6/2003

(Suomennos)

MUUTOKSET IHMISHENGEN TURVALLISUUDESTA MERELLÄ VUONNA 1974 TEHTYYN YLEISSOPIMUKSEEN, SITEN KUIN SE ON MUUTETTUNA

II-1 LUKU

RAKENNE – OSASTOIMINEN JA

VAKAVUUS, KONEISTO JA SÄHKÖLAITTEET

3-4 Sääntö

Säiliöalusten hätähinausjärjestelyt

1 Nykyinen säännön teksti korvataan seuraavasti:

"3-4 sääntö
Säiliöalusten hätähinausjärjestelyt

1. Kumpaankin päähän sellaista säiliöalusta, jonka kantavuus on vähintään 20 000 tonnia, on asennettava hätähinausjärjestelyt.

2. Kun kyseessä on säiliöalus, joka on rakennettu 1.7.2002 tai sen jälkeen,

.1 järjestelyiden on oltava sellaiset, että ne voidaan ottaa nopeasti käyttöön, kun hinattavan aluksen päävoimanlähde ei ole käytettävissä, ja että ne ovat helposti yhdistettävissä hinaavaan alukseen. Ainakin yhden järjestelyistä on oltava siten valmiiksi varustettu, että sitä voidaan heti käyttää; ja

.2 järjestelyiden on molemmissa päissä oltava riittävän kestävät, kun otetaan huomioon aluksen koko ja kantavuus sekä odotettava kulkuveden laatu huonoissa sääolosuhteissa. Hätähinausjärjestelmät on suunniteltava, rakennettava ja mallikoestettava hallinnon järjestön antamien ohjeiden mukaisesti hyväksymällä tavalla.

3. Kun kyseessä on säiliöalus, joka on rakennettu ennen 1.7.2002, hätähinausjärjestelyjen on suunnittelultaan ja rakenteeltaan oltava hallinnon järjestön antamien ohjeiden mukaisesti1 hyväksymät.

2 Seuraava uusi 3-5 sääntö lisätään nykyisen 3-4 säännön jälkeen:

"3-5 sääntö
Asbestia sisältävien aineiden uusasennus

1. Tätä määräystä sovelletaan aineisiin, joita käytetään sellaiseen rakenteeseen, koneistoon, sähkölaitteisiin ja varustukseen, jota tämä yleissopimus koskee.

2. Kaikkien alusten osalta asbestia sisältävien aineiden uusasentaminen on kielletty paitsi:

.1 siivekkeissä, joita käytetään pyörivissä siipikompressoreissa ja pyörivissä siipityhjiöpumpuissa;

.2 vesitiiviissä liitoksissa ja vuorauksissa, joita käytetään nestekierrossa, kun korkeissa lämpötiloissa (yli 350°C) tai korkeissa paineissa (yli 7x106Pa) on olemassa syttymisen, syöpymisen tai myrkyllisyyden vaara; tai

.3 taipuisissa ja taipuvissa lämpöeristeissä, joita käytetään yli 1000°C:n lämpötiloissa."

43 sääntö – Sähkötehon hätälähde lastialuksissa

3 2.2.5 alakohdassa sana "ja" poistetaan

4 2.2.6 alakohdassa sana "koneet" korvataan sanoilla "koneet, ja"

5 2.2 kohtaan lisätään uusi .7 alakohta nykyisen .6 alakohdan jälkeen:

.7 1.7.2002 tai sen jälkeen rakennettujen säiliöalusten lastipumppuhuoneisissa."

II-2 LUKU

RAKENNE – PALOSUOJELU, PALON HAVAITSEMINEN JA PALONSAMMUTUS

6 Nykyisen II-2 kappaleen teksti korvataan seuraavasti:

"A OSA – YLEISTÄ

1 sääntö
Soveltaminen

1. Soveltaminen

1.1 Jollei nimenomaisesti muuta määrätä, tätä kappaletta sovelletaan aluksiin, jotka on rakennettu 1.7.2002 tai sen jälkeen.

1.2 Tätä kappaletta sovellettaessa

.1 ilmauksella alukset, jotka on rakennettu tarkoitetaan aluksia, joiden köli on laskettu tai jotka ovat vastaavassa rakennusvaiheessa;

.2 ilmauksella kaikki alukset tarkoitetaan aluksia, niiden tyypistä riippumatta, jotka on rakennettu 1.7.2002, sitä ennen tai sen jälkeen; ja

.3 sellaista lastialusta, joka muutetaan matkustaja-alukseksi, kohdellaan aluksen rakennusvuodesta riippumatta sellaisena matkustaja-aluksena, joka on rakennettu silloin, kun muutos on aloitettu.

1.3 Tätä kappaletta sovellettaessa ilmauksella alus, joka on vastaavassa rakennusvaiheessa tarkoitetaan vaihetta, jolloin

.1 sellainen rakennustyö on alkanut, joka on yksilöitävissä tietyn aluksen suhteen; ja

.2 kyseisen aluksen kokoaminen on alkanut ja käsittää ainakin 50 tonnia tai yhden prosentin arvioidusta rakenteen materiaalimäärästä aina sen mukaan, kumpi on vähemmän.

2. Vaatimukset, joita sovelletaan vanhoihin aluksiin

2.1 Jollei nimenomaisesti muuta määrätä, hallinnon on varmistettava, että ennen 1.7.2002 rakennettujen alusten osalta noudatetaan niitä vaatimuksia, joita on sovellettava ihmishengen turvallisuudesta merellä 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmilla MSC.1(XLV), MSC.6(48), MSC.13(57), MSC.22(59), MSC.24(60), MSC.27(61), MSC.31(63) ja MSC.57(67).

2.2 Ennen 1.7.2002 rakennettujen alusten osalta on myös noudatettava

.1 3, 6.5 ja 6.7 kohtaa soveltuvin osin;

.2 13.3.4.2-13.3.4.5 ja 13.4.3 kohtaa sekä E osaa, lukuun ottamatta sen 16.3.2.2 ja 16.3.2.3 kohtaa, soveltuvin osin ja myöhäisintään ensimmäiseen 1.7.2002 jälkeen pidettävään katsastukseen saakka;

.3 10.4.1.3 ja 10.6.4 kohtaa vain uusien asennuksien osalta; ja

.4 10.5.6 kohtaa myöhäisintään 1.10.2005 asti sellaisten matkustaja-alusten osalta, joiden bruttovetoisuus on vähintään 2000.

3. Korjaukset, muutokset, muunnokset ja varustelu

3.1 Aluksen, jolle tehdään korjauksia, muutoksia, muunnoksia ja näihin liittyvää varustelua, on edelleen täytettävä ainakin ne vaatimukset, joita alukseen on aikaisemmin sovellettu. Tällaisten alusten, mikäli ne on rakennettu ennen 1.7.2002, on pääsääntöisesti täytettävä ne vaatimukset, joita sovelletaan aluksiin, jotka on rakennettuna 1.7.2002 tai sen jälkeen, ainakin siinä määrin kuin niiden oli täytettävä nämä vaatimukset ennen kuin niihin tehtiin korjauksia, muutoksia, muunnoksia tai varustelua.

3.2 Sellaisten korjausten, muutosten ja muunnoksien, jotka olennaisesti muuttavat aluksen tai sen asuntotilojen mittasuhteita tai jotka olennaisesti muuttavat aluksen käyttöikää, sekä näihin liittyvän varustelun on täytettävä vaatimukset, jotka on asetettu aluksille, jotka on rakennettu 1.7.2002 tai sen jälkeen siinä määrin, kuin hallinto katsoo tämän kohtuulliseksi ja mahdolliseksi.

4. Vapautukset

4.1 Otettuaan huomioon kulkuvesien suojaisen luonteen ja ne olosuhteet, joiden vallitessa matka suoritetaan ja katsoessaan tämän luvun jonkin tietyn vaatimuksen soveltamisen kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi hallinto voi vapauttaa 2tällaisen vaatimuksen soveltamisesta omasta maastaan kotoisin olevat tietyt alukset tai alusluokat, jotka eivät matkallaan etene 20 meripeninkulmaa kauemmaksi lähimmästä maasta.

4.2 Kun kyseessä ovat matkustaja-alukset, joita käytetään erityismatkoilla kuljettamaan suuria määriä tällaisten matkojen matkustajia, kuten pyhiinvaellusmatkalla, hallinto voi todettuaan, että tämän luvun määräysten täyttämisen vaatiminen ei ole mahdollista, vapauttaa tällaiset omasta maastaan kotoisin olevat alukset näistä vaatimuksista, sikäli kuin ne täyttävät täysin ne ehdot, jotka on määrätty

.1 säännöissä, jotka on liitetty erityismatkojen matkustaja-aluksista vuonna 1971 tehtyyn sopimukseen; ja

.2 säännöissä, jotka on liitetty erityismatkojen matkustaja-alusten tilavaatimuksista vuonna 1973 tehtyyn pöytäkirjaan.

5 Vaatimukset, joita sovelletaan aluksen tyypin mukaan

Jollei nimenomaisesti muuta määrätä,

.1 vaatimuksia, joissa ei viitata tiettyyn alustyyppiin, sovelletaan kaiken tyyppisiin aluksiin; ja

.2 vaatimuksia, joissa viitataan säiliöaluksiin, sovelletaan sellaisiin säiliöaluksiin, jotka täyttävät alempana 6 kohdassa määritellyt vaatimukset.

6 Vaatimukset, joita sovelletaan säiliöaluksiin

6.1 Tässä kappaleessa säiliöaluksille asetettuja vaatimuksia sovelletaan säiliöaluksiin, jotka kuljettavat raakaöljyä tai sellaisia hiilivetytuotteita, joiden leimahduspiste on enintään 60°C (suljetun astian koe) määriteltynä hyväksytyllä leimahduspistelaitteistolla ja joiden Reid-höyrynpaine ei ole ylipaineinen, tai muita nestemäisiä tuotteita, joiden palovaara on vastaava.

6.2 Jos tarkoituksena on kuljettaa muuta kuin 6.1 kohdassa mainittua nestemäistä lastia tai sellaisia nesteytettyjä kaasuja, joista aiheutuu erityistä palovaaraa, edellytetään ryhtymistä erityisiin turvatoimiin noudattaen kaikin puolin ja soveltuvin osin kansainvälisen kemikaalialuksia koskevan säännöstön määräyksiä, kuten VII luvun 8.1 sääntökohdassa on määritelty, sekä kansainvälisen kaasualuksia koskevan säännöstön määräyksiä, kuten VII luvun 11.1 sääntökohdassa on määritelty

6.2.1 Sellaista nestemäistä lastia, jonka leimahduspiste on alle 60°C ja jonka syttyessä tavanomainen paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen vaahtosammutusjärjestelmä ei ole tehokas, pidetään tässä yhteydessä lastina, josta aiheutuu erityistä palovaaraa. Seuraaviin erityisiin toimiin on ryhdyttävä:

.1 vaahdon on kestettävä alkoholeja;

.2 kemikaalisäiliöaluksissa käytettävien vaahtonesteiden on oltava hallinnon hyväksymiä ottaen huomioon järjestön antamat ohjeet;3ja

.3 vaahtosammutusjärjestelmien virtaus- ja syöttöarvojen on täytettävä kansainvälisen kemikaalialuksia koskevan säännöstön 11 luvun vaatimukset kuitenkin siten, että alemmat syöttöarvot voidaan hyväksyä käyttökokeen perusteella.

Sellaisten säiliöalusten osalta, joihin on asennettu suojakaasujärjestelmä, vaahtotiivisteen määräksi voidaan hyväksyä määrä, joka riittää tuottamaan vaahtoa 20 minuutin ajan.4

6.2.2 Sovellettaessa tätä määräystä sellaisen nestemäisen lastin, jonka höyrynpaine on suurempi kuin 1.013 absoluuttista baaria 37.8=B0C:n lämpötilassa, on katsottava olevan lasti, josta aiheutuu erityistä palovaaraa. Alusten, jotka kuljettavat tällaisia aineita, on täytettävä kansainvälisen kemikaalialuksia koskevan säännöstön 15.14 kohdan vaatimukset. Kun alukset liikennöivät rajatuilla alueilla ja rajattuina aikoina, asianomainen hallinto voi halutessaan luopua vaatimasta jäähdytysjärjestelmiä koskevien vaatimusten täyttämistä kansainvälisen kemikaalialuksia koskevan säännöstön 15.14.3 alakohdan mukaan.

6.3 Nestemäisen lastin, jonka leimahduspiste on yli 60°C ja joka ei sisällä öljytuotteita, tai sellaisen nestemäisen lastin, joka täyttää kansainvälisen kemikaalialuksia koskevan säännöstön vaatimukset, on katsottava muodostavan vähäisen palovaaran, eikä sitä tarvitse suojata kiinteällä vaahtosammutusjärjestelmällä.

6.4 Säiliöaluksien, jotka kuljettavat hiilivetytuotteita, joiden leimahduspiste on yli 60°C (suljetun astian koe) määritettynä hyväksytyllä leimahduspistelaitteistolla, on täytettävä vaatimukset, jotka on asetettu 10.2.1.4.4 ja 10.10.2.3 alakohdassa, sekä vaatimukset, jotka on asetettu muille lastialuksille kuin säiliöaluksille, kuitenkin siten, että 10.7 kohdassa edellytetyn kiinteän sammutusjärjestelmän sijasta niihin on asennettava sellainen kiinteä kansivaahtosammutusjärjestelmä, joka täyttää paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimukset.

6.5 Sellaiset yhdistelmäalukset, jotka on rakennettu 1.7.2002, sitä ennen tai sen jälkeen, eivät voi kuljettaa muuta lastia kuin öljyä, jos muissa lastitiloissa on öljyä tai kaasua tai jos hallinto ei ole kussakin yksittäistapauksessa hyväksynyt järjestelyjä ottaen huomioon järjestön antamat ohjeet.5

6.6 Kemikaalisäiliöaluksien ja kaasusäiliöaluksien on täytettävä säiliöaluksille asetetut vaatimukset, paitsi milloin hallinto on hyväksynyt esitetyt vaihtoehtoiset ja täydentävät järjestelyt, kaikin puolin ja soveltuvin osin noudattaen kansainvälistä kemikaalialuksia koskevaa säännöstöä ja kansainvälistä kaasualuksia koskevaa säännöstöä.

6.7 4.5.10.1.1 ja 4.5.10.1.4 kohdan edellyttämät järjestelyt sekä järjestelmä, jolla jatkuvasti valvotaan hiilivetykaasupitoisuuksia, on asennettava kaikkiin sellaisiin säiliöaluksiin, jotka on rakennettu ennen 1.7.2002, niiden ensimmäiseen 1.7.2002 jälkeen ajoitettuun kuivatelakointiin mennessä mutta kuitenkin viimeisintään 1.7.2005. Näytteenottokohdat ja tunnistimet on asetettava siten, että mahdollisesti vaaralliset vuodot on helppo havaita. Kun hiilivetykaasupitoisuus ylittää määrätyn tason, joka ei saa olla yli 10 prosenttia alemmasta syttyvyysrajasta, keskeytymättömän ääni- ja valohälytysmerkin on automaattisesti kytkeydyttävä päälle pumppuhuoneessa ja lastivalvomossa laivahenkilökunnan varoittamiseksi mahdollisesta vaarasta. Sellaiset jo asennetut valvontajärjestelmät voidaan kuitenkin hyväksyä, joiden määrätty varotaso ei ole suurempi kuin 30 prosenttia alemmasta syttyvyysrajasta.

2 sääntö
Paloturvallisuustavoitteet sekä toiminnalliset tavoitteet

1 Paloturvallisuustavoitteet

1.1 Tämän luvun mukaiset paloturvallisuustavoitteet ovat:

.1 palojen ja räjähdysten ennaltaestäminen;

.2 palojen aiheuttaman hengenvaaran vähentäminen;

.3 palojen aluksille, lastille ja ympäristölle aiheuttaman vahingonvaaran vähentäminen;

.4 palojen ja räjähdysten rajoittaminen siihen osastoon, jossa ne ovat saanet alkunsa, ja niiden hallitseminen ja sammutus siellä; sekä

.5 riittävien ja helposti saavutettavien poistumisteiden varmistaminen matkustajille ja laivahenkilökunnalle.

2 Toiminnalliset vaatimukset

2.1 Edellä 1 kohdassa asetettujen paloturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi seuraavat toiminnalliset vaatimukset on sisällytetty sopivin osin tämän luvun sääntöihin:

.1 aluksen jakaminen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin palonkestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

.2 asuntotilojen erottaminen laivan muista osista palonkestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

.3 palavien aineiden rajoitettu käyttö;

.4 palon havaitseminen siinä vyöhykkeessä, jossa se on alkanut

.5 palon rajoittaminen siihen tilaan, jossa se on alkanut, ja sen sammuttaminen siellä;

.6 poistumisteiden ja sammutushenkilökunnan pääsyteiden suojaaminen;

.7 sammutusvälineiden välitön käytettävissäolo; sekä

.8 syttyvän lastihöyryn syttymisvaaran pitäminen mahdollisimman vähäisenä

3 Paloturvallisuustavoitteiden saavuttaminen

Edellä 1 kohdassa asetetut paloturvallisuustavoitteet saavutetaan varmistamalla, että B, C, D, E tai G osan pakottavia vaatimuksia noudatetaan, tai vaihtoehtoisella suunnittelulla ja järjestelyillä, jotka ovat F kohdan mukaisia. Aluksen on katsottava täyttävän 2 kohdan toiminnalliset vaatimukset ja saavuttavan 1 kohdan mukaiset paloturvallisuustavoitteet, kun:

.1 aluksen suunnitelmat ja järjestelyt ovat kokonaisuutena B, C, E tai G osan pakottavien vaatimusten mukaiset;

.2 aluksen suunnitelmat ja järjestelyt on kokonaisuutena tarkastettu ja hyväksytty F osan mukaisesti; tai

.3 osa tai osat aluksen suunnitelmista ja järjestelyistä on tarkastettu ja hyväksytty F osan mukaisesti, ja aluksen muut osat ovat kyseeseen tulevien B, C, E tai G osan pakottavien vaatimusten mukaiset

3 sääntö
Määritelmät

Jollei nimenomaisesti muuta määrätä, niin tätä lukua sovellettaessa:

1 Asuntotiloja ovat kokoontumistilat, käytävät, saniteettitilat, hytit, toimistot, sairastilat, elokuvateatterit, peli- ja harrastustilat, parturit, sellaiset tarjoiluhuoneet, joissa ei ole keittiötä, sekä muut vastaavat tilat.

2 A-luokan rajapinnoiksi luetaan laipiot ja kannet, joilta vaaditaan seuraavaa:

.1 ne on rakennettu teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta;

.2 ne on asianmukaisesti jäykistetty;

.3 ne on eristetty hyväksytyillä palamattomilla aineilla siten, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei saa nousta enempää kuin 140°C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa – liitoskohdat mukaan lukien – enempää kuin 180°C alkulämpötilaa korkeammaksi alla olevan taulukon mukaisessa ajassa:

A-60 –luokka 60 minuutissa

A-30 –luokka 30 minuutissa

A-15 –luokka 15 minuutissa

A-0 – luokka 0 minuutissa

.4 ne on rakennettu siten, että ne kykenevät estämään savun ja liekin läpipääsyn tunnin pituisen normaalin polttokokeen loppuun saakka; sekä

.5 hallinto on palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti vaatinut prototyyppilaipion ja –kannen koestamista sen varmistamiseksi, että ne täyttävät yllä mainitut palonkestävyyttä ja lämpötilannousua koskevat vaatimukset.

3 Atriumit ovat julkisia tiloja, jotka ulottuvat yhtenä pystysuuntaisena päävyöhykkeenä kolmen tai useamman avokannen alueelle.

4 B-luokan rajapinnoiksi luetaan laipiot, välikatot, tai vuoraukset, joilta vaaditaan seuraavaa:

.1 ne on rakennettava hyväksytyistä palamattomista aineista ja kaikkien B-luokan rajapintojen rakenteessa ja asennuksessa käytettävien aineiden on oltava palamattomia sillä poikkeuksella, että palavat pinnoitteet voidaan hyväksyä, mikäli ne täyttävät tämän luvun vaatimukset;

.2 niiden eristysarvo on sellainen, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 140°C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei missään kohdassa – liitokset mukaan lukien – nouse enempää kuin 225°C alkulämpötilaa korkeammaksi alla olevan luettelon mukaisessa ajassa:

B-15 –luokka 15 minuuttia

B-0 –luokka 0 minuuttia

.3 ne on rakennettu siten, että ne kykenevät estämään liekin läpipääsyn normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka; sekä

.4 hallinto on palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti vaatinut prototyyppirajapinnan koestamista sen varmistamiseksi, että rajapinta täyttää yllä olevat palonkestävyyttä ja lämpötilan nousua koskevat vaatimukset.

5 Laipiokansi on ylin kansi, johon vedenpitävät pitkittäislaipiot ulottuvat.

6 Lastialue on aluksen se osa, jossa on lastitiloja, lastitankkeja, likatankkeja ja lastipumppuhuoneita, mukaan lukien pumppuhuoneet, sekä sellaisia eristyssäiliöitä, painolastitiloja ja tyhjiä tiloja, jotka rajoittuvat lastitankkeihin, ja se käsittää myös kansialueet näiden tilojen yläpuolella laivan koko tämän osan pituudelta ja leveydeltä.

7 Lastialus on alus, joka on määritelty I luvun 2 säännön g luetelmakohdassa.

8 Lastitilat ovat tiloja, joissa säilytetään lastia, tai tankkeja, joissa säilytetään öljy- tai muuta nestelastia, ja ne käsittävät myös näihin johtavat kourut.

9 Keskusvalvomo on valvomo, johon on keskitetty seuraavat valvonta- ja ilmaisintoiminnot:

.1 kiinteät palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät;

.2 automaattiset sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät;

.3 palo-ovien ilmaisintaulut;

.4 palo-ovien sulkeminen;

.5 vedenpitävien ovien ilmaisintaulut;

.6 vedenpitävien ovien sulkeminen;

.7 ilmanvaihtotuulettimet;

.8 yleinen hälytys ja palohälytys;

.9 viestintäjärjestelmä, mukaan lukien puhelimet; ja

.10 yleisen kuulutusjärjestelmän mikrofonit

10 C-luokan rajapinnat on rakennettu hyväksytyistä palamattomista aineista. Niiden ei tarvitse täyttää savun ja liekin läpipääsyä tai lämpötilannousun rajoittamista koskevia vaatimuksia. Palavat pinnoitteet voidaan hyväksyä, mikäli ne täyttävät tämän kappaleen vaatimukset.

11 Kemikaalisäiliöalus on lastialus, joka on rakennettu tai mukautettu kuljettamaan irtolastina sellaisia nestemäisiä syttymisalttiita tuotteita, jotka on lueteltu kansainvälisessä kemikaalialuksia koskevassa säännöstössä (luku 17), kuten VII luvun 8.1 sääntökohdassa on määritelty, ja jota myös käytetään tähän tarkoitukseen.

12 Suljetut ro-ro-tilat ovat sellaisia ro-ro-tiloja, jotka eivät ole avoimia ro-ro-tiloja tai sääkansia.

13 Suljetut ajoneuvotilat ovat sellaisia ajoneuvotiloja, jotka eivät ole avoimia ajoneuvotiloja tai sääkansia.

14 Yhdistelmäalus on lastialus, joka on suunniteltu kuljettamaan irtolastina sekä öljyä että kiinteää lastia.

15 Palava aine on muu kuin palamaton aine.

16 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset ovat sellaisia B-luokan välikattoja ja vuorauksia, jotka päättyvät A- tai B-luokan rajapintaan.

17 Jatkuvasti miehitetty keskusvalvomo on sellainen keskusvalvomo, jossa on jatkuvasti paikalla siitä vastaava laivahenkilökunnan jäsen.

18 Valvomoita ovat tilat, joihin on sijoitettu aluksen radio- tai tärkeimmät merenkulkulaitteet tai varavoimanlähde tai joihin on keskitetty palonseuranta- ja –hallintalaitteistoja. Tilojen, joihin palonseuranta- ja –hallintajärjestelmiä on keskitetty, katsotaan myös olevan palovalvomoita.

19 Raakaöljy on maapallolla luontaisesti esiintyvä öljy siitä riippumatta, onko sitä käsitelty kuljetusta varten, sellainen raakaöljy mukaan lukien, johon on lisätty tai josta on poistettu tislattavia fraktioita.

20 Vaaralliset aineet ovat aineita, joihin on viitattu VII kappaleen 2 säännössä.

21 Kantavuus on aluksen uppouman, joka on mitattu määrättyä kesävaralaitaa vastaavalla lastikeskiviivalla vedessä, jonka tiheys on 1.025, ja aluksen kevytpainon välinen erotus tonneina.

22 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskeva säännöstö tarkoittaa kansainvälistä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevaa säännöstöä, jonka Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.98(73), sellaisena, kuin se on mahdollisesti järjestön muuttamana, mikäli mahdolliset muutokset on tehty sekä saatettu ja tulleet voimaan tämän yleissopimuksen niiden VIII artiklan määräysten mukaisesti, jotka koskevat muuttamismenettelyjä, joita sovelletaan liitteeseen sen I lukua lukuun ottamatta.

23 Palokoemenetelmiä koskeva säännöstö tarkoittaa kansainvälistä palokoemenetelmiä koskevaa säännöstöä, jonka Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.61(67), sellaisena, kuin se on järjestön mahdollisesti muuttamana, mikäli mahdolliset muutokset on tehty sekä saatettu ja tulleet voimaan tämän yleissopimuksen niiden VIII artiklan määräysten mukaisesti, jotka koskevat muuttamismenettelyjä, joita sovelletaan liitteeseen sen I lukua lukuun ottamatta.

24 Leimahduspiste on se Celsius-asteikon mukainen lämpötila (suljetun astian koe), jossa tuote tuottaa riittävästi syttyviä kaasuja syttyäkseen, mikä on määritettävä hyväksytyllä leimahduspistelaitteistolla.

25 Kaasunkuljetusalus on alus, joka on rakennettu tai muunnettu kuljettamaan irtolastina nestemäisiä kaasuja tai muita sellaisia syttymisalttiita tuotteita, jotka on lueteltu kansainvälisessä kaasualuksia koskevassa säännöstössä, kuten VII kappaleen 11.1 sääntökohdassa on määritelty, ja jota myös käytetään tähän tarkoitukseen.

26 Helikopterikannella tarkoitetaan tähän tarkoitukseen rakennettua aluksella sijaitsevaa helikoptereitten laskeutumisaluetta sekä niitä rakenteita, sammutusvälineitä ja muita sellaisia varustuksia, jotka ovat tarpeen helikoptereitten turvallisin toiminnan kannalta.

27 Helikopterialue tarkoittaa helikopterikantta sekä mahdollisia tankkausjärjestelyitä ja suojia.

28 Kevytpaino on aluksen uppouma tonneina ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makeavesivarastoa, syöttövesivarastoa, käyttövarastoa sekä ilman matkustajia ja laivahenkilökuntaa ja heidän tavaroitaan.

29 Huono palon levittämiskyky tarkoittaa sitä, että pinta, jolla on tällainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

30 Koneistotiloja ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, höyrykattiloita, polttoöljyetusyöttölaite, höyrykoneita, polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat sekä mainittuihin tiloihin johtavat kuilut.

31 A-kategorian koneistotiloja ovat kaikki tilat, joissa on:

.1 polttomoottorikoneisto, jota käytetään pääkuljetuskoneistona;

.2 polttomoottorikoneisto, jota käytetään muuhun tarkoitukseen kuin pääkuljetuskoneistona ja jonka kokonaisteho on vähintään 375 kW; tai

.3 öljylämmitteinen höyrykattila, polttoöljynetusyöttölaite tai muita öljylämmitteisiä laitteita kuin höyrykattiloita kuten esimerkiksi suojakaasunkehittimiä ja polttolaitteita sekä näihin johtavat kuilut.

32 Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä ovat sellaiset osastot, joihin aluksen runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettu A-luokan rajapinnoilla ja joiden keskipituus ei millään kannella yleensä ole suurempi kuin 40 metriä.

33 Palamaton aine tarkoittaa ainetta, joka ei pala eikä kehitä kuumennettuna noin 750°C asteeseen palavia höyryjä itsesyttymiseen riittävää määrää, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

34 Polttoöljynetusyöttölaite on laite, jota käytetään polttoöljyn syöttämisessä öljylämmitteiseen höyrykattilaan, ja laite jota käytetään kuumennetun öljyn syöttämisessä polttomoottoriin, ja siihen kuuluvat kaikki öljypumput, öljysuodattimet ja öljynkuumentimet, joissa öljyä käsitellään suuremmalla paineella kuin 0,18 N/mm2.

35 Avoin ro-ro-tila on ro-ro-tila, joka on avoin molemmista tai vain toisesta päästä ja jossa on sen koko pituudelta riittävä koneeton ilmanvaihto, joka tapahtuu yläpuolella tai sivulevytyksessä tai laipioissa olevista sellaisista kiinteistä aukoista, joiden kokonaisala on vähintään 10 prosenttia tilan sivujen kokonaisalasta.

36 Avoin ajoneuvotila on ajoneuvotila, joka on avoin molemmista tai vain toisesta päästä ja jossa on sen koko pituudelta riittävä koneeton ilmanvaihto, joka tapahtuu yläpuolella tai sivulevytyksessä tai laipioissa olevista sellaisista kiinteistä aukoista, joiden kokonaisala on vähintään 10 prosenttia tilan sivujen kokonaisalasta.

37 Matkustaja-alus on alus, joka on määritelty I luvun 2 säännön f luetelmakohdassa.

38 Pakottavat vaatimukset tarkoittavat niitä rakenteen ominaisuuksia, ulottuvuusrajoja ja paloturvallisuusjärjestelmiä, jotka on määritelty B, C, D, E tai G osassa.

39 Yleiset tilat ovat asuntotilojen ne osat, joita käytetään auloina, ruokailutiloina, oleskelutiloina tai muina vastaavanlaisina pysyvästi suljettuina tiloina.

40 Huoneilla, joissa on kalusteita ja sisutusmateriaaleja, joiden palovaara on rajoitettu tarkoitetaan 9 sääntöä sovellettaessa huoneita (joko hyttejä, yleisiä tiloja, toimistoja tai muita asuntotiloja), joissa on kalusteita, joiden palovaara on rajoitettu, millä tarkoitetaan, että:

.1 kaikki kiintokalusteet – kuten kirjoituspöydät, vaatekaapit, pukeutumispöydät ja kaapistot on kokonaan rakennettu hyväksytyistä palamattomista aineista sillä poikkeuksella, että näiden työtasoissa voidaan käyttää enintään 2 millimetrin paksuista palavaa pinnoitetta;

.2 kaikkien irtokalusteiden – kuten tuolien, sohvien tai pöytien – rungot on rakennettu palamattomasta aineesta;

.3 kaikki pintaverhoiluaineet, verhot ja muut riippuvat neuletuotteet ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti määritettyinä ne eivät vastusta liekin leviämistä huonommin kuin villa, jonka pintatiheys on 0,8 kg/m2;

.4 lattiapäällysteet ovat huonosti paloa levittäviä;

.5 laipioiden, vuorausten ja välikattojen näkyvissä olevat pinnat ovat huonosti paloa levittäviä;

.6 verhoiltujen huonekalujen on oltava ominaisuuksiltaan sellaiset, että ne vastustavat syttymistä ja liekin leviämistä, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti; sekä

.7 vuodevaatteiden ja patjojen on oltava ominaisuuksiltaan sellaiset, että ne vastustavat syttymistä ja liekin leviämistä, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

41 Ro-ro-tilat ovat tiloja, joita ei ole yleensä mitenkään jaettu ja jotka yleensä ulottuvat aluksen koko pituudelle tai sen huomattavalla osalle sekä joihin voidaan yleensä vaakasuoraan lastata ja niistä purkaa sellaisia moottoriajoneuvoja, joiden polttoainesäiliöissä on polttoainetta niiden itsensä liikuttamista varten, ja/tai sellaista tavaraa, joka on pakattuna tai irtolastina rata- tai maantiekuljetusvaunuisissa, kulkuneuvoissa mukaan lukien rata- ja maatieliikenteen säiliövaunut, perävaunuissa, konteissa, lavoilla, irrotettavissa tankeissa tai joka on lastattu muihin vastaaviin kuljetusyksiköihin tai astioihin.

42 Ro-ro-matkustaja-alus on matkustaja-alus, jossa on ro-ro–tiloja tai erityistiloja.

43 Teräs tai muu samanarvoinen aine tarkoittaa palamatonta ainetta, jonka rakenteelliset ja palonkestävyyttä koskevat ominaisuudet sellaisenaan tai käytetyn eristyksen johdosta ovat samanarvoiset teräksen kanssa sovellettavan normaalin polttokokeen lopussa (esimerkiksi alumiiniseos, joka on asianmukaisesti eristetty).

44 Sauna on kuumennettu huone, jonka lämpötila vaihtelee yleensä 80°C ja 120°C välillä ja jossa lämpö tuotetaan kuuman pinnan avulla (esimerkiksi sähkölämmitteinen kiuas). Kuumennettu huone voi käsittää sen tilan lisäksi, jossa kiuas sijaitsee, myös tilaan rajoittuvat peseytymistilat.

45 Työskentelytiloja ovat keittiöt, päätarjoiluhuoneet, komerot, posti- ja arvoesineiden säilytystilat, muut kuin koneistotiloihin kuuluvat työpajat sekä muut vastaavanlaiset tilat ja niihin johtavat kuilut.

46 Erityistiloja ovat laipiokannen ylä- ja alapuolella olevia suljettuja tiloja, jotka on tarkoitettu sellaisten kulkuneuvojen kuljettamiseen sekä joihin ja joista tällaiset kulkuneuvot voidaan ajaa ja joihin matkustajat pääsevät. Erityistilat voidaan sijoittaa useammalle kuin yhdelle kannelle, mikäli ajoneuvojen kohdalla vapaatilan kokonaiskorkeus on enintään 10 metriä.

47 Normaali palokoe on koe, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet altistetaan koeuunissa lämpötiloille, jotka noudattavat likipitäen palokoemenetelmiä koskevassa säännöstössä yksilöidyn koemenetelmän mukaista normaalia aika-lämpötilakäyrää.

48 Säiliöalus on alus, joka on määritelty I luvun 2 säännön h luetelmakohdassa.

49 Ajoneuvotilat ovat lastitiloja, jotka on tarkoitettu sellaisten moottoriajoneuvojen kuljettamiseen, joiden polttoainetankeissa on polttoainetta niiden itsensä liikuttamista varten.

50 Sääkansi on kansi, joka on täysin kattamaton sekä avoin ainakin kahdelta sivultaan.

B-OSA - PALON- JA RÄJÄHDYKSENEHKÄISY

4 sääntö
Syttymistodennäköisyys

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on ehkäistä palavien aineiden tai syttyvien nesteiden syttyminen. Tässä tarkoituksena seuraavia toiminnallisia vaatimuksia on noudatettava:

.1 syttyvien nesteiden vuotoja on pystyttävä valvomaan;

.2 syttyvien höyryjen pitoisuutta on pystyttävä valvomaan;

.3 palavien aineiden syttyvyyttä on rajoitettava;

.4 syttymislähteitä on rajoitettava;

.5 syttymislähteet on erotettava palavista aineista ja syttyvistä nesteistä; ja

.6 lastitankkien ilmanpaine on pysytettävä räjähdysarvojen alapuolella

2 Polttoöljyjä, voiteluöljyjä ja muita syttyviä öljyjä koskevat järjestelyt

2.1 Öljyjen polttoaineena käyttämisen rajoittaminen

Seuraavia rajoituksia sovelletaan öljyn käyttämiseen polttoaineena:

.1 Ellei tässä kohdassa nimenomaisesti muuta määrätä, sellaista polttoöljyä ei saa käyttää, jonka leimahduspiste on alle 60°C6;

.2 Hätägeneraattoreissa saa käyttää polttoöljyä, jonka leimahduspiste on vähintään 43°C;

.3 Sellaisen polttoöljyn käyttäminen, jonka leimahduspiste on alle 60°C mutta vähintään 43°C, voidaan sallia, esimerkiksi varapalopumpun moottorien polttoaineena tai muualla kuin A-kategorian koneistotilassa sijaitsevien apukoneistojen polttoaineena, seuraavilla edellytyksillä:

.3.1 sellaiset polttoöljysäiliöt, jotka eivät ole kaksoispohjatankkeja, on sijoitettava A-kategorian koneistotilojen ulkopuolelle;

.3.2 öljyn lämpötila on oltava mitattavissa polttoainepumpun imuputkesta;

.3.3 sulkuventtiilit ja/tai hanat on asennettava öljysuodattimien syöttö- ja poistopuolelle; sekä

.3.4 putkituksessa on suosittava mahdollisuuksien mukaan hitsattuja muhviliitoksia sekä pyöreitä kartio- ja palloliitoksia.

.4 Lastialuksissa sellaisen polttoaineen käyttäminen, jonka leimahduspiste on alempi kuin 2.1 kohdassa on määritelty, voidaan sallia, mikäli tällaista polttoainetta ei varastoida koneistotilassa ja mikäli hallinto hyväksyy järjestelyn kokonaisuudessaan.

2.2 Polttoöljyä koskevat järjestelyt

Aluksessa, jossa käytetään polttoöljyä, tämän varastointia, jakelua ja käyttöä koskevilla järjestelyillä on taattava aluksen ja sillä olevien henkilöiden turvallisuus, ja järjestelyissä on ainakin noudatettava seuraavia määräyksiä.

2.2.1 Polttoöljyjärjestelmien sijoittaminen

Siinä määrin kuin mahdollista sellaisia polttoöljyjärjestelmän osia, jotka sisältävät kuumennettua öljyä, jonka paine ylittää 0,18 N/mm2, ei saa peittää siten, että vioittumisia ja vuotoja ei ole helppo havaita. Koneistotilan on oltava riittävästi valaistu polttoainejärjestelmien kyseisten osien alueella.

2.2.2 Koneistotilojen ilmanvaihto

Koneistotilojen ilmanvaihdon on oltava normaalioloissa riittävä estämään öljyhöyryjen kerääntymisen.

2.2.3 Polttoöljytankit

2.2.3.1 Polttoöljyä, voiteluöljyä ja muita syttyviä öljyjä ei saa kuljettaa keulapiikkitankeissa.

2.2.3.2 Siinä määrin kuin mahdollista polttoöljytankkien on oltava aluksen rakenteen osana ja ne on sijoitettava A-kategorian koneistotilojen ulkopuolelle. Kun polttoöljytankkeja kaksoispohjatankkeja lukuun ottamatta on välttämättä sijoitettava A-kategorian koneistotiloihin tai niihin rajoittuvasti, polttoöljytankeilla on mieluummin oltava vähintään yksi yhteinen pystysuuntainen rajapinta kaksoispohjatankkien kanssa, ja niiden koneistotilan kanssa yhteisen pinta-alan on oltava mahdollisimman vähäinen. Kun tällaisia tankkeja on A-kategorian koneistotilojen sisäpuolella, ne eivät saa sisältää öljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C. Irrallisia polttoöljysäiliöitä on yleensä vältettävä, mutta sellaisia käytettäessä niitä ei saa sijoittaa matkustaja-aluksilla A-kategorian koneistotiloihin. Kun irrallisten tankkien käyttö on sallittu, niiden alle on asetettava riittävän suuret valuma-astiat, joista johtaa tyhjennysputki tarkoitukseen mitoitettuun hukkaöljytankkiin.

2.2.3.3 Mitään öljysäiliötä ei saa sijoittaa siten, että sen valuminen tai vuotaminen kuumennetuille pinnoille voi aiheuttaa palo- tai räjähdysvaaran.

2.2.3.4 Sellaiseen polttoöljyputkeen, joka vaurioituminen tekisi mahdolliseksi öljyn vuotamisen kaksoispohjan yläpuolella olevista varasto-, selkenemis- ja päivätankeista, joiden tilavuus on vähintään 500 litraa, välittömästi tankin päälle on asennettava hana tai venttiili, joka voidaan sulkea kyseisen tilan ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta palon syttyessä tilassa, jossa tällaiset tankit ovat. Erityisesti silloin, kun syväsäiliöitä on sijoitettu akseli- tai putkitunneliin tai vastaavanlaiseen tilaan, tankkien päälle on asennettava venttiilit, mutta palon sattuessa sulkeminen voidaan suorittaa putkeen tai putkiin asennettavalla lisäventtiilillä, joka sijaitsee tunnelin tai vastaavanlaisen tilan ulkopuolella. Mikäli tällainen lisäventtiili asennetaan koneistotilaan, sitä on kyettävä käyttämään tämän tilan ulkopuolelta. Hätägeneraattorin polttoainetankin venttiilin kauko-ohjaimen on sijaittava eri tilassa kuin muiden koneistotilassa sijaitsevien tankkien venttiilien kauko-ohjaimien.

2.2.3.5 Öljysäiliöissä olevan polttoöljyn määrän toteamiseksi on oltava varmat ja tehokkaat laitteet.

2.2.3.5.1 Kun käytetään peilausputkia, niiden tulee päättyä tiloihin, joissa ei ole ylijuoksutuksesta johtuvaa syttymisvaaraa. Putket eivät nimenomaisesti saa päättyä matkustaja- tai henkilökuntatiloihin. Pääsääntöisesti putket eivät saa myöskään päättyä koneistotiloihin. Kuitenkin mikäli hallinto katsoo kahden viimeksi mainitun vaatimuksen noudattamisen olevan mahdotonta, se voi sallia putkien päättyvän koneistotiloihin seuraavin edellytyksin:

.1 sellainen öljyntason mittauslaite on asennettu, joka on 2.2.3.5.2 alakohdan mukainen;

.2 peilausputkien tulee päättyä tiloihin, jotka ovat etäällä syttymisvaaroista, mikäli turvatoimiin kuten tehokkaiden suojuksien asentamiseen ei ole ryhdytty polttoöljyn pääsyn estämiseksi kosketuksiin syttymislähteen kanssa ylijuoksutuksen tapahtuessa peilausputkien kautta; sekä

.3 peilausputkien yläpäähän on asennettava itsesulkeutuva sulkumekanismi sekä tämän alapuolelle halkaisijaltaan pieni, itsesulkeutuva tarkastushana sen varmistamiseksi, että putkessa ei ole polttoöljyä, kun sulkumekanismi avataan. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä sen varmistamiseksi, että tarkastushanan kautta tapahtuva ylijuoksutus ei aiheuta syttymisvaaraa.

2.2.3.5.2 Peilausputkien asemasta voidaan käyttää muita öljyntason mittauslaitteita seuraavin edellytyksin:

.1 matkustaja-aluksilla tällaiset mittauslaitteet eivät saa lävistää säiliötä kuin yläosasta, eikä niiden vioittuminen tai säiliöiden ylitäyttö saa aiheuttaa polttoaineen ylijuoksutusta; ja

.2 lastialuksilla tällaisten mittauslaitteiden vioittuminen tai säiliöiden ylitäyttö ei saa aiheuttaa tilaan tapahtuvaa polttoaineen ylijuoksutusta. Sylinterimäisten mittalasien käyttö on kielletty. Hallinto voi sallia sellaisten öljyntason mittalasien käytön, joiden lasi on litteä ja joissa mittauslaitteen ja polttoainetankin välissä on itsesulkeutuva venttiili.

2.2.3.5.3 2.2.3.5.2 kohdassa määrätyt sellaiset järjestelyt, jotka hallinto on valmis hyväksymään, on pidettävä asianmukaisessa kunnossa sen varmistamiseksi, että ne säilyttävät käytössä toimintakykynsä ja tarkkuutensa.

2.2.4 Ylipaineen esto

Toimenpiteisiin on ryhdyttävä ylipaineen muodostumisen estämiseksi missään öljytankissa tai polttoöljyjärjestelmän missään osassa sellaiset täyttöputket mukaan lukien, joiden käyttöpumput ovat aluksella. Ilma- ja ylivuotoputket sekä varoventtiilit on johdettava tilaan, jossa järjestelmään mahdollisesti nouseva öljy tai höyry ei aiheuta palo- tai räjähdysvaaraa, eivätkä ne saa johtaa henkilökuntatiloihin, matkustajatiloihin, erityistiloihin, suljettuihin ro-ro-tiloihin tai muihin vastaaviin tiloihin.

2.2.5 Polttoöljyputkitus

2.2.5.1 Polttoöljyputkien, niiden venttiilien ja liittimien on oltava terästä tai muuta hyväksyttyä ainetta kuitenkin niin, että taipuisien putkien rajoitettu käyttö voidaan sallia kohdissa, joissa hallinto katsoo niiden olevan tarpeen.7Tällaiset taipuisat putket ja liitoskappaleet on valmistettava riittävän lujista, hyväksytyistä palonkestävistä aineista, ja niiden rakenteen on oltava hallinnon hyväksymä. Sellaisten venttiilien osalta, jotka on asennettu polttoainetankkeihin ja jotka ovat pysyvän paineen alaisia, teräs ja pallografiittivalurauta voidaan hyväksyä. Tavallisia valurautaisia venttiileitä voidaan käyttää sellaisissa putkituksissa, joiden suunnittelupaine on alempi kuin 7 baaria ja joiden suunnittelulämpötila on alle 60=B0C.

2.2.5.2 Polttoaineen painepumppujen ja polttoaineruiskujen väliset ulkoiset painesyöttöjohdot on suojattava sellaisella vaipoitetulla putkituksella, joka kykenee estämään polttoaineen vuotamisen painesyöttöjohdon vioittuessa. Vaipoitettu putki muodostuu ulommasta putkesta ja sen sisälle asetettavasta painesyöttöjohdosta, jotka yhdessä muodostavat kiinteän asennuksen. Vaipoitettuun putkitukseen on sisällyttävä keino vuotamien keruuseen, ja järjestely on varustettava hälyttimellä polttoaineen syöttöjohdon vioittumisen varalta.

2.2.5.3 Polttoaineen syöttöjohtoja ei saa sijoittaa välittömästi sellaisten korkean lämpötilan elementtien yläpuolelle tai niiden läheisyyteen, kuten höyrykattiloiden, höyryputkistojen, poistokaasujen jakoputkiston, vaimentimien tai muun sellaisen laitteiston, joka on 2.2.6 kohdan mukaan eristettävä. Mikäli mahdollista polttoaineen syöttöjohdot on johdettava etäällä kuumista pinnoista, sähköasennuksista tai muista syttymislähteistä, ja ne on koteloitava tai muuten sopivalla tavalla suojattava öljyn roiskumisen tai vuotamisen estämiseksi syttymislähteisiin. Tällaisissa putkituksissa liitosten määrän on oltava mahdollisimman vähäinen.

2.2.5.4 Dieselkoneistojen polttoainejärjestelmien rakenneosat on suunniteltava käytönaikaisten korkeimpien huippupaineiden mukaan sekä ottaen huomioon polttoaineen ruiskutuspumppujen toiminnan synnyttämät ja polttoaineen syöttö- ja ylivuotolinjoihin takaisin välttämät korkeapaineimpulssit. Polttoaineen syöttö- ja ylivuotolinjojen sisäiset kytkennät on suunniteltava ottaen huomioon niiden kyky estää paineenalaisen polttoöljyn vuotoja käytön aikana sekä huollon yhteydessä.

2.2.5.5 Sellaisissa monikoneasennuksissa, joissa on yhteinen polttoaineen lähde, toimenpiteisiin on ryhdyttävä yksittäisiin koneistoihin johtavien polttoaineen syöttö- ja ylivuotojohtojen erottamiseksi. Erotusjärjestelyt eivät saa vaikuttaa muiden koneistojen käyttämiseen, ja niitä on voitava valvoa sellaisesta tilasta, johon pääsee minkä tahansa koneiston syttyessä.

2.2.5.6 Niissä tapauksissa, joissa hallinto voi sallia öljyn ja palavien nesteiden siirtämisen asunto- ja työskentelytilojen kautta, öljyn ja palavien nesteiden siirtoputki on valmistettava aineesta, jonka hallinto on hyväksynyt otettuaan huomioon palovaaran.

2.2.6 Kuumien pintojen suojaus

2.2.6.1 Sellaiset pinnat, joiden lämpötila on yli 220=B0C ja joita polttoainejärjestelmän vioittumien saattaa koskea, on asianmukaisesti eristettävä.

2.2.6.2 Varotoimiin on ryhdyttävä sen estämiseksi, että pumpuista, suodattimista tai kuumentimista vuotava paineenalainen öljy ei pääse kosketuksiin kuumien pintojen kanssa.

2.3 Voiteluöljyjä koskevat järjestelyt

2.3.1 Paineistetuissa voitelujärjestelmissä käytettävää öljyä koskevilla järjestelyillä on taattava aluksen ja sillä olevien henkilöiden turvallisuus. A-kategorian koneistotiloissa ja mikäli mahdollista muissakin koneistotiloissa on täytettävä vähintään seuraavan 2.2.1, 2.2.3.3, 2.2.3.4, 2.2.3.5, 2.2.4, 2.2.5.1, 2.2.5.3 ja 2.2.6 kohdan määräykset kuitenkin niin, että:

.1 näin ei kielletä käyttämästä voitelujärjestelmissä sellaisia tarkastuslaseja, joiden tulenkestävyyden tason koestuksella todetaan olevan tarkoitukseen sopiva; ja

.2 peilausputket voidaan sallia koneistotiloissa. 2.2.3.5.1.1 ja 2.2.3.5.1.3 kohdan määräyksiä ei tarvitse soveltaa, jos peilausputkiin asennetaan asianmukainen sulkulaitteisto.

2.3.2 2.2.3.4 kohdan määräyksiä sovelletaan myös voiteluöljytankkeihin lukuun ottamatta tankkeja, joiden vetoisuus on alle 500 litraa tai jotka ovat suljettuina alusta tavanomaisesti ajettaessa tai joiden osalta katsotaan, että voiteluöljytankkien pikasulkuventtiilin tahaton käyttö saattaisi vaarantaa pääkuljetuskoneiston ja keskeisten apukoneistojen käyttövarmuuden.

2.4 Muita syttyviä nesteitä koskevat järjestelyt

Varastointi-, jakelu- ja käyttöjärjestelyillä, jotka koskevat muita sellaisia syttyviä öljyjä, joita käytetään paineen alaisina voimansiirtojärjestelmissä, valvonta- tai käynnistysjärjestelmissä tai lämmitysjärjestelmässä, on taattava aluksen ja sillä olevien henkilöiden turvallisuus. Hydraulisten venttiilien ja sylinterien alle on asetettava tarkoitukseen sopivat öljynkeräysjärjestelyt vuotojen varalta. Tiloissa, joissa on syttymisvaara, näiden järjestelyjen on oltava ainakin 2.2.3.3, 2.2.3.5, 2.2.5.3 ja 2.2.6 kohdan mukaiset, sekä lujuuden ja rakenteen osalta 2.2.4 ja 2.2.5.1 kohdan mukaiset.

2.5 Polttoöljyä koskevat järjestelyt tiloissa, joissa ei jatkuvaa miehitystä

2.1 - 2.4 kohdan vaatimusten lisäksi polttoöljy- ja voiteluöljyjärjestelmien, jotka sijaitsevat tilassa, joka ei ole jatkuvasti miehitetty, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

.1 mikäli polttoöljyn päivätankit täytetään automaattisesti tai kauko-ohjatusti, on ryhdyttävä toimenpiteisiin ylivuotamien estämiseksi. Muut sellaiset laitteistot, joissa käsitellään syttyviä nesteitä automatisoidusti, esimerkiksi öljynpuhdistimet, on mikäli mahdollista sijoitettava erityiseen puhdistimille ja näiden kuumentimille varattuun tilaan, ja niiden osalta on ryhdyttävä järjestelyihin ylivuotamien estämiseksi; ja

.2 kun päivätankkeihin tai selkenemistankkeihin on asennettu kuumenninjärjestelyt, käytössä on oltava korkean lämpötilan hälytin sen varalta, että polttoöljyn leimahduspiste ylittyy.

3 Taloustarkoituksiin käytettävää kaasumaista polttoainetta koskevat järjestelyt

Taloustarkoituksiin käytettävät kaasumaisen polttoaineen järjestelmät edellyttävät hallinnon hyväksyntää. Kaasupullojen varasto on sijoitettava avoimelle kannelle tai sellaiseen hyvin tuuletettuun tilaan, johon on pääsy vain avoimelta kannelta.

4 Syttymislähteitä ja syttyvyyttä koskevia muita seikkoja

4.1 Sähköiset lämpöpatterit

Jos käytetään sähköisiä lämpöpattereita, ne on suunniteltava ja sijoitettava niin, että palovaara on mahdollisimman pieni. Tällaisten lämmittimien rakenneosat eivät saa työntyä siten esiin, että vaatetus, verhot tai vastaavat aineet voivat hiiltyä tai syttyä tuleen rakenneosan tuottaman lämmön johdosta.

4.2 Jäteastiat

Jäteastiat on valmistettava palamattomista aineista, eikä niissä saa olla aukkoja sivuilla tai pohjassa.

4.3 Öljyn tunkeutumisen varalta suojatut eristeiden pinnat

Tiloissa, joihin öljyn tunkeutuminen on mahdollista, eristeiden pinta ei saa läpäistä öljyä tai öljyhöyryjä.

4.4 Kansimassa

Mikäli kansimassaa käytetään asuntotiloissa, työskentelytiloissa tai valvomoissa, sen on oltava hyväksyttyä vaikeasti syttyvää ainetta, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

5 Säiliöalusten lastialueet

5.1 Lastiöljytankkien erottaminen

5.1.1 Lastipumppuhuoneet, lastitankit, likatankit ja eristyssäiliöt on sijoitettava koneistotilojen keulapuolelle. Polttoainetankit voidaan kuitenkin sijoittaa koneistotilojen peräpuolelle. Lastitankit ja likatankit on erotettava koneistotiloista eristyssäiliöillä, lastipumppuhuoneilla, polttoöljy- tai painolastitankeilla. Sellaiset pumppuhuoneet, joissa on pumppuja ja niihin liittyvää sellaista välineistöä, joka on tarkoitettu painolastin ottamiseksi lasti- ja likatankkeihin liittyviin tiloihin, sekä joissa on pumppuja polttoöljyn siirtämistä varten, katsotaan tätä sääntöä sovellettaessa samanarvoisiksi kuin lastipumppuhuoneet, mikäli tällaisia pumppuhuoneita koskee sama turvallisuustaso, kuin mitä edellytetään lastipumppuhuoneilta. Sellaisten pumppuhuoneiden, jotka on tarkoitettu ainoastaan painovesilastin tai polttoöljyn siirtämiseen, ei tarvitse täyttää 10.9 sääntökohdan vaatimuksia. Kuitenkin pumppuhuoneiden alaosa voi muodostaa syvennyksen A-kategorian koneistotiloihin päin pumppujen sijoittamista varten edellyttäen, että syvennyksen kattona oleva kansi on kölin yläpuolella yleensä enintään syvyyden kolmasosan verran, paitsi jos aluksen kantavuuden ollessa enintään 25 000 tonnia tämä voidaan osoittaa käytännössä mahdottomaksi toteuttaa kulkuteiden ja tyydyttävien putkistojärjestelyiden kannalta, niin hallinto voi sallia edellä mainittua korkeamman syvennyksen, mutta ei puolta syvyyttä korkeammalle kölistä.

5.1.2 Päälastivalvomot, valvomot sekä asunto- ja työskentelytilat erillään sijaitsevia lastinkäsittelyvarusteiden säilytystiloja lukuun ottamatta on sijoitettava perään päin lastitankeista, likatankeista ja sellaisista tiloista, jotka erottavat lasti- ja likatankit koneistotiloista, mutta ei välttämättä polttoöljytankin ja painolastitankin peräpuolelle, ja ne on järjestettävä siten, että yksittäinen kansi- tai laipiorakenteen vioittuminen ei tee mahdolliseksi lastitankkien sisältämien kaasujen tai höyryjen tunkeutumista asuntotiloihin, päälastivalvomoihin, valvomoihin tai työskentelytiloihin. 5.1.1 kohdan mukaista syvennystä ei tarvitse ottaa huomioon tällaisten tilojen sijoittelusta päätettäessä.

5.1.3 Katsoessaan sen välttämättömäksi hallinto voi kuitenkin sallia päälastivalvomoiden, valvomoiden sekä asunto- ja työskentelytilojen sijoittamisen keulaan päin lastitankeista, likatankeista ja tiloista, jotka erottavat lastitankit ja likatankit koneistotiloista, mutta ei välttämättä polttoöljytankkien tai painolastitankkien keulapuolelle. Muut kuin A-kategorian koneistotilat voidaan sallia lasti- ja likatankkien keulapuolella, mikäli ne on erotettu lasti- ja likatankeista eristyssäiliöillä, lastipumppuhuoneilla, polttoainetankeilla ja painolastitankeilla ja mikäli niissä on vähintään yksi käsisammutin. Jos tiloissa on polttomoottoreita, käsisammuttimen lisäksi on oltava hyväksytty vaahtosammutin, jonka tilavuus on 45 litraa tai muu samanarvoinen sammutin Jos siirrettävä sammutin ei ole käytännön syistä mahdollinen, se voidaan korvata kahdella ylimääräisellä käsisammuttimella. Asuntotilat, päälastivalvomot, valvomot ja työskentelytilat on järjestettävä siten, että yksittäinen kansi- tai laipiorakenteen vioittuminen ei tee mahdolliseksi lastitankkien sisältämien kaasujen tai höyryjen tunkeutumista näihin tiloihin. Lisäksi, katsoessaan sen välttämättömäksi aluksen turvallisuudelle tai sen ohjaukselle, hallinto voi sallia sijoitettaviksi lastialueen keulapuolelle koneistotiloja, joissa on sellainen polttomoottorikoneisto, joka ei ole pääkuljetuskoneisto ja jonka teho ei ole yli 375 kW, mikäli järjestely on tämän kohdan muiden määräysten mukainen.

5.1.4 Ainoastaan yhdistelmäalusten osalta:

.1 likatankin on oltava eristystankkien ympäröimä, paitsi milloin sellaisen likatankin, jossa voidaan aluksen ollessa kuivalastissa kuljettaa likavettä, rajapinta muodostaa osan runkoa, kantavaan lastikantta, lastipumppuhuoneen laipiota tai polttoöljysäiliötä. Eristyssäiliöt eivät saa olla avoimia kaksoispohjan, putkitunnelin, pumppuhuoneen tai muun suljetun tilan suuntaan, niitä ei saa käyttää lastin tai painolastin kuljettamiseen eivätkä ne saa olla yhteydessä öljy- tai painolastia palvelevaan putkitukseen. Eristyssäiliöt tulee pystyä täyttämään vedellä ja tyhjentämään. Likatankin rajapinta on osa lastipumppuhuoneen laipiota, pumppuhuone ei saa avautua kaksoispohjaan, putkitunneliin tai muuhun suljettuun tilaan, mutta sellaiset aukot voidaan kuitenkin sallia, joissa on kaasunpitävät pultein kiinnitetyt kansilevyt;

.2 Toimenpiteisiin on ryhdyttävä pumppuhuoneen 5.1.4.1 kohdassa mainittuun likatankkiin yhdistävän putkituksen erottamiseksi. Erottamisen on tapahduttava venttiilillä, jota seuraa kehyslaippa, tai pyöröluistilla, jossa on asianmukaiset umpilaipat. Järjestelyn tulee olla likatankin yhteydessä, mutta mikäli tämä on kohtuutonta tai käytännön syistä mahdotonta, se voidaan sijoittaa pumppuhuoneeseen välittömästi siihen kohtaan, jossa putkitus läpäisee laipion. Likatankkien tyhjentämiseksi suoraan avokannelle sen sisällön toimittamiseksi maissa tapahtuvaa vastaanottoa varten, kun alus on kuivatelakoituna, on asennettava sellainen pysyvä tyhjennys- ja putkitusjärjestelmä, johon sisältyy sulkuventtiilillä ja umpilaipalla varustettu jakotukki. Kun siirtojärjestelmää käytetään likaveden siirtämiseen aluksen ollessa irtolastissa, järjestelmä ei saa olla yhteydessä muihin järjestelmiin. Erottaminen muista järjestelmistä pyöröluisti poistamalla voidaan hyväksyä;

.3 Likatankkien puhdistusaukot ja niihin johtavat luukut ovat sallittuja vain avokannella, ja niihin on asennettava sulkulaitteet. Milloin sulkeminen ei tapahdu kiinteillä levyillä, joissa pulttien välimatkajako on vedenpitävä, sulkulaitteet on varustettava lukituksella, josta vastaa siihen osoitettu aluksen päällystön jäsen; ja

.4 Kun aluksessa on sivulastitankit, kannen alla kulkevat lastiöljyputket on asennettava näiden tankkien sisäpuolelle. Hallinto voi kuitenkin sallia lastiöljyputkien sijoittamisen erityisiin kanaviin, jos nämä voidaan riittävällä ja hallintoa tyydyttävällä tavalla puhdistaa ja ilmastoida. Kun aluksessa ei ole sivulastitankkeja, kannen alla kulkevat lastiöljyputket on sijoitettava erityisiin kanaviin.

5.1.5 Jos ohjailupaikan sijoittaminen lastitankkialueen yläpuolelle osoittautuu välttämättömäksi, se on varattava ainoastaan ohjailukäyttöön ja erotettava lastitankkikannesta avoimella tilalla, jonka korkeus on vähintään 2 metriä. Tällaisen ohjailupaikan palosuojaukselle asetettavat vaatimukset ovat soveltuvin osin samat kuin valvomoiden kohdalla siten, kuin 9.2.4.2 sääntökohdassa ja muissa säiliöaluksia koskevissa määräyksissä soveltuvin osin on määritelty.

5.1.6 Aluksella on oltava järjestelyt, joilla estetään kansille tulleiden vuotamien kulkeutuminen asunto- ja työskentelytiloihin. Tämä voidaan toteuttaa pysyvästi asennetulla, laidasta laitaan ulottuvalla erikorkolevyllä, jonka korkeus on vähintään 300 mm. Erityistä huomiota on kohdistettava järjestelyihin, jotka liittyvät perän yli tapahtuvaan lastaukseen.

5.2 Seinämissä oleva aukkoja koskevat rajoitukset

5.2.1 Jollei 5.2.2 kohdassa muuta määrätä, asunto- ja työskentelytiloihin, valvomoihin ja koneistotiloihin johtavat kulkuovet, ilmanottoaukot sekä muut aukot eivät saa avautua lastialueen suuntaan. Mainittujen aukkojen on oltava sellaisessa poikittaislaipiossa, joka ei ole lastialueeseen päin, tai ylärakenteiden tai kansirakennusten aluksen kyljen suuntaisissa seinämissä sellaisella etäisyydellä ylärakenteen tai kansirakennuksen lastialueeseen päin avautuvasta päädystä, mikä vastaa vähintään 4 prosenttia aluksen pituudesta, mutta joka on enintään 3 metriä. Näin mitatun etäisyyden ei tarvitse olla suurempi kuin 5 metriä.

5.2.2 Hallinto voi sallia lastialueeseen päin olevissa laipiorajapinnoissa olevat kulkuovet tai 5.2.1. kohdassa määritellyn 5 metrin rajan sisäpuolella olevat sellaiset kulkuovet, jotka johtavat päälastivalvomoihin ja muonavarastoina, varastoina tai komeroina käytettäviin työskentelytiloihin, mikäli näistä ei ole suoraa tai epäsuoraa pääsyä sellaiseen tilaan, joka sisältää asuntotiloja, valvomoita tai työskentelytiloja kuten keittiöitä, tarjoiluhuoneita, työpajoja tai muita vastaavia tiloja tai näihin liittyvään tilaan ja jossa on höyrysyttymislähteitä. Tällaisen tilan rajapinta on eristettävä A-60-luokan mukaisesti muilta paitsi lastialueeseen päin olevilta osiltaan. Koneiston poiskuljettamista varten 5.2.1 kohdassa määritellyn rajan sisäpuolelle voidaan asentaa pultein kiinnitettäviä levyjä. Ohjaamon ovet ja ikkunat voivat olla 5.2.1 kohdassa määritellyn rajan sisäpuolella, jos niiden suunnittelulla varmistetaan, että ohjaamo voidaan nopeasti ja tehokkaasti sulkea kaasun- ja höyrynpitäväksi.

5.2.3 Ikkunoiden ja valoventtiilien, jotka ovat lastialueeseen päin ja jotka ovat ylärakenteiden ja kansirakennusten kyljen suuntaisilla sivuilla 5.2.1 kohdassa eritellyn rajan sisäpuolella, on oltava tyypiltään kiinteitä (ei-aukeavia). Tällaiset ikkunat on ohjaamon ikkunoita lukuun ottamatta rakennettava A-60-luokan mukaisesti.

5.2.4 Kun putkitunnelin kautta on pysyvä pääsy pääpumppuhuoneeseen, sellainen vedenpitävä ovi on asennettava, joka täyttää II-l luvun 25.9.2 sääntökohdan vaatimukset ja joka lisäksi on seuraavien vaatimuksien mukainen:

.1 vedenpitävä ovi voidaan sulkea paitsi komentosillalta niin myös käsivoimin pääpumppuhuoneen sisäänkäynnin ulkopuolelta; ja

.2 vedenpitävän oven on oltava suljettuna alusta tavanomaisesti ajettaessa, paitsi milloin putkitunneliin on päästävä.

5.2.5 Lastipumppuhuoneiden valaisemiseksi voidaan sallia suojakoteloitujen kaasunpitävien valaisimien asentaminen pumppuhuoneet ja muut tilat erottaviin laipioihin ja kansirakenteisiin, mikäli valaisimien lujuus on riittävä ja laipion tai kansirakenteen tulenkestävyys ja kaasunpitävyys eivät muutu.

5.2.6 Ilmanvaihdon tulo- ja poistoaukkojen sekä muiden kansirakennuksen ja ylärakenteiden rajapinnoissa olevien aukkojen on täytettävä 5.3 kohdan ja 11.6 sääntökohdan määräykset. Tällaisten ilma-aukkojen on etenkin koneistotilojen osalta sijaittava niin perässä kuin mahdollista. Tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota, kun alus on varustettu perän yli tapahtuvaa lastausta tai purkua varten. Syttymislähteet kuten sähkölaitteistot on sijoitettava niin, että räjähdysvaara vältetään.

5.3 Lastitankin ilmaus

5.3.1 Yleiset vaatimukset

Lastitankkien ilmausjärjestelmän on oltava täysin erillinen aluksen muiden osastojen ilmaputkista. Lastitankkikannen sellaisten aukkojen, joiden kautta syttyviä höyryjä voi vapautua, sijoittelulla ja järjestelyllä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä se mahdollisuus, että syttyviä höyryjä pääsee sellaisiin suljettuihin tiloihin, joissa on syttymislähde tai että niitä keräytyisi kansikoneistojen ja –varustusten läheisyyteen tavalla, joka saattaa synnyttää syttymisvaaran. 5.3.2–5.3.5 kohdassa ja 11.6 sääntökohdassa esitetyt tunnusmerkit tulevat sovellettaviksi tämän pääperiaatteen mukaisesti.

5.3.2 Ilmausjärjestelyt

5.3.2.1 Lastitankkien ilmausjärjestelyt voivat olla tankkikohtaisia tai toisiinsa yhdistettyjä, ja ne voivat olla yhteydessä suojakaasuputkitukseen.

5.3.2.2 Kun lastitankkien järjestelyt on yhdistetty toisiinsa, jokainen lastitankki on eristettävä sulkuventtiilillä tai muulla hyväksyttävällä keinolla. Mikäli sulkuventtiilit asennetaan, niissä on oltava lukitusmekanismit, joista vastaa siihen osoitettu aluksen päällystön jäsen. Venttiilien käyttöasennon on oltava selvästi nähtävissä tai osoitettu muulla hyväksyttävällä tavalla. Kun tankit on erotettu, on varmistauduttava siitä, että kyseeseen tulevat eristysventtiilit on avattu, ennen kuin lastin tai painolastin lastaukseen tai tankkien tyhjäämiseen ryhdytään. Valitusta erotusmenetelmästä huolimatta lämpötilan vaihtelusta johtuvan tilavuuden muutoksen aiheuttaman virtauksen on oltava mahdollinen lastitankissa 11.6.1.1 sääntökohdan mukaisesti.

5.3.2.3 Mikäli tarkoitus on täyttää lastilla tai painolastilla jokin yhdistetystä ilmausjärjestelystä erotettu tankki tai tankkiryhmä tai sellainen tyhjätä, tankkiin tai tankkiryhmään on asennettava yli- ja alipaineen suojalaitteisto 11.6.3.2 säännössä vaaditulla tavalla.

5.3.2.4 Ilmausjärjestelyt on asennettava jokaisen lastitankin yläosaan, ja niiden on tyhjennyttävä itsestään lastitankkiin kaikissa aluksen tavanomaisissa syväys- ja kallistumaoloissa. Mikäli ei ole mahdollista käyttää itsestään tyhjentyviä putkia, on ryhdyttävä pysyviin järjestelyihin ilmausputkien tyhjentämiseksi lastitankkeihin.

5.3.3 Ilmausjärjestelyiden turvalaitteet

Ilmausjärjestelmä on varustettava laitteistolla, joka estää liekin pääsyn lastitankkiin. Näiden laitteiden suunnittelussa, koestuksessa ja sijoittelussa on noudatettava vaatimuksia, jotka hallinto on asettanut järjestön antamien ohjeiden8nojalla. Vajausaukkoja ei saa käyttää paineentasaukseen, ja ne on varustettava itsestään ja tiiviisti sulkeutuvilla kansilla. Liekinpidättimiä ja suojaverkkoja ei sallita näiden aukkojen osalta.

