

Todistelu

Hakijan kirjalliset todisteet

H1. Porvoon käräjäoikeuden päätös 1.2.2008
H2.Kokkolan käräjäoikeuden päätös 18.6.2007
H3. HUS:n arvio C:n psyykkisestä voinnista ja kehitystasosta
H4. Valokuvia
H5. Virka-apupyyntö
H6. B:n tekstiviestit 21.12.2007-23.5.2008
Teema: B:n kieltäytyminen tuomasta C:tä tapaamisiin milloin sairaudesta, milloin huonosta hoidosta, C:n mielipiteestä, vanhempien välisestä suhteesta jne. johtuen sekä muutettujen ehtojen asettaminen sekä B:n toiminta ja uhkailut 18.2.2008 talvilomatapaamisen aikana

Hakijan henkilötodistajat

Hakijan kutsumina on kuultu hakijaa A:ta itseään todistelutarkoituksessa ja todistajina D:tä, sosiaalityöntekijä E:tä puhelimitse sekä hakijan äitiä F:ää.

A kertoi, ettei yksikään isän ja lapsen välinen tapaaminen ole toteutunut Porvoon käräjäoikeuden 1.2.2008 antaman päätöksen jälkeen.

Talvilomasta A kertoi, että hän haki isänsä kanssa 18.2.2008 C:n Porvoosta. C:n ollessa isänsä luona B soitti ja sai C:n haluamaan äitinsä luokse. A:n mukaan B oli lähettänyt tekstiviestejä kumpaankin puhelimeen ja uhkaillut poliisilla ja B on ilmoituksen tekemisellä sosiaalivirastoon. Puheluita tuli illan aikana ja kaksinumeroinen luku tekstiviestejä. A kertoi, että C:n ollessa hänen luonaan he söivät ja C leikki monta tuntia. A:n mukaan C haluaa selkeästi sitä, mitä äiti haluaa, muutoin kaikki menee hyvin. Poika haluaa kotiin, koska äiti haluaa hänet kotiin. Yhtä kortisonilääkettä B ei ollut laittanut mukaan, mutta kaikki muut mukana olleet lääkkeet poika sai isänsä luona ollessaan. A vei pojan linja-autoasemalle kello 22.00 ja kello 23.00 poika oli Porvoossa. B oli A:lle kertonut, että poika nukahti niinkin aikaisin kuin jo kello 24.00 yöllä.

Seuraava tapaaminen piti olla 14.3.2008. Keskiviikkona 13.3. oli määrä olla sosiaalitoimistossa tunnin mittainen tapaaminen, jossa olisivat läsnä A ja B ja C. B ei kuitenkaan tuonut poikaa tapaamiseen. Kun isä meni hakemaan C:tä Porvoosta, B ei tullutkaan paikalle. Isä soitti Porvoon lastensuojeluviranomaisille jotka yrittivät neuvotella B:n kanssa. Perjantaina C tuli isän luokse, mutta B ei tuonut lääkkeitä tai muita tarvikkeita C:lle.

Sosiaaliviranomaiset olivat kysyneet A:lta jossain vaiheessa, olisiko hän valmis lyhyellä varoitusajalla ottamaan pojan luokseen, jos poika otetaan huostaan.

A kertoi, että jossain vaiheessa C palautettiin hänen luokseen pariksi tunniksi. Sosiaalityöntekijä oli tuolloin paikalla. A totesi, että B on laittanut C:n soittamaan hänelle ja pettymään tapaamisiin kerta toisensa jälkeen.

C:n syntymäpäivät olivat olleet 29.3.2008. A pyysi 4.4.2008 C:tä luokseen, mutta tekstiviestitse hänelle ilmoitettiin, ettei C pääse tulemaan, koska hänellä on synttärit, vaikka ne olivat olleet jo edellisenä viikonloppuna. Tuolloin ja he olivat olleet noin tunnin verran kahvilassa Porvoossa ja C oli jäänyt äitinsä kanssa viereiseen pöytään.

Seuraava tapaaminen olisi ollut 25.4.2008, mutta C kertoi olevansa kipeänä eikä hän tullut Helsinkiin.

Seuraava tapaaminen oli 16.5.2008 ja edellisenä päivänä C soitti isälleen intoa täynnä. A sanoi hänelle, ettei voi ottaa häntä luokseen, koska niin on sovittu äidin kanssa. Tapaamisesta ei tullut mitään.

A kertoi hoitaneensa C:tä ja tavanneensa C:tä tämän syntymästä lähtien. Hän seurusteli vuosia B:n kanssa ja syksyllä 2006 he olivat vielä yhdessä. A:n mukaan B valehtelee C:tä koskevista asioista. Siksi hän on kirjannut ylös tekstiviestejä. Tapaamiset sovittiin yhdessä A:n ja B:n kesken viime kesänä. A:n mukaan ei ole kyse siitä, etteikö hän haluaisi nähdä poikaansa. Tapaamisoikeudesta on päätetty Helsingin käräjäoikeudessa ja sen jälkeen vuonna 2007 määrätty toisen kerran porrastetut tapaamiset. B:n muutettua Kokkolaan eivät tapaamiset onnistuneet.

A totesi, että häntä on kutsuttu tapaamiseen Porvooseen sen takia, että sovitut tapaamiset menisivät sekaisin.

D kertoi olleensa A:n luona ja he tekivät keittiöinventaariota. D tuli A:n luo kello 17-18 aikoihin. Paikalla oli D:n ja A:n lisäksi D:n ystävätär ja heidän lapsensa. Lapset leikkivät normaalisti. C hakeutui aluksi isänsä suojaan, mutta lapset jatkoivat leikkiä tutustuttuaan paremmin toisiinsa.

