Helsingin HO 08.12.2005 3991

Verorikkomus - Syyteoikeuden vanhentuminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 18.5.2004

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. VERORIKKOMUS
(6070/R/0103466/04)
Rikoslaki 29 luku 4 § (386/94)

10.2.2000 - 10.8.2002 HELSINKI

A on yhtiö B:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättänyt muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksiä yhteensä 140.762,76 euroa, työnantajan sosiaaliturvamaksuja 18.551,87 euroa ja arvonlisäveroja 68.659,23 euroa.

Asianomistajien vaatimukset

Verovirasto on yhtynyt syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen. Verovirasto on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvaukseksi suorittamatta jääneistä ennakonpidätyksistä ajalta 10.2.2000-10.1.2001, 10.7.-10.10.2001, 10.12.2001-10.6.2002, 10.8.2002 yhteensä 140.762,76 euroa, työnantajan sosiaaliturvamaksuista yhteensä 18.551,87 euroa ja arvonlisäveroista ajalta 15.8.-15.10.2001, 15.1.2002, 15.3.-15.5.2002 yhteensä 68.659,23 euroa eli yhteensä 227.973,86 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 9.3.2004 lukien sekä oikeudenkäyntikuluista 300 euroa korkoineen. Verovirasto perii saatavat itse.

Vastaukset ja perusteet

A on kiistänyt syytteen. B oli ollut maksukyvytön. A:lla ei ole ollut hyötymistarkoitusta. Ennakonpidätyksiä ja työnantajan sosiaaliturvamaksuja ajalta 10.2.2000-10.1.2001 koskevan syytteen osuus on rikosoikeudellisesti vanhentunut.

A on kiistänyt veroviraston korvausvaatimuksen perusteeltaan myöntäen määrät oikeiksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

A on 10.2.2000-10.6.2002 B:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä jättänyt muun syyn kuin maksukyvyttömyyden takia määräajassa suorittamatta ennakonpidätyksiä yhteensä 131.162,76 euroa, työnantajan sosiaaliturvamaksuja 17.691,87 euroa ja arvonlisäveroja 68.659,23 euroa.

Näyttämättä on jäänyt, että A olisi 10.8.2002 syyllistynyt verorikkomukseen.

Syyksilukemisen perusteet

A on ollut B:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana vastuussa verojen ja maksujen suorittamisesta. A on tunnustanut syytteen mukaisten verojen ja maksujen laiminlyönnit.

A ei ole 10.1.2001 ja 10.7.2001 välisenä aikana laiminlyönyt verojen maksua. Ennen tuota aikaa hän on laiminlyönyt maksuja 12 peräkkäisenä kuukautena. Tuon ajan jälkeen A on laiminlyönyt maksuja ensin neljän peräkkäisen kuukauden ajan ja yhden kuukauden tauon jälkeen seitsemältä kuukaudelta. Ottaen huomioon maksujen laiminlyönnin keston ennen ja jälkeen 10.1.2001 ja 10.7.2001 välistä aikaa syytteen tarkoittamassa teossa on kysymyksessä yksi verorikkomus, jonka tekeminen ei ole välillä päättynyt.

Todistaja X kertomuksesta ilmenevät suunnitelmat ja neuvottelut B:n taloudellisen aseman parantamisesta yhteistyöratkaisuilla eivät vaikuta A:n teon rikosoikeudelliseen arviointiin.

B oli jättänyt pitkän ajan maksamatta ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut ja arvonlisäverot. Yhtiö oli samanaikaisesti jatkanut liiketoimintaansa. Yhtiö oli maksanut muiden velkojien saamisia, vaikka A:n ja Y:n kertomusten perusteella niidenkin suorittamisessa oli ollut vaikeuksia. Joka tapauksessa yhtiö oli mahdollistanut toimintansa jatkamisen verojen ja maksujen laiminlyönnillä. Yhtiö ei ole ollut maksukyvytön rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

A:n ja Y:n kertomukset osoittavat, että A on syytteen tarkoittamana aikana saanut yhtiöstä vain vähäisiä etuja. Hän ei ole saanut edes kaikkia palkkojaan. A on kuitenkin tavoitellut itselleen taloudellista etua B:n mahdollisen tulevan yhteistyösuunnitelmiin perustuvan arvonnousun kautta. Sen vuoksi A on hankkinut B:n toiminnan jatkamisella verojen ja maksujen laiminlyönnistä huolimatta itselleen ja yhtiölle taloudellista hyötyä.

B:n yrityssaneeraus on alkanut 13.6.2002. Sen jälkeiseltä ajalta A ei ole vastuussa verojen suorittamisesta siten, että hän olisi voinut syyllistyä verorikkomukseen. Sen vuoksi syyte tilityspäivää 10.8.2002 koskevien 9.600 euron ennakonpidätysten ja 860 euron sosiaaliturvamaksujen osalta on hylättävä.

