2/2000

VUODEN 1992 ITÄMEREN ALUEEN MERELLISEN YMPÄRISTÖN SUOJELUA KOSKEVA YLEISSOPIMUS

Sopimuspuolet, jotka

ovat tietoisia Itämeren alueen merellisen ympäristön korvaamattomista arvoista, sen erityisistä hydrografisista ja ekologisista ominaispiirteistä sekä sen elollisten luonnonvarojen herkkyydestä ympäristömuutoksille;

pitävät mielessä Itämeren alueen historiallisen ja nykyisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja sivistyksellisen merkityksen tämän alueen kansojen hyvinvoinnille ja kehitykselle;

toteavat syvästi huolestuneina Itämeren alueen edelleen jatkuvan pilaantumisen;

tuovat julki vakaan päätöksensä taata Itämeren ekologinen palautuminen varmistamalla mahdollisuuden sen merellisen ympäristön elpymiseen ja sen ekologisen tasapainon säilymiseen;

tunnustavat, että Itämeren alueen merellisen ympäristön suojeleminen ja parantaminen ovat tehtäviä, joista ei voida tehokkaasti suoriutua pelkästään maiden omin ponnistuksin, vaan että tarvitaan myös läheistä alueellista yhteistyötä ja muita asiaan kuuluvia kansainvälisiä toimia;

arvostavat vuoden 1974 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen puitteissa tapahtuneita saavutuksia ympäristönsuojelun alalla sekä Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission osuutta niissä;

palauttavat mieleen vuoden 1972 Tukholman ympäristökonferenssin julistuksen sekä vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) päätösasiakirjan asianomaiset määräykset ja periaatteet;

tahtovat syventää yhteistyötä toimivaltaisten alueellisten järjestöjen kanssa; tällainen on muun muassa Itämeren kansainvälinen kalastuskomissio, joka perustettiin vuonna 1973 Gdanskissa tehdyllä Itämeren ja Belttien kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevalla yleissopimuksella;

tervehtivät tyydytyksellä Ronnebyhyn vuonna 1990 kokoontuneiden Itämeren valtioiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden valtioiden, Euroopan talousyhteisön ja yhteistyöhön osallistuvien rahoituslaitosten antamaa Itämeren julistusta sekä laajaa yhteistä ohjelmaa, jonka tarkoituksena on saada aikaan yhteinen toimintasuunnitelma Itämeren alueen terveen ekologisen tasapainon palauttamiseksi;

ovat tietoisia siitä, että avoimuus ja yleinen tietoisuus sekä kansalaisjärjestöjen työ ovat tärkeitä Itämeren alueen ympäristönsuojelun onnistumiselle;

tervehtivät tyydytyksellä Euroopassa äskettäin tapahtuneen poliittisen kehityksen johdosta avautuneita entistä parempia mahdollisuuksia läheiseen yhteistyöhön rauhanomaisen yhteistyön ja yhteisymmärryksen perustalta;

ovat vakaasti päättäneet ilmaista kansainvälisen ympäristöpolitiikan ja ympäristöoikeuden kehityksen uudessa yleissopimuksessa laajentaakseen, lujittaakseen ja nykyaikaistaakseen Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelun oikeudellista järjestelmää;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Sopimusalue

Tätä yleissopimusta sovelletaan Itämeren alueella. Tässä yleissopimuksessa "Itämeren alueella" tarkoitetaan Itämerta ja Itämeren sisääntuloväylää, jonka rajana on Skagenin leveysaste Skagerakissa 57°44.43"P. Siihen kuuluvat sisäiset aluevedet eli tässä yleissopimuksessa sen perusviivan, josta aluemeren leveys mitataan, maanpuoleiset vedet kunkin sopimuspuolen nimeämään maanpuoleiseen rajaan saakka.

Sopimuspuolen tulee ilmoittaa tallettajalle ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan tässä yleissopimuksessa tarkoitetun sisäisille aluevesilleen nimeämänsä rajan.

2 artikla
Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

1. "pilaantuminen" tarkoittaa suoraan tai välillisesti ihmisen toimesta tapahtuvaa sellaisten aineiden tai energian johtamista mereen, jokisuut mukaan luettuina, jotka saattavat vaarantaa ihmisten terveyttä, vahingoittaa elollisia luonnonvaroja ja merellisiä ekosysteemejä, estää oikeutettua meren käyttöä, mukaan luettuna kalastus, huonontaa meriveden käyttöominaisuuksia sekä virkistysarvoja;

2. "pilaantumista aiheuttavalla, maalta tulevalla kuormituksella" tarkoitetaan kaikista maalla sijaitsevista piste- tai hajakuormituksen lähteistä tulevia päästöjä, jotka joutuvat mereen veden tai ilman välityksellä tai suoraan rannikolta. Siihen kuuluviksi luetaan myös pilaantuminen, joka johtuu kaikesta tahallisesta jätteen sijoittamisesta merenpohjan alle paikkaan, johon on yhteys maalta tunnelin tai putkiston kautta taikka muulla tavoin;

3. "aluksella" tarkoitetaan kaiken tyyppisiä merellisessä ympäristössä käytettäviä aluksia, joihin lasketaan kuuluvan kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, vedenalaiset alukset, kelluvat alukset sekä kiinteät tai kelluvat alustat;

4. a) "mereen laskemisella" (dumppaamisella) tarkoitetaan:

i) kaikkea tahallista jätteen tai muun aineen upottamista tai hylkäämistä mereen tai meren pohjaan aluksista tai muilta merellä olevilta rakennelmilta tai ilma-aluksista;

ii) kaikkea tahallista aluksien, muiden merellä olevien rakennelmien tai ilma-alusten mereen upottamista tai hylkäämistä;

b) "mereen laskemista" ei ole:

i) alusten, muiden merellä olevien rakennelmien ja ilma-alusten sekä niiden varusteiden tavanomaisiin toimintoihin liittyvä tai niistä johtuva jätteen tai muun aineen mereen upottaminen tai hylkääminen paitsi, jos kysymyksessä on jäte tai muu aine, jota kuljettavat tällaisen aineen upottamista tai muuta hylkäämistä varten toimivat alukset, muut merellä olevat rakennelmat tai ilma-alukset taikka jota kuljetetaan niihin tai joka on peräisin jätteen tai muun aineen käsittelemisestä tällaisissa aluksissa, rakennelmissa tai ilma-aluksissa;

ii) aineen sijoittaminen muuta kuin pelkästään upottamista tai hylkäämistä varten, edellyttäen, että se ei ole tämän yleissopimuksen päämäärien vastaista;

5. "polttamisella" tarkoitetaan jätteen tai muun aineen tarkoituksellista polttamista merellä sen hävittämiseksi. Tämä määritelmä ei koske alusten tai muiden rakennelmien tavanomaista toimintaa;

6. "öljyllä" tarkoitetaan mineraaliöljyä sen kaikissa muodoissa, mukaan luettuina raakaöljy, polttoöljy, öljyliete, öljyjäte ja jalostetut tuotteet;

7. "haitallisilla aineilla" tarkoitetaan kaikkia aineita, joiden johtaminen mereen saattaa aiheuttaa pilaantumista;

8. "vaarallisella aineella" tarkoitetaan kaikkia haitallisia aineita, joille on ominaista pysyvyys, myrkyllisyys tai taipumus biologiseen kertymiseen;

9. "pilaantumistapahtumalla" tarkoitetaan tapahtumaa tai samaa alkuperää olevaa tapahtumasarjaa, joka johtaa tai saattaa johtaa öljyn tai muun haitallisen aineen päästöön sekä vaarantaa tai saattaa vaarantaa Itämeren merellistä ympäristöä tai rannikkoa taikka yhden tai useamman sopimuspuolen siihen liittyviä etuja, ja joka edellyttää hätätoimia tai muita välittömiä vastatoimia;

10. "alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä" tarkoitetaan täysivaltaisten valtioiden muodostamaa järjestöä, jolle jäsenvaltiot ovat antaneet toimivallan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, myös toimivallan tehdä näitä asioita koskevia kansainvälisiä sopimuksia;

11. "komissiolla" tarkoitetaan 19 artiklassa mainittua Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissiota.

3 artikla
Perusperiaatteet ja velvoitteet

1. Sopimuspuolet ryhtyvät kukin erikseen tai yhdessä kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi edistääkseen Itämeren alueen ekologista palautumista ja sen ekologisen tasapainon säilyttämistä.

2. Sopimuspuolet noudattavat varovaisuusperiaatetta eli ryhtyvät ehkäiseviin toimiin, kun on syytä olettaa, että suoraan tai välillisesti merelliseen ympäristöön johdettu aine tai energia saattaa olla vaaraksi ihmisten terveydelle tai vahingoittaa elollisia luonnonvaroja ja merellisiä ekosysteemejä, alentaa virkistysarvoja tai haitata muuta meren oikeutettua käyttöä, vaikka päästöjen ja niiden väitettyjen vaikutusten välisestä syy-yhteydestä ei ole lopullista näyttöä.

3. Itämeren alueen pilaantumisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi sopimuspuolet edistävät ympäristön kannalta parhaan käytännön ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista. Jos kuormituksen väheneminen II liitteessä kuvattuja ympäristön kannalta parasta käytäntöä ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa soveltamalla ei johda ympäristön kannalta hyväksyttäviin tuloksiin, on ryhdyttävä lisätoimiin.

4. Sopimuspuolet noudattavat aiheuttaja maksaa -periaatetta.

5. Sopimuspuolet varmistavat, että mittaukset ja laskelmat, jotka koskevat pistekuormituslähteistä veteen ja ilmaan tulevia päästöjä sekä hajakuormituslähteistä veteen ja ilmaan tulevia päästöjä, tehdään tieteelliseltä kannalta asianmukaisesti, jotta voitaisiin arvioida Itämeren alueen merellisen ympäristön tilaa ja varmistaa tämän yleissopimuksen toteutuminen.

6. Sopimuspuolet tekevät parhaansa varmistaakseen, että tämän yleissopimuksen toteuttaminen ei aiheuta valtioiden rajat ylittävää pilaantumista Itämeren alueen ulkopuolella. Lisäksi asianmukaiset toimenpiteet eivät saa johtaa joko sellaiseen ilmanlaadun ja ilmakehän tai vesien, maaperän ja pohjaveden rasitukseen tai sellaiseen haitalliseen tai lisääntyvään jätteiden hävittämiseen, jota ei voida pitää hyväksyttävänä, tai ihmisten terveysvaarojen lisääntymiseen.

4 artikla
Soveltamisala

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan Itämeren alueen merelliseen ympäristöön kuuluvan veden ja merenpohjan suojeluun, jolloin mukaan luetaan myös niiden elolliset luonnonvarat ja muut meren elämän muodot.

2. Luopumatta täysivaltaisuudestaan kukin sopimuspuoli panee tämän yleissopimuksen määräykset täytäntöön aluemerellään ja sisäisillä aluevesillään kansallisten viranomaisten välityksellä.

3. Tätä yleissopimusta ei sovelleta sota-aluksiin, laivaston apualuksiin, sotilasilma-aluksiin eikä muihin valtion omistamiin tai käytössä oleviin aluksiin tai ilma-aluksiin sinä aikana, kun valtio käyttää niitä muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin.

Jokaisen sopimuspuolen tulee kuitenkin ryhtymällä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaikeuta tai huononna tällaisten sen omistamien tai sen käytössä olevien alusten tai ilma-alusten toimintaa tai toimintakykyä, varmistua siitä, että nämä alukset tai ilma-alukset toimivat järkiperäisesti käytännön mahdollisuuksien rajoissa tämän yleissopimuksen edellyttämällä tavalla.

5 artikla
Haitalliset aineet

Sopimuspuolet sitoutuvat ehkäisemään ja lopettamaan kaikista lähteistä tulevien haitallisten aineiden aiheuttaman Itämeren alueen merellisen ympäristön pilaantumisen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja sitä varten toteuttamaan I liitteen edellyttämät menettelyt ja toimenpiteet.