5.3.4 Ilma-aukot, jotka liittyvät lastin tai painolastin käsittelyyn

5.3.4.1 Lastin tai painolastin lastaukseen tai purkamiseen liittyvien 11.6.1.2 sääntökohdassa edellytettyjen ilma-aukkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

.1.1 niiden on sallittava höyryseoksien vapaa virtaus;

.1.2 niiden on sallittava purkautuvan höyryseoksen kuristus yli 30 m/s nopeuden saavuttamiseksi;

.2 ne on sijoitettava siten, että höyryseos purkautuu kohtisuoraan ylöspäin

.3 kun kyseessä on painovoimainen poisto, aukkojen on sijaittava vähintään 6 metriä lastitankkikannen yläpuolella tai mikäli ne sijaitsevat 4 metriä lähempänä perä- tai keulasiltaa niin vähintään 6 metriä tämän yläpuolella, ja vähintään 10 metrin etäisyydellä mitattuna vaakatasossa lähimmistä ilmanottoaukoista ja sellaisista aukoista, jotka johtavat suljettuihin tiloihin, joissa on syttymislähde, sekä kansikoneistoista kuten esimerkiksi ankkurivintturista tai ketjulokerosta ja varustuksista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran; sekä

.4 kun kyseessä on suurinopeuksinen poisto, aukkojen on sijaittava vähintään 2 metriä lastitankkikannen yläpuolella ja vähintään 10 metrin etäisyydellä mitattuna vaakatasossa lähimmistä ilmanottoaukoista ja sellaisista aukoista, jotka johtavat suljettuihin tiloihin, joissa on syttymislähde, sekä kansikoneistoista kuten esimerkiksi ankkurivintturista tai ketjulokerosta sekä varustuksista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran. Tällaiset poistoaukot on varustettava tyyppihyväksytyillä suurtehoimureilla.

5.3.4.2 Lastin ja painolastin ottamisen yhteydessä lastitankeista vapautuvia ilmaushöyryjä koskevien ilmausjärjestelyiden on oltava 5.3 kohdan ja 11.6 sääntökohdan mukaiset, ja niihin täytyy kuulua yksi tai useampi korkealle vedetty nousuputki tai joukko suuren nopeuden poistoaukkoja. Suojakaasun pääputkea voidaan käyttää tässä tarkoituksessa.

5.3.5 Likatankkien erottaminen yhdistelmäaluksilla

Yhdistelmäaluksilla sellaisten öljyä tai muiden tankkien öljyjäämiä sisältävien likatankkien erottamisen on tapahduttava umpilaipoin, jotka ovat asennettuina aina, kun kuljetetaan muuta kuin nestemäistä 1.6.1 sääntökohdassa mainittua lastia.

5.4 Ilmanvaihto

5.4.1 Lastipumppuhuoneiden ilmanvaihtojärjestelmät

Lastipumppuhuoneiden ilma on vaihdettava mekaanisesti, ja poistotuulettimien poistoilma on johdettava turvalliseen kohtaan avokannella. Näiden huoneiden ilmanvaihdon tehon on oltava riittävä vähentääkseen syttyvien höyryjen kerääntymisen mahdollisimman pieneksi. Tilan kokonaistilavuuteen perustuvan ilmanvaihtokertaisuuden on oltava vähintään 20 tunnissa. Ilmanvaihto on järjestettävä niin, että koko tilan ilma vaihdetaan tehokkaasti. Ilmanvaihdon on tapahduttava imevästi kipinättömillä tuulettimilla.

5.4.2 Ilmanvaihtojärjestelmät yhdistelmäaluksilla

Yhdistelmäaluksilla lastitilojen ja niihin liittyvien suljettujen tilojen ilma on vaihdettava koneellisesti. Koneellinen ilmanvaihto voi tapahtua kannettavin tuulettimin. Lastipumppuhuoneet, putkitunnelit ja likatankkeihin liittyvät eristyssäiliöt, jotka mainitaan 5.1.4 kohdassa, on varustettava sellaisin hyväksytyin kiintein kaasunvaroittimin, joilla voidaan valvoa syttyviä höyryjä. Tarkoituksenmukaisiin järjestelyihin on ryhdyttävä syttyvien höyryjen mittaamisen helpottamiseksi lastialueen muissa tiloissa. Mittaamisen on oltava mahdollista avokannelta tai kohdista, joihin on helppo pääsy.

5.5 Suojakaasujärjestelmät

5.5.1 Soveltaminen

5.5.1.1 Säiliöaluksilla, joiden kantavuus on vähintään 20 000 tonnia, lastitankkien suojaus voidaan toteuttaa paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimusten mukaisesti kiinteällä suojakaasujärjestelmällä kuitenkin niin, että otettuaan huomioon aluksen järjestelyt ja varustelun hallinto voi hyväksyä I luvun 5 säännön mukaisesti edellä mainitun järjestelmän sijaan muun kiinteän järjestelmän, jos tämän tuottama suojaus on samanarvoinen ensiksi mainitun kanssa. Vaihtoehtoista kiinteää järjestelmää koskevien vaatimusten täytyy olla 5.5.4 kohdan vaatimusten mukaiset.

5.5.1.2 Säiliöaluksiin, joissa on raakaöljyä käyttävä tankinpesujärjestelmä, on asennettava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen suojakaasujärjestelmä sekä kiinteät tankinpesukoneet.

5.5.1.3 Säiliöalusten, joihin on asennettava suojakaasujärjestelmä, on oltava seuraavien määräysten mukaisia:

.1 kaksoisrunkotiloihin on asennettava tarkoitukseen sopivat liittymät suojakaasun syöttöä varten;

.2 kun runkotilat liitetään pysyvästiasennettuun suojakaasun jakelujärjestelmään, hiilivetykaasujen tunkeutuminen järjestelmän kautta lastitankeista kaksoisrunkotiloihin on estettävä; ja

.3 liittymän suojakaasun pääputkeen on oltava asianmukaisin keinoin mahdollinen, vaikka sellaisia tiloja ei ole pysyvästi liitetty suojakaasun jakelujärjestelmään.

5.5.2 Kemikaalisäiliöalusten ja kaasunkuljetusalusten suojakaasujärjestelmät

Suojakaasujärjestelmiä koskevia paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön sisältämiä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa:

.1 kemikaalisäiliöaluksiin ja kaasunkuljetusaluksiin, kun nämä kuljettavat 1.6.1 sääntökohdassa kuvattua lastia, mikäli ne ovat niiden kemikaalisäiliöalusten suojakaasujärjestelmiä koskevien vaatimusten mukaisia, jotka hallinto on antanut järjestön antamien ohjeiden nojalla;9 tai

.2 kemikaalisäiliöaluksiin ja kaasunkuljetusaluksiin, kun nämä kuljettavat muita syttyviä lasteja kuin raakaöljyä tai hiilivetytuotteita kuten kansainvälisen kemikaalialuksia koskevan säännöstön 17 ja 18 luvussa lueteltuja lasteja kuitenkin edellyttäen, että niiden tankkien, joissa tällaista lastia kuljetetaan, tilavuus ei ole yli 3000 kuutiometriä, ja että tankinpesukoneiden yksittäisten suuttimien teho ei ole yli 17,5 m3/h ja että lastitankkisäiliössä kulloinkin käytettävien koneiden yhdistetty kokonaisvirtausmäärä ei millään hetkellä ylitä 110 m3/h.

5.5.3 Suojakaasujärjestelmiä koskevat yleiset vaatimukset

5.5.3.1 Suojakaasujärjestelmän on kyettävä passivoimaan tankin ilmatila, puhdistamaan tyhjät tankit suojakaasulla tai raittiilla ilmalla sekä säilyttämään lastitankin ilmatilassa vaadittu happipitoisuus.

5.5.3.2 5.5.3.1 kohdassa mainittu suojakaasujärjestelmä on suunniteltava, rakennettava ja koestettava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

5.5.3.3 Säiliöalukset, joissa on kiinteä suojakaasujärjestelmä, on varustettava suljetulla vajausjärjestelmällä.

5.5.4 Samanarvoisia järjestelmiä koskevat vaatimukset

5.5.4.1 Mikäli suojakaasujärjestelmän kanssa samanarvoisen järjestelmän asentaminen on sallittu,

.1 sillä on kyettävä estämään räjähtävien seosten kerääntyminen avaamattomiin tankkeihin tavanomaisissa käyttöoloissa painolastimatkan ajan sekä välttämättömien tankin sisällä suoritettavien toimien ajan; ja

.2 se on suunniteltu pitämään mahdollisimman vähäisenä sellainen syttymisvaara, joka aiheutuu järjestelmän itsensä tuottamasta staattisesta sähköstä.

5.6 Passivoiminen, puhdistaminen suojakaasulla ja puhdistaminen raittiilla ilmalla

5.6.1 Puhdistamista suojakaasulla ja/tai raittiilla ilmalla koskevilla järjestelyillä on pidettävä mahdollisimman vähäisinä vaarat, jotka aiheutuvat syttyvien höyryjen leviämisestä ilmatilaan ja lastitankissa oleviin syttyviin seoksiin.

5.6.2 Lastitankin puhdistamista suojakaasulla ja/tai raittiilla ilmalla koskevat toimet on suoritettava 16.3.2 sääntökohdan mukaisesti.

5.6.3 Ilmatilan passivoimista sekä tyhjän tankin puhdistamista suojakaasulla ja/tai raittiilla ilmalla koskevat 5.5.3.1 kohdan vaatimusten mukaiset järjestelyt on toteutettava hallintoa tyydyttävällä tavalla, ja niiden on pidettävä mahdollisimman vähäisenä hiilivetyhöyryjen kerääntyminen tankin sisärakenteiden muodostamiin taskuihin sekä:

.1 yksittäisten lastitankkien mahdolliset kaasun poistoputket on sijoitettava niin etäälle, kuin käytännön syistä on mahdollista, suojakaasun ja/tai raittiin ilman ottoaukoista 5.3 kohdan ja 11.6 sääntökohdan mukaisesti. Tällaisten poistoputkien lähtöaukot voidaan sijoittaa joko kannen tasolle tai enintään 1 metrin korkeudelle tankin pohjasta lukien;

.2 5.6.3.1 kohdassa mainittujen kaasun poistoputkien poikittaishalkaisupinnan on oltava riittävä vähintään 20 m/s –suuruisen poistonopeuden säilyttämiseen, kun suojakaasua syötetään samanaikaisesti mihin tahansa kolmesta tankista Putkien poistoaukkojen on oltava vähintään 2 metriä kannen tason yläpuolella; ja

.3 kaikkiin 5.6.3.2 kohdassa mainittuihin kaasun poistoaukkoihin on asennettava tarkoitukseen sopivat sulkulaitteistot.

5.7 Kaasun mittaaminen

5.7.1 Kannettavat laitteet

Säiliöaluksilla on oltava vähintään yksi kannettava syttyvien höyryjen pitoisuuden mittaamiseen tarkoitettu laite riittävine varaosineen. Laitteen säätämiseen on oltava soveltuvat välineet.

5.7.2 Kaksoisrunko- ja kaksoispohjatiloissa tapahtuvaa kaasun mittaamista koskevat järjestelyt

5.7.2.1 Hapen ja syttyvien höyryjen mittaamista varten on oltava tarkoitukseen sopivat kannettavat laitteet. Näitä laitteita valittaessa on kiinnitettävä asianmukaista huomiota niiden käyttöön yhdessä 5.7.2.2 kohdassa mainittujen kiinteiden kaasunäytteenottoon tarkoitettujen johtojen kanssa.

5.7.2.2 Kun kaksoisrunkotilojen ilmatilaa ei kyetä luotettavasti mittaamaan taipuisilla kaasunäytteenottoon tarkoitetuilla letkuilla, näihin tiloihin on asennettava pysyvät kaasunäytteenottoon tarkoitetut johdot. Näytteenottojohtojen asettelu on mukautettava näiden tilojen jaotteluun.

5.7.2.3 Kaasunäytteenottoon tarkoitettujen johtojen on oltava rakenneaineiltaan ja mittasuhteiltaan sellaiset, että niiden käytöllä ei ole rajoituksia. Kun muoviaineita käytetään, niiden on johdettava sähköä.

5.8 Ilman syöttö kaksoisrunko- ja kaksoispohjatiloihin

Kaksoisrunko- ja kaksoispohjatilat on varustettava tarkoitukseen sopivilla liittymillä ilman syöttämistä varten.

5.9 Lastialueen suojaus

Kokoomaputken alueella on oltava putkien ja letkujen liitoskohtien alla valuma-astia lastijohdoissa ja letkuissa olevien lastijäämien keräämistä varten. Lastiletkujen ja tankinpesuletkujen on oltava sähköisesti jatkuvia koko pituudeltaan, myös liittimien ja laippojen osalta laituriliittimet kuitenkin pois lukien, ja ne on maatettava staattisen varauksen poistamiseksi.

5.10 Lastipumppuhuoneiden suojaus

5.10.1 Säiliöaluksilla

.1 sellaisiin lastipumppuihin, painolastipumppuihin ja poistopumppuihin, jotka on sijoitettu lastipumppuhuoneisiin ja joita käytetään pumppuhuoneen laipiot lävistäville akseleilla, on asennettava lämpötilantunnistimet akselin laipion läpivientikohdassa olevaan tiivistyslaippaan, laakerointiin ja pumpunvaippoihin. Lastivalvomossa tai pumppuvalvomossa on kytkeydyttävä automaattisesti päälle jatkuva ääneen ja valoon perustuva hälytysmerkki;

.2 lastipumppuhuoneen valaistus on hätävalaistusta lukuun ottamatta kytkettävä ristiin ilmanvaihdon kanssa niin, että ilmanvaihto kytkeytyy päälle valaistus sytytettäessä. Ilmanvaihtojärjestelmän vioittuminen ei saa aiheuttaa valaistuksen sammumista;

.3 hiilivetykaasupitoisuuksia jatkuvasti valvova järjestelmä on asennettava. Näytteenottokohdat ja tunnistimet on sijoitettava niin, että mahdollisesti vaaralliset vuodot ovat helposti havaittavissa. Hiilivetykaasupitoisuuden ylittäessä määrätyn tason, joka ei saa olla korkeampi kuin 10 prosenttia alemmasta syttyvyysrajasta, pumppuhuoneessa, konevalvomossa, lastivalvomossa ja komentosillalla on kytkeydyttävä automaattisesti päälle ääneen ja valoon perustuva hälytysmerkki laivahenkilökunnan varoittamiseksi mahdollisesta vaarasta; ja

.4 kaikissa pumppuhuoneissa on oltava kupuveden tasoa valvovat kojeet ja niiden asianmukaisesti sijoitetut hälyttimet.

5 sääntö
Palon kehittymismahdollisuus

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on rajoittaa palon kehittymismahdollisuutta aluksen kaikissa tiloissa. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 tilan ilmansyöttöä on voitava valvoa;

.2 tilassa olevia syttyviä nesteitä on voitava valvoa; ja

.3 palavien aineidenkäyttöä on rajoitettava

2 Tilan ilmansyötön ja tilassa olevien syttyvien nesteiden valvonta

2.1 Ilmanvaihdon sulkulaitteistot ja pysäytyskojeet

2.1.1 Ilmanvaihtojärjestelmien pääsisäänotto- ja poistoaukot on voitava sulkea tuuletettavan tilan ulkopuolelta. Sulkulaitteistolle on päästävä helposti, laitteisto on merkittävä näkyvästi pysyvällä tavalla ja siitä on ilmettävä, onko sulku kiinni vai avoin.

2.1.2 Asuntotilojen, työskentelytilojen, lastitilojen, valvomoiden ja koneistotilojen koneellinen ilmanvaihto on voitava pysäyttää sellaisesta tuuletettavan tilan ulkopuolella olevasta paikasta, johon pääsee helposti. Pääsy tähän paikkaan ei saa helposti estyä palon sattuessa tuuletettavissa tiloissa.

2.1.3 Sellaisilla matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa, lukuun ottamatta koneisto- ja lastitilojen ilmanvaihtoa sekä sellaista vaihtoehtoista järjestelmää, joka voidaan 8.2 sääntökohdan nojalla vaatia, koneellisen ilmanvaihdon säätimet on ryhmitettävä niin, että kaikki tuulettimet voidaan pysäyttää kahdesta eri paikasta, joista kumpikin on sijoitettava niin etäälle toisesta, kuin käytännössä on mahdollista. Lastitilojen koneellista ilmanvaihtoa palvelevat tuulettimet on voitava pysäyttää sellaisesta turvallisesta tilojen ulkopuolella olevasta paikasta.

2.2 Säätimet koneistotiloissa

2.2.1 Valoarkkujen aukaisemista ja sulkemista varten, yleensä poistoilmalle käytettävien savukanavassa olevien aukkojen sulkemista varten sekä ilmanvaihdon sulkupeltien sulkemista varten on oltava säätimet

2.2.2 Ilmanvaihtotuulettimien pysäyttämistä varten on oltava säätimet. Koneistotiloja palvelevan koneellisen ilmanvaihdon säätimet on ryhmitettävä niin, että niitä voidaan kahdesta paikasta, joista toinen on kyseisten tilojen ulkopuolella. Säätimien, joilla pysäytetään koneistotilojen koneellinen ilmanvaihto on oltava täysin erilliset säätimistä, joilla pysäytetään muiden tilojen ilmanvaihto.

2.2.3 Koneellisesti ja vapaasti toimivien tuulettimien, polttoöljynsiirtopumppujen, polttoöljynetusyöttöyksiköiden, voiteluöljypumppujen, kuumaöljyn kiertopumppujen ja öljynerottimia (puhdistimia) varten on oltava säätimet. 2.2.4.ja 2.2.5 kohtaa ei tarvitse soveltaa öljyisen veden erottimiin.

2.2.4 2.2.1–2.2.3 kohdan ja 4.2.2.3.4 sääntökohdan edellyttämät säätimet on sijoitettava kyseisten tilojen ulkopuolelle niin, että pääsy säätimille ei esty palon sattuessa tilassa, jota ne palvelevat.

2.2.5 Matkustaja-aluksilla 2.2.1–2.2.4 kohdan ja 8.3.3 ja 9.5.2.3 sääntökohdassa edellytetyt säätimet a mahdollisesti edellytetyn sammutusjärjestelmän säätimet on keskitettävä yhteen paikkaan tai ryhmitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin hallintoa tyydyttävällä tavalla. Näihin paikkoihin on oltava turvallinen pääsy avokannelta.

2.3 Lisävaatimukset, jotka koskevat sellaisia koneistotiloja, joissa ei ole jatkuva miehitys

2.3.1 Sellaisten koneistotilojen osalta, joissa ei ole jatkuva miehitys, hallinnon on kiinnitettävä erityistä huomiota koneistotilojen palonkestävyyden säilymiseen, sammutusjärjestelmän säätimien sijoitteluun ja keskitykseen, vaadittuihin, esimerkiksi ilmanvaihtoa ja polttoainepumppuja koskeviin, pysäytysjärjestelyihin ja siihen seikkaan, että ylimääräistä sammutusvälineistöä, muuta torjuntakalustoa ja hengityslaitteita saatetaan tarvita.

2.3.2 Matkustaja-aluksien osalta näiden lisävaatimusten on oltava vähintään samanarvoisia tavanomaisesti miehitettyjä koneistotiloja koskevien vaatimuksien kanssa.

3 Paloturvalliset aineet

3.1 Palamattomien aineiden käyttö

3.1.1 Eristysaineet

Muualla kuin lastitiloissa, posti- ja matkatavarahuoneissa sekä työskentelytilojen jäähdytetyissä tiloissa eristysaineiden on oltava palamattomia. Eristyksessä käytettävien höyrysulkujen ja liima-aineiden, kuten ei myöskään aineiden, joilla jäähdytysputkiston sovittelet on eristetty, ei tarvitse olla palamattomia, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, ja niiden näkyvien pintojen on oltava ominaisuuksiltaan huonosti paloa levittäviä.

3.1.2 Välikatot ja vuoraukset

3.1.2.1 Matkustaja-aluksilla lastitiloja lukuun ottamatta vuorausten, pohjusteiden, tuulensuojalevyjen ja välikattojen on oltava palamatonta ainetta muualla kuin posti- ja matkatavarahuoneissa, saunoissa ja työskentelytilojen jäähdytetyissä tiloissa. Osittaisten laipioiden ja kansien, joilla tila on jaettu käytännön syistä tai taiteellisen vaikutelman luomiseksi, on myöskin oltava palamatonta ainetta.

3.1.2.2 Lastialuksilla vuorausten, välikattojen, tuulensuojalevyjen ja niihin liittyvien pohjusteiden on oltava palamatonta ainetta seuraavissa tiloissa:

.1 asunto- ja työskentelytiloissa sekä valvomoissa aluksilla, joiden suhteen 9.2.3.1 sääntökohdassa mainittu IC -menetelmä on käytössä; ja

.2 asuntotiloja, työskentelytiloja ja valvomoita palvelevissa käytävissä ja porraskuiluissa aluksilla, joiden suhteen 9.2.3.1 sääntökohdassa mainitut II C ja IIIC –menetelmät ovat käytössä.

3.2 Palavien aineiden käyttö

3.2.1 Yleistä

3.2.1.1 Matkustaja-aluksilla asunto- ja työskentelytilojen A-, B ja C-luokan sellaisten rajapintojen, jotka on päällystetty palavilla aineilla, verhouksilla, listoilla, koristeilla tai päällysteillä, on oltava 3.2.2–3.2.4 kohdan ja 6 säännön mukaiset. Saunoissa sallitaan kuitenkin perinteiset puiset lauteet ja laipioiden sekä välikattojen puiset vuoraukset, ja näihin aineisiin ei tarvitse soveltaa 3.2.2 ja 3.2.3 kohdassa määrättyjä laskelmia.

3.2.1.2 Lastialuksilla asunto- ja työskentelytiloihin asennetut palamattomat laipiot, välikatot ja vuoraukset voidaan päällystää palavilla aineilla, verhouksilla, listoilla, koristeilla tai päällysteillä, mikäli nämä tilat rajoittuvat palamattomiin laipioihin, välikattoihin ja vuorauksiin 3.2.2–3.2.4 kohdan ja 6 säännön määräysten mukaisesti.

3.2.2 Palavien aineiden enimmäislämpöarvo

Kohdan 3.2.1 tarkoittamien pintojen ja vuorausten pinnoitteissa käytettävien palavien aineiden lämpöarvo10saa olla enintään 45 MJ/m2käytetyllä paksuudella. Tämän kohdan vaatimuksia ei sovelleta vuorauksiin tai laipioihin kiinnitettyihin kalusteisiin.

3.2.3 Palavien aineiden kokonaismäärä

Kun palavia aineita käytetään 3.2.1 kohdan mukaisesti, niiden on täytettävä seuraavat ehdot:

.1 Asunto- ja työskentelytiloissa käytettyjen palavien verhouksien, listojen, koristeiden ja päällysteiden kokonaismäärä ei saa ylittää määrää, joka vastaa seinien ja välikaton kokonaisalan mukaisen 2,5 mm paksuisen päällysteen määrää. Palavien aineiden kokonaismäärää laskettaessa mukaan ei tarvitse lukea kalusteita, jotka on kiinnitetty vuorauksiin, laipioihin tai kansiin; ja

.2 Jos alukseen on asennettu automaattinen sprinklerijärjestelmä, joka on paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen, edellä mainittuun määrään voidaan lukea mukaan palavia aineita, joita on käytetty C-luokan rajapintojen pystytykseen.

3.2.4 Näkyvien pintojen huonosti paloa levittävät ominaisuudet

Palokoesäännöstön mukaisesti seuraavien pintojen on oltava ominaisuuksiltaan huonosti paloa levittäviä:

3.2.4.1 Matkustaja-aluksilla

.1 käytävien, porraskuilujen sekä laipioiden ja välikattojen vuorausten näkyvät pinnat asunto- ja työskentelytiloissa saunoja lukuun ottamatta ja valvomoissa; ja

.2 peitetyissä tai luoksepääsemättömissä tiloissa olevat pinnat ja alueet asunto- ja työskentelytiloissa sekä valvomoissa.

3.2.4.2 Lastialuksilla

.1 käytävien, porraskuilujen ja välikattojen näkyvät pinnat asunto- ja työskentelytiloissa saunoja lukuun ottamatta ja valvomoissa; ja

.2 peitetyissä tai luoksepääsemättömissä tiloissa olevat pinnat ja alueet asunto- ja työskentelytiloissa sekä valvomoissa.

3.3 Kalusteet matkustaja-alusten porraskuiluissa

Porraskuiluissa olevat kalusteet on rajoitettava istuimiin. Kalusteiden on oltava kiinteitä, niiden lukumäärä on rajoitettu kuuteen jokaista kantta ja porraskuilua kohden, niiden palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaan määritetyn palovaaran on oltava rajoitettu, ja ne eivät saa tukkia matkustajien hätäpoistumistietä. Hallinto voi sallia istuimien määrää lisättävän pääsisääntuloalueella sijaitsevassa porraskuilussa, mikäli istuimet ovat kiinteitä ja palamattomia, eivätkä ne tuki matkustajien hätäpoistumistietä. Kalusteita ei sallita matkustajien ja miehistön hyttikäytävillä, jos ne ovat hätäpoistumisteitä. Edellä mainitun lisäksi voidaan sallia palamattomasta aineesta valmistetut kaapit, joissa säilytetään näiden sääntöjen edellyttämää vaaraa-aiheuttamatonta turvallisuusvälineistöä. Käytävillä voidaan sallia juomavesilaitteet ja jääpalakoneet, mikäli ne ovat kiinteitä eivätkä tuki matkustajien hätäpoistumistietä. Näitä määräyksiä sovelletaan käytävissä ja portaikoissa myös kukkien ja kasvien sijoitteluun, patsaisiin ja muihin taide-esineisiin kuten maaluksiin ja taidetekstiileihin.

6 sääntö
Savuntuottamiskyky ja myrkyllisyys

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on vähentää hengenvaaraa, jonka aiheuttavat savu ja myrkylliset yhdisteet, jotka palon sattuessa tuottuvat tilassa, jossa ihmiset tavanomaisesti työskentelevät ja oleskelevat. Tässä tarkoituksessa palon aikana palavista aineista, myös pinnan viimeistelyaineista, vapautuvan savun ja myrkyllisten yhdisteiden määrää on rajoitettava.

2 Maalit, lakat ja muut viimeistelyaineet

Näkyvissä sisätilan pinnoissa käytettävät maalit, lakat ja muut viimeistelyaineet, eivät saa kyetä tuottamaan liiallisissa määrin savua ja myrkyllisiä yhdisteitä, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

3 Kansimassat

Mikäli asunto- ja työskentelytiloissa ja valvomoissa käytetään kansimassoja, näiden on oltava sellaista hyväksyttyä ainetta, joka ei aiheuta savu-, myrkky- tai räjähdysvaaraa korkeissa lämpötiloissa, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

C OSA – PALON TUKAHDUTTAMINEN

7 sääntö
Havaitseminen ja hälytys

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on havaita palo siinä tilassa, missä se on saanut alkunsa, ja huolehtia hälytyksen antamisesta niin, että turvallinen poistuminen ja sammutustoiminta ovat mahdollisia. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 kiinteiden palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmien on oltava soveltuvia tilan luonteeseen, palon kehittymismahdollisuuteen sekä savun ja kaasujen tuottamiskykyyn nähden;

.2 paloilmoituspainikkeet on sijoitettava tehokkaasti sen varmistamiseksi, että käytettävissä on helposti saavutettava keino palosta ilmoittamiseksi; ja

.3 palokiertovartion on katsottava olevan on tehokas keino palon havaitsemista ja paikallistamista varten sekä komentosillan ja sammutusryhmien hälyttämiseksi.

2 Yleiset vaatimukset

2.1 Käytettävissä on oltava tämän säännön määräysten mukainen kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä.

2.2 Tässä ja tämän osan muissa säännöissä edellytettyjen kiinteiden palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmien sekä näytteenottoon perustuvien savunhavaitsemisjärjestelmien on oltava tyyppihyväksytettyjä ja paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaisia.

2.3 Kun muun kuin 5.1 kohdassa määritellyn tilan suojaamiseksi vaaditaan kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, vähintään yksi paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen ilmaisin on asennettava kuhunkin tällaiseen tilaan.

3 Asennus- ja määräaikaiskoestukset

3.1 Tämän kappaleen kyseeseen tulevissa säännöissä edellytetyt palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät on niiden asentamisen jälkeen koestettava muuttuvissa ilmastointiolosuhteissa.

3.2 Palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät on määräajoin koestettava hallintoa tyydyttävällä tavalla käyttäen välineistöä, joka tuottaa kuumailmaa, jonka lämpötila on asianmukainen, savua tai ilmakulkeutuvia hiukkasia, joiden hiukkaskoon ja tiheyden jakauma on asianmukainen, tai jolla saadaan aikaan muita sellaisia ilmiöitä, jotka liittyvät alkaviin paloihin ja jotka ilmaisin on suunniteltu havaitsemaan.

4 Koneistotilojen suojaus

4.1 Asennus

Kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava:

.1 koneistotiloihin, joissa ei ole jatkuva miehitys;

.2 koneistotiloihin,

.2.1 joissa jatkuvan miehityksen asemasta on hyväksytty automaattisten ja kauko-ohjattujen järjestelmien ja välineistön asentaminen; ja

.2.2 joissa pääkulkukoneistoa ja siihen liitännäisiä koneistoja sähkövoiman päälähteet mukaan lukien eriasteisesti valvotaan automaattisin tai kauko-ohjatuin keinoin ja jotka ovat jatkuvasti miehitetyn valvomon valvonnan alaisia.

4.2 Suunnittelu

4.1.1 kohdassa edellytetyt kiinteät palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät on suunniteltava sekä niiden ilmaisimet sijoitettava niin, että palon syttyminen havaitaan nopeasti ja kaikissa koneiston tavanomaisissa käyttöoloissa sekä ilmanvaihdon sellaisilla eri asetuksilla, joita ilmatilan mahdollisten lämmönvaihteluiden jakauma edellyttää. Muissa kuin sellaisissa tiloissa, joiden korkeus on rajoitettu tai joissa niiden käyttö ei nimenomaisesta syystä ole asianmukaista, ei voida sallia ainoastaan lämpötunnistimiin perustuvia havaitsemisjärjestelmiä.

Havaitsemisjärjestelmän antaman ääneen ja valoon perustuvan hälytysmerkin on erotuttava kummassakin suhteessa muista kuin paloa ilmaisevien järjestelmien antamista hälytyksistä, ja se on voitava havaita riittävän monessa paikassa sen varmistamiseksi, että se havaitaan sekä komentosillalla että tehtävään osoitetun konepäällystöön kuuluvan henkilön toimesta. Kun komentosilta on miehittämättä, hälytyksen on kuuluttava paikassa, jossa siihen osoitettu laivahenkilökunnan jäsen suorittaa tehtäväänsä.

5 Asunto- ja työskentelytilojen sekä valvomoiden suojaus

5.1 Savunilmaisimet asuntotiloissa

Savunilmaisimet on asennettava asuntotiloissa kaikkiin portaikkoihin, käytäville ja poistumisteille 5.2. 5.3 ja 5.4 kohdan määräysten mukaisesti. Huomiota on kiinnitettävä ilmanvaihtokanaviin sijoitettavien erityiskäyttöisten savunilmaisimien asentamiseen

5.2 Vaatimukset, jotka koskevat aluksia, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36

Kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava ja järjestettävä niin, että se ilmaisee savun työskentelytiloissa, valvomoissa ja asuntotiloissa asuntotilojen käytävät, portaikot ja poistumisreitit mukaan lukien. Savunilmaisimia ei tarvitse asentaa yksityiseen käyttöön tarkoitettuihin kylpyhuoneisiin ja keittiöihin. Tiloihin, joissa ei ole palovaaraa tai se on vähäinen kuten tyhjiin tiloihin, julkisiin käymälöihin, hiilidioksidisuojiin ja muihin vastaavanlaisiin tiloihin, ei tarvitse asentaa kiinteää palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmää.

5.3 Vaatimukset, jotka koskevat matkustaja-aluksia, joiden matkustajamäärä on enintään 36

Asuntotiloihin ja työskentelytiloihin, sellaisia tiloja lukuun ottamatta, joista ei aiheudu huomattavaa palonvaaraa, kuten esimerkiksi tyhjiin tiloihin ja saniteettitiloihin, sekä hallinnon katsoessa sen tarpeelliseksi myös valvomoihin kutakin koko pysty- tai vaakasuuntaista vyöhykettä kattavasti on asennettava joko:

.1 kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, joka asennetaan ja järjestetään niin, että se ilmaisee näissä tiloissa olevan palon, ja joka ilmaisee savun asuntotilojen käytävillä, portaikoissa ja poistumisreiteillä; tai

.2 automaattinen sprinkleri- sekä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, joka on tyyppihyväksytty ja paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön kyseeseen tulevien kohtien mukainen ja joka asennetaan ja järjestetään niin, että sillä suojataan näitä tiloja, ja tämän lisäksi sellainen kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, joka asennetaan ja järjestetään niin, että se ilmaisee savun asuntotilojen käytävillä, portaikoissa ja poistumisreiteillä.

5.4 Atriumien suojaus matkustaja-aluksilla

Koko pystysuuntainen päävyöhyke, joka sisältää atriumin, on suojattava kauttaaltaan savun havaitsemisjärjestelmällä.

5.5 Lastialukset

Lastialusten asunto- ja työskentelytilat sekä valvomot on suojattava kiinteällä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmällä ja/tai automaattisella sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmällä 9.2.3.1 kohdan mukaisesti valitusta suojausmenetelmästä riippuen seuraavasti:

5.5.1 Menetelmä I C

Kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava ja järjestettävä niin, että se ilmaisee savun asuntotilojen käytävillä, portaikoissa ja poistumisreiteillä.

5.5.2 Menetelmä II C

Tyyppihyväksytty ja kyseeseen tulevien paloturvallisuusjärjestelmiä koskevien kyseeseen tulevien kohtien mukainen automaattinen sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava ja järjestettävä niin, että sillä suojataan asuntotiloja, keittiöitä ja muita työskentelytiloja lukuun ottamatta tiloja, joista ei aiheudu merkittävää palovaaraa, kuten esimerkiksi tyhjiä tiloja tai saniteettitiloja. Tämän lisäksi kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava ja järjestettävä niin, että se ilmaisee savun asuntotilojen käytävillä, portaikoissa ja poistumisreiteillä.

5.5.3 Menetelmä III C

Kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava ja järjestettävä niin, että se ilmaisee palon kaikissa asunto- ja työskentelytiloissa ja että se ilmaisee savun asuntotilojen kaikissa käytävillä, portaikoissa ja poistumisteillä lukuun ottamatta tiloja, joista ei aiheudu merkittävää palovaaraa kuten esimerkiksi tyhjissä tiloissa tai saniteettitiloissa. Lisäksi kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä on asennettava ja järjestettävä niin, että se ilmaisee savun asuntotilojen käytävillä, portaikoissa ja poistumisreiteillä.

6 Lastitilojen suojaus matkustaja-aluksilla

Sellaiseen lastitilaan, johon hallinnon näkemyksen mukaan ei ole pääsyä, on asennettava kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä tai näytteenottoon perustava savunhavaitsemisjärjestelmä paitsi, milloin hallintoa tyydyttävällä tavalla on osoitettu, että alus ei aja kuin kestoltaan niin lyhyitä matkoja, että tämän vaatimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta.

7 Paloilmoituspainikkeet

Paloturvallisuusjärjestelyjä koskevan säännöstön mukaisia paloilmoituspainikkeita on sijoitettava asuntotilojen, työskentelytilojen ja valvomoiden koko laajuudelta. Jokaisen uloskäynnin luona on oltava paloilmoituspainike. Paloilmoituspainikkeita on oltava helposti saavutettavissa jokaisen kannen käytävillä niin, että mikään käytävän osa ei ole 20 metriä kauempana hälytyspainikkeesta.

8 Palokiertovartiot matkustaja-aluksilla

8.1 Palokiertovartiot

Aluksilla, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa, on järjestettävä tehokas palokiertovartiointi, jotta palon puhkeaminen nopeasti huomattaisiin. Jokainen kiertovartion jäsen on tutustutettava laivan järjestelyihin sekä myös sellaisen välineistön sijaintiin ja toimintaan, jota hän saattaa joutua käyttämään.

8.2 Tarkastusluukut

Muissa kuin niissä tapauksissa, joissa hallinnon käsityksen mukaan ei ole vaaraa siitä, että palo saisi alkunsa piilotetuista ja luoksepääsemättömistä paikoista, välikatot ja laipiot on tämän vaarantamatta paloturvallisuuden tehokkuutta rakennettava niin, että palokiertovartio havaitsee savun, joka on lähtöisin tällaisista paikoista.

8.3 Kaksisuuntaiset kannettavat radiopuhelinlaitteet

Jokaisella palokiertovartion jäsenellä on oltava kaksisuuntainen kannettava radiopuhelinlaite.

9 Palohälytyksen tiedonantojärjestelmät matkustaja-aluksilla11

9.1 Matkustaja-alusten on kaikkina aikoina niin merellä kuin satamassakin, paitsi milloin alus ei ole liikenteessä, oltava niin miehitetty ja varustettu, että tehtävään osoitettu laivahenkilökunnan jäsen saa välittömästi tiedon tehdystä paloilmoituksesta.

9.2 Kiinteän palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmän valvontataulu on suunniteltava ehdottoman varmistuksen –periaatteella, jolloin esimerkiksi avoin ilmaisinpiiri laukaisee hälytystilan.

9.3 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa, 5.2 kohdassa edellytettyjen järjestelmien palon havaitsemishälytykset on keskitettävä keskusvalvomoon, jossa on jatkuva miehitys, minne tämän lisäksi on keskitettävä palo-ovien sulkemiseen ja ilmanvaihdon tuulettimien pysäyttämiseen tarkoitetut kauko-ohjaimet. Jatkuvasti miehitetyn valvomon laivahenkilökunnan on kyettävä kytkemään ilmanvaihtotuulettimet uudestaan päälle. Keskusvalvomon valvontatauluilla on kyettävä osoittamaan palo-ovien, ilmaisimien, hälyttimien ja tuulettimien käyttöasennot. Valvontataulussa on oltava jatkuvasti virta, ja sen on automaattisesti vaihduttava käyttämään varalähdettä tavanomaisen virtalähteen pettäessä. Valvontataulun virta on otettava II-1 luvun 42 säännössä määritellystä sähkövirran pää- ja varalähteestä, ellei muissa sovellettavissa säännöissä sallita toisenlaista järjestelyä.

9.4 Laivahenkilökunnan kokoonkutsumiseksi on asennettava erityinen hälytys, jota käytetään komentosillalta tai palovalvomosta. Tämä hälytys voi kuulua osana aluksen yleishälytysjärjestelmään, ja se on kyettävä antamaan erillisenä matkustajatiloihin annettavasta hälytyksestä.

8 sääntö
Savun leviämisen hallinta

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on savun leviämisen hallinta savun aiheuttamien vaarojen vähentämiseksi. Tässä tarkoituksessa käytettävissä on oltava keinot savun hallintaan atriumeissa, koneistotiloissa ja suljetuissa tiloissa.

2 Koneistotilojen ulkopuolisten valvomoiden suojaus

Koneistotilojen ulkopuolisten valvomoiden osalta on ryhdyttävä toteuttamiskelpoisiin toimiin ilmanvaihdon, näkyvyyden ja savuttomuuden säilymisen takaamiseksi niin, että palon sattuessa kyseisten tilojen sisältämiä koneistoja ja varustuksia voidaan valvoa ja että ne toimivat edelleen tehokkaasti. Käytettävissä on oltava kaksi vaihtoehtoista ja erillistä ilmansyöttöä, ja näiden kahden syötön sisäänottoaukot on sijoitettava niin, että vaara siitä, että molemmat imisivät savua samanaikaisesti, on pienin mahdollinen. Hallinnon harkinnan mukaan näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa avokannella sijaitseviin tai sellaiselle aukeaviin valvomoihin tai milloin paikalliset sulkujärjestelyt ovat tehokkuudeltaan samanarvoisia.

3 Savun vapauttaminen koneistotiloista

3.1 Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan A-kategorian koneistotiloihin ja myös muihin koneistotiloihin hallinnon katsoessa sen toivottavaksi.

3.2 Tarkoitukseen sopiviin sellaisiin järjestelyihin on ryhdyttävä, joilla palon sattuessa on mahdollista vapauttaa savu suojattavasta tilasta 9.5.2.1 sääntökohdan määräysten mukaisesti. Tavanomainen ilmanvaihtojärjestelmä voidaan hyväksyä tähän tarkoitukseen.

3.3 Käytettävissä on oltava järjestelyt, joilla savun vapauttamista voi hallita, ja nämä järjestelyt on sijoitettava kyseisen tilan ulkopuolelle niin, että palon sattuessa niiden yhteys kyseiseen tilaan ei katkea.

3.4 Matkustaja-aluksilla 3.3 kohdan edellyttämät järjestelyt on hallinnon hyväksymällä tavalla keskitettävä yhteen kohtaan tai ryhmiteltävä niin harvaan kohtaan kuin mahdollista. Näihin kohtiin on oltava turvallinen pääsy avokannelta.

4 Tuulensuojalevyt

Välikattojen, panelointien tai vuorausten taakse sulkeutuva ilmatila on jaettava toisiinsaliittyvin tuulensuojalevyin, joiden välinen jako saa olla enintään 14 metriä. Pystysuunnassa tällaiset suljetut ilmatilat muun muassa portaikkojen ja kuilujen vuorausten takana olevat ilmatilat mukaan lukien, on katkaistava kunkin kannen kohdalla.

5 Atriumien savunpoistojärjestelmä matkustaja-aluksilla

Atriumit on varustettava savunpoistojärjestelmällä. Savunpoistojärjestelmä on voitava kytkeä päälle edellytetyllä savunhavaitsemisjärjestelmällä tai käsin käytettävin kytkimin. Tuulettimet on mitoitettava niin, että kyseisen tilan koko tilavuus kyetään poistamaan enintään 10 minuutissa.

9 sääntö
Palorakenteet

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on rajoittaa palo siihen tilaan, jossa se on saanut alkunsa. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 alus on osastoitava palonkestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin

.2 rajapintojen lämmöneristyksessä on otettava asianmukaisesti huomioon palovaara tilassa sekä siihen liittyvässä tilassa; ja

.3 rajapintojen palonkestävyyden on säilyttävä aukkojen ja läpivientien kohdalla.

2 Palonkestävät ja rakenteeseen kuuluvat rajapinnat

2.1 Kuumuuttakestävä ja rakenteellinen osastointi

Kaikentyyppiset alukset on osastoitava tiloiksi palonkestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin ottaen huomioon tilan palovaaran.

2.2 Matkustaja-alukset

2.2.1 Pystysuuntaiset ja vaakasuuntaiset päävyöhykkeet

2.2.1.1.1 Aluksissa, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa, runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin A-60 –luokan rajapinnoin. Askelmien ja syvennysten määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, mutta niiden ollessa välttämättömiä myös niiden on oltava A-60 –luokan rajapintoja. Kun rajapinnan toisella puolella on 2.2.3.2.2 kohdassa määritelty (5), (9) tai (10) luokan tila tai kun rajapinnan kummallakin puolella on polttoöljytankki, voidaan soveltaa A-0 -luokkaa.

2.2.1.1.2 Aluksissa, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on asunto- ja työskentelytilojen alueella jaettava pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin A-luokan rajapinnoilla. Näiden rajapintojen eristysarvojen on oltava 2.2.4 kohdan taulukkojen mukaisia.

2.2.1.2 Siinä määrin kuin mahdollista, pystysuuntaisia päävyöhykkeitä laipiokannen yläpuolella rajoittavien lapioiden on oltava välittömästi laipiokannen alapuolella olevien vedenpitävien osastoimislaipioiden jatkeena. Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä voidaan suurentaa pituus- ja leveyssuunnassa enintään 48 metriin asti, jotta niiden päädyt saataisiin yhtymään vedenpitävien osastoimislaipioiden kanssa tai jotta saataisiin sovitetuksi laaja, pystysuuntaisen päävyöhykkeen koko pituudelle ulottuva yleinen tila edellyttäen, että pystysuuntaisen päävyöhykkeen kokonaisala ei ole yli 1600 neliömetriä millään kannella. Pystysuuntaisen päävyöhykkeen leveys tai pituus on sitä rajoittavien laipioiden etäisimpien pisteiden välinen etäisyys.

2.2.1.3 Näiden laipioiden on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajapintoihin.

2.2.1.4 Kun pystysuuntainen päävyöhyke on jaettu vaakasuuntaisilla A-luokan rajapinnoilla vaakasuuntaisiin vyöhykkeisiin tarkoituksenmukaisen rajan muodostamaan aluksen sprinklerein varustetun ja niillä varustamattoman vyöhykkeen välille, rajapintojen on oltava yhtenäisiä pystysuuntaisten päävyöhykkeen muodostavien vierekkäisten laipioiden välillä, ja niiden on ulotuttava aluksen ulkolaidoitukseen tai muihin ulkopintoihin, ja ne on eristettävä 9.4. kohdan taulukossa esitettyjen paloeristys- ja palonkestävyysarvojen mukaisesti.

2.2.1.5.1 Erityisiä tarkoituksia varten suunnitelluissa aluksissa, kuten auto- ja junalautoissa, joissa pystysuuntaisten päävyöhykkeiden muodostavien laipioiden käyttäminen tekisi mahdottomaksi aluksen käytön suunniteltuun tarkoitukseen, näiden järjestelyjen asemasta on käytettävä muita samanarvoisia ja hallinnon nimenomaisesti hyväksymiä järjestelyjä tulipalon hallitsemiseksi ja rajoittamiseksi. Työskentelytiloja ja aluksen varastoja ei saa sijoittaa ro-ro -kannella, ellei tiloja ole suojattu sovellettaviksi tulevien sääntöjen mukaisesti.

2.2.1.5.2 Aluksessa, jossa on erityistiloja, näiden tilojen on soveltuvin osin oltava 20 säännön määräysten mukaisia. Mikäli näiden määräysten täyttäminen olisi ristiriidassa muiden tämän luvun matkustaja-aluksia koskevien vaatimusten kanssa, 20 säännön vaatimuksia on noudatettava.

2.2.2 Laipiot pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisällä

2.2.2.1 Aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, laipioiden, joiden ei vaadita olevan A-luokan rajapintoja, on oltava vähintään B- tai C-luokan rajapintoja sen mukaan, mitä 2.2.3 kohdan taulukoissa määrätään.

2.2.2.2 Aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, laipioiden, joiden asunto- ja työskentelytilojen alueella ei vaadita olevan A-luokan rajapintoja, on oltava vähintäänkin B- tai C-luokan rajapintoja sen mukaan, mitä 2.2.4 kohdan taulukoissa määrätään. Mikäli käytävälaipioiden ei tämän lisäksi vaadita olevan A-luokan laipioita, niiden on oltava vähintäänkin sellaisia B-luokan laipiota, jotka ulottuvat kannesta kanteen, paitsi;

.1 kun laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, on jatkuvan välikaton tai vuorauksen takana olevan laipion osan oltava ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteessa, mutta jonka vaaditaan täyttävän B-luokan palonkestävyysvaatimukset vain siinä määrin, kuin hallinnon mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista; ja

.2 kun alus on suojattu paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisesti, käytävälaipiot voivat päättyä käytävän välikattoon, sikäli kuin nämä laipiot ja välikatot ovat B-luokan standardin mukaisia 2.2.4 kohdan mukaisesti. Näissä laipioissa olevien ovien ja puitteiden on oltava palamatonta ainetta, ja niiden palonkestävyyden on oltava sama kuin laipiolla, johon ne on sovitettu.

2.2.2.3 Kohdassa 2.2.2.2 kuvattuja käytävälaipioita lukuun ottamatta kaikkien laipioiden, joiden vaaditaan olevan B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoittaviin pintoihin, mutta jos B-luokan välikatto tai vuoraus on asennettu molemmille puolille sellaista laipiota, jonka palonkestävyys on vähintäänkin sama kuin laipiolla, joka siihen rajoittuu, niin laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

2.2.3 Laipioiden ja kansien tulenkestävyys aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa

2.2.3.1 Sen lisäksi, että laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetettuja erityismääräyksiä on noudatettava, kaikkien kansien ja laipioiden palonkestävyyden on oltava vähintäänkin sellainen kuin 9.1 ja 9.2 taulukoissa määrätään. Kun aluksen erityisten rakennejärjestelyjen takia taulukoista on vaikea määrittää joidenkin rajapintojen palokestävyyden vähimmäisarvoa, tämä arvo on määritettävä hallintoa tyydyttävällä tavalla.

2.2.3.2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoa 9.1 käytetään laipioille, jotka eivät rajoita pystysuuntaisia eivätkä vaakasuuntaisia vyöhykkeitä. Taulukkoa 9.2 käytetään kansille, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä; ja

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintoihin sovellettavan palonkestävyysarvon määrittämistä varten rajapinnat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) – (14) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, tai se voidaan sijoittaa kahteen luokkaan, sitä on käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Pienempiä suljettuja huoneita, jotka ovat tilan sisällä, pidetään erillisinä tiloina, jos niiden tilaan aukeavassa rajapinnasta ei ole yli 30 prosenttia yhdysaukkoja. Näiden pienempien tilojen laipioiden ja kansien palonkestävyydestä määrätään taulukoissa 9.1 ja 9.2. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmänkin tyypittävä kuin rajoittava. Suluissa oleva kutakin luokkaa edustava numero viittaa käytettävään taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Valvomot

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä

Ohjaamo ja karttahuone

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita

Palovalvomot

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytinlaitteistoja

Tilat, joissa on keskitetyn yleisen hätäkuulutusjärjestelmän käyttöasemia ja laitteita

(2) Portaikot

Sisätilan portaikot, hissit, täysin suljetut hätäpoistumiskuilut ja muut kuin kokonaan koneistotiloissa sijaitsevat sellaiset liukutasot, jotka on tarkoitettu matkustajille ja laivahenkilökunnalle sekä näihin liittyvät suljetut tilat.

Tämän määräyksen yhteydessä sellaisen portaikon, joka on suljettu vain yhdellä tasolla, katsotaan kuuluvan siihen tilan, josta sitä ei ole palo-ovin erotettu.

(3) Käytävät

Matkustajien ja henkilökunnan käytävät sekä aulat

(4) Pelastautumisasemat ja ulkotilassa olevat poistumisreitit

Pelastusalusten säilytysalue

Avokansitilat ja katetut kävelykannet, jotka ovat pelastusveneiden ja –lauttojen lastaus- ja laskualueita

Ulko- ja sisätiloissa olevat kokoontumisasemat

Ulkotiloissa olevat portaat ja avokannet, joita käytetään poistumisreitteinä

Aluksen kylki vesirajalinjaan saakka aluksen ollessa kevyimmässä merikelpoisessa varustuksessa sekä ylärakenteiden ja kansirakennusten sivut pelastuslauttojen ja pelastautumiskourujen lastausalueisiin liittyviltä tai niiden alapuolisilta osiltaan.

(5) Avokansitilat

Avokansitilat ja katetut kävelykannet muulta kuin pelastusveneiden ja –lauttojen lastaus- ja laskuasemien osalta. Katettujen kävelykansien palovaara ei saa olla merkittävä, jotta ne voidaan lukea tähän luokkaan, millä tarkoitetaan, että kalusteet on rajoitettu kansikalusteisiin. Tämän lisäksi näiden tilojen ilma on vaihdettava koneettomasti pysyvien aukkojen kautta.

Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella oleva tila)

(6) Asuntotilat, joiden palovaara on vähäinen

Hytit, jotka sisältävät kalusteita ja sisustusaineita, joiden palovaara on rajoitettu

Toimistot ja apteekit, jotka sisältävät kalusteita ja sisustusaineita, joiden palovaara on rajoitettu

Yleiset tilat, jotka sisältävät kalusteita ja sisutusaineita, joiden palovaara on rajoitettu, ja joiden kansiala on alle 50 neliömetriä

(7) Asuntotilat, joiden palovaara on kohtalainen

Kuten (6) luokan tilat, mutta jotka sisältävät kalusteita ja sisustusaineita, joiden palovaara ei ole rajoitettu

Yleiset tilat, jotka sisältävät kalusteita ja sisutusaineita, joiden palovaara on rajoitettu, ja joiden kansiala on yli 50 neliömetriä

Asuntotiloissa erilliset kaapistot ja pienet varastosuojat, joiden ala on alle 4 neliömetriä (joissa ei säilytetä syttyviä nesteitä)

Myymälät

Elokuvien projektorihuoneet ja filmien säilytystilat

Erikoiskeittiöt (joissa ei ole avoliekkiä)

Siivousvälinekomerot (joissa ei säilytetä syttyviä nesteitä)

Laboratoriot (joissa ei säilytetä syttyviä nesteitä)

Apteekit

Pienet kuivaushuoneet (joiden kansiala on alle 4 neliömetriä)

Arvoesineiden säilytystilat

Toimenpidehuoneet

(8) Asuntotilat, joiden palovaara on suuri

Yleiset tilat, jotka sisältävät kalusteita ja sisutusaineita, joiden palovaara ei ole rajoitettu ja joiden kansiala on yli 50 neliömetriä

Parturit ja kampaamot

Saunat

(9) Saniteetti- ja vastaavanlaiset tilat

Yhteiset saniteettitilat, suihku- ja kylpyhuoneet, WC:t jne.

Pienet pesulat

Sisäuima-allasalue

Asuntotiloissa erilliset tarjoilutilat, joissa ei ole keittiövarusteita

Yksityiskäytössä olevien saniteettitilojen katsotaan olevan osa sitä tilaa, jossa ne sijaitsevat

(10) Tankit, tyhjät tilat ja apukoneistotilat, joissa ei ole palovaaraa tai se on vähäinen

Vesitankit, jotka ovat osa aluksen rakennetta

Tyhjät tilat ja eristyssäiliöt

Apukoneistotilat, joissa ei ole sellaisia koneistoja, joiden voitelujärjestelmä on paineistettu, ja joissa palavia aineita ei saa varastoida kuten:

Ilmanvaihto- ja ilmastointikonehuoneet;

Vintturihuone;

Peräsinkonehuone;

Vakainhuone;

Huone, jossa on sähköinen potkurimoottori;

Huoneet, joissa on lohkokytkintauluja ja muita puhtaasti sähköisiä laitteita kuin öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA);

Akselitunnelit ja putkitunnelit; tai

Tilat pumpuille ja jäähdytyskoneistolle (jotka eivät käsittele tai käytä syttyviä nesteitä)

Suljetut kuilut, jotka palvelevat edellä mainittuja tiloja

Muut suljetut kuilut kuten putki- ja kaapelikuilut

(11) Apukoneistotilat, lastitilat, lasti- ja muut öljytankit sekä muut sellaiset tilat, joiden palovaara on kohtalainen

Lastiöljytankit

Lastisuojat, lastikuilut- ja luukut

Kylmähuoneet

Polttoainetankit (kun asennettu erilliseen tilaan, jossa ei ole koneistoa)

Akselitunnelit ja putkitunnelit, joissa ei saa säilyttää syttyviä nesteitä

Apukoneistotilat, kuten (10) luokan tilat, mutta jotka sisältävät koneistoja, joiden voitelujärjestelmä on paineistettu, ja joissa saa säilyttää palavia nesteitä

Polttoöljyn tankkausasemat

Tilat, joissa on öljytäyttöisiä muuntajia (yli 10 kVA)

Tilat, joissa on turpiinin ja mäntähöyrykoneen käyttämiä apugeneraattoreita ja pieniä, teholtaan enintään 110 kW polttomoottorin käyttämiä varageneraattoreita, sprinkleri-, vesiverho- tai palopumppuja, kupuvesipumppuja jne.

Yllä lueteltuja tiloja palvelevat suljetut kuilut

(12) Koneistotilat ja pääkeittiöt

Tilat, joissa on pääkuljetuskoneisto (muu kuin sähköinen potkurimoottori) ja höyrykattilahuoneet

Muut kuin (10) ja (11) luokan apukoneistotilat, joissa on polttomoottorikoneisto tai muita laitteita, joilla poltetaan, kuumennetaan tai pumpataan öljyä.

Pääkeittiöt ja niihin liittyvät aputilat

Yllä lueteltuihin tiloihin johtavat kuilut ja konekuilut

13) Varastohuoneet, työpajat, pentterit jne.

Päätarjoiluhuoneet, jotka eivät ole keittiöiden yhteydessä

Pääpesula

Suuret kuivaushuoneet (kansiala yli 4 neliömetriä)

Sekalaiset varastot

Posti- ja matkatavarahuoneet

Jätehuoneet

Työpajat (eivät osa koneistotiloista, keittiöistä jne.)

Kaapit ja varastot, joita ei ole suojattu syttyvien nesteiden varastoinnin varalta ja joiden ala ei ole yli 4 neliömetriä

14) Muut tilat, joissa säilytetään syttyviä nesteitä

Maalivarastot

Varastot, joissa on syttyviä nesteitä (mukaan lukien väriaineet, lääkkeet jne.)

Laboratoriot (joissa säilytetään palavia nesteitä)

.3 Kun kahden tilan välisen rajapinnan palonkestävyydelle on esitetty yksi arvo, niin tätä arvoa on käytettävä kaikissa tapauksissa.

.4 2.2.2 kohdan määräyksistä huolimatta rajapintojen aineelle tai palonkestävyydelle ei ole erikoisvaatimuksia, kun taulukossa esiintyy pelkkä viiva ja

.5 Hallinto määrää (5) luokan tilojen suhteen, käytetäänkö ylärakenteiden ja kansirakennusten päätyjen osalta taulukon 9.1 eristysarvoja ja käytetäänkö sääkansien osalta taulukon 9.2 eristysarvoja. Missään tapauksessa taulukoiden 9.1 ja 9.2 (5) luokan tiloille asettamat vaatimukset eivät edellytä sellaisten tilojen olevan suljettuja, mihin hallinnon mielestä ei ole aihetta.

Taulukko 9.1 – Laipiot, jotka eivät rajoita pystysuuntaisia päävyöhykkeitä eivätkä vaakasuuntaisia vyöhykkeitä (PDF-tiedostona)

Katso huomautukset taulukon 9.2 jälkeen

Taulukko 9.2. – Kannet, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä (PDF-tiedostona)

Huomautukset: Sovelletaan taulukoihin 9.1 ja 9.2

a Kun vierekkäiset tilat kuuluvat samaan luokkaan ja taulukossa esiintyy yläviite a, niin tällaisten tilojen välille ei tarvitse asentaa laipiota tai kantta, jos se hallinnon mielestä on tarpeeton. Esimerkiksi (12) tilaluokassa ei tarvitse rakentaa keittiön ja sen yhteydessä olevan apukeittiön välille, sikäli kun apukeittiön kannet ja laipiot täyttävät keittiön rajapintojen palonkestävyysvaatimukset. Kuitenkin laipio vaaditaan keittiön ja koneistotilan välille, vaikka molemmat tilat ovat samassa (12) tilaluokassa.

b Aluksen kylkeen vesirajalinjaan saakka aluksen ollessa kevyimmässä merikelpoisessa varustuksessa ja ylärakenteiden ja kansirakennusten sivuihin pelastuslauttojen ja pelastautumiskourujen lastausalueisiin liittyviltä ja niiden alapuolisilta osilta voidaan soveltaa A-30 –luokan vaatimuksia.

c Kun yleiset käymälät on sijoitettu kokonaan portaikkokuilun sisäpuolelle, niiden portaikkokuilun sisäpuolella olevien laipioiden palonkestävyys voi olla B-luokkaa.

d Kun (6), (7), (8) ja (9) luokan tilat ovat kokonaan kokoontumisaseman ulkorajan sisäpuolella, näiden tilojen palokestävyys voi olla B-0-luokkaa. Ääni-, video- ja valolaitteiden käyttöaseman voidaan katsoa olevan kokoontumisaseman osa.

2.2.3.3 Jatkuvien B-luokan välikattojen ja vuorauksien voidaan yhdessä niihin liittyvien kansien ja laipioiden kanssa hyväksyä muodostavan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

2.2.3.4 Saunojen rakenne ja sijoittelu

2.2.3.4.1 Saunan on rajoituttava A-luokan rajapintoihin, ja siihen voi kuulua pukuhuoneita, suihkuja sekä WC-tiloja. Saunan muita tiloja vasten olevat rajapinnat on eristettävä A-60-luokan mukaan sellaisia tiloja lukuun ottamatta, jotka ovat sen rajapintojen sisäpuolella tai kuuluvat (5), (9) tai (10) luokkiin.

2.2.3.4.2 Pesutilat, joista on suora pääsy saunaan, voidaan katsoa sen osaksi. Näissä tapauksissa saunan ja pesuhuoneen välisen oven ei tarvitse täyttää paloturvallisuusvaatimuksia.

2.2.3.4.3 Perinteinen laipioiden ja välikaton puinen verhous sallitaan saunassa. Kiukaan yläpuolella oleva välikatto on vuorattava palamattomalla levyllä, jonka taakse jää ilmarako, joka on vähintään 30 mm. Kuumien pintojen ja palavien aineiden välisen välimatkan on oltava vähintään 500 mm, tai palava aine on suojattava (esimerkiksi palamattomalla levyllä, jonka taakse jää vähintään 30 mm ilmarako).

2.2.3.4.4 Saunassa sallitaan perinteiset puiset lauteet.

2.2.3.4.5 Saunan oven on avauduttava ulospäin työntämällä.

2.2.3.4.6 Sähkökiuas on varustettava ajastimella.

2.2.4 Laipioiden ja kansien palonkestävyys aluksella, joka kuljettaa enintään 36 matkustajaa

2.2.4.1 Sen lisäksi, että on noudatettava niitä nimenomaisia määräyksiä, jotka koskevat laipioiden ja kansien palonkestävyyttä matkustaja-aluksilla, laipioiden ja kansien palonkestävyyden on oltava vähintään taulukoiden 9.3 ja 9.4 määräysten mukaisia

2.2.4.2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset;

.1 Taulukoita 9.3 ja 9.4 käytetään laipioihin ja kansiin, jotka erottavat vierekkäisiä tiloja; ja

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintoihin sovellettavan palonkestävyysarvon määrittämistä varten rajapinnat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) – (11) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, tai se voidaan sijoittaa kahteen luokkaan, sitä on käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Pienempiä suljettuja huoneita, jotka ovat tilan sisällä, pidetään erillisinä tiloina, jos niiden tilaan aukeavassa rajapinnasta ei ole yli 30 prosenttia yhdysaukkoja. Näiden pienempien tilojen laipioiden ja kansien palonkestävyydestä määrätään taulukoissa 9.3 ja 9.4. Kunkin luokan nimike on enemmänkin tyypittävä kuin rajoittava. Suluissa oleva kutakin luokkaa edustava numero viittaa käytettävään taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Valvomot

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä

Ohjaamo ja karttahuone

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita

Palovalvomot

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella olevat kuljetuskoneiston valvomo

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytinlaitteistoja

(2) Käytävät

Matkustajien ja henkilökunnan käytävät ja aulat

(3) Asuntotilat

3.1 säännössä määritellyt tilat käytäviä lukuun ottamatta

(4) Portaikot

Sisätilan portaikot, hissit, täysin suljetut hätäpoistumiskuilut ja muut kuin kokonaan koneistotiloissa sijaitsevat liukutasot, ja näihin liittyvät suljetut tilat.

Tämän määräyksen yhteydessä sellaisen portaikon, joka on suljettu vain yhdellä tasolla, on katsottava kuuluvan siihen tilaan, josta sitä ei ole palo-ovin erotettu.

(5) Työskentelytilat (vähäinen palovaara)

Kaapit ja varastot, joita ei ole suojattu palavien nesteiden säilyttämistä varten ja joiden ala ei ole yli 4 neliömetriä sekä kuivaushuoneet ja pesulat

(6) A-kategorian koneistotilat 3.31 sääntökohdassa määritellyt tilat

(7) Muut koneistotilat

Huoneet, joissa on sähkölaitteita (automatisoitu puhelinkeskus, ilmastoinnin kanavatila)

3.30 kohdassa määritellyt tilat lukuun ottamatta A-kategorian koneistotiloja

(8) Lastitilat

Lastin kuljettamiseen käytetyt tilat (myös lastiöljytankit) ja näihin johtavat lastikuilut ja –luukut.

(9) Työskentelytilat (suuri palovaara)

Keittiöt, sellaiset tarjoiluhuoneet, joissa on keittiövarusteet, maali- ja lamppuhuoneet, sellaiset kaapit ja varastot, joiden ala on yli 4 neliömetriä, syttyvien nesteiden säilyttämiseen tarkoitetut tilat, saunat sekä sellaiset työpajat, jotka eivät ole osa koneistotiloja.

(10) Avokannet

Avokannet ja katetut kävelykannet, joiden palovaara on vähäinen tai sitä ei ole. Katettujen kävelykansien palovaara ei saa olla merkittävä, millä tarkoitetaan, että kalustus on rajoitettava kansikalusteisiin. Tämän lisäksi näiden tilojen ilma on vaihdettava koneettomasti pysyvien aukkojen kautta. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat)

(11) Erityistilat ja ro-ro-tilat

3.41 ja 3.46 kohdassa määritellyt tilat

.3 Määritettäessä palonkestävyysluokkaa, joka tulee sovellettavaksi sellaiseen laipioon tai kanteen, joka muodostaa rajapinnan kahden tilan välillä sellaisen pystysuuntaisen päävyöhykkeen tai vaakasuuntaisen vyöhykkeen alueella, joka ei ole paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisen automaattisen sprinklerijärjestelmän suojaamia, tai joka muodostaa rajapinnan kahden sellaiseen vyöhykkeen välillä, joista kumpikaan ei ole näin suojattu, on sovellettava korkeampaa taulukoissa annetusta kahdesta arvoista, ja

.4 Määritettäessä palonkestävyysluokkaa, joka tulee sovellettavaksi sellaiseen laipioon tai kanteen , joka muodostaa rajapinnan kahden tilan välillä sellaisen pystysuuntaisen päävyöhykkeen tai vaakasuuntaisen vyöhykkeen alueella, joka on paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisen sprinklerijärjestelmän suojaama, tai joka muodostaa rajapinnan kahden sellaisen vyöhykkeen välillä, joista kumpikin on näin suojattu, on sovellettava pienempää taulukoissa annetuista arvoista. Kun asuntotilojen ja työskentelytilojen alueella vastakkain ovat vyöhyke, joka on suojattu sprinklereillä ja vyöhyke, jota ei ole näin suojattu, vyöhykkeiden väliseen rajapintaan on sovellettava suurempaa taulukoissa annetusta kahdesta arvosta.

2.2.4.3 Jatkuvien B-luokan välikattojen tai vuorauksien voidaan yhdessä niihin liittyvien kyseeseen tulevien kansien tai laipioiden kanssa hyväksyä muodostavan kokonaan tai osittain rajapinnalta edellytetyn eristys- tai palonkestävyysarvon.

2.2.4.4 Ulkopuolisiin rajapintoihin, joiden 11.2 sääntökohdassa edellytetään olevan terästä tai muuta samanarvoista ainetta, voidaan tehdä aukkoja, ikkunoiden ja valoventtiilien sovittamista varten, mikäli näiden rajapintojen ei vaadita matkustaja-aluksilla olevan palonkestävyydeltään A-luokkaa. Samaten sellaisiin rajapintoihin, joilta ei edellytetä A-luokan palonkestävyyttä, voidaan rakentaa ovia hallintoa tyydyttävästä aineesta.

2.2.4.5 Saunojen on oltava kohdan 2.2.3.4 mukaiset

Taulukko 9.3 – Vierekkäisiä tiloja erottavien laipioiden palonkestävyys ja Taulukko 9.4 – Vierekkäisiä tiloja erottavien kansien palonkestävyys (PDF-tiedostona)

Huomautukset: Sovelletaan sekä taulukkoon 9.3 että 9.4 soveltuvin osin

a Sen selvittämiseksi, mitä arvoa on sovellettava, katso 2.2.2 ja 2.2.5 kohta

b Kun tilat kuuluvat samaan tilaluokkaan ja taulukoissa esiintyy yläviite b, laipiolta tai kannelta vaaditaan taulukoissa esitettyä luokitusta vain, mikäli vierekkäisiä tiloja käytetään eri tarkoituksiin (esimerkiksi (9) luokassa). Keittiö, joka on keittiön vieressä, ei edellytä laipiota, mutta keittiö, joka sijaitsee maalihuoneen vieressä, edellyttää A-0-luokan laipion.

c Laipio, joka erottaa ohjaamon ja karttahuoneen toisistaan, voi olla B-0-tasoa.

d Katso 2.2.4.2.3 ja 2.2.4.2.4 kohta.

e 2.2.1.1.2 kohtaa sovellettaessa B-0 ja C on luettava A-0 silloin kun ne esiintyvät taulukossa 9.3.

f Paloeristystä ei tarvitse asentaa, mikäli (7) luokan koneistotilassa palovaara on hallinnon mielestä vähäinen tai sitä ei ole.

