26/1995

Tarkistettu Eurooppalainen YLEISSOPIMUS arkeologisen perinnön suojelusta

Johdanto

Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ja muut Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sopimusvaltiot, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen ja jotka

katsovat, että Euroopan neuvoston pyrkimyksenä on luoda kiinteämmät yhteydet jäsenvaltioidensa välille erityisesti sellaisten ihanteiden ja periaatteiden turvaamiseksi ja toteuttamiseksi, jotka ovat niiden yhteistä perintöä,

ottavat huomioon Pariisissa 19 päivänä joulukuuta 1954 allekirjoitetun Euroopan kulttuuriyleissopimuksen ja erityisesti sen 1 ja 5 artiklan,

ottavat huomioon Granadassa 3 päivänä lokakuuta 1985 allekirjoitetun Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevan yleissopimuksen,

ottavat huomioon Delfoissa 23 päivänä kesäkuuta 1985 allekirjoitetun kulttuuriomaisuuteen kohdistuvia rikoksia koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

ottavat huomioon arkeologiaa koskevat parlamentaarisen yleiskokouksen suositukset ja erityisesti suositukset 848 (1978), 921 (1981) ja 1072 (1988),

ottavat huomioon suosituksen nro R (89) 5, joka koskee arkeologisen perinnön suojelua ja sen merkityksen korostamista kaavoituksen yhteydessä,

palauttavat mieleen, että arkeologisella perinnöllä on perustavaa laatua oleva merkitys ihmiskunnan historiaa koskevassa tietämyksessä,

tunnustavat, että muinaisesta historiasta todisteena oleva Euroopan arkeologinen perintö on vakavassa vaarassa tuhoutua yhä laajamittaisemman maankäytön suunnittelun, luonnon aiheuttamien uhkatekijöiden, luvattomien tai epätieteellisten kaivausten sekä riittämättömän yleisen tietoisuuden johdosta,

vakuuttavat, että on tärkeätä perustaa asianmukaisia hallinnollisia ja tieteellisiä valvontajärjestelmiä, jollei niitä jo ole, ja että arkeologisen perinnön suojelun tarpeen tulisi heijastua kaavoituksessa ja kulttuuripolitiikassa,

painottavat, että vastuun arkeologisen perinnön suojelusta ei pitäisi kuulua vain sille valtiolle jota se suoranaisesti koskee, vaan kaikille Euroopan maille; tavoitteena on vähentää tuhoutumisvaaraa ja edistää suojelua rohkaisemalla asiantuntijavaihtoa ja vertailemalla kokemuksia,

toteavat, että Euroopassa tapahtuneen maankäytön suunnittelua koskevan kehityksen seurauksena on välttämätöntä täydentää Lontoossa 6 päivänä toukokuuta 1969 allekirjoitetun Euroopan arkeologisen perinnön suojelua koskevan yleissopimuksen periaatteita,

ovat sopineet seuraavasta:

Arkeologisen perinnön määritelmä

1 artikla

1. Tämän tarkistetun yleissopimuksen tarkoituksena on suojella arkeologista perintöä Euroopan maiden yhteisen muistin lähteenä sekä historiallisen ja tieteellisen tutkimuksen välineenä.

2. Tässä mielessä katsotaan arkeologisen perinnön aineksiksi kaikki jäännökset ja esineet sekä muut muinaisilta ajoilta periytyvät ihmisen toiminnan jäljet,

i) joita säilyttämällä ja tutkimalla voidaan selvittää ihmiskunnan historiaa ja sen suhdetta luonnonympäristöön,

ii) joiden ensisijaisia tietolähteitä ovat kaivaukset, tutkimukset ja muut ihmiskunnan ja sen ympäristön tutkimusmenetelmät ja

iii) jotka sijaitsevat jollakin sopimuspuolen tuomiovallan piiriin kuuluvalla alueella.

3. Arkeologiseen perintöön katsotaan kuuluvaksi rakenteet, rakennelmat, rakennusryhmät, asuinpaikat, irtaimet esineet ja muut muistomerkit sekä niiden ympäristö riippumatta siitä, sijaitsevatko ne maalla vai veden alla.

Arkeologisen perinnön tunnistaminen ja suojelutoimenpiteet

2 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu perustamaan itselleen soveltuvalla tavalla arkeologista perintöä suojaavan oikeusjärjestelmän, jossa määrätään

i) arkeologista perintöä koskevan luetteloinnin ylläpitämisestä sekä suojeltujen muistomerkkien ja alueiden nimeämisestä,

ii) arkeologisten suojelualueiden perustamisesta lähdeaineiston säilyttämiseksi tulevien sukupolvien tutkimustarpeisiin sellaisillekin paikoille, joilla ei ole mitään näkyviä jäännöksiä maanpinnalla tai veden alla,

iii) että henkilö, joka sattumalta löytää arkeologisen perinnön piiriin kuuluvaa aineistoa, velvoitetaan ilmoittamaan siitä asianomaisille viranomaisille sekä luovuttamaan se tutkimuskäyttöön.

