Turun HO 10.03.2005 682

Ulosottoasia, Valitusoikeus, Ulosottoviranomaisen toimivalta - Täytäntöönpanon kohdeomaisuuden sijainti ja haltuunsaanti, Keinotekoinen varallisuusjärjestely

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 23.12.2003

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SELOSTUS ASIASTA

Valituksenalaiset ulosottotoimenpiteet

N:n kihlakunnanviraston ulosotto-osaston avustava ulosottomies AK on 23.10.2002 takavarikoinut As. Oy. K-nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeet numerot 392 - 606 ja numerot 2121-2128 keskusrikospoliisin hakemuksesta.

N:n kihlakunnanviraston ulosotto-osaston avustava ulosottomies AK on 23.10.2002 takavarikoinut As. Oy. K-nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeet numerot 392 - 606 ja numerot 2121-2128 D:n kuolinpesän hakemuksesta.

Valitus

A on vaatinut valituksenalaisten takavarikkojen kumoamista ja täytäntöönpanon keskeyttämistä. Lisäksi valittaja on vaatinut Suomen valtion/N:n kihlakunnanviraston velvoittamista korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

A on valituksessaan muun ohessa lausunut, että N:n kihlakunnanvirasto ei ole ollut toimivaltainen takavarikoimaan ulkomailla sijaitsevaa, ulkomaisen omistajan irtainta omaisuutta eli As. Oy. K-nimisen yhtiön osakkeita. Kyseisiä osakkeita ei voida takavarikoida A:han kohdistuvien turvaamistoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi.

Kansainvälisestä oikeusavusta annetun lain 1 §:n 3/3 kohdan mukaan täytäntöönpanon turvaamiseksi tehtävät toimenpiteet kuuluvat vieraan valtion viranomaisten toimivaltaan, jos omaisuus sijaitsee ulkomailla. Täytäntöönpano ei voi tapahtua Suomen viranomaisten toimesta.

Siviilioikeudellisten päätösten täytäntöönpanon suhteen ulkomailla on toimittava kansainvälisestä oikeusavusta riita-asioissa annettujen määräysten mukaisesti (muun muassa Brysselin sopimus 31 artikla). Ulosottolain 3 luvun 21 §:n mukaan tietyn irtaimen omaisuuden ulosmittaus (tässä takavarikointi) on tehtävä irtaimen omaisuuden sijaintipaikan ulosottopiirissä. Kääntäen voidaan todeta, että irtaimen omaisuuden sijainti siis perustaa toimivallan.

As. Oy. K:n osakkeet eivät sijaitse N:n kihlakunnanviraston ulosotto-osaston toimivallan piiriin kuuluvalla alueella. Omaisuus, joka on ulosottoviranomaisten takavarikkovaatimusten kohteena, sijaitsee riidattomasti ulkomailla (Liechtensteinissa) ja siis Suomen ulosottoviranomaisten toimivallan ulkopuolella.

Vastoin ulosottoviranomaisten väitettä toteutetun takavarikon kohteena ei ole ollut eikä voi olla "osakeoikeus", vaan tarkasti yksilöidyt irtainta omaisuutta olevat asunto-osakkeet. Lain ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti asunto-osakkeiden haltuun ottaminen (takavarikointi) voi tapahtua vain alkuperäisten osakekirjojen haltuun ottamisella. Tässä tapauksessa se voi tapahtua ainoastaan ulkomailla.

As. Oy. K:n osakkeet on jo vuonna 1997 ostanut S-niminen yhtiö, joka on myös tuolloin saanut asianmukaisin siirtomerkinnöin varustetut osakekirjat haltuunsa. Tuolloin on tapahtunut myös vaihdos omistuksessa. A on tuolloin ilmoittanut muun muassa verotuksessaan myyneensä kyseiset osakkeet. Myöhemmin muissa yhteyksissä valittaja on niin ikään säännönmukaisesti ilmoittanut omistuksenvaihdoksesta muun muassa ulosottoviranomaisille.

Ulosottoviranomainen on toteuttanut "osakeoikeuden" takavarikoimisen, koska se katsoo, että vuonna 1997 toteutetussa osakekaupassa voisi olla kyseessä jonkinlainen keinotekoinen järjestely. A on ehdottomasti kiistänyt, että kyseessä olisi keinotekoinen järjestely.

A on vielä muun ohessa lausunut, että hän päätti aikanaan myydä omistamansa asunto-osakkeet, koska hän tarvitsi likvidejä varoja elatustaan, omaisuutensa hoitokuluja ja erilaisia oikeudenkäyntejä varten. Vuonna 1997 valittajan varoihin ei kohdistunut mitään viranomaisten toimenpiteitä. Valittaja oli siis täysin oikeutettu realisoimaan omaisuuttaan. Kertomansa mukaan A pyrki löytämään asunto-osakkeille ostajan, joka olisi asunnosta kiinnostunut lähinnä sijoitusmielessä siten, että (pitkäaikaisella) vuokrasopimuksella ostaja olisi valmis vuokraamaan asunnon hänelle.

Vaikka kaikki omistajuuden siirron todistettavasti osoittavat seikat, jotka ovat todennettavissa myös Suomessa (omistajuuden rekisteröinti, varainsiirtoveron maksu ja niin edelleen), on esitetty ulosottoviranomaisille, ulosottoviranomainen väittää kyseessä olevan keinotekoisen järjestelyn. Pelkästään se seikka, että A on hallinnut huoneistoa vuokralaisena, ei kumoa tehtyä osakekauppaa.

Asunto-osakkeiden takavarikoimista ei missään tapauksessa voi toimittaa vain "varmuuden vuoksi", koska toimenpiteellä tulee olla selvät lailliset perusteet ja koska nyt toteutetut toimenpiteet ovat aiheuttaneet valittajalle (ja S:lle) peruuttamattomia seurauksia ja merkittävää vahinkoa. S on jo ilmoittanut kohdistavansa valittajaan merkittävät vahingonkorvausvaatimukset.

Koska tässä asiassa käsitellään valittajan taloudellista asemaa koskevia salassa pidettäviä tietoja, valittaja on pyytänyt, että Tampereen käräjäoikeus julistaa oikeudenkäyntimateriaalin salassa pidettäväksi 20 vuodeksi ja että mahdollinen suullinen käsittely toimitetaan yleisön läsnä olematta.

Ratkaisu täytäntöönpanon keskeytyspyynnöstä

Tampereen käräjäoikeus on 17.12.2002 antamallaan päätöksellä numero 14853 hylännyt valittajan täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan pyynnön.

Kihlakunnanvoudin lausunto ja avustavan ulosottomiehen selvitys

Kihlakunnanvouti PP on muun ohessa lausunut, että osakkeiden takavarikossa on itse asiassa kyse osakeoikeuden ulosmittauksesta, kuten 23.10.2002 tehdyn väitepäätöksen perusteluista ilmenee. Epäilyksetöntä on, että suomalaisilla ulosottoviranomaisilla ei ole toimivaltaa ulkomailla. Osakkeiden ulosmittauksessa ei ole kyse osakekirjojen ulosmittauksesta. Kyseessä on ulosottolain 4 luvun 16 §:n mukainen oikeuden ulosmittaus. Kuten väitepäätöksestä ilmenee, osakeoikeus kohdistuu Suomessa sijaitsevaan osakeyhtiöön. Osakekirjaa hallussaan esimerkiksi Liechtensteinissa, Sveitsissä tai missään muuallakaan hallussaan pitävä ei itse osakekirjalla voi käyttää osakkeenomistajan oikeuksia. Osakkeiden ulosmittauksessa kyse on oikeuden ulosmittauksesta ja koska itse oikeus sijaitsee Suomessa, ovat Suomen ulosottoviranomaiset asiassa toimivaltaisia.

