68/1998

Annettu: 6.9.1998

Asetus Asetus vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvän rikkipäästöjen edelleen vähentämistä koskevan pöytäkirjan voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Oslossa 14 päivänä kesäkuuta 1994 tehty vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen (SopS 15/1983) liittyvä rikkipäästöjen edelleen vähentämistä koskeva pöytäkirja, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 29 päivänä toukokuuta 1998 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 5 päivänä kesäkuuta 1998, tulee voimaan 6 päivänä syyskuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä syyskuuta 1998.

Helsingissä 21 päivänä elokuuta 1998

Vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen PÖYTÄKIRJA RIKKIPÄÄSTÖJEN EDELLEEN VÄHENTÄMISESTÄ

Sopimuspuolet

ovat päättäneet toteuttaa valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen,

ovat huolestuneita siitä, että rikin ja muiden ilman epäpuhtauksien päästöt edelleen kulkeutuvat valtioiden välisten rajojen yli ja aiheuttavat alttiina olevissa osissa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa laajalti vahinkoa ympäristön ja talouden kannalta elintärkeille luonnonvaroille, kuten metsille, maaperälle ja vesistöille sekä materiaaleille, joihin luetaan historialliset muistomerkit, ja ovat määrätyissä olosuhteissa terveyshaittana,

aikovat ryhtyä varotoimenpiteisiin ennakoidakseen, ehkäistäkseen tai minimoidakseen ilman epäpuhtauksien päästöt ja lieventääkseen niiden haitallisia vaikutuksia,

uskovat, että täydellisen tieteellisen varmuuden puuttumista ei tule vakavan tai peruuttamattoman vahingon uhatessa käyttää perusteena sellaisten toimenpiteiden lykkäämiselle, ottaen huomioon, että mainittujen ilman epäpuhtauksien päästöjä koskevien varotoimenpiteiden tulisi olla kustannustehokkaita,

tiedostavat, että toimenpiteet rikin ja muiden ilman epäpuhtauksien rajoittamiseksi myös edistäisivät herkän arktisen ympäristön suojelua,

ottavat huomioon, että pääasialliset ympäristön happamoitumiseen vaikuttavat ilman epäpuhtauksien lähteet ovat energian tuotantoon käytetyt fossiiliset polttoaineet, eri teollisuusalojen suurimmat tuotantoprosessit sekä liikenne, jotka aiheuttavat rikin, typenoksidien ja muiden epäpuhtauksien päästöjä,

ovat tietoisia siitä, että ilman epäpuhtauksien torjuntaa tulee lähestyä alueellisesti tavalla, joka on kustannustehokas ja jossa huomioidaan vaikutusten ja torjuntakustannusten erilaisuus maiden välillä,

haluavat ryhtyä tehokkaampiin jatkotoimenpiteisiin rikkipäästöjen rajoittamiseksi ja vähentämiseksi,

ovat tietoisia siitä, että kaikki rikinrajoitustoimet, olipa niiden kustannustehokkuus alueellisesti kuinka korkea tahansa, aiheuttavat suhteellisen raskaan taloudellisen taakan siirtymätalousmaille,

pitävät mielessä, että rikkipäästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden ei tulisi olla mielivaltainen tai aiheeton syrjintäkeino tai naamioitu kansainvälisen kilpailun tai kaupan rajoittamiskeino,

ottavat huomioon nykyiset rikinoksidien päästöjä, ilmakehän prosesseja ja ympäristövaikutuksia sekä torjuntakustannuksia koskevat tieteelliset ja tekniset tiedot,

tietoisina siitä, että rikkipäästöjen lisäksi myös typenoksidi- ja ammoniakkipäästöt aiheuttavat ympäristön happamoitumista,

toteavat, että New Yorkissa 9 päivänä toukokuuta 1992 hyväksytyn Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen mukaisesti on sovittu ilmastonmuutoksen torjumiseksi kansallisten toimintalinjojen laatimisesta ja vastaavista toimenpiteistä, joiden voidaan olettaa johtavan rikkipäästöjen alenemiseen,

vahvistavat ympäristöä säästävän ja kestävän kehityksen varmistamisen tarpeellisuuden,

tunnustavat tarpeen jatkaa tieteellistä ja teknistä yhteistyötä kriittiseen kuormitukseen ja kriittisiin tasoihin perustuvan lähestymistavan edelleen kehittämiseksi, mukaan luettuna pyrkimykset arvioida useita ilman epäpuhtauksia ja erilaisia vaikutuksia ympäristöön, materiaaleihin ja yleiseen terveyteen,

painottavat, että tieteellinen ja tekninen tieto kehittyy ja että tämä kehitys on otettava huomioon tarkasteltaessa tämän pöytäkirjan mukaisten velvoitteiden riittävyyttä ja päätettäessä jatkotoimista,

tunnustavat Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 1985 hyväksytyn rikkipäästöjen tai valtiosta toiseen kulkeutuvan rikkivuon vähentämistä vähintään 30 prosentilla koskevan pöytäkirjan olemassaolon sekä toimenpiteet, joihin monet maat ovat jo ryhtyneet ja saaneet rikkipäästöjä vähenemään,

ja ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Määritelmät

Tässä pöytäkirjassa

1. "yleissopimus" tarkoittaa Genevessä 13 marraskuuta 1979 hyväksyttyä valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaa yleissopimusta,

