Itä-Suomen HO 26.11.2004 1582

Lasten palauttamisesta annetun määräyksen täytäntöönpano

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

KAJAANIN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 28.10.2004

MUUTOKSENHAUN KOHTEENA OLEVA PÄÄTÖS

Kajaanin kihlakunnanvoudin päätös 21.10.2004 nro 17/04, jossa on pantu täytäntöön Korkeimman oikeuden 5.8.2004 antama päätös A:n ja B.n palattamisesta Amerikan Yhdysvaltoihin Haagin sopimuksen nojalla sekä lisäksi Espoon käräjäoikeuden 5.8.2004, 11.10.2004 ja 15.10.2004 antamat päätökset täytäntöönpanon suorittamisesta.

MUUTOSHAKEMUS

C on vaatinut, että Kajaanin kihlakunnanvoudin suorittama noutopäätös perusteettomana ja lainvastaisena kokonaisuudessaan kumotaan ja asiassa vahvistetaan, ettei noutopäätöstä voida lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 ja 3 § huomioiden panna täytäntöön.

Perusteet

Kajaanin kihlakunnanvouti on täytäntöönpanossa laiminlyönyt ottaa huomioon lasten itsemäärämisoikeuden. Lapset ovat johdonmukaisesti vastustaneet täytäntöönpanoa. Oikeusministeriön ohjeiden mukaan nou- dosta on luovuttava silloin, kun lapsi on 12-vuotias tai nuorempi, mutta riittävän kehittynyt ja lapsi vastustaa täytäntöönpanoa. A on 13-vuotias ja B 10-vuotias.

Helsingin hovioikeus ei 14.4.2004 antamallaan päätöksellä ollut määrännyt lapsia palauttautettavaksi, koska sen mielestä lapset olivat vastustaneet palautusta ja olivat saavuttaneet sellaisen iän ja kypsyyden, että heidän mielipiteesensä oli aiheellista kiinnittää huomiota. Korkeimmassa oikeudessa ei ollut järjestetty suullista käsittelyä eikä selvitetty lasten kehitystasoa perusteellisesti. Nyt valituksen kohteena olevassa täytäntöönpanossa 20.10.2004 ei ollut selvitetty lasten mielipidettä lain vaatimalla tavalla eikä lasten vastustavalla mielipiteellä ollut annettu riittävää painoa. Noudossa oli käytetty poikkeuksellisen voimakkaita pakkokeinoja.

Noutopäätöksen täytäntöönpanossa on rikottu lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 46 §:n ja lapsen huoltoa ja tapaamis-oikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 ja 3 sekä 25 §§:ien säännöksiä sekä toimittu oikeusministeriön ohjeiden vastaisesti. Menettely loukkaa lasten itsemääräämisoikeutta ja on vastoin heidän maamme perustulaissa turvattuja perusoikeuksiaan ja vastoin Suomea sitovia kansainvälisissä ssopimuksissa turvattuja ihmisoikeuksia.

VASTAPUOLI

D on ensisijaisesti vaatinut, että valitus jätetään ulosttolain 10 luvun 16 §:n nojalla tutkimatta, koska kyse oli kantelusta ulostottomiehen menettelystä. Käräjäoikeuden tulisi antaa asiassa osoitus kantelun tekemisestä oikeusministeriölle ja antaa lisäksi lasten huollon osalta osoitus täytäntöönpanoriitakanteen nostamiselle Yhdysvalloissa, joka oli lasten asuinmaa.

Toissijaisesti D on vaatinut ulosottovalituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Perusteet

C on kaikella menettelyllään vastustanut lainvoimaisten päätösten täytäntöönpanoa ja piilotellut lapsia. Noutotilanteessa vouti on kuullut lapsia sen verran kuin se on ollut mahdollista. Oikeusministeriön ohjeissa määrätään, että täytäntöönpanoperusteena olevan päätöksen tehneen tuomioistuimen kantaa on syytä pitää lähtökohtaisesti määräävänä myös täytäntöönpanotilanteessa, mikäli tuomioistuin ei ole pitänyt täytäntöönpanoa vastustavaa lasta riittävän kehittyneenä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 46 § on erityissäännös, joka koskee lapsen palauttamisen täytäntöönpanoa Haagin sopimuksen nojalla. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 ja 3 §:t ovat tässä tapauksessa toissijaisia. Täytäntöönpanoa koskevat säännökset ovat palauttamistapauksissa lievempiä, koska päätös lasten huollosta ja asumisesta tehdään muualla.

KIHLAKUNNANVOUDIN LAUSUNTO

Kihlakunnanvouti on, lainsäädäntöneuvos Tuula Linnan kannanottoon perustuen, korostanut, että oikeusministeriön nouto-ohjeet koskivat ensisijaisesti kotimaisia huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistoja. Niitä voitiin soveltuvin osin käyttää myös kansainvälisissä lapsikaappaustilanteissa. Ohjeet koskivat lähinnä sellaisia tilanteita, joissa lasta ei piilotella. Kun lähtötilanne on erityisen vaikea, ei kaikkia ohjeissa asetettuja vaatimuksia voitu täyttää.

Lapsen itsemäärämisoikeuden osalta vouti on viitannut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 46 §:ään, jonka mukaan palauttamis- määräys voidaan jättää panematta täytäntöön ainoastaan, jos lapsi vastustaa palauttamista ja hän on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota. Tämä säännös syrjäyttää erityissäännöksenä lapsitäytäntöönpanolain 2 §:n, jossa on säädetty 12 vuoden ikäraja. Lapsen mielipiteen pitää olla aito eikä manipuloimalla syntynyt. Korkein oikeus on jo ottanut kantaa lapsen mielipiteen aitouteen.

Lapsitäytäntöönpanolain 3 §:n mukaan noudossa on suojattava lasta ja pyrittävä toimimaan mahdollisimman hienovaraisesti ja lasta järkyttämättä. Vaatimus on suhteellinen ja riippuvainen olosuhteista. Tässä tapauksessa ulosottomies käytti apuna asiantuntijalääkäriä, joka antoi lähetteen hoitoon. Piilottelutapauksessa noutoa ei ole mahdollista siirtää noutoa myöhäisempään ajankohtaan, koska lapsi piilotettaisiin välittömästi uudestaan.

VÄLITOIMI

Käräjäoikeus on 22.10.2004 pidetyssä suullisessa valmisteluistunnossa keskeyttänyt enemmän täytäntöönpanon ja jatkanut täytäntöönpanokieltoa pääkäsittelyssä 26.10.2004 saakka, kunnes päätös asiassa annetaan.

LUETTELO TODISTEISTA

Kirjalliset todisteet

Vastapuoli/kuultava

1. viranomaisten selvitys täytäntöönpanotilaisuudesta 18.8.2004
2. psykologi S:n lausunto 6.7.2004 korkeinta oikeutta varten
3. Guardian ad litem T:n lausunto 27.5.2004

Asianosaistodistelu

Valittaja
1. C

Valittaja
2. E vala/vakuutus

Todistajat
3. lastenterapeutti F vala/vakuutus
4. lasten- ja nuorisopsykiatri G
5. H vala/vakuutus
6. J vala/vakuutus
7. K vala/vakuutus
8. L vala/vakuutus

Vastapuoli

9. D

Vastapuoli

Todistaja

10. Sosiaalijohtaja M vala/ vakuutus
11. terveyskeskuslääkäri N vala/vakuutus

Kuultava

12. Kihlakunnanvouti O

Riidanalaista

  • voidaanko asian tutkia ulosottovalituksena?
  • jos asia tutkitaan ulosottovalituksena asiassa on riidanalaista se, onko noutovaiheessa riittävästi huomioitu lasten itsemääräämisoikeutta ja onko nouto suoritettu mahdollisimman hienovaraisesti lapsia järkyttämättä.

Päätös tutkimattajättämisväitteistä

Valituskirjelmä sisältää Ulosottolain 10 luvun 16 §:n tarkoittaman ilmoituksen siitä, että ulosottomies on tehnyt virheellisen virkatoimen noutoa toteuttaessaan jättämällä siinä huomioon ottamatta riittävästi lasten mielipidettä ja laiminlyömällä noudon toteuttamisen hienovaraisesti. Nämä seikat viittavat valituksen kanteluluonteeseen.

