Helsingin HO 26.09.2008 2702

Törkeä petos

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 3.4.9

Syyttäjä
Kihlakunnansyyttäjä Arto Rajamäki

Vastaaja(t)
A

Asianomistaja(t)
Metallityöväen työttömyyskassa

Asia
Törkeä petos

Vireille 17.12.2007
Selostus asiasta
Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Törkeä petos (6160/R/0005017/06)
Rikoslaki 36 luku 2 § 1

18.9.2002 - 26.12.2003

Jyväskylä

Espoossa asuva A on hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä tahallaan erehdyttänyt Metallityöväen työttömyyskassaa maksamaan hänelle perusteettomasti ansiopäivärahaa ajalta 18.9-31.12.2002, 10.1-18.4.2003 ja 13.5-13.11.2003 yhteensä 14.478,93 euroa ilmoittamalla tekemissään ilmoituksissa, että olisi ollut työtön em. ajan, vaikka hän on tosiasiallisesti:

  • työskennellyt 16.9.2002 alkaen XX Oy:ssä, saaden 31.12.2002 asti perusteettomasti ansiopäivärahaa
  • erottuaan itse 9.1.2003 ilman pätevää syytä on hänelle tullut korvaukseton määräaika 10.1-9.4.2003, jolta ajalta on saanut perusteettomasti ansiopäivärahaa
  • työskennellyt 13.5-30.5.2003 välisen ajan YY Oy:ssä, saaden perusteettomasti ansiopäivärahaa
  • erottuaan itse 30.5.2003 ilman pätevää syytä on hänelle tullut korvaukseton määräaika 31.5-28.8.2003, jolta ajalta on saanut perusteettomasti ansiopäivärahaa
  • työskennellyt 23.6-22.10.2003 välisen ajan Maalausliike ZZ:n palveluksessa, saaden perusteettomasti ansiopäivärahaa
  • saanut ajalta 23.10-13.11.2003 perusteettomasti ansiopäivärahaa, koska lomakorvaukset työsuhteen päätyttyä tulee jaksottaa
  • viimeinen perusteeton maksu on tapahtunut 26.12.2003.

A on tavoitellut teollaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen tärkeänä.

Vastaus

A on tunnustanut menetelleensä syytteessä mainituin tavoin ja myöntänyt syytteen oikeaksi. Sen, onko A teollaan tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä, hän on jättänyt käräjäoikeuden harkintaan.

Todistelu

Henkilötodistelu
A todistelutarkoituksessa

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen perustuu A:n tunnustamiseen. A on ilmoittanut, että syytteen teonkuvauksessa mainitut aikamäärät ja rahamäärät pitävät paikkansa.

A:n työttömyyskassalle aiheuttama vahinko on ollut syytteessä mainittu 14.478,93 euroa. Tämä on vahingon bruttomäärä. A:n ennakonpidätyksen jälkeen saama taloudellinen hyöty on tätä määrää jonkin verran pienempi.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n rikoksellaan tavoittelema hyöty ei ole ollut rikoksen luonne huomioon ottaen huomattava. Näin ollen A:n syyksi luettavaa petosta ei ole pidettävä törkeänä, vaan rikoslain 36 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna petoksena.

A:n tavoittelema hyöty ja rikoksellaan asianomistajalle
Metallityöväen Työttömyyskassalle aiheuttama vahinko huomioon ottaen A:n rikoksesta on tuomittava vankeusrangaistus. Vankeusrangaistus voi olla rikoksesta kulunut aika ja se, että ennen tätä rikosta A:ta ei ollut tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, huomioon ottaen ehdollinen. A:ta ei ole rikosrekisterin mukaan myöskään tämän teon jälkeen tuomittu mistään taloudellisesta rikoksesta. Kun A:lla on ulosotossa maksettavana nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta aiheutuva korvausvelvollisuus, käräjäoikeus ei pidä tarkoituksenmukaisena tuomita hänelle ehdollisen rangaistuksen tehosteeksi oheissakkoa.

Syyksilukeminen
A on syyllistynyt siihen tekoon, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta paitsi kun A ei ole tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä, hän on syyllistynyt törkeän petoksen asemesta petokseen.

Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden ratkaisu ilmenee oheisesta tuomiolauselmasta.