2. "EMEP" tarkoittaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelmaa,

3. "toimeenpaneva elin" tarkoittaa yleissopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaisesti perustettua yleissopimuksen toimeenpanevaa elintä,

4. "komissio" tarkoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiota,

5. "sopimuspuolet" tarkoittaa tämän pöytäkirjan sopimuspuolia, ellei asiayhteydestä muuta johdu,

6. "EMEP:n maantieteellinen toteuttamisala" tarkoittaa Genevessä 28 päivänä syyskuuta 1984 hyväksytyn vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen tehdyn ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) pitkän aikavälin rahoittamista koskevan pöytäkirjan 1 artiklan 4 kappaleessa määritettyä aluetta,

7. "SOMA" tarkoittaa III liitteessä 2 artiklan 3 kappaleen ehdoin nimettyä rikkioksidien hallinta-aluetta,

8. "kriittinen kuormitus" tarkoittaa yhdelle tai useammalle epäpuhtaudelle altistumisen kynnysarvoa, jonka alittavalla määrällä ei nykyisen tiedon mukaan ole merkittävää haitallista vaikutusta tiettyihin ympäristön herkkiin tekijöihin,

9. "kriittinen taso" tarkoittaa epäpuhtauksien pitoisuutta ilmakehässä, jonka ylittävällä määrällä voi nykyisen tiedon mukaan olla välittömiä haitallisia vaikutuksia kohteeseen, kuten ihmiseen, kasviin, ekosysteemiin tai materiaaliin,

10. "kriittinen rikkilaskeuma" tarkoittaa määrällistä arviota altistumisesta hapettuneille rikkiyhdisteille ottaen huomioon emäskationien oton ja laskeuman, jonka alittavalla määrällä ei nykyisen tiedon mukaan ole merkityksellistä vaikutusta tiettyihin ympäristön herkkiin tekijöihin,

11. "päästö" tarkoittaa aineiden laskemista ilmakehään,

12. "rikkipäästöt" tarkoittaa kaikkia ihmisen toiminnasta syntyviä, kilotonnina rikkidioksidia (kt SO2) ilmaistuja rikkiyhdisteiden päästöjä ilmakehään, lukuun ottamatta kansainvälisessä liikenteessä aluevesien ulkopuolella käytetyistä aluksista peräisin olevia päästöjä,

13. "polttoaine" tarkoittaa kaikkea kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista poltettavaa materiaalia lukuun ottamatta kotitalousjätettä ja ongelmajätettä,

14. "kiinteä polttolähde" tarkoittaa samassa paikassa sijaitsevia teknisiä laitteita tai laitoksia, jotka päästävät tai voivat päästää sellaisia jätekaasuja yhteisestä piipusta, joissa polttoaine hapetetaan syntyneen lämmön hyödyntämiseksi,

15. "uusi iso kiinteä polttolähde" tarkoittaa kiinteää polttolähdettä, jolle on annettu lupa rakentamiseen tai olennaiseen muutokseen 31 päivän joulukuuta 1995 jälkeen, ja jonka nimellispolttoaineteho on vähintään 50 MWth; toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävänä on päättää, onko muutos olennainen, ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin muutoksesta johtuvat ympäristöhyödyt,

16. "nykyinen iso kiinteä polttolähde" tarkoittaa jokaista olemassa olevaa polttolähdettä, jonka nimellispolttoaineteho on vähintään 50 MWth,

17. "kaasuöljy" tarkoittaa öljytuotetta HS 2710:n rajoissa tai öljytuotetta, joka tislausrajojensa vuoksi kuuluu polttoaineeksi tarkoitettujen keskitisleiden ryhmään ja jonka määrästä vähintään 85%, tislaushäviöt mukaan luettuna, tislautuu 350 °C lämpötilassa,

