Asetus öljyvahinkojen torjuntavalmiutta, torjumista ja torjuntayhteistyötä koskevan vuoden 1990 kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Allekirjoituspäivä: 24.5.1995

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Lontoossa 30 päivänä marraskuuta 1990 tehty vuoden 1990 kansainvälinen yleissopimus öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja torjuntayhteistyöstä, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 12 päivänä heinäkuuta 1993 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan 21 päivänä heinäkuuta 1993, on voimassa 13 päivästä toukokuuta 1995 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomessa Suomen ympäristökeskus. Siltä osin kuin kysymys on samassa artiklassa tarkoitettujen öljyvahinkoilmoitusten vastaanottamisesta, yhteyskeskus on Suomenlahden merivartioston johtokeskus.

3 §

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä toukokuuta 1995.

Vuoden 1990 kansainvälinen YLEISSOPIMUS öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja torjuntayhteistyöstä

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka

ovat tietoisia tarpeesta suojella ihmisen ympäristöä, erityisesti merellistä ympäristöä,

tunnustavat sen vakavan uhan, jonka aluksista, rannikon ulkopuolella toimivista tuotantoyksiköistä, merisatamista ja öljyä käsittelevistä laitoksista aiheutuvat öljyvahingot muodostavat meriympäristölle,

muistavat ennalta varautumisen ja ennalta ehkäisyn ensiarvoisen merkityksen öljyvahinkojen välttämiseksi sekä tarpeen soveltaa tarkoin olemassa olevia meriturvallisuutta ja meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevia kansainvälisiä sopimuksia, varsinkin vuoden 1974 kansainvälistä yleissopimusta ihmishengen turvallisuudesta merellä siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen ja vuoden 1973 kansainvälistä yleissopimusta aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä ja siihen liittyvää vuoden 1978 pöytäkirjaa niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen, sekä öljyä kuljettavien alusten ja rannikon ulkopuolella toimivien tuotantoyksiköiden suunnittelulle, käytölle ja kunnossapidolle asetettujen standardien nopean kehityksen,

muistavat myös, että öljyvahingon tapahtuessa toimenpiteiden ripeys ja tehokkuus ovat olennaisia, jotta sellaisesta tapahtumasta mahdollisesti aiheutuvat vahingot voitaisiin rajoittaa pienimpään mahdolliseen,

tähdentävät tehokkaan valmistautumisen merkitystä öljyvahinkojen torjunnassa sekä öljyteollisuuden ja merenkulun tärkeää asemaa tässä suhteessa,

tunnustavat lisäksi sen keskinäisen torjunta-avun ja kansainvälisen yhteistyön merkityksen, joka koskee tietojen vaihtoa valtioiden valmiudesta torjua öljyvahinkoja, öljyvahinkojen torjuntavalmiussuunnitelmien laadintaa, merkittäviä meriympäristöön, rannikkoon ja siihen liittyviin valtioiden etuihin vaikuttavia öljyvahinkoja koskevien onnettomuusilmoitusten vaihtoa sekä meriympäristöä uhkaavien öljyvahinkojen torjuntamenetelmien tutkimista ja kehittämistä,

ottavat huomioon ''pilaaja maksaa'' -periaatteen kansainvälisen ympäristöoikeuden yleisenä periaatteena,

ottavat myös huomioon öljyvahingoista johtuvaa vastuuta ja korvauksia koskevien kansainvälisten sopimusten merkityksen, kuten vuoden 1969 kansainvälisen yleissopimuksen öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta (CLC) ja vuoden 1971 kansainvälisen yleissopimuksen öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta (FUND), sekä pakottavan tarpeen saada mahdollisimman pian voimaan niihin liittyvät vuoden 1984 pöytäkirjat,

ottavat lisäksi huomioon torjuntayhteistyötä koskevien kahden- ja monenvälisten sopimusten ja järjestelyjen sekä alueellisten yleissopimusten ja sopimusten merkityksen,

muistavat Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen asianomaiset, etenkin sen XII osan määräykset,

ovat tietoisia tarpeesta edistää kansainvälistä yhteistyötä ja parantaa tietojenvaihtoa olemassa olevista kansallisista, alueellisista ja maailmanlaajuisista öljyvahinkojen torjuntavalmiuksista, ottaen huomioon kehitysmaiden ja etenkin pienten saarivaltioiden erityistarpeet,

katsovat, että nämä tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa tekemällä kansainvälinen yleissopimus öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja torjuntayhteistyöstä,

ovat sopineet seuraavasta:

1 ArtiklaYleiset velvoitteet

1. Sopimuspuolet sitoutuvat yksin tai yhteistoimin ryhtymään tämän yleissopimuksen ja sen liitteen määräysten mukaisesti kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimiin varautuakseen öljyvahinkoihin ja torjuakseen niitä.

2. Tämän yleissopimuksen liite muodostaa yleissopimuksen erottamattoman osan, ja viittaus yleissopimukseen tarkoittaa samalla viittausta liitteeseen.

3. Tätä yleissopimusta ei sovelleta sota-aluksiin, sotalaivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat valtion omistuksessa tai käytössä ja joita sillä hetkellä käytetään vain valtion ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Jokaisen sopimuspuolen tulee kuitenkin varmistaa ryhtymällä asianmukaisiin toimiin, jotka eivät vaikuta tai huononna sen omistuksessa tai käytössä olevien alusten toimintaa tai toimintakykyä, että kyseiset alukset toimivat, siinä määrin kuin on kohtuullista ja mahdollista, tämän yleissopimuksen edellyttämällä tavalla.

2 ArtiklaMääritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

1. ''Öljy'' tarkoittaa mineraaliöljyä sen kaikissa muodoissa raakaöljy, polttoöljy, liete, jäteöljy sekä jalostetut tuotteet mukaan luettuna.

2. ''Öljyvahinko'' tarkoittaa tapahtumaa tai samaa alkuperää olevaa tapahtumasarjaa, joka johtaa tai saattaa johtaa öljypäästöön ja joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa uhkaa meriympäristölle taikka yhden tai useamman valtion rannikolle tai siihen liittyville eduille, ja joka vaatii hätätoimenpiteitä tai muita välittömiä vastatoimenpiteitä.

3. ''Alus'' tarkoittaa mitä tahansa meriympäristössä toimivaa vesikulkuneuvoa ja käsittää kantosiipialukset, ilmatyynyalukset, veden alla käytettävät alukset ja kelluvat alukset.

4. ''Rannikon ulkopuolella toimiva tuotantoyksikkö'' tarkoittaa mitä tahansa kiinteää tai kelluvaa rannikon ulkopuolella toimivaa laitteistoa tai rakennelmaa, jota käytetään kaasun tai öljyn etsimiseen, hyödyntämiseen tai tuotantoon taikka öljyn lastaamiseen tai purkamiseen.

5. ''Merisatama ja öljyä käsittelevä laitos'' tarkoittaa niitä laitoksia, joista aiheutuu öljyvahingon vaaraa ja joihin luetaan muun muassa merisatamat, öljyterminaalit, putket ja muut laitokset, joissa käsitellään öljyä.

6. ''IMO'' tarkoittaa Kansainvälistä merenkulkujärjestöä.

7. ''Pääsihteeri'' tarkoittaa IMO:n pääsihteeriä.

3 ArtiklaÖljyvahinkojen torjuntasuunnitelma

1. a) Sopimuspuolen tulee edellyttää, että sen lippua käyttämään oikeutetulla aluksella on mukanaan IMO:n edellyttämä ja sen antamien määräysten mukainen aluskohtainen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma.

b) Aluksen, jolla edellä a kohdan mukaan tulee olla mukanaan öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma, on sopimuspuolen lainkäyttövallan piiriin kuuluvissa satamissa tai rannikon ulkopuolisissa öljyterminaaleissa alistuttava tuon sopimuspuolen asianmukaisesti valtuuttaman viranomaisen suorittamiin, kansainvälisten sopimusten tai kyseisen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisiin tarkastuksiin.

2. Sopimuspuolen tulee edellyttää, että sen lainkäyttövallan alaisuudessa olevan rannikon ulkopuolella toimivan tuotantoyksikön käyttäjällä on öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma, joka on sovitettu yhteen 6 artiklan mukaisesti toteutetun kansallisen järjestelmän kanssa ja joka on hyväksytty toimivaltaisen kansallisen viranomaisen antamien määräysten mukaisesti.

3. Jokaisen sopimuspuolen tulee edellyttää, että sen lainkäyttövallan alaisuuteen kuuluvien merisatamien ja muiden öljyä käsittelevien laitosten toiminnasta vastaavilla viranomaisilla tai käyttäjillä on, sen tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla, öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma tai muut vastaavat järjestelyt, jotka on sovitettu yhteen 6 artiklan mukaisesti toteutetun kansallisen järjestelmän kanssa ja jotka on hyväksytty toimivaltaisen kansallisen viranomaisen antamien määräysten mukaisesti.