Vahingonkorvaukset

Syyksi luetulla menettelyllään A on aiheuttanut verovirastolle vahinkoa hänen syykseen luettujen verojen ja maksujen osalta. A on myöntänyt korvauksen määrän.

Lopputulos

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Syyksi luetut rikokset

1) Verorikkomus 10.2.2000-10.6.2002

Rangaistusseuramukset

SAKKO
80 päiväsakkoa a 6 euroa = 480 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 29 luku 4 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A velvoitetaan suorittamaan verovirastolle vahingonkorvauksena verorikkomuksen perusteella 217.513,86 euroa korkolain 4 §:n momentin mukaisine korkoineen 9.3.2004 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 300 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 18.6.2004 lukien.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisuut käräjäoikeuden jäsen:

käräjätuomari Jukka Jaakkola ja lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 8.12.2005

VALITUKSET
Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään kokonaan sekä että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen käräjäoikeudessa 6.992,49 eurolla ja hovioikeudessa 2.370 eurolla, molemmat erät lisättynä arvonlisäveron määrällä. Joka tapauksessa syyte ja vahingonkorvausvaatimus oli hylättävä siltä osin kuin ne kohdistuvat aikaan ennen 10.7.2001.

A oli jättänyt syytteessä mainitut verot ja maksut suorittamatta B:n maksukyvyttömyyden vuoksi eikä hän ollut toiminut hyötymistarkoituksessa. B:n toiminta oli ollut tappiollista koko tarkasteltavana olevan ajanjakson ennenkaikkea luottotappioiden ja asiakasyhtiöiden maksuvaikeuksien vuoksi. Työntekijöille ja velkojille oli maksettu palkkoja ja muita maksuja myöhässä. Yhtiöllä ei ollut ollut mitään realisoitavaa omaisuutta. Verottajalle ja työntekijöille menneiden suoritusten lisäksi maksuja oli tehty vain vuokranantajalle ja välttämättömien tietoliikenneyhteyksien tarjoajille. Viimeksi mainitut maksut olivat olleet verottajalle maksettuihin eriin nähden vähäisiä. A oli menettelyllään pyrkinyt tervehdyttämään maksukyvyttömän B:n toimintaa. Hän oli saanut vain vähäisiä etuja yrityksestä eikä hänellä ollut ollut intressipiirissään yrityksiä tai liikekumppaneita, joita hän olisi suosinut.

Verorikkomus oli joka tapauksessa vanhentunut siltä osin kuin se oli kohdistunut aikaan ennen 10.7.2001, koska kysymys oli ollut kahdesta eri verorikkomuksesta. Verorikkomusten välillä oli ollut kuuden kuukauden pituinen rikkeetön väliaika. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kolmen kuukauden pituista väliaikaa voidaan pitää ulkonaisten seikkojen perusteella osoituksena siitä, että toiminta oli välillä kokonaan päättynyt ja sen jälkeen alkanut uudelleen. Koska syyte oli aikaa 10.7.2001 edeltävältä ajanjaksolta vanhentunut, tuli myös vahingonkorvausvelvollisuus 74.649,20 euron osalta joka tapauksessa kumota.

Vastavalitus

Uudenmaan verovirasto on vastavalituksessaan vaatinut, että A tuomitaan verorikkomuksesta rangaistukseen syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän syytteen mukaisesti myös 10.8.2002 maksamatta jätettyjen ennakonpidätysten ja sosiaaliturvamaksujen osalta ja velvoitetaan korvaamaan käräjäoikeudessa esitetyn korvausvaatimuksen mukaisesti verovirastolle verorikkomuksella aiheutettu koko vahinko yhteensä 227.973,86 euroa laillisine korkoineen 9.3.2004 lukien sekä että A velvoitetaan korvaamaan veroviraston oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 300 eurolla korkoineen.

B:n yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen 13.6.2002 ei ollut poistanut yhtiön johdolta vastuuta tilittää 10.8.2002 erääntyneitä heinäkuun 2002 työnantajasuorituksia yhteensä 10.460 euroa.

VASTAUKSET

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

B:llä oli ollut laiminlyöntien aikaan yli kahden miljoonan markan liikevaihto. Samaan aikaan, kun oma-aloitteisesti tilitettävien verojen ja maksujen suorittaminen oli laiminlyöty, oli suoritettu palkkoja ja muita maksuja. Verovelat olivat muodostaneet suurimman osan konkurssiin menneen yhtiön veloista. A oli tehnyt yli kahden vuoden ajanjakson verorikkomussäännöksessä kiellettyä tietoista valintaa siitä, mitkä maksut suoritetaan, ja näin mahdollistanut yhtiön liiketoiminnan jatkumisen ja työntekijöiden palkkojen maksamisen. Kysymys ei ollut ollut tilapäisestä maksuhäiriöstä eikä rikoslain 29 luvun 4 §:n mukaisesta maksukyvyttömyydestä. A oli toiminut hyötymistarkoituksessa, koska hän oli saanut yhtiöstä elantonsa ja maksanut palkkaa työntekijöille ja osakkaille ja koska laiminlyönnit olivat mahdollistaneet yhtiön toiminnan rahoittamisen ja jatkumisen.

