29.5.2018

Esteellisyys - Hovioikeus - Julkisuus

Hovioikeuden menettely pääkäsittelyistunnon tauolla

Kantelun mukaan hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon kuulunut tuomari oli hovioikeudessa käsitellyn rikosasian pääkäsittelyistunnon tauolla asianosaisten poistuttua istuntosalista käynyt selaamassa vastaajan pöydällä ollutta vastaajan muistikirjaa, joka sisälsi vastaajan muistiinpanoja. Väite perustui siihen, että vastaajan asianajaja oli kertomansa mukaan nähnyt tapahtuman ikkunasta istuntosalin ulkopuolelta. Tuomari oli omien sanojensa mukaan kiertänyt vastaajien pöytien takaa ja tarkastanut, että pöydille ei ollut jätetty luvatta äänitykseen soveltuneita laitteita. Tuomari ei nimenomaisesti kiistänyt asianajajan esittämää väitettä.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisella ei ollut perusteita kyseenalaistaa tuomarin ja asianajajan sinällään uskottavana pidettäviä kertomuksia. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä olennaista oli, että asianajajan esittämä väite muistikirjan selaamisesta piti sisällään sen tosiasian, että tuomari oli tarttunut vastaajan pöydällä olleeseen muistikirjaan ja tuomari oli tavalla tai toisella raottanut siinä olleita sivuja. Tuomarilla oli tällöin lähtökohtaisesti ollut mahdollisuus tehdä havaintoja muistikirjaan mahdollisesti sisältyneestä tekstistä tai muista merkinnöistä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi olevan selvää, että asianosaisen omalle pöydälleen istuntosaliin jättämiä asiakirjoja ei saa ryhtyä lukemaan istuntotauon aikana. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen päätöksessä mainituista syistä muutoinkaan ei ole asianmukaista tarkastaa asianosaisten pöytiä sillä tavoin, että esimerkiksi pöydällä olevien asiakirjojen sisällöstä on mahdollista tehdä havaintoja. Tällainen menettely on muun ohella omiaan herättämään oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen kohdistuvia epäilyjä ja jopa epäilyjä mahdollisesta tuomarin esteellisyydestä asian jatkokäsittelyssä.

Hankitusta selvityksestä päätellen asianosaiset olivat saaneet jättää tapauksessa tavaransa istuntosaliin pääkäsittelyn tauon ajaksi. Tuomarilla tai kenelläkään muullakaan oikeuden jäsenellä ei ilmennyt olleen minkäänlaisia epäilyjä siitä, että asianosaisten pöydille olisi ylipäätään jätetty luvatta äänitykseen soveltuvia laitteita, saati että tällainen laite olisi ollut toimintavalmiudessa. Puheenjohtaja totesi selvityksessään nimenomaisesti, ettei hän ollut antanut ohjeita äänitykseen soveltuvien laitteiden tarkastamisesta kysymyksessä olleen asian ratkaisseelle kokoonpanolle tai valmistelijalle. Tuomarin menettely oli näin ollen perustunut yksinomaan hänen omaan harkintaansa. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä erityisen arveluttavaa tuomarin menettelyssä oli, että tuomari oli kajonnut vastaajan omaisuuteen sillä tavoin, että hänellä oli lähtökohtaisesti ollut mahdollisuus tehdä havaintoja muistikirjaan mahdollisesti sisältyneestä tekstistä tai muista merkinnöistä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen ei pitänyt tuomarin menettelyä asianmukaisena, vaikka menettelyllä olisikin ollut tuomarin mainitsema sinällään ymmärrettävä tarkoitusperä. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi tuomarin menettelystä esittämänsä näkemykset tuomarin tietoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.