D:n mukaan A:lla oli jääkaapissa kotiruokaa ja lapsille annettiin jogurttia ja leipää. C ei vaikuttanut kovin nälkäiseltä, mutta ruokaa oli saatavilla.

D kertoi, ettei heistä kukaan soitellut mihinkään, mutta C:n äiti soitti tämän puhelimeen ja myös A oli puhelimessa. C oli puhelimessa lyhyitä pätkiä ja A pidempiä jaksoja. Aluksi C:n äiti soitti puolen tunnin välein ja noin kello 21.00 jälkeen viiden minuutin välein. C sai toistakymmentä puhelua tai ainakin lähemmäs kymmenen. C antoi välillä puhelimen isälleen ja päinvastoin. Loppua kohti puhelut muuttuivat sellaisiksi, että C piti viedä linja-autoasemalle Kamppiin. Siitä puhuttiin monta kertaa. C sanoi, ettei hän voi jäädä isänsä luokse yöksi ja että isän pitää viedä hänet linja-autoasemalle. D:n mukaan on luonnollista, että C rupesi haluamaan äitinsä luokse kun hänelle saatiin aikaan ikävä soittelemalla tälle puhelimella. C sanoi haluavansa kotiin, koska isä ei anna lääkkeitä ja ruokaa, vaikka C:llä oli voileipiä edessään koko ajan.

D arvioi itse, että puheluilla oli iso osuus C:n koti-ikävään. D ei ollut koskaan aiemmin tavannut C:tä. D ei ainakaan havainnut, että C olisi itse soittanut äidilleen.

Hakijan kirjallisena todisteena olevat valokuvat (H4) D totesi ottaneensa omaan käyttöönsä, ei oikeudenkäyntiä varten.

E kertoi olevansa koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja ammatiltaan sosiaalityöntekijä. Hän totesi tekevänsä parhaillaan olosuhdeselvitystä A:n osalta Helsingin puolesta ja Porvoon sosiaalilautakunta tekee kyseistä selvitystä B:n osalta. E kertoi tavanneensa B:n kerran ja A:ta 6-7 kertaa. C:tä ja A:ta hän on tavannut yhdessä kaksi kertaa sekä tehnyt yhden kotikäynnin A:n luokse.

E:n mukaan A on tavannut C:tä kolme kertaa eli 8.3.2008 Porvoossa Pelastusarmeijan lastenkodissa, sekä kotikäynneillä 12.3.2008 ja 19.3.2008. E:n mukaan tapaaminen 8.3.2008 oli hyvä. Isä ei ollut pitkään aikaan nähnyt poikaansa. C oli vapautunut ja iloinen ja nautti isän kanssa olemisesta. Tapaamisista E on jutellut myös G:n kanssa. Tapaamisissa on ollut sama kaava eli aluksi C halusi jutella tädeille. C kertoi, ettei halua olla isän luona, vaan kahvilla yms. Lopulta C keskittyi isän kanssa olemiseen. E totesi, että hänelle tuli sellainen olo, että poikaa oli valmisteltu tätien kohtaamiseen, mutta unohti sitten tapaamisen ja halusi vain olla isänsä kanssa. Uusi piirre tapaamisissa oli se, että aluksi C rupesi pitämään valmistettua puhetta ja sanoi, että "Minun piti kertoa". E:n kollega G oli kirjannut tämän ylös.

E:lle ei jäänyt sellaista vaikutelmaa, että lapsi olisi pelännyt isäänsä. E:n käsityksen mukaan tapaamisia on peruttu paljon ja B:n mukaan C pelkää isäänsä, mutta sosiaalityöntekijät eivät ole sellaista huomanneet.

E kertoi, että suunnitellun viikon hiihtolomatapaamisen aikana C ehti olla päivän isänsä luona, kun hänet palautettiin Porvooseen. E ei ole antanut ohjetta, että tapaamiset pitäisi keskeyttää ja olisi ryhdyttävä lastensuojelutoimenpiteisiin. E:n mukaan lastensuojelu on ollut B:n perheessä mukana ja B:n luokse on tehty kotikäynti. Lastensuojelun asiakkuus ei ole koskenut ainakaan suoraan C:tä, vaan B:n vanhinta lasta.

Kotikäynnistä 19.3.2008 E kertoi, että C oli sanonut, ettei halua olla isänsä luona. E:llä ei ollut tietoa, että C tulisi isänsä luokse asumaan.

Helmikuun tapaamisen piti olla 22.2.2008, mutta se peruuntui. Myös 20.2.2008 piti olla tapaaminen, mutta sekään ei toteutunut. E ei muistanut, mitä B sanoi peruuntumisten syyksi.

Lapsen terveydestä E kertoi kuulleensa jonkin verran B:ltä. C:n kanssa E ei ole puhunut terveyteen liittyvistä asioista, mutta isä on kertonut tilanteen ja äidin huolen. Kesälomatapaaminen oli 2007 peruuntunut juuri sen vuoksi, että vanhemmilla oli erimielisyyksiä liittyen pojan terveyteen.

F kertoi nähneensä C:n viimeksi tämän syntymäpäivänä 29.3.2008 kahvilassa Porvoossa. C oli tuolloin kuin ennenkin, leikki ja jutteli. F kertoi tavanneensa C:tä annenkin. C ei ollut pelokas eikä vierastanut ketään. He olivat kahvilassa noin tunnin verran. Syntymäpäivätapaamista oli A ehdottanut F:lle.

