Turun HO 13.10.2005 2381

Perusteettoman edun palautus, Tuomioistuimen toimivalta - Yleinen tuomioistuin vai vakuutusoikeus, Eläke

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

LOIMAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 21.1.2005

Kantaja

Kansaneläkelaitos

Vastaajat

1) A:n kuolinpesä ja sen
2) osakkaat - - -

Asia

Perusteettoman edun palautus

KANNE

Vaatimukset

Kansaneläkelaitos vaatii, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti

1) maksamaan Kansaneläkelaitokselle takaisin A:n 17.1.1991-25.9.1999 saamat 22.946 euroa korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisine tuottokorkoineen laskettuna A:n kuukausittain saamille rahamäärille kunkin kuukauden 22. päivästä lukien 17.2.2001 asti ja tämän jälkeiseltä ajalta korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa 22.946 eurolle maksupäivään saakka ja

2) korvaamaan Kansaneläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisusta.

Perusteet

A on saanut perusteettomasti maksatuksessa tapahtuneiden maksuerehdysten vuoksi kantajan eräälle toiselle kansaneläkkeen saajalle maksettavaksi tarkoitettuja varoja kesäkuun 1986 ja helmikuun 2000 välisenä aikana yhteensä 36.279 euroa. A:n kuoltua 25.9.1999 hänen kuolinpesänsä ja kuolinpesän osakkaat ovat velvolliset palauttamaan kantajalle A:n perusteettomasti saamat rahamäärät ajalta 17.1.1991-25.9.1999 yhteensä 22.946 euroa vaadittuine korkoineen.

Tapahtumien kulku ja yksityiskohtaiset perustelut

Kantaja on 18.6.1986 myöntänyt A:lle kansaneläkkeen 1.7.1986 lukien. Eläkkeen määrä oli tuolloin 1.419 markkaa ja se maksettiin kunkin kuukauden 4. päivänä - - - säästöpankin - - - konttoriin. Kantaja on vuosittain tarkistanut eläkkeen määrää antamillaan eläkepäätöksillä, jotka on lähetetty A:lle. A:n eläke oli hänen kuollessaan 25.9.1999 283 euroa. Kantaja on maksanut A:lle kuukausittain hänen eläkepäätöksiensä mukaiset määrät eikä niiden osalta ole erimielisyyttä.

Kantaja on päätöksillään myöntänyt eräälle toiselle - - - henkilölle kansaneläkkeen 1.6.1986 alkaen. Eläkkeen määrä on ollut 1.9.1986 lukien 209 euroa ja sen maksupäivä kunkin kuukauden 22. päivä ja maksupaikka sama säästöpankin konttori. Kantaja on tarkistanut eläkkeen määrää tämän jälkeen tapahtuneiden muutosten johdosta. Eläkkeen määrä oli vuonna 1999 248,41 euroa.

Vuosina 1986-1991 kantaja maksoi eläkkeet eläkkeensaajan nimellä ja henkilötunnuksella tämän ilmoittamaan rahalaitokseen. Pankkiyhteystietona oli pelkkä pankin konttorinumero. Oy B Ab huolehti kantajan toimeksiannosta maksuliikenteestä. Pankin konttorin tehtävänä oli ohjata varat saajan konttorissa olleelle pankkitilille.

Vuoden 1992 alusta alkaen eläkemaksut ohjattiin eläkkeensaajien tilille saatujen tilitietojen perusteella.

A:n kuoltua kävi ilmi, että mainitulle toiselle eläkkeensaajalle tarkoitettuja eläkkeitä oli maksuerehdysten johdosta maksettu 1.6.1986-1.2.2000 A:n tilille 215.707 markkaa. 17.1.1991-25.9.1999 välisenä aikana näitä perusteettomia maksuja on maksettu A:n tilille 22.946 euroa. Koska tämä toinen eläkkeensaaja ei ollut saanut hänelle kuuluvia eläkkeitä, joutui kantaja maksamaan hänelle nämä saamatta jääneet eläkkeet.

Kantaja on kirjeellään 17.1.2001 ilmoittanut maksuerehdyksistä A:n kuolinpesän osakkaille ja vaatinut liikaa maksettuja määriä takaisin. Tämä maksumuistutus on keskeyttänyt vanhentumisen.