6 artikla
Maalta tulevaa kuormitusta koskevat periaatteet ja velvoitteet

1. Sopimuspuolet sitoutuvat ehkäisemään ja lopettamaan maalta tulevan, Itämeren alueen pilaantumista aiheuttavan kuormituksen soveltamalla muun muassa ympäristön kannalta parasta käytäntöä kaikkiin päästölähteisiin ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa pistekuormituksen lähteisiin. Kukin sopimuspuoli ryhtyy täysivaltaisuudestaan luopumatta tämän tarkoituksen saavuttamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin Itämeren valuma-alueella.

2. Sopimuspuolet toteuttavat III liitteessä mainittuja menettelytapoja ja toimenpiteitä. Sitä varten ne tarvittaessa tekevät yhteistyötä kehittääkseen ja hyväksyäkseen erityisiä ohjelmia, ohjeita, normeja ja sääntöjä, jotka koskevat päästöjä veteen ja ilmaan, ympäristön laatua sekä haitallisia aineita ja aineksia sisältäviä tuotteita ja niiden käyttöä.

3. Pistekuormituksen lähteistä tulevia haitallisia aineita, lukuun ottamatta merkityksettömän pieniä määriä, ei saa johtaa suoraan tai välillisesti Itämeren alueen merelliseen ympäristöön ilman asianomaisen kansallisen viranomaisen III liitteen 3 säännön periaatteiden mukaisesti etukäteen myöntämää erityislupaa, joka voidaan ajoittain tarkistaa. Sopimuspuolet varmistavat, että sallittuja päästöjä veteen ja ilmaan seurataan ja valvotaan.

4. Jos kuormitus sellaisesta vesistöstä, joka virtaa kahden tai useamman sopimuspuolen alueen kautta tai on niiden välisenä rajana, voi aiheuttaa Itämeren alueen merellisen ympäristön pilaantumista, asianomaiset sopimuspuolet ryhtyvät pilaantumisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi asianmukaisiin toimenpiteisiin yhdessä ja mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä sellaisen kolmannen valtion kanssa, joka on kiinnostunut asiasta tai jota se koskee.

7 artikla
Ympäristövaikutusten arviointi

1. Jos toiminnalta, jolla saattaa olla huomattava haitallinen vaikutus Itämeren alueen merelliseen ympäristöön, kansainvälisen oikeuden tai aiheuttajasopimuspuolta sitovien ylikansallisten säännösten nojalla edellytetään ympäristövaikutusten arviointia, aiheuttajasopimuspuoli ilmoittaa asiasta komissiolle sekä niille sopimuspuolille, joiden Itämeren alueeseen valtioiden rajat ylittävä vaikutus saattaa kohdistua.

2. Jos kansainvälinen oikeus tai aiheuttajasopimuspuolta sitova ylikansallinen säännös edellyttää neuvotteluja, aiheuttajasopimuspuoli ryhtyy neuvottelemaan niiden sopimuspuolten kanssa, joihin mainittu valtioiden rajat ylittävä vaikutus saattaa kohdistua.

3. Jos vähintään kahdella sopimuspuolella on yhteinen rajavesistö Itämeren valuma-alueella, nämä sopimuspuolet tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että mahdolliset vaikutukset Itämeren alueen merelliseen ympäristöön on täysin tutkittu tämän artiklan 1 kappaleessa mainitussa ympäristövaikutusten arvioinnissa. Asianomaiset sopimuspuolet ryhtyvät yhdessä asianmukaisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi, missä otetaan huomioon myös pilaantumisen kasaantuvat haitalliset vaikutukset.

8 artikla
Alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen

1. Sopimuspuolet ryhtyvät IV liitteessä tarkoitettuihin toimenpiteisiin Itämeren alueen suojelemiseksi alusten aiheuttamalta pilaantumiselta.

2. Sopimuspuolet kehittävät ja soveltavat yhdenmukaisia hankintavaatimuksia alusten tuottamien jätteiden vastaanottolaitteille ottaen huomioon muun muassa Itämeren alueella liikennöivien matkustaja-alusten erityistarpeet.

9 artikla
Huviveneet

Sen lisäksi, että sopimuspuolet soveltavat tämän yleissopimuksen määräyksiä soveltuvin osin huviveneisiin, ne ryhtyvät erityisiin toimenpiteisiin vapaa-ajan veneilyn Itämeren alueen merelliselle ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Nämä toimet koskevat muun muassa päästöjä ilmaan, melua, hydrodynaamisia vaikutuksia ja riittäviä vastaanottolaitteistoja huviveneistä tuleville jätteille.

10 artikla
Polttamiskielto

1. Sopimuspuolet kieltävät polttamisen Itämeren alueella.

2. Kukin sopimuspuoli sitoutuu varmistamaan, että tämän artiklan määräyksiä noudattavat:

a) alukset, jotka on rekisteröity sen alueella tai käyttävät sen lippua;

b) alukset, jotka lastaavat sen alueella tai aluemerellä ainetta, joka on tarkoitettu poltettavaksi; tai

c) alukset, joiden epäillään harjoittavan polttamista sen sisäisillä aluevesillä tai aluemerellä.

3. Jos polttamista oletetaan tapahtuneen, sopimuspuolet toimivat yhteistyössä asian selvittämiseksi IV liitteen 2 säännön mukaisesti.

11 artikla
Mereen laskemisen ehkäiseminen

1. Sopimuspuolet kieltävät mereen laskemisen Itämeren alueella tämän artiklan 2 ja 4 kappaleessa mainituin poikkeuksin.

2. Ruoppausmassan mereen laskeminen edellyttää asianomaisen kansallisen viranomaisen tämän yleissopimuksen V liitteen määräysten mukaisesti etukäteen myöntämää erityislupaa.

3. Kukin sopimuspuoli sitoutuu varmistamaan, että tämän artiklan määräyksiä noudattavat:

a) alukset ja ilma-alukset, jotka on rekisteröity sen alueella tai käyttävät sen lippua;

b) alukset ja ilma-alukset, jotka lastaavat sen alueella tai aluemerellä ainetta, joka on tarkoitettu mereen laskettavaksi; tai

c) alukset ja ilma-alukset, joiden epäillään laskevan ainetta mereen sen sisäisillä aluevesillä tai aluemerellä.

4. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta, kun aluksen tai ilma-aluksen täydellinen tuho tai menetys uhkaa ihmisen, aluksen tai ilma-aluksen turvallisuutta merellä eikä milloinkaan, kun ihmishenki on vaarassa, jos mereen laskeminen näyttää olevan ainoa tapa torjua vaara ja on aivan ilmeistä, että sellaisesta laskemisesta aiheutuva vahinko on vähäisempi kuin mitä muusta menettelystä seuraisi. Tällöin mereen laskeminen on tehtävä niin, että sen ihmiselämälle tai meren elämälle aiheuttaman vahingon todennäköisyys jää mahdollisimman vähäiseksi.

5. Tämän artiklan 4 kappaleen määräysten nojalla tapahtuneesta mereen laskemisesta on ilmoitettava ja sen suhteen on muutenkin meneteltävä tämän yleissopimuksen VII liitteen mukaisesti sekä ilmoitettava asiasta heti komissiolle V liitteen 4 säännön mukaisesti.

6. Jos tämän artiklan määräysten vastaista mereen laskemista epäillään tapahtuneen, sopimuspuolet toimivat yhteistyössä asian selvittämiseksi IV liitteen 2 säännön mukaisesti.

12 artikla
Merenpohjan ja sen sisustan tutkiminen ja hyödyntäminen

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin sille kuuluvan merenpohjan ja sen sisustan tutkimisesta ja hyödyntämisestä tai niihin liittyvistä toiminnoista aiheutuvan Itämeren alueen merellisen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä varmistaakseen, että tällaisesta toiminnasta aiheutuvia pilaantumistapahtumia varten pidetään yllä riittävää valmiutta välittömiin vastatoimiin.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat soveltuvin osin toteuttamaan VI liitteessä tarkoitettuja menettelytapoja ja toimenpiteitä edellä mainittujen toimintojen pilaantumista aiheuttavan kuormituksen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi.

13 artikla
Pilaantumistapahtumasta ilmoittaminen ja sitä koskevat neuvottelut

1. Milloin sopimuspuolen alueella sattunut pilaantumistapahtuma saattaa aiheuttaa Itämeren alueen merellisen ympäristön pilaantumista tämän sopimuspuolen alueen ulkopuolella tai sellaisen sen alueeseen liittyvän merialueen ulkopuolella, missä sopimuspuoli kansainvälisen oikeuden perusteella käyttää täysivaltaisia oikeuksia ja lainkäyttövaltaa, tämä sopimuspuoli ilmoittaa viipymättä asiasta niille sopimuspuolille, joiden etuihin pilaantumistapahtuma vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa.

2. Milloin 1 kappaleessa tarkoitetut sopimuspuolet katsovat sen tarpeelliseksi, tulee pilaantumisen ehkäisemisestä, vähentämisestä ja hallitsemisesta neuvotella.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaletta sovelletaan myös, milloin sopimuspuoli on joutunut kärsimään kolmannen valtion alueelta tulevasta kuormituksesta.

14 artikla
Torjuntayhteistyö

Sopimuspuolet ryhtyvät VII liitteen mukaisesti yhdessä ja erikseen kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin pitääkseen yllä riittävää valmiutta ja ryhtyäkseen torjuntatoimiin pilaantumistapahtumissa poistaakseen näiden vaikutukset Itämeren alueen merelliseen ympäristöön tai vähentääkseen niitä.

15 artikla
Luonnonsuojelu ja biologinen monimuotoisuus

Sopimuspuolet ryhtyvät yhdessä ja erikseen kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin Itämeren alueen ja Itämeren vaikutuspiirissä olevien rannikon ekosysteemien osalta luonnollisten elinympäristöjen ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä ekologisten tapahtumaketjujen suojelemiseksi. Tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytään myös luonnonvarojen kestävän käytön varmistamiseksi Itämeren alueella. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet pyrkivät hyväksymään asiakirjoja, jotka sisältävät tarpeellisia ohjeita ja kriteereitä.

16 artikla
Raportointi ja tietojen vaihto

1. Sopimuspuolet raportoivat komissiolle säännöllisin väliajoin:

a) oikeudellisista, sääntely- tai muista toimenpiteistä tämän yleissopimuksen, sen liitteiden ja sen nojalla annettujen suositusten toimeen panemiseksi;

b) tämän kappaleen a) kohdassa mainittujen määräysten toteuttamiseksi tehtyjen toimenpiteiden tehokkuudesta; ja

c) tämän kappaleen a) kohdassa mainittujen määräysten toimeenpanossa ilmenneistä ongelmista.

2. Toisen sopimuspuolen tai komission pyynnöstä sopimuspuolet antavat tietoja päästöluvista ja -määristä sekä ympäristön tilasta, sikäli kuin tällaiset tiedot ovat saatavilla.

17 artikla
Tietojen saanti

1. Sopimuspuolet varmistavat, että Itämeren ja sen valuma-alueen vesien tilaa, pilaantumista aiheuttavan kuormituksen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi tehtyjä tai suunniteltuja toimenpiteitä sekä näiden toimien tehokkuutta koskevat tiedot ovat saatavilla. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet varmistavat, että seuraavat tiedot ovat yleisön saatavilla:

a) myönnetyt luvat ja ehdot, joita tulee noudattaa;

b) seurantaa ja arviointia varten otettujen vesi- ja jätevesinäytteiden tulokset sekä vedenlaatutavoitteiden tai lupaehtojen noudattamista koskevien tarkastusten tulokset; ja

c) vedenlaatutavoitteet.

2. Kukin sopimuspuoli varmistaa, että nämä tiedot ovat yleisön saatavilla kaikkina kohtuullisina ajankohtina, ja järjestää yleisölle kohtuulliset mahdollisuudet saada kohtuullista korvausta vastaan jäljennökset rekistereihin merkityistä tiedoista.

