15.10.2010

Kuulustelu - Sananvapaus

Poliisikuulustelun tallentaminen kuulusteltavan toimesta

Kuulustelija oli kuulustelun aluksi todennut, ettei hän halunnut tulla työssään kuvatuksi ja tiedustellut, oliko asiassa epäiltynä kuulustellulla kantelijalla hallussaan tallennusvälineitä. Kantelijan vastattua myöntävästi kuulustelija oli pyytänyt häntä laittamaan nämä välineet pöydälle. Kantelija oli laittanut tallennusvälineet pöydälle ja ottanut ne kuulustelun jälkeen mukaansa. Kantelija pyysi oikeuskanslerin kannanottoa siihen, oliko kuulustelijalla ollut oikeus vaatia kantelijaa olemaan kuvaamatta ja nauhoittamatta kuulustelua.

Apulaisoikeuskansleri totesi ensiksi, että kantelijan ei voitu katsoa edellä mainitussa tilanteessa pelkästään tallennusvälineet pöydälle panemalla vapaaehtoisesti suostuneen kuulustelijan pyyntöön ja luopuneen kuulustelun tallentamisesta. Kuulustelija oli siten estänyt kantelijaa tallentamasta kuulustelua.

Apulaisoikeuskansleri totesi edelleen, että kantelijalla oli sinänsä ollut perustuslain 12 §:ssä ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ihmisoikeussopimuksen) 10 artiklassa taattu sananvapauteen perustuva oikeus kuulustelun kuvaamiseen ja äänittämiseen. Tätä oikeutta, joka ei tässä tapauksessa kuulunut sananvapauden ydinalueeseen, voitiin kuitenkin rajoittaa lailla, kun se oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi ja rikollisuuden estämiseksi.

Esitutkintalain 17 §:n 1 momentin nojalla rikoksesta epäilty on velvollinen saapumaan ja alistumaan kuulusteltavaksi. Kuulustelun toimitti ja sen ulkoisesta kulusta vastasi kuulustelun suorittava poliisimies noudattaen esitutkintalain säännöksiä. Esitutkinnassa tapahtuvan asian käsittely, kuten epäillyn kuulustelu, ei ollut julkista yleisölle. Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan esitutkinta-aineisto ja siten myös kuulusteluaineisto on esitutkinnan vireillä ollessa lähtökohtaisesti salaista. Julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla tämä aineisto voidaan pitää poliisin harkinnan mukaan salassa tutkinnan lopettamiseen saakka epäillyltäkin. Näin ollen epäilty ei voinut ilman kuulustelijan lupaa tallentaa kuulustelua. Tallentamisen rajoitus perustui lakiin ja rajoittaminen oli välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi ja rikollisuuden estämiseksi.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että kuulustelija ei ollut estämällä kantelijaa tallentamasta kuulustelua rajoittanut perustuslain tai ihmisoikeussopimuksen vastaisesti tämän sananvapautta eikä muutoinkaan menetellyt lainvastaisesti.

Pelkästään kuulustelijasta otetun yksittäisen valokuvan osalta apulaisoikeuskansleri totesi, että tällainen valokuva ei kuulunut salassa pidettävään esitutkinta-aineistoon. Mainitun valokuvan ottamiselle ei ollut edellisessä kappaleessa mainittuja sananvapauteen puuttumiseen oikeuttavia lakiin perustuvia rajoituksia. Koska kuulusteltavan tuli esitutkintalain mukaan alistua kuulusteltavaksi ja kuulustelija määrääsi kuulustelun kulusta, kuulustelija voi kuitenkin kieltää ainakin kuulustelua häiritsevän valokuvauksen.

Joka tapauksessa tuli ottaa huomioon, että valokuvan ottaminen yleisöltä suljetussa tilassa pelkästään kuulustelijasta kohdistui kuulustelijan henkilöön, hänen yksityisyytensä, jota suojattiin perustuslain 10 §:ssä sekä ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa.

Se, että henkilön kuvaaminen ei ollut rikoslain mukaan rangaistavaa, ei välttämättä tarkoittanut sitä, että kuvaaminen olisi sallittua ottaen erityisesti huomioon ihmisoikeussopimuksessa taattu yksityiselämän suoja. Kuvaamisen sallittavuutta arvioitaessa tulikin huomioida paitsi sananvapaus myös yksityiselämän suoja.

Kantelija oli tarkoittanut ottaa kuvan pelkästään kuulustelijasta. Kuulustelija ei ollut julkisuuden henkilö. Hänen kuvaamiseensa ei ollut ilmennyt liittyneen mitään yleisesti mielenkiintoa ja keskustelua herättävää aihetta. Kuulustelijan kuvaaminen ei siten kuulunut sananvapauden ydinalueeseen. Sen sijaan henkilön kuvan suoja kuului olennaisena osana yksityiselämän suojaan. Punnittaessa sananvapautta yksityiselämän suojaa vastaan olivat yksityiselämän suojan puolesta puhuvat seikat tässä tapauksessa sananvapautta painavampia. Sananvapauden oli väistyttävä yksityiselämän suojan tieltä. Näin ollen kantelijalla ei ollut sananvapauteen perustuvaa oikeutta kuvata kuulustelijaa. Sen vuoksi apulaisoikeuskansleri katsoi, ettei hänellä laillisuusvalvojana ollut aihetta puuttua tältäkään osin kuulustelijan menettelyyn.

Kantelu ei antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin toimenpiteisiin.

Perustuslaki 10 ja 12 §
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty yleissopimus(ihmisoikeussopimus) 8 ja 10 artikla
Viranomaisen julkisuudesta annetun lain 11 § 1 mom ja 2 mom 2 k sekä 24 § 1 mom 3 k
Esitutkintalaki 17 § 1 mom
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu 15.1.2009, Reklos ja Davourli v. Kreikka

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.