3 artikla

Suojellakseen arkeologista perintöä ja taatakseen arkeologisen tutkimustyön tieteellisen merkityksen jokainen sopimuspuoli sitoutuu

i) toteuttamaan menettelyjä kaivauksia ja muuta arkeologista toimintaa koskevaa luvanantoa ja valvontaa varten

a) estääkseen laittomat kaivaukset tai arkeologisen perinnön ainesten poistamisen,

b) varmistaakseen arkeologisten kaivausten ja esitutkimusten toteuttamisen tieteellisellä tavalla ja edellyttäen, että

- mahdollisuuksien mukaan käytetään menetelmiä, jotka eivät vahingoita kohdetta,

- arkeologisen perinnön aineksia ei paljasteta tai jätetä suojaamattomiksi kaivausten aikana tai sen jälkeen ilman, että ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden varjelemiseksi, suojelemiseksi ja hoitamiseksi,

ii) varmistamaan, että kaivauksia ja muita menetelmiä, jotka saattavat vahingoittaa kohdetta, saavat suorittaa vain pätevät, niihin erityisesti valtuutetut henkilöt, ja

iii) saattamaan metallinilmaisinten ja muiden arkeologisiin tutkimuksiin tarkoitettujen etsintälaitteiden tai menetelmien käytön luvanvaraiseksi, milloin siitä määrätään asianomaisen valtion kansallisessa lainsäädännössä.

4 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu toteuttamaan toimenpiteitä arkeologisen perinnön fyysiseksi suojelemiseksi huolehtimalla olosuhteidensa mukaan siitä, että

i) julkiset viranomaiset hankkivat tai suojelevat muilla toimenpiteillä arkeologisiksi suojelualueiksi aiottuja alueita,

ii) arkeologista perintöä suojellaan ja ylläpidetään mieluiten alkuperäisessä ympäristössään,

iii) alkuperäiseltä paikaltaan siirretyille arkeologisille jäännöksille järjestetään asianmukaiset säilytystilat.

Arkeologisen perinnön yhtenäinen suojelu

5 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu

i) pyrkimykseen sovittaa yhteen ja yhdistää arkeologiset ja maankäytön suunnittelun tarpeet varmistamalla arkeologien osallistuminen

a) sellaiseen maankäytön suunnitteluun, jonka tarkoituksena on taata tasapainoiset strategiat arkeologisesti arvokkaiden kiinteiden muinaisjäännösten suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja hoitamiseksi,

b) kehittämissuunnittelun eri vaiheissa,

ii) varmistamaan, että arkeologit ja maankäytön suunnittelijat neuvottelevat järjestelmällisesti keskenään mahdollistaakseen

a) sellaisten maankäyttösuunnitelmien muuttamisen, joilla on todennäköisesti haitallisia vaikutuksia arkeologiseen perintöön,

b) riittävän ajan ja riittävien resurssien myöntämisen soveltuvalle tieteelliselle paikan päällä tehtävälle tutkimukselle ja sen tulosten julkaisemiselle,

iii) varmistamaan, että ympäristövaikutusten arvioinnissa ja siitä seuraavassa päätöksenteossa otetaan kaikin mahdollisin tavoin huomioon kiinteät muinaisjäännökset ja niiden ympäristö,

iv) ryhtymään toimenpiteisiin maankäyttöhankkeiden yhteydessä tavattujen arkeologisen perinnön ainesten suojelemiseksi mahdollisuuksien mukaan löytöpaikallaan ja

v) varmistamaan, että kiinteiden muinaisjäännösten esitteleminen yleisölle, erityisesti suurten kävijämäärien vastaanottamiseksi tarvittavat rakennelmat, ei vahingoita muinaisjäännösten ja niiden ympäristön arkeologista ja tieteellistä ominaislaatua.

Arkeologisen tutkimustyön ja suojelun rahoittaminen

6 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu

i) järjestämään julkista taloudellista tukea arkeologista tutkimusta varten kansallisilta, alueellisilta ja paikallisilta viranomaisilta asianomaisen viranomaisen toimivallan mukaan ja

ii) lisäämään resursseja pelastuskaivauksia varten

a) ryhtymällä tarvittaviin toimiin suurehkojen yleisten tai yksityisten maankäyttöhankkeiden aiheuttamien arkeologisten toimenpiteiden kaikkien kulujen kattamiseksi yleisistä tai yksityisistä rahoituslähteistä tarkoituksenmukaisella tavalla ja

b) varmistamalla, että samoin kuin tällaisten hankkeiden menoarviossa varaudutaan ympäristö- ja aluevaikutusten arviointiin, niissä myös otetaan huomioon alustavat arkeologiset selvitykset ja esitutkimukset, niiden tieteellisten tulosten raportointi samoin kuin niiden löytöjen täydellinen julkaiseminen ja dokumentointi.

