Helsingin HO 17.12.2004 4865

Rangaistukseen tyytyminen, Muutoksenhakuoikeus, Vastavalitus

TIIVISTELMÄ OIKEUSKYSYMYKSEN RATKAISUSTA

Vankeusrangaistukseen tuomittu vastaaja, jonka käräjäoikeus oli määrännyt pidettäväksi edelleen vangittuna, oli rangaistuslaitoksen johtajalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoasetuksen 6 §:n mukaisesti tekemällään ilmoituksella tyytynyt käräjäoikeuden tuomioon ja suostunut rangaistuksen täytäntöönpanoon. Syyttäjä ilmoitti sen jälkeen tyytymättömyyttä tuomioon ja haki siihen muutosta. Vastaaja teki tämän jälkeen vastavalituksen. Vastaajan katsottiin tyytymisensä johdosta menettäneen myös vastavalitusoikeutensa syyksilukemisen ja rangaistusseuraamuksen osalta.

Äänestys

Hovioikeuden vähemmistö katsoi, ettei vastaaja ollut tyytymisilmoituksellaan menettänyt oikeuttaan vastamuutoksenhakuun.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 6.2.2004

Käräjäoikeus tuomitsi vastaaja A:n muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta kolmen vuoden yhteiseen vankeusrangaistukseen.

Rangaistukseen tyytyminen

A, jonka käräjäoikeus oli määrännyt pidettäväksi edelleen vangittuna, tyytyi rangaistuslaitoksen johtajalle vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoasetuksen 6 §:n mukaisesti tekemällään ilmoituksella käräjäoikeuden tuomioon ja suostui rangaistuksen täytäntöönpanoon.

Valitus ja vastavalitus

Syyttäjä ilmoitti tyytymättömyyttä tuomioon ja haki siihen muutosta. Vastaaja teki vastavalituksen. Syyttäjä vaati valituksessaan, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan. Vastavalituksessaan A vaati muun ohessa, että hänen syykseen luetaan törkeän huumausainerikoksen sijasta enintään huumausainerikos ja rangaistusta alennetaan. Syyttäjä vastasi vastavalitukseen ja vastusti A:n muutosvaatimuksia.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.12.2004

Hovioikeus lausui A:n vastavalitusoikeuden osalta perusteluinaan seuraavaa.

Vangitun tyytymisilmoitusta koskevan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n mukaan asian takia vangittuna oleva henkilö voi ilmoittaa rangaistuslaitoksen johtajalle tyytyvänsä tuomioon siltä osin kuin hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen. Tällöin rangaistuksen täytäntöönpano saadaan aloittaa heti, vaikka tuomittu muilta osin tai muu asianosainen valittaa tuomiosta. Tyytymisilmoitusta ei ole katsottu voitavan enää myöhemmin pätevästi peruuttaa (ks. KKO 1974 II 75 ja KKO 1984 II 55, vrt. KKO 2002:1).

Vangitun tyytymisilmoitus perustuu hänen omaan haluunsa aloittaa rangaistuksen täytäntöönpano.

Vastavalitusoikeutta koskevan 1.10.2003 voimaan tulleen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta. Lainvalmistelutöiden mukaan vastavalitus ei edellytä tyytymättömyyden ilmoittamista, koska vastavalituksen tekevä asianosainen on nimenomaan ollut valmis tyytymään käräjäoikeuden ratkaisuun ja saa aiheen valitukseen vastapuolen valituksesta (HE 91/2002 vp s. 36).

Vastavalitusoikeus antaa asianosaiselle oikeuden vastapuolen reagoinnin johdosta valitusmääräajan jälkeenkin valittaa käräjäoikeuden tuomiosta, vaikka hänen aikomuksenaan on alun perin ollut tyytyä tuomioon.

