5/1995
Annettu: 10.01.1995
Asetus
Asetus Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen ja sen liitesopimusten voimaansaattamisesta sekä näiden eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
1 §
Marrakeshissa 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehty Maailman kauppajärjestön perustamissopimus ja sen II artiklassa tarkoitetut liitesopimukset, joiden eräät määräykset on hyväksytty 29 päivänä joulukuuta 1994 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (16/95), jotka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 29 päivänä joulukuuta 1994 ja joiden ratifioimisasiakirja on talletettu GATT 1947 -sopimuksen Sopimuspuolten pääjohtajan huostaan 30 päivänä joulukuuta 1994, ovat voimassa 1 päivästä tammikuuta 1995.
Teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen määräyksiä sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 1996 alkaen.
2 §
Tarkempia määräyksiä sopimusten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.
3 §
Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen ja sen liitesopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 29 päivänä joulukuuta 1994 annettu laki (16/95) ja tämä asetus tulevat voimaan 10 päivänä tammikuuta 1995.
(Sopimuksessa mainitut maatalous- ja teollisuustuotteita koskevat myönnytysluettelot ovat nähtävänä ja saatavana ulkoasiainministeriön kauppapoliittisella osastolla, joka myös antaa niistä tietoja suomeksi ja ruotsiksi.)
MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖN PERUSTAMISSOPIMUS
Tämän sopimuksen osapuolet, jotka
tunnustavat, että niiden välisiä suhteita kaupan ja taloudellisen yritteliäisyyden alalla pitäisi hoitaa pyrkimyksenä elintason kohottaminen, täystyöllisyyden turvaaminen, suuri ja tasainen kasvava reaalitulon ja tehokkaan kysynnän määrä ja laajentaa tavaroiden ja palveluiden tuotantoa ja kauppaa, samalla sallien maailman luonnonvarojen optimaalinen käyttö kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti, tavoitella sekä ympäristön suojelua että säilyttämistä ja edistää sitä koskevia menetelmiä siten, että ne ovat sopusoinnussa osapuolien eri vaiheessa olevien taloudellisen kehityksen tarpeiden ja ongelmien kanssa,
tunnustavat edelleen, että tarvitaan myönteisiä ponnistuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kehitysmaat, erityisesti vähiten kehittyneet kehitysmaat, saavat niiden taloudellista kehitystä vastaavan osuuden kansainvälisen kaupan kasvusta,
haluavat myötävaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen solmimalla keskinäisen ja kaikille osapuolille edullisen sopimuksen, jonka päämääränä on huomattavasti alentaa tullitariffeja ja vähentää muita kaupan esteitä sekä poistaa syrjivä menettely kansainvälisissä kauppasuhteissa,
päättävät siten kehittää yhtenäisen, elinkykyisemmän ja kestävän monenkeskisen kauppajärjestelmän, joka käsittää tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen, aikaisemmat kaupan vapauttamispyrkimysten tulokset sekä kaikki Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen tulokset,
päättävät säilyttää perusperiaatteet sekä edistää monenkeskisen kauppajärjestelmän perimmäisiä tavoitteita,
sopivat seuraavaa:
Artikla I
Järjestön perustaminen
Maailman kauppajärjestö (myöhemmin ''WTO'') perustetaan.
Artikla II
WTO:n toimialue
1. WTO tarjoaa yhteisen järjestöllisen rakenteen hoitaa jäsentensä välisiä kauppasuhteita niissä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen liitteissä olevia sopimuksia ja niihin liittyviä oikeudellisia asiakirjoja.
2. Liitteisiin 1, 2 ja 3 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat (myöhemmin ''monenkeskiset sopimukset'') ovat erottamaton osa tätä sopimusta ja sitovat kaikkia jäseniä.
3. Liitteeseen 4 sisältyvät sopimukset ja niihin liittyvät oikeudelliset asiakirjat (myöhemmin ''useammankeskiset sopimukset'') ovat myös osa tätä sopimusta niiden jäsenten osalta, jotka ovat hyväksyneet ne ja ne sitovat noita jäseniä. Useammankeskiset sopimukset eivät luo velvoitteita eivätkä oikeuksia niille jäsenille, jotka eivät ole hyväksyneet niitä.
4. Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus liitteessä 1A (myöhemmin ''GATT 1994 -sopimus'') on oikeudellisesti erillinen tullitariffeja ja kauppaa koskevasta yleissopimuksesta, päivämäärältään 30.10.1947, joka on liitetty loppuasiakirjaan, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssin valmistelevan komitean toisen istunnon päätöstilaisuudessa, siten kuin sitä on korjattu, muutettu tai tarkistettu (myöhemmin ''GATT 1947 -sopimus'').
Artikla III
WTO:n toiminnot
1. WTO helpottaa tämän sopimuksen sekä monenkeskisten kauppasopimusten täytäntöönpanoa, hallintoa, toimintaa ja edistää niiden tavoitteita sekä tarjoaa rakenteen useammankeskisten kauppasopimusten täytäntöönpanolle, hallinnolle ja toiminnalle.
2. WTO tarjoaa neuvottelupaikan jäsenilleen monenkeskisten kauppasuhteiden osalta, joita käsitellään tämän sopimuksen liitteissä olevissa sopimuksissa. WTO voi myös tarjota neuvottelupaikan jäsenilleen niiden monenkeskisissä kauppasuhteissa ja rakenteen näiden neuvottelutulosten täytäntöönpanemiseen, siten kuin ministerikokous päättää.
3. WTO hallinnoi tämän sopimuksen liitteessä 2 olevaa riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevaa sopimusta (myöhemmin ''sopimus riitojenratkaisusta'' tai ''DSU'').
4. WTO hallinnoi tämän sopimuksen liitteessä 3 olevaa kauppapoliittista tutkintajärjestelmää (myöhemmin ''TPRM'').
5. Saavuttaakseen laajemman yhtenäisyyden maailmanlaajuisessa talouspolitiikassa WTO on yhteistyössä tarkoituksenmukaisella tavalla Kansainvälisen valuuttarahaston ja Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin sekä sen liitännäisjärjestöjen kanssa.
Artikla IV
WTO:n rakenne
1. Ministerikokous muodostuu kaikkien jäsenten edustajista ja se kokoontuu vähintään kerran kahdessa vuodessa. Ministerikokouksen tehtävänä on panna täytäntöön WTO:n toimintoja sekä ryhtyä siinä tarvittaviin toimiin. Ministerikokouksella on valta tehdä päätöksiä kaikista monenkeskisten kauppasopimusten alaisista asioista, jos jäsen sitä pyytää, tämän sopimuksen sekä jokaisen kyseeseen tulevan monenkeskisen kauppasopimuksen erityisten päätöksentekosäännösten mukaisesti.
2. Yleisneuvosto koostuu kaikkien jäsenten edustajista ja se kokoontuu tarvittaessa. Ministerikokouksen istuntojen välisenä aikana yleisneuvosto huolehtii sen tehtävistä. Yleisneuvosto panee täytäntöön sille tässä sopimuksessa määrätyt tehtävät. Yleisneuvosto laatii omat menettelytapasääntönsä ja hyväksyy 7 kohdassa mainittujen komiteoiden menettelytapasäännöt.
3. Yleisneuvosto kokoontuu tarvittaessa hoitamaan velvollisuutensa riitojenratkaisuelimenä siten kuin riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevassa sopimuksessa on säädetty. Riitojenratkaisuelimellä voi olla oma puheenjohtaja ja sen on laadittava sellaiset menettelytapasäännöt, jotka se katsoo tarpeelliseksi velvoitteidensa täyttämiseksi.
4. Yleisneuvosto kokoontuu tarvittaessa hoitamaan velvollisuutensa kauppapoliittisena tutkimuselimenä kuten TPRM-sopimuksessa säädetään. Kauppapoliittisella tutkimuselimellä voi olla oma puheenjohtaja ja sen on laadittava sellaiset menettelytapasäännöt, jotka se katsoo tarpeellisiksi velvoitteidensa täyttämiseksi.