Kihlakunnanvouti on viitannut muutoin S:n valituksen liitteenä olevaan lausuntoonsa. Edellisessä kappaleessa mainitussa väitepäätöksessä on perusteltu se, miksi järjestely katsotaan ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaiseksi keinotekoiseksi järjestelyksi.

A ei voi valittaa sillä perusteella, että jonkun toisen omaisuutta on ulosmitattu tai takavarikoitu hänen velkaansa. Hänellä ei myöskään ole tarpeen vaatia täytäntöönpanotoimia keskeytettäväksi sillä perusteella.

Avustava ulosottomies AK on selvityksessään muun ohessa lausunut käsityksenään, että A edelleen omistaa As. Oy. K-nimisen yhtiön hallintaan oikeuttavat osakkeet ja hänen todellinen asuinpaikkansa on Y:n kunnassa. Helsingin ulosottovirasto on siirtänyt ulosottoasiat velallisen osoitteen perusteella. Ulosoton toimivallan määräytyessä velallisen asuinpaikan perusteella N:n kihlakunnanvirasto on toimivaltainen asiassa. Avustava ulosottomies on ilmoittanut toimineensa takavarikkoasiassa kihlakunnanvoudin määräyksestä.

Velkojien lausumat

Käräjäoikeus on varannut Keskusrikospoliisille, B:lle ja D:n kuolinpesälle tilaisuuden antaa lausumansa valituksen johdosta. Lausumapyynnön liitteeksi on oheistettu asiaan kertynyt asiakirja-aineisto. Keskusrikospoliisi on katsonut, ettei se ole ulosottolain 9 luvun 8 §:ssä tarkoitettu täytäntöönpanoriidan asianosainen.

B on antanut asiassa lausuman. Myöhemmin C on ilmoittanut yhtyvänsä siihen, mitä B on asiassa lausunut. B ja C ovat vaatineet, että A:n valitus jätetään tutkittavaksi ottamatta tai hylätään, ja että A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen myöhemmin esitettävän laskelman mukaisesti.

B ja C ovat lausuneet, että A ei ole asianosainen prosessissa, jossa N:n kihlakunnanvouti on pannut takavarikkoon liechtensteinilaisen S-nimisen yhtiön omaisuutta. A:lla ei ole oikeudellista intressiä asiassa, koska hän itsekin ilmoittaa, että ulosmittaus ei ole kohdistunut hänen omistamaansa tai muutoin hänen määräysvallassaan olevaan omaisuuteen. Sillä seikalla, että hän mahdollisesti on vuokrasopimuksen perusteella hallinnut huoneistoa ei ole tässä suhteessa merkitystä. Takavarikkohan ei sinänsä olisi ollut esteenä vuokrasuhteen jatkamiselle, josta A on nyttemmin oma-aloitteisesti luopunut.

B ja C ovat viitanneet S:n käräjäoikeudelle jättämään dosentti Risto Koulun muistioon 27.2.2003, jossa todetaan, että perinteisesti on ulosotossa rajoitettu valallisen oikeutta valittaa sivullisen puolesta, toisin sanoen perustaa valitustaan siihen, että ulosmitattu omaisuus kuuluu sivulliselle. Vielä B ja C ovat viitanneet siihen, mitä he ovat toimivallan puuttumisesta valitusperusteena lausuneet S:n valituksen johdosta antamassaan lausumassa ja todenneet, että edellä mainitussa Risto Koulun muistiossakin nimenomaisesti todetaan, että velallinen ei voi kansainvälisen toimivallan puutteeseen vedoten hakea muutosta sivullisen intressissä.

Siinä tapauksessa, että A:n vaatimukset edellä lausutusta huolimatta tutkittaisiin, B ja C ovat pyytäneet saada viitata kaikkeen siihen, mitä he ovat lausuneet S:n valituksen johdosta. Myös A:n valitus tulisi hylätä samoilla perusteilla.

D:n kuolinpesä on pyytänyt, että valitus jätetään tutkimatta niillä perusteilla, jotka B ja C ovat omassa lausumassaan esittäneet. Siltä varalta, että A:n vaatimukset tutkittaisiin, on D:n kuolinpesä niin ikään viitannut B:n ja C:n lausumaan, jossa esitetyillä perusteilla kyseessä olevat vaatimukset tulee hylätä. Lisäksi D:n kuolinpesä on pyytänyt, että A velvoitetaan korvaamaan kuolinpesän oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Valittajan lausuma

Käräjäoikeus on varannut valittajalle tilaisuuden antaa lausumansa D:n kuolinpesän ja B:n lausumien sekä kihlakunnanvoudin lausunnon ja avustavan ulosottomiehen selvityksen johdosta. Samalla valittajaa on pyydetty ilmoittamaan, mikäli hän haluaa esittää selvitystä, jonka vastaanottamiseksi on tarpeen järjestää oikeuden istunto. Tässä tapauksessa valittajaa on pyydetty ilmoittamaan todistajien ja todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden nimet ja osoitteet sekä kunkin henkilön osalta todistusteemat eli ne seikat, joista valittaja haluaa todistajia ja todistelutarkoituksessa kuultavia henkilöitä kuulustuttaa.

A on muun ohessa lausunut, että hän on tehnyt valituksen saamansa valitusosoituksen mukaisesti N:n kihlakunnanviraston ulosotto-osaston turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanosta, jossa hän on selkeästi asianosaisen asemassa, koska asiassa annettava ratkaisu vaikuttaa hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa.

A on todennut päinvastoin, että D:n kuolinpesä ja/tai B eivät ole asianosaisia hänen tekemässään ulosottovalitusasiassa, joten heidän lausumansa ja vaatimuksensa asiassa on jätettävä tutkimatta. Asianosaisina ovat S, N:n kihlakunnanvouti ja valittaja. Tähän mennessä he eivät ole myöskään mitenkään olleet tässä prosessissa mukana.

B on viitannut lausumaansa S:n valituksen johdosta. A on pyytänyt saada mahdollisuuden tutustua B:n ja mahdollisesti D:n kuolinpesän S:n ulosottovalituksen johdosta antamiin lausumiin ja pyytänyt saada lausua niiden johdosta, koska ilmeisesti lausumat sisältävät joitakin asiaan liittyviä väitteitä, jotka voisivat vaikuttaa valittajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin tässä asiassa. Lisäksi A on vaatinut, että D:n kuolinpesä ja B velvoitetaan korvaamaan lausuman laatimisesta valittajan oikeudenkäyntikulut 300 eurolla laillisine korkoineen.