Laiminlyönnit oli katsottava syytteen mukaisesti yhdeksi teoksi, koska ne olivat liittyneet kiinteästi B:n toimintaan ja kyseessä olivat olleet samanlaiset laiminlyönnit samanlaisissa olosuhteissa.

Verovirasto on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

A oli laiminlyömällä syytteessä yksilöidyt verot ja muut maksut vuosien 1999 ja 2002 välisenä aikana mahdollistanut B:n toiminnan jatkumisen taloudellisen hyödyn hankkimiseksi.

Mahdollisella rikosoikeudellisella vanhentumisella ei ollut korkeimman oikeuden 29.6.1998 antaman tuomion (nro 2169 IR96/415) mukaisesti vaikutusta vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymiseen.

A on vaatinut, että veroviraston vastavalitus hylätään ja valtio velvoitetaan veroviraston vastavalituksen johdosta korvaamaan hänen vastauskulunsa hovioikeudessa korkoineen.

B oli ollut viimeistään yrityssaneerauksen alkamishetken 13.6.2002 jälkeen laissa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön. Tilityspäivän 10.8.2002 jälkeen yhtiö oli asetettu konkurssiin 27.8.2002.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut
Syyteoikeuden vanhentuminen

Verovirasto on vaatinut A:lta verorikkomussyytteeseen perustuvia vahingonkorvauksia ajalta 10.2.2000-10.1.2001, 10.7.2001-15.10.2001, 10.12.2001-10.6.2002 ja 10.8.2002. Sen sijaan helmikuun 2001 ja kesäkuun 2001 väliseltä ajalta korvauksia ei ole vaadittu ennakonpidätysten, sosiaaliturvamaksujen tai arvonlisäverojen laiminlyöntien vuoksi eikä A käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan ole laiminlyönyt mainittujen verojen ja maksujen suorittamista 10.1.2001 ja 10.7.2001 välisenä aikana.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 1994:67 katsonut, että yksi rikkeetön välikuukausi ei katkaise peräkkäisten laiminlyöntien muodostamaa rikosoikeudellista kokonaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa on mainittua oikeustapausta kommentoitaessa katsottu, että laiminlyöntien välissä olevaa kolmen kuukauden rikkeetöntä ajanjaksoa on pidettävä jo ulkonaisten seikkojen perusteella osoituksena siitä, että aikaisempi tahdonsuuntaus on välillä kokonaan päättynyt ja sen jälkeen alkanut kokonaan uudelleen (Asko Lehtonen, Lakimies 1995 s. 872ss.).

B ei ole laiminlyönyt työnantajasuorituksia 10.1.2001 ja 10.7.2001 välisenä aikana. Hovioikeus katsoo, että laiminlyöntien ei tässä tilanteessa voida katsoa näytetyn liittyneen koko syytteessä mainittuna ajanjaksona 10.2.2000-10.6.2002 kiinteästi yhteen ja samaan toimintaan ja muodostavan ajallisesti edes lähes yhtäjaksoista kokonaisuutta. Tämän vuoksi 10.2.2000-10.1.2001 ja 10.7.2001-10.6.2002 tehdyt teot on katsottava riittävän selkeästi kahdeksi erilliseksi verorikkomukseksi, vaikka laiminlyöntejä sisältävät ajanjaksot ennen 10.1.2001 ja 10.7.2001 jälkeen ovatkin käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevällä tavalla melko pitkiä ja lähes yhtäjaksoisia. Koska kysymyksessä oleva rikosasia on tullut vireille 2.3.2004 ja A on haastettu vastaamaan 1.4.2004, syyteoikeus verorikkomuksesta ajalta 10.2.2000-10.1.2001 on rikoslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan (138/1973) nojalla vanhentunut ja syyte on tältä osin hylättävä.

