Helsingin HO 31.10.2007 3514

Työsopimus - Urakkasopimus

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 22.8.2006

Kantajat
A
B

Vastaaja
C

Asia
Palvelussopimusta koskeva riita

Vireille
13.10.2005

Kanne

Vaatimukset
A ja B ovat vaatineet, että C velvoitetaan suorittamaan kantajille vahingonkorvauksena, arvonalennuksena ja viivästyssakkona yhteensä 35.466,15 euroa seuraavan erittelyn mukaan:

  • vahingonkorvauksena rakennustyön loppuunsaattamisesta sekä virheistä ja puutteista 28.694,40 euroa
  • rakennuksen arvonalennuksesta 5.000,00 euroa
  • rakennustyön viivästymisestä 1.771,70 euroa

sekä vaadituille määrille korkolain mukaista viivästyskorkoa 17.3.2003 lukien.

A ja B ovat lisäksi vaatineet, että C velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 12.704,70 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

Vaatimukset
C on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut, että kanne hylätään ja A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajalle oikeusapumaksun 35 euroa sekä oikeusavun omavastuuosuuden määrän, molemmat korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.

Kiistämisen perusteet

Vastaaja oli työsuhteessa kantajiin

Vastaajan työskentely haastehakemuksessa tarkoitetulla omakotitalon rakennustyömaalla perustui työsopimussuhteeseen, jossa vastaaja oli työntekijän ja kantajat työnantajan asemassa. Työntekijän vahingonkorvausvelvollisuus työnantajaansa kohtaan määräytyy työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan. Sanotun lain 13 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan (sellaisena kuin se on ollut 1.1.2004 lukien; 743/2003) työsuhteen päättyessä laissa tarkoitettu saatava raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Myös viimeksi mainitun lainkohdan voimaantulosäännöksen nojalla työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentti aikaisemmassa muodossaan (55/2001) säätää työsopimuslaissa tarkoitetun saatavan raukeavan kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt.

Vastaajan työsuhde on päättynyt viimeistään työnantajan purkuilmoitukseen 17.2.2003. Nyt käsillä oleva kanne on tullut vireille 13.10.2005. Kantajien mahdollinen vastaajalta ollut saatava on rauennut ja kanne tulee jo yksin tällä perusteella kokonaisuudessaan hylätä.

Koska on tiedossa kantajien mitä todennäköisemmin tulevan kiistämään työsopimussuhteen olemassaolon, vastaaja lausuu tältä osin seuraavaa: Osapuolten välinen kirjallinen sopimus on laadittu pienurakkasopimukseksi otsikoidulle vakiolomakkeelle. Sopimuksen tyypillä tai nimityksellä ei kuitenkaan ole merkitystä työoikeuden normien soveltamisen kannalta. Työsopimuslain soveltamisalasääntely on työtä tekevän eduksi pakottavaa oikeutta. Vastaaja työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa, jonka oli sovittu jatkuvan kantajien omakotitalon valmistumiseen saakka eli kesän 2003 loppupuolelle.

Pienurakkasopimuksen sivulla 6 ilmoitetun urakkahinnan yhteydessä ei ole mainittu arvonlisäveron määrää eikä vastaaja myöskään ole laskuttanut palkkaansa tai kulujansa arvonlisäverollisena. Elinkeinonharjoittajan laskuttamana rakennustyö on aina arvonlisäverollinen palvelu. Vastaaja ei myöskään ole merkittynä ennakkoperintärekisteriin - toisin kuin yrittäjät säännönmukaisesti ovat.

Urakkasopimuksen sivulle 6 on kynällä lisätty:

"Urakoitsija toimittaa laskun mukana erittelyt, josta selviävät verojen ja muiden maksujen osuudet. Urakoitsija hakee vapautusta TEL-maksuista tässä kohteessa ".

Viittaus "muihin maksuihin" tarkoittaa palkan sivukuluja. TEL-maksuista ei yrittäjäsuhteessa sovittaisi mitään, vaan niiden hoitaminen olisi puhtaasti palveluntarjoajan oma sisäinen asia.

Palkanlaskennasta huolehti käytännössä vastaajan vaimo D, joka on palkanlaskennan ammattilainen. Kantajat maksoivat tästä työstä erillisen korvauksen D:lle. Palkkalaskelmat toimitettiin kaksi kertaa kuukaudessa kantajille ja kantajat maksoivat palkan aina niiden mukaisesti. Kantajat tekivät vastaajan palkasta normaalin ennakonpidätyksen; aivan kuten palkkalaskelmiin on merkitty. Palkkojen maksaminen tehtyjen tuntien mukaan kaksi kertaa kuukaudessa ilman mitään sidonnaisuutta työvaiheisiin ja työn etenemiseen osoittaa osaltaan kyse olleen työsuhteesta. Samoin se seikka, että E oli työsuhteessa kantajiin, kantajat maksoivat E:n palkan suoraan hänelle ja vastaaja ei saanut E:n osuudesta itselleen mitään myyntikatetta tms. hyötyä. Työsuhdetta osoittaa myös, että vastaajalle maksettiin heinä-elokuun 2002 sairasloma-ajalta täysi palkka. Vastaaja ei palkannut itselleen sijaista.

Tapaturmalautakunnan 6.10.2004 annetussa päätöksessä vastaajan on katsottu olleen työsuhteessa kantajiin. Tapaturmavakuutuslain 1 §:ssä ja työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä määritellyt sanottujen lakien soveltamisalat ovat yhtenevät (lukuun ottamatta eräitä poikkeuksia, joista ei nyt ole kysymys). Tapaturmalautakunnan päätökselle on siksi annettava merkittävä todistusarvo tässä asiassa.

Vastaajan työnjohdolliset velvollisuudet työmaalla eivät millään tavoin estä sitä, etteikö hän olisi ollut työsuhteessa. Vastaaja teki työtä A:n johdon ja valvonnan alaisena. Pienurakkasopimuksen yleisten ehtojen 2 §:n mukaan ellei pääurakoitsijaa tai muuta johtovelvollisuuksista vastaavaa ole nimetty, näistä velvollisuuksista vastaa tilaaja. Nyt ei ole nimetty (vrt. sopimuksen sivu 2). Lisäksi A oli nimetty vastaavaksi työnjohtajaksi.