Kuolinpesän osakkaat ovat toimittaneet osittaisen jaon pesässä jakaen A:n rahavarat eivätkä ole toimittaneet lisäperunkirjoitusta kantajalle olevan velan johdosta.

A:n kuolinpesä ja kuolinpesän osakkaat ovat siten velvollisia palauttamaan kantajalle A:n 17.1.1991-25.9.1999 perusteettomasti saamat rahamäärät yhteensä 22.946 euroa korkoineen.

Kuolinpesä tai kuolinpesän osakkaat eivät ole esittäneet mitään laillista perustetta vapautua A:n saaman perusteettoman edun palauttamisesta.

Kansaneläkelain 88 a § ei sovellu tapaukseen. Tapauksessa ei ole kysymys A:n eläkepäätöksistä eikä niiden edellyttämistä maksuista eikä siten kansaneläkelain mukaisen eläkkeen maksamisesta A:lle, vaan kolmannelle tarkoitettuja varoja koskevista maksuerehdyksistä. Kanteessa tarkoitettujen varojen osalta ei ole ollut olemassa kantajan ja A:n välillä julkisoikeudellista eikä muutakaan oikeussuhdetta. Kantaja ei ole sanottuja maksuja maksanut eikä ole tarkoittanut maksaa A:lle kuuluvina eläkkeinä, vaan maksut on tarkoitettu maksaa kolmannelle henkilölle.

Sillä seikalla, onko maksuerehdyksen johdosta rahat saanut itse kansaneläkeläinen vai ei, ei ole merkitystä forum-kysymystä ratkaistaessa. Vastaajien kannan hyväksyminen johtaisi tilanteeseen, että jos vastaajana ei olisi kansaneläkeläinen, juttu kuuluisi yleiseen tuomioistuimeen, mutta jos hän olisi kansaneläkeläinen, se kuuluisi hallintotuomioistuimeen.

Oikeustoimilaki ja sen 36 § koskevat oikeustoimia eivätkä sovellu perusteettoman edun palautukseen. Kuolinpesässä on ollut palauttamiseen tarvittava määrä rahavaroja. Myöskään Kelan takaisinperintäohjeet eivät sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen.

Vastaajien esittämissä oikeustapauksissa Kansaneläkelaitos tai vastaava on maksanut ja tarkoittanut maksaa liikamaksut eläkkeensaajalle tämän oman eläkepäätöksen perusteella. Kanteessa on sitä vastoin kysymys maksuista, jotka A on saanut maksuerehdysten johdosta kolmannen henkilön eläkepäätösten perusteella kolmannelle henkilölle kuuluvia eläkkeitä.

VASTAUS

Vaatimukset

A:n kuolinpesä ja sen osakkaat vaativat, että

ensisijaisesti

  • kanne jätetään käräjäoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta ja

toissijaisesti

  • vastaajat velvoitetaan palauttamaan kantajalle 1.10.1996-30.9.1999 A:lle virheellisesti maksetut eläkkeet 8.175,55 euroa ja kanne muilta osin hylätään.

Ensisijaisen ja toissijaisen vaatimuksen lisäksi vastaajat vaativat, että kantaja velvoitetaan joka tapauksessa korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Perusteet

Tutkimatta jättäminen

Kysymyksessä on julkisoikeudellinen perusteettoman edun palautusasia, johon sovelletaan kansaneläkelain 88 a §:ää. Tällaisessa asiassa Kansaneläkelaitos antaa päätöksen josta valitetaan tarkastuslautakuntaan ja vakuutusoikeuteen. Syy miksi etuudet olisi perittävä sanotulla menettelyllä takaisin on, että sanotussa säännöksessä ja sen soveltamiskäytännössä on etuudensaaja suojattu kohtuuttomilta seuraamuksilta ja asiakkaalla on oikeus saattaa asia hallintolainkäyttöteitse ilman kuluriskiä tutkittavaksi.

A haki vuonna 1986 kansaneläkettä ja se hänelle myönnettiin. Kantajan ja A:n välillä oli siis julkisoikeudellinen suhde, jonka mukaan kantaja oli velvollinen maksamaan A:lle eläkettä. Kun eläkettä on maksettu liikaa, on asian kannalta yhdentekevää, minkä vuoksi sitä on maksettu liikaa. A on saanut rahat nimenomaan kantajan maksamina eläkkeinä. Kansaneläkelain 88 a §:ää on sovellettu riippumatta siitä onko virheellisesti maksettu eläke määrätty eläkepäätöksessä tai onko virhe tapahtunut sen laskemisessa, maksatuksessa tai muussa toimeenpanossa.

