Rovaniemen HO 27.12.2002 856

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti, Oikeudenkäynnin kesto, Veropetos

Esittelypäivä 13.12.2002

Diaarinumero R 01/457
Esittelypäivä 13.12.2002
Taltionumero 856
Antamispäivä 27.12.2002

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:lle on vaadittu rangaistusta huhtikuussa 1998 tehdystä veropetoksesta. Syyttäjä on väittänyt, että A oli huhtikuussa 1998 tuonut tullaamatta maahan Ruotsista ostamansa ja siellä rekisteröidyn henkilöauton ja käyttänyt sitä liikenteessä, vaikka hän asui vakinaisesti Suomessa, ja siten aiheuttanut autoveron ja arvonlisäveron määräämättä jättämisen eli välttänyt maahantuontiveroja 74 287 markkaa. Haastehakemus asiassa on saapunut käräjäoikeuteen 21.1.1999. Haastehakemus on annettu tiedoksi A:lle 11.2.1999.

A on myöntänyt syytteen tapahtumainkulun oikeaksi. A on kiistänyt syytteen maahantuontiverojen määrän osalta, koska maahantuontiverojen määrän perusteena ollut Tornion piiritullikamarin 27.11.1998 antama autoveropäätös oli ollut Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 95 artiklan vastainen. Käräjäoikeus on 15.6.2001 tuominnut A:n rangaistukseen veropetoksesta syytteen mukaisesti ja määrännyt hänet maksamaan vahingonkorvauksena Tullihallitukselle edellä mainitut 74 287 markkaa korkoineen.

A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen ja vaatinut edelleen, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään, koska Suomen autoverolainsäädäntö oli Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastainen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 19.9.2002 antanut maahan tuotujen käytettyjen ajoneuvojen verotusta koskevan tuomion asiassa C-101/00, jonka Suomen korkein hallinto-oikeus oli saattanut yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Hovioikeus on 19.9.2002 pyytänyt syyttäjältä lausumaa siitä, oliko edellä mainitulla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiolla syyttäjän näkemyksen mukaan vaikutusta arvioitaessa veropetoksen tunnusmerkistön täyttymistä, vältetyksi väitetyn autoveron ja arvonlisäveron määrää sekä vahingonkorvauksen määrää A:ta koskevassa rikosasiassa.

Syyttäjä on lausumassaan 16.10.2002 todennut, että kyseisellä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisulla ei ollut merkitystä, koska A oli joka tapauksessa velvollinen maksamaan auton maahantuonnista johtuvat verot ja maksut, jotka saattoivat olla vähäisemmät kuin Tornion piiritullikamarin autoveropäätöksessä 27.11.1998. Autoveron ja arvonlisäveron sekä vahingonkorvauksen määrän osalta syyttäjä on viitannut Tornion tullin tulliasiamiehen lausuntoon. Siinä todetaan, että korkein hallinto-oikeus ei ollut vielä ratkaissut sitä asiaa, jossa se oli pyytänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Päätös oli odotettavissa aikaisintaan vuoden vaihteessa. Veron määrää ei voitu arvioida ennen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Todennäköistä oli, että A:n verojen määrä tulee alenemaan.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Edelleen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun päätetään häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. A:ta vastaan on nostettu syyte veropetoksesta lähes neljä vuotta sitten eli asia on ollut vireillä jo lähes kyseiselle rikokselle säädetyn viiden vuoden vanhentumisajan. A on jo käräjäoikeudessa kiistänyt syytteen sillä perusteella, että Suomen autoverotus on Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen vastainen. Suomen valtio on 19.9.2002 saanut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta asiaa koskevan ratkaisun. Syyttäjä on todennut sen johdosta, että A:n välttämien verojen määrä on todennäköisesti pienempi kuin syytteessä väitetty määrä. Syyttäjä ei ole pystynyt sitä vieläkään tarkemmin tässä vaiheessa määrittämään.

Harkittaessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa on otettava huomioon, että A:ta vastaan on nostettu syyte veropetoksesta lähes neljä vuotta sitten. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu 19.9.2002 asiassa C-101/00 tukee A:n väitettä siitä, että Tornion piiritullikamarin 27.11.1998 antama autoveropäätös on ollut Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 95 artiklan vastainen. Tästäkään huolimatta virallisen syyttäjän syytteen keskeisenä tunnusmerkistötekijänä olevan veron määrää ei ole vielä lokakuussa 2002 määritetty. Sen vuoksi hovioikeus katsoo, että A:ta vastaan ajettu rikosasia ei ole tullut käsitellyksi tuomioistuimessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Näillä perusteilla hovioikeus hylkää syytteen ja rikokseen perustuvat korvausvaatimukset kokonaisuudessaan.

Hovioikeus toteaa, että vältetyn autoveron ja arvonlisäveron määrää koskeva asia on A:n osalta vireillä Helsingin hallinto-oikeudessa, joten mahdolliset maahantuontiverot ovat syytteen hylkäämisestä huolimatta perittävissä hallinnollisessa menettelyssä.

Ratkaisu

Hovioikeus hylkäsi A:ta vastaan ajetun syytteen veropetoksesta ja vapautti A:n velvollisuudesta maksaa Tullihallitukselle vahingonkorvausta.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 11.6.2004 KKO:2004:58

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.