Yleistä pienurakkasopimuksen ehdoista ja työsuhteen luonteesta

Kantajien ja vastaajan välinen työsopimus oli tosiasiassa ensisijaisesti suullinen. Kirjallinen sopimus tehtiin nk. vasemmalla kädellä kummankaan osapuolen kiinnittämättä siihen suurta huomiota. Tätä osoittaa jo pelkästään se, ettei sopimusasiakirjaa ole edes päivätty ja sopimukseen on jäänyt paljon painettuja vakiokohtia, joita ei ole ajateltukaan noudattaa. Esimerkkinä esim. sivun 6 ehdot koskien ALV- ja ennakonpidätysrekisteriotteita. Urakkasopimus laadittiin vain yhtenä kappaleena, joka jäi kantajien haltuun.

Pienurakkasopimuksen liitteeksi ei ole otettu urakkaohjelmaa eikä mitään suunnitelmia tai piirustuksia, joten kirjallisen sopimuksen perusteella ei voida arvioida, millaisen talon rakentamisesta oli sovittu ja mikä oli vastaajalta odotettavan suorituksen yksityiskohtainen (tai edes pääpiirteittäinen) sisältö. Läheskään kaikki suunnitelmat eivät vielä edes olleet valmiita urakkasopimusta solmittaessa, vaan suunnitelmat täsmentyivät myöhemmin rakennustyön edistyessä. Myöskään sellaista tarjouspyyntöä, jonka perusteella syntyneen sopimuksen sisältöä voitaisiin arvioida, ei ole toimitettu vastaajalle - huolimatta tätä tarkoittavasta ruksista urakka-asiakirjaluettelossa pienurakkasopimuksen sivulla 4.

Kantajat palkkasivat vastaajan kirvesmieheksi. Ajatuksena oli, että vastaaja tekee pääosan kirvesmiestyöstä, mutta että vastaajalle palkataan myös apulainen. Kantajat palkkasivatkin E -nimisen avustavan kirvesmiehen, joka oli työsuhteessa suoraan kantajiin. Edelleen kantajat palkkasivat ja/tai ostivat palveluita ainakin putki- ja sähköurakoitsijalta, kiviliikkeeltä, louhintatöitä tekevältä yritykseltä, ilmastointiurakoitsijalta jne. Näiden erikoisammattilaisten töitä vastaajan ei missään vaiheessa ollut tarkoitus ruveta tekemään ja ne jäivät pienurkkasopimukseksi kutsutun työsopimuksen ulkopuolelle. Lisäksi A:n oli itse tarkoitus tehdä työnjohtamisen lisäksi erilaisia pieniä ja suurempiakin käytännön töitä ja hän myös niitä päivittäin teki.

Pienurakkasopimukseen kirjatulla 43.231,02 euron urakkahinnalla tarkoitettiin kantajille vastaajan työsuhteesta - ja vain siitä - aiheutuvia kokonaiskustannuksia, mukaan lukien vastaajalle maksettavat korvaukset omien työkalujen käytöstä. Urakkahinta perustui vastaajan tekemään arvioon työn edellyttämästä hänen henkilökohtaisesta työpanoksestaan ottaen huomioon sopimusta solmittaessa huhtikuussa 2002 käytettävissä olleet suunnitelmat sekä kantajien suulliset ilmoitukset siitä, minkä verran työmaalla tulee olemaan muuta työvoimaa.

Palkka sovittiin vastaajalle maksettavaksi tuntipalkkana (14 euroa/tunti) tehdyn työn mukaan ja näin myös koko työsuhteen ajan toimittiin. Sopimukseen kirjattu urakkahinta oli ainoastaan enimmäismäärä eli kyseessä oli eräänlainen urakka- ja tuntityön yhdistelmä.

Työmaan vastaava työnjohtaja A kävi työmaalla kerran tai kaksi päivässä. Vastaaja työskenteli A:n päivittäin antaman ohjeistuksen ja määräysten mukaan. Nämä määräykset käsittivät myös alkuperäisistä, työsopimusta solmittaessa vastaajan tiedossa olleista suunnitelmista poikkeavia töitä. Vastaaja on työntekijän asemassaan luonnollisesti ollut velvollinen ja valmis alistumaan vastaavan työnjohtajan ja tilaajien (eli kantajien) määräyksiin. Tästä kuitenkin seuraa, ettei hänellä ole voinut olla mitään kokonaisvastuuta urakan etenemisestä.

Rakennustyön oli tarkoitus vastaajan osalta kestää kesään 2003. Työn ei missään tapauksessa ollut tarkoitus kokonaan valmistua 17.12.2002 mennessä, vaan tämä urakkasopimukseen kirjattu päivä tarkoitti ainoastaan muuttopäivää. Tämä myös toteutui siitä huolimatta, että vastaaja oli työmaalla sattuneen putoamisonnettomuuden vuoksi sairaslomalla 23.7. - 9.8.2002. Työntekijä ei luonnollisestikaan voisi edes olla millään tavoin korvausvelvollinen sairasloman aiheuttamasta viivästymisestä tai muusta vahingosta.

Koko talon lopullinen valmistuminen 17.12.2002 mennessä olisi ollut täysin epärealistinen aikataulu ottaen huomioon suunnitelmat, vuodenajat ja käytettävissä olleen työvoiman määrä.

Vastoin haastehakemuksessa väitettyä vastaaja ei keskeyttänyt työtä 18.12.2002, vaan hän lähti tällöin ennakkoon sovitulle joululomalle kotiseudulleen Savoon. Itse asiassa vastaaja oli osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti ollut jo marraskuun puolesta välistä alkaen osittain lomalla ja tuli joulukuussa ainoastaan tekemään kiireellisimpiä töitä. Tähän ei kantajilla ollut mitään huomauttamista. Vastaaja sai kantajilta joululahjaksi ja kiitokseksi konjakkipullon aivan kuten muutkin työmaalla työskennelleet.

Joululoman pituus oli jo ennakkoon sovittu joustavaksi johtuen siitä, että jäljellä oli lähinnä ulkotöitä, joiden tekeminen tammikuun pakkasilla ei ole mahdollista eikä ainakaan järkevää. Pitkä joululoma johtui osaltaan myös siitä, että vastaaja on erittäin vakavan työtapaturman jäljiltä ollut pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuodesta 1991 alkaen ja tekee tämän vuoksi töitä lähinnä lämpimänä vuodenaikana. Tämän ovat vastaajat tienneet jo pelkästään siksi, että tähän perustui pienurakkasopimuksen sivulla 6 mainittu TEL-maksuvapautus.