Vangitun tyytymisilmoituksen ja vastavalitusoikeuden välistä keskinäistä suhdetta arvioitaessa on otettava huomioon, että vangittu tekee tyytymisilmoituksen tietoisena vastapuolena olevan syyttäjän tai asianomistajan mahdollisuudesta vielä valitusajan kuluessa hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Tällä perusteella ei siten ole aihetta myöntää tyytymisilmoituksen tehneelle vastaajalle valitusoikeutta, vaikka syyttäjä sittemmin onkin hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon, vaan hänen on katsottava tuolloin luopuneen vastavalitusoikeudestaan. Kun tyytyminen käräjäoikeuden tuomioon ja luopuminen muutoksenhakuoikeudesta syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta on ollut vapaaehtoista ja kun vastavalitusjärjestelmän voimaantulo ei ole millään tavoin vähentänyt A:n oikeuksia aikaisempaan muutoksenhakujärjestelmään verrattuna, ei vastavalitusmahdollisuuden epääminen rangaistukseen tyytyneeltä A:lta loukkaa myöskään hänen perusoikeuksiaan.

Näillä perusteilla hovioikeus jätti A:n vastavalituksen syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta tutkimatta.

Ratkaistessaan asian muilta osin hovioikeus jätti sen käräjäoikeuden tuomion varaan.

Vahvennettu istunto

RangTpL 2 luku 1 § 2
VankRangTpA 6 §
OK 25 luku 14a § 1

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Lauri Melander (eri mieltä), Lauri Nouro, Martti Harsia, Heikki Juusela, Risto Jalanko (eri mieltä), Merja Halme-Korhonen, Tapio Vanamo (eri mieltä)

Esittelijä Antti Vuori-Karvia

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT

Hovioikeudenneuvos Tapio Vanamo:

Käsittelyratkaisun viiden ensimmäisen kappaleen osalta olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö. Sen jälkeen lausun seuraavaa.

Vangitun tyytymisilmoituksen ja vastavalitusoikeuden välistä keskinäistä suhdetta arvioitaessa on lähdettävä siitä, että oikeus hakea muutosta on jokaiselle taattu perusoikeus. Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeus hakea muutosta sekä muut oikeudenkäynnin takeet turvataan lailla.

Vastavalitusoikeuden säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 91/2002 vp) mukaan vastamuutoksenhaku täyttää hyväksyttäviä tehtäviä oikeudenkäyntijärjestyksessä. Aineellinen oikeudenmukaisuus voi toteutua tehostetusti, kun vastamuutoksenhaku on mahdollista. Muutoksenhakutuomioistuin voi silloin tarkastella asiaa yhtä laajalti kuin alioikeus (s. 29). Vastavalitus voi koskea alioikeuden tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus. Vastavalituksen tällainen kohdentaminen vapaasti asianosaisten välillä esitettyihin vaatimuksiin on menettelyn tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen kannalta eduksi (s. 36).

Vastavalitusoikeutta koskevat säännökset ovat tulleet voimaan 1.10.2003. Tuossa yhteydessä ei ole muutettu vangitun tyytymisilmoitusta koskevia säännöksiä. Tämän ei kuitenkaan voida katsoa merkitsevän sitä, että tuomioon tyytymistä koskevien säännösten soveltamisala olisi laajentunut niin, että säännöksissä tarkoitettu tyytyminen tarkoittaisi myös vastavalitusoikeudesta luopumista.

Vangittu tekee tyytymisilmoituksen tietoisena siitä, että vastapuolena oleva syyttäjä tai asianomistaja voi vielä valitusajan kuluessa hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon. Tyytyminen käräjäoikeuden tuomioon ja luopuminen muutoksenhakuoikeudesta syyksilukemisen ja rangaistuksen osalta on vapaaehtoista. Näiden seikkojen ei kuitenkaan voida katsoa merkitsevän sitä, että vangitulla ei enää syyttäjän tai asianomistajan muutoksenhaun johdosta olisikaan oikeutta vastamuutoksenhakuun.

Edellä olevan perusteella päädyn katsomaan perusoikeusmyönteisen tulkinnan ja vastavalitusoikeudelle lain esitöissä esitettyjen perustelujen johtavan siihen, että tuomioon tyytyminen rangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ei ole esteenä vastavalituksen tekemiselle. A on siten käsillä olevassa tapauksessa ollut oikeutettu vastavalituksen tekemiseen, minkä vuoksi vastavalitus on tutkittava.

Tutkiessani A:n vastavalituksen katson pääasiaratkaisun osalta, ettei ole aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen. Muutoin olen pääasiaratkaisun osalta samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Hovioikeudenneuvos Risto Jalanko:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Vanamo.

Presidentti Lauri Melander:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Jalanko.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.