18 artikla
Tietosuoja

1. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten oikeuteen ja velvollisuuteen kansallisen lainsäädäntönsä ja soveltuvien ylikansallisten säännösten nojalla suojata henkiseen omaisuuteen liittyviä tietoja, mihin kuuluvat teollisuuden ja kaupan tietojen salassapidettävyys, valtion turvallisuus ja henkilötietojen luottamuksellisuus.

2. Jos sopimuspuoli kuitenkin päättää luovuttaa edellä tarkoitettuja suojattuja tietoja toiselle sopimuspuolelle, vastaanottavan sopimuspuolen on kunnioitettava saatujen tietojen luottamuksellisuutta sekä ehtoja, joilla ne on luovutettu, eikä se saa käyttää niitä muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on luovutettu.

19 artikla
Komissio

1. Tämän yleissopimuksen tarkoitusta varten perustetaan Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio, jäljempänä komissio.

2. Komissio on vuoden 1974 Itämeren merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen nojalla perustettu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio.

3. Komission puheenjohtajuus annetaan kullekin sopimuspuolelle vuorollaan sopimuspuolten englanninkielisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Puheenjohtajan toimikausi kestää kaksi vuotta, eikä hän voi puheenjohtajana ollessaan toimia sopimuspuolensa edustajana.

Jos puheenjohtaja ei pysty toimimaan toimikautensa loppuun, komission puheenjohtajuutta hallussaan pitävä sopimuspuoli nimeää seuraajan jatkamaan puheenjohtajana, kunnes tuon sopimuspuolen kausi on päättynyt.

4. Komissio kokoontuu vähintään kerran vuodessa puheenjohtajan kutsusta. Sopimuspuolen pyynnöstä, jota toinen sopimuspuoli kannattaa, puheenjohtajan tulee kutsua koolle ylimääräinen kokous mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 90 päivän kuluttua pyynnön esittämisestä.

5. Komissio tekee päätöksensä yksimielisesti, ellei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä.

20 artikla
Komission tehtävät

1. Komission tehtävät ovat:

a) tarkkailla jatkuvasti tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa;

b) tehdä suosituksia tämän yleissopimuksen tarkoituksiin liittyvistä toimenpiteistä;

c) arvioida tämän yleissopimuksen ja sen liitteiden sisältöä ja suosittaa sopimuspuolille niihin tarvittavia muutoksia, mukaan luettuina muutokset aine- ja ainesluetteloihin sekä uusien liitteiden hyväksymistä;

d) määritellä pilaantumisen valvonnan kriteerit, pilaantumisen vähentämistavoitteet ja tavoitteet erityisesti niille toimenpiteille jotka on esitetty III liitteessä;

e) edistää lisätoimia Itämeren merellisen ympäristön suojelemiseksi läheisessä yhteistyössä asianomaisten viranomaisten kanssa tämän artiklan f) kohdan määräykset huomioon ottaen ja tässä tarkoituksessa:

i) vastaanottaa käytettävissä olevista eri tietolähteistä saatavia asiaankuuluvia tieteellisiä, teknologisia ja tilastotietoja, käsitellä näitä ja tehdä yhteenvetoja sekä levittää niitä edelleen; ja

ii) edistää tieteellistä ja teknologista tutkimusta;

f) olla tarvittaessa yhteistyössä toimivaltaisten alueellisten ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen alalla samoin kuin muussa asianmukaisessa, tämän yleissopimuksen päämääriin liittyvässä toiminnassa.

2. Komissio voi ottaa suorittaakseen myös muita tämän yleissopimuksen tavoitteiden mukaisia tehtäviä.

21 artikla
Komissiota koskevat hallinnolliset määräykset

1. Komission työkieli on englanti.

2. Komissio hyväksyy menettelytapasääntönsä.

3. Komission toimisto, jota kutsutaan "sihteeristöksi", sijaitsee Helsingissä.

4. Komissio nimittää pääsihteerin ja hoitaa muun tarvittavan henkilöstön palvelukseenottojärjestelyt sekä päättää pääsihteerin velvollisuuksista, toimikausista ja työehdoista.

5. Pääsihteeri on komission korkein hallinnollinen virkamies ja hoitaa tehtävät, joita tämän yleissopimuksen hallinto ja komission työ edellyttävät sekä muut komission pääsihteerille uskomat ja sen menettelytapasäännöissä hänelle määrätyt tehtävät.

22 artikla
Komission rahoitussäännökset

1. Komissio hyväksyy rahoitussääntönsä.

2. Komissio hyväksyy esitettyjen menojen perusteella yksi- tai kaksivuotisen talousarvion ja käsittelee alustavan talousarvion sitä seuraavaa varainhoitokautta varten.

3. Sopimuspuolet, lukuunottamatta Euroopan talousyhteisöä, vastaavat kukin yhtä suurin osuuksin talousarvion ja jokaisen komission hyväksymän lisätalousarvion kokonaissummasta, ellei komissio yksimielisesti toisin päätä.

4. Euroopan talousyhteisö maksaa enintään 2,5 % talousarvion hallinnollisista menoista.

5. Kukin sopimuspuoli maksaa kulut, jotka johtuvat sen edustajien, asiantuntijoiden ja neuvonantajien osallistumisesta komission toimintaan.

23 artikla
Äänioikeus

1. Kullakin sopimuspuolella on komissiossa yksi ääni tämän artiklan 2 kappaleessa määrätyin poikkeuksin.

2. Euroopan talousyhteisö ja muut alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt käyttävät äänioikeutta toimivaltaansa kuuluvilla aloilla siten, että niillä on yhtä monta ääntä kuin niillä on tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevia jäsenvaltioita. Järjestöt eivät saa käyttää äänioikeuttaan, jos niiden jäsenvaltiot käyttävät omaansa ja päinvastoin.

24 artikla
Tieteellinen ja teknologinen yhteistyö

1. Sopimuspuolet sitoutuvat toimimaan yhteistyössä suoraan tai, kun se on asianmukaista, toimivaltaisten alueellisten tai muiden kansainvälisten järjestöjen kautta, tieteen ja teknologian alalla sekä muussa tutkimustyössä ja vaihtamaan tieteellisiä ja muita tietoja tämän yleissopimuksen tarkoitusperien mukaisesti. Helpottaakseen tutkimusta ja seurantaa Itämeren alueella sopimuspuolet sitoutuvat yhtenäistämään toimintaperiaatteet, jotka koskevat tähän toimintaan liittyvää luvanantomenettelyä.

2. Sen estämättä, mitä tämän yleissopimuksen 4 artiklan 2 kappaleessa määrätään, sopimuspuolet sitoutuvat suoraan tai, kun se on asianmukaista, toimivaltaisten alueellisten tai muiden kansainvälisten järjestöjen kautta edistämään tutkimuksia, toteuttamaan, tukemaan tai avustamaan ohjelmia, joiden tarkoitus on kehittää menetelmiä arvioida Itämeren alueen pilaantumisen luonnetta ja ulottuvuutta, kulkeutumisreittejä, altistumia, vaaroja ja parannuskeinoja. Erityisesti sopimuspuolet sitoutuvat kehittämään vaihtoehtoisia menetelmiä käsitellä, poistaa ja tehdä vaarattomaksi sellaisia aineita ja aineksia, jotka saattavat aiheuttaa Itämeren alueen merellisen ympäristön pilaantumista.

3. Sen estämättä, mitä tämän yleissopimuksen 4 artiklan 2 kappaleessa määrätään, sopimuspuolet sitoutuvat suoraan tai, kun se on asianmukaista, toimivaltaisten alueellisten tai muiden kansainvälisten järjestöjen kautta ja tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti saatujen tietojen perusteella tekemään yhteistyötä kehitettäessä keskenään vertailukelpoisia havaintomenetelmiä sekä perustasotutkimuksissa ja laadittaessa toisiaan täydentäviä tai yhteisiä seurantaohjelmia.

4. Edellisissä kappaleissa mainittujen tehtävien toteuttamistoimien organisoinnin ja laajuuden määrää ensisijaisesti komissio.

25 artikla
Vahingonvastuu

Sopimuspuolet sitoutuvat yhdessä kehittämään ja hyväksymään säännöksiä, jotka koskevat vastuuta vahingosta, joka aiheutuu tämän yleissopimuksen vastaisista teoista tai laiminlyönneistä, mukaan luettuna muun muassa vastuun rajoittaminen, perusteet ja menettelytavat vastuuvelvollisuuden määräämiseksi sekä käytettävissä olevat oikeuskeinot.

26 artikla
Riitakysymysten ratkaiseminen

1. Jos sopimuspuolten välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, niiden tulee pyrkiä neuvotteluratkaisuun. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, niiden tulee pyytää kolmannen sopimuspuolen, jonkin pätevän kansainvälisen järjestön tai pätevän henkilön hyviä palveluksia tai yhdessä pyytää näiden välitystä.

2. Jos mainitut osapuolet eivät ole kyenneet ratkaisemaan riitaansa neuvotteluteitse tai eivät ole päässeet yksimielisyyteen edellä kuvatuista toimenpiteistä, sellaiset riitakysymykset tulee yhteisestä päätöksestä alistaa tätä tarkoitusta varten asetetulle välitystuomioistuimelle, pysyvälle välitystuomioistuimelle tai kansainväliselle tuomioistuimelle.

27 artikla
Eräiden vapauksien turvaaminen

Minkään tämän yleissopimuksen määräyksen ei saa tulkita rajoittavan merenkulun, kalastuksen, meritieteellisen tutkimuksen tai aavan meren muun oikeutetun käytön vapautta eikä myöskään oikeutta viattomaan kauttakulkuun aluemerellä.

28 artikla
Liitteiden asema

Tämän yleissopimuksen liitteet ovat sen erottamaton osa.

29 artikla
Suhde muihin yleissopimuksiin

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten sellaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin, jotka johtuvat olemassaolevista tai vastaisuudessa tehtävistä sopimuksista, jotka edistävät ja kehittävät niitä merioikeuden yleisiä periaatteita, joihin tämä yleissopimus perustuu, ja erityisesti meriympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevia määräyksiä.

30 artikla
Yleissopimuksen uudistamista tai muuttamista koskeva konferenssi

Konferenssi tämän yleissopimuksen yleistä uudistamista tai muuttamista varten voidaan kutsua koolle sopimuspuolten suostumuksella tai komission pyynnöstä.

31 artikla
Yleissopimuksen artiklojen muuttaminen

1. Kukin sopimuspuoli voi ehdottaa muutoksia tämän yleissopimuksen artikloihin. Sellaiset muutosehdotukset tulee jättää tallettajalle, joka antaa ne tiedoksi kaikille sopimuspuolille, joiden tulee mahdollisimman pian tiedoksiannon saatuaan ilmoittaa tallettajalle, hyväksyvätkö vai hylkäävätkö ne muutoksen.

Muutosehdotus käsitellään sopimuspuolen pyynnöstä komissiossa. Tällöin sovelletaan 19 artiklan 4 kappaleen määräyksiä. Jos komissio hyväksyy muutoksen, sovelletaan tämän artiklan 2 kappaleen mukaista menettelyä.

2. Komissio voi suosittaa muutoksia tämän yleissopimuksen artikloihin. Suositettu muutos on toimitettava tallettajalle, joka antaa sen tiedoksi kaikille sopimuspuolille, joiden tulee mahdollisimman pian tiedoksiannon saatuaan ilmoittaa tallettajalle hyväksyvätkö vai hylkäävätkö ne muutoksen.

3. Muutos tulee voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut kaikilta sopimuspuolilta muutosta koskevan hyväksymisilmoituksen.

32 artikla
Liitteiden muutokset ja uusien liitteiden hyväksyminen

1. Sopimuspuolen tekemän liitettä koskevan muutosehdotuksen tallettaja lähettää tiedoksi muille sopimuspuolille, ja se käsitellään komissiossa. Jos komissio hyväksyy muutoksen, siitä tiedotetaan sopimuspuolille ja suositetaan sen hyväksymistä.