B:n ja C:n lausuma

Käräjäoikeus on varannut B:lle ja C:lle tilaisuuden ilmoittaa tarkasti ja yksilöidysti, miltä osin he haluavat S:n ulosottovalitusasiassa antamaansa lausumaan viitata. B ja C ovat liittäneet lausumaansa 14.5.2003 Tampereen käräjäoikeudelle osoitetun lausuman liitteineen ja ilmoittaneet viittaavansa kaikkeen siihen, mitä he ovat tuossa lausumassa N:n kihlakunnanviraston toimivallan osalta lausuneet ja myös kaikkeen siihen, mitä he ovat kirjelmässä todenneet takavarikon kohteena olevista osakkeista ja niiden oikeasta omistajasta.

B ja C ovat lausuneet valittajan katsoneen, että N:n kihlakunnanvirastolla ei ole ollut toimivaltaa panna takavarikkoon As. Oy. K-nimisen yhtiön osakkeita. B ja C ovat viitanneet kihlakunnanvoudin asiassa 23.10.2002 tekemään väitepäätökseen ja hänen 17.12.2002 Tampereen käräjäoikeudelle osoittamaan lausuntoon. B ja C ovat ilmoittaneet yhtyvänsä siihen, mitä kihlakunnanvouti on päätöksessä ja lausunnossa lausunut. Toimivaltakysymyksen osalta B ja C ovat viitanneet erityisesti ulosottolain 10 luvun 1 §:n 3 momentin säännökseen, jonka mukaan on kielletty valittamasta ulosottomiehen täytäntöönpanotoimenpiteestä tai päätöksestä sillä perusteella, että ulosottomiehellä ei ole ollut alueellista toimivaltaa.

Kihlakunnanvouti on takavarikkopäätöksen yhteydessä varmistanut, että kukaan sivullinen ei voi saada osakkeisiin parempaa oikeutta ilmoittamalla S:n asiamiehelle, että kyseinen osakekirja tulee luovuttaa ulosottoviranomaiselle, koska osakeoikeus on takavarikoitu. S:ää on myös kielletty luovuttamasta osakkeita eteenpäin. Tämän lisäksi kihlakunnanvouti on ilmoittanut kyseisen osakeyhtiön osakas- ja osakerekisteriä pitävälle hallitukselle, että takavarikkopäätös on merkittävä kyseisiin rekistereihin, jolloin sitä koskeva maininta tulee myös mahdollisesti osakkeiden hankintaa harkitsevan sivullisen tietoon hänelle annettavassa isännöitsijäntodistuksessa.

B:n ja C:n mukaan on esitetty väite, että kyseiset Suomessa sijaitsevan asunto-osakeyhtiön osakkeita koskevat osakekirjat eivät sijaitsisi Suomessa vaan Liechtensteinissa ja näin ollen suomalaisen ulosottomiehen toimivallan ulkopuolella. Selvityksenä osakekirjojen sijaintipaikasta Suomen ulkopuolella on viitattu liechtensteinilaisen julkisen notaarin 11.4.2002 antamaan kirjalliseen selvitykseen, jonka mukaan herra FG on esittänyt hänelle mainittuna päivänä Vaduzin kaupungissa puheena olevan yhtiön osaketodistukset numerot 392-606 ja numerot 2121-2128. Tästä todistuksesta ei kuitenkaan ilmene, missä osakekirjat ovat olleet ennen 11.4.2002 eikä myöskään kyseisen päivän jälkeisenä aikana ja erityisesti 23.10.2002, kun ulosottoviranomainen on kohdistanut osakkeisiin turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanon.

Edelleen B ja C ovat lausuneet S:n perustelleen vaatimustaan siitä, että kihlakunnanvirasto ei olisi saanut soveltaa ulosottolain 4 luvun 9 §:n säännöstä vetoamalla seuraaviin seikkoihin:

1. A:n ja S:n välillä 11.3.1997 laadittuun kirjalliseen kauppakirjaan,
2. maksutositteeseen, josta ilmenee, että S:n tililtä Verwaltungs- und Privat Bank Aktiengesellschaft-nimisestä pankista on suoritettu 672.751,71 euron (4.000.000 markan) kauppahintana 20.3.1997 A:lle,
3. S:n suorittaman varainsiirtoveron maksun,
4. osakkeita koskevien osakekirjojen siirtoon S:lle ja osakkeiden hallintaan,
5. selvitykseen siitä, että A ei omista S:ää eikä hänellä ole siihen määräysvaltaa ja
6. A:n ja S:n väliseen vuokrasopimukseen.

B ja C ovat lausuneet käsityksenään, että A on perustanut S:n asiamiehensä tai jonkun läheisen välityksin sen vuoksi, että muodollisesti saatiin, heti sen jälkeen, kun korkein oikeus oli kumonnut osakkeisiin kohdistuvan takavarikon, osakkeet A:n velkojien ulottumattomiin kyseistä yhtiötä välikätenä käyttäen. A:lla oli tarve saada alkuperältään "puhtaita" varoja käytettäväksi muun muassa lukuisiin oikeudenkäynteihin, joita hänellä oli tuolloin ja on edelleenkin vireillä. Helsingin kihlakunnanvoudin vuonna 1996 tekemän takavarikon täytäntöönpanon yhteydessä A ei ollut ilmoittanut itsellään olevan merkittävää varallisuutta lukuun ottamatta kyseistä Myllytien asuntoa ja Sveitsissä sijaitsevaa, Suomen ulosoton saavuttamattomissa olevaa asuntoa. Tuolloin A vielä kiisti tietävänsä mitään D:n pankkitililtä vähän ennen tämän kuolemaa ulkomaille siirretystä suuresta rahamäärästä.

Nyt tiedetään julkisuudessakin olleiden tietojen perusteella, että A on myöntänyt saaneensa D:ltä kyseiset varat, jotka hän salasi muun muassa perunkirjoituksessa. B:n ja C:n käsitys on, että kun A tarvitsi rahavaroja käyttöönsä Suomessa, hän suunnitteli järjestelyn, jossa S osalla kyseisiä A:n hallinnassa olevia varoja hankki A:lta Myllytien osakkeet. Näin hän sai näistä varoista 672.751,71 euroa (4.000.000 markkaa) sillä tavoin "pestyä", että niiden todellinen alkuperä ei paljastunut ulkopuolisille. Samalla Myllytien asunto jäi kuitenkin hänen käytettäväkseen ja tosiasialliseen omistukseensa aivan samalla tavoin, kun se oli ollut ennen kauppaakin, koska hän käyttää välikäsien kautta määräysvaltaa myös S:ssä. Missään tapauksessa järjestely S:n ja A:n välillä ei ole sillä tavoin aito kauppa, jolla osakkeiden omistusoikeus olisi siirretty A:lta yhtiölle niin, että täytäntöönpanotoimenpiteitä osakkeisiin A:lta olevan saatavan vakuudeksi ei voitaisi toimeenpanna.

A:n taloudellisesta asemasta B ja C ovat lausuneet Helsingin kihlakunnanvoudin panneen vuonna 1996 vakuustakavarikkoon puheena olevat Myllytien osakkeet Helsingin käräjäoikeuden 30.1.1996 antaman vakuustakavarikkopäätöksen johdosta. A:n valituksen perusteella korkein oikeus 21.1.1997 kumosi vakuustakavarikkopäätöksen, joten osakkeet vapautuivat tuolloin A:n vapaaseen määräysvaltaan. Edellä mainitun vakuustakavarikkopäätöksen taustalla oli Keskusrikospoliisin A:han kohdistama useiden miljoonien eurojen anastamista koskeva tutkinta. Poliisitutkinta jatkui edellä mainitun korkeimman oikeuden päätöksen jälkeenkin ja esitutkinnassa oli esitetty A:ta vastaan vahingonkorvausvaatimus. Lisäksi A oli D:n perunkirjoituksen yhteydessä myöntänyt olevansa D:n kuolinpesältä saamastaan lainasta velkaa kuolinpesälle, jonka määrän hän tiesi tulevan maksettavakseen.