Takaisinperinnästä on lukuisia oikeustapauksia, joissa mistä tahansa syystä liikaa maksetun etuuden takaisinperintään on sovellettu etuuslakien takaisinperintäsäännöksiä.

Kelan toimeenpano-ohjeen VIII luvussa on todettu etuuslakien takaisinperintäsäännöksien soveltamista koskevan takaisinperintätilanteen olevan kysymyksessä, kun mm. "etuutta on muusta syystä, esim. ratkaisu-, kirjoitus-, tiedonsiirto- tai laskuvirheen vuoksi maksettu liikaa".

Kansaneläkelaitoksen eläkkeen käsittelyjärjestyksessä tapaus on ehkä ainutlaatuinen eikä mahdu normaalien takaisinperintätapausten kaavaan. Etuudensaajan ja hänen perikuntansa kannalta asia ei kuitenkaan eroa mitenkään tavallisesta takaisinperintatapauksesta. Eläkettä on vain maksettu liikaa ja on kantajan ja sen toimeksiannosta asiaa hoitavien tahojen välinen asia missä ja miten virhe on tapahtunut.

Perustelut asiaratkaisulle

Mikäli kanne päätetään vastoin vastaajien vaatimusta tutkia kansalaisten yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että A:n kuolinpesää ja sen osakkaita kohdellaan samalla tavoin kuin niitä etuudensaajia, joilta peritään etuudet takaisin hallinnollisella menettelyllä.

Vastaajien myöntämä viiden vuoden suoritusten palauttaminen perustuu siihen, että jos kantaja olisi hyvän hallinnon mukaisesti viimeisen 5.9.2001 päivätyn kuulemiskirjeen jälkeen tehnyt viipymättä asiaratkaisun, se olisi voinut periä eläkkeet takaisin aikaisintaan 1.10.1996 alkaen.

Perusteettoman edun palautusta koskeva kannetyyppi perustuu tapaoikeuteen. Mikäli tästä kanneperusteesta olisi laissa säännöksiä, olisi sovittelun mahdollisuus otettu huomioon kuten muussakin lainsäädännössä. Sovittelu on siten mahdollista.

Sosiaalietuuksien takaisinperintää koskevat uusitut säännökset tulivat voimaan 1.6.2004 (18.4.1997/350). Näissä säännöksissä on vahvistettu, että päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien. Ennen säännösten voimaantuloa vallitsevan oikeuskäytännön mukaan perintä pitemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta oli mahdollinen vain erityisen painavasta syystä, jollaiseksi on katsottu lähinnä eläkelaitoksen tietoinen erehdyttäminen. Myös kansaneläkelaitoksen toimeenpano-ohjeen VIII luvussa, ajalta ennen em. lainmuutosta, todetaan: "Liikamaksu peritään takaisin alusta lukien, yleensä kuitenkin enintään viideltä vuodelta. Viittä vuotta pidemmältä ajalta perittäessä edellytetään erittäin painavia syitä. Tällöin kyse on etuudensaajan vilpistä. Liikamaksu voidaan periä enintään kymmeneltä vuodelta. Määräajat lasketaan aina takaisinperintäpäätöksestä lukien".

Vakiintuneen takaisinperintäkäytännön mukaan ei ole perusteita periä etuutta takaisin poikkeuksellisesti pidemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta takaisinperintäpäätöksestä lukien.

Korkovaatimuksista

Korkolakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Myöskään kansaneläkelain takaisinperintäsäännöksessä ei ole korosta määräystä. Vaikka kantajan vaatimusta päädyttäisiin pitämään yksityisoikeudellisena, kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää, ettei korkovaatimuksia hyväksytä.

