Kouvolan HO 14.12.2004 1472

Luonnonsuojelurikos, Asianomistaja, Menettämisseuraamus - Vastaajan kuolema

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

Alueellinen ympäristökeskus ei ollut asianomistaja luonnonsuojelurikosta koskevassa asiassa, koska rikoksella ei loukattu välittömästi valtion oikeutta. Mikäli alueelliselta ympäristökeskukselta on tarpeen pyytää lausuma, ympäristökeskus on kuultavan asemassa.

Luonnonsuojelulain 59 §:n mukainen menettämisseuraamus on rangaistuksenluoteinen seuraamus, joka raukesi vastaajan kuoltua valituksen vireilläoloaikana.

LAHDEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 16.9.2003

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta syytteen mukaisesti.

1. LUONNONSUOJELURIKOS
Rikoslaki 48 luku 5 § 1

21.3.2000 - 23.3.2000

A on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti hävittänyt luonnonsuojelulaissa tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn kasvin seuraavalla tavalla:
A on tehnyt 3.3.2000 päivätyn ilmoituksen vesirakennustyöstä, vesialueen ruoppauksesta, ympäristöhallinnolle. Alueellisen ympäristökeskuksen suorittamassa katselmuksessa 21.3.2000 on sovittu mm., että ruoppaus kohdistuu vain kunnan poikkeusluvalla rakennettavan loma-asunnon tontin kohdalle liitekarttaan merkitylle alueelle, joka leveydeltään on 10 metriä ulottuen rantaviivasta enintään 50 metriä vesialueelle. Ruoppaussyvyys on 0,5 metriä.
A on teettänyt ruoppauksen, joka on toteutettu huomattavasti suurempana, laajuudeltaan 20 metriä x 100 metriä x 1 metri, mikä on todettu katselmuksessa 2.11.2000. Laajemmasta ruoppauksesta johtuen ovat hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon ainoat alueella tunnetut kasvupaikat tuhoutuneet kokonaan. Ruopattujen massojen mukana on poistettu myös järven pohjalle vuosien kuluessa syntynyt lajien siemenpankki. Kumpikin kasvilaji on hävinnyt alueelta lopullisesti.

Hentonäkinruoho ja notkeanäkinruoho ovat luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3(a) mukaan koko maassa rauhoitettuja kasvilajeja.

Syyttäjän muut vaatimukset

Rikoksella saavutettu hyöty syytekohdassa 1
A on tuomittava menettämään valtiolle se arvo, mikä rauhoitetuilla kasveilla on lajinsa edustajana, hentonäkinruohon osalta 3.700 euroa ja notkeanäkinruohon osalta 10.596 euroa.
Luonnonsuojelulaki 59 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistajan vaatimukset

Asianomistaja alueellinen ympäristökeskus on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut vastaajan velvoittamista menettämään valtiolle kasvien arvo kuten syyttäjä on vaatinut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaajan vastaukset perusteineen

Vastaaja on vaatinut syytteen ja menettämisseuraamuksen hylkäämistä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

Vastaaja on syyllistynyt syytteessä kerrottuun menettelyyn.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Menettämisseuraamus

Luonnonsuojelulain 59 §:ssä (SK 1096/1996) on oma erityissäännös konfiskaatiosta. Teko- ja tuomitsemishetken (SK 878/2001) menettämisseuraamussäännökset ovat samansisältöiset. Sen vuoksi sovelletaan tekohetken lakia. Koska syyksiluetulla teolla on rikottu luonnonsuojelulain säännöksiä, niin menettämisseuraamus määrätään ko. erityislain nojalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Oikeus on hyväksynyt näkinruohojen osalta asianomistajan alueellisen ympäristökeskuksen kirjelmästä ilmenevät B:n selvitykseen perustuvat yksikköjen määrät ja yksiköiden arvot. Tämän vuoksi menettämisseuraamus tuomitaan syyttäjän vaatimalla tavalla.

Tuomiolauselma

Asia on ratkaistu oheisen tuomiolauselman mukaisesti äänestyksettä.

