Helsingin HO 06.11.2007 3565

Asianajajalle annettu varoitus - Suullinen käsittely hovioikeudessa

VALVONTALAUTAKUNNAN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
VALVONTALAUTAKUNTA/ Täysistunto 26.4.2007

13 § Valvonta-asian Dnro 50506 ratkaisu

Ratkaisun antamispäivä: 26.4.2007

Vireille: Suomen Asianajajaliiton hallitus

Asianajaja: A, Helsinki

Taustatietoja

Suomen Asianajajaliiton hallitus on kokouksessaan 15.12.2006 päättänyt saattaa vireille A:ta koskevan valvonta-asian sen selvittämiseksi onko hän lehti-ilmoituksellaan tai kotisivuillaan julkaistussa kuulutuksessa rikkonut hyvää asianajajatapaa.

A on 13.12.2006.Helsingin Sanomissa julkaissut ilmoituksen, jonka otsikkona on " Sotasyyllisyystuomion purkaminen". Ilmoituksessa A on kehottanut sotasyyllisyysoikeuden sotaan syyllisinä tuomitsemien henkilöiden ( 8 nimeä luetteloitu ilmoituksessa) sukulaisia ottamaan yhteyttä A:han mahdollisten tuomionpurkuhakemusten laatimiseksi. A toteaa ilmoituksessaan, että "olen tullut siihen tulokseen, että oikeuden päätös perustuu mitä ilmeisemmin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä mainituin tavoin seikkoihin, joiden perusteella tuomio voidaan purkaa" ja luetteloi tuomionpurulle katsomansa perusteet. Edelleen A toteaa, että sotasyyllisyystuomiolla on prejudisoivia vaikutuksia aina Karjalan kysymyksestä Suomen Nato-jäsenyyteen saakka, mistä syystä tuomion purkaminen oli myös välttämätöntä. Näiden prejudisoivien syiden takia asianosaisten piiri saattaa olla sukulaispiiriä laajempi. Ilmoituksen lopussa on A:n yhteystiedot ja maininta, että purkuhakemuksen laatimisesta ja asian ajamisesta laskutetaan toimeksiantajalta normaali asianajopalkkio.

A on myös kotisivuillaan julkaissut kuulutuksen maa- ja vesialueiden omistajille koskien Suomen ja Venäjän alueelle rakennettavaksi suunniteltua kaasuputkea. Kuulutuksessaan A toteaa kaasuputken olevan uhka Suomen ympäristölle, puolustukselle ja maa- ja vesialueiden yksityiselle omistukselle. Kuulutuksessaan A pyytää alueella maa- ja vesialueita omistavia yksityisiä ja juridisia henkilöitä ja kuntia ottamaan häneen yhteyttä venäläistä tahoa vastaan kohdistettavia oikeustoimia varten. A:n mukaan hän avustaa kaikkia alueen ja siihen liittyvien alueiden omistajia kaasuputken rakentamisen estämisessä ellei vastapuoli sitoudu todelliseen ja aitoon sovinnolliseen ratkaisemiseen.

A:lle on tämän pyynnöstä yksilöity kirjeellä 22.12.2006, että hallituksen päätös saattaa valvonta-asia vireille on perustunut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 § 2 momenttiin sekä asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden pääsääntöön.

Vastaus 22.12.2006 ja 12.1. ja 17.3.2007

A on myöntänyt julkaisseensa ilmoitukset. A on kiistänyt syyllistyneensä hyvän asianajajatavan rikkomiseen ilmoituksen julkaisemisella tai toimistonsa kotisivujen päivittämisellä.

A on lausunut olevansa vakuuttunut siitä, että sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä koskeva ilmoitus lisää kansalaisten luottamusta asianajajakuntaan. Kansan suuri enemmistö pitää sotasyyllisyystuomiota erittäin pahana historiallisena virheenä. Nyt kansalaiset näkevät, että on edes yksi asianajaja (siis asianajaja, ei varatuomari tai OTK), joka haluaa oikaista vääryyden ja toimii isänmaallisesti isänmaan hyväksi.

Valvontalautakunnalle 17.3.2007 lähettämässään kirjoituksessa A on viitannut liiton pääsihteerin B:n lehdessä antamaan haastatteluun, jossa B oli uhannut myös Karjalan maanpalautusasian johtavan kurinpitotoimiin A:ta kohtaan. A on ilmoittanut olevansa tämän asian suhteen ollut odottavana kannalla.

