Rovaniemen HO 15.12.2004 1024

Törkeä huumausainerikos, suuri määrä huumeita, Huumausainerikos, Lääkerikos

Pääkäsittely 15.11.2004

Diaarinumero R 03/596
Pääkäsittely 15.11.2004
Taltionumero 1024
Antamispäivä 15.12.2004

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Muun ohella syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta kohdassa 2 törkeästä huumausainerikoksesta Vantaalla 30.11.2001:

A on saapuessaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta Thaimaasta Suomeen laittomasti muussa tarkoituksessa kuin henkilökohtaista lääkitystään varten tuonut maahan 1930 kappaletta 0,2 mg:n vahvuisia huumausaineeksi luokiteltuja buprenorfiinia sisältäneitä Temgesic-lääkevalmisteita sekä 800 kappaletta huumausaineeksi luokiteltuja diatsepaamia sisältäneitä Mano10 -lääkevalmisteita.

Koska huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on ollut suuri määrä huumausainetta, on huumausainerikosta pidettävä, myös kokonaisuutena arvostellen, törkeänä.

Lisäksi syyttäjä on vaatinut rangaistusta kohdassa 3 lääkerikoksesta Vantaalla 30.11.2001:

A on saapuessaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta Thaimaasta Suomeen luvattomasti muussa tarkoituksessa kuin henkilökohtaista lääkitystään varten tuonut maahan ilman lääkemääräystä tai muutakaan lupaa 308 kappaletta reseptinalaisia Tramadol-lääkevalmisteita ja 10 kappaletta reseptinalaisia Tylenol-lääkevalmisteita.

Lisäksi syyttäjä on vaatinut, että A:lta takavarikoidut lääkevalmisteet on julistettava valtiolle menetetyiksi.

A:n vastaus

A on kohdassa 2 myöntänyt syyllistyneensä huumausainerikokseen selittäen, että hän oli tuonut lääkkeet ainoastaan omaan käyttöönsä, joten kyse ole ollut suuresta määrästä eikä siten törkeästä teosta.

A on kiistänyt kohdan 3 syytteen selittäen, että lääkeaineet olivat tarpeen henkilökohtaista lääkitystä varten, ja vaatinut, että takavarikko tältä osin kumotaan ja lääkevalmisteet palautetaan hänelle.

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 11.6.2003

SYYKSILUKEMISET PERUSTEINEEN

Kohta 2

Syyksilukeminen

A on menettelyllään syyllistynyt siihen törkeään huumausainerikokseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

Esitetyn Tullilaboratorion lausunnon mukaan Temgesic 0,2 mg -merkkiset tabletit sisältävät buprenorfiinia merkintöjen mukaan 0,2 mg/tabletti ja tabletit, joissa merkintä MANO 10, sisältävät diatsepaamia (takavarikkopöytäkirjan mukaan 10 mg/tabletti) ja kyseessä ovat huumausaineeksi luettavat reseptilääkkeet.

A on perustellut osittaista kiistämistään sillä, että lääkelain 19 §:n mukaan yksityishenkilö saa tuoda maahan lääkevalmisteita henkilökohtaista lääkitystään varten siten kuin lääkelaitos tarkemmin määrää.

A on vedonnut siihen, että lääkelaitoksen 13.12.1996 henkilökohtaisten lääkkeiden maahantuonnista antaman määräyksen Nro 1/96, jonka voimassaoloaika on ollut 1.1.1997 - 31.12.2001, mukaan yksityishenkilö voi tuoda kohtuullisen määrän laillisesti hankittuja lääkkeitä.

Sanotun määräyksen mukaan reseptilääkkeen hankinnan tulee perustua reseptin kirjoittamiseen oikeutetun henkilön asianmukaisesti antamaan reseptiin ja henkilön on kyettävä tarvittaessa osoittamaan, että lääke on tarkoitettu hänen henkilökohtaiseen lääkitykseensä, mikä voidaan osoittaa reseptillä, lääkärintodistuksella tai muulla luotettavana pidettävällä tavalla.

Huumausaineina pidettäviä lääkkeitä saa tuoda henkilökohtaiseen käyttöön korkeintaan 14 vuorokauden käyttöä vastaavan määrän.

A on myöntänyt, ettei hänellä ole ollut kyseisiin lääkevalmisteisiin reseptiä.

A on Oulun yliopistollisen sairaalan epikriisin esittäen selittänyt, että hän oli 4.7.2001 saanut vasempaan kyynärvarteen murtuman ja saanut siihen Panacod-kipulääkitystä, jota hän sittemmin olisi tarvinnut suuriakin määriä jatkuvasti saamatta kuitenkaan siihen tarpeellista reseptiä.

A on lisäksi esittänyt oikeudelle lääkärinlausunnon, jonka mukaan hän oli 12.2.2002 saanut unihäiriön hoitoon tabletteja sekä aikaisemmin loka-marraskuussa 2001 sairaudenhoitoon diatsepaamia sisältävään Stesolid 10 mg -tabletteihin lääkemääräyksen.

A on kertonut, että hän tiesi tulevansa pitkäaikaisesti kärsimään kovista ja jatkuvista kivuista, joihin hän oli yrittänyt saada turhaan Suomessa lääkäriltä sellaisia lääkkeitä, joiden hän tiesi niitä kavereilta saatuaan kipuihin auttavan.

A on vedonnut Helsingin hovioikeuden 5.12.2002 antamaan tuomioon Nro 3791 Dnro R 01/3658, jonka mukaan Suomessa myyntiluvan saaneen Subutex-lääkevalmisteen suurin hyväksytty vuorokausiannos on 16 milligrammaa buprenorfiinia ja että tällä perusteella voidaan katsoa, että hän on tuonut nyt kysymyksessä olevia huumausaineeksi katsottavaa lääkkeitä omaan käyttöönsä ainoastaan määrän, joka vastaa noin 24 päivälle riittävää vuorokausiannosta, joten rikosta ei missään tapauksessa voida pitää törkeänä.

A:n mainitsemat Subutex-lääkevalmisteet on Pharmaca Fennica lääkeluettelon mukaan tarkoitettu opioidiriippuvuuden vieroitus- ja korvaushoitoon.

A:n maahantuomat niinikään buprenorfiinia sisältävät Temgesic-lääkevalmisteet on lääkeluettelon mukaan tarkoitettu vaikeisiin ja keskivaikeisiin kiputiloihin, joihin A on selittänytkin niitä tarvitsevansa.

Temgesic-lääkevalmisteiden annostukseksi on mainittu korkeintaan 0,4 milligrammaa joka 6. tunti, eli A:n maahantuomia valmisteita korkeintaan 8 valmistetta vuorokaudessa.

A on siis tuonut maahan Temgesic-lääkevalmisteita vastaamaan noin 240 vuorokausiannosta.

A:lle aikaisemmin määrättyjen diatsepaamia sisältävien Stesolid-valmisteiden annostukseksi on lääkeluettelossa mainittu 5 milligrammaa 3 kertaa vuorokaudessa.

Näin ollen 10 milligrammaa diatsepaamia sisältävien MANO 10 -lääkevalmisteiden vuorokausiannos olisi laskettava 1,5 tai korkeintaan 2 valmisteeksi. A on siis tuonut näitä valmisteita ainakin 400 vuorokausiannosta.

Huumausaineina pidettävien lääkkeiden tuominen yli vuodeksi riittävän määrän suuruisena A:n väittämällä tavalla vain omaan tarpeeseen eräänlaiseksi itsehoitolääkkeeksi ei ole käräjäoikeuden käsityksen mukaan uskottavaa.

Käräjäoikeus on katsonut, että rikoksen kohteena on ollut rikoslain 50 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla suuri määrä huumausainetta ja, koska A, jolla ei ole ollut kyseisiin lääkevalmisteisiin reseptiä, ei ole voinut luotettavana pidettävällä tavalla osoittaa lääkkeitä tarkoitetun hänen henkilökohtaiseen lääkitykseensä, että rikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Kohta 3

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle on vaadittu

rangaistusta.

Perustelut

Esitetyn takavarikkopöytäkirjan ja esitutkintapöytäkirjan ilmoitusosan

mukaan A:lta oli hänen myöntämällään tavalla takavarikoitu Tramadol 50 mg HCL-tabletteja yhteensä 308 kappaletta, kauppanimillä Amanda ja Tramal Caps.

Esitettyjen tullilaboratorion lausuntojen mukaan Amanda- ja Tramal-merkkiset kapselit sisältävät tramadolihydrokloridia ja Tylenol-merkkiset tabletit parasetamolia ja kodeiinifosfaattia ja kaikki ovat reseptilääkkeitä.

A on perustellut kiistämistään sillä, että lääkelain 19 §:n mukaan yksityishenkilö saa tuoda maahan lääkevalmisteita henkilökohtaista lääkitystään varten siten kuin lääkelaitos tarkemmin määrää.

A on vedonnut siihen, että lääkelaitoksen 13.12.1996 henkilökohtaisten lääkkeiden maahantuonnista antaman määräyksen Nro 1/96, jonka voimassaoloaika on ollut 1.1.1997 - 31.12.2001, mukaan yksityishenkilö voi tuoda kohtuullisen määrän laillisesti hankittuja lääkkeitä.

