Rovaniemen HO 31.10.2005 864

Ajokielto, Laillisuusperiaate, Rikoslain taannehtivan soveltamisen kielto

Esittely: 27.10.2005

Antopäivä: 31.10.2005
Diaarinumero: R 05/738
Ratkaisunumero: 864
Esittely: 27.10.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

HAAPAJÄRVEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 11.7.2005

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ RATTIJUOPUMUS
Rikoslaki 23 luku 4 §

Teonkuvaus

A on kuljettanut yleisellä tiellä pakettiautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut ajon jälkeen 2,22 promillea ja olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Syyttäjän muut vaatimukset

Ajokiellon määrääminen syytekohdassa 1
Vastaaja on määrättävä ajokieltoon. Väliaikainen ajokielto 17.4.2005 alkaen.
Tieliikennelaki 75 § ja 78 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaus

A on syytteestä kuultuna ilmoittanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla ja myöntänyt syytteen oikeaksi.

Ajokiellon osalta A on pyytänyt ehdollista ajokieltoa, koska hän tarvitsee ammatinharjoittajana ajo-oikeutta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

Vastaaja on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

A on oikeudessa myöntänyt syyllistyneensä törkeään rattijuopumukseen ja tämän tunnustamisen perusteella käräjäoikeus katsoo hänen syyllistyneen siihen, mistä syyttäjä on hänelle rangaistusta vaatinut. A:n tunnustamisen oikeellisuutta ei ole perusteltua epäillä. A:n tunnustamista tukee Kansanterveyslaitoksen verenalkoholilaboratorion 2.5.2005 päivätty lausunto, jonka mukaan hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen näytteenottohetkellä ollut 2,22 promillea.

Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo syytteen tulleen toteennäytetyksi.

Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A, joka on 17.4.2005 määrätty väliaikaiseen ajokieltoon, on määrättävä määräajaksi ajokieltoon ja että hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskustannukset 60,16 euroa.

Ajokielto

Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä vähintään yhden vuoden kestävään ajokieltoon, jos hän on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistön. Ennen 1.3.2005 voimassa olleessa säännöksessä ajokiellon pituudelle ei ollut säädetty vähimmäiskestoa. A on ennen nyt käsiteltävää rikosta syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen 24.4.2000, josta hänet on 25.5.2000 tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja oheissakkoon. A on syyllistynyt niinikään törkeään rattijuopumukseen 28.8.2000, josta hänelle on tuomittu ehdoton vankeusrangaistus, joka on muunnettu yhdyskuntapalveluksi. A on molempien aikaisempien rikosten johdossa ollut ajokiellossa. Edellä todetun johdosta mainittu lainkohta soveltuu A:lle nyt määrättävään ajokieltoon.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä Achour vs. Ranska (10.11.2004) on ollut kysymys Ranskan rikoslainsäädännön poikkeuksellisen ankarasta uusimissäännöstöstä, jonka oikeudellinen rakenne ja erityisesti tosiasialliset seuraukset ovat olennaisesti toisenlaiset kuin em. Suomen ajokieltosäännös.

Sekä ennen 1.3.2005 voimassa olleen että nykyisen tieliikennelain 78 §:n mukaan tuomioistuimen määräämän ajokiellon enimmäispituus on viisi vuotta. Aikaisemmassa laissa ei ollut säädettynä sen ajanjakson pituutta, jonka kuluessa tehdyistä rikoksista on annettu merkitystä seuraamusten määräytymisen osalta tuomittaessa henkilöä uusista rikoksista. Nykyisessä lainsäädännössä on eräiden rikosten uusintavaikutuksen osalta säädetty uusista rikoksista määrättävän ajokiellon vähimmäispituus. Lakiuudistuksen valmisteluaineistosta ei ilmene kantaa siihen, edellyttääkö uuden säännöksen soveltaminen sitä, että myös aikaisempi rikos on tehty sen voimassaoloaikana. Ennen 1.3.2005 voimassa olleen lain mukaan aikaisemman rikoksen vaikutusta myöhemmästä rikoksesta määrättäviin seuraamuksiin ei ole ajallisesti rajoitettu. Lainmuutoksen yhteydessä ei ole siten syntynyt sellaista tilannetta, jossa uusintavaikutus olisi ehtinyt vanhan lain aikana päättyä ja saatettaisiin uudelleen uuden lain aikana voimaan. Tällaisesta tilanteessa on kysymys edellä mainitussa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa Achour vs. Ranska. Kyseinen tilanne on tässä ratkaisussa todettu rikoslain taannehtivaa soveltamista koskevan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan vastaiseksi. Rikosoikeudellisten säännösten soveltamista taannehtivasti ei merkitse se, että tieliikennelain 78 §:n mukaan A:lle on nyt tuomittava vähintään vuoden ajokielto, koska A on syyllistynyt 5 vuoden aikana kolmesti törkeään rattijuopumukseen.