Vastaaja oli tammi-helmikuussa 2003 sairauden vuoksi estynyt saapumasta töihin, mistä hän on toimittanut kantajille lääkärintodistukset 3.2.2003 lukien. Tammikuulta hän ei todistuksia toimittanut, koska edellä kerrotun joululoman vuoksi hänellä ei ollut mitään velvollisuutta saapua töihin. Vastaaja ei voi olla vahingonkorvusvelvollinen (tämänkään) sairaudesta johtuneen poissaolonsa kantajille mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta. Lisäksi on todettava kantajien olleen tietoisia, että vastaajalla on vanhan vammansa seurannaisvaikutusten johdosta huomattavasti keskivertotyöntekijää suurempi riski joutua sairaslomalle. Tässä mielessä kantajat ottivat tietoisen riskin palkatessaan vastaajan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kantajan lausuma

Vastaajan kanssa solmitun sopimuksen sisältö ja luonne

Kantajat ovat solmineet vastaajan kanssa pienurakkasopimuksen, joka on laadittu Rakennustietosäätiön julkaisemalle RT-sopimuslomakkeelle. Kysymyksessä on rakennusalalla yleisesti käytetty lomakemalli, joka soveltuu laajuudeltaan pieniin työkohteisiin kuten omakotitalohankkeisiin. Lomakkeen tarkoituksena on nimenomaisesti helpottaa kirjallisten urakkasopimusten laatimista, selventää-eri osapuolten-vastuita sekä vähentää kyseisen kaltaisissa urakoissa monesti esiintyviä epäselvyyksiä ja riitoja.

Vastaaja ei siis ole työskennellyt määräaikaisessa työsuhteessa, vaan hän on suorittanut kohteessa pienurakkasopimuksen mukaista työurakkaa, jonka oli määrä valmistua urakkasopimuksen mukaisesti 17.12.2002. Tästä sovittiin myös keskinäisissä urakkaneuvotteluissa.

Vastaajan vastauksessa mainitusta urakka-ajan pidentämisestä "kesän 2003 loppupuolelle" ei ole missään vaiheessa sovittu. Vastaaja on urakkakilpailun aikana ja sen jälkeen itse moneen otteeseen ilmoittanut tekevänsä sovittuun hintaan kaikki rakennustyöt avaimet käteen -periaatteella valmiiksi ennen joulua 2002.

Kantajat olivat antaneet vastaajalle pienurakkasopimuksen etukäteen tutustuttavaksi, ja oli sovittu, että tarkennukset sopimukseen tehdään urakkaneuvottelun yhteydessä. Vastaaja ilmoitti kantajille vasta mainitussa neuvottelussa, ettei hänellä ollutkaan yhtiötä, jonka nimissä sopimus voitaisiin solmia. Kantajat eivät pitäneet tätä ongelmana, sillä vastaaja oli kantajien käsityksen mukaan joka tapauksessa itsenäinen yrittäjä ja ammatinhaijoittaja.

Vastauksessaan vastaaja on ilmoittanut olleensä työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 1991 lukien. Tästä kantajille ei koskaan ilmoitettu sopimussuhteen aikana. Kantajat pitävät käsittämättömänä sitä, että tällainen tieto on salattu kantajilta sopimuksentekovaiheessa.

Vastaajan esityksestä sovittiin urakkaneuvottelussa, että kantajat suorittavat vastaajalle hänen urakkatarjouksensa ja kantajien pienurakkasopimuksen mukaista kiinteätä urakkasummaa vastaavat maksusuoritukset. Vastaaja ehdotti, että hänen vaimonsa D valmistelisi urakasta suoritettavat maksut ja laatisi niitä koskevat paperit etukäteen, koska kantajilla ei ollut asiasta mitään aiempaa kokemusta. Toisin kuin vastaaja on vastauksessaan väittänyt, kantajat eivät ole maksaneet D:lle tästä mitään korvauksia.

Kantajat pitivät kirjallisen sopimuksen solmimista ensiarvoisen tärkeänä, tietoisina alalla yleisesti vallitsevista "kuutamourakoista". Urakkasopimus laadittiin ja allekirjoitettiin kahtena identtisenä kappaleena, joista toinen jäi kantajien, toinen vastaajan haltuun.

Kysymyksessä olevaa rakennusteknisten töiden urakkaa koskevat tarjouspyyntöasiakirjat kantajat toimittivat 1.3 - 8.3.2002 yhteensä kandeksalle toisistaan riippumattomalle urakoitsijalle. Toisin kuin vastauksessa väitetään, tarjouspyyntö on olemassa ja se on toimitettu myös vastaajalle 8.3.2002. Vastaajalle toimitettu tarjouspyyntö sisälsi 16 kpl jäljempänä tarkemmin yksilöityä suunnitelmaa, joiden pohjalta vastaaja ilmoitti tarjoushinnan A:lle puhelimitse. Tästä on merkintä myös A:n pitämässä päiväkirjassa, jonka muistiinpanoissa todetaan mm. "avaimet käteen". Tarjouspyyntö- ja urakkasopimusvaiheen suunnitelmiin ei ole tullut mitään merkittäviä lisäyksiä tai muutoksia hankkeen aikana.

Kyseisen kaltaisissa pienurakoissa ei yleensäkään laadita vastaajan vastauksessaan mainitsemia urakkaohjelmia, koska pienurakkasopimuslomakkeessa liitteineen määritellään urakkasuorituksen sisältö ja osapuolten vastuut. Kantajat toteavat, että tässä tapauksessa sopimusasiakirjat ovat poikkeuksellisen tarkoin ja huolella laaditut. Pienurakkasopimuksen liitteenä on mainittu tarjouspyyntökirja 6.3.2002. Tarjouspyynnön liiteasiakirjoina oli 9 kpl 24.2.2002 päivättyä arkkitehtipiirustusta sekä 7 kpl 24.2.2002 päivättyä urakkalaskentavaiheen rakennepiirustusta RAKI-RAK7, jotka oli myös varustettu maininnalla "urakkalaskentaa varten". Tarjouspyyntö- ja sopimusvaiheessa oli siis käytettävissä 16 kpl rakennussuunnitelma-asiakirjaa, joiden pohjalta tämänkaltainen ja huomattavasti vaativampikin urkkasuoritus on ollut täysin yksiselitteisesti arvioitavissa. Sopimuksessa urakkasisältönä on mainittu "omakotitalon ja piharakenuksen rakennustekniset työt". Lisäksi kantajat ovat käyttäneet sopimuslomakkeen valintalistaa, jonka avulla kantajat ovat määrittäneet mm. urakoitsijan teline- ja aputöiden laajuuden.