2. Komission suosittamat liitteiden muutokset tallettaja lähettää tiedoksi sopimuspuolille ja suosittaa niiden hyväksymistä.

3. Muutos katsotaan hyväksytyksi komission asettaman määräajan kuluttua, jollei sinä aikana mikään sopimuspuoli ole kirjallisesti ilmoittanut tallettajalle vastustavansa muutosta. Hyväksytty muutos tulee voimaan komission määräämänä päivänä.

Komission asettamaa määräaikaa pidennetään kuudella kuukaudella ja muutoksen voimaantuloa lykätään vastaavasti, jos poikkeustapauksissa jokin sopimuspuoli ilmoittaa tallettajalle ennen komission asettaman määräajan päättymistä, että vaikkakin se aikoo hyväksyä muutoksen, sen valtiosäännön sellaiselle hyväksymiselle asettamia edellytyksiä ei vielä ole täytetty.

4. Tähän yleissopimukseen voidaan hyväksyä uusi liite tämän artiklan määräysten mukaisesti.

33 artikla
Varaumat

1. Tämän yleissopimuksen määräyksiin ei voi tehdä varaumia.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräys ei estä sopimuspuolta lykkäämästä jonkin tämän yleissopimuksen liitteen, liitteen osan tai liitteen muutoksen soveltamista enintään vuodella siitä, kun liite tai sen muutos on tullut voimaan. Vuoden 1974 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen sopimuspuolen, joka tämän yleissopimuksen voimaantullessa lykkää sen liitteen tai liitteen osan soveltamista, tulee soveltaa lykkäyksen aikana vuoden 1974 yleissopimuksen vastaavaa liitettä tai liitteen osaa.

3. Jos tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen jokin sopimuspuoli vetoaa tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiin, sen on, komission hyväksyessä liitteen muutoksen tai uuden liitteen, ilmoitettava muille sopimuspuolille, minkä määräyksen voimaantulon se lykkää tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

34 artikla
Allekirjoittaminen

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Helsingissä 9 päivästä huhtikuuta 1992 alkaen 9 päivään lokakuuta 1992 saakka niille valtioille ja Euroopan talousyhteisölle, jotka ovat osallistuneet Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan diplomaattikonferenssiin Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 1992.

35 artikla
Ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä.

2. Tämä yleissopimus on voimaantulonsa jälkeen avoinna liittymistä varten mille tahansa muulle valtiolle tai alueelliselle taloudellisen yhdentymisen järjestölle, joka on kiinnostunut tämän yleissopimuksen päämäärien ja tarkoitusperien toteuttamisesta, jos kaikki sopimuspuolet kutsuvat tämän valtion tai järjestön liittymään. Jos alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön toimivalta on rajoitettu, sen osallistumisen ehdoista voidaan sopia komission ja asianomaisen järjestön kesken.

3. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

4. Euroopan talousyhteisö ja muut alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, jotka tulevat tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi, käyttävät toimivaltaansa kuuluvissa asioissa omasta puolestaan niitä oikeuksia ja täyttävät ne velvoitteet, jotka tämän yleissopimuksen mukaan kuuluvat asianomaisten järjestöjen jäsenvaltioille. Näiden järjestöjen jäsenvaltiot eivät silloin saa yksittäin käyttää näitä oikeuksia.

36 artikla
Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kahden kuukauden kuluttua siitä, kun kaikki sen allekirjoittaneet Itämereen rajoittuvat valtiot ja Euroopan talousyhteisö ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

2. Jokaisessa valtiossa, joka ratifioi tai hyväksyy yleissopimuksen ennen viimeistä tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamista tai sen jälkeen, tämä yleissopimus tulee voimaan joko kahden kuukauden kuluttua päivästä, jona asianomainen valtio on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, tai tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä, jos voimaantulo tapahtuu myöhemmin.

3. Jokaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka liittyy tähän yleissopimukseen, yleissopimus tulee voimaan kahden kuukauden kuluttua päivästä, jona tämä valtio tai alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö on tallettanut liittymiskirjansa.

4. Kun tämä yleissopimus tulee voimaan, Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 1974 allekirjoitettu Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus muutoksineen lakkaa olemasta voimassa.

5. Tämän artiklan 4 kappaleesta poiketen siinä mainitun vuoden 1974 yleissopimuksen liitteiden muutokset, jotka sopimuspuolet ovat hyväksyneet tämän yleissopimuksen allekirjoittamisen ja voimaantulon välisenä aikana, ovat voimassa, kunnes tämän yleissopimuksen kyseisiä liitteitä on vastaavasti muutettu.

6. Tämän artiklan 4 kappaleesta poiketen siinä mainitun vuoden 1974 yleissopimuksen nojalla hyväksytyt suositukset ja päätökset jäävät voimaan siinä laajuudessa, kuin ne ovat sopusoinnussa tämän yleissopimuksen tai sen nojalla hyväksyttyjen päätösten kanssa, ellei niiden voimassaolo ole nimenomaan päättynyt yleissopimuksen tai sen nojalla hyväksyttyjen päätösten perusteella.

37 artikla
Irtisanominen

1. Viiden vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen tallettajalle osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan tällaisen sopimuspuolen osalta 30 päivänä kesäkuuta sinä vuonna, joka seuraa vuotta, jona tallettajalle ilmoitettiin irtisanomisesta.

2. Milloin sopimuspuoli on tehnyt irtisanomista koskevan ilmoituksen, tallettajan tulee kutsua sopimuspuolet koolle harkitsemaan irtisanomisen vaikutuksia.

38 artikla
Tallettaja

Tallettajana Suomen hallitus:

a) ilmoittaa kaikille sopimuspuolille ja pääsihteerille;

i) allekirjoituksista;

ii) ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisista;

iii) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivistä;

iv) tämän yleissopimuksen artikloihin tai liitteisiin esitetyistä tai suositetuista muutoksista tai uuden liitteen hyväksymisestä sekä tällaisen muutoksen tai uuden liitteen voimaantulopäivästä;

v) 31 ja 32 artiklan nojalla jätetyistä ilmoituksista saapumispäivineen;

vi) irtisanomisilmoituksista ja irtisanomisen voimaantulopäivästä;

vii) kaikista muista tähän yleissopimukseen liittyvistä toimista ja ilmoituksista;

b) toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen tästä yleissopimuksesta kaikille yleissopimukseen liittyville valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat asianmukaisesti siihen valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta 1992 yhtenä englanninkielisenä alkuperäiskappaleena, joka talletetaan Suomen hallituksen huostaan. Suomen hallitus toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille allekirjoittajavaltioille.

------

I LIITE

Haitalliset aineet

1 OSA

YLEISET PERIAATTEET

1.0. Johdanto

Täyttääkseen tämän yleissopimuksen asianomaisten kohtien vaatimukset sopimuspuolet noudattavat seuraavia menettelytapoja 2 artiklan 7 kappaleessa tarkoitettujen haitallisten aineiden tunnistamisessa ja arvioinnissa.

1.1. Aineiden arviointiperusteet

Aineiden tunnistamisen ja arvioinnin on perustuttava luontaisiin ominaisuuksiin, kuten:

― aineen pysyvyys;

― aineen myrkyllisyys ja muut vahingolliset ominaisuudet;

― aineen taipumus kertyä biologisesti;

sekä ominaisuuksiin, joiden takia aine voi aiheuttaa pilaantumista, kuten:

― suhde todettujen pitoisuuksien ja sellaisten pitoisuuksien välillä, joilla ei ole todettu olevan mitään vaikutuksia;

― rehevöitymisriski, joka on seurausta ihmistoiminnasta;

― valtiosta toiseen ulottuvat tai muut kaukovaikutukset;

― ei-toivottujen muutosten riski meriekosysteemissä ja vaikutusten palauttamattomuus tai pysyvyys;

― radioaktiivisuus;

― vakavat häiriöt merieliöiden pyynnille tai muille meren oikeutetuille käytöille;

― leviämistapa (so. kyseessä olevat määrät, käyttötavat ja mahdollisuus joutua meriympäristöön);

― osoitetut karsinogeeniset, teratogeeniset ja mutageeniset ominaisuudet meriympäristössä tai sen välityksellä.

Nämä ominaisuudet eivät kaikki ole välttämättä keskenään samanarvoisia tietyn aineen taikka aineryhmän tunnistamisen ja arvioinnin kannalta.

1.2. Haitallisten aineiden prioriteettiryhmät

Sopimuspuolet asettavat ennalta ehkäisevissä toimissaan etusijalle seuraavat aineryhmät, jotka on yleisesti tunnustettu haitallisiksi aineiksi:

a) raskasmetallit ja niiden yhdisteet;

b) orgaaniset halogeeniyhdisteet;

c) fosforin ja tinan orgaaniset yhdisteet;

d) pestisidit, kuten sienten, rikkakasvien, hyönteisten ja liman torjunta-aineet sekä kemikaalit, joita käytetään puun, puutavaran, puumassan, selluloosan, paperin, vuotien ja tekstiilien suojaamiseksi;

e) mineraaliöljypohjaiset öljyt ja hiilivedyt;

f) muut orgaaniset yhdisteet, jotka ovat erityisen haitallisia meriympäristölle;

g) typpi- ja fosforiyhdisteet;

h) radioaktiiviset aineet mukaan luettuna radioaktiiviset jätteet;

i) pysyvät aineet, jotka voivat kellua, muodostaa pysyvän suspension tai vajota;

j) aineet, jotka aiheuttavat vakavia maku- ja/tai hajuhaittoja ihmisten käyttämiin meren tuotteisiin tai jotka vaikuttavat veden makuun, hajuun, väriin, läpinäkyvyyteen taikka veden muihin ominaisuuksiin.

2 OSA

KIELLETYT AINEET

Suojellakseen Itämeren aluetta vaarallisilta aineilta sopimuspuolet kieltävät, kokonaan tai osittain, seuraavien aineiden tai aineryhmien käytön Itämeren alueella ja sen valuma-alueella:

2.1. Aineet, joiden käyttö tuotteena muuhun kuin lääkkeeksi on kokonaan kielletty

DDT (1,1,1-trikloori-2,2-bis-(kloorifenyyli)-etaani) ja sen johdannaiset DDE ja DDD,

2.2. Aineet, joiden käyttö on kokonaan kielletty muualla kuin olemassaolevissa suljetuissa laitteistoissa laitteistojen käyttöiän ajan tai tutkimuksissa, kehitystyössä ja määrityksissä

a) PCB:t (polyklooratut bifenyylit);

b) PCT:t (polyklooratut terfenyylit).

2.3. Aineet, joiden käyttö tiettyyn tarkoitukseen on kielletty

Orgaaniset tinayhdisteet, alle 25 m pituisten huviveneiden sekä kalankasvatushäkkien verkkojen myrkkymaaleissa (antifouling-maaleissa).

3 OSA

PESTISIDIT

Suojellakseen Itämeren aluetta vaarallisilta aineilta sopimuspuolet tekevät parhaansa minimoidakseen ja aina, kun se on mahdollista kieltääkseen kokonaan seuraavien aineiden käytön pestisideinä Itämeren alueella ja sen valuma-alueella:

CAS-numero
Akrylonitriili 107131
Aldriini309002
Aramiitti 140578
Kadmiumyhdisteet
Klordaani 57749
Klordekoni 143500
Klordimeformi 6164983
Kloroformi 67663
1,2-Dibromietaani 106934
Dieldriini 60571
Endriini 72208
Fluorietikkahappo ja sen johdannaiset 7664393, 144490
Heptakloori 76448
Isobentsaani 297789
Isodriini 465736
Kelevan 4234791
Lyijy-yhdisteet
Elohopeayhdisteet
Morfamkvatti 4636833
Nitrofeeni 1836755
Pentakloorifenoli 87865
Polyklooratut terpeenit 8001501
Kvintotseeni 82688
Seleeniyhdisteet
2,4,5-T 93765
Toksafeeni 8001352

------

II LIITE

Ympäristön kannalta parhaan käytännön ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamista koskevat kriteerit

1 Sääntö; Yleiset määräykset

1. Tämän yleissopimuksen asianomaisten kohtien mukaisesti sopimuspuolet soveltavat ympäristön kannalta parhaan käytännön ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan kriteerejä alla esitetyn mukaisesti.

