97/2008
Annettu: 31.10.2008
Tasavallan presidentin asetus
kansalaisuudettomuuden vähentämisestä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty maahanmuutto- ja eurooppaministerin esittelystä, säädetään:
1 §
New Yorkissa 30 päivänä elokuuta 1961 kansalaisuudettomuuden vähentämisestä tehty yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 13 päivänä toukokuuta 2008 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 18 päivänä heinäkuuta 2008 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 7 päivänä elokuuta 2008, tulee voimaan 5 päivänä marraskuuta 2008 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Kansalaisuudettomuuden vähentämisestä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 18 päivänä heinäkuuta 2008 annettu laki (493/2008) tulee voimaan 5 päivänä marraskuuta 2008.
3 §
Sopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä marraskuuta 2008.
Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2008
(Suomennos)
YLEISSOPIMUS KANSALAISUUDETTOMUUDEN VÄHENTÄMISesTÄ
Sopimusvaltiot, jotka
noudattavat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 4 päivänä joulukuuta 1954 hyväksymää päätöslauselmaa 896 (IX) ja
pitävät toivottavana vähentää kansalaisuudettomuutta kansainvälisellä sopimuksella,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
1. Sopimusvaltio myöntää kansalaisuuden alueellaan syntyneelle henkilölle, joka muuten olisi kansalaisuudeton. Kansalaisuus myönnetään
a) lain perusteella lapsen syntyessä tai
b) hakemuksesta, jonka asianomainen henkilö on tehnyt tai joka on tehty hänen puolestaan asianomaiselle viranomaiselle siten kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Tällaista hakemusta ei voi hylätä, jollei tämän artiklan 2 kappaleessa toisin määrätä.
Sopimusvaltio joka säätää, että kansalaisuus myönnetään tämän kappaleen b kohdan mukaisesti, voi myös säätää, että kansalaisuus myönnetään lain perusteella sellaisessa iässä ja sellaisin ehdoin, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä.
2. Sopimusvaltio voi asettaa tämän artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaiselle kansalaisuuden myöntämiselle yhden tai useamman seuraavista ehdoista:
a) Hakemus tehdään sopimusvaltion asettaman määräajan kuluessa, joka alkaa viimeistään kahdeksantoista vuoden iässä ja päättyy aikaisintaan kahdenkymmenenyhden vuoden iässä, kuitenkin siten, että asianomaiselle henkilölle annetaan vähintään yksi vuosi aikaa tehdä hakemus itse tarvitsematta siihen laillista lupaa.
b) Asianomainen henkilö on asunut sopimusvaltion alueella asianomaisen valtion määräämän ajan, joka on enintään viisi vuotta välittömästi ennen hakemuksen tekemistä ja kaikkiaan enintään kymmenen vuotta.
c) Asianomaista henkilöä ei ole tuomittu kansallista turvallisuutta vastaan tehdystä rikoksesta, eikä häntä ole tuomittu rikoksesta viiden vuoden tai sitä pitempään vankeusrangaistukseen.
d) Asianomainen henkilö on aina ollut kansalaisuudeton.
3. Tämän artiklan 1 kappaleen b kohdan ja 2 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltion alueella avioliitossa syntynyt lapsi, jonka äiti on asianomaisen valtion kansalainen, saa syntyessään tämän valtion kansalaisuuden, jos hän muuten olisi kansalaisuudeton.
4. Sopimusvaltio myöntää kansalaisuuden henkilölle, joka muuten olisi kansalaisuudeton ja joka ei voi saada sen sopimusvaltion kansalaisuutta, jonka alueella hän on syntynyt, koska hän on ohittanut hakemuksen tekemiselle määrätyn iän tai koska hän ei täytä asumiselle asetettuja ehtoja, jos jompikumpi henkilön vanhemmista oli hänen syntyessään ensin mainitun sopimusvaltion kansalainen. Jos henkilön vanhemmat eivät olleet hänen syntyessään saman valtion kansalaisia, kysymys siitä, määräytyykö henkilön kansalaisuus isän vai äidin kansalaisuuden mukaan, määritetään asianomaisen sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä. Jos kansalaisuuden saaminen edellyttää hakemusta, hakija tekee hakemuksen, tai hakemus tehdään hänen puolestaan, asianomaiselle viranomaiselle siten kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Tällaista hakemusta ei hylätä, jollei tämän artiklan 5 kappaleessa toisin määrätä.