18. "päästöraja-arvo" tarkoittaa sallittua rikkiyhdistepitoisuutta rikkidioksidina kiinteästä polttolähteestä ilmaistuna massana jätekaasun tilavuudesta mg/Nm3, oletetun jätekaasun happipitoisuuden määrän ollessa 3% tilavuudesta nestemäisen ja kaasumaisen polttoaineen kohdalla ja 6% tilavuudesta kiinteän polttoaineen kohdalla,

19. "päästöraja" tarkoittaa rikkiyhdisteiden sallittua kokonaismäärää polttolähteestä tai samassa paikassa taikka määritetyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevasta polttolähderyhmästä ilmaistuna kilotonneina rikkidioksidia vuodessa,

20. "rikinpoistoaste" tarkoittaa polttolähteessä määrätyssä ajanjaksossa erotetun rikkimäärän suhdetta polttolähteessä oleviin laitoksiin samana ajanjaksona syötetyn polttoaineen sisältämään rikkimäärään,

21. "rikkitase" tarkoittaa matriisia lasketuista osuuksista määrättyjen alueiden päästöistä peräisin olevien hapetettujen rikkiyhdisteiden laskeumaan vastaanottoalueella.

2 artikla
Perusvelvoitteet

1. Sopimuspuolten tulee rajoittaa ja vähentää rikkipäästöjään suojellakseen terveyttä ja ympäristöä haitallisilta vaikutuksilta, erityisesti happamoitumista aiheuttavilta vaikutuksilta, ja varmistaakseen mahdollisuuksien mukaan ilman kohtuuttomia kustannuksia, että hapettuneiden rikkiyhdisteiden laskeumat eivät pitkällä aikavälillä ylitä kriittistä rikkikuormitusta siten kuin ne I liitteessä nykyisen tiedon mukaan kriittisinä rikkilaskeumina määritellään.

2. Ensimmäisenä sopimuspuolten tulee vähintään vähentää ja pitää ennallaan vähennetyt rikkipäästönsä II liitteessä tarkoitettujen aikataulujen ja tasojen mukaisesti.

3. Edellä 2 kappaleessa tarkoitettujen velvoitteiden lisäksi kunkin sopimuspuolen,

a) jonka koko maa-alue on yli 2 000 000 km2,

b) joka on 2 kappaleen mukaisesti sitoutunut soveltamaan rikkipäästöjen osalta enimmäismäärää, joka ei ylitä II liitteessä tarkoitettuja asianomaisen valtion vuoden 1990 päästöjä, tai vuoden 1985 rikkipäästöjen tai valtiosta toiseen kulkeutuvan rikkivuon vähentämistä vähintään 30 prosenttia koskevan Helsingin pöytäkirjan mukaisen velvoitteen tasoa, jos tämä on alhaisempi,

c) jonka sellaiset vuotuiset rikkipäästöt, jotka vaikuttavat yhden tai useamman muun sopimuspuolen lainkäyttövallan alaisen alueen happamoitumiseen, ovat peräisin yksinomaan asianomaisen valtion lainkäyttövallan alaiselta III liitteessä SOMA-alueeksi ilmoitetulta alueelta, ja on tämän asiakirjoin osoittanut, ja

d) joka on tämän pöytäkirjan allekirjoittaessaan tai siihen liittyessään ilmoittanut aikovansa toimia tämän kappaleen mukaisesti,

tulee vähimmäisvaatimuksena sellaisilla ilmoitetuilla alueilla vähentää vuotuiset päästönsä tai säilyttää ne ennallaan II liitteessä annettujen aikataulujen ja tasojen mukaisesti.

4. Lisäksi sopimuspuolten tulee soveltaa uusiin ja olemassa oleviin lähteisiin erityisolosuhteidensa mukaan tehokkaimpia rikinpäästöjen vähennystoimenpiteitä, joihin kuuluvat mm. seuraavat:

- energiatehokkuutta lisäävät toimenpiteet

- uusiutuvan energian käyttöä lisäävät toimenpiteet

- tiettyjen polttoaineiden rikkipitoisuutta vähentävät toimenpiteet ja vähärikkisten polttoaineiden käyttöä rohkaisevat toimenpiteet, mukaanlukien runsasrikkisen käyttö vähärikkisen tai rikittömän polttoaineen yhteydessä.

- parhaan kohtuulliseen hintaan saatavana olevan valvontatekniikan soveltamista tarkoittavat toimenpiteet

käyttämällä IV liitettä ohjeena.

