Itä-Suomen HO 21.11.2006 1411

Vahingonkorvaus - Koiran aiheuttama vahinko

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

JOENSUUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 14.11.2005

ASIANOSAISET

Kantaja

Alaikäinen A, edunvalvojanaan B

Vastaaja

C

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KANNE

Kantajan vaatimukset

A vaatii, että C velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena kivusta ja särystä 800 euroa sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta 4500 euroa eli yhteensä 5300 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 13.4.2004 lukien, sekä että C velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Lisäksi A vaatii C:ltä korvausta hänelle aiheutuneista sairashoitokuluista 96,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 13.4.2005 lukien sekä lääkekulujen korvauksena 9,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 14.4.2004 lukien.

Perustelut

Tapahtuma-aikaan 9-vuotias A oli leikkimässä 13.4.2004 C:n kotona yhdessä C:n samanikäisen tyttären E:n kanssa. Kun tytöt menivät sisälle C:n asuntoon, kävi C:n omistama 4,5 vuoden ikäinen tanskandogi A:n päälle purren tätä kasvoihin. Puremista aiheutui A:lle nenäntyveen väärinpäin olevan L-kirjaimen mallinen haava, jonka mitat ovat 15 x 5 mm, oikean poskipään 4 cm pitkä rasvakerrokseen ulottuva haava ja vasempaan leukakulmaan 2 cm pitkä rasvakerrokseen ulottuva haava. Vammasta aiheutui A:lle kipua ja särkyä sekä pysyvä kosmeettinen haitta.

C lopetti koiran tapahtumia seuraavana päivänä.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan, joka tahallaan tai tuottamuksesta on aiheuttanut toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. C on kertonut B:lle tapana olleen, että koira pidettiin suljettuna erilliseen tilaan silloin, kun C:llä oli vieraita. Näin on menetelty myös, kun A on C:llä vieraillut. Koira oli kuitenkin vapaana huoneistossa kun lapset astuivat sisään. C on laiminlyönyt tavakseen ottamansa koiran valvonnan ja siten tuottamuksellaan aiheuttanut kantajalle aiheutuneet vammat.

VASTAUS

C vaatii, että A:n kaikki vaatimukset hylätään perusteeltaan. A:lle aiheutunut vahinko ei ole aiheutunut miltään osin vastaajan tuottamuksesta, koska kysymyksessä on tapaturma. Vaadittuja korvausmääriä vastaaja paljoksuu ja pyytää, että oikeus, mikäli korvausta tuomitaan, harkitsee ne kohtuuden mukaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla.

A:n esittämät vaatimukset sairaanhoito- ja lääkekuluista myönnetään määrällisesti.

C vaatii, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

C oli ollut pihamaalla tekemässä taloremonttia ja hänen avopuolisonsa D oli ollut myös pihamaalla. C:n koira oli ollut talon sisätiloissa. Perheen 9-vuotias tytär E oli tullut pihamaalle yhdessä A:n kanssa. Tuolloin D oli kieltänyt nimenomaisesti, etteivät tytöt saa mennä sisälle. Tällöin tytär E oli ilmoittanut, että hän käy vain hakemassa lompakkonsa ja että tytöt jatkavat matkaansa ostoksille. A oli jäänyt odottamaan rakennuksen ulkopuolelle. Hetken kuluttua A oli kuitenkin päättänyt juosta kaverinsa E:n perässä sisätiloihin. Tällöin koira oli jostakin syystä hyökännyt sisätiloissa A:n kimppuun ja aiheuttanut hänelle kanteesta ilmenevät vammat.

Koira oli ollut talon sisätiloissa siten, ettei sillä ollut mahdollisuutta tulla ulos omin avuin. Aikaisemmin koira ei ole ollut vihainen eikä yrittänyt purra ketään. Koiran vihamielisyys A:ta kohtaan oli täysin odottamatonta ja ennalta-arvaamatonta.

Vahingonkorvausvastuu edellyttää tuottamusta. Tuottamus voi ilmetä laiminlyöntinä, virheenä tai muuna huolimattomuutena. Mikään näistä seikoista ei C:n menettelyssä toteudu. Koira on ollut asianmukaisesti sisätiloissa. C:n tai D:n menettelyssä ei ole ollut mitään sellaista laiminlyöntiä, jonka perusteella C:n voitaisiin katsoa toimineen tuottamuksellisesti. D:n suusanallinen kielto on ollut riittävä toimenpide, jolla on pyritty estämään lasten meno rakennuksen sisään. Asiassa on kysymys valitettavasta tapaturmasta, jota ei ole voitu kohtuullisin toimenpitein ehkäistä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeuden ratkaisu

Ratkaisun perustelu

Näytöstä

Todistelutarkoituksessa kuultuna A:n äiti B kertoi keskustelleensa tyttärensä A:n kanssa tapahtumasta. A kertoi menneensä E:n kanssa yhtä aikaa taloon sisälle. E oli mennyt eteisestä keittiöön ja A oli juossut E:n perästä, jolloin koira oli hyökännyt A:n kimppuun ja puraissut tätä kasvoista. A ei muistanut sellaista seikkaa, että häntä olisi kielletty menemästä sisälle ennen tapahtumaa.