Vastaajaa ei siis palkattu kirvesmieheksi, vaan hänen kanssaan solmittiin urakkasopimus, joka käsitti kiinteähintaisena kaikki mainittuun pientaloon liittyvät rakennustekniset työt. Vastaaja käytti omia työkalujaan ja koneitaan, palkkasi omat aputyöntekijänsä ja maksoi heidän palkkansa. Vastauksessa mainittu E, joka siis toimi vastaajan palkkaamana apumiehenä työmaalla, on tiettävästi vastaajan sukulainen. Hankkeen aikana kantajat saivat sattumalta tietää, että C ja E suorittivat töitä muuallakin. Kävi ilmi, että he olivat olleet myös Kalliossa sijainneella työmaalla töissä kantajien urakan aikana. Maksut C:lle ja E:lle on maksettu 13.1 1.2002 saakka, minkä jälkeenkin he ovat jatkaneet työtä.

Kantajat ovat maksaneet E:lle 14.225,76 euroa verollisia korvauksia ja 1.712,58 euroa verottomia korvauksia. Korvaukset E:lle on maksettu kantajien C:ltä urakkahinnan maksamisesta saamien ohjeiden mukaisesti ja D:n laatimien laskelmien perusteella.

Vastaajalla oli heinä-elokuun työmaalla lomansa aikana sijainen, jonka palkan hän maksoi itse. Omasta avusta tai muun ulkopuolisen työvoiman käytöstä kantajat eivät ole koskaan sopineet mitään pienurakkasopimuksesta poikkeavia menettelyjä.

Vastaajalla on koko urakan ajan ollut urakkasopimuksen sivulla 2 mainitut työmaan johtovelvoitteet. Molemmin puolin hyväksytyn ja allekirjoitetun kirjallisen urakkasopimuksen asianomaisessa kohdassa todetaan, että "Työmaan johtovelvollisuuksista vastaa urakoitsija".

A oli kohteen ns. vastaava työnjohtaja, sillä A:lla on koulutuksensa puolesta pätevyys tehtävään. Vastaava työnjohtaja ei johda urakoitsijoiden töitä työmaalla, vaan hänen vastuullaan on tietyt laissa määritellyt yleisvelvoitteet hankkeessa, kuten huolehtiminen siitä, että rakentamisen aloittaminen ilmoitetaan rakennusvalvontaviranomaisille, luvassa määrätyt katselmukset pidetään riittävän ajoissa ja asianmukaisessa työvaiheessa, rakennustyömaalla on käytettävissä hyväksytyt piirustukset ym. (maankäyttö- ja rakennuslain 73 §). A on kokopäivätyössä muualla, eikä ole ollut työmaalla työnjohtotehtävissä.

Urakkasopimusta laadittaessa ei urakkasopimuksen ulkopuolelle missään vaiheessa rajattu mitään vastaajan vastauksen sivulla 5 mainituista työsuorituksista. A auttoi työmaan työtehtävissä niin paljon kuin omalta työltään ehti, tarkoituksenaan auttaa ja motivoida urakoitsijaa. Tämä oli kuitenkin vapaaehtoista apua, eikä se ole vähentänyt urakoitsijan velvoitteita.

Se, että sopimukseen on jäänyt virheellinen merkintä koskien ALV-tilityksiä, ei millään tavoin vähennä molempien osapuolten allekirjoituksilla vahvistetun asiakirjan pätevyyttä.

Kantajat ovat käyttäneet rakennustyössä C:n lisäksi seuraavia urakoitsijoita:

  • Kaivuutyöt: SM Maansiirto Oy
  • Maansiirto: Kuljetus Koki Oy
  • Sähköurakka: Takuusähkö Oy
  • Ilmanvaihtourakka: SunAir Oy
  • Putkiurakka: LVI Putkari Ky
  • Julkisivuverhous, parvekerakenteet: Rakennusliike Jorma Rytky (sopimuksen purkamisen jälkeen)

Kantajat eivät näidenkään urakoitsijoiden osalta ole solmineet työsopimuksia, vaan ovat solmineet asianmukaiset urakkasopimukset kaikista kohteessa suoritettavista töistä. Tämäkin osoittaa, ettei kantajilla olisi mitään syytä tai tarkoitusta solmia yhden hankkeeseen osallistuneen ammatinharjoittajan kanssa työsopimusta.

Väitetty tapaturma heinäkuussa 2002

Vastaajan väittämä kantajien hankkeen aikainen tapaturma ei liity tämän riidan kohteena olevaan urakkasopimukseen millään tavoin. Kantajat ovat pyytäneet vastaajalta jo yli kolme vuotta sitten lääkärintodistusta väitetystä työtapaturmasta, eivätkä ole koskaan sitä saaneet. Merkille pantavaa on, että kaikki vastaajan vastauksenkin liitteenä olevat lääkärin- tai sairaanhoitajan todistukset ovat helmikuulta 2003, ajoittuen vastaajalle toimitetun reklamaation jälkeiseen aikaan. Tapaturmaan liittyvä prosessi vakuutusoikeudessa on edelleen kesken, eikä Tapaturmalautakunnan päätöksellä ole tässä asiassa todistusarvoa.

Kantajat eivät siis edelleenkään ole saaneet lääkärintodistuksia, lausuntoja tai mitään muitakaan dokumentteja siitä, että vastaaja olisi ollut väitetyn putoamisonnettomuuden seurauksena sairaslomalla 23.7. - 9.8.2002. Edellä kerrotulla tavalla vastaajalla oli työmaalla heinä-elokuun aikana oman lomansa aikana tuuraaja, jonka palkan hän maksoi itse. Tämäkin seikka kertoo siitä, että kantajien ja vastaajan käsitykset syntyneen urakkasopimuksen olemassaolosta ja ehdoista ovat urakkasopimuksen purkautumiseen saakka olleet yhteneväiset.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Sopimussuhde
Asiassa on riitaista, onko kantajien ja vastaajan välillä kantajien omakotitalon rakennnusteknillisistä töistä tehty sopimus ollut pienurakkasopimus vai onko työ sovittu tehtäväksi työsopimussuhteessa kantajiin.

Kantajat ja vastaajat ovat allekirjoittaneet päiväämättömän rakennustietosäätiön lomakkeelle laaditun pienurakkasopimusta koskevan sopimuksen. Sopimuksessa on urakkahinnaksi sovittu 257.040 markkaa / 43.231,02 euroa ja urakkahinnan maksutavaksi kahden viikon maksuvälein tehtyjen tuntien ja työn edistymisen mukaan.

