Turun HO 08.03.2005 625

Korko - Viivästyskoron sovittelu

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TAMPEREEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 5.3.2004

KANTAJA

A

VASTAAJA

Perimistoimisto B

ASIA

Korkolain mukainen viivästyskoron sovittelu

Vireille

9.10.2003

Vastaaja on saanut haasteen tiedoksi 17.10.2003

TAUSTATIEDOT

Kantaja on Ruoveden tuomiokunnan 12.11.1986 antamalla maksamismääräyksellä MA 86/285 tuomittu suorittamaan vastaajalle 5.806,95 markkaa ja 21 prosenttia korkoa 5.523,75 markalle 31.1.1985 lukien sekä suorittamaan korvausta velkojalle aiheutuvista kuluista 760 markkaa.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että käräjäoikeuden tulee suorittaa korkolain 11 §:n perusteella kohtuuttoman viivästyskoron sovittelu ja velvoittaa vastaaja hyväksymään pääoman suuruinen suoritus Ruoveden tuomiokunnan vahvistaman maksamismääräyksen mukaisesta saatavasta.

Kantaja on lisäksi vaatinut, että vastaaja tulee velvoittaa korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 370 euroa korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta lukien.

Perusteet

Kantaja on katsonut, että sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.

Kantaja on aloittanut vapaaehtoisen velkasovinto-ohjelman mukaiset neuvottelut velkojiensa kanssa perinnässä olevien velkojen maksamiseksi. Velat ovat peräisin 1980-luvulta, jolloin kantaja on toiminut yrittäjänä eri aloilla. Kantajan puusepänverstaan tuotantokoneet on myyty Nokian piirin nimismiehen toimesta pakkohuutokaupalla. Yritystoiminta on tuolloin loppunut ja jäljelle on jäänyt vain maksamattomia laskuja. Hämeen lääninverovirasto on hakenut kantajan henkilökohtaiseen konkurssiin.

Valtiokonttori on kohtuullistanut maksuvapauslain perusteella 23.5.1989 Ylöjärven kihlakunnanoikeuden antaman vahingonkorvaustuomion maksettavan määrän alkuperäisestä 10.898,07 eurosta 4.828,55 euroon ilman korkoa. Vahingonkorvauksen perinnästä huolehtii Sisä-Suomen verovirasto, jonka kanssa on sovittu maksuohjelmasta.

Nokian kaupunki on hyväksynyt pääoman mukaisen suorituksen 2.046,52 euroa koskien maksamismääräystä MA 90/1858. Nokian kaupungin saatava on maksettu.

Tampereen kaupunki on hyväksynyt pääoman mukaisen suorituksen 432,46 euroa koskien maksamismääräyksiä MA 86/86 ja MA 86/147. Tampereen kaupungin saatava on maksettu.

Kustannus Oy D on hyväksynyt pääoman suuruisen suorituksen velasta, laskusaatavaa yhteensä 2.227,00 euroa vuodelta 1986.

B Oy velkoo maksumääräyksellä MA 86/285 tuomittua saatavaa pääomaltaan 929,03 euroa 21 prosentin viivästyskorolla. B Oy ei ole hyväksynyt viivästyskoron sovittelua huolimatta pankkien, valtion ja perintätoimistojen tekemästä velkojen sovittelua koskevasta sopimuksesta.

Kantaja on ilmoittanut, että soviteltu tuomittu saatava on tarkoitus summasta riippuen maksaa kertasuorituksena tai erissä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään vuoden 2004 loppuun mennessä.

B Oy:n perimä 21 prosentin viivästyskorko on kohtuuton suhteessa nykyiseen korkotasoonkin, eikä B Oy ole suostunut muiden velkojien tavoin kohtuullistamaan viivästyskorkoa. Kantaja on katsonut, että perusteet viivästyskoron sovittelulle ovat olemassa korkolain 11 §:n perusteella. B Oy:n perimä viivästyskorko ei ole oikeuden ja kohtuuden mukainen.

Viivästyskoron määrä suhteessa kantajan taloudelliseen asemaan on kohtuuton. Käytännössä kantajan omaisuus koostuu Tampereen käräjäoikeuden päätöksessä 03/6530 asiassa 03/1590 mainittujen kiinteistöjen puoliarvosta. Mainittua kiinteää omaisuutta joudutaan mahdollisesti myymään tiedossa olevien velkojen maksamiseksi. Kantajalla ei ole vakituista työpaikkaa ja hän on työttömänä.