F kertoi, että A:lla on toinenkin lapsi eli 11-vuotias tytär, joka oli viime kesänä kokoajan isänsä kanssa. Myös joulun aikoihin hän oli kolme viikkoa isänsä luona. Tytär ei ole valittanut, ettei saisi isänsä luona ruokaa. Tytär on asunut 2-vuotiaasta asti Espanjassa ja jo 6-vuotiaana hän rupesi tekemään lentomatkat Suomeen yksin.

Asiaan osallisen kirjalliset todisteet
A1. Puheluerittely ajalle 18.2.2008-19.2.2008
A2. Lastensuojeluilmoitus
A3. Kansaneläkelaitoksen päätös asumistuesta 18.3.2008
A4. Porvoon sosiaali- ja terveyskeskuksen päätös 9.5.2008
Teema: Lastensuojelun asiakkuuden päättyminen
A5. Lastensuojelu 19.2.2008
A6. Lääkärinlausunto, lastentautien erikoislääkäri, 16.3.2007
Teema: lapsen vaikeahoitoisuus, infektioalttius, hengenvaarallisen reaktion kehittyminen, syyt äidin toimintaan varmistaa lapsen turvallisuus
A7. Potilastieto 10.9.2007-23.9.2007
Teema: isällä ei kykyä huolehtia lapsesta pitkäaikaisesti, peruste äidin toimintaan varmistaa lapsen turvallisuus
A8. Potilastieto 3.1.2008-21.1.2008
Teema: lapsen sairaudet
A9. Potilastieto 24.1.2008-11.4.2008
Teema: lapsen sairaudet
A10. Selvitys/todistus 1.2.2008
Teema: lapsen sairaus 1.2.2008-3.2.2008
A11.Lääkärintodistus, terveyskeskuslääkäri/yleisl.erik.lääkäri, 11.4.2008
Teema: lapsen sairaus 11.4.2008-12.4.2008
Al2. Epikriisi 11.4.2008
Teema: B:n terveydentila
A13. Potilastieto 25.4.2008
Teema: lapsen sairaus
A14. Lääkärintodistus, terveyskeskuslääkäri/yleisl.erik.lääkäri, 11.4.2008
Teema: lapsen sairaus 19.5.2008-21.5.2008

Asiaan osallisen henkilötodistajat

Asiaan osallisen kutsumina on kuultu asiaan osallista B:tä itseään todistelutarkoituksessa ja todistajina B:n sisarta H:ta, hänen äitiään J:tä sekä K:ta.

A kertoi, että C itse soitti hänelle kun oli vierailulla isänsä luona. B keskusteli C:n kanssa kahteen otteeseen ja tämä halusi kotiin. A:lle soitettujen puhelujen kesto oli hyvin lyhyt. C oli ruvennut itkemään, joten B haki hänet kotiin. B:n mukaan C ei ollut saanut säännöllistä astmalääkitystä, jonka reseptin B oli antanut A:lle. B ei ollut ehtinyt ostaa kyseistä astmalääkettä apteekista. B teki asiasta lastensuojeluilmoituksen ja sopi sosiaalityöntekijä E:n kanssa tapaamisen siirtämisestä. C oli matkan aikana pissannut ja kakannut housuun, oli nälkäinen ja nukahti heti matkalla kotiin. C söi paljon kotona, sillä hän oli ollut ruuan puutteessa.

13.3.2008 olivat C ja isänsä käyneet puhelinkeskustelun, jossa poika oli pyytänyt isäänsä käymään Porvoossa. B totesi sanoneensa pojalleen, että tämä saa pyytää isäänsä milloin tahansa käymään. A oli puhelimessa sanonut pojalleen, että "Sinun pitää tulla Helsinkiin, minä en tule Porvooseen. Pian olemme aina yhdessä". C oli sanonut, ettei hän halua tulla, johon A oli sanonut "Älä tule sitten". Sen jälkeen C oli itkenyt hirveästi. B:n mukaan C pelkää mennä isänsä luo Helsinkiin ja tämä oli myös sanonut, ettei uskalla mennä isän luokse. Sama aihe oli ollut 4.4.2008. B:n mukaan C pelkää, ettei hän saa enää tulla kotiin.

B kertoi C:n sairastaneen koko talven ja kevään. Pojalla oli ollut korvatulehdus, poskiontelontulehdus ja allergia-arvot olivat yli 700, kun normaaliarvo on noin 30. Pojalla on ollut astmalääkitys kokoajan päällä ja hänellä on ollut hengitysvaikeuksia. A ei B:n mukaan ole koskaan hoitanut ainuttakaan astmakohtausta koska A ei ole koskaan asunut heidän kanssaan. B ja A erosivat 1.5.2003. A:lla oli aiemmin aina paljon töitä eikä tämä tullut katsomaan poikaansa, ettei itse sairastu. A:lla oli tapaamisissa tapana leikkiä 5-10 minuuttia sohvalla lapsen kanssa ja nukahti sitten itse. B totesi itse tehneensä aina ruoat yms. lapselle. Joskus meni kuukausikin, ettei A tullut käymään, vaikka asui lähellä heitä. B ei voi ymmärtää, mistä A nyt olisi oppinut, miten elää vaikeasti astmaattisen lapsen kanssa.

B kiisti, että lastensuojeluviranomaiset olisivat 19.2.2008 uhanneet lapsen huostaanotolla tai että nämä olisivat käyneet hänen luonaan.

H kertoi, että hän on tavannut käydessään Porvoossa keskimäärin kerran viikossa B:tä ja C:tä.