* Kun asteriski esiintyy taulukoissa, rajapinnan on oltava terästä tai samanarvoista ainetta, mutta sen ei edellytetä olevan A-luokan mukainen. Kuitenkin jos muissa kuin (10) luokan tilassa kanteen on tehty läpivienti sähkökaapeleita, putkia tai ilmakanavia varten, nämä läpiviennit on tiivistettävä liekin ja savun kulkeutumisen estämiseksi. Valvomoiden (hätägeneraattorit) ja avokansien välisessä rajapinnassa voi olla sellaisia ilman sisäänottoaukkoja, joissa ei ole sulkulaitteistoa, mikäli alukseen ei ole asennettu kiinteää kaasuun perustuvaa sammutusjärjestelmää.

2.2.1.1.2 kohtaa sovellettaessa asteriski on luettava A-0, silloin kun se esiintyy taulukossa 9.4 lukuun ottamatta (8) ja (10) luokkia.

2.2.5 Portaikkojen ja hissien suojaus asuntotiloissa

2.2.5.1 Portaikkojen on muodostettava A-luokan rajapinnoin suljettu tila, jonka kaikki aukot on voitava varmalla tavalla sulkea paitsi:

.1 portaikon, joka ei yhdistä kuin kaksi kerrosta, ei tarvitse olla suljettu, mikäli varsinaiset laipiot ja välikansitilassa olevat itsesulkeutuvat palo-ovet riittävät kannen palonkestävyyden säilyttämiseksi. Kun portaikko on välikansitilasta suljettu, porraskuilu on suojattava 2.2.3 tai 2.2.4 kohdan kansia koskevan taulukon mukaisesti; ja

.2 portaikko voidaan asentaa ulkotilan yleiseen tilaan, mikäli portaikko on kokonaisuudessaan yleisen tilan sisällä.

2.2.5.2 Hissikuilut on asennettava niin, että ne estävät savun ja liekin kulkeutumisen välikannelta toiselle, ja ne on varustettava sulkulaitteilla, jotta savua ja vetoa voidaan hallita. Hissikuiluissa sijaitseva hissikoneisto on sijoitettava erilliseen huoneeseen, jonka rajapinnat ovat terästä, kuitenkin niin, että hissin vaijereita varten sallitaan pienet kulkuaukot. Hissit, jotka aukeavat muihin tiloihin kuin käytäviin, yleisiin tiloihin, erityistiloihin, portaikkoihin ja ulkotiloihin eivät saa aueta portaikkoihin edes pelastautumistarkoituksessa.

2.3 Muut lastialukset kuin säiliöalukset

2.3.1 Suojausmenetelmät asuntotiloissa

2.3.1.1 Jokin seuraavista suojausmenetelmistä on otettava käyttöön asunto- ja työskentelytiloissa sekä valvomoissa:

.1 I C menetelmä

Sisätilojen jakolaipiot, jotka muodostavat B- tai C-luokan rajapinnan, rakennetaan yleensä asentamatta automaattista sprinkleri-, palon havaitsemis- tai palohälytysjärjestelmää paitsi milloin 7.5.5.1 sääntökohdassa näin määrätään

.2 II C menetelmä

7.5.5.2 sääntökohdan edellyttämä automaattinen sprinkleri-, palon havaitsemis- ja palohälytysjärjestelmä asennetaan palon havaitsemiseksi ja sammuttamiseksi tiloissa, joissa palon voidaan olettaa saavan alkunsa, yleensä asettamatta rajoituksia sisätilojen jakolaipioiden tyypille, tai

.3 III C menetelmä

7.5.5.3 sääntökohdan edellyttämä automaattinen sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä asennetaan palon havaitsemiseksi ja sammuttamiseksi tiloissa, joissa palon voidaan olettaa saavan alkunsa, yleensä asettamatta rajoituksia sisätilojen jakolaipioiden tyypille, kuitenkin niin, että asuntotiloissa tai A- ja B-luokan rajapintojen rajoittamissa tiloissa tilan pinta-ala ei saa olla yli 50 m2. Hallinto voi harkintansa mukaan yleisten tilojen osalta sallia suuremman pinta-alan.

2.3.1.2 Vaatimukset, jotka koskevat laipioiden rakentamista palamattomista aineista ja niiden eristämistä koneistotiloissa, valvomoissa, työskentelytiloissa ja muissa tiloissa, sekä vaatimukset, jotka koskevat edellä mainittujen portaikkojen ja käytävien suojausta, ovat samat kaikille 2.3.1.1 kohdassa esitetyille menetelmille.

2.3.2 Laipiot asuntotiloissa

2.3.2.1 Laipioiden, joiden edellytetään olevan B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muuhun rajapintaan. Kuitenkin jos laipion kummallakin puolella on jatkuva B-luokan välikatto tai vuoraus, laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

2.3.2.2 I C menetelmä

Laipioiden, joiden ei tässä tai muussakaan lastialuksia koskevassa säännössä edellytetä olevan B- tai C-luokan rajapintoja, on oltava rakenteeltaan vähintään C-luokan mukaisia.

2.3.2.3 II C menetelmä

Jos tässä tai muussakaan lastialuksia koskevassa säännössä ei edellytetä laipioiden olevan A- tai B-luokan mukaisia, niiden rakenteelle ei ole asetettu rajoituksia paitsi niissä yksittäistapauksissa, jolloin taulukon 9.5 mukaisesti laipioiden edellytetään olevan C-luokan mukaisia.

2.3.2.4 III C menetelmä

Niiden laipioiden rakenteelle, joiden ei edellytetä lastialuksilla olevan A- tai B-luokan rajapintoja, ei ole asetettu muita rajoituksia kuin, että A- tai B-luokan jatkuvan rajapinnan rajoittamien asuntotilojen ja muiden tilojen pinta-ala ei saa missään tapauksessa olla yli 50 neliömetriä paitsi niissä yksittäistapauksissa, joissa taulukon 9.5 mukaisesti laipioiden edellytetään olevan C-luokan mukaisia. Hallinto voi laajentaa tätä aluetta julkisissa tiloissa.

2.3.3. Laipioiden ja kansien palonkestävyys

2.3.3.1 Sen lisäksi, että on noudatettava lastialusten laipioita ja kansia koskevia nimenomaisia palonkestävyysvaatimuksia, laipioiden ja kansien on oltava palonkestävyydeltään vähintäänkin taulukoiden 9.5 ja 9.6 määräysten mukaisia.

2.3.3.2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukoita 9.5 ja 9.6 käytetään kutakin laipioihin ja kansiin, jotka erottavat vierekkäiset tilat; ja

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintoihin sovellettavan palonkestävyysarvon määrittämistä varten rajapinnat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) – (11) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, tai se voidaan sijoittaa kahteen luokkaan, sitä on käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Pienempiä suljettuja huoneita, jotka ovat tilan sisällä, pidetään erillisinä tiloina, jos niiden tilaan aukeavassa rajapinnasta ei ole yli 30 prosenttia yhdysaukkoja. Näiden pienempien tilojen laipioiden ja kansien palonkestävyydestä määrätään taulukoissa 9.5 ja 9.6. Kunkin luokan nimike on enemmänkin tyypittävä kuin rajoittava. Suluissa oleva kutakin luokkaa edustava numero viittaa käytettävään taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Valvomot

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä

Ohjaamo ja karttahuone

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita

Palovalvomot

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella olevat kuljetuskoneiston valvomo

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytinlaitteistoja

(2) Käytävät

Käytävät ja aulat

(3) Asuntotilat

3.1 säännössä määritellyt tilat käytäviä lukuun ottamatta

(4) Portaikot

Sisätilan portaikot, hissit, täysin suljetut hätäpoistumiskuilut ja muut kuin kokonaan koneistotiloissa sijaitsevat liukutasot, ja näihin liittyvät suljetut tilat.

Tämän määräyksen yhteydessä sellaisen portaikon, joka on suljettu vain yhdellä tasolla, on katsottava kuuluvan siihen tilaan, josta sitä ei ole palo-ovin erotettu.

(5) Työskentelytilat (vähäinen palovaara)

Kaapit ja varastot, joita ei ole suojattu palavien nesteiden säilyttämistä varten ja joiden ala ei ole yli 4 neliömetriä sekä kuivaushuoneet ja pesulat

(6) A-kategorian koneistotilat

3.31 sääntökohdassa määritellyt tilat

(7) Muut koneistotilat

Huoneet, joissa on sähkölaitteita (automatisoitu puhelinkeskus, ilmastoinnin kanavatila)

3.30 kohdassa määritellyt tilat lukuun ottamatta A-kategorian koneistotiloja

(8) Lastitilat

Lastin kuljettamiseen käytetyt tilat (myös lastiöljytankit) ja näihin johtavat lastikuilut ja –luukut.

(9) Työskentelytilat (suuri palovaara)

Keittiöt, sellaiset pentterit, joissa on keittiövarusteet, saunat, sellaiset maalivarastot ja varastot, joiden ala on yli 4 neliömetriä, syttyvien nesteiden säilyttämiseen tarkoitetut tilat, sekä sellaiset työpajat, jotka eivät ole osa koneistotiloja

(10) Avokannet

Avokannet ja katetut kävelykannet, joiden palovaara on vähäinen tai sitä ei ole. Katettujen kävelykansien palovaara ei saa olla merkittävä, millä tarkoitetaan, että kalustus on rajoitettava kansikalusteisiin. Tämän lisäksi näiden tilojen ilman on vaihduttava koneettomasti pysyvien aukkojen kautta.

Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat)

(11) Ro-ro-tilat ja ajoneuvotilat

3.41 sääntökohdassa määritellyt ro-ro-tilat

3.49 sääntökohdassa määritellyt ajoneuvotilat

Taulukko 9.5 – Vierekkäisiä tiloja erottavien laipioiden palonkestävyys ja Taulukko 9.6 – Vierekkäisiä tiloja erottavien kansien palonkestävyys (PDF-tiedostona)

Huomautukset: Sovelletaan taukoihin 9.5 ja 9.6 soveltuvin osin

a Laipioille ei aseteta erityisvaatimuksia II C ja III C palosuojausmenetelmissä

b Käytettäessä III C menetelmää B-luokan laipioiden on oltava B-0 –luokan mukaisia sellaisten tilojen tai tilaryhmien välillä, joiden pinta-ala on vähintään 50 neliömetriä.

c Sen selvittämiseksi, mitä arvoa on sovellettava, katso 2.3.2 ja 2.3.4 kohta

d Kun tilat kuuluvat samaan tilaluokkaan ja taulukoissa esiintyy yläviite d, laipiolta tai kannelta vaaditaan taulukoissa esitettyä luokitusta vain, mikäli vierekkäisiä tiloja käytetään eri tarkoituksiin (esimerkiksi (9) luokassa). Keittiö, joka on keittiön vieressä, ei edellytä laipiota, mutta keittiö, joka sijaitsee maalihuoneen vieressä, edellyttää A-0-luokan laipion.

e Laipioiden, jotka erottavat ohjaamon, karttahuoneen ja radiohytin toisistaan, on oltava B-0 –luokan mukaisia

f Mikäli vaarallisia aineita ei ole tarkoitus kuljettaa tai säilyttää vaakasuuntaan mitattuna 3 metriä lähempänä laipiota, se voi olla A-0-luokan mukainen

g Lastitiloihin, joissa on tarkoitus kuljettaa vaarallisia aineita, sovelletaan 19.3.8 sääntökohtaa.

h Ro-ro-tiloja erottavat laipiot ja kannet on voitava sulkea kohtuullisen kaasutiiviisti, ja näiden rajapintojen palonkestävyyden on oltava A-luokan mukainen siinä määrin, kuin tämä on kohtuullista ja käytännössä mahdollista, ja mikäli hallinnon mielestä järjestelystä ei aiheudu palovaaraa tai palovaara on vähäinen.

i (7) luokan tilaa ei tarvitse paloeristävä, mikäli siellä sijaitsevat koneistoista ei hallinnon mielestä aiheudu palovaaraa tai palovaara on vähäinen.

* Kun asteriski esiintyy taulukoissa, rajapinnan on oltava terästä tai muusta samanarvoista ainetta, mutta sen ei edellytetä olevan A-luokan mukainen. Kuitenkin jos muuhun kuin avokanteen on tehty läpivienti sähkökaapeleita, putkia tai ilmakanavia varten, nämä läpiviennit on tiivistettävä liekin ja savun kulkeutumisen estämiseksi. Valvomoiden (hätägeneraattorit) ja avokansien välisessä rajapinnassa voi olla sellaisia ilman sisäänottoaukkoja, joissa ei ole sulkulaitteistoa, mikäli alukseen ei ole asennettu kiinteää kaasuun perustuvaa sammutusjärjestelmää.

2.3.3.3 Jatkuvien B-luokan välikattojen tai vuorauksien voidaan yhdessä niihin liittyvien kyseeseen tulevien kansien tai laipioiden kanssa hyväksyä muodostavan kokonaan tai osittain rajapinnalta edellytetyn eristys- tai palonkestävyysarvon.

2.3.3.4 Ulkopuolisiin rajapintoihin, joiden 11.2 sääntökohdassa edellytetään olevan terästä tai samanarvoista ainetta, voidaan tehdä aukkoja ikkunoiden ja valoventtiilien sovittamista varten, mikäli näiden rajapintojen ei vaadita lastialuksilla olevan palonkestävyydeltään A-luokkaa. Samaten sellaisiin rajapintoihin, joilta ei edellytetä A-luokan palonkestävyyttä, voidaan rakentaa ovia hallintoa tyydyttävästä aineesta.

2.3.3.5 Saunojen on oltava kohdan 2.2.3.4 mukaiset

2.3.4 Portaikkojen ja hissikuilujen suojaus asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja valvomoissa

2.3.4.1 Portaikot, jotka kulkevat ainoastaan yhden kannen läpi, on suojattava vähintään yhdellä tasolla itsesulkeutuvilla ovilla ja rajapinnoilla, jotka ovat vähintään B-0 –luokan mukaiset. Hissit, jotka kulkevat ainoastaan yhden kannen läpi, on ympäröitävä A-0 –luokan rajapinnoilla, joissa on molemmilla tasoilla teräsovet. Portaikot ja hissikuilut, jotka kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi, on ympäröitävä rajapinnoilla, jotka ovat vähintään A-0 –luokan mukaiset, ja ne on suojattava itsesulkeutuvin ovin kaikilla tasoilla.

2.3.4.2 2.3.4.1 kohdan edellyttämän A-0 –luokan sijasta voidaan soveltaa alempaa B-0 –luokkaa sellaisten aluksien osalta, joissa on asuntotilat enintään 12 henkilölle, joissa portaikot kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi ja joissa jokaiselta asuntotilojen tasolta johtaa vähintään kaksi poistumistietä suoraan avokannelle.

2.4 Säiliöalukset

2.4.1 Soveltaminen

Säiliöaluksilla voidaan käyttää ainoastaan 2.3.1.1 kohdassa määriteltyä I C menetelmää.

2.4.2 Laipioiden ja kansien palonkestävyys

2.4.2.1 2.3 kohdan määräyksien sijasta ja sen lisäksi, mitä säiliöaluksien laipioita ja kansia koskevien nimenomaisten määräyksien mukaan on noudatettava, säiliöaluksien laipioiden ja kansien palonkestävyyden on oltava vähintään taulukoiden 9.7 ja 9.8 määräysten mukaiset.

2.4.2.2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset;

.1 Taulukoita 9.7 ja 9.8 käytetään laipioihin ja kansiin, jotka erottavat vierekkäisiä tiloja; ja

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintoihin sovellettavan palonkestävyysarvon määrittämistä varten rajapinnat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) – (10) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, tai se voidaan sijoittaa kahteen luokkaan, sitä on käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Pienempiä suljettuja huoneita, jotka ovat tilan sisällä, pidetään erillisinä tiloina, jos niiden tilaan aukeavassa rajapinnasta ei ole yli 30 prosenttia yhdysaukkoja. Näiden pienempien tilojen laipioiden ja kansien palonkestävyydestä määrätään taulukoissa 9.7 ja 9.8. Kunkin luokan nimike on enemmänkin tyypittävä kuin rajoittava. Suluissa oleva kutakin luokkaa edustava numero viittaa käytettävään taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1)Valvomot

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä

Ohjaamo ja karttahuone

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita

Palovalvomot

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella olevat kuljetuskoneiston valvomo

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytinlaitteistoja

(2) Käytävät

Käytävät ja aulat

(3) Asuntotilat

Edellä 3.1 säännössä määritellyt tilat käytäviä lukuun ottamatta

(4) Portaikot

Sisätilan portaikot, hissit, täysin suljetut hätäpoistumiskuilut ja muut kuin kokonaan koneistotiloissa sijaitsevat liukutasot, ja näihin liittyvät suljetut tilat.

Tämän määräyksen yhteydessä sellaisen portaikon, joka on suljettu vain yhdellä tasolla, on katsottava kuuluvan siihen tilaan, josta sitä ei ole palo-ovin erotettu.

(5) Työskentelytilat (vähäinen palovaara)

Kaapit ja varastot, joita ei ole suojattu palavien nesteiden säilyttämistä varten ja joiden ala ei ole yli 4 m2sekä kuivaushuoneet ja pesulat

(6) A-kategorian koneistotilat

3.31 sääntökohdassa määritellyt tilat

(7) Muut koneistotilat

Huoneet, joissa on sähkölaitteita (automatisoitu puhelinkeskus, ilmastoinnin kanavatila)

3.30 kohdassa määritellyt tilat lukuun ottamatta A-kategorian koneistotiloja

(8) Lastipumppuhuoneet

Tilat, joissa on lastipumppuja, sekä näihin johtavat sisäänkäynnit ja kuilut

(9) Työskentelytilat (suuri palovaara)

Keittiöt, sellaiset tarjoiluhuoneet, joissa on keittiövarusteet, saunat, maalivarastot ja varastot, joiden ala on yli 4 neliömetriä, syttyvien nesteiden säilyttämiseen tarkoitetut tilat, sekä sellaiset työpajat, jotka eivät ole osa koneistotiloja

(10) Avokannet

Avokannet ja katetut kävelykannet, joiden palovaara on vähäinen tai sitä ei ole. Katettujen kävelykansien palovaara ei saa olla merkittävä, millä tarkoitetaan, että kalustus on rajoitettava kansikalusteisiin. Tämän lisäksi näiden tilojen ilma on vaihdettava koneettomasti pysyvien aukkojen kautta.

Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat)

2.4.2.3 Jatkuvien B-luokan välikattojen tai vuorauksien voidaan yhdessä niihin liittyvien kyseeseen tulevien kansien tai laipioiden kanssa hyväksyä muodostavan kokonaan tai osittain rajapinnalta edellytetyn eristys- tai palonkestävyysarvon.

2.4.2.4 Ulkopuolisiin rajapintoihin, joiden 11.2 sääntökohdassa edellytetään olevan terästä tai muuta samanarvoista ainetta, voidaan tehdä aukkoja ikkunoiden ja valoventtiilien sovittamista varten, mikäli näiden rajapintojen ei vaadita säiliöaluksilla olevan palonkestävyydeltään A-luokkaa. Samaten sellaisiin rajapintoihin, joilta ei edellytetä A-luokan palonkestävyyttä, voidaan rakentaa ovia hallintoa tyydyttävästä aineesta.

2.4.2.5 Asuntotiloja sisältävien ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkoiset rajapinnat, kuten myös asuntotiloja kannattavien ulkonevien kansien ulkoiset rajapinnat, on rakennettava teräksestä, ja ne on eristettävä A-60 –luokan mukaisesti kaikilta niiltä osiltaan, jotka avautuvat lastialueen suuntaan, ja ulkosivuiltaan 3 metrin matkalta mitattuna lastialuetta vasten olevasta rajapinnasta. 3 metrin etäisyys on mitattava vaakasuuntaan ja aluksen keskiviivan kanssa samansuuntaisesti siitä rajapinnasta, joka on lastialuetta vasten kullakin kansitasolla. Ylärakenteiden ja kansirakennusten sivujen osalta tämä eristys on nostettava sen kannen alapintaan saakka, jolla komentosilta sijaitsee.

2.4.2.6 Lastipumppuhuoneiden valoarkut on valmistettava teräksestä, eivätkä ne saa sisältää lasia, ja ne on voitava sulkea lastipumppuhuoneen ulkopuolelta

2.4.2.7 Saunojen rakenteen ja sijoittelun on oltava 2.2.3.4 kohdan mukaiset.

Taulukko 9.7 – Vierekkäisiä tiloja erottavien laipioiden palonkestävyys ja Taulukko 9.8 – Vierekkäisiä tiloja erottavien kansien palonkestävyys (PDF-tiedostona)

Huomautukset: Sovelletaan taulukoihin 9.7 ja 9.8 soveltuvin osin

a Sen selvittämiseksi, mitä arvoa on sovellettava, katso 2.3.2 ja 2.3.4 kohta.

b Kun tilat kuuluvat samaan tilaluokkaan ja taulukoissa esiintyy yläviite b, laipiolta tai kannelta vaaditaan taulukoissa esitettyä luokitusta vain, mikäli vierekkäisiä tiloja käytetään eri tarkoituksiin (esimerkiksi (9) luokassa). Keittiö, joka on keittiön vieressä, ei edellytä laipiota, mutta keittiö, joka sijaitsee maalihuoneen vieressä, edellyttää A-0-luokan laipion.

c Laipioiden, jotka erottavat ohjaamon, karttahuoneen ja radiohytin toisistaan, voivat olla B-0 –luokan mukaisia.

d Lastipumppuhuoneiden ja A-kategorian koneistotilojen välisiin laipioihin ja kansiin voidaan tehdä laippaläpivienti lastipumpun akselia varten sekä muita laippaläpivientejä edellyttäen, että laipion tai kannen tälle kohdalle asennetaan kaasunpitävät tiivisteet, joiden kestävyys on varmistettu voitelulla tai muulla tehokkaalla tavalla.

e (7) luokan mukaista koneistotilaa ei tarvitse eristää, mikäli tästä ei hallinnon käsityksen mukaan aiheudu palovaaraa tai palovaara on vähäinen.

* Kun asteriski esiintyy taulukoissa, rajapinnan on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, mutta sen ei edellytetä olevan A-luokan mukainen. Kuitenkin jos muuhun kuin avokanteen on tehty läpivienti sähkökaapeleita, putkia tai ilmakanavia varten, nämä läpiviennit on tiivistettävä liekin ja savun kulkeutumisen estämiseksi. Valvomoiden (hätägeneraattorit) ja avokansien välisessä rajapinnassa voi olla sellaisia ilman sisäänottoaukkoja, joissa ei ole sulkulaitteistoa, mikäli alukseen ei ole asennettu kiinteää kaasuun perustuvaa sammutusjärjestelmää

3 Läpiviennit palonkestävissä rajapinnoissa ja lämmön johtumisen estäminen

3.1 Kun A-luokan rajapintaan tehdään läpivientejä, nämä läpiviennit on koestettava palokoesäännöstön mukaisesti kuten 4.1.1.5 kohdassa määrätään. Ilmastointikanavien osalta sovelletaan 7.1.2 ja 7.3.1 kohtia. Mikäli kuitenkin putkiläpivienti on terästä tai samanarvoista ainetta ja sen paksuus on yli 3 mm ja pituus vähintään 900 mm (josta mieluiten 450 mm rajapinnan kummallakin puolella) eikä siinä ole aukkoja, koestusta ei tarvita. Nämä läpiviennit on sopivalla tavalla eristettävä ulottamalla eristys rajapinnan kanssa samalle tasolle.

3.2 Kun B-luokan rajapintoihin tehdään läpivientejä sähkökaapeleita, putkia, kuiluja, kanavia tms. varten tai ilmanvaihdon päätekappaleen, valaistuskiinnikkeiden ja muiden vastaavanlaisten kappaleiden asentamista varten, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että palonkestävyys ei huonone, kuten 7.3.2 kohdassa määrätään. Muut kuin teräs- ja kupariputket, jotka viedään B-luokan rajapinnan läpi, on suojattava joko:

.1 palokoestetulla läpivientikappaleella, joka on läpäistyn rajapinnan palonkestävyyden ja kyseisen putkityypin kannalta sopiva; tai

.2 vähintään 1.8 mm paksuisella teräsholkilla, jonka pituus on vähintään 900 mm putken halkaisijan ollessa vähintään 150 mm ja vähintään 600 mm putken halkaisijan ollessa enintään 150 mm (mikä pituus on mieluiten jaettava tasan rajapinnan kummallekin puolelle). Putki on kiinnitettävä holkin päistä laipoin tai liittimin. Holkin ja putken väliin jäävä vapaa tila ei saa olla yli 2,5 mm, ja holkki on tiivistettävä palamattomalla tai muulla tarkoitukseen sopivalla aineella.

3.3 Eristämättömät metalliputket, jotka viedään A- ja B-luokan rajapintojen läpi on valmistettava aineista, joiden sulamispiste on yli 950=BA C A-0 –luokan rajapintojen osalta ja yli 850=BA C B-0 –luokan rajapintojen osalta.

3.4 Hyväksyessään rakenteellista paloturvallisuutta koskevia yksityiskohtaisia ratkaisuja, hallinnon on otettava huomioon lämmön johtumisen vaara edellytettyjen lämpösulkujen leikkaus- ja päätekohdissa. Kannen tai laipion eristys on ulotettava läpiviennin ja leikkaus- tai päätekohdan ohi vähintään 450 mm pituudelta, kun kyse on teräs- tai alumiinirakenteista. Jos tila on jaettu A-luokan rajapinnalla, jonka arvot eivät ole samat sen kummallakin puolella, suurempiarvoista eristystä on jatkettava ainakin 450 mm pituudelta sen kannen tai laipion suuntaan, jonka arvo on pienempi.

4 Palonkestävissä rajapinnoissa olevien aukkojen suojaus

4.1 Laipioissa ja kansissa olevat aukot matkustaja-aluksilla

4.1.1 Aukot A-luokan rajapinnoissa

4.1.1.1 Lukuun ottamatta lasti-, erityis-, varasto- ja matkatavaratilojen välisiä sekä näiden tilojen sekä sääkansien välissä olevia luukkuja aukot on varustettava pysyvästi kiinnitetyillä sulkulaiteilla, joiden on palonkestävyydeltään oltava vähintään yhtä tehokkaita kuin rajapinnat, joihin ne on sovitettu.

4.1.1.2 A-luokan rajapinnoissa olevien ovien, ovenkehysten ja laitteiden, joilla ovet on suojattu niiden ollessa suljettuina, on oltava palonkestäviä sekä estettävä liekin ja savun läpikulkeutuminen samanarvoisesti kuin laipiot, joihin ovet on asennettu, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti. Nämä ovet on rakennettava teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

4.1.1.3 Ovet on voitava avata ja sulkea laipion kummaltakin puolelta yhden henkilön voimin.

4.1.1.4 Palo-ovien, jotka ovat pystysuuntaisen päävyöhykkeen laipiossa, keittiön laipiossa tai portaikkokuilussa, konekäyttöisiä vedenpitäviä ovia sekä tavanomaisesti lukittuina olevia palo-ovia lukuun ottamatta on täytettävä seuraavat edellytykset:

.1 Ovien on oltava itsesulkeutuvia ja niiden on kyettävä sulkeutumaan kallistuman ollessa enintään 3,5 astetta sulkeutumissuunnan vastainen;

.2 Saranaovien sulkeutumisajan on oltava likimäärin enintään 40 sekuntia ja vähintään 10 sekuntia sulkeutumisen alkamisesta aluksen ollessa suorassa. Liukuovien likimääräisen sulkeutumisnopeuden, joka on kaikille liukuoville sama, on oltava enintään 0,2 m/s ja vähintään 0.1 m/s aluksen ollessa suorassa;

.3 Muut kuin hätäpoistumiskuilujen ovet on voitava laukaista kaukokäyttöisesti jatkuvasti miehitetystä keskusvalvomosta joko samanaikaisesti tai ryhminä, ja jokainen ovi on voitava laukaista myös yksittäin oven kummaltakin puolelta. Laukaisukytkimessä on oltava päälle-pois –toiminto ovikoneiston uudelleen käynnistymisen estämiseksi;

.4 Ovien aukipitämiseen tarkoitetut pidäkekiinnikkeet, joita ei voida laukaista keskusvalvomosta käsin, on kielletty;

.5 Keskusvalvomosta kaukokäyttöisesti suljettu ovi on voitava avata uudelleen oven kummallakin puolella olevilla paikallisilla laitteilla. Näin aukaistun oven on sulkeuduttava uudelleen automaattisesti;

.6 Jatkuvasti miehitetyn keskusvalvomon näyttötaulusta on ilmettävä, onko kukin ovi kiinni;

.7 Laukaisumekanismi on suunniteltava niin, että ovi sulkeutuu automaattisesti käyttöjärjestelmän tai päävirtalähteen pettäessä;

.8 Konekäyttöisiä ovia varten on käytettävissä oltava ovien välittömässä läheisyydessä paikallisia akkuja, joilla käyttöjärjestelmän tai päävoimalähteen petettyä ovia kyetään paikallisilla laitteilla käyttämään, täysin avaamaan ja sulkemaan, ainakin kymmenen kertaa;

.9 Yhtä ovea koskeva käyttöjärjestelmän ja päävoimalähteen pettäminen ei saa vaarantaa toisten ovien turvallista toimintaa;

.10 Kaukokäyttöiset liukuovet ja koneovet on varustettava hälyttimellä, jonka antama äänimerkki kuuluu vähintään 5 sekuntia ja enintään 10 sekuntia sen jälkeen kun ovi on laukaistu keskusvalvomosta ja ennen kuin ovi alkaa sulkeutua, ja jatkuu oven sulkeutumiseen saakka;

.11 ovi, joka on suunniteltu aukeamaan uudestaan sen saatua kosketuksen aukeamisväylällään, ei saa näin aueta uudelleen kuin 1 metrin matkan kosketuskohdasta;

.12 Jos kaksoisoviin on tarpeen asentaa niiden palonkestävyyttä varten salpa, tämän on sulkeuduttava automaattisesti ovien sulkeutumisen seurauksena, kun järjestelmä on vapauttanut ovet;

.13 Erityistiloihin suoraan johtavia konekäyttöisiä ja automaattisesti sulkeutuvia ovia ei tarvitse varustaa 4.1.1.4.3 ja 4.1.1.4.10 kohdassa edellytetyillä hälyttimillä ja kaukokäyttölaitteilla;

.14 Paikallisen käyttöjärjestelmän rakenneosiin on oltava pääsy huolto- ja säätötoimia varten;

.15 Konekäyttöiset ovet on varustettava tyyppihyväksytyllä ja palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisella käyttöjärjestelmällä, joka on toimintavarma palon sattuessa. Järjestelmän on täytettävä seuraavat ehdot:

.15.1 Käyttöjärjestelmän on kyettävä käyttämään ovia vähintään 200°C lämpötilassa vähintään 60 minuutin ajan, kun virta tulee päävoimalähteestä;

.15.2 Palon sattuessa muiden ovien virtalähde ei saa vaarantua; sekä

.15.3 yli 200°C lämpötiloissa käyttöjärjestelmän on automaattisesti kytkeydyttävä irti voimalähteestä, ja sen on kyettävä pitämään ovi suljettuna vähintään 945°C lämpötilassa.

4.1.1.5 Mikäli aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, tila on suojattu paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisella automaattisella sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmällä tai tilaan on asennettu jatkuva B-luokan välikatto, sellaiset aukot, jotka ovat kansissa, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, on suljettava kohtuullisen tiiviisti, sekä näiden kansien on oltava A-luokan palonkestävyysvaatimusten mukaisia siinä määrin, kuin tämä hallinnon käsityksen mukaan on kohtuullista ja käytännössä mahdollista.

4.1.1.6 Vaatimuksia, jotka edellyttävät aluksen ulkorajapintojen palonkestävyyden olevan A-luokan mukaisia, ei sovelleta lasisiin väliseiniin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin, mikäli 4.1.3.3 kohdassa näiden rajapintojen palonkestävyyden ei edellytetä olevan A-luokan mukainen. Vaatimuksia, jotka edellyttävät aluksen ulkorajapintojen palonkestävyyden olevan A-luokan mukaisia, ei sovelleta ulko-oviin paitsi sellaisten ylärakenteiden ja kansirakennusten osalta, jotka aukeavat pelastautumisvälineiden, pelastusalusten lastausalueiden, ulkotilassa olevien kokoontumisasema-alueiden sekä poistumisteinä käytettävien ulkoportaitten ja avokansien suuntaan. Tämä vaatimus ei koske portaikkokuilujen ovia.

4.1.1.7 Lukuun ottamatta vedenpitäviä ovia, tuulenpitäviä ovia (puolitiiviit ovet), avokannelle johtavia ovia ja suhteellisen kaasunpitäviä ovia, kaikki poistumisteillä olevat A-luokan ovet, jotka sijaitsevat portaikoissa, yleisissä tiloissa ja pystysuuntaiseen päävyöhykkeen laipiossa, on varustettava itsesulkeutuvalla letkuluukulla, joka on valmistusaineeltaan, rakenteeltaan ja palonkestävyydeltään samanarvoinen kuin ovi, johon se on asennettu, ja vapaan aukon on oltava 150 x 150 mm oven ollessa suljettuna, ja se on asennettava oven alareunaan saranapuolen vastakkaiselle puolelle ja liukuovessa avautumispuolelle.

4.1.1.8 Kun on välttämätöntä viedä ilmastointikanava pystysuuntaisen päävyöhykkeen rajapinnan läpi, rajapinnan yhteyteen on asennettava ehdottomasti varmistettu, automaattisesti sulkeutuva palonrajoitin. Rajoitin on voitava sulkea myös käsin rajapinnan kummaltakin puolelta. Sulkulaitteelle on päästävä helposti, ja se on merkittävä punaisella heijastusvärillä.

Rajapinnan ja rajoittimen välissä olevan kanavakappaleen on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, ja se on tarvittaessa eristettävä 3.1 kohdan määräysten mukaisesti. Rajoittimeen on ainakin rajapinnan toiselle puolelle asennettava helposti havaittava osoitin, josta näkyy, onko rajoitin avoinna.

4.1.2 Aukot B-luokan rajapinnassa

4.1.2.1 B-luokan rajapinnoissa olevien ovien, niiden puitteiden ja kiinnikkeiden on muodostettava sulku, joka on palonkestävyydeltään samanarvoinen kuin rajapinnat, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti, kuitenkin niin, että tällaisten ovien alaosassa voidaan sallia ilmanvaihtoaukot. Ovessa tai sen alla olevien ilmastointiaukkojen kokonaishyötypinta-ala ei saa olla yli 0,05 neliömetriä. Vaihtoehtoisesti voidaan sallia hytin ja käytävän välinen tasauskanava, joka on sijoitettu saniteettiyksikön alapuolelle, mikäli kanavan poikkileikkauspinta-ala ei ole yli 0.05 neliömetriä. Ilmanvaihtoaukkoihin on asennettava palamattomasta aineesta oleva säleikkö. Ovien on oltava palamattomia.

4.1.2.2 B-luokan rajapinnoissa olevien hytinovien on oltava tyypiltään itsesulkeutuvia. Pidäkekiinnikkeitä ei sallita.

4.1.2.3 Vaatimuksia, jotka edellyttävät aluksen ulkorajapintojen olevan palonkestävyydeltään B-luokan mukaisia, ei sovelleta lasisiin väliseiniin, ikkunoihin eikä valoventtileihin. Samaten B-luokan palonkestävyyttä edellyttäviä vaatimuksia ei sovelleta ylärakenteiden ja kansirakennusten ulko-oviin. Aluksien osalta, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, hallinto voi sallia käytettävän palavia aineita sellaisissa ovissa, jotka erottavan hytit yksityiseen käyttöön tarkoitetuista hytinsisäisistä saniteettitiloista kuten suihkuista.

4.1.2.4 Mikäli alukselle, joka kuljettaa enintään 36 matkustajaa, asennetaan paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen automaattinen sprinklerijärjestelmä,

.1 aukot sellaisissa kansissa, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, on suljettava kohtuullisen tiiviisti, ja näitä kansia koskevat B-luokan palonkestävyysvaatimukset siinä määrin, kuin tämä on hallinnon käsityksen mukaan kohtuullista ja käytännössä mahdollista; ja

.2 aukot B-luokan aineista valmistetuissa käytävälaipioissa on suojattava 2.2.2 kohdan määräysten mukaisesti.

4.1.3 Ikkunat ja valoventtiilit

4.1.3.1 Muut asunto- ja työskentelytilojen sekä valvomoiden laipioissa olevat ikkunat ja valoventtiilit kuin ne, joihin sovelletaan 4.1.1.6 ja 4.1.2.3 kohdan määräyksiä, on rakennettava noudattaen samoja palonkestävyyttä koskevia vaatimuksia, joita edellytetään sen tyyppisiltä laipioilta, joihin ne sovitetaan, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

4.1.3.2 Taulukoissa 9.1 - 9.4 esitettyjen vaatimusten asiaan vaikuttamatta sellaisten ikkunoiden ja valoventtiilien, jotka ovat asunto- ja työskentelytilojen sekä valvomoiden ulkotilan vastaisissa laipioissa, puitteet on rakennettava teräksestä tai muusta tarkoitukseen sopivasta aineesta. Lasit on kiinnitettävä metallisilla lasituskiskoilla tai –listoilla.

4.1.3.3 Taulukon 9.1 palonkestävyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan ikkunoihin, jotka ovat pelastusvälineistön, pelastusalusten lastausasemien, kokoontumisasemien ja poistumisteinä käytettävien portaiden ja avokansien suunnassa, kuten myös ikkunoihin, jotka ovat pelastuslauttojen ja pelastautumiskourujen alapuolella. Mikäli ikkunat on varustettu ikkunakohtaisilla sprinkleripisteillä, A-0 -luokan ikkunat voidaan hyväksyä samanarvoisiksi. Täyttääkseen tämän kohdan vaatimukset sprinkleripisteiden on oltava:

.1 ikkunoiden yläpuolelle sijoitettuja ikkunakohtaisia sprinkleripisteitä, jotka on asennettu tavanomaisten välikattoon sijoitettavien sprinklereiden lisäksi; tai

.2 tavanomaiset välikattoon sijoitettavat sprinkleripisteet on aseteltu niin, että ikkunaa suojaava syöttömäärä on vähintään 5 l/m2ja että ylimääräinen ikkuna-ala otetaan huomioon laskettaessa keskimääräistä peittoalaa.

Aluksen kyljessä pelastusveneiden lastausalueen alapuolella olevien ikkunoiden palonkestävyyden on oltava vähintään samanarvoinen kuin A-0 –luokan ikkunoilla

4.2 Ovet palonkestävissä rajapinnoissa lastialuksilla

4.2.1 Ovien on oltava palonkestävyydeltään samanarvoisia niiden rajapintojen kanssa, joihin ne on sovitettu, mikä on määritettävä palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti. A-luokan rajapinnoissa olevat ovet ja niiden puitteet on valmistettava teräksestä. B-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja niiden karmien on oltava palamattomasta aineesta. A-kategorian koneistotiloja rajoittaviin laipioihin sovitettujen ovien on oltava kohtuullisen kaasunpitäviä ja itsesulkeutuvia. I C menetelmän mukaan rakennetuilla aluksilla hallinto voi sallia käytettävän palavia aineita ovissa, jotka erottavat hytit yksityiseen käyttöön tarkoitetuista saniteettitiloista kuten suihkuista.

4.2.2 Oviin, joiden edellytetään olevan itsesulkeutuvia, ei saa asentaa pidäkekiinnikkeitä. Kuitenkin sellaisia pidäkekiinnikkeitä voidaan käyttää, joihin on asennettu ehdottomasti varmistettu kauko-ohjain.

4.2.3 Käytävien laipioissa voidaan sallia hyttien ja yleisten tilojen ovissa tai niiden alla olevat ilmastointiaukot. Ilmanvaihtoaukot sallitaan myös B-luokan sellaisissa ovissa, jotka johtavat käymälöihin, toimistoihin, tarjoilutiloihin, kaappeihin ja varastoihin. Aukot ovat sallittuja ainoastaan ovien alemmissa puoliskoissa, ellei jäljempänä muuta määrätä. Kun tällainen aukko tai aukot on sijoitettu oveen tai sen alle, sen kokonaishyötypinta-ala ei saa olla yli 0,05 neliömetriä.

Vaihtoehtoisesti voidaan sallia hytin ja käytävän välinen tasauskanava, joka on sijoitettu saniteettiyksikön alapuolelle, mikäli kanavan poikkileikkauspinta-ala ei ole yli 0.05 neliömetriä. Muihin kuin ovien alla oleviin ilmanvaihtoaukkoihin on asennettava palamattomasta aineesta oleva säleikkö.

4.2.4 Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

5 Koneistotilojen rajapinnoissa olevien aukkojen suojaus

5.1 Soveltaminen

5.1.1 Tämän kohdan määräyksiä sovelletaan A-kategorian koneistotiloihin ja hallinnon katsoessa sen toivottavaksi myös muihin koneistotiloihin.

5.2 Koneistotilojen rajapinnoissa olevien aukkojen suojaus

5.2.1 Valoarkkujen, ovien, tuulettimien, savukanavissa olevien poistoilma-aukkojen ja muiden koneistotiloihin aukeavien aukkojen lukumäärän on oltava niin pieni kuin ilmanvaihdon ja aluksen asianmukaisten ja turvallisten työskentelyolosuhteiden kannalta on suotavaa.

5.2.2 Valoarkkujen on oltava terästä, eivätkä ne saa sisältää lasilevyjä.

5.2.3 Koneovien sulkemista varten sekä muiden kuin konekäyttöisten vedenpitävien ovien laukaisumekanismin käynnistämistä varten on oltava kytkimet. Kytkimet on sijoitettava kyseisen tilan ulkopuolelle paikkaan, johon pääsy ei esty palon sattuessa tilassa, jota kytkimet palvelevat.

5.2.4 Matkustaja-aluksilla 5.2.3 kohdan edellyttämät kytkimet on keskitettävä yhteen käyttöasemaan tai ryhmitettävä mahdollisimman harvaan asemaan hallintoa tyydyttävällä tavalla. Näihin asemiin on päästävä avokannelta turvallisesti.

5.2.5 Matkustaja-aluksilla muut kuin vedenpitävät koneovet on asennettava niin, että palon sattuessa kyseisessä tilassa niiden varma sulkeutuminen voidaan taata konekäyttöisillä sulkemisjärjestelyillä tai käyttämällä ovia, jotka kykenevät sulkeutumaan kallistuman ollessa 3,5 astetta niiden sulkeutumissuunnan vastainen, tai asentamalla ehdottomasti varmistetut pidäkelaitteet, jotka on varustettu kauko-ohjatulla laukaisimella. Hätäpoistumiskuiluihin johtaviin oviin ei tarvitse asentaa ehdottomasti varmistettuja pidäkelaitteita eikä kaukokäyttöisiä vapautuskojeita.

5.2.6 Koneistotilojen rajapintoihin ei saa sovittaa ikkunoita. Tämä ei kuitenkaan estä lasin käyttämistä valvomoissa, jotka ovat koneistotilojen sisällä.

6 Lastitilan rajapintojen suojaus

6.1 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, laipiot ja kannet, jotka muodostavat erityistilojen ja ro-ro-tilojen rajapinnan, on eristettävä A-60 -luokan mukaisesti. Kuitenkin mikäli rajapinta rajoittuu 2.2.3 kohdassa määriteltyyn (5), (9) tai (10) luokan tilaan, voidaan soveltaa A-0 –luokkaa. Kun polttoöljytankki sijaitsee erityistilan alapuolella, näiden tilojen välisen kannen palonkestävyyteen voidaan soveltaa A-0 –luokkaa.

6.2 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, laipiot, jotka muodostavat erityistilojen rajapinnan, on eristettävä taulukossa 9.3 (11) luokan tilojen kohdalla edellytetyllä tavalla ja vaakasuuntaiset rajapinnat taulukossa 9.4 (11) luokan tilojen kohdalla edellytetyllä tavalla.

6.3 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, suljettujen ja avoimien ro-ro-tilojen laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava taulukossa 9.3 (8) luokan tilojen kohdalla edellytetyn mukainen ja vaakasuuntaisten rajapintojen taulukossa 9.4 (8) luokan tilojen kohdalla edellytetyn mukainen.

6.4 Matkustaja-aluksien komentosillalla on oltava osoittimet, joista ilmenee minkä tahansa erityistiloihin tai niistä pois johtavan palo-oven sulkeutuminen.

6.5 Säiliöaluksilla sellaisten lastitankkien suojaamiseksi, joissa kuljetetaan raakaöljyä tai hiilivetytuotteita, joiden leimahduspiste on enintään 60°C, lämmön vaikutuksesta käyttökelpoisuutensa helposti menettävien aineiden käyttö ei ole sallittua venttiileissä, putkiliittimissä, tankin aukkojen kansissa, lastin ilmausputkissa ja lastiputkituksessa, jotta näin estettäisiin palon leviäminen lastiin.

7 Ilmanvaihtojärjestelmät

7.1 Kanavat ja rajoittimet

7.1.1 Ilmanvaihtokanavien on oltava palamattomasta aineesta. Lyhyiden putkien, joiden pituus ei yleensä ole yli 2 metriä ja joiden vapaa poikkileikkauspinta-ala12ei ole yli 0,02 neliömetriä, ei kuitenkaan tarvitse olla palamattomasta aineesta seuraavin edellytyksin:

.1 kanavat on valmistettu aineesta, joka on ominaisuuksiltaan huonosti paloa levittävää;

.2 kanavia käytetään vain ilmanvaihtolaitteen loppuvassa päässä; ja

.3 kanavat eivät kanavaa pitkin mitattuna ole 600 mm lähempänä aukkoa, joka on A- tai B-luokan rajapinnassa jatkuvat B-luokan välikatot mukaan lukien.

7.1.2 Seuraavat järjestelyt on koestettava palokoemenetelmiä koskevan säännöstön mukaisesti:

.1 palonrajoittimet sekä niiden kyseeseen tulevat käyttölaitteet; ja

.2 A-luokan rajapintaan tehdyt kanavien läpiviennit. Koestusta ei kuitenkaan tarvita, kun teräsholkit on liitetty suoraan ilmastointikanaviin niitein tai ruuvein kiinnitetyin laipoin tai hitsisaumoin.

7.2 Kanavien järjestely

7.2.1 A-kategorian koneistotiloja, ajoneuvotiloja, ro-ro-tiloja, erityistiloja ja lastitiloja koskevat ilmastointijärjestelmät on pääsääntöisesti erotettava toisistaan sekä muita tiloja koskevista ilmastointijärjestelmistä. Lastialuksilla, joiden bruttovetoisuus on alle 4000, ja matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, keittiöiden ilmanvaihtojärjestelmien ei kuitenkaan tarvitse olla täysin erillisiä, vaan niissä voi käyttää muita tiloja koskevan ilmastointikoneen erillistä kanavaa. Automaattinen palonrajoitin on asennettava kaikissa tapauksissa keittiön ilmastointikanavaan ilmastointikoneen läheisyyteen. A-kategorian koneistotilojen, ajoneuvotilojen, ro-ro-tilojen ja erityistilojen ilmanvaihtoon tarkoitettuja kanavia ei saa johtaa asuntotilojen, työskentelytilojen tai valvomoiden kautta paitsi, milloin ne täyttävät jäljempänä olevat 7.2.1.1.1–7.2.1.1.4 kohdassa tai 7.2.1.2.1 ja 7.2.1.2.2 kohdassa määritellyt ehdot:

.1.1 kanavat rakennetaan teräksestä, jonka paksuus on vähintään 3 mm leveydeltään tai halkaisijaltaan enintään 300 mm olevien kanavien kohdalla ja vähintään 5 mm leveydeltään tai halkaisijaltaan 760 mm tai enemmän olevien kanavien kohdalla. Mikäli kanava on leveydeltään tai halkaisijaltaan enemmän kuin 300 mm ja enintään 760 mm, paksuus saadaan väliarvolaskulla;

.1.2 kanavat tuetaan ja jäykistetään tarkoitukseen sopivalla tavalla;

.1.3 kanaviin asennetaan automaattiset palonrajoittimet niiden rajapintojen läheisyyteen, joiden läpi ne viety; ja

.1.4 koneistotiloista, keittiöistä, ajoneuvotiloista, ro-ro-tiloista ja erityistiloista johtavat kanavat eristetään A-60 –luokan mukaisesti, ja eristys ulotetaan vähintään 5 metriä palonrajoittimien ohi

tai

.2.1 kanavat rakennetaan teräksestä 7.2.1.1.1 ja 7.2.1.1.2 kohtaa noudattaen

ja

.2.2 kanavat eristetään A-60 –luokan mukaisesti asuntotilojen, työskentelytilojen ja valvomoiden koko matkalta;

kuitenkin niin, että päävyöhykkeiden rajapintojen läpivientien osalta on noudatettava myös 4.1.1.8 kohdan vaatimuksia.

7.2.2 Asuntotilojen, työskentelytilojen ja valvomoiden ilmanvaihtoon tarkoitettuja kanavia ei saa johtaa A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, ajoneuvotilojen, ro-ro-tilojen tai erityistilojen kautta, elleivät kanavat täytä seuraavia edempänä yksilöityjä 7.2.2.1.1–7.2.2.1.3 tai 7.2.2.2.1 ja 7.2.2.2.2 kohdan vaatimuksia:

.1.1 kanavat 7.2.1.1.1 ja 7.2.1.1.2 kohdan mukaisesti rakennetaan teräksestä siltä osin, kuin ne johdetaan A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, ajoneuvotilojen, ro-ro-tilojen tai erityistilojen kautta;

.1.2 automaattiset palonrajoittimet asennetaan lähelle niitä rajapintoja, joiden läpi kanavat on viety; ja

.1.3 koneistotilojen, keittiöiden, ajoneuvotilojen, ro-ro-tilojen ja erityistilojen rajapintojen palonkestävyys ei muutu läpivientien kohdalla

tai

.2.1 kanavat 7.2.1.1.1 ja 7.2.1.1.2 kohdan mukaisesti rakennetaan teräksestä siltä osin, kuin ne johdetaan A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, ajoneuvotilojen, ro-ro-tilojen tai erityistilojen kautta;

ja

.2.2 kanavat eristetään A-60 –luokan mukaisesti A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, ajoneuvotilojen, ro-ro-tilojen tai erityistilojen alueella;

kuitenkin niin, että päävyöhykkeiden rajapintojen läpivientien osalta on noudatettava myös 4.1.1.8 kohdan vaatimuksia.

7.3 Kanavien läpivientejä koskevat yksityiskohtaiset ratkaisut

7.3.1 Kun A-luokan laipion tai kannen läpi viedään ohutpeltinen kanava, jonka vapaa poikkileikkauspinta-ala on enintään 0,02 neliömetriä, aukko on vuorattava teräslevyholkilla, jonka paksuus on vähintään 3 mm ja pituus 200 mm ja joka mieluiten on jaettu tasan laipion kummallekin puolelle tai joka kannen ollessa kyseessä on kokonaan asennettu läpäistyn kannen alapuolelle. Kun A-luokan laipion tai kannen läpi viedään ilmastointikanava, jonka vapaa poikkileikkauspinta-ala on enemmän kuin 0,02 m2, aukko on vuorattava teräslevyholkilla. Mikäli kuitenkin nämä A-luokan laipioiden ja kansien läpi vietävät kanavat ovat terästä, kanavien ja holkkien on täytettävä seuraavat ehdot:

.1 Holkkien paksuuden on oltava vähintään 3 mm ja pituuden vähintään 900 mm. Laipio läpäistäessä holkin pituus on mieluiten haettava tasan laipion kummallekin puolelle. Kanavat ja holkit, joilla ne on vuorattu, on paloeristettävä. Eristyksen paloneristävyysarvon on oltava sama kuin laipiolla tai kannella, jonka läpi kanava viedään; ja

.2 Sen lisäksi, mitä 7.3.1.1 kohdassa määrätään, palonrajoittimet on asennettava kanaviin, joiden vapaa poikkileikkauspinta-ala on yli 0,075 neliömetriä. Palonrajoittimen on toimittava automaattisesti, mutta ne on voitava sulkea myös käsin laipion tai kannen kummaltakin puolelta. Rajoitin on varustettava osoittimella, josta näkyy, onko rajoitin auki vai kiinni. Rajoittimia ei kuitenkaan edellytetä, kun kanavat kulkevat sellaisten tilojen kautta, jotka rajoittuvat A-luokan rajapintoihin, mutta joiden ilmanvaihtoon niitä käytetä edellyttäen, että kanavien palonkestävyys on sama kuin rajapinnoilla, joiden läpi ne on viety. Rajoittimelle on päästävä helposti. Kun ne on sijoitettu välikattojen tai vuorausten taakse, näissä on oltava tarkastusovi, johon on kiinnitetty laatta, josta ilmenee rajoittimen yksilöintinumero. Tämä numero on myös merkittävä mahdolliseen vaadittuun kauko-ohjaimeen.

7.3.2 B-luokan laipioiden läpi viedyt kanavat, joiden vapaa poikkileikkauspinta-ala on yli 0,02 neliömetriä, on vuorattava 900 mm pitkillä teräslevyholkeilla, jotka on mieluiten jaettava niin, että 450 mm on laipion kummallakin puolella, elleivät kanavat näiltä osin ole terästä.

7.4 Ilmanvaihtojärjestelmät aluksilla, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa

7.4.1 Ilmanvaihtojärjestelmien on aluksilla, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa, on noudatettava seuraavia lisävaatimuksia.

7.4.2 Ilmanvaihtotuulettimet on pääsääntöisesti sijoitettava niin, että eri tiloihin johtavat kanavat pysyvät saman pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisällä.

7.4.3 Kun ilmastointijärjestelmiä viedään kansien läpi, 3.1 ja 4.1.1.5 kohtien kannen palonkestävyyttä koskevien määräysten lisäksi on ryhdyttävä varotoimiin sen todennäköisyyden vähentämiseksi, jolla savu ja kuumat kaasut kulkeutuvat järjestelmien kautta välikansitilasta toiseen. 7.4 kohdan sisältämien eristystä koskevien vaatimusten lisäksi pystysuorat kanavat on tarpeen vaatiessa eristettävä siten, kuin sovellettavissa taulukoissa 9.1 ja 9.2 on edellytetty.

7.4.4 Muissa kuin lastitiloissa ilmanvaihtokanavat on valmistettava seuraavista aineista:

.1 kanavien, joiden vapaa poikkileikkauspinta-ala on vähintään 0,075 neliömetriä, ja sellaisten pystysuorien kanavien, jotka johtavat useampaan kuin yhteen välikansitilaan, on oltava terästä tai samanarvoista ainetta;

.2 Muut kuin 7.4.4.1 kohdassa mainitut pystysuorat kanavat, joiden vapaa poikkileikkauspinta-ala on alle 0,075 neliömetriä, on valmistettava palamattomista aineista. Kun tällaisia kanavia viedään A- tai B-luokan rajapinnan läpi, rajapinnan palonkestävyyteen on kiinnitettävä asianmukaista huomiota; ja

.3 lyhyen putken, jonka poikkileikkauspinta-ala ei yleensä ole yli 0,02 neliömetriä ja jonka pituus ei ole yli 2 metriä, ei tarvitse olla palamattomasta aineesta, mikäli seuraavat ehdot on täytetty:

.3.1 kanava on valmistettu aineesta, joka on ominaisuuksiltaan huonosti paloa levittävää;

.3.2 kanavakappaletta käytetään vain ilmastointilaitteen loppuvassa päässä; ja

.3.3 kanava ei sijaitse kanavaa pitkin mitattuna 600 mm lähempänä läpivientiä, joka on tehty A- tai B-luokan rajapintaan mukaan lukien jatkuvat B-luokan välikatot.

7.4.5 Portaikkokuilujen ilma on vaihdettava vain tätä tilaa palvelevalla erillisellä kanava- ja tuuletinjärjestelmällä, joka ei saa olla yhteydessä muihin ilmastointijärjestelmään liitettyihin tiloihin.

7.4.6 Poistokanavat on varustettava tarkastus- ja puhdistusluukuilla. Luukkujen on sijaittava lähellä palonrajoittimia.

7.5 Keittiöliesien poistokanavat

7.5.1 Vaatimukset, jotka koskevat matkustaja-aluksia, jotka kuljettavat yli 36 matkustajaa

Keittiöliesien poistokanavien on täytettävä 7.2.1.2.1 ja 7.2.1.2.2 kohtien vaatimukset, ja niihin on asennettava:

.1 helposti puhdistusta varten irrotettava rasvanerotin, mikäli vaihtoehtoista rasvanpoistojärjestelmää ole asennettu;

.2 kanavan alemmassa päässä sijaitseva palonrajoitin, joka toimii automaattisesti sekä kauko-ohjatusti, ja tämän lisäksi kauko-ohjattu rajoitin, joka sijaitsee kanavan ylemmässä päässä;.

.3 kiinteä sammutuslaite kanavan sisäisen palon sammuttamiseksi;

.4 keittiön sisäänkäynnin läheisyyteen sijoitettava kauko-ohjauslaitteisto, jolla voidaan pysäyttää poisto- ja syöttöilmatuulettimet ja käyttää 7.5.1.2 kohdassa mainittuja palonrajoittimia sekä sammutusjärjestelmää. Mikäli käytössä on monihaarainen järjestelmä, edellä mainittuun ohjauslaitteisto yhteyteen on asennettava ohjain, jolla voidaan sulkea samaan poistokanavaan johtavat haarat ennen, kuin sammutusaine syötetään järjestelmään; ja

.5 tarkoitukseen sopivasti sijoitetut tarkastus- ja puhdistusluukut

7.5.2 Vaatimukset, jotka koskevat lastialuksia ja matkustaja-aluksia, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa

7.5.2.1 Keittiöliesien poistokanavat on rakennettava A-luokan rajapinnoista, silloin kun ne kulkevat asuntotilojen tai palavia aineita sisältävien tilojen kautta. Jokaiseen poistokanavaan on asennettava:

.1 helposti puhdistusta varten irrotettava rasvanerotin;

.2 kanavan alemmassa päässä sijaitseva palonrajoitin;

.3 keittiön sisäpuolelta käytettävät poistotuulettimien pysäytyslaitteet; ja

.4 kiinteä sammutuslaite kanavan sisäisten palojen sammuttamiseksi

10 sääntö
Palon torjunta

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on tukahduttaa ja pikaisesti sammuttaa palo siinä tilassa, jossa se on saanut alkunsa. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 alukseen on asennettava kiinteä palon sammutusjärjestelmä ottaen asianmukaisesti huomioon palon kehittymismahdollisuus suojattavissa tiloissa; ja

.2 sammutusvälineistön on oltava helposti saatavilla

2 Veden syöttöjärjestelmä

Alukset on varustettava palopumpuilla, pääpaloputkilla, paloposteilla ja letkuilla, jotka ovat tämän säännön sovellettaviksi tulevien määräysten mukaiset.

2.1 Pääpaloputket ja palopostit

2.1.1 Yleistä

Pääpaloputkissa ja paloposteissa ei saa ilman riittävää suojausta käyttää aineita, jotka menettävät helposti käyttökelpoisuutensa lämmön vaikutuksesta. Putket ja palopostit on sijoitettava niin, että paloletkut voidaan liittää niihin helposti. Putket ja palopostit on niin järjestettävä, että jäätymisen vaara vältetään. Pääputkisto on viemäröitävä tarkoitukseen sopivalla tavalla. Erotusventtiilit on asennettava niihin pääpaloputkiston avokansitilassa oleviin haaroihin, joita käytetään muuhun tarkoitukseen kuin sammutukseen. Kansilastia ottavilla aluksilla palopostit on asemoitava niin, että ne ovat aina helposti käytettävissä, ja putket ja letkut on sijoitettava niin etäälle lastialueesta kuin käytännön syistä on mahdollista, jotta vältettäisiin kansilastin niille aiheuttaman vahingon vaara.

2.1.2 Veden syöttövalmius

Veden syöttövalmiutta koskevien järjestelyiden on oltava:

.1 matkustaja-aluksilla,

.1.1 joiden bruttovetoisuus on vähintään 1000, sellainen, että ainakin yksi tehokas vesisuihku on välittömästi käytettävissä mistä tahansa sisätilojen palopostista ja että vedentulon jatkuminen on varmistettu siten, että yhden palopumpun edellytetään käynnistyvän automaattisesti;

.1.2 joiden bruttovetoisuus on vähemmän kuin 1000, sellainen, että ainakin yksi palopumppu käynnistyy automaattisesti tai yksi palopumppu käynnistyy kauko-ohjauksella komentosillalta käsin. Jos palopumppu käynnistyy automaattisesti tai jos pohjaventtiiliä ei voida avata samasta paikasta, kuin mistä palopumppu kauko-ohjauksella käynnistetään, pohjaventtiilin on oltava koko ajan auki; ja

.1.3 mikäli järjestelyt asennetaan koneistotiloihin, joissa II-1 luvun 54 säännön mukaisesti ei ole jatkuva miehitys, hallinto määrää miten näitä tiloja koskeva kiinteä sammutuslaitos on järjestettävä samanarvoisesti kuin, mitä edellytetään tavanomaisesti miehitettyjen koneistotilojen kohdalla.

.2 lastialuksilla

.2.1 järjestetty hallintoa tyydyttävällä tavalla; ja

.2.2 kun on kyseessä koneistotila, joka ei ole jatkuvasti miehitetty, tai vain yhden henkilön edellytetään olevan vahdissa, pääpaloputkistosta on saatava välittömästi vettä tarkoitukseen sopivalla paineella joko käynnistämällä yksi pääpalopumpuista kauko-ohjauksella komentosillalta tai mahdollisesta palovalvomosta käsin tai pitämällä pääpaloputkistossa jatkuvaa painetta käyttäen yhtä pääpalopumpuista, kuitenkin niin, että hallinto voi luopua vaatimasta tämän vaatimuksen noudattamista lastialusten kohdalla, joiden bruttovetoisuus on alle 1600 ja joiden koneistotilassa olevat palopumpun käynnistämistä koskevat järjestelyt ovat paikassa, johon pääsee helposti.

2.1.3 Pääpaloputken halkaisija

Pääpaloputken ja veden syöttöputkien halkaisijan on oltava riittävä jakaakseen tehokkaasti suurimman virtausmäärän, joka kahden samanaikaisesti toimivan palopumpun edellytetään tuottavan, paitsi lastialuksilla, joilla halkaisijan ei tarvitse olla suurempi kuin, mikä riittää virtausmäärään 140 m3/h.

2.1.4 Eristys- ja varoventtiilit

2.1.4.1 Erotusventtiilit, jotka erottavat muusta pääpaloputkesta koneistotilassa sijaitsevan pääpaloputken sen jakson, jossa pääpalopumppu tai –pumput ovat, on asennettava koneistotilojen ulkopuolelle helppopääsyiseen ja vakaaseen paikkaan. Pääpaloputki on asennettava niin, että eristysventtiilien ollessa kiinni kaikkiin muihin kuin edellä tässä kohdassa mainittuihin koneistotilassa sijaitseviin paloposteihin voidaan syöttää vettä muulla palopumpulla tai varapalopumpulla. Varapalopumppu sekä sen meriveden ottoaukko, imu- ja syöttöputket ja eristysventtiilit on sijoitettava koneistotilojen ulkopuolelle. Mikäli näihin järjestelyihin ei voida ryhtyä, merivesisäiliö on sijoitettava koneistotiloihin, mikäli sen venttiiliä voidaan kauko-ohjata samasta osastosta käsin kuin varapalopumppua ja mikäli imuputki on lyhyt kuin käytännössä on mahdollista. Imu- ja syöttöputket voidaan lyhyeltä osin johtaa koneistotilojen kautta, mikäli putket on koteloitu teräsvaipalla tai ne on eristetty A-60 –luokan mukaisesti. Putkien seinämän paksuuden on oltava suuri, vähintään 11 mm, ja niiden liitokset on meriveden ottoaukon venttiilin laippaliitosta lukuun ottamatta hitsattava.

2.1.4.2 Palopostit on varustettava venttiilein, jotta mikä tahansa letku voidaan irrottaa palopumppujen ollessa toiminnassa.

2.1.4.3 Palopumppujen yhteyteen on asennettava varoventtiilit, mikäli palopumput kykenevät kehittämään paineen, joka ylittää käyttöverkon, palopostien ja letkujen suunnittelupaineen. Varoventtiilit on sijoitettava ja säädettävä niin, että ylipaineen muodostuminen estyy pääpaloputken kaikissa osissa.

2.1.4.4 Säiliöaluksilla erotusventtiilit on asennettava pääpaloputkeen suojattuun asemaan peräkorokkeen etuosaan ja tankkikannella enintään 40 metrin välein pääpaloputkijärjestelmän toimivuuden säilyttämiseksi palon tai räjähdyksen sattuessa.

2.1.5 Palopostien lukumäärä ja niiden sijoitus

2.1.5.1 Palopostien lukumäärän ja sijoituksen on oltava sellainen, että vähintään kaksi vesisuihkua, kumpikin eri paloposteista, ja toinen näistä yksikappaleisesta letkusta, ulottuu jokaiseen aluksen osaan, johon matkustajat tai laivahenkilökunta tavallisesti pääsevät alusta tavanomaisesti ajettaessa, sekä jokaiseen lastitilan, ro-ro-tilan ja ajoneuvotilan osaan niiden ollessa tyhjinä, ajoneuvotilojen kohdalla siten, että kaksi vesisuihkua ulottuu sen jokaiseen osaan, kumpikin yksikappaleisesta letkusta. Tämän lisäksi palopostit on sijoitettava suojattavien tilojen kulkuaukkojen läheisyyteen.

2.1.5.2 2.1.5.1 kohdan vaatimusten lisäksi matkustaja-aluksilla on noudatettava seuraavaa:

.1 Asunto-, työskentely- ja koneistotiloissa palopostien lukumäärän ja sijoituksen on oltava sellainen, että jokainen 2.1.5.1 kohdan vaatimus voidaan täyttää, kun jokainen pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä oleva vedenpitävä ja muu ovi on suljettu; ja

.2 kun alakansilla A-kategorian koneistotilaan on pääsy siihen liittyvän akselitunnelin kautta, koneistotilan ulkopuolelle on asennettava kaksi palopostia sisääntulon läheisyyteen. Mikäli A-luokan koneistotiloihin on pääsy muiden tilojen kautta, on toiseen näistä tiloista asennettava kaksi palopostia A-kategorian koneistotilan sisäänkäynnin läheisyyteen. Näihin toimenpiteisiin ei tarvitse ryhtyä, mikäli tunneli tai liitännäistilat eivät ole osa poistumistietä.

2.1.6 Palopostien paine

Kahden palopostin antaessa samanaikaisesti vettä 2.3.3 kohdan mukaisista suuttimista mistä kahdesta vierekkäisestä palopostista tahansa 2.1.3 kohdassa vaaditun määrän, vähimmäispaineen on kaikissa paloposteissa pysyttävä seuravana:

.1 matkustaja-aluksilla

bruttovetoisuus vähintään

4000 0,40 N/mm2

bruttovetoisuus vähemmän

kuin 4000 0,30 N/mm2

.2 lastialuksilla

bruttovetoisuus vähintään

6000 0,27 N/mm2

bruttovetoisuus vähemmän kuin

6000 0,25 N/mm2

.3 palopostin suurin paine ei saa ylittää painetta, jolla paloletkun on osoitettu vielä olevan tehokkaasti hallittavissa

2.1.7 Kansainvälinen laituriliitin

2.1.7.1 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 olevilla aluksilla on oltava vähintään yksi paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen kansainvälinen laituriliitin.

2.1.7.2 Laituriliitin on voitava liittää aluksen kummallekin puolelle.

2.2 Palopumput

2.2.1 Palopumpuiksi hyväksyttävät pumput

Saniteetti-, painolasti- ja tyhjennyspumput tai yleiskäyttöön tarkoitetut pumput voidaan hyväksyä palopumpuiksi, mikäli niitä ei tavanomaisesti käytetä öljyjen pumppaamiseen ja mikäli niitä satunnaisesti käytetään polttoöljyn siirtämiseen tai pumppaamiseen, ne on varustettu tarkoitukseen sopivin vaihtokappalein.

2.2.2 Palopumppujen lukumäärä

Aluksilla on oltava itsenäisesti toimivia palopumppuja seuraavasti:

.1 matkustaja-aluksilla

bruttovetoisuus vähintään 4000: vähintään kolme

bruttovetoisuus vähemmän kuin 4000: vähintään kaksi

.2 lastialuksilla bruttovetoisuus vähintään

1000:

vähintään kaksi

bruttovetoisuus vähemmän kuin 1000 vähintään kaksi konepumppua, joista toinen

itsenäisesti

toimiva

2.2.3 Palopumppuja ja pääpaloputkea koskevat järjestelyt

2.2.3.1 Palopumput

Pohjaventtiiliä, palopumppuja ja niiden voimanlähteitä koskevilla järjestelyillä on varmistettava, että:

.1 matkustaja-aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1000, missä tahansa osastossa sattuvan palon seurauksena kaikkien palopumppujen toiminta ei esty; ja

.2 matkustaja-aluksilla, joiden bruttovetoisuus on vähemmän kuin 1000, ja lastialuksilla, mikäli missä tahansa osastossa sattuvan tulipalon seurauksena kaikkien palopumppujen toiminta voi estyä, on olemassa vaihtoehtoinen ratkaisu, joka muodostuu paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaisesta varapalopumpusta, sen voimanlähteestä ja pohjaventtiilistä, jotka sijaitsevat muussa tilassa kuin pääpalopumput ja niiden voimanlähteet

2.2.3.2 Vaatimukset, jotka koskevat tilaa, jossa varapalopumppu sijaitsee

2.2.3.2.1 Tilan sijainti

Tila, jossa palopumppu on, ei saa rajoittua A-kategorian koneistotilojen tai sellaisten tilojen rajapintaan, missä pääpalopumput sijaitsevat. Mikäli tämä ei ole käytännön syistä mahdollista, tilojen välinen yhteinen laipio on eristettävä sen rakenteellisen paloturvallisuusluokan mukaan, jota 9.2.3.3 sääntökohdassa edellytetään valvomolta.