Koska kysymys on samalla myös ulosottomiehen suorittamasta täytäntöönpanotoimesta, johon voidaan ulosottolain 10 luvun 1 §:n nojalla hakea muutosta valittamalla siitä käräjäoikeuteen, käräjäoikeus katsoo, että asia voidaan tutkia ja käsitellä ulosottovalituksena.

Käräjäoikeudessa ei ole kyse lasten huollosta, vaan palautuspäätöksen täytäntöönpanosta. Näin ollen asiassa ei voida antaa osoitusta täytäntöönpanokanteen nostamiselle.

PÄÄTÖS

Perustelut

Lasten itsemääräämisoikeuden toteutuminen täytäntöönpanossa

Näyttö

Lasten äiti C, eno E ja ukki H ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että lapset olivat koko ajan vastustaneet palauttamista Yhdysvaltoihin. He pelkäsivät isää ja heidän mielestään Suomessa oli paremmat olot. Äidin luona oli hyvä olla.

Leikki- ja taideterapeutti F ja lasten- ja nuorisopsykiatri G ovat todistajina kertoneet, että lapset vastustivat palauttamistaan Yhdysvaltoihin. F kertoi toimivansa Kaapatut lapset ry:n tuki- ja neuvontapisteen osa-aikaisena toimitusjohtajana. Hän oli ollut lasten terapeuttina elokuusta 2003 lähtien. Terapian syynä oli ollut se ahdistus, jota lapset tunsivat vanhempien eron vuoksi. Terapiassa oli käyty läpi lasten tunteita. G oli antanut lausunnon Helsingin hovioikeudelle tavattuaan lapset kahdesti sitä ennen. F oli tuonut lapset hänen luokseen. Hänet oli pyydetty lausunnon antajaksi, koska Espoon perheneuvola ei ollut pitänyt itseään riittävän asiantuntevana. Sekä F että G olivat olleet yhteydessä lapsiin vielä Korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen. He olivat vastaanottaneet lasten ahdistusta Espoossa 18.8.2004 tapahtuneen täytäntöönpanoyrityksen jälkeen. Lisäksi lapset olivat soittaneet molemmille piilopaikastaan. Molempien kertomusten mukaan lasten pelot isää kohtaan olivat lisääntyneet koko ajan. Ratkaisevia ajankohtia tässä suhteessa olivat olleet isän maaliskuussa 2004 suorittama omavaltainen lasten vienti Ranskaan, josta heidät oli palautettu Suomeen, sekä täytäntöönpanoyritys Espoossa 18.8.2004. Lasten tahto oli vakaa ja he olivat erittäin älykkäitä ja kehittyneitä.

Kainuun paikallisradion toimitusjohtaja J ja toimituspäällikkö K ovat todistajina yhdensuuntaisesti kertoneet, että molemmat lapset olivat ikäisekseen erittäin kehittyneitä ja he olivat ilmaisseet tahtonsa vastustaa palauttamista ilman, että kukaan ulkopuolinen henkilö olisi siihen vaikuttanut. Maatila, jossa lapset olivat olleet kuukauden ajan ennen noutohetkeä, on J:n omistama.

Vastanäyttö

Lasten isä D on kertonut, että ennen kun lapset tulivat kolmen viikon lomalle Suomeen heinäkuussa 2003 yhdessä äitinsä kanssa, lapset eivät olleet mitenkään ilmaisseet haluavansa vaihtaa asuinmaata Yhdysvalloista Suomeen. Lasten äiti oli ensin halunnut pitkittää lasten Suomessa oleskelua sillä perusteella, että hänen äitinsä oli kuolemansairaana ja myös sillä perusteella, että lasten passien voimassaolo oli päättymässä. Kumpikin peruste oli osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Isä oli saanut viimeisen kerran puhua lasten kanssa puhelimessa elokuussa 2003. Sen jälkeen kun hän oli Yhdysvaltain lähetystöstä saanut tietää, että passien uusimisasia ei ollut pitänyt paikkaansa ja ollut tästä yhteydessä lasten äitiin, ei C ollut halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Isä oli matkustanut Suomeen tapaamaan poikia syyskuussa 2003. Koko yhdeksän päivää kestäneen vierailunsa aikana hän oli saanut tavata poikia kolmen tunnin ajan turvakodissa. Tapaaminen oli ollut vaikea ja pojat olivat olleet valtavan tunnekuohun vallassa. Äiti oli estänyt jatkotapaamiset. Isä oli yrittänyt käydä tapaamassa lapsia jouluna 2003, kun pojat eivät olleet päässeet matkustamaan Yhdysvaltoihin eikä hän ollut edes saanut soittaa pojille. Tapaaminen ei ollut onnistunut silloinkaan. Hän oli menettänyt uskonsa Suomen oikeuslaitokseen ja tämän vuoksi yrittänyt viedä lapset Yhdysvaltoihin. Lapset oli palautettu Suomeen Pariisista Schengenin sopimuksen nojalla. Ranskassa asiaa käsitellyt tuomari oli todennut, että hänellä ja lapsilla oli lämpimät välit ja että lapset eivät olleet häntä pelänneet. Isä oli saanut kuulla pojilta äidin kertoneen heille, että isä oli tehnyt jonkun kauhean teon Yhdysvalloissa. Pojat eivät olleet kyselyistä huolimatta sanoneet, mikä tämä teko olisi. Hän oli saanut lukea Suomen lehdistä äidin epäilleen häntä osallisuudesta ensimmäisen vaimonsa kuolemaan. Hänen kahden vanhemman lastensa äiti oli kolme vuotta eron jälkeen tehnyt itsemurhan. Asiassa oli tehty kuolemansyytutkimus eikä asiassa ollut mitään epäselvyyttä. 18.8.2004, kun Espoon vouti oli yrittänyt panna täytäntöön Korkeimman oikeuden palauttamispäätöstä, lapset olivat jo olleet valmiit lähtemään isän mukaan. Vouti oli kuitenkin joutunut keskeyttämään täytäntöönpanotoimen äidin saatua luvan hyvästellä poikia. Pojat eivät omasta vakaasta tahdostaan vastustaneet palauttamista Yhdysvaltoihin. Heidän oli annettu ymmärtää, että he menettäisivät palautuksen myötä kokonaan yhteyden äitiinsä. Isän mielestä oli tärkeää, että pojilla oli molemmat vanhemmat.

Sosiaalijohtaja M on kertonut, että hän ei ollut koskaan nähnyt niin täydellisesti suunniteltua järjestelyä, kuin mikä oli ollut tässä tapauksessa. M:n mielestä äiti oli suunnitellut kaikki yksityiskohdat etukäteen. Lapset olivat heti ilmoittaneet aggressiivisesti, että he eivät lähde Amerikkaan. Lapset olivat ilmaisseet mielipiteensä selvällä suomen kielellä ja toistaneet samoja ilmaisuja, vaikka he muutoin olivat hakeneet puheessaan suomenkielisiä sanoja. Tapa, jolla he olivat kuvailleet Suomen koululaitoksen erinomaisuutta, ei vaikuttanut heidän omalta ilmaisultaan. M:lle oli jäänyt tilanteesta sellainen kuva, että lasten objektiivista mielipidettä ei ollut voinut tuossa tilanteessa selvittää.

Terveyskeskuslääkäri N:n kertomuksesta käy ilmi, että pojat olivat ilmoittaneet vastustavansa palautusta toistamalla "isä huutaa, kiroilee ja lyö". Lapsilla oli ollut sellainen käsitys, että he pääsisivät Suomeen vasta aikuisina. Vanhempi pojista oli halunnut olla paikalla, kun nuorempaa kuultiin. N:n käsityksen mukaan hänen ammattitaitonsa ei ollut riittävä sen arvioimiseen, muodostivatko pojat itsenäisesti mielipiteensä. Pojat olivat olleet masentuneita ja tämän vuoksi hän oli kirjoittanut tarkkailulähetteen lastenpsykiatriseen hoitoon.

Kihakunnanvouti O oli pyrkinyt kertomansa mukaan kuulemaan lapsia sosiaalihenkilöiden ja lääkärin asiantuntemukseen nojautuen 2-3 tunnin ajan. Tästä huolimatta paikalla olleet viranomaiset eivät olleet pystyneet sanomaan, oliko lasten vastustava mielipide heidän aidon tahtonsa mukainen. Lasten kuuleminen ei vieläkään ollut päättynyt, koska noutoa ei oltu lopullisesti pantu täytäntöön. Kuulemista tultiin edelleen jatkamaan täytäntöönpanoviranomaisten toimesta ennen noudon loppuun saattamista.