Helmikuussa 2008 oli A soittanut C:lle kännykkään ja C:tä piti suostutella vastaamaan puhelimeen, koska tämä ei olisi halunnut vastata. C on pyytänyt isäänsä luokseen Porvooseen käymään. Joskus C on ollut väsynyt ja sanonut, että nyt hän ei puhu. H kertoi, että viikoilla 11-12 oli C:n isä soitellut C:lle, koska oli tulossa C:n synttärit. Keväällä isän ja pojan tapaamiset eivät olleet toteutuneet. H totesi, ettei hän ole kuullut äidin puhuvan pojalleen pahaa tämän isästä. H:n mukaan C on kekseliäs poika, jolla on omat mielipiteet.

Ennen syntymäpäivää C oli puhunut, mitä lahjoja haluaa isältään ja että isä voisi tuoda lahjat kahvilaan. Muuten C on viime aikoina ainakin todistajan kuullen puhunut vähemmän isästään kuin aikaisemmin. Välillä C on ollut iloinen ja välillä vähemmän iloinen isästään puhuessaan. C ei ole halunnut lähteä isänsä luo Helsinkiin.

H kertoi nähneensä C:n ja tämän isän viimeksi alkuvuodesta, kun oli sovittelijoiden tapaaminen. H ei osallistunut kyseiseen tapaamiseen, vaan toimi C:n hoitajana. Helsingissä kahvilassa hän on nähnyt isän ja pojan yhdessä kaksi kertaa, kun A on tullut hakemaan C:tä. C ei paljon reagoinut isäänsä, koska isäkään ei reagoinut C:hen, mutta lähti kuitenkin isänsä mukaan. H:n mukaan C haluaisi kovasti tavata isäänsä Porvoossa, mutta heidän pitäisi varmasti tutustua uudelleen toisiinsa. H:n mukaan A:lla ei ole lastenhoitokokemusta, joten on järkevää, että tapaamiset tapahtuvat valvotuissa olosuhteissa.

H uskoo, että B pyrkii siihen, että isä ja lapsi tapaavat Kokkolan käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti. B on yrittänyt suostutella C:tä joskus lähtemään isänsä luokse. On kuitenkin vaikea lähteä Helsinkiin matkustelemaan, kun poika on sairas. H ei tiennyt, onko C tietoinen siitä, miten huono ilmanlaatu Helsingissä on.

J kertoi olleensa koko C:n elinajan perheen apuna ja hän on viettänyt aikaa B:n ja lasten kanssa. J:n mukaan A ei ole sopiva C:n hoitajaksi.

J kertoi puhelusta 17.2.2008, että C ei halunnut isän luo. Aänitys oli päällä. C oli sairaana ja hänellä oli oksetustauti ja oli siksi vastahakoinen lähtemään talvilomalle. A oli sanonut C:lle: "Äiti tietää mitä tästä seuraa". Puhelun jälkeen C itki. Tämä tapahtui C:n kotona. J:n mukaan C ei ole ollut aina halukas lähtemään isänsä luokse. A on sanonut C:lle, että "Kohta me ollaan aina yhdessä". C itkee sitä, että hänen pitää olla isänsä luona kauemmin. Tapaamisesta 18.2.2008 J totesi, että varmasti äiti on yrittänyt puhua lapselle ja saada hänet käymään isänsä luona. Lasta pelottaa, että hän joutuu jäämään isänsä luokse.

J kertoi, että maaliskuussa heillä oli ollut C:n syntymäpäivän johdosta tapaaminen kahvilassa Porvoossa ja syntymäpäivälahjojen tuonnista oli sovittu 29.3.2008. C ei halunnut lähteä ja hän istui eri pöytään kuin isänsä. C:tä piti houkutella isänsä pöytään. J totesi, että he lähtivät hyvillä mielin pois kahvilasta. J ei tiennyt, kenen aloitteesta kyseinen tapaaminen toteutui.

J:n mukaan C haluaisi isän tulevan Porvooseen ja on useita kertoja sanonut näin, mutta A taas halusi C:n tulevan Helsinkiin, koska sosiaalityöntekijät olivat niin määränneet.

J totesi ihmettelevänsä sitä, miten B jaksaa pitää sellaisen kannan, ettei koskaan puhu kielteistä A:sta ja kehottaa lasta tapaamaan isäänsä, vaikka taustalla on traumoja liittyen muunmuassa pahoinpitelyihin ja isän huutamisiin.

J katsoo, että C:n pelot isän kanssa kahdestaan olemisesta ovat C:n omaa ajattelua eikä häneen ole haluttu vaikuttaa millään tavalla.

K kertoi olevansa kuvataiteilija, mutta työskennelleensä viimeiset kuusi vuotta Porvoon kaupungin päiväkodeissa. Hän opiskelee lisäksi kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa.

K kertoi sattuneensa joskus olemaan paikalla Helsingissä, kun C oli isänsä kanssa. K kertoi leikkineensä usein C:n kanssa. C puhuu hyvin vähän isästään. Keväällä 2008 he olivat olleet kahvilla Porvoon vanhassa kaupungissa. C oli silloin sanonut toivovansa, että hänellä olisi toisenlainen isä.

Kun K oli ollut B:n luona kylässä, oli A soittanut C:lle. B yritti houkutelle poikaansa vastaamaan puhelimeen. K:n mukaan C rupatteli normaalisti isänsä kanssa, mutta sanoi yht'äkkiä nähneensä isän tönäisseen äidin seinään. C oli sanonut "Kyllä minä muistan, minulla on hyvä muisti". A oli kieltänyt tämän asian täysin.

Maaliskuun puolivälissä 2008 C oli sanonut, että äiti kuolee kohta ja että isä tappaa äidin. C sanoi isän tönineen äitiä. K oli yrittänyt selittää, että vaikka aikuiset joskus riitelevät, eivät he aina välttämättä tee samoin.