Sanotun määräyksen mukaan reseptilääkkeen hankinnan tulee perustua reseptin kirjoittamiseen oikeutetun henkilön asianmukaisesti antamaan reseptiin ja henkilön on kyettävä tarvittaessa osoittamaan, että lääke on tarkoitettu hänen henkilökohtaiseen lääkitykseensä, mikä voidaan osoittaa reseptillä, lääkärintodistuksella tai muulla luotettavana pidettävällä tavalla.

A on myöntänyt, ettei hänellä ole ollut kyseisiin lääkevalmisteisiin reseptiä.

A on Oulun yliopistollisen sairaalan epikriisin esittäen selittänyt, että

hän oli 4.7.2001 saanut vasempaan kyynärvarteensa murtuman ja saanut siihen Panacod-kipulääkitystä, jota hän sittemmin olisi tarvinnut suuriakin määriä jatkuvasti saamatta kuitenkaan siihen tarpeellista reseptiä.

Lääkeluettelo Pharmaca Fennican mukaan myös Panacod-lääkevalmiste

sisältää parasetamolia ja kodeiinifosfaattihemihydraattia.

Lääkeluettelon mukaan Tramadol-lääkevalmisteet on tarkoitettu keskivaikeiden ja vaikeiden kiputilojen hoitoon vuorokausiannoksen ollessa enintään 100 milligrammaa joka 6. tunti, joten näitä A:n tuomia lääkkeitä on ollut yli 1,5 kuukauden enimmäistarpeeseen.

Käräjäoikeus katsoo, ettei se voi edellä kohdassa 2 selostetut lääkevalmisteetkin määrällisesti huomioon ottaen pitää uskottavalla sitä, että nyt kyseessä olevat lääkevalmisteet olisivat olleet tarkoitetut ainoastaan A:n henkilökohtaista lääkitystä varten.

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

A:lle on luettu syyksi pahoinpitely, törkeä huumausainerikos, lääkerikos, huumausaineen käyttörikos ja teräaseen hallussapito yleisellä paikalla. A on tuomittu mainituista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 2 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka koeaika päättyy 11.6.2005.

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Muun muassa takavarikoidut 308 kpl Tramadol HCL 50 mg

  • lääketabletteja ja 10 kpl Tylenol-lääketabletteja on tuomittu valtiolle menetetyiksi.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on hovioikeudessa vaatinut, että muun muassa kohdan 3 syyte hylätään. A on lisäksi selittänyt kohdassa 2 syyllistyneensä ainoastaan huumausainerikokseen ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään. A on vielä vaatinut, että takavarikko kumotaan ja että takavarikoidut 308 kappaletta Tramadol HCL 50 mg -lääketabletteja ja 10 kappaletta Tylenol-lääketabletteja määrätään palautettavaksi hänelle. A on myös vaatinut, että vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan. A on edelleen vaatinut, että hovioikeus toimittaa pääkäsittelyn asiassa.

Kohdassa 2 ei A:n mielestä ollut kysymys törkeästä huumausainerikoksesta, koska kyse ei ollut suuresta määrästä huumausainetta. Huumausainerikosta ei ollut myöskään kokonaisuudessa arvostellen pidettävä törkeänä, koska A oli tuonut lääkkeet omaan käyttöönsä henkilökohtaista lääkitystään varten.

Kohdassa 3 A on myöntänyt, että hän oli tuonut maahan syytteen teonkuvauksessa mainitut lääkevalmisteet. A oli hankkinut ja tuonut lääkevalmisteet maahan henkilökohtaista lääkitystään varten itsehoitotarkoituksessa. Maahantuotu määrä ei ollut ylittänyt sallittua määrää. Maahantuonti ei ollut vaatinut lääkemääräystä. Menettely ei ollut täten rangaistavaa.

A:lle tuomittu rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen eikä rikoksista ilmenevään A:n syyllisyyteen. Rangaistus oli myös yleiseen rangaistuskäytäntöön nähden liian ankara.

Vastaus

Syyttäjä on vastannut valitukseen, kiistänyt muutosvaatimukset ja vaatinut, että valitus hylätään.

Syyttäjä on esittänyt, että käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

PÄÄKÄSITTELY

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 15.11.2004.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vetoamansa todistelun lisäksi syyttäjä on jättänyt hovioikeudelle Kansanterveyslaitoksen teoreettisen lausunnon 11.3.2002 huumausaineena pidettävien lääkkeiden luokittelusta huumausaineen käyttörikoksen sakkotaulukkoa varten ja Kansanterveyslaitoksen teoreettisen lausunnon 7.4.2004 midatsolaamin ja diatsepaamin haitallisuudesta.