Maksun viivästyminen johtuu kantajan henkilökohtaisesta konkurssista ja sen seurauksena muodostuneista ylivoimaisista veloista. Suurimpana oli konkurssipesän suorittaman realisoinnin perusteella kantajalle määrätty myyntivoittovero ja vahingonkorvaus. Verolakien perusteella normaalit verot ovat vanhentuneet ja vahingonkorvauksesta on valtiokonttori tehnyt kohtuullistamispäätöksen.

Vahingonkorvauksen maksusta kantaja on sopinut maksuohjelman Sisä-Suomen veroviraston kanssa, joka maksuohjelma on käynnissä. Tampereen kaupungin ja Nokian kaupungin saatavat on maksettu.

Kantaja on Valtiokonttorin päätöksen jälkeen aloittanut velkojiensa kanssa neuvottelut velkojen maksusta vapaaehtoisen velkasovinto-ohjelman periaatteiden mukaisesti, johon myös B Oy eli vastaaja on sitoutunut. Vastaaja ei ole kuitenkaan suostunut vapaaehtoisesti tinkimään 21 prosentin viivästyskorosta eikä esittänyt asiaan muutakaan ratkaisua. Muut velkojat ovat tähän mennessä suostuneet kantajan esittämään pääoman mukaiseen suoritukseen ja luopuneet viivästyskoron perinnästä.

B Oy on ilmoittanut, että Sisä-Suomen verovirasto on peruuttanut ulosmittauksensa. Tämä pitää paikkansa, mutta mikäli sovittua maksuohjelmaa ei noudateta, vahingonkorvaus palautetaan takaisin ulosottoperintään.

B Oy:n mielestä se on oikeutettu saamaan täyden suorituksen saatavalleen kantajan omaisuudesta. Viivästyskoron suuruuden määrää oikeus harkintansa mukaan ottamalla huomioon muiden velkojien saatavat. Kaikkia velkojia tulee kohdella tasapuolisesti.

Kantaja on hankkinut vuonna 1997 ulosmittauksen kohteena olevat kiinteistöt ja perustanut C Oy nimisen yhtiön tarkoituksella aloittaa rakennustoimintaa ja saada varoja velkojen maksamiseksi. Nokian ulosottovirasto on kuitenkin päättänyt ulosmitata kiinteistöt kantajan henkilökohtaisista veloista. Tämä oikeusprosessi on kestänyt 3 vuotta ja yhtiön toiminta on pysähdyksissä. Tampereen käräjäoikeus on todennut päätöksessään liikeidean olevan perusteltu. Vuoden 1997 tilanteen mukaan kantaja ei olisi pystynyt kaikkia velkojaan maksamaan.Valitus hovioikeuteen on peruutettu, koska valtiokonttori on kohtuullistanut vahingonkorvaustuomion ja velkamäärä on pienentynyt ratkaisevasti.

B Oy:n väite siitä, että kantaja olisi pyrkinyt salaamaan omaisuutta ulosotossa, ei pidä paikkaansa. Yhtiön perustaminen, lainhuutojen hakeminen ja yhtiön hallinta on tapahtunut lain mukaan ja julkisesti kantajan omalla nimellä. B Oy ei ole esittänyt väitteensä tueksi näyttöä.

Kantajan tavoitteena on yhä edelleen velkojen maksu ilman yksityishenkilön velkajärjestelylain mukaista menettelyä. Lakimuutoksien vuoksi se olisi nykyisin mahdollista. Aikaisemmin asiaa selvittäneen lakimiehen mukaan se ei olisi ollut mahdollista.

VASTAUS
Vaatimukset

Vastaaja on pyytänyt, että käräjäoikeus hylkää kanteen ja velvoittaa kantajan suorittamaan vastaajalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 275 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

Vastaaja on katsonut, että korkolain 11 §:n mukaan viivästyskoron sovittelun edellytyksenä on, että maksun viivästyminen on johtunut maksuvaikeuksista, joihin velallinen on joutunut sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiallisesti omatta syyttään tai sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun tai velallisella on katsottava olleen perusteltua aihetta kieltäytyä maksamasta velkaansa.

B Oy katsoo, ettei mikään edellä mainituista edellytyksistä täyty A:n osalta. A:n veloista on ulosmitattu puolikas kiinteistö Tampereen käräjäoikeuden 10.6.2003 antamalla päätöksellä 03/6530 asiassa 03/1593. C Oy on täytäntöönpanoriidassa väittänyt kiinteistön kokonaan kuuluvan sen omistukseen, mutta se on peruuttanut valituksensa hovioikeuteen 9.10.2003 ja päätös on lainvoimainen.