5. Sopimusvaltio voi asettaa tämän artiklan 4 kappaleen mukaiselle kansalaisuuden myöntämiselle yhden tai useamman seuraavista ehdoista:
a) Hakemus tehdään, ennen kuin hakija saavuttaa sopimusvaltion määräämän iän, joka ei saa olla vähemmän kuin kaksikymmentäkolme vuotta.
b) Asianomainen henkilö on asunut sopimusvaltion alueella välittömästi ennen hakemuksen tekemistä sopimusvaltion määräämän ajan, joka on enintään kolme vuotta.
c) Asianomainen henkilö on aina ollut kansalaisuudeton.
2 artikla
Sopimusvaltion alueelta löydetyn löytölapsen katsotaan päinvastaisten todisteiden puuttuessa syntyneen tällä alueella vanhemmista, jotka ovat asianomaisen valtion kansalaisia.
3 artikla
Tämän yleissopimuksen mukaisten sopimusvaltioiden velvoitteiden määrittämiseksi syntymisen aluksessa tai ilma-aluksessa katsotaan tapahtuneen sen valtion alueella, jonka lipun alla alus purjehtii, tai vastaavasti sen valtion alueella, jossa ilma-alus on rekisteröity.
4 artikla
1. Sopimusvaltio myöntää kansalaisuuden henkilölle, joka ei ole syntynyt sopimusvaltion alueella ja joka muuten olisi kansalaisuudeton, jos jompikumpi henkilön vanhemmista oli tämän syntyessä asianomaisen valtion kansalainen. Jos henkilön vanhemmat eivät olleet tämän syntyessä saman valtion kansalaisia, kysymys siitä, määräytyykö henkilön kansalaisuus isän vai äidin kansalaisuuden mukaan, määritetään sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä. Kansalaisuus myönnetään tämän kappaleen määräysten mukaisesti
a) lain perusteella lapsen syntyessä tai
b) hakemuksesta, jonka asianomainen henkilö on tehnyt tai joka on tehty hänen puolestaan asianomaiselle viranomaiselle siten kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetään. Tällaista hakemusta ei voi hylätä, jollei tämän artiklan 2 kappaleessa toisin määrätä.
2. Sopimusvaltio voi asettaa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetulle kansalaisuuden myöntämiselle yhden tai useamman seuraavista ehdoista:
a) Hakemus tehdään, ennen kuin hakija saavuttaa sopimusvaltion määräämän iän, joka on vähintään kaksikymmentäkolme vuotta.
b) Asianomainen henkilö on asunut sopimusvaltion alueella välittömästi ennen hakemuksen tekemistä sopimusvaltion määräämän ajan, joka on enintään kolme vuotta.
c) Asianomaista henkilöä ei ole tuomittu kansallista turvallisuutta vastaan tehdystä rikoksesta.
d) Asianomainen henkilö on aina ollut kansalaisuudeton.
5 artikla
1. Jos sopimusvaltion lain mukaan henkilön siviilisäädyssä tapahtuva muutos kuten avioliiton solmiminen tai purkautuminen, isyyden vahvistaminen, lapsen tunnustaminen tai lapseksiottaminen aiheuttaa kansalaisuuden menettämisen, kansalaisuuden menettämisen ehtona on, että henkilöllä on jonkin toisen valtion kansalaisuus tai että hän saa jonkin toisen valtion kansalaisuuden.
2. Jos sopimusvaltion lain mukaan avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi menettää sopimusvaltion kansalaisuuden isyyden tunnustamisen vuoksi, hänelle annetaan mahdollisuus saada kansalaisuus takaisin asianomaiselle viranomaiselle tehtävällä kirjallisella hakemuksella. Tällaista hakemusta koskevat ehdot eivät saa olla ankarammat kuin tämän yleissopimuksen 1 artiklan 2 kappaleessa määrätyt ehdot.