2.2.3.2.2 Pääsy varapalopumpulle

Koneistotilasta ei saa olla suoraa pääsyä siihen tilaan, jossa varapalopumppu ja sen voimanlähde ovat. Mikäli tämä ei ole käytännön syistä mahdollista, hallinto voi hyväksyä järjestelyn, jonka mukaan pääsy tapahtuu sulkuhuoneen kautta, jonka koneistotilan puoleinen ovi on eristetty A-60-luokan mukaisesti ja toinen ovi on vähintäänkin terästä. Molempien ovien on oltava kohtuullisen kaasunpitäviä, itsesulkeutuvia ja niissä ei saa olla pidäkkeitä. Vaihtoehtoisesti pääsy voidaan järjestää sellaisen vedenpitävän oven kautta, joka on kauko-ohjattavissa sellaisesta tilasta käsin, joka ei ole lähellä koneistotilaa ja tilaa, jossa varapalopumppu on, ja johon pääsy ei luultavasti esty palon sattuessa näissä tiloissa. Mainittujen järjestelyiden tapauksessa tilaan, jossa varapalopumppu ja sen voimanlähde sijaitsevat, on päästävä myös toista kautta.

2.2.3.2.3 Varapalopumpputilan ilmanvaihto

Ilmanvaihtojärjestelyiden, jotka koskevat tilaa, jossa varapalopumppu ja sen voimanlähde ovat, on siinä määrin, kuin käytännön syistä on mahdollista, suljettava pois mahdollisuus, että koneistotilassa sattuvan palon tuottama savu kulkeutuisi tilaan tai tulisi sinne imetyksi.

2.2.3.3 Lisäpumput lastialuksilla

Tämän lisäksi kun lastialuksilla koneistotilaan asennetaan muita pumppuja, kuten muun muassa painolasti-, tyhjennys- tai yleiskäyttöpumppuja, on varmistettava, että ainakin yksi näistä pumpuista, jonka teho ja paine ovat 2.1.6.2 ja 2.2.4.2 kohdan vaatimusten mukaiset, kykenee syöttämään vettä pääpaloputkeen.

2.2.4 Palopumppujen teho

2.2.4.1 Vaadittujen palopumppujen kokonaisteho

Vaadittujen palopumppujen on kyettävä antamaan 2.1.6 kohdassa määrätyllä paineella sammutusta varten seuraava vesimäärä:

.1 matkustaja-aluksessa vähintään kaksi kolmannesta siitä vesimäärästä, mikä tyhjennyspumppujen on kyettävä imemään silloin, kun niitä käytetään aluksen tyhjentämiseen; ja

.2 lastialuksessa mahdollista varapalopumppua lukuun ottamatta vesimäärä, joka on vähintään kolme neljännestä siitä vesimäärästä, mikä samat päämitat omaavan matkustaja-aluksen jokaisen itsenäisen tyhjennyspumpun on II luvun 1 kappaleen 21 säännön vaatimusten mukaisesti kyettävä imemään, kun sitä käytetään aluksen tyhjentämiseen, mutta lastialuksessa palopumppujen vaaditun kokonaistehon ei kuitenkaan tarvitse olla suurempi kuin 180 kuutiometriä tunnissa.

2.2.4.2 Yksittäisten palopumppujen teho

Jokaisen muun pumpun, kuin 2.2.3.1.2 kohdassa vaaditun lastialuksen varapumpun, tehon on oltava vähintään 80 prosenttia siitä tehosta, joka saadaan jakamalla vaadittu kokonaisteho vaadittujen palopumppujen vähimmäismäärällä, mutta joka tapauksessa vähintään 25 kuutiometriä tunnissa ja jokaisen tällaisen pumpun on kyettävä milloin tahansa antamaan vähintään vaaditut kaksi vesisuihkua. Näiden palopumppujen on pystyttävä palvelemaan pääpalojärjestelmää vaadituissa olosuhteissa. Kun pumppuja asennetaan vaadittua vähimmäismäärää enemmän, näiden lisäpumppujen tehon on oltava vähintään 25 kuutiometriä tunnissa, ja niiden on kyettävä antamaan vähintään kaksi vesisuihkua 2.1.5.1 kohdassa vaaditulla tavalla.

2.3 Paloletkut ja suuttimet

2.3.1 Yleiset vaatimukset

2.3.1.1 Paloletkujen on oltava hallinnon hyväksymää kestävää ainetta ja tarpeeksi pitkiä antaakseen vesisuihkun joka paikkaan, missä niitä voidaan tarvita. Jokainen letku on varustettava suuttimella ja tarpeellisilla liittimillä. Letkut, joita tässä luvussa kutsutaan paloletkuiksi, on kaikkien tarpeellisine laitteineen ja työkaluineen pidettävä käyttövalmiina hyvin näkyvissä paikoissa palopostien tai kytkentäkohtien läheisyydessä. Tämän lisäksi matkustaja-alusten, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, sisätiloissa paloletkujen on oltava jatkuvasti kytkettyinä. Paloletkujen pituuden on oltava vähintään 10 metriä, mutta ei enempää kuin

.1 15 metriä koneistotiloissa;

.2 20 metriä muissa tiloissa ja avokansilla; ja

.3 25 metriä sellaisten laivojen avokansilla, joiden suurin leveys on yli 30 metriä.

2.3.1.2 Mikäli aluksen jokaista palopostia varten ei ole omaa letkua ja suutinta, kaikkien letkujen sekä niiden suuttimien ja liittimien on oltava täysin keskenään vaihdettavissa.

2.3.2 Paloletkujen lukumäärä ja halkaisija

2.3.2.1 Aluksen letkujen lukumäärän ja halkaisijan on oltava hallintoa tyydyttävä.

2.3.2.2 Matkustaja-aluksilla on oltava vähintään yksi paloletku jokaista 2.1.5 kohdassa edellytettyä palopostia kohden, ja näitä letkuja ei saa käyttää muuhun tarkoituksen kuin palon sammuttamiseen tai laitteiston koestukseen paloharjoituksissa ja –tarkastuksissa.

2.3.2.3 Lastialuksilla

.1 joiden bruttovetoisuus on vähintään 1000, aluksen jokaista 30 pituusmetriä kohden on oltava yksi paloletku sekä näiden lisäksi yksi varaletku, ei kuitenkaan kaikkiaan vähempää kun viisi. Tämä määrä ei sisällä mahdollisia kone- ja kattilahuoneessa olevia letkuja. Hallinto voi lisätä vaadittujen letkujen määrää sen varmistamiseksi, että letkuja on riittävästi käytettävissä ja saatavilla kaikissa tilanteissa ottaen huomioon aluksen tyypin ja sen, minkälaisiin matkoihin sitä käytetään. Aluksilla, jotka 19 säännön mukaisesti kuljettavat vaarallisia aineita, on oltava edellä mainittujen lisäksi kolme letkua ja suutinta; ja

.2 joiden bruttovetoisuus on vähemmän kuin 1000 tarvittavien paloletkujen määrä lasketaan 2.3.2.3.1 kohdan määräysten mukaan. Letkujen määrä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla pienempi kuin kolme.

2.3.3 Suuttimien koko ja tyypit

2.3.3.1 Tätä lukua sovellettaessa suuttimien vakiokoot ovat 12 mm, 16 mm ja 19 mm tai mahdollisimman lähellä näitä kokoja. Hallinto voi harkintansa mukaa sallia suuremmat suuttimet.

2.3.3.2 Asunto- ja työskentelytiloissa 12 mm suurempaa suutinta ei edellytetä

2.3.3.3 Koneistotiloja ja ulkotiloja varten suuttimien koon on oltava sellainen, että kahdesta suuttimesta saadaan suurin vesimäärä, jonka pienin palopumppu kykenee tuottamaan 2.1.6 kohdassa mainitulla paineella edellyttäen, että 19 mm suurempaa suutinkokoa ei tarvitse käyttää.

2.3.3.4 Suuttimien on oltava hyväksyttyä kaksikäyttöistä tyyppiä (hajasuihku-pistesuihku –tyyppiä), jossa on sulku.

3 Käsisammuttimet

3.1 Tyyppi ja malli

Käsisammuttimien on täytettävä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimukset.

3.2 Sammuttimien sijoittelu

3.2.1 Asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja valvomoissa on hallintoa tyydyttävällä tavalla oltava riittävissä määrin tyypeiltään asianmukaisia käsisammuttimia. Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 olevissa aluksissa on oltava vähintään viisi käsisammutinta.

3.2.2 Yhtä tilassa käytettäväksi tarkoitettua käsisammutinta on säilytettävä tilan sisäänkäynnin läheisyydessä.

3.2.3 Hiilidioksidisammuttimia ei saa sijoittaa asuntotiloihin. Valvomoissa ja muissa sellaisissa tiloissa, joissa on aluksen turvallisuudelle välttämättömiä sähköisiä tai elektronisia välineitä, sammuttimien on oltava sellaisia, että niiden sammutusaineet eivät ole sähköisesti johtavia tai varustukselle tai välineille haitallisia.

3.2.4 Sammuttimet on sijoitettava käyttövalmiina sellaisiin helposti havaittaviin paikkoihin, joihin on palon sattuessa nopea ja helppo pääsy kaikissa tilanteissa, ja sillä tavalla, että säätila, tärinä tai muutkaan ulkoiset tekijät eivät vaaranna niiden käytettävyyttä. Käsisammuttimet on varustettava kojein, joista ilmenee, onko niitä käytetty.

3.3 Varasäiliöt

3.3.1 Varasäiliö on oltava jokaiselle ensimmäiselle kymmenelle sammuttimelle ja puolelle lopuista sellaisista sammuttimista, jotka voidaan täyttää aluksella. Enempää kuin kaikkiaan 60 varasäiliötä ei vaadita. Aluksella on oltava täyttöä koskevat ohjeet.

3.3.2 Sellaisten sammuttimien osalta, joita ei voida täyttää aluksella, on aluksella oltava varasäiliöiden asemasta edellä 3.3.1 kohdassa määritelty määrä ylimääräisiä saman kokoisia, tyyppisiä ja tehoisia käsisammuttimia.

4 Kiinteät sammutusjärjestelmät

4.1 Kiinteiden sammutusjärjestelmien tyypit

4.1.1 5 kohdassa vaadittu kiinteä sammutusjärjestelmä voi olla mikä tahansa seuraavista:

.1 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä kaasusammutusjärjestelmä;

.2 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä vaahtosammutusjärjestelmä; ja

.3 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä paineistettu hajasuihkusammutusjärjestelmä

4.1.2 Kun asennetaan kiinteä sammutusjärjestelmä, jonka asentamista tässä kappaleessa ei vaadita, sen on täytettävä tämän kappaleen kyseeseen tulevat sekä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimukset.

4.1.3 Sammutusjärjestelmät, jotka käyttävät Halon 1211:ä, 1301:ä tai 2402:a tai perfluorihiiliyhdisteitä ovat kiellettyjä.

4.1.4 Hallinto ei pääsääntöisesti saa sallia höyryn käyttämistä sammutusaineena kiinteissä sammutusjärjestelmissä. Kun hallinto on sallinut höyryn käytön, sitä on käytettävä vain rajoitetuilla alueilla ja vaaditun sammutusjärjestelmän lisänä, ja sen on täytettävä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimukset.

4.2 Kiinteän kaasusammutusjärjestelmän sulkulaitteistot

Kun käytetään kiinteä kaasusammutusjärjestelmää, sellaiset aukot, joiden kautta voi päästä raitista ilmaa suojeltavaan tilaan tai kaasua sieltä poistua, on voitava sulkea suojattavan tilan ulkopuolelta.

4.3 Sammutusaineen varastohuoneet

Kun sammutusainetta säilytetään suojattavan tilan ulkopuolella, se on varastoitava keulatörmäyslaipion takana sijaitsevassa huoneessa, jota ei käytetä muihin tarkoituksiin. Sisäänkäynnin tällaiseen varastohuoneeseen on mieluiten tapahduttava avokannelta, eikä sisäänkäynti saa olla yhteydessä suojattavaan tilaan. Jos varastotila sijaitsee alakansilla, se saa olla vain yhden kannen avokantta alempana, ja siihen on oltava avokannelta suora yhteys portaita tai tikkaita pitkin. Tilat, jotka ovat alakansilla tai joihin ei ole yhteyttä avokannelta, on varustettava koneellisella ilmanvaihdolla, joka on suunniteltu niin, että se ottaa poistoilman tilan pohjalta, ja joka on niin mitoitettu, että ilmanvaihtokertaisuus on vähintään kuusi tunnissa. Kulkuovien on avauduttava ulospäin, ja rajapinnan varastohuoneiden ja niihin liittyvien suljettujen tilojen välille muodostavien laipioiden ja kansien on oltava kaasunpitäviä ovet ja muut rajapinnoissa olevien aukkojen sulkemistavat mukaan luettuina. Sovellettaessa taulukoita 9.1–9.8 näitä varastohuoneita on käsiteltävä palovalvomoina.

4.4 Muiden sammutusjärjestelmien pumput

Muut kuin palopääputkea syöttävät pumput, joita tarvitaan tässä kappaleessa edellytettyjen sammutusjärjestelmien vedensaantiin, pumppujen voimanlähteet ja niiden ohjaimet on sijoitettava sellaisen tilan tai tilojen ulkopuolelle, jota kyseisillä järjestelmillä suojataan, ja ne on järjestettävä niin, että palon sattuessa suojattavassa tilassa tai tiloissa minkään tällaisen järjestelmän toiminta ei esty.

5 Sammutusjärjestelyt koneistotiloissa

5.1 Koneistotilat, joissa on öljylämmitteisiä höyrykattiloita ja öljynetusyöttölaitteita

5.1.1 Kiinteät sammutusjärjestelmät

A-kategorian koneistotiloihin, joissa on öljylämmitteisiä kattiloita tai öljynetusyöttölaitteita, on asennettava jokin 4.1 kohdassa mainituista kiinteistä sammutusjärjestelmistä. Jos kone- ja kattilahuoneet eivät ole täysin toisistaan erillisiä tai polttoöljyä voi valua kattilahuoneesta konehuoneeseen, yhdistetyn kone- ja kattilahuoneen on kummassakin tapauksessa katsottava muodostavan yhden osaston.

5.1.2 Ylimääräiset sammutusjärjestelyt

5.1.2.1 Jokaisessa kattilahuoneessa tai sen ulkopuolella sisäänkäynnin luona on oltava vähintään yksi paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen kannettava vaahdonkehitinyksikkö.

5.1.2.2 Jokaisen kattilahuoneen lämmityspaikan luona ja tiloissa, joissa on polttoöljylaitteiston osia, on oltava vähintään kaksi kannettavaa vaahdonkehitinyksikköä tai samanarvoista sammutinta. Jokaisessa kattilahuoneessa on oltava vähintään yksi hyväksytty vaahtotyypin sammutin, jonka teho on vähintään 135 litraa tunnissa tai samanarvoinen sammutin. Nämä sammuttimet on varustettava sellaisilla letkukeloilla, joilla ulotutaan kattilahuoneen jokaiseen kohtaan. Mikäli talouskäyttöön tarkoitetun höyrykattilan teho on enintään 175 kW, ei vaadita hyväksyttyä vaahtotyypin sammutinta, jonka teho on vähintään 135 litraa tunnissa.

5.1.2.3 Kunkin lämmityspaikan on oltava astia, joka sisältää vähintään 0,1 m3hiekkaa, soodalla kyllästettyä sahajauhoa tai muuta hyväksyttyä kuiva-ainetta sekä aineen levittämiseen sopiva lapio. Astia voidaan vaihtoehtoisesti korvata hyväksytyllä käsisammuttimella.

5.2 Koneistotilat, joissa on polttomoottoreita

5.2.1 Kiinteät sammutusjärjestelmät

A-kategorian koneistotilat, joissa on polttomoottoreita, on varustettava jollakin 4.1 kohdan mukaisella kiinteällä sammutusjärjestelmällä.

5.2.2 Ylimääräiset sammutusjärjestelmät

5.2.2.1 Tilassa on oltava vähintään yksi paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen kannettava vaahdonkehitinyksikkö.

5.2.2.2 Jokaisessa tällaisessa tilassa on oltava riittävä määrä hyväksyttyjä vaahtotyypin sammuttimia, joista kunkin vetoisuus on vähintään 45 litraa, tai samanarvoisia sammuttimia, vaahdon tai samanarvoisen sammutusaineen suuntaamiseksi polttoaine-, vaihteisto- ja paineistettuihin voiteluöljyjärjestelmiin sekä muihin palovaarallisiin kohteisiin. Tämän lisäksi tilassa on oltava riittävä määrä vaahtokäsisammuttimia tai samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettu niin, että kävelymatka tilan jokaisesta kohdasta lähimmän sammuttimen luo on enintään 10 metriä ja että jokaista tilaa kohden on vähintään kaksi tällaista sammutinta. Pienien tilojen osalta hallinto voi harkita tämän vaatimuksen helpottamista.

5.3 Koneistotilat, joissa on höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita

5.3.1 Kiinteät sammutusjärjestelmät

Tiloihin, joissa on höyryturpiineja tai koteloituja höyrykoneita, joita käytetään pääkuljetuskoneistona tai muihin tarkoituksiin ja joiden kokonaisteho on vähintään 375 kW, on asennettava jokin 4.1 kohdassa määritellyistä sammutusjärjestelmistä, mikäli tilat eivät ole jatkuvasti miehitettyjä.

5.3.2 Ylimääräiset sammutusjärjestelyt

5.3.2.1 Tilassa on oltava riittävä määrä hyväksyttyjä vaahtosammuttimia, joista kunkin tilavuus on vähintään 45 litraa, tai samanarvoisia sammuttimia vaahdon tai samanarvoisen aineen suuntaamiseksi paineistetun voitelujärjestelmän jokaiseen kohtaan, mihin tahansa sellaista koteloa, joka sisältää turpiinin painevoideltuja osia, koneistoja tai niihin liittyviä vaihteistoja, tai muihin palovaarallisiin kohteisiin. Näitä sammuttimia ei kuitenkaan vaadita, mikäli kyseinen tila on suojattu 4.1 kohdan mukaisella kiinteällä sammutusjärjestelmällä, jonka tuottama suojaus on vähintään samanarvoinen tässä alakohdassa vaaditun suojauksen kanssa.

5.3.2.2 Tilassa on oltava riittävä määrä käsisammuttimia tai samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettu niin, että kävelymatka tilan jokaisesta kohdasta on enintään 10 metriä lähimmän sammuttimen luo ja että jokaista tilaa kohden on vähintään kaksi tällaista sammutinta sillä poikkeuksella, että näitä sammuttimia ei vaadita 5.1.2.2 kohdan mukaisten sammuttimen lisäksi.

5.4 Muut koneistotilat

Milloin hallinnon käsityksen mukaan on olemassa palovaara sellaisessa koneistotilassa, jonka suhteen 5.1, 5.2 tai 5.3 kohdassa ei ole annettu nimenomaisia sammutusvälineistöä koskevia määräyksiä, on sellainen tila tai siihen liittyvä tila varustettava hallinnon riittäväksi katsomalla määrällä hyväksyttyjä käsisammuttimia tai muita sammutuslaitteita.

5.5 Matkustaja-aluksia koskevat lisävaatimukset

Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat vähintään 36 matkustajaa, A-luokan koneistotilat on varustettava vähintään kahdella vedensumuttimella.13

5.6 Kiinteät paikallisesti käytettävät sammutusjärjestelmät

5.6.1 5.6 kohtaa sovelletaan bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 oleviin matkustaja-aluksiin ja lastialuksiin, joiden bruttovetoisuus on vähintään 2000.

5.6.2 5.1.1 kohdassa edellytetyn kiinteän sammutusjärjestelmän lisäksi A-kategorian koneistotilat, joiden tilavuus on yli 500 kuutiometriä, on suojattava tyyppihyväksytyllä kiinteällä, paikallisesti käytettävällä sammutusjärjestelmällä, joka käyttää vettä tai samanarvoista ainetta14ja joka perustuu järjestön antamiin ohjeisiin. Kun kyseessä ovat koneistotilat, jotka eivät ole jatkuvasti miehitetyt, sammutusjärjestelmän on voitava käynnistyä sekä automaattisesti että käsin. Kun kyseessä ovat koneistotilat, joissa on jatkuva miehitys, edellytetään ainoastaan, että sammutusjärjestelmä on voitava käynnistää käsin.

5.6.3 Kiinteitä paikallisesti käytettäviä sammutusjärjestelmiä on määrä käyttää sellaisten seuraavien alueiden suojaamiseen, mikä ei välttämättä edellytä koneiden pysäytystä, laivahenkilökunnan evakuointia tai tilojen sulkemista:

.1 Aluksen pääkulkukoneistona ja voimantuottamiseen käytettävien polttomoottorikoneistojen palovaaralliset lohkot;

.2 kattiloiden etuosat;

.3 polttolaitosten palovaaralliset lohkot; sekä

.4 kuumennetun polttoöljyn suodattimet.

5.6.4 Paikallisesti käytettävän järjestelmän käynnistymisen on annettava valoon ja erotuskykyiseen ääneen perustava hälytysmerkki suojattavassa tilassa sekä valvomoissa, joissa on jatkuva miehitys. Hälytysmerkin perusteella on voitava erottaa, mikä järjestelmä on käynnistynyt. Tässä kohdassa esitettyjä järjestelmän hälytysmerkkiä koskevia vaatimuksia sovelletaan muualla tässä kappaleessa asetettujen palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmiä koskevien vaatimusten ohella eikä niiden sijasta.

6 Sammutusjärjestelyt valvomoissa sekä asunto- ja työskentelytiloissa

6.1 Sprinklerijärjestelmät matkustaja-aluksilla

6.1.1 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, kaikki valvomot sekä asunto- ja työskentelytilat käytävät ja portaikot mukaan lukien on varustettava tyyppihyväksytyllä automaattisella sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmällä, joka on paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimusten mukainen. Vaihtoehtoisesti sellaisiin valvomoihin, joissa vesi saattaa aiheuttaa olennaista vahinkoa, voidaan asentaa muuntyyppinen, hyväksytty kiinteä sammutusjärjestelmä. Tiloihin, joiden palovaara on vähäinen tai sitä ei ole kuten tyhjiin tiloihin, yleisiin käymälöihin, hiilidioksidihuoneisiin ja muihin vastaavanlaisiin tiloihin, ei tarvitse asentaa automaattista sprinklerijärjestelmää.

6.1.2 Automaattinen sprinklerijärjestelmä on 7.5.3.2 sääntökohdan mukaisesti asennettava sellaisiin enintään 36 matkustajaa kuljettaviin matkustaja-aluksiin, joihin on asennettu paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä savun havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä vain asuntotilojen käytäviin, portaikkoihin ja poistumisreiteille.

6.2 Sprinklerijärjestelmät lastialuksilla

Lastialuksiin, joilla 9.2.3.1.1.2 sääntökohdassa yksilöity IIC menetelmä on otettu käyttöön, on 7.5.5.2 sääntökohdan mukaisesti asennettava automaattinen sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä.

6.3 Tilat, jotka sisältävät syttyviä nesteitä

6.3.1 Maalikaapit on suojattava;

.1 hiilidioksidijärjestelmällä, joka on suunniteltu vapauttamaan kaasua vähintään määrä, joka vastaa tilavuudeltaan 40 prosenttia suojattavan tilan kokonaistilavuudesta;

.2 kuivajauhojärjestelmällä, jonka suunnitteluteho on vähintään 0,5 kiloa jauhoa kuutiometriä kohden;

.3 hajasuihku- tai sprinklerijärjestelmällä, jonka suunnitteluteho on 5 l/m2minuutissa. Hajasuihkujärjestelmät voidaan liittää aluksen pääpaloputkeen; tai

.4 järjestelmällä, jonka hallinto katsoo tuottavan samanarvoisen suojauksen;

Kaikissa tapauksissa järjestelmää on voitava käyttää suojattavan tilan ulkopuolelta.

6.3.2 Kaapit, joissa säilytetään syttyviä nesteitä, on suojattava hallinnon hyväksymällä asianmukaisella sammutusjärjestelmällä.

6.3.3 Sellaisten kaappien osalta, joiden kansiala ei ole yli 4 neliömetriä ja joista ei ole pääsyä asuntotiloihin, voidaan kiinteän järjestelmän sijaan hyväksyä hiilidioksidikäsisammutin, joka on mitoitettu vapauttaman kaasua vähintään määrä, joka vastaa 40 prosenttia tilan kokonaistilavuudesta. Kaappiin on tehtävä liitäntäaukko, jotta sammutinta voidaan käyttää tarvitsematta mennä suojattavaan tilaan. Vaadittua käsisammutinta on säilytettävä sammutusaukon vieressä. Vaihtoehtoisesti voidaan asentaa liitäntäaukko tai letkuliittymä pääpaloputkesta otettavan vedenoton helpottamiseksi.

6.4 Rasvakeittimet

Rasvakeittimet on varustettava seuraavasti:

.1 automaattisella tai käsikäyttöisellä sammutusjärjestelmällä, joka on koestettu sellaisen kansainvälisen standardin mukaisesti, jonka järjestö on valmis hyväksymään15;

.2 varsinaisella termostaatilla ja varatermostaatilla, joissa on hälytin käyttäjän varoittamiseksi kumman tahansa termostaatin pettäessä;

.3 järjestelyillä, jotka katkaisevat automaattisesti sähkövirran sammutusjärjestelmän käynnistyessä;

.4 hälyttimellä, joka varoittaa siitä, että sammutusjärjestelmä on alkanut toimia siinä keittiössä, jossa keitin on; ja

.5 sammutusjärjestelmän käsikäyttökytkimillä, joissa on laivahenkilökuntaa varten selvät käyttömerkinnät.

7 Sammutusjärjestelyt lastitiloissa

7.1 Kiinteät kaasusammutuslaitokset yleisluontoista lastia varten

7.1.1 Muissa kuin 7.2 kohdassa määrätyissä tapauksissa bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 olevien matkustaja-alusten lastitila on suojattava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisella kiinteällä hiilidioksidi- tai suojakaasusammutusjärjestelmällä tai sellaisella kiinteällä vaahtosammutusjärjestelmällä, joka tuottaa samanarvoisen suojauksen.

7.1.2 Matkustaja-aluksilla, joiden osoitetaan hallintoa tyydyttävällä tavalla käytettävän vain sellaisiin lyhytkestoisiin matkoihin, että 7.1.1 kohdan vaatimusten soveltaminen olisi kohtuutonta, ja myös bruttovetoisuudeltaan alle 1000 olevilla aluksilla järjestelyiden lastitiloissa on oltava hallintoa tyydyttävät, mikäli aluksessa on teräksiset luukunkannet ja että kaikki lastitiloihin johtavat ilmanvaihto- ja muut aukot voidaan tehokkaalla tavalla sulkea.

7.1.3 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 2000 olevan lastialuksen muut lastitilat kuin ro-ro- ja ajoneuvotilat on suojattava kiinteällä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisella hiilidioksidi- tai suojakaasusammutusjärjestelmällä tai sammutusjärjestelmällä, joka tuottaa samanarvoisen suojauksen.

7.1.4 Hallinto voi myöntää vapautuksen 7.1.3 ja 7.2 kohdan vaatimuksien soveltamisesta lastitilojen osalta millä tahansa sellaisella lastialuksella, joka on suunniteltu tai jota on tarkoitus yksinomaisesti käyttää malmin, hiilen, viljan, tuoreen puutavaran tai sellaisen tai sellaisten lastien kuljettamiseen, joista hallinnon käsityksen mukaan aiheutuva palovaara on matala16. Tällainen vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos aluksessa on teräksiset luukunkannet ja kaikki lastitiloihin johtavat ilmanvaihto- ja muut aukot voidaan tehokkaalla tavalla sulkea. Kun vapautus myönnetään, hallinnon on annettava vapautuskirja siitä riippumatta, milloin alus valmistunut, I luvun 12 säännön (a)(vi) alakohdan mukaan ja varmistauduttava siitä, että vapautuskirjaan liitetään luettelo niistä lasteista, joita aluksen sallitaan kuljettaa.

7.2 Kiinteät kaasusammutusjärjestelmät vaarallisia aineita varten

Alus, joka kuljettaa vaarallisia aineita missä tahansa lastitilassa, on varustettava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukaisella hiilidioksidi- tai suojakaasusammutusjärjestelmällä tai sellaisella sammutusjärjestelmällä, joka hallinnon käsityksen mukaan tuottaa kuljetettaville lasteille samanarvoisen suojauksen.

8 Lastitankin suojaus

8.1 Kiinteät kansivaahtosammutusjärjestelmät

8.1.1 Kantavuudeltaan vähintään 20 000 tonnin säiliöaluksiin on asennettava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä kansivaahtosammutusjärjestelmä sillä poikkeuksella, että hallinto voi otettuaan huomioon aluksen järjestelyt ja varustuksen voi edellä mainittujen järjestelmien sijaan I luvun 5 säännön mukaisesti hyväksyä muutkin kiinteät laitokset, jos niiden tuottama suojaus on edellä mainitun kanssa samanarvoinen. Vaihtoehtoisia kiinteitä laitoksia koskevien vaatimusten on oltava 8.1.2 kohdan vaatimusten mukaiset.

8.1.2 Hallinnon hyväksyessä vaihtoehtoisen kiinteän laitoksen kiinteän kansivaahtojärjestelmän sijaan 8.1.1 kohdan mukaisesti:

.1 laitoksen on kyettävä sammuttamaan valumapalot ja myös estämään valuneen, vielä syttymättömän öljyn syttyminen; ja

.2 laitoksen on kyettävä torjumaan repeytyneissä tankeissa sattuvia paloja.

8.1.3 Kantavuudeltaan vähemmän kuin 20 000 tonnin säiliöaluksiin on asennettava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä kansivaahtosammutusjärjestelmä.

9 Lastipumppuhuoneiden suojaus säiliöaluksilla

9.1 Kiinteät sammutusjärjestelmät

Jokaiseen lastipumppuhuoneeseen on asennettava jokin seuraavista kiinteistä sammutusjärjestelmistä, joita voidaan käyttää helppopääsyisestä paikasta pumppuhuoneen ulkopuolelta. Lastipumppuhuoneisiin on asennettava järjestelmä, joka soveltuu A-kategorian koneistotiloihin.

9.1.1 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen hiilidioksidijärjestelmä sekä seuraavat järjestelyt:

.1 Sammutusaineen syöttämisestä varoittavien äänihälyttimiä on voitava turvallisesti käyttää syttyvässä lastihöyryn ja ilman seoksessa; ja

.2 järjestelmän kytkimiin on kiinnitettävä varoitus siitä, että staattisen sähkön aiheuttaman syttymisvaaran takia järjestelmää saa käyttää vain sammutustarkoitukseen eikä tilojen passivointiin.

9.1.2 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen vaahtosammutusjärjestelmä edellyttäen, että käytössä oleva vaahtotiiviste on sopiva kuljettaviin lasteihin liittyvien palojen sammuttamiseen.

9.1.3 Paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä paineistettu hajasuihkujärjestelmä.

9.2 Sammutusaineen määrä

Mikäli lastipumppuhuoneen järjestelmässä käytettävää sammutusainetta käytetään myös muita tiloja suojaavissa järjestelmissä, aineen käyttömäärän tai sen syöttönopeuden ei tarvitse ylittää suurimman osaston vaatimia enimmäismääriä.

10 Sammutuspuvut

10.1 Sammutuspukujen tyyppi

Sammutuspukujen on oltava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaisia.

10.2 Sammutuspukujen lukumäärä

10.2.1 Aluksella on oltava vähintään kaksi sammutuspukua.

10.2.2 Edellä mainittujen sammutuspukujen lisäksi matkustaja-aluksilla on oltava:

.1 kaksi sammutuspukua ja näiden lisäksi kahdet sammutushenkilön henkilökohtaiset varusteet, jotka sisältävät paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstössä määrätyt varusteet, jokaista 80 metrin matkaa tai sen osaa kohden laskettuna asunto- ja työskentelytilojen kokonaispituudesta sillä kannella, jolla tilat ovat, tai, mikäli ne ovat useammalla kannella, laskettuna sen kannen mukaan, jolla kyseinen kokonaispituus on suurempi. Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, on oltava tämän määrän lisäksi kaksi ylimääräistä sammutuspukua jokaista pystysuuntaista päävyöhykettä kohden. Ylimääräisiä sammutuspukuja ei kuitenkaan tarvita sellaista pystysuuntaista päävyöhykettä kohden, joka muodostuu yksittäisestä portaikkokuilusta, tai sellaisia aluksen keulassa tai perässä sijaitsevia pystysuuntaisia päävyöhykkeitä kohden, joihin ei sisälly 9.2.2.3 sääntökohdassa määriteltyjä (6), (7), (8) tai (12) luokan tiloja; ja

.2 aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, jokaista hengityslaiteparia kohden on oltava yksi vedensumutin, jota on säilytettävä samassa paikassa kuin hengityslaitteitakin.

10.2.3 Edellä mainittujen sammutuspukujen lisäksi säiliöaluksilla on oltava kaksi sammutuspukua.

10.2.4 Hallinto voi aluksen koon ja tyypin asianmukaisesti huomioon ottaen edellyttää edellä mainittuja useampia sammutushenkilön henkilökohtaisia varusteita tai hengityslaitteita.

10.2.5 Jokaista vaadittua hengityslaitetta kohden on oltava kaksi täyttä varasäiliötä. Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, ja sellaisilla lastialuksilla, joilla on tarkoitukseen soveltuvasti sijoitettu ilmasäiliöiden vaaranlähteeltä suojassa tapahtuvaan täyttämiseen tarvittava täysi laitteisto, on oltava ainoastaan yksi täysi varasäiliö jokaista vaadittua hengityslaitetta kohden. Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, on oltava vähintään kaksi täyttä varasäiliötä jokaista vaadittua hengityslaitetta kohden.

10.3 Sammutuspukujen säilytys

10.3.1 Sammutuspuvut ja sammutushenkilön henkilökohtaiset varusteet on säilytettävä käyttövalmiina helppopääsyisessä paikassa, joka on pysyvästi ja selvästi merkitty, ja, mikäli aluksella on useampia kuin yksi sammutuspuku ja yhdet sammutushenkilön henkilökohtaiset varusteet, ne on säilytettävä etäällä toisistaan.

10.3.2 Matkustaja-aluksilla kussakin säilytyspaikassa on oltava saatavilla vähintään kaksi sammutuspukua ja niiden lisäksi yhdet sammutushenkilön henkilökohtaiset varusteet. Jokaisessa pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä on säilytettävä vähintään kahta sammutuspukua.

11 sääntö
Rakenteellinen palonkestävyys

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on säilyttää aluksen rakenteellinen palonkestävyys estämällä aluksen rakenteiden täydellinen tai osittainen luhistuminen kuumuuden vaikutuksesta tapahtuvan rakenteen väsymisen johdosta. Tässä tarkoituksessa aluksen rakenteeseen käytettävillä aineilla on varmistettava, että rakenteellinen palonkestävyys ei vähene palon sattuessa.

2 Rungossa, ylärakenteissa, rakenteeseen kuuluvissa laipioissa, kansissa ja kansirakennuksissa käytettävät aineet

Runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on tehtävä teräksestä tai samanarvoisesta aineesta. 3.43 sääntökohdassa esitetyn terästä ja muuta samanarvoista ainetta koskevan määritelmän soveltamisessa on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava taulukoissa 9.1–9.4 esitettyjen palonkestävyys- ja eristysarvojen mukaisen. Esimerkiksi kun rajapinnalla kuten kannella tai kansirakennusten päädyillä tai sivuilla sallitaan B-0 –palonkestävyys, "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" on oltava puolen tunnin pituinen.

3 Alumiiniseosta oleva rakenne

Mikäli 2 kohdassa ei muuta määrätä, kun rakenteen mikä tahansa osa on alumiiniseosta, on sovellettava seuraavaa:

.1 A- ja B-luokan rajapinnoissa lukuun ottamatta rakennetta, joka hallinnon mielestä ei ole kantava, alumiiniseoisteiset osat on eristettävä niin, että rakenteen sisäosan lämpötila ei normaalissa polttokokeessa nouse yli 200=B0C ympäröivää lämpötilaa korkeammalle minään hetkenä kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen aikana; ja

.2 pilarien, palkkien, ja muiden rakenneosien, jotka vaaditaan kannattamaan pelastusveneiden ja pelastuslauttojen säilyttämis-, vesillelasku- ja lastausalueita sekä A- ja B-luokan rajapintoja, alumiiniseoisten osien eristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi,

.2.1 että sellaiset rakenteet, jotka kannattavat pelastusvene- ja lautta-alueita sekä A-luokan rajapintoja, 3.1 kohdassa määritelty lämpötilan nousun rajoittamista koskeva vaatimus on voimassa yhden tunnin ajan; ja

.2.2 että sellaisille osille, jotka vaaditaan kannattamaan B-luokan rajapintoja, 3.1 kohdassa määritelty lämpötilan nousun rajoittamista koskeva vaatimus on voimassa puolen tunnin ajan.

4 A-kategorian koneistotilat

4.1 Holvit ja seinämät

A-kategorian koneistotilojen holvit ja seinämät on rakennettava teräksestä ja eristettävä soveltuvin osin taulukoissa 9.5 ja 9.7 vaaditulla tavalla.

4.2 Lattialevytys

A-kategorian koneistotiloissa tavanomaisten kulkuväylien levytyksen on oltava terästä.

5 Ulkolaidan sovitteet

Ulkolaidan ylivuotosuppiloissa, saniteettiputkiston poistoaukoissa ja muissa vesirajan tuntumassa olevissa aukoissa ja kohdissa, joissa rakenneaineen pettäminen tulipalon sattuessa aiheuttaisi vuotovaaran, ei saa käyttää aineita, jotka menettävät lämmön vaikutuksesta käyttökelpoisuutensa.

6 Lastitankin rakenteen yli- ja alipainesuojaus säiliöaluksilla

6.1 Yleistä

Ilmausjärjestelyiden suunnittelulla ja käytöllä on varmistauduttava siitä, että lastitankeissa oleva yli- ja alipaine ei ylitä suunnitteluarvoja, ja järjestelyiden on:

.1 sallittava lastitankin lämpötilan vaihteluista johtuvien vähäisten höyry-, raitisilma- ja suojakaasuseosten virtaus kaikissa tapauksissa yli- tai alipaineventtiilien kautta; ja

.2 sallittava suurten höyry-, raitisilma- ja suojakaasuseosmäärien poistuminen lastin tai painolastin lastauksen ja purkamisen yhteydessä.

6.2 Aukot lämpötilan vaihtelusta johtuvaa vähäistä virtausta varten

6.1.1 kohdassa vaaditut paineenpoistoaukot on sijoitettava:

.1 niin korkealla kuin käytännön syistä on mahdollista, kuitenkin joka tapauksessa vähintään 2 metrin päähän, lastitankkikannen yläpuolella syttyvien höyryjen mahdollisimman suuren hajaantumisen saavuttamiseksi; ja

.2 niin kauas kuin käytännön syistä on mahdollista, kuitenkin joka tapauksessa vähintään 5 metrin päähän, lähimmistä ilmanotto- tai muista aukoista, jotka johtavat suljettuihin tiloihin, joissa on syttymislähde, sekä kansikoneistoista ja –laitteista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran. Ankkurivintturin ja ketjulokeron aukot muodostavat syttymisvaaran.

6.3 Lastitankkeja koskevat turvatoimet

6.3.1 Varotoimet sen estämiseksi, että ilmausjärjestelmään nousee nesteitä

Varotoimiin on ryhdyttävä sen varalta, että nesteet nousevat ilmausjärjestelmässä yli lastitankkien suunnittelukorkeuden. Tämä on toteutettava korkean pinnan hälyttimillä, ylivirtauksen valvontajärjestelmillä ja muilla samanarvoisilla keinoilla, yhdistettynä niistä erillisiin mittauslaitteisiin sekä lastausmenetelmiin. Tätä sääntöä sovellettaessa ylivuotoventtiilien ei katsota olevan ylivirtausjärjestelmän kanssa samanarvoinen.

6.3.2 Toissijaiset yli- tai alipaineen poistotavat

Käytössä on oltava toissijainen tapa, jonka kautta höyry-, raitisilma- ja suojakaasuseokset voivat täysin vapautua, jotta yli- ja alipaineen muodostuminen estyy 6.1.2 kohdan mukaisten järjestelyjen pettäessä. Vaihtoehtoisesti jokaiseen tankkiin, joka on suojattu 6.1.2 kohdan järjestelyillä, voidaan asentaa paineentunnistimet, joiden valvontajärjestelmä on aluksen lastivalvomossa tai muussa sellaisessa paikassa, josta käsin aluksen lastitoimintoja tavanomaisesti suoritetaan. Näissä valvontalaitteissa on oltava hälytin, joka käynnistyy, kun tunnistin havaitsee yli- tai alipaineineen muodostumisen tankissa.

6.3.3 Pääpaineputken ohivirtausputket

6.1.1 kohdassa vaadittuihin sellaisiin yli- ja alipaineventtiileihin, jotka ovat pääpaineputkessa tai korkealle vedetyssä nousuputkessa, voidaan tehdä ohitus. Tällaiseen järjestelyyn on asennettava tarkoitukseen sopivat ilmaisimet, jotka osoittavat, onko ohitusputki auki vai kiinni.

6.3.4 Ali- tai ylipaineen poistolaite

Käytössä on oltava yksi tai useampi ali- tai ylipaineen poistolaite sen estämiseksi, että lastitankkiin muodostuu:

.1 ylipaine, joka ylittää lastitankin suunnittelupaineen, mikäli otettaisiin lastia enimmäismäärä ja kaikki muut aukot olisivat suljettuja; tai

.2 alipaine, jonka vedenpainelukema ylittää 700 mm, mikäli lastia purettaisiin pumppujen enimmäisteholla ja suojakaasun puhaltimet pettäisivät

Tässä tarkoitetut laitteet on asennettava suojakaasun pääputkeen, ellei niitä ole asennettu 4.5.3.1 sääntökohdassa vaadittuun ilmausjärjestelmään tai yksittäisten tankkien yhteyteen. Laitteet on sijoitettava ja suunniteltava 4.5.3 sääntökohdan ja 6 kohdan mukaisesti.

6.4 Ilmausaukkojen koko

Lastin ja painolastin lastauksen ja purkamisen edellyttämät, 6.1.2 kohdassa määrätyt ilmausaukot on suunniteltava lähtökohtana suurin suunniteltu lastausnopeus, joka kaasun kehittymisen huomioimiseksi kerrotaan vähintään luvulla 1,25, jotta suunnittelupaine ei ylittyisi missään tankissa. Aluksen päällikölle on selvitettävä kunkin tankin tai tankkiryhmän, mikäli kyseessä on yhdistetty ilmausjärjestelmä, suurin sallittu lastausnopeus.

D OSA POISTUMINEN

12 sääntö
Ilmoittaminen laivahenkilökunnalle ja matkustajille

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on ilmoittaa laivahenkilökunnalle ja matkustajille palosta turvallisen poistumisen varmistamiseksi. Tässä tarkoituksessa aluksella on oltava yleishälytysjärjestelmä ja yleinen kuulutusjärjestelmä.

2 Yleishälytysjärjestelmä

III luvun 6.4.2 sääntökohdassa vaadittua yleishälytysjärjestelmää on käytettävä palosta ilmoittamiseen laivahenkilökunnalle ja matkustajille.

3 Yleinen kuulutusjärjestelmä matkustaja-aluksilla

III luvun 6.5 sääntökohdan mukainen yleinen kuulutusjärjestelmä tai muu tehokas tiedonantotapa on oltava käytettävissä kaikkialla asunto- ja työskentelytiloissa, valvomoissa ja avokansilla.

13 sääntö
Poistumistiet

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on varmistaa, että käytettävissä on poistumistiet, jotta aluksella olevat henkilöt voivat turvallisesti ja pikaisesti poistua pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskannelle. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 aluksella on oltava turvalliset poistumistiet;

.2 poistumisreitit on pidettävä turvallisessa kunnossa ja esteettöminä; ja

.3 edellä mainitun lisäksi poistumista on helpotettava tarpeen mukaan sen varmistamiseksi, että hätätilanteissa poistumisteitä on käytettävissä ja ne on selvästi merkitty ja riittävällä huolella suunniteltu.

2 Yleiset vaatimukset

2.1 Mikäli tässä säännössä ei nimenomaisesti muuta määrätä, kaikista tiloista tai tilaryhmistä on oltava vähintään kaksi käyttövalmista, toisistaan etäällä kulkevaa poistumistietä.

2.2 Hissien ei katsota muodostavan toista tässä säännössä vaadituista poistumisteistä

3 Poistumistiet valvomoista sekä asunto- ja työskentelytiloista

3.1 Yleiset vaatimukset

3.1.1 Portaikot ja tikkaat on järjestettävä niin, että niitä voidaan sellaisenaan käyttää poistumisteinä, jotka johtavat pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskannelle matkustajien ja laivahenkilökunnan asuntotiloista sekä tiloista, joissa laivahenkilökunta tavanomaisesti työskentelee, koneistotiloja lukuun ottamatta.

3.1.2 Mikäli tässä säännössä ei nimenomaisesti muuta määrätä, sellaiset käytävät, aulat ja käytävän osat, joista on vain yksi poistumistie, ovat kiellettyjä. Aluksen käytettävyyden kannalta välttämättömät, työskentelytiloissa sijaitsevat umpikäytävät, kuten polttoöljyasemat ja aluksen poikittaiset huoltokäytävät, sallitaan, mikäli tällaiset loppuvat käytävät erotetaan laivahenkilökunnan asuntotiloista, ja niihin ei ole pääsyä matkustajien asuntotiloista. Samoin sellainen käytävän osa, jonka syvyys ei ole suurempi kuin sen leveys, katsotaan syvennykseksi tai tilan jatkeeksi, ja se sallitaan.

3.1.3 Asunto- ja huoltotilojen sekä valvomoiden portaikkojen rungon on oltava terästä paitsi, milloin hallinto hyväksyy muun samanarvoisen aineen käyttämisen.

3.1.4 Mikäli radioasemalta ei ole suoraa pääsyä avokannelle, asemalta on järjestettävä kaksi poistumistietä tai kulkuaukkoa, joista toinen voi olla riittävän suuri valoventtiili tai ikkuna tai jokin muu hallintoa tyydyttävä järjestely.

3.1.5 Poistumisreitillä olevien ovien on pääsääntöisesti avauduttava poistumissuuntaan sillä poikkeuksella, että:

.1 yksittäiset hytinovet voivat avautua hyttien sisään sen vahingon välttämiseksi, joka voi aiheutua käytävässä oleville henkilöille ovi avattaessa; ja

.2 pystysuuntaisten poistumistunneleiden ovet voivat avautua tunnelista ulospäin, jotta tunnelia voidaan käyttää sekä poistumis- että kulkutienä

3.2 Poistumistiet matkustaja-aluksilla

3.2.1 Poistuminen laipiokannen alapuolisista tiloista

3.2.1.1 Jokaisesta laipiokannen alapuolisesta, vedenpitävästä osastosta ja vastaavasti suljetusta tilasta tai tilaryhmästä on oltava kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen ei edellytä vedenpitävän oven kautta kulkemista. Poikkeuksellisesti hallinto voi luopua vaatimasta toista näistä poistumisteistä sellaisten henkilökuntatilojen osalta, joissa oleskellaan vain satunnaisesti, mikäli ainoa poistumistie ei edellytä vedenpitävän oven kautta kulkemista.

3.2.1.2 Mikäli hallinto on myöntänyt 3.2.1.1 kohdan määräysten mukaisen poikkeusluvan, ainoalla poistumistiellä on varmistettava turvallinen poistuminen. Portaikoissa vapaa tila ei kuitenkaan saa olla alle 800 mm, kun kummallakin sivulla on käsikaiteet.

3.2.2 Poistuminen laipiokannen yläpuolisista tiloista

Jokaisesta laipiokannen yläpuolisesta, pystysuuntaisesta päävyöhykkeestä ja vastaavasti suljetusta tilasta tai tilaryhmästä on oltava vähintään kaksi poistumistietä, joista ainakin toisesta on oltava pääsy sellaiseen portaikkoon, joka muodostaa pystysuuntaisen poistumistien.

3.2.3 Suora pääsy portaikkokuiluun

Asunto- ja työskentelytiloissa oleviin portaikkokuiluihin on oltava suora pääsy käytävistä, ja niiden on oltava riittävän laajoja tungoksen estämiseksi, kun otetaan huomioon henkilömäärä, joka luultavasti käyttää portaikkoa hätätilanteessa. Tällaisten portaikkokuilujen ulkorajojen sisäpuolella sallitaan vain yleiset käymälät, palamattomasta aineesta valmistetut kaapit, joissa säilytetään vaarattomia pelastusvälineitä, ja neuvontapisteet. Näihin portaikkokuiluihin saa olla suora yhteys ainoastaan yleisistä tiloista, käytävistä, hisseistä, yleisistä käymälöistä, sellaisista erityistiloista ja avoimista ro-ro-tiloista, joihin kuka tahansa kuljetettava matkustaja pääsee, 3.2.4.1 kohdassa edellytetyistä muista portaikoista, jotka muodostavat poistumistien, sekä ulkotiloista. Lyhyet käytävistä ja "auloista", joilla erotetaan portaikkokuilu keittiöistä tai pääpesuloista, voi olla suora yhteys portaikkoon, mikäli niiden kansiala on vähintään 4,5 neliömetriä, leveys vähintään 900 millimetriä ja niissä on paloletku.

3.2.4 Poistumisteitä koskevat yksityiskohtaiset ratkaisut

3.2.4.1 Ainakin yhden 3.2.1.1 ja 3.2.2 kohdan vaatimista poistumisteistä on muodostuttava helppopääsyisestä portaikkokuilusta, joka antaa keskeytymättömän suojan paloa vastaan alkutasolta kyseeseen tulevalle pelastusveneiden ja -lauttojen lastauskannelle saakka tai ylimmälle sääkannelle saakka, mikäli lastauskansi ei ulotu kyseessä olevan pystysuuntaisen päävyöhykkeen alueelle. Jälkimmäisessä tapauksessa lastauskannelle on oltava suora pääsy ulkoisia avoportaita ja solia pitkin, pääsyn on oltava pinnaltaan luistamaton ja se on valaistava III luvun 11.5 sääntökohdan mukaisella hätävalaistuksella. Rajapintojen, jotka ovat poistumistien muodostavia ulkoisia avoportaita ja solia vasten, sekä rajapintojen, jotka sijaitsevat niin, että niiden pettäminen palon aikana estäisi poistumisen lastauskannelle, on oltava palonkestävyydeltään ja myös eristysarvoiltaan soveltuvin osin taulukoiden 9.1–9.4 mukaiset.

3.2.4.2 Portaikkokuiluista on oltava suojattu pääsy pelastusveneiden ja –lauttojen lastausalueelle joko suoraan tai suojattuja sisäreittejä pitkin, joiden palonkestävyys- ja eristysarvojen on vastattava portaikkokuiluille soveltuvin osin taulukoissa 9.1–9.4 asetettuja arvoja.

3.2.4.3 Portaikkojen, jotka johtavat ainoastaan yhteen tilaan ja siinä olevalle parvekkeelle, ei katsota muodostavan vaadittua poistumistietä.

3.2.4.4 Atriumin joka tasolta on oltava kaksi poistumistietä, joista toisesta on oltava suora pääsy 3.2.4.1 kohdan vaatimusten mukaiselle suljetulle, pystysuuntaiselle poistumistielle.

3.2.4.5 Poistumisteiden leveyden, lukumäärän ja jatkuvuuden on oltava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaiset.

3.2.5 Poistumisteiden merkitseminen

3.2.5.1 II –1 luvun 42 säännössä ja III luvun 11.5 sääntökohdassa vaaditun hätävalaistuksen lisäksi poistumistiet portaikot ja uloskäynnit mukaan lukien on merkittävä valaistuksella tai valoluminoiduilla ohjausprismoilla, jotka on sijoitettu enintään 300 mm kannen yläpuolelle poistumistien koko matkalta kulmat ja risteykset mukaan lukien. Matkustajien on voitava merkinnän perusteella tunnistaa poistumistie ja helposti tunnistaa poistumistien uloskäynnit. Mikäli käytetään sähkövalaistusta, sen virta on otettava varavoimanlähteestä ja se on järjestettävä niin, että minkä tahansa valaisimen tai valaisinsarjan pettäminen ei aiheuta merkinnän käyttökelpoisuuden menettämistä. Edellä mainitun lisäksi poistumistien merkkitaulut ja palokaluston sijaintia tarkoittavat merkinnät on tehtävä valoluminoivasta aineesta, tai ne on valaistava. Hallinnon on varmistauduttava siitä, että kyseiset valaisimet ja valoluminoidut laitteet on arvioitu ja koestettu sekä niitä käytetty paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaisesti.

3.2.5.2 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, 3.2.5.1 kohdan vaatimuksia sovelletaan myös laivahenkilökunnan asuntotiloihin.

3.2.6 Poistumisteillä olevat ovet, jotka ovat tavanomaisesti lukossa

3.2.6.1 Hyttien ja salonkien ovien avaamiseen huoneen sisäpuolelta ei saa tarvita avainta. Myöskään osoitetulla poistumisreitillä ei saa olla yhtään ovea, jonka avaamiseen tarvitaan avain liikuttaessa poistumistien suuntaan.

3.2.6.2 Yleisissä tiloissa olevat poistumistien ovet, jotka ovat tavanomaisesti salvattuja, on varustettava pikavapauttimella. Tällainen pikavapautin muodostuu oven salpamekanismista, johon liittyy painike, joka vapauttaa salvan, kun sitä painetaan poistumistien suuntaisesti. Pikavapautusmekanismi on suunniteltava ja asennettava hallintoa tyydyttävällä tavalla ja erityisesti;

.1 se muodostuu tangoista tai levykkeistä, joiden vaikuttava osa ulottuu vähintään yli ovilevyn puolen leveyden vähintään 760 mm mutta enintään 1120 mm kannen tason yläpuolella;

.2 salpa vapautuu, kun käytetään voimaa, joka on enintään 67 N; ja

.3 siinä ei ole lukituslaitetta, ruuvivarmistusta tai muutakaan järjestelyä, joka estää salvan vapautumisen, kun vapautuspainiketta painetaan.

3.3 Poistumistiet lastialuksilla

3.3.1 Yleistä

Asuntotilojen kaikilla kansitasoilla oltava vähintään kaksi toisistaan etäällä kulkevaa poistumistietä jokaisesta suljetusta tilasta tai tilaryhmästä.

3.3.2 Poistuminen alimman avokannen alapuolisista tiloista

Alimman avokannen alapuolisista tiloista varsinaisen poistumistien on oltava portaikko ja toinen poistumistie voi olla kuilu tai portaikko.

3.3.3 Poistuminen alimman avokannen yläpuolisista tiloista

Alimman avokannen yläpuolisista tiloista varsinaisen poistumistien on oltava portaikko tai avokannelle aukeava ovi tai niiden yhdistelmä.

3.3.4 Umpikäytävät

Yli 7 metriä pitkiä umpikäytäviä ei hyväksytä.

3.3.5 Poistumisreittien leveys ja jatkuvuus

Poistumisreittien leveyden, lukumäärän ja jatkuvuuden on oltava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaiset.

3.3.6 Kahden poistumistien vaatimusta koskevat poikkeusluvat

Poikkeuksellisesti hallinto voi luopua vaatimasta toista poistumisteistä sellaisten henkilökuntatilojen osalta, joissa ei oleskella kuin satunnaisesti, mikäli ainoa poistumistie ei edellytä kulkemista vedenpitävän oven kautta.

3.4 Hätäpoistumishengityslaitteet17

3.4.1 Hätäpoistumishengityslaitteiden on oltava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaiset. Aluksella on oltava varalaitteita.

3.4.2 Kaikkien alusten asuntotiloissa on oltava vähintään kaksi hätäpoistumishengityslaitetta.

3.4.3 Matkustaja-aluksien jokaisessa pystysuuntaisessa pääosastossa on oltava vähintään kaksi hätäpoistumishengityslaitetta.

3.4.4 Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, on oltava edellä 3.4.3 kohdassa vaadittujen laitteiden lisäksi kaksi hätäpoistumishengityslaitetta jokaisessa pystysuuntaisessa pääosastossa.

3.4.5 3.4.3 ja 3.4.4 kohdan vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta sellaisiin portaikkokuiluihin, jotka muodostavat oman pystysuuntaisen vyöhykkeensä, eikä sellaisiin aluksen perässä tai keulassa oleviin pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin, jotka eivät sisällä 9.2.2.3 sääntökohdassa määriteltyjä (6), (7), (8) tai (12) luokan tiloja.

4 Poistumistiet koneistotiloista

4.1 Poistumistiet matkustaja-aluksilla

Matkustaja-aluksilla poistumisteiden jokaisesta koneistotilasta on täytettävä seuraavat määräykset:

4.1.1 Poistuminen laipiokannen alapuolisista tiloista

Kun tila on laipiokannen alapuolella, poistumistien on muodostuttava joko:

.1 kaksista mahdollisimman etäällä toisistaan sijaitsevista terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joista on pääsy kyseeseen tuleville pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskansille. Toisten näistä tikkaista on sijaittava suojatussa kuilussa, joka täyttää soveltuvin osin 9.2.2.3 sääntökohdan vaatimukset (2) luokan tilan osalta ja 9.2.2.4 sääntökohdan vaatimukset (4) luokan tilan osalta ja joka johtaa tilan alemmasta osasta, jota se palvelee, turvalliseen paikkaan tilan ulkopuolella. Kuiluun on asennettava itsesulkeutuvat ovet, joiden palonkestävyysluokka on sama kuin kuilunkin. Tikkaat on kiinnitettävä niin, että lämpö ei johdu kuiluun eristämättömien kiinnityskohtien kautta. Suojatun kuilun vähimmäismitat ovat vähintään 800 mm x 800 mm, ja siinä on oltava hätävalaistus; tai

.2 yksistä terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville oville, joista on pääsy lastauskannelle, ja lisäksi tilan alemmassa osassa kyseistä tikkaista hyvin erotetussa paikassa olevasta teräsovesta, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on pääsy tilan alaosasta lastauskannelle johtavalle turvalliselle poistumistielle.

4.1.2 Poistuminen laipiokannen yläpuolisista tiloista

Kun tila on laipiokannen yläpuolella, kahden poistumistien on oltava niin etäällä toisistaan kuin mahdollista ja ovien, joille nämä poistumistiet johtavat, on sijaittava paikassa, josta on pääsy pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskannelle. Mikäli poistumistiellä on noustava tikkaita, näiden on oltava terästä.

4.1.3 Kahden poistumistien vaatimusta koskevat poikkeusluvat

Bruttovetoisuudeltaan alle 1000 olevien aluksien osalta hallinto voi luopua vaatimasta toista poistumisteistä otettuaan asianmukaisesti huomioon tilan leveyden ja sen yläosan järjestelyn. Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 olevien aluksien osalta hallinto voi luopua vaatimasta toista poistumisteistä mistä tahansa tällaisesta tilasta, sellainen apukoneistotila mukaan lukien, jossa ei ole tavanomaisesti miehitystä, mikäli joko ovi tai terästikkaat muodostavat turvallisen poistumisreitin lastauskannelle, otettuaan asianmukaisesti huomioon tilan luonteen ja sijainnin ja sen, työskenteleekö tilassa tavanomaisesti henkilöitä. Peräsinkonehuoneesta on oltava kaksi poistumistietä, mikäli hätäohjausasema on tässä tilassa ja sieltä ei ole suoraa pääsyä avokannelle.

4.1.4 Poistuminen koneistovalvomoista

Koneistotilassa sijaitsevasta koneistovalvomosta on oltava kaksi poistumistietä, joista ainakin toisen on annettava katkeamaton suoja paloa vastaan koneistotilan ulkopuolella olevaan turvalliseen paikkaan saakka.

4.2 Poistumistiet lastialuksilla

Poistumisteiden lastialusten koneistotiloista on oltava seuraavien määräysten mukaiset.

4.2.1 Poistuminen A-kategorian koneistotiloista

A-kategorian koneistotilasta on oltava kaksi poistumistietä paitsi 4.2.2 kohdassa määrätyissä tapauksissa. Erityisesti on täytettävä toinen seuraavista määräyksistä:

.1 kaksista mahdollisimman etäällä toisistaan sijaitsevista terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joista on pääsy kyseeseen tuleville pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskansille. Toisten näistä tikkaista on sijaittava suojatussa kuilussa, joka täyttää soveltuvin osin 9.2.3.3 sääntökohdan vaatimukset (4) luokan tilan osalta ja joka johtaa tilan alemmasta osasta, jota se palvelee, turvalliseen paikkaan tilan ulkopuolella. Kuiluun on asennettava itsesulkeutuvat ovet, joiden palonkestävyysluokka on sama kuin kuilunkin. Tikkaat on kiinnitettävä niin, että lämpö ei johdu kuiluun eristämättömien kiinnityskohtien kautta. Suojatun kuilun vähimmäismitat ovat vähintään 800 mm x 800 mm, ja siinä on oltava hätävalaistus; tai

.2 yksistä terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville oville, joista on pääsy lastauskannelle, ja lisäksi tilan alemmassa osassa kyseistä tikkaista hyvin erotetussa paikassa olevasta teräsovesta, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on pääsy tilan alaosasta lastauskannelle johtavalle turvalliselle poistumistielle.

4.2.2 Kahden poistumistien vaatimusta koskevat poikkeusluvat

Bruttovetoisuudeltaan alle 1000 olevien alusten osalta hallinto voi luopua vaatimasta toista 4.2.1 kohdassa edellytetyistä poistumisteistä otettuaan asianmukaisesti huomioon tilan mittasuhteet ja sen yläosan järjestelyn. Tämän lisäksi poistumistien A-kategorian koneistotilasta ei tarvitse täyttää 4.2.1.1 luetteloitua suljettua palosuojaa koskevaa vaatimusta. Peräsinkonehuoneesta on oltava kaksi poistumistietä, mikäli hätäohjausasema on tilassa ja tilasta ei ole suoraa pääsyä avokannelle.

4.2.3 Poistumistiet muista kuin A-kategorian koneistotiloista

Muista kuin A-kategorian koneistotiloista on oltava kaksi poistumistietä sillä poikkeuksella, että ainoastaan yksi poistumistie voidaan sallia sellaisten tilojen osalta, joissa ei oleskella kuin satunnaisesti, ja tilojen osalta, joissa enimmäismatka ovelle on enintään 5 metriä.

4.3 Hätäpoistumishengityslaitteet

4.3.1 Kaikilla aluksilla koneistotiloihin on sijoitettava käyttövalmiita hätäpoistumishengityslaitteita helposti havaittaviin paikkoihin niin, että ne ovat palon sattuessa helposti ja nopeasti saatavilla kaikissa tilanteissa. Hätäpoistumishengityslaitteita sijoitettaessa on otettava huomioon koneistotilan pohjaratkaisu ja tiloissa tavanomaisesti työskentelevien henkilöiden lukumäärä.18

4.3.2 Näiden laitteiden lukumäärä ja sijainti on ilmettävä 15.2.4 sääntökohdassa vaaditussa palontorjuntakaaviosta.

4.3.3 Hätäpoistumishengityslaitteiden on oltava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaiset.

5 Poistumistiet matkustaja-aluksilla sellaisista erityistiloista ja avoimista ro-ro-tiloista, joihin kenellä tahansa kuljetettavalla matkustajalla voi olla pääsy

5.1 Sellaisten erityistilojen ja avoimien ro-ro-tilojen, joihin kenellä tahansa kuljetettavalla matkustajalla voi olla pääsy, laipiokannen ylä- ja alapuolisten poistumisteiden lukumäärän ja sijainnin on oltava hallinto tyydyttävä, ja pääsääntöisesti pääsyn pelastusveneiden ja –alusten lastauskannelle on oltava turvallisuudeltaan ainakin samanarvoinen kuin 3.2.1.1, 3.2.2, 3.2.4.1 ja 3.2.4.2 kohdassa määrätty. Tällaisissa tiloissa on oltava poistumisteiksi osoitetut kulkuväylät, joiden leveys on vähintään 600 mm. Ajoneuvojen pysäköinti on järjestettävä niin, että kulkuväylät ovat aina vapaat.

5.2 Suoraa pääsyä mihin tahansa erityistilaan on vältettävä toisella poistumisteistä sellaisesta koneistotilasta, jossa laivahenkilökunta tavanomaisesti työskentelee.

6 Poistumistiet ro-ro-matkustaja-aluksilla

Sellaisista ro-ro-tiloista, joissa laivahenkilökunta tavanomaisesti työskentelee, on oltava vähintään kaksi poistumistietä. Poistumisreiteillä on varmistettava turvallinen pääsy pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskannella, ja niiden on sijaittava tilan keulan- ja peränpuoleisissa päissä.

7 Ro-ro-matkustaja-aluksia koskevat lisävaatimukset

7.1 Yleistä

7.1.1 Aluksen jokaisesta sellaisesta tilasta, jossa tavanomaisesti oleskellaan, on oltava poistumisreittejä kokoontumisasemalle. Nämä poistumisreitit on järjestettävä niin, että ne muodostavat lyhyimmän mahdollisen reitin kokoontumisasemalle19, ja ne on merkittävä järjestön antamiin ohjeisiin perustuvilla tunnusmerkeillä.20

7.1.2 Poistumistien hytistä portaikkokuilun on oltava mahdollisimman suora, ja suunnanvaihtoja on oltava vähin mahdollinen määrä. Poistumisreitille päästäkseen ei saa olla välttämätöntä siirtyä laivan puolelta toiselle. Matkustajatilasta kokoontumisaseman tai avokannen saavuttaakseen ei saa olla välttämätöntä nousta tai laskeutua useampaa kuin kahta kantta.

7.1.3 Avokansilla on 7.1.2 kohdassa mainitulla tavalla oltava ulkoisia reittejä pelastusalusten lastausasemille

7.1.4 Kun suljettu tila rajoittuu avokanteen, suljetun tilan avokannen puoleisia aukkoja on voitava käyttää poistumiseen, mikäli tämä on käytännön syistä mahdollista.

7.1.5 Poistumisreiteillä ei saa olla huonekaluja tai muita esteitä. Sellaisia pöytiä ja tuoleja lukuun ottamatta, jotka voidaan siirtää tilan avaamiseksi, kaapistot ja muut raskaat kalusteet yleisissä tiloissa ja poistumisreittien varrella on kiinnitettävä paikoilleen niiden liikkumisen estämiseksi laivan keinuessa tai kallistuessa. Myöskin lattian päällysteet on kiinnitettävä. Kun alus on matkalla poistumisreittien on oltava vapaat esteistä kuten siivouskärryistä, vuodevaatteista, matkatavaroista tai tavaralaatikoista.

7.2 Turvallista poistumista koskevat ohjeet

7.2.1 Kannet on numeroitava juoksevasti aloittaen tankin kannesta tai alimmalta kannelta numerosta "1". Numeroiden on oltava näkyvästi esillä portaikkotasanteilla ja hissiauloissa. Kannet voidaan myös nimetä, mutta kannen numeron on oltava esillä nimen ohella.

7.2.2 Jokaisen hytin oven sisäpinnassa ja yleisissä tiloissa on oltava näkyvästi esillä yksinkertaisia "osoittelevia" kaavioita, joista näkyy nuolin merkittyinä olet tässä -sijainti ja poistumisreitit. Kaaviosta on ilmettävä poistumissuunnat, ja sen sijaintipaikka on asianmukaisesti suhteutettava kyseisen paikan sijaintiin aluksella.

7.3 Käsikaiteiden ja käytävien lujuus

7.3.1 Käytävissä on oltava käsikaiteet tai muut tartuntatuet poistumisreitin koko matkalla, mikäli mahdollista kokoontumis- ja lastausasemille saakka, jotta reitin joka askelella käytettävissä on luja tartuntatuki. Tällaiset käsikaiteet on asennettava jokaisen sellaiseen pitkittäissuuntaiseen käytävään, jonka leveys on vähintään 1,8 metriä, ja poikittaissuuntaiseen käytävään, jonka leveys on enemmän kuin 1 metri. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että poistumisreittien varrella on ylitettävä auloja, atriumeja ja muita laajoja tiloja. Käsikaiteiden ja muiden tartuntatukien on lujuudeltaan kestettävä 750 N/m suuruista jaettua vaakasuuntaista kuormitusta, jonka voima suuntautuu käytävän tai tilan keskikohdan suuntaan, ja 750 N/m suuruista jaettua pystysuuntaista kuormitusta, jonka voima suuntautuu alaspäin. Kuormitusarvoja ei vaadita sovellettaviksi samanaikaisesti.

7.3.2 Laipioiden ja muiden seinämien, jotka muodostavat poistumisreittien pystysuuntaiset rajapinnat, on alimman 0,5 metrin osaltaan kestettävä 750 N/m kuormitusta, jotta niitä voidaan käyttää poistumisreittien kulkupintojen toisena laitana aluksen kallistuman ollessa suuri.