Nokian kihlakunnan ulosotto-osastosta saadun tiedon mukaan suurin ulosmittausvelkoja Sisä-Suomen verovirasto on peruuttanut ulosmittauksensa. Tämän vuoksi vastaajan ulosotossa olevan saatavan määrä alittaa ulosmitatut kiinteistön puolikkaan arvon ja B Oy on oikeutettu saamaan saatavalleen täyden suorituksen A:n omaisuudesta. Tässä tapauksessa velallisen taloudellinen asema ei ole siis sellainen, että viivästyskorkoa olisi mahdollista korkolain 11 §:n mukaan sovitella. Lisäksi maksun viivästyminen johtuu kantajasta itsestään, koska hän on keinotekoisilla järjestelyillä pyrkinyt salaamaan omaisuuttaan ulosotossa. Sen vuoksi ulosotto on joutunut tekemään ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaisen samastamispäätöksen, joka siis on edellä mainitussa oikeudenkäynnissä katsottu puolikkaan kiinteistön osalta aiheelliseksi.

TODISTEET

Kantaja:
Kirjalliset todisteet

1. Selvitys kantajan nykyisestä työttömyydestä ja tuloista
Todistusteema: Kansaneläkelaitoksen päätös työmarkkinatuen maksamisesta

2. Todiste tehdystä maksujärjestelystä
Todistusteema: Sisä-Suomen veroviraston kirje maksujärjestelystä

3. Todisteet suoritetuista maksuista
Todistusteema: kuitti maksusta veroviraston tilille 29.9.2003

Henkilötodistelu

Henkilötodistelua ei ole

Vastaaja:
Kirjalliset todisteet

1. Turun hovioikeuden antama päätös 9.10.2003 n:o 2579 S 03/1789, jonka päätöslauselman mukaan käräjäoikeuden tuomio ja yksipuolinen tuomio 10.6.2003 numero 03/6530 asiassa 03/1593 jäävät lainvoiman saaneena pysyväksi
Todistusteema: maksun viivästyminen on johtunut velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun; velallinen on pyrkinyt pitämään omaisuuttaan ulosmittausvelkojien ulottumattomissa ja on siten itse aiheuttanut velan viivästyskoron kasvamisen

Ratkaisu

Asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista, eikä kumpikaan asianosainen ole vastustanut asian ratkaisemista kirjallisessa valmistelussa (OK 5:27 a §).

Kantaja on vaatinut Ruoveden tuomiokunnan maksamismääräyksellä 12.11.1986 kantajan maksettavaksi vahvistetun velan, pääomamäärältään 5.806 markkaa markkaa, 31.1.1985 lähtien 5.523,75 markalle laskettavan, 21 %:ksi määrätyn viivästyskoron sovittelua. Korkolain muuttamisesta annetun ja 1.7.2002 voimaan tulleen lain (3.5.2002/340) voimaantulosäännöksen 4. momentin mukaan jos tuomio tai muu ulosottoperuste on annettu ennen lain voimaantuloa, luonnollinen henkilö on kuitenkin lain voimaantulopäivästä lukien velvollinen maksamaan enintään lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa eli vuotuista viivästyskorkoa, joka on 7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva lain 12 §:n mukainen viitekorko. Vastaaja ei ole velkojana ilmoittanut esittäneensä ulosottomiehelle voimaantulosäännöksen 4 momentissa tarkoitettua vaatimusta velallisen velvollisuudesta maksaa ulosottoperusteen mukaista viivästyskorkoa myös lain voimaan tulon jälkeen ja velan korko on näin ollen jo suoraan lain nojalla alentunut.

Korkolain muutetun 11 §:n mukaan viivästyskorkoa voidaan harkita soviteltavaksi, kun velallisena on luonnollinen henkilö, eikä velka liity velallisen harjoittamaan liiketoimintaan. Kantaja on aikaisemmin toiminut liikkeenharjoittajana, eikä asiassa ole käynyt ilmi kysymyksessä olevan velan peruste. Lainmuutoksen voimaantulosäännöksen 5 momentissa, joka koskee ennen lain voimaantuloa syntyneiden velkojen korkoja, ei ole mainittu tällaista sovittelun rajoitusta. Näin ollen jos velka on syntynyt ennen lain voimaantuloa, luonnollisen henkilön velkaan liittyvää viivästyskorkoa voidaan sovitella ilman velan perusteeseen liittyviä rajoituksia ja sovittelu on mahdollista myös elinkeinotoimintaan liittyvän velan viivästyskoron osalta.