5. Kunkin sopimuspuolen, lukuun ottamatta Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä vuonna 1991 tehdyn ilmanlaatusopimuksen alaisia sopimuspuolia, tulee vähimmäisvaatimuksena

a) kaikissa uusissa isoissa polttolähteissä soveltaa päästöjen osalta vähintään yhtä tiukkoja raja-arvoja, kuin V liitteessä määritellyt,

b) viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004 ja mahdollisuuksien mukaan kohtuullisin kustannuksin, soveltaa sellaisiin nykyisiin isoihin kiinteisiin polttolähteisiin, joiden polttoaineteho on yli 500 MWth, ottaen huomioon laitoksen jäljellä olevan elinajan tämän pöytäkirjan voimaantulosta laskettuna, päästöjen osalta vähintään V liitteessä määrättyjä raja-arvoja tai muissa asianmukaisissa määräyksissä annettuja vastaavia päästörajoituksia, jos niillä tätetään II liitteessä tarkoitettu rikkipäästöjen kattoarvomääräys, ja myöhemmin edelleen lähestytään I liitteessä annettuja kriittisiä kuormituksia, sekä viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2004 soveltaa päästöraja-arvoja tai päästörajoituksia V liitteen pohjalta sellaisiin nykyisiin isoihin kiinteisiin polttolähteisiin, joiden polttoaineteho on 50-500 MWth,

c) viimeistään kaksi vuotta tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen soveltaa vähintään V liitteessä annettuja pitoisuuksia vastaavia kansallisia normeja kaasuöljyn rikkipitoisuuteen; jos kaasuöljyn saantia ei voida muutoin varmistaa, valtio voi jatkaa tässä kohdassa tarkoitettua määräaikaa enintään 10 vuodella; tuolloin asianomaisen valtion on ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan kanssa talletettavassa selityksessä ilmoitettava aikovansa jatkaa määräaikaa.

6. Sopimuspuolet voivat lisäksi soveltaa taloudellisia keinoja rohkaistakseen kustannustehokkaita lähestymistapoja rikkipäästöjen vähentämiseksi.

7. Tämän pöytäkirjan sopimuspuolet voivat toimeenpanevan elimen kokouksessa tämän laatimien ja hyväksymien sääntöjen ja ehtojen mukaisesti päättää, voivatko vähintään kaksi sopimuspuolta yhteisesti panna täytäntöön II liitteen mukaiset velvoitteet. Näiden sääntöjen ja ehtojen on täytettävä tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetut velvoitteet ja myös edistettävä tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen ympäristötavoitteiden toteutumista.

8. Osapuolten tulee tarvittaessa 8 artiklan mukaisen ensimmäisen tarkastuksen perusteella ja viimeistään vuoden kuluttua tarkastuksen päättymisestä aloittaa neuvottelut lisävelvoitteesta päästöjen vähentämiseksi.

3 artikla
Teknologianvaihto

1. Sopimuspuolten tulee kansallisten lakien, säännösten ja käytännön mukaisesti helpottaa teknologian ja tekniikan vaihtoa, joihin luetaan myös energian tehokas käyttö sekä uusiutuvan energia käyttö ja vähärikkisten polttoaineiden jalostus rikkipäästöjen vähentämiseksi erityisesti edistämällä:

a) saatavilla olevan teknologian kaupallista vaihtoa,

b) suoria teollisia yhteyksiä ja yhteistyötä mukaan lukien yhteishankkeet,

c) tietojen ja kokemusten vaihtoa,

d) teknistä avunantoa.

2. Edistäessään tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja toimia, sopimuspuolten tulee luoda suotuisat olosuhteet helpottamalla yhteyksiä ja yhteistyötä sellaisten asianmukaisten järjestöjen ja henkilöiden välillä yksityisellä ja julkisella sektorilla, jotka pystyvät toimittamaan teknologiaa, suunnittelu- ja teknisiä palveluja sekä laitteita tai rahoitusta.

3. Sopimuspuolten tulee viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän pöytäkirjan voimaantulosta aloittaa sellaisten menetelmien harkitseminen, joilla voidaan luoda suotuisammat olosuhteet rikkipäästöjen vähentämiseen tähtäävälle teknologianvaihdolle.

4 artikla
Kansalliset strategiat, toimintalinjat, ohjelmat, toimenpiteet ja tiedottaminen

1. Kunkin sopimuspuolen tulee 2 artiklan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi

a) viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tämä pöytäkirja sen osalta on tullut voimaan, hyväksyä kansalliset strategiat, toimintasuunnitelmat ja ohjelmat, ja

b) ryhtyä kansallisiin toimenpiteisiin rikkipäästöjen rajoittamiseksi ja vähentämiseksi sekä soveltaa näitä toimenpiteitä.

2. Kukin sopimuspuoli kerää ja kirjaa tietoja

a) rikkipäästöjen todellisista tasoista, hapettuneen rikin ja muiden happamoittavien yhdisteiden pitoisuuksista ja laskeumista ottaen huomioon EMEP:n maantieteellisen toteuttamisalaan kuuluvien sopimuspuolten osalta EMEP:n työsuunnitelman,

b) hapettuneen rikin ja muiden happamoittavien yhdisteiden laskeumien vaikutuksista.