Keskustellessaan B:n kanssa tapahtumaa seuraavana päivänä D kertoi, että heillä oli tapana pitää koiraa erityisessä tilassa silloin kun talossa kävi vieraita. Siitä ei ollut puhetta miksi näin tehtiin. D:n sisko oli puhunut työpaikallaan eräälle henkilölle, että hän on pitänyt koiraa epäilyttävänä.

Todistelutarkoituksessa kuultuna C kertoi, että ennen tapahtumaa hän näki kun E ja A tulivat pihaan ja kuuli E:n sanovan, että käyn hakemassa sisältä lompakon. Seuraavaksi E tuli sanomaan, että koira puri A:ta kasvoista.

Koira on ollut perheessä viiden kuukauden ikäisestä lähtien eikä ole koskaan aikaisemmin purrut ketään tai ollut kenellekään vihainen. Perheeseen kuuluu kolme A:ta nuorempaa lasta ja koira on ollut irti lasten kanssa. - Silloin kun D:n sisko on lapsineen käynyt kylässä, koira on viety eri tilaan, koska se on isokokoinen ja innostuu "hökeltämään" ja kuolaa, minkä vuoksi on pidetty parempana, ettei koira ole samassa tilassa konttausikäisten lasten kanssa. Silloin kun vieraita lapsia on ollut kylässä, lapset leikkivät yläkerrassa, jonne koira ei uskalla portaita pitkin mennäkään koska pelkää portaita.

C:n avovaimo D todistajana kertoi, että hän näki kun E ja A tulivat tapahtumapäivänä pyörällä pihaan. Todistaja kertoi ensin selkeällä äänellä kieltäneensä lapsia menemästä sisään, koska kirpputorille vietäviä vaatteita oli yläkerrassa, jossa lapset yleensä leikkivät. Tyttärensä E:n todistaja lupasi mennä sisään hakemaan kukkaron. Lapset eivät menneet yhtä aikaa sisään, vaan ensin meni E ja sen jälkeen A. A tiesi, että koira oli sisällä, koska se oli aina siellä.

A on useasti käynyt hakemassa E:n kouluun ja on tavannut ennenkin koiran. Kun taloon tulee lapsia leikkimään, koira nuuhkii lapset eteisessä ja sen jälkeen lapset menevät yläkertaan leikkimään. Pitkien jalkojensa vuoksi koira ei voinut eikä uskaltanut mennä portaita pitkin yläkertaan koskaan. Jos useita vieraita oli alakerrassa, niin koiraa pidettiin erillisessä tilassa jo senkin vuoksi, että se kuolasi. Koiraa ei pidetty eristettynä silloin kun joku yksittäinen vieras kävi talossa.

Tapauksen johdosta kuultuna A kertoi, että hän meni yhtä aikaa E:n kanssa sisään. Sitä olisiko heitä kielletty menemästä sisään, A sanoi, ettei hän muista sellaista kuulleensa. Sisällä E meni keittiöön ja hän juoksi E:n perästä, jolloin koira hyökkäsi sivusta ja puri kasvoihin. Koira puri vain kerran ja lopetti siihen. A kertoi, ettei hän kaatunut maahan tapahtuman yhteydessä. Ennen koiran hyökkäystä hän ei muistanut sitä, että sisällä ei saanut juosta. D kerran sanoi, ettei sisällä saa juosta. Koiran A kertoi tavanneensa ennenkin, mutta ei ollut leikkinyt sen kanssa. Koira aikaisemmilla kerroilla käyttäytyi siten, että kulki perässään sisällä. Aikaisemmin koira ei ollut vihainen. Tiedusteltaessa A lausui, että pureman johdosta hänellä on ollut vaikea syödä koska nielaistessa tuntuu kipua.

Todettiin, että A:n kasvoissa olevat arvet ovat heikosti näkyvissä.

Näytön arviointia

Esitetty näyttö ei tue sitä väitettä, että C:llä olisi ollut velvollisuus järjestää koiransa valvonta huolellisemmin kuin mitä hänen on näytetty tehneen, koska koiran ei ole näytetty aikaisemmin käyttäytyneen vihamielisesti ihmisiä kohtaan. Koiran on näytetty tottuneen olemaan myös pienten lasten kanssa ja tavanneen myös aikaisemmin ennen kysymyksessä olevaa tapausta A:ta, kuten A itsekin kertoi. Ilmeisesti A:n juokseminen E:n perään aiheutti koiran hyökkäämisen A:n kimppuun. Se, että koira puraisi vain kerran A:ta eikä esimerkiksi kaatanut häntä maahan ja tällä tavoin jatkanut hyökkäystä, osoittaa sen, ettei koiralla ole ollut tarkoitus vahingoittaa A:ta vaan voidaan olettaa, että koira on mahdollisesti pikemminkin käsittänyt tapauksen leikiksi.

