Vaasan HO 12.05.1995 649

Hakemusasia - Oikeudenkäyntikulut - Lapsen huolto - Lain sanamuodosta poikkeava laintulkinta - Laventava laintulkinta

KO oli ratkaissut A:n ja B:n välisen lapsen huoltoa ja asumista koskeneen hakemusasian B:n eduksi ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut. A:n valitettua HO:een HO pysytti pääasiaratkaisun, mutta kumosi KO:n kuluratkaisun.

Hakemusasioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n mukaan, mikäli mainitussa laissa ei toisin säädetä, hakemusasian käsittelyssä on soveltuvin osin noudatettava, mitä riita-asian käsittelystä alioikeudessa on voimassa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun oikeudenkäyntikuluja koskevat säännökset tulevat siten soveltuvin osin noudatettaviksi myös hakemusasioissa. Luvun 2 §:n mukaan, jos asia koskee oikeussuhdetta, josta lain mukaan ei voida määrätä muutoin kuin tuomioistuimen ratkaisulla, asianosaiset saavat pääsääntöisesti pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevasta asiasta voidaan sopia ja siitä voidaan antaa täytäntöönpanokelpoinen määräys sosiaalilautakunnan vahvistamassa sopimuksessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 § ei siten sananmukaisesti tulkiten koske lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa. Hallituksen esityksen (191/1993) mukaan 2 §:n tarkoittamia asioita ovat muun muassa isyyden kumoamista koskevat riita-asiat ja avioeroasiat.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tuomioistuimen on omasta aloitteestaan huolehdittava asian selvittämisestä muun muassa hankkimalla sosiaalilautakunnan lausunto, jollei se ollut ilmeisen tarpeeton. Tämän vuoksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat ovat rinnastettavissa sellaisiin 2 §:ssä tarkoitettuihin asioihin, joista ei voida määrätä muutoin kuin tuomioistuimen ratkaisulla. Hovioikeus katsoi, että mainittua säännöstä oli sen sanamuodosta huolimatta sovellettava myös lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeviin asioihin. Asianosaiset saivat näissä asioissa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ollut erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikuluja.

A ja B eivät olleet voineet sopia lapsensa huollosta ja asumisesta.
Molemmat olivat esittäneet perustellut näkemyksensä siitä, mitä lapsen etu tässä tapauksessa vaati. Huoltoa ja asumista koskevat kysymykset oli ratkaistu B:n vaatimusten mukaisesti, mutta A:n ei voitu katsoa perusteettomasti vastustaneen vaatimusta yhteishuollosta ja lapsen asumisesta B:n luona. Koska ei ollut esitetty muutakaan erityistä syytä oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle, B:n oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n pääsäännön mukaisesti pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

OK 21 luku 2 §

L hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa 20 §

HE 191/1993 s. 11-12

Ks. VaaHO D:S94/681, A:20.3.1995 KouHO:1994:7

Vrt. KKO:1997:64

Jäsenet: Björn Hagman, Kalervo Auerma, Jorma Latvala

Esittelijä: Liisa Männikkö

Lainvoimainen (LVT:1)

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.