Maksukyvyttömyys ja hyötymistarkoitus

Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään KKO 1994:67, KKO 1995:137, KKO 1996:35, KKO 2001:87 ja 2004:46 tulkinnut rikoslain 29 luvun 4 §:n verorikkomussäännökseen sisältyviä maksukyvyttömyys- ja hyötymistarkoituskäsitteitä. Ratkaisujen mukaan verovelvollisen ei yleensä voida katsoa olevan rikoslain 29 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla maksukyvytön, jos hän pitkän aikaa jättää maksamatta ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut, mutta jatkaa samanaikaisesti toimintaansa ja maksaa muiden velkojien saamisia ja näin merkittävältä osin mahdollistaa toimintansa jatkamisen työnantajamaksujen laiminlyömisellä. Kun yhtiö tällöin käyttää työntekijöiden palkoista pidättämänsä varat liiketoiminnan jatkamiseen, laiminlyönnit ovat tapahtuneet mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla taloudellisen hyödyn hankkimiseksi (ks. KKO 1995:132). Vastaavat näkökohdat voidaan hovioikeuden näkemyksen mukaan ottaa huomioon myös arvioitaessa arvonlisäverojen suorittamatta jättämisen rangaistavuutta.

B:n tuloslaskelmista ilmenee, että yhtiön liikevaihto on ollut 2.120.881 markkaa vuonna 2000, 2.884.400 markkaa vuonna 2001 ja 161.471,80 euroa 1.1-30.6.2002 välisenä aikana. Tilikausien 2000-2002 aikana on maksettu huomattavia summia palkkoja ja muita kuluja. Yhtiön ei siten voida katsoa olleen rikoslain 29 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla maksukyvytön.

Kun A on B:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana mahdollistanut yhtiön toiminnan jatkumisen verojen ja maksujen suorittamisen laiminlyönneillä, on hän hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tehnyt ajanjaksoina 10.2.2000-10.1.2001 ja 10.7.2001-10.6.2002 verorikkomussäännöksessä kiellettyä muita velkojia suosivaa ja veronsaajan vahingoksi koituvaa valintaa, minkä ensiksi mainitun ajanjakson osalta hovioikeus on edellä mainituilla perusteilla hylännyt syytteen vanhentuneena. A:n syyksi jää näin ollen ajanjaksona 10.7.2001-10.6.2002 tehty käräjäoikeuden tuomion mukainen verorikkomus.

Veroviraston valitus

Saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen syntyneet velat on yrityksen saneerauksesta annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan suoritettava sitä mukaa kuin ne erääntyvät. A:lla on ollut saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen valta tehdä yrityksen saneerauksesta annetun lain 29 §:n mukaisesti tavanomaiseen toimintaan liittyvää uutta velkaa. A on ollut B:n puolesta vastuussa myös näiden velkojen suorittamisesta. Saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen verorikkomussäännöksessä edellytetyn tahallisuuden ja hyötymistarkoituksen täyttyminen jää kuitenkin tässä tapauksessa epäselväksi. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla syyte on 10.8.2002 tapahtuneeksi väitettyjen laiminlyöntien osalta hylättävä käräjäoikeuden tuomion mukaisesti.

Rangaistusseuraamus
A:n syyksi hovioikeudessa jäävän 10.7.2001-10.6.2002 tehdyn verorikkomuksen vahingollisuus ja vaarallisuus sekä teosta ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen oikeudenmukaisena seuraamuksena teosta on pidettävä 50 päiväsakkoa.

Korvausvaatimukset
Koska A:n menettely on käräjäoikeuden tuomion perustelut ja edellä tässä hovioikeuden tuomiossa mainitut seikat huomioon ottaen myös 10.2.2000-10.1.2001 välisenä ajanjaksona täyttänyt verorikkomuksen tunnusmerkistön, on hän hovioikeudessa tapahtuneesta syytteen osittaisesta hylkäämisestä huolimatta velvollinen korvaamaan menettelystään Uudenmaan verovirastolle aiheutuneen vahingon, jota koskeva korvausvelvollisuus ei ole vahingonkorvauslain 7 luvun 2 §:n (412/1974) ja 1.1.2004 voimaantulleen velan vanhentumisesta annetun lain 21 §:n 3 momentin säännökset huomioon ottaen vanhentunut. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota ei ole korvausvelvollisuuden osalta muutettava (ks. KKO 2004:33).

Oikeudenkäyntikulut
Koska syytettä ei ole hylätty kokonaan ja koska ei ole myöskään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1a §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä velvoittaa valtio korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa, A:n valituksessaan valtioon kohdistama oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Verovirasto, joka ei ole vaatinut korvausta vastauskuluistaan hovioikeudessa, on hävinnyt oman vastavalituksensa. Verovirasto on siten velvollinen korvaamaan A:lle vastavalitukseen vastaamisesta aiheutuneet kohtuulliset kulut.

Tuomiolauselma
Hovioikeus on edellä mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset

1) Verorikkomus 10.7.2001-10.6.2002

Rangaistusseuraamukset

SAKKO
50 päiväsakkoa a 6 euroa = 300 euroa

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Matti Rintala, Antti Miettinen, Ulla Rantanen
Esittelijä Marika Siiki

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.