2. Pilaantumisen ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi sopimuspuolet soveltavat ympäristön kannalta parasta käytäntöä kaikille päästölähteille sekä parasta käyttökelpoista tekniikkaa pistekuormituslähteille laatimalla suojelustrategiat ilmaan ja veteen kohdistuvan kuormituksen minimoimiseksi tai lopettamiseksi.

2 Sääntö; Ympäristön kannalta paras käytäntö

1. Käsitteellä "ympäristön kannalta paras käytäntö" tarkoitetaan sitä, että käytetään sopivinta toimenpiteiden yhdistelmää. Valittaessa toimenpiteitä yksittäisissä tapauksissa huomioon tulisi ottaa ainakin seuraava porrastettu toimien valikoima:

― tietojen ja koulutuksen antaminen yleisölle ja käyttäjille niistä seurauksista, joita ympäristölle aiheutuu tiettyjen toimintojen ja tuotteiden valinnasta, niiden käyttämisestä ja lopullisesta hävittämisestä;

― ympäristön kannalta hyvää käytäntöä (Good Environmental Practice) koskevien, tuotteen koko elinkaaren alusta loppuun ulottuvien sääntöjen kehittäminen ja soveltaminen;

― pakolliset merkinnät, jotka antavat yleisölle ja käyttäjille tietoja tuotteeseen sekä sen käyttöön ja hävittämiseen liittyvistä ympäristöriskeistä;

― käytettävissä olevat keräily- ja hävittämisjärjestelmät;

― resurssien säästö, mukaan luettuna energian säästö;

― kierrätys, talteenotto ja uusiokäyttö;

― vaarallisten aineiden ja tuotteiden käytön sekä ongelmajätteiden tuottamisen välttäminen;

― taloudellisten ohjauskeinojen soveltaminen toimintoihin, tuotteisiin tai tuoteryhmiin sekä päästöihin;

― lupajärjestelmä, joka sisältää rajoitus- tai kieltomahdollisuudet.

2. Päätettäessä, mikä toimenpiteiden yhdistelmä muodostaa ympäristön kannalta parhaan käytännön yleensä tai yksittäisissä tapauksissa, huomioon tulisi ottaa erityisesti:

― varovaisuusperiaate;

― ekologiset riskit, jotka liittyvät tuotteeseen sekä sen tuotantoon, käyttöön ja lopulliseen hävittämiseen;

― toiminnan välttäminen tai aineen korvaaminen vähemmän pilaavilla toiminnoilla tai aineilla;

― käytön laajuus;

― korvaavien aineiden tai toimintojen aiheuttamat mahdolliset hyödyt tai haitat ympäristölle;

― tieteellisen tiedon ja ymmärryksen edistyminen ja muutokset;

― täytäntöönpanon aikarajat;

― sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

3 Sääntö; Paras käyttökelpoinen tekniikka

1. Käsitteellä "paras käyttökelpoinen tekniikka" tarkoitetaan viimeisintä kehitysvaihetta niissä prosesseissa, järjestelmissä tai toimintatavoissa, jotka osoittavat tietyn toimenpiteen käytännön soveltuvuutta päästöjen rajoittamiseen.

2. Kun ratkaistaan, onko jokin prosessien, järjestelmien ja toimintatapojen yhdistelmä parasta käyttökelpoista tekniikaa yleensä tai yksittäisissä tapauksissa, huomioon on otettava erityisesti:

― vertailukelpoiset prosessit, järjestelmät tai toimintatavat, joiden toimivuus on hiljattain kokeiltu ja todettu hyväksi;

― teknologian edistyminen ja muutokset tieteessä ja sen ymmärtämisessä;

― tällaisen teknologian taloudellinen käyttökelpoisuus;

― käyttöönoton aikarajat;

― kyseessä olevien päästöjen laatu ja määrä;

― jätteetön tai vähäjätteinen teknologia;

― varovaisuusperiaate.

4 Sääntö; Tuleva kehitys

Tästä seuraa, että "ympäristön kannalta paras käytäntö" ja "paras käyttökelpoinen tekniikka" muuttuvat ajan kuluessa teknologian kehittymisen, taloudellisten ja sosiaalisten seikkojen sekä tieteen ja sen ymmärtämisen muutosten myötä.

------

III LIITE

Arviointiperusteet ja toimet maalta tulevan kuormituksen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi

1 Sääntö; Yleiset määräykset

Tämän yleissopimuksen asianomaisten kohtien mukaisesti sopimuspuolet soveltavat tämän liitteen kriteereitä ja toimenpiteitä koko valuma-alueelle sekä ottavat huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT), kuten II liitteessä on esitetty.

2 Sääntö; Erityisvaatimukset

1. Yhdyskuntien jätevedet on käsiteltävä vähintään biologisilla tai muilla yhtä tehokkailla menetelmillä merkittävien päästökomponenttien pienentämiseksi. Ravinnepäästöjä on vähennettävä olennaisesti.

2. Teollisuuslaitosten vedenkäytössä on pyrittävä suljettuihin vesijärjestelmiin tai pyrittävä saamaan kierrätettävän veden osuus suureksi jätevesien syntymisen estämiseksi aina, kun tämä on mahdollista.

3. Teollisuusjätevedet tulisi käsitellä erikseen ennen sekoittamista laimentaviin vesiin.

4. Vaarallisia tai muita niihin verrattavia aineita sisältäviä jätevesiä ei saa käsitellä yhdessä muiden jätevesien kanssa, ellei yhdistetyllä käsittelyllä saavuteta yhtä suurta pilaavien aineiden kuormituksen vähennystä kuin puhdistamalla jokainen yksittäinen jätevesijae erikseen. Jäteveden laadun parantaminen ei saa merkityksellisesti lisätä haitallisen lietteen määrää.

5. Raja-arvot haitallisia aineita sisältäville päästöille veteen ja ilmaan on määrättävä erityisluvissa.

6. Teollisuuslaitosten ja muiden pistekuormituksen lähteiden, jotka on liitetty yleiseen viemäriin, on sovellettava parasta käyttökelpoista tekniikkaa, jotta saataisiin poistetuksi vaaralliset aineet, joita ei saada haitattomiksi yleisen viemärilaitoksen jätevedenpuhdistamossa tai jotka voivat häiritä tämän puhdistamon prosesseja. Lisäksi on ryhdyttävä ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaisiin toimenpiteisiin.

7. Kalanviljelyn aiheuttama pilaantuminen on ehkäistävä ja estettävä edistämällä ja soveltamalla ympäristön kannalta parasta käytäntöä ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

8. Hajakuormituslähteiden, kuten maatalouden, aiheuttama pilaantuminen on estettävä edistämällä ja soveltamalla ympäristön kannalta parasta käytäntöä.

9. Käytettävien torjunta-aineiden on oltava komission asettamien vaatimusten mukaisia.

3 Sääntö; Teollisuuslaitoksille myönnettäviä lupia koskevat periaatteet

Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan seuraavia periaatteita ja menettelytapoja myöntäessään tämän yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen mukaisia lupia:

1. Teollisuuslaitoksen toiminnanharjoittajan on toimitettava tietoja asianomaiselle kansalliselle viranomaiselle hakemuksen yhteydessä. On suositeltavaa, että toiminnanharjoittaja neuvottelee asianomaisen viranomaisen kanssa hakemuksessa esitettävistä tiedoista, ennen kuin hän toimittaa hakemuksen viranomaiselle (sopimus vaadittavien tietojen ja selvitysten laajuudesta).

Hakemuksessa tulee esittää ainakin seuraavat tiedot:

Yleistiedot

― nimi, toimiala, sijaintipaikkakunta ja työntekijöiden lukumäärä.

Vallitseva tilanne ja/tai suunnitellut toiminnat

― päästöpaikka (veteen ja/tai ilmaan);

― tuotannon tyyppi sekä tuotannon ja/tai käsitellyn aineen määrä;

― tuotantoprosessit;

― raaka-aineiden, vaikuttavien aineiden ja/tai välituotteiden tyyppi ja määrä;

― käsittelemättömien jätevesien ja raakakaasujen määrä ja laatu kaikista olennaisista lähteistä (esim. prosessivesi, jäähdytysvesi);

― jäteveden ja raakakaasun käsittelyn tyyppi ja prosessi sekä esikäsittelyn ja/tai loppukäsittelyn tehokkuus;

― käsitellyn jäteveden ja raakakaasun määrä ja laatu esikäsittely- ja/tai loppukäsittelyvaiheiden jälkeen;

― prosessissa sekä jäteveden ja raakakaasun käsittelyn aikana syntyneiden kiinteiden ja nestemäisten jätteiden määrä ja laatu;

― kiinteiden ja nestemäisten jätteiden käsittely;

― tiedot toimenpiteistä, joilla ehkäistään prosessihäiriöt ja satunnaispäästöt;

― nykytila ja mahdolliset ympäristövaikutukset.

Vaihtoehdot ja niiden eri vaikutukset, jotka koskevat esim. ekologisia, taloudellisia ja turvallisuusseikkoja, jos on tarpeen

― muut mahdolliset tuotantoprosessit;

― muut mahdolliset raaka-aineet, vaikuttavat aineet ja/tai välituotteet;

― muut mahdolliset käsittelyteknologiat.

2. Asianomaisen kansallisen viranomaisen on arvioitava nykytila ja suunniteltujen toimintojen mahdolliset ympäristövaikutukset.

3. Asianomainen kansallinen viranomainen myöntää luvan laajan arvioinnin jälkeen kiinnittäen huomiota yllä mainittuihin seikkoihin. Lupaan tulee kirjata ainakin seuraavat seikat:

― luonnehdinta kaikista osatekijöistä (esim. tuotantokapasiteetti), jotka vaikuttavat veteen ja/tai ilmaan kohdistuvien päästöjen määrään ja laatuun;

― määrää ja laatua (kokonaiskuormitus ja/tai pitoisuus) koskevat raja-arvot välittömille ja välillisille päästöille veteen ja ilmaan;

― määräykset, jotka koskevat:

― rakentamista ja turvallisuutta;

― tuotantoprosessia ja/tai vaikuttavia aineita;

― käsittelylaitteistojen käyttöä ja huoltoa;

― materiaalien ja aineiden talteenottoa ja jätteiden sijoittamista;

― toiminnanharjoittajalle kuuluvan valvonnan tyyppiä ja laajuutta (omavalvontaa);

― toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä prosessihäiriöiden ja satunnaispäästöjen yhteydessä;

― käytettäviä analyysimenetelmiä;

― toiminnanharjoittajan tehtäväksi tulevien uudistusten, uusien laitteiden asennusten ja tutkimusten aikataulua;

― seurantaa ja/tai itsevalvontaa, uusien laitteiden asennusta ja tutkimustoimia koskevien toiminnanharjoittajan raporttien aikataulua.

4. Asianomaisen kansallisen viranomaisen tai sen valtuuttaman itsenäisen laitoksen on:

― selvitettävä näytteenotoin ja/tai analyysein veteen ja/tai ilmaan kohdistuvien päästöjen määrä ja laatu;

― valvottava lupaehtojen noudattamista;

― järjestettävä vesistöön purkautuvien jätevesien ja ilmakehään tulevien päästöjen vaikutusten seuranta;

― tarkistettava lupapäätös tarpeen mukaan.

------

IV LIITE

Alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen

1 Sääntö; Yhteistyö

Sopimuspuolten tulee asioissa, jotka koskevat Itämeren alueen suojelua alusten aiheuttamalta pilaantumiselta, olla yhteistyössä:

a) Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) erityisesti tämänkin yleissopimuksen perusperiaatteisiin ja velvoitteisiin perustuvien kansainvälisten sääntöjen kehittämisessä, mihin sisältyy myös II liitteessä määriteltyjen parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön edistäminen;

b) Kansainvälisen merenkulkujärjestön hyväksymien sääntöjen tehokkaassa ja yhdenmukaisessa toimeenpanossa.