Oikeudellinen arviointi

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen.

C:n ei ole näytetty laiminlyöneen koiransa asianmukaista valvontaa. Koiran ei ole näytetty ennen kysymyksessä olevaa tapahtumaa käyttäytyneen vihamielisesti ihmisiä kohtaan. Se, että suurikokoista tanskandogia on pidetty erillisessä tilassa silloin kun kylässä on ollut useita vieraita, ei osoita sitä, että koiraa olisi aina pitänyt erityisesti valvoa. Koiran vieraista erillään pitäminen on näytetty johtuneen käytännöllisistä syistä, muun muassa siitä, että koira innostuessaan kuolasi.

C:n ei näin ollen ole näytetty tuottamuksellaan aiheuttaneen A:n saamia ja puremista aiheutuneita vammoja.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Laamanni Yrjö Sivola

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 21.11.2006

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDEN PÄÄKÄSITTELYSSÄ

A edustajanaan huoltajansa B on toistanut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät korvausvaatimuksensa perusteineen sekä vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista käräjäoikeudessa 2.499,17 eurolla ja hovioikeudessa 1.305,37 eurolla korkoineen. Toissijaisesti A on pyytänyt, että C:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättäisiin tai korvausta ainakin alennettaisiin, koska asia oli ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että A:lla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, ja koska A:n velvoittaminen korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys oli kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta.

C on vastustanut muutosvaatimuksia perusteettomina ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa 2.034,86 eurolla korkoineen.

TODISTELU

Hovioikeudessa on esitetty samat kirjalliset todisteet kuin käräjäoikeudessa sekä lisäksi kaksi uutta valokuvaa ja kuultu B:tä ja C:tä todistelutarkoituksessa ja D:tä todistajana. A:n kertomus on otettu huomioon sellaisena kuin se on merkitty käräjäoikeuden tuomioon.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

B ja C sekä todistaja D ovat hovioikeudessa kertoneet asiaan vaikuttavilta osin pääpiirteittäin samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomioon on merkitty.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan talon pihalla työskennellyt C on tiennyt, että koira oli ollut asunnossa irrallaan, kun hänen tyttärensä E ja A olivat yhdessä tulleet pihaan. C:n avopuoliso D oli ilmoituksensa mukaan kieltänyt tyttöjä menemästä sisälle leikkimään, mutta E oli mennyt sisälle ilmoittaen hakevansa lompakkonsa. A oli myös mennyt sisälle.

C koiran omistajana ei ollut itse tai D:n avustuksella valvonut, ettei tuolloin 9-vuotias A olisi mennyt sisätiloihin, jossa isokokoinen tanskandoggi oli ollut irrallaan ja valvonnatta. Ottaen huomioon A:n iänmukainen kehitystaso pelkkä kieltäminen ei ole ollut riittävä toimenpide. Ei ole ennalta-arvaamatonta, että taistelukoiraksi jalostettu tanskandoggi saattaa noudattaa luontaisia vaistojaan suojella isäntäväkeään jonkun ulkopuolisen tullessa sisään. C ei ollut riittävän huolellisesti varmistautunut siitä, ettei vahinkoa olisi päässyt tapahtumaan. A:lle aiheutunut vahinko on siten ollut seurausta C:n huolimattomuudesta koiran valvonnassa. Tämän vuoksi C on velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneet vahingot.

C on myöntänyt A:n kivusta ja särystä, sairaanhoito- ja lääkekuluista sekä oikeudenkäyntikuluista vaatimat korvaukset määriltään oikeiksi.

Koira on aiheuttanut A:lle kanteesta ilmenevät vammat, joista on aiheutunut A:lle pysyviä arpia kasvoihin. Hovioikeudelle esitetyistä valokuvista ilmenee, että A:lla on vasemmassa leukakulmassa noin kaksi senttimetriä pitkä selvästi erottuva arpi, nenäntyvessä alle kaksi senttimetriä pitkä kaareva, kapea vaalea arpi ja oikeassa poskipäässä noin neljä senttimetriä pitkä arpi, joka on hieman ihonväristä poikkeava. Kohtuulliseksi korvaukseksi noista arvista A:lle aiheutuneesta pysyvästä kosmeettisesta haitasta hovioikeus arvioi 4.500 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

C velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 800 euroa ja pysyvästä kosmeettisesta haitasta 4.500 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 13.4.2004 alkaen, sekä sairaanhoitokuluista 96 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 13.4.2005 alkaen ja lääkekuluista 9,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 14.4.2004 alkaen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Markku Arponen, Pekka Pärnänen ja Pirjo Soininen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.