6 artikla
Jos sopimusvaltion laissa säädetään, että henkilön puoliso tai lapset menettävät sopimusvaltion kansalaisuuden sen seurauksena, että asianomainen henkilö menettää tai häneltä otetaan pois sopimusvaltion kansalaisuus, kansalaisuuden menettämisen ehtona tulee olla, että puolisolla ja lapsilla on jonkin toisen valtion kansalaisuus tai että he saavat jonkin toisen valtion kansalaisuuden.
7 artikla
1.a) Jos sopimusvaltion lainsäädäntö sallii kansalaisuudesta vapautumisen, vapautumisen ei tule johtaa kansalaisuuden menettämiseen, ellei asianomaisella henkilöllä ole tai ellei hän saa jonkin toisen valtion kansalaisuutta.
b) Tämän kappaleen a kohdan määräyksiä ei sovelleta tapauksiin, joissa niiden soveltaminen olisi ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 10 päivänä joulukuuta 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13 ja 14 artiklassa todettujen periaatteiden kanssa.
2. Sopimusvaltion kansalainen, joka hakee vieraan valtion kansalaisuutta, ei menetä kansalaisuuttaan, ellei hän saa tämän toisen valtion kansalaisuutta tai ellei hän ole saanut vakuutusta siitä, että hän saa tämän toisen valtion kansalaisuuden.
3. Jollei tämän artiklan 4 ja 5 kappaleessa toisin määrätä, sopimusvaltion kansalainen ei menetä kansalaisuuttaan maasta poistumisen, ulkomailla oleskelun, ilmoittautumisen laiminlyömisen tai muun vastaavan syyn perusteella, jos hänestä tulee sen seurauksena kansalaisuudeton.
4. Kansalaisuuden saanut henkilö voi menettää kansalaisuutensa sillä perusteella, että hän oleskelee ulkomailla asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännössä määritellyn ajan, joka on vähintään seitsemän peräkkäistä vuotta, jos hän ei ilmoita asianomaisille viranomaisille aikovansa säilyttää kansalaisuutensa.
5. Sopimusvaltio voi säätää kansallisessa lainsäädännössään, että sen alueen ulkopuolella syntyneen sopimusvaltion kansalaisen kansalaisuuden säilyttäminen sen jälkeen, kun on kulunut vuosi tämän täysi ikäiseksi tulosta, edellyttää, että asianomainen henkilö asuu kyseisellä hetkellä asianomaisen sopimusvaltion alueella tai että hän ilmoittautuu asianomaiselle viranomaiselle.
6. Tässä artiklassa mainittuja olosuhteita lukuun ottamatta henkilö ei menetä sopimusvaltion kansalaisuutta, jos hänestä tulisi sen seurauksena kansalaisuudeton, sen estämättä, että kansalaisuuden menettämistä ei nimenomaisesti kielletä missään muussa tämän yleissopimuksen määräyksessä.
8 artikla
1. Sopimusvaltio ei saa ottaa henkilöltä kansalaisuutta pois, jos henkilöstä tulisi sen seurauksena kansalaisuudeton.
2. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kappaleessa määrätään, henkilöltä voidaan ottaa pois sopimusvaltion kansalaisuus
a) olosuhteissa, joissa on 7 artiklan 4 ja 5 kappaleen nojalla sallittua, että henkilö menettää kansalaisuutensa;
b) jos kansalaisuus on saatu väärien tietojen antamisella tai petoksella.
3. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kappaleessa määrätään, sopimusvaltio voi pidättää itselleen oikeuden ottaa henkilöltä pois tämän kansalaisuus, jos se allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen määrittelee pidättävänsä itselleen tällaisen oikeuden yhdellä tai useammalla seuraavista perusteista, jotka sisältyvät kyseisellä hetkellä valtion kansalliseen lainsäädäntöön:
a) Henkilö on vastoin lojaliteettivelvoitettaan sopimusvaltiota kohtaan
i) sopimusvaltion nimenomaisesta kiellosta huolimatta tehnyt palveluksia tai jatkanut palveluksien tekemistä jollekin toiselle valtiolle tai vastaanottanut palkkioita tai jatkanut palkkioiden vastaanottamista joltain toiselta valtiolta tai
ii) käyttäytynyt tavalla, joka vakavasti vaarantaa valtion elintärkeitä etuja;
b) Henkilö on vannonut uskollisuusvalan tai antanut virallisen uskollisuusvakuutuksen jollekin toiselle valtiolle tai osoittanut selvästi päättäneensä olla osoittamatta uskollisuutta sopimusvaltiota kohtaan.
4. Sopimusvaltio ei käytä tämän artiklan 2 ja 3 kappaleessa sallittua oikeutta ottaa pois kansalaisuus muutoin kuin lain mukaisesti, ja laissa säädetään asianomaisen henkilön oikeudesta oikeudenmukaiseen käsittelyyn tuomioistuimessa tai muussa riippumattomassa toimielimessä.
9 artikla
Sopimusvaltio ei voi ottaa henkilön tai henkilöryhmän kansalaisuutta pois rodun tai etnisten, uskonnollisten tai poliittisten syiden perusteella.
10 artikla
1. Kaikkien sopimusvaltioiden välisten sopimusten, joissa määrätään alueen siirtämisestä valtiolta toiselle, tulee sisältää määräykset, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei kenestäkään tule kansalaisuudetonta aluesiirron vuoksi. Sopimusvaltion tulee kaikin tavoin pyrkiä varmistamaan, että kaikki tällaiset sopimukset, jotka se tekee tämän yleissopimuksen ulkopuolisten valtioiden kanssa, sisältävät tällaiset määräykset.
2. Tällaisten määräysten puuttuessa sopimusvaltio, jolle alue siirretään tai joka muuten saa alueen, myöntää kansalaisuuden henkilöille, joista muuten tulisi alueen siirtämisen tai saamisen seurauksena kansalaisuudettomia.
11 artikla
Sopimusvaltiot edistävät sellaisen toimielimen perustamista Yhdistyneiden Kansakuntien yhteyteen mahdollisimman pian kuudennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, jota tämän yleissopimuksen etuja koskevan vaatimuksen esittävä henkilö voi pyytää tutkimaan vaatimuksensa ja auttamaan vaatimuksen esittämisessä asianomaiselle viranomaiselle.
12 artikla
1. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ei myönnä kansalaisuutta lain perusteella lapsen syntyessä tämän yleissopimuksen 1 artiklan 1 kappaleen tai 4 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, 1 artiklan 1 kappaleen ja vastaavasti 4 artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa ja sen voimaantulon jälkeen syntyneisiin henkilöihin.
2. Tämän yleissopimuksen 1 artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan ennen yleissopimuksen voimaantuloa ja sen voimaantulon jälkeen syntyneisiin henkilöihin.
3. Tämän yleissopimuksen 2 artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan niihin löytölapsiin, jotka löydetään sopimusvaltion alueelta sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut asianomaisen valtion osalta voimaan.
13 artikla
Tätä yleissopimusta ei tulkita niin, että se vaikuttaa sellaisiin kansalaisuudettomuuden vähentämistä edistäviin määräyksiin, jotka sisältyvät sopimusvaltioiden tällä hetkellä voimassa olevaan tai myöhemmin voimaan tulevaan lainsäädäntöön tai johonkin muuhun kahden tai useamman sopimusvaltion välillä tällä hetkellä voimassa olevaan tai myöhemmin voimaan tulevaan yleissopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen.
14 artikla
Tämän yleissopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimusvaltioiden väliset riidat, joita ei voida sopia muulla tavoin, saatetaan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi minkä tahansa riidan osapuolen pyynnöstä.
15 artikla
1. Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin itsehallintoa vailla oleviin alueisiin, huoltohallintoalueisiin, siirtomaihin ja muihin emämaahan kuulumattomiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista sopimusvaltio vastaa. Allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen asianomainen sopimusvaltio ilmoittaa, jollei tämän artiklan 2 kappaleessa toisin määrätä, sen emämaahan kuulumattoman alueen tai ne emämaahan kuulumattomat alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan ipso facto tällaisen allekirjoittamisen, ratifioinnin tai liittymisen perusteella.