7.4 Poistumisjärjestelyjä koskeva analyysi21

Poistumisreitit on arvioitava poistumisjärjestelyistä tehtävässä analyysissä suunnittelutyön varhaisessa vaiheessa. Arvioinnilla on tarkoitus tunnistaa ja siinä määrin estää, kuin käytännön syistä on mahdollista, tungos, joka laivan jättämisen yhteydessä saattaa syntyä matkustajien ja laivahenkilökunnan tavanomaisesta liikkumisesta poistumisreittejä pitkin, ottaen huomioon mahdollisuuden, että laivahenkilökunnan on mahdollisesti liikuttava matkustajien liikkeeseen nähden vastasuuntaisesti. Tämän lisäksi arvioinnilla on tarkoitus järjestelyiden riittävän joustavuuden osoittaminen sen mahdollisuuden varalta, että jotkut poistumisreitit, kokoontumisasemat, lastausasemat tai pelastusalukset eivät onnettomuuden johdosta ole käytettävissä.

E OSA TOIMINNALLISET VAATIMUKSET

14 sääntö
Toiminnallinen valmius ja huolto

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoitus on valvoa niiden paloturvallisuustoimenpiteiden tehokkuutta, joihin aluksella on ryhdytty, sekä niiden ylläpito ja huolto. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 paloturvallisuutta ja sammutusta koskevat järjestelmät on pidettävä käyttövalmiina; ja

.2 paloturvallisuutta ja sammutusta koskevat järjestelmät ja välineet on asianmukaisesti koestettava ja tarkastettava.

2 Yleiset vaatimukset

Aluksen ollessa liikenteessä 1.1. kohdan vaatimuksia on kaikkina aikoina noudatettava. Alus ei ole liikenteessä, kun:

.1 se on korjattavana tai kiinnitettynä (joka ankkuroituna tai satamassa), tai se on kuivatelakalla;

.2 omistaja tai omistajan edustaja on ilmoittanut, että alus ei ole liikenteessä; tai

.3 kun kyse on matkustaja-aluksesta, aluksella ei ole matkustajia.

2.1 Toiminnallinen valmius

2.1.1 Seuraavat paloturvallisuusjärjestelmät on pidettävä hyvässä kunnossa sen varmistamiseksi, että ne palon sattuessa toimivat edellytetyllä tavalla:

.1 rakenteellinen paloturvallisuus palonkestävät rajapinnat mukaan lukien sekä rajapinnoissa olevien aukkojen ja läpivientien suojaus;

.2 palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät; ja

.3 poistumistiet ja niiden varusteet

2.1.2 Sammutusjärjestelmät ja -välineet on pidettävä hyvässä käyttökunnossa ja niiden on oltava helposti saatavilla palon sattuessa. Käsisammuttimet, joita on käytetty, on välittömästi täytettävä uudelleen tai korvattava samanarvoisella yksiköillä.

2.2 Huollot, koestukset ja tarkastukset

2.2.1 Huolto-, koestus- ja tarkastustoimet on suoritettava järjestön antamien ohjeiden22mukaisesti ja niin, että sammutusjärjestelmien ja –välineiden luotettavuuden varmistaminen otetaan asianmukaisesti huomioon.

2.2.2 Huoltosuunnitelmaa on säilytettävä aluksella, ja sen tulee olla saatavilla hallinnon sitä tarkastusta varten pyytäessä.

2.2.3 Huoltosuunnitelmaan on sisällytettävä ainakin seuraavat paloturvallisuusjärjestelmät ja sammutusjärjestelmät ja –välineet, mikäli ne on asennettu:

.1 pääpaloputket, palopumput ja palopostit letkut, suuttimet ja kansainvälinen laituriliitin mukaan lukien;

.2 kiinteät palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät;

.3 kiinteät sammutusjärjestelmät ja muut sammutusvälineet;

.4 automaattinen sprinkleri-, palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä;

.5 ilmanvaihtojärjestelmät tulen- ja savunrajoittimet, tuulettimet ja niiden ohjaimet mukaan lukien;

.6 polttoaineen syötön hätäkatkaisu;

.7 palo-ovet ohjaimineen;

.8 yleishälytysjärjestelmä:

.9 hätäpoistumishengityslaitteet;

.10 käsisammuttimet varasäiliöineen; sekä

.11 sammutuspuvut

2.2.4 Huoltosuunnitelma voi olla tietokonepohjainen.

3 Matkustaja-aluksia koskevat lisävaatimukset

Edellä 2.2.3 kohdassa lueteltujen paloturvallisuusjärjestelmien ja –välineiden lisäksi matkustaja-aluksien osalta, joka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, on laadittava savuhätävalaistusjärjestelmää ja yleistä kuulutusjärjestelmää koskevat huoltosuunnitelmat.

4 Säiliöaluksia koskevat lisävaatimukset

Edellä 2.2.3 kohdassa lueteltujen paloturvallisuusjärjestelmien ja –välineiden lisäksi säiliöaluksilla on laadittava huoltosuunnitelma

.1 suojakaasujärjestelmiä;

.2 kansivaahtojärjestelmiä;

.3 lastipumppuhuoneen paloturvallisuusjärjestelmiä; ja

.4 syttyvien kaasujen tunnistimia varten.

15 sääntö
Ohjeet, laivaharjoitukset ja harjoitushälytykset

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on lieventää palon seurauksia asianmukaisin ohjein, jotka koskevat aluksella olevien henkilöiden harjaannuttamista toimimaan oikein hätäolosuhteissa sekä tähän liittyviä harjoituksia. Tässä tarkoituksessa laivahenkilökunnalla on oltava tarpeellinen tieto ja taidot hätätapausten hoitamiseksi sekä myös matkustajista huolehtimiseksi.

2 Yleiset vaatimukset

2.1 Ohjeet, tehtävät ja organisaatio

2.1.1 Laivahenkilökunnan jäsenet on harjaannutettava aluksella noudatettavaan paloturvallisuuteen.

2.1.2 Laivahenkilökunnan jäsenille on annettava heille osoitettuja tehtäviä koskevat ohjeet.

2.1.3 Sammutuksesta vastaavat sammutusryhmät on järjestettävä. Näiden ryhmien on millä hetkellä tahansa kyettävä täysin suorittamaan tehtävänsä, kun alus on liikenteessä.

2.2 Laivaharjoitukset

2.2.1 Laivahenkilökunnan jäsenet on tutustutettava aluksen järjestelyihin sekä kaikkien sellaisten sammutusjärjestelmien ja –välineiden sijaintiin ja toimintaan, joita he mahdollisesti joutuvat käyttämään.

2.2.2 Hätäpoistumishengityslaitteiden käyttöön harjaannuttamisen on katsottava olevan osa laivaharjoituksia.

2.2.3 Sammutustehtäviin määrättyjen laivahenkilökunnan jäsenien suoritukset arvioidaan määräaikaisilla laivaharjoituksilla ja hälytysharjoituksilla, jotta tunnistettaisiin alueet, joissa on parantamisen aihetta, varmistettaisiin sammutuskyvyn ja –taidon säilyminen sekä varmistettaisiin sammutusorganisaation toiminnallinen valmius.

2.2.4 Aluksen sammutusjärjestelmiä ja –välineitä koskevat laivaharjoitukset on suunniteltava ja toteutettava III luvun 19.4.1 sääntökohdan mukaisesti.

2.2.5 Paloharjoitukset on toteutettava ja kirjattava III luvun 19.3 ja 19.5 sääntökohdan mukaan

2.3 Harjoituskäsikirja

2.3.1 Harjoituskäsikirja on oltava jokaisessa messissä ja oleskeluhuoneessa sekä jokaisessa henkilökuntahytissä

2.3.2 Harjoituskäsikirjan on oltava kirjoitettu aluksen työkielellä.

2.3.3 Harjoituskäsikirjaan, joka saattaa käsittää useita osia, on sisällytettävä 2.3.4 kohdassa vaaditut ohjeet ja tietoaines käyttäen helposti ymmärrettäviä termejä ja kuvia mahdollisuuksien mukaan. Tämä tietoaines voidaan kaikilta osiltaan kirjan asemasta esittää myös audio-visuaalisia apuvälineitä käyttäen.

2.3.4 Harjoituskäsikirjassa on selvitettävä yksityiskohtaisesti

.1 yleinen paloturvallisuuskäytäntö sekä varotoimet, jotka liittyvät tupakoinnin aiheuttamiin vaaroihin, sähkövaaroihin, syttyviin nesteisiin ja muihin alusolosuhteissa yleisiin vaaroihin;

.2 sammutustoimintaa ja sammutusmenetelmiä koskevat yleisohjeet, mukaan lukien palon ilmoittamista koskevat menettelyt ja hälytyspainikkeiden käyttö;

.3 alusten eri hälytysten merkitykset;

.4 sammutusjärjestelmien ja –välineiden toiminta ja käyttö;

.5 palo-ovien toiminta ja käyttö;

.6 tulen- ja savunrajoittimien toiminta ja käyttö; sekä

.7 poistumisjärjestelyt ja välineet.

2.4 Palontorjuntakaaviot23

2.4.1 Aluksella on oltava pysyvästi julkipantuina aluksen päällystön ohjeiksi yleisjärjestelypiirustukset, jotka osoittavat selvästi jokaisella kannella olevat valvomot, A-luokan rajapintojen ympäröimät erilaiset palo-osastot, B-luokan rajapintojen ympäröimät osastot, sekä yksityiskohtaiset tiedot palohälytys- ja palon havaitsemisjärjestelmästä ja sprinklerilaitoksesta, sammutuslaitteista, eri osastoihin, kansille ynnä muihin paikkoihin johtava kulkutiet sekä ilmanvaihtojärjestelmän tietoineen tuulettimien kytkimien sijainnista, palopeltien sijainnista ja kuhunkin osastoon kuuluvien ilmanvaihtotuulettimien yksilöintinumeroista. Vaihtoehtoisesti voidaan edellä mainitut yksityiskohtaiset tiedot julkaista hallinnon suostumuksella kirjasena, josta yksi kappale on annettava jokaiselle päällystöön kuuluvalle ja yksi kappale on pidettävä aina saatavilla aluksessa paikassa, johon pääsee helposti. Kaaviot ja kirjaset on pidettävä ajan tasalla, ja kaikki muutokset on merkittävä niihin niin pian kuin mahdollista. Tällaisissa kaavioissa ja kirjasissa on merkinnöissä käytettävä hallinnon hyväksymää tai hyväksymiä kieliä. Jos tämä kieli ei ole englanti eikä ranska, käännöksen jommallekummalle näistä kielistä on seurattava mukana.

2.4.2 Palontorjuntakaavioiden kopioita tai kirjasta, johon kaaviot sisältyvät, on säilytettävä pysyvästi kansirakennuksen ulkopuolella olevassa selvästi merkityssä vedenpitävässä kotelossa maasammutushenkilöstön auttamiseksi.24

3 Matkustaja-aluksia koskevat lisävaatimukset

3.1 Paloharjoitukset

Edellä 2.2.3 kohdassa vaaditun lisäksi paloharjoituksia on järjestettävä III luvun 30 säännön mukaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon palosta ilmoittamisen matkustajille ja matkustajien liikkumisen kokoontumisasemille ja pelastusveneiden ja –lauttojen lastauskannelle.

3.2 Palontorjuntakaaviot

Aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, tämän säännön vaatimiin kaavioihin ja kirjasiin on järjestön antamien ohjeiden25mukaisesti sisällyttävä tietoainesta, joka koskee paloturvallisuutta, palon havaitsemista ja sammutusta.

16 sääntö
Toiminta

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on jakaa sellaista paloturvallisuuteen liittyvää tietoainesta ja ohjeistusta, joka koskee asianmukaista alus- ja lastinkäsittelytoimintaa. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä

.1 aluksella on oltava paloturvallista toimintaa käsitteleviä kirjasia; ja

.2 syttyvien höyryjen vapautumisen on tapahduttava valvotusti tankki ilmattaessa.

2 Paloturvallista toimintaa käsittelevät kirjaset

2.1 Vaadittuun paloturvallista toimintaa käsittelevään kirjaseen on sisällytettävä välttämätön tietoaines ja ohjeistus, joka koskee paloturvallisuuteen nähden turvallista alus- ja lastinkäsittelytoimintaa. Kirjasessa on käsiteltävä laivahenkilökunnan paloturvallisuusvastuita alusta lastattaessa tai purettaessa tai, kun se on kulussa. Välttämättömät paloturvallisuutta koskevat varotoimet tavanomaista lastia käsiteltäessä on myöskin selvitettävä. Aluksilla, jotka kuljettavat vaarallisia aineita tai syttyviä irtolasteja, paloturvallista toimintaa käsittelevän kirjasessa on myöskin viitattava soveltuvin osin asianomaisiin sammutusta ja lastin hätätilanteessa tapahtuvaa käsittelyä koskeviin ohjeisiin, jotka sisältyvät irtolasteja koskevaan säännöstöön, kansainväliseen kemikaalialuksia koskevaan säännöstöön, kansainväliseen kaasualuksia koskevaan säännöstöön sekä vaarallisten aineiden kansainväliseen merikuljetussäännöstöön.

2.2 Paloturvallista toimintaa käsittelevä kirjanen on oltava jokaisessa messissä, oleskeluhuoneessa ja henkilökuntahytissä.

2.3 Paloturvallista toimintaa käsittelevä kirjanen on kirjoitettava aluksen työkielellä.

2.4 Paloturvallista toimintaa käsittelevä kirjanen voidaan yhdistää 15.2.3 sääntökohdassa vaadittuihin harjoituskäsikirjoihin.

3 Säiliöaluksia koskevat lisävaatimukset

3.1 Yleistä

Edellä 2 kohdassa mainitussa paloturvallista toimintaa käsittelevässä kirjasessa on oltava määräyksiä, jotka koskevat palon leviämisen estämistä lastialueelle syttyvien höyryjen sytyttyä, sekä määräyksiä menettelyistä, jotka koskevat lastitankin puhdistamista suojakaasulla ja/tai raittiilla ilmalla ottaen huomioon 3.2 kohdan määräykset.

3.2 Menettelyt, jotka koskevat lastitankin puhdistamista suojakaasulla ja/tai raittiilla ilmalla

3.2.1 Mikäli alukseen on asennettu suojakaasujärjestelmä, lastitankkeja on ensin puhdistettava suojakaasulla 4.5.6 sääntökohdan mukaisesti, kunnes hiilivetyhöyrypitoisuus tankissa on tankissa laskenut alle 2 prosenttiin sen tilavuudesta. Tämän jälkeen tankkien puhdistaminen raittiilla ilmalla voi tapahtua lastitankkikannen tasolla.

3.2.2 Mikäli alukseen ei ole asennettu suojakaasujärjestelmää, on toimittava niin, että syttyvä höyry vapautetaan ensivaiheessa

.1 4.5.3.4 kohdassa määriteltyjen ilmauspoistoaukkojen kautta;

.2 poistoaukkojen kautta, jotka sijaitsevat vähintään 2 metriä lastitankkikannen yläpuolella ja joilla saavutetaan vähintään 30 m/s pystysuuntainen ulosvirtausnopeus, joka pystytään säilyttämään koko puhdistustoiminnan ajan; tai

.3 poistoaukkojen kautta, jotka sijaitsevat vähintään 2 metriä lastitankkikannen yläpuolella ja joilla saavutetaan vähintään 20 m/s pystysuuntainen ulosvirtausnopeus ja jotka on suojattu tarkoitukseen sopivilla kojeilla liekin kulkeutumisen estämiseksi.

3.2.3 Edellä mainitut poistoaukot on sijoitettava vaakasuuntaan mitattuna vähintään 10 metrin päähän lähimmistä ilmanottoaukoista ja aukoista, jotka johtavat tiloihin, joissa on syttymislähde, sekä kansikoneistoista, joihin voivat kuulua ankkurivintturi ja ketjulokeron aukot, sekä varustuksista, jotka voivan aiheuttaa syttymisvaaran.

3.2.4 Kun syttyvän höyryn pitoisuus on poistoaukolla laskenut 30 prosenttiin alemmasta syttyvyysrajasta, puhdistamista raittiilla ilmalla voidaan jatkaa lastitankkikannen tasolla.

F OSA VAIHTOEHTOISET SUUNNITTELUT JA JÄRJESTELYT

17 sääntö
Vaihtoehtoiset suunnittelut ja järjestelyt

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on antaa käytettäviksi menetelmiä, jotka koskevat paloturvallisuuden vaihtoehtoista suunnittelua ja vaihtoehtoisia järjestelyjä.

2 Yleistä

2.1 Paloturvallisuuden suunnittelu ja sen järjestelyt voivat poiketa B, C, D, E ja G osissa asetetuista pakottavista vaatimuksista sillä edellytyksellä, että suunnittelu ja järjestelyt ovat paloturvallisuustavoitteiden ja toiminnallisten vaatimusten mukaiset.

2.2 Mikäli paloturvallisuuden suunnittelu ja sen järjestelyt poikkeavat tämän luvun pakottavista vaatimuksista, suunnittelua ja järjestelyjä koskeva tekninen analyysi, suunnittelun ja järjestelyjen arviointi ja hyväksyntä on toteutettava tämän säännön mukaisesti.

3 Tekninen analyysi

Tekninen analyysi on laadittava ja toimitettava hallinnolle järjestön antamien ohjeiden mukaisesti26ja sen on sisällettävä ainakin seuraavat seikat:

.1 kyseessä olevan aluksen ja sen tilan tai tilojen määrittely;

.2 niiden pakottavien vaatimusten yksilöinti, joiden mukainen alus tai sen tila tai tilat eivät ole;

.3 niiden palo- ja räjähdysvaarojen yksilöinti, joita aluksella tai sen tilassa tai tiloissa on;

.3.1 mahdollisten syttymislähteiden yksilöinti;

.3.2 kunkin kyseisen tilan palon kasvumahdollisuuden yksilöinti;

.3.3 sen yksilöinti, missä määrin kukin kyseinen tila kykenee tuottamaan savua ja myrkyllisten yhdisteitä;

.3.4 sen yksilöinti, missä määrin palo, savu tai myrkylliset yhdisteet voivat levitä kustakin kyseisestä tilasta muihin tiloihin;

.4 niiden paloturvallisuutta koskevien suoritusperusteiden määrittely, jotka pakottava vaatimus tai vaatimukset asettavat kullekin kyseiselle alukselle tai sen tilalle tai tiloille;

.4.1 suoritusperusteiden on pohjauduttava tämän luvun paloturvallisuustavoitteisiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin;

.4.2 suoritusperusteilla on saavutettava vähintään sama turvallisuustaso, joka saavutettaisiin soveltamalla pakottavia vaatimuksia sekä

.4.3 suoritusperusteiden on oltava määrällisiä, ja ne on voitava mitata;

.5 vaihtoehtoisen suunnittelun ja vaihtoehtoisten järjestelyjen yksityiskohtainen kuvaus, johon sisältyy luettelo suunnittelussa käytetyistä olettamista ja mahdollisista esitetyistä toiminnallisista rajoituksista ja ehdoista; sekä

.6 tekniset perustelut, joilla osoitetaan, että vaihtoehtoinen suunnittelu ja vaihtoehtoiset järjestelyt täyttävät vaaditut paloturvallisuutta koskevat suoritusperusteet

4 Vaihtoehtoisen suunnittelun ja vaihtoehtoisten suunnitelmien arviointi

4.1 Hallinnon on järjestön antamien suositusten mukaisesti27arvioitava 3 kohdassa vaadittu tekninen analyysi ja se mahdollisesti hyväksyttävä.

4.2 Aluksella on säilytettävä jäljennöstä hallinnon hyväksymästä asiakirja-aineistosta, josta ilmenee, että vaihtoehtoinen suunnittelu ja vaihtoehtoiset järjestelyt ovat tämän säännön mukaiset

5 Tietojen vaihto

Hallinnon on toimitettava järjestölle hyväksymiään vaihtoehtoisia suunnitteluja ja järjestelyjä koskevat asianmukaiset tiedot niiden välttämiseksi kaikille sopimushallituksille.

6 Olosuhteiden muutoksen vaatima uudelleenarviointi

Mikäli vaihtoehtoisessa suunnittelussa tai vaihtoehtoisissa järjestelyissä asetetut olettamat tai toiminnalliset rajoitukset muuttuvat, tekninen analyysi on suoritettava muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti, ja se on hyväksytettävä hallinnolla.

G OSA ERITYISET VAATIMUKSET

18 sääntö
Helikopterialueet

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on tämän luvun paloturvallisuustavoitteisiin liittyviin lisätoimenpiteisiin ryhtyminen sellaisten alusten osalta, joissa on erityiset helikopterialueet. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset vaatimukset on täytettävä:

.1 helikopterikannen on oltava rakenteeltaan riittävä aluksen suojaamiseksi helikopteritoimintaan liittyviltä palovaaroilta;

.2 aluksella on oltava sellaiset sammutusvälineet, joilla alus voidaan riittävällä tavalla suojata helikopteritoimintaan liittyviltä palovaaroilta;

.3 tankkaus- ja konesuojatilojen ja niihin liittyvien toimintojen osalta on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä aluksen suojaamiseksi helikopteritoimintaan liittyviltä palovaaroilta; sekä

.4 aluksella on oltava tätä koskevat toimintaohjeet, ja siihen liittyvää koulutusta on järjestettävä

2 Soveltaminen

2.1 Sen lisäksi, että on noudatettava soveltuvin osin B, C, D ja E osan sääntöjen vaatimuksia, sellaisten alusten, joissa on helikopterikansi, on oltava tämän säännön vaatimusten mukaiset.

2.2 Mikäli helikopterit laskeutuvat, tai niitä siellä vinssataan, satunnaisesti tai hätätilanteessa aluksille, joissa ei ole helikopterikantta, voidaan käyttää C osan vaatimusten mukaisesti asennettua sammutusvälineistöä. Tämän välineistön on oltava helposti saatavilla laskeutumis- tai vinssausalueen välittömässä läheisyydessä helikopteritoiminnan aikana.

2.3 Edellä olevan 2.2 kohdan vaatimuksista huolimatta sellaisten ro-ro-matkustaja-alusten, joissa ei ole helikopterikantta, on oltava III luvun 28 säännön mukaiset.

3 Rakenne

3.1 Rakenneaineena teräs tai muu samanarvoinen aine

Helikopterikannet on pääsääntöisesti rakennettava teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Mikäli helikopterikenttä muodostaa kansirakennuksen tai ylärakenteen kattona olevan kannen, se on eristettävä A-60-luokan mukaisesti

3.2 Rakenneaineena alumiini tai muu aine, jonka sulamispiste on alhainen

Mikäli hallinto hyväksyy rakenteen, joka on alumiinista tai muusta aineesta, jonka sulamispiste on alhainen ja joka ei ole samanarvoinen kuin teräs, seuraavat määräykset on täytettävä:

.1 jos laskeutumisalusta on ulompana kuin laivan kylki, laskeutumisalustalle on suoritettava rakenneanalyysi jokaisen aluksella tai alustalla sattuneen palon jälkeen sen määrittämiseksi, soveltuuko se vastaiseen käyttöön; ja

.2 mikäli laskeutumisalusta sijaitsee aluksen kansirakennuksen tai vastaavan rakenteen päällä, seuraavat ehdot on täytettävä:

.2.1 kansirakennuksen katossa eikä alustan alla olevissa laipioissa ei saa olla aukkoja;

.2.2 laskeutumisalustan alapuolella olevissa ikkunoissa on oltava teräsluukut; ja

.2.3 jokaisen laskeutumisalustalla tai sen lähiläheisyydellä sattuneen palon jälkeen laskeutumisalustalle on suoritettava rakenneanalyysi sen määrittämiseksi, soveltuuko se vastaiseen käyttöön.

4 Poistumistiet

Helikopterikentältä on oltava varsinainen poistumistie ja varapoistumistie sekä sinne on oltava varsinainen pääsytie ja varapääsytie sammutus- ja pelastushenkilöstö varten. Poistumisteiden on sijaittava niin etäällä toisistaan, kuin käytännön syistä on mahdollista, ja mieluiten helikopterikannen vastakkaisilla puolilla.

5 Sammutusvälineet

5.1 Helikopterikannen lähietäisyydellä on oltava seuraavat sammutusvälineet, ja niitä on säilytettävä kannelle johtavan pääsytien läheisyydessä:

.1 vähintään kaksi jauhesammutinta, joiden kokonaistilavuus on vähintään 45 kiloa;

.2 hiilidioksidisammuttimia, joiden kokonaistilavuus on vähintään 18 kiloa tai samanarvoisia sammuttimia;

.3 tarkoitukseen sopiva vaahdonkehitinjärjestelmä, jossa on valvontalaitteet, tai vaahdon jakokanavisto, jolla kyetään levittämään vaahtoa helikopterikannen kaikkiin osiin niissä sääolosuhteissa, joissa helikoptereita voidaan käyttää. Järjestelmän on kyettävä tuottamaan taulukon 18.1 mukainen purkausmäärä ainakin viiden minuutin ajan;

Taulukko 18.1. – Vaahdon purkausmäärä
Luokka Helikopterin kokonaispituus Vaahtoliuoksen purkausmäärä (l/min)
H 1 Vähemmän kuin 15 m250
H 2 Vähintään 15 m ja vähemmän kuin 24 m500
H 3 Vähintään 24 m ja vähemmän kuin 35 m800

.4 pääasiallisen vaikuttavan aineen on sovelluttava käytettäväksi meriveden yhteydessä, ja sen on oltava vähintään sellaisen suoritusstandardin mukainen, jonka järjestö on valmis hyväksymään28;

.5 vähintään kaksi tyyppihyväksyttyä kaksitoimintaista suutinta (hajasuihku–pistesuihku) ja riittävä määrä letkuja helikopterikannen jokaiseen osaan ulottumiseksi;

.6 10.10 sääntökohdassa määrätyn määrän lisäksi kaksi sammutuspukua; ja

.7 vähintään seuraavat välineet on varastoitava säältä suojassa välitöntä käyttöä varten:

- jakoavain

- sammutuspeite

- putkipihdit, pultti 60 cm

- tartunta- ja pelastuskoukku

- raivauskaarisaha sekä 6 vahvaa varaterää

- tikkaat

- nostohihna halkaisijaltaan 5 mm ja pituudeltaan 25 m

- sivuleikkurit

- valikoima erilaisia ruuviavaimia

- yleispuukko ja tuppi

6 Viemäröinti

Viemäröinnin on helikopterikansien kohdalla oltava terästä, ja se on johdettava suoraan laidan yli muiden järjestelmien ohi, ja se on suunniteltava niin, ettei poistovesi valu aluksen päälle miltään kohdin.

7 Helikoptereiden tankkaus- ja konesuojatilat

Mikäli aluksella on helikoptereiden tankkaus- ja konesuojatilat, seuraavat vaatimukset on täytettävä

.1 polttoainetankkien varastointiin on osoitettava nimenomainen alue, jonka on oltava:

.1.1 niin etäällä, kuin käytännön syistä on mahdollista, asuntotiloista, poistumisreiteistä ja pelastusveneiden ja -lauttojen lastausasemista

.1.2 erotettu alueista, joilla on höyrysyttymisvaara;

.2 polttoaineen varastointialue on varustettava järjestelyin, joilla valunut polttoaine voida kerätä ja johtaa turvalliseen paikkaan;

.3 tankit ja niihin liittyvät varusteet on suojattava fyysisen vahingon sekä vierustilassa tai –alueella sattuvan palon varalta;

.4 mikäli käytetään siirrettäviä polttoaineen varastointitankkeja, erityistä huomiota on kiinnitettävä:

.4.1 siihen, että tankki on suunniteltu tähän tarkoitukseen;

.4.2 tankin asennus- ja kiinnitysjärjestelyihin;

.4.3 sähkönlaitteiden kaksoisvarmistukseen; sekä

.4.4 tarkastusmenettelyihin;

.5 varastointitankkien polttoainepumput on varustettava laittein, joilla ne voidaan kauko-ohjatusti pysäyttää turvallisesta paikasta käsin palon sattuessa. Mikäli käytössä on painovoimainen tankkausjärjestelmä, samanarvoisiin sulkemisjärjestelyihin on ryhdyttävä polttoainelähteen erottamiseksi;

.6 polttoaineen pumppuyksikkö saa olla kytkettynä vain yhteen tankkiin kerrallaan. Tankin ja pumppuyksikön välisen putkituksen on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, mahdollisimman lyhyt ja suojattu vahingon varalta.

.7 sähköisten pumppuyksiköiden ja niiden käyttövarusteiden on oltava tyypiltään soveltuvia paikkaan ja mahdollisiin vaaroihin nähden;

.8 polttoaineen pumppuyksiköt on varustettava kojein, jotka estävät ylipaineen muodostumisen syöttö- tai täyttöletkuun;

.9 tankkaustoiminnassa käytettävät sähkölaitteet on kaksoisvarmistettava;

.10 TUPAKOINTI KIELLETTY –kylttejä on asetettava näkyville tarkoitukseen sopiviin paikkoihin;

.11 konesuoja-, tankkaus- ja huoltotilat on katsottava A-kategorian koneistotiloiksi paloturvallisuuden sekä kiinteiden palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmien osalta;

.12 suljetut konesuojatilat tai sellaiset suljetut tilat, joissa on tankkauslaitoksia, on varustettava sellaisella koneellisella ilmanvaihdolla, jota sääntökohdassa 20.3 edellytetään lastialusten suojatuilta ro-ro-tiloilta. Ilmanvaihtotuulettimien on oltava tyypiltään kipinöimättömiä; ja

.13 Suljetussa konesuojatilassa tai sellaisessa suljetussa tilassa, jossa on tankkauslaitoksia, sähkölaitteiden ja –kaapeloinnin on oltava 20.3.2, 20.3.3 ja 20.3.4 kohdan mukaiset.

8 Toimintakäsikirja ja sammutuspalvelus

8.1 Jokaisessa helikopteritilassa on oltava toimintakäsikirja, johon kuuluu turvallisuutta koskevien varotoimien, menettelyjen ja laitevaatimusten kuvaus ja tarkistuslista. Tämä käsikirja voi muodostaa osan aluksen hätävalmiusmenettelyitä.

8.2 Tankkaustoiminnan aikana noudatettavien menettelyjen ja varotoimien on oltava sopusoinnussa tunnustettujen turvallisten käytäntöjen kanssa, ja ne on sisällytettävä toimintakäsikirjaan.

8.3 Aina kun helikopteritoimintaa on odotettavissa, saatavilla on välittömästi oltava sammutusvälineistö sekä sammutushenkilöstö, joka muodostuu ainakin kahdesta sellaisesta henkilöstä, jotka ovat saaneet koulutusta pelastus- ja sammutustehtäviin.

8.4 Sammutushenkilöstön on oltava läsnä tankkaustoiminnan aikana. Sammutushenkilöstä ei kuitenkaan saa osallistua tankkaustoimiin.

8.5 Aluksella on järjestettävä kertausharjoituksia, ja ylimääräisiä sammutusaineiden varantoja on hankittava koulutusta ja varusteiden koestamista varten.

19 sääntö
Vaarallisten aineiden kuljetus29

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on tämän luvun paloturvallisuustavoitteisiin liittyviin lisätoimenpiteisiin ryhtyminen sellaisten alusten osalta, joissa kuljetetaan vaarallisia aineita. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset tavoitteet on täytettävä:

.1 aluksella on oltava paloturvallisuusjärjestelmät aluksen suojaamiseksi niiltä korostuneilta palovaaroilta, jotka liittyvät vaarallisten aineiden kuljetukseen;

.2 vaaralliset aineet on riittävällä tavalla eristettävä syttymislähteistä; ja

.3 aluksella on oltava asianmukaisia henkilökohtaisia suojavälineitä vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien vaarojen varalta

2 Yleiset vaatimukset

2.1 Sen lisäksi, että soveltuvin osin on noudatettava B, C, ja E osan sekä 18 ja 2030säännön vaatimuksia, sellaisten 2.2 kohdassa mainittujen vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen alustyyppien ja lastitilojen osalta on noudatettava soveltuvin osin tämän säännön vaatimuksia sitä poikkeusta lukuun ottamatta, että vaarallisia aineita kuljetetaan vähäisissä määrin31, mikäli näitä vaatimuksia ei jo ole täytetty noudattamalla muualla tässä luvussa asetettuja vaatimuksia. Kyseiset alustyypit ja vaarallisten aineiden kuljetusmuodot on mainittu 2.2 kohdassa ja taulukossa 19.1. Bruttovetoisuudeltaan alle 500 olevien lastialusten on oltava tämän säännön mukaiset, mutta hallinto voi keventää vaatimuksia, ja tällaiset kevennetyt vaatimukset on kirjattava 4 kohdassa mainittuun vaatimustenmukaisuustodistukseen.

2.2 Seuraavia alustyyppejä ja lastitiloja on käytettävä sovellettaessa taulukoita 19.1 ja 19.2:

.1 alukset ja lastitilat, joita ei nimenomaisesti ole suunniteltu lastikonttien kuljetukseen, mutta jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen pakatussa muodossa lastikontit ja siirrettävät säiliöt mukaan lukien;

.2 tähän tarkoitukseen rakennetut konttialukset ja lastitilat, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen lastikonteissa ja siirrettävissä säiliöissä

.3 ro-ro-alukset ja ro-ro-tilat, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen;

.4 alukset ja lastitilat, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen kiinteänä irtolastina; sekä

.5 alukset ja lastitilat, jotka on tarkoitettu muiden vaarallisten aineiden kuin nesteiden ja kaasujen kuljetukseen laivaproomuissa

3 Erityiset vaatimukset

Ellei muuta ole määrätty, seuraavia vaatimuksia on käytettävä sovellettaessa taulukoita 19.1, 19.2 ja 19.3 sekä "kannelle" että "kannen alle" ahdattuihin vaarallisiin aineisiin, kun seuraavien kohtien numerot on esitetty taulukoiden ensimmäisessä sarakkeessa.

3.1 Veden saanti

3.1.1 Järjestelyihin on ryhdyttävä sen varmistamiseksi, että vettä on välittömästi saatavilla pääpaloputkesta vaaditulla paineella joko siten, että ylläpidetään jatkuvaa painetta tai tarkoitukseen sopivasti sijoitetuilla palopumppuja koskevilla kauko-ohjausjärjestelyillä.

3.1.2 Virtausmäärän on kyettävä syöttämään 10.2 sääntökohdan mukaisesti tietyllä paineella neljää tietyn kokoista suutinta, jotka ovat siirrettävissä tyhjän lastitilan mihin tahansa osaan. Tämä vesimäärä voidaan käyttää myös muulla hallintoa tyydyttävällä samanarvoisella tavalla.

3.1.3 Tarkoitukseen osoitettu tuleva alakannen lastitila on voitava tehokkaasti viilentää syöttämällä vettä ainakin 5 litraa minuutissa jokaista lastitilojen vaakasuuntaisen pinta-alan neliömetriä kohden joko kiinteällä hajasuihkusuuttimia käyttävällä järjestelyllä tai täyttämällä lastitila vedellä. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää letkuja pienissä lastitiloissa ja hallinnon harkinnan mukaan myös suurien lastitilojen pienillä osilla. Viemäröinti- ja tyhjennysjärjestelmillä on kyettävä estämään vapaan vesipinnan muodostuminen. Viemäröintijärjestelmä on mitoitettava poistamaan vähintään 125 prosenttia sekä hajasuihkujärjestelmän pumppujen että paloletkujen vaaditun suutinmäärän yhteenlasketusta syöttömäärästä. Viemäröintijärjestelmän venttiileitä on voitava käyttää suojattavan tilan ulkopuolelta paikasta, joka on sammutusjärjestelmän ohjaimien läheisyydessä. Pohjakaivojen vetoisuuden on oltava riittävä, pohjakaivot on sijoitettava aluksen sivulaidoitukseen, ja niiden välisen etäisyyden on oltava enintään 40 metriä kussakin vedenpitävässä osastossa. Mikäli tämä ei le mahdollista, hallinnon on otettava hyväksi katsomassaan määrin huomioon lisääntyneen painon ja vapaan vesipinnan haitallinen vaikutus aluksen vakavuuteen hyväksyessään aluksen vakavuustiedot. 32

3.1.4 3.1.3 kohdan vaatimukset voidaan korvata määräyksellä tarkoitukseen osoitetun alakannen lastitilan täyttämisestä tarkoitukseen sopivilla, määritellyillä sammutusaineilla.

3.1.5 Vaaditun syötettävän kokonaisvirtausmäärän on samanaikaisesti täytettävä sekä 3.1.2 ja 3.1.3 kohdan vaatimukset, mikäli ne tulevat sovellettaviksi, laskettuna suurimman tarkoitukseen osoitetun lastitilan mukaan. Pääpalopumpun tai pääpalopumppujen syöttömäärän, johon ei lasketa mukaan mahdollisen varapalopumpun syöttömäärää, on täytettävä 3.1.2 kohdan syöttömäärää koskevat vaatimukset. Mikäli 3.1.3 kohdan vaatimusten täyttämiseksi käytössä on vesiverhojärjestelmä, sen pumppu otetaan huomioon kokonaisvirtausmäärää laskettaessa.

3.2 Syttymislähteet

Sähkölaitteita ja –kaapeleita ei saa asentaa suljettuihin lastitiloihin tai ajoneuvotiloihin, mikäli se ei hallinnon käsityksen mukaan ole toiminnallisten tarkoitusten kannalta olennaista. Mikäli kuitenkin tällaisiin tiloihin asennetaan sähkölaitteita, niiden on oltava sellaisiin vaarallisiin olosuhteisiin turvahyväksyttyä33tyyppiä, joille ne ovat alttiina, ellei ole mahdollista täysin erottaa sähköjärjestelmää, esimerkiksi poistamalla järjestelmän muut kytkökset kuin varokkeet. Kansiin ja laipioihin tehdyt kaapelien läpiviennit on tiivistettävä kaasun ja höyryn kulkeutumisen varalta. Lastitiloissa olevat tai niiden läpi johdetut kaapelit on suojattavaa iskun aiheuttamaa vahinkoa vastaan. Muuta sellaista laitteistoa, joka saattaa muodostaa syttyvien höyryjen syttymislähteen, ei sallita.

3.3 Havaitsemisjärjestelmät

Ro-ro-tiloihin on asennettava kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, joka on paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukainen. Kaiken muun typpisiin lastitiloihin on asennettava joko kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä tai näytteenottoon perustava savun havaitsemisjärjestelmä, jotka ovat paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön mukaisia. Jos asennetaan näytteenottoon perustuva savun havaitsemisjärjestelmä, erityistä huomiota on kiinnitettävä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön 10 luvun 2.1.3 kohtaan myrkyllisen höyryn vuotamisen estämiseksi sellaisiin tiloihin, joissa ihmisiä oleskelee.

3.4 Ilmanvaihto

3.4.1 Suljettuihin lastitiloihin on järjestettävä riittävä koneellinen ilmanvaihto. Järjestelyn tyhjän lastitilan mukaan lasketun ilmanvaihtokertaisuuden on oltava vähintään kuusi, ja sen on kyettävä poistamaan höyryt lastitilan ylemmistä tai alemmista osista tarkoitetulla tavalla.

3.4.2 Tuulettimien on kyettävä estämään syttyvien kaasu-ilmaseoksien syttyminen. Ilmanvaihdon otto- ja poistoaukkoihin on asennettava tarkoitukseen sopivat suojaverkot.

3.4.3 Sellaisten suljettujen lastitilojen osalta, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen kiinteänä irtolastina, ilma on vaihdettava koneettomasti, mikäli koneellista ilmavaihtoa koskevaa määräystä ei ole.

3.5 Tyhjennys

3.5.1 Kun tarkoituksena on kuljettaa syttyviä tai myrkyllisiä nesteitä suljetuissa lastitiloissa, tyhjennysjärjestelmä on suunniteltava niin, että sillä estetään kyseisten nesteiden epähuomiossa tapahtuva pumppaus koneistotilan putkiston tai pumppujen kautta. Kun kuljetetaan suuria määriä tällaisia nesteitä, on harkittava, onko kyseisten lastitilojen viemäröinnin osalta ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin.

3.5.2 Mikäli tyhjennysjärjestelmää käytetään ainoastaan täydentämään sellaista järjestelmää, jota käytetään koneistotilan pumpuilla, sen syöttömäärä ei saa olla alle 10 kuutiometriä tunnissa jokaista lastitilaa kohden, jota se palvelee. Jos täydentävä järjestelmä on yhteinen muiden tilojen kanssa, sen syöttömäärän edellytetä olevan yli 25 kuutiometriä tunnissa. Täydentävän järjestelmän tehoja laskettaessa ei tarvitse ottaa huomioon varmistusvaraa.

3.5.3 Mikäli kuljetetaan syttyviä tai myrkyllisiä nesteitä, koneistotilaan johtava tyhjennysjohto on erotettava joko umpilaipalla tai lukkiutuvalla sulkuventtiilillä.

3.5.4 Koneistotilojen ulkopuolisiin tiloihin, joissa on sellaisia pumppuja, jotka palvelevat lastitiloja, joissa on tarkoitus kuljettaa syttyviä tai myrkyllisiä nesteitä, on asennettava erillinen koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, jonka tuottama ilmanvaihtokertaisuus on vähintään kuusi. Mikäli tilaan on pääsy toisesta suljetusta tilasta, oven on oltava itsesulkeutuva.

3.5.5 Jos lastitilojen tyhjennysviemäröinti on järjestetty painovoimaisesti, viemäröinti on johdettava joko suoraan yli laidan tai suljettuun koneistotilojen ulkopuoliseen tyhjennystankkiin. Tankissa on oltava ilmausputki, joka johtaa turvalliseen paikkaan avokannella. Lastitilan viemäröinti alapuolisessa tilassa sijaitsevaan tyhjennyskaivoon voidaan sallia ainoastaan sillä ehdolla, että kyseinen tila täyttää samat vaatimukset kuin yläpuolinen koneistotilakin.

3.6 Henkilökunnan suojaus

3.6.1 10.10 sääntökohdassa vaadittujen sammutuspukujen lisäksi aluksella on oltava neljä täyttä sellaista suojavaatekertaa, joka suojaa kemialliselta altistukselta. Suojavaatetuksen on peitettävä koko iho niin, että kaikki ruumiin osat tulevat suojatuiksi.

3.6.2 10 säännössä vaadittujen hengityslaitteiden lisäksi aluksella on oltava vähintään kaksi itsenäisesti käytettävää hengityslaitetta. Jokaista vaadittua hengityslaitetta kohden on oltava kaksi näiden kanssa käytettäviksi soveltuvaa varasäiliötä. Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa, ja sellaisilla lastialuksilla, jotka on varustettu tarkoitukseen soveltuvasti sijoitetuilla laitteilla, joilla ilmasäiliöt voidaan täyttää vaaranlähteeltä suojassa, on oltava ainoastaan yksi varasäiliö kutakin hengityslaitetta kohden.

3.7 Käsisammuttimet

Lastitiloissa on oltava käsijauhosammuttimia, joiden tilavuus on vähintään 12 kiloa, tai samanarvoisia sammuttimia. Nämä sammuttimet on oltava muualla tässä luvussa mahdollisesti vaadittujen käsisammuttimien lisäksi.

3.8 Koneistotilojen rajapintojen eristäminen

Sellaiset laipiot, jotka muodostavat A-kategorian koneistotilan ja lastitilojen välisen rajapinnan, on eristettävä A-60 –luokan mukaisesti, mikäli vaarallisia aineita ei ole ahdattu vähintään 3 metrin päähän vaakasuuntaan mitattuna tällaisista laipioista. Muut näiden tilojen väliset laipiot on eristettävä A-60 –luokan mukaisesti.

3.9 Hajasuihkujärjestelmät

Jokaiseen sellaiseen avoimeen ro-ro-tilaan, jonka yläpuolella on kansi, sekä jokaiseen tilaan, jonka katsotaan olevan sellainen suljettu ro-ro-tila, jota ei kyetä eristämään, on asennettava hyväksytty kiinteä käsikäyttöinen hajasuihkujärjestelmä, jolla suojataan tilan millä tahansa kannella olevat alueet ja ajoneuvotasot sillä poikkeuksella, että hallinto voi sallia minkä tahansa muun kiinteän sammutusjärjestelmän, jonka on täysimittaisessa koestuksessa osoitettu olevan yhtä tehokas. Viemäröinti- ja tyhjennysjärjestelmillä on kuitenkin kyettävä estämään vapaan vesipinnan muodostuminen. Viemäröintijärjestelmä on mitoitettava poistamaan vähintään 125 prosenttia sekä hajasuihkujärjestelmän pumppujen että paloletkujen vaaditun suutinmäärän yhteenlasketusta syöttömäärästä. Viemäröintijärjestelmän venttiileitä on voitava käyttää suojattavan tilan ulkopuolelta paikasta, joka on sammutusjärjestelmän ohjaimien läheisyydessä. Pohjakaivojen vetoisuuden on oltava riittävä, pohjakaivot on sijoitettava aluksen sivulaidoitukseen, ja niiden välisen etäisyyden on oltava enintään 40 metriä kussakin vedenpitävässä osastossa. Mikäli tämä ei le mahdollista, hallinnon on otettava hyväksi katsomassaan määrin huomioon lisääntyneen painon ja vapaan vesipinnan haitallinen vaikutus aluksen vakavuuteen hyväksyessään aluksen vakavuustiedot. 34

3.10 Ro-ro-tilojen erottaminen

3.10.1 Aluksilla, joilla on ro-ro-tiloja, suljettu ro-ro-tila on erotettava siihen liittyvästä avoimesta ro-ro-tilasta. Erottamisen on tapahduttava niin, että vaarallisten höyryjen ja nesteiden kulkeutuminen tilojen välillä on vähin mahdollinen. Vaihtoehtoisesti erottamista ei edellytetä, mikäli ro-ro-tilan katsotaan koko pituudeltaan muodostavan suljetun lastitilan ja olevan täysin kyseeseen tulevien tämän kohdan erityisten vaatimusten mukainen.

3.10.2 Aluksilla, joilla on ro-ro-tiloja, suljettu ro-ro-tila on erotettava siihen liittyvästä sääkannesta. Erottamisen on tapahduttava niin, että vaarallisten höyryjen ja nesteiden kulkeutuminen tilojen välillä on vähin mahdollinen. Vaihtoehtoisesti erottamista ei edellytetä, mikäli suljettujen ro-ro-tilojen järjestelyt ovat niiden järjestelyiden mukaiset, joita edellytetään vaarallisten aineiden kuljetukselta tiloihin liittyvällä sääkannella.

4 Vaatimustenmukaisuustodistus35

Hallinnon on annettava alukselle asianmukainen todistuskirja, jossa todetaan aluksen rakenteen ja varustuksen olevan tämän säännön vaatimusten mukaiset. Vaarallisten aineiden kiinteitä irtolasteja lukuun ottamatta vaarallisia aineita koskevaa lupakirjaa ei kuitenkaan edellytetä 6.2 ja 7 luokan mukaisilta vaarallisilta lasteilta eikä kuljetettaessa vaarallisia aineita vähäisissä määrin.

Taulukko 19.1 – Vaatimusten soveltaminen vaarallisten aineiden eri muodoissa tapahtuvaan kuljetukseen aluksilla ja lastitiloissa (PDF-tiedostona)

Taulukko 19.2 – Vaatimusten soveltaminen vaarallisten aineiden eri luokkiin sellaisten alusten ja lastitilojen osalta, joissa kuljetetaan vaarallisia aineina kiinteänä irtolastina (PDF-tiedostona)

Taulukko 19.3 – Vaatimusten soveltaminen muiden kuin kiinteänä irtolastina kuljetettavien vaarallisten aineiden eri luokkiin (PDF-tiedostona)

Huomautukset:

11 Vaarallisten aineiden kansainvälisen kuljetussäännöstön edellyttäessä "tiloja, joiden ilma vaihdetaan koneellisesti".

12 Ahdattava kaikissa tapauksissa vaakasuuntaan mitattuna 3 metrin etäisyydelle koneistotilan rajapinnoista.

13 Katso Vaarallisten aineiden kansainvälinen kuljetussäännöstö sellaisena, kuin se on muutettuna.

14 Kuljetettavien aineiden edellyttämällä tavalla.

15 Tarkoittaa leimahduspistettä.

20 sääntö
Ajoneuvotilojen, erityistilojen ja ro-ro-tilojen suojaus

1 Tarkoitus

Tämän säännön tarkoituksena on tämän luvun paloturvallisuustavoitteisiin liittyviin lisätoimenpiteisiin ryhtyminen sellaisten alusten osalta, joissa on ajoneuvotiloja, erityistiloja tai ro-ro-tiloja. Tässä tarkoituksessa seuraavat toiminnalliset tavoitteet on täytettävä:

.1 aluksella on oltava paloturvallisuusjärjestelmät, joilla alus voidaan riittävästi suojata sellaisten palovaarojen varalta, jotka liittyvät ajoneuvotiloihin, erityistiloihin ja ro-ro-tiloihin;

.2 ajoneuvotilat, erityistilat ja ro-ro-tilat on erotettava syttymislähteistä; sekä

.3 ajoneuvotilojen, erityistilojen ja ro-ro-tilojen ilmanvaihtuvuuden on oltava riittävä.

2 Erityiset vaatimukset

2.1 Soveltaminen

Sen lisäksi, että soveltuvin osin on noudatettava B, C, D ja E osan sääntöjen vaatimuksia, ajoneuvotilojen, erityistilojen ja ro-ro-tilojen on oltava tämän säännön mukaiset.

2.2 Matkustaja-aluksia koskevat perusperiaatteet

2.2.1 Sen perusperiaatteen mukaan, johon tämän säännön määräykset perustuvat, 9.2 sääntökohdan edellyttämä aluksen jakaminen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin matkustaja-alusten ajoneuvotilojen osalta ei mahdollisesti aina ole käytännön syistä toteutettavissa, ja siksi samanarvoinen suojaus on näissä tiloissa ratkaistava vaakasuuntaisten vyöhykkeiden avulla sekä tehokkaalla kiinteällä sammutusjärjestelmällä. Tämän ratkaisun mukaan tätä sääntöä sovellettaessa vaakasuuntainen vyöhyke voi käsittää erityistiloja useammalla kuin yhdellä kannella sillä edellytyksellä, että ajoneuvoille tarkoitettu vapaa kokonaiskorkeus ei ole yli 10 metriä.

2.2.2 2.2.1 kohdan määräysten perustalla olevaa perusperiaatetta sovelletaan myös ro-ro-tiloihin.

2.2.3 Tämän luvun ilmanvaihtojärjestelmiä ja A-luokan rajapinnoissa olevia aukkoja ja läpivientejä koskevia määräyksiä, joiden tarkoituksena on pystysuuntaisten vyöhykkeiden kestävyyden säilyttäminen, on sovellettava myös sellaisiin kansiin ja laipioihin, jotka muodostavat rajapinnan, joka erottaa vaakasuuntaiset vyöhykkeet toisistaan tai muusta aluksesta.

3 Varotoimet syttyvien höyryjen syttymisen varalta suljetuissa ajoneuvotiloissa, suljetuissa ro-ro-tiloissa ja erityistiloissa

3.1 Ilmanvaihtojärjestelmät

3.1.1 Ilmanvaihtojärjestelmien teho

Aluksella on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, joka kykenee tuottamaan vähintään seuraavaan ilmanvaihtuvuuden:

.1 matkustaja-alukset ilmanvaihto
kertaisuus
erityistilat 10
suljetut ro-ro-tilat ja ajoneuvotilat muut kuin erityistilat matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enintään 36 matkustajaa 10
suljetut ro-ro-tilat ja ajoneuvotilat muut kuin erityistilat matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa 6
.2 lastialukset 6

Hallinto voi vaatia ilmanvaihtokertaisuutta lisättäväksi, kun ajoneuvoja lastataan tai puretaan.

3.1.2 Ilmanvaihtojärjestelmien toiminta

3.1.2.1 Matkustaja-aluksilla 3.1.1 kohdassa vaaditun koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän on oltava muista ilmanvaihtojärjestelmistä erillinen ja sen on oltava toiminnassa aina kun tällaisissa tiloissa on ajoneuvoja. Ilmastointiputket, jotka palvelevat tehokkaalla tavalla, tiiviisti suljettavissa olevia lastitiloja, on erotettava koskemaan vain kutakin tällaista tilaa. Järjestelmää on kyettävä valvomaan kyseisten tilojen ulkopuolella olevasta paikasta.

3.1.2.2 Lastialuksilla ilmanvaihtotuulettimia on tavanomaisissa oloissa pidettävä jatkuvasti käynnissä, kun aluksella on ajoneuvoja. Mikäli tämä on käytännön syistä mahdotonta, tuulettimia on käytettävä rajattu aika päivittäin sään sen salliessa ja joka tapauksessa ennen lastin purkamista kohtuullisen pitkä aika, jonka jälkeen ro-ro-tila tai ajoneuvotila on todettava kaasuttomaksi. Aluksella on oltava tätä tarkoitusta varten yksi tai useampi kannettava savukaasujen tunnistinlaite. Järjestelmän on oltava muista järjestelmistä täysin erillinen. Ro-ro-tiloja ja ajoneuvotiloja palvelevat ilmastointikanavat on kyettävä tehokkaasti tiivistämään jokaisen lastitilan osalta. Järjestelmää on kyettävä valvomaan kyseisten tilojen ulkopuolella olevasta paikasta.

3.1.2.3 Ilmastointijärjestelmän on kyettävä estämään ilman jakautuminen kerroksiin sekä ilmataskujen muodostuminen.

3.1.3 Ilmanvaihtojärjestelmien ilmaisimet

Komentosillalla on oltava ilmaisimet, jotta vaaditun ilmanvaihtotehon mahdollinen katoaminen voidaan todeta.

3.1.4 Sulkulaitteet ja kanavat

3.1.4.1 Aluksella on oltava järjestelyt, joilla ilmanvaihtojärjestelmä voidaan säätila ja merenkäynti huomioon ottaen pikaisesti pysäyttää sekä tehokkaasti sulkea tilan ulkopuolelta palon sattuessa.

3.1.4.2 Samassa vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä olevien ilmanvaihtokanavien palonrajoittimineen on oltava terästä. Matkustaja-aluksilla sellaisten muiden vaakasuuntaiset vyöhykkeiden tai koneistotilojen kautta kulkevien ilmastointikanavien on A-60 luokan mukaisia teräskanavia, joiden rakenne on 9.7.2.1.1 ja 9.7.2.1.2 sääntökohtien mukainen.

3.1.5 Pysyvät aukot

Tilan laidoituksessa, päädyissä ja laipiokatossa olevat pysyvät aukot on sijoitettava niin, että palon sattuminen lastitilassa ei vaaranna sellaisia ahtausalueita, pelastusalusten lastausasemia, asunto- ja työskentelytiloja tai valvomoita, jotka ovat lastitilan yläpuolisissa ylärakenteissa tai kansirakennuksissa.

3.2 Sähkölaitteet ja -kaapelointi

3.2.1 3.2.2 kohdassa määrättyä poikkeusta lukuun ottamatta sähkölaiteiden ja –kaapeleiden on oltava tyypeiltään sopivia käytettäviksi räjähdysvaarallisten bensiini-ilmaseoksien yhteydessä. 36

3.2.2 Muiden tilojen kuin laipiokannen alapuolisten erityistilojen osalta voidaan 3.2.1 kohdan määräyksien estämättä 450 mm kannen tai jokaisen mahdollisesti asennetun ajoneuvotason yläpuolelle sellaisia ajoneuvotasoja lukuun ottamatta, joissa on riittävän kokoisia aukkoja hiilivetyhöyryjen vapautumiseksi alasuuntaan, hyväksyä vaihtoehtona sellainen sähkölaitteisto, joka on tyypiltään koteloitu ja kipinöiden leviämistä vastaan suojattu, sillä ehdolla, että ilmanvaihto on niin suunniteltu, että sen käytöllä kyetään tuottamaan ilmanvaihtuvuus, jonka ilmanvaihtokertaisuus on vähintään kymmenen, kun aluksella on ajoneuvoja.

3.3 Sähkölaitteet ja –kaapelointi poistoilmakanavissa

Mikäli sähkölaitteita ja –kaapeleita asennetaan poistoilmakanavaan, niiden on tyypeiltään oltava hyväksyttyjä käytettäviksi räjähdysvaarallisten bensiini-ilmaseoksien yhteydessä, ja poistoilmakanavien poistoaukot on sijoitettava muihin mahdollisiin syttymislähteisiin nähden turvalliseen paikkaan.

3.4 Muut syttymislähteet

Muuta sellaista varustusta ei sallita, joka saattaa muodostaa syttyvien höyryjen syttymislähteen.

3.5 Ylivuotosuppilot ja poistot

Ylivuotosuppiloita ei saa johtaa koneistotiloihin eikä muihin sellaisiin tiloihin, joissa saattaa olla syttymislähteitä.

4 Havaitseminen ja hälytys

4.1 Kiinteät palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmät

Jäljempänä 4.3.1 kohdassa määrättyä poikkeusta lukuun ottamatta aluksella on oltava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimusten mukainen kiinteä palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmä. Kiinteän palon havaitsemisjärjestelmän on kyettävä pikaisesti havaitsemaan palon syttyminen. Ilmaisimien tyypin, jaksotuksen ja sijaintipaikan on oltava hallintoa tyydyttävä, kun otetaan huomioon ilmanvaihdon ja muiden kyseeseen tulevien tekijöiden vaikutus. Asentamisen jälkeen järjestelmä on koestettava tavanomaisissa olosuhteissa, ja sen käynnistymisnopeuden on kokonaisuutena oltava hallintoa tyydyttävä.

4.2 Näytteenottoon perustuvat savunhavaitsemisjärjestelmät

Avoimia ro-ro-tiloja, avoimia ajoneuvotiloja ja erityistiloja lukuun ottamatta paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön vaatimusten mukainen näytteenottoon perustavaa savunhavaitsemisjärjestelmää voidaan käyttää 4.1 kohdassa vaaditun kiinteän palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmän vaihtoehtona.

4.3 Erityistilat

4.3.1 Erityistiloissa on järjestettävä tehokas palokiertovartiointi. Mikäli kuitenkin tehokas palokiertovartiointi on järjestetty jatkuvalla palovahdinpidolla koko matkan ajaksi, kiinteää palon havaitsemis- ja hälytysjärjestelmää ei edellytetä.

4.3.2 Hälytyspainikkeet on jaksotettava toisistaan niin, että mikään tilan osa ei ole 20 metriä kauempana hälytyspainikkeesta, ja yksi hälytyspainike on sijoitettava tällaisten tilojen jokaisen uloskäynnin läheisyyteen.

5 Rakenteellinen paloturvallisuus

Matkustaja-aluksilla, jotka kuljettavat enemmän kuin 36 matkustajaa, sellaiset laipiot ja kannet, jotka muodostavat erityistilojen ja ro-ro-tilojen välisen rajapinnan, on 9.2.2 sääntökohdan määräysten estämättä eristettävä A-60 –luokan mukaisesti. Mikäli kuitenkin tällainen rajapinta rajoittuu toiselta puoleltaan 9.2.2.3 sääntökohdassa määriteltyyn (5), (9) tai (10) luokan tilaan, voidaan soveltaa alempaa A-0 –luokkaa. Mikäli polttoöljytankit sijaitsevat erityistilojen tai ro-ro-tilojen alapuolella, tilojen välisen kannen palonkestävyyden osalta voidaan soveltaa alempaa A-0 –luokkaa.

6 Sammutus

6.1 Kiinteät sammutusjärjestelmät37

6.1.1 Ajoneuvotiloihin ja ro-ro-tiloihin, jotka eivät ole erityistiloja ja jotka kyetään tiiviisti sulkemaan lastitilojen ulkopuolella olevasta paikasta käsin, on asennettava paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen kiinteä kaasusammutusjärjestelmä sillä poikkeuksella, että

.1 mikäli asennetaan hiilidioksidijärjestelmä, käytettävissä olevan kaasumäärän on oltava riittävä vapauttamaan kaasua vähintään määrä, joka vastaa 45 prosenttia suurimman tiiviisti suljettavissa olevan lastitilan kokonaistilavuudesta, ja järjestelyillä on kyettävä varmistamaan, että ainakin kaksi kolmasosaa kyseeseen tulevaan tilaan vaadittavasta määrästä on syötettävissä 10 minuutin ajassa;

.2 mikä tahansa muu kiinteä suojakaasusammutusjärjestelmä tai vaahtosammutusjärjestelmä voidaan asentaa, mikäli hallinto on vakuuttunut siitä, että samanarvoinen suojaus saavutetaan; ja

.3 vaihtoehtoisesti 6.1.2 kohdan vaatimusten mukainen järjestelmä voidaan asentaa.

6.1.2 Sellaisiin ro-ro-tiloihin ja ajoneuvotiloihin, joita ei voida tiiviisti sulkea, sekä erityistiloihin on asennettava hyväksytty kiinteä paineistettu hajasuihkujärjestelmä38käsikäyttöä varten, jonka on suojattava minkä tahansa kannen kaikki osat ja näissä tiloissa olevat ajoneuvotasot. Tällaisessa hajasuihkujärjestelmässä on oltava:

.1 painemittari venttiilin jakotukissa;

.2 jokaiseen jakotukin venttiilissä selvä merkintä siitä, mitä tilaa venttiili koskee;

.3 venttiilihuoneessa säilytettävät huolto- ja käyttöohjeet; sekä

.4 riittävä määrä tyhjennysventtiileitä

6.1.3 Hallinto voi sallia minkä tahansa muun sellaisen kiinteän sammutusjärjestelmän39käytön, jonka on täysimittaisessa, olosuhteiltaan ro-ro-tilassa tai ajoneuvotilassa sattuvaa bensiinin virtauspaloa jäljittelevässä koestuksessa, osoitettu olevan vähintään yhtä tehokas tällaisessa tilassa todennäköisesti sattuvan palon hallitsemisessa.

6.1.4 Kun asennetaan kiinteitä paineistettuja hajasuihkujärjestelmiä, niiden käytön aikana kannelle tai kansille suurissa määrin kertyvän veden mahdollisesti aiheuttaman vakavan aluksen vakavuuden menettämisen varalta on ryhdyttävä seuraaviin järjestelyihin:

.1 matkustaja-aluksilla

.1.1 laipiokannen yläpuolisissa tiloissa on ylivuotosuppiloilla varmistettava, että kyseinen vesi poistetaan pikaisesti laidan yli;

.1.2.1 ro-ro-matkustaja-aluksilla sellaiset ylivuotosuppiloiden poistoventtiilit, joihin on asennettu voimassaolevan kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen mukaiset laipiokannen yläpuolisesta paikasta käytettävät varmat sulkulaitteistot, on pidettävä auki alusten ollessa merellä;

.1.2.2 6.1.4.1.2.1 kohdassa mainittujen venttiilien kaikenlainen käyttö on merkittävä lokikirjaan;

.1.3 laipiokannen alapuolella olevien tilojen osalta hallinto voi vaatia tyhjennys- ja viemäröintijärjestelyjen lisäämistä II-1 luvun 21 säännön vaatimuksiin nähden. Tässä tapauksessa viemäröintijärjestelmä on mitoitettava poistamaan vähintään 125 prosenttia sekä hajasuihkujärjestelmän pumppujen että paloletkujen vaaditun suutinmäärän yhteenlasketusta syöttömäärästä. Viemäröintijärjestelmän venttiileitä on voitava käyttää suojattavan tilan ulkopuolelta paikasta, joka on sammutusjärjestelmän ohjaimien läheisyydessä. Pohjakaivojen vetoisuuden on oltava riittävä, pohjakaivot on sijoitettava aluksen sivulaidoitukseen, ja niiden välisen etäisyyden on oltava enintään 40 metriä kussakin vedenpitävässä osastossa; sekä

.2 lastialuksilla viemäröinti- ja tyhjennysjärjestelmillä on kyettävä estämään vapaiden vesipintojen muodostuminen. Viemäröintijärjestelmä on mitoitettava poistamaan vähintään 125 prosenttia sekä hajasuihkujärjestelmän pumppujen että paloletkujen vaaditun suutinmäärän yhteenlasketusta syöttömäärästä. Viemäröintijärjestelmän venttiileitä on voitava käyttää suojattavan tilan ulkopuolelta paikasta, joka on sammutusjärjestelmän ohjaimien läheisyydessä. Pohjakaivojen vetoisuuden on oltava riittävä, pohjakaivot on sijoitettava aluksen sivulaidoitukseen, ja niiden välisen etäisyyden on oltava enintään 40 metriä kussakin vedenpitävässä osastossa. Mikäli tämä ei le mahdollista, hallinnon on otettava hyväksi katsomassaan määrin huomioon lisääntyneen painon ja vapaan vesipinnan haitallinen vaikutus aluksen vakavuuteen hyväksyessään aluksen vakavuusstiedot.40 Nämä tiedot on sisällytettävä II-1 luvun 22 säännössä edellytetyllä tavalla laivan päällikölle annettaviin vakavuustietoihin.

6.2 Käsisammuttimet

6.2.1 Jokaisen kansitasolla jokaisessa lastitilassa tai osastossa, jossa ajoneuvoja kuljetetaan, on oltava käsisammuttimia sijoitettuina enintään 20 metrin päähän toisistaan tilan kummallekin puolelle. Vähintään yksi käsisammutin on sijoitettava jokaisen tällaiseen lastitilaan johtavan pääsytien läheisyyteen.

6.2.2 6.2.1 kohdassa määrätyn määrän lisäksi sellaisissa ajoneuvotiloissa, ro-ro-tiloissa ja erityistiloissa, jotka on tarkoitettu sellaisten moottoriajoneuvojen kuljettamiseen, joiden säiliöissä on polttoainetta niiden itsensä liikuttamista varten, on oltava seuraavat sammutusvälineet:

.1 vähintään kolme vedensumutinta; ja

.2 yksi siirrettävä vaahdonkehitinyksikkö, joka on paloturvallisuusjärjestelmiä koskevan säännöstön määräysten mukainen, sillä edellytyksellä, että aluksella on saatavilla ainakin kaksi tällaista yksikköä käytettäviksi ro-ro-tiloissa."

1Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines on emergency towing arrangements for tankers, jonka meriturvallisuuskomitea (Maritime Safety Committee) (MSC) on hyväksynyt päätöslauselmallaan MSC.35(63), mahdollisine muutoksineen.

2 Tässä viitataan satamavaltion ja SOLAS-sopimuksen mukaisten vapautusten konkurrenssiin (MSC/Circ.606).

3 Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines for performance and testing criteria and surveys of expansion foam concentrates for fire-extinguishing systems for chemical tankers (MSC/Circ.799).

4Tässä viitataan asiakirjaan Information on flashpoint and recommended fire-fighting media for chemicals to which neither IBC nor BCH Codes apply (MSC/Circ.533).

5 Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines for inert gas systems (MSC Circ.353), siten kuin se on muutettu kiertokirjeellä MSC/Circ.387.

6 Tässä viitataan asiakirjaan Recommended procedures to prevent illegal or accidental use of low flashpoint cargo oil as fuel, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.565(14).

7 Tässä viitataan Kansainvälisen standardoimisjärjestön julkaisemiin suosituksiin, erityisesti julkaisut ISO 15540:1999 Test methods for fire resistance of hose assemblies ja ISO 15541:1999 Requirements for the test bench of fire resistance of hose assemblies.

8Tässä viitataan asiakirjoihin MSC/Circ.677 Revised standards for the design, testing and locating of devices to prevent the passage of flame into cargo tanks in tankers ja MSC/Circ.450/Rev.1 Revised factors to be taken into consideration when designing cargo tank venting and gas-freeing arrangements.

9Tässä viitataan asiakirjaan Regulation for inert gas systems on chemical tankers, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.567(14) and Corr.1.

10Tässä viitataan Kansainvälisen standardoimisjärjestön julkaisemiin suosituksiin, erityisesti, julkaisu ISO 1716:1973 On determination of calorific potential.

11Tässä viitataan asiakirjaan Code of Alarms and Indicators, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.830(19).

12Termillä vapaa poikkileikkauspinta-ala tarkoitetaan myös esieristettyjen kanavien osalta pinta-alaa, joka lasketaan käyttäen kanavan sisähalkaisijaa.

13Vedensumutin voi rakentua L-muotoisesta metalliputkesta, jonka pitempi haara on pituudeltaan noin kaksi metriä ja joka voidaan liittää paloletkuun ja jonka lyhyempi haara on pituudeltaan noin 250 millimetriä, mihin on kiinteästi liitetty sumutussuutin tai johon voidaan liittää hajasuihkusuutin.

14Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines for the approval of fixed water-based local application fire-fighting systems for use in category A machinery spaces (MSC/Circ.913).

15Tässä viitataan Kansainvälisen standardoimisjärjestön suosituksiin, erityisesti julkaisu ISO 15371:2000 Fire-extinguishing systems for protection of galley deep-fat cooking equipment.

16Tässä viitataan asiakirjoihin Code of Safe Practice for Solid Bulk Cargoes – Emergency Schedule B 14, entry for coal ja List of solid bulk cargoes which are non-combustible or constitute a low fire risk or for which fixed gas fire-extinguishing system is ineffective (MSC/Circ.671).

17Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines for the performance, location, use and care of emergency escape breathing device (MSC/Circ.849).

18Tässä viitataan samaan asiakirjaan kuin edellisessä alaviittessä.

19Tässä viitataan asiakirjaan Indication of the "assembly stations" in passenger ships (MSC/Circ.777).

20Tässä viitataan asiakirjaan Symbols related to life-saving appliances and arrangements, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.760(18).

21 Tässä viitataan asiakirjaan Interim Guidelines for a simplified evacuation analysis of ro-ro passenger ships (MSC/Circ.909).

22Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines on maintenance and inspection of fire protection systems and appliances (MSC/Circ.850).