Vastapuoli on esittänyt kirjallisena todisteena kahden lastenpsykiatrin muistiinpanot Espoossa 18.8.2004 järjestetystä täytäntöönpanotilaisuudesta. Lastenpsykiatrit P ja R olivat olleet paikalla ulkopuolisina tarkkailijoina tehtävänään arvioida lasten senhetkinen psyykkinen tila, tarvittaessa keskeyttää täytäntöönpano ja ohjata lapset kriisiluonteiseen sairaalahoitoon. Todisteen mukaan lapset olivat alkuun vastustaneet muuttoa Yhdysvaltoihin. Vanhempi oli tuonut asiat esiin ja nuorempi oli myötäillyt. Poikia oli kannustettu esittämään isälle kaikki ne samat asiat ja mielipiteet, jotka he olivat esittäneet viranomaisille. Näin he olivat hyvin voimallisesti myös tehneet. Isän tultua huoneeseen hän oli pysytellyt fyysisesti etäällä pojista näiden toiveiden mukaisesti. Pojat olivat vapaasti esittäneet asiansa ja isä oli rauhallisena ottanut vastaan poikien vastustuksen ja kiukun. Pidetyn tauon jälkeen poikien ja isän tapaaminen oli jatkunut molemmin puolin vapautuneissa ja lämpimissä tunnelmissa. Pojat eivät olleet pelänneet isäänsä. Isä oli esittänyt erilaisia mahdollisuuksia poikien asumis- ja tapaamisjärjestelyjen suhteen. Pojilla ei ollut näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, että he viettäisivät osan elämästään USA:ssa kunhan vanhemmat sopisivat, miten vanhemmuus järjestetään. Isä oli tuonut esiin, että oikeuden päätöstä oli noudatettava. Vanhempi poika oli ilmaissut olevansa valmis lähtemään Yhdysvaltoihin ja nuorempi oli myötäillyt. Äidille oli luvattu mahdollisuus tavata poikia ja isä oli poistunut huoneesta. Äiti oli huoneeseen tultuaan kehottanut lapsia roikkumaan takkinsa liepeissä ja huutamaan. Hän oli toistellut kehotustaan useaan otteeseen. Äiti oli sanonut isän valehtelevan ja puhunut samanaikaisesti puhelimessa. Tilanne oli muuttunut kaoottiseksi ja lapset olivat ahdistuneet. Vouti oli keskeyttänyt täytäntöönpanon.

Psykologi S:n 6.7.2004 Korkeinta oikeutta varten antamasta lausunnosta käy ilmi, että äiti oli halunnut muuttaa Suomeen ja erottaa isän lasten huollosta. Edelleen käy ilmi, että vanhin lapsi A suostuu menemään Suomeen lomalla, mutta ei jäämään sinne, koska hän haluaa nähdä isäänsä. Lausunnon mukaan äiti on itsekeskeinen ja itsekäs ja hänellä on korostunut taipumus jättää huomioimatta sosiaaliset normit saadakseen oman tahtonsa läpi. Äiti rakastaa lapsiaan, mutta hänen käytöksensä on osoittanut alinomaan, että hän asettaa omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. On epätodennäköistä, että hän noudattaa mitään viranomaisten päätöksiä. - Isä on ilmoittanut pääkäsittelyssä, että S oli ollut yhteydessä lapsiin vuoden vaihteeseen 2002-2003 saakka. S oli arvioinut lasten huoltajuuskysymystä Greenvillen perheoikeudelle

Lasten edunvalvoja ( Guardian ad Litem) T:n 27.5.2004 Korkeimmalle oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee, että A on erityisen altis myötäilemään äitinsä käsityksiä. Poika joutuu kantamaan esikoisena äidin tunnetaakkaa. Äiti olisi tilaisuuden saadessaan vienyt lapset Suomeen pysyvästi. Lasten toiveista ei saanut sellaista kuvaa, että he haluaisivat pysyvästi muuttaa Suomeen. - C on huomauttanut, että T oli haastatellut lapsia A:n ollessa 8 -vuotias ja B:n 5 vuotta vanha.

Näytön arviointi ja johtopäätös

Se, että lapset ovat ilmaisseet vastustavansa palauttamista, on tullut ilmi kaikkien asiassa kuultujen henkilöiden lausumista.

A on nyt 13- vuotias ja hän on täyttänyt lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 §:ssä säädetyn iän - 12 vuotta - 9.8.2003 ollessaan viettämässä kolmen viikon lomaa Yhdysvalloista. B on täyttänyt 10 vuotta 18.10.2004 eli pari päivää ennen nyt puheena olevaa täytäntöönpanotointa.

Kaikkien asiassa kuultujen henkilöiden mukaan molemmat lapset ovat ikäisekseen hyvin kehittyneitä.

Sen sijaan käsitykset siitä, onko vastustamisessa kyse lasten aidosta tahdosta, poikkeavat toisistaan.

Lapset ovat olleet erossa isästään jo yli vuoden ajan noutopäätöstä täytäntöönpantaessa. Isän kertomuksesta ja kirjallisista todisteista saatavan luotettavan selvityksen mukaan lasten kanta vastustaa paluuta Yhdysvaltoihin on syntynyt vasta viimeisen vuoden aikana heidän ollessaan äitinsä luona Suomessa.

Asiassa on riidatonta, että vanhempien välit ovat erittäin huonot ja että ristiriidat ovat jatkuneet usean vuoden ajan, ainakin jo vuodesta 1999 lähtien.

Korkein oikeus on päätöksessään 5.8.2004 todennut yleisesti tiedossa olevan, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos yhteydenpito toiseen vanhempaan on syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat.

Korkein oikeus on arvioidessaan asiantuntijoiden F:n ja G:n oikeudelle antamia kirjallisia lausuntoja katsonut, ettei näiden lausuntojen perusteella voida luotettavasti tehdä sellaista päätelmää, että lasten ilmaisemat näkemykset olisivat heidän omaehtoisia, vapaasta tahdosta muodostuneita käsityksiään.

F:n ja G:n kuuleminen todistajina ei ole antanut aihetta päätyä erilaiseen lopputulokseen lasten tahdon aitoudesta kuin edellä on selostettu. Molempien kertomuksista kävi ilmi, että heillä ei ole ollut tietoa palauttamispäätökseen liittyvästä asiakokonaisuudesta. Lisäksi heidän rooliaan puolueettomina asiantuntijoina horjuttaa se seikka, että he ovat kertoneet lasten soittaneen heille piilopaikastaan ja vakuuttaneen olevansa piilossa omasta tahdostaan ja pysyvänsä siellä, kunnes asia ratkaistaan heille suosiollisesti.

Puheena olevaan tapaukseen sovelletaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 46 §:n 2 momenttia, jonka mukaan puheena olevanlaisessa tapauksessa määräys lapsen palauttamisesta voidaan jättää panematta täytäntöön ainoastaan, jos lapsi vastustaa palauttamista ja hän on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota. Edellä mainitun lainkohdan 3 momentin mukaan palauttamiseen ei saa ryhtyä sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 16 vuotta.

Valittajan korostama 12 vuoden ikäraja ei siis ole ehdoton harkittaessa sitä, onko lapsen mielipide huomioitava noutotilanteessa. Ratkaisevaa sen sijaan on se, onko lapsella ollut mahdollisuus ja kyky aidon mielipiteen muodostumiseen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaissussaan Ignaccolo-Zenide v. Romania (31679/96, 25/01/2000) katsonut, että vaikka kyseessä oli 11 ja 14 vuotiaat lapset, heidän kasvatuksensa ja olosuhteensa olivat riistäneet heiltä mahdollisuuden minkäänlaiseen arviointikykyyn.

Nyt puheena olevassa tapauksessa lapset rakastavat saadun selvityksen mukaan molempia vanhempiaan ja haluavat olla kummankin kanssa. Kyseessä on selvä lojaliteettiristiriita. On kohtuutonta, että lasten palauttamista koskeva täytäntöönpanoasia ratkaistaisiin pelkästään 10- ja 13- vuotiaiden poikien poikkeuksellisissa oloissa antaman tahdonilmaisun perusteella. Lasten piilottelua ei voida pitää heidän etunsa mukaisena.