Tieliikennelain 78 § 4 momentin mukaan ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Tieliikennelain 79 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle. Teosta aiheutuvat seuraamukset eivät saa muodostua ajokieltoon määrättävälle kohtuuttomiksi; tapauskohtaisessa harkinnassa voidaan ottaa huomioon henkilön toimeentuloon ajokiellolla olevat vaikutukset. Nykyisen lain aikana ammatillinen ajo-oikeuden tarve on tarkoitettu otettavaksi huomioon ensisijaisesti määrättävän ajokiellon pituudessa.

Lainmuutoksella on pyritty ankaroittamaan vallinnutta seuraamuskäytäntöä erityisesti vakavimpien liikennerikosten osalta, jollaisia ovat mainitut törkeä rattijuopumus ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

A:n nyt käsiteltävässä rikosasiassa vähintään vuoden mittaisesta ehdottomasta ajokiellosta aiheutuu yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimivalle A:lle sellaisia tosiasiallisia seuraamuksia, että harkittavaksi tulee myös mahdollisuus määrätä ajokielto ehdollisena.

A on nyt käsiteltävässä rikosasiassa kuljettanut yleisellä tiellä pakettiautoa sunnuntaina 17.4.2005 aamupäivällä siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon jälkeen ollut 2,22 promillea. A on kertonut olleensa mökillään ja lähteneensä sieltä kiireesti ajamaan kotiinsa Nivalaan, saatuaan viestin siellä odottavasta asiakkaasta. A on kertonut nauttineensa mökillään alkoholia, mutta on kuitenkin tuntenut olleensa ajokunnossa liikkeelle lähtiessään. Pysäytettäessä A on ehtinyt ajaa noin 10 kilometriä. Hänellä olisi ollut matkaa kotiin vielä noin 30 kilometriä. A on kertonut, että osa hänen asiakkaistaan tulee myös hänen kotiinsa, mitä on tapahtunut myös väliaikaisen ajokiellon voimassaoloaikana. A käy myös asiakkaidensa kotona. Väliaikaisen ajokiellon aikana A on saanut järjestymään myös pari kertaa kuljettajan asiakaskäynnille. A on kertonut, että hänen tulotasonsa on laskenut ajokiellon seurauksena siten, että se on bruttotulona 143,83 euroa/kk. A on ilmoittanut tulojensa laskeneen väliaikaisen ajokiellon takia. A ei ole kuitenkaan ilmoittanut määrää, jolla hänen tulonsa ovat laskeneet. Käräjäoikeuden käytössä olevan sakkolaskurilaskelman mukaan, joka perustuu vuoden 2003 verotietoihin, A:n bruttotulo on ollut 143 euroa/kk.

Viestintävaliokunnan mietinnössä, joka koskee hallituksen esitystä 104/2004, on todettu, että kuljettajan toistuvaa säännöistä piittaamattomuutta osoittavissa tilanteissa ajokiellon haitallisiin vaikutuksiin vetoamisen ei tule lyhentää ajokiellon pituutta. 1.3.2005 voimaan tulleella tieliikennelain uudistuksella on aiempaa voimakkaammin puuttua liikennerikoksiin ja erityisesti rikosten toistumiseen. Nykyisen lainsäädännön mukaan ei ole mahdollista määrätä ajokieltoa osittain ehdottomana ja osittain ehdollisena. Edellä lausuttu, syytettä tukeva näyttö ja A:n ehdollisen ajokiellon määräämiseksi käräjäoikeudelle esittämä näyttö huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo, ettei ajokiellon määrääminen kokonaan ehdollisena ei ole A:n tekoon, sen moitittavuuteen ja oikeuskäytäntöön nähden riittävä seuraamus, ja siksi A:n ajokielto tuomitaan ehdottomana, ottaen huomioon myös A:n veren korkea alkoholipitoisuus. Käräjäoikeus katsoo tulleen selvitetyksi, että A tarvitsee yrittäjänä ajo-oikeutta, vaikkakin osa hänen asiakkaistaan tuleekin suoraan hänen luokseen. Tällä perusteella käräjäoikeus on määrännyt A:n ajokiellon keston lähelle laissa säädettyä vähimmäisaikaa.