Kantaja vaati ensi kertaa kanteessa viivästyskorkoa. Korkoa vaaditaan kuukauden kuluttua siitä lukien, kun kantaja ensimmäistä kertaa 17.1.2001 lähestyi kuolinpesän osakkaita kirjeellä. Sanottu kirje, eikä myöskään 5.9.2001 päivätty kirje, ei ole korkolain 6 §:n tarkoittama lasku tai maksuvaatimus. Kantajan 5.9.2001 kirjeen jälkeen ei tapahtunut 2,5 vuoteen mitään ennen kantajan asiamiehen tammikuussa 2004 esittämää vaatimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Käräjäoikeuden toimivallasta

Vastaajat ovat katsoneet, että asiassa olisi kysymys siitä, että A:lle on maksettu liikaa eläkettä ja että kysymys olisi siten julkisoikeudellisesta perusteettoman edun palauttamista koskevasta asiasta, johon tulisi soveltaa kansaneläkelakia, muun ohella sen 88 a §, ja kansaneläkelain nojalla annettuja säännöksiä, eikä asia siten kuuluisi käräjäoikeuden toimivaltaan.

Kantaja on sen sijaan pitänyt asiaa käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvana.

Käräjäoikeus on päätynyt pitämään asiaa käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvana. Tähän johtopäätökseen käräjäoikeus on päätynyt seuraavilla perusteilla.

Kansaneläkelain 88 a §:n mukaan "Jos tämän lain mukaista etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, liikaa maksettu etuus on perittävä takaisin".

Asiassa on riidatonta, että kanteessa tarkoitetut suoritukset ovat perustuneet muuta eläkkeensaajaa kuin A:ta koskeviin päätöksiin eli kysymys on ollut toiselle Kansaneläkelaitoksen asiakkaalle kuuluvista etuuksista, ei A:n etuuksista. Kysymys ei siten ole siitä, että A:ta koskevat etuuspäätökset olisivat olleet joiltakin osin virheellisiä ja että A:lle olisi niiden perusteella maksettu aiheetta liikaa eläkettä.

Kanteessa tarkoitetut suoritukset eivät ole olleet A:lle eläkettä, vaan maksuerehdyksestä johtuvia rahansiirtoja, joille ei ole ollut mitään perustetta.

Pelkän maksuerehdyksen perusteella A:n ja Kansaneläkelaitoksen välille ei ole syntynyt kansaneläkelaissa tarkoitettua julkisoikeudellista oikeussuhdetta nyt kysymyksessä olevien suoritusten osalta. Suoritukset eivät muutu A:n eläkkeeksi/eläkkeen liikamaksuksi myöskään sen perusteella, että A itse on maksujen suorittamisen aikaan ollut eläkkeensaaja.

Kanteessa tarkoitetut suoritukset eivät siten ole olleet A:lle edellä sanotussa säännöksessä tarkoitettua "etuutta" eli eläkettä, vaan kysymyksessä ovat olleet maksuerehdyksestä johtuvat perusteettomat suoritukset, joiden palauttamista koskeva asia kuuluu käräjäoikeuden toimivaltaan.

Perusteettoman edun palauttamisen edellytyksistä

Kantajan esittämillä perusteilla vastaajat ovat saaneet perusteetonta etua Kansaneläkelaitoksen kustannuksella ja ovat velvolliset yhteisvastuullisesti palauttamaan saamansa perusteettoman edun takaisin.

Sovitteluvaatimuksesta

Siltä varalta, että käräjäoikeus päätyisi katsomaan, että kysymys on käräjäoikeuden toimivaltaan kuuluvasta asiasta, vastaajat ovat vaatineet, että palautettavaa määrää tulee sovitella vastaamaan sitä määrää, jonka he olisivat velvolliset palauttamaan hallinnollisessa menettelyssä. Sovitteluvaatimuksen perusteena vastaajat ovat vedonneet kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun. Kantaja on kiistänyt sovitteluvaatimuksen.

Lähtökohtaisesti perustettomat varallisuudensiirrot on palautettava ennalleen. Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että perusteettoman edun palautusvaatimuksen sovittelu on poikkeuksellisesti mahdollista ilman nimenomaisen lainsäännöksen tukeakin (Aurejärvi-Hemmo; Velvoiteoikeuden oppikirja, 2.p, 1998, s. 273-276, KKO 1983 II 174, KKO 1986 II 126).

Sovittelun edellytys on, että palautusvelvollisuutta olisi pidettävä kohtuuttomana.

