25/1996
Annettu: 11.5.1996
Asetus Asetus Korean tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Soulissa 21 päivänä lokakuuta 1993 tehty Suomen tasavallan hallituksen ja Korean tasavallan hallituksen välinen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskeva sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 19 päivänä tammikuuta 1996 annetulla lailla (277/ 96) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 19 päivänä tammikuuta 1996 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 11 päivänä huhtikuuta 1996, tulee voimaan 11 päivänä toukokuuta 1996 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Korean tasavallan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 19 päivänä tammikuuta 1996 annettu laki (277/96) ja tämä asetus tulevat voimaan 11 päivänä toukokuuta 1996.
Helsingissä 26 päivänä huhtikuuta 1996
SOPIMUS Suomen tasavallan hallituksen ja Korean tasavallan hallituksen välillä investointien edistämisestä ja suojaamisesta
Suomen tasavallan hallitus ja Korean tasavallan hallitus, joita jäljempänä kutsutaan ''sopimuspuoliksi'',
ottavat huomioon molempien maiden ja niiden kansojen väliset ystävälliset yhteistyösuhteet,
haluavat rohkaista ja luoda toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella otolliset olosuhteet tasapuolisuuden ja keskinäisen edun pohjalta ja
tiedostavat, että sijoitusten keskinäinen edistäminen ja suojaaminen sopimuksen pohjalta kannustaa liiketaloudellisia alotteita,
ovat sopineet seuraavaa:
1 artikla
Määritelmät
Tässä sopimuksessa:
1. Käsite ''sijoitus'' tarkoittaa kaikenlaatuista varallisuutta ja erityisesti, vaikka ei pelkästään:
a) kiinteätä ja irtainta omaisuutta ja muita omistusoikeuksia kuten kiinnityksiä tai pantti- ja pidätysoikeuksia;
b) yhtiöiden osakkeita, osuuksia ja debentuureja tai osallistumista sellaisten yhtiöiden omaisuuteen;
c) oikeuksia tai vaateita rahaan tai mihin hyvänsä suoritukseen, jolla on taloudellista arvoa;
d) oikeuksia henkiseen ja teolliseen omaisuuteen, mukaanlukien tekijänoikeudet, patentit, tavaramerkit, toiminimet, teolliset mallioikeudet, liikesalaisuudet, tekniset valmistusmenetelmät, osaaminen ja goodwill;
e) liiketoimilupia, joilla on taloudellista arvoa, jotka ovat tarpeen liiketoimien harjoittamiseen ja jotka on myönnetty lain tai sopimuksen nojalla, sisältäen oikeudet etsiä, jalostaa, louhia ja hyödyntää luonnonvaroja.
Varallisuuden sijoitusmuodon muuttuminen ei muuta sen luonnetta sijoituksena.
2. Käsite ''tuotto'' tarkoittaa sijoituksen tuottamaa rahaa ja siihen kuuluu erityisesti, mutta ei pelkästään, voitot, korot, pääomatuotot, osingot, rojaltit, maksut tai muut juoksevat tulot.
3. Käsite ''sijoittaja'' tarkoittaa kummankin sopimuspuolen osalta:
a) luonnollista henkilöä, joka on sopimuspuolen kansalainen sen lakien mukaisesti,
b) oikeushenkilöä, yritystä tai järjestöä, joka on perustettu sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti ja jonka toimipaikka on tuon sopimuspuolen alueella.
4. Käsite ''alue'' tarkoittaa Suomen tasavallan aluetta tai vastaavasti Korean tasavallan aluetta, johon sisältyy merenpohjan ja mannermaajalustan lisäksi merialueet, jotka liittyvät mainittujen aluemerien ulkorajaan ja joihin nähden sopimuspuolella on kansainvälisen oikeuden mukaan täysivaltaiset oikeudet harjoittaa luonnonvarojen tutkimusta ja hyödyntämistä.
2 artikla
Sijoitusten edistäminen ja suojaaminen
1. Sopimuspuolet edistävät ja rohkaisevat toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia alueellaan, luovat toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille suotuisat olosuhteet ja sallivat tällaiset sijoitukset lakiensa ja määräystensä mukaisesti.
2. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille myönnetään oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu ja ne saavat toisen sopimuspuolen alueella osakseen täyden suojan ja turvallisuuden.
3 artikla
Kansallinen ja suosituimman maan kohtelu
1. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella, mukaanlukien niiden tuotto, myönnetään jälkimmäisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti kohtelu, joka on oikeudenmukainen ja tasapuolinen ja vähintään yhtä suotuisa kuin se kohtelu, joka myönnetään jälkimmäisen sopimuspuolen tai minkä tahansa kolmannen maan sijoittajan sijoituksille ja tuotoille, sen mukaan mikä on sijoittajalle edullisinta.
2. Sopimuspuolet myöntävät alueellaan lakiensa ja määräystensä mukaisesti toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksien johtamisen, käytön, nautinnan tai myynnin suhteen kohtelun, joka on oikeudenmukainen ja tasapuolinen ja vähintään yhtä suotuisa kuin se kohtelu, jonka se myöntää omille sijoittajilleen tai minkä tahansa kolmannen maan sijoittajalle, sen mukaan mikä on sijoittajalle edullisinta.