S on 11.3.1997 Liechtensteiniin perustettu yhtiö, jonka omistus- ja määräysvalta on kätketty sellaisen järjestelyn taakse, että ulkopuolinen ei saa siitä julkisista rekistereistä selvitystä. Yhtiö on siis perustettu samana päivänä 11.3.1997, jolloin A on myynyt kyseiset osakkeet tälle juuri perustetulle yhtiölle.

A:n tuolloinen aviopuoliso D oli ostanut puheena olevat asunto-osakkeet loppuvuodesta 1991. Osakkeet oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka käsittää viisi huonetta ja keittiön ja joka on pinta-alaltaan 207 neliömetriä sekä autotallipaikan. D oli 9.6.1992 myynyt asuinhuoneiston ja autotallipaikan hallintaan oikeuttavat osakkeet 1.093.221,52 euron (6.500.000 markan) kauppahinnasta A:lle, jonka nimiin osakkeet oli rekisteröity 13.7.1992.

Asunto-osakeyhtiön autotallipaikoista on viimevuosina tehdyissä kaupoissa maksettu 25.228,19 - 33.637,59 euroa (150.000 - 200.000 markkaa). Jos A:n ja S:n välisessä kaupassa autotallipaikan arvoksi katsottaisiin 25.228,19 euroa (150.000 markkaa), muodostuisi huoneiston neliöhinnaksi 3.128,30 euroa (18.600 markkaa eli (3.850.000/207 = 18.599 markkaa). Hinta on huomattavan halpa, jos verrataan sitä aiempaan kauppaan, jolla A osti osakkeet D:ltä (6.350.000/207) eli tuolloin neliöhinnaksi muodostui 5.159,33 euroa (30.676 markkaa).

Talosta on aivan vähän aiemmin myyty huoneisto, joka tosin on ollut alemmasta kerroksesta ja muutoinkin huonommassa kunnossa kuin nyt puheena oleva asunto, 4.709,26 euron (28.000 markan) neliöhinnalla ja joitakin vuosia aiemmin ylemmästä kerroksesta huoneisto noin 8.409,40 euron (50.000 markan) neliöhinnalla. A:n ja S:n välisen kaupan kauppahinnan alihintaisuus osoittaa, että kyseessä ei ole kahden toisistaan riippumattoman tahon välinen kauppa.

Kauppakirjasta ei ilmene, että kaupassa olisi ollut mukana kiinteistönvälittäjä, niin kuin on tavanomaista näinkin arvokkaan kaupan kohteen ollessa kyseessä ja varsinkin, jos kaupan osapuolet ovat toisistaan riippumattomia tahoja. A tai S eivät ole millään tavoin kuvanneet kauppaan liittyneitä olosuhteita ja esimerkiksi sitä, millä tavoin A on löytänyt S:n ostajaksi tai päinvastoin, miten S on löytänyt kyseisen ostokohteen. Ainoa annettu selvitys tältä osin on A:n ilmoitus siitä, että hän on ollut rahapulassa. S puolestaan on ilmoittanut kohteen olleen sille hyvä sijoitus vuokratuottojen vuoksi.

Asunto-osakeyhtiön isännöitsijän ilmoituksen mukaan S:n tai A:n toimesta ei oltu häneen missään yhteydessä ennen kaupantekoa, eikä kukaan ollut pyytänyt häneltä isännöitsijätodistusta tai muutakaan selvitystä yhtiön taloudellisesta asemasta, kaupan kohteena oleviin osakkeisiin kohdistuvasta velkaosuudesta tai mistään muustakaan sellaisesta seikasta, joka ostajaa säännönmukaisesti kiinnostaa asunto-osakkeita koskevan kaupan yhteydessä.

Osakekaupasta huolimatta ei asunnon hallinnassa ja omistajaoikeuksien käyttämisessä ulospäin näyttänyt tapahtuvan mitään muuta muutosta, kuin S:n merkitseminen yhtiön osake- ja osakasrekisteriin. Tämänkin muotoseikan hoiti poikkeuksellisesti myyjä A eikä siis ostaja S. A jatkoi huoneiston hallintaa aivan samalla tavoin kuin aiemminkin. Talonmiehellä on avain kaikkiin talon huoneistoihin lukuun ottamatta A:n huoneistoa. Kaupan jälkeenkään ei isännöitsijälle tai talonmiehelle ole avainta luovutettu, vaikka mahdollisten vesi- ynnä muiden vahinkojen varalta on vakiintunut käytäntö myös puheena olevassa asunto-osakeyhtiössä, että isännöitsijällä tai talonmiehellä on huoneistoon pääsyyn oikeuttava avain. A:n huoneiston osalta järjestely on ollut sellainen, että kun huoneistoon on ollut välttämätöntä päästä joidenkin huolto- ynnä muiden yhtiön kiinteistöä koskevien toimenpiteiden vuoksi, on talonmiehen tullut ottaa yhteyttä hänelle tätä varten annettuun puhelinnumeroon, josta osoitteesta on saapunut vanhempi naishenkilö päästämään talonmiehen huoneistoon. Tämä ainoa asunto-osakeyhtiöllä oleva kontakti huoneiston omistajaan on osoittautunut A:n Helsingissä asuvaksi äidiksi. Mitään muutosta ei ole tapahtunut tässäkään suhteessa edes sen jälkeen kun A on irtisanonut vuokrasuhteen päättymään marraskuun 2002 lopussa.

S ja A ovat väittäneet, että A:n oikeus hallita asuntoa kaupan jälkeen on perustunut vuokrasuhteeseen. Vuokran määräksi on ilmoitettu 2.522,82 euroa (15.000 markkaa) kuukaudessa, mutta kihlakunnanvoudin vaatimuksesta huolimatta kumpikaan vuokrasuhteen osapuolista ei ole esittänyt vuokrasuhdetta koskevaa vuokrasopimusta. Myöskään vuokran maksusta ei ole esitetty selvitystä. Ainoa tähän suuntaan viittaava selvitys on N:n kihlakunnanvoudille esitetty asiakirja, jossa todetaan maksajaksi A ja maksunsaajaksi S, aiheeksi vuokra ja määräksi 3.363,76 euroa (20.000 markkaa). Asiakirjasta ei kuitenkaan ilmene, mitä kohdetta vuokra koskisi, miltä tililtä ja mille tilille maksu oli suoritettu, minkä pankin laatima tosite on kyseessä tai edes sitä, onko kyseessä ylipäätään pankin antama tosite. A ja S ovat ilmoittaneet, että he eivät halua paljastaa ulkopuolisten pankkitilejä tämän asian yhteydessä. Tällainen väite on veruke, koska molemmilla heillä on yhteinen intressi esittää selvitys siitä, että kyseessä on aito vuokrasuhde ja vuokranmaksu. Mitään syytä kummallakaan ei voisi olla kieltäytyä ilmoittamasta kyseisiä tilitietoja, jos kyseessä olisi aito vuokranantajan ja vuokralaisen välinen vuokranmaksu.