5 artikla
Ilmoittaminen

1. Kukin sopimuspuoli ilmoittaa komission toimeenpanevan sihteerin välityksellä toimeenpanevalle elimelle tämän määräämin aikavälein seuraavasta:

a) edellä 4 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen kansallisten strategioiden, toimintasuunnitelmien, ohjelmien ja toimenpiteiden täytäntöönpanosta,

b) kansallisten vuotuisten rikkipäästöjen tasoista toimeenpanevan elimen hyväksymien ohjeiden mukaisesti, siten että tiedot sisältävät päästöt kaikista asiaankuuluvista lähdeluokista,

c) muiden sellaisten velvoitteiden täytäntöönpanosta, joihin asianomainen sopimuspuoli on tämän pöytäkirjan nojalla sitoutunut,

siten kuin sopimuspuolet muodon ja sisällön osalta toimeenpanevan elimen kokouksessa päättävät. Mainittu päätös tarkistetaan tarvittaessa siten, että uudet, kertomuksiin sisältyvien tietojen muotoa ja/tai sisältöä koskevat seikat otetaan huomioon.

2. Kukin EMEP:n maantieteelliseen toteuttamisalaan kuuluva sopimuspuoli ilmoittaa komission toimeenpanevan sihteerin välityksellä EMEP:lle tämän johtoelimen määräämin ja toimeenpanevan elimen kokouksessa sopimuspuolten hyväksymin aikavälein rikkipäästöjen tasoista sellaisella ajan ja tilan erottelutarkkuudella, jonka EMEP:n johtoelin on määrittänyt.

3. Hyvissä ajoin ennen kutakin toimeenpanevan elimen vuosikokousta EMEP:n tulee tiedottaa seuraavasta:

a) hapettuneiden rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja laskeumat, ja

b) rikkitaselaskelmat.

EMEP:n maantieteellisen toteuttamisalan ulkopuolella olevat sopimuspuolet toimittavat vastaavat tiedot, jos toimeenpaneva elin sitä pyytää.

4. Toimeenpaneva elin huolehtii yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti hapettuneiden rikki- ja muiden happamoittavien yhdisteiden laskeumien vaikutuksia koskevan tiedon valmistelusta.

5. Toimeenpanevan elimen kokouksiin osallistuvat sopimuspuolet huolehtivat siitä, että EMEP:n toteuttamisalaan kuuluville valtioille laaditaan säännöllisin aikavälein tarkistetut tiedot lasketuista ja kansainvälisesti optimoiduista päästöjenvähentämisjakaumista yhdennettyine arviointimalleineen, jotta 2 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua todellisten hapettuneiden rikkiyhdisteiden laskeumien ja kriittisten kuormitusarvojen ero saataisiin entistä pienemmäksi.

6 artikla
Tutkimus, kehitys ja seuranta

Sopimuspuolet rohkaisevat sellaista tutkimusta, kehitystä, seurantaa ja yhteistyötä, joka liittyy

a) kriittisten kuormitusten ja kriittisten tasojen määrittämismenetelmien kansainväliseen harmonointiin ja mainitun harmonoinnin menettelytapojen laatimiseen,

b) seurantatekniikan ja -järjestelmien sekä rikkiyhdisteiden kulkeutumisen, pitoisuuksien ja laskeumien mallintamisen parantamiseen,

c) rikkipäästöjen edelleen vähentämiseen tähtääviin strategioihin, jotka perustuvat kriittisiin kuormituksiin, kriittisiin tasoihin ja tekniikan kehitykseen, sekä yhdennetyn arvioinnin mallintamisen parantamiseen, jolla voidaan laskea kansainvälisesti optimoitu päästövähennysten jakauma ottaen huomioon oikeudenmukainen torjuntakustannusten jako,

d) ymmärrykseen rikkipäästöjen laajemmista vaikutuksista ihmisten terveyteen, ympäristöön, erityisesti happamoitumiseen, sekä materiaaleihin, joihin luetaan historialliset ja sivistykselliset muistomerkit, ottaen huomioon rikin- ja typenoksidien, ammoniakin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja alailmakehän otsonien väliset yhteydet,

e) päästöjen vähentämistekniikoista sekä teknologioista ja tekniikoista, jotka mahdollistavat energiankäytön tehostamisen, energian säästön ja uusiutuvien energialähteiden käytön,

f) rikkipäästöjen vähentämisestä ympäristölle ja terveydelle koituvan hyödyn taloudelliseen arviointiin.