Korkolain muutetun 11 §:n 2 momentin mukaan viivästyskoron sovittelu voidaan saman pykälän 1 momentin 2 kohdan nojalla suorittaa niidenkin korkojen osalta, jotka on aikaisemmin vahvistettu lainvoimaisella tuomiolla. Viimeksimainitun lainkohdan mukaan viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun.

Viivästyskorkoa koskevan lainsäädännön muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 232/2001) mukaan 11 §:n 1 momentin 2 kohdan sovitteluperuste ei edellytä, että velallisen olisi osoitettava maksuvaikeuksien johtuneen jostakin erityisestä, velallisen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta tapahtumasta ja useassa tapauksessa velallisen taloudelliset vaikeudet johtuvatkin monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tämän perusteen nojalla sovittelu olisi mahdollista muun muassa silloin, kun maksuvaikeudet perustuvat velallisen oman kyvyn yliarviointiin. Säännöksen tarkoituksena on ollut mahdollistaa sovittelu silloin, kun viivästys on ollut pitkäaikaista ja viivästyskorkojen määrä on ehtinyt kasvaa niin suureksi, ettei velallinen enää kykene kohtuudella suoriutumaan vastuistaan. Näissä tilanteissa ei ole tarkoituksenmukaista eikä usein mahdollistakaan selvittää, mikä tapahtuma on alunperin aiheuttanut maksuvaikeudet. (Hallituksen esitys sivu 31)

Edelleen hallituksen esityksen mukaan viivästyskoron sovittelu ei edellyttäisi, että velallinen yleensä olisi ylivelkainen tai maksukyvytön ja myös vähäisemmät maksuvaikeudet voisivat olla sovittelun perusteena. Viivästyskoron alentamisen yhtenä tarkoituksena on ollut estää muutoin uhkaava velkaantumiskierre. Sovittelu voi tulla kysymykseen jo sellaisessa vaiheessa, jossa velallinen saa velan hoidon hallintaansa esimerkiksi sillä, että maksamatta jäänyt korkokertymä poistetaan ja tulevaisuudessa maksettavaa korkoa alennetaan. Sovittelussa voidaan ottaa huomioon kaikki olosuhteet, jotka vaikuttavat lopputuloksen kohtuullisuuteen sekä velallisen että myös velkojan kannalta. (Hallituksen esitys, sivu 31)

Kantaja on ilmoittanut velan maksun viivästyneen hänen henkilökohtaisen konkurssinsa vuoksi ja siitä johtuneista ylivoimaisista veloista. Kantaja on kertonut olevansa työttömänä ja verotodistuksista käy ilmi, ettei hänellä ole juurikaan ollut tuloja vuosina 2000 ja 2001. Kantaja omistaa kiinteistön, mutta sen puolikas on ulosmitattu ja toinenkin puoli voi joutua ulosmitatuksi, mikäli kantaja ei selviydy sovituista velkojen maksuista. Ainakin osa kantajan velkojista on suostunut siihen, että kantaja suorittaa veloistaan vain pääoman ja kantajan mielestä velkojia tuli kohdella tasapuolisesti ja nykyisessä tilanteessa vastaaja saisi etua muiden velkojien kustannuksella. Kantaja on kiistänyt, että hän olisi pyrkinyt salaamaan omaisuuttaan ulosotossa.

Vastaaja on puolestaan katsonut, että mikään korkolain 11 §:n sovitteluedellytyksistä ei tässä tilanteessa täyty.

Kantaja on luonnollinen henkilö ja kysymyksessä on ennen korkolain muuttamisesta annetun lain voimaantuloa jo 1980 luvulla syntynyt, maksamismääräyksellä maksettavaksi vahvistettu velka, jonka viivästyskoroksi on määrätty 21 %. Korkoa voidaan pitää korkeana siihen nähden, mihin korkolain viimeaikaisilla muutoksilla on pyritty ja niiden avulla toteutettuun nykyiseen korkotasoon verrattuna.

Kantajalla on muitakin velkoja maksettavanaan kuin nyt kysymyksessä oleva. Se että muut velkojat ovat osaltaan peruuttaneet kantajan omaisuuteen kohdistuneet ulosmittauksensa, kun kantaja on tehnyt velkojien kanssa sopimuksen vapaaehtoisesta maksusta, ei ole peruste sovittelun epäämiselle. Kantajan ei voida myöskään todeta vain vastaajan vetoaman oikeudenkäynnin perusteella suhtautuneen ilmeisen kevytmielisesti velkaantumiseen tai velkojen maksuun.