Vastaajien taloudellisista olosuhteista ei ole esitetty asiassa selvitystä. Sen sijaan asiassa on riidatonta, että A:n kuolinpesän rahavarat olisivat riittäneet ennen niiden jakamista kantajan nyt vaatimien suoritusten maksamiseen. Yksinomaan se, että mahdollisessa hallinnollisessa menettelyssä palautusvelvollisuus olisi ehkä kohdistunut lyhyempään aikaan kuin siviiliprosessissa ei ole riittävä peruste sovittelulle. Sovittelun edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että A ja hänen kuolinpesänsä osakkaat ovat palautusvelvollisuuden vanhentumisesta johtuen joka tapauksessa saaneet perusteetonta etua, jota heiltä ei ole enää vaadittu takaisin.

Sanotun perusteella, ja kun vastaajat eivät ole selvittäneet, että palautusvelvollisuus olisi muullakaan perusteella kohtuuton, asiassa ei ole esitetty riittäviä perusteita kantajan vaatimien suoritusten sovittelulle. Vastaajien sovitteluvaatimus hylätään.

Korkovaatimuksista

Vastaajat ovat kiistäneet korkovaatimukset kaikilta osin.

Oikeuskäytännnössä tuottokoron maksuvelvollisuutta on pidetty mahdollisena myös tilanteissa, joissa ei ole nimenomaista säännöstä tuottokoron maksuvelvollisuudesta ( KKO 1993:167, KKO 1996:29). Tästä johtuen ja tuottokoron muutoinkin lisääntynyt merkitys huomioon ottaen oikeuskirjallisuudessa on päädytty puoltamaan tuottokoron maksuvelvollisuutta perusteettoman edun palautukselle (em. teos s. 271-272).

Sanotun perusteella ja koska vastaajat eivät ole esittäneet riittäviä perusteita sille, miksi tuottokoron maksuvelvollisuutta ei olisi, käräjäoikeus hyväksyy kantajan vaatimuksen tuottokoron maksuvelvollisuuden osalta.

Viivästyskoron osalta korkolain 6 §:ssä on määräys viivästyskorosta velalle, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Säännöksen mukaan "jollei eräpäivää ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista".

Viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkuajankohdan osalta kantaja on esittänyt kirjallisina todisteina kolme kirjettä. Kansaneläkelaitoksen 17.1.2001 ja 5.9.2001 päivättyjä kirjeitä ei ole pidettävä edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuina laskuina tai maksuvaatimuksina. Sen sijaan 22.1.2004 päivätty kirje sisältää säännöksessä tarkoitetun vaatimuksen määrätyn rahamäärän suorittamisesta. Viivästyskoron suoritusvelvollisuus on siten alkanut 22.2.2004 päivän jälkeen.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaajat ovat vaatineet, että oikeudenkäyntikulut määrättäisiin asianosaisten itsensä vastattaviksi tai korvattavien kulujen määrää joka tapauksessa soviteltaisiin sen perusteella, että vastaajilla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, koska kantajan vaatimukset ovat olleet joiltakin osin määrällisesti epätäsmällisiä.Vielä vastaajat ovat pitäneet vaadittuja oikeudenkäyntikuluja sekä asianajajan käyttämien työtuntien että tuntilaskutuksen osalta kohtuuttoman suurina pitäen kohtuullisena työmääränä 45 tuntia ja kohtuullisena tuntiveloituksena 150 euroa.

Kantajan asiassa vaatimat oikeudenkäyntikulut koostuvat asianajajan toimenpiteistä asiassa 3.12.2003 lukien. Vastaajat eivät ole asiassa selvittäneet, että 3.12.2003 jälkeen kantajan vaatimuksiin olisi liittynyt sellaista määrällistä tai muuta epäselvyyttä, että vastaajilla olisi ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Koska asiassa ei ole selvitetty, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus olisi muullakaan perusteella kohtuuton, vastaajat ovat velvolliset korvaamaan kantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Käräjäoikeus hyväksyy kantajan asianajajan käyttämän tuntiveloituksen määrän. Sen sijaan asian hoitamiseen käytettyjen työtuntien osalta asian laatu ja laajuus huomioon ottaen tarpeellisena ja riittävänä työmääränä on pidettävä vastaajien myöntämää 45 tuntia. Asianajajan palkkion osalta kantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut ovat siten (45 t. x 200 e/t. =) 9.000 euroa. Kun tähän määrään lisätään vaaditut ja kohtuulliset kulut (99,10 + 57 =) 156,10 euroa sekä vaaditun arvonlisäveron osuus (22 % x (9.000 + 99,10)=) 2.001,80 euroa, ovat vastaajat velvolliset korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut yhteensä (9.000 + 156,10 + 2.001,80=) 11.157,90 eurolla vaadittuine korkoineen.