A on ilmoittanut olevansa vakuuttunut siitä, että hallitus lopettaa valvonta-asian käsittelyn hänen vastauksensa saatuaan. Kysymys oli A:n mukaan ollut asianajajan sananvapauden käyttämisestä Suomen perustuslain 2 luvun 12 §:n ja Euroopan ihmissoikeussopimuksen 10 artiidan nojalla. Jos näitä säännöksiä alemman tasoiset säännökset, kuten hyvä asianajajatapa, ovat ristiriidassa perustuslain tai ihmisoikeussopimuksessa taattujen vapausoikeuksien kanssa, täytyy alemman tasoisten säännösten väistyä. A on ilmoittanut, että jos hänelle määrätään kurinpidollinen seuraamus siitä, että hän on käyttänyt sananvapauttaan, hän tulee viemään asian aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka tutkittavaksi riippumatta siitä, kuinka ankara tai lievä seuraamus on. Vain vapauttava päätös kelpasi A:lle.

Valvontalautakunnan ratkaisu

Perustelut

Suomen Asianajajaliiton hallitus on käynnistänyt valvontamenettelyn A:ta kohtaan tämän sotasyyllisyysoikeudenkäyntien syyllisiä sekä maakaasuputkea koskevan ilmoittelun takia. Siltä osin kuin A on tiedustellut valvontamenettelyn käynnistämistä ns. Karjalan maiden palauttamista koskevassa asiassa, valvontalautakunta toteaa, että hallitus ei ole käynnistänyt tältä osin valvontamenettelyä A:ta kohtaan. Näin ollen tämän asian yhteydessä A:n menettelyä Karjalan maiden palauttamisasian osalta ei tutkita.

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 § 2 momentin mukaan asianajajan tulee esiintyä asiallisesti ja moitteettomasti sekä niin hyvin tehtäviä suorittaessaan kuin muutoinkin välttää kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa ja vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5 §:n mukaan asianajajan antamien tiedotuksien tulee olla asiallisia sekä sisällön ja muodon puolesta moitteettomia.

Asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden mukaan asianajotoimintaa koskevan mainonnan ja muun markkinoinnin on vastattava tosiasioita ja oltava asianajajakunnan arvon mukaista.

Lisäksi asianajotoiminnan markkinointia koskevassa ohjeessa todetaan asiakashankinnasta, että asianajaja ei saa hankkia toimeksiantoja kääntymällä suoraan asianosaisen puoleen vireillä olevassa asiassa. Milloin kuitenkin asianajajan hoitama asia koskee useiden samansuuntaisia etuja ja päämiehen tai oikeudenkäynnin edun voidaan katsoa vaativan, että asia hoidetaan yhteisesti, on asianajaja oikeutettu päämiehensä suostumuksella tarjoamaan palveluksiaan niille, joihin nähden hänellä on perusteltu syy olettaa, etteivät he ole toisen asianajajan vakinaisia asiakkaita tai ole jo kääntyneet toisen asianajajan puoleen. Konkurssiasioissa on edellä tarkoitettu menettely kielletty.

Arvioitaessa sitä, onko markkinointi asianajajakunnan arvon mukaista, kiinnitetään huomiota muun muassa mainonnan, kuten ilmoitusten ja esitteiden ulkoasuun ja sisältöön Asianajajakunnan arvon mukaista ei ole esimerkiksi vertaileva mainonta asianajajien kesken tai tietojen antaminen asiakkaista eikä erityisesti asianajopalvelujen tarjoaminen onnettomuuteen tai muusta samantapaisesta syystä hädänalaiseen asemaan joutuneille.

Valvontalautakunta toteaa, että A:lla on Suomen perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen turvaaman sananvapauden nojalla oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä niin sotasyyllisyyskysymyksistä kuin Suomen ja Venäjän alueelle suunnitellusta kaasuputkesta. A on kuitenkin julkaistuissa ilmoituksissaan markkinoinut asianajopalvelujaan, minkä osalta valvontalautakunnan ratkaistavana on nyt, onko A julkaisemillaan ilmoituksilla rikkonut hyvän asianajajatavan edellyttämää moitteetonta ja asiallista markkinointia ja onko markkinointi ollut asianajajakunnan arvon mukaista.