Noutotilanteessa ei ole voitu todeta, onko lasten ilmaisema vastustaminen perustunut heidän omaehtoiseen vapaasta tahdosta muodostuneeseen käsitykseensä. Käräjäoikeus pitää lasten edun mukaisena sitä, että he ovat päässet ahdistavasta tilanteesta asianmukaiseen hoitoon.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus päätyy siihen, ettei lasten itsemääräämisoikeutta ole loukattu noudossa.

Hienovaraisuus noudossa

Näyttö

C:n ja H:n kertomusten mukaan lapsille ei annettu tukihenkilöä, vaikka sitä pyydettiin ja vaikka lapset olivat ahdistuneita. Nouto tapahtui kovakouraisesti kantamalla lapset autoon ja ilman asianmukaista vaatetusta. J on kertonut, ettei hän pystynyt havainnoimaan tapahtumia kovin tarkasti pihalta oven eteen ajetun tilataksin estäessä näkyvyyttä. Kuitenkin hänestä oli näyttänyt, että pojat oli tuotu autoon vauhdikkaasti voimaa käyttäen. Kaikkien edellä sanottujen henkilöiden todistuksista käy ilmi, että pojat olivat välillä karanneet ikkunasta metsän reunaan, josta siviilipukuiset poliisit olivat tuoneet heidän takaisin. Lapset olivat avojaloin ja puutteellisesti vaatetettuja.

Vastanäyttö

Kihlakunnanvouti oli pyrkinyt eristämään alueen asiattomalta julkisuudelta, koska nouto ei ollut julkinen toimitus. Espoon käräjäoikeuden 11.10.2004 antamassa päätöksessä oli määrätty, että vain lasten isä ja hänen hyväksymänsä henkilöt ja viranomaisten edustajat saavat olla yhteydessä lapsiin, lasten ei sallita olla puhelin- tai muussa yhteydessä muihin kuin edellä mainittuihin henkilöihin ja että lapsia ei luovuteta missään tilanteessa muiden kuin isän tai hänen hyväksymänsä henkilön tai viranomaisen huostaan. Espoon käräjäoikeuden 15.10.2004 antamassa väliaikaisessa turvaamistoimipäätöksessä oli määrätty, että sosiaalihuollon viranomaisen on sijoitettava lapset väliaikaisesti valtion, kunnan tai kuntayhtymän omistamaan tai ylläpitämään laitokseen taikka muuhun sopivaan hoitoon. Edellä mainittujen päätösten nojalla vouti ei ilmoituksensa mukaan ollut voinut hyväksyä lasten äitiä tai ukkia noudossa lasten tukihenkilöiksi.

Voudin, M:n, N:n ja L:n kertomusten mukaan tilanne oli ollut rauhallinen siinä vaiheessa, kun lääkäri oli tehnyt päätöksen poikien toimittamisesta hoitoon. Voudin ja M:n kertomuksesta käy ilmi, että tilanne oli muuttunut kaoottiseksi sen jälkeen kun päätöksestä oli ilmoitettu äidille. Äiti oli siirtynyt penkille poikien väliin napaten pojat kainaloonsa. Huuto ja kaaos oli ollut samanlainen kuin Espoossa 18.8.2004. Äitiä oli kehotettu poistumaan moneen kertaan paikalta. Kun hän ei ollut kehotusta noudattanut, hänet oli jouduttu poliisin toimesta voimakeinoja käyttäen poistamaan ulos. Voudin, M:n, N:n ja L:n mukaan poikia ei ollut viety autoon väkivalloin kantamalla, vaan he olivat kävelleet sinne omin jaloin siviilipukuisten henkilöiden saattamana. Autoa kuljettaneen L:n mukaan molemmat pojat olivat olleet rauhallisia autossa ja nuorempi pojista oli nukahtanut noin 5 minuutin kuluttua lähdöstä. Autoon oli poikien mukaan tullut hoitaja. Vouti ja M ovat kertoneet, että vouti oli kehottanut lasten äitiä noutamaan lasten vaatteet talon yläkerrasta, mutta äiti ei ollut kehoitusta noudattanut. Sosiaalityöntekijä oli vienyt lasten kengät autoon sen jälkeen, kun pojat jo olivat autossa.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Tilanne on ollut erittäin poikkeuksellinen. Nouto on tehty virka-apuna kiireellisesti, koska äiti oli Korkeimman oikeuden palauttamispäätöksen antamisen jälkeen jättänyt noudattamatta uhkasakoilla tehostettua kehottusta tuoda lapset kuulemistilaisuuteen Espoossa ja lisäksi hän oli piilotellut lapsia kuukauden ajan. Poliisiviranomaisten läsnäolo on ollut tarpeen noutotilanteessa asiattoman julkisuuden estämiseksi ja täytäntöönpanon turvaamiseksi.

Terveyskeskuslääkäri N on yksityiskohtaisesti ja puolueettomasti kertonut noutoon liittyvistä tapahtumista. Hänen kertomuksensa ja autonkuljettaja L:n kertomus tukevat kihlakunnanvoudin ja sosiaalijohtajan kertomusta siitä, että mitään väkivaltaa ei käytetty lapsia kohtaan.

Lastenpsykiatria ei ollut saatu hankituksi paikalle yrityksistä huolimatta. Tukihenkilö ei ole ollut tuossa tilanteessa välttämätön, ottaen huomioon, että paikalla oliollut kaksi sosiaalitoimen edustajaa, terveyskeskuslääkäri ja kuljetuksen aikana taktinen ensihoitaja.

Käräjäoikeus katsoo, että täytäntöönpanotoimi on, poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen, suoritettu mahdollisimman hienovaraisesti, eli niin hienovaraisesti, kuin se tässä tapauksessa on ollut mahdollista.

Oikeudenkäyntikulut

Koska valittaja C on hävinnyt asian, hän on ulosottolain 10 luvun 18 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäytikulut. D:n vaatimaa määrää käräjäoikeus pitää kohtuullisena..

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeus hylkää valituksen perusteettomana.

Noutopäätöksen täytäntöönpanoa voidaan jatkaa, vaikka tämä päätös ei ole saanut lainvoimaa.

C velvoitetaan korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut 8.048,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta lukien.

Valtion varoista suoritetaan C:n avustajaksi määrätylle asianajaja V:lle palkkiona 5.773,07 euroa, joka sisältää arvonlisäveroa 1.041,04 euroa ja kuluja 798,93 euroa.

Valtion varoista maksetaan

  • todistaja F:lle päiväraha 29 euroa, matkakustannusten korvauksena 534,87 euroa ja taloudellisena menetyksenä 58,87 euroa, yhteensä 622,74 euroa
  • todistaja G:lle matkakustannusten korvauksena 250,71 euroa ja taloudellisena menetyksenä 58,87 euroa, yhteensä 309,58 euroa
  • todistaja L:lle päivärahana 29 euroa, matkakustannusten korvauksena 38 euroa ja taloudellisena menetyksenä 58,87 euroa, yhteensä 125,87 euroa
  • todistaja N:lle päivärahana 13 euroa, matkakustannusten korvauksena 86,30 euroa ja taloudellisena menetyksenä 58,87 euroa, yhteensä 158,17 euroa
  • tulkki U:lle palkkiona 700 euroa, joka sisältää arvonlisäveroa 126,23 euroa.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

laamanni Petra Nurmela
käräjätuomari Jouko Saari
käräjätuomari Matti Pussinen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 26.11.2004

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDEN PÄÄKÄSITTELYSSÄ

C on käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet toistaen vaatinut, että Kajaanin kihlakunnanvoudin noutoa ja sijoittamista koskeva ratkaisu sekä käräjäoikeuden päätös kumottaisiin ja asiassa vahvistettaisiin, ettei noutoa saa toteuttaa. Toissijaisesti C on vaatinut, että hänet asian laatu huomioon ottaen vapautettaisiin korvaamasta D:n oikeudenkäyntikuluja tai että oikeudenkäyntikulujen korvaus alennettaisiin 6.000 euroon. Sen varalta, että valitus hylättäisiin, C on vaatinut, että täytäntöönpanokieltoa jatkettaisiin, kunnes hovioikeuden päätös on lainvoimainen.