Vaatimukset enemmälti hyläten käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

A:n kuolinpesä sekä A:n kuolinpesän osakkaat - - - velvoitetaan yhteisvastuullisesti

1)maksamaan Kansaneläkelaitokselle takaisin A:n 17.1.1991-25.9.1999 saamat 22.946 euroa korkolain 3 § 2 momentin mukaisine tuottokorkoineen laskettuna A:n kuukausittain saamille rahamäärille kunkin kuukauden 22. päivästä lukien 22.2.2004 asti ja tämän jälkeiseltä ajalta korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa 22.946 eurolle maksupäivään saakka ja

2)korvaamaan Kansaneläkelaitoksen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa 11.157,90 eurolla korkolain 4.1 §:n mukaisine vuotuisine viivästyskorkoineen 21.2.2005 lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Puheenjohtaja
Pekka Määttä
käräjätuomari

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 13.10.2005

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Loimaan käräjäoikeus 21.1.2005 nro 92

ASIA

Perusteettoman edun palautus

VALITTAJAT

A:n kuolinpesä ja kuolinpesän osakkaat - - -

VASTAPUOLI

Kansaneläkelaitos

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Kuolinpesä ja sen osakkaat ovat vaatineet ensisijaisesti, että Kansaneläkelaitoksen kanne jätetään tutkimatta. Toissijaisesti kuolinpesä ja sen osakkaat ovat vaatineet, että heidän Kansaneläkelaitokselle maksettavakseen tuomitun pääoman määrä alennetaan 8.175,55 euroksi ja että heidät vapautetaan tuotto- ja viivästyskoron maksamisvelvollisuudesta. Lisäksi he ovat vaatineet, että heidät vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta tai niiden määrää joka tapauksessa alennetaan. Vielä kuolinpesä ja sen osakkaat ovat vaatineet, että Kansaneläkelaitos velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan tutkimattajättämistä koskevalle vaatimukselleen kuolinpesä ja sen osakkaat ovat lausuneet, että asiassa on sovellettava kansaneläkelain 88 a §:n julkisoikeudellisia säännöksiä eläkkeen takaisinperinnästä. Tällaisessa asiassa Kansaneläkelaitos antaa päätöksen, josta valitetaan tarkastuslautakuntaan ja vakuutusoikeuteen. Asia ei kuulu käräjäoikeuden toimivaltaan.

Toissijaisten vaatimustensa perusteina kuolinpesä ja sen osakkaat ovat lausuneet, että kansaneläkelain takaisinperintäsäännösten oikeus- ja sosiaalipoliittiset lähtökohdat on otettava yhdenvertaisuus- ja kohtuussyistä huomioon A:lle maksettua eläkettä takaisinperittäessä. Kansaneläkelain mukaan liikaa tai virheellisesti maksetut etuudet peritään korkeintaan viideltä vuodelta perintäpäätöksestä lukien. Kansalaisten luottamusta Kansaneläkelaitoksen etuuspäätösten oikeellisuuteen on myös suojattava. Tämän vuoksi palautusvelvollisuutta on alennettava vaaditulla tavalla koskemaan vain ajalla 1.10.1996 - 30.9.1999 virheellisesti maksettuja eläkkeitä.

Korkolakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Kansaneläkelain takaisinperintäsäännöksessä ei ole määräystä korosta. Kansalaisten yhdenvertaisuus edellyttää joka tapauksessa, että korkovaatimusta ei hyväksytä, koska Kansaneläkelaitoksen perintäkäytännössä ei vaadita korkoa.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä, koska kuolinpesän osakkailla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Hallintolainkäytännössä ei peritä oikeudenkäyntikuluja, minkä vuoksi kansalaisten yhdenvertaisuus vaatii, että oikeudenkäyntikuluvaatimus tässä asiassa hylätään. Kansaneläkelaitoksen asiamiehen tuntilaskutus on joka tapauksessa ollut tavanomaista korkeampi.