Tavanomaisessa toisistaan riippumattomien osapuolten välisessä vuokrasuhteessa vuokranantaja vaatii vuokralaiselta vuokravakuuden. A tai S ei ole edes väittänyt, että vuokravakuus olisi annettu. Päinvastoin S on valittanut siitä, että vaikka se on hankkinut asunnon sijoituskohteeksi, on sijoitus mennyt huonosti A:n huonon vuokranmaksukyvyn vuoksi.

A on siitä huolimatta, että hänen virallinen osoitteensa on ollut Helsingissä Myllytiellä, tosiasiassa asunut D:n kanssa avioitumisestaan vuodesta 1991 lähtien Y:n kunnassa. Vain satunnaisesti hän on oleskellut kyseisessä Myllytien asunnossa. A:lla on ollut D:n tekemän testamentin perusteella veloitukseton, elinikäinen asumisoikeus perheineen Säätiön omistamalla kiinteistöllä Y:n kunnassa, jossa taloudesta ja kiinteistön hoidosta huolehtivat taloudenhoitaja ja puutarhuri. A ei ole esittänyt mitään perustetta sille, miksi hän on tästä huolimatta vuokrannut asunnokseen 2.522,82 euroa (15.000 markkaa) kuukaudessa maksavan asunnon. Tämä tuntuu oudolta varsinkin, kun hän on ilmoittanut olevansa vakavissa rahavaikeuksissa, mikä on myös todettu ulosottoyrityksissä.

B:n ja C:n saaman tiedon mukaan huoneistoon ei ole otettu uutta vuokralaista sen jälkeen, kun A on irtisanonut vuokrasuhteen päättymään 30.11.2002. Mitään estettä huoneiston vuokraamiselle ei olisi ollut siitä huolimatta, että kyseiset osakkeet on pantu takavarikkoon. Kysymyshän ei ole huoneiston käyttökiellosta eikä sen mahdollinen realisointikaan ole vielä vuosiin ajankohtainen. Tyhjänä huoneisto ei tuota sijoittajalle muuta kuin tappiota.

A ei ole siirtänyt huoneistossa olevaa arvokasta asuntoirtaimistoa vuokrasuhteen päätyttyä sieltä pois. Näinhän normaalin vuokrasuhteen päättyessä tavanomaisesti tapahtuu. Talonmiehelle ei ole toimitettu vielä vuokrasuhteen päätyttyäkään huoneistoon pääsyä mahdollistavaa avainta, vaan edelleenkin on voimassa ohje, jonka mukaan huoneiston pääsyn mahdollistava yhteydenotto tapahtuu soittamalla A:n äidille, jolla on avaimet asuntoon.

Siinä tapauksessa, että S olisi aidosti ulkopuolinen ja A:sta riippumaton taho, olisi se yleisen elämänkokemuksen perusteella pyrkinyt esittämään kihlakunnanvoudin esittämän lausumapyynnön yhteydessä kaiken mahdollisen dokumentoidun näytön yhtiön perustamisesta, omistajista, hallituksesta, toimialasta, osakekaupan taustoista, rahoituksesta, kauppahinnan maksusta, vuokrasopimuksesta, vuokranmaksuista, vuokratakuusta, vuokrien perinnästä ynnä muista normaaleihin osakeomistajan olosuhteisiin liittyvistä helposti dokumentein todistettavista seikoista.

Sen enempää A kuin S:kään eivät ole esittäneet näyttöä kihlakunnanvoudille siitä, että S olisi maksanut A:lle kauppakirjassa mainitun 672.751,71 euron (4.000.000 markan) kauppahinnan. Selvitykseksi kauppahinnan maksusta on tarjottu liechtensteinilaisen julkisen notaarin selvitykseksi otsikoitua asiakirjaa. Sen mukaan notaarille olisi näytetty Verwaltungs- und Privat Bank Aktiengesellschaft -nimisen pankin veloitusilmoitus 20.3.1997 yhteensä 672.751,71 euron (4.000.000 markan) maksusta S:n tililtä A:lle. Selvityksessä ei mainita tiliä tai edes pankkia, jolle suoritus olisi tapahtunut. Ilmoitus siitä, että "lainsäädännöllisistä syistä pankkitransaktiosta ei kyetä antamaan enempää tietoa" on jälleen veruke. B ja C ovat ihmetelleet, mikä voi olla sellainen lainsäännös, joka estää ostajaa esittämästä tositetta, jolla hän on maksanut kauppahinnan ostamastaan asunnosta. Sitä paitsi A:lla ja S:llä on asiassa yhteinen intressi ja he toimivat tässä valitusprosessissa muutoinkin yhteisesti, kuten kihlakunnanvouti PP:n lausunnossa on todettu. Jos maksu olisi tosiasiassa suoritettu niin, että maksunsuorittaja olisi A:sta riippumaton taho ja/tai maksu olisi tosiasiassa tullut A:lle, ei voisi olla mitään syytä kieltäytyä esittämästä alkuperäistä kuittia tiliyhteystietoineen myös suomalaiselle viranomaiselle, jotta maksun aitous voitaisiin riidattomasti selvittää.

Uskottavampaa on, että kauppahintaa ei ole aidosti suoritettu A:lle. Tätä käsitystä tukee myös se, että A:lla ei ollut vain noin vuotta myöhemmin 11.9.1998 Helsingin ulosottoviraston toimittamassa ulosottoselvityksessä kyseistä kauppahintaa eikä muutakaan sen sijaan tullutta varallisuutta. Ei ole uskottavaa, että A olisi runsaan vuoden kuluessa käyttänyt kauppahinnan elämiseensä tai edes oikeudenkäyntikuluihin.

Edellä mainitut seikat, eli kaupan ajoittuminen sellaiseen aikaan, että kaupan kohde oli juuri vapautunut vakuustakavarikosta, A:lla ollut tietoisuus kuolinpesän vaatimuksista, järjestelyn toisena osapuolena olevan (osakekaupan kanssa samana päivänä veroparatiisiyhtiölle perustetun) yhtiön luonne ja olosuhteet kokonaisuutena osoittavat, että järjestelyllä ei ole ollut muuta perustetta, kuin omaisuuden pitäminen velkojien ulottumattomissa.

A on lähes samanaikaisesti tämän järjestelyn kanssa kesällä 1997 kehittänyt ja toimeenpannut määräysvallassaan olevan Säätiön kanssa monimutkaisen varallisuusjärjestelyn, jonka tavoitteena oli tosiasiassa D:n kuolinpesälle kuuluvan 1.681.879,26 euron (10 miljoonan markan) määräisen varallisuuserän järjestely siten, että hän olisi samanaikaisesti voinut käyttää varoja erästä yhtiötä vastaan panemansa turvaamistoimihakemuksen vakuutena kuitenkin niin, että varat eivät olisi olleet ulosmitattavissa häneen tuolloin uudelleen kohdistetun turvaamistoimipäätöksen perusteella. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus kuitenkin totesivat vastaavantyyppisessä oikeudenkäynnissä, josta nyt on kysymys, että varat saatiin takavarikoida A:n omaisuutena siitä huolimatta, että säätiö kohdisti siihen omistusoikeusvaatimuksen. Myös kyseinen prosessi osoittaa A:n aktiivista ja suunnitelmallista toimintaa varallisuutensa saattamiseksi kaikkien perintätoimenpiteiden ulkopuolelle.