D on käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet toistaen vaatinut, että C:n valitus ulosottomiehen ratkaisusta jätettäisiin tutkimatta. Lisäksi D on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa korkoineen.

D ja C ovat vastustaneet toistensa vaatimuksia perusteettomina.

D on vaatinut, että hovioikeus, joka oli 29.10.2004 määrännyt täytäntöönpanon keskeytettäväksi, määräisi, että täytäntöönpano saa heti jatkua.

TODISTELU

Hovioikeudessa on esitetty sama todistelu kuin käräjäoikeudessa lukuunottamatta L:n kuulemista. Lisäksi hovioikeus on 12.11.2004 kuullut A:ta ja B:tä henkilökohtaisesti pääkäsittelyn ulkopuolella.

OIKEUDENKÄYNTIAINEISTON JULKISUUS

Hovioikeus on lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain (täytäntöönpanolaki) 12 §:n 2 momentin nojalla kuullut pääkäsittelyssä todistajia G:tä ja N:ää yleisön läsnä olematta. Heidän kuulemisestaan tehdyt äänitteet määrätään sanotun lainkohdan nojalla salaisiksi 10 vuodeksi tämän päätöksen antamisesta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian taustaa

C on elokuussa 2003 jättänyt palauttamatta hänen ja D:n yhteishuollossa olleet lapset A:n ja B:n Amerikan yhdysvaltoihin. C on jäänyt lasten kanssa Suomeen, jossa he ovat siitä lähtien oleskelleet. D on 13.10.2003 tehnyt Helsingin hovioikeudelle hakemuksen lasten palauttamiseksi Yhdysvaltoihin. Helsingin hovioikeus on 14.4.2004 antamallaan päätöksellä katsoen lasten saavuttaneen sellaisen iän ja kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä oli kiinnitettävä huomiota, hylännyt hakemuksen, koska lapset olivat vastustaneet palauttamista.

Korkein oikeus on 5.8.2004 antamallaan päätöksellä katsoen, ettei lasten ilmaisemaa vastustusta voitu pitää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsen huoltolaki) 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena esteenä lasten palauttamiselle, määrännyt A:n ja B:n heti palautettavaksi Yhdysvaltoihin. Korkein oikeus on perusteluissaan muun ohessa lausunut, ettei tuolloin lähes 13-vuotiaan A:n osalta asiassa esitetyn selvityksen valossa voitu luotettavasti todeta, että hänen ilmaisemansa kanta edustaisi hänen omaa, asianmukaiseen tietoon ja ymmärrykseen sekä riittävän kypsään harkintaan perustuvaa tahtoaan. B:n osalta Korkein oikeus on lausunut, että hän oli tuolloin vasta 9-vuotias ja että tämän ikäisen lapsen kykyä omaehtoiseen harkintaan ja itsenäiseen tahdonmuodostukseen tällaisessa asiassa ja tämän kaltaisissa olosuhteissa ei lähtökohtaisesti voitu pitää niin kehittyneenä, että sille voitaisiin yleensä antaa ratkaisevaa merkitystä. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voitu B:n osalta päätyä muunlaiseen johtopäätökseen. Lisäksi Korkein oikeus on todennut, että lasten erottaminen toisistaan palautusmääräyksen yhteydessä olisi todennäköisesti omiaan lisäämään niitä ongelmia ja traumaattisia kokemuksia, joita perheen hajoamiseen liittyneet tapahtumat ovat heille aiheuttaneet. Tämä näkökohta puhui sen puolesta, että asia ratkaistiin kummankin lapsen osalta samalla tavoin.

Espoon käräjäoikeus on 5.8.2004 antamallaan päätöksellä lapsen huoltolain 46 §:n nojalla määrännyt, että Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevä määräys A:n ja B:n palauttamisesta heti Yhdysvaltoihin oli pantava vastapuolta kuulematta täytäntöön ja että lapset oli ulosottomiehen toimesta ilman sovittelun järjestämistä noudettava.

Espoon käräjäoikeus on mainitun päätöksensä jälkeen antanut eräitä muitakin palauttamista koskevan Korkeimman oikeuden päätöksen täytäntöönpanoon liittyviä päätöksiä. Käräjäoikeus on 15.10.2004 antamallaan päätöksellä D:n hakemuksesta täytäntöönpanolain 25 §:n nojalla vastapuolta kuulematta täytäntöönpanon turvaamiseksi väliaikaisesti määrännyt, että sosiaalihuollon viranomaisen oli sijoitettava A ja B valtion, kunnan tai kuntayhtymän omistamaan tai ylläpitämään laitokseen taikka muuhun sopivaan hoitoon.

Kajaanin kihlakunnanvoudin ratkaisu

Kajaanin kihlakunnanvouti on tehnyt täytäntöönpanotilaisuudessa 20.10.2004 Ristijärvellä valituksenalaisen ratkaisun, jonka mukaan D:n hakemuksen mukaiseen noutoon ryhdyttiin ja lapset toimitettiin ja sijoitettiin väliaikaisesti tilaisuudessa läsnä olleen terveyskeskuslääkärin lähetteen mukaisesti lastenpsykiatriseen hoitolaitokseen. Ratkaisun perusteluina kihlakunnanvouti on viitannut Korkeimman oikeuden 5.8.2004 antaman päätöksen perusteluihin sekä C:n menettelyyn hänelle asetettujen noutoon liittyvien käräjäoikeuden määräysten noudattamatta jättämisessä, siihen liittyvään lasten piilotteluun ja kuulemisessa toimitusmiehelle muodostuneeseen käsitykseen, jotka vahvistivat Korkeimman oikeuden tulkintaa lasten vapaasta ja aidosta tahdonmuodostuksesta. Menettelyn lasten edun mukaisuutta voitiin perustella myös lääkärin lähetteellä. Täytäntöönpanotilaisuudesta 21.10.2004 laadittuun pöytäkirjaan on kirjattu, että lapset olivat vastustaneet palauttamista ja että paikalla olleet sosiaaliviranomaiset eivät olleet voineet asian aikaisempia vaiheita riittävän hyvin tuntematta lyhyen tapaamisen perusteella ilmaista käsitystään siitä, olivatko lasten tahdonilmaisut muodostuneet aidosti vai ulkopuolisesta vaikutuksesta. Samasta syystä myöskään lääkäri ei ollut kyennyt ottamaan kantaa lasten tahdonilmaisujen aitouteen.

Lapset ovat edelleen sijoitettuina hoitolaitoksessa.

D:n vaatimus tutkimatta jättämisestä

Hovioikeudessa on ensiksi ratkaistava, onko C:n ulosottovalituksessa tosiasiallisesti kysymys ulosottolain 10 luvun 16 §:ssä tarkoitetusta ulosottomiehen menettelyyn kohdistuvasta kantelusta, joka käräjäoikeuden olisi tullut jättää tutkimatta ja osoittaa asianomainen kantelemaan asiasta sanotussa lainkohdassa mainitulle viranomaiselle.

A:n ja B:n palauttamista Yhdysvaltoihin ei ole valituksen kohteena olevalla ulosottomiehen ratkaisulla saatettu loppuun, vaan ennen ratkaisua vallinnut olotila on vielä palautettavissa ennalleen. Näin ollen ulosottovalitus ei ole tässä tapauksessa menettänyt merkitystään.

C on valituksessaan vedonnut muun ohessa siihen, että kihlakunnanvouti ei ollut suorittanut noutoa mahdollisimman hienovaraisesti lapsia järkyttämättä.

C:n valitus kihlakunnanvoudin toimenpiteen hienovaraisuuden osalta sisältää lähtökohtaisesti ilmoituksen sellaisesta ulosottomiehen virheellisestä menettelystä, jota ei tulisi käsitellä tuomioistuimessa ulosottovalituksena, vaan osoittaa hallintokanteluna asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Lapsen palauttamista koskevan määräyksen täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa ulosottomiehen on otettava huomioon lapsen itsemääräämisoikeus. Sen seikan selvittäminen, onko lapsen mielipide ja sen aitous noutotilanteessa asianmukaisesti selvitetty, edellyttää nouto-olosuhteiden arviointia kokonaisuudessaan ja siten myös sen arviointia, onko ulosottomies menetellyt noutotilanteessa riittävän hienovaraisesti. Näin ollen C:n valitus myös ulosottomiehen menettelyn hienovaraisuuden osalta voidaan tutkia tämän asian selvittämiseksi.