Korkoa on kertynyt pääomalle vuodessa 1.160 markkaa ja korkomäärä on jo vajaassa viidessä vuodessa kertaalleen ylittänyt pääoman määrän. Henkilökohtaisen konkurssin, velkojen ja työttömyyden johdosta voidaan kantajan taloudellisen aseman katsoa muodostuneen sellaiseksi kuin edellä hallituksen esityksessä on tarkoitettu ja on osaltaan oikeuttamassa sovittelua.

Huomioonottaen kertynyt korkomäärä sekä kantajan taloudellinen asema ja kun ei voida todeta, että kantajan toiminta velkaa otettaessa tai sen maksuaikana olisi kokonaisuutena arvioiden ollut sopimatonta, käräjäoikeus katsoo, että sovitteluun on painavat perusteet. Kun sovittelu tapahtuu korkolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla, velan jo vuonna 1986 maksamismääräyksellä maksettavaksi vahvistaminen ei estä sovittelua. Sovittelua ei voida pitää velkojankaan kannalta katsottuna kohtuuttomana.

Koron sovittelussa on mahdollista alentaa korkoa tai poistaa se kokonaan (Hallituksen esitys, sivu 32). Vaikka korkoprosentti on jo 1.7.2002 alentunut, käräjäoikeus toteaa, että maksamatta oleva korkomäärä on kasvanut niin suureksi kantajan taloudelliseen asemaan nähden, että myös mainitun ajankohdan jälkeistä korkoa on painava peruste sovitella. Käräjäoikeus harkitsee oikeaksi sovitella korkoa siten, että kertyneen koron maksuvelvollisuus kanteen vireilletuloa aikaisemmalta ajalta poistetaan. Kanteen vireilletulosta lukien kantaja on velvollinen suorittamaan kyseiselle velalle lain mukaisen eli korkolain voimassa olevan 4 §:n 1 momentin mukaisen koron.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus katsoo kantajalle korvattavien kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määräksi 300 euroa.

Tuomiolauselma

12.11.1986 annetulla maksamismääräyksellä A:n B Oy:lle maksettavaksi vahvistettu, 31.1.1985 - 9.10.2003 väliseltä ajalta kertynyt maksamaton viivästyskorko poistetaan.

Vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 300 euroa viivästyskorkoineen 5.4.2004 lukien. Viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä.

Kantajan vaatimus hylätään enemmälti.

Asian näin päättyessä hylätään vastaajan oikeudenkäyntikuluvaatimus.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Leena Gylling

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 8.3.2005

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

B Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Perusteinaan B Oy on lausunut, että viivästyskoron sovittelun edellytykset eivät täyty miltään osin. Maksun viivästyminen oli johtunut A:n omasta syystä, koska hän oli pyrkinyt salaamaan omaisuuttaan ulosotossa. Asiassa ei ole painavia perusteita sovitella viivästyskorkoa ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa A:n taloudelliseen asemaan. A oli suhtautunut ilmeisen kevytmielisesti B Oy:lle suoritettavan velan maksamiseen. A on hankkinut omistukseensa uutta omaisuutta vaikka hän ei ole suorittanut ulosotossa olevaa velkaansa. A:n taloudellinen tilanne ei ole heikko.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus perusteettomana hylätään ja että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan A on lausunut, että asiassa on painavia perusteita sovitella viivästyskorkoa ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa A:n taloudelliseen asemaan. B Oy ei ole suostunut neuvottelemaan kohtuuttoman viivästyskoron sovittelemisesta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Viivästyskoron sovittelu

Korkolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan viivästyskoron sovittelu on mahdollista, jos sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon viivästyskoron määrä suhteessa velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun. Hallituksen esityksen (232/2001 vp, s. 31) mukaan sovittelu estyisi, jos velallinen on sopimattomasti pyrkinyt välttämään velkojen maksua esimerkiksi saattamalla omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin. Edelleen merkitystä voidaan antaa muun muassa velallisen myöhemmille toimille velkojen hoidossa.