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Luonnonsuojelurikos 21.-23.3.2000

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO
Syyksi luettu rikos 1
45 päiväsakkoa a 37 euroa = 1.665 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 48 luku 5 § 1
1) Luonnonsuojelulaki 42 §, 58 § ja 59 §
Luonnonsuojeluasetus 20 § ja sen liite 3 (a)

KORVAUSVELVOLLISUUS

A on tuomittu menettämään valtiolle se arvo, mikä rauhoitetuilla kasveilla on lajinsa edustajina, hentonäkinruohon osalta 3.700 euroa ja notkeanäkinruohon osalta 10.596 euroa eli yhteensä 14296 euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Hannele Karjalainen ja lautamiehet

KOUVOLAN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 14.12.2004

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus
A on vaatinut, että syyte hylätään.

Vastaukset
Syyttäjä on kiistänyt A:n muutosvaatimukset ja vaatinut, että valitus hylätään.

Alueellinen ympäristökeskus on kiistänyt A:n muutosvaatimukset ja vaatinut, että valitus hylätään.

Lisäselvitys
Hovioikeuteen saadun selvityksen mukaan A on kuollut 10.9.2004.

Lausumat
Hovioikeus on varannut alueelliselle ympäristökeskukselle tilaisuuden lausuman antamiseen siitä, mihin se katsoo puhevaltansa asiassa perustuvan. Ympäristökeskus on antamassaan lausumassa katsonut, että sen puhevalta asiassa perustuu ympäristöhallinnosta annettuun lakiin. Laista ilmenee, että ympäristökeskus huolehtii muun muassa määrätyistä luonnonsuojelua koskevista tehtävistä ja edustaa valtiota, valvoo valtion etua ja oikeutta sekä kantaa ja vastaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa, jollei toisin säädetä tai määrätä.

A:n oikeudenomistajat ovat katsoneet, että luonnonsuojelulain 59 §:n mukainen menettämisseuraamus on rangaistuksenluonteinen seuraamus.

Syyttäjä on katsonut, että menettämisseuraamuksen tuomitseminen on perusteltua.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Alueellisen ympäristökeskuksen puhevalta asiassa

Alueellisen ympäristökeskuksen puhevalta asiassa voi perustua sen asemaan joko asianomistajana tai kuultavana. Asianomistajasta ei ole laissa yleistä määritelmää, vaan sen muodostaminen on jäänyt oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden tehtäväksi.

Oikeuskirjallisuudessa esiintyy useita asianomistajaa koskevia määritelmiä. Niille on kuitenkin yhteistä asianomistajakysymyksen ratkaiseminen selvittämällä ensin se oikeushyvä, jota rikoksella on loukattu, ja sitten se, ketä on pidettävä kyseisen oikeushyvän haltijana. Oikeuskäytännössä asianomistajakysymys on ratkaistu samalla perusteella.

Luonnonsuojelulain tarkoituksena on sen 1 §:n ja 2 §:n sekä lain esitöiden (HE 79/1996) perusteella luonnon biologisen monimuotoisuuden ja sen osien kestävän käytön turvaaminen sekä luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen. Rikoslain 48 luvun 5 §:stä ja sen esitöistä (HE 94/1993 s. 195) puolestaan ilmenee, että säännös luonnonsuojelurikoksesta koskee nimensä mukaisesti niin sanotun perinteisen luonnonsuojelun nimellä tunnettua ympäristönsuojelun osaa.

Oikeushyvä, jota luonnonsuojelurikoksella edellä kerrotun perusteella suojataan, on kasvi- ja eläinlajien ja niiden elinympäristöjen suojelu sekä ympäristökokonaisuuksien ja luonnon monimuotoisuuden suojelu. Luonnonsuojelurikoksella loukataan näitä yleisenä etuna pidettäviä seikkoja.