Edellä mainituilla perusteilla D:n vaatimus C:n ulosottovalituksen jättämisestä tutkimatta on hylättävä.

Lasten itsemääräämisoikeus

Hovioikeudessa on vielä kysymys siitä, onko Kajaanin kihlakunnanvouti tehdessään päätöksen noutoon ryhtymisestä ja lasten sijoittamisesta laiminlyönyt ottaa huomioon lasten itsemääräämisoikeuden.

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Lapsen palauttamisesta annetun määräyksen täytäntöönpanoa koskevan lapsen huoltolain 46 §:n 2 momentissa säädetään, että jos lapsi on määrätty palautettavaksi hakemuksesta, joka oli tehty ennen kuin vuosi oli kulunut lapsen luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä, määräys lapsen palauttamisesta voidaan jättää panematta täytäntöön ainoastaan, jos lapsi vastustaa palauttamista ja hän on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan palauttamista koskevan määräyksen täytäntöönpanossa on noudatettava, mitä täytäntöönpanolaissa säädetään, jollei muun muassa 2 momentista muuta johdu.

Täytäntöönpanolain 2 §:ssä säädetään, että jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa, ja että täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Täytäntöönpanolain 3 §:ssä säädetään, että kaikki lapseen kohdistuvat toimenpiteet on suoritettava mahdollisimman hienovaraisesti ja lasta järkyttämättä. Jos noutamista tai muuta toimenpidettä ei lapsen sairauden, järkyttyneen mielentilan tai muun syyn takia voida suorittaa, se on siirrettävä myöhempään ajankohtaan.

Lapsen huoltolain 46 §:n 2 momenttia koskevista lain esitöistä (HE 96/1995) ilmenee, että täytäntöönpano voidaan evätä ainoastaan sillä perusteella, että palauttaminen on vastoin lapsen tahtoa. Lapsen edellytetään silloin saavuttaneen sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen tahtoonsa on syytä kiinnittää huomiota. Tämän säännöksen sanamuoto, joka poikkeaa täytäntöönpanolain 2 §:n sanamuodosta, perustuu lapsikaappausta koskevaan Haagin sopimukseen. Hallituksen esityksen mukaan lapsen huoltolain 46 §:n 2 momentin tulkinnassa voidaan lähtökohtana kuitenkin pitää täytäntöönpanolain 2 §:ää.

Palauttamismääräyksen antamisesta kieltäytymisen perusteita koskevan lapsen huoltolain 34 §:ää koskevista lain esitöistä (HE 60/1993) ilmenee, että tätä säännöstä tulkittaessa voidaan lähtökohtana pitää täytäntöönpanolain silloisessa 6 §:ssä, jota nykyisin vastaa 2 §, vahvistettuja periaatteita. Hallituksen esityksessä todetaan, että sanotun säännöksen mukaan 12 vuotta täyttäneellä lapsella on aina oikeus kieltää täytäntöönpano ja täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä tätä nuoremman lapsen vastustaessa täytäntöönpanoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Oikeusministeriö on antanut ulosottoviranomaisille ohjeen noutomenettelystä ja väliaikaisesta turvaamistoimesta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa (Oikeusministeriön ohje 18.10.1996). Ohjeessa lausutaan lapsen vastustukseen perustuvaa noudosta luopumista koskevassa kohdassa muun muassa, että lapsi on riittävän kehittynyt silloin, kun hän pystyy itsenäisesti tuomaan esiin oman kantansa ja sanomaan sille perustelut. Täytäntöönpanolain perustelut ja Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset selkeästi edellyttävät, että lapsen itsemääräämisoikeus tulee ottaa huomioon vielä noutovaiheessakin. Itsemääräämisoikeuteen kuuluu, että lapsella on oikeus muuttaa mielipidettään ja mielipiteen muuttaminen on mahdollista vielä noutovaiheessakin.

Suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on esitetty lakien esitöiden ja kansainvälisen käytännön perusteella kannanottoja siitä, kuinka nuoren lapsen vastustus yleensä estää Haagin sopimuksen nojalla tapahtuvan palauttamisen. Muun muassa Markku Helin on artikkelissaan "Lapsen huolto- ja tapaamisoikeuslain säännökset lasta koskevista kansainvälisluonteisista riidoista" (Defensor Legis 1995, s. 926) kansainvälisen käytännön perusteella lausunut, että tapaukset, joissa asia on tullut esiin, näyttävät koskeneen 10-13-vuotiaita, joskus myös 9-vuotiaita lapsia. Sitä nuorempien mielipidettä ei ilmeisesti ole pidetty relevanttina ja sitä vanhempien lasten tahto muodostuu aina ratkaisevaksi. Eva Gottberg on puolestaan teoksessaan "Lapsen huolto, huoltoriidat ja pakkotäytäntöönpano", 1997, s. 224, lain esitöihin viitaten katsonut, että jo 12-vuotiaan lapsen oma mielipide estäisi ehdottomasti palauttamisen ja tätä nuorempienkin siinä laajuudessa kuin kotimaisessa täytäntöönpanokäytännössä on kannaksi vakiintunut.

Näyttö

Hovioikeuden kuullessa A:ta ja B:tä he ovat kumpikin ilmoittaneet, etteivät he olleet noutotilanteessa 20.10.2004 halunneet lähteä Ristijärveltä. A on ilmoittanut pelänneensä Yhdysvaltoihin joutumista. B on kertonut pelänneensä, ettei hän enää näkisi äitiään. Asiasta tarkemmin yksin A:n kanssa keskusteltaessa A on ilmoittanut haluavansa asua Suomessa äitinsä kanssa ja nähdä isäänsä lomien aikana Yhdysvalloissa. Lisäksi A on kertonut haluavansa käydä koulua Espoossa, jossa hänellä oli kavereita ja jossa hän viihtyi. Asiasta tarkemmin yksin B:n kanssa keskusteltaessa myös B on ilmoittanut haluavansa asua Suomessa äitinsä kanssa ja nähdä isäänsä kesäisin Yhdysvalloissa. Lisäksi B on kertonut pitävänsä veljestään A:sta ja haluavansa käydä veljensä kanssa samaa koulua Espoossa. A ja B ovat heitä yhtäaikaa kuultaessa kertoneet, että he olivat tulleet Suomeen alunperin lomalle äitinsä kanssa. He olivat jo ennen Suomeen lähtöään miettineet Suomessa asumista. Heidän arvionsa mukaan isä ei olisi antanut heidän lähteä Suomeen, jos he olisivat kertoneet isälle haluavansa muuttaa tänne. Kumpikin lapsi on vielä ilmoittanut olevansa varma siitä, että he halusivat asua Suomessa äidin kanssa ja tavata isää niin, että he viettäisivät vähän yli puolet kesälomastaan Yhdysvalloissa isän luona. He ovat kumpikin ilmoittaneet olleensa Suomeen saapumisesta lähtien koko ajan sitä mieltä, että he halusivat asua Suomessa eivätkä palata Yhdysvaltoihin. Lasten toivomusten ja mielipiteen selvittämiseksi kuulemistilaisuudessa on keskusteltu myös lasten ja isän sekä lasten ja äidin välisistä suhteista sekä lasten sukulaisista, harrastuksista ja kavereista niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.

C ja D ovat hovioikeuden pääkäsittelyssä todistelutarkoituksessa kuultuina kertoneet kuten käräjäoikeuden päätökseen on heidän kertomakseen merkitty. C on vielä kertonut, että hän oli jäänyt lasten kanssa palaamatta Yhdysvaltoihin nimenomaan lasten toivomuksesta. C:n mukaan 20.10.2004 ennen ulosottomiehen saapumista A ja B olivat olleet hyvällä mielellä. Aluksi lapset olivat aivan rauhallisesti ilmoittaneet viranomaisille, etteivät he halunneet lähteä isän luokse. Noin tunnin kuluttua lapset olivat muuttuneet itkuisiksi, kun viranomaiset eivät olleet kuunnelleet heidän mielipidettään. D on kertonut tavanneensa A:ta ja B:tä 20.10.2004 jälkeen hoitolaitoksessa yhdeksän kertaa.