4 ArtiklaÖljyvahinkojen ilmoittaminen

1. Sopimuspuolen tulee

a) vaatia sen lippua käyttävien alusten päälliköitä tai muita aluksista vastaavia henkilöitä sekä rannikon ulkopuolella toimivasta, sen lainkäyttövallan alaisuuteen kuuluvasta tuotantoyksiköstä vastuussa olevia henkilöitä ilmoittamaan viivytyksettä jokaisesta aluksellaan tai tuotantoyksiköllään sattuvasta tapahtumasta, joka aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa öljypäästön

i) laivan ollessa kyseessä lähimmälle rantavaltiolle, ja

ii) rannikon ulkopuolella toimivan tuotantoyksikön ollessa kyseessä sille rantavaltiolle, jonka lainkäyttövallan alainen tuotantoyksikkö on,

b) vaatia sen lippua käyttävien alusten päälliköitä tai muita aluksista vastaavia henkilöitä sekä rannikon ulkopuolella toimivasta, sen lainkäyttövallan alaisuuteen kuuluvasta tuotantoyksiköstä vastuussa olevia henkilöitä ilmoittamaan viivytyksettä jokaisesta merellä havaitsemastaan tapahtumasta, johon liittyy öljypäästö tai öljyn esiintyminen

i) laivan ollessa kyseessä lähimmälle rantavaltiolle, ja

ii) rannikon ulkopuolella toimivan tuotantoyksikön ollessa kyseessä sille rantavaltiolle, jonka lainkäyttövallan alainen tuotantoyksikkö on,

c) vaatia merisatamasta ja sen lainkäyttövaltaan kuuluvista öljyä käsittelevistä laitoksista vastuussa olevia henkilöitä ilmoittamaan viivytyksettä toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle jokaisesta tapahtumasta, johon liittyy tapahtunut tai todennäköinen öljypäästö tai öljyn esiintyminen,

d) antaa ohjeet merivalvonta-aluksilleen ja -lentokoneilleen sekä muille asianmukaisille laitoksilleen ja virkamiehilleen ilmoittaa viivytyksettä toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle tai tapauksesta riippuen lähimmälle rantavaltiolle jokaisesta merellä, satamassa tai öljyä käsittelevässä laitoksessa havaitusta tapahtumasta, johon liittyy öljypäästö tai öljyn esiintyminen,

e) pyytää siviili-ilma-alusten ohjaajia ilmoittamaan viivytyksettä lähimmälle rantavaltiolle jokaisesta merellä havaitsemastaan tapahtumasta, johon liittyy öljypäästö tai öljyn esiintyminen.

2. Edellä 1 kappaleen a kohdan i alakohdassa tarkoitettu ilmoitus tulee tehdä IMO:n hyväksymien vaatimusten ja sen laatimien ohjeiden ja periaatteiden mukaisesti. 1 kappaleen a ii, b, c ja d kohdissa tarkoitettu ilmoitus tulee tehdä soveltuvin osin IMO:n laatimien ohjeiden ja yleisperiaatteiden mukaisesti.

5 ArtiklaÖljyvahinkoilmoituksen vastaanoton edellyttämät toimenpiteet

1. Milloin sopimuspuoli saa 4 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen tai muun tiedon pilaantumisesta, sen tulee

a) arvioida tapahtuma sen määrittämiseksi, onko kyseessä öljyvahinko,

b) arvioida öljyvahingon luonne, laajuus ja mahdolliset seuraamukset, sekä

c) sen jälkeen viivytyksettä ilmoittaa siitä niille valtioille, joiden etuja kyseinen öljyvahinko uhkaa tai saattaa uhata, ja samalla

i) antaa tiedot tekemiensä arvioiden tuloksista sekä niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä vahingon johdosta, sekä

ii) antaa lisätietoja tarpeen mukaan, siihen asti kunnes öljyvahinkojen torjuntatoimet on saatu päätökseen tai kunnes kyseiset valtiot ovat päättäneet yhteistä torjuntatoimista.

2. Öljyvahingon vakavuuden niin edellyttäessä sopimuspuolen tulee lähettää IMO:lle suoraan tai tarvittaessa asianomaisen alueellisen järjestön tai järjestelyjen välityksellä edellä 1 kappaleen b ja c kohtien mukaiset tiedot.