Vastaaja
A

Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset
1) Petos 18.9.2002-26.12.2003

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
4 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 30.4.2010.

Lainkohdat
1) Rikoslaki 36 luku 1 § 1

Muut lausunnot
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Matti Lahti
Lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 26.9.2008

Valitus

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti törkeästä petoksesta sekä että A:lle tuomittua ehdollista vankeusrangaistusta korotetaan ja hänet tuomitaan oheissakkoon.

A:n syyksi luetun petosrikoksen aiheuttaman vahingon bruttomäärä oli ollut 14.478,93 euroa ja hänen ennakonpidätyksen jälkeen saamansa taloudellinen hyödyn määrä oli ollut tätä määrää jonkin verran pienempi. Taloudellisen hyödyn määrä oli ollut huomattava ja teko täytti näiltä osin rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin 1-kohdassa mainitun törkeän petoksen kriteerin. A:n teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä huomioon ottaen hänen saamansa taloudellisen hyödyn huomattava kokonaismäärä ja vastaava vahingon määrä, pitkä tekoaika ja säännöllisesti toistuneet erehdyttämistoimet.

A:lle tuomittu neljän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus oli selvästi lievempi kuin vastaavista teoista yleensä tuomittavat rangaistukset ja siten vastoin rangaistuskäytännön yhtenäisyyden periaatetta. A oli lisäksi tuomittu ennen nyt kysymyksessä olevan rikoksen tekemistä ja myös rikoksen tekemisen aikana ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sanotun rikoksen tekoaikana tehdyistä rikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusten yleisestävyys vaati A:n tuomitsemista ehdollisen rangaistuksen lisäksi oheissakkoon. Rikoksesta johtuva korvausvelvollisuus ei voinut tarkoituksenmukaisuussyynä estää oheissakon tuomitsemista.

Vastaus
A ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Syyttäjä on hovioikeuden tuomion liitteenä olevasta käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla vaatinut käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla 18.9.2002-26.12.2003 tehdystä törkeästä petoksesta, koska A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä tahallaan erehdyttänyt Metallityöväen työttömyyskassan maksamaan hänelle perusteettomasti ansiopäivärahaa ajalta 18.9.-31.12.2002, 10.1.-18.4.2003 ja 13.5.-13.11.2003 yhteensä 14.478,93 euroa ilmoittamalla tekemissään ilmoituksissa, että hän oli ollut työtön edellä mainitun ajan, vaikka hän oli syytteessä selostetulla tavalla ollut joko töissä tai hänellä ei olisi ollut oikeutta päivärahaan ilman pätevää syytä tapahtuneen työstä eroamisensa vuoksi taikka sen vuoksi, että lomakorvaukset työsuhteen päätyttyä tuli jaksottaa. Syytteen mukaan A oli tavoitellut teollaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A on käräjäoikeudessa tunnustanut menetelleensä syytteessä mainituin tavoin ja myöntänyt syytteen oikeaksi, mutta jättänyt käräjäoikeuden harkintaan oliko hän tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä.

Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa katsonut, että A:n rikoksellaan tavoittelema hyöty ei ollut ollut rikoksen luonne huomioon ottaen huomattava ja että A:n syyksi luettua rikosta ei ollut tämän vuoksi pidettävä törkeänä. Käräjäoikeus on tuominnut A:n petoksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus ei ole pitänyt A:n tuomitsemista syyttäjän vaatimaan oheissakkoon tarkoituksenmukaisena, koska A:lla oli ollut ulosotossa maksettavana nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta aiheutuva korvausvelvollisuus.