A on kertonut toimittaneensa tarjouspyynnön siinä mainittuine aineistoineen etukäteen vastaajalle ja urakkasopimus oli allekirjoitettu 7.4.2002. A oli pyytänyt tarjousta 7-8 urakoitsijalta ennen C:tä, josta hän oli saanut tiedon tuttavaltaan. Urakkaan oli sisältynyt kaikki rakennustekniset työt sisältäen pellitysten maalaustyöt. Ainoastaan betonilattioiden valutyöt oli suljettu pois urakasta. Urakkasopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa oli käynyt ilmi, ettei C:llä ollut erillistä yritystä ja C oli esittänyt urakkahinnan maksutavan ja sen, että hänen vaimonsa D hoitaisi kaikki maksuihin liittyvät työt. A ei ollut mieltänyt, että maksutavalla olisi merkitystä asiassa ja C:n vaimo oli hoitanut kaiken laskutukseen liittyvän. C oli hankkinut työmaalle apulaisekseen E:n, jolle A oli C:n esityksestä ja D:n laatimien laskelmien mukaisesti myös maksanut korvaukset suoraan. Vasta kantajien ilmoitettua purkavansa sopimuksen C oli esittänyt kysymyksessä olleen hänen ja E:n osalta työsopimuksen.

C on kertonut, ettei hän ollut saanut tarjouspyyntöasiakirjoja ennen sopimuksen allekirjoittamista. Sopimuksessa mainittu urakkahinta oli ollut vain arvio perustuen tuntihinnoitteluun. Urakkahinnaksi merkitty summa oli ollut ainoastaan C:n palkka eikä siihen sisältynyt E:n palkkaa. E:n oli palkannut A, C:n suosituksesta. E oli C:n vaimon sukulainen, jonka kanssa C oli tehnyt yhdessä töitä vuosia.

A:n ja C:n kertomukset sopimuksen luonteesta ovat olleet täysin vastakkaiset. Kertomuksista ei ilmene, että sopimusneuvotteluissa tai työn aikana olisi keskusteltu muusta kuin urakkasopimuksesta. Sopimusneuvotteluissa ei myöskään oltu keskusteltu aputyövoiman palkkaamisesta. E on suorittanut urakkasopimuksen mukaisia töitä. E on samanaikaisesti työskennellyt C:n kanssa myös toisella työmaalla. Arvioidessaan A:n kertomusta, jota tukee laadittu sopimus ja kirjallisina todisteina esitetty tarjouspyyntö liitteineen, käräjäoikeus pitää A:n kertomusta uskottavampana. Vaikka kantajat ja vastaaja ovat sopineet urakkahinnan poikkeuksellisesta maksutavasta, ei sitä yksin voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että sopimus oli työsopimus. Urakkahinnan poikkeuksellinen maksutapa oli päätetty C:n esityksestä. Näyttöä kokonaisuutena arvioiden kysymyksessä ei ole ollut työsopimuslain mukainen työsopimus, vaan C on ollut sopimussuhteessa kantajiin laaditun sopimuksen mukaisesti urakkasopimuksen nojalla. Urakkasopimus on käsittänyt kohteen rakennusteknilliset työt. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että E olisi suorittanut työkohteessa muita kuin urakkaan liittyviä töitä. Esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoo, ettei myöskään E ole ollut työsopimussuhteessa kantajiin. E:lle maksettu korvaus on ollut osa kantajien C:lle suorittamaa urakkahintaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

C velvoitetaan suorittamaan A:lle ja B:lle vahingonkorvauksena rakennuksen loppuunsaattamisesta sekä virheistä ja puutteista ja rakennuksen arvonalennuksesta 8.302,95 euroa ja rakennustyön viivästymisestä 1.771,70 euroa eli yhteensä 10.074,65 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 20.10.2005 lukien.

C velvoitettaan korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut 12.704,70 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 22.9.2006 lukien.

Valtion varoista maksetaan AA Sami Toiviaiselle 4.418,35 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

C velvoitetaan maksamaan Toiviaiselle oikeusavun omavastuuosuuden 1.104,58 euroa.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Ulla Tikkanen

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 31.10.2007

Asia

Palvelussopimusta koskeva riita

Valittajat ja vastapuolet

C
A
B

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 17.9.2007 toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Valitus

C on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja C A:n ja B:n (jäljempänä AB) kanne hyläten vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta sekä että AB velvoitetaan korvaamaan C:n oikeusapumaksu 35 euroa ja oikeusavun omavastuuosuus käräjäoikeudessa 1.104,58 eurolla ja hovioikeudessa 605,35 eurolla, kaikki määrät korkoineen.

C on vedonnut vaatimustensa perusteina samoihin seikkoihin kuin käräjäoikeudessa.

C oli työskennellyt työsopimussuhteessa AB:hen heidän johtonsa ja valvontansa alaisena. Yli kahden vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä vireille pantu kanne tuli hylätä liian myöhään nostettuna.

C itse oli vilpittömästi mieltänyt toimineensa alusta alkaen työsopimussuhteessa. C ei ollut enää 1990-luvun alun jälkeen toiminut muutoinkaan yrittäjänä johtuen vakavan työtapaturman seurauksena kohonneesta työkyvyttömyysriskistä, jonka vuoksi hän ei ollut halunnut ottaa yrittäjälle kuuluvaa vastuuta saattaa työt loppuun sairastumisesta huolimatta.

Työsopimussuhdetta osoitti myös, että C:lle oli maksettu palkkaa verokirjalla kahdesti kuukaudessa ilman sidonnaisuutta töiden edistymiseen. Maksusuorituksia oli kohdeltu muun muassa ennakonpidätysten, työttömyysvakuutusmaksujen ja työnantajan vuosi-ilmoitusten osalta palkkoja vastaavalla tavalla. C:lle oli maksettu palkkaa myös heinäkuussa 2002 sairausloman ajalta, vaikka hän ei ollut järjestänyt itselleen sijaista. Myös C:lle maksetun tuntipalkan alhaisuus osoitti, että kysymyksessä oli työsopimussuhde. Työkalukorvaus oli maksettu työehtosopimuksen mukaisesti ja AB:t olivat maksaneet myös C:n apulaisen palkan.

Työsuorituksen arvonlisäverottomuuskin oli ollut mahdollinen vain, jos kysymys oli ollut työsopimussuhteesta.