4 artikla
Menetysten korvaaminen
Sopimuspuolen sijoittaja, jonka sijoitukselle aiheutuu menetyksiä toisen sopimuspuolen alueella sodasta tai aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavista tapahtumista, on oikeutettu vahingonkorvauksen tai muun järjestelyn suhteen saamaan sijoituksilleen toiselta sopimuspuolelta kohtelun, joka on vähintään yhtä suotuisa kuin sopimuspuoli myöntää omille sijoittajilleen tai minkä tahansa kolmannen maan sijoittajille. Tämän artiklan mukaiset maksut ovat vapaasti siirrettäviä vaihdettavassa valuutassa.
5 artikla
Pakkolunastus
1. Sopimuspuolet eivät ryhdy pakkolunastus- tai kansallistamistoimiin taikka muuhun kansallistamiseen tai pakkolunastukseen verrattavaan omaisuuden poisottamiseen toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten suhteen paitsi seuraavilla edellytyksillä:
a) toimenpiteisiin ryhdytään yleiseen tarkoitukseen ja ne toteutetaan laillisia menettelytapoja noudattaen sopimuspuolen lain ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;
b) toimenpiteet eivät ole syrjiviä;
c) toimenpiteisiin liittyy määräykset välittömien, riittävien ja tosiasiallisten korvausten maksamisesta. Korvauksen on vastattava pakkolunastetun markkina-arvoa välittömästi ennen edellä tässä kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista taikka ennen kuin ne tulivat yleiseen tietoisuuteen, ja sen on oltava vapaasti siirrettävä vaihdettavassa valuutassa sopimuspuolen alueelta viralliseen vaihtokurssiin siltä päivältä, jona arvo määritettiin. Siirto on suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä siinä ajassa, joka normaalisti tarvitaan siirtomuodollisuuksien täyttämiseen. Korvaukseen tulee sisältyä korko pakkolunastuksen päivästä maksupäivään laskettuna Liborin mukaan asianomaiselle valuutalle vastaavana aikana.
2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan myös pakkolunastetun yhtiön varallisuuteen.
6 artikla
Sijoitusten kotiuttaminen
1. Sopimuspuolet sallivat, lakiensa ja määräystensä puitteissa, ilman asiatonta viivytystä siirrot vapaasti vaihdettavissa valuutoissa ja tähän sisältyy erityisesti, mutta ei pelkästään:
a) nettovoitot, osingot, rojaltit, tekninen tuki ja tekniset maksut, korot ja muut juoksevat tulot, jotka syntyvät toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksista;
b) toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksen tai sen osan lopettamisesta tai myynnistä syntyvät saatavat;
c) sopimuspuolen kansalaisten tai yhtiöiden toisen sopimuspuolen sijoittajille antamien lainojen takaisinmaksut molempien sopimuspuolten hyväksymistä sijoituksista;
d) toisen sopimuspuolen sijoittajien ansiot, jotka ovat syntyneet toisen sopimuspuolen alueella olevan sijoituksen yhteydessä hyväksytystä työskentelystä.
2. Sopimuspuolten tulee, lakiensa ja määräystensä puitteissa, myöskin sallia vapaasti siirtää alueeltaan irtainta omaisuutta, joka muodostaa osan toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksesta.
3. Sopimuspuolet velvoittautuvat myöntämään tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille siirroille vähintään yhtä suotuisan kohtelun kuin myönnetään minkä tahansa kolmannen maan sijoittajien sijoituksista syntyville siirroille.
7 artikla
Poikkeukset
Tämän sopimuksen määräykset, jotka liittyvät sopimuspuolen tai minkä tahansa kolmannen maan sijoittajien sijoituksille myönnettävään suotuisimpaan kohteluun ei tarkoita sitä, että sopimuspuoli olisi velvoitettu myöntämään toisen sopimuspuolen sijoittajille etuja siitä kohtelusta, etuoikeuksista tai erivapauksista, jotka sopimuspuoli myöntää seuraavilla perusteilla:
a) olemassa olevasta tai tulevasta tulliliitosta, vapaakauppa-alueesta, rahaliitosta tai vastaavasta kansainvälisestä sopimuksesta tai muista alueellisen taloudellisen yhteistyön muodoista, joissa sopimuspuoli on mukana tai joihin se mahdollisesti liittyy;
b) kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy kokonaan tai pääosin verotukseen, tai kotimaisesta lainsäädännöstä, joka liittyy kokonaan tai pääosin verotukseen.
8 artikla
Sijaantulo
1. Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos suorittaa sopimuspuolen sijoittajan hyväksi maksun korvauksen tai takuun perusteella, joka on annettu toisen sopimuspuolen alueella olevan sijoituksen hyväksi, toinen sopimuspuoli tunnustaa edelliselle sopimuspuolelle tai sen valtuuttamalle laitokselle lain tai laillisen siirron nojalla, kaikki sijoittajalle kuuluvat oikeudet ja vaatimukset, kun sijoittajalle on maksettu täysi korvaus.
2. Toinen sopimuspuoli tunnustaa myös, paitsi sopimuspuolen oikeutta periä sijoittajalta tämän erääntyneet verot ja julkiset maksut ensimmäisen sopimuspuolen saannon oikeuksiin ja vaatimuksiin, joiden nojalla tälle sopimuspuolelle syntyy samat oikeudet kuin lailliselle edeltäjälle.
9 artikla
Sopimuspuolen ja sijoittajan väliset riidat
1. Sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan väliset riidat, mukaan lukien sijoituksen pakkolunastamista tai kansallistamista koskevat riidat, on riidan osapuolten mikäli mahdollista selvitettävä sovinnollisesti.
2. Sen sopimuspuolen, jonka alueella sijoitus on tehty, lakien ja määräysten mukaiset oikeudelliset keinot ovat toisen sopimuspuolen sijoittajan käytettävissä omille tai suosituimman maan sijoittajille myönnettävän kohtelun pohjalta, sen mukaan mikä on sijoittajalle edullisinta.
3. Mikäli riitaa ei voida ratkaista kuuden (6) kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi puoli esitti sovinnollista ratkaisua, on riita, sijoittajan tai sopimuspuolen vaatimuksesta, alistettava sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisukeskukselle, joka on perustettu Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 tehdyllä yleissopimuksella valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta.
10 artikla
Sopimuspuolten väliset riidat
1. Sopimuspuolten väliset riidat tämän sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta tulee, mikäli mahdollista, ratkaista neuvotteluilla diplomaattiteitse.
2. Mikäli riitaa sopimuspuolten välillä ei saada ratkaistua kuuden (6) kuukauden kuluessa, on se, jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta, alistettava väliaikaiselle välimiesoikeudelle.
3. Tällainen välimiesoikeus muodostetaan jokaista tapausta varten erikseen seuraavasti:
Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun vaatimus välimiesmenettelystä on vastaanotettu, kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden jäsenen välimiesoikeuteen. Nimitetyt jäsenet valitsevat sitten kolmannen maan kansalaisen, joka molempien sopimuspuolten hyväksymänä nimitetään välimiesoikeuden puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja nimitetään kahden kuukauden kuluessa muiden jäsenten nimittämisestä.
4. Mikäli tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa tarpeellisia nimityksiä ei ole tehty, kumpikin sopimuspuoli voi, muiden sopimusten puuttuessa pyytää kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä tekemään tarvittavat nimitykset. Jos presidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos hän muuten on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää, pyydetään varapresidenttiä tekemään tarvittavat nimitykset. Jos varapresidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai hän myös on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää, pyydetään kansainvälisen tuomioistuimen lähinnä vanhinta jäsentä, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen, tekemään tarvittavat nimitykset.
5. Välimiesoikeus määrittää omat menettelytapansa. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Päätös on lopullinen ja molempia osapuolia sitova. Kumpikin sopimuspuoli vastaa välimiesoikeuden oman jäsenensä kustannuksista sekä edustuksestaan välimiesmenettelyssä; puheenjohtajan ja kaikista muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin. Välimiesoikeus voi kuitenkin päätöksessään määrätä toisen sopimuspuolen vastattavaksi suuremman osuuden, ja tämä tuomio on lopullinen ja molempia sopimuspuolia sitova.
11 artikla
Muiden määräysten soveltaminen
Jos sopimuspuolten olemassa olevien lakien määräykset tai kansainvälisen oikeuden velvoitteet, jotka myöhemmin aikaansaadaan sopimuspuolten välille tämän sopimuksen lisäksi, sisältävät yleisen taikka erityisen järjestelyn, joka takaa toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksille suotuisamman kohtelun kuin tässä sopimuksessa on määrätty, sellainen järjestely asetetaan tämän sopimuksen edelle niiltä osin kuin järjestely on sopimusta suotuisampi.
12 artikla
Sopimuksen soveltaminen
Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sekä ennen tämän sopimuksen voimaantuloa että sen jälkeen tehtyihin sijoituksiin, mutta ei sijoitusta koskevaan riitaan, joka on syntynyt, taikka sijoitusta koskevaan vaatimukseen, joka on selvitetty ennen sopimuksen voimaantuloa.
13 artikla
Loppumääräykset
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.
2. Tämä sopimus on voimassa kymmenen vuotta. Sen jälkeen se on voimassa kaksitoista kuukautta siitä päivästä lukien, kun sopimuspuoli on kirjallisesti ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.
3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sitä päivää, jolloin irtisanomisilmoitus tuli voimaan, 1 - 12 artiklan määräykset ovat voimassa vielä kymmenen vuotta tuosta päivästä lukien.
Tämän vakuudeksi allemerkityt, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Soulissa 21 päivänä lokakuuta 1993 kahtena suomen-, korean- ja englanninkielisenä kappaleena, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaeroavuuksissa on kuitenkin englanninkielinen teksti ratkaiseva.