Syyttäjä on edellä kohdassa valitus selostetuilla perusteilla hovioikeudessa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä petoksesta, koska petoksella oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja koska petos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Syyttäjä on liittänyt valitukseensa kaksi Helsingin hovioikeuden aikaisempaa ratkaisua vuosilta 2004 ja 2006, joissa vastaajien oli katsottu 25.2.1995-15.9.1998 ja 1.9.2000-26.6. 2002 tavoitelleen huomattavaa hyötyä ja heidät oli tuomittu rangaistukseen törkeästä petoksesta. Näissä ratkaisuissa perusteettomasti maksetun työmarkkinatuen tai työttömyyspäivärahan määrä oli ollut 110.464 markkaa ja 158.786,78 markkaa vastaten 18.578,71 ja 26.706,02 euroa. Nyt kysymyksessä olevassa 18.9.2002-26.12.2003 tehdyssä teossa perusteettoman ansiopäivärahan määrä on ollut 14.478,93 euroa eli pienempi kuin syyttäjän hovioikeudelle toimittamissa hovioikeuden aikaisemmissa ratkaisuissa. Toisaalta korkein oikeus on ratkaisussaan 5.4.2004 (Dnro R 2003/123) katsonut, että noin 92.000 markan eli noin 15.475 euron taloudellisen hyödyn tuottanut työttömyyspäivärahojen perusteettomaan maksuun liittynyt petos ei ollut törkeä. Korkeimman oikeuden ratkaisu on kuitenkin perustunut ilmeisesti työvoimaviranomaisten epäjohdonmukaiseen menettelyyn liittyvään teon kokonaisarviointiin eikä niinkään siihen etteikö taloudellinen hyöty olisi ollut huomattava.

Syyttäjä on valituksessaan kiinnittänyt huomiota myös Espoon käräjäoikeuden nyt kysymyksessä olevan teon kanssa samana päivänä 3.4.2008 ratkaisemaan rikosasiaan, jossa käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen 1.1.2004-30.6.2005 tehdystä työttömyyspäivärahojen aiheettomaan maksuun perustuneesta 8.373, 44 euron (49.786,21 mk) oikeudettoman taloudellisen hyödyn tuottaneesta teosta ja jossa käräjäoikeus oli katsonut, että vastaaja ei ollut tavoitellut huomattavaa taloudellista hyötyä ja että kysymyksessä ei näin ollen ollut ollut törkeä petos. Syyttäjän valituksen johdosta Helsingin hovioikeus on 22.8.2008 antamassaan ratkaisussa katsonut, että vastaajan petosrikoksella saamaa taloudellista hyötyä 8.373,44 euroa oli pidettävä huomattavana ja että tekoa oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen huomioon teon kesto puolitoista vuotta ja työttömyyskassalle aiheutettu vahinko. Sanotuilla perusteilla hovioikeus on tuominnut vastaajan törkeästä petoksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Helsingin käräjäoikeudessa vuonna 2001 laaditun suosituksen mukaan kysymyksessä voisi olla törkeä petos, kun taloudellinen hyöty oli 8.000-10.000 euroa. Helsingin hovioikeuspiirin laatuhankkeen 8.11.2007 päivätyn raportin "Rangaistuslajin valinta ja ehdollisen rangaistuksen täytäntöönpano" mukaan rangaistuslajin valinnassa ns. KELA-petoksissa alle 5.000 euron omaisuuden arvo voisi vielä johtaa sakkorangaistukseen kun raja muutoin olisi 3.000-4.000 euroa. Kouvolan hovioikeuspiirissä on laadittu 28.9.2007 päivätyt ohjeelliset rangaistustaulukot rangaistuksen mittaamista varten. Ohjeissa on katsottu, että kysymyksessä voisi olla törkeä petos, kun vahingon määrä/tavoiteltu hyöty ylittää 7.000 euroa. Kouvolan hovioikeuden taulukoissa on kuitenkin huomautettu, että muilla tunnusmerkistötekijöillä voi olla vahingon määrää suurempi merkitys. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että huomattavana taloudellisena hyötynä voitaisiin pitää noin 10.000 euroa. Ja toisaalta, "Vaikka tekijä onnistuisikin hankkimaan lähes petoksella reilusti yli 10.000 euroa, tekoa ei välttämättä pidetä kokonaisuutena arvostellen törkeänä". (Dan Frände ym. Keskeiset rikokset Helsinki 2006 s. 664).