Sopimussuhde oli osapuolten toimien kautta joka tapauksessa muodostunut konkludenttisesti työsopimussuhteeksi. Pienurakkasopimuslomakkeen käyttäminen ei näissä olosuhteissa ollut näyttö asianosaisten tarkoituksesta solmia urakkasopimus.

Samalla rakennustyömaalla työskennellyt E oli ollut työsopimussuhteessa AB:hen. Riippumatta siitä oliko C ollut työsopimussuhteessa vai ei, E:n tekemä työ oli jäänyt nyt kysymyksessä olevan oikeudenkäynnin osapuolten sopimussuhteen ulkopuolelle. C ei tämän vuoksi voinut olla vastuussa E:n AB:lle aiheuttamaksi väitetystä vahingosta. Korvausvelvollisuus E:n aiheuttamasta vahingosta oli myös kohtuuton. Korvausvastuuta tuli joka tapauksessa jakaa tai kohtuullistaa vahingonaiheuttajien kesken siten, että C:n osuus oli hänelle tulleiden maksusuoritusten mukaisesti enintään 61,2 % toteen näytettyjen vahinkojen määrästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Siinä tapauksessa, että käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta, asianosaisten tuli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla joka tapauksessa vastata itse omista oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa huomioon ottaen AB:n alkuperäiset vaatimukset suhteessa siihen, mitä he olivat voittaneet.

Vastavalitus

A ja B ovat yhteisessä vastavalituksessaan vaatineet, että C:n maksettava korvaus rakennustyön loppuunsaattamisesta sekä virheistä ja puutteista korotetaan 26.505,35 euroon, rakennuksen arvonalennuksesta maksettava korvaus 5.000 euroon ja rakennustyön viivästymisestä maksettava korvaus 1.771,70 euroon eli C:n maksettava korvaus korotetaan yhteensä 33.277,05 euroon korkoineen 20.10.2005 lukien. Lisäksi AB:t ovat vaatineet, että C velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 6.082,68 eurolla korkoineen.

AB:t ovat vaatimustensa perusteiden osalta viitanneet käräjäoikeudessa lausumaansa. Korvausta vaadittiin urakkasopimuksen perusteella. Kysymys ei ollut C:n velvoittamisesta korvaamaan työsuhteessa aiheuttamansa vahinko.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus valitukseen

AB:t ovat vaatineet, että C:n valitus hylätään.

AB:t ovat viitanneet asiassa aikaisemmin esittämäänsä. C ei ollut ollut työsopimussuhteessa AB:hen. Osapuolten välillä oli solmittu pienurakkasopimus, joka oli laadittu rakennusalalla yleisesti käytetylle RT-sopimuslomakkeelle. AB:n tarkoituksena ei missään vaiheessa ollut ollut solmia C:n kanssa työsopimusta, vaan he olivat pitäneet tärkeänä kirjallisen urakkasopimuksen solmimista. AB:t olivat muidenkin kohteessa suoritettujen töiden osalta tehneet urakkasopimukset. Myöskään C ei ollut missään vaiheessa edes vihjannut siitä, että kysymyksessä olisi ollut työsopimus. C ei ollut työskennellyt A:n johdon ja valvonnan alaisena.

C oli urakkasopimuksesta neuvoteltaessa salannut valituksessa esitetyt omaa terveydentilaansa ja työtään koskevat tilaajan kannalta olennaiset tiedot ja johtanut näin AB:tä harhaan. Salattujen tietojen aiheuttamista riskeistä tietoisina AB:t olisivat tuskin tehneet urakkasopimusta C:n kanssa eikä heillä myöskään olisi ollut järkevää syytä solmia C:n kanssa työsopimusta.

Kaikki urakkaan liittyvät suoritukset oli maksettu C:n ohjeiden ja hänen vaimonsa maksua varten laatimien dokumenttien perusteella. C oli myös itse huolehtinut verotukseen liittyvistä asioista. Maksut oli suoritettu urakkatarjouksen perusteella tehdyn urakkasopimuksen mukaisesti kahden viikon välein urakoitsijan esittämällä tavalla tehtyjen tuntien ja työn edistymisen mukaan. Jälkikäteen arvioiden maksut olivat tapahtuneet etupainotteisesti. Kesällä 2002 C:n loman ajalta suoritukset oli maksettu normaalisti, koska työtä oli tänä aikana tehnyt C:n itselleen hankkima sijainen, jolle C oli maksanut palkan.

E ei ollut ollut työsuhteessa AB:hen, vaan hän oli ollut C:n urakkaa varten valitsema apumies. Myöskään Rakennusliitto ei ollut katsonut E:n olleen työsuhteessa AB:hen. Solmimansa urakkasopimuksen perusteella C oli vahingonkorvausvastuussa myös E:n mahdollisesti aiheuttamasta vahingosta. Se, että osa urakkasopimuksen mukaisesta maksusta oli C:n pyynnöstä suoritettu suoraan E:lle, ei vähentänyt C:n sopimuksen mukaista vastuuta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeudenkäyntikuluista päätettäessä oli joka tapauksessa otettava huomioon, että AB:t olivat kuluttajina joutuneet kohtuuttomaan asemaan, koska heille ei ollut kerrottu kaikista asiaan vaikuttavista seikoista.

Vastaus vastavalitukseen

C on vaatinut, että AB:n vastavalitus hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Todistelu
Asianosaiset ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä vedonneet samaan kirjalliseen todisteluun kuin käräjäoikeudessa. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa C:tä ja A:ta sekä todistajana F:ää.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut
Näyttö
Asianosaiset ja todistaja ovat kertoneet olennaisilta ja ratkaisuun vaikuttavilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

Lisäksi C on kertonut, että hän ei työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisensä jälkeen ollut enää toiminut yrittäjänä kohonneen loukkaantumisriskin vuoksi. C ei sen vuoksi ollut ollut enää merkittynä ennakkoperintärekisteriin eikä maksanut arvonlisäveroa, vaan hän oli tehnyt töitä ainoastaan verokirjalla suullisten sopimusten perusteella.

C oli kertonut AB:lle urakkasopimusta neuvoteltaessa, että hän tekee työn verokirjalla, koska hänellä ei ollut enää yritystä ja että AB:n ei tarvitse maksaa TEL-maksuja, koska hän oli eläkkeellä. C oli kertonut AB:lle myös selkäsärystä ja halvaantumisestaan. AB:t olivat tehneet sopimuksen hänen kanssaan, koska se oli ollut edullinen ja siinä oli heti säästetty arvonlisäveron osuus ja TEL-maksut. Samalla oli sovittu, että AB:t palkkaavat C:lle apumiehen.

