Rovaniemen HO 28.09.1999 619

Tulkkauskulujen korvausvelvollisuus valtiolle

Esittely 25.8.1999

Diaarinumero R 99/308
Esittely 25.8.1999
Taltionumero 619
Antopäivä 28.9.1999

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Oulun käräjäoikeus oli 6.5.1999 (nro 829) tuomitessaan A:n pahoinpitelystä velvoittanut A:n korvaamaan valtiolle sen varoista A:n tulkkina toimineelle B:lle maksetun palkkion ja syyttäjän todistajana kuullun C:n tulkkina toimineelle D:lle maksetun palkkion.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut tulkkauskulut 1.084 markkaa.

Vaatimuksensa perusteena syyttäjä on esittänyt, että A oli rikoksesta syytettynä oikeutettu Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 e-kohdan nojalla saamaan maksutta tulkin apua. Lisäksi A:n velvoittaminen korvaamaan valtiolle todistajan kuulemisessa tarvitulle tulkille maksettu palkkio oli ihmisoikeussopimuksen hengen vastaista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kielilain 4 §:n 2 momentin mukaan asioita suullisesti käsiteltäessä tuomioistuimessa on tarvittaessa käytettävä tulkkia. Kielilain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n mukaan asian suullisessa käsittelyssä puheenjohtaja hoitaa tulkitsemisen tai ellei tämä ole mahdollista, tulkki on hankittava valtion kustannuksella. Tätä noudatetaan myös siinä tapauksessa, että virallisen syyttäjän vireillepanemassa rikosasiassa joku asiallisista ei osaa käyttää suomea tai ruotsia.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 e-kohdan mukaan syytetyllä on oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 28.11.1978 antamassaan ratkaisussa A-29 tapauksessa Luedicke, Belkacem ja Koc sekä 21.2.1984 antamassaan ratkaisussa A-73 tapauksessa Öztürk vahvistanut, että kyseinen säännös maksuttomasta tulkin avusta tarkoittaa, ettei juttunsa hävinnyttäkään syytettyä voida velvoittaa korvaamaan valtiolle tulkin käyttämisestä aiheutuneita kuluja.

Todistajana kuultu C ei ole puhunut eikä ymmärtänyt oikeudenkäyntikieltä, joten hänen kuulemisensa on edellyttänyt tulkin käyttämistä. Tulkin palkkio on kielilain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 6 §:n mukaan tullut korvata valtion varoista. Vaikka tulkin tarve on johtunut siitä, että todistaja ei ole osannut tuomioistuimen käsittelykieltä, on tulkin käyttämisen katsottava myös liittyvän Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 d-kohdasta ilmenevään vastaajan oikeuteen kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan. Näin ollen syytetyn velvoittaminen korvaamaan valtiolle syyttäjän todistajan kuulemisesta aiheutuneet tulkkauskulut on myös 6 artiklan 3 d- ja e-kohdista ilmenevien oikeusperiaatteiden vastaista.

Näillä perusteilla A:ta ei voida oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n nojalla velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista maksettuja tulkkien palkkioita.

Ratkaisu

A vapautettiin velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista maksetut tulkkauskulut 1.084 markkaa. Tulkkauskulut jäivät valtion vahingoksi.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.