3. Muita öljyvahingon kohteeksi joutuneita valtioita kehotetaan, öljyvahingon vakavuuden niin edellyttäessä, tiedottamaan IMO:lle suoraan, tai jos se on tarkoituksenmukaista, asianomaisten alueellisten järjestöjen tai järjestelyjen välityksellä öljyvahingon niiden eduille aiheuttamaa uhkaa koskevien arvioiden tuloksista sekä toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tai aikovat ryhtyä.

4. Sopimuspuolten tulisi, siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista, käyttää IMO:n kehittämää öljyvahinkojen ilmoitusmenettelyä vaihtaessaan tietoja ja pitäessään yhteyttä muihin valtioihin ja IMO:oon.

6 ArtiklaKansalliset ja alueelliset torjuntavalmius- ja torjuntajärjestelyt

1. Sopimuspuolen tulee luoda kansallinen järjestelmä öljyvahinkojen ripeätä ja tehokasta torjuntaa varten. Tähän järjestelmään tulee kuulua vähintään

a) nimettynä

i) öljyvahinkojen torjunnasta vastaava toimivaltainen kansallinen viranomainen tai viranomaiset,

ii) se tai ne kansalliset operatiiviset yhteyskeskukset, jotka ovat vastuussa 4 artiklassa tarkoitettujen öljyvahinkoilmoitusten vastaanottamisesta ja lähettämisestä, sekä

iii) viranomainen, joka on oikeutettu kyseisen valtion puolesta pyytämään torjunta-apua tai päättämään torjunta-avun antamisesta,

b) kansallinen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma, joka sisältää tiedot torjuntaan osallistuvien eri viranomaisten ja yksityisten tahojen organisatorisista suhteista ja joka on laadittu IMO:n laatimat ohjeet huomioon ottaen.

2. Lisäksi sopimuspuolen tulee, kykyjensä mukaan joko yksin tai kahden- tai monenvälisen yhteistyön puitteissa taikka harkintansa mukaan yhteistyössä öljyteollisuuden, varustamoiden, satamaviranomaisten tai muiden asianmukaisten tahojen kanssa

a) hankkia vahingonvaaran edellyttämä vähimmäismäärä etukäteen sijoitettuja öljyntorjuntavälineitä, ja laatia niiden käyttösuunnitelmat,

b) laatia harjoitusohjelma öljyvahinkojen torjuntaorganisaatioille ja järjestää asianomaisen torjuntahenkilöstön koulutus,

c) laatia yksityiskohtaiset suunnitelmat ja viestitysjärjestelmä öljyvahinkojen torjuntaa varten. Viestitysjärjestelmän tulisi olla jatkuvasti käytettävissä, sekä

d) laatia menettelytavat tai järjestelyt öljyvahingon torjumisen edellyttämän yhteistoiminnan järjestämiseksi, mukaan lukien, mikäli tarkoituksenmukaista, tarpeellisten voimavarojen käyttöönotto.

3. Sopimuspuolen tulee varmistaa, että IMO:lle toimitetaan suoraan tai asianomaisten alueellisten järjestöjen tai järjestelyjen välityksellä ajan tasalla olevat tiedot

a) edellä 1 kappaleen a kohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai tahojen sijainnista, yhteystiedoista ja tarvittaessa toimialueesta,

b) niistä öljyntorjuntavälineistä sekä öljyntorjunnan ja meripelastustoiminnan asiantuntijoista, jotka muut maat voisivat pyynnöstä saada käyttöönsä, sekä

c) kansallisesta öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmasta.

7 ArtiklaKansainvälinen öljyntorjuntayhteistyö

1. Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että ne vahingon kohteeksi joutuneen tai mahdollisesti joutuvan sopimuspuolen pyynnöstä, mahdollisuuksiensa ja käytettävissä olevien voimavarojensa mukaisesti, toimivat yhteistyössä ja tarjoavat asiantuntija-apua, teknistä apua ja torjuntavälineitä öljyvahingon torjumiseksi vahingon vakavuuden niin edellyttäessä. Tällaisen avun kustannusten rahoittamiseen sovelletaan tämän yleissopimuksen liitteen määräyksiä.

2. Torjunta-apua pyytänyt sopimuspuoli voi pyytää IMO:n apua rahoituslähteiden löytämiseksi edellä 1 kappaleessa tarkoitettujen kustannusten väliaikaiseksi kattamiseksi.

