14.9.2018

Maksu - Perus - ja ihmisoikeudet - Sosiaalihuolto - Terveydenhuolto

Laki sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista

Lakiesityksestä antamassaan lausunnossa oikeuskansleri totesi perustuslain 21 §:n turvaaman hyvän hallinnon ja siihen kuuluvan ennustettavuuden kannalta olevan erittäin perusteltua, että esityksellä koottaisiin asiakasmaksulakiin aikaisemmin asetuksentasoisesti säädetty ja osittain käytäntöön perustuva asiakasmaksujärjestelmä.

Oikeuskanslerin mukaan asiakasmaksuilla on merkitystä perustuslain 19 §:ssä säädetyn sosiaaliturvan toteutumiselle. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee lähtökohtaisesti osaltaan turvata henkilön oikeutta toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Asiakasmaksut eivät saa olla sellaisia, että tätä oikeutta toteuttavat palvelut siirtyisivät asiakkaan tavoittamattomiin. Laista tai sen perusteluista tulisi siten tarkemmin ilmetä ne yleiset periaatteet, joiden perusteella lakiesityksen euromääräisten maksujen suuruus on mitoitettu. Lakiehdotus on merkityksellinen myös perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden kannalta tarkasteltuna. Esityksen perusteluissa olisikin tarpeen vielä kootusti arvioida, johtaako laki yksilötasolla joissain erityisryhmissä palveluiden saatavuuden heikkenemiseen tai nopeisiin maksujen muutoksiin. 

Lakiesityksen mukaan lailla vahvistettaisiin asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä suhteessa toimeentuloturvaan. Oikeuskansleri piti tätä toimeentulotuen asemaa viimesijaisena etuutena vahvistavaa pyrkimystä sinänsä kannatettavana. Lausunnon mukaan lakiesityksessä ei kuitenkaan ole riittävästi esitetty sitä, miten maksujen alentamisen ja toimeentulotuen säännösten yhteensovittaminen käytännön tasolla toimii. Lakiehdotuksen säännökset eivät vielä esitetyssä muodossaan käytännön tasolla tavoita riittävää toimivuutta ja yksiselitteisyyttä eivätkä luo edellytyksiä hallinnollisen työn keventymiselle tai kustannussäästöille.

Oikeuskansleri totesi lakiesityksen perusteella jäävän epäselväksi, onko käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusta perittävä niin sanottu sakkomaksu korvaus siitä, että henkilölle on varattu tilaisuus sosiaali- tai terveyspalvelun saamiseen vai onko siinä kyse sanktioluonteisesta seuraamuksesta. Esityksen mukaan sakkomaksun voi periä myös yksityinen palveluntuottaja. Esityksessä ei kuitenkaan ole käsitelty sitä, voidaanko palveluntuottajan sakkomaksun perimistä pitää perusteltuna perustuslain 124 §:n valossa. Oikeuskansleri katsoi säännöksen palveluntuottajan sakkomaksun perimisestä olevan monessakin mielessä ongelmallinen ja erityisesti siinä tapauksessa, että yksityisellä palveluntuottajalla esityksen kategorisen sanamuodon mukaisesti olisi oikeus periä maksuja ulosottoteitse ilman tuomiota tai päätöstä.

Oikeuskansleri totesi lakiehdotuksen mukaisen oikaisuvaatimusmenettelyn lähtökohtaisesti soveltuvan lain edellyttämään oikeussuojaan. Muutoksenhakua koskevat säännökset olisi kuitenkin perusteltua tarkistaa kattavuudeltaan ja selkeydeltään sekä myös suhteessa eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallintolainkäyttölain uudistukseen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.