E ja H ovat hovioikeudessa kertoneet kuten käräjäoikeuden päätökseen on heidän kertomakseen merkitty. Lisäksi he ovat molemmat yhtenevästi kertoneet, että poikien mielipide oli selvä ja vahva ja että pojat olivat älykkäitä ja hyvin kehittyneitä ja ilmaisivat itseään hyvin. C olisi kesällä 2003 palannut Yhdysvaltoihin, mutta oli kuitenkin jäänyt Suomeen siitä syystä, että pojat olivat olleet niin vahvasti paluuta vastaan. Keväällä 2004 sen jälkeen kun D oli kaapannut lapset ja vienyt heidät Ranskaan poikien suhtautuminen isään oli muuttunut entistäkin jyrkemmäksi. E on vielä kertonut, että keskusteluissa poikien kanssa oli tullut ilmi heidän tahtonsa asua Suomessa, koska täällä oli sukulaisia, ystäviä ja turvalliset olot. H, joka oli ollut Ristijärvellä 20.10.2004 noutotilanteessa paikalla, on vielä kertonut, että pojat olivat tuolloin selvästi ilmoittaneet viranomaisille, etteivät he halunneet lähteä, ja ilmaisseet vastustuksensa myös käyttäytymisellään. Ennen noutotilannetta pojilla oli ollut Ristijärvellä aivan tavanomainen päivä. Pojat olivat olleet Ristijärvellä omasta tahdostaan.

Leikki- ja taideterapeutti F on kertonut hovioikeudessa kuten käräjäoikeuden päätökseen on hänen kertomakseen merkitty. F on lisäksi kertonut tavanneensa A:ta ja B:tä elokuusta 2003 lähtien kaikkiaan 15 kertaa, joista 11 kertaa terapeutin ominaisuudessa. Hän ei ollut missään vaiheessa havainnut merkkejä siitä, että äiti olisi manipuloinut poikia. Sen sijaan isä oli yhteydenotoissaan painostanut poikia, mikä painostus sekä erityisesti Ranskaan päättyneen kaappausmatkan tapahtumat olivat vahvistaneet poikien kielteistä suhtautumista isään. Pojat olivat kokeneet epäoikeudenmukaiseksi, pelottavaksi ja ahdistavaksi sen, ettei isä ottanut huomioon heidän mielipidettään. F:lle oli muodostunut sellainen käsitys, että pojat olivat erittäin kypsiä ikäisekseen ja että heidän mielipiteensä perustui heidän omiin elämänkokemuksiinsa. Pojat olivat ymmärtäneet, mistä palauttamisasiassa oli kysymys. Heidän sanallisesti ilmaisemaa kantaansa olivat tukeneet F:n terapiassa tekemät ei-sanalliseen viestintään perustuvat havainnot.

Lasten- ja nuorisopsykiatri, professori G on kertonut hovioikeudessa kuten käräjäoikeuden päätökseen on hänen kertomakseen merkitty. Lisäksi G on kertonut antaneensa Helsingin hovioikeudelle helmikuussa 2004 palauttamisasiassa asiantuntijalausunnon. Hän oli tavannut poikia kaikkiaan viisi kertaa, mistä kaksi kertaa ennen lausunnon antamista, ja lisäksi puhunut heidän kanssaan kerran puhelimessa. Hän ei ollut havainnut merkkejä siitä, että äiti olisi manipuloinut poikia. Sen sijaan isän poikiin kohdistamaa manipulointia oli tullut esiin. G on arvioinut, että isä oli vieraannuttanut lapset itsestään omalla käyttäytymisellään. Poikien palauttamista vastustava mielipide oli ollut koko ajan ehdoton ja aivan varmasti aito. Korkeimman oikeuden palauttamispäätöksestä pojat olivat olleet vihaisia ja onnettomia. A ja B olivat todenneet G:lle, että eihän kysymys ollut tuomareiden, isän tai äidin elämästä, vaan heidän omasta elämästään. Se, että pojat olivat esittäneet asian ratkaisemiseksi kompromissia, jonka mukaan he tarjoutuivat viettämään osan kesälomistaan Yhdysvalloissa, osoitti, että pojat kykenivät harkitsemaan asiaa kypsemmin kuin moni aikuinen. G:n arvion mukaan psykologi S:n lausunto perustui vanhentuneisiin tietoihin ja oli muutoinkin epäluotettava.

J ja K ovat hovioikeudessa kertoneet kuten käräjäoikeuden päätökseen on heidän kertomakseen merkitty. J on lisäksi kertonut noutotilanteessa olleen silmin nähtävissä, etteivät pojat olleet lähteneet vapaaehtoisesti. Poikien asenne oli ollut jyrkästi Yhdysvaltoihin paluuta vastaan. K on lisäksi kertonut, että hän oli noutoa edeltäneen kuukauden ajan ollut päivittäin paljon tekemisissä A:n ja B:n kanssa. Pojat olivat puhuneet paljon Suomesta ja Espoosta. Poikien mielissä heidän tulevaisuutensa oli keskittynyt selkeästi Suomeen. Ennen noutoa 20.10.2004 poikien mieliala oli ollut iloinen. Päivää oli vietetty kaikessa rauhassa. Pojat olivat käyttäytyneet reippaasti ja heillä oli henkisiä voimavaroja.

Sosiaalijohtaja M on hovioikeudessa kertonut pääpiirteittäin kuten käräjäoikeuden päätökseen on hänen kertomakseen merkitty. M on lisäksi kertonut, että hän oli tavannut pojat vain yhden kerran noutotilanteessa 20.10.2004. M:n kertomuksen mukaan hän oli noutotilanteessa lähtenyt ajatuksesta, että vaikkakin lapsia tuli kuulla, heidän mielipidettään ei tarvinnut noudattaa. Sellainen vaihtoehto, että noudosta voitaisiin luopua, ei ollut ollut hänen mielessään. Myös M:n kertomuksen mukaan lapset olivat ilmaisseet halunsa jäädä Suomeen ja perustelleet mielipidettään.

Kihlakunnanvouti O ja terveyskeskuslääkäri N ovat hovioikeudessa kertoneet kuten käräjäoikeuden päätökseen on heidän kertomakseen merkitty.

Kirjallisista todisteista ovat ilmenneet käräjäoikeuden päätöksessä esiin tuodut seikat.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Ulosottomiehen on otettava täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa huomioon lapsen itsemääräämisoikeus. Ulosottomies ei ole sidottu tässä suhteessa tuomioistuimen kantaan, vaan hän tulkitsee itsemääräämisoikeutta koskevia säännöksiä itsenäisesti. Tässä tapauksessa Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevä kannanotto lasten mielipiteen merkityksestä ei siten ole noutovaiheessa ulosottomiestä sitova. Jos tuomioistuimen tuoreessa päätöksessä on todettu, ettei lasta voida pitää niin kypsänä, että hänellä olisi asiassa itsemääräämisoikeus, ulosottomies ei noudon yhteydessä voi yleensä päätyä päinvastaiseen tulokseen. Esillä olevassa tapauksessa täytäntöönpantavana on Korkeimman oikeuden kohtalaisen tuore ratkaisu lasten palauttamisesta. Yhdysvaltoihin palauttamista koskeva hakemus on kuitenkin ollut tuomioistuimissa vireillä ennen Korkeimman oikeuden ratkaisun antamista lähes vuoden ja lapset ovat ratkaisun antamiseen mennessä oleskelleet Suomessa yhtäjaksoisesti enemmän kuin vuoden ajan. Lapsia itseään on palauttamisasian tuomioistuinkäsittelyjen aikana kuultu alkuvuodesta 2004 sosiaalilautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon välityksin. Vasta ulosottomies täytäntöönpanovaiheessa on kuullut lapsia henkilökohtaisesti. Näissä oloissa ulosottomiehen suorittamalle lasten itsemääräämisoikeuden arvioinnille on annettava tavanomaista korostetumpi merkitys. Tämä on lähtökohta arvioitaessa tässä tapauksessa ulosottomiehen menettelyä lasten mielipiteen selvittämiseksi noudossa.