Tieteellisen tiedon kerääminen ja levittäminen

7 artikla

Helpottaakseen arkeologisia löytöjä koskevaa tutkimusta ja niistä tiedottamista kukin sopimuspuoli sitoutuu

i) laatimaan tai ajantasaistamaan tuomiovaltansa alueella sijaitsevia kiinteitä muinaisjäännöksiä koskevat selvitykset, inventoinnit ja kartat ja

ii) ryhtymään kaikkiin käytännön toimenpiteisiin varmistaakseen, että arkeologisten kenttätöiden jälkeen tutkimustuloksista laaditaan julkaisukelpoinen tieteellinen tutkimusraportti, joka edeltää myöhemmin julkaistavaa varsinaista tieteellistä tutkimusta.

8 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu

i) helpottamaan arkeologisen perinnön ainesten vaihtoa ammatillisiin, tieteellisiin tarkoituksiin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla huolehtien kuitenkin siitä, ettei tämä toiminta millään tavoin vahingoita aineiston kulttuurista tai tieteellistä arvoa,

ii) edistämään arkeologista tutkimusta ja käynnissä olevia arkeologisia kaivauksia koskevien tietojen vaihtoa ja myötävaikuttamaan kansainvälisten tutkimusohjelmien järjestämiseen.

Yleisen tietoisuuden edistäminen

9 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu

i) järjestämään valistustoimintaa herättääkseen ja kehittääkseen yleistä mielipidettä tiedostamaan arkeologisen perinnön arvo menneisyyden ymmärtämisen kannalta ja ne uhat, jotka kohdistuvat tähän perintöön,

ii) edistämään yleisön mahdollisuutta tutustua arkeologisen perintönsä tärkeisiin osa-alueisiin, erikoisesti kiinteisiin muinaisjäännöksiin, ja kannustamaan arkeologisten esinekokoelmien esittelemistä julkisissa näyttelyissä.

Arkeologiseen perintöön kuuluvan aineiston laittoman levittämisen estäminen

10 artikla

Kukin sopimuspuoli sitoutuu

i) järjestämään laittomia kaivauksia koskevan tietojenvaihdon asianomaisten viranomaisten ja tieteellisten laitosten välille,

ii) ilmoittamaan tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi tulleen alkuperämaan asianomaisille viranomaisille kaikista myytäväksi tarjotuista esineistä, joiden epäillään olevan peräisin laittomista kaivauksista tai virallisista kaivauksista laittomasti otettuja, ja antamaan tätä koskevat tarvittavat tiedot,

iii) ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta ne museot ja vastaavat laitokset, joiden kokoelmien täydentämistä valtio valvoo, eivät vastaanota arkeologisen perinnön aineksia, joiden voidaan epäillä olevan peräisin valvomattomista löydöistä, laittomista kaivauksista tai virallisista kaivauksista laittomasti otettuja,

iv) sellaisten museoiden ja vastaavien laitosten osalta, jotka sijaitsevat sopimuspuolen alueella, mutta joiden hankinnat eivät ole valtion valvonnassa,

a) toimittamaan niille tämän tarkistetun yleissopimuksen tekstin,

b) tekemään kaiken voitavansa saadakseen mainitut museot ja laitokset kunnioittamaan edellä 3 kappaleessa tarkoitettuja periaatteita ja

v) rajoittamaan mahdollisuuksien mukaan valvomattomista löydöistä, laittomista kaivauksista ja laittomasti virallisista kaivauksista peräisin olevien arkeologisen perinnön ainesten siirtämistä valistuksen, tiedottamisen, valvonnan ja yhteistyön avulla.

11 artikla

Mikään tässä tarkistetussa yleissopimuksessa ei vaikuta sopimuspuolten välisiin olemassa oleviin tai tuleviin kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat arkeologisen perinnön ainesten laitonta levittämistä tai niiden palauttamista oikeille omistajilleen.

Keskinäinen avunanto teknisissä ja tieteellisissä kysymyksissä

12 artikla

Sopimuspuolet sitoutuvat

i) avustamaan toisiaan teknisissä ja tieteellisissä kysymyksissä välittämällä arkeologista perintöä koskevia tietoja ja vaihtamalla alan asiantuntijoita ja

ii) rohkaisemaan asianomaisen kansallisen lainsäädännön tai niitä sitovien kansainvälisten sopimusten nojalla arkeologisen perinnön suojelusta ja alan jatkokoulutuksesta vastaavien asiantuntijoiden vaihtoa.