Ilmoituksissa esitetyt kannanotot siitä, että sotasyyllisyystuomioiden purkamiseen olisi olemassa laillisia perusteita ja siitä, että kaasuputken rakentaminen aiheuttaisi uhan Suomen ympäristölle, ovat A:n henkilökohtaisia mielipiteitä eikä niiden voida sanoa olevan yleisesti tunnustettuja tosiasioita. Ilmoitukset ovat luonteeltaan provosoivia ja kohdistuvat suoraan asianosaisiin eli ilmoituksissa lueteltujen henkilöiden sukulaisiin ja tiettyjen maa- ja vesialueiden omistajiin.

Valvontalautakunta katsoo, että A:n asianajopalvelujensa markkinointia edellä kerrotuissa julkaisuissa ei voida pitää asianmukaisena ja moitteettomana. Markkinoinnin sävy ja luonne on myös senlaatuista, että sitä ei voida pitää asianajajakunnan arvon mukaisena.

Säädökset ja määräykset

Laki asianajajista 7 § 2 ja 4 momentit.
Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet 2 § 2 momentti ja 5 §. Asianajotoiminnan markkinointia koskevat ohjeet 1 ja 5 kohdat.

Lopputulos
Varoitus.

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 6.11.2007

Ratkaisu, johon haettu muutosta
Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan täysistunto 26.4.2007 § 13 (Dnro 50506)

Asia
Asianajajalle annettu varoitus

Valittaja
Asianajaja A

Lausunnonantaja ja kuultava
Suomen Asianajajaliitto
Valtioneuvoston oikeuskansleri

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valitus

A valittanut valvontalautakunnan päätöksestä ja vaatinut, että päätös virheellisenä kumotaan ja varoitus poistetaan. Suullinen pääkäsittely hovioikeudessa oli välttämätön asian selvittämiseksi.

Valvontalautakunnan päätös loukkasi asianajajalle perus- ja ihmisoikeutena kuuluvaa sananvapautta. Jos alemman asteiset säännökset kuten asianajajien tapaohjeet olivat ristiriidassa sananvapauden periaatteen kanssa, alempien säännösten oli väistyttävä.

Varoitukseen johtanut ilmoituskokonaisuus oli julkaistu vuonna 2006 ja se oli liittynyt osittain A:n ammattitoimintaan ja osittain hänen muuhun yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen toimintaansa. Tutkimustensa perusteella A oli päättänyt alkuvuodesta 2006 julkaista kolme teesiä: 1) Karjalan suomalaisten maanomistajien oikeudet, 2) Itämeren vapaus liittyen Karjalan kysymykseen ja 3) Sotasyyllisyystuomion purkaminen/sotasyyllisyystuomion isänmaalle aiheuttamien traumojen purkaminen.

Ilmoitusten julkaiseminen oli ollut yksi osa mainittuja kolmea teesiä ja niiden puolustamista. A:n hoidettavaksi oli tullut ilmoitusten ansiosta yhteensä lähes sata toimeksiantoa, joten ilmoitukset olivat osuneet todelliseen oikeudelliseen ongelmakenttään. A oli kuitenkin joutunut kahden viimeksi mainitun teesin osalta yllättäen Suomen Asianajajaliiton hallituksen käynnistämien kurinpitotoimien kohteeksi.

Valvontalautakunnan päätöksen perustelut olivat melko ylimalkaiset ja niissä sanottiin vain, että markkinointia ei ollut voinut pitää asianmukaisena ja moitteettomana ja että markkinoinnin sävy ja luonne olivat olleet sellaiset, ettei niitä ollut voinut pitää asianajajakunnan arvon mukaisena. Päätöksessä ei kuitenkaan tarkkaan katsoen ollut perusteltu mikä kysymyksessä olevissa ilmoituksissa valvontalautakunnan mielestä oli ollut vikana.

A:n julkaisemat ilmoitukset eivät olleet olleet ristiriidassa tapaohjeiden kanssa ja valvontalautakunta oli asettunut A:ta ja hänen asiakkaitaan vastaan.

Tapaohjeiden säännöstä asianajajakunnan arvoa alentavasta menettelystä oli yleensä sovellettu vain tilanteissa, joissa asianajaja oli tuomittu rangaistukseen jostain rikoksesta. A:n menettely ei ollut millään tavalla alentanut asianajajakunnan arvoa. A oli tieteellisen työnsä tulosten julkaisemisen ohella hankkinut asiakkaita, joilla on ollut todellisen oikeussuojan tarve. A:lla itsellään asianajajana oli myös ollut vapaus ilmaista itseään.

