18.05.1999

Mielenterveyspotilas - Vamma - Vammaispalvelu

Vammaispalvelulain soveltamisesta mielenterveyspotilaisiin

VammaispalveluL 2, 3, 4 §
VammaispalveluA 5 §
SosiaalihuoltoL 20 §
SosiaalihuoltoA 9 §
MielenterveysL 5 §

KANTELUKIRJOITUS

Oikeuskanslerille 24.3.1998 osoittamassaan kirjoituksessa JK
on todennut kääntyneensä oikeuskanslerin puoleen sen johdosta,
että vammaispalvelulain ja -asetuksen tulkinnassa on syntynyt
ongelmallinen tilanne. Sosiaalitoimistojen mukaan vain liikuntavammaisuutta
pidetään korvauksiin oikeuttavana perusteena.
Kuitenkin mielenterveyslaissa mielenterveystyö on määritelty
terveyskeskusten ja sosiaalitoimistojen väliseksi yhteistyöksi.
Lisäksi sekä sosiaali- ja terveysministeriö että Sosiaali- ja
terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (STAKES), jotka
on määrätty säännösten tulkintoja hallinnoiviksi elimiksi,
ovat asettuneet mielenterveyspotilaiden oikeuksia puolustavalle
kannalle, koska mielenterveyslaissa on määräyksiä siitä,
että mielenterveyspotilaille kuuluvat samat oikeudet korvauksiin
kuin esimerkiksi liikuntavammaisille. Käytännössä mielenterveyspotilaat
kuitenkin jäävät vaille korvauksia.

Kirjoituksen mukaan, kun sosiaalitoimistojen kanta liikuntavammaisuudesta
ainoana korvausperusteena on vastoin paitsi
mielenterveyslakia myös vastoin mielenterveyspotilaiden oikeuksia
puolustavien viranomaisten kantaa, oikeuskanslerin tulisi
tutkia sosiaalitoimistojen päätösten lainmukaisuutta ja
ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin niin, että mielenterveyspotilaat
pääsisivät osallisiksi lainmukaisista korvauksista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISU

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vammaispalvelulain ja -asetuksen säännöksistä

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
annetun lain (vammaispalvelulaki, 380/1987) 2 §:n mukaan
vammaisella henkilöllä tarkoitetaan vammaispalvelulaissa
henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti
erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän
toiminnoista.

Vastuu palvelujen ja tukitoimien järjestämisestä on kunnalla.
Lain 3 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille
tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään
ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä
tarve edellyttää.

Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään
lain 4 §:n mukaan silloin, kun vammainen henkilö ei saa
riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksia muun lain
nojalla tai jos muun lain nojalla annettavan palvelun tai
etuuden saaminen viivästyy.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 5 §:n
(102/1995) nojalla kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja
järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä,
jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei
vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä
ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Mielenterveyslain säännöksistä

Mielenterveyslain (1116/1990) 5 §:ssä säädetään mielenterveyspalvelujen
yhteensovittamisesta. Säännöksen mukaan mielenterveyspalvelujen
järjestämisessä on sairaanhoitopiirin kuntainliiton
ja sen alueella toimivien terveyskeskusten yhdessä
kunnallisen sosiaalihuollon ja erityispalveluja antavien kuntainliittojen
kanssa huolehdittava siitä, että mielenterveyspalveluista
muodostuu toiminnallinen kokonaisuus.

Pykälän 2 momentin mukaan mielisairautta tai muuta mielenterveyshäiriötä
potevalle henkilölle on riittävän hoidon ja palvelujen
ohella yhteistyössä asianomaisen kunnan sosiaalitoimen
kanssa järjestettävä mahdollisuus hänen tarvitsemaansa lääkinnälliseen
tai sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvään tuki- ja
palveluasumiseen siten kuin erikseen siitä on säädetty.