23Tässä viitataan asiakirjaan Graphical symbols for fire control plans, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.654(16).

24Tässä viitataan asiakirjaan Guidance concerning the location of fire control plans for assistance of shoreside fire-fighting personnel (MSC/Circ.451).

25Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines on the information to be provided with fire control plans and booklets required by SOLAS regulations II-2/20 ja 41-2, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.756(18).

26Tässä viitataan ohjeisiin, jotka ovat järjestön valmisteltavina.

27Tässä viitataan ohjeisiin, jotka ovat järjestön valmisteltavina.

28Tässä viitataan asiakirjaan Civil Aviation Organization Airport Services Manual, part 1 – Rescue and Fire- fighting, Chapter 8 – Extinguishing Agent Characteristics, Paragraph 8.1.5 – Foam specifications Table 8-1, Level "B".

29Tässä viitataan asiakirjaan Interim guidelines for open-top containerships (MSC/Circ.608/Rev.1).

30Tässä viitataan vaarallisten aineiden merikuljetussäännöstön 7 osaan.

31Tässä viitataan edellisessä alaviitteessä mainitun säännöstön 3.4 lukuun.

32Tässä viitataan asiakirjaan Recommendation of fixed fire-extinguishing systems for special cargo spaces, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.123(V).

33Tässä viitataan Kansainvälisen sähkötekniikan komission suosituksiin, erityisesti julkaisu IEC 60092 Electrical installations in ships.

34Tässä viitataan asiakirjaan Recommendation of fixed fire-extinguishing systems for special cargo spaces, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.123(V).

35Tässä viitataan asiakirjaan Document of compliance with the special requirements for ships carrying dangerous goods under the provisions of regulation II-2/54 of SOLAS 74, as amended (MSC/Circ.642).

36Tässä viitataan Kansainvälisen sähköteknisen komission antamiin suosituksiin, erityisesti julkaisu 60079.

37Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines when approving alternative fixed water-based fire-fighting systems for use in special category spaces (MSC/Circ.914).

38Tässä viitataan asiakirjaan Recommendation on fixed fire-extinguishing systems for special cargo spaces, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.123(V).

39Tässä viitataan asiakirjaan Guidelines when approving alternative fixed water-based fire-fighting systems for use in special category spaces (MSC/Circ.914).

40Tässä viitataan asiakirjaan Recommendation of fixed fire-extinguishing systems for special cargo spaces, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.123(V).

V LUKU

MERENKULUN TURVALLISUUS

7 Korvataan V luvun nykyinen teksti seuraavasti:

"1 sääntö

Soveltamisala

1 Ellei nimenomaan ole toisin määrätty, tätä lukua sovelletaan kaikkiin aluksiin kaikilla matkoilla lukuun ottamatta:

.1 sota-aluksia, sotalaivaston apualuksia tai muita aluksia, jotka ovat jonkin sopimushallituksen omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ainoastaan ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin; ja

.2 aluksia, jotka liikennöivät yksinomaan Pohjois-Amerikan Isoilla järvillä ja niitä yhdistävillä tai niihin rajoittuvilla vesialueilla, joiden rajana idässä on Montrealissa Quebecin provinssissa Kanadassa olevan St. Lambertin sulun alaportti.

Jonkin sopimushallituksen omistuksessa ja käytössä olevia sota-aluksia, sotalaivaston apualuksia ja muita aluksia, joita käytetään ainoastaan ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin, kehotetaan liikennöimään tämän luvun kanssa yhteen sopivalla tavalla, aina kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

2 Hallinto voi päättää, missä määrin tätä lukua sovelletaan aluksiin, jotka liikennöivät yksinomaan vesialueilla, jotka sijaitsevat kansainvälisen oikeuden mukaisesti vahvistettuihin perusviivoihin nähden rannan puolella.

3 Jäykkä yhdistelmäyksikkö, jonka muodostavat työntävä alus ja siihen kuuluva työnnettävä alus ja joka on suunniteltu tätä tarkoitusta varten hinaaja-proomu-yhdistelmäksi, katsotaan tätä lukua sovellettaessa yhdeksi alukseksi.

4 Hallinto määrittelee, missä määrin 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27 ja 28 säännön määräyksiä ei sovelleta seuraaviin alustyyppeihin:

.1 bruttovetoisuudeltaan alle 150 tonnin aluksiin matkasta riippumatta;

.2 bruttovetoisuudeltaan alle 500 tonnin aluksiin, joita ei käytetä kansainvälisillä matkoilla; eikä

.3 kalastusaluksiin.

2 sääntö

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

1 "rakennetulla" viitattaessa alukseen rakennusvaihetta, jolloin:

.1 köli on laskettu; tai

.2 määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen on alkanut; tai

.3 aluksen kokoaminen on aloitettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä, pienemmän luvun mukaisesti;

2 "merikartalla" tai "merenkulkualan julkaisulla" tiettyyn käyttöön tarkoitettua karttaa tai kirjaa taikka erityisesti koottua tietokantaa, jonka perusteella kartta tai kirja on laadittu; kartta tai kirja on julkaistu valtion viranomaisen, toimivaltaisen merenmittausviranomaisen tai muun alan kannalta merkityksellisen julkisen laitoksen toimesta tai luvalla ja se on laadittu merenkulun tarpeisiin; ja 1

3 "aluksella" mitä tahansa alusta riippumatta sen tyypistä ja käyttötarkoituksesta.

3 sääntö

Vapautukset ja vastaavuudet

1 Hallinto voi myöntää aluksille, joissa ei ole mekaanista kuljetuskoneistoa, yleisen vapautuksen 15, 17, 18, 19 (lukuun ottamatta 19.2.1.7 kohtaa), 20, 22, 24, 25, 26, 27 ja 28 säännön määräyksistä.

2 Hallinto voi myöntää yksittäisille aluksille osittaisia tai ehdollisia vapautuksia tai vastaavuuksia, kun alusta käytetään matkalla, jolla aluksen suurin etäisyys rannikosta, matkan pituus ja luonne, tavallisten merenkulun vaarojen puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat seikat ovat sellaiset, että tämän luvun täysimääräinen soveltaminen olisi epämielekästä tai tarpeetonta, mikäli hallinto on huomioinut vapautusten ja vastaavuuksien mahdolliset vaikutukset muiden alusten turvallisuuteen.

3 Jokaisen hallinnon on mahdollisimman pian kunkin vuoden tammikuun 1 päivän jälkeen toimitettava järjestölle ilmoitus, josta ilmenevät kaikki kuluneen kalenterivuoden aikana tämän säännön 2 kohdan nojalla myönnetyt vapautukset ja vastaavuudet, sekä ilmoitettava syyt vapautusten ja vastaavuuksien myöntämiseen. Järjestö toimittaa nämä ilmoitukset muille sopimushallituksille tiedoksi.

4 sääntö

Merenkulkuun liittyvät varoitukset

Jokaisen sopimushallituksen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kun jostakin luotettavasta lähteestä saadaan tieto vaarasta, se on viipymättä välitettävä niille, joiden etua asia koskee, ja saatettava muiden asianomaisten hallitusten tietoon.2

5 sääntö

Sääpalvelu ja säävaroitukset

1 Sopimushallitukset sitoutuvat edistämään säätietojen keräämistä aluksissa niiden ollessa merellä ja järjestämään niiden tarkastamisen, levittämisen ja vaihtamisen merenkulkua parhaiten hyödyttävällä tavalla.3Hallintojen on edistettävä tarkkuudeltaan korkealuokkaisten kojeiden käyttöä sekä huolehdittava siitä, että kojeet voidaan pyydettäessä tarkastaa. Ilmatieteen alalla toimivien kansallisten laitosten kanssa voidaan sopia, että nämä tarkastukset tehdään siten, ettei niistä aiheudu kustannuksia alukselle.

2 Sopimushallitukset sitoutuvat erityisesti yhteistyöhön seuraavien ilmatieteellisten toimenpiteiden toteuttamiseksi:

.1 että aluksia varoitetaan kovista tuulista, myrskyistä ja trooppisista myrskyistä lähettämällä tekstin muodossa ja mahdollisesti graafisessa muodossa käyttäen apuna maanpäällisten ja avaruudessa olevien radioviestintäjärjestelmien maihin sijoitettuja laitteita;

.2 että vähintään kaksi kertaa päivässä lähetetään maanpäällisten ja avaruudessa olevien radioviestintäjärjestelmien avulla4meriliikenteelle soveltuvia säätiedotuksia, jotka sisältävät tietoa, analyyseja, varoituksia ja ennusteita vallitsevasta säästä, aallokosta ja jäätilanteesta. Nämä tiedot lähetetään tekstin muodossa ja mahdollisesti graafisessa muodossa siten, että niihin sisältyy faksitse tai digitaalisesti lähetettäviä ilmatieteellisiä tilanne- ja ennustekarttoja, joita voidaan aluksella käsitellä aluksen tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla;

.3 että laaditaan ja julkaistaan sellaisia julkaisuja, jotka voivat olla välttämättömiä merellä suoritettavalle tehokkaalle ilmatieteelliselle työlle ja että, mikäli mahdollista, huolehditaan päivittäisten sääkarttojen julkaisemisesta ja niiden pitämisestä lähtevien alusten saatavissa;

.4 että tarkoitukseen valitut alukset varustetaan tässä tehtävässä käytettävillä testatuilla kojeilla (kuten ilmapuntarilla, barografilla, psykrometrillä ja meriveden lämpötilan mittaukseen sopivalla laitteella) ja että ne tekevät, tallentavat ja välittävät ilmatieteellisiä havaintoja synoptisille pintahavainnoille varattuina normaaliaikoina (ts. vähintään neljä kertaa päivässä, mikäli olosuhteet sen sallivat); että edistetään sitä, että muutkin alukset tekevät, tallentavat ja välittävät havaintoja muunnetussa muodossa, varsinkin ollessaan alueilla, joilla laivaliikenne on vähäistä;

.5 että kannustetaan yhtiöitä saamaan mahdollisimman monta alustaan osallistumaan säähavaintojen tekemiseen ja tallentamiseen; nämä havainnot välitetään eteenpäin alusten maanpäällisiin ja avaruudessa oleviin radioviestintäjärjestelmiin kuuluvien laitteiden avulla ilmatieteen alalla toimivien kansallisten laitosten käyttöön;

.6 että säähavaintojen välittämisestä ei aiheudu kustannuksia näille aluksille;

.7 että trooppisen myrskyn tai otaksutun trooppisen myrskyn läheisyydessä olevia aluksia on kehotettava tekemään havaintoja ja lähettämään tiedot niistä tavallista lyhyemmin väliajoin, mikäli mahdollista, ottaen huomioon aluksen päällystön merenkululliset tehtävät myrskysäällä;

.8 että sääviestien vastaanotto ja välittäminen aluksille ja aluksilta on mahdollista käyttäen apuna maanpäällisten ja avaruudessa olevien radioviestintäjärjestelmien maihin sijoitettuja laitteita;

.9 että kehotetaan kaikkien alusten päälliköitä ilmoittamaan läheisyydessä oleville aluksille ja myös rannikkoasemille, milloin he havaitsevat tuulen nopeuden olevan 50 solmua (10 boforia) tai enemmän;

.10 että pyritään saamaan aikaan edellä mainittuun kansainväliseen sääpalveluun yhdenmukainen menettelytapa ja noudattamaan, mikäli mahdollista, Maailman ilmatieteellisen järjestön teknisiä sääntöjä ja suosituksia; sopimushallitukset voivat tutkimista ja neuvojen saantia varten esittää mainitulle järjestölle ilmatieteellisiä kysymyksiä, joita tätä sopimusta sovellettaessa mahdollisesti ilmaantuu.

3 Tässä säännössä mainitut tiedot on annettava lähetettäviksi siinä muodossa ja lähetettävä siinä etuoikeusjärjestyksessä kuin radio-ohjesäännössä on määrätty. Kaikkien laiva-asemien on lähettäessään säätietoja, -ennusteita ja -varoituksia "kaikille asemille" noudatettava radio-ohjesäännön määräyksiä.

4 Sen kansallisen sääpalvelun, joka parhaiten voi ulottaa palvelunsa eri rannikko- ja avomerialueille, on julkaistava ja levitettävä aluksille tarkoitetut ennusteet ja varoitukset sekä synoptiset ja muut ilmatieteelliset tiedot noudattaen sopimushallitusten keskinäisiä sopimuksia, erityisesti Maailman ilmatieteellisen järjestön järjestelmää, joka koskee avomerialueiden sääennusteiden ja –varoitusten laatimista ja levittämistä merenkulun maailmanlaajuisen hätä- ja turvallisuusjärjestelmän (GMDSS) mukaisesti.

6 sääntö

Jäävartiopalvelu

1 Jäävartio edistää ihmishengen turvallisuutta merellä, merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta sekä meriympäristön suojelua Pohjois-Atlantilla. Jäävartion jääaikana vartioiman jäävuorialueen kautta kulkevien alusten edellytetään käyttävän jäävartion tarjoamia palveluja.

2 Sopimushallitukset sitoutuvat edelleen ylläpitämään jäävartiota ja jääolosuhteiden tutkimus- ja havaintopalvelua Pohjois-Atlantilla. Koko sinä aikana, jolloin jäitä esiintyy, eli kunkin vuoden 15 päivästä helmikuuta 1 päivään heinäkuuta on jäävuorialueen kaakkoista, eteläistä ja lounaista rajaa Newfoundlandin suuren matalikkojen läheisyydessä vartioitava, jotta ohi kulkeville aluksille voidaan ilmoittaa vaarallisen alueen laajuudesta, jotta voidaan tutkia jäätilannetta yleensä ja jotta voidaan antaa apua niille aluksille ja niiden laivaväelle, jotka ovat avun tarpeessa vartiointia harjoittavien alusten ja ilma-alusten toimintapiirin rajojen sisällä. Vuoden muuna aikana on jäätilanteen tutkimista ja havaintojen tekoa jatkettava, mikäli se on aiheellista.

3 Aluksille ja ilma-aluksille, joita käytetään jäävartiopalveluun sekä jäätilanteen tutkimiseen ja tarkkailuun, voidaan antaa muitakin tehtäviä, mikäli nämä muut tehtävät eivät häiritse niiden varsinaista tehtävää tai lisää tämän palvelun kustannuksia.

4 Amerikan yhdysvaltain hallitus vastaa edelleenkin jäävartiopalvelun yleisestä hallinnoinnista sekä jäätilanteen tutkimisesta ja tarkkailusta sekä tämän toiminnan perusteella saatujen tietojen levittämisestä.

5 Jäävartion hallinnointia, toimintaa ja rahoittamista koskevat ehdot määritellään tähän lukuun liitetyissä Pohjois-Atlantin jäävartion hallinnointia, toimintaa ja rahoittamista koskevissa säännöissä, jotka ovat tämän luvun kiinteä osa.

6 Jos Yhdysvaltain hallitus ja/tai Kanadan hallitus milloin tahansa haluaa lopettaa tämän palvelun tarjoamisen, sillä on oikeus tehdä näin; tällöin sopimushallitusten on päätettävä palvelun jatkamisesta yhteisten etujensa mukaisesti. Yhdysvaltain hallituksen ja/tai Kanadan hallituksen on ilmoitettava aikomuksestaan lopettaa tämän palvelun tarjoaminen 18 kuukautta aikaisemmin kirjallisesti kaikille sopimushallituksille, joiden alukset hyötyvät näistä palveluista; näillä aluksilla on oikeus purjehtia maansa lipun alla ja ne on rekisteröity alueilla, joihin sopimushallitukset ovat laajentaneet tämän säännön soveltamisen.

7 sääntö

Etsintä- ja pelastuspalvelut

1 Jokainen sopimushallitus sitoutuu varmistamaan, että kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhdytään hätäviestinnän järjestämiseksi ja toimenpiteiden koordinoimiseksi niiden vastuualueella sekä niiden rannikolla merihädässä olevien henkilöiden pelastamiseksi. Näihin toimenpiteisiin on sisällytettävä mahdollisiksi ja välttämättömiksi katsottujen etsintä- ja pelastuspalvelujen perustaminen, tarjoaminen ja ylläpitäminen ottaen huomioon meriliikenteen vilkkaus ja merenkulun vaarat; palvelujen avulla on mahdollisuuksien mukaan tarjottava riittävät keinot merihädässä olevien henkilöiden paikallistamiseksi ja pelastamiseksi.5

2 Jokainen sopimushallitus sitoutuu antamaan tietoja käytössä olevista etsintä- ja pelastuspalveluistaan sekä niihin mahdollisesti suunnitelluista muutoksista.

3 Matkustaja-aluksissa, joita I luku koskee, on oltava hätätilan varalta tarkoituksenmukaiset etsintä- ja pelastuspalvelut sisältävä yhteistoimintasuunnitelma. Suunnitelma laaditaan aluksen, IX luvun 1 säännössä määritellyn yhtiön sekä etsintä- ja pelastuspalvelujen välisenä yhteistyönä. Suunnitelmaan on sisällytettävä määräykset suunnitelman tehokkuuden testaamisesta määräajoin. Suunnitelma on laadittava noudattaen järjestön antamia suuntaviivoja.

8 sääntö

Hengenpelastuksen viestimerkit

Sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan, että etsintä- ja pelastuspalvelut käyttävät etsintä- ja pelastustoiminnassaan hengenpelastuksen viestimerkkejä lähettäessään viestejä merihädässä oleville aluksille tai henkilöille.

9 sääntö

Merenmittauspalvelut

1 Sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan merenmittausta koskevien tietojen keruun ja kokoamisen ja kaikkien merenkulun turvallisuuden kannalta välttämättömien merenkulkutietojen julkaisemisen, levittämisen ja ajantasaistamisen.

2 Sopimushallitukset sitoutuvat erityisesti tekemään yhteistyötä mahdollisuuksien mukaan merenkulkua parhaiten hyödyttävällä tavalla merenkulkua ja merenmittausta koskevien palvelujen alalla:

.1 varmistamalla, että merenmittaus suoritetaan turvallisen merenkulun vaatimusten mukaisella tavalla, mikäli mahdollista;

.2 julkaisemalla mahdollisuuksien mukaan merikarttoja, purjehdusselostuksia, majakkaluetteloita, vuorovesitaulukoita ja muita merenkulkualan julkaisuja, jotka edistävät merenkulun turvallisuutta;

.3 julkaisemalla tiedonantoja merenkulkijoille, jotta merikartat ja merenkulkualan julkaisut ovat mahdollisimman hyvin ajan tasalla; ja

.4 laatimalla tiedonhallintajärjestelmiä näiden palvelujen tueksi.

3 Sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan, että merikartat ja merenkulkualan julkaisut ovat mahdollisimman yhdenmukaisia ja että niissä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon asian kannalta merkitykselliset kansainväliset päätöslauselmat ja suositukset.6

4 Sopimushallitukset sitoutuvat koordinoimaan toimenpiteensä mahdollisimman hyvin, jotta merenmittausta ja merenkulkua koskevat tiedot ovat maailmanlaajuisesti käytettävissä mahdollisimman oikea-aikaisesti, luotettavasti ja yksiselitteisesti.

10 sääntö

Alusten reittijako

1 Alusten reittijakojärjestelmät edistävät ihmishengen turvallisuutta merellä, merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta ja/tai meriympäristön suojelua. Järjestön kehittämien suuntaviivojen ja perusteiden mukaisesti hyväksyttyjä ja täytäntöön pantuja alusten reittijakojärjestelmiä suositellaan ja niistä voidaan tehdä pakollisia kaikille aluksille tai tietyille alustyypeille taikka tietyntyyppistä lastia kuljettaville aluksille.7

2 Järjestö on ainoa tunnustettu kansainvälinen elin, jonka tehtävänä on kehittää alusten reittijakojärjestelmiä koskevia suuntaviivoja, perusteita ja sääntöjä kansainvälisellä tasolla. Sopimushallitukset tekevät järjestölle ehdotuksia alusten reittijakojärjestelmien hyväksymiseksi. Järjestö kerää ja lähettää sopimushallituksille kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot hyväksytyistä alusten reittijakojärjestelmistä.

3 Aloitteen tekeminen alusten reittijakojärjestelmän perustamiseksi on asianomaisen hallituksen tai asianomaisten hallitusten tehtävä. Kehittäessään tällaisia järjestelmiä järjestön hyväksyttäväksi hallitusten on otettava huomioon järjestön kehittämät suuntaviivat ja perusteet.

4 Alusten reittijakojärjestelmät on toimitettava järjestölle hyväksyttäväksi. Pannessaan täytäntöön alusten reittijakojärjestelmiä, joita ei ole tarkoitus toimittaa järjestön hyväksyttäväksi tai joita järjestö ei ole hyväksynyt, hallituksia kehotetaan kuitenkin ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon järjestön kehittämät suuntaviivat ja perusteet.8

5 Mikäli kahdella tai useammalla hallituksella on kiinnostusta samaan alueeseen, niiden on pyrittävä laatimaan reittijakojärjestelmän hahmottamista ja käyttöä koskevia yhteisiä ehdotuksia keskinäisen sopimuksensa perusteella. Saatuaan tällaisen ehdotuksen ja ennen sen hyväksymistä koskevan päätöksen tekemistä järjestö varmistaa, että ehdotuksen yksityiskohdat on saatettu niiden hallitusten tietoon, joilla on kiinnostusta kyseiseen alueeseen, ehdotetun alusten reittijakojärjestelmän läheisyydessä sijaitsevat maat mukaan luettuina.

6 Sopimushallitukset noudattavat järjestön hyväksymiä alusten reittijakoa koskevia toimenpiteitä. Ne julkistavat kaikki tiedot, jotka ovat välttämättömiä hyväksyttyjen alusten reittijakojärjestelmien turvallisen ja tehokkaan käytön kannalta. Asianomainen hallitus voi tai asianomaiset hallitukset voivat valvoa näiden järjestelmien alueella harjoitettavaa liikennettä. Sopimushallitukset tekevät kaiken voitavansa varmistaakseen, että järjestön hyväksymiä alusten reittijakojärjestelmiä käytetään tarkoituksenmukaisella tavalla.

7 Aluksen on käytettävä alustyyppiin tai kuljetettavaan lastiin perustuvaa, järjestön hyväksymää pakollista alusten reittijakojärjestelmää voimassa olevien määräysten mukaisella tavalla, ellei jokin pakottava syy puolla tietyn alusten reittijakojärjestelmän käyttämättä jättämistä. Syy on merkittävä aluksen laivapäiväkirjaan.

8 Asianomainen sopimushallitus tarkistaa tai asianomaiset sopimushallitukset tarkistavat pakolliset alusten reittijakojärjestelmät järjestön kehittämien suuntaviivojen ja perusteiden mukaisesti.9

9 Kaikkien hyväksyttyjen alusten reittijakojärjestelmien ja näiden järjestelmien täytäntöön panemiseksi toteutettujen toimenpiteiden on oltava kansainvälisen oikeuden mukaisia, vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen asian kannalta merkitykselliset määräykset mukaan luettuina.

10 Tämän säännön määräykset, siihen liittyvät suuntaviivat ja perusteet eivät rajoita kansainvälisen oikeuden mukaisia hallitusten oikeuksia ja velvollisuuksia eivätkä kansainvälisessä merenkulussa käytettyjä salmia ja saaristovesien merireittejä koskevia oikeudellisia järjestelyjä.

11 sääntö

Alusten ilmoitusjärjestelmät10

1 Alusten ilmoitusjärjestelmät edistävät ihmishengen turvallisuutta merellä, merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta ja/tai meriympäristön suojelua. Järjestön kehittämien suuntaviivojen ja perusteiden mukaisesti hyväksytyt ja täytäntöön pannut11alusten ilmoitusjärjestelmät ovat tämän säännön nojalla pakollisia kaikille aluksille tai tietyille alustyypeille taikka tietyntyyppistä lastia kuljettaville aluksille.

2 Järjestö on ainoa tunnustettu kansainvälinen elin, jonka tehtävänä on kehittää alusten ilmoitusjärjestelmiä koskevia suuntaviivoja, perusteita ja sääntöjä kansainvälisellä tasolla. Sopimushallitukset tekevät järjestölle ehdotuksia alusten ilmoitusjärjestelmien hyväksymiseksi. Järjestö kerää ja lähettää sopimushallituksille kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot hyväksytyistä alusten ilmoitusjärjestelmistä.

3 Aloitteen tekeminen alusten ilmoitusjärjestelmän perustamiseksi on asianomaisen hallituksen tai asianomaisten hallitusten tehtävä. Kehittäessään tällaisia järjestelmiä järjestön hyväksyttäväksi hallitusten on otettava huomioon järjestön kehittämät suuntaviivat ja perusteet.12

4 Sellaisten alusten ilmoitusjärjestelmien, joita ei toimiteta järjestön hyväksyttäväksi, ei tarvitse välttämättä noudattaa tätä sääntöä. Pannessaan täytäntöön tällaisia järjestelmiä hallituksia kehotetaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan noudattamaan järjestön kehittämiä suuntaviivoja ja perusteita.13Sopimushallitukset voivat ehdottaa tällaisia järjestelmiä järjestön hyväksyttäväksi.

5 Mikäli kahdella tai useammalla hallituksella on kiinnostusta samaan alueeseen, niiden on pyrittävä laatimaan koordinoitua alusten ilmoitusjärjestelmää koskevia yhteisiä ehdotuksia keskinäisen sopimuksensa perusteella. Ennen ehdotuksen hyväksymistä koskevan päätöksen tekemistä järjestö saattaa ehdotuksen yksityiskohdat niiden hallitusten tietoon, joilla on kiinnostusta ehdotetun järjestelmän alaiseen alueeseen. Mikäli koordinoitu alusten ilmoitusjärjestelmä hyväksytään ja perustetaan, sen on noudatettava yhdenmukaisia menettelyjä ja toimintatapoja.

6 Sen jälkeen kun alusten ilmoitusjärjestelmä on hyväksytty tämän säännön mukaisesti, asianomaisen hallituksen tai asianomaisten hallitusten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet järjestelmän tehokkaan käytön edellyttämien tietojen julkistamiseksi. Hyväksytyn alusten ilmoitusjärjestelmän on kyettävä toimimaan vuorovaikutteisesti ja antamaan tarvittaessa tietoja aluksille. Järjestelmien toiminnan on noudatettava järjestön kehittämiä suuntaviivoja ja perusteita14tämän säännön mukaisesti.

7 Aluksen päällikön on noudatettava hyväksyttyjen alusten ilmoitusjärjestelmien vaatimuksia ja toimitettava asianomaiselle viranomaiselle kaikki kulloisenkin järjestelmän määräyksissä edellytetyt tiedot.

8 Kaikkien hyväksyttyjen alusten ilmoitusjärjestelmien ja näiden järjestelmien täytäntöön panemiseksi toteutettujen toimenpiteiden on oltava kansainvälisen oikeuden mukaisia, Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen asian kannalta merkitykselliset määräykset mukaan luettuina.

9 Tämän säännön määräykset, siihen liittyvät suuntaviivat ja perusteet eivät rajoita kansainvälisen oikeuden mukaisia hallitusten oikeuksia ja velvollisuuksia eivätkä kansainvälisessä merenkulussa käytettyjä salmia ja saaristovesien merireittejä koskevia oikeudellisia järjestelyjä.

10 Alusten osallistumisesta järjestelmiin hyväksyttyjen alusten ilmoitusjärjestelmien määräysten mukaisella tavalla ei aiheudu kustannuksia näille aluksille.

11 Järjestö varmistaa, että hyväksytyt alusten ilmoitusjärjestelmät tarkistetaan järjestön kehittämien suuntaviivojen ja perusteiden mukaisesti.

12 sääntö

Alusliikennepalvelut

1 Alusliikennepalvelut (VTS) edistävät ihmishengen turvallisuutta merellä, merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta sekä meriympäristön, rannikkoalueiden, toimipaikkojen ja avomerilaitosten suojelemista meriliikenteen mahdollisilta haittavaikutuksilta.

2 Sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan alusliikennepalvelujen perustamisen silloin kun ne katsovat tämän olevan liikenteen määrän tai riskialttiuden vuoksi perusteltua.

3 Sopimushallitusten on suunnitellessaan ja pannessaan täytäntöön alusliikennepalveluja mahdollisuuksien mukaan noudatettava järjestön kehittämiä suuntaviivoja.15Alusliikennepalvelujen käyttö voidaan tehdä pakolliseksi ainoastaan rannikkovaltion aluemeriin kuuluvilla merialueilla.

4 Sopimushallitukset pyrkivät varmistamaan, että niiden lipun alla purjehtivat alukset osallistuvat alusliikennepalveluun ja noudattavat sen sääntöjä.

5 Tämän säännön määräykset ja järjestön hyväksymät suuntaviivat eivät rajoita kansainvälisen oikeuden mukaisia hallitusten oikeuksia ja velvollisuuksia eivätkä kansainvälisessä merenkulussa käytettyjä salmia ja saaristovesien merireittejä koskevia oikeudellisia järjestelyjä.

13 sääntö

Navigoinnin turvalaitteiden luominen ja käyttö

1 Jokainen sopimushallitus sitoutuu järjestämään joko yksin tai yhteistyössä muiden sopimushallitusten kanssa liikenteen määrän tai riskialttiuden vuoksi käytännöllisiksi ja välttämättömiksi katsotut navigoinnin turvalaitteet.

2 Jotta navigoinnin turvalaitteet olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia, sopimushallitukset sitoutuvat turvalaitteita luodessaan ottamaan huomioon kansainväliset suositukset ja suuntaviivat.16

3 Sopimushallitukset sitoutuvat varmistamaan, että navigoinnin turvalaitteita koskevat tiedot saatetaan kaikkien asianomaisten osapuolten käyttöön. On vältettävä mahdollisuuksien mukaan sellaisia paikanmääritysjärjestelmien tiedonsiirtoa koskevia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti aluksiin asennettujen vastaanottimien toimintaan; tällaisia muutoksia voidaan tehdä ainoastaan ilmoittamalla niistä hyvissä ajoin etukäteen ja riittävän laajasti.

14 sääntö

Aluksen miehitys

1 Sopimushallitukset sitoutuvat, kukin oman maansa alusten osalta, huolehtimaan toimenpiteistä tai tarpeen vaatiessa toteuttamaan niitä sen varmistamiseksi, että kaikkien alusten miehitys ihmishengen turvallisuutta merellä silmällä pitäen on riittävä ja pätevä.17

2 Jokaisessa I luvun soveltamisalaan kuuluvassa aluksessa on oltava asianmukainen miehitystodistus tai vastaava hallinnon antama asiakirja, joka osoittaa 1 kohdassa määrättyjen turvallista miehitystä koskevien vaatimusten täyttyvän.

3 Kaikissa aluksissa on laivaväen tehokkaan suorituskyvyn varmistamiseksi turvallisuusasioissa päätettävä yhtenäisestä työkielestä, joka kirjataan aluksen laivapäiväkirjaan. IX luvun 1 säännössä määritellyn yhtiön tai aluksen päällikön on tarvittaessa määritettävä soveltuva työkieli. Kultakin merenkulkijalta on vaadittava, että hän ymmärtää kyseistä kieltä ja tarvittaessa kykenee antamaan määräyksiä ja ohjeita sekä vastaamaan niihin kyseisellä kielellä. Jos työkieli ei ole jäsenvaltion virallinen kieli, kaikissa kaavioissa ja luetteloissa, joiden edellytetään olevan esillä, on oltava käännös työkielelle.

4 Sopimuksen I luvun soveltamisalaan kuuluvissa aluksissa komentosillalla käytetään työkielenä englantia alusten välisessä turvallisuusviestinnässä ja aluksen ja maissa olevien viranomaisten välisessä turvallisuusviestinnässä sekä luotsin ja komentosiltavahtihenkilöstön välisessä viestinnässä aluksella18, elleivät asianomaiset osapuolet puhu jotakin muuta yhteistä kieltä kuin englantia.

15 sääntö

Komentosillan suunnittelua, navigointijärjestelmien ja -laitteiden suunnittelua ja järjestämistä sekä komentosiltamenettelyjä koskevat periaatteet

Kaikki päätökset, jotka tehdään 19, 22, 24, 25, 27 ja 28 säännön vaatimusten täyttämiseksi ja jotka koskevat komentosillan suunnittelua, navigointijärjestelmien ja –laitteiden suunnittelua ja järjestämistä sekä komentosiltamenettelyjä,19on tehtävä siten, että niiden avulla:

.1 helpotetaan komentosiltahenkilöstön ja luotsin tehtävien hoitoa tilanteen arvioimiseksi kokonaisvaltaisesti ja aluksen ohjaamiseksi turvallisesti kaikissa toimintaolosuhteissa;

.2 edistetään tehokasta ja turvallista komentosiltaresurssien hallintaa;

.3 annetaan komentosiltahenkilöstölle ja luotsille mahdollisuus saada vaivatta ja keskeytyksettä käyttöönsä olennaiset tiedot, jotka on esitetty selkeästi ja yksiselitteisesti käyttäen ohjaus- ja näyttölaitteiden standardoituja merkkejä ja koodausjärjestelmiä;

.4 ilmaistaan automatisoitujen toimintojen ja integroitujen komponenttien, järjestelmien ja/tai osajärjestelmien toimintatila;

.5 komentosiltahenkilöstö ja luotsi voivat käsitellä tietoja ja tehdä päätöksiä nopeasti, keskeytyksettä ja tehokkaasti;

.6 estetään tai minimoidaan liiallinen tai tarpeeton työ sekä komentosillalla mahdollisesti ilmenevät olosuhteet tai häiriötekijät, jotka voivat aiheuttaa väsymystä tai heikentää komentosiltahenkilöstön ja luotsin valppautta; ja

.7 minimoidaan inhimillisen erehdyksen mahdollisuus ja havaitaan mahdolliset inhimilliset erehdykset valvonta- ja hälytysjärjestelmien avulla hyvissä ajoin, jotta komentosiltahenkilöstö ja luotsi voivat toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä.

16 sääntö

Laitteiden kunnossapito

1 Hallinnolle on osoitettava, että aluksessa on toteutettu riittävät järjestelyt sen varmistamiseksi, että tässä luvussa edellytetyt laitteet pidetään käyttökunnossa.

2 Lukuun ottamatta I luvun 7 säännön b kohdan ii alakohdan, I luvun 8 säännön ja I luvun 9 säännön määräyksiä ja vaikka kaikki kohtuulliset toimenpiteet tässä luvussa edellytettyjen laitteiden pitämiseksi toimintakuntoisina on toteutettava, laitteiden toimintahäiriöiden ei katsota tekevän aluksesta merikelvotonta eikä niitä pidetä seikkana, joka viivästyttää aluksen lähtöä satamasta, jossa korjauspalveluja ei ole helposti saatavana, mikäli aluksen päällikkö on sopivalla tavalla ottanut laitteiden toimintahäiriöt tai tietojen puuttumisen huomioon suunnitellessaan ja toteuttaessaan turvallisen matkan satamaan, jossa korjaukset voidaan tehdä.

17 sääntö

Sähkömagneettinen yhteensopivuus

1 Hallintojen on varmistettava, että kaikkien komentosillalla tai komentosillan läheisyydessä sijaitsevien sähkölaitteiden ja elektronisten laitteiden sähkömagneettinen yhteensopivuus 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa testataan ottaen huomioon järjestön antamat suositukset.20

2 Sähkölaitteet ja elektroniset laitteet on asennettava siten, että sähkömagneettiset häiriöt eivät haittaa navigointijärjestelmien ja -laitteiden toimintaa.

3 Komentosillalla ei saa käyttää kannettavia sähkölaitteita ja elektronisia laitteita, jos ne saattavat haitata navigointijärjestelmien ja -laitteiden toimintaa.

18 sääntö

Navigointijärjestelmien ja –laitteiden hyväksyminen, tarkastaminen ja suoritusarvovaatimukset sekä matkatietojen tallentimet

1 Järjestelmien ja laitteiden, joiden edellytetään täyttävän 19 ja 20 säännön vaatimukset, on oltava hallinnon tyyppihyväksymiä.

2 Järjestelmien, laitteiden sekä niihin mahdollisesti liittyvien varajärjestelyjen, jotka on asennettu 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen 19 ja 20 säännön toiminnallisten vaatimusten täyttämiseksi, on täytettävä vähintään järjestön hyväksymät suoritusarvovaatimukset.21

3 Kun ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennettujen alusten järjestelmiä ja laitteita korvataan uusilla tai kun niihin lisätään järjestelmiä ja laitteita, näiden järjestelmien ja laitteiden on täytettävä 2 kohdan vaatimukset, aina kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

4 Hallinto voi myöntää järjestelmille ja laitteille, jotka on asennettu ennen järjestön suoritusarvovaatimusten hyväksymistä, osittaisen vapautuksen vaatimusten täyttämisvelvollisuudesta ottaen asianmukaisella tavalla huomioon järjestön hyväksymät suositellut perusteet. Elektronisen merikarttajärjestelmän (ECDIS) on kuitenkin täyttääkseen 19.2.1.4 säännön merikarttavaatimuksen täytettävä vähintään asentamispäivänä voimassa olevat järjestön suoritusarvovaatimukset; ennen 1 päivää tammikuuta 1999 asennettujen järjestelmien on täytettävä vähintään järjestön 23 päivänä marraskuuta 1995 hyväksymät suoritusarvovaatimukset.22

5 Hallinnon on vaadittava, että valmistajilla on toimivaltaisen viranomaisen tarkastama laadunvalvontajärjestelmä tyyppihyväksyntävaatimusten jatkuvan täyttymisen varmistamiseksi. Vaihtoehtoisesti hallinto voi soveltaa lopputuotteiden tarkastusmenettelyjä, joissa toimivaltainen viranomainen tarkastaa, että tuote vastaa tyyppihyväksyntätodistusta ennen kuin se asennetaan alukseen.

6 Ennen kuin hallinto hyväksyy tämän luvun soveltamisalaan kuulumattomia järjestelmiä tai laitteita, joihin kuuluu uusia ominaisuuksia, sen on varmistettava, että uudet ominaisuudet tukevat vähintään yhtä tehokkaita toimintoja kuin tässä luvussa edellytetään.

7 Kun aluksessa on 19 ja 20 säännössä edellytettyjen laitteiden lisäksi laitteita, joita koskevat suoritusarvovaatimukset ovat järjestön kehittämiä, näille laitteille on saatava hyväksyntä ja niiden on mahdollisuuksien mukaan täytettävä vähintään järjestön hyväksymät suoritusarvovaatimukset.

8 Matkatietojen tallennusjärjestelmän ja sen antureiden toimivuus on testattava vuosittain. Testin suorittaa hyväksytty testaus- tai huoltolaitos, joka tarkastaa tallennettujen tietojen paikkansapitävyyden, keston ja palautettavuuden. Lisäksi on tehtävä testejä ja tarkastuksia laitteiden suojusten ja paikanmäärityksessä käytettävien laitteiden käyttökelpoisuuden määrittämiseksi. Testin suorittaneen laitoksen antaman vaatimustenmukaisuustodistuksen jäljennös, josta käy ilmi vaatimustenmukaisuuden toteamispäivä ja sovelletut suoritusarvovaatimukset, on kuljetettava mukana aluksessa.

19 sääntö

Aluksen navigointijärjestelmiä ja -laitteita koskevat vaatimukset

1 Soveltamisala ja vaatimukset

Jollei 1.4 säännöksen määräyksistä muuta johdu:

1.1 Aluksissa, jotka on rakennettu 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen, on oltava 2.1–2.9 kohdassa määrätyt vaatimukset täyttävät navigointijärjestelmät ja –laitteet.

1.2 Ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennetuissa aluksissa on:

.1 jollei 1.2.2 ja 1.2.3 kohdan määräyksistä muuta johdu, vastedeskin oltava ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 voimassa olleen ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen V luvun 11 säännössä, V luvun 12 säännössä ja V luvun 20 säännössä määrätyt vaatimukset täyttävät laitteet, mikäli ne eivät täysin noudata tätä sääntöä;

.2 oltava 2.1.6 kohdassa edellytetyt laitteet tai järjestelmät ensimmäiseen 1 päivän heinäkuuta 2002 jälkeiseen katsastukseen mennessä, jolloin ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen V luvun 12 säännön p kohdassa tarkoitettua radiosuuntimislaitetta ei enää edellytetä; ja

.3 oltava 2.4 kohdassa edellytetty järjestelmä viimeistään 2.4.2 ja 2.4.3 kohdassa määrättyihin ajankohtiin mennessä.

2 Aluksen navigointilaitteet ja –järjestelmät

2.1 Kaikissa aluksissa koosta riippumatta on oltava:

.1 asianmukaisesti säädetty magneettinen pääkompassi tai muu laite, jonka avulla voidaan määritellä aluksen kulkusuunta ja jossa lukema on nähtävissä pääasiallisella ohjauspaikalla mistään virtalähteestä riippumatta;

.2 suuntimalevy tai kompassisuuntimalaite taikka muu suuntimalaite, joka mahdollistaa suuntimisen ympäri horisontin mistään virtalähteestä riippumatta;

.3 laite, jonka avulla suuntaa ja suuntimaa voidaan korjata tosisuuntaan milloin tahansa;

.4 merikarttoja ja merenkulkualan julkaisuja, joiden avulla voidaan suunnitella ja esittää aiotun matkan reitti sekä merkitä aluksen paikka ja seurata sitä koko matkan ajan; elektronisen merikarttajärjestelmän (ECDIS) voidaan katsoa täyttävän tämän alakohdan merikarttavaatimukset;

.5 varajärjestelyt, jotka täyttävät 4 alakohdan toiminnalliset vaatimukset, jos tarkoitukseen käytetään osittain tai yksinomaan elektronisia laitteita;22

.6 maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän tai maa-asemia käyttävän radionavigointijärjestelmän vastaanotin tai muu laite, joka soveltuu käytettäväksi milloin tahansa matkan aikana aluksen paikan määrittämiseen ja ajantasaistamiseen automaattisesti;

.7 jos aluksen bruttovetoisuus on alle 150 tonnia ja jos on mahdollista, tutkaheijastin tai muu laite, jolla on mahdollista havaita tutkan avulla navigoivat alukset sekä 9 gigahertsin että 3 gigahertsin taajuudella;

.8 jos aluksen komentosilta on täysin suljettu tila ja jos hallinto ei toisin määrää, äänihavaintojärjestelmä tai muu laite, jonka avulla komentosiltavahdin vahtipäällikkö voi kuulla äänimerkit ja määritellä niiden tulosuunnan;

.9 puhelin tai muu laite, jolla suuntatiedot voidaan välittää hätäohjauspaikkaan, jos aluksessa on sellainen.

2.2 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 150 tonnin aluksissa ja kaikenkokoisissa matkustaja-aluksissa on 2.1 kohdassa edellytettyjen laitteiden lisäksi oltava:

.1 ylimääräinen magneettikompassi, jolla voidaan korvata 2.1.1 kohdassa tarkoitettu magneettinen pääkompassi, tai muu laite, jolla voidaan hoitaa 2.1.1 kohdassa tarkoitetut tehtävät joko korvaavan tai rinnakkaisen laitteiston avulla;

.2 päivämerkinantolamppu tai muu laite, jolla voidaan antaa valomerkkejä sekä päivällä että yöllä ja joka ei saa olla riippuvainen yksinomaan aluksen virtalähteestä.

2.3 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin aluksissa ja kaikenkokoisissa matkustaja-aluksissa on 2.2 kohdassa edellytettyjen laitteiden lisäksi oltava:

.1 kaikuluotain tai muu elektroninen laite veden syvyyden määrittämiseksi ja ilmaisemiseksi;

.2 9 gigahertsin taajuudella toimiva tutka tai muu laite, jolla voidaan määrittää ja ilmaista tutkatranspondereiden ja muiden pinta-alusten, esteiden, poijujen, rantaviivojen ja navigointimerkkien suuntima ja välttää törmäykset;

.3 elektroninen tutkamerkintälaite tai muu laite, jonka avulla merkitään elektronisesti kohteiden etäisyys ja suuntima törmäysvaaran määrittämiseksi;

.4 nopeutta ja kuljettua matkaa mittaava laite tai muu laite, joka ilmaisee nopeuden ja vesitse kuljetun matkan;

.5 asianmukaisesti säädetty suuntatietojen lähetyslaite tai muu laite, jolla suuntatiedot voidaan lähettää 2.3.2, 2.3.3 ja 2.4 kohdassa tarkoitettuihin laitteisiin.

2.4 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin aluksissa, joita käytetään kansainvälisillä matkoilla, ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin rahtialuksissa, joita ei käytetä kansainvälisillä matkoilla, sekä kaikenkokoisissa matkustaja-aluksissa on oltava automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS) seuraavasti:

.1 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen rakennetut alukset;

.2 sellaisten ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennettujen alusten osalta, joita käytetään kansainvälisillä matkoilla:

.2.1 matkustaja-alusten osalta viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2003;

.2.2 säiliöalusten osalta turvalaitteiden ensimmäiseen katsastuksen mennessä241 päivänä heinäkuuta 2003 tai sen jälkeen;

.2.3 bruttovetoisuudeltaan vähintään 50 000 tonnin alusten osalta, lukuun ottamatta matkustaja-aluksia ja säiliöaluksia, viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004;

.2.4 bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnin mutta alle 50 000 tonnin alusten osalta, lukuun ottamatta matkustaja-aluksia ja säiliöaluksia, viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2005;

.2.5 bruttovetoisuudeltaan vähintään 3 000 tonnin mutta alle 10 000 tonnin alusten osalta, lukuun ottamatta matkustaja-aluksia ja säiliöaluksia, viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2006.

.2.6 bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 3 000 tonnin alusten osalta, lukuun ottamatta matkustaja-aluksia ja säiliöaluksia, viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2007; ja

.3 sellaisten ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennettujen alusten osalta, joita ei käytetä kansainvälisillä matkoilla, viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2008:

.4 hallinto voi vapauttaa aluksen tämän luvun vaatimusten täyttämisvelvollisuudesta, kun alus poistetaan käytöstä pysyvästi kahden vuoden kuluessa 2 ja 3 alakohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanopäivästä;

.5 automaattisen tunnistusjärjestelmän avulla:

.1 annetaan asianmukaisesti varustetuille rannikkoasemille, muille aluksille ja ilma-aluksille automaattisesti muun muassa seuraavat tiedot: aluksen nimi, tyyppi, sijainti, kurssi, nopeus ja navigaatiostatus sekä muut turvallisuutta koskevat tiedot;

.2 vastaanotetaan automaattiset nämä tiedot vastaavalla tavalla varustetuilta aluksilta;

.3 seurataan ja jäljitetään aluksia; ja

.4 vaihdetaan tietoja maihin sijoitettujen laitosten kanssa;

.6 edellä olevia 2.4.5 kohdan vaatimuksia ei sovelleta tapauksiin, joissa kansainvälisissä sopimuksissa, säännöissä tai standardeissa säädetään navigointitietojen suojelusta; ja

.7 käytettäessä automaattista tunnistusjärjestelmää otetaan huomioon järjestön hyväksymät suuntaviivat.25

2.5 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin aluksissa on 2.3 kohdassa (2.3.3 ja 2.3.5 kohtaa lukuun ottamatta) ja 2.4 kohdassa edellytettyjen laitteiden lisäksi oltava:

.1 hyrräkompassi tai muu laite, jolla voidaan määrittää ja ilmaista aluksen suunta aluksessa olevien ei-magneettisten laitteiden avulla ja suuntatiedot voidaan lähettää 2.3.2, 2.4 ja 2.5.5 kohdassa tarkoitettuihin laitteisiin;

.2 suuntaa ilmaiseva hyrräkompassin tytärkompassi tai muu laite, joka toimittaa suuntatiedot visuaalisessa muodossa hätäohjauspaikkaan, jos aluksessa on sellainen;

.3 suuntimaa ilmaisevaa hyrräkompassin tytärkompassi tai muu laite, joka mahdollistaa suuntimisen ympäri horisontin käyttäen hyrräkompassia tai jotakin muuta 1 alakohdassa tarkoitettua laitetta. Bruttovetoisuudeltaan alle 1 600 tonnin aluksissa on oltava tällainen laite, mikäli mahdollista;

.4 peräsimen, potkurin, työnnön, nousun ja toimintamuodon näyttölaitteet tai muut laitteet, joilla voidaan määrittää ja ilmaista peräsimen kulma, potkurin kierrosnopeus, työnnön voima ja suunta ja tarvittaessa poikittaistyönnön voima ja suunta sekä nousu ja toimintamuoto; kaikkia näitä näyttölaitteita on voitava lukea ohjailupaikalta; ja

.5 automaattinen jäljityslaite tai muu laite, jolla voidaan automaattisesti merkitä muiden kohteiden etäisyys ja suuntima törmäysvaaran määrittämiseksi.

2.6 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin aluksissa yhden laitteen puuttuminen ei heikennä aluksen mahdollisuuksia täyttää 2.1.1, 2.1.2 ja 2.1.4 vaatimuksia.

2.7 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 3 000 tonnin aluksissa on 2.5 kohdassa edellytettyjen laitteiden lisäksi oltava:

.1 3 gigahertsin taajuudella toimiva tutka tai, mikäli hallinto katsoo tarkoituksenmukaiseksi, toinen 9 gigahertsin taajuudella toimiva tutka tai toinen laite, jolla voidaan määrittää ja ilmaista muiden pinta-alusten, esteiden, poijujen, rantaviivojen ja navigointimerkkien suuntima ja välttää törmäykset ja jonka toiminta ei riipu 2.3.2 kohdassa tarkoitetuista laitteista; ja

.2 toinen automaattinen jäljityslaite tai muu laite, jolla voidaan automaattisesti merkitä muiden kohteiden etäisyys ja suuntima törmäysvaaran määrittämiseksi ja jonka toiminta ei riipu 2.5.5 kohdassa tarkoitetuista laitteista.

2.8 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 10 000 tonnin aluksissa on 2.7 kohdassa (2.7.2 kohtaa lukuun ottamatta) edellytettyjen laitteiden lisäksi oltava:

.1 automaattinen tutkamerkintälaite tai muu laite, jonka avulla merkitään automaattisesti vähintään 20 muun kohteen etäisyys ja suuntima törmäysvaaran määrittämiseksi ja joka on yhdistetty laitteeseen joka ilmaisee nopeuden ja vesitse kuljetun matkan törmäysvaaran määrittämiseksi ja tositilanteen jäljittelemiseksi; ja

.2 suunnan tai kurssin valvontajärjestelmä tai muu laite, jolla voidaan automaattisesti valvoa suunnassa pysymistä ja/tai kurssin pitämistä.

2.9 Bruttovetoisuudeltaan 50 000 tonnin aluksissa on 2.8 kohdassa edellytettyjen laitteiden lisäksi oltava:

.1 kääntymisnopeuden näyttölaite tai muu laite, jolla voidaan määrittää ja ilmaista kääntymisnopeus; ja

.2 nopeutta ja kuljettua matkaa mittaava laite tai muu laite, joka ilmaisee nopeuden ja maitse kuljetun matkan eteenpäin ja poikittaissuunnassa.

3 Kun "muut laitteet" ovat tämän säännön nojalla sallittuja, näiden laitteiden on oltava hallinnon 18 säännön mukaisesti hyväksymiä.

4 Tässä säännössä tarkoitetut navigointilaitteet ja –järjestelmät on asennettava, testattava ja pidettävä kunnossa siten, että toimintahäiriöt pidetään mahdollisimman vähäisinä.

5 Jos navigointilaitteissa ja järjestelmissä on useita vaihtoehtoisia toimintamuotoja, kulloinkin käytössä olevan toimintamuodon on oltava selvästi nähtävissä.

6 Integroidut komentosiltajärjestelmät26on suunniteltava siten, että yhden osajärjestelmän pettäminen tulee välittömästi komentosiltavahdin vahtipäällikön tietoon äänimerkki- ja merkkivalohälytyksen muodossa eikä johda minkään muun osajärjestelmän pettämiseen. Jos jokin integroidun navigointijärjestelmän osa pettää,27järjestelmän mitä tahansa muuta yksittäistä laitetta tai järjestelmän osaa on voitava käyttää erikseen.

20 sääntö

Matkatietojen tallentimet

1 Jollei 1.4 säännön määräyksistä muuta johdu, kansainvälisillä matkoilla käytettävissä aluksissa on voidakseen avustaa onnettomuuksien tutkinnassa oltava matkatietojen tallennin (VDR) seuraavasti:

.1 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen rakennetut matkustaja-alukset;

.2 ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennettujen ro-ro-matkustaja-alusten osalta ensimmäiseen katsastukseen mennessä 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen;

.3 ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 rakennettujen matkustaja-alusten osalta ro-ro-matkustaja-aluksia lukuun ottamatta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2004; ja

.4 bruttovetoisuudeltaan vähintään 3 000 tonnin alusten osalta matkustaja-aluksia lukuun ottamatta 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen.

2 Hallinnot voivat myöntää aluksille, ro-ro-matkustaja-aluksia lukuun ottamatta, vapautuksen matkatietojen tallenninta koskevan vaatimuksen täyttämisvelvollisuudesta, mikäli voidaan osoittaa, että matkatietojen tallentimen liittäminen aluksen nykyisiin laitteisiin on epämielekästä ja epäkäytännöllistä.

21 sääntö

Kansainvälinen viestikirja

Kaikissa aluksissa, joissa tämän yleissopimuksen mukaan on oltava radioasema, on oltava kansainvälinen viestikirja, johon järjestö voi tehdä muutoksia. Viestikirja on oltava myös muissa aluksissa, joissa sen käyttö hallinnon mielestä on tarpeellista.

22 sääntö

Näkyvyys komentosillalta

1 Alusten, jotka ovat vähintään 45 metrin pituisia III luvun 3.12 säännössä määritellyllä tavalla ja jotka on rakennettu 1 päivänä heinäkuuta 1998 tai sen jälkeen, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

.1 Ohjailupaikalta on oltava rajoitukseton merenpinnan näkyvyys kahden aluksen pituuden tai 500 metrin matkalla pienemmän luvun mukaisesti, keulan etupuolella enintään 10 asteen kulmassa jommallakummalla puolella syväyksestä, viippauksesta ja kansilastista riippumatta;

.2 Poikittaissuunnan etupuolella ohjaamon ulkopuolella olevan lastin, lastauslaitteiden tai muiden esteiden aiheuttama katvealue, joka rajoittaa merenpinnan näkyvyyttä ohjailupaikalta, saa olla enintään 10 astetta. Katvealueiden kokonaiskaari saa olla enintään 20 astetta. Katvealueiden välillä on oltava vähintään 5 asteen näkyvyysalue. Kuitenkin edellä 1 alakohdassa kuvaillussa tapauksessa yksittäinen katvealue saa olla enintään 5 astetta;

.3 Horisontaalisen näkyvyysalueen ohjailupaikalta on oltava vähintään 225 astetta, toisin sanoen suoraan edessä vähintään 22,5 astetta, poikittaissuunnan peräpuolella aluksen jommallakummalla puolella;

.4 Horisontaalisen näkyvyysalueen komentosillan kummastakin siivestä on oltava vähintään 225 astetta, toisin sanoen 45 astetta vastakkaista rynnästä pitkin suoraan edestäpäin ja sitten 180 astetta suoraan edestä suoraan perään sillä puolella, jolla siipi on;

.5 Horisontaalisen näkyvyysalueen pääasialliselta ohjauspaikalta on oltava oikealta alkaen vähintään 60 astetta aluksen kummallakin puolella;

.6 Aluksen kylki on voitava nähdä komentosillan siivestä;

.7 Komentosillan etuikkunoiden alareunan on oltava mahdollisimman matala. Alareuna ei saa missään tapauksessa rajoittaa tässä säännössä tarkoitettua näkyvyyttä eteenpäin;

.8 Komentosillan etuikkunoiden yläreunan on oltava sellainen, että henkilö, jonka katsekorkeus ohjailupaikalla on 1 800 millimetriä komentosillan kannen yläpuolella, näkee edessä olevan horisontin, kun alus purjehtii kovassa merenkäynnissä. Jos hallinto pitää 1 800 millimetrin katsekorkeuden vaatimusta epämielekkäänä ja epäkäytännöllisenä, se voi sallia vaatimuksen höllentämisen, kuitenkin vähintään 1 600 millimetrin katsekorkeuteen.

.9 Ikkunoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

.9.1 Heijastumien välttämiseksi komentosillan etuikkunoiden on oltava pystytasoon nähden yläosasta vähintään 10 asteen ja enintään 25 asteen kaltevuuskulmassa.

.9.2 Komentosillan ikkunoiden välisten kehysten määrä on rajoitettava mahdollisimman pieneksi; kehyksiä ei saa olla välittömästi minkään työaseman edessä.

.9.3 Polarisoidut ja värjätyt ikkunat ovat kiellettyjä.

.9.4 Vähintään kahdesta komentosillan etuikkunasta ja komentosillan rakenteesta riippuen muistakin ikkunoista on aina oltava rajoittamaton näkyvyys sääolosuhteista riippumatta.

2 Ennen 1 päivää heinäkuuta 1998 rakennettujen alusten on mahdollisuuksien mukaan täytettävä 1.1 ja 1.2 kohdan vaatimukset. Rakenteellisia muutoksia tai lisälaitteita ei kuitenkaan tarvitse edellyttää.

3 Rakenteeltaan epätavallisissa aluksissa, jotka hallinnon mielestä eivät voi noudattaa tätä sääntöä, toteutetaan järjestelyjä sellaisen näkyvyyden tason saavuttamiseksi, joka on mahdollisimman lähellä tässä säännössä tarkoitettua tasoa.

23 sääntö

Luotsin siirtymiseen liittyvät järjestelyt

1 Soveltamisala

1.1 Aluksissa, joita käytetään matkoilla, joiden aikana luotsin käyttö on todennäköistä, on toteutettava luotsin siirtymiseen liittyviä järjestelyjä.

1.2 Luotsin siirtymiseen tarkoitettujen laitteiden ja järjestelyjen, jotka on otettu käyttöön 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen, on täytettävä tämän säännön vaatimukset, ja järjestön hyväksymät standardit on otettava huomioon asianmukaisella tavalla.28

1.3 Luotsin siirtymiseen tarkoitettujen laitteiden ja järjestelyjen, jotka on otettu käyttöön ennen 1 päivää tammikuuta 1994, on vähintään täytettävä ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 17 säännön ennen mainittua päivää voimassa olleet vaatimukset, ja järjestön hyväksymät standardit on otettava huomioon asianmukaisella tavalla.

1.4 Laitteet ja järjestelyt, jotka korvataan uusilla 1 päivän tammikuuta 1994 jälkeen, on täytettävä tämän säännön vaatimukset, aina kun se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

2 Yleistä

2.1 Kaikkien luotsin siirtymiseen käytettävien järjestelyjen on tehokkaasti autettava luotseja siirtymään alukseen ja aluksesta turvallisesti. Laitteet on pidettävä puhtaina, käyttökunnossa ja paikalleen sijoitettuna ja ne on tarkastettava säännöllisesti sen varmistamiseksi, että niitä on turvallista käyttää. Niitä käytetään yksinomaan henkilöstön alukseen siirtymiseen ja aluksesta siirtymiseen.

2.2 Luotsin siirtymiseen liittyvien järjestelyjen toteuttamista ja luotsin alukseen siirtymistä valvoo vastuullinen päällystön jäsen, jolla on viestintäyhteys komentosillalle ja jonka tehtävänä on myös saattaa luotsi turvallista reittiä pitkin komentosillalle ja komentosillalta. Mekaanisten laitteiden paikoilleen asettamisesta ja käyttämisestä vastaavaa henkilöstöä on opastettava noudattamaan turvallisia menettelytapoja, ja laitteet on testattava ennen käyttöä.

3 Siirtymisjärjestelyt

3.1 On toteutettava järjestelyjä, joiden avulla luotsi voi siirtyä alukseen ja aluksesta aluksen kummaltakin puolelta.

3.2 Mikäli korkeus vedenpinnasta siihen paikkaan, josta alukseen tai aluksesta siirrytään, on enemmän kuin 9 metriä ja mikäli luotsien on tarkoitus siirtyä alukseen ja aluksesta laskuportaita pitkin taikka mekaanisen luotsihissin tai muun yhtä turvallisen ja vaivattoman, luotsitikkaisiin liittyvän laitteen avulla, näitä laitteita on sijoitettava aluksen kummallekin puolelle, paitsi silloin kun laitteita voidaan käyttää vain jommallakummalla puolella.

3.3 Turvallinen ja vaivaton siirtyminen alukseen ja aluksesta varmistetaan jollakin seuraavista:

.1 luotsitikkaat, joita tarvitsee kiivetä vähintään 1,5 metrin ja enintään 9 metrin matkan vedenpinnan yläpuolella ja jotka on sijoitettu ja kiinnitetty siten, että:

.1.1 ne on suojattu mahdolliselta poistoveden valumiselta aluksesta;

.1.2 ne ovat aluksen rungon suorassa osassa ja, mikäli mahdollista, keskilaivan pituuden puolivälin paikkeilla;

.1.3 jokainen askelma nojaa tukevasti alukseen kylkeen; milloin aluksen rakenteelliset ominaisuudet, kuten suojalistat, ovat esteenä tämän määräyksen täytäntöönpanolle, on toteutettava erityisjärjestelyjä hallinnon hyväksymällä tavalla sen varmistamiseksi, että henkilöt voivat turvallisesti siirtyä alukseen ja sieltä pois;

.1.4 on käytettävä yhtäjaksoisia luotsitikkaita, jotka ulottuvat vedenpintaan paikasta, josta alukseen tai aluksesta siirrytään; aluksen eri syväys- ja viippausolosuhteet ja 15 asteen epäedullinen kallistuma on otettava huomioon asianmukaisella tavalla; varmistinlaitteiden, sakkeleiden ja kiinnitysköysien on oltava vähintään yhtä vahvoja kuin sivuköysien;

.2 luotsitikkaisiin liittyvät laskuportaat tai muu yhtä turvallinen ja vaivaton laite, kun korkeus vedenpinnasta siihen paikkaan, josta alukseen siirrytään, on enemmän kuin 9 metriä. Laskuportaat on sijoitettava aluksen perään. Kun laskuportaita käytetään, niiden alapään on nojattava tukevasti aluksen kylkeen aluksen rungon suorassa osassa ja, mikäli mahdollista, keskilaivan pituuden puolivälin paikkeilla ja suojattuina poistoveden valumiselta; tai

.3 mekaaninen luotsihissi, joka on sijoitettu siten, että se on aluksen rungon suorassa osassa ja, mikäli mahdollista, keskilaivan pituuden puolivälin paikkeilla ja suojattuna poistoveden valumiselta.

4 Pääsy aluksen kannelle

On varmistettava, että kuka tahansa alukseen tai aluksesta siirtyvä henkilö pääsee turvallisesti, vaivattomasti ja esteettä kulkemaan luotsitikkaiden tai mahdollisten laskuportaiden taikka muun laitteen yläpään ja aluksen kannen välillä. Silloin kun siirtyminen tapahtuu:

.1 kannen kaiteessa tai aluksen kyljessä olevan aukon kautta, siinä on oltava tukevat kädensijat;

.2 kaideportaita käyttäen, kaksi kädensijaksi tarkoitettua pystytukea on kiinnitettävä tukevasti aluksen rakenteeseen alapäästään tai sen läheltä sekä ylempää. Kaideportaat on kiinnitettävä tukevasti alukseen kaatumisen estämiseksi.

5 Sivulaitojen ovet

Luotsin siirtymiseen käytettävät sivulaitojen ovet eivät saa aueta ulospäin.

6 Mekaaniset luotsihissit

6.1 Mekaanisen luotsihissin ja sen lisälaitteiden on oltava hallinnon tyyppihyväksymiä. Luotsihissinä käytetään joko liikkuvia portaita, joilla nostetaan tai lasketaan yksi henkilö kerrallaan aluksen kylkeä pitkin, tai nostolavaa, jolla nostetaan tai lasketaan yksi tai useampia henkilöitä aluksen kylkeä pitkin. Sen on oltava suunniteltu ja rakennettu niin, että luotsi voi turvallisesti siirtyä alukseen ja sieltä pois sekä myös siirtyä turvallisesti hissistä aluksen kannelle ja päinvastoin. Välitön siirtyminen on varmistettava tukevin kädensijoin varustetun lavan avulla.

6.2 Kuljetettavan henkilön tai henkilöiden laskemiseen tai pelastamiseen on oltava tehokas käsikäyttöinen välineistö, joka on pidettävä käyttövalmiina virtakatkon varalta.

6.3 Hissi on kiinnitettävä tukevasti laivan rakenteeseen. Laivan kylkien kaiteet eivät voi olla hissin ainoana kiinnityskohtana. Laivan molemmilla puolilla on oltava asianmukaiset ja vahvat kiinnityskohdat siirrettäville hisseille.

6.4 Mikäli hihnasto sovitetaan hissin sijainnin suhteen, on hihnastoa lyhennettävä riittävästi niin, että hissi toimii laivan kylkeä vasten.

6.5 Luotsitikkaat on asennettava paikoilleen hissin viereen siten, että niitä voidaan käyttää välittömästi eli tikkaille päästään mistä tahansa hissin kulkuvaiheesta. Luotsitikkaiden on yletyttävä merenpinnan tasolle siitä kohdasta, josta alukseen siirrytään.

6.6 Laivan kylkeen on merkittävä hissin laskemiskohta.

6.7 Siirrettävälle hissityypille on oltava asianmukainen ja suojattu säilytyspaikka. Erittäin kylmissä sääolosuhteissa siirrettävä hissi asennetaan paikoilleen vasta juuri ennen käyttöä jäänmuodostumisen välttämiseksi.

7 Liitännäisvälineet

7.1 Seuraavat liitännäisvälineet on pidettävä käyttövalmiina henkilöiden siirtämistä varten:

.1 kaksi tukevasti alukseen kiinnitettyä, halkaisijaltaan vähintään 28 millimetrin suojaköyttä, jos luotsi niin vaatii;

.2 pelastusrengas, joka on varustettu itsestään syttyvällä valolla; ja

.3 heittoliina.

7.2 Pystytuet ja kaideportaat on oltava, mikäli 4 kohdassa niin edellytetään.

8 Valaistus

Laidan ylitse tapahtuvia siirtoja varten on oltava asianmukainen valaistus kannella siinä kohdassa, josta henkilö siirtyy alukseen tai aluksesta, sekä mekaanisen luotsihissin valvontalaitteille.

24 sääntö

Suunnan- ja/tai kurssinvalvontajärjestelmien käyttö

1 Vilkkaasti liikennöidyillä alueilla, näkyvyyden ollessa rajoitettu sekä muissa vaarallisissa navigointitilanteissa, joissa käytetään suunnan- ja/tai kurssinvalvontajärjestelmiä, on pystyttävä välittömästi siirtymään manuaaliseen ohjauksenvalvontaan.

2 Edellä mainituissa olosuhteissa komentosiltavahdin vahtipäällikön käytettävissä on aina oltava koulutettu ruorimies, joka on koko ajan valmiina vastaamaan ohjauksen valvonnasta.

3 Siirtyminen automaattisesta manuaaliseen ohjaukseen ja päinvastoin tapahtuu vastuullisen päällystön jäsenen valvonnassa.

4 Manuaalinen ohjaus on testattava, kun suunnan- ja/tai kurssinvalvontajärjestelmiä on käytetty pitkään, sekä ennen matkaa sellaisille alueille, joilla navigointi vaatii erityistä tarkkaavaisuutta.

25 sääntö

Ohjauslaitteiston käyttö

Alueilla, joilla navigointi vaatii erityistä tarkkaavaisuutta, aluksissa on käytettävä useampaa kuin yhtä ohjauslaitteiston virtalähdettä, joita voidaan käyttää samanaikaisesti.

26 sääntö

Ohjauslaitteet: testaus ja harjoitukset

1 Aluksen henkilöstön on tarkastettava ja testattava aluksen ohjauslaitteisto 12 tunnin kuluessa ennen lähtöä. Testausmenettely käsittää mahdollisuuksien mukaan seuraavien laitteiden testaamisen:

.1 pääohjauslaitteisto;

.2 apuohjauslaitteisto;

.3 kauko-ohjauslaitteiston valvontajärjestelmät;

.4 komentosillalla sijaitsevat ohjausasemat;

.5 varavirtalähteet;

.6 peräsimen kulmaindikaattorit peräsimen todelliseen asentoon nähden;

.7 kauko-ohjauslaitteiston valvontajärjestelmän virtakatkosten hälytysjärjestelmä;

.8 ohjauslaitteiston virtalähteen katkosten hälytysjärjestelmä; ja

.9 automaattiset eristysjärjestelmät ja muut automaattiset laitteet.

2 Tarkastusten ja testien kohteena ovat:

.1 peräsimen täysimittainen liike ohjauslaitteiston vaatimusten mukaisesti;

.2 ohjauslaitteiston ja siihen liittyvien laitteiden silmämääräinen tarkastus; ja

.3 viestintäyhteydet komentosillan ja ohjauslaitteistosta vastaavan osaston välillä.

3.1 Yksinkertaiset käyttöohjeet ja lohkokaavio, jossa kuvataan kauko-ohjauslaitteistojen valvontajärjestelmien vaihdot sekä ohjauslaitteiston virtalähteet, ovat jatkuvasti esillä komentosillalla ja ohjausosastossa.

3.2 Kaikkien aluksen ohjauslaitteiston käytöstä ja/tai huollosta vastaavien päällystön jäsenten on tutustuttava aluksen ohjausjärjestelmän toimintaan sekä järjestelmästä toiseen siirtymiseen liittyviin menettelytapoihin.