Valittajan lausuma

Käräjäoikeus on varannut valittajalle tilaisuuden antaa lausumansa D:n kuolinpesän sekä B:n ja C:n lausuman johdosta. Samalla valittajaa on pyydetty ilmoittamaan, mikäli hän haluaa esittää selvitystä, jonka vastaanottamiseksi on tarpeen järjestää oikeuden istunto. Tässä tapauksessa valittajaa on pyydetty ilmoittamaan todistajien ja todistelutarkoituksessa kuultavien henkilöiden nimet ja osoitteet sekä kunkin henkilön osalta todistusteemat eli ne seikat, joista valittaja haluaa todistajia ja todistelutarkoituksessa kuultavia henkilöitä kuulustuttaa.

A on lausumassaan todennut, että D:n kuolinpesä ja/tai B eivät ole asianosaisia hänen tekemässään ulosottovalitusasiassa, joten heidän lausumansa ja vaatimuksensa asiassa on jätettävä tutkimatta. Asianosaisina ovat S, N:n kihlakunnanvouti ja valittaja. Tähän mennessä he eivät ole myöskään mitenkään olleet tässä prosessissa mukana. Vielä A on vaatinut, että D:n kuolinpesä sekä B ja C velvoitetaan korvaamaan tämän lausuman laatimisesta valittajan oikeudenkäyntikulut 500 eurolla laillisine korkoineen.

Lausumassa käydään läpi A:n taloudellista asemaa. Valittaja ei kertomansa mukaan täysin ymmärrä näiden lausumien merkitystä. Selvyyden vuoksi A on todennut, että hän on 8.12.2003 mennessä hoitanut kaikki velvoitteensa siten, että esimerkiksi ulosotossa häneltä ei peritä mitään. Valittajaan on viiden vuoden ajan kohdistettu erilaisia takavarikkotoimenpiteitä, joissa aloitteentekijänä on ollut B. Tässä yhteydessä A on todennut, että korkein oikeus on 26.11.2003 myöntänyt hänelle valitusluvan asiassa, jossa hän on vaatinut takavarikkotoimenpiteiden kumoamista perusteettomina.

B on spekuloinut kirjelmässään sillä, mikä on ollut tämän prosessin kohteena olevien asunto-osakkeiden kauppahinta vuonna 1997. Tälläkään spekuloinnilla ei ole mitään relevanssia tässä asiassa. A on todennut, että kun hän päätyi osakkeiden myyntiin, hän selvitti hyvin tarkasti asunnon käyvän hinnan käyttäen asiantuntijana alueen hyvin tuntenutta ja erityisesti arvoasuntoihin perehtynyttä välittäjää. Samoin teki ostaja. Lisäksi valittajan käytettävissä oli kaikki yhtiön taloudelliseen asemaan liittyvät tiedot, jotka hän myös välitti asiantuntijoille ja ostajalle.

B on spekuloinut edelleen huoneiston hallintaan liittyvillä kysymyksillä ja pitänyt jostain syystä erikoisena sitä, että valittaja on vuokralaisena hallinnut huoneistoa. Vastoin B:n väittämiä asiassa on esitetty selvitys niin vuokrasopimuksesta kuin vuokrien maksustakin, vaikka näyttötaakkaa asiassa ei ole ollutkaan. Kauppahinta asunnosta on maksettu aivan täsmälleen siten kuin todistettavasti tässä asiassa on esitetty, joten B:n väitteet ovat tältäkin osin täysin perusteettomia.

Se seikka, että valittajan äiti on auttanut valittajaa muutaman kerran asuntoon liittyvissä seikoissa, ei myöskään ole kovin tavatonta, koska valittaja on oleskellut kyseisellä hetkellä Y:n kunnassa hoitamassa työtään museonjohtajana. Muilta osin A on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asianosaiset

Ulosottovalitusasian asianosaisia ovat velallinen, täytäntöönpanon hakija ja mahdollinen sivullinen, jota täytäntöönpano koskee. Keskusrikospoliisi on tosin hakenut asiassa täytäntöönpanoa A:ta vastaan, mutta keskusrikospoliisi on käräjäoikeuden käsityksen mukaan hakenut takavarikkoa asianomistajan eli D:n kuolinpesän ja/tai B:n ja C:n mahdollisen vahingonkorvaussaatavan turvaamiseksi. Siten tämän jutun asianosaisia ovat A, täytäntöönpanoa hakenut D:n kuolinpesä ja edellä mainitut B ja C. Ulosottoviranomainen ei ole ulosottovalitusasian asianosainen. Jäljempänä lausuttua poikkeusta lukuunottamatta käräjäoikeus on tutkinut valittajan, D:n kuolinpesän ja B:n sekä C:n vaatimukset.

Valittajan vetoaminen asunto-osakkeiden omistusoikeuden kuulumiseen kolmannelle

Vanhemmassa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että velallisella ei ole oikeutta valittaa ulosmittauksesta sillä perusteella, että ulosmitattu omaisuus kuuluu kolmannelle. (SOO 1904, TB 1905 s. 115a n:o 12). Mainitun Senaatin oikeusosaston ratkaisun antamisen jälkeen on muun muassa ulosottoasioiden muutoksenhakua koskevat säännökset uudistettu. Ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanotoimeen saa hakea muutosta se, jota toimi koskee.

Ulosottoviranomaisia ja ulosottoasioiden muutoksenhakua koskevan hallituksen esityksen mukaan 1.12.1996 voimaan tulleella ulosottolain uudistuksella ei ollut tarkoitus supistaa tai laajentaa silloisten täytäntöönpanotoimien valituskelpoisuutta. Edelleen hallituksen esityksessä on todettu pääsääntönä, että velallisella ei ole riittävää muutoksenhakuintressiä vaan sivullisen tulee itse huolehtia valittamisesta ja mahdollisesta omistusoikeutensa vahvistamisesta. (HE 106/1995 s. 54 ja 91-92).

Myös uudemmassa oikeuskäytännössä (muun muassa Turun hovioikeus 6.5.1998 päätös No 1085, Turun hovioikeus 2.6.1998 päätös No 1346 ja Turun hovioikeus 26.6.1998 tuomio No 1570) on katsottu, ettei velallisella ole oikeutta valittaa ulosmittauksesta sillä perusteella, että ulosmitattu omaisuus kuuluu kolmannelle. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, ettei A:n valitusta voida ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin hän on vedonnut puheena olevien asunto-osakkeiden kuuluvan kolmannelle.

Ulosottoviranomaisen toimivalta ja osakkeiden sijainti

Täytäntöönpanoa haetaan asianomaiselta ulosottoviranomaiselta sillä paikkakunnalla, missä velallinen asuu tai hänellä on kotipaikka. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella A asuu pääosin Y:n kunnassa eli täytäntöönpano on kuulunut N:n kihlakunnanviraston ulosotto-osaston toimivaltaan.

