Vainoamisesta tuli rangaistavaa - sananvapausrikoksia koskevat säännökset täsmentyivät

Rikoslakiin lisätty vainoamisen kieltävä rangaistussäännös tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Myös viestintärauhan rikkomisesta tuli rangaistava teko. Samassa yhteydessä sananvapausrikoksia koskevia säännöksiä täsmennettiin niin, että niiden soveltaminen jatkossa paremmin vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.

Vainoaminen rangaistavaksi

Uuden säännöksen mukaan vainoamiseen syyllistyy henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Rikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä nostaa siitä syytteen, vaikka asianomistaja ei vaatisi rangaistusta.

Vainoamisen kriminalisointia edellyttää naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus. Vaikka voimassa olevat laitonta uhkaamista ja lähestymiskiellon rikkomista koskevat rangaistussäännökset ovat jo suurelta osin kattaneet yleissopimuksen velvoitteet, rangaistavuuden ala ei ole ollut riittävä.

Suojaa häirintäviestinnältä

Rikoslain uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös kattaa lähtökohtaisesti kaikki viestintävälineisiin lähetettävät häirintäviestit. Viestintärauhan rikkomiseen syyllistyy se, joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää toiselle viestejä tai soittaa niin, että teko on omiaan aiheuttamaan hänelle huomattavaa häiriötä tai haittaa. Teko on asianomistajarikos eli uhrin on vaadittava tekijälle rangaistusta. Rangaistus viestintärauhan rikkomisesta on sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Säännös laajentaa häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja matkapuhelinhäirinnästä muihinkin viestintävälineisiin, eikä rangaistavuus ole sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan kotirauhan piirissä.
Rangaistukset yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta lievenevät

Niin sanotuissa sananvapausrikoksissa on yleensä kysymys sananvapauden ja yksityisyyden tai kunnian suojan välisestä ristiriidasta. Vaikeita tulkintatilanteita voi liittyä toisinaan esimerkiksi tiedotusvälineiden julkaisemiin juttuihin.

Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita, joissa Suomen on katsottu sananvapautta ja yksityiselämän tai kunnian suojaa koskeneissa oikeusjutuissa loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua sanan- ja ilmaisunvapautta. Ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt vankeusrangaistuksen uhkaa ilmaisunvapausrikoksissa sananvapauden kanssa yhteensopivana vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Vuoden 2014 alusta voimaan tulleiden säännösten mukaan yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta voidaan jatkossa tuomita vain sakkoa. Rangaistus törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta on kuitenkin sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Kunnianloukkausta ei enää pidetä törkeänä sillä perusteella, että teko on tehty joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville.

Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottamiseksi yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevaan säännökseen lisätään rangaistavuutta rajoittava uusi lauseke. Rikoksena ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Asian arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa ilmaisun sisältö ja toisten oikeudet. Punninta voi koskea muun muassa rikoksentekijän henkilöllisyyttä koskevien tietojen esittämistä uutisoinnissa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että yleistä kiinnostusta herättävään keskusteluun puuttumiselle tulee olla painavat perusteet. Nyt hyväksytyn lakiesityksen perusteluissa korostetaan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön seuraamisen tärkeyttä tuomioistuimissa.

Kunnianloukkausrikokset ja yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevat rikokset ovat jatkossakin asianomistajarikoksia. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin nykyiseen tapaan antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.