2 Sääntö; Tutkimusapu

Sopimuspuolten tulee, rajoittamatta tämän yleissopimuksen 4 artiklan 3 kappaleen soveltamista, asianmukaisella tavalla auttaa toisiaan tutkimuksissa, jotka koskevat voimassa olevien pilaantumista ehkäisevistä toimenpiteistä säädettyjen lakien ja määräysten rikkomuksia, joita on esiintynyt tai epäillään esiintyneen Itämeren alueella. Tämä avunanto voi muun ohella sisältää toimivaltaisen viranomaisen suorittamat tutkimukset, jotka koskevat öljy- ja lastipäiväkirjoja, lokikirjoja ja konepäiväkirjoja, sekä öljynäytteiden oton analyyttisiin tunnistamistarkoituksiin.

3 Sääntö; Määritelmät

Tässä liitteessä:

1. "Hallinnolla" tarkoitetaan sen sopimuspuolen hallitusta, jonka määräysvallan alaisuudessa alus toimii, tai minkä tahansa muun valtion lipun alla liikennöivään alukseen nähden kyseisen valtion hallitusta. Niiden kiinteiden tai kelluvien alustojen osalta, joita käytetään sellaisen rannikkoon liittyvän merenpohjan ja sen sisustan tutkimiseen ja hyväksikäyttöön, jossa rantavaltiolla on yksinoikeus luonnonvarojensa tutkimiseen ja hyväksikäyttöön, viranomaisena on tämän rantavaltion hallitus.

2. a) "Päästöllä" tarkoitetaan haitallisten aineiden tai sellaisia aineita sisältävien poistovirtausten osalta mitä tahansa laskemista aluksesta syystä riippumatta ja siihen sisältyy kaikenlainen aineen karkaaminen, hävittäminen, läikkyminen, vuotaminen, pumppuaminen, leviäminen tai tyhjentäminen;

b) "Päästöön" ei sisälly:

i) sellainen mereen laskeminen, jota tarkoitetaan Lontoossa 29 päivänä joulukuuta 1972 tehdyssä jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyssä yleissopimuksessa;

ii) haitallisten aineiden laskeminen, joka suoraan aiheutuu merenpohjan mineraalivarojen tutkimisesta, hyväksikäytöstä ja näihin liittyvästä merellä tapahtuvasta käsittelystä; eikä

iii) haitallisten aineiden laskeminen pilaantumisen vähentämistä tai rajoittamista tarkoittavan laillisen tutkimustyön yhteydessä.

3. Käsitteellä "lähimmästä maasta" tarkoitetaan etäisyyttä perusviivasta, josta kyseisen alueen aluevesiraja mitataan kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4. Käsite "lainkäyttövalta" tulee tulkita tämän liitteen soveltamis- tai tulkinta-ajankohtana voimassa olevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

5. "MARPOL 73/78" tarkoittaa alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta sekä siihen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa.

4 Sääntö; MARPOL 73/78:n liitteiden soveltaminen

Sopimuspuolet soveltavat MARPOL 73/78:n liitteiden määräyksiä, ellei 5 säännöstä muuta johdu.

5 Sääntö; Käymäläjätevesi

Sopimuspuolet soveltavat Itämeren alueella toimiviin aluksiin tämän säännön A―D sekä F ja G kappaleen määräyksiä, jotka koskevat käymäläjäteveden tyhjentämistä.

A. Määritelmät

Tässä säännössä:

1. "Käymäläjätevedellä" tarkoitetaan:

a) tyhjennysvesiä ja muita jätteitä kaikenlaisista käymälöistä;

b) tyhjennysvesiä lääkintätiloista (lääkevarastot, sairasosastot yms.) pesualtaiden, kylpyammeiden ja lattiakaivojen kautta;

c) tyhjennysvesiä eläviä eläimiä sisältävistä tiloista; tai

d) muita edellisten tyhjennysvesien kanssa sekoitettuja jätevesiä.

2. "Varastosäiliöllä" tarkoitetaan säiliötä, jota käytetään käymäläjäteveden keräämiseen ja varastoimiseen.

B. Soveltaminen

Tämän säännön määräyksiä sovelletaan:

a) aluksiin, joiden bruttovetoisuus on 200 rekisteritonnia tai suurempi;

b) aluksiin, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 200 bruttorekisteritonnia ja jotka on hyväksytty kuljettamaan enemmän kuin 10 henkilöä;

c) aluksiin, joiden bruttovetoisuutta ei ole määritetty, mutta jotka saavat kuljettaa enemmän kuin 10 henkilöä.

C. Käymäläjäteveden tyhjentäminen mereen

1. Tämän säännön D kappaleessa mainituin poikkeuksin on käymäläjäteveden päästäminen mereen kielletty paitsi, kun:

a) alus päästää, käyttäen hallinnon hyväksymää järjestelmää, hienonnettua ja desinfioitua käymäläjätevettä etäämpänä kuin 4 meripeninkulmaa lähimmästä maasta, tai käymäläjätevettä, jota ei ole hienonnettu tai desinfioitu, etäämpänä kuin 12 meripeninkulmaa lähimmästä maasta, sillä ehdolla, että missään tapauksessa käymäläjätevettä, joka on varastoitu varastosäiliöön, ei päästetä yhdellä kertaa, vaan päästäminen tapahtuu aluksen kulkiessa reitillä ja nopeuden ollessa vähintään 4 solmua; tai

b) aluksella on toiminnassa hallinnon hyväksymä käymäläjäteveden käsittelylaitteisto, ja

i) laitteiston testitulokset on merkitty aluksessa olevaan asiakirjaan;

ii) lisäksi poistovirtaus ei saa muodostaa näkyviä kelluvia kiinteitä kappaleita eikä muuttaa ympäröivän veden väriä.

2. Jos käymäläjätevesi sekoitetaan sellaisten jätteiden tai jätevesien kanssa, joille on erilaiset päästämistä koskevat vaatimukset, päästämiseen sovelletaan ankarimpia vaatimuksia.

D. Poikkeukset

Tämän säännön C kappale ei koske;

a) käymäläjäteveden päästämistä aluksesta, jos se on tarpeen aluksen tai sillä olevien turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä;

b) käymäläjäteveden mereen päästämistä, joka johtuu aluksen tai sen varusteiden vaurioitumisesta, jos kaikkiin kohtuullisiin varotoimiin päästämisen estämiseksi tai minimoimiseksi on ryhdytty ennen vaurioitumisen tapahtumista ja sen jälkeen.

E. Vastaanottolaitteet

1. Kukin sopimuspuoli sitoutuu varmistamaan, että sen Itämeren alueen satamiin ja lastauspaikkoihin järjestetään käymäläjätevesien vastaanotto, joka ei aiheuta aluksille tarpeetonta viivytystä ja joka on mitoitukseltaan riittävä sitä käyttävien alusten tarpeisiin.

2. Jotta vastaanottolaitteiston putket voitaisiin kytkeä aluksen tyhjennysputkeen, kumpikin puoli on varustettava standardin mukaisilla laipoilla seuraavan taulukon mukaisesti:

YHDISTELMÄLAIPAN STANDARDIMITAT

liitoskappaleen kohtaMitta
ulkohalkaisija210 mm
sisähalkaisijamääräytyy putken ulkohalkaisijan mukaan
reikäympyrän halkaisija 170 mm
Laipan reiät4 reikää halkaisijaltaan 18 mm yllämainitun halkaisijan omaavalla reikäympyrällä yhtä kaukana toisistaan ja jyrsittynä auki laipan ulkoreunaan saakka. Jyrsinnän leveys 18 mm
laipan paksuus16 mm
pultit ja mutterit: määrä ja laatu4 kpl, jokaisen halkaisija 16 mm ja pituus sopiva

Laippa tulee suunnitella niin, että siihen voidaan liittää putkia, joiden enimmäissisähalkaisija on 100 mm, ja laippojen tulee olla terästä tai muuta siihen verrattavaa ainetta ja niiden pinnan tulee olla tasainen. Laipan ja sen yhteydessä käytetyn sopivan tiivisteen tulee kestää käyttöpaine 6 kg/cm².

Aluksissa, joiden mallireunaan mitattu syväys on enintään 5 m, tyhjennysputkien sisähalkaisija voi olla 38 mm.

F. Katsastukset

1. Alukset, jotka harjoittavat kansainvälistä liikennettä Itämeren alueella, tulee katsastaa seuraavasti:

a) Peruskatsastus ennen aluksen ottamista käyttöön tai ennen kuin tämän säännön G kappaleen edellyttämä todistuskirja myönnetään ensimmäistä kertaa. Katsastuksessa alus varmistetaan sellaiseksi, että:

i) kun alus on varustettu käymäläjäteveden käsittelylaitoksella, laitoksen tulee täyttää kaikki standardeihin ja komission suosittelemiin testimenetelmiin perustuvat toiminnalliset vaatimukset ja sen tulee olla hallinnon hyväksymä;

ii) kun alus on varustettu käymäläjätevettä hienontavalla ja desinfioivalla järjestelmällä, tämän järjestelmän tulee täyttää standardeihin ja komission suosittelemiin testimenetelmiin perustuvat toiminnalliset vaatimukset ja järjestelmän tulee olla hallinnon hyväksymä;

iii) kun alus on varustettu varastosäiliöllä, säiliön tilavuuden tulee täyttää hallinnon vaatimukset siitä, että se on riittävä kaikkien käymäläjätevesien keräämiseksi ja varastoimiseksi ottaen huomioon aluksen toiminnan, aluksella olevan henkilömäärän ja muut asiaan kuuluvat seikat. Varastosäiliön tulee täyttää standardeihin ja komission suosittelemiin testimenetelmiin perustuvat toiminnalliset vaatimukset ja sen tulee olla hallinnon hyväksymä;

iv) alus on varustettu tyhjennysputkella, jolla käymäläjätevedet johdetaan vastaanottolaitteistoon. Tyhjennysputkessa on oltava E kappaleessa esitetyn mukainen standardiliitäntä laituriliittimeen. Erityisliikenteeseen varustettuihin aluksiin voi tulla kysymykseen myös vaihtoehtoisiin standardeihin perustuvat hallinnon hyväksymät liitännät kuten pikaliitinjärjestelmät.

Tällä katsastuksella on varmistettava, että varusteet, laitteet, järjestelyt ja materiaalit täyttävät täysin tämän säännön mukaiset vaatimukset.

Hallinto tunnustaa toisen sopimuspuolen hallinnon myöntämän "tyyppihyväksynnän" käymäläjäteveden käsittelylaitteille.

b) Määräaikaiset katsastukset on suoritettava hallinnon määrittelemin aikavälein, jotka eivät ylitä viittä vuotta. Näillä katsastuksilla varmistetaan, että varusteet, laitteet, järjestelyt ja materiaalit täyttävät täysin tämän säännön asianomaiset vaatimukset.

2. Hallinnon virkamiehet suorittavat katsastukset, joilla varmistetaan, että alus täyttää tämän säännön määräykset. Hallinto voi kuitenkin uskoa katsastukset tähän tarkoitukseen nimitetyille tarkastajille tai hallinnon tunnustamille järjestöille. Kaikissa tapauksissa kyseessä oleva hallinto kuitenkin takaa täysin katsastusten täydellisyyden ja tehokkuuden.

3. Sen jälkeen kun aluksen katsastus on suoritettu, varusteisiin, laitteisiin, järjestelyihin tai materiaaleihin, jotka kuuluvat katsastuksen piiriin, ei saa tehdä oleellisia muutoksia ilman hallinnon hyväksyntää. Varusteen tai laitteen saa kuitenkin korvata samanlaisella.