Ulosottolain 4 luvun 18 §:n säännöksessä on säädetty muun muassa maksukiellon antamisesta ulkomaille. Rajat ylittävää täytäntöönpanotointa on siten pidetty sallittuna. Myös oikeuskirjallisuudessa (Risto Koulu, Täytäntöönpano Luganon ja Brysselin sopimuksen perusteella, Jyväskylä 1996, s. 281) on lausuttu, ettei rajat ylittävä täytäntöönpanotoimi ole kansainvälisen oikeuden vastainen. Käräjäoikeus B:n ja C:n sekä D:n kuolinpesän tavoin katsoo, ettei asiassa esitetyistä väitteistä sekä liechtensteinilaisen julkisen notaarin antamasta todistuksesta huolimatta voida pitää selvitettynä, että puheena olevat As. Oy. K-nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeet olisivat sijainneet Liechtensteinissa valituksenalaisia täytäntöönpanotoimia suoritettaessa. Mainitusta julkisen notaarin antamasta todistuksesta voidaan päätellä, että osakkeet ovat olleet Liechtensteinissa tiettynä päivänä eli tässä tapauksessa 11.4.2002. Lisäksi ulosottomiehen täytäntöönpanotoimeen tai päätökseen ei saa hakea muutosta sillä perusteella, että ulosottomiehellä ei ole ollut alueellista toimivaltaa.

Vaikka valituksenalaisia takavarikkoja toimitettaessa ei olekaan sovellettu ulosottolain 3 luvun 21 c §:n säännöstä käräjäoikeus toteaa, että ulosottolain 3 luvun 21 c §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan on pidetty mahdollisena kohdistaa täytäntöönpanotoimi sijaintipaikkaa tuntemattomaan esineeseen. Myös oikeuskirjallisuudessa (Suomen kaupunginvoutien Yhdistys ry, Ulosotto, Jyväskylä 1984, s. 147 - 149) on pohdittu, onko arvopaperi ulosmitattavissa silloin, kun velallisen varmuudella tiedetään omistavan tietyn arvopaperin, mutta ulosottolain 4 luvun 16 §:n mukainen haltuunotto on mahdoton, kun arvopaperia ei löydy tai sitä piilotellaan. Täytäntöönpanotoimen täystehoisuus vaatii hallinnan poisottamista, mutta mahdottomana ei ole pidetty sitä, että arvopaperi voitaisiin ulosmitata saamatta sitä ulosottoviranomaisen hallintaan. Esimerkkinä on mainittu juuri asunto-osakkeet ja viitattu ulosottolain 4 luvun 18 §:n mukaiseen menettelyyn pitäen viimeksi mainitun säännöksen soveltamista melko tehokkaana, jos kielto tulisi osakeluetteloon ja/tai isännöitsijäntodistukseen. Tässä ja kahdessa edellisessä kappaleessa lausutuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, ettei valituksenalaisia takavarikkoja voida kumota väitetyn ulosottoviranomaisen toimivallan puuttumisen vuoksi tai sen takia, ettei asunto-osakkeita ole saatu ulosottoviranomaisen haltuun.

Keinotekoisesta varallisuusjärjestelystä

Väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden takavarikointia tai ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa.

Todellista kauppaa A:n ja S:n välillä tukevat puheena olevista asunto-osakkeista laadittu kauppakirja, suoritettu varainsiirtovero ja As. Oy. K-nimisen yhtiön osakasrekisteriin tehty merkintä siitä, että S omistaa mainitun yhtiön osakkeet numerot 392 - 606 ja numerot 2121 - 2128.

Sen sijaan keinotekoisen varallisuusjärjestelyn olemassaoloa puoltavia seikkoja on tässä asiassa olemassa useita. A on ennen maaliskuussa 1997 solmittua kauppaa muodollisestikin omistanut edellisessä kappaleessa mainitut asunto-osakkeet ja käyttänyt huoneistoa asuntona. Myös mainitun ajankohdan jälkeen A on jatkanut huoneiston käyttämistä. Kun osakkeiden tuleva takavarikko jo on ollut S:n ja A:n tiedossa, on A 21.10.2002 irtisanonut väitetyn vuokrasuhteen. B:n ja C:n mukaan huoneistoa ei kuitenkaan väitetyn vuokrasuhteen päätyttyä ole tyhjennetty ja tätä seikkaa ei valittaja ole kiistänyt. Väitetty kauppa on lisäksi ajoittunut sellaiseen ajankohtaan, että asunto-osakkeet ovat tammikuun 1997 loppupuolella juuri vapautuneet vuonna 1996 suoritetusta takavarikosta. Tässä vaiheessa A on B:n ja C:n lausumin tavoin myös ollut tietoinen häneen kohdistetuista suurista rahamääräisistä vaatimuksista.

S on perustettu samaan aikaan, kun väitetty kauppa mainitun yhtiön ja A:n välillä on solmittu. Liioin kaupassa ei ole käytetty kiinteistönvälittäjää eikä isännöitsijältä ole ennen väitetyn kaupan solmimista tilattu isännöitsijäntodistusta tai muutakaan selvitystä As. Oy. K-nimisen yhtiön taloudellisesta asemasta tai osakkeisiin kohdistuvasta velkaosuudesta. Tällaiset viimeksi mainitut seikat kiinnostavat poikkeuksetta sellaista ostajaa, joka on myyjään nähden aidosti ulkopuolinen taho.

S:n on väitetty ostaneen osakkeet vuokraustarkoituksessa. Kihlakunnanvouti on ennen valituksenalaisten takavarikkotoimenpiteiden suorittamista nimenomaisesti tiedustellut sekä A:lta että S:ltä vuokrasopimusta ja selvitystä A:n maksamista vuokrista. Ennen valituksenalaisten takavarikkojen suorittamista on kihlakunnanvoudille esitetty yksi kuitti, jonka mukaan A on maksanut 3.363,76 euroa (20.000 markkaa) vuokraa S:lle. Vasta keväällä 2003 on A toimittanut käräjäoikeudelle jäljennöksen vuokrasopimuksesta ja laskelmiksi otsikoituja asiakirjoja, joiden mukaan S olisi saanut huoneistosta vuokratuloja. Vasta asian tässä vaiheessa esitetyt ja pääosin helmikuulle 2003 päivätyt laskelmat ja 11.3.1997 päivätty vuokrasopimus eivät osoita, että S:n ja A:n välillä olisi ollut todellinen vuokrasuhde. Liioin S ei ole jättänyt Helsingin verotoimistolle veroilmoitusta saamistaan vuokratuloista.

Tässä asiassa liechtensteinilaiselle notaarille on esitetty 20.3.1997 päivätty Verwaltungs- und Privat Bank Aktiengesellschaft-nimisen pankin veloitusilmoitus 672.751,71 euron (4.000.000 markan) summan maksamisesta S:n tililtä A:n tilille. Selvityksessä ei mainita tiliä tai pankkia, jolle suoritus olisi tapahtunut. Mainittu kauppasumma on niin suuri, että poikkeuksetta sellainen suoritetaan ostajan pankkitililtä myyjän pankkitilille ja tällaisista seikoista on siten hyvin helppo esittää asianmukainen selvitys. Käräjäoikeus katsoo jääneen uskottavasti ja luotettavasti selvittämättä, että osakkeiden kauppasumma olisi todellisuudessa A:lle suoritettu.