Kurinpitotoimet olivat kohdistuneet viime kädessä A:n asiakkaisiin ja loukanneet heidän oikeusturvaansa, jonka takeena A oli toiminut. Valvontalautakunnan kurinpitopäätös oli kohtuuton ja virheellinen sekä A:n asiakkaita loukkaava.

A ei ollut toiminut myöskään vastoin Asianajajaliiton markkinointia koskevia ohjeita. Hän ei ollut rikkonut kieltoa hankkia toimeksiantoja vireillä olevassa asiassa, koska mikään A:n ilmoitteluun liittyvä asia ei ollut ollut vireillä tapaohjeiden tarkoittamalla tavalla.

A ei ollut vastuussa siitä, että asia oli hänestä riippumattomista syistä saanut suurta julkisuutta.

Suomen Asianajajaliiton hallituksen lausunto

Suomen Asianajajaliiton hallitus on 15.6.2007 päivätyssä A:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että valvontalautakunnan päätös oli oikea ja ettei sen muuttamiseen ollut aihetta.
Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan todennut A:n valvontalautakunnan päätöksen taustatietoja osassa kerrotuin tavoin julkaiseen Helsingin Sanomat -nimisessä sanomalehdessä 13.12.2006 ilmoituksen, jonka otsikkona oli ollut "Sotasyyllisyystuomion purkaminen", sekä kotisivullaan kuulutuksen maa- ja vesialueiden omistajille koskien Suomen ja Venäjän alueelle rakennettavaksi suunniteltua kaasuputkea.

Ensiksi mainitussa ilmoituksessa oli pyydetty siinä yksilöityjen henkilöiden oikeudenomistajia antamaan A:lle toimeksianto asiassa. Ilmoituksessa oli annettu ymmärtää, että sotasyyllisyystuomiolla oli prejudisoivia vaikutuksia "Karjalan kysymyksestä Suomen Nato-jäsenyyteen saakka, mistä syystä tuomion purkaminen oli myös välttämätöntä" ja tämän perusteella A oli esittänyt asianosaisten piirin saattavan olla sukulaispiiriä laajemman. Tämä ei liene ollut voinut tarkoittaa muuta kuin pyrkimystä saada toimeksiantoja muiltakin kuin tarkasti yksilöidyiltä tahoilta.

A:n kotisivut olivat tarkoitetut kaikkien halukkaitten tutustuttuvaksi ja niillä julkaistun kuulutuksen tarkoituksena oli ollut estää kaasuputken rakentaminen maa- ja vesialueiden omistajien toimeksiannosta. Kuulutuksen tarkoituksena olivat olleet myös mainittujen alueiden omistajilta saatavat toimeksiannot.

A oli hakiessaan Suomen Asianajajaliiton jäsenyyttä sitoutunut noudattamaan hyvää asianajajatapaa, mikä asetti rajoituksia asianajajalle muun muassa potentiaalisiin asiakkaisiin kohdistuvan ilmoittelun ja markkinoinnin suhteen. Tämä ei tietenkään rajoittanut A:n sananvapautta ja oikeutta ilmaista mielipiteensä kysymyksessä olevista asioista, vaan ainoastaan palvelujen markkinointia yksilöidyille asianosaisille. Rajoitusten ei voitu katsoa puuttuvan sananvapauteen sinänsä, vaan kyse oli siitä, että asianajajan asiakashankinnassakaan kaikki keinot eivät olleet sallittuja. Näin oli asian laita myös käyttäytymisessä tuomioistuinlaitosta ja asianajajakollegoita sekä asiakkaita kohtaan, vaikka sananvapaus sinänsä kysymyksessä olevan käyttäytymisen mahdollistaisikin.

Mainituilla perusteilla Asianajajaliiton hallitus on hyväksynyt valvontalautakunnan ratkaisun yksityiskohtaiset perustelut. Valvontalautakunta oli hallituksen mukaan tulkinnut oikein hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden 2 §:n 2 momentin ja asianajotoiminnan markkinoinnista annettujen ohjeiden sisältöä todetessaan, että A oli menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti, ja määrätessään hänelle asianajajista annetun lain 7 §:n nojalla kohtuullisena kurinpidollisena seuraamuksena pidettävän varoituksen.