Välillä C ei ole halunnut vastata puhelimeen kun A soittaa. K oli myös kuullut jonkin tapaamisen peruuntuneen, kun C oli ollut sairas. K uskoo B:n toivovan, että isä tapaisi poikaansa muulloinkin kuin oikeuden määrääminä päivinä ja että C:llä ja A:lla olisi normaali isä ja lapsi-suhde.

K piti ymmärrettävänä, että koska C on allerginen, on äidillä huoli, että hän saa kohtauksen Helsingissä. Allergia on pahentunut. C on sanonut, ettei halua tulla Helsinkiin, mutta ei syytä siihen.

Tuomiolauselma

B tuomitaan Porvoon käräjäoikeuden hänelle 1.2.2008 määräämään uhkasakkoon.

Uhkasakon peruserä on 1.000 euroa ja lisäksi talvilomatapaamiselta 18.-24.2.2008 ja neljältä viikonlopputapaamiselta 14.-16.3.2008, 4.-6.4.2008, 25.-27.4.2008 ja 16.-18.5.2008, joiden kaikkien kohdalla B ei ole noudattanut Kokkolan käräjäoikeuden 18.6.2007 antamaa päätöstä väliaikaisesta tapaamisoikeudesta (talviloman suhteen täsmennetty Porvoon käräjäoikeuden päätöksellä 2.1.2008), tuomitaan 200 euron lisäerä jokaiselta estyneeltä tapaamiselta, yhteensä 1.000 euroa, eli uhkasakon määrä kaikkiaan 2.000 euroa.

B velvoitetaan lisäksi korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa 2.601,55 eurolla laillisine korkoineen lukien 30 päivää tuomion antamisesta.

A:n muut vaatimukset jätetään tutkimatta.

Valtion varoista maksetaan B:n avustamisesta 1.183,40 euroa, josta arvonlisäveron osuus 213,40 euroa.

Tuomion perustelut

Tapaamisoikeuden toteutuminen

Asiassa on selvää, että C:n ja hänen isänsä väliset tapaamiset ovat helmikuun alun jälkeen toteutuneet hyvin heikosti. 18.2.2008 on tapaaminen kestänyt yhden päivän, vaikka sen oli tarkoitus kestää viikon ajan. Tästä ei sinänsä ole erimielisyyttä, ei myöskään siitä, että tapaamiset eivät ole lainkaan toteutuneet 14.3, 4.4, 25.4 ja 16.5 alkaneina viikonloppuina.

Hyväksyttävä syy uhkasakon tuomitsemisen esteenä

B on esittänyt, että C pelkää isäänsä ja varsinkin oleskelua hänen luonaan muualla kuin Porvoossa. Tästä pelkotilasta on esitetty näyttönä B:n ja hänen kutsumansa todistajien kertomukset. Näitä kertomuksia on syytä epäillä varsinkin kun niissä on ilmaistu, että lapsi itse olisi itsenäisesti muodostanut mielipiteensä. Todistaja E, jonka asiantuntemusta ja puolueettomuutta ei ole syytä epäillä, ei ole havainnut mitään merkkejä väitetyistä pelkotiloista. Sitä vastoin hänellä on havaintoja siitä, miten lapsi on toistanut äitinsä mielipiteitä. Tätä tukee myös L:n psykologinlausunto (H3). Myös D:n todistajanlausunto tukee ajatusta, että B yrittää vaikuttaa negatiivisesti poikansa mielipiteisiin isästään. Joka tapauksessa on lähtökohtaisesti katsottava, että C ollessaan vain viisi vuotta vanha ei ole riittävän kehittynyt itse päättämään täytäntöönpanosta. B ei voi siten tällä perusteella vapautua vastuustaan.

B on myös vastustanut tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa vedoten C:n sairasteluun. Asiassa esitetyn perusteella on selvää, että C:n terveydentila ei ole hyvä hänen kärsiessä allergioista, astmasta ja infektioherkkyydestä. Tämä on kuitenkin ollut hyvin tiedossa sekä Kokkolan käräjäoikeuden päättäessä 18.6.2007 väliaikaisesta tapaamisoikeudesta että Porvoon käräjäoikeuden päättäessä 1.2.2008 tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta. Mitään sellaista ei ole näytetty, jonka perusteella olisi syytä olettaa C:n terveydentilassa tapahtuneen näiden päätösten jälkeen mitään merkittäviä muutoksia.

Lisäksi on otettava huomioon, että lapsen heikko terveys vain akuuteissa tapauksissa voi olla este tapaamisoikeuden toteutumiselle. Muissa tapauksissa se vanhempi, jonka luona lapsi kulloinkin on, ottaa luonnollisesti vastuun lapsen terveydestä. B ei ole näyttänyt, että C olisi ollut akuutin sairauden takia estynyt tapaamasta isäänsä niinä viikonloppuina, jolloin tämän on Kokkolan käräjäoikeuden päätöksen mukaan tullut tapahtua. Mitä tulee C:n yleiseen terveydentilaan, A on siitä tietoinen. Asiassa ei ole näytetty mitään sellaista, jonka perusteella objektiivinen tarkastelu antaisi syytä olettaa A:n hoitavan lasta siten, että tämän terveys olisi vaarassa. Se, että B ja hänen lähisukulaisensa mahdollisesti vilpittömästi ovat tätä mieltä, ei ole hyväksyttävä syy kieltäytyä toteuttamasta oikeuden määräyksiä.