Asiassa on selvitetty, että A ja B ovat Suomeen saapumisestaan lähtien ja myös noutotilanteessa 20.10.2004 vastustaneet palauttamistaan Yhdysvaltoihin. Todistajien kertomuksista on käynyt ilmi, että lapset, jotka ovat tällä hetkellä 13- ja 10-vuotiaat, ovat ikäisekseen hyvin kehittyneitä. Myös hovioikeuden omat havainnot kuulemistilaisuudessa tukevat tätä käsitystä.

Arvioitaessa sitä, voidaanko A:n ja B:n katsoa noudon yhteydessä vastustaneen palauttamista lapsen huoltolain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, on kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko lapset ymmärtäneet, mistä on kysymys. Asiassa on merkitystä sillä, ovatko lapset saaneet asiasta riittävästi tietoa, ovatko he voineet harkita asiaa huolellisesti ja ovatko he muodostaneet mielipiteensä ilman pakkoa, taivuttelua, manipulointia tai muuta sopimatonta vaikuttamista. Arvioinnissa on pidettävä erillään itse noutotilanteen mahdollisesti aiheuttama pelko ja jännitys ja palauttamista koskeva vastustus. Lasten aito ja rauhallisissa oloissa varmistettu mielipide on ratkaiseva.

Erityistä asiantuntemusta lasten mielipiteen selvittämisessä omaavan ja puolueettomana pidettävän G:n kertomuksesta ilmenee, että A ja B ymmärtävät, mistä asiassa on kysymys. Tämä seikka ilmenee myös F:n kertomuksesta. Tällaista johtopäätöstä tukevat myös C:n, E:n ja H:n kertomukset. Myös hovioikeus on kuultuaan lapsia henkilökohtaisesti havainnut, että he ymmärtävät, mistä asiassa on kysymys.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hovioikeus katsoo, että A ja B palauttamisasian eri vaiheissa ovat saaneet viranomaisilta ja muutoinkin riittävästi tietoa asiasta. Palauttamismenettelyn aikana lapsilla on ollut riittävästi aikaa harkita asiaa. Heidän mielipiteensä vakautta osoittaa se, että he ovat ilmaisseet kantansa yhdensuuntaisesti aina elokuusta 2003 lähtien.

F ja G eivät ole havainneet merkkejä siitä, että C olisi sopimattomasti vaikuttanut lasten mielipiteeseen. Ottaen huomioon F:n ja G:n asiantuntemus heidän kannanotoilleen on annettava erityisesti painoa. Hovioikeuden havainnot lasten kuulemistilaisuudessa tukevat vahvasti sitä käsitystä, että A:n ja B:n mielipide noutotilanteessa on ollut aito. Hovioikeus katsoo, että mielipide on muodostunut ilman pakkoa, taivuttelua, manipulointia tai muuta sopimatonta vaikuttamista.

Kirjallisina todisteina esitetyt psykologi S:n ja edunvalvoja T:n lausunnot eivät anna aihetta toisenlaiseen päätelmään lasten mielipiteen aitoudesta. Lausunnot perustuvat useiden vuosien takaisiin havaintoihin. Lausunnoista ei kaikilta osin käy ilmi, millaisiin selvityksiin ja tietolähteisiin lausunnonantajien käsitykset perustuvat. Tämän vuoksi hovioikeus ei anna lausunnoille painoarvoa asian ratkaisemisessa. Myöskään kirjallisena todisteena esitetty viranomaisten selvitys täytäntöönpanotilaisuudesta 18.8.2004 ja sen liitteenä olevat kahden lastenpsykiatrin muistiinpanot eivät anna aihetta päätyä toisenlaiseen päätelmään lasten mielipiteen aitoudesta.

Lakien esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja kirjallisuudessa viitatun kansainvälisen käytännön perusteella 12 vuoden ikäraja on merkityksellinen arvioitaessa lapsen vastustuksen merkitystä myös Haagin sopimuksen mukaisissa palautustilanteissa eikä ainoastaan kotimaisten huoltopäätösten täytäntöönpanossa. Hovioikeus katsoo, että lapsen huoltolain 46 §:n 2 momentin tulkinnan lähtökohtana on pidettävä täytäntöönpanolain 2 §:ää. Näin ollen lapsen palauttamiseen on vastoin 12 vuotta täyttäneen lapsen tahtoa ryhdyttävä vain poikkeuksellisessa tilanteessa, jollaisesta nyt ei ole kysymys. Joka tapauksessa 13 vuotta täyttänyt A on saavuttanut sellaisen kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota.

B on 10 vuotias. Hovioikeus on tullut vakuuttuneeksi siitä, että myös hän on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aiheellista kiinnittää huomiota. Lisäksi on käynyt selväksi, että lapset ovat kiintyneet toisiinsa ja heidän erottamisensa toisistaan olisi epäilemättä kummallekin lapselle haitallista. Myös tämä seikka puoltaa sitä, että asia ratkaistaan kummankin lapsen osalta samalla tavoin.

Perustuslain 9 §:n 3 momentissa kielletään Suomen kansalaisen luovuttaminen tai siirtäminen toiseen maahan vastoin tahtoaan. A ja B ovat Suomen kansalaisia. Koska tässä tapauksessa lasten mielipide on niin kehittynyt, että sille tulee antaa oikeudellista merkitystä, sanottu säännös suojaa heitä tässä lasten palauttamisen täytäntöönpanoon liittyvässä noutomenettelyssä.

Lasten vastustus noutotilanteessa on ollut vahvaa ja heidän perusteltu mielipiteensä selvä eikä asiassa ole tullut ilmi seikkoja, joiden johdosta vastustus olisi voitu jättää huomiotta. Myös noutotilanteen jälkeen ilmi tulleet seikat hovioikeuden toimittamassa lasten henkilökohtaisessa kuulemisessa ovat vahvistaneet tätä käsitystä. Henkilötodistelu on myös osoittanut, että lasten mieliala ennen noutotilannetta on ollut normaali, joten heidän käyttäytymisensä muuttumisen noutotilanteessa voidaan katsoa johtuneen tilanteen aiheuttamasta pelosta ja jännityksestä.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus päätyy siihen, että noutoon Ristijärvellä 20.10.2004 ei olisi saanut ryhtyä lasten vastustuksesta johtuen.

Siltä osin kuin C:n valituksessa on vedottu myös siihen, että täytäntöönpanossa ei ole noudatettu riittävää hienovaraisuutta, hovioikeus katsoo, ettei tältä osin ole aihetta enemmälti antaa lausuntoa.

Päätöslauselma

D:n valitus hylätään.

C:n valituksesta Kajaanin kihlakunnanvoudin noutoa ja sijoittamista koskeva ratkaisu ja Kajaanin käräjäoikeuden päätös kumotaan. A ja B määrätään heti palautettavaksi C:n huostaan.

C vapautetaan korvaamasta D:n oikeudenkäyntikuluja.

Valtion varoista maksetaan asianajaja V:lle palkkioksi C:n avustamisesta hovioikeudessa asian hoitamisen edellyttämän kohtuulliseksi harkitun työmäärän perusteella, palkkion osalta hyväksyen vaatimuksen 20 prosentin korotuksesta asian kiireellisyyden ja poikkeuksellisen vaikeuden vuoksi,

  • valituksen tekemisestä täydennyksineen (8 tuntia) 873,60 euroa
  • vastauksen tekemisestä (1 tunti) 109,20 euroa
  • valmistautumisesta pääkäsittelyyn (3 tuntia) 327,60 euroa
  • pääkäsittelystä (19 tuntia) 2.139,60 euroa
  • matka-ajalta (6 tuntia) 518,40 euroa ja

korvaukseksi matkakuluista 383,84 euroa ja majoittumiskustannuksista 77 euroa sekä arvonlisäveron määrä 973,09 euroa.

V:lle käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa maksettavaksi määrätyt määrät jäävät oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 ja 8 a §:n nojalla valtion vahingoksi. Valtion varoista asiassa maksettavaksi määrätyt todistelukustannukset jäävät myös valtion vahingoksi.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Jorma Lumiala, Pertti Jokinen ja Riitta-Liisa Hietala
Valmistelija Tuulikki Räsänen

Lainvoimaisuustiedot:

Valituslupa myönnetty 8.12.2004

Korkeimman oikeuden ratkaisu 21.12.2004 KKO:2004:129

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.