Ajokiellosta määrätessään käräjäoikeus on ottanut huomioon, että A on määrätty väliaikaiseen ajokieltoon 17.4.2005.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeuden ratkaisu on kokonaisuudessaan yksimielinen.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä rattijuopumus 17.4.2005

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

VANKEUS

70 päivää vankeutta

Vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 70 tuntia.

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 30.4.2006.

A on valittanut hovioikeuteen.

KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että ajokieltoa lyhennetään ja se määrätään ehdolliseksi.

A on perusteluinaan lausunut, että 1.3.2005 voimaan tullut lainmuutos oli huomattavasti ankaroittanut rangaistusseuraamusta tuomittavien ajokieltojen osalta. Aiemmin voimassa olleessa säännöksessä ajokiellon pituudelle ei ollut säädetty vähimmäiskestoa. Ajokieltosäännöstä muutettaessa ei ollut nimenomaisesti otettu kantaa siihen, edellyttikö uuden säännöksen soveltaminen sitä, että myös aikaisempi rikos oli tehty sen voimassaoloaikana. Hallituksen esityksessä olevat maininnat viiden vuoden seurantajaksosta oli käsitettävä siten, että ne tarkoittivat lain voimaantulon jälkeistä aikaa. Mikäli aikaisemmille teoille annettiin eri merkitys kuin niillä oli ollut tekohetkellä, kysymys oli kielletystä rikoslain taannehtivasta soveltamisesta. Myös rikosoikeudellinen periaate lievemmän lain soveltamisesta puolsi tulkintaa, että uusimisvaikutuksen osalta ei otettu huomioon ennen 1.3.2005 tehtyjä rikoksia. Tältä osin A on vedonnut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 10.11.2004 antamaan tuomioon Achour vastaan Ranska sekä Itä-Suomen hovioikeuden 12.7.2005 antaman tuomion äänestyslausumaan. Edellä mainittuihin seikkoihin ja aiemmista vuonna 2000 tapahtuneista rattijuopumuksista kuluneeseen aikaan nähden uusintarikosta koskevia ajokiellon vähimmäisaikoja ei tullut soveltaa.

Edelleen A on todennut, että ajo-oikeus oli hänelle ammatin vuoksi välttämätön ja että edellytykset ajokiellon määräämiselle ehdollisena täyttyivät. Hänellä oli kylmälaitteita huoltava henkilöyritys, jonka asiakkaat koostuivat pääasiassa Nivalan seudun maatilatalouksista. Työt tapahtuivat lähes yksinomaan asiakkaiden luona. Hänen teostaan ei ollut aiheutunut konkreettista vaaraa muulle liikenteelle. Sunnuntaina aamupäivällä liikenne oli ollut hiljaista. Hänellä ei myöskään ollut ollut tarkoitusta lähteä ajamaan alkoholin vaikutuksen alaisena, vaan hän oli erehtynyt edellisenä iltana nauttimansa alkoholin palamisnopeudesta ja lähtenyt ajamaan saatuaan soiton kotonaan odottavasta asiakkaasta. Edelleen hänen aiemmista rattijuopumuksistaan oli kulunut jo melkein viisi vuotta. Edellä mainittuihin seikkoihin nähden yleinen etu ei vaatinut ajokiellon tuomitsemista ehdottomana. Ajokiellon määrääminen ehdottomana tarkoitti käytännössä hänen yritystoimintansa loppumista sekä perheen tulotason romahtamista. Tähän nähden ajokiellon tuomitseminen ehdottomana oli kohtuuton seuraamus.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on todennut A:n syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen 17.4.2005 ja tätä ennen törkeisiin rattijuopumuksiin 24.4.2000 ja 28.8.2000. Näin ollen A:lle tuomitun ajokiellon tuli olla vähintään yksi vuosi.

Edelleen syyttäjä on todennut ajokortin olevan A:lle ammatin takia välttämätön ja ehdollisen ajokiellon olevan tähän nähden mahdollinen. Lain esitöistä ilmenevillä ja Turun hovioikeuden tuomiossa 22.6.2005 selostetuilla perusteilla ehdollisen ajokiellon määräämiselle ei kuitenkaan ollut edellytyksiä.

HOVIOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT

Ajokiellon pituus

Tieliikennelain 75 §:n 1 momentin mukaan moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja on määrättävä ajokieltoon, jos hänen todetaan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, rattijuopumukseen tai törkeään rattijuopumukseen.

Tieliikennelain 1.3.2005 voimaan tulleen 78 §:n 1 momentin 2 kohdan (1103/2004) mukaan uusintarikoksista ajokiellon kestoksi määrätään vähintään yksi vuosi, jos kuljettaja on viiden vuoden aikana syyllistynyt kahdesti tekoon, joka täyttää törkeän rattijuopumuksen tai törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön.

A on, ennen hänen syykseen nyt luettua 17.4.2005 tehtyä törkeää rattijuopumusta, syyllistynyt törkeisiin rattijuopumuksiin 24.4.2000 ja 22.8.2000. A on siten viiden vuoden aikana syyllistynyt kolmesti törkeään rattijuopumukseen, minkä vuoksi hänet olisi nyt tuomittava vähintään vuoden pituiseen ajokieltoon.

Lakimuutoksen voimaantulosäännöksissä tai valmisteluaineistossa ei ole otettu kantaa siihen, edellyttääkö uuden säännöksen soveltaminen sitä, että myös aikaisemmat rikokset olisi tehty lain voimassaoloaikana. Hallituksen esityksessä on todettu viiden vuoden seuranta-ajan soveltuvan yhteen rikosrekisterissä ja liikennetietojärjestelmässä pidettäviä tietoja koskevien määräaikojen kanssa.

Laillisuusperiaatteeseen kuuluva rikoslain taannehtivaa soveltamista koskeva kielto on kirjattu perustuslakiin, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (KP-sopimukseen) sekä yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen).

Vaikka ajokieltoa on oikeuskirjallisuudessa käsitelty liikennerikosoikeudellisena turvaamistoimenpiteenä, ajokieltoa on pidettävä rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastettavana seuraamuksena, joten edellä mainittu rikoslain taannehtivuuskielto tulee ottaa huomioon ajokieltoa määrättäessä. Asiassa on siten ratkaistava, loukkaako 1.3.2005 voimaan tulleen tieliikennelain 78 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltaminen nyt kyseessä olevassa tapauksessa rikoslain taannehtivuuskieltoa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on 10.11.2004 antamassaan tuomiossa Achour vastaan Ranska todennut muun muassa, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 7 artikla kieltää rikoslain taannehtivan soveltamisen syytetyn vahingoksi. Rikoslakia ei saa myöskään tulkita laajentavasti syytetyn haitaksi. Rikoksen uusimisen vaikutus rangaistusta mitattaessa kuuluu rikoslain soveltamisen piiriin. EIT:n tuomiossa on todettu rikoslain taannehtivaa soveltamista koskevan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan vastaiseksi tilanne, jossa rangaistuksen ankaroittamiseen oikeuttanut määräaika oli pidennetty viidestä vuodesta kymmeneksi vuodeksi, minkä vuoksi valittaja oli tuomittu viiden vuoden määräajan jälkeen tehdystä rikoksesta normaalia ankarampaan vankeusrangaistukseen. Oikeusvarmuus edellytti, että käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa henkilöä voitiin pitää rikoksenuusijana vain silloin, kun aiemmassa laissa säädetty määräaika ei ollut kulunut umpeen.

EIT:n tuomio on uusimisen merkityksen sekä määräaikojen muuttumisen osalta osin erilainen kuin nyt kysymyksessä oleva ajokieltoasia. Eroavaisuuksista huolimatta selostetusta EIT:n tapauksesta saatava tulkintaohje puoltaa vahvasti sitä näkemystä, että uusimisen vaikutus kuuluu rikoslain soveltamisen piiriin siten, ettei ennen lain voimaantuloa tapahtuneista teoista voida johtaa uusia tai entistä ankarampia tekijän kannalta kielteisiä rikosoikeudellisia seuraamuksia, jollaisena ajokieltoa on myös pidettävä.