2. Tapauksissa, joissa emämaahan kuulumatonta aluetta ei kohdella kansalaisuuden osalta samalla tavalla kuin emämaahan kuuluvaa aluetta, tai tapauksissa, joissa sopimusvaltion tai emämaahan kuulumattoman alueen perustuslaki tai käytäntö edellyttää emämaahan kuulumattoman alueen ennakkosuostumusta, jotta yleissopimusta voitaisiin soveltaa kyseiseen alueeseen, asianomainen sopimusvaltio pyrkii saamaan emämaahan kuulumattomalta alueelta vaadittavan suostumuksen kahdentoista kuukauden kuluessa päivästä, jona kyseinen sopimusvaltio on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen. Kun tällainen suostumus on saatu, sopimusvaltio ilmoittaa siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Tätä yleissopimusta sovelletaan tällaisessa ilmoituksessa nimettyyn alueeseen tai nimettyihin alueisiin siitä päivästä lukien, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
3. Tämän artiklan 2 kappaleessa mainitun kahdentoista kuukauden määräajan jälkeen sopimusvaltiot ilmoittavat pääsihteerille neuvottelujensa tuloksista niiden emämaahan kuulumattomien alueiden kanssa, joiden kansainvälisistä suhteista ne vastaavat ja joiden suostumusta tämän yleissopimuksen soveltamiseen ei ole saatu.
16 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa elokuun 30 päivästä 1961 toukokuun 31 päivään 1962.
2. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten
a) kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiolle;
b) kaikille muille valtioille, jotka on kutsuttu osallistumaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisuudettomuuden poistamista tai vähentämistä tulevaisuudessa käsittelevään konferenssiin;
c) kaikille valtioille, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous kutsuu allekirjoittamaan tämän yleissopimuksen tai liittymään siihen.
3. Tämä yleissopimus ratifioidaan, ja ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
4. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuille valtioille. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
17 artikla
1. Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tehdä 11, 14 tai 15 artiklaa koskevan varauman.
2. Muita tätä sopimusta koskevia varaumia ei sallita.
18 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kahden vuoden kuluttua päivästä, jona kuudes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu.
2. Kunkin sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kuudennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tällainen valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa tai päivänä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhempi.
19 artikla
1. Sopimusvaltio voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan asianomaisen sopimusvaltion osalta vuoden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
2. Tapauksissa, joissa tätä yleissopimusta on alettu soveltaa sopimusvaltion emämaahan kuulumattomaan alueeseen 15 artiklan mukaisesti, asianomainen valtio voi milloin tahansa tämän jälkeen asianomaisen alueen suostumuksella irtisanoa tämän yleissopimuksen erikseen kyseisen alueen osalta ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen. Pääsihteeri ilmoittaa kaikille muille sopimusvaltioille irtisanomisilmoituksesta ja sen vastaanottopäivästä.
20 artikla
1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja 16 artiklassa tarkoitetuille Yhdistyneiden Kansakuntien ulkopuolisille valtioille
a) 16 artiklan mukaisista allekirjoittamisista, ratifioinneista ja liittymisistä;
b) 17 artiklan mukaisista varaumista;
c) tämän yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesta voimaantulopäivästä;
d) 19 artiklan mukaisista irtisanomisista.
2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri saattaa viimeistään kuudennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen yleiskokouksen tietoon 11 artiklan mukaisesti kysymyksen artiklassa mainitun toimielimen perustamisesta.
21 artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri rekisteröi tämän yleissopimuksen sen voimaantulopäivänä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty New Yorkissa 30 päivänä elokuuta 1961 yhtenä kappaleena, jonka englannin, espanjan, kiinan, ranskan ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille sekä tämän yleissopimuksen 16 artiklassa tarkoitetuille Yhdistyneiden Kansakuntien ulkopuolisille valtioille.