Vastaus

Kansaneläkelaitos on vaatinut, että valitus hylätään ja kuolinpesä ja sen osakkaat velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan Kansaneläkelaitos on käräjäoikeuden toimivallan osalta lausunut, että kysymys ei ole ollut A:n eläkkeistä, vaan suoritukset ovat olleet maksuerehdyksestä johtuvia rahansiirtoja, joille ei ole ollut mitään perustetta. Perintään ei sovelleta tämän vuoksi kansaneläkelakia.

Kansaneläkelain perintäsäännöstä ei voida asiassa soveltaa vain siitä syystä, että se olisi kohtuullista. A on 14 vuoden ajan saanut rahaa kuukausittain lähes kaksi kertaa enemmän kuin mitä eläkepäätös olisi edellyttänyt. A:n on näissä olosuhteissa täytynyt tietää, että suoritukset ovat olleet virheellisiä. Kohtuutonta olisi, että kuolinpesä ja sen osakkaat saisivat pitää viimeiseltä 10 vuodelta A:n saamat riidattomasti perusteettomat rahamäärät. Asiassa ei ole perusteita kohtuullistaa palautettavaa määrää.

Käräjäoikeus on oikein vahvistanut tuottokoron maksuvelvollisuuden perusteettoman edun palautuksen yhteydessä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Perusteettoman edun palautus

A:lle on toimitettu vuosittain kirjallinen eläkepäätös, jossa on mainittu hänen kuukausittaisen eläkkeensä määrä. Koska A:lle on maksettu eläkettä kaksi kertaa kuukaudessa ja lähes kaksinkertainen määrä hänen eläkepäätöksen mukaiseen eläkkeeseensä nähden, olisi hänen tullut ymmärtää, että toinen maksuerä ei ollut hänelle kuuluvaa eläkettä, vaan maksuerehdyksestä johtuvia, perusteettomia rahansiirtoja. A:n ja Kansaneläkelaitoksen välille ei ole tämän liikaa ja vailla perustetta maksetun määrän osalta syntynyt kansaneläkelaissa tarkoitettua julkisoikeudellista oikeussuhdetta. Kanteen tutkiminen kuuluu näin ollen yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Näillä ja käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n kuolinpesä ja sen osakkaat ovat saaneet perusteetonta etua, jonka ne ovat yhteisvastuullisesti velvolliset palauttamaan takaisin Kansaneläkelaitokselle.

Sovittelu

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut sovittelua koskevilta osin.

Tuotto- ja viivästyskorko

Hovioikeus on edellä katsonut, että A:n olisi tullut ymmärtää, että hänelle oman eläkepäätöksensä ylittävästi maksetut varat eivät ole olleet hänelle kuuluvia. A on pitänyt toiselle kuuluvia varoja hallussaan perusteettomasti. Tällä ja käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n kuolinpesällä ja sen osakkailla on velvollisuus maksaa palautettavalle määrälle myös tuotto- ja viivästyskorkoa.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

A:n kuolinpesä ja sen oikeudenomistajat ovat hävinneet asian käräjäoikeudessa ja ovat siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Kansaneläkelaitoksen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen hovioikeus arvioi Kansaneläkelaitoksen kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi asianajajan palkkion osalta 6.000 euroa, kulujen määräksi 156,10 euroa ja arvonlisäveron osuudeksi 1.341,80 euroa eli yhteensä 7.497,90 euroa, jonka määrän kuolinpesä ja sen osakkaat ovat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Kansaneläkelaitokselle korkoineen.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Kuolinpesä ja sen osakkaat häviävät muutoksenhaun pääasian osalta, minkä vuoksi heidän on korvattava Kansaneläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi hovioikeus arvioi 1.000 euroa ja arvonlisäveron osuudeksi 220 euroa eli yhteensä 1.220 euroa, jonka määrän kuolinpesä ja sen osakkaat ovat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Kansaneläkelaitokselle korkoineen.

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomiolauselmaan.

A:n kuolinpesä ja kuolinpesän osakkaat - - - - velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Kansaneläkelaitokselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 7.497,90 euroa käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

A:n kuolinpesä ja kuolinpesän osakkaat - - - - velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Kansaneläkelaitokselle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.220 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korvauksen tuomitsemispäivästä, sille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Simo Simola
hovioikeudenneuvos Teppo Hurme
hovioikeudenneuvos Raimo Kyllästinen

Esittelijä:

viskaali Juha Suvanto

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 19.5.2006 : Ei valituslupaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.