7 artikla
Noudattaminen

1. Perustetaan täytäntöönpanokomitea, joka tarkastaa, toteuttavatko ja noudattavatko sopimuspuolet tästä pöytäkirjasta johtuvia velvoitteitaan. Komitea antaa selonteon sopimuspuolille toimeenpanevan elimen kokouksissa ja voi antaa suosituksia harkintansa mukaan.

2. Käsiteltyään täytäntöönpanokomitean selonteon ja mahdolliset suositukset, sopimuspuolet voivat asiaan liittyvien olosuhteiden sekä yleissopimuksen käytännön mukaisesti antaa päätöksen sekä kehotuksen ryhtyä toimiin pöytäkirjan täysipainoiseksi noudattamiseksi, joihin luetaan avun antaminen jollekin sopimuspuolelle pöytäkirjan noudattamisessa ja sen tavoitteiden edistämisessä.

3. Sopimuspuolet tekevät toimeenpanevan elimen ensimmäisessä kokouksessa tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen päätöksen, jossa määritetään täytäntöönpanokomitean rakenne ja tehtävät sekä menettelytavat pöytäkirjan noudattamisen tarkastamista varten.

4. Noudattamisen tarkastamista koskeva menetelmä ei estä soveltamasta tämän pöytäkirjan 9 artiklassa annettuja määräyksiä.

8 artikla
Sopimuspuolten suorittama tarkastus toimeenpanevan elimen kokouksissa

1. Toimeenpanevan elimen kokouksissa sopimuspuolet tarkastavat yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti sopimuspuolten ja EMEP:n antamat tiedot, rikin ja muiden happamoittavien yhdisteiden laskeumien vaikutuksia koskevat tiedot sekä tämän pöytäkirjan 7 artiklan 1 kappaleessa mainitun täytäntöönpanokomitean selonteon.

2. a) Sopimuspuolet tutkivat säännöllisesti toimeenpanevan elimen kokouksissa tästä pöytäkirjasta johtuvia velvoitteita, joihin luetaan:

i) edellä 5 artiklan 5 kappaleessa lasketuista ja kansainvälisesti optimoiduista päästöjenvähentämisjakaumista johtuvat velvoitteet, sekä

ii) velvoitteiden riittävyys ja toteutunut edistys tämän pöytäkirjan tavoitteiden saavuttumisen kannalta,

b) tarkastuksessa otetaan huomioon parhaat saatavana olevat tieteelliset tiedot happamoitumisesta mukaan lukien arviot kriittisistä kuormituksista, teknisestä kehityksestä, muuttuvista taloudellisista olosuhteista ja päästöjenvähennysvelvoitteiden toteutumisesta,

c) näiden tarkastusten yhteydessä kukin sopimuspuoli, joka tämän pöytäkirjan II liitteen mukaiset rikkipäästöjen kattoarvoja koskevat velvoitteet eivät ole sellaisten asianomaisen sopimuspuolen osalta laskettujen ja kansainvälisesti optimoitujen päästöjenvähentämisjakaumien mukaisia, joita vuoden 1990 rikkilaskeumien ja EMEP:n maantieteellisen toteuttamisalueen kriittisen rikkikuormituksen välisen eron supistaminen vähintään 60%:lla edellyttää, tekevät kaiken mahdollisen sitoutuakseen tarkistettuihin velvoitteisiin,

d) mainittujen tarkastusten menettelytavat, menetelmät ja ajoitus määrittävät sopimuspuolet toimeenpanevan elimen kokouksessa. Ensimmäinen tarkastus suoritetaan vuoden 1997 aikana.

9 artikla
Riitojen ratkaisu

1. Jos kahden tai useamman sopimuspuolen välillä syntyy riita tämän pöytäkirjan tulkinnasta tai soveltamisesta, asianomaiset sopimuspuolet pyrkivät ratkaisemaan riidan neuvottelemalla tai muulla valitsemallaan rauhanomaisella keinolla. Riidan osapuolet ilmoittavat riidasta toimeenpanevalle elimelle.

2. Sopimuspuoli, joka ei ole alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, voi tämän pöytäkirjan ratifioidessaan, hyväksyessään tai siihen liittyessään taikka koska tahansa sen jälkeen selittää tallettajalle jätetyllä kirjallisella ilmoituksella, että pöytäkirjan tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvän riidan osalta asianomainen sopimuspuoli hyväksyy toisen tai molemmat seuraavista riitojen ratkaisukeinoista ipso facto pakollisena ja ilman sopimusta muiden, saman velvoitteen hyväksyvien sopimuspuolten kanssa:

a) riidan alistaminen Kansainväliselle tuomioistuimelle,

b) välimiesmenettely niiden menettelytapojen mukaisesti, jotka sopimuspuolet hyväksyvät välimiesmenettelyä koskevana liitteenä toimeenpanevan elimen kokouksessa heti, kun se on käytännössä mahdollista.