Hallituksen esityksessä ulosottolain muuttamiseksi (HE 275/1998 vp, s. 14) on lähdetty siitä, että ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin soveltaminen ei edellytä sitä, että ulosottoviranomaiset saisivat selvyyden kaikista järjestelyn takana olevista yksittäisistä oikeustoimista, niiden tarkoituksista ja niihin liittyvistä asiakirjoista. Käräjäoikeus katsoo neljän edeltävän kappaleen osoittavan, että S:llä on vain muodollinen asema As. Oy. K-nimisen yhtiön osakkeiden numerot 392-606 ja numerot 2121-2128 omistajina. Yhtiön ainoana tarkoituksena on ollut jatkaa asumispalvelujen tuottamista A:lle siten, että arvokas omaisuus samalla saataisiin pysymään täytäntöönpanon ulkopuolella. Tässä ja neljässä edellä olevassa kappaleessa lausutuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, ettei S:n pelkkä muodollinen osakkeiden omistusoikeus estä puheena olevien osakkeiden takavarikointia A:lta olevien saatavien maksamisen turvaamiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

Ulosottolain säännös oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on harkinnanvarainen ja pääsääntöisesti asianosaiset indispositiivisessa asiassa vastaavat itse omista oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi kysymykset keinotekoisesta varallisuusjärjestelystä ja ulosottomiehen toimivallasta ovat oikeudellisesti hankalia. Tämä huomioon ottaen voidaan lähteä siitä, että asianosaisilla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Ulosottoviranomainen ei ole tämän jutun asianosainen eikä sitä voida ulosottovalitusasiassa velvoittaa korvaamaan kenenkään oikeudenkäyntikuluja oli jutun lopputulos mikä tahansa. Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus katsoo, ettei esitettyjä oikeudenkäyntikuluvaatimuksia voida osaksikaan hyväksyä.

Istuntokäsittely

Käräjäoikeus on lausumapyynnössään pyytänyt valittajaa ilmoittamaan, haluaako A esittää selvitystä, jonka vastaanottamiseksi on tarpeen oikeuden istunto. Myös muita asianosaisia on heille toimitettujen lausumapyyntöjen yhteydessä pyydetty ilmoittamaan todistajien ja muiden kuultavien yhteystiedot. Vain B ja C ovat ehdollisesti varanneet tilaisuuden todistajien kuulustuttamiseen asiassa. Kukaan asianosaisista ei ole nimennyt ketään henkilöä kuultavaksi asiassa. Tähän ja asian selvitettyyn tilaan nähden istuntokäsittelyn järjestäminen ei asiassa ole tarpeen.

Salassapito

Tätä asiaa ei ole käsitelty oikeuden istunnossa. Näissä olosuhteissa ei erillisen salassapitoa koskevan määräyksen antamiselle ole tarvetta.

Lainkohdat

Perusteluissa mainitut oikeusohjeet ja ulosottolaki 4 luku 9 § 5 momentti, 10 luku 1 § 3 momentti, 13 § 1 momentti sellaisena kuin se on laissa numero 197/1996, 18 § ja laki oikeudenkäynnin julkisuudesta 9 § 1 ja 2 momentit.

Päätöslauselma

Siltä osin kuin A on vedonnut As. Oy. K-nimisen yhtiön osakkeiden numerot 392 - 606 ja numerot 2121-2128 omistusoikeuden kuuluvan kolmannelle, jätetään A:n valitus tutkimatta.

Muutoin valittajan vaatimukset hylätään.

D:n kuolinpesän ja B:n sekä C:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 10.3.2005

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Tampereen käräjäoikeus 9. os. 23.12.2003 nro 14749

ASIA

Ulosottovalitus

VALITTAJA

A

VASTAPUOLET

B
C
D:n kuolinpesä

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös ja N:n kihlakunnanviraston 23.10.2002 toimittamat As. Oy. K -nimisen asunto-osakeyhtiön osakkeita numerot 392 - 606 ja 2121 - 2128 koskevat takavarikot kumotaan.

Perusteinaan A on toistaen käräjäoikeudessa lausumansa esittänyt, että ulosottolain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan ulosottoasiassa saa muutosta hakea se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee. Asian ratkaisulla on suora vaikutus hänen oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa, joten käräjäoikeuden ei olisi tullut miltään osin jättää hänen valitustaan tutkimatta. Takavarikon kohteena ovat yksilöidyt osakkeet ja koska omaisuus on ulkomailla, ulosotto-osastolla ei ole ollut toimivaltaa takavarikoida kysymyksessä olevaa ulkomaisen omistajan irtainta omaisuutta. S-niminen yhtiö oli jo vuonna 1997 ostanut kysymyksessä olevat asunto-osakkeet ja saanut tuolloin A:n siirtomerkinnöin varustetut osakekirjat haltuunsa eikä kysymyksessä ole mikään keinotekoinen järjestely.

Vastaukset

B ja C ovat vaatineet, että valitus jätetään tutkimatta tai hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan heidän vastauskulunsa korkoineen.

Perusteinaan B ja C ovat esittäneet, että käräjäoikeuden päätös jättää valitus A:n puuttuvan oikeussuojan tarpeen vuoksi tutkimatta siltä osin kuin hän on vedonnut puheena olevien osakkeiden kuuluvan kolmannelle on oikea. Kauppa, jolla A väittää myyneensä osakkeet S -nimiselle yhtiölle, ei ole ollut tosiasiallinen kauppa.

D:n kuolinpesä on vaatinut, että valitus jätetään tutkimatta tai hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan kuolinpesän vastauskulut korkoineen.

Perusteinaan kuolinpesä on B:n ja C:n vastaukseen viitaten lausunut, että käräjäoikeuden päätös on oikea.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Käräjäoikeuden päätöksessä lausutuin perustein hovioikeus pitää selvitettynä, että S:n asema takavarikon kohteena olevien As. Oy. K -nimisen osakeyhtiön osakkeiden numerot 392-606 ja 2121-2128 omistajana perustuu sellaiseen järjestelyyn, jonka tarkoituksena on ollut estää niiden ulosmittaaminen A:lta, ja että kysymyksessä olevat osakkeet ovat siten S:n aseman sitä estämättä olleet takavarikoitavissa A:lta. Koska A on asunut Y:n kunnassa, takavarikon täytäntöönpano on kuulunut N:n kihlakunnanviraston ulosotto-osaston toimivaltaan ja täytäntöönpanon kohteena olevien asunto-osakkeiden takavarikko on voitu käräjäoikeuden päätöksessä mainituin perustein suorittaa, vaikka osakekirjoja ei olekaan saatu ulosottomiehen hallintaan. Huomioon ottaen, ettei osakekirjoja ole löydetty tai niitä on piiloteltu, asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, missä osakekirjat takavarikon tapahtuessa olivat olleet tai että ne asiassa esitetyn selvityksen perusteella olivat 11.4.2002 olleet Liechtensteinissa.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden päätöksessä mainituin perustein hovioikeus on ratkaissut asian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

A velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa B:lle ja C:lle yhteisesti kohtuulliseksi katsotut 1.500 euroa ja D:n kuolinpesälle kohtuulliseksi katsotut 500 euroa. Siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut näiden korvausten tuomitsemispäivästä, niille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Simo Simola
hovioikeudenneuvos Allan Ahnger
hovioikeudenneuvos Hannu Rimmanen

Esittelijä:

viskaali Jussi Isotalo

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.