Tuntiveloituksen hinta oli ollut 14 euroa. Pekkaspäivien ja lomakorvausten jälkeen todellinen tuntihinta oli ollut noin 16 euroa. Yrittäjän tuntiveloitus olisi ollut 28-35 euroa. C oli laskenut urakkatyön hinnan rakennusneliöiden ja arvioidun oman työaikansa perusteella eikä hinta ollut sisältänyt apumiehenä toimineen E:n osuutta. E oli tullut mukaan rakennustöihin vasta runkovaiheessa. Palkan työkalukorvauksineen sekä C:lle että myöhemmin myös E:lle oli laskenut C:n vaimo D rakennusalan työehtosopimuksen perusteella. AB:t puolestaan olivat maksaneet palkat D:n laatimien laskelmien mukaan kahdesti kuukaudessa.

C on kertonut, että hän oli vetänyt työmaata työsuhteessa niin sanottuna "nokkana" ja että joka päivä työmaalla käynyt A oli muutoin vastannut työmaasta johtaen ja valvoen myös käytännössä C:n töitä. C oli loukkaantunut työmaalla heinäkuussa 2002. Vakuutusyhtiö oli yllättäen ryhtynyt perimään tammikuussa vuonna 2003 häneltä takaisin loukkaantumisen aiheuttaman hoidon kustannuksia, koska AB:t eivät olleet asianmukaisesti vakuuttaneet C:tä tapaturman varalta. A oli korvausta haettaessa ilmoittanut C:lle kotivakuutuksensa numeron.

A on kertonut olevansa tekniikan lisensiaatti talonrakennustekniikan alalta ja tehneensä rakennussuunnittelutehtäviä noin 20 vuotta. A oli toimittanut ennen rakennusurakkasopimuksen tekemistä kaikki rakennuskohdetta koskevat piirrokset tarjouspyyntöineen C:lle kotiin. Urakkalaskentaa varten toimitettu asiakirja-aineisto oli ollut poikkeuksellisen laaja. A oli nimenomaan halunnut sopia C:n kanssa urakkasopimuksen eikä työsopimusta, koska A oli tiennyt lähipiiristään ja julkisuudesta työsopimuksen ongelmista, jotka liittyivät töiden keskenjäämiseen.

C oli itse rakennusurakkasopimusta neuvoteltaessa ehdottanut, että urakkapalkkio maksetaan hänen vaimonsa tekemien palkkalaskelmien mukaan, koska C:llä ei ollut ollut yritystä. A:lla ei ollut ollut menettelyyn huomauttamista. Merkitystä oli ollut yksin urakan loppusummalla. Jo urakoitsijan löytäminen oli ollut vaikeaa. C oli urakkaneuvotteluissa maininnut selkäongelmistaan, mutta ei työkyvyttömyyseläkkeestään. C oli kyllä joskus myöhemmin kertonut aikaisemmasta loukkaantumisestaan ja eläkkeestä.

C oli itse myös valinnut itselleen apumiehen E:n eikä A:lla ollut ollut siihen huomauttamista. C:n vaimo oli laskenut E:lle palkan kuten C:lle. Ennen asian riitautumista A oli antanut E:lle palkkatodistuksen, vaikka tämäkään ei ollut ollut työsopimussuhteessa. Vasta 27.1.2003 AB:n reklamaatiokirjeen jälkeen asia oli riitautunut ja C oli ilmoittanut tarvitsevansa kesällä 2002 tapahtuneeseen loukkaantumiseensa liittyen AB:n vakuutusnumeron. Marraskuussa 2002 AB:n reklamoitua maksujen liiallisesta etupainotteisuudesta osapuolet olivat kuitenkin päässeet yhteisymmärrykseen.

A on kertonut käyneensä työmaalla päivittäin, mutta syynä tähän oli ollut vastuu tavarahankinnoista. A ei ollut pystynyt johtamaan työtä muutoin kuin, että viranomaisvelvoitteet tulivat hoidettua. C oli johtanut rakennustyötä ja omaa apumiestään. A oli kuitenkin antanut neuvoja ja ohjeita, että suunnitelmia noudatettiin. A oli hyväksynyt työn, kunnes marraskuussa 2002 oli havainnut työn suhteessa maksuihin olleen myöhässä.

F on kertonut olevansa vanhempi rakennuttaja ja toimineensa rakennusalalla 27 vuotta. F on kertonut, että urakkahinta voidaan sopia maksettavaksi myös palkkana verokortilla. Menettelyä käytetään pienrakentamisessa.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan sopimukseen, jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Sopimuksen tyypillä tai nimityksellä tai muulla sellaisella, johon sopimus perustuu, ei ole ratkaisevaa merkitystä työoikeuden normien soveltamisen kannalta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1995:145 ilmenevän oikeusohjeen mukaan edes sillä seikalla, että sopimus ei siihen sisältyvän ehdon mukaan ole työsopimus, ei ole asiaan vaikutusta.

Asianosaisten kertomukset sopimusneuvotteluista ja siitä, mitä he ovat solmimallaan urakkasopimuksella tarkoittaneet, ovat ristiriitaiset. Asiassa on ratkaisevaa, katsotaanko sopimussuhteen esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden täyttävän tosiasiallisesti työsopimuksen tunnusmerkistön vai eikö näin ole asian laita.

A:n tarkoitus neuvottelutilaisuudessa on ollut solmia nimenomaan urakkasopimus. Urakkaneuvottelutilanteessa A oli ollut kiinnostanut lähinnä urakan loppusummasta ja siitä, että ylipäätään löytyi urakoitsija, joka pystyi tekemään työn avaimet käteen -periaatteella. Hovioikeuden arvion mukaan tuolloin on jäänyt epäselväksi, missä asemassa C työn suorittaa eli toimiiko hän itsenäisenä yrittäjänä vai työntekijänä. Asiassa on riidatonta, että C on neuvottelutilanteessa ilmoittanut, ettei hänellä ollut yritystä. Riidatonta on myös se, että C oli sitoutunut tekemään työtä verokirjalla AB:n lukuun, mitä tukevat myös A:n asiasta tekemät muistiinpanot. C:n yrittäjäasemaan kuitenkin viittaa osapuolten välille solmittu pienurakkasopimus, jolle korkeimman oikeuden ratkaisusta 1995:145 ilmenevästi ei voida antaa yksinään ratkaisevaa merkitystä.