Kaikkiaan käräjäoikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty mitään sellaista, joka näyttäisi, että B:llä olisi kertaakaan ollut hyväksyttävä syy jättää tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä noudattamatta.

Tuomittavan uhkasakon määrä

B ei ole miltään osin täyttänyt niitä velvoitteita, joiden turvaamiseksi uhkasakko on asetettu. Hän ei ole myöskään näyttänyt, että hänen maksukykynsä olisi merkittävästi alentunut sen jälkeen kun uhkasakko asetettiin 1.1.2008. Muitakaan perusteltuja syitä uhkasakon määrän alentamiselle ei ole esitetty.

Hakijan muut vaatimukset

Tässä oikeudenkäynnissä on käsitelty ainoastaan kysymystä siitä, onko ollut syytä tuomita Porvoon käräjäoikeuden 1.2.2008 asettamaa uhkasakkoa maksettavaksi. A:n täytäntöönpanomääräystä ja tapaamisoikeuden muutosta koskevia vaatimuksia ei ole mahdollista käsitellä tässä oikeudenkäynnissä, vaan ne on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

A on voittanut jutun kaikilta osin. B on velvollinen korvaamaan hänen tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulunsa.

Asianajaja ZZ on laskuttanut ennen suullista käsittelyä kaikkiaan 7,5 tunnista ja lisäksi 3 tunnin palkkiota vastaavan määrän puhelinneuvotteluista ja haastehakemuksen laatimisesta. Ottaen huomioon asian laatu, käräjäoikeus katsoo, että kohtuudella vaadittu työmäärä ennen suullista käsittelyä ei voi ylittää 8 tuntia. Muuten vaadittuja oikeudenkäyntikuluja ei ole syytä alentaa.

Asiaan osallisen avustajan palkkio

B:lle on Porvoon oikeusaputoimiston päätöksellä 28.4.2008 myönnetty oikeusapua ilman omavastuusosuutta ja hänen avustajakseen on määrätty varatuomari XX.

XX:n vaatima palkkio on kohtuullinen ja lainmukainen.

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 24.10.2008

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 29.7.2008 hylännyt B:n pyynnön käräjäoikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä ja keskeyttämisestä

Hovioikeuden pääkäsittely asiassa on toimitettu 26.9.2008.

Valitus

B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan.

B ei ollut manipuloinut asianosaisten lasta C:tä. Lapsen ja isän tapaamisen estymiseen 18.2. - 24.2.2008 oli ollut hyväksyttävä syy, sillä A itse oli keskeyttänyt tapaamisen katsoessaan keskeytyksen olevan lapsen edun mukaista. Hiihtolomaviikon perjantaina B oli saanut lapsen suostuteltua muutaman tunnin tapaamiseen eikä uhkasakko tämänkään vuoksi ollut perusteltu. Tapaaminen oli jäänyt toteutumatta 14.3. - 16.3.2008 A:n oman käytöksen vuoksi. Lapsi oli vuonna 2006 nähnyt A:n pahoinpitelevän B:tä ja A oli muutoinkin käytöksellään pelottanut lapsen. Tapaamiset 4.4. - 6.4.2008, 25.4. - 27.4.2008 ja 16.5. - 18.5.2008 olivat peruuntuneet, koska lapsi oli ollut sairaana. Myös A:n lasta pelottanut käytös oli vaikuttanut näiden tapaamisten peruuntumiseen.

Lapsen sairaus oli estänyt isän ja lapsen tapaamiset myös käräjäoikeuden nyt kysymyksessä olevan 5.6.2008 antaman päätöksen jälkeen lukuunottamatta onnistunutta tapaamista 14 - 15.6.2008.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1.903,20 eurolla korkoineen.

18.2.2008 alkaneen tapaamisen keskeytymisen syynä oli ollut B:n lukuisat yhteydenotot, joissa hän oli vaatinut lapsen palauttamista sekä uhannut poliisilla ja lastensuojeluviranomaisilla. Tilanteen rauhoittamiseksi A oli palauttanut lapsen olettaen saavansa hänet vielä takaisin, mutta B oli estänyt tapaamisen jatkumisen. Käräjäoikeudessa kuultujen todistajanlausuntojen perusteella B:n väitteitä lapsen pelkotiloista oli pidettävä epäuskottavina. Lapsi ei ollut myöskään riittävän vanha päättämään itse tapaamisoikeuden täytäntöönpanosta, joten B ei ollut voinut vapautua tapaamisten toteutumiseen liittyvästä vastuustaan.

4.4., 25.4. ja 16.5.2008 alkaviksi suunniteltujen tapaamisten peruuntumisen syyksi oikeudessa esitettyjä väitteitä lapsen terveydentilasta ei voinut pitää uskottavina. Jos väitteet olisivat pitäneet paikkansa, olisi ne esitetty syyksi A:lle tapaamisten perumisten yhteydessä.

Käräjäoikeuden 5.6.2008 antaman päätöksen jälkeen ainoastaan tapaaminen 14 - 15.6.2008 oli onnistunut. Tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa koskevia muita asioita ei ollut kuitenkaan vireillä.

Kokkolan käräjäoikeuden päätös 19.9.2008

Kokkolan käräjäoikeus on antanut 19.9.2008 uuden päätöksen C:n huollosta ja tapaamisoikeudesta. Hovioikeus on pyytänyt B:tä ja A:ta ilmoittamaan, vaikuttaako Kokkolan käräjäoikeuden päätös nyt kysymyksessä olevan asian käsittelyyn.

B on katsonut, ettei kyseinen 19.9.2008 annettu päätös vaikuttanut tähän uhkasakon tuomitsemista koskevaan asiaan, jossa Porvoon käräjäoikeus oli antanut päätöksen jo 5.6.2008.