3. Kyseeseen tulevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti sopimuspuolen tulee ryhtyä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai hallinnollisiin toimiin helpottaakseen

a) öljyvahinkojen torjumiseen tai öljyvahinkojen torjumisessa tarvittavan henkilöstön, rahdin, materiaalin ja laitteiden kuljetukseen käytettävien alusten, lentokoneiden ja muiden kuljetusvälineiden saapumista sen alueelle sekä niiden käyttöä siellä ja poistumista sieltä, ja

b) edellä a kohdassa tarkoitetun henkilöstön, rahdin, materiaalin ja laitteiden joutuisaa kulkua sen alueelle, sen alueen kautta ja pois sen alueelta.

8 ArtiklaTutkimus- ja kehitystoiminta

1. Sopimuspuolet sitoutuvat työskentelemään yhteistyössä suoraan, tai mikäli se on tarkoituksenmukaista, IMO:n tai alueellisten järjestöjen tai järjestelmien välityksellä, edistääkseen sellaisia tutkimus- ja kehitysohjelmia ja vaihtaakseen tietoja niiden tuloksista, jotka lisäävät tietämystä öljyntorjuntavalmiudesta ja torjunnasta mukaan lukien öljyn havaitsemiseen, leviämisen estämiseen, keräämiseen, dispergointiin, puhdistukseen ja muuhun öljyvahingon rajoittamiseen sekä saastuneiden alueiden ennalleen palauttamiseen käytettävän teknologian ja menetelmät.

2. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet sitoutuvat suoraan, tai mikäli se on tarkoituksenmukaista, IMO:n tai alueellisten järjestöjen ja järjestelyiden välityksellä tarpeelliset yhteydet tutkimuslaitostensa välille.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat yhteistoimintaan suoraan taikka IMO:n tai alueellisten järjestöjen ja järjestelyiden välityksellä edistääkseen, jos se on tarkoituksenmukaista, sellaisten säännöllisesti pidettävien kansainvälisten symposiumien järjestämistä, joissa käsitellään asiaan liittyviä aiheita, kuten öljyntorjuntamenetelmien ja välineiden uusinta teknistä kehitystä.

4. Sopimuspuolet lupautuvat IMO:n tai muiden soveltuvien kansainvälisten järjestöjen puitteissa edistämään öljyntorjuntamenetelmiä ja -välineitä koskevien standardien kehittämistä.

9 ArtiklaTekninen yhteistyö

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tarvittaessa tarjoamaan suoraan taikka IMO:n tai muiden soveltuvien kansainvälisten elinten välityksellä apua niille sopimuspuolille, jotka pyytävät öljyvahinkojen torjuntavalmiuteen ja torjuntaan liittyvää teknistä apua

a) henkilöstön kouluttamiseen,

b) asiaankuuluvien menetelmien, laitteiden ja laitosten saatavuuden varmistamiseen,

c) muiden öljyvahinkoihin varautumista ja niiden torjuntaa koskevien toimien ja järjestelyjen edistämiseen, sekä

d) yhteisten tutkimus- ja kehitysohjelmien aloittamiseen.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat kansallisen lainsäädäntönsä, määräystensä ja toimintaperiaatteidensa mukaisesti aktiiviseen yhteistoimintaan öljyvahinkojen torjuntavalmiutta ja torjumista koskevan teknologian siirrossa.

10 ArtiklaKahden- ja monenvälisen öljyntorjuntayhteistyön edistäminen

Sopimuspuolet pyrkivät tekemään kahden- tai monenvälisiä öljyvahinkojen torjuntavalmiutta ja torjumista koskevia sopimuksia. Jäljennös tällaisesta sopimuksesta tulee lähettää IMO:lle, joka pyydettäessä antaa ne muiden sopimuspuolten käyttöön.

11 ArtiklaSuhde muihin yleissopimuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin

Minkään tässä yleissopimuksessa ei ole tulkittava muuttavan minkään sopimuspuolen toisista kansainvälisistä yleissopimuksista tai sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvollisuuksia.

