Rovaniemen HO 13.11.2006 959

Vahingonkorvaus, Tuottamus, Hätäkeskuslaitos, Väärän palokunnan hälyttäminen

Antopäivä: 13.11.2006
Diaarinumero: S 05/975
Ratkaisunumero: 959
Pääkäsittely: 28.9.2006

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Hätäkeskuslaitosta vastaan ajamassaan kanteessa A ja B lausuivat, että heideän yhdessä omistamansa omakotitalo oli vahingoittunut siinä syttyneestä tulipalosta. A ja B vaativat, että Hätäkeskuslaitos velvoitetaan suorittamaan heille vahingonkorvauksena puolet heille tulipalosta aiheutuneista vahingoista. Vaatimus perustui siihen, että hätäkeskuksen hätäkeskuspäivystäjä oli ensin ohjannut hälytyksen väärälle pelastusyksikölle, mistä oli riidattomasti aiheutunut 11 minuutin 4 sekunnin viive palokunnan saapumisessa palopaikalle. Hätäkeskuslaitos oli vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla vastuussa hätäkeskuspäivystäjän huolimattomuudesta A:lle ja B:lle viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta.

Hätäkeskuslaitos vastusti kannetta.

Käräjäoikeus tuomitsi Hätäkeskuslaitoksen maksamaan A:lle ja B:lle vahingonkorvauksena puolet aiheutuneesta palovahingosta sekä A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Hätäkeskuslaitoksen valitus

Hätäkeskuslaitos on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, kanne hylätään kokonaisuudessaan ja A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hätäkeskuslaitoksen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Toissijaisesti Hätäkeskuslaitos on vaatinut, että korvausvastuuta sovitellaan niin, että korvausvastuu poistetaan kokonaan.

Hätäkeskuslaitos on lausunut, että sen toiminta oli ollut asianmukaista ja toiminnassa oli noudatettu sitä huolellisuutta, jota siltä kohtuudella voitiin edellyttää. Aiheutuneen vahingon ja Hätäkeskuslaitoksen toiminnan välillä ei ollut sellaista syy-yhteyttä, joka perustaisi vahingonkorvausvelvollisuuden. Hätäkeskuksen toiminta ei ollut ollut tahallista eikä tuottamuksellista. Kyseessä oli ollut lähinnä tapaturmaan verrattava tapahtumaketju ja siinä sattunut virhe. Hätäkeskus ei ollut myöskään saanut paikallisilta pelastusviranomaisilta palautetta antamastaan hälytyksestä, vaikka näillä olisi ollut mahdollisuus havaita hälytyksessä ollut virhe. Hätäkeskuslaitos ei voinut yksinään olla vastuussa tapahtumien lopputuloksesta sellaisessa tilanteessa, jossa muiden vahingon syntymiseen omilla toimillaan tai laiminlyönneillään mahdollisesti osallisten viranomaisten toimintaa ei ollut samalla kertaa arvioitu. Tässä tapauksessa muiden osapuolten toiminnalla oli ollut olennainen vaikutus tapahtumien lopputulokseen. Hätäkeskuslaitokselle ei kuulunut kokonaisvastuu pelastustoiminnan onnistumisesta ja pelastusviranomaisten toiminnasta. Hätäkeskuslaitoksen toiminta ei ollut myöskään sellaista, että siinä voitaisiin soveltaa tuottamuksesta riippumatonta ankaraa vastuuta.

Hätäkeskuslaitos on lisäksi lausunut, että tulipalon sammuttamisen viivästymisestä olivat kärsineet eniten kattoristikot ja niissä olleet naulauslevyt. Muut tulipalon kohteena olleet ullakkotilan vahingot olivat suurimmalta osin syntyneet jo tulipalon syttyessä. A ja B eivät olleet pystyneet osoittamaan, että palokunnan saapumisen viivästyminen olisi aiheuttanut mitään sellaista lisävahinkoa, jolta olisi vältytty, mikäli hälytys olisi tehty heti oikea-aikaisesti. Mikäli Hätäkeskuslaitos kuitenkin katsottaisiin vahingonkorvausvelvolliseksi, korvausvastuu saattoi koskea enintään sellaista osaa kattoristikoiden lisääntyneistä korjauskustannuksista, jotka A ja B pystyivät näyttämään toteen.

Hätäkeskuslaitos on vielä lausunut, että A ja B olivat myötävaikuttaneet vahingon syntymiseen rikkomalla olennaisesti niitä vaatimuksia, jotka oli asetettu tulisijan asentamiselle tilaan, jossa sellaista ei aiemmin ollut ollut. Valmishormin ja tulisijan asentaminen tällaiseen tilaan olisi edellyttänyt rakennuslupaa ja palotarkastusta. Koska ilmeisesti hormin kuumenemisesta aiheutunut tulipalo oli syttynyt jo kaksi viikkoa hormin asentamisen jälkeen, hormin asentaminen oli suoritettu ilmeisen virheellisesti. Mikäli asentamiselle olisi haettu rakennuslupa ja sen jälkeen suoritettu asianmukainen katselmus ja palotarkastus, olisi virheellinen asennus voitu havaita ja virhe korjata sekä näin estää vahingon aiheutuminen. Asiaa arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon se, että A ja B eivät olleet palovakuuttaneet rakennustaan. A ja B olivat tietoisesti ottaneet palovahinkoa koskevan riskin.

A:n ja B:n vastaus

A ja B ovat vaatineet, että valitus hylätään. A ja B ovat lisäksi vaatineet, että Hätäkeskuslaitos velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

A ja B ovat lausuneet, että käräjäoikeuden ratkaisu oli asiallisesti oikea. Hätäkeskuslaitos ei ollut noudattanut tehtävässään tai toimessaan sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia. Hätäkeskuslaitoksen yksi tärkeimmistä ja ehkä tärkein velvollisuus oli ohjata avunpyyntö oikeaan paikkaan. Tässä toiminnassa huolellisuusvelvoite oli erittäin korostunut. Ilmoittajalla, joka oli antanut osoitetiedot ja tapahtumatiedot hätäkeskukselle oikein, oli oikeus luottaa siihen, että hätäkeskus välittää avunpyynnön oikeaan yksikköön. Tässä asiassa oli selvää, että hätäkeskuspäivystäjän toimessa oli tapahtunut virhe. Virheestä oli aiheutunut vahinkoa A:lle ja B:lle. Sammutustyön suorittaneen palolaitoksen toiminta oli ollut moitteetonta. Oli täysin oletettavaa ja jopa varmaa, että jos hälytys olisi mennyt heti oikealle palolaitokselle, olisi pelastustoiminta ja sammutustoiminta ollut yhtä nopeaa ja tehokasta kuin se oli ollut viiveen jälkeenkin. Palon sammutuksen viivästyminen oli aiheuttanut lisävahinkoa.

A ja B ovat lisäksi lausuneet, että kanteessa oli lähdetty siitä, että vähintäänkin puolet vahingosta oli syntynyt viiveen eli 11 minuutin 4 sekunnin aikana ennen palokunnan saapumista. Tulipalo oli edennyt koko ajan ennen sammutusta. Kanteessa oli vaadittu korvaukseksi määrää, joka vastaa vähintään puolta rakennusalan asiantuntijan tekemän kustannusarvion loppusummasta. Käräjäoikeus oli tuominnut puolen määrän eli vaaditun minimin.

A ja B ovat vielä lausuneet, että kaminan ja valmishormin asentaminen ei ollut ollut sellainen korjaus- tai muutostyö, joka oli verrattavissa rakennuksen rakentamiseen. Hormin asentamiseen ei ollut tarvinnut rakennuslupaa eikä muutakaan tarkastusta. Hormia ei ollut näytetty asennetun virheellisesti, vaan päinvastoin asennus oli tehty hyvin. A ja B olivat olleet vahinkohetkellä velkajärjestelyssä ja sen vuoksi palovakuutus oli päässyt raukeamaan A:n ja B:n olettaessa vakuusvelkojien huolehtivan vakuuttamisesta. Vakuuttaminen ei ollut pakollista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastuuperuste

Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sanotun pykälän 2 momentin mukaan korvausvastuu edellyttää, että toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Hätäkeskuslain 4 §:n 1 momentin mukaan hätäkeskuksen tehtävänä on vastaanottaa hätäilmoituksia, välittömiä poliisin toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia ja muita ihmisten, omaisuuden ja ympäristön turvallisuuteen liittyviä välittömiä toimenpiteitä edellyttäviä ilmoituksia sekä välittää ne edelleen niille yksiköille, joille tehtävä voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluu.

Tässä asiassa on riidatonta, että A:n ja B:n omakotitalossa on 10.2.2004 syttynyt tulipalo ja että A on palon havaittuaan soittanut hätäkeskukseen ja antanut hätäkeskuspäivystäjälle oikean osoitetiedon. Edelleen asiassa on riidatonta, että A:n puhelun hätäkeskuksessa vastaanottaneen hätäkeskuspäivystäjän tarkoituksena on ollut hälyttää lähin palokunta, mutta hän on kuuluttaessaan hälytystehtävän samalla painanut tietokoneen kuvaruudulla virheellisesti väärää hälytyskuvaketta, jolloin hälytys on ohjautunut toiselle palokunnalle. Tästä virheestä on riidattomasti aiheutunut 11 minuutin 4 sekunnin viive palokunnan saapumisessa palopaikalle.

Hätäkeskuspäivystäjä menetellessään kerrotuin tavoin virheellisesti ei ole ollut riittävän tarkkaavainen, minkä seurauksena hän on painanut väärää hälytyskuvaketta. Hän on siten jättänyt noudattamatta tehtävän edellyttämän huolellisuuden välittäessään hätäilmoituksen väärälle pelastusyksikölle eli muulle kuin lähimmälle palokunnalle. Tästä on aiheutunut edellä todettu viive palokunnan saapumisessa palopaikalle. Hätäkeskuslaitoksen ja -päivystäjän keskeisin tehtävä on hätäkeskuslain 4 §:n mukaisesti vastaanottaa tehtäväilmoituksia ja välittää ne edelleen niille yksiköille, joille tehtävä voimassa olevan lainsäädännön mukaan kuuluu. Kun tässä hätäkeskuspäivystäjän tehtäväilmoituksen välittämisessä on tapahtunut huolimattomuudesta virhe ja kun tästä virheestä on aiheutunut noin 11 minuutin viive palokunnan saapumisessa palopaikalle, hätäkeskuspäivystäjän tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Hätäkeskuslaitos on siten vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla vastuussa hätäkeskuspäivystäjän huolimattomuudesta A:lle ja B:lle mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta.

Huolimattomuuden ja vahingon välinen syy-yhteys

A:n ja B:n nimeämän todistajan mukaan omakotitalojen kattoristikoiden naulalevyliittimien palonkestoaika on Rakennustieto Oy:n RT-kortin mukaan alle 10 minuuttia. Tuossa ajassa naulalevyt menettävät lujuutensa. Ristikoita ei voi korjata, vaan ne on korvattava uusilla ristikoilla. Todistajan mukaan palon viimeisen kymmenen minuutin aikana on aiheutunut suurin osa kattoristikoiden naulalevyliitosten vaurioista.

Asiassa on riidatonta, että hätäkeskuspäivystäjän virheen johdosta palokunta on tullut palopaikalle noin 11 minuutin viiveellä. Palopaikkakunnan palokunnan päällystöpäivystäjänä tulipalon sattuessa ollutta henkilöä on kuultu todistajana. Päällystöpäivystäjä on kertonut olevan vaikea arvioida, miten palo oli edistynyt viimeisen 10 minuutin aikana. Päällystöpäivystäjä on kuitenkin kertonut, että palokunnan saavuttua paikalle sammuttaminen oli tapahtunut muutamassa minuutissa ja että palon räjähdysmäinen leviäminen autotallin välikatolta asuntoon oli tuossa vaiheessa ollut enää muutamista minuuteista kiinni. Todistajien kertomusten perusteella on ilmeistä, että sammutustöiden viivästyminen noin 11 minuutilla on merkittävästi edistänyt kattoristikoiden vaurioitumista ja on siten laajentanut A:lle ja B:lle palosta aiheutuneita vahinkoja.

