Kouvolan HO 27.01.2005 93

Oikeudenkäyntikulut, Oikeusapu, Syytetyn korvausvelvollisuus valtiolle

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

ORIMATTILAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 10.8.2004

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KORVAUSVELVOLLISUUS

Valtion varoista maksetaan oikeusapua korvauksetta saaneen C:n avustajaksi määrätylle asianajaja X:lle

  • palkkioksi oikeudenkäyntiin valmistautumisesta 272 euroa,
  • palkkioksi avustamisesta asian suullisessa käsittelyssä 327 euroa sekä
  • arvonlisäveron määrä 131,78 euroa, eli yhteensä 730,78 euroa, mikä määrä A velvoitetaan oikeusapulain 22 §:n nojalla korvaamaan takaisin valtiolle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 27.1.2005

Valitus
A on vaatinut, että hänet vapautetaan korvaamasta valtiolle asianomistajan oikeudenkäyntikuluja tai että korvausvelvollisuutta ainakin kohtuullistetaan. A on perustellut vaatimustaan heikolla taloudellisella tilanteellaan ja sillä, että hänen maksettavakseen tuomittu oikeudenkäyntikulujen korvaus on yli kaksi kertaa suurempi kuin tuomitun sakon ja asianomistajalle henkisestä kärsimyksestä maksettavan korvauksen rahamäärä yhteensä.

Vastaus
Syyttäjä, jolle on varattu tilaisuus vastata valitukseen, ei ole vastannut.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut
Asiassa on kysymys siitä, voidaanko valtion varoista oikeusapulain nojalla maksetut kustannukset jättää kokonaan tai osaksi valtion vahingoksi ja millä edellytyksillä näin voidaan mahdollisesti menetellä.

Tässä asiassa sekä asianomistajalle että vastaaja A:lle on myönnetty oikeusapua korvauksetta ja heille on määrätty oikeudenkäyntiavustaja. A on hävinnyt asian.

Oikeusapulain 22 §:n mukaan, jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun tai oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettaviksi määrätyt kustannukset. Saman periaatteen sisältävä säännös oli ennen oikeusapulakia voimassa olleessa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:ssä, jonka mukaan korvaus voitiin jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa, jos korvausvelvollisuus asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden olisi muodostunut kohtuuttomaksi.

Oikeusapulaissa ei ole korvausvelvollisuutta valtiolle sovittelemaan oikeuttavaa säännöstä. Tämä osoittaa, että korvausvelvollisuudessa on oikeusapulain voimaantulemisen myötä tapahtunut lainmuutos. Tämä ilmenee myös oikeusapulain esitöistä (HE 82/2001 vp. s. 111). Oikeusapulain mukaan korvauksen sovittelu ei ole enää mahdollista.

Korvausvelvollisuuden sovittelu saattaa kuitenkin tulla kysymykseen muiden asiassa sovellettavien säännösten perusteella. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan oikeudesta saada vastaajalta korvaus oikeudenkäyntikuluista on soveltuvin osin voimassa mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Tämän viittaussäännöksen perusteella oikeudenkäymiskaaren sanotussa luvussa olevat oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta kohtuullistuttamaan oikeuttavat säännökset voivat tulla noudatettaviksi myös rikosasiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:n mukaan, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun vahvana pääsääntönä on velvoittaa asian hävinnyt asianosainen korvaamaan vastapuolelle tällä asiassa olleet oikeudenkäyntikulut. Luvun 8b § on poikkeus sanotusta pääsäännöstä. Tämä on todettu myös voimassa olevan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun esitöissä (HE 107/1998 vp s. 20). Jotta 8b §:ää voitaisiin soveltaa, tulee kaikkien lainkohdassa lueteltujen sovittelun edellytysten olla olemassa. Tämä ilmenee paitsi lakitekstin sanamuodosta myös sanotusta hallituksen esityksestä (HE 107/1998 vp s. 21). Asianosaisen varallisuusolot, jotka hallituksen esityksen mukaan sisältyvät käsitteeseen asianosaisen asema (HE 107/1998 vp s. 21) eivät siten yksinään oikeuta korvausvelvollisuuden alentamiseen. Asianosaisen asema on aina kytkettävä oikeudenkäyntiin johtaneisiin seikkoihin ja asian merkitykseen.

Oikeudenkäyntiin johtaneiden seikkojen merkityksestä hovioikeus toteaa, että pääsääntöisesti rikosvastuu toteutetaan tuomioistuimen antamalla tuomiolla. Rangaistustuomion antamiseen päättyneessä oikeudenkäynnissä voidaan siten vain harvinaisissa poikkeustapauksissa katsoa oikeudenkäyntiin johtaneiden seikkojen puoltavan korvausvelvollisuuden sovittelemista.

Harkitessaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8b §:ssä mainittujen edellytysten merkitystä tutkittavana olevassa asiassa hovioikeus katsoo, ettei A:n velvoittaminen suorittamaan valtiolle sen varoista oikeusapulain säännösten nojalla maksettaviksi määrätyt kustannukset ole kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

SYYTETTY A

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Satu Salmi, Pirjo Yli-Kokkila, Anne Hallavainio
Esittelijä: Anne Hallavainio

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.