G. Todistuskirja

1. Kansainvälisessä liikenteessä Itämeren alueella toimiville aluksille, jotka on hyväksytty yli 50 henkilön kuljetuksiin, myönnetään käymälävedestä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä koskeva todistuskirja tämän säännön F kappaleen määräysten mukaisen katsastuksen jälkeen.

2. Tällaisen todistuksen myöntää joko hallinto taikka henkilö tai järjestö, jonka hallinto on asianmukaisesti valtuuttanut. Kaikissa tapauksissa hallinto ottaa täyden vastuun todistuskirjasta.

3. Käymäläjätevedestä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä koskeva todistuskirja on laadittava lomakkeelle, joka vastaa MARPOL 73/78:n IV liitteen mallia. Jos käytetty kieli ei ole englanti, tekstiin on sisällytettävä englanninkielinen käännös.

4. Käymäläjätevedestä aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemistä koskeva todistuskirja myönnetään viranomaisen hyväksymäksi ajaksi, joka ei saa ylittää viittä vuotta.

5. Todistuskirjan voimassaolo lakkaa, jos vaadittuihin varusteisiin, laitteisiin, järjestelyihin tai materiaaleihin on tehty oleellisia muutoksia ilman hallinnon hyväksyntää. Varusteen tai laitteen saa kuitenkin korvata samanlaisella.

------

V LIITE

Poikkeukset yleisestä kiellosta laskea jätettä tai muuta ainetta Itämeren alueelle

1 Sääntö

Tämän yleissopimuksen 11 artiklan 2 kappaleen mukaisesti mereenlaskemiskielto ei koske ruoppausmassan sijoittamista mereen edellyttäen, että:

a) I liitteessä tarkoitettuja haitallisia aineita sisältävän ruoppausmassan mereen laskeminen sallitaan ainoastaan komission vahvistamien ohjeiden mukaisesti; ja

b) mereen laskeminen suoritetaan asianomaisen kansallisen viranomaisen ennakolta antamalla erityisluvalla, joko

i) sopimuspuolen sisäisillä aluevesillä tai aluemerellä; tai

ii) sisäisten aluevesien ja aluemeren ulkopuolella, tarpeen vaatiessa, sen jälkeen kun asiasta on ensin neuvoteltu komissiossa.

Myöntäessään tällaisia lupia sopimusosapuolen on noudatettava tämän liitteen 3 säännön määräyksiä.

2 Sääntö

1. Tämän yleissopimuksen 11 artiklan 2 kappaleessa mainittu asianomainen kansallinen viranomainen:

a) myöntää erityislupia tämän liitteen 1 säännön mukaisin edellytyksin;

b) pitää kirjaa luvan nojalla mereen laskettavien aineiden luonteesta ja määristä sekä laskupaikoista, -ajasta ja -tavasta;

c) kerää saatavilla olevaa tietoa, joka koskee viime aikoina ja ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa Itämeren alueelle laskettujen jätteiden ja muiden aineiden luonnetta ja määriä, jos kyseinen mereen laskettu aine voi saastuttaa vettä tai eliöitä Itämeren alueella, tarttua kalastusvälineisiin taikka aiheuttaa muuta haittaa, sekä kerää tietoa mereenlaskupaikasta, -ajasta ja -tavasta.

2. Asianomainen kansallinen viranomainen myöntää tämän liitteen 1 säännön mukaisesti erityisluvat, milloin kyseessä on Itämeren alueelle laskettavaksi tarkoitettu aine, joka:

a) on lastattu kyseisen sopimuspuolen alueella;

b) on lastattu alukseen tai ilma-alukseen, joka on rekisteröity sen alueella tai joka käyttää sen lippua, milloin lastaaminen suoritetaan sellaisen valtion alueella, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuoli.

3. Kukin sopimuspuoli raportoi komissiolle ja tarpeen mukaan muille sopimuspuolille tämän liitteen 2 säännön 1 c) kappaleessa mainitut tiedot. Menettelytavan ja raportin luonteen päättää komissio.

3 Sääntö

Kun asianomainen kansallinen viranomainen myöntää tämän liitteen 1 säännön mukaisia erityislupia, sen tulee ottaa huomioon:

a) mereen laskettavan ruoppausmassan määrä;

b) tämän yleissopimuksen I liitteessä mainittujen haitallisten aineiden pitoisuus ruoppausmassassa;

c) paikan sijainti (esim. laskemisalueen koordinaatit, syvyys ja etäisyys rannikosta) ja sen yhteys alueisiin, joilla on erityistä merkitystä (esim. virkistysalueet, kutualueet, poikastuotantoalueet, kalastusalueet yms.);

d) seuraavat tiedot veden ominaisuuksista, jos mereen laskeminen tapahtuu aluemeren ulkopuolella:

i) hydrograafiset ominaisuudet (esim. veden lämpötila, suolapitoisuus, tiheys);

ii) kemialliset ominaisuudet (esim. pH, liuennut happi, ravinteet);

iii) biologiset ominaisuudet (esim. perustuotanto ja pohjaeläimet);

tietoihin tulisi sisältyä riittävä selvitys tässä kappaleessa mainittujen ominaisuuksien vuosikeskiarvoista ja kausivaihteluista; ja

e) laskemisalueella mahdollisesti tapahtunut muu mereen laskeminen ja sen vaikutukset.

4 Sääntö

Tämän yleissopimuksen 11 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tehtyjen raporttien tulee sisältää komissiossa hyväksyttävällä raportointilomakkeella vaaditut tiedot.

------

VI LIITE

Avomeritoimintojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen

1 Sääntö; Määritelmät

Tässä liitteessä:

1. "avomeritoiminnoilla" (offshore-toiminnat) tarkoitetaan kaikkea öljyn ja kaasun etsintää ja hyödyntämistä kiinteästä tai kelluvasta, merellä sijaitsevasta laitteesta tai rakennelmasta mukaan luettuna myös kaikki siihen liittyvät toiminnat;

2. "avomeriyksiköllä" tarkoitetaan mitä tahansa kiinteää tai kelluvaa merellä olevaa laitetta tai rakennelmaa, jota käytetään kaasun tai öljyn etsintään, hyödyntämiseen tai tuotantoon taikka öljyn lastaamiseen tai purkamiseen;

3. "etsintä" sisältää kaiken poraustoiminnan, mutta ei seismisiä tutkimuksia;

4. "hyödyntäminen" sisältää kaiken tuotannon, lähteen testauksen ja herätystoiminnan.

2 Sääntö; Paras käyttökelpoinen tekniikka ja ympäristön kannalta paras käytäntö

Sopimuspuolet sitoutuvat ehkäisemään ja estämään avomeritoiminnoista aiheutuvan meren pilaantumisen soveltamalla tämän sopimuksen II liitteessä määriteltyjä parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteita.

3 Sääntö; Ympäristövaikutusten arviointi ja seuranta

1. Ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä, ennen kuin avomeritoiminnalle annetaan aloituslupa. Kun kysymyksessä on 5 säännössä tarkoitettu hyödyntäminen, arvioinnin tulokset on toimitettava komissiolle, ennen kuin toiminnalle annetaan aloituslupa.

2. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä suunniteltua avomeriyksikköä ympäröivän merialueen herkkyys tulisi arvioida seuraavien seikkojen osalta:

a) alueen merkitys linnuille ja merinisäkkäille;

b) alueen merkitys kalojen ja kuoriaiseläinten (äyriäiset ja nilviäiset) pyynti- ja kutualueena sekä merkitys vesiviljelyalueena;

c) alueen virkistyskäyttömerkitys;

d) sedimentin koostumus, josta mitataan raekoon jakautuma, kuiva-aine, hehkutushäviö, hiilivetyjen kokonaispitoisuus sekä Ba-, Cr-, Pb-, Cu-, Hg- ja Cd-pitoisuus;

e) pohjaeläimistön runsaus ja monimuotoisuus sekä tiettyjen alifaattisten ja aromaattisten hiilivetyjen määrä.

3. Avomeritoiminnan etsintävaiheen vaikutusten seuraamiseksi ainakin edellä d) kohdassa esitetyt selvitykset tulee tehdä ennen toimintaa ja sen jälkeen.

4. Avomeritoiminnan hyödyntämisvaiheen vaikutusten seuraamiseksi ainakin edellä d) ja e) kohdassa esitetyt selvitykset tulee tehdä ennen toiminnan aloittamista, vuoden välein toiminnan aikana ja, kun toiminta on päättynyt.

4 Sääntö; Etsintävaiheen päästöt

1. Öljypohjaisen porauslietteen tai muita haitallisia aineita sisältävien porauslietteiden käyttö on rajoitettava tapauksiin, joissa se on välttämätöntä geologisista, teknisistä tai turvallisuussyistä. Niitä saa käyttää vasta sen jälkeen, kun asianomainen kansallinen viranomainen on ne ennalta hyväksynyt. Tällaisissa tapauksissa on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ja on käytettävä asianmukaisia laitteita, jotta tällaisen lietteen päästäminen meriympäristöön saadaan ehkäistyksi.

2. Öljypohjaista porauslietettä ja porausjätettä, jota syntyy käytettäessä öljypohjaista porauslietettä, ei saa päästää mereen Itämeren alueelle, vaan ne täytyy tuoda maihin loppukäsittelyä varten tai hävitettäväksi ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla.

3. Vesipohjaisen lietteen ja porausjätteen päästämiseen mereen on oltava asianomaisen kansallisen viranomaisen lupa. Jotta lupa voidaan antaa, on vesipohjainen liete osoitettava myrkyllisyydeltään vähäiseksi.

4. Vesipohjaisen lietteen käytössä syntyneen porausjätteen päästämiseen mereen ei tule antaa lupaa Itämeren erityisen herkillä alueilla, kuten suljetuilla ja matalilla alueilla, joissa veden vaihtuminen on vähäistä, eikä alueilla, joille on luonteenomaista harvinaiset, arvokkaat tai erityisen haavoittuvat ekosysteemit.

5 Sääntö; Hyödyntämisvaiheen päästöt

IV Liitteen määräysten lisäksi päästöjä koskevat myös seuraavat määräykset:

a) kaikki kemikaalit ja materiaalit on tuotava maihin ja niitä voidaan päästää vain poikkeustapauksissa asianomaisen kansallisen viranomaisen jokaista yksittäistä tapausta varten antaman luvan nojalla;

b) tuotantoveden ja korvausveden päästäminen on kielletty, ellei pystytä osoittamaan, että sen öljypitoisuus on alle 15 mg/l mitattuna komission hyväksymällä analyysi- ja näytteenottomenetelmällä;

c) jos tätä raja-arvoa ei saavuteta soveltamalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja ympäristön kannalta parasta käytäntöä, toimivaltainen kansallinen viranomainen voi vaatia riittäviä lisätoimia Itämeren alueen merellisen ympäristön mahdollisen pilaantumisen ehkäisemiseksi ja sallia tarpeen vaatiessa korkeampi raja-arvo, joka on kuitenkin oltava mahdollisimman pieni ja joka ei missään tapauksessa saa ylittää arvoa 40 mg/l. Öljypitoisuus mitataan kuten edellä b) kohdassa on määrätty;

d) luvan nojalla tapahtuva päästö ei kuitenkaan saa missään tapauksessa aiheuttaa meriympäristössä vaikutuksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä;

e) jotta puhdistus- ja tuotantotekniikan tuleva kehitys saataisiin hyödynnetyksi, asianomaisen kansallisen viranomaisen on tarkastettava luvat säännöllisesti ja korjattava päästörajat sen mukaisesti.

6 Sääntö; Ilmoittaminen

Kunkin sopimusosapuolen tulee vaatia, että avomeritoiminnan harjoittaja tai muu siitä vastaava henkilö tekee pilaantumistapahtumasta ilmoituksen tämän yleissopimuksen VII liitteen 5.1 säännön määräysten mukaisesti.