Päällystöpäivystäjä on kertonut saaneensa kuulutuksen omaan henkilökohtaiseen radioonsa ja hän on kuullut, että oikeaa palokuntaa hälytetään. Hälytys on tullut myöskin tekstimuotoisena päällystöpäivystäjän henkilöhakulaitteeseen tai matkapuhelimeen, mutta kuulutuksen oltua selkeä hänellä ei ole ollut tarvetta lukea tekstiä erikseen. Palopaikalle saavuttuaan päällystöpäivystäjä on kuullut radiopuhelimen kautta, että toisen paikkakunnan palokunta oli lähtenyt liikkeelle. Tällöin päällystöpäivystäjä on epäillyt, että hälytys oli mahdollisesti mennyt väärälle yksikölle, jolloin hän on välittömästi ottanut yhteyttä hätäkeskukseen ja tarkistanut hälytyksen oikeellisuuden. Tässä vaiheessa hälytys on välitetty oikealle palokunnalle. Tähän selvitykseen nähden hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden nojalla paikallisten pelastusviranomaisten voitaisiin katsoa toimineen asiassa virheellisesti ja joiden nojalla paikalliset pelastusviranomaiset olisivat vastuussa mahdollisesta vahingosta.

Vahingon määrä

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut A:n ja B:n nimeämän todistajan tekemän korjauskustannusarvion asettamisesta vahingon määrän arvioinnin perustaksi, koska Hätäkeskuslaitoksen nimeämän todistajan tekemässä korjauskustannusarviossa ei ole otettu huomioon kaikkia tarvittavia korjaustoimenpiteitä. Siten korvattava vahinko koostuu palovahingon korjauskustannuksista.

Vahingonkärsijän myötävaikutus

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 3 momentin mukaan muuta kuin pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitettua rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Hätäkeskuslaitoksen nimeämä todistaja, joka on Suomen pelastusalan keskusjärjestön johtaja, on katsonut tulisijan rakentamisen autotalliin edellyttävän aina rakennuslupaa, koska kyseessä on käyttötarkoituksen muutos. A:n ja toisen todistajan mukaan kunnan rakennustarkastaja ei ollut useissa kohteissa edellyttänyt kaminan ja valmishormin asentamiselle rakennuslupaa. A:n ja todistajien kertomukset huomioon ottaen hovioikeus katsoo olevan mahdollista, että rakennuslupakäytäntö vastaavissa tilanteissa vaihtelee eri kunnissa.

Päällystöpäivystäjä on kertonut, että palokunta oli palon sammutettuaan tutkinut palon syytä ja todennut, että palo oli saanut alkunsa hormin ylikuumenemisesta. Päällystöpäivystäjän mukaan he olivat tutkineet hormin ja todenneet, että hormi oli asennettu asianmukaisesti. Edelleen palomiehet olivat yhdessä poliisin kanssa tutkineet hormin sisältä ja havainneet, että hormin sisältä olivat eristevillat menneet jauhoksi. Päällystöpäivystäjän kertomuksella hovioikeus katsoo selvitetyksi, että palon syttyminen ei ole johtunut valmishormin asennusvirheestä.

Rakennusluvalla ja sen yhteydessä toimitettavalla tarkastuksella pyritään varmistamaan rakentamisen asianmukaisuus ja sitä kautta ennalta ehkäisemään virheistä mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja. Kun valmishormin asennuksen on tässä tapauksessa näytetty tehdyn asianmukaisesti, ei mahdollisesti tarvittavan rakennusluvan hakemisen laiminlyönnillä ole syy-yhteyttä A:lle ja B:lle tulipalossa aiheutuneisiin vahinkoihin.

A on kertonut, että hän ja hänen vaimonsa olivat vahinkohetkellä olleet velkajärjestelyssä. A oli käsittänyt, että pankki vakuusvelkojana huolehtisi palovakuutuksesta. Hän oli saanut sittemmin tietää, että palovakuutus oli päässyt raukeamaan vuonna 2002 tai 2003. Näitä olosuhteita kokonaisuutena arvioidessaan hovioikeus katsoo, että palovakuutuksen puuttumista ei tässä tapauksessa voida pitää perusteena korvauksen sovittelulle.

Yhteenvetona hovioikeus toteaa, että A:n ja B:n ei ole näytetty myötävaikuttaneen vahinkoon ja että asiassa ei ole perusteita vahingonkorvauksen sovittelulle.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Hätäkeskuslaitos velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

ASIAN RATKAISSEET HOVIOIKEUDEN JÄSENET

hovioikeudenneuvos Erkki Nenonen
hovioikeudenneuvos Marianne Wagner-prenner
hovioikeudenneuvos Tapio Kamppinen

viskaali Janne Anttila

LAINVOIMAISUUSTIEDOT

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 31.1.2007

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.