A on katsonut, että kyseisellä päätöksellä oli varsin suuri merkitys myös tässä täytäntöönpanoasiassa, koska isällä ei ollut todettu olevan estettä tavata lastaan. Lisäksi A on todennut, ettei B ollut sallinut lapsen tavata isäänsä käräjäoikeuden aikaisemman väliaikaismääräyksenkään mukaisesti kuin yhtenä viikonloppuna 18.2.2008 jälkeen. Kokkolan käräjäoikeuden päätös 19.9.2008 ei estänyt myöskään uhkasakon tuomitsemista. A oli kuitenkin ilmoittanut tyytymättömyyttä päätökseen lapsen huollon ja asumisen osalta, koska lapsi oli edelleen määrätty asumaan äitinsä luona.

Todisteet

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden päätöksestä ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. A on lisäksi vedonnut Helsingin ja Porvoon sosiaalilautakuntien lausuntoihin lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa sekä B:n sähköpostiviesteihin 18.6. - 4.8.2008 ja B epikriisiin 27.5. - 25.6.2008, lähetteeseen 26.5.2008 ja lääkärinlausuntoon 7.6.2007.

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja B:tä sekä todistajina D:tä, F:ää, E:tä, H:ta, J:tä ja M:ää. E:tä on kuultu puhelimitse.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Käsittelyratkaisu

Hovioikeus on ottanut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin ja 26 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla huomioon A:n ja B:n uusina kirjallisina todisteina esittämät asiakirjat.

Kokkolan käräjäoikeuden päätöksen 19.9.2008 vaikutus täytäntöönpanoasian käsittelyyn

Asianosaisten välillä on 13.2.2007 lukien ollut Kokkolan käräjäoikeudessa vireillä C:n huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asiaa, jossa A on vaatinut lapsen huollon uskomista vanhemmille yhteisesti ja lapsen määräämistä asumaan hänen luonaan. Molemmat vanhemmat ovat esittäneet lisäksi lapsen tapaamisoikeutta koskevia vaatimuksia. Kokkolan käräjäoikeus oli sanotun asian yhteydessä 18.6.2007 antanut lapsen tapaamisoikeudesta väliaikaismääräyksen, jonka täytäntöönpanoa koskeva asia on nyt hovioikeuden käsiteltävänä B:n valitettua Porvoon käräjäoikeuden 5.6.2008 antamasta uhkasakon tuomitsemista koskevasta päätöksestä. Jo tätä aikaisemmin Porvoon käräjäoikeus oli 1.2.2008 päättänyt A:n hakemuksesta sanotun väliaikaismääräyksen mukaisen lapsen tapaamisoikeuden täytäntöönpanoon liittyvästä uhkasakon asettamisesta ja Helsingin hovioikeus oli 24.6.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n asettamispäätöksestä tekemän valituksen. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 17 §:n 3 momentin mukaan tapaamisoikeudesta annettu väliaikaismääräys on voimassa, kunnes tuomioistuin lopullisesti päättää asiasta, jollei päätöstä tätä ennen peruuteta tai muuteta.

Kokkolan käräjäoikeuden 19.9.2008 antamassa päätöksessä C:n huolto on uskottu vanhemmille yhteisesti siten, että A:n oikeudet huoltajana on rajoitettu koskemaan oikeutta saada eri viranomaisilta tietoja lapsen asioista. Lapsi on määrätty asumaan äidin luona. Tapaamisoikeudesta annetun määräyksen mukaan lapsi tapaa isäänsä tämän asuinpaikkakunnalla parittomina viikkoina perjantaista kello 17 sunnuntaihin kello 19 sekä loma-aikoina käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla. Kokkolan käräjäoikeuden päätös 19.9.2008 on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 43 §:n 1 momentin nojalla heti pantavissa täytäntöön, vaikka päätös ei olisikaan saanut lainvoimaa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 17 §:n mukainen lapsen tapaamisoikeudesta 18.6.2007 annettu väliaikaismääräys ei näin ollen ole enää voimassa.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 27 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian vireilläolo ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei päätöksen täytäntöönpanoa ole kielletty tai määrätty keskeytettäväksi taikka ellei huollosta ja tapaamisoikeudesta ole annettu uutta täytäntöönpanokelpoista päätöstä tai väliaikaismääräystä. Jos täytäntöönpanon perusteena olevaa lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä (väliaikaismääräystä) muutetaan täytäntöönpanokelpoisella uudella päätöksellä, voi tämä sanotun lainkohdan mukaan estää aikaisemman päätöksen (väliaikaismääräyksen) täytäntöönpanon. Tällöin ei myöskään aikaisemman perustepäätöksen (väliaikaismääräyksen) täytäntöönpanossa asetettua uhkasakkoa voitaisi tuomita maksettavaksi.