Kuultavan lausunto
Valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri on ilmoittanut 9.7.2007 päivätyllä kirjeellään hovioikeudelle, ettei hänellä ollut lausuttavaa asiassa.

Valittajan lausuma
A on kirjeessään 14.8.2007 Asianajajaliiton hallituksen lausuman johdosta uudistanut aikaisemmin lausumansa ja todennut, että hallituksen ja valvontalautakunnan lausumat olivat ristiriitaiset, koska hallituksen lausuman mukaan A:n tarkoituksena oli ollut saada toimeksiantoja muiltakin kuin tarkasti yksilöidyiltä tahoilta.

A:n ilmoitusten tarkoituksena oli ollut Asianajajaliiton hallituksen lausumasta ilmenevällä tavalla tavoittaa mahdollisimman laaja piiri henkilöitä. Ilmoitus oli suunnattu laajalle piirille ja toisaalta se oli sisältänyt sananvapauden käyttämistä tarkoittavia henkilökohtaisia mielipiteitä.

A oli joutunut maksamaan ilmoituksista. Jos hän olisi julkaissut kirjoitukset esimerkiksi yleisönosastolla, asiaan ei olisi voitu Asianajajaliiton toimesta puuttua. Kysymys oli kuitenkin ollut samasta sananvapaudesta.

A on lisäksi uudistanut asian suullista käsittelyä koskevan pyyntönsä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Suullinen käsittely
Asiassa on kysymys A:n kirjallisesta lehti-ilmoituksesta sekä A:n kotisivuilla olleesta kuulutuksesta sekä siitä ovatko ilmoituksen julkaiseminen sanomalehdessä ja kuulutuksen julkaiseminen A:n kotisivuilla rikkoneet hyvää asianajajatapaa ja asianajajapalvelujen markkinoinnista annettuja ohjeita.

Asianajajista annetun lain 7 d §:n 2 momentin mukaan menettely valvonta-asiaa Asianajajajaliiton valvontalautakunnassa käsiteltäessä on kirjallinen. Asianajajaliitosta erottaminen ja kurinpidollisen seuraamusmaksun määrääminen edellyttävät kuitenkin suullisen käsittelyn järjestämistä. Valvontalautakunta tai sen jaosta voivat kuitenkin muulloinkin järjestää suullisen käsittelyn, josta päättää valvontalautakunnan tai sen jaoston puheenjohtaja.

A ei ole asiaa Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnassa käsiteltäessä vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä eikä suullinen käsittely ole kurinpidollisena seuraamuksena määrättävän varoituksen osalta ollut lain mukaan tarpeellista. Asianajajaliiton valvontalautakunta on näin ollen voinut asianajajista annetun lain 7 d §:n 2 momentin nojalla päättää varoituksen antamisesta kirjallisessa menettelyssä.

A ei ole myöskään tarkemmin perustellut suullista käsittelyä koskevaa pyyntöään. Hovioikeus toteaa kuitenkin, että asiassa ei ole kysymys suullisesta todistelusta eikä sen uskottavuudesta ja suullisen käsittelyn järjestäminen hovioikeudessa on muutenkin ratkaistavana olevan asian luonne ja esitetty riidaton kirjallinen selvitys huomioon ottaen selvästi tarpeetonta.

Edellä mainituilla perusteilla A:n suullista käsittelyä hovioikeudessa koskeva pyyntö hylätään.

Pääasia
Suomen Asianjajaliiton valvontalautakunnan täysistunto on 26.4.2007 annetusta ratkaisusta ilmenevällä tavalla yksityiskohtaisesti perustellut A:lle asianajajista annetun lain 7 §:n 2 ja 4 momentin, hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 2 §:n 2 momentin ja 5 §:n sekä asianajotoiminnan markkinointia koskevien ohjeiden 1 ja 5 kohtien nojalla kurinpidollisena seuraamuksena antamansa varoituksen. Suomen Asianajajaliiton hallitus on lausunnossaan 15.6.2007 hovioikeudelle lausunnosta ilmenevillä perusteilla hyväksynyt valvontalautakunnan ratkaisun perustelut ja pitänyt A:n kurinpidollisena seuraamuksena saamaa varoitusta kohtuullisen seuraamuksena.

Esitetyn selvityksen perusteella myös hovioikeus hyväksyy valvontalautakunnan ratkaisun perusteluineen. Aihetta ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisua ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Petri Leskinen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Leena Järvilahti

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2009:10 09.02.2009 : Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.