Hovioikeus toteaa, että rangaistus A:n nyt kysymyksessä olevasta teosta on määrättävä rikoslain 6 luvun perusteella. Mainitun luvun 3 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin ja rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Mainitut lainkohdat on otettava huomioon myös määrättäessä rangaistusta rikoslain 36 luvussa tarkoitetusta petosrikoksesta. Keskeiset rikoskohtaiset törkeysarvostelun perusteet löytyvätkin rikoksen tunnusmerkistöjä sekä rikoksen törkeysarviointiin liittyviä perusteita tulkitsemalla. Toisaalta myös rangaistuskäytännön yhtenäisyydellä on tärkeä merkitys arvioitaessa onko petosrikoksella tavoiteltua hyötyä pidettävä rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla huomattavana ja voisiko petos tämän vuoksi olla törkeä, jos sitä myös kokonaisuutena arvostellen on pidettävä törkeänä. Vaikka edellä mainitut ohjeelliset ja oikeuskirjallisuuden kannanotot eivät voi sitoa tuomioistuinta tässä harkinnassa, niitä voidaan kuitenkin käyttää apuna arvioitaessa huomattavan hyödyn määrää voimassa olevan lain ja oikeuskäytännön mukaisesti, jotka puolestaan edellyttävät myös kuhunkin tekoon liittyvien rangaistuksen määräämiseen vaikuttavien olosuhteiden huomioon ottamista.

A on käräjäoikeudessa tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla. Hän ei ole itse vedonnut mihinkään sellaiseen erityiseen seikkaan, joka tulisi ottaa huomioon teon törkeyttä arvioitaessa. Käräjäoikeus on katsonut, että A:n rikoksellaan tavoittelema hyöty ei ole rikoksen luonne huomioon ottaen ollut törkeä. Käräjäoikeus ei ole tarkemmin perustellut näkemystään rikoksen luonteesta. Petosrikoksen luonteeseen voivat kuitenkin vaikuttaa muun muassa rikoksen asianomistajan laatu (muu kuin yksityishenkilö), kullakin yksittäisellä kerralla saadun hyödyn suhteellisesti pienempi määrä ja pitkähköstä ajasta johtuva hyödyn kokonaismäärän kasvaminen sekä mahdollisesti myös kysymyksessä olevan kaltaiseen petokseen liittyvät erityispiirteet, jotka johtuvat työttömyyspäivärahan niin sanotuista karenssisäännöistä ja lomarahan jaksotuksesta. Hyödyn määrää korottavana seikkana petoksen luonnetta arvioitaessa voi vaikuttaa myös, että rikoslain 39 luvun velallisen rikoksissa huomattavan hyödyn määrä on oikeuskäytännössä ollut selvästi korkeammalla tasolla kuin perinteisissä rikoslain 36 luvun petosrikoksissa. Toisaalta Helsingin hovioikeus on edellä mainitussa 22.8.2008 antamassaan tuomiossa pitänyt petosta myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen huomioon juuri teon kesto puolitoista vuotta ja työttömyyskassalle sanottuna ajanjaksona aiheutettu vahinko 8.373,44 euroa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A on nyt kysymyksessä olevalla syyttäjän rangaistusvaatimuksessa selostetulla teollaan tavoitellut selvästi yli 10.000 euron hyötyä ja että määrältään näin suurta hyötyä on pidettävä rikoslain 36 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla huomattavana sekä että A:n syyksi luettu petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon teon kesto yli yksi vuosi kolme kuukautta ja työttömyyskassalle aiheutettu vahinko 14.478,93 euroa.

Koska A on syyllistynyt törkeään petokseen, hänelle tuomittua vankeusrangaistusta on korotettava. Hovioikeus pitää rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaisilla perusteilla edellä mainitut teon luonteeseen vaikuttavat seikat huomioon ottaen oikeudenmukaisena rangaistuksena kuuden kuukauden ehdollista vankeusrangaistusta. Rikosrekisteritietojen mukaan A ei ole aikaisemmin syyllistynyt petosrikoksiin ja hänen syykseen on aikaisemmin luettu vain yksi varallisuusrikos (varkaus 25.11.2003). Hovioikeus katsoo, että ehdollista rangaistusta yksinään on mainitut seikat huomioon ottaen pidettävä riittävänä rangaistuksena nyt kysymyksessä olevasta teosta. Tämän vuoksi A:lle ei tuomita ehdollisen rangaistuksen ohessa sakkoa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Vastaaja
A

Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset
1)Törkeä petos 18.9.2002-26.12.2003

Rangaistusseuraamukset
Vankeus
6 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika, joka on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta, päättyy 30.4.2010.

Lainkohdat
1) Rikoslaki 36 luku 2 § 1

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Matti Rintala
Hovioikeudenneuvos Petri Leskinen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Leena Järvilahti

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.