12 artiklaInstitutionaaliset järjestelyt

1. Sopimuspuolet nimeävät IMO:n suostumuksensa mukaisesti ja toimintaan käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa hoitamaan seuraavia tehtäviä ja toimintoja:

a) tietopalvelut:

i) sopimuspuolten toimittamien tietojen sekä muista lähteistä saatavien asianmukaisten tietojen vastaanottaminen, kerääminen ja välittäminen pyydettäessä (katso esimerkiksi 5 artiklan 2 ja 3 kappale, 6 artiklan 3 kappale ja 10 artikla), ja

ii) avun tarjoaminen väliaikaisten rahoituslähteiden löytämiseksi (katso esimerkiksi 7 artiklan 2 kappale),

b) koulutus ja harjoitus:

i) öljyvahinkojen torjuntavalmiutta ja torjumista koskevan koulutuksen edistäminen (katso esimerkiksi 9 artikla), sekä

ii) kansainvälisten symposiumien järjestämisen edistäminen (katso esimerkiksi 8 artiklan 3 kappale),

c) tekniset palvelut:

i) yhteistyön helpottaminen tutkimuksessa ja kehitystyössä (katso esimerkiksi 8 artiklan 1, 2 ja 4 kappale, sekä 9 artiklan 1 kappaleen d kohta,

ii) avun tarjoaminen valtioille, jotka ovat luomassa kansallista tai alueellista torjuntavalmiutta, sekä

iii) sopimuspuolten antamien tietojen (katso esimerkiksi 5 artiklan 2 ja 3, 6 artiklan 3 sekä 8 artiklan 1 kappale) sekä muista lähteistä saatavien asianmukaisten tietojen arvioiminen ja neuvojen tai tietojen antaminen valtioille,

d) tekninen apu:

i) teknisen avun antamisen helpottaminen niille maille, jotka ovat luomassa kansallista tai alueellista torjunta-valmiutta, sekä

ii) teknisen avun ja neuvojen antamista helpottaminen niiden maiden pyynnöstä, joita on kohdannut huomattava öljyvahinko.

2. Suorittaessaan edellä tässä artiklassa tarkoitettuja tehtäviään IMO:n tulee pyrkiä lisäämään maiden kykyä yksin tai alueellisten järjestelyjen avulla varautua öljyvahinkoihin ja torjua niitä sekä tässä tarkoituksessa hyödyntää eri valtioiden, alueellisten sopimusten ja teollisuuden järjestelyiden puitteissa saatuja kokemuksia sekä kiinnittää erityistä huomiota kehitysmaiden tarpeisiin.

3. Tämän artiklan määräykset pannaan täytäntöön IMO:n laatiman ja ylläpitämän ohjelman mukaisesti.

13 artiklaSopimuksen arvioiminen

Sopimuspuolten tulee IMO:n puitteissa arvioida yleissopimuksen toimivuus sen tarkoitukseen, erityisesti yhteistyötä ja avunantoa koskeviin periaatteisiin nähden.

14 artiklaMuutokset

1. Tätä yleissopimusta voidaan muuttaa jollakin seuraavissa kappaleissa määritellyistä menettelytavoista.

2. Muuttaminen IMO:n harkinnan perusteella:

a) Jokainen sopimuspuolen ehdottama muutos yleissopimukseen lähetetään IMO:lle, minkä jälkeen pääsihteeri välittää sen kaikille IMO:n jäsenille ja sopimuspuolille viimeistään kuusi kuukautta ennen esityksen käsittelyä.

b) Jokainen edellä selostetulla tavalla tehty ja välitetty muutosehdotus toimitetaan IMO:n meriympäristön suojelukomitean käsiteltäväksi.

c) Sopimuspuolilla on, olivatpa ne IMO:n jäseniä tai eivät, oikeus osallistua meriympäristön suojelukomitean työskentelyyn.

d) Muutokset hyväksytään kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä läsnäolevista ja äänestävistä sopimuspuolista.

e) Mikäli muutos tulee hyväksytyksi d kohdan mukaisesti, pääsihteerin on tiedotettava siitä kaikille sopimuspuolille näiden hyväksymistä varten.

f) i) Yleissopimuksen artiklaa tai liitettä koskeva muutos katsotaan tulleen hyväksytyksi sinä päivänä, jona kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt.

ii) Lisäystä koskeva muutos katsotaan tulleen hyväksytyksi meriympäristön suojelukomitean määräämän, vähintään kymmenen kuukauden pituisen ajan kuluttua, jollei vähintään kolmasosa sopimuspuolista esitä määräaikaan mennessä pääsihteerille vastalausetta.

g) i) Edellä f kohdan i alakohdan mukaisesti hyväksytty muutos yleissopimuksen artiklaan tai liitteeseen tulee voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä sen, kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona se on katsottu tulleen hyväksytyksi,

ii) Edellä f kohdan ii alakohdan mukaisesti hyväksytty muutos yleissopimuksen lisäykseen tulee voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun sen on katsottu tulleen hyväksytyksi, paitsi niiden, jotka ovat ennen tuota päivää ilmoittaneet vastustavansa muutosta. Sopimuspuoli voi milloin tahansa peruuttaa aikaisemman vastustuksensa ilmoittamalla siitä pääsihteerille.