Kokkolan käräjäoikeus on edellä selostetulla tavalla antanut 18.6.2007 C:n tapaamisoikeudesta väliaikaismääräyksen, jonka mukaan lapsi tapaa isäänsä A:ta joka kolmantena viikonloppuna alkaen perjantaina kello 14 ja päättyen sunnuntaina kello 18. B on velvoitettu sallimaan nämä tapaamiset sakon uhalla (Porvoon KO 1.2.2008 ja Helsingin HO 24.6.2008) ja hänet on Porvoon käräjäoikeudessa 5.6.2008 tuomittu lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 19 §:n 1 momentin nojalla asetettuun uhkasakkoon, vaikka uhkasakon asettamista koskeva Porvoon käräjäoikeuden 1.2.2008 antama päätös ei olekaan ollut vielä lainvoimainen. B ei ole hakenut valituslupaa Helsingin hovioikeuden 24.6.2008 antamaan päätökseen, joten uhkasakon asettamispäätös on tullut lainvoimaiseksi elokuussa 2008. B on nyt kysymyksessä olevalla valituksella valittanut hovioikeuteen edellä mainitusta Porvoon käräjäoikeuden 5.6.2008 antamasta päätöksestä, jolla hänet on tuomittu maksamaan asetettu uhkasakko. Ennen hovioikeuden B:n sanotun valituksen johdosta nyt kysymyksessä olevassa asiassa antamaa päätöstä, täytäntöönpanon perusteena olevaa Kokkolan käräjäoikeuden päätöstä 18.6.2007 (väliaikaismääräystä) on muutettu Kokkolan käräjäoikeuden lopullisella päätöksellä 19.9.2008.

Hovioikeus toteaa, että uhkasakko, jonka tuomitsemisesta nyt on kysymys, oli asetettu lainvoimaisesti ennen Kokkolan käräjäoikeuden päätöstä 19.9.2008. Porvoon käräjäoikeus on myös jo 5.6.2008 eli ennen Kokkolan käräjäoikeuden uutta lapsen tapaamisoikeutta koskevaa perustepäätöstä 19.9.2008 tuominnut 1.2.2008 (24.6.2008) asetetun uhkasakon maksettavaksi sellaisesta B:n toimesta tapahtuneesta lapsen tapaamisoikeuden estämisestä, joka oli tapahtunut 18.2. - 18.5.2008 välisenä aikana Kokkolan käräjäoikeuden 18.6.2007 antaman väliaikaismääräyksen ollessa voimassa. Kokkolan käräjäoikeus on lisäksi päätöksessään 19.9.2008 entisestään selvästi laajentanut lapsen tapaamisoikeutta eli C:n tapaamisoikeus suhteessa isäänsä on edelleen voimassa ja uuden päätöksen nojalla lapsi tapaa isäänsä A:ta selvästi useammin kuin mikä oli tilanne väliaikaismääräyksen voimassa ollessa.

Hovioikeus katsoo, ettei Kokkolan käräjäoikeuden 19.9.2008 lapsen tapaamisoikeudesta antama uusi päätös edellä selostetuissa olosuhteissa estä Kokkolan käräjäoikeuden lapsen tapaamisoikeudesta 18.6.2007 antaman väliaikaismääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä lainvoimaisesti asetetun uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi hovioikeuden nyt kysymyksessä olevalla päätöksellä, vaikka Porvoon käräjäoikeuden uhkasakon tuomitsemisesta antama nyt valituksen kohteena oleva päätös 5.6.2008 ei olekaan vielä lainvoimainen.

Uhkasakon tuomitseminen

B ja A sekä todistajina kuullut D, F, E, H ja J ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä kertoneet asian ratkaisuun vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu. Todistajana kuultu M on kertonut yleisesti isän ja lapsen välisistä suhteista sekä tapahtumista elokuussa 2008. Tapahtumista keväällä 2008 hän ei ole osannut kertoa.

Käräjäoikeus on päätöksensä perusteluissa esitettyä näyttöä arvioituaan katsonut, ettei asiassa ollut esitetty mitään sellaista, joka näyttäisi, että B:llä olisi kertaakaan ollut hyväksyttävä syy jättää tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä noudattamatta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut eikä asiassa ole aihetta arvioida asiassa esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus on tehnyt.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 20 §:n ja uhkasakkolain 11 §:n nojalla hovioikeus kuitenkin katsoo, että B:n henkilökohtaiset taloudelliset olosuhteet sekä muut asiaan vaikuttavat B:n valituksessa mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen on perusteltu syy tuomittavan uhkasakon määrän alentamiseen puoleen sekä uhkasakon peruserän että kunkin lisäerän osalta. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsee uhkasakon asetettua pienempänä ja muuttaa näiltä osin käräjäoikeuden päätöstä.

Hovioikeus toteaa vielä, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus tasapainoiseen kehitykseen, hyvinvointiin ja myönteisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin. Lapsen edun mukaista on, että hänellä on toimiva ja myönteinen suhtautuminen myös siihen vanhempaan eli tässä tapauksessa isään, jonka luona hän ei asu. Esitetty selvitys huomioon ottaen B:n ja A:n välillä on voimakkaita ristiriitoja, jotka vaikeuttavat lasta koskevien asioiden hoitamista. Vanhempien riidat ovat jatkuessaan uhka lapsen hyvinvoinnille.

Oikeudenkäyntikulut

B, joka pääosin häviää asian, on velvollinen korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Hovioikeus katsoo, ettei kohtuullinen työmäärä ennen pääkäsittelyä suoritettujen toimenpiteiden osalta voi ylittää neljää tuntia.

Päätöslauselma

Muutos käräjäoikeuden päätökseen:

Käräjäoikeuden tuomitseman uhkasakon määrää yhteensä kaikkiaan 2.000 euroa alennetaan yhteensä 1.000 euroon.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

B velvoitetaan maksamaan A:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa yhteensä 1.659,20 euroa (sis. alv 299,20 e), jolle määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden päätöksen antamispäivästä lukien.

Valtion varoista maksetaan varatuomari XX:lle palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa 900 euroa ja arvonlisäveron osuutena 198 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Antti Kuningas
Hovioikeudenneuvos Matti Rintala
Hovioikeudenneuvos Helena Sunila

Valmistelija:
viskaali Anu Vannassalo

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.