Käräjäoikeuden tuomiossa ilmenevällä tavalla A on edelleen työtön eikä hänellä ole juurikaan tuloja. A on 9.12.1997 osin omalla rahoituksellaan ostanut kaksi kiinteistöä omistamansa C Oy:n nimiin. Tuolla menettelyllä Tampereen käräjäoikeus on 10.6.2003 antamallaan tuomiolla ja yksipuolisella tuomiolla todennut hänen omarahoituksen osalta pyrkineen siirtämään omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin. Yllä mainitut kiinteistöt on 28.9.2000 ja 6.9.2002 ulosmitattu A:n veloista ja mainitulla Tampereen käräjäoikeuden ratkaisulla vahvistettu ulosmittauksen kohdistuvan kiinteistöjen puoliosuuksiin.

A on kuitenkin myöhemmin velanmaksusopimuksia tekemällä ja velkojaan maksamalla osoittanut suhtautuvansa asianmukaisesti velkojensa maksuihin. Tämän vuoksi A:n suhtautuminen velkaantumiseen tai velkojen maksuun ei kokonaisuutena ottaen ole ollut kevytmielistä.

Ottaen huomioon erääntyneen viivästyskoron määrä suhteessa A:n sovitteluhetken taloudelliseen asemaan ja se, ettei hovioikeus katso maksun viivästyneen A:n ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta velkaantumiseen tai velkojen maksuun, asiassa on painavat perusteet sovitella korkoa sitä alentamalla.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus korkolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan (3.5.2002/340) nojalla sovittelee kanteen kohteena olevaa viivästyskorkoa siten, että A vapautetaan kokonaan velvollisuudesta suorittaa viivästyskorkoa ajalta 31.1.1985 - 30.6.2002. A velvoitetaan suorittamaan 1.7.2002 lukien korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten että A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevälle velalle viivästyskorkoa ajalta 31.1.1985 - 30.6.2002 ja hänet velvoitetaan suorittamaan velalle korkolain 4 §:n 1 momentin (3.5.2002/340) mukaista viivästyskorkoa 1.7.2002 lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Lauri Vihervaara
hovioikeudenneuvos Salla-Maaret Keränen
viskaali Taina Martti

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 22.11.2005
Korkeimman oikeuden ratkaisu 22.8.2006 KKO:2006:66

Äänestys

ÄÄNESTÄN ASIASSA S 04/991

Viskaali Taina Martti:

Hyväksyn hovioikeuden ratkaisun perustelut viivästyskoron sovittelun edellytysten osalta sekä hovioikeuden ratkaisun oikeudenkäyntikulujen osalta. Muilta osin lausun seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asiassa on kysymys siitä miten viivästyskorkoa voidaan sovitella. Se, miten viivästyskorkoa sovitellaan, on jätetty tuomioistuinten ratkaistavaksi. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan (Wilhelmsson-Sevón (1984): Korkolaki ja viivästyskorko, sivu 170) tuomioistuin voi olla sovittelematta viivästyskorkoa ja tuomita sen täysimääräisenä huolimatta siitä, että sovittelun edellytykset ovat käsillä. Sovittelun käsitteeseen sisällytetään yleensä mahdollisuus sovitella viivästyskoron määrää viivästyskoron korkokantaa alentamalla.

Lisäksi asiassa on kysymys siitä, voidaanko viivästyskoron korkokantaa hovioikeudessa alentaa, vaikka asian käräjäoikeudessa hävinnyt B Oy ei ole häviönsä varalta nimenomaisesti vaatinut, että sovittelu joka tapauksessa toimitetaan siten, että korkokantaa alennetaan tiettyyn prosenttilukuun.

B Oy on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vastustanut viivästyskoron sovittelua korkolain 11 §:n nojalla.

Vaikka kysymyksessä on asia, jossa osapuolten sovinto on sallittu, tuomioistuimen harkintavalta on laaja. Sovittelussa voidaan ottaa huomioon kaikki olosuhteet, jotka vaikuttavat lopputuloksen kohtuullisuuteen sekä velallisen että velkojan kannalta. Huomioon voidaan ottaa esimerkiksi velallisen jo suorittamien viivästyskorkojen määrä. Maksetun rahamäärän ohella huomioon voidaan ottaa myös se aika, jolta viivästyskorkoa on peritty.

Yllä oleva huomioon ottaen katson ettei asiassa ole estettä sovitella viivästyskorkoa korkokantaa alentamalla. Harkitsen kohtuulliseksi sovitella velan viivästyskorkoa korkolain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan (3.5.2002/340) nojalla siten, että viivästyskorko alennetaan ajalle 31.1.1985 - 30.6.2002 viideksi prosentiksi. 1.7.2002 lukien velvoitan A:n suorittamaan korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.