5. Tavarakauppaneuvosto, palvelukauppaneuvosto ja teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevä neuvosto (myöhemmin ''TRIPS-neuvosto'') toimivat yleisneuvoston yleisohjauksen alaisina. Tavarakauppaneuvosto valvoo liitteessä 1A olevien monenkeskisten kauppasopimusten toimintaa. Palvelukauppaneuvosto valvoo palvelukaupan yleissopimuksen (myöhemmin ''GATS'') toimintaa. TRIPS-neuvosto valvoo sopimuksen tekijän- ja teollisoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (myöhemmin ''TRIPS-sopimus'') toimintaa. Nämä neuvostot panevat täytäntöön ne tehtävät, jotka niille on annettu asianomaisissa sopimuksissa ja yleisneuvostossa. Ne laativat kukin erikseen menettelytapasääntönsä, jotka yleisneuvoston on hyväksyttävä. Näiden neuvostojen jäsenyys on avoinna kaikille jäsenten edustajille. Nämä neuvostot kokoontuvat tarvittaessa huolehtimaan tehtävistään.
6. Tavarakauppaneuvosto, palvelukauppaneuvosto ja TRIPS-neuvosto voivat perustaa tarvitsemiaan lisäelimiä. Nämä lisäelimet laativat menettelytapasääntönsä, jotka asianomainen neuvosto hyväksyy.
7. Ministerikokous perustaa kauppa- ja kehityskomitean, maksutaserajoituksia käsittelevän komitean ja budjetti-, talous- ja hallintokomitean, jotka panevat täytäntöön ne tehtävät, jotka on määrätty tässä sopimuksessa ja monenkeskisissä kauppasopimuksissa sekä mitkä tahansa lisätehtävät, jotka yleisneuvosto määrää niille, sekä voi perustaa sellaisia lisäkomiteoita, joille se antaa tarpeellisiksi katsomansa tehtävät. Osana toiminnoistaan kauppa- ja kehityskomitea tarkastaa säännöllisesti monenkeskisissä kauppasopimuksissa olevat, vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenien suosituimmuutta koskevat erityismääräykset ja raportoi niistä yleisneuvostolle tarvittavia toimia varten. Näiden komiteoiden jäsenyys on avoinna kaikkien jäsenten edustajille.
8. Useammankeskisissä kauppasopimuksissa olevat toimielimet huolehtivat niistä tehtävistä, jotka niille määräytyvät niistä sopimuksista ja toimivat WTO:n järjestöllisen rakenteen puitteissa. Näiden toimielimien on säännöllisesti annettava yleisneuvostolle tietoja toiminnastaan.
Artikla V
Suhteet muihin järjestöihin
1. Yleisneuvosto sopii tarkoituksenmukaisista järjestelyistä tehokkaan yhteistyön turvaamiseksi muiden hallitusten välisten järjestöjen kanssa, joiden vastuualueet liittyvät WTO:n vastaaviin velvoitteisiin.
2. Yleisneuvosto voi ryhtyä tarkoituksenmukaisiin järjestelyihin neuvottelujen ja yhteistyön aikaansaamiseksi julkishallinnon ulkopuolisten järjestöjen kanssa, joita koskevat WTO:hon liittyvät asiat.
Artikla VI
Sihteeristö
1. Perustetaan WTO:n sihteeristö (myöhemmin ''sihteeristö''), jonka johtajana toimii pääjohtaja.
2. Ministerikokous nimittää pääjohtajan ja hyväksyy ne määräykset, jotka määrittävät pääjohtajan valtuudet, velvollisuudet, palvelusehdot ja toimikauden.
3. Pääjohtaja nimittää sihteeristön henkilökunnan sekä määrää heidän työtehtävänsä ja palvelusehtonsa ministerikokouksen hyväksymien sääntöjen mukaisesti.
4. Pääjohtajan ja sihteeristön henkilökunnan velvollisuudet ovat luonteeltaan yksinomaan kansