41/2012

Annettu: 28.06.2012

Valtioneuvoston asetus lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta sekä pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain (229/2012) 2 §:n nojalla:

1 §

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta New Yorkissa 25 päivänä toukokuuta 2000 tehty valinnainen pöytäkirja tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012 niin kuin siitä on sovittu.

Eduskunta on hyväksynyt pöytäkirjan 13 päivänä maaliskuuta 2012 ja tasavallan presidentti on ratifioinut sen 11 päivänä toukokuuta 2012. Ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan 1 päivänä kesäkuuta 2012.

2 §

Pöytäkirjan muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.

3 §

Lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettu laki (229/2012) tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012.

Ahvenanmaan maakuntapäivät on hyväksynyt lain voimaantulon maakunnassa.

4 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012.

Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2012

Sopimusteksti

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta

Tämän pöytäkirjan sopimusvaltiot, jotka

katsovat, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen päämäärien ja määräysten, erityisesti 1, 11, 21, 32, 33, 34, 35 ja 36 artiklan, täytäntöönpanon edistämiseksi olisi tarkoituksenmukaista laajentaa toimenpiteitä, joihin sopimusvaltioiden tulisi ryhtyä taatakseen, että lapsia suojellaan lasten myynniltä, lapsiprostituutiolta ja lapsipornografialta,

katsovat myös, että lapsen oikeuksien yleissopimuksessa tunnustetaan lapsen oikeus tulla suojelluksi taloudelliselta hyväksikäytöltä sekä sellaiselta työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai ruumiilliselle, henkiselle, moraaliselle tai sosiaaliselle kehitykselleen,

ovat vakavasti huolestuneita merkittävästä ja kasvavasta kansainvälisestä lapsikaupasta, jonka tarkoituksena on lasten myynti, lapsiprostituutio tai lapsipornografia,

ovat syvästi huolestuneita laajalle levinneestä ja jatkuvasta seksiturismista, jolle lapset ovat erityisen alttiita, koska se edistää välittömästi lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa,

tiedostavat, että tietyt erityisen haavoittuvat ryhmät, mukaan luettuina tytöt, ovat muita suuremmassa vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, ja että tyttöjen osuus kaikista seksuaalisesti hyväksikäytetyistä on suhteettoman suuri,

ovat huolestuneita siitä, että lapsipornografiaa on yhä enemmän saatavilla internetin ja muun kehittyvän teknologian välityksellä, ja palauttavat mieleen internetin välityksellä levitettävän lapsipornografian vastaisen kansainvälisen konferenssin, joka järjestettiin Wienissä vuonna 1999, ja erityisesti sen päätelmät, joissa vaaditaan, että lapsipornografian tuotanto, jakelu, vienti, lähettäminen, tuonti, tahallinen hallussapito ja mainostaminen säädetään maailmanlaajuisesti rangaistaviksi teoiksi, ja korostetaan hallitusten ja internet-teollisuuden välisen yhteistyön ja kumppanuuden tiivistämisen merkitystä,

uskovat, että lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian lopettamista voidaan helpottaa lähestymällä kokonaisvaltaisesti näihin ilmiöihin vaikuttavia tekijöitä, joita ovat muun muassa olojen kehittymättömyys, köyhyys, taloudellinen eriarvoisuus, epäoikeudenmukainen sosiaalis-taloudellinen rakenne, perheiden ongelmat, koulutuksen puute, kaupunkien ja maaseudun välinen muuttoliike, sukupuoleen perustuva syrjintä, aikuisten vastuuton seksuaalinen käyttäytyminen, haitalliset perinteet, aseelliset selkkaukset ja lapsikauppa,

uskovat myös, että pyrkimykset lisätä yleistä tietoisuutta ovat tarpeen, jotta lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian kysyntää kuluttajien keskuudessa voidaan vähentää, ja että on tärkeää vahvistaa kaikkien asiaan liittyvien tahojen maailmanlaajuista kumppanuutta ja parantaa kansallisen tason lainvalvontaa,

panevat merkille lasten suojeluun liittyvien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen määräykset, mukaan luettuina Haagin yleissopimus lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa, yksityisoikeuden alaa koskeva Haagin yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta, Haagin yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta laista, toimenpiteiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä vanhempain vastuuseen ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa, ja ILO:n yleissopimus nro 182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi,

pitävät rohkaisevana lapsen oikeuksien yleissopimukselle ilmaistua laajaa tukea, sillä se osoittaa, että lapsen oikeuksien edistämiseen ja suojeluun on sitouduttu laajalti,

tiedostavat, että on tärkeää panna täytäntöön lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsipornografian ehkäisemistä koskeva toimenpideohjelma, Tukholmassa 27–31 päivänä elokuuta 1996 järjestetyssä lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vastaisessa maailmankongressissa hyväksytty julistus ja toimintasuunnitelma sekä muut asiaan liittyvät kansainvälisten elinten päätökset ja suositukset,

ottavat asianmukaisesti huomioon sen merkityksen, joka kunkin kansan perinteillä ja kulttuuriarvoilla on lapsen suojelulle ja tasapainoiselle kehitykselle,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Sopimusvaltiot kieltävät lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

2 artikla

Tässä pöytäkirjassa:

a) lasten myynti tarkoittaa tekoa tai liiketointa, jolla henkilö tai henkilöryhmä luovuttaa lapsen toiselle palkkiota tai muuta vastiketta vastaan;

b) lapsiprostituutio tarkoittaa lapsen käyttöä seksuaaliseen toimintaan palkkiota tai muuta vastiketta vastaan;

c) lapsipornografia tarkoittaa todelliseen tai jäljiteltyyn ilmeiseen seksuaaliseen toimintaan osallistuvan lapsen esittämistä millä tahansa keinolla tai lapsen sukupuolielinten esittämistä ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa.

3 artikla

1. Sopimusvaltiot varmistavat, että ainakin seuraavat teot ja toiminnat kuuluvat kaikilta osin niiden rikoslain soveltamisalaan, riippumatta siitä, tehdäänkö nämä rikokset kotimaassa vai kansainvälisesti tai yksittäisen rikoksentekijän tekeminä vai osana järjestäytynyttä rikollisuutta:

a) 2 artiklassa määritellyn lasten myynnin yhteydessä:

i) lapsen tarjoaminen, luovuttaminen tai vastaanottaminen millä tahansa keinolla:

a. lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä varten;

b. lapsen elinten siirtämiseksi taloudellisessa hyötymistarkoituksessa;

c. lapsen käyttämiseksi pakkotyöhön;

ii) sovellettavien kansainvälisten adoptiota koskevien oikeudellisten asiakirjojen vastaisesti tapahtuva adoptiota koskevan suostumuksen hankkiminen asiattomin keinoin välittäjänä;

b) lapsen tarjoaminen, vastaanottaminen, välittäminen tai luovuttaminen 2 artiklassa määriteltyä lapsiprostituutiota varten;

c) 2 artiklassa määritellyn lapsipornografian tuottaminen, jakelu, levittäminen, tuonti, vienti, tarjoaminen, myyminen tai hallussapito yllä mainittua tarkoitusta varten.

2. Jollei sopimusvaltion kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, samat määräykset koskevat myös edellä mainittujen tekojen yritystä sekä osallisuutta tai osallistumista niihin.

3. Sopimusvaltiot säätävät kyseisistä rikoksista määrättävistä asianmukaisista rangaistuksista, joissa otetaan huomioon rikosten vakavuus.

4. Jollei sopimusvaltion kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen oikeushenkilöiden vastuusta tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuista rikoksista. Sopimusvaltion soveltamien oikeusperiaatteiden mukaan tämä oikeushenkilöiden vastuu voi olla rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellinen.

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että kaikki lapseksiottamiseen liittyvät henkilöt toimivat sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen mukaisesti.

4 artikla

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rikoksiin, jotka tehdään kyseisen valtion alueella tai kyseisessä valtiossa rekisteröidyssä aluksessa tai ilma-aluksessa.

2. Kukin sopimusvaltio voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rikoksiin seuraavissa tapauksissa:

a) kun rikoksesta epäilty on kyseisen valtion kansalainen tai asuu pysyvästi sen alueella;

b) kun rikoksen uhri on kyseisen valtion kansalainen.

3. Kukin sopimusvaltio ryhtyy myös tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa edellä mainittuihin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty oleskelee kyseisen valtion alueella eikä tämä valtio luovuta kyseistä henkilöä rikoksen johdosta toiselle sopimusvaltiolle sillä perusteella, että rikoksentekijä on sen oma kansalainen.

4. Tämä pöytäkirja ei estä rikosoikeudellisen toimivallan käyttämistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

5 artikla

1. Tämän pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rikokset katsotaan rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa sopimusvaltioiden välillä voimassa olevan luovuttamissopimuksen sekä jokaisen niiden välillä myöhemmin tehtävän luovuttamissopimuksen perustella, kyseisten sopimusten sisältämien ehtojen mukaisesti.

2. Jos sopimusvaltio, joka asettaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon, saa tällaista luovuttamista koskevan pyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamissopimusta, se voi pitää tätä pöytäkirjaa luovuttamisen oikeusperustana kyseisten rikosten osalta. Rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen sovelletaan pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä säädettyjä ehtoja.

3. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaoloa, tunnustavat keskenään kyseiset rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa, pyynnön vastaanottavan valtion lainsäädännössä säädettyjen ehtojen mukaisesti.

4. Sopimusvaltioiden välistä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten kyseiset rikokset katsotaan tehdyn niiden tekopaikan lisäksi myös sellaisten valtioiden alueella, joiden edellytetään ulottavan lainkäyttövaltansa kyseisiin rikoksiin 4 artiklan mukaisesti.

5. Jos rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva pyyntö esitetään 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rikoksen osalta, eikä pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio luovuta eikä aio luovuttaa rikoksentekijää hänen kansalaisuutensa perusteella, kyseinen valtio ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin saattaakseen tapauksen toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytteen nostamista varten.

6 artikla

1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa apua rikostutkinnan, rikosoikeudenkäynnin tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan menettelyn yhteydessä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rikosten osalta, mukaan luettuna apu niiden käytettävissä olevien oikeudenkäynnissä tarvittavien todisteiden saamiseksi.

2. Sopimusvaltiot täyttävät tämän artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa niiden välillä mahdollisesti voimassa olevien sopimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti. Jollei sopimusvaltioiden välillä ole tällaisia sopimuksia tai järjestelyjä, ne antavat toisilleen apua kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

7 artikla

Jollei sopimusvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, ne:

a) ryhtyvät toimenpiteisiin mahdollistaakseen tarvittaessa seuraavien takavarikoinnin ja menetetyksi tuomitsemisen:

i) tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen tai niiden helpottamiseen käytetyt esineet, kuten tarvikkeet, varat ja muut välineet;

ii) näiden rikosten tuottama hyöty;

b) toteuttavat toisen sopimusvaltion esittämän pyynnön, joka koskee a alakohdassa tarkoitettujen esineiden tai rikoksen tuottaman hyödyn takavarikointia tai menetetyksi tuomitsemista;

c) ryhtyvät toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on sulkea kyseisten rikosten tekemiseen käytetyt tilat väliaikaisesti tai pysyvästi.

8 artikla

1. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin suojellakseen tämän pöytäkirjan vastaisen toiminnan lapsiuhrien oikeuksia ja etuja kaikissa rikosoikeudenkäynnin vaiheissa, erityisesti:

a) tunnustamalla lapsiuhrien haavoittuvuuden ja mukauttamalla menettelytapoja siten, että niissä otetaan huomioon lapsiuhrien erityistarpeet, mukaan luettuna heidän erityistarpeensa todistajina;

b) antamalla lapsiuhreille tietoa heidän oikeuksistaan ja asemastaan, oikeudenkäynnin laajuudesta, ajankohdasta ja edistymisestä sekä heidän asiassaan annetusta päätöksestä;

c) sallimalla kansallisen lainsäädännön oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten mukaisesti lapsiuhrien mielipiteiden, tarpeiden ja asioiden esittämisen ja käsittelyn oikeudenkäynnissä, kun on kyse heidän henkilökohtaisista eduistaan;

d) tarjoamalla asianmukaisia tukipalveluja lapsiuhreille koko oikeudenkäynnin ajan;

e) suojelemalla tarvittaessa lapsiuhrien yksityisyyttä ja henkilöllisyyttä ja ryhtymällä kansallisen lainsäädännön mukaisiin toimenpiteisiin estääkseen sellaisten tietojen asiattoman levittämisen, joiden perusteella lapsiuhrit voitaisiin tunnistaa;

f) varmistamalla tarvittaessa, että lapsiuhreja sekä heidän perheitään ja heidän puolestaan todistavia henkilöitä suojellaan uhkauksilta ja kostotoimenpiteiltä;

g) välttämällä tarpeetonta viivästystä tuomioiden antamisessa ja sellaisten määräysten tai päätösten täytäntöönpanossa, joilla myönnetään korvauksia lapsiuhreille.

2. Sopimusvaltiot varmistavat, että epävarmuus uhrin tosiasiallisesta iästä ei estä rikostutkinnan aloittamista, mukaan luettuna tutkinta uhrin iän selvittämiseksi.

3. Sopimusvaltiot varmistavat, että tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi joutuneita lapsia kohdellaan rikosoikeusjärjestelmässä siten, että lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon.

4. Sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin varmistaakseen asianmukaisen koulutuksen, erityisesti oikeudellisen ja psykologisen koulutuksen tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhrien parissa työskenteleville henkilöille.

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaessa toimenpiteisiin suojellakseen niiden henkilöiden ja/ tai järjestöjen turvallisuutta ja koskemattomuutta, jotka työskentelevät kyseisten rikosten uhrien ehkäisemisen ja/ tai suojelun ja kuntouttamisen parissa.

6. Minkään tämän artiklan määräyksen ei katsota rajoittavan syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen ja puolueettomaan oikeudenkäyntiin tai olevan ristiriidassa sen kanssa.

9 artikla

1. Sopimusvaltiot hyväksyvät tai täydentävät ja panevat täytäntöön lakeja, hallinnollisia toimenpiteitä ja sosiaalipoliittisia toimintaperiaatteita ja ohjelmia sekä levittävät niistä tietoa ehkäistäkseen tässä pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia. Erityistä huomiota kiinnitetään sellaisten lasten suojeluun, jotka ovat erityisen alttiita tällaiselle toiminnalle.

2. Sopimusvaltiot edistävät koko väestön, myös lasten, tietoisuutta tässä pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ehkäisevistä toimenpiteistä ja näiden rikosten haitallisista seurauksista tiedottamalla niistä asianmukaisin keinoin ja järjestämällä koulutusta. Täyttäessään tämän artiklan mukaisia velvoitteitaan sopimusvaltiot kannustavat yhteiskuntaa, erityisesti lapsia ja lapsiuhreja, osallistumaan tällaisiin tiedotus- ja koulutusohjelmiin, myös kansainvälisellä tasolla.

3. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin varmistaakseen kaiken asianmukaisen avun kyseisten rikosten uhreille, mukaan luettuna uhrien uudelleen sopeuttamien yhteiskuntaan sekä ruumiillinen ja henkinen kuntoutus.

4. Sopimusvaltiot varmistavat, että kaikilla tässä pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreilla on mahdollisuus turvautua asianmukaiseen menettelyyn, jonka avulla he voivat ilman syrjintää hakea vahingonkorvausta rikoksista laillisesti vastuussa olevilta henkilöiltä.

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin kieltääkseen tehokkaasti tässä pöytäkirjassa tarkoitettuihin rikoksiin kannustavan aineiston tuottamisen ja levittämisen.

10 artikla

1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin vahvistaakseen kansainvälistä yhteistyötä sellaisten monenvälisten, alueellisten ja kahdenvälisten järjestelyjen avulla, joiden tarkoituksena on lasten myyntiin, lapsiprostituutioon, lapsipornografiaan ja lapsiin kohdistuvaan seksiturismiin liittyvistä teoista vastuussa olevien henkilöiden tekojen ehkäiseminen, paljastaminen ja tutkinta sekä näiden henkilöiden syyttäminen ja rankaiseminen. Sopimusvaltiot edistävät myös viranomaistensa, kansallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen sekä kansainvälisten järjestöjen välistä kansainvälistä yhteistyötä ja toiminnan yhteensovittamista.

2. Sopimusvaltiot edistävät kansainvälistä yhteistyötä auttaakseen lapsiuhreja toipumaan ruumiillisesti ja henkisesti, sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan ja palaamaan kotimaahansa.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät vahvistamaan kansainvälistä yhteistyötä puuttuakseen niihin perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen ja olojen kehittymättömyyteen, jotka osaltaan altistavat lapsia lasten myynnille, lapsiprostituutiolle, lapsipornografialle ja lapsiin kohdistuvalle seksiturismille.

4. Sopimusvaltiot, joilla on mahdollisuus siihen, antavat taloudellista, teknistä tai muuta apua olemassaolevien monenvälisten, alueellisten, kahdenvälisten tai muiden ohjelmien kautta.

11 artikla

Mikään tässä pöytäkirjassa ei vaikuta määräyksiin, jotka voivat paremmin edistää lapsen oikeuksien toteutumista, ja joita voi olla:

a) sopimusvaltion lainsäädännössä;

b) sopimusvaltiota sitovassa kansainvälisessä oikeudessa.

12 artikla

1. Kukin sopimusvaltio antaa kahden vuoden kuluessa siitä, kun tämä pöytäkirja on tullut sen osalta voimaan, lapsen oikeuksien komitealle raportin, johon sisältyy perusteelliset tiedot toimenpiteistä, joihin sopimusvaltio on ryhtynyt pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanemiseksi.

2. Annettuaan perusteellisen raporttinsa sopimusvaltio sisällyttää mahdolliset pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskevat lisätiedot niihin raportteihin, joita se antaa lapsen oikeuksien komitealle yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti. Muut pöytäkirjan sopimusvaltiot antavat raportin joka viides vuosi.

3. Lapsen oikeuksien komitea voi pyytää sopimusvaltioilta tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyviä lisätietoja.

13 artikla

1. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille, jotka ovat yleissopimuksen osapuolia tai ovat allekirjoittaneet sen.

2. Tämä pöytäkirja on ratifioitava, ja se on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille, jotka ovat yleissopimuksen osapuolia tai ovat allekirjoittaneet sen. Ratifioimis- tai liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.

14 artikla

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua kymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

2. Kunkin sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen voimaantulon jälkeen, pöytäkirja tulee voimaan yhden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

15 artikla

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän pöytäkirjan milloin tahansa antamalla siitä kirjallisen ilmoituksen Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, joka sen jälkeen ilmoittaa irtisanomisesta muille yleissopimuksen sopimusvaltioille ja kaikille yleissopimuksen allekirjoittaneille valtioille. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on ottanut ilmoituksen vastaan.

2. Irtisanominen ei vapauta sopimusvaltiota sen tähän pöytäkirjaan perustuvista velvoitteista sellaisten rikosten osalta, jotka tehdään ennen irtisanomisen voimaantulopäivää. Irtisanominen ei myöskään millään tavalla vaikuta sellaisen asian käsittelyn jatkamiseen, joka on lapsen oikeuksien komitean käsiteltävänä jo ennen irtisanomisen voimaantulopäivää.

16 artikla

1. Sopimusvaltio voi ehdottaa pöytäkirjan muutosta ja tallettaa muutosehdotuksen Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan. Tämän jälkeen pääsihteeri toimittaa muutosehdotuksen sopimusvaltioille ja pyytää niitä ilmoittamaan, kannattavatko ne sopimusvaltioiden kokouksen koolle kutsumista muutosehdotuksen käsittelyä ja siitä äänestämistä varten. Mikäli neljän kuukauden kuluessa muutosehdotuksen toimittamisesta vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista kannattaa kokouksen koolle kutsumista, pääsihteeri kutsuu kokouksen koolle Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa. Kokouksessa läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden enemmistöllä hyväksytty muutos toimitetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttäväksi.

2. Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan, kun yleiskokous on hyväksynyt sen ja kun sopimusvaltioiden kahden kolmasosan enemmistö on hyväksynyt sen.

3. Kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita, jotka ovat hyväksyneet sen, ja muita sopimusvaltioita sitovat edelleen tämän pöytäkirjan määräykset ja näiden sopimusvaltioiden aiemmin hyväksymät muutokset.

17 artikla

1. Tämä pöytäkirja, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien arkistoon.

2. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri toimittaa tämän pöytäkirjan oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille yleissopimuksen sopimusvaltioille ja kaikille yleissopimuksen allekirjoittaneille valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.