Sopimuspuoli, joka on alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, voi antaa vaikutukseltaan vastaavan selityksen edellä b kohdassa tarkoitetun välimiesmenettelyn osalta.

3. Edellä 2 kappaleen nojalla annettu selitys pysyy voimassa, kunnes sen voimassaolo omien määräystensä mukaisesti umpeutuu, tai kunnes kolme kuukautta on kulunut siitä, kun kirjallinen ilmoitus sen peruuttamisesta on jätetty tallettajalle.

4. Uusi selitys, peruutusilmoitus tai selityksen voimassaolon umpeutumisilmoitus ei millään tavoin vaikuta Kansainvälisessä tuomioistuimessa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin tai vireillä olevaan välimiesmenettelyyn, elleivät riidan osapuolet toisin sovi.

5. Lukuun ottamatta tapausta, jossa riidan osapuolet ovat hyväksyneet saman 2 kappaleessa mainitun riitojen ratkaisutavan, riita, jonka osapuolet eivät kahdentoista kuukauden kuluessa siitä, jolloin sopimuspuoli on ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle näiden välisen riidan olemassaolosta, ole saatu ratkaistuksi edellä 1 kappaleessa mainitulla tavalla, alistetaan vähintään yhden osapuolen pyynnöstä sovittelumenettelyyn.

6. Edellä 5 kappaleessa mainittua tarkoitusta varten perustetaan sovittelukomissio. Komissioon kuuluu yhtä monta kunkin asianosaisen nimittämää jäsentä, tai milloin sovitteluun osallistuvilla osapuolilla on yhteinen etu valvottavana, tämän eturyhmän nimittämää jäsentä, sekä puheenjohtaja, jonka valitsee näin nimitetyt jäsenet. Komissio antaa suosituspäätöksen, jota osapuolten tulee harkita hyvässä uskossa.

10 artikla
Liitteet

Tämän pöytäkirjan liitteet ovat pöytäkirjan erottamaton osa. I ja IV liitteet ovat suosituksia.

11 artikla
Muutokset ja tarkistukset

1. Jokainen sopimuspuoli voi esittää muutoksia tähän pöytäkirjaan. Jokainen yleissopimuksen sopimuspuoli voi esittää tarkistuksen tämän pöytäkirjan II liitteeseen lisätäkseen siihen kyseisen sopimuspuolen nimen sekä päästötasot, rikkipäästöjen kattoarvot ja päästöjenvähentämisprosentit.

2. Mainitut muutos- ja tarkistusesitykset jätetään kirjallisina komission toimeenpanevalle sihteerille, joka toimittaa ne kaikille sopimuspuolille. Sopimuspuolet keskustelevat muutos- ja tarkistusesityksistä seuraavassa toimeenpanevan elimen kokouksessa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että toimeenpaneva sihteeri on toimittanut esitykset kaikille sopimuspuolille vähintään 90 päivää ennen tätä kokousta.

3. Tähän pöytäkirjaan ja sen II, III ja V liitteeseen esitetyt muutokset hyväksytään toimeenpanevan elimen kokoukseen osallistuvien sopimuspuolten kesken yksimielisesti ja ne tulevat voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka ovat hyväksyneet ne, yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on tallettanut niitä koskevan hyväksymiskirjan. Muutokset tulevat voimaan muiden sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona asianomainen sopimuspuoli on tallettanut hyväksymiskirjansa.

4. Muutokset tämän pöytäkirjan liitteisiin, lukuun ottamatta edellä 3 kappaleessa mainittuja liitteitä, hyväksytään toimeenpanevan elimen kokoukseen osallistuvien sopimuspuolten kesken yksimielisesti. Kun 90 päivää on kulunut päivästä, jona komission toimeenpaneva sihteeri on antanut sen tiedoksi, muutos mainittuun liitteeseen tulee voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka eivät ole jättäneet tämän artiklan 5 kappaleen mukaista ilmoitusta, edellyttäen kuitenkin, että vähintään 16 sopimuspuolta ei ole jättänyt mainittua ilmoitusta.

5. Sopimuspuoli, joka ei voi hyväksyä muuhun kuin tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuun liitteeseen esitettyä muutosta, ilmoittaa tämän kirjallisesti tallettajalle 90 päivän kuluessa hyväksymisen tiedoksiannosta. Tallettaja ilmoittaa viipymättä kaikille sopimuspuolille kaikista saaduista ilmoituksista. Sopimuspuoli voi milloin tahansa korvata antamansa ilmoituksen hyväksymisellä, jolloin muutos asianomaiseen liitteeseen tulee voimaan tämän sopimuspuolen osalta.