Luonnonsuojelulaissa ei ole säännöstä, jonka perusteella ympäristökeskukselle olisi annettu oikeus ajaa syytettä tai menettämisseuraamusta koskevaa vaatimusta luonnonsuojelurikosta koskevassa asiassa. Ympäristönsuojelulain 94 §:n 2 momentissa on erityinen säännös, jonka mukaan ympäristökeskukselle on annettu asianomistajan asema. Viimeksi mainitun lain esitöiden mukaan lain suojeluobjektina on ihmisen terveyden suojaaminen eikä ympäristönsuojeluun lain tarkoittamassa mielessä kuulu luonnonsuojelu (HE 84/1999 s. 35 - 36). Näin ollen ympäristönsuojelulain asianomistajasäännöstä ei voida soveltaa luonnonsuojelurikosta koskevaan asiaan, vaan kysymys on ratkaistava edellä kerrottujen yleisten periaatteiden ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Luonnonsuojelurikos loukkaa yleistä etua, mutta se ei loukkaa välittömästi valtion oikeutta. Valtiolle ei ole myöskään syntynyt välittömästi rikokseen perustuvaa vahinkoa. Tarkoituksenmukaisuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat eivät anna aihetta päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. Ympäristökeskukselle kuuluva valvontatehtävä ei perusta sille asianomistajan asemaa.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei alueellinen ympäristökeskus ole nyt kysymyksessä olevan laatuisessa asiassa asianomistaja.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeuden lausunto ympäristökeskuksen menettämisseuraamusta ja syytettä koskevasta vaatimuksesta poistetaan.

Perustelut

Tuomittu rangaistus ja todistelukustannukset

Oikeuskäytännön perusteella asiassa on selvää, että lausunnon antaminen rangaistusvaatimuksesta raukeaa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n nojalla todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

Arvoa koskeva menettämisseuraamus

Luonnonsuojelulain 59 §:n mukaan sen 58 §:ssä tarkoitettuun tekoon syyllistynyt on tuomittava menettämään valtiolle, mitä rikkomalla on saatu tai sen arvo. Aina on kuitenkin tuomittava menetetyksi vähintään se arvo, mikä rauhoitetulla kasvilla tai eläimellä on lajinsa edustajana. Ympäristöministeriö vahvistaa ohjeelliset arvot rauhoitetuille eläimille ja kasveille. Muutoin on noudatettava, mitä rikoslain 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

Oikeuskirjallisuudessa on todettu ongelmalliseksi se, miten arvostellaan vastaajan kuoltua sellaisia julkisoikeudellisia vaatimuksia, joita ei ole pidettävä varsinaisina rangaistusvaatimuksina, kuten rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn menettämistä valtiolle ja omaisuuden menettämisseuraamusta (Tirkkonen: Suomen rikosprosessioikeus I, 1969, s. 364). Oikeuskäytännössä menettämisseuraamus on poistettu vastaajan kuoleman vuoksi siltä osin kuin sitä oli pidettävä rangaistuksenluonteisena (KKO 1944 I 4).

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että luonnonsuojelulain 59 §:n menettämisseuraamus on luonteeltaan rangaistuksenluonteinen. Myös oikeuskäytännössä eläimen tai kasvin arvon menetetyksi tuomitseminen valtiolle on ymmärretty rangaistuksenluonteisena.

Luonnonsuojelulain 59 §:n sanamuoto "Joka on syyllistynyt 58 §:n mukaiseen tekoon", viittaa siihen, että arvokonfiskaatio edellyttää vastaajan tuomitsemista kysymyksessä olevasta teosta. Tässä tapauksessa syyllisyyskysymystä ei voida lopullisesti ratkaista vastaajan kuoleman johdosta. Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että luonnonsuojelulain 59 §:n perusteella tuomittu menettämisseuraamus on rangaistuksenluonteinen seuraamus. Näin ollen A:n kuoltua lausunnon antaminen myös siitä raukeaa.

Tuomiolauselma
Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

TUOMIOLAUSELMA

A:n kuoltua lausunnon antaminen rangaistusvaatimuksesta raukeaa. Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus- ja siihen liittyvät lausunnot sekä lausumat menettämisseuraamuksesta ja todistelukustannusten korvausvelvollisuudesta valtiolle poistetaan.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Juha-Matti Murto, Satu Salmi, Pirjo Yli-Kokkila
Esittelijä: Helena Metso

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 6.9.2005

Korkeimman oikeuden ratkaisu 18.9.2006 KKO:2006:74

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.