Työaikojen vaaratekijät arvioitava ja selvitettävä kesäkuun alusta lähtien - mitä tulee ottaa huomioon?

Työturvallisuuslakia on täsmennetty siten, että työajat on nimenomaisesti mainittu yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava.

TTL 10 §:n täsmentämisen tarkoituksena on parantaa työn vaarojen selvittämistä ja arviointia siten, että myös työajoista johtuvat haitta- ja vaaratekijät tulisivat aikaisempaa paremmin huomioon otetuiksi vaarojen selvittämisessä ja arvioimisessa.

Työtapaturmien sekä työperäisten vammojen ja sairauksien on todettu lisääntyvän, kun viikoittainen työaika ylittää 40 tuntia. Tapaturmariskin suuruuteen vaikuttaa työajan keston lisäksi työn tauottaminen.

Ottamalla huomioon työaikoihin liittyvät haitta- ja vaaratekijät voidaan tehokkaammin ehkäistä sairauspoissaoloja ja tapaturmia sekä lisätä työssä jaksamista.

Lainsäädännölliseen ratkaisuun on päädytty työmarkkinoiden keskusjärjestöjen aloitteesta.

Keskusjärjestöjen välisessä syksyllä 2011 laaditussa raamisopimuksessa edellytettiin, että työsuojelulainsäädäntöä täsmennetään siten, että työaikojen kuormitustekijät ja niiden vaikutus työkykyyn ja työssä jaksamiseen selvitetään etukäteen.
Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

TTL 10 §:n säännöksen 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan työajoista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät on ymmärrettävä laajasti. Työajoilla tarkoitettaisiin työ- ja lepoaikoihin liittyviä asioita kuten yötyötä, vuorotyötä, ylityötä ja riittäviä lepotaukoja, mutta myös muuta työntekijän työhön sidottuna oloa koskevaa aikaa.

Vaarojen arvioinnissa huomioon otettavan työhön sidonnaisuuden tulee kuitenkin olla työnantajan toimenpiteistä johtuvaa. Työhön sidottuna oloa koskevaa aikaa olisi esimerkiksi matkustaminen, jonka ei pääsääntöisesti katsota kuuluvaan työaikaan. Työhön sidonnaisuuden piiriin lukeutuisivat myös ne tilanteet, joissa työnantaja edellyttää työntekijän vastaavan puhelimeen tai sähköposteihin varsinaisen työaikansa ulkopuolella.

Työnantajan tulisi työaikojen osalta ottaa vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa työn ja toiminnan luonteesta riippuen huomioon esimerkiksi seuraavia seikkoja:

- työpäivien pituus,
- työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta,
- kokonaistyöaika,
- peräkkäisten työvuorojen toistuvuus,
- työvuorojen kiertosuunta,
- ylityöt ja niiden määrä,
- työn suorittamisajankohta,
- työaikojen ennakoitavuus,
- työhön sidonnaisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus sekä
- työntekijöiden mahdollisuus riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja niiden välillä.

Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden selvittämistä ja arviointia ei tule toteuttaa erillisenä muista haitta- ja vaaratekijöistä, vaan kaikki työhön liittyvät haitta- ja vaaratekijät tulee ottaa selvittämisessä ja arvioinnissa huomioon. Tämä siksi, jotta myös eri haitta- ja vaaratekijöiden keskinäiset vaikutukset tulevat selvitetyiksi ja arvioiduiksi.

Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden selvittämisessä tarvittavia tietoja saa muun muassa työaikakirjanpidosta, vuoroluetteloista, ajopiirturista sekä suoraan työntekijöiltä, esim. työaikakyselyjen kautta. Työntekijän työmatkoista saa tietoa puolestaan esimerkiksi taloushallinnon dokumenteista. Työnantaja voi hyödyntää vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa myös työterveyshuoltoa, sillä hyvään työterveyshuoltoon kuuluu muun muassa poikkeavista työajoista johtuvien terveyshaittojen ennaltaehkäisy ja tunnistaminen.

Työntekijälle annettava opetus ja ohjaus

TTL 14 §:n 2 momentissa viitataan Euroopan yhteisön yleisen tutkintojen tunnustamisjärjestelmän voimaanpanosta annettuun lakiin (1597/1992), joka on kumottu ammattipätevyyden tunnustamisesta annetulla lailla (1093/2007). Pykälän viittaussäännös on muutettu vastaamaan voimassa olevaa lakia. Muutos on luonteeltaan tekninen.

Ensiapu- ja pelastushenkilöiden nimeäminen

TTL 47 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta nimetä ensiapu-, palontorjunta- ja pelastustoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi yksi tai useampi työntekijä, jollei työnantaja ole pelastustoimilaissa (561/1999) tarkoitetussa suunnitelmassa osoittanut suojeluhenkilöstöä vastaaviin tehtäviin. Pelastustoimilaki on kumottu pelastuslailla (468/2003). Tämä laki on puolestaan kumottu 1 päivänä heinäkuuta 2011 voimaan tulleella pelastuslailla (379/2011). Pykälän viittaussäännös on muutettu vastaamaan voimassa olevaa lakia. Muutos on luonteeltaan tekninen.

Hyötyjä ja kustannuksia

Lain mukainen vaarojen selvittäminen ja arviointi on työnantajille sitä koskevien kustannusten osalta huomattava velvollisuus. Muutos ei kuitenkaan merkittävästi enää lisää työnantajien kustannuksia tältä osin, sillä se täsmentää työnantajan jo nykyisin noudatettavaksi säädettyä velvollisuutta vaarojen selvittämiseen ja arviointiin. Osa työnantajista ottaa jo nykyisellään työaikoihin liittyvät haitta- ja vaaratekijät vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa huomioon. Niidenkään työnantajien, jotka eivät ole tätä aiemmin tehneet tai ovat tehneet sen riittämättömällä tavalla, kustannusten ei uskota kasvavan merkittävästi.

Työaikoihin liittyvien vaarojen selvittäminen ja arviointi toisaalta myös hyödyttävät työnantajaa. Haittojen ja vaarojen poistamisen seurauksena pitäisi olla vähemmän sairauspoissaoloja ja suotuisampi tapaturmakehitys.

Työaikaa koskevat järjestelyt vaikuttavat työntekijöiden työtyytyväisyyteen ja sitä kautta myös organisaation tehokkuuteen. Työhönsä tyytyväiset työntekijät ovat tuottavampia.

Muutoksen positiiviset vaikutukset ovat vähäisemmät niillä työpaikoilla, joilla työajoista johtuvat haitta- ja vaaratekijät ovat jo aiemmin tulleet vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa riittävästi huomioon otetuiksi. Esityksen taloudellisten hyötyjen ja haittojen esittäminen luotettavalla tavalla täsmällisesti ei ole mahdollista.

Lainmuutos on valmisteltu STM:ssä. Esitys on käsitelty ja hyväksytty yksimielisesti työturvallisuussäännöksiä valmistelevassa neuvottelukunnassa, jossa ovat edustettuina keskeisimmät työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä muut yhteistyötahot.

Laki tuli voimaan 1. kesäkuuta 2013.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.