4 Edellä 1 ja 2 kohdassa kuvattujen rutiinitarkastusten ja testien lisäksi suoritetaan hätäohjausharjoitukset vähintään kolmen kuukauden välein hätäohjausmenettelyjen harjoittelemiseksi. Nämä harjoitukset käsittävät ohjauslaitteisto-osaston sisäisen välittömän valvonnan, viestinnän komentosillan kanssa sekä tarpeen vaatiessa vaihtoehtoisten virtalähteiden käytön.

5 Hallinto voi vapauttaa 1 ja 2 kohdassa kuvattujen tarkastus- ja testivaatimusten täyttämisvelvollisuudesta alukset, jotka liikennöivät säännöllisesti lyhyillä reiteillä. Tällaisilla aluksilla kyseiset tarkastukset ja testit suoritetaan kerran viikossa.

6 Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten ja testien toteuttamispäivämäärä sekä 4 kohdassa tarkoitettujen hätäohjausharjoitusten päivämäärä ja yksityiskohdat tallennetaan.

27 sääntö

Merikartat ja merenkulkualan julkaisut

Merikartat ja merenkulkualan julkaisut, kuten purjehdusselostukset, majakkaluettelot, tiedonannot merenkulkijoille, vuorovesitaulukot ja muut merenkulun kannalta tarpeelliset merenkulkualan julkaisut ovat asianmukaisia ja päivitettyjä.

28 sääntö

Navigointitoimien tallentaminen

Kaikissa kansainvälisessä liikenteessä käytettävissä aluksissa on pidettävä kirjaa navigointitoimista sekä navigoinnin turvallisuuden kannalta merkittävistä tapahtumista. Tallennettavien tietojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia ja käsitettävä koko merimatka järjestön hyväksymät suositukset huomioon ottaen.29Mikäli näitä tietoja ei ole merkitty aluksen laivapäiväkirjaan, voidaan ne kirjata jossakin muussa hallinnon hyväksymässä muodossa.

29 sääntö

Laivojen, lentokoneiden tai hädässä olevien henkilöiden käyttämät hengenpelastuksen viestimerkit

Tässä kohdassa tarkoitettujen alusten vahtipäälliköillä on oltava käytettävissään kuvitettu taulukko, jossa kuvataan hengenpelastuksen viestimerkit.30Hädässä olevat alukset tai henkilöt käyttävät merkkejä viestiessään hengenpelastusasemien, meripelastusyksiköiden sekä etsintään ja pelastustoimintaan osallistuvien lentokoneiden kanssa.

30 sääntö

Toimintaa koskevat rajoitukset

1 Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin I luvussa tarkoitettuihin matkustaja-aluksiin.

2 Ennen matkustaja-aluksen käyttöönottoa laaditaan luettelo matkustaja-alusten toimintarajoituksista, johon sisältyvät mahdolliset vapautukset näistä säännöistä, toiminta-aluerajoitukset, säärajoitukset, merialuerajoitukset, sallittua kuormaa koskevat rajoitukset, viippauksen, nopeuden ja muut rajoitukset, joista hallinto määrää tai jotka on annettu suunnittelu- tai rakentamisvaiheessa.

Kyseinen luettelo sekä tarvittavat selitykset laaditaan hallinnon hyväksymän asiakirjan muotoon, ja sen on oltava aluksessa päällikön käytettävissä. Luettelo pidetään ajan tasalla ja jos käytetty kieli ei ole englanti tai ranska, luettelo on käännettävä toiselle näistä kahdesta kielestä.

31 sääntö

Vaarailmoitukset

1 Sellaisten alusten päälliköiden, jotka kohtaavat vaarallista jäätä, vaarallisen hylyn tai muun merenkulkua välittömästi uhkaavan vaaran tai trooppisen myrskyn tai myrskytuulien yhteydessä havaittuja jäätymispisteen alapuolella olevia ilman lämpötiloja, jotka aiheuttavat voimakasta jäänmuodostusta ylärakenteisiin, tai voimakkaita tuulia, joiden voima on vähintään 10 boforia tai joista ei ole saatu myrskyvaroitusta, on välitettävä tieto kaikilla käytössään olevilla keinoilla läheisyydessään oleville aluksille sekä toimivaltaisille viranomaisille. Tiedon välittämisen muotoa ei ole määrätty. Tieto voidaan välittää joko selväkielisesti (mieluiten englanniksi) tai kansainvälisten viestikirjan mukaisten merkkien avulla.

2 Kukin sopimushallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sen takaamiseksi, että kun 1 kohdassa tarkoitettuja vaaratilanteita koskeva tieto on saatu, se on viipymättä välitettävä niille, joiden etua asia koskee, ja saatettava muiden asianomaisten hallitusten tietoon.

3 Mainittuja vaaroja koskevien tietojen välittäminen on ilmaista kyseessä oleville aluksille.

4 Ennen 1 kohdan mukaisesti lähetettyjä radioviestejä on annettava turvallisuussignaali noudattaen IV luvun 2 säännössä määriteltyä radio-ohjesäännön mukaista menettelytapaa.

32 sääntö

Vaarailmoitusten vähimmäissisältö

Vaarailmoituksiin on sisällytettävä vähintään seuraavat tiedot:

1 Jäät, hylyt ja muut merenkulkua välittömästi uhkaavat vaarat:

.1 havaitun jään, hylyn tai vaaran laatu;

.2 jään, hylyn tai vaaran viimeksi havaittu sijainti;

.3 päivämäärä ja kellonaika (Universal Co-ordinated Time), jolloin vaara viimeksi havaittiin.

2 Trooppiset myrskyt31

.1 ilmoitus, että on kohdattu trooppinen myrsky; tämä velvollisuus on tulkittava laajasti ja ilmoitus on lähetettävä aina kun aluksen päälliköllä on syytä otaksua, että lähistöllä on kehittymässä tai raivoaa trooppinen myrsky;

.2 päivämäärä ja kellonaika (Universal Co-ordinated Time) ja aluksen sijainti havaintohetkellä;

.3 ilmoitukseen on sisällytettävä mahdollisimman paljon tietoja seuraavista seikoista:

- ilmanpaine,32mieluiten korjattuna (ilmoitetaan millibaareina tai tuumina ja onko lukema korjattu vai ei);

- ilmanpaineen tendenssi (ilmanpaineen muutos viimeisten kolmen tunnin aikana);

- tuulen tosisuunta;

- tuulen voima (boforeina);

- merenkäynti (tyyni, kohtalainen, kova, korkea);

- maininki (heikko, kohtalainen, voimakas) ja tosisuunta, josta se tulee; mainingin jakson tai pituuden (lyhyt, keskinkertainen, pitkä) ilmoittaminen on myös tärkeää;

- aluksen tosisuunta ja nopeus.

Myöhemmät havainnot

3 Kun aluksen päällikkö on lähettänyt tiedon trooppisesta tai muusta vaarallisesta myrskystä, on suotavaa muttei pakollista, että lisähavaintoja tehdään ja ilmoitus niistä lähetetään, mikäli mahdollista, joka tunti, mutta joka tapauksessa enintään kolmen tunnin väliajoin niin kauan kuin alus on myrskyn tuntumassa.

4 Tuulet, joiden voima on vähintään 10 boforia tai joista ei ole saatu myrskyvaroitusta. Tällä tarkoitetaan muita myrskyjä kuin 2 kohdassa tarkoitettuja trooppisia myrskyjä. Kun tällainen myrsky kohdataan, ilmoitukseen on sisällytettävä samat tiedot kuin mainitussa kohdassa luetellut, lukuun ottamatta tietoja merenkäynnistä ja mainingista.

5 Myrskytuulien yhteydessä havaitut jäätymispisteen alapuolella olevat ilman lämpötilat, jotka aiheuttavat voimakasta jäänmuodostusta ylärakenteisiin:

.1 päivämäärä ja kellonaika (Universal Co-ordinated Time);

.2 ilman lämpötila;

.3 meriveden lämpötila (mikäli mahdollista);

.4 tuulen voima ja suunta.

Esimerkkejä

Jää

TTT JÄÄTÄ. SUURI JÄÄVUORI HAVAITTU PAIKASSA 4506 N, 4410 W, 0800 UTC. 15 TOUKOKUUTA.

Hylyt

TTT HYLKY. HYLKY HAVAITTU MELKEIN UPONNEENA PAIKASSA 4006 N, 1243 W, 1630 UTC. 21 HUHTIKUUTA.

Merenkulkua uhkaava vaara

TTT MERENKULKU. MAJAKKA-ALUS ALPHA EI OLE ASEMAPAIKALLAAN. 1800 UTC. 3 TAMMIKUUTA.

Trooppinen myrsky

TTT MYRSKY. 0030 UTC. 18 ELOKUUTA. 2004 N, 11354 E. ILMAPUNTARIN LUKEMA KORJATTU 994 MILLIBAARIA, TENDENSSI LASKEVA 6 MILLIBAARIA. TUULI NW, VOIMA 9, VOIMAKKAITA PUUSKIA. VOIMAKAS ITÄINEN MAININKI. SUUNTA 067, 5 SOLMUA.

TTT MYRSKY. MERKIT OSOITTAVAT HURRIKAANIN LÄHESTYVÄN. 1300 UTC. 14 SYYSKUUTA. 2200 N, 7236 W. ILMAPUNTARIN LUKEMA KORJATTUNA 29,64 TUUMAA, TENDENSSI LASKEVA 0,015 TUUMAA. TUULI NE, VOIMA 8, TOISTUVIA SADEKUUROJA. SUUNTA 035, 9 SOLMUA.

TTT MYRSKY. OLOSUHTEET OSOITTAVAT VOIMAKKAAN SYKLONIN SYNTYNEEN. 0200 UTC. 4 TOUKOKUUTA. 1620 N, 9203 E. ILMAPUNTARIN LUKEMA KORJAAMATTOMANA 753 MILLIMETRIÄ, TENDENSSI LASKEVA 5 MILLIMETRIÄ. TUULI S BY W, VOIMA 5. SUUNTA 300, 8 SOLMUA.

TTT MYRSKY. TAIFUUNI SUUNNASSA SE. 0300 UTC. 12 KESÄKUUTA. 1812 N, 12605 E. ILMAPUNTARI LASKEE NOPEASTI. TUULI KIIHTYY SUUNNASTAN.

TTT MYRSKY. TUULEN VOIMA 11, MYRSKYVAROITUSTA EI OLE SAATU. 0300 UTC. 4 TOUKOKUUTA. 4830 N, 30 W. ILMAPUNTARIN LUKEMA KORJATTUNA 983 MILLIBAARIA, TENDENSSI LASKEVA 4 MILLIBAARIA. TUULI SW, VOIMA 11, KÄÄNTYY MYÖTÄPÄIVÄÄN. SUUNTA 260, 6 SOLMUA.

Jäätyminen

TTT KÄRSIN ANKARASTA JÄÄTYMISESTÄ. 1400 UTC. 2 MAALISKUUTA. 69 N, 10 W. ILMAN LÄMPÖTILA 18=B0F (-7,8=B0C). MERIVEDEN LÄMPÖTILA 29=B0F (-1.7=B0C). TUULI NE, VOIMA 8.

33 sääntö

Hätäilmoitukset. Velvollisuudet ja menettelytapa

1 Sellaisen merellä olevan aluksen päällikön, joka voi antaa apua saatuaan tiedon ihmisten merihädästä, on mentävä apuun niin nopeasti kuin mahdollista ja ilmoitettava tästä hädässä oleville henkilöille tai etsintä- ja pelastuspalvelulle, mikäli se on mahdollista. Jos alus ei pysty menemään apuun saatuaan hätäilmoituksen tai asian erityispiirteiden vuoksi katsoo, että apuun lähteminen on kohtuutonta tai tarpeetonta, päällikön on kirjattava laivapäiväkirjaan syy, jonka vuoksi alus ei antanut apua merihädässä oleville henkilöille eikä ilmoittanut asiasta asianomaisille etsintä- ja pelastuspalveluille, järjestön suositukset huomioon ottaen.

2 Kuultuaan mahdollisimman laajasti hätäilmoitukseen vastanneiden alusten päälliköitä, hädässä olevan aluksen päälliköllä tai kyseessä olevalla etsintä- ja pelastuspalvelulla on oikeus antaa takavarikointimääräys yhden tai useamman hätäilmoitukseen vastanneen aluksen osalta, jonka hädässä olevan aluksen päällikkö tai etsintä- ja pelastuspalvelu katsoo parhaiten kykenevään avunantoon. Takavarikoidun aluksen päällikön tai alusten päälliköiden on noudatettava määräystä jatkamalla kulkuaan niin nopeasti kuin mahdollista hädässä olevien ihmisten auttamiseksi.

3 Alusten päälliköt vapautetaan 1 kohdassa kuvatusta velvoitteesta silloin kun he saavat tiedon, että takavarikointimääräys ei koske heidän aluksiaan ja että yksi tai useampi alus on takavarikoitu ja että ne noudattavat määräystä. Jos mahdollista, tämä päätös annetaan tiedoksi muille takavarikoiduille aluksille sekä etsintä- ja pelastuspalvelulle.

4 Aluksen päällikkö vapautetaan 1 kohdassa kuvatusta velvoitteesta ja jos hänen aluksensa on määrätty takavarikoitavaksi, 2 kohdassa kuvatusta velvoitteista, kun hän saa hädässä olevilta henkilöiltä tai etsintä- ja pelastuspalvelulta tai toisen sellaisen aluksen päälliköltä, joka on päässyt näiden henkilöiden luo, tiedon, jonka mukaan apua ei enää tarvita.

5 Tämän säännön määräykset eivät rajoita erinäisten meriapua ja meripelastusta koskevien määräysten yhdenmukaistamisesta Brysselissä 23 päivänä syyskuuta 1910 allekirjoitetun kansainvälisen sopimuksen soveltamista, erityisesti mainitun sopimuksen 11 artiklassa määrätyn avun antamisvelvoitteen osalta.33

34 sääntö

Merenkulun turvallisuus ja vaarallisten tilanteiden välttäminen

1 Ennen merelle lähtöä päällikön on varmistettava, että aiottu matkareitti on suunniteltu kyseisen alueen asianmukaisia merikarttoja ja merialan julkaisuja käyttäen sekä järjestön kehittämien suuntaviivojen ja suositusten mukaisesti.34

2 Matkasuunnitelmassa reitin osalta on:

.1 otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat alusten reittijakojärjestelmät;

.2 taattava riittävästi merialaa, jotta alus voi kulkea koko matkan turvallisesti;

.3 ennakoitava kaikki tunnetut merenkulun vaarat ja haitalliset sääolosuhteet; ja

.4 otettava huomioon sovellettavat meriympäristön suojelua koskevat toimenpiteet ja vältettävä mahdollisimman hyvin toimenpiteitä tai toimia, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä.

3 Omistaja, vuokraaja tai IX luvun 1 säännössä määritelty alusta käyttävä yhtiö tai kukaan muukaan henkilö ei voi estää tai rajoittaa aluksen päällikköä tekemästä tai toteuttamasta päätöstä, joka on päällikön asiantuntemuksen perusteella tarpeellinen merenkulun turvallisuuden ja meriympäristön suojelun kannalta.

35 sääntö

Hätämerkkien väärinkäyttö

Kansainvälisen hätämerkin käyttö muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan, että henkilö tai henkilöitä on hädässä, sekä myös muun merkin käyttö, jota voidaan erehdyksessä luulla kansainväliseksi hätämerkiksi, on kielletty.

LIITE V LUKUUN

POHJOIS-ATLANTIN JÄÄVARTION HALLINNOINTIA, TOIMINTAA JA RAHOITTAMISTA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

1 Näissä säännöissä:

.1 "jääajalla" tarkoitetaan vuosittaista ajanjaksoa 15 päivän helmikuuta ja 1 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

.2 "jäävartion vartioimalla jäävuorialueella" tarkoitetaan Newfoundlandin suurten matalikkojen läheisyydessä olevaa kaakkoisen, eteläisen ja lounaisen rajan rajaamaa jäävuorialuetta.

.3 "jäävartion vartioimien jäävuorialueiden kautta kulkevilla reiteillä" tarkoitetaan:

.3.1 reittejä Kanadan Atlantin-rannikon satamien (mukaan lukien sisämaansatamat, joihin tullaan Pohjois-Atlantilta Canson käytävän tai Cabotin salmen läpi) ja Euroopan, Aasian tai Afrikan satamien välillä, joihin tullaan Pohjois-Atlantilta Gibraltarinsalmen läpi tai jotka sijaitsevat sen pohjoispuolella (lukuun ottamatta niitä laivareittejä, jotka kulkevat kaikenlaatuisen jään alueen äärirajan eteläpuolitse);

.3.2 reittejä, jotka kulkevat Newfoundlandilla olevan Cape Racen kautta, Kanadan Atlantin-rannikon satamien välillä (mukaan lukien sisämaansatamat, joihin tullaan Pohjois-Atlantilta Canson käytävän tai Cabotin salmen läpi); reittejä, jotka kulkevat Kanadan Atlantin-rannikon sellaisten satamien välillä, jotka ovat Newfoundlandilla olevan Cape Racen pohjoispuolella;

.3.3 reittejä Yhdysvaltain Atlantin-rannikon ja Meksikonlahden satamien (mukaan lukien sisämaansatamat, joihin tullaan Pohjois-Atlantilta Canson käytävän tai Cabotin salmen läpi) ja Euroopan, Aasian tai Afrikan satamien välillä, joihin tullaan Pohjois-Atlantilta Gibraltarinsalmen läpi tai jotka sijaitsevat sen pohjoispuolella (lukuun ottamatta niitä laivareittejä, jotka kulkevat kaikenlaatuisen jään alueen äärirajan eteläpuolitse);

.3.4 reittejä, jotka kulkevat Newfoundlandilla olevan Cape Racen kautta Yhdysvaltain Atlantin-rannikon ja Meksikonlahden satamien (mukaan lukien sisämaansatamat, joihin tullaan Pohjois-Atlantilta Canson käytävän tai Cabotin salmen läpi) ja Kanadan Atlantin-rannikon satamien välillä, jotka sijaitsevat Newfoundlandilla olevan Cape Racen pohjoispuolella.

.4 "kaikenlaatuisen jään alueen äärirajat" määritellään Pohjois-Atlantilla seuraavat pisteet yhdistävän linjan avulla:

A - 42=B0 23".00N, 59=B0 25".00W J - 39=B0 49".00N, 41=B0 00".00W

B - 41=B0 23".00N, 57=B0 00".00W K - 40=B0 39".00N, 39=B0 00".00W

C - 40=B0 47".00N, 55=B0 00".00W L - 41=B0 19".00N, 38=B0 00".00W

D - 40=B0 07".00N, 53=B0 00".00W M - 43=B0 00".00N, 37=B0 27".00W

E - 39=B0 18".00N, 49=B0 39".00W N - 44=B0 00".00N, 37=B0 29".00W

F - 38=B0 00".00N, 47=B0 35".00W O - 46=B0 00".00N, 37=B0 55".00W

G - 37=B0 41".00N, 46=B0 40".00W P - 48=B0 00".00N, 38=B0 28".00W

H - 38=B0 00".00N, 45=B0 33".00W Q - 50=B0 00".00N, 39=B0 07".00W

I - 39=B0 05".00N, 43=B0 00".00W R - 51=B0 25".00N, 39=B0 45".00W.

.5 "hallinnoinnilla ja toiminnalla" tarkoitetaan jäävartion ylläpitämistä, hallinnointia ja toimintaa, tästä saatavan tiedon levittäminen mukaan lukien.

.6 "kustannuksiin osallistuvalla hallituksella" tarkoitetaan sopimushallitusta, joka osallistuu jäävartiopalvelun kustannuksiin näiden sääntöjen mukaisesti.

2 Sopimushallitus, joka käyttää näitä palveluja ja jonka aluksia on jäävuorialueella jääaikana, maksaa suhteellisen osuutensa jäävartiopalvelun hallinnoinnin ja toiminnan kustannuksista Amerikan yhdysvaltojen hallitukselle. Amerikan yhdysvaltojen hallitukselle suoritettavan maksun peruste lasketaan suhteuttamalla kustannuksiin osallistuvan valtion hallituksen jäävartion valvoman jäävuorialueen kautta viimeisten kolmen jääajan aikana kulkeneiden alusten bruttovetoisuuden vuosittainen keskiarvo jäävartion valvoman jäävuorialueen kautta viimeisten kolmen jääajan aikana kulkeneiden kaikkien alusten bruttovetoisuuden vuosittaiseen keskiarvoon.

3 Kaikki maksut lasketaan kertomalla 2 kohdassa kuvattu suhde Amerikan yhdysvaltojen ja Kanadan hallitusten jäävartion hallinnoinnista ja toiminnasta viimeisten kolmen vuoden aikana maksamien todellisten vuosikustannusten keskiarvolla. Tämä suhde lasketaan vuosittain ja se ilmoitetaan kiinteänä vuosimaksuna.

4 Jokaisella kustannuksiin osallistuvalla hallituksella on oikeus muuttaa maksuaan tai lopettaa maksun suorittaminen, ja muut asianosaiset hallitukset voivat ottaa osaa kustannuksiin. Kustannuksiin osallistuva hallitus, joka käyttää tätä oikeutta hyväkseen, on edelleen vastuussa juoksevista maksuosuuksista aina seuraavan syyskuun 1 päivään muutos- tai lopetusilmoituksen jättämispäivästä alkaen. Mainitun oikeuden hyödyntämiseksi asiasta on annettava ilmoitus hallinnoivalle hallitukselle vähintään kuusi kuukautta ennen 1 päivää syyskuuta.

5 Kaikki kustannuksiin osallistuvat hallitukset ilmoittavat 2 kohdan mukaisesti aikomuksistaan pääsihteeristölle, joka ilmoittaa asiasta kaikille sopimushallituksille.

6 Amerikan yhdysvaltojen hallitus antaa vuosittain kustannuksiin osallistuville hallituksille selvityksen Amerikan yhdysvaltojen ja Kanadan hallitusten maksamista jäävartion hallinnoinnin ja toiminnan kustannuksista kyseisen vuoden aikana sekä ilmoittaa kunkin kustannuksiin osallistuvan hallituksen keskimääräinen prosentuaalisen osuuden viimeisten kolmen vuoden osalta.

7 Hallinnoiva hallitus julkaisee vuosittain tilit, joista käy ilmi myös viimeisten kolmen vuoden aikana palveluja tarjonneiden hallitusten maksamat kustannukset sekä viimeisten kolmen vuoden aikana palveluita käyttäneiden alusten bruttovetoisuus. Kirjanpidon on oltava yleisesti saatavilla. Kustannuksiin osallistuvat hallitukset voivat kolmen kuukauden sisällä kustannusselvityksen saamisesta pyytää lisätietoja jäävartion hallinnointi- ja toimintakustannuksista.

8 Nämä säännöt ovat voimassa vuoden 2002 jääajan alusta alkaen."

1 Vrt. rannikkovaltioiden toimivaltaa ja velvollisuuksia koskevat Kansainvälisen hydrografisen järjestön päätöslauselmat ja suositukset merenmittauksen osalta 9 säännön mukaisesti.

2 Vrt. ohje "Guidance on IMO/IHO World-Wide Navigational Warning Service", jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.706(17), sellaisena kuin se on muutettuna.

3 Vrt. suositus "Recommendation on weather routeing", jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.528(13).

4 Vrt. IV luvun 7.1.4 sääntö ja IV luvun 7.1.5 sääntö.

5 Vrt. vuoden 1979 kansainvälinen yleissopimus etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä ja seuraavat järjestön hyväksymät päätöslauselmat:

Homing capability of search and rescue (SAR) aircraft (resoluutio A.225(VII));

Use of radar transponders for search and rescue purposes (resoluutio A.530(13));

Search and rescue homing capability (resoluutio A.616(15)); and International Aeronautical and Maritime Search and Rescue (IAMSAR) Manual (resoluutio A.894(21)).

6 Vrt. asiaa koskevat Kansainvälisen hydrografisen järjestön hyväksymät päätöslauselmat ja suositukset.

7 Vrt. "General Provisions on Ships" Routeing", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.572(14)), sellaisena kuin se on muutettuna.

8 Vrt. "General Provisions on Ships" Routeing", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.572(14)), sellaisena kuin se on muutettuna.

9 Vrt. "General Provisions on Ships" Routeing", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.572(14)), sellaisena kuin se on muutettuna.

10Tämä sääntö ei koske alusten ilmoitusjärjestelmiä, joita hallitukset perustavat vuonna 1979 tehdyn ja sittemmin muutetun etsintä- ja pelastuspalveluyleissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettua etsintä- ja pelastustoimintaa varten.

11 Vrt. suuntaviivat ja perusteet, jotka järjestön meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.43(64), sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmalla MSC.111(73). Vrt. myös "General principles for ship reporting systems and ship reporting requirements, including guidelines for reporting incidents involving dangerous goods, harmful substances and/or marine pollutants", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.851(20).

12Vrt. suuntaviivat ja perusteet, jotka järjestön meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.43(64), sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmalla MSC.111(73). Vrt. myös "General principles for ship reporting systems and ship reporting requirements, including guidelines for reporting incidents involving dangerous goods, harmful substances and/or marine pollutants", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.851(20).

13 Vrt. suuntaviivat ja perusteet, jotka järjestön meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.43(64), sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmalla MSC.111(73). Vrt. myös "General principles for ship reporting systems and ship reporting requirements, including guidelines for reporting incidents involving dangerous goods, harmful substances and/or marine", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.851(20).

14 Vrt. suuntaviivat ja perusteet, jotka järjestön meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.43(64), sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmalla MSC.111(73). Vrt. myös "General principles for ship reporting systems and ship reporting requirements, including guidelines for reporting incidents involving dangerous goods, harmful substances and/or marine", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.851(20).

15Vrt. "Guidelines on Vessel Traffic Services", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.857(20).

16Vrt. asiaa koskevat IALA:n suositukset ja suuntaviivat sekä SN:n kiertokirje 107 – Maritime Buoyage System.

17Vrt. "Principles of Safe Manning", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.890(21).

18 Tässä yhteydessä voidaan käyttää apuna IMO:n asiakirjaa "Standard Marine Communications Phrases" (meriturvallisuuskomitean kiertokirje 794), sellaisena kuin se on muutettuna.

19 Vrt. "Guidelines on ergonomic criteria for bridge equipment and layout" (MSC:n kiertokirje 982). Performance Standards for IBS (päätöslauselma MSC.64(67); liite 1), Performance Standards for INS (päätöslauselma MSC.86(70); liite 3).

20Vrt. "General requirements for Electromagnetic Compatibility for all Electrical and Electronic Ship"s Equipment", jotka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.813(19).

21 Vrt. seuraaviin suosituksiin, jotka järjestö on hyväksynyt mainituilla päätöslauselmilla: Recommendations on general requirements for shipborne radio equipment forming part of the Global Maritime Distress and Safety System (GMDSS) and for Electronic Navigational Aids (päätöslauselma A.694(17));

Recommendation on Performance Standards for gyro-compasses (päätöslauselma A.424(XI)); Recommendation on Performance Standards for radar equipment (päätöslauselma MSC.64(67), liite 4);

Performance Standards for automatic radar plotting aids (päätöslauselma A.823(19));

Recommendation on Performance Standards for Electronic Chart Display and Information Systems (ECDIS) (päätöslauselma A.817(19)), muutettuna päätöslauselmilla MSC.64(67), liite 5 and MSC.86(70), liite 4, soveltuvin osin;

Recommendation on accuracy standards for navigation (päätöslauselma A.529(13));

Recommendation on Performance Standards for shipborne Loran-C and Chayka receivers (päätöslauselma A.818(19));

Recommendation on Performance Standards for shipborne global positioning system receiver equipment (päätöslauselma A.819(19)) muutettuna päätöslauselmalla MSC.112(73);

Recommendation on Performance Standards for shipborne GLONASS receiver equipment (päätöslauselma MSC.53(66)) muutettuna päätöslauselmalla MSC.113(73);

Recommendation on Performance Standards for shipborne DGPS and DGLONASS maritime radio beacon receiver equipment (päätöslauselma MSC.64(67), liite 2) muutettuna päätöslauselmalla MSC.114(73);

Recommendation on Performance Standards for combined GPS/GLONASS receiver equipment (päätöslauselma MSC.74(69), liite1) muutettuna päätöslauselmalla MSC.115(73);

Recommendation on Performance Standards for heading control systems (päätöslauselma MSC.64(67), liite 3); Recommendation on Performance Standards for track control systems (päätöslauselma MSC.74(69), liite 2);

Recommendation on Performance Standards for a universal shipborne automatic identification system (AIS) (päätöslauselma MSC.74(69), liite 3);

Recommendation on Performance Standards for echo-sounding equipment (päätöslauselma A.224(VII), muutettuna päätöslauselmalla MSC.74(69), liite 4);

Recommendation on Performance Standards for devices to indicate speed and distance

(päätöslauselma A.824(19)), muutettuna päätöslauselmalla MSC.96(72);

Performance Standards for rate-of-turn indicators (päätöslauselma A.526(13));

Recommendation on unification of Performance Standards for navigational equipment

(päätöslauselma A.575(14));

Recommendation on methods of measuring noise levels at listening posts (päätöslauselma A.343(IX));

Recommendation on Performance Standards for radar reflectors (päätöslauselma A.384(X));

Recommendation on Performance Standards for magnetic compasses (päätöslauselma A.382(X));

Recommendation on Performance Standards for daylight signalling lamps (päätöslauselma MSC.95(72));

Recommendation on Performance Standards for sound reception systems (päätöslauselma MSC.86(70), liite 1);

Recommendation on Performance Standards for marine transmitting magnetic heading devices (TMHDs) (päätöslauselma MSC.86(70), liite 2);

Recommendation on Performance Standards for voyage data recorders (VDRs) (päätöslauselma A.861(20));

Recommendations on Performance Standards for marine transmitting heading devices (THDs)

(päätöslauselma MSC.116(73)).

22 Recommendation on Performance Standards for Electronic Chart Display and Information Systems (ECDIS) (päätöslauselma A.817(19)).

23 Elektronisen merikarttajärjestelmän varajärjestelynä voidaan käyttää asianmukaista paperisten merikarttojen kokoelmaa. Myös muunlaiset varajärjestelyt ovat hyväksyttäviä (katso päätöslauselman A.817(19) liite 6, sellaisena kuin se on muutettuna).

24 Vrt. I luvun 8 sääntö.

25 Vrt. aluksissa käytettävää automaattista tunnistusjärjestelemää koskevat suuntaviivat, jotka järjestö aikoo kehittää.

26 Vrt. päätöslauselman MSC.64(67) liite 1 – Performance standard for Integrated bridge systems.

27 Vrt. päätöslauselman MSC.64(67) liite 3 – Performance standard for Integrated bridge systems.

28 Vrt. luotsin vaihtoon liittyviä järjestelyjä koskeva suositus, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.889(21), MSC:n kiertokirjeen 568 versio 1: Required Boarding Arrangement for Pilots.

29 Vrt. navigointitoimien tallentamista koskevat suuntaviivat, jotka järjestö aikoo kehittää.

30 Hengenpelastuksen viestimerkit on kuvailtu julkaisussa "International Aeronautical and Maritime Search and Rescue Manual (IAMSAR) Vol.III, Mobile Facilities" ja esitetty havainnollisesti kansainvälisessä viestikirjassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselman A.80(IV) nojalla.

31 "Trooppinen myrsky" on Maailman ilmatieteellisen järjestön kansallisten ilmatieteellisten palvelujen käyttämä yleistermi. Maantieteellisestä sijainnista riippuen voidaan käyttää myös termejä hurrikaani, taifuuni, sykloni, trooppinen hirmumyrsky jne.

32 Ilmanpaineen kansainvälinen vakioyksikkö on hektopascal (hPa), joka numeerisesti vastaa millibaaria (mbar).

34 Vrt. "Guidelines for Voyage Planning", jotka järjestö hyväksyi päätöslauselmalla A.893(21).

IX LUKU

ALUSTEN TURVALLISUUSJOHTAMINEN

1 sääntö - Määritelmät

8 Kappaleessa 8 viittaus "X/1.2" korvataan viittauksella "X/1".

3 sääntö - Turvallisuusjohtamisvaatimukset

9 Olemassa olevan kappaleen 1 loppuun lisätään seuraava teksti:

"Tätä sääntöä sovellettaessa säännöstön vaatimuksia tulee pitää pakollisina."

6 sääntö - Todentaminen ja tarkastaminen

10 Olemassa olevasta kappaleesta 6.2 poistetaan sanat "Ottaen kuitenkin huomioon tämän säännön 3 kappaleen vaatimukset".

11 Olemassa oleva kappale 6.3 poistetaan.

X LUKU

SUURNOPEUSALUKSIA KOSKEVAT TURVALLISUUSMÄÄRÄYKSET

1 sääntö - Määritelmät

12 Olemassa oleva kappale 1 korvataan seuraavasti:

" Tässä luvussa tarkoitetaan:

1 Vuoden 1994 suurnopeusalussäännöstöllä (vuoden 1994 HSC-koodi) suurnopeusalusten kansainvälistä turvallisuussäännöstöä, joka sisältyy järjestön meriturvallisuuskomitean hyväksymään päätöslauselmaan MSC.36(63), sellaisena kuin se voi olla järjestön muuttamana, edellyttäen, että muutokset on hyväksytty, saatettu voimaan ja ovat tulleet sovellettavaksi sopimuksen VIII artiklan mukaisella muutosmenettelyllä, jota sovelletaan sopimuksen liitteeseen, lukuun ottamatta I lukua.

2 Vuoden 2000 suurnopeusalussäännöstöllä (vuoden 2000 HSC-koodi) suurnopeusalusten kansainvälistä turvallisuussäännöstöä, joka sisältyy järjestön meriturvallisuuskomitean hyväksymään päätöslauselmaan MSC.97(73), sellaisena kuin se voi olla järjestön muuttamana, edellyttäen, että muutokset on hyväksytty, saatettu voimaan ja ovat tulleet sovellettavaksi sopimuksen VIII artiklan mukaisella muutosmenettelyllä, jota sovelletaan sopimuksen liitteeseen, lukuun ottamatta I lukua.

13 Olemassa oleva kappale 2 korvataan seuraavasti:

"3 Suurnopeusalus on alus, jonka saavuttama suurin nopeus metreinä sekunnissa (m/s) on vähintään:

3,7▿0,1667

jossa:

▿ =3D suunnitteluvesiviivaa vastaava uppouman tilavuus (m3), lukuun ottamatta alusta, jonka runko pysyy täysin irti veden pinnan yläpuolella ei-uppoumatilassa maavaikutuksen aiheuttamien aerodynaamisten voimien vaikutuksesta."

14 Olemassa olevat kappaleet 3 ja 4 numeroidaan uudelleen kappaleiksi 4 ja 5.

15 Uudelleennumeroidun 5 kappaleen alakappaleessa .2 luku "1 %" korvataan luvulla "3 %".

2 sääntö - Soveltaminen.

16 Kappaleessa 2 päivämäärä "1 päivänä tammikuuta 1996" korvataan päivämäärällä "1 päivänä heinäkuuta 2002" kahdessa kohdassa.

3 sääntö - Vaatimukset suurnopeusaluksille

17 Olemassa oleva 1 kappale korvataan seuraavasti:

"1 Sen estämättä, mitä I-IV luvuissa sekä säännöissä V/18, V/19 ja V/20 määrätään,

.1 suurnopeusaluksen, joka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 1996 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää heinäkuuta 2002 ja joka täyttää vuoden 1994 suurnopeusalussäännöstön kokonaisuudessaan ja joka on katsastettu ja varustettu todistusasiakirjoilla kyseisen säännöstön mukaisesti, katsotaan täyttäneen I-IV lukujen sekä sääntöjen V/18, V/19 ja V/20 vaatimukset. Tätä sääntöä sovellettaessa säännöstö on pakollinen.

.2 suurnopeusaluksen, joka on rakennettu 1 päivänä heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen ja joka täyttää vuoden 2000 suurnopeusalussäännöstön kokonaisuudessaan ja joka on katsastettu ja varustettu todistusasiakirjoilla säännöstön mukaisesti, katsotaan täyttäneen I-IV lukujen sekä sääntöjen V/18, V/19 ja V/20 vaatimukset.

LISÄYS

Matkustaja-aluksen varusteturvallisuuskirjan varusteluettelo (Lomake P)

18 Olemassa olevat 5 ja 6 jaokset poistetaan ja uusi 5 jaos lisätään seuraavalla tekstillä*:

* Turvallisuuskirja ja sen liitteet annetaan englanninkielellä, jonka vuoksi teksti on vain englanniksi.

"5 Details of navigational systems and equipment

Item Actual provision

1.1 Standard magnetic compass*

1.2 Spare magnetic compass*

1.3 Gyro compass*

1.4 Gyro compass heading repeater*

1.5 Gyro compass bearing repeater*

1.6 Heading or track control system*

1.7 Pelorus or compass bearing device*

1.8 Means of correcting heading and bearings

1.9 Transmitting heading device (THD)*

2.1 Nautical charts/Electronic chart display and information

system (ECDIS)**

2.2 Back up arrangements for ECDIS

2.3 Nautical publications

2.4 Back up arrangements for electronic nautical publications

3.1 Receiver for a global navigation satellite system/ terrestrial

radionavigation system* , **

3.2 9 GHz radar*

3.3 Second radar (3 GHz/ 9 GHZ**)*

3.4 Automatic radar plotting aid (ARPA)*

3.5 Automatic tracking aid*

3.6 Second automatic tracking aid*

3.7 Electronic plotting aid*

4 Automatic identification system (AIS)

5 Voyage data recorder (VDR)

6.1 Speed and distance measuring device (through the water)*

6.2 Speed and distance measuring device (over the ground in the

forward and athwartship direction)*

7 Echo sounding device*

8.1 Rudder, propeller, thrust, pitch and operational mode

indicator*

8.2 Rate of turn indicator*

9 Sound reception system*

10 Telephone to emergency steering position*

11 Daylight signalling lamp*

12 Radar reflector*

13 International Code of Signals

* Alternative means of meeting this requirement are permitted under regulation V/19. In case of other means they shall be specified.

** Delete as appropriate."

Lastialuksen varusteturvallisuuskirjan varusteluettelo (Lomake E)

19 Olemassa oleva 3 jaos ja siihen liittyvä alahuomautus poistetaan ja uusi 3 jaos lisätään seuraavalla tekstillä*:

* Turvallisuuskirja ja sen liitteet annetaan englanninkielellä, jonka vuoksi teksti on vain englanniksi.

"3 Details of navigational systems and equipment

Item Actual provision

1.1 Standard magnetic compass*

1.2 Spare magnetic compass*

1.3 Gyro compass*

1.4 Gyro compass heading repeater*

1.5 Gyro compass bearing repeater*

1.6 Heading or track control system*

1.7 Pelorus or compass bearing device*

1.8 Means of correcting heading and bearings

1.9 Transmitting heading device (THD)*

2.1 Nautical charts/Electronic chart display and information

system (ECDIS)**

2.2 Back up arrangements for ECDIS

2.3 Nautical publications

2.4 Back up arrangements for electronic nautical publications

3.1 Receiver for a global navigation satellite system/ terrestrial

radionavigation system* , **

3.2 9 GHz radar*

3.3 Second radar (3 GHz/ 9 GHZ**)*

3.4 Automatic radar plotting aid (ARPA)*

3.5 Automatic tracking aid*

3.6 Second automatic tracking aid*

3.7 Electronic plotting aid*

4 Automatic identification system (AIS)

5 Voyage data recorder (VDR)

6.1 Speed and distance measuring device (through the water)*

6.2 Speed and distance measuring device (over the ground in

the forward and athwartship direction)*

7 Echo sounding device*

8.1 Rudder, propeller, thrust, pitch and operational mode

indicator*

8.2 Rate of turn indicator*

9 Sound reception system*

10 Telephone to emergency steering position*

11 Daylight signalling lamp*

12 Radar reflector*

13 International Code of Signals

* Alternative means of meeting this requirement are permitted under regulation V/19. In case of other means they shall be specified.

** Delete as appropriate."

SUURNOPEUSALUKSIA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN TURVALLISUUSSÄÄNNÖSTÖ, 2000

SISÄLTÖ

Johdanto

1 LUKU – YLEISET HUOMAUTUKSET JA VAATIMUKSET

1.1 Yleiset huomautukset

1.2 Yleiset vaatimukset

1.3 Soveltamisala

1.4 Määritelmät

1.5 Tarkastukset

1.6 Hyväksynnät

1.7 Aluksen pitäminen kunnossa tarkastuksen jälkeen

1.8 Suurnopeusaluksen turvallisuuskirja

1.9 Suurnopeusaluksen liikennöintilupa

1.10 Valvonta

1.11 Vastaavuudet

1.12 Pakolliset tiedot

1.13 Alan tuleva kehitys

1.14 Turvallisuustietojen levittäminen

1.15 Säännöstön tarkistaminen

2 LUKU - KELLUVUUS, VAKAVUUS JA OSASTOIMINEN

A osa – Yleistä

2.1 Yleistä

2.2 Vahingoittumattoman aluksen kelluvuus, vesitiiviys ja säätiiviys

2.3 Vahingoittumattoman aluksen vakavuus uppoumatilassa

2.4 Vahingoittumattoman aluksen vakavuus muussa kuin uppoumatilassa

2.5 Vahingoittumattoman aluksen vakavuus välitilassa

2.6 Kelluvuus ja vakavuus uppoumatilassa aluksen vaurioiduttua

2.7 Kallistumaa ja vakavuutta koskevat tiedot

2.8 Lastitilanteen ja vakavuuden arviointi

2.9 Suunnitteluvesiviivan merkitseminen ja kirjaaminen asiakirjoihin

B osa - Matkustaja-aluksia koskevat vaatimukset

2.10 Yleistä

2.11 Vahingoittumattoman aluksen vakavuus uppoumatilassa

2.12 Vahingoittumattoman aluksen vakavuus muussa kuin uppoumatilassa

2.13 Kelluvuus ja vakavuus uppoumatilassa aluksen vaurioiduttua

2.14 Kallistumaa ja vakavuutta koskevat tiedot

C osa – Lastialuksia koskevat vaatimukset

2.15 Kelluvuus ja vakavuus uppoumatilassa aluksen vaurioiduttua

2.16 Kallistuma

3 LUKU – RAKENTEET

3.1 Yleistä

3.2 Materiaalit

3.3 Rakenteiden lujuus

3.4 Jaksottainen kuormitus

3.5 Suunnittelussa sovellettavat kriteerit

3.6 Testit

4 LUKU – ASUNTOTILAT JA ALUKSESTA POISTUMINEN

4.1 Yleistä

4.2 Kuulutus- ja tietojärjestelmät

4.3 Suunnittelussa käytettävät kiihtyvyysarvot

4.4 Asuntotilojen suunnittelu

4.5 Istuinten rakenne

4.6 Turvavyöt

4.7 Uloskäynnit ja aluksesta poistuminen

4.8 Evakuointiin käytettävä aika

4.9 Matkatavara-, varasto-, myymälä- ja lastiosastot

4.10 Melutasot

4.11 Laivaväen ja matkustajien suojelu

5 LUKU – SUUNNAN VALVONTAA KOSKEVAT JÄRJESTELMÄT

5.1 Yleistä

5.2 Luotettavuus

5.3 Havaintoesitykset

5.4 Valvontapaikka

6 LUKU – ANKKUROINTI, HINAUS JA KIINNITYS

6.1 Yleistä

6.2 Ankkurointi

6.3 Hinaus

6.4 Kiinnitys

7 LUKU - PALOTURVALLISUUS

A osa – Yleistä

7.1 Yleiset vaatimukset

7.2 Määritelmät

7.3 Tilojen luokittelu käyttötarkoituksen mukaan

7.4 Rakenteellinen palosuojelu

7.5 Polttoaineiden ja muiden helposti syttyvien nesteiden säilytykseen käytettävät säiliöt ja järjestelmät

7.6 Ilmanvaihto

7.7 Paloilmoitus- ja palonsammutusjärjestelmät

7.8 Erityistilojen ja ro-ro-tilojen suojaaminen

7.9 Sekalaista

7.10 Palomiehen puku

B osa - Matkustaja-aluksia koskevat vaatimukset

7.11 Järjestelyt

7.12 Ilmanvaihto

7.13 Kiinteä sprinklerijärjestelmä

C osa – Lastialuksia koskevat vaatimukset

7.14 Valvomo

7.15 Lastitilat

7.16 Kiinteä sprinklerijärjestelmä

D osa – Vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettuja aluksia ja lastitiloja koskevat vaatimukset

7.17 Yleistä

8 LUKU - HENGENPELASTUSLAITTEET JA –JÄRJESTELYT

8.1 Yleiset huomautukset ja määritelmät

8.2 Viestintä

8.3 Henkilökohtaiset hengenpelastuslaitteet

8.4 Katselmusluettelo, pelastusohjeet ja käsikirjat

8.5 Toimintaohjeet

8.6 Pelastusalusten säilytys

8.7 Pelastusaluksiin ja –veneisiin siirtyminen ja niiden palauttaminen paikoilleen

8.8 Liinanheittolaitteet

8.9 Laitteiden käyttövalmius, huolto ja tarkastukset

8.10 Pelastusalukset ja -veneet

9 LUKU - KONEISTO

A osa – Yleistä

9.1 Yleistä

9.2 Moottori (yleisellä tasolla)

9.3 Kaasuturbiinit

9.4 Pääkuljetuskoneiston ja keskeisen apukoneiston dieselmoottorit

9.5 Voimansiirtolaitteet

9.6 Kuljetus- ja nostolaitteet

B osa - Matkustaja-aluksia koskevat vaatimukset

9.7 Itsenäiset kuljetustavat B-kategorian aluksissa

9.8 B-kategorian alusten keinot palata suojapaikkaan

C osa – Lastialuksia koskevat vaatimukset

9.9 Keskeinen koneisto ja ohjauslaitteet

10 LUKU – APUJÄRJESTELMÄT

A osa – Yleistä

10.1 Yleistä

10.2 Polttoöljyjä, voiteluöljyjä ja muita helposti syttyviä öljyjä koskevat järjestelyt

10.3 Pilssipumppu- ja tyhjennysjärjestelmät

10.4 Painolastijärjestelmät

10.5 Jäähdytysjärjestelmät

10.6 Moottorien ilmanottojärjestelmät

10.7 Ilmanvaihtojärjestelmät

10.8 Pakokaasujärjestelmät

B osa - Matkustaja-aluksia koskevat vaatimukset

10.9 Pilssipumppu- ja tyhjennysjärjestelmät

C osa – Lastialuksia koskevat vaatimukset

10.10 Pilssipumppujärjestelmät

11 LUKU – KAUKOSÄÄTÖ-, HÄLYTYS- JA TURVAJÄRJESTELMÄT

A osa – Yleistä

11.1 Määritelmät

11.2 Yleistä

11.3 Valvonta hätätilanteessa

11.4 Hälytysjärjestelmä

11.5 Turvajärjestelmä

12 LUKU - SÄHKÖASENNUKSET

A osa – Yleistä

12.1 Yleistä

12.2 Päävirtalähde

12.3 Hätävirtalähde

12.4 Hätägeneraattorikoneiston käynnistys

12.5 Ohjaus ja vakauttaminen

12.6 Varotoimet törmäysten, tulipalojen ja muiden sähkölaitteista johtuvien vaarojen ehkäisemiseksi

B osa - Matkustaja-aluksia koskevat vaatimukset

12.7 Yleistä

C osa - Lastialuksia koskevat vaatimukset

12.8 Yleistä

13 LUKU – NAVIGOINTILAITTEET

13.1 Navigointi (yleisellä tasolla)

13.2 Kompassit

13.3 Nopeuden ja etäisyyden mittaaminen

13.4 Kaikuluotaimet

13.5 Tutkalaitteet

13.6 Elektroniset paikanmääritysjärjestelmät

13.7 Kääntymisnopeuden näyttölaite ja peräsimen kulman osoittava laite

13.8 Muut navigoinnin apuvälineet

13.9 Valonheitin

13.10 Pimeänäkölaitteet

13.11 Ohjauslaitteet ja käyttövoiman ilmaisimet

13.12 Ohjauksen automaattiset apuvälineet (automaattiluotsi)

13.13 Suoritusarvovaatimukset

14 LUKU – RADIOVIESTINTÄ

14.1 Soveltamisala

14.2 Termit ja niiden määritelmät

14.3 Vapautukset

14.4 GMDSS-tunniste

14.5 Toimintaa koskevat vaatimukset

14.6 Radiolaitteet

14.7 Radiolaitteet: yleistä

14.8 Radiolaitteet: merialue A1

14.9 Radiolaitteet: merialueet A1 ja A2

14.10 Radiolaitteet: merialueet A1, A2 ja A3

14.11 Radiolaitteet: merialueet A1, A2, A3 ja A4

14.12 Vahdinpito

14.13 Energialähteet

14.14 Suoritusarvovaatimukset

14.15 Kunnossapitovaatimukset

14.16 Radioviestinnästä vastaava henkilöstö

14.17 Radioviestintää koskevien tietojen tallentaminen

14.18 Sijaintia koskevien tietojen ajantasaistaminen

15 LUKU – OHJAAMON RAKENNE

15.1 Määritelmät

15.2 Yleistä

15.3 Näkyvyys ohjaamosta

15.4 Ohjaamo

15.5 Kojeet ja karttapöytä

15.6 Valaistus

15.7 Ikkunat

15.8 Viestintälaitteet

15.9 Lämpötila ja ilmanvaihto

15.10 Värit

15.11 Turvatoimet

16 LUKU – VAKAUTTAMISJÄRJESTELMÄT

16.1 Määritelmät

16.2 Yleiset vaatimukset

16.3 Kulkukorkeuden ja kulkuasennon valvontajärjestelmät

16.4 Havaintoesitykset

17 LUKU – ALUKSEN KÄSITTELY, OHJATTAVUUS JA SUORITUSKYKY

17.1 Yleistä

17.2 Osoitus vaatimustenmukaisuudesta

17.3 Paino ja massakeskiö

17.4 Vikojen vaikutukset

17.5 Hallittavuus ja ohjattavuus

17.6 Kulkupinnan ja toimintatavan muutos

17.7 Pinnan epätasaisuus

17.8 Kiihdyttäminen ja hidastaminen

17.9 Nopeudet

17.10 Veden vähimmäissyvyys

17.11 Runkorakenteen etäisyys vedenpinnasta

17.12 Yöliikenne

18 LUKU – TOIMINTAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

A osa – Yleistä

18.1 Aluksen käytön valvonta

18.2 Alusta koskevat asiakirjat

18.3 Koulutus ja pätevyys

18.4 Pelastusaluksen miehitys ja valvonta

18.5 Pelastusohjeet ja -harjoitukset

B osa - Matkustaja-aluksia koskevat vaatimukset

18.6 Tyyppikoulutus

18.7 Pelastusohjeet ja -harjoitukset

C osa - Lastialuksia koskevat vaatimukset

18.8 Tyyppikoulutus

19 LUKU – TARKASTUSTA JA HUOLTOA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Liite 1 Suurnopeusaluksen turvallisuuskirjan ja varusteluettelon malli

Liite 2 Suurnopeusaluksen liikennöintiluvan malli

Liite 3 Todennäköisyyden käsitteen käyttö

Liite 4 Menettelytavat vikojen ja niiden vaikutusten analysoimiseksi

Liite 5 Jäänmuodostus kaikissa alustyypeissä

Liite 6 Kantosiipialuksen vakavuus

Liite 7 Monirunkoisen aluksen vakavuus

Liite 8 Yksirunkoisen aluksen vakavuus

Liite 9 Toimintaa ja turvallisuutta koskevat määritelmät, vaatimukset ja vaatimustenmukaisuuskriteerit

Liite 10 Kriteerit matkustajien ja laivaväen istuinten testaamiseksi ja arvioimiseksi

Liite 11 Avoimet kaksipuoliset pelastuslautat

INTERNATIONAL CODE OF SAFETY FOR HIGH-SPEED CRAFT, 2000

CONTENTS

Preamble

CHAPTER 1 - GENERAL COMMENT AND REQUIREMENTS

1.1 General comments

1.2 General requirements

1.3 Application

1.4 Definitions

1.5 Surveys

1.6 Approvals

1.7 Maintenance of conditions after survey

1.8 High-Speed Craft Safety Certificate

1.9 Permit to Operate High-Speed Craft

1.10 Control

1.11 Equivalents

1.12 Information to be made available

1.13 Further developments

1.14 Circulation of safety information

1.15 Review of the Code

CHAPTER 2 - BUOYANCY, STABILITY AND SUBDIVISION

Part A – General

2.1 General

2.2 Intact buoyancy and watertight and weathertight integrity

2.3 Intact stability in the displacement mode

2.4 Intact stability in the non-displacement mode

2.5 Intact stability in the transitional mode

2.6 Buoyancy and stability in the displacement mode following damage

2.7 Inclining and stability information

2.8 Loading and stability assessment

2.9 Marking and recording of the design waterline

Part B - Requirements for passenger craft

2.10 General

2.11 Intact stability in the displacement mode

2.12 Intact stability in the non-displacement mode

2.13 Buoyancy and stability in the displacement mode following damage

2.14 Inclining and stability information.

Part C - Requirements for cargo craft

2.15 Buoyancy and stability in the displacement mode following damage

2.16 Inclining

CHAPTER 3 – STRUCTURES

3.1 General

3.2 Materials

3.3 Structural strength

3.4 Cyclic loads

3.5 Design criteria

3.6 Trials

CHAPTER 4 - ACCOMMODATION AND ESCAPE MEASURES

4.1 General

4.2 Public address and information system

4.3 Design acceleration levels

4.4 Accommodation design

4.5 Seating construction

4.6 Safety belts

4.7 Exits and means of escape

4.8 Evacuation time

4.9 Baggage, stores, shops and cargo compartments

4.10 Noise levels

4.11 Protection of the crew and passengers

CHAPTER 5 - DIRECTIONAL CONTROL SYSTEMS

5.1 General

5.2 Reliability

5.3 Demonstrations

5.4 Control position

CHAPTER 6 - ANCHORING, TOWING AND BERTHING

6.1 General

6.2 Anchoring

6.3 Towing

6.4 Berthing.

CHAPTER 7 - FIRE SAFETY

Part A - General

7.1 General requirements

7.2 Definitions

7.3 Classification of space use

7.4 Structural fire protection

7.5 Fuel and other flammable fluid tanks and systems

7.6 Ventilation

7.7 Fire detection and extinguishing systems

7.8 Protection of special-category spaces and ro-ro spaces

7.9 Miscellaneous

7.10 Firefighter"s outfits

Part B - Requirements for passenger craft

7.11 Arrangement

7.12 Ventilation

7.13 Fixed sprinkler system

Part C - Requirements for cargo craft

7.14 Control station

7.15 Cargo spaces

7.16 Fixed sprinkler system

Part D - Requirements for craft and cargo spaces intended for

the carriage of dangerous goods

7.17 General

CHAPTER 8 - LIFE-SAVING APPLIANCES AND ARRANGEMENTS

8.1 General and definitions

8.2 Communications

8.3 Personal life-saving appliances

8.4 Muster list, emergency instructions and manuals

8.5 Operating instructions

8.6 Survival craft stowage

8.7 Survival craft and rescue boat embarkation and recovery arrangements

8.8 Line-throwing appliance

8.9 Operational readiness, maintenance and inspections

8.10 Survival craft and rescue boats.

CHAPTER 9 – MACHINERY

Part A – General

9.1 General

9.2 Engine (general)

9.3 Gas turbines

9.4 Diesel engines for main propulsion and essential auxiliaries

9.5 Transmissions

9.6 Propulsion and lift devices

Part B - Requirements for passenger craft

9.7 Independent means of propulsion for category B craft

9.8 Means to return to a port of refuge for category B craft

Part C - Requirements for cargo craft

9.9 Essential machinery and control

CHAPTER 10 - AUXILIARY SYSTEMS

Part A – General

10.1 General

10.2 Arrangement of oil fuel, lubricating oil and other flammable oil

10.3 Bilge pumping and drainage systems

10.4 Ballast systems

10.5 Cooling systems

10.6 Engine air intake systems

10.7 Ventilation systems

10.8 Exhaust systems

Part B - Requirements for passenger craft

10.9 Bilge pumping and drainage systems

Part C - Requirements for cargo craft

10.10 Bilge pumping systems

CHAPTER 11 - REMOTE CONTROL, ALARM AND SAFETY SYSTEMS

Part A – General

11.1 Definitions

11.2 General

11.3 Emergency controls

11.4 Alarm system

11.5 Safety system.

CHAPTER 12 - ELECTRICAL INSTALLATIONS

Part A – General

12.1 General

12.2 Main source of electrical power

12.3 Emergency source of electrical power

12.4 Starting arrangements for emergency generating sets

12.5 Steering and stabilization

12.6 Precautions against shock, fire and other hazards of electrical origin

Part B - Requirements for passenger craft

12.7 General

Part C - Requirements for cargo craft

12.8 General

CHAPTER 13 - NAVIGATIONAL EQUIPMENT

13.1 Navigation (general)

13.2 Compasses

13.3 Speed and distance measurement

13.4 Echo-sounding device

13.5 Radar installations

13.6 Electronic positioning systems

13.7 Rate-of-turn indicator and rudder angle indicator

13.8 Other navigational aids

13.9 Searchlight

13.10 Night vision equipment

13.11 Steering arrangement and propulsion indicators

13.12 Automatic steering aid (automatic pilot equipment)

13.13 Performance standards

CHAPTER 14 – RADIOCOMMUNICATIONS

14.1 Application

14.2 Terms and definitions

14.3 Exemptions

14.4 Global Maritime Distress and Safety Identities

14.5 Functional requirements

14.6 Radio installations

14.7 Radio equipment: general

14.8 Radio equipment: sea area A1

14.9 Radio equipment: sea areas A1 and A2

14.10 Radio equipment: sea areas A1, A2 and A3

14.11 Radio equipment: sea areas A1, A2, A3 and A4.

14.12 Watches

14.13 Sources of energy

14.14 Performance standards

14.15 Maintenance requirements

14.16 Radio personnel

14.17 Radio records

14.18 Position-updating

CHAPTER 15 - OPERATING COMPARTMENT LAYOUT

15.1 Definitions

15.2 General

15.3 Field of vision from the operating compartment

15.4 Operating compartment

15.5 Instruments and chart table

15.6 Lighting

15.7 Windows

15.8 Communication facilities

15.9 Temperature and ventilation

15.10 Colours

15.11 Safety measures

CHAPTER 16 - STABILIZATION SYSTEMS

16.1 Definitions

16.2 General requirements

16.3 Lateral and height control systems

16.4 Demonstrations

CHAPTER 17 - HANDLING, CONTROLLABILITY AND PERFORMANCE

17.1 General

17.2 Proof of compliance

17.3 Weight and centre of gravity

17.4 Effect of failures

17.5 Controllability and manoeuvrability

17.6 Change of operating surface and mode

17.7 Surface irregularities

17.8 Acceleration and deceleration

17.9 Speeds

17.10 Minimum depth of water

17.11 Hard structure clearance

17.12 Night operation.

CHAPTER 18 - OPERATIONAL REQUIREMENTS

Part A – General

18.1 Craft operational control

18.2 Craft documentation

18.3 Training and qualifications

18.4 Manning of survival craft and supervision

18.5 Emergency instructions and drills

Part B - Requirements for passenger craft

18.6 Type rating training

18.7 Emergency instructions and drills

Part C - Requirements for cargo craft

18.8 Type rating training

CHAPTER 19 - INSPECTION AND MAINTENANCE REQUIREMENTS

Annex 1 Form of High-Speed Craft Safety Certificate and Record of Equipment

Annex 2 Form of Permit to Operate High-Speed Craft

Annex 3 Use of probability concept

Annex 4 Procedures for failure mode and effects analysis

Annex 5 Ice accretion applicable to all types of craft

Annex 6 Stability of hydrofoil craft

Annex 7 Stability of multihull craft

Annex 8 Stability of monohull craft

Annex 9 Definitions, requirements and compliance criteria related to operational

and safety performance

Annex 10 Criteria for testing and evaluation of revenue and crew seats

Annex 11 Open reversible liferafts.

1 LUKU

YLEISET HUOMAUTUKSET JA VAATIMUKSET

1.1 Yleiset huomautukset

Tätä säännöstöä sovelletaan kokonaisuutena, johon sisältyy laaja-alaisia vaatimuksia. Siihen sisältyvät vaatimukset koskevat kansainvälisillä matkoilla käytettävien suurnopeusalusten suunnittelua ja rakentamista, niiden pakollisia varusteita sekä niiden käyttöä ja kunnossapitoa. Säännöstön perustavoitteena on turvallisuus, joka tasoltaan vastaa perinteisten alusten turvallisuutta, josta määrätään ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (SOLAS-yleissopimuksessa), sellaisena kuin se on muutettuna, ja lastiviivoista vuonna 1966 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (lastiviivayleissopimuksessa) ja jonka saavuttamiseksi sovelletaan alusten rakennetta ja varusteita koskevia standardeja ja valvotaan toimintaa tarkoin.*

*Vrt. MSC:n kiertokirje 652 vuoden 1996 lastiviivayleissopimuksen soveltamisesta suurnopeusaluksiin.

1.2 Yleiset vaatimukset

Tämän säännöstön määräysten soveltamisen on täytettävä yleiset vaatimukset, joiden mukaan:

.1 säännöstöä on sovellettava kaikilta osin;

.2 alusta käyttävän yhtiön johdon on valvottava tarkoin aluksen käyttöä ja kunnossapitoa laadunvalvontajärjestelmän avulla**;

**Vrt. kansainvälinen turvallisuusjohtamissäännöstö (ISM Code), jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.741(18) ja jota voidaan muuttaa.

.3 johdon on varmistettava, että aiotulle reitille palkataan käytetään ainoastaan henkilöitä, jotka ovat päteviä kuljettamaan kyseistä alustyyppiä;

.4 suurnopeusalusliikenteessä kuljettavia matkoja ja vaikeimpia aiottuja liikennöintiolosuhteita on rajoitettava asettamalla toimintaa koskevia rajoituksia;

.5 alusten on aina oltava kohtuullisen lähellä suojapaikkaa ottaen asianmukaisella tavalla huomioon 1.3.4 kohdan määräykset;

.6 aluksen liikennöintialueella on oltava käytettävissä riittävät viestintämahdollisuudet, sääennusteet ja huoltomahdollisuudet;

.7 suunnitellulla liikennöintialueella on oltava sopivia pelastuspalveluja helposti saatavilla;

.8 koneistotilojen ja erityistilojen kaltaiset alueet, joilla palovaara on suuri, on suojattava palonkestävillä materiaaleilla ja palonsammutusjärjestelmillä, jotta palo saadaan mahdollisimman hyvin hallintaan ja nopeasti sammutetuksi;

.9 käytössä on oltava tehokkaat keinot kaikkien henkilöiden evakuoimiseksi nopeasti ja turvallisesti pelastusaluksiin;

.10 kaikille matkustajille ja laivaväelle on oltava istumapaikat; ja

.11 matkustajille ei saa olla suljettuja makuupaikkoja.

1.3 Soveltamisala

1.3.1 Tätä säännöstöä sovelletaan 1.3.4 kohdassa tarkoitettuihin suurnopeusaluksiin, joita käytetään kansainvälisillä matkoilla ja joiden kölit on laskettu tai jotka ovat vastaavassa rakennusvaiheessa 1 heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen.

1.3.2 Tässä säännöstössä vastaava rakennusvaihe tarkoittaa vaihetta, jossa

.1 määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen alkaa; ja

.2 aluksen kokoaminen on aloitettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai kolme prosenttia kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä, ylärakenteet ja kansirakennukset mukaan luettuina, pienemmän luvun mukaisesti.

1.3.3 Tässä säännöstössä:

.1 rakennetut alukset tarkoittavat aluksia, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat vastaavassa rakennusvaiheessa; ja

.2 rakennusajankohdasta riippumatta lastialusta, joka on muunnettu matkustaja-alukseksi, kohdellaan matkustaja-aluksena, jonka rakennusajankohtana pidetään muunnostöiden alkamispäivää.

1.3.4 Tätä säännöstöä sovelletaan:

.1 matkustaja-aluksiin, joiden matka suojapaikasta etenee käyttönopeudella enintään neljä tuntia; ja

.2 bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 oleviin lastialuksiin, joiden matka suojapaikasta etenee käyttönopeudella enintään kahdeksan tuntia täydessä lastissa.

1.3.5 Jollei nimenomaisesti muuta määrätä, tätä säännöstöä ei sovelleta:

.1 sota-aluksiin ja joukkojenkuljetusaluksiin;

.2 aluksiin, joissa ei ole mekaanista kuljetuskoneistoa;

.3 puusta tehtyihin, rakenteeltaan alkeellisiin aluksiin;

.4 huvialuksiin, joita ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin; ja

.5 kalastusaluksiin.

1.3.6 Tätä säännöstöä ei sovelleta aluksiin, jotka purjehtivat yksinomaan Pohjois-Amerikan Isoilla järvillä ja Saint Lawrence -joella vesialueilla, joiden rajana idässä on suora viiva Cap des Rosiersista West Pointiin Anticosti-saarella ja Anticosti-saaren pohjoispuolella 63. pituuspiiri.

1.3.7 Hallinnon tehtävänä on vahvistaa tämän säännöstön soveltamisala, jolle on saatava niiden valtioiden hallitusten hyväksyntä, joiden alueelle alusten liikennöinti suuntautuu.

1.4 Määritelmät

Jollei nimenomaisesti muuta määrätä, tässä säännöstössä käytetyillä termeillä viitataan seuraavissa kohdissa esitettyihin käsitteisiin. Lisäksi määritelmiä esitetään useiden lukujen yleisissä osissa.

1.4.1 "Hallinto" tarkoittaa sen valtion hallitusta, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia.

1.4.2 "Ilmatyynyalus" on alus, jonka koko painoa tai sen huomattavaa osaa kannattaa jatkuvatoiminen ilmatyyny sen mukaan, millainen tehokkuus sillä on toiminta-alueella pinnan läheisyydessä, riippumatta siitä, onko alus paikallaan vai liikkeessä.

1.4.3 "Vuosipäivä" tarkoittaa kunkin vuoden päivää ja kuukautta, joka vastaa kyseessä olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivää.

1.4.4 "Kokoontumisasema" on alue, jolle matkustajat voidaan koota hätätilanteessa ja jossa heille voidaan antaa ohjeita ja valmistaa heitä aluksen jättämiseen, jos se on tarpeen. Matkustajatilat voivat toimia kokoontumisasemina, jos siellä voidaan antaa ohjeita kaikille matkustajille ja valmistaa heitä aluksen jättämiseen.

1.4.5 "Apukoneistotilat" ovat tiloja, joissa on polttomoottoreita, joiden kokonaisteho on enintään 110 kW, generaattoreita, sprinkleri-, hajasuihku- tai palopumppuja, pilssipumppuja ym., öljyntäyttöasemia, kytkintauluja, joiden kokonaiskapasiteetti on yli 800 kW, vastaavanlaisia tiloja sekä mainittuihin tiloihin johtavia kuiluja.

1.4.6 "Apukoneistotilat, joiden palovaara on vähäinen tai olematon", ovat tiloja, joissa on esimerkiksi jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin käytettäviä koneistoja, kytkintauluja, joiden kokonaiskapasiteetti on enintään 800 kW, vastaavanlaisia tiloja sekä mainittuihin tiloihin johtavia kuiluja.

1.4.7 "Kotisatama" on reitin liikennöintiä koskevassa käsikirjassa määritelty satama, jossa on:

.1 asianmukaiset mahdollisuudet harjoittaa keskeytyksetöntä radioviestintää alusten kanssa riippumatta siitä, onko alus satamassa vai merellä;

.2 välineet kutakin aluetta koskevan luotettavan sääennusteen saamiseksi ja san välittämiseksi kaikille liikennöiville aluksille;

.3 A-kategorian alusten osalta mahdollisuus saada käyttöön asianmukaiset pelastuslaitteet; ja

.4 mahdollisuus saada aluksen huoltopalveluja, joissa käytetään tarkoituksenmukaisia välineitä.

1.4.8 "Kotisatamavaltio" tarkoittaa valtiota, jossa kotisatama sijaitsee.

1.4.9 "Leveys (B)" tarkoittaa aluksen jäykän rungon muovaillun vesitiiviin ulkopinnan leveimmän osan leveyttä, lisäosia lukuun ottamatta, suunnitteluvesiviivan kohdalla tai sen alapuolella, kun alus on uppoumatilassa ja kun nostolaitteita eikä kuljetuskoneistoa ei käytetä.

1.4.10 "Lastialus" tarkoittaa muuna kuin matkustaja-aluksena käytettävää suurnopeusalusta, joka aluksen yhden osaston kärsimästä vauriosta huolimatta pystyy ylläpitämään muiden osastojen tärkeimpiä toimintoja ja turvajärjestelmiä.

1.4.11 "Lastitilat" tarkoittaa kaikkia tiloja lukuun ottamatta erityistiloja ja lastin säilytykseen tarkoitettuja ro-ro-tiloja sekä näihin tiloihin johtavia kuiluja. Säännöstön 7 luvun D osassa lastitilat käsittävät ro-ro-tilat, erityistilat ja avoimet kansitilat.