Kohdassa 2 syyttäjä on viitannut Kansanterveyslaitoksen teoreettiseen lausuntoon 11.3.2002 huumausaineena pidettävien lääkkeiden luokittelusta huumausaineen käyttörikoksen sakkotaulukkoa varten ja Kansanterveyslaitoksen teoreettiseen lausuntoon 7.4.2004 midatsolaamin ja diatsepaamin haitallisuudesta. Lausuntojen mukaan Temgesic-lääkkeen sisältämä vaikuttava ainesosa buprenorfiini on luokiteltavissa vaarallisuutensa perusteella keskimmäiseen ryhmään ja Mano10 -lääkevalmisteen sisältämä diatsepaami lievään ryhmään. Vastaavasti rinnastettavuutta arvioitaessa huumausaineista lievään ryhmään kuuluivat kannabis ja keskimmäiseen amfetamiini, ekstaasi ja LSD. Edelleen lausunnon 7.4.1004 mukaan vertailtaessa diatsepaamia amfetamiiniin ja kannabikseen vastaisi 3 000 tablettia diatsepaamia á 10 mg haitallisuudeltaan 100 g puhdasta amfetamiinia tai 1 kg hasista. Hovioikeus totesi, että Temgesic-lääkevalmisteen sisältämän buprenorfiinin osalta vastaavaa vertailua kannabis- tai amfetamiinimääriin ei ole hovioikeudelle esitetty. Tästä ja Temgesic-lääketablettien 0,2 mg:n vahvuudesta huolimatta hovioikeus katsoi, että A:n maahan tuomien huumausaineeksi luokiteltavien lääkeaineiden määrää, 1930 kappaletta Temgesic-valmisteita ja 800 kappaletta Mano10 -valmisteita eli yhteensä 2 730 kappaletta lääkevalmisteita, on kysymyksessä olevien lääkeaineiden vaarallisuus edellä kerrotuin tavoin toisiinsa verrattavina huomioon ottaen pidettävä laissa tarkoitettuna suurena määränä huumausainetta. Edellä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että huumausainerikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. A oli siten syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan törkeään huumausainerikokseen.

Kohdan 3 osalta hovioikeus käräjäoikeuden tuomion perustelut hyväksyen totesi lisäksi, etteivät yksin A:n aiemmin heinäkuussa 2001 kyynärvarren murtumaan saama kipulääkitys tai hänen muihin tarkoituksiin oleville lääkeaineille saamansa lääkereseptit riitä osoittamaan, että hän olisi tarvinnut syytteessä tarkoitettuna ajankohtana maahan tuomiaan lääkevalmisteita henkilökohtaiseen lääkitykseen.

Edelleen hovioikeus totesi, että rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin (515/2003) mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan pykälän 2 momentin mukaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Voimassa olevien, 1.1.2003 voimaan tulleiden, lääkelain muuttamisesta annetun lain (700/2002) 19 §:n ja sen nojalla lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun valtioneuvoston asetuksen (1088/2002) soveltaminen ei johtaisi tässä asiassa lievempään lopputulokseen kuin kohdassa 3 kerrotun rikoksen tekoaikana voimassa olleiden lääkelain 19 §:n (22.11.1996/895) säännösten ja lääkelaitoksen 13.12.1996 henkilökohtaisen lääkevalmisteiden maahantuonnista antamien määräysten soveltaminen. Vaikka voimassa olevan asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan yksityishenkilö voi Euroopan talousalueen ulkopuolisesta valtiosta tuoda mukanaan lääkevalmisteita henkilökohtaiseen käyttöönsä korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän, tulee reseptilääkkeen hankinnan voimassa olevan lääkelain 19 §:n mukaan perustua lääkkeen määräämiseen oikeutetun henkilön lääkemääräykseen ja edelleen asetuksen mukaan henkilökohtaisen tuonnin edellytyksenä on muun muassa 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, että henkilö pystyy tarvittaessa osoittamaan, että lääkevalmiste on tarkoitettu hänen omaan lääkitykseensä ja että reseptilääkkeessä tämä tulee osoittaa lääkkeen määräämiseen oikeutetun henkilön asianmukaisesti antamalla lääkemääräyksellä tai lääkärintodistuksella. Tämän vuoksi uudet säännökset eivät johtaneet lievempään seuraamukseen kuin tekoaikana voimassa olleet säännökset, joten asiassa oli sovellettava rikoksen tekoaikana voimassa olleita säännöksiä kuten käräjäoikeus oli tehnytkin.

Myöskään muiden käsiteltyjen kohtien osalta hovioikeudessa vastaanotettu todistelu ei antanut aihetta arvioida näyttöä toisin kuin käräjäoikeus oli tehnyt. Mainitulta osin hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Asiassa ei ilmennyt aihetta myöskään rangaistuksen alentamiseen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

Lainvoimaisuus:

Lainvoimainen

Päivitetty 7.11.2005

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.