6. Toimeenpanevan elimen kokoukseen osallistuvat sopimuspuolet hyväksyvät II liitteen tarkistukset yksimielisesti, ja tarkistukset tulevat voimaan kaikkien tämän pöytäkirjan sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona komission toimeenpaneva sihteeri on kirjallisesti ilmoittanut asianomaisille sopimuspuolille tarkistuksen hyväksymisestä.

12 artikla
Allekirjoittaminen

1. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten Oslossa 14 päivänä kesäkuuta 1994 ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 12 päivään joulukuuta 1994 kaikille komission jäsenvaltioille ja valtioille, joilla on 28 maaliskuuta 1947 annetun Talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselman 36 (IV) 8 kappaleen mukaisesti neuvoa-antava asema komissiossa, sekä alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, jotka koostuvat täysivaltaisista komission jäsenvaltioista ja joilla on toimivalta neuvotella kansainvälisistä sopimuksista sekä tehdä ja panna kansainvälisiä sopimuksia täytäntöön tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että asianomaiset valtiot ja järjestöt ovat yleissopimuksen sopimuspuolia ja mainitaan II liitteessä.

2. Toimivaltaansa kuuluvissa asioissa mainitut alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt käyttävät jäsenvaltioidensa puolesta niitä oikeuksia ja täyttävät ne velvollisuudet, jotka tämän pöytäkirjan nojalla kuuluvat näiden järjestöjen jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot eivät näin ollen saa erikseen harjoittaa oikeuksiaan.

13 artikla
Ratifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen

1. Allekirjoittajien on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä pöytäkirja.

2. Tämä pöytäkirja on avoinna liittymistä varten 12 päivästä joulukuuta 1994 lähtien niille valtioille ja järjestöille, jotka täyttävät 12 artiklan 1 kappaleessa mainitut edellytykset.

14 artikla
Tallettaja

Ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimii tallettajana.

15 artikla
Voimaantulo

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona kuudestoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

2. Kunkin 12 artiklan 1 kappaleessa mainitun valtion ja järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kuudestoista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, pöytäkirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona asianomainen sopimuspuoli on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

16 artikla
Irtisanominen

Koska tahansa viiden vuoden kuluttua päivästä, jona tämä pöytäkirja on tullut voimaan jonkin sopimuspuolen osalta, tämä sopimuspuoli voi irtisanoa sen tallettajalle jätettävällä kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan joko yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen, tai irtisanomisilmoituksessa mainittuna myöhempänä ajankohtana.

17 artikla
Todistusvoimaiset tekstit

Tämän pöytäkirjan alkuperäiskappale, jonka englannin-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Oslossa 14 päivänä kesäkuuta 1994.

I Liite KRIITTINEN RIKKILASKEUMA

(5-prosenttipisteet senttigrammoina rikkiä neliömetrille vuodessa)

(Kartta on jätetty tästä pois)

II Liite RIKKIPÄÄSTÖJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT JA PÄÄSTÖJEN VÄHENNYSPROSENTIT

(Taulukko on jätetty tästä pois)

III Liite RIKKIOKSIDIEN HALLINTA-ALUEIDEN (SOMA-ALUEIDEN) NIMEÄMINEN

Tämän pöytäkirjan soveltamista varten nimetään seuraava SOMA-alue:

Kaakkois-Kanadan SOMA-alue:

Tämä on 1.000.000 km2 käsittävä alue, johon kuuluu koko Prinssi Edwardin saaren provinssin, Nova Scotian provinssin ja New Brunswickin provinssin alue, koko Quebecin provinssin alue sen suoran eteläpuolella, joka kulkee Saint Lawrencen lahden pohjoisrannikolla sijaitsevasta Havre-St.Pierrestä siihen Quebecin ja Ontarion välisen rajankohtaan, joka leikkaa James Bayn rantaviivan, sekä koko Ontarion provinssin alue sen suoran eteläpuolella, joka kulkee siitä Quebecin ja Ontarion välisestä rajankohdasta, joka leikkaa James Bayn rantaviivan, lähellä Yläjärven pohjoisrantaa sijaitsevaan Nipigonjokeen.

IV Liite

(Pöytäkirjan IV liite on nähtävänä ja saatavissa ympäristöministeriössä, joka myös antaa siitä tietoja suomeksi ja ruotsiksi)

V Liite PÄÄSTÖJEN JA RIKKIPITOISUUKSIEN RAJA-ARVOT

(Taulukko on jätetty tästä pois)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.