3. Muuttaminen konferenssin toimesta:

a) Pääsihteerin tulee sopimuspuolen pyynnöstä kutsua koolle sopimuspuolten konferenssi käsittelemään tämän yleissopimuksen muuttamista, jos vähintään kolmasosa sopimuspuolista kannattaa pyyntöä.

b) Pääsihteerin tulee tiedottaa kaikille sopimuspuolille hyväksymistä varten jokainen muutos, jonka tällainen konferenssi on hyväksynyt kahden kolmasosan äänten enemmistöllä läsnäolleista ja äänestäneistä sopimuspuolista.

c) Jollei konferenssi toisin päätä, muutoksen katsotaan tulleen hyväksytyksi ja tulevan voimaan edellä 2 kappaleen f ja g kohdissa määrättyjen menettelyjen mukaisesti.

4. Uuden liitteen tai lisäyksen lisäämistä tarkoittavan muutoksen hyväksyminen ja voimaantulo tapahtuu samaa menettelyä noudattaen kuin liitteen muuttaminen.

5. Sopimuspuolta, joka ei ole hyväksynyt 2 kappaleen f kohdan i alakohdan mukaisesti artiklan tai liitteen muutosta tai 4 kappaleessa tarkoitettua liitteen tai lisäyksen lisäämistä taikka joka on 2 kappaleen f kohdan ii alakohdan mukaisesti ilmoittanut vastustavansa lisäyksen muutosta, ei pidetä sopimuspuolen vain kyseisten muutosten soveltamisen osalta. Tällainen kohtelu päättyy sen jälkeen, kun sopimuspuoli on ilmoittanut hyväksymisestä 2 kappaleen f kohdan i alakohdan mukaisesti tai vastustuksensa peruuttamisesta 2 kappaleen g kohdan ii alakohdan mukaisesti.

6. Pääsihteerin on ilmoitettava kaikille sopimuspuolille jokainen muutos, joka tulee voimaan tämän artiklan mukaisesti sekä muutoksen voimaantulopäivämäärä.

7. Jokainen tämän artiklan mukaisesti tehtyä muutosta koskeva ilmoitus muutoksen hyväksymisestä, sen vastustamisesta tai vastustuksen peruuttamisesta on tehtävä kirjallisesti pääsihteerille, jonka on tiedotettava ilmoituksesta ja sen saapumispäivämäärästä sopimuspuolille.

8. Tämän yleissopimuksen lisäys voi sisältää vain teknisluonteisia määräyksiä.

15 artiklaAllekirjoittaminen, ratifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten IMO:n päämajassa 30 päivästä marraskuuta 1990 alkaen 29 päivään marraskuuta 1991, jonka jälkeen se on avoinna liittymistä varten. Jokainen valtio voi tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi

a) allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- ja hyväksymisvaraumaa, tai

b) allekirjoittamalla sen ratifioimis- ja hyväksymisvaraumin ja sen jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sen, tai

c) liittymällä siihen.

2. Ratifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

16 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin vähintään 15 valtiota on joko allekirjoittanut sen ilman ratifioimis- ja hyväksymisvaraumaa tai tallettanut vaadittavan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan 15 artiklan mukaisesti.

2. Niiden valtioiden osalta, jotka tallettavat tämän yleissopimuksen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa sen jälkeen kun voimaantulon edellytykset on täytetty, mutta ennen voimaantuloa, ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen tulee voimaan tämän yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai kolmen kuukauden kuluttua mainittujen asiakirjojen tallettamisesta sen mukaan, kumpi näistä on myöhempi päivämäärä.

3. Niiden valtioiden osalta, jotka tallettavat ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin mainittu asiakirja on talletettu.

4. Ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat, jotka talletetaan sen jälkeen, kun tähän yleissopimukseen tehty muutos katsotaan 14 artiklan mukaisesti hyväksytyksi, koskevat yleissopimusta sen muutetussa muodossa.

17 artiklaIrtisanominen

1. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin tahansa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin yleissopimus on kyseisen sopimuspuolen osalta tullut voimaan.

2. Irtisanominen tapahtuu pääsihteerille tehdyllä kirjallisella ilmoituksella.

3. Irtisanominen tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen, tai ilmoituksessa mainitun tätä pidemmän ajanjakson kuluttua.

18 artiklaTallettaja

1. Tämä yleissopimus talletetaan pääsihteerin huostaan.

2. Pääsihteeri

a) ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaja- ja liittyjävaltioille

i) jokaisesta uudesta allekirjoittamisesta ja ratifioimis-, hyväksymis-, tai liittymiskirjan tallettamisesta sekä niiden päivämääristä,

ii) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivän, sekä

iii) tämän yleissopimuksen irtisanomisilmoituksista, niiden vastaanottopäivistä ja irtisanomisen voimaantulopäivistä,

b) toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset tästä yleissopimuksesta allekirjoittaja- ja liittyjävaltioiden hallituksille.

3. Heti tämän yleissopimuksen tultua voimaan tallettaja toimittaa siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille rekisteröimistä ja julkaisemista varten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

19 artiklaKielet

Tämä yleissopimus on laadittu yhtenä arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena, jotka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Lontoossa 30 päivänä marraskuuta 1990.

Liite Torjunta-avun antamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen

1. a) Ellei sopimuspuolten välillä ole jo ennen öljyvahinkoa tehtyä kahden- tai monenvälistä sopimusta sopimuspuolten torjuntatoimenpiteitä koskevista kustannusjärjestelyistä, sopimuspuolet vastaavat torjuntatoimenpiteiden kustannuksista i ja ii alakohtien mukaisesti:

i) Jos sopimuspuoli on suorittanut toimenpiteet toisen sopimuspuolen esittämän nimenomaisen pyynnön perusteella, apua pyytävä sopimuspuoli hyvittää apua antavalle sopimuspuolelle avun antamisesta aiheutuvat kustannukset. Apua pyytävä sopimuspuoli voi milloin tahansa peruuttaa esittämänsä avunpyynnön, mutta siinä tapauksessa sen tulee hyvittää apua antavalle sopimuspuolelle ne kustannukset, jotka tälle ovat jo aiheutuneet tai joihin se on sitoutunut.

ii) Jos sopimuspuoli on ryhtynyt torjuntatoimiin omasta aloitteestaan, vastaa se tällöin toimenpiteiden kustannuksista.

b) Edellä a kohdassa olevia periaatteita sovelletaan, elleivät sopimuspuolet yksittäisessä tapauksessa muuta sovi.

2. Ellei muusta ole sovittu, sopimuspuolelle toisen sopimuspuolen esittämän pyynnön perusteella annetusta torjunta-avusta aiheutuvat kustannukset tulee laskea oikeudenmukaisesti ja apua antavan maan torjunta-avun antamisesta perittäviä korvauksia koskevan lainsäädännön ja sen hetkisen käytännön mukaisesti.

3. Apua pyytävän ja apua antavan sopimuspuolen tulee tarpeen mukaan toimia yhteistyössä vastatakseen korvausvaatimuksiin. Tässä tarkoituksessa niiden on otettava tarkoin huomioon olemassaolevat oikeudelliset korvausjärjestelmät. Milloin näin sovitut järjestelyt eivät kuitenkaan mahdollista avustustoimista aiheutuneiden kustannusten täyttä korvaamista, apua pyytänyt sopimuspuoli voi pyytää apua antanutta sopimuspuolta luopumaan korvausvaatimuksestaan siltä osin kuin se ylittää maksetun korvauksen tai alentamaan 2 kappaleen mukaisesti laskettuja kustannuksia. Se voi myös pyytää hyvityksen maksamisen lykkäämistä. Tällaista pyyntöä harkitessaan apua antaneiden sopimuspuolten on riittävästi otettava huomioon kehitysmaiden tarpeet.

4. Tämän yleissopimusten määräysten ei voida tulkita millään tavoin vaikuttavan sopimuspuolten oikeuksiin periä kolmannelta osapuolelta torjuntatoimenpiteistä tai niihin varautumisesta aiheutuneet kustannukset kysymykseen tulevan kansallisen lain tai kansainvälisen oikeuden säännösten ja määräysten mukaisesti. Erityistä huomiota on tällöin kiinnitettävä vuoden 1969 kansainväliseen yleissopimukseen öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta ja vuoden 1971 kansainväliseen yleissopimukseen öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta niihin mahdollisesti myöhemmin tehtyine muutoksineen.