7 Sääntö; Valmiussuunnittelu

Jokaisella avomeriyksiköllä on oltava pilaamistapahtumien varalle laadittu valmiussuunnitelma, joka on hyväksytty asianomaisen kansallisen viranomaisen laatimien menettelytapojen mukaisesti. Suunnitelmassa on esitettävä tiedot hälytys- ja viestiyhteyksistä, torjuntatoimien organisoinnista, luettelo ennalta varastoiduista torjuntavälineistä sekä selostus toimista, joihin ryhdytään erityyppisissä pilaantumistapahtumissa.

8 Sääntö; Käytöstä poistetut avomeriyksiköt

Sopimuspuolet varmistavat, että hylätyt, käytöstä poistetut ja onnettomuuksissa vaurioituneet avomeriyksiköt poistetaan kokonaan ja siirretään maihin omistajan vastuulla ja että käytöstä poistetut porausreijät tukitaan.

9 Sääntö; Tiedonvaihto

Sopimuspuolet vaihtavat komission välityksellä jatkuvasti tietoja kaikkien suunniteltujen ja toteutuneiden avomeritoimintojen sijainnista ja luonteesta, päästöjen luonteesta ja määristä sekä valmiustoimista, joihin on ryhdytty.

------

VII LIITE

Pilaantumistapahtumien torjunta

1 Sääntö; Yleiset määräykset

1. Sopimuspuolet sitoutuvat ylläpitämään valmiutta torjua Itämeren merellistä ympäristöä uhkaavat pilaantumistapahtumat. Tähän valmiuteen kuuluu riittävä kalusto, alukset ja henkilöstö, jotka voivat toimia sekä rannikkovesillä että aavalla merellä.

2. a) Sopimuspuolen tulee ilmoittaa viipymättä 13 artiklassa tarkoitettujen tapahtumien lisäksi myös sellaisista sen vastuualueella sattuneista pilaantumistapahtumista, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa toisen sopimuspuolen etuihin.

b) Merkittävistä pilaantumistapahtumista on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti muille sopimuspuolille ja komissiolle.

3. Sopimuspuolet sopivat, että ne valmiutensa ja käytössään olevien voimavarojen puitteissa toimivat yhteistyössä torjuttaessa pilaantumistapahtumia, kun tapahtumien vakavuus sitä edellyttää.

4. Sopimuspuolet ryhtyvät lisäksi toimiin:

a) suorittaakseen säännöllistä valvontaa oman rannikkonsa edustalla; ja

b) toimiakseen muutoin yhteistyössä ja vaihtaakseen tietoja muiden sopimuspuolien kanssa parantaakseen siten valmiutta torjua pilaantumistapahtumia.

2 Sääntö; Valmiussuunnittelu

Kukin sopimuspuoli laatii kansallisen valmiussuunnitelman ja tarvittaessa yhteistyössä muiden sopimuspuolien kanssa kahden- tai monenkeskeisen suunnitelman pilaantumistapahtumien torjuntayhteistyöstä.

3 Sääntö; Valvonta

1. Estääkseen voimassa olevien, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien määräysten rikkomisen sopimuspuolet kehittävät ja toteuttavat yksin tai yhteistoimin Itämeren alueen kattavaa valvontatoimintaa öljyn ja muiden mereen päässeiden aineiden havaitsemiseksi ja seurannan toteuttamiseksi.

2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin toimiin toteuttaakseen 1 kappaleessa tarkoitettua valvontaa muun muassa suorittamalla lentovalvontaa, jossa käytetään kaukohavaintolaitteita.

4 Sääntö; Vastuualueet

Sopimuspuolet sopivat mahdollisimman nopeasti kahden- tai monenkeskisesti niistä Itämeren alueista, joilla ne suorittavat valvontaa ja joilla ne ryhtyvät torjuntatoimiin aina, kun merkityksellinen pilaantumistapahtuma on tapahtunut tai tulee todennäköisesti tapahtumaan. Tällaiset sopimukset eivät vaikuta mihinkään muihin sopimuspuolten keskenään tekemiin, samaa asiaa koskeviin sopimuksiin. Naapurivaltioiden tulee varmistaa eri sopimusten yhteensovittaminen. Sopimuspuolet tiedottavat näistä sopimuksista muille sopimuspuolille ja komissiolle.

5 Sääntö; Ilmoitusmenettely

1. a) Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että sen lipun alla liikennöivien alusten päälliköt tai muut aluksista vastaavat henkilöt raportoivat viipymättä kaikista aluksillaan sattuneista tapahtumista, joiden yhteydessä öljyä tai muuta haitallista ainetta on päässyt tai tulee mahdollisesti pääsemään mereen.

b) Ilmoitus on tehtävä lähimmälle rantavaltiolle ja se on annettava siten, kuin siitä määrätään alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja siihen liittyvän vuonna 1978 tehdyn pöytäkirjan (MARPOL 73/78) 8 artiklassa ja I lisäpöytäkirjassa.

c) Sopimuspuolten tulee vaatia, että aluksen päällikkö tai muu aluksesta vastaava henkilö sekä ilma-aluksen ohjaaja ilmoittaa viipymättä tämän menettelyn mukaisesti jokaisesta merellä havaitusta merkittävästä öljyn tai muun haitallisen aineen päästöstä. Tällaisen ilmoituksen tulisi mahdollisuuksien mukaan sisältää seuraavat tiedot: aika, paikka, tuuli ja merenkäynti sekä havaitun päästön luonne, laajuus ja mahdollinen lähde.

2. Tämän säännön 1 kappaleen b) kohdan määräyksiä sovelletaan myös ilmoitettaessa tämän yleissopimuksen 11 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetusta jätteen tai muun aineen mereen laskemisesta.

6 Sääntö; Hätätilanteen edellyttämät toimet aluksella

1. Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että sen lippua käyttävällä aluksella on mukanaan MARPOL 73/78 -yleissopimuksen edellyttämä aluksen valmiussuunnitelma öljyvahingon varalta.

2. Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että sen lipun alla liikennöivien alusten päälliköt taikka, sen lainkäyttövallan alueella toimivien kiinteiden tai kelluvien lauttojen ollessa kyseessä, lauttojen toiminnasta vastaavat henkilöt antavat pilaantumistapahtumien yhteydessä asianomaisten viranomaisten pyynnöstä sellaiset yksityiskohtaiset tiedot aluksista ja niiden lastista taikka, lautan ollessa kyseessä, sen tuotannosta, joilla on merkitystä meren pilaantumisen estämisessä ja torjumisessa, ja että he toimivat yhteistyössä näiden viranomaisten kanssa.

7 Sääntö; Torjuntatoimet

1. Kun pilaantumistapahtuma sattuu sopimuspuolen vastuualueella, se tekee tarpeellisen tilannearvion ja ryhtyy riittäviin torjuntatoimiin estääkseen seurausvaikutukset tai vähentääkseen niitä.

2. a) Sopimuspuolet käyttävät pilaantumistapahtumien torjunnassa mekaanisia menetelmiä, ellei b) kohdasta muuta johdu.

b) Kemikaaleja voidaan käyttää vain poikkeustapauksissa ja vasta sen jälkeen, kun asianomainen kansallinen viranomainen on kussakin yksittäisessä tapauksessa hyväksynyt niiden käytön.

3. Jos tällainen päästö ajelehtii tai todennäköisesti tulee ajelehtimaan toisen sopimuspuolen vastuualueelle, tälle sopimuspuolelle tulee viipymättä ilmoittaa tilanteesta ja toimista, joihin on ryhdytty.

8 Sääntö; Torjunta-apu

1. Tämän liitteen 1 säännön 3 kappaleen mukaisesti:

a) sopimuspuolella on oikeus pyytää muilta sopimuspuolilta apua torjuessaan pilaantumistapahtumaa merellä; ja

b) sopimuspuolet pyrkivät parhaan kykynsä mukaan antamaan pyydetyn torjunta-avun.

2. Sopimuspuolet ryhtyvät tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimiin helpottaakseen:

a) pilaantumistapahtuman torjuntaan osallistuvien tai henkilöitä, rahtia, materiaalia tai laitteita kuljettavien alusten, ilma-alusten tai muiden kuljetusvälineiden saapumista alueelleen, niiden käyttöä siellä ja niiden poistumista sieltä; ja

b) edellä a) kohdassa tarkoitettujen henkilöiden, rahdin, materiaalin ja laitteiden pikaista siirtymistä sen alueelle, sen alueen kautta ja pois sen alueelta.

9 Sääntö; Torjunta-avun kustannusten korvaaminen

1. Sopimuspuolet vastaavat 8 säännössä tarkoitetun torjunta-avun kustannuksista tämän säännön mukaisesti.

2. a) Jos sopimuspuoli on suorittanut toimet toisen sopimuspuolen esittämän nimenomaisen pyynnön perusteella, apua pyytäneen osapuolen tulee korvata apua antaneelle osapuolelle tämän toimien kustannukset. Jos avunpyyntö perutaan, apua pyytänyt osapuoli vastaa niistä kustannuksista, jotka apua antaneelle osapuolelle ovat jo aiheutuneet tai joihin tämä on sitoutunut.

b) Jos sopimuspuoli ryhtyy torjuntatoimiin omasta aloitteestaan, se vastaa tällöin itse toimiensa kustannuksista.

c) Edellä a) ja b) kohdassa mainittuja periaatteita sovelletaan, elleivät asianomaiset osapuolet yksittäisessä tapauksessa toisin sovi.

3. Ellei muusta ole sovittu, toisen osapuolen pyytämän torjunta-avun kustannukset on laskettava oikeudenmukaisesti sen mukaan, kuin apua antavan osapuolen laki ja yleinen käytäntö tällaisten kustannusten korvaamisesta määrää.

4. Tämän säännön määräyksiä ei saa tulkita siten, että ne millään tavoin vaikuttaisivat sopimuspuolten oikeuksiin saada kolmannelta osapuolelta korvaus pilaantumistapahtuman torjunnasta aiheutuneista kustannuksista muiden soveltuvien kansainvälisen oikeuden ja kansallisten tai ylikansallisten säännösten tai määräysten nojalla.

10 Sääntö; Säännöllinen yhteistyö

1. Kukin sopimuspuoli antaa tietoja toisille sopimuspuolille ja komissiolle:

a) organisaatiostaan öljyn ja muiden haitallisten aineiden merellä tapahtuvien päästöjen torjunnassa;

b) säännöksistään ja muista seikoista, joilla on suoranaista merkitystä öljyn tai muiden haitallisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen torjumiseen ja torjuntavalmiuteen;

c) niistä toimivaltaisista viranomaisista, joiden tehtävänä on lähettää ja vastaanottaa ilmoituksia öljyn tai muiden haitallisten aineiden merellä aiheuttamista pilaantumistapahtumista;

d) niistä toimivaltaisista viranomaisista, jotka käsittelevät tämän liitteen mukaista sopimuspuolten keskinäistä avunantoa, ilmoitusmenettelyä ja yhteistoimintaa koskevia asioita; sekä

e) tämän liitteen 7 ja 8 säännön nojalla suoritetuista toimista.

2. Sopimuspuolet vaihtavat tietoja öljyn ja muiden haitallisten aineiden aiheuttaman meren pilaantumisen torjuntaa koskevien tutkimus- ja kehitysohjelmiensa tuloksista sekä valvontatoiminnasta ja torjuntatoimista saaduista kokemuksista.

3. Sopimuspuolet järjestävät säännöllisin väliajoin yhteisiä torjunta- ja hälytysharjoituksia.

4. Sopimuspuolet toimivat keskenään yhteistyössä Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä asioissa, jotka koskevat öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja yhteistyöstä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja edelleen kehittämistä.

11 Sääntö; HELCOM:n torjuntakäsikirja

Sopimuspuolet sopivat noudattavansa siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, niitä periaatteita ja ohjeita, jotka sisältyvät meren pilaantumisen torjunnan yhteistyötä koskevaan käsikirjaan, joka täsmentää tämän liitteen määräyksiä ja jonka komissio tai sen valtuuttama komitea on hyväksynyt.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.