Aiemmin voimassa olleen tieliikennelain 78 §:n 1 momentin (676/1990) mukaan tieliikennelain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ajokielto on tullut määrätä olemaan voimassa enintään viisi vuotta. Ajokiellon pituudelle ei ollut säädetty vähimmäisaikaa eikä aikaisempien rikosten vaikutuksesta myöhemmästä rikoksesta määrättävään ajokieltoon ollut määrätty laissa. Aiemmat tuomiot olivat kuitenkin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaikuttaneet uudesta rikoksesta määrätyn ajokiellon pituuteen yhdessä muiden ajokiellon kestoon vaikuttavien seikkojen kanssa siten, että uusijoille määrättiin pidempiä ajokieltoja kuin ensikertalaisille. Tähän nähden uusimisen vaikutus ei välttämättä kaikissa tapauksissa ole muuttunut aiempaa ankarammaksi.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa aikaisemmat lähes viisi vuotta sitten tapahtuneet teot toimivat ankaroittamisperusteena ajokieltoseuraamukselle. Käsiteltävänä olevan kaltaisissa tilanteissa aiempien tuomioiden vaikutus saattaa johtaa pidempään ajokieltoon kuin vanhan lain aikana. Tähän nähden uutta lakia on sovellettava siten, ettei se johda ristiriitaan edellä selostettujen kansainvälisten sopimusten sekä perustuslain tulkintaperiaatteiden kanssa. Tämän vuoksi ennen uuden lain voimaantuloa tehtyjä tekoja ei voida ottaa huomioon niin, että ajokielto niiden johdosta määrättäisiin aina vähintään vuoden mittaiseksi.

Ajokiellon kestosta määrättäessä otetaan huomioon ne vaikutukset, jotka toimenpiteellä on ajokieltoon määrättävän toimeentuloon ja välttämättömään liikkumiseen. Asiassa on sinänsä riidatonta, että ajo-oikeus on A:lle hänen ammattinsa takia käytännössä välttämätön toimeentulon hankkimiseksi. Tähän nähden ja edellä lain soveltamisesta lausuttu sekä uusimisvaikutus huomioon ottaen hovioikeus harkitsee oikeaksi lyhentää käräjäoikeuden määräämää ajokieltoa siten, että sen viimeinen voimassaolopäivä on 17.11.2005.

Ajokiellon ehdollisuus

Tieliikennelain 79 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi, jollei yleinen etu muuta vaadi, määrätä ajokiellon ehdollisena, jos ajo-oikeus on ajokieltoon määrättävälle ammatin takia välttämätön tai jos siihen on muu erityisen painava syy, eikä teosta ole aiheutunut vaaraa toisten turvallisuudelle.

A on käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla kuljettanut yleisellä tiellä pakettiautoa sunnuntaina aamupäivällä siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut ajon jälkeen 2,22 promillea ja että olosuhteet ovat olleet sellaiset, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Pysäytettäessä A on ehtinyt ajaa 10 kilometriä ja hänen tarkoituksenaan on ollut ajaa vielä 30 kilometriä. A:n veren alkoholipitoisuus on ollut varsin korkea. Lisäksi A:n ajokorttirekisteristä ilmenee, että hänelle on edellä mainituista aiemmista törkeistä rattijuopumuksista määrätty ensin ehdollinen ajokielto, joka sittemmin on pantu täytäntöön 28.9.2000 määrätyn ajokiellon yhteydessä. A:n edellinen ajokielto on päättynyt 28.9.2001 ja hänen ajokorttinsa on palautettu 3.10.2001. Edellä mainituilla ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla yleinen etu vaatii, että A:n ajokielto määrätään ehdottomana.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Ajokielto, jonka viimeinen voimassaolopäivä on 17.11.2005.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeuden presidentti Esko Oikarinen
hovioikeudenlaamanni Eero Yrttiaho
hovioikeudenneuvos Erkki Nenonen
hovioikeudenneuvos Maija Liisa Pariola (erim.)
hovioikeudenneuvos Teija Unkila
hovioikeudenneuvos Auli Vähätörmä (erim.)
asian esittelijä, viskaali Pasi Oikkonen

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNTO ASIASSA R 05/738

Hovioikeudenneuvos Auli Vähätörmä:

Hyväksyn ajokieltoon sovellettavaa lakia ja ajokiellon kestoa koskevat käräjäoikeuden perustelut.

Ajokiellon ehdollisuuden perusteluista olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

En muuta käräjäoikeuden tuomitsemaa ajokieltoa.

Hovioikeudenneuvos Maija Liisa Pariola:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Vähätörmä.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa

Etusivulle

Päivitetty 3.10.2005

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.