Sosiaalihuoltolain ja -asetuksen säännöksistä

Sosiaalihuoltolain (710/1982) 20 §:n mukaan kotipalveluilla
tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon,
lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen
ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen
suorittamista tai niissä avustamista.

Sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 9 §:n mukaan kotipalveluina
järjestetään:
1) kodinhoitajan tai kotiavustajan antamaa kodissa tapahtuvaa
yksilön ja perheen työapua, henkilökohtaista huolenpitoa ja
tukemista; sekä
2) tukipalveluja, kuten ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-,
kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä
edistäviä palveluita.

Mielenterveyspotilaan oikeudesta etuuksiin

Vammaispalvelulain määritelmä vammaisesta henkilöstä ei rajaa
lain soveltamispiirin ulkopuolelle mielenterveyspotilaita. Tämä
on todettu myös sosiaali- ja terveysministeriön lausunnossa.
Vammaispalvelulaki on kuitenkin toissijainen. Mikäli vastaava
etuus on saatavissa muun lain nojalla, tämä laki on ensisijainen
ja vammaispalvelulain soveltaminen väistyy.

Mielenterveyslaki edellyttää sosiaali- ja terveyshuollon yhteistoimintaa.
Jossain määrin ongelmalliseksi kuitenkin jää
rajanveto siitä, mitkä palvelut ja tukitoimet kuuluvat sosiaali-
ja mitkä terveystoimen vastuualueelle. Tukitoimien selkiinnyttäminen
onkin sosiaali- ja terveysministeriön lausunnosta
ilmenevin hankkein vireillä. Ministeriö on myös todennut
vammaispalvelulain muutostarpeen.

Sosiaali- ja terveystoimen toiminnallisesta kokonaisuudesta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sen perusteella, mitä kertyneistä asiakirjoista ja erityisesti
sosiaali- ja terveysministeriön lausunnosta on käynyt ilmi,
totean, että asiassa ei varsinaisesti ole kysymyksenalaista
se, onko mielenterveyspotilas sairautensa perusteella oikeutettu
vammaispalvelulain mukaisiin korvauksiin, vaan se, tulisiko
kulloinkin esillä oleva korvauskysymys ensisijaisesti
ratkaista jonkun muun kuin vammaispalvelulain nojalla. Säännösten
soveltamistilanteessa, mikäli korvausta on haettu vammaispalvelulain
nojalla ja asiassa on päädytty kielteiseen
lopputulokseen, kielteisen päätöksen saajalla on oikeus hakea
päätökseen muutosta säännönmukaista muutoksenhakutietä käyttäen
ja näin saada selko korvausoikeudestaan vammaispalvelulain
nojalla.

Niiltä osin kuin K on vastineessaan viitannut mielenterveyslakiin,
totean, ettei kantelun perusteella ole osoitettavissa
tai asiassa muutoinkaan ole ilmennyt, etteikö edellä kohdassa
5.2. mainitun lainkohdan edellyttämä sosiaali- ja terveystoimen
toiminnallinen kokonaisuus olisi säännösten soveltamiskäytännössä
vakaana tavoitteena. Tätä näkemystä tukee ministeriön
lausunnosta ilmenevät hankkeet.

Lopputoteamus

Edellä olevaan viitaten katson, ettei JK:n kirjoitus tässä
vaiheessa vaadi muita toimenpiteitä puoleltani kuin että saatan
sosiaali- ja terveysministeriön tietoon käsitykseni siitä,
että mielestäni vammaispalvelulain soveltaminen käytännössä
saattaisi ratkaisevasti helpottua ja myös muutoksenhakemisen
tarve sosiaaliviranomaisten tekemiin päätöksiin vähentyä, jos
laista selkeästi ilmenisi, että vammaispalvelulain tarkoittama
sairaus voi olla joko fyysistä tai psyykkistä sairautta.

Edellä mainitussa tarkoituksessa lähetän tämän päätöksen sosiaali-
ja terveysministeriölle tiedoksi.

Päätös lähetetään tiedoksi myös Mielenterveyden Keskusliitto
ry:lle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.