Hovioikeus toteaa, että työsopimuslain mukaisen työnjohtovallan tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä sitä, että työnantaja myös tosiasiallisesti johtaa ja valvoo työntekijän työsuoritusta. Tunnusmerkistö edellyttää vain sitä, että työn johtamiseen on ollut mahdollisuus. Jo se, että A on käynyt työmaalla päivittäin, on mahdollistanut työnjohdon ja valvonnan. Kun A on omankin kertomuksensa mukaan seurannut työn edistymistä ja antanut ohjeita työn suorittamiseen, hän on myös tosiasiasiallisesti valvonut C:n työsuoritusta. C:n epäitsenäiseen asemaan työntekijänä viittaa myös se, että A on vastannut työmaalla tarvittavista tarvikkeista ja maksanut työehtosopimuksen mukaisen korvauksen C:n käyttämistä työkaluista. Mainitut seikat tukevat johtopäätöstä, että C on tehnyt työtä AB:n johdon ja valvonnan alaisena.

Hovioikeus toteaa, että sovittu maksutapa tuntityön perusteella ei ole ollut mitenkään poikkeuksellinen. Kokonaisurakkahinnaksi oli urakkasopimuksesta ilmenevästi sovittu 257.040 markkaa/43.231,02 euroa. Todisteena esitetyistä A:n muistiinpanoista lisäksi ilmenee: "C + kaveri: 257.000 markkaa/1.512 h." Jo sopimusneuvotteluvaiheessa oli siten keskusteltu apumiehestä. Muistiinpanot viittaavat vastoin C:n asiassa kertomaa siihen, että kokonaishinta oli sisältänyt myös aputyövoiman käytön. Tuntihinnan alhaisuus 14,40 euroa viittaa kuitenkin muuhun kuin yrittäjänä tapahtuvaan työn suorittamiseen.

A:n tekemät muistiinpanot urakkaneuvotteluista ja hänen urakkasopimukseen käsin tekemänsä lisäykset ovat ristiriidassa A:n edellä kerrotun tarkoituksen kanssa. TEL-maksuvapautus on jo urakkasopimuksen perusteella ollut AB:n tiedossa. Muistiinpanoista ilmenee yksiselitteisesti, että arvonlisäveron osuutta ei ole tullut lisättäväksi urakkahintaan. Kuitenkin arvonlisäverovelvollisia ovat kaikki, jotka liiketoiminnan muodossa harjoittavat tavaroiden tai palveluiden myyntiä, vuokrausta tai muuta sellaista. Vain vähäisen liiketoiminnan (vuonna 2002 liikevaihdon yläraja 8.500 euroa) osalta rakennustyö olisi voinut tulla suoritettavaksi ilman arvonlisäverovelvollisuutta. Urakan kokonaishinnan ylittäessä viisinkertaisesti arvonlisäverottoman myynnin ylärajan arvonlisäverottomuus ei olisi edes ollut mahdollista. C ei siten ole edes teoreettisesti voinut tehdä työtä yrittäjänä joutumatta maksamaan siitä arvonlisäveroa. Urakan tarjoaminen arvonlisäverottomana yhdessä verokortilla sovitun palkanmaksun ja TEL-vapautusten kanssa tukee vahvasti johtopäätöstä, että kysymys ei ole voinut olla yrittäjänä tapahtuvasta urakan suorittamisesta.

Urakkaneuvottelujen ja sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen AB:t ovat urakkasopimuksessa sovitun mukaisesti kahden viikon välein maksaneet palkkalaskelmien mukaisesti palkkaa C:lle. C:tä koskevista palkkalaskelmista ajalta 16.5.-13.11.2002 ilmenee bruttopalkan määrä, veron osuus, työttömyysvakuutuksen osuus ja työkalukorvausten osuus. Nämä AB:n tosiasialliset toimet urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen viittaavat myös työsopimussuhteessa tapahtuneeseen urakan suorittamiseen. Johtopäätöstä tukevat myös palkanmaksun säännöllisyys ja sen jatkuminen puoli vuotta.

A on 9.12.2002 antanut palkkatodistuksen omakotityömaalla nuorempana kirvesmiehenä 6.5. ja 31.10.2002 välisenä aikana toimineelle E:lle. Ottamatta kantaa siihen, onko E ollut työsuhteessa AB:hen, hovioikeus toteaa, että palkkatodistus ja muutoinkin E:n palkanmaksuun liittyvät seikat tukevat osaltaan johtopäätöstä siitä, että C ei ole toiminut yrittäjänä, vaan työntekijänä työsuhteessa AB:hen.

Yhteenveto

Edellä todetun perusteella AB:n ja C:n välille solmittu urakkasopimus on katsottava työsopimuslain 1 §:n 1 momentin tarkoittamaksi työsopimussuhteeksi. A:n nimenomaisella tarkoituksella solmia urakkasopimus ja pienurakkasopimuslomakkeen käyttämisellä sekä C:n tahdonilmaisun mahdollisella epäselvyydellä sopimustilanteessa ei ole muiden seikkojen viitatessa vahvasti ja johdonmukaisesti työsopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaisen työsopimussuhteen olemassaoloon sellaista merkitystä, että C:n voitaisiin perustellusti katsoa toimineen itsenäisenä yrittäjänä. Työsopimuslain pakottavuuden vuoksi C:hen pelkästään väitetyn urakkasopimuksen perusteella kohdistetut vahingonkorvausta, arvonalennusta ja hinnanalennusta sekä viivästyskorvausta koskevat vaatimukset hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeudenkäyntikulut

AB:t ovat voittaneet huomattavilta osin kanteensa käräjäoikeudessa, mutta hävinneet sen hovioikeudessa. Huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys kokonaisuutena arvioiden AB:n velvoittaminen korvaamaan osaksikaan C:lle käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja johtaisi ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:n nojalla pitää oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vahinkonaan ja valtion varoista suoritetut erät jäävät valtion vahingoksi.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan niiltä osin kuin C on velvoitettu suorittamaan A:lle ja B:lle korvauksia yhteensä 10.074,65 euroa korkoineen sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 12.704,70 euroa korkoineen. A:n ja B:n vaatimukset hylätään ja C vapautetaan tuomitusta korvausvelvollisuudesta heille.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisten puolin ja toisin vastapuoleensa asiassa kohdistamat oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Ulla Rantanen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Nina Hotti

Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 21.11.2008 KKO:2008:99: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.