1.4.12 "A-kategorian alus" on suurnopeusmatkustaja-alus, joka:

.1 liikennöi reitillä, jolla on osoitettu lippuvaltion ja satamavaltioiden hyväksymällä tavalla, että evakuointitilanteessa missä tahansa reitin kohdassa kaikki matkustajat ja koko laivaväki voidaan erittäin todennäköisesti pelastaa turvallisesti sellaisessa ajassa, että:

- pelastusaluksessa olevien henkilöiden altistuminen hypotermialle voidaan estää vaikeimmissakin aiotuissa liikennöintiolosuhteissa,

- reitin ympäristöolosuhteet ja maantieteelliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon, tai

- neljän tunnin kuluessa; ja

.2 kuljettaa enintään 450 matkustajaa.

1.4.13 "B-kategorian alus" on A-kategoriaan kuulumaton suurnopeusmatkustaja-alus, jonka koneisto ja turvajärjestelmät on suunniteltu siten, että aluksen yhden osaston keskeisen koneiston ja turvajärjestelmien joutuessa epäkuntoon alus pystyy edelleen navigoimaan turvallisesti. Tässä yhteydessä ei viitata 2 luvussa tarkoitettuihin vaurioskenaarioihin.

1.4.14 "Yhtiö" tarkoittaa yleissopimuksen IX luvussa määriteltyä yhtiötä.

1.4.15 "Jatkuvasti miehitetty valvomo" on valvomo, jossa on jatkuvasti läsnä vastuullinen laivaväen jäsen aluksen liikennöidessä normaalisti.

1.4.16 "Valvomot" ovat tiloja, joissa sijaitsevat aluksen radio- tai navigointilaitteet tai hätävirtalähde ja hätäkytkintaulu tai joihin paloilmoitus- tai palontorjuntalaitteisto on keskitetty taikka joissa sijaitsevat aluksen turvallisen liikennöinnin kannalta keskeiset toiminnot kuten kuljetuskoneiston valvonta, kuulutusjärjestelmät, vakauttamisjärjestelmät ym.

1.4.17 "Yleissopimus" tarkoittaa ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna.

1.4.18 "Laivaväen asuntotilat" ovat laivaväen käyttöön tarkoitettuja tiloja, joihin kuuluvat muun muassa hytit, sairastilat, toimistot, saniteettitilat, oleskelutilat ja muut vastaavat tilat.

1.4.19 "Kriittiset suunnitteluolosuhteet" tarkoittavat suunnittelua varten valittuja rajoittavia ehtoja, jotka aluksen on täytettävä uppoumatilassa. Näiden olosuhteiden on oltava riittävässä määrin ankarampia kuin vaikeimpien aiottujen liikennöintiolosuhteiden, jotta voidaan taata riittävä turvallisuuden taso onnettomuuden sattuessa.

1.4.20 "Perustaso" tarkoittaa vesitiivistä kantta tai vastaavaa ei-vesitiivistä kansirakennetta, jonka päällä on säätiiviyden säilyttämiseksi riittävän luja säätiivis rakenne ja jonka sulkulaitteet ovat säätiiviit.

1.4.21 "Suunnitteluvesiviiva" tarkoittaa liikennöivän aluksen enimmäispainoa vastaavaa vesiviivaa, kun nostolaitteita eikä kuljetuskoneistoa ei käytetä; tätä koskevia rajoituksia sisältyy 2 ja 3 lukuun.

1.4.22 "Uppoumatila" tarkoittaa tilaa, jossa hydrostaattiset voimat kannattavat paikallaan tai liikkeessä olevan aluksen koko painoa tai sen huomattavaa osaa.

1.4.23 "Failure Mode and Effect Analysis (FMEA)" on tutkimus, jossa liitteen 4 mukaisesti tarkastellaan aluksen järjestelmää ja varusteita sen toteamiseksi, voiko jollakin kohtuullisen todennäköisellä vialla tai toimintahäiriöllä olla vaarallisia tai tuhoisia vaikutuksia.

1.4.24 "Palokoesäännöstö (FTP Code)" tarkoittaa kansainvälistä palokoemenetelmiä koskevaa säännöstöä, joka on määritelty yleissopimuksen II-2 luvussa.

1.4.25 "Siiveke" tarkoittaa kantosiipeen kiinteästi kuuluvaa tai sen ulokkeena pidettävää osa, jota käytetään kantosiiven hydrodynaamisen tai aerodynaamisen nostovoiman tasaamiseen.

1.4.26 "Leimahduspiste" tarkoittaa kansainvälisen merenkulun vaarallisia aineita koskevassa säännöstössä tarkoitetun suljetun astian kokeen avulla määriteltävää leimahduspistettä.

1.4.27 "Kantosiipi" tarkoittaa profiloitua levyä tai kolmiulotteista rakennelmaa, jossa hydrodynaaminen nostovoima syntyy aluksen liikkuessa.

1.4.28 "Kokonaan vedenalainen kantosiipi" tarkoittaa kantosiipeä, joka on kokonaan veden alla kantosiipitilassa.

1.4.29 "Laivakeittiöt" ovat suljettuja tiloja, joissa on mahdollista laittaa ruokaa avoimilla lämmityspinnoilla tai joissa on yli 5 kW:n teholla toimivia keitto- tai kuumennuslaitteita.

1.4.30 "Suurnopeusalus" on alus, jonka enimmäisnopeus metreinä sekunnissa (m/s) on vähintään

3.7 ▿ 0.1667jossa:

▿ =3D suunnitteluvesiviivaa vastaavan uppouman tilavuus (m3)

lukuun ottamatta aluksia, joiden runkoa maavaikutuksen synnyttämät aerodynaamiset voimat pitävät selvästi vedenpinnan yläpuolella muussa kuin uppoumatilassa.

1.4.31 "Kantosiipialus" on alus, jonka runkoa kantosiivissä syntyvät hydrodynaamiset voimat pitävät selvästi vedenpinnan yläpuolella muussa kuin uppoumatilassa.

1.4.32 "Pituus (L)" tarkoittaa aluksen jäykän rungon vedenalaisen vesitiiviin ulkopinnan kokonaispituutta, lisäosia lukuun ottamatta, suunnitteluvesiviivan kohdalla tai sen alapuolella uppoumatilassa, kun nostolaitteita eikä kuljetuskoneistoa ei käytetä.

1.4.33 "Kevytpaino" on aluksen tonneissa ilmaistu uppouma ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makean veden varastoa, syöttövesivarastoa ja muonavarastoa sekä ilman matkustajia ja laivaväkeä tavaroineen.

1.4.34 "Hengenpelastuslaitteita koskeva säännöstö (LSA Code)" tarkoittaa yleissopimuksen III luvussa määriteltyä kansainvälistä hengenpelastuslaitteita koskevaa säännöstöä.

1.4.35 "Koneistotilat" ovat tiloja, joissa on polttomoottorikoneita, joiden kokonaisteho on yli 110 kW, generaattoreita, polttoöljynsyöttölaitteita, kuljetuskoneisto ja suurempia sähkölaitteistoja sekä vastaavanlaiset tilat sekä mainittuihin tiloihin johtavat kuilut.

1.4.36 "Liikennöivän aluksen enimmäispaino" tarkoittaa enimmäispainoa, jonka hallinto hyväksyy aiotun liikennöintitavan osalta.

1.4.37 "Enimmäisnopeus" on nopeus, joka saavutetaan käytettäessä suurinta sallittua jatkuvaa käyttövoimaa, joka on määritelty liikennöivän aluksen enimmäispainon perusteella tyynen veden olosuhteissa.

1.4.38 "Muu kuin uppoumatila" tarkoittaa aluksen normaalia tilaa silloin, kun ei-hydrostaattiset voimat kannattavat olennaisesti tai pääosin aluksen painoa.

1.4.39 "Polttoöljynsyöttölaite" on laite, jotka käytetään polttoöljyn käsittelemiseen ja syöttämiseen lämmitettynä tai lämmittämättömänä höyrykattiloihin ja moottoreihin (kaasuturbiinit mukaan luettuina) yli 0,18 N/mm2paineella.

1.4.40 "Avoimet ro-ro-tilat" ovat ro-ro-tiloja:

.1 joihin kaikilla aluksessa olevilla matkustajilla on pääsy; ja

.2 jotka joko:

.2.1 ovat avoimia kummastakin päästä; tai

.2.2 jotka ovat avoimia jommastakummasta päästä ja joiden sivulevytyksessä tai laipioissa taikka yläpuolella on kiinteitä aukkoja, joiden kokonaisala on vähintään 10 % sivujen kokonaisalasta.

1.4.41 "Liikennöintirajoitukset" tarkoittavat aluksen käsittelyä, ohjattavuutta ja suorituskykyä koskevia rajoituksia ja aluksen liikennöintiä rajoittavia menettelytapoja.

1.4.42 "Ohjaamo" tarkoittaa suljettua aluetta, jolla aluksena navigointi ja ohjaaminen hoidetaan.

1.4.43 "Ohjauspaikka" tarkoittaa ohjaamon rajoitettua osaa, jossa on tarvittavat navigointi-, ohjaus- ja viestintävälineet ja josta navigointi-, ohjaus-, viestintä-, komento-, päällikkö- ja tähystystehtävät hoidetaan.

1.4.44 "Käyttönopeus" on 90 % enimmäisnopeudesta.

1.4.45 "Järjestö" tarkoittaa Kansainvälistä merenkulkujärjestöä.

1.4.46 "Matkustaja" tarkoittaa ketä tahansa muuta henkilöä kuin:

.1 aluksen päällikköä ja laivaväen jäseniä ja muita alukselle palkattuja tai otettuja henkilöitä, joiden tehtävät liittyvät aluksen liikennöintiin; ja

.2 alle yksivuotiaita lapsia.

1.4.47 "Matkustaja-alus" on alus, joka kuljettaa yli 12 matkustajaa.

1.4.48 "Suojapaikka" on luonnostaan suojainen tai rakennettu alue, jolle alus voi mennä suojaan, mikäli vallitsevat olosuhteet todennäköisesti uhkaavat sen turvallisuutta.

1.4.49 "Yleiset tilat" ovat matkustajille tarkoitettuja tiloja, joihin kuuluvat muun muassa baarit, kioskit, tupakointitilat, matkustajien istumapaikat, oleskelutilat, ruokailutilat, lepotilat, aulatilat, saniteettitilat ja muut vastaavat tilat ja niihin voi kuulua myös myymälätiloja.

1.4.50 "Kioskit" ovat avoimia tiloja, joista tarjoillaan virvokkeita ja joissa on kokonaisteholtaan enintään 5 kW:n laitteet ruuan kuumentamista varten sekä avoin lämmityspinta, jonka enimmäislämpötila on 150°C.

1.4.51 "Ro-ro -alus" on alus, jossa on yhdet tai useammat ro-ro -tilat.

1.4.52 "Ro-ro -tilat" ovat tiloja, joita ei ole yleensä mitenkään jaettu ja jotka yleensä ulottuvat aluksen koko pituudelle tai sen huomattavalle osalle sekä joihin voidaan yleensä vaakasuoraan lastata ja niistä purkaa sellaisia moottoriajoneuvoja, joiden polttoainesäiliöissä on polttoainetta niiden itsensä liikuttamista varten, ja/tai sellaista tavaraa, joka on pakattuna tai irtolastina rata- tai maantiekuljetusvaunuissa, kulkuneuvoissa mukaan lukien rata- ja maatieliikenteen säiliövaunut, perävaunuissa, konteissa, lavoilla, irrotettavissa tankeissa tai joka on lastattu muihin vastaaviin kuljetusyksiköihin tai astioihin.

1.4.53 "Työskentelytilat" ovat suljettuja tiloja, joita käytetään keittiöinä, joissa on laitteet ruuan kuumentamista varten mutta ei mahdollisuutta ruuanlaittoon avoimilla lämmityspinnoilla, komeroina, myymälätiloina, säilytystiloina ja suljettuina matkatavaratiloina.

1.4.54 "Merkittävä aallonkorkeus" on havaittujen aaltojen korkeimman kolmanneksen keskimääräinen korkeus tiettynä ajanjaksona.

1.4.55 "Erityistilat" ovat suljettuja ro-ro-tiloja, joihin matkustajilla on pääsy. Erityistilat voidaan sijoittaa useammalle kuin yhdelle kannelle, mikäli ajoneuvojen kohdalla vapaatilan kokonaiskorkeus on enintään 10 metriä.

1.4.56 "Pintavaikutusalus" on ilmatyynyalus, jossa jatkuvasti veden alla olevat kovat rakenteet pitävät tyynyn kokonaan tai osittain toiminnassa.

1.4.57 "Välitila" tarkoittaa uppoumatilan ja muun kuin uppoumatilan välistä tilaa.

1.4.58 "Vesitiivis" tarkoittaa rakenteen kykyä estää veden kulku rakenteen läpi joka suuntaan joko vahingoittumattomana tai vaurio-olosuhteissa todennäköisesti syntyvän vesipatsaan vaikutuksesta.

1.4.59 "Sääkansi" on kansi, joka on täysin kattamaton ja avoin ainakin kahdelta sivultaan.

1.4.60 "Säätiivis" tarkoittaa, että vesi ei pääse tunkeutumaan alukseen tuuli- ja aallokko-olosuhteissa, jotka eivät ylitä kriittisiä suunnitteluolosuhteita.

1.4.61 "Vaikeimmat aiotut liikennöintiolosuhteet" tarkoittavat määriteltyjä ympäristöolosuhteita, joissa aluksen aiottu liikennöintitapa vastaa alukselle myönnetyn turvallisuuskirjan ehtoja. Tällöin otetaan huomioon erilaisia muuttujia, kuten vaikeimmat sallittavat tuuliolosuhteet, merkittävä aallonkorkeus (aaltojen pituuden ja suunnan epäsuotuisat yhdistelmät mukaan luettuina), ilman vähimmäislämpötila, turvallisen liikennöinnin edellyttämä näkyvyys ja veden syvyys sekä muut muuttujat, joita hallinto saattaa edellyttää tietyllä alueella liikennöivältä alukselta.

1.5 Tarkastukset

1.5.1 Jokaiselle alukselle on tehtävä jäljempänä määrätyt tarkastukset:

.1 ennakkotarkastus ennen aluksen käyttöönottoa tai ennen turvallisuuskirjan myöntämistä ensimmäisen kerran;

.2 uusintatarkastus hallinnon määrittelemin väliajoin mutta vähintään viiden vuoden välein lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan 1.8.5 tai 1.8.10 kohtaa;

.3 määräaikaistarkastus enintään kolme kuukautta ennen turvallisuuskirjan kutakin vuosipäivää tai enintään kolme kuukautta kunkin vuosipäivän jälkeen; ja

.4 lisätarkastus tarpeen mukaan.

1.5.2 Edellä 1.5.1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset on tehtävä seuraavasti:

.1 ennakkotarkastuksessa on:

.1.1 arvioitava tehtyjä oletuksia ja ehdotettuja rajoituksia, jotka koskevat kuormitusta, ympäristöä, nopeutta ja ohjattavuutta;

.1.2 arvioitava laskelmien, testien ja tutkimusten perusteella saatuja, rakenteen turvallisuutta tukevia tietoja;

.1.3 analysoitava vikoja ja niiden vaikutuksia tämän säännöstön mukaisella tavalla;

.1.4 tutkittava, ovatko aluksen mukana tulevat käsikirjat tasoltaan riittäviä; ja

.1.5 tarkastettava perusteellisesti rakenne, turvalaitteet, radiolaitteet ja muut laitteet, asennukset, järjestelyt ja materiaalit sen varmistamiseksi, että ne täyttävät säännöstön vaatimukset, ovat tyydyttävässä kunnossa ja soveltuvat aluksen aiottuun käyttötarkoitukseen;

.2 uusinta- ja määräaikaistarkastuksissa on tarkastettava perusteellisesti rakenne, aluksen pohjan ulkopuoli ja siihen liittyvät kohdat mukaan luettuina, turvalaitteet, radiolaitteet ja muut laitteet 1.5.2.1 kohdan mukaisesti sen varmistamiseksi, että ne täyttävät säännöstön vaatimukset, ovat tyydyttävässä kunnossa ja soveltuvat aluksen aiottuun käyttötarkoitukseen. Aluksen pohjan tarkastusta tehtäessä aluksen on oltava poissa vedestä sellaisissa olosuhteissa, että vaurioituneiden tai ongelmallisten alueiden yksityiskohtainen tutkiminen on mahdollista; ja

.3 lisätutkimus, joka tapauksesta riippuen kohdistuu alukseen yleensä tai johonkin aluksen osaan, on tehtävä 1.7.3 kohdassa määrätyistä tutkimuksista aiheutuvien korjaustöiden jälkeen tai aina huomattavien korjaus- tai kunnostustöiden jälkeen. Tarkastuksella on varmistettava se, että tarvittavat korjaus- tai kunnostustyöt on tehty tehokkaasti, että korjaus- ja kunnostustöiden materiaalit ja työn laatu ovat kaikilta osin tyydyttäviä ja että alus täyttää säännöstön vaatimukset kaikilta osin.

1.5.3 Edellä 1.5.1.3 kohdassa tarkoitetuista määräaikaistarkastuksista on tehtävä merkintä suurnopeusaluksen turvallisuuskirjaan.

1.5.4 Hallinnon virkamiesten tehtävänä on katsastaa ja tarkastaa alus säännöstön määräysten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Hallinto voi kuitenkin antaa katsastukset ja tarkastukset nimeämiensä tarkastajien ja tunnustamiensa järjestöjen tehtäväksi.

1.5.5 Kun hallinto nimeää tarkastajia tai tunnustaa järjestöjä tekemään tarkastuksia 1.5.4 kohdan mukaisesti, sen on vähintäänkin annettava jollekin nimetyistä tarkastajista tai tunnustetuista järjestöistä valtuudet:

.1 kehottaa tekemään aluksessa korjaustöitä; ja

.2 tekemään katsastuksia ja tarkastuksia, jos jonkin satamavaltion toimivaltaiset viranomaiset sitä pyytävät.

Hallinnon on ilmoitettava järjestölle viranomaisten velvollisuuksien ja ehtojen siirtämisestä nimetyille tarkastajille tai tunnustetuille järjestöille.

1.5.6 Kun nimetty tarkastaja tai tunnustettu järjestö toteaa, että aluksen tai sen varusteiden kunto ei olennaisilta osiltaan vastaa turvallisuuskirjassa esitettyjä yksityiskohtia tai että alus ei kuntonsa vuoksi kykene liikennöimään aiheuttamatta vaaraa alukselle tai matkustajille, tarkastajan tai järjestön on heti varmistettava korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen ja asianmukaisella tavalla ilmoitettava asiasta hallinnolle. Jos korjaavia toimenpiteitä ei toteuteta, turvallisuuskirja on kumottava ja asiasta on ilmoitettava heti hallinnolle; jos alus on toisen hallituksen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, asiasta on ilmoitettava heti kyseisen satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille. Kun hallinnon virkamies, nimetty tarkastaja tai tunnustettu järjestö on ilmoittanut asiasta satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille, kyseisen satamavaltion hallituksen on avustettava virkamiestä, tarkastajaa tai järjestöä tässä kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien täyttämisessä. Tarvittaessa kyseisen satamavaltion hallituksen on varmistettava, että alus jatkaa liikennöintiä vasta sitten, kun se kykenee liikennöimään aiheuttamatta vaaraa alukselle tai matkustajille.

1.5.7 Hallinnon on joka tapauksessa kaikilta osin varmistettava katsastuksen ja tarkastuksen täysimääräisyys ja tehokkuus ja sitouduttava toteuttamaan tämän velvollisuuden varmistamiseksi tarvittavat järjestelyt.

1.6 Hyväksynnät

Aluksen omistajalla on velvollisuus toimittaa riittävät tiedot, joiden perusteella hallinto voi arvioida rakenteen ominaispiirteet kaikilta osin. On erittäin suositeltavaa, että yhtiö ja hallinto ja tarvittaessa satamavaltio tai -valtiot aloittavat neuvottelut mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta hallinto voi arvioida rakenteen kaikilta osin päättääkseen, mitä lisävaatimuksia tai vaihtoehtoisia vaatimuksia alukseen on sovellettava, jotta voidaan saavuttaa riittävä turvallisuuden taso.

1.7 Aluksen pitäminen kunnossa tarkastuksen jälkeen

1.7.1 Alus ja sen varusteet on pidettävä kunnossa tämän säännöstön määräysten mukaisella tavalla sen varmistamiseksi, että alus kykenee kaikilta osin vastedeskin liikennöimään aiheuttamatta vaaraa alukselle tai matkustajille.

1.7.2 Sen jälkeen kun alus on tarkastettu 1.5 kohdan mukaisella tavalla, hallinnolla on oikeus määrätä sanktioita tarkastettuihin rakenteisiin, varusteisiin, asennuksiin, järjestelyihin ja materiaaleihin tehdyistä muutoksista.

1.7.3 Kun alus joutuu onnettomuuteen tai kun siinä havaitaan vika, joka vaikuttaa joko aluksen turvallisuuteen taikka rakenteen, varusteiden, asennusten, järjestelyjen ja materiaalien tehokkuuteen tai täysimääräisyyteen, aluksesta vastaavan henkilön tai aluksen omistajan on ilmoitettava tästä mahdollisimman pian asiasta vastaavalle hallinnolle, nimetylle tarkastajalle tai tunnustetulle järjestölle, jonka tehtävänä on käynnistää tutkimukset sen toteamiseksi, onko 1.5 kohdassa tarkoitettu tarkastus tarpeen. Jos alus on toisen hallituksen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, aluksesta vastaavan henkilön tai aluksen omistajan on myös ilmoitettava asiasta heti satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja nimetyn tarkastajan tai tunnustetun järjestön on vahvistettava, että tällainen ilmoitus on tehty.

1.8 Suurnopeusaluksen turvallisuuskirja

1.8.1 Suurnopeusaluksen turvallisuuskirjaksi kutsuttu asiakirja annetaan sen jälkeen, kun säännöstön vaatimukset täyttävälle alukselle on tehty ennakko- tai uusintatarkastus. Turvallisuuskirjan antaa tai hyväksyy joko hallinto tai jokin hallinnon tunnustama henkilö tai järjestö. Hallinto kantaa joka tapauksessa täyden vastuun turvallisuuskirjasta.

1.8.2 Yleissopimuksen allekirjoittanut sopimushallitus voi hallinnon pyynnöstä määrätä aluksen tarkastettavaksi ja jos se toteaa, että säännöstön vaatimukset täyttyvät, se antaa alukselle turvallisuuskirjan tai myöntää valtuudet turvallisuuskirjan antamiseen ja tarvittaessa hyväksyy alusta koskevan turvallisuuskirjan tai myöntää valtuudet alusta koskevan turvallisuuskirjan hyväksymiseen säännöstön mukaisella tavalla. Jokaisessa turvallisuuskirjassa on oltava maininta siitä, että se on annettu sen valtion hallituksen pyynnöstä, jonka lipun alla aluksella on oikeus purjehtia, ja tällainen turvallisuuskirja on yhtä pätevä ja nauttii samanlaista tunnustusta kuin 1.8.1 kohdan mukaisesti annettu turvallisuuskirja.

1.8.3 Turvallisuuskirjan on noudatettava säännöstön liitteessä 1 esitettyä mallia. Jos turvallisuuskirjaa ei ole laadittu englannin, ranskan tai espanjan kielellä, mukaan on liitettävä tekstin käännös jollakin näistä kielistä.

1.8.4 Suurnopeusaluksen turvallisuuskirja annetaan hallinnon määrittelemäksi ajanjaksoksi, joka ei saa ylittää viittä vuotta.

1.8.5 Edellä 1.8.4 kohdassa määrätyistä vaatimuksista huolimatta silloin, kun uusintatarkastus tehdään enintään kolme kuukautta ennen voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivää, uusi turvallisuuskirja on voimassa uusintatarkastuksen tekopäivästä lähtien enintään viiden vuoden ajan voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivästä.

1.8.6 Kun uusintatarkastus tehdään voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivän jälkeen, uusi turvallisuuskirja on voimassa uusintatarkastuksen tekopäivästä lähtien enintään viiden vuoden ajan voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivästä.

1.8.7 Kun uusintatarkastus tehdään yli kolme kuukautta ennen voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivää, uusi turvallisuuskirja on voimassa uusintatarkastuksen tekopäivästä lähtien enintään viiden vuoden ajan uusintatarkastuksen tekopäivästä.

1.8.8 Jos turvallisuuskirja annetaan alle viiden vuoden ajanjaksoksi, hallinto voi pidentää turvallisuuskirjan voimassaoloaikaa yli voimassaolon päättymispäivän enintään 1.8.4 kohdassa tarkoitetuksi enimmäisajanjaksoksi, mikäli tarkastukset tehdään annettaessa turvallisuuskirja viideksi vuodeksi.

1.8.9 Jos uusintatarkastus on tehty ja uutta turvallisuuskirjaa ei voida antaa tai sijoittaa alukseen ennen voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivää, hallinnon valtuuttama henkilö tai järjestö voi hyväksyä voimassa olevan turvallisuuskirjan, jota pidetään edelleen pätevänä enintään viiden kuukauden ajan voimassaolon päättymispäivästä.

1.8.10 Jos alus ei turvallisuuskirjan voimassaolon päättyessä ole paikassa, jossa se on määrä tarkastaa, hallinto voi jatkaa turvallisuuskirjan voimassaoloaikaa, mutta voimassaolon jatkaminen on mahdollista ainoastaan sen vuoksi, että aluksen on mahdollista siirtyä paikkaan, jossa se on määrä tarkastaa, ja tällöinkin vain tapauksissa, joissa voimassaoloajan jatkaminen on tarkoituksenmukaista ja järkevää. Turvallisuuskirjan voimassaoloaikaa saa jatkaa enintään kuukaudella, ja alus, jonka turvallisuuskirjan voimassaoloaikaa on jatkettu, ei tarkastuspaikkaan saavuttuaan saa lähteä kyseisestä paikasta ilman uutta turvallisuuskirjaa. Kun uusintatarkastus on tehty, uusi turvallisuuskirja on voimassa enintään viiden vuoden ajan ennen voimassaoloajan pidennystä voimassa olleen turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivästä.

1.8.11 Hallinnon määrittelemissä erityistapauksissa uutta turvallisuuskirjaa ei tarvitse päivätä voimassa olevan turvallisuuskirjan voimassaolon päättymispäivän perusteella, kuten 1.8.6 ja 1.8.10 kohdassa määrätään. Tällöin uusi turvallisuuskirja on voimassa enintään viiden vuoden ajan uusintatarkastuksen tekopäivästä.

1.8.12 Jos määräaikaistarkastus tehdään ennen 1.5. kohdassa määriteltyä ajanjaksoa,

.1 turvallisuuskirjaan merkitty vuosipäivä korjataan päivämääräksi, joka on enintään kolme kuukautta tarkastuksen tekopäivän jälkeen;

.2 tämän jälkeen 1.5 kohdassa tarkoitettu määräaikaistarkastus tehdään 1.5 kohdassa määritellyin väliajoin soveltaen uutta vuosipäivää; ja

.3 voimassaolon päättymispäivä voi pysyä ennallaan, jos yksi tai useampia määräaikaistarkastuksia tehdään siten, että 1.5.1.3 kohdassa määrättyjä tarkastusten väliaikoja ei ylitetä.

1.8.13 Edellä 1.8.1 ja 1.8.2 kohdassa tarkoitetun turvallisuuskirjan voimassaolo päättyy seuraavissa tapauksissa:

.1 jos tarvittavia tarkastuksia ei tehdä 1.5.1 kohdassa määriteltyjen ajanjaksojen kuluessa;

.2 jos turvallisuuskirjaan ei ole tehty 1.5.3 kohdassa tarkoitettuja merkintöjä; tai

.3 jos alus siirretään toisen valtion lipun alle. Uusi turvallisuuskirja annetaan vain, jos uuden turvallisuuskirjan antava hallitus toteaa aluksen kaikilta osin täyttävän 1.7.1 ja 1.7.2 kohdan vaatimukset. Jos siirto tapahtuu yleissopimuksen allekirjoittaneiden sopimushallitusten välillä ja jos pyyntö esitetään kolmen kuukauden kuluessa siirron tekemisestä, sen valtion hallituksen, jonka lipun alla aluksella oli aiemmin oikeus purjehtia, on mahdollisimman pian toimitettava hallinnolle jäljennös aluksessa ennen siirtoa olleesta turvallisuuskirjasta sekä jäljennökset mahdollisista tarkastuskertomuksista.

1.8.14 Säännöstön mukaisia etuoikeuksia ei voi vaatia alukselle, jolla ei ole pätevää turvallisuuskirjaa.

1.9 Suurnopeusaluksen liikennöintilupa

1.9.1 Alusta ei saa käyttää kaupallisessa liikenteessä, ellei sille ole suurnopeusaluksen turvallisuuskirjan lisäksi annettu voimassa olevaa suurnopeusaluksen liikennöintilupaa. Kauttakulkumatkoja ilman matkustajia ja lastia voidaan tehdä ilman suurnopeusaluksen liikennöintilupaa.

1.9.2 Hallinto antaa suurnopeusaluksen liikennöintiluvan osoituksena 1.2.2–1.2.7 kohdan vaatimusten täyttymisestä; luvassa määritellään aluksen liikennöinnin ehdot ja se laaditaan tämän säännöstön 18 luvussa tarkoitettuun reitin liikennöintiä koskevaan käsikirjaan sisältyvien tietojen perusteella.

1.9.3 Ennen liikennöintiluvan antamista hallinnon on kuultava jokaista satamavaltiota saadakseen yksityiskohtaiset tiedot aluksen liikennöintiin liittyvistä ehdoista kussakin valtiossa. Hallinnon on esitettävä asetetut ehdot liikennöintiluvassa ja sisällytettävä ne reitin liikennöintiä koskevaan käsikirjaan.

1.9.4 Satamavaltiolla on oikeus tarkastaa alus ja sen asiakirjat vahvistaakseen, että alus noudattaa liikennöintiluvassa todettuja seikkoja ja määriteltyjä ehtoja. Jos tarkastuksessa todetaan puutteita, liikennöintiluvan voimassaolo päättyy, kunnes puutteet on korjattu tai muulla tavalla selvitetty.

1.9.5 Säännöstön 1.8 kohdan määräyksiä sovelletaan suurnopeusaluksen liikennöintiluvan antamiseen ja voimassaoloaikaan.

1.9.6 Suurnopeusaluksen liikennöintiluvan on noudatettava säännöstön liitteessä 2 esitettyä mallia. Jos turvallisuuskirjaa ei ole laadittu englannin, ranskan tai espanjan kielellä, mukaan on liitettävä tekstin käännös jollakin näistä kielistä.

1.10 Valvonta

1.10.1 Yleissopimuksen I luvun 19 säännön määräyksiä sovelletaan suurnopeusaluksen liikennöintilupaan 1.8 kohdan mukaisesti annetun turvallisuuskirjan lisäksi.

1.11 Vastaavuudet

1.11.1 Tapauksissa, joissa alukseen on tämän säännöstön nojalla asennettava tai sijoitettava tietty tai tietyntyyppinen varuste, materiaali, laite tai koje tai toteutettava erityisiä järjestelyjä, hallinto voi sallia jonkin toisen tai toisentyyppisen varusteen, materiaalin, laitteen tai kojeen asentamisen tai sijoittamisen alukseen tai toisenlaisen järjestelyn toteuttamisen, jos se asian tutkimisen tai muun toimenpiteen perusteella katsoo, että kyseinen varuste, materiaali, laite tai koje taikka järjestely on vähintään yhtä tehokas kuin tässä säännöstössä edellytetty.

1.11.2 Tapauksissa, joissa tämän säännöstön vaatimusten noudattaminen olisi alukselle ominaisen rakenteen vuoksi epäkäytännöllistä, hallinto voi korvata nämä vaatimukset vaihtoehtoisilla vaatimuksilla, mikäli niillä saavutetaan vastaava turvallisuuden taso. Hallinnon, joka sallii korvaavien vaatimusten soveltamisen, on ilmoitettava järjestölle vastaavuuksia koskevat yksityiskohdat ja niiden perustelut, jotka järjestö välittää edelleen tiedoksi jäsenhallituksille.

1.12 Pakolliset tiedot

1.12.1 Hallinnon on varmistettava, että alusta käyttävän yhtiön johto on varustanut aluksen riittävät tiedot ja ohjeet sisältävillä käsikirjoilla, jotta alusta voidaan käyttää turvallisesti ja jotta se voidaan pitää kunnossa. Näitä käsikirjoja ovat reitin liikennöintiä koskeva käsikirja, aluksen käyttöä koskeva käsikirja, huoltokäsikirja ja huoltoaikataulu. Nämä tiedot on päivitettävä tarpeen mukaan.

1.12.2 Käsikirjoihin on sisällytettävä vähintään 18 luvussa määritellyt tiedot, ja ne on esitettävä kielellä, jota laivaväki ymmärtää. Mikäli tämä kieli ei ole englanti, vähintään reitin liikennöintiä koskevasta käsikirjasta ja aluksen käyttöä koskevasta käsikirjasta on teetettävä englanninkieliset käännökset.

1.13 Alan tuleva kehitys

1.13.1 On yleisesti tiedossa, että suurnopeusalusten suunnittelun alalla tehdään jatkuvasti tutkimus- ja kehitystyötä ja että markkinoille voi tulla uusia alustyyppejä, joiden geometriset ominaisuudet eroavat tämän säännöstön laadinnassa tarkasteltujen alustyyppien ominaisuuksista. On tärkeää, että tämä säännöstö ei rajoita edistystä ja uusien rakenteiden kehittelyä.

1.13.2 On mahdollista, että tuotetaan uusi malli, joka ei voi noudattaa tämän säännöstön määräyksiä. Tällöin hallinnon on päätettävä, miltä osin säännöstön määräyksiä voidaan soveltaa kyseiseen malliin, ja tarvittaessa kehitettävä lisävaatimuksia tai vaihtoehtoisia vaatimuksia, jotta aluksessa voidaan saavuttaa vastaava turvallisuuden taso.

1.13.3 Hallinnon on otettava edellä mainitut seikat huomioon arvioidessaan vastaavuuksien myöntämistä säännöstön mukaisesti.

1.14 Turvallisuustietojen levittäminen

1.14.1 Mikäli hallinnolla on syytä tutkia onnettomuutta, jossa yhtenä osapuolena on ollut tämän säännöstön soveltamisalaan kuuluva alus, hallinnon on toimitettava jäljennös virallisesta kertomuksesta järjestölle, joka kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota kertomukseen ja hankkimaan itselleen jäljennöksen siitä.

1.14.2 Mikäli liikennöinnin aikana ilmenee rakenteen turvallisuuteen vaikuttavia rakenteellisia tai varusteisiin liittyviä vikoja, aluksen omistajien on ilmoitettava niistä hallinnolle.

1.15 Säännöstön tarkistaminen

1.15.1 Järjestön toivotaan tarkistavan säännöstön enintään neljän vuoden välein, jotta suunnittelun ja teknologian uusi kehitys voidaan ottaa huomioon voimassa olevien vaatimusten tarkistamisen yhteydessä.

1.15.2 Mikäli jokin hallinto on todennut suunnittelun tai teknologian uuden kehityksen hyväksyttäväksi, se voi toimittaa yksityiskohtaiset tiedot kyseisestä kehityksestä järjestölle, jotta niiden sisällyttämistä säännöstöön voidaan harkita määräaikaistarkistusten yhteydessä.

18 LUKU

TOIMINTAA KOSKEVAT VAATIMUKSET

A OSA – YLEISTÄ

18.1 Aluksen käytön valvonta

18.1.1 Aluksessa on oltava suurnopeusaluksen turvallisuuskirja, suurnopeusaluksen liikennöintilupa tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset, jäljennökset reitin liikennöintiä koskevasta käsikirjasta ja aluksen käyttöä koskevasta käsikirjasta sekä jäljennös hallinnon mahdollisesti edellyttämistä huoltokäsikirjan osista.

18.1.2 Alusta ei saa tarkoituksellisesti käyttää olosuhteissa, jotka ylittävät suurnopeusaluksen liikennöintiluvassa, suurnopeusaluksen turvallisuuskirjassa tai niissä mainituissa asiakirjoissa määritellyt vaikeimmat aiotut liikennöintiolosuhteet ja rajoitukset.

18.1.3 Hallinto antaa suurnopeusaluksen liikennöintiluvan, jos se katsoo, että liikenteenharjoittaja on toteuttanut riittävät yleistä turvallisuutta koskevat järjestelyt, jäljempänä luetellut seikat mukaan luettuina, ja peruuttaa liikennöintiluvan, jos näitä määräyksiä ei ole noudatettu sen edellyttämällä tavalla:

.1 aluksen soveltuvuus aiottuun liikennöintitapaan, ottaen huomioon reitin liikennöintiä koskevaan käsikirjaan sisältyvät turvallisuusrajoitukset ja -tiedot;

.2 aluksen soveltuvuus reitin liikennöintiä koskevassa käsikirjassa määriteltyihin liikennöintiolosuhteisiin;

.3 järjestelyt sellaisten säätietojen hankkimiseksi, joiden perusteella lupa matkan aloittamiseen voidaan antaa;

.4 liikennöintialueella sijaitsevan kotisataman varustaminen 18.1.4 kohdan mukaisella tavalla;

.5 esimerkiksi käytettävissä olevien säätietojen perusteella yksittäisten matkojen peruuttamisesta tai lykkäämisestä tehtävistä päätöksistä vastaavan henkilön nimeäminen;

.6 riittävän laivaväen täydennyksen järjestäminen, jotta alus voi liikennöidä, jotta pelastusalukset voidaan ottaa käyttöön ja miehittää ja jotta matkustajia, ajoneuvoja ja lastia voidaan valvoa sekä normaaleissa olosuhteissa että hätätilanteessa liikennöintiluvassa määritellyllä tavalla. Laivaväen täydennys on järjestettävä siten, että aluksen liikkuessa ohjaamossa on kaksi päällystön jäsentä, joista toinen voi olla aluksen päällikkö;

.7 laivaväen pätevyys ja koulutus, tiettyä alustyyppiä ja aiottua liikennöintitapaa koskeva osaaminen mukaan luettuna, sekä laivaväen ohjaaminen liikennöinnin kannalta turvallisiin menettelytapoihin;

.8 rajoitukset, jotka koskevat työaikoja, laivaväen työvuorolistoja ja muita järjestelyjä väsymyksen estämiseksi, riittävät lepotauot mukaan luettuina;

.9 aluksen käyttöä ja pelastustoimia koskeva koulutus laivaväelle;

.10 aluksen käyttöä ja pelastustoimia koskevien laivaväen taitojen ylläpitäminen;

.11 turvallisuusjärjestelyt terminaaleissa ja voimassa olevien turvallisuusjärjestelyjen noudattaminen, tapauksesta riippuen;

.12 liikenteen valvontajärjestelyt ja voimassa olevien valvontajärjestelyjen noudattaminen, tapauksesta riippuen;

.13 paikanmääritykseen ja yöliikenteeseen tai rajoitettuun näkyvyyteen liittyvät rajoitukset ja/tai määräykset, tutkan ja/tai muiden navigoinnin elektronisten apuvälineiden käyttö mukaan luettuna, tapauksesta riippuen;

.14 lisävarusteet, joita aiotun liikennöintitavan, esimerkiksi yöliikenteen ominaispiirteet mahdollisesti edellyttävät;

.15 aluksen, rannikkoradioasemien, kotisatamien radioasemien, pelastuspalvelujen ja muiden alusten väliset viestintäjärjestelyt, käytettävät radiotaajuudet ja vahdinpito mukaan luettuina;

.16 asiakirjojen ylläpitäminen, jotta hallinto voi varmistua:

.16.1 siitä, että aluksen liikennöinti noudattaa määriteltyjä muuttujia;

.16.2 siitä, että pelastus- ja turvallisuusharjoitukset/menettelyt toteutetaan;

.16.3 liikennöinnistä vastaavan laivaväen työajoista;

.16.4 aluksessa olevien matkustajien määrästä;

.16.5 siitä, että alusta koskevia lakeja noudatetaan;

.16.6 aluksen liikennöinnistä; ja

.16.7 aluksen ja sen koneiston huoltamisesta hyväksyttyjen aikataulujen mukaisesti;

.17 järjestelyt sen varmistamiseksi, että varusteet pidetään kunnossa hallinnon vaatimusten mukaisella tavalla ja että aluksen ja sen varusteiden käyttökelpoisuutta koskevat tiedot sovitetaan yhteen liikenteenharjoittajan organisaation toimintayksikköjen ja huoltoyksikköjen välillä;

.18 asianmukaisesti laaditut ja käytettävät ohjeet, jotka koskevat:

.18.1 aluksen lastaamista siten, että paino- ja massakeskiörajoituksia voidaan noudattaa tehokkaasti ja että tarvittaessa lasti on kiinnitetty riittävän tukevasti;

.18.2 riittävistä polttoainevarastoista huolehtimista;

.18.3 toimenpiteitä kohtuullisen todennäköisen hätätilanteen varalta; ja

.19 liikenteenharjoittajien laatimat varasuunnitelmat ennakoitavien tapausten varalta, kutakin tapausta koskeva toiminta maissa mukaan luettuna. Näissä suunnitelmissa on huomioitava liikennöinnistä vastaavalle laivaväelle annettavat tiedot etsintä- ja pelastusviranomaisista sekä paikallishallinnosta ja -järjestöistä, jotka voivat täydentää laivaväen hoitamia tehtäviä käytettävissään olevien varusteiden avulla.*

*Vrt. IMO Search and Rescue Manual (IMOSAR), jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.439(XI), ja Use of Radar Tgransponders for Search and Rescue Purposes, joka on hyväksytty päätöslauselmalla A.530(13).

18.1.4 Hallinnon on määriteltävä suurin sallittu etäisyys kotisatamasta tai suojapaikasta arvioituaan 18.1.3 kohdan mukaisesti toteutetut järjestelyt.

18.1.5 Aluksen päällikön on varmistettava, että käyttöön otetaan 2.2.4.2 ja 2.2.4.3 kohdassa tarkoitettujen sisäänkäyntien sulkemista ja avaamista koskeva tehokas valvonta- ja ilmoitusjärjestelmä.

18.2 Alusta koskevat asiakirjat

Yhtiön on varmistettava, että alus on varustettu riittävät tiedot ja ohjeet sisältävillä teknisillä käsikirjoilla, jotta alusta voidaan käyttää turvallisesti ja jotta se voidaan pitää kunnossa. Näitä teknisiä käsikirjoja ovat reitin liikennöintiä koskeva käsikirja, aluksen käyttöä koskeva käsikirja, koulutuskäsikirja, huoltokäsikirja ja huoltoaikataulu. Nämä tiedot on päivitettävä tarpeen mukaan.

18.2.1 Aluksen käyttöä koskeva käsikirja

Aluksen käyttöä koskevassa käsikirjassa on esitettävä vähintään seuraavat tiedot:

.1 tärkeimmät aluksen yksityiskohdat;

.2 aluksen ja sen varusteiden kuvaus;

.3 menettelytavat kelluvuusosastojen kunnon tarkastamiseksi;

.4 2 luvun vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat yksityiskohtaiset seikat, joista hätätilanteessa todennäköisesti on suoranaista käytännön hyötyä laivaväelle;

.5 vaurioiden valvontaa koskevat menettelytavat (esim. SOLAS-yleissopimuksen II-1 luvun säännön 23 kohdassa tai II-1 luvun 25 säännön 8.2 kohdassa edellytetyt vaurioiden valvontakaavioon sisällytettävät tiedot, mikäli tarpeen);

.6 koneistojärjestelmien kuvaus ja käyttö;

.7 apujärjestelmien kuvaus ja käyttö;

.8 kaukosäätö- ja varoitusjärjestelmien kuvaus ja käyttö;

.9 sähkölaitteiden kuvaus ja käyttö;

.10 lastausmenettelyt ja –rajoitukset, joihin kuuluvat myös liikennöivän aluksen enimmäispaino, massakeskiöasema ja lastin jakaminen, lastin tai vaunujen kiinnitysjärjestelyt sekä liikennöintirajoituksia ja vauriotiloja koskevat menettelytavat. Näitä järjestelyjä ja menettelyjä ei pidä sisällyttää erilliseen lastin kiinnittämistä koskevaan käsikirjaan yleissopimuksen VI luvun mukaisesti;

.11 paloilmoitus- ja palonsammutuslaitteiden kuvaus ja käyttö;

.12 piirrokset, joista käyvät ilmi rakenteelliset palosuojelujärjestelyt;

.13 radiolaitteiden ja navigoinnin apuvälineiden kuvaus ja käyttö;

.14 aluksen käsittelyä koskevat tiedot 17 luvun mukaisesti;

.15 suurimmat sallitut hinausnopeudet ja hinattavat lastit, tapauksesta riippuen;

.16 kuivatelakointia tai nostamista koskeva menettelytapa, rajoitukset mukaan luettuina;

.17 käsikirjassa on erityisesti annettava selkeästi jäsennellyissä luvuissa tietoa:

.17.1 turvallisuutta uhkaavien hätätilanteiden tai toimintahäiriöiden ilmaisimista, toteutettavista toimenpiteistä ja niistä mahdollisesti johtuvista rajoituksista aluksen tai sen koneiston toiminnan kannalta;

.17.2 evakuointimenettelyistä;

.17.3 vaikeimmista aiotuista liikennöintiolosuhteista;

.17.4 koneiston muuttujien raja-arvoista, joita on noudatettava liikennöinnin turvallisuuden vuoksi.

Koneisto- tai järjestelmävikoja koskevissa tiedoissa on otettava huomioon aluksen suunnittelun aikana mahdollisesti laadituissa FMEA-raporteissa esitetyt tulokset.

18.2.2 Reitin liikennöintiä koskeva käsikirja

Reitin liikennöintiä koskevassa käsikirjassa on esitettävä vähintään seuraavat tiedot:

.1 evakuointimenettelyt;

.2 liikennöintirajoitukset, vaikeimmat aiotut liikennöintiolosuhteet mukaan luettuina;

.3 menettelytavat aluksen liikennöimiseksi olosuhteissa, joita koskevat .2 kohdassa tarkoitetut rajoitukset;

.4 ensisijaista ja toissijaista pelastustoiminnan avustamista koskevat varasuunnitelmien osat ennakoitavien tapausten varalta, kutakin tapausta koskevat toimet ja järjestelyt maissa mukaan luettuina;

.5 järjestelyt säätietojen hankkimiseksi;

.6 kotisataman tai kotisatamien määritteleminen;

.7 yksittäisten matkojen peruuttamisesta tai lykkäämisestä tehtävistä päätöksistä vastaavan henkilön nimeäminen;

.8 täydentävän laivaväen hankkiminen, tehtävät ja pätevyys;

.9 laivaväen työaikoja koskevat rajoitukset;

.10 turvallisuusjärjestelyt terminaaleissa;

.11 liikenteen valvontaa koskevat järjestelyt ja rajoitukset, tapauksesta riippuen;

.12 paikanmääritykseen, yöliikenteeseen ja rajoitettuun näkyvyyteen liittyvät reittiä koskevat rajoitukset tai määräykset, tutkan tai muiden navigoinnin elektronisten apuvälineiden käyttö mukaan luettuna; ja

.13 aluksen, rannikkoradioasemien, kotisatamien radioasemien, pelastuspalvelujen ja muiden alusten väliset viestintäjärjestelyt, käytettävät radiotaajuudet ja vahdinpito mukaan luettuina.

18.2.3 Koulutuskäsikirja

Koulutuskäsikirjassa, joka voi koostua useasta osasta, on esitettävä helppotajuisella tavalla ja mahdollisuuksien mukaan kuvituksella täydennetyt ohjeet ja tiedot evakuointia, palontorjuntaa ja vaurioiden valvontaa koskevista laitteista ja järjestelmistä sekä pelastustoiminnan parhaista menettelytavoista. Mikä tahansa osa näistä tiedoista voidaan esittää audiovisuaalisessa muodossa käsikirjan asemesta. Tarvittaessa koulutuskäsikirja voidaan sisällyttää aluksen käyttöä koskevaan käsikirjaan. Seuraavat seikat on esitettävä yksityiskohtaisesti:

.1 pelastusliivien ja pelastuspukujen pukeminen päälle, tapauksesta riippuen;

.2 katselmukset määrätyissä paikoissa;

.3 pelastusaluksiin ja –veneisiin siirtyminen, niiden vesillelasku ja niistä poistuminen;

.4 toimintatapa vesillelaskun suorittamiseksi pelastusaluksesta;

.5 pelastusaluksen irrottaminen vesillelaskulaitteista;

.6 suojautumismenetelmät ja suojalaitteiden käyttö vesillelaskualueilla, tapauksesta riippuen;

.7 valaistus vesillelaskualueilla;

.8 kaikenlaisten pelastuslaitteiden käyttö;

.9 kaikenlaisten ilmaisimien käyttö;

10. radioviestintään perustuvien hengenpelastuslaitteiden käyttö, kuvituksella täydennettynä;

.11 laahusankkureiden käyttö;

.12 moottorin ja lisälaitteiden käyttö;

.13 pelastusalusten ja –veneiden palauttaminen paikoilleen, hinaus ja kiinnitys mukaan luettuina;

.14 altistumisvaarat ja lämpimän vaatetuksen tarve;

.15 pelastusaluksen optimaalinen käyttö pelastumisen kannalta;

.16 noutamistavat, helikoptereiden pelastuslaitteet (hihnat, korit, paarit), pelastustuolit, rannikon hengenpelastuslaitteet ja aluksen liinanheittolaitteet mukaan luettuina;

.17 muut katselmusluetteloon ja pelastusohjeisiin sisältyvät toiminnot;

.18 ohjeet hengenpelastuslaitteiden korjaamiseksi hätätilanteessa;

.19 palosuojelu- ja palonsammutuslaitteiden ja –järjestelmien käyttöohjeet;

.20 ohjeet palomiehen puvun käytöstä tulipalon aikana, tarpeen mukaan;

.21 paloturvallisuuteen liittyvien hälytysten ja viestien käyttö;

.22 menettelytavat vaurioiden tutkimiseksi;

.23 vaurioiden valvontaa koskevien laitteiden ja järjestelmien käyttö, vesitiiviiden ovien ja pilssipumppujen käyttö mukaan luettuna;

.24 matkustaja-alusten osalta matkustajien valvonta ja viestintä matkustajien kanssa hätätilanteessa.

18.2.4 Huoltokäsikirja tai –järjestelmä

Aluksen huoltokäsikirjassa tai –järjestelmässä on esitettävä vähintään seuraavat tiedot:

.1 aluksen rakenteen, koneiston osien ja aluksen turvallisen liikennöinnin edellyttämien asennettujen laitteiden ja järjestelmien yksityiskohtainen, havainnollinen kuvaus;

.2 korjaustöissä mahdollisesti tarvittavien täydennettävien nesteiden ja rakennusaineiden tekninen erittely ja määrän ilmoittaminen;

.3 koneistoa koskevat toimintarajoitukset, jotka ilmaistaan muuttujien, värähtelyn ja täydennettyjen nesteiden kulutuksen avulla;

.4 rakenteen tai koneiston osien kulumista koskevat rajoitukset, määräajoin tai käyttöajan perusteella korvattavien komponenttien elinkaaret mukaan luettuna;

.5 pää- ja apukoneiston, voimansiirto-, kuljetus- ja nostolaitteiden ja joustavien rakennekomponenttien irrottamiseen ja asentamiseen liittyvien menettelytapojen yksityiskohtainen kuvaus, toteutettavat turvatoimet ja tarvittavat erityislaitteet mukaan luettuina;

.6 testausmenettelyt, joita on noudatettava koneiston tai järjestelmän osien korvaamisen jälkeen tai toimintahäiriöiden määrittämiseksi;

.7 nostamista tai kuivatelakointia koskeva menettelytapa, paino- ja tuentarajoitukset mukaan luettuina;

.8 menettelytapa aluksen painon mittaamiseksi ja pitkittäissuuntaisen massakeskiöaseman määrittämiseksi;

.9 tapauksissa, joissa alus saatetaan riisua kuljetusta varten, on annettava ohjeet riisumista, kuljettamista ja jälleenkokoamista varten;

.10 huoltokäsikirjaan sisältyvä tai erikseen julkaistu huoltoaikataulu, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti rutiinimaisista huoltotoimenpiteistä, joita aluksen sekä sen koneiston ja järjestelmien turvallinen käyttö edellyttää.

18.2.5 Matkustajatiedot

18.2.5.1 Kaikki matkustaja-aluksessa olevat henkilöt on laskettava ennen matkan alkua.

18.2.5.2 Henkilöistä, jotka ovat ilmoittaneet tarvitsevansa hätätilanteessa erityistä huolenpitoa tai apua, on tehtävä merkintä ja ilmoitettava aluksen päällikölle ennen matkan alkua.

18.2.5.3 Kaikista aluksessa olevista henkilöistä on merkittävä ylös nimi ja sukupuoli ja henkilöt on luokiteltava aikuisiin, lapsiin ja sylilapsiin etsintä- ja pelastuspalvelujen helpottamiseksi.

18.2.5.4 Edellä 18.2.5.1, 18.2.5.2 ja 18.2.5.3 kohdassa tarkoitetut tiedot on säilytettävä maissa siten, että etsintä- ja pelastuspalvelut saavat ne helposti käyttöönsä.

18.2.5.5 Hallinto voi vapauttaa 18.2.5.3 kohdan vaatimusten täyttämisvelvollisuudesta sellaisilla matkoilla käytettävät matkustaja-alukset, joilla käyntisatamien väliset matkat kestävät enintään kaksi tuntia.

18.3 Koulutus ja pätevyys

18.3.1 Aluksen päälliköltä ja jokaiselta laivaväen jäseneltä vaadittava pätevyys- ja koulutustaso on määriteltävä ja esitettävä jäljempänä olevien suuntaviivojen mukaisella ja yhtiön hyväksymällä tavalla ottaen huomioon kyseinen alustyyppi ja aiottu liikennöintitapa. Vähintään kaksi laivaväen jäsentä on koulutettava hoitamaan kaikkia keskeisiä liikennöintitehtäviä sekä normaalitilanteessa että hätätilanteessa.

18.3.2 Hallinnon on määriteltävä aluksen päällikölle ja jokaiselle laivaväen jäsenelle annettavan koulutuksen tarkoituksenmukainen pituus ja tarvittaessa ajankohdat, jolloin koulutus annetaan.

18.3.3 Hallinto antaa tyyppikoulutustodistuksen aluksen päällikölle ja kaikille liikennöintiin osallistuville päällystön jäsenille, jotka ovat suorittaneet asianmukaisen käytännön koulutuksen tai simulaattorikoulutuksen sekä tutkinnon, johon sisältyy käytännön koe, joka vastaa tietyssä alustyypissä ja –mallissa ja tietyllä reitillä hoidettavia tehtäviä. Tyyppikoulutuksessa on otettava huomioon ainakin seuraavat seikat:

.1 kaikkien aluksessa olevien kuljetus- ja valvontajärjestelmien tuntemus, viestintä- ja navigointilaitteet, ohjaus-, sähkö-, hydrauliikka- ja pneumatiikkajärjestelmät sekä pilssi- ja palopumput mukaan luettuina;

.2 valvonta-, ohjaus- ja kuljetusjärjestelmien vikailmoitukset ja asianmukainen toiminta vikojen ilmetessä;

.3 aluksen käsittelyominaisuudet ja liikennöintiä rajoittavat ehdot;

.4 viestintä komentosillalla ja navigointimenettelyt;

.5 vahingoittumattoman ja vahingoittuneen aluksen vakavuus ja selviytymiskyky vaurio-olosuhteissa;

.6 aluksen hengenpelastuslaitteiden sijainti ja käyttö, pelastusaluksen laitteet mukaan luettuina;

.7 aluksen poistumisteiden sijainti ja käyttö ja matkustajien evakuointi;

.8 palosuojelu- ja palonsammutuslaitteiden ja –järjestelmien sijainti ja käyttö siltä varalta, että aluksessa syttyy tulipalo.

.9 vaurioiden valvontaa koskevien laitteiden ja järjestelmien sijainti ja käyttö, vesitiiviiden ovien ja pilssipumppujen käyttö mukaan luettuna;

.10 lastin ja ajoneuvojen ahtaamista ja kiinnittämistä koskevat järjestelmät;

.11 matkustajien valvonta ja viestintä matkustajien kanssa hätätilanteessa; ja

.12 kaikkien koulutuskäsikirjassa lueteltujen esineiden sijainti ja käyttö.

18.3.4 Tiettyä alustyyppiä ja –mallia koskeva tyyppikoulutustodistus on voimassa vain liikennöitäessä määrätyllä reitillä, jonka hallinto on hyväksynyt kyseisellä reitillä järjestetyn käytännön kokeen suorittamisen jälkeen.

18.3.5 Tyyppikoulutustodistuksen voimassaolo on uusittava kahden vuoden välein, ja hallinnon on määriteltävä uusimisessa noudatettavat menettelytavat.

18.3.6 Kaikkien laivaväen jäsenten on saatava 18.3.3.6–18.3.3.12 kohdassa tarkoitettua opetusta ja koulutusta.

18.3.7 Hallinnon on määriteltävä fyysistä kuntoa ja lääkärintarkastusten suorittamistiheyttä koskevat vaatimukset ottaen huomioon kyseessä olevan reitin ja aluksen.

18.3.8 Sen maan hallinnon, jonka alueella aluksen on määrä liikennöidä, jos kyseessä on muu kuin lippuvaltio, on hyväksyttävä aluksen päällikön ja jokaisen laivaväen jäsenen koulutus, kokemus ja pätevyys. Aluksen päällikön tai laivaväen jäsenen voimassa oleva pätevyyskirja tai asianmukaisesti hyväksytty voimassa oleva lupakirja on kansainvälisestä merenkulkijoiden koulutuksesta, pätevyyskirjoista ja vahdinpidosta vuonna 1978 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna, hyväksyttävä osoitus riittävästä koulutuksesta ja pätevyydestä sen maan hallinnolle, jonka alueella aluksen on määrä liikennöidä.

18.4 Pelastusaluksen miehitys ja valvonta

Yhtiön ja aluksen päällikön on varmistettava, että:

.1 aluksessa on riittävästi koulutettuja henkilöitä katselmuksia ja kouluttamattomien henkilöiden avustamista varten;

.2 aluksessa on riittävästi laivaväen jäseniä, jotka voivat olla kansipäällystöä tai pätevyyskirjan saaneita henkilöitä, jotka vastaavat pelastusalusten, pelastusveneiden ja vesillelaskulaitteiden käytöstä kaikkien aluksessa olevien henkilöiden poistuessa aluksesta;

.3 jokaiselle käytettävälle pelastusalukselle nimetään vastuullinen kansipäällystön jäsen tai pätevyyskirjan saanut henkilö, jolloin hallinto voi, ottaen asianmukaisella tavalla huomioon matkan luonteen, aluksessa olevien henkilöiden lukumäärän ja aluksen ominaispiirteet, kuitenkin sallia sen, että jokaiselle pelastuslautalle tai pelastuslauttojen ryhmälle nimetään vastuullinen kansipäällystön jäsen, pätevyyskirjan saanut henkilö tai pätevyyskirjan saaneita henkilöitä, joilla on kokemusta pelastuslauttojen käsittelystä ja käytöstä;

.4 pelastusaluksesta vastaavalla henkilöllä on luettelo pelastusaluksen laivaväestä ja hänen on huolehdittava siitä, että kyseiset laivaväen jäsenet perehdytetään tehtäviinsä;

.5 jokaiselle pelastusveneelle nimetään vastuullinen henkilö, joka kykenee käyttämään moottoria ja tekemään vähäisiä säätöjä; ja

.6 edellä .1, .2 ja .3 kohdassa tarkoitetut henkilöt jaetaan tasaisesti aluksen pelastusalusten kesken.

18.5 Pelastusohjeet ja -harjoitukset

18.5.1 Yhtiön on varmistettava, että 18.5.1–18.5.10 kohdassa tarkoitetut pelastusohjeet ja -harjoitukset pannaan täytäntöön, ja aluksen päällikkö vastaa näiden ohjeiden ja harjoitusten toteuttamisesta aluksessa. Ennen matkan alkua tai matkan alkaessa matkustajille on neuvottava, kuinka pelastusliivejä käytetään ja kuinka tulee toimia hätätilanteessa. Matkustajien huomio on kiinnitettävä 8.4.1 ja 8.4.3 kohdassa edellytettyihin pelastusohjeisiin.

18.5.2 Aluksessa on pidettävä laivaväelle pelastus-, palo- ja evakuointiharjoituksia enintään viikon välein matkustaja-aluksissa ja enintään kuukauden välein lastialuksissa.

18.5.3 Jokaisen laivaväen jäsenen on osallistuttava vähintään yhteen evakuointi-, palo- ja vaurioiden valvontaharjoitukseen kuukaudessa.

18.5.4 Aluksessa pidettävien harjoitusten on mahdollisuuksien mukaan jäljiteltävä todellista hätätilannetta. Jäljittelyharjoituksissa on käsiteltävä aluksen evakuointiohjeita ja –toimenpiteitä sekä palon- ja vauriontorjuntalaitteita ja –järjestelmiä.

18.5.5 Aluksen evakuointiohjeita ja –toimenpiteitä sekä palon- ja vauriontorjuntalaitteita ja -järjestelmiä käsiteltäessä on otettava asianmukaisella tavalla huomioon laivaväen jäsenten kuntoliikunta.

18.5.6 Pelastusohjeiden, joihin sisältyvässä aluksen yleiskaaviossa esitetään kaikki uloskäynnit, evakuointireitit, määrätyt kokoontumisasemat, hätävarusteet, hengenpelastuslaitteet ja ohjeet pelastusliivien pukemiseksi päälle, on oltava kaikkien matkustajien ja laivaväen jäsenten saatavilla asianmukaisilla kielillä. Niitä on sijoitettava lähelle matkustajien ja laivaväen jäsenten istumapaikkoja sekä näkyvälle paikalle kokoontumisasemilla ja muissa matkustajatiloissa.

18.5.7 Tietojen tallentaminen

18.5.7.1 Katselmuspäivät sekä yksityiskohdat tiedot aluksesta poistumista koskevista harjoituksista ja paloharjoituksista, muita hengenpelastuslaitteita koskevista harjoituksista ja aluksessa annetusta koulutuksesta on merkittävä laivapäiväkirjaan hallinnon mahdollisesti määrittelemällä tavalla. Jos katselmusta, harjoitusta tai koulutusjaksoa ei pidetä sovittuna ajankohtana kokonaisuudessaan, laivapäiväkirjaan on tehtävä merkintä olosuhteista ja siitä, miltä osin katselmus, harjoitus tai koulutusjakso toteutettiin. Jäljennös näistä tiedoista on toimitettava liikenteenharjoittajan johdolle.

18.5.7.2 Ennen kuin alus lähtee laiturista matkalle, aluksen päällikön on varmistettava, että 2.2.4.2 ja 2.2.4.3 kohdassa tarkoitettujen sisäänkäyntien viimeisestä sulkemisajankohdasta tehdään merkintä.

18.5.8 Evakuointiharjoitukset

18.5.8.1 Evakuointiharjoitusten sisältöä on vaihdeltava viikoittain, jotta niissä jäljitellään erilaisia hätätilanteita.

18.5.8.2 Jokaiseen aluksen evakuointiharjoitukseen on sisällytettävä seuraavat osatekijät:

.1 laivaväen kutsuminen kokoontumisasemille 8.2.2.2 kohdassa tarkoitetulla hälytyksellä ja sen varmistaminen, että laivaväki on tietoinen katselmusluettelossa määritellystä määräyksestä jättää alus;

.2 ilmoitukset asemille ja valmistautuminen katselmusluettelossa kuvattuihin tehtäviin;

.3 laivaväen vaatetuksen asianmukaisuuden tarkastaminen;

.4 sen varmistaminen, että pelastusliivit on puettu päälle oikein;

.5 mahdollinen taavettien käyttö laskettaessa pelastuslautat vesille;

.6 laivaväen jäsenten pukeutuminen pelastuspukuihin tai lämpösuoja-asuihin;

.7 katselmuksiin ja aluksesta poistumiseen tarkoitettujen varavalojen testaaminen; ja

.8 aluksen hengenpelastuslaitteiden käytössä ja meripelastustoimissa neuvominen.

18.5.8.3 Pelastusveneharjoitus

.1 Mikäli tämä on kohtuullista ja mahdollista toteuttaa, pelastusveneet on laskettava vesille kuukausittain osana evakuointiharjoitusta siten, että nimetty laivaväki on aluksissa ja aluksia ohjataan vedessä. Tämä vaatimus on joka tapauksessa täytettävä vähintään kerran kolmessa kuukaudessa.

.2 Jos pelastusveneen vesillelaskuharjoitukset suoritetaan aluksen liikkuessa eteenpäin, harjoitukset on niihin liittyvien vaarojen vuoksi suoritettava suojaisilla vesillä ja tällaisista harjoituksista kokemusta omaavan päällystön jäsenen valvonnassa.*

*Vrt. Guidelines on training for the purpose of launching lifeboats and rescue boats from ships making headway through the water, jonka järjestö on hyväksynyt päätöslauselmalla A.624(15).

18.5.8.4 Yksittäiset ohjeet saattavat koskea aluksen hengenpelastusjärjestelmän eri osia, mutta harjoituksissa on käytävä läpi aluksen kaikki hengenpelastuslaitteet matkustaja-aluksissa kerran kuukaudessa ja lastialuksissa kerran kahdessa kuukaudessa. Jokaiselle laivaväen jäsenelle on annettava ohjeita vähintään seuraavista seikoista:

.1 ilmalla täytettävien pelastuslauttojen toiminta ja käyttö;

.2 hypotermiaan liittyvät ongelmat, hypotermian ensiapu ja muut tarkoituksenmukaiset ensiaputoimenpiteet; ja

.3 aluksen hengenpelastuslaitteiden käyttöohjeet ankarien sääolosuhteiden ja ankaran merenkäynnin varalta.

18.5.8.5 Taavetin avulla vesille laskettavien pelastuslauttojen käyttöä koskevaa koulutusta on annettava enintään neljän kuukauden välein kaikissa aluksissa, joissa on tällaiset laitteet. Mikäli tämä on mahdollista toteuttaa, koulutuksessa on käsiteltävä myös pelastuslautan täyttämistä ilmalla ja laskemista alas. Pelastuslauttana voidaan käyttää koulutuskäyttöön tarkoitettua erikoislauttaa, joka ei kuulu aluksen hengenpelastuslaitteisiin. Erikoislautta on merkittävä näkyvästi.

18.5.9 Paloharjoitukset

18.5.9.1 Paloharjoitusten sisältöä on vaihdeltava viikoittain, jotta niissä jäljitellään erilaisia hätätilanteita aluksen eri osastoissa.

18.5.9.2 Jokaiseen paloharjoitukseen on sisällytettävä seuraavat osatekijät:

.1 laivaväen kutsuminen palonseuranta-asemille;

.2 ilmoitukset asemille ja valmistautuminen katselmusluettelossa kuvattuihin tehtäviin;

.3 palomiehen puvun pukeminen päälle;

.4 palo-ovien ja palopeltien käyttö;

.5 palopumppujen ja palonsammutusvälineiden käyttö;

.6 viestintälaitteiden, hätämerkkien ja yleishälytyksen käyttö;

.7 paloilmoitusjärjestelmän käyttö; ja

.8 neuvominen aluksen palonsammutusvälineiden sekä sprinkleri- ja hajasuihkupumppujärjestelmien käytössä, tarpeen mukaan.

18.5.10 Vaurioiden valvontaa koskevat harjoitukset

18.5.10.1 Vaurioiden valvontaa koskevien harjoitusten sisältöä on vaihdeltava viikoittain, jotta niissä jäljitellään erilaisia hätätilanteita ja erilaisia vaurio-olosuhteita.

18.5.10.2 Jokaiseen vaurioiden valvontaa koskevaan harjoitukseen on sisällytettävä seuraavat osatekijät:

.1 laivaväen kutsuminen vaurioiden valvonta-asemille;

.2 ilmoitukset asemille ja valmistautuminen katselmusluettelossa kuvattuihin tehtäviin;

.3 vesitiiviiden ovien ja muiden vesitiiviiden sulkulaitteiden käyttö;

.4 pilssipumppujen käyttö sekä pilssihälytysten ja automaattisten pilssipumpun käynnistysjärjestelmien testaus; ja

.5 ohjeet vaurioiden tutkimiseksi ja alusvaurioita ja matkustajia koskevien valvontajärjestelmien käytöstä hätätilanteessa.

B OSA - MATKUSTAJA-ALUKSIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

18.6 Tyyppikoulutus

18.6.1 Yhtiön on varmistettava, että tyyppikoulutus toteutetaan. Kaikille laivaväen jäsenille annettavassa tyyppikoulutuksessa on käsiteltävä matkustajien valvontaa ja evakuointia 18.3.5 kohdan lisäksi.

18.6.2 Mikäli aluksessa kuljetetaan lastia, aluksen on täytettävä tämän osan vaatimusten lisäksi tämän luvun C osan vaatimukset.

18.7 Pelastusohjeet ja -harjoitukset

18.7.1 Yhtiön on varmistettava, että pelastusohjeet pannaan täytäntöön, ja aluksen päällikkö vastaa pelastusohjeiden saattamisesta matkustajien tietoon näiden tullessa alukseen.

C OSA – LASTIALUKSIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

18.8 Tyyppikoulutus

Yhtiön on varmistettava, että tyyppikoulutus toteutetaan 18.3 kohdan mukaisella tavalla. Kaikille laivaväen jäsenille annettavassa tyyppikoulutuksessa on käsiteltävä lastin ja ajoneuvojen säilytystilojen kiinnitysjärjestelmiä

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.