Tarkistetun yleissopimuksen soveltamisen valvonta

13 artikla

Tämän tarkistetun yleissopimuksen soveltamista valvoo asiantuntijatoimikunta, jonka asettaa Euroopan neuvoston ministerikomitea Euroopan neuvoston peruskirjan 17 artiklan mukaisesti. Toimikunnan tehtävänä on erityisesti

i) selostaa Euroopan neuvoston ministerikomitealle määräajoin arkeologisen perinnön suojelupolitiikan tilaa tämän tarkistetun yleissopimuksen sopimusvaltioissa sekä tähän tarkistettuun yleissopimukseen sisältyvien periaatteiden toteutumista,

ii) ehdottaa Euroopan neuvoston ministerikomitealle toimenpiteitä tämän tarkistetun yleissopimuksen määräysten, myös monenvälisen toiminnan, toteuttamiseksi, tarkistetun yleissopimuksen tarkistamiseksi tai muuttamiseksi sekä tarkistetun yleissopimuksen tarkoitusperien tiedottamiseksi yleisölle ja

iii) esittää Euroopan neuvoston ministerikomitealle suosituksia Euroopan neuvoston ulkopuolisten valtioiden kutsumisesta liittymään tähän tarkistettuun yleissopimukseen.

Loppumääräykset

14 artikla

1. Tämä tarkistettu yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sopimuspuolille.

Se on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

2. Lontoossa 6 päivänä toukokuuta 1969 allekirjoitetun arkeologisen perinnön suojelua koskevan Euroopan yleissopimuksen sopimuspuoli ei saa tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjaa, ellei se ole aiemmin irtisanonut mainittua yleissopimusta tai irtisano sitä samanaikaisesti.

3. Tämä tarkistettu yleissopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona neljä valtiota, joista vähintään kolme on Euroopan neuvoston jäsenvaltiota, on sitoutunut noudattamaan tarkistettua yleissopimusta edellisten kappaleiden mukaisesti.

4. Mikäli kahta edellistä kappaletta sovellettaessa 6 päivänä toukokuuta 1969 allekirjoitetun yleissopimuksen irtisanominen ei tule voimaan samanaikaisesti kuin tämä tarkistettu yleissopimus, sopimusvaltio voi tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa selittää jatkavansa toukokuun 6 päivänä allekirjoitetun yleissopimuksen soveltamista, kunnes tämä tarkistettu yleissopimus tulee voimaan.

5. Allekirjoittajavaltion osalta, joka myöhemmin ilmoittaa sitoutuvansa noudattamaan tätä tarkistettua yleissopimusta, sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona se on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

15 artikla

1. Tämän tarkistetun yleissopimuksen tultua voimaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi kutsua Euroopan neuvoston ulkopuolisia valtioita ja Euroopan talousyhteisöä liittymään tähän tarkistettuun yleissopimukseen Euroopan neuvoston peruskirjan 20 artiklan d kohdassa tarkoitetulla äänten enemmistöllä tehdyllä päätöksellä sekä niiden sopimusvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä, joilla on oikeus osallistua komitean kokouksiin.

2. Tähän tarkistettuun yleissopimukseen liittyvän valtion osalta sekä Euroopan talousyhteisön osalta, mikäli se liittyy, yleissopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

16 artikla

1. Sopimusvaltio voi allekirjoittaessaan tämän tarkistetun yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa määritellä alueen tai alueet, joihin tätä tarkistettua yleissopimusta sovelletaan.

2. Sopimusvaltio voi koska tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla selityksellä saattaa tämän tarkistetun yleissopimuksen koskemaan myös jotain muuta selityksessä määriteltyä aluetta. Kyseisen alueen osalta tämä yleissopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut selityksen.

3. Kahden edellisen kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan peruuttaa jonkin siinä määritellyn alueen osalta pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

17 artikla

1. Sopimuspuoli voi koska tahansa irtisanoa tämän tarkistetun yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

18 artikla

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sopimuspuolille sekä jokaiselle valtiolle tai Euroopan talousyhteisölle, jotka ovat liittyneet tai jotka on kutsuttu liittymään tähän tarkistettuun yleissopimukseen,

i) allekirjoittamisista,

ii) ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamisista,

iii) tämän tarkistetun yleissopimuksen 14, 15 ja 16 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä,

iv) kaikista muista tähän tarkistettuun yleissopimukseen liittyvistä toimista, ilmoituksista tai tiedonannoista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Vallettassa 16 päivänä tammikuuta 1992 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle, muille Euroopan kulttuuriyleissopimuksen sopimuspuolille sekä kullekin Euroopan neuvoston ulkopuoliselle valtiolle ja Euroopan talousyhteisölle, jotka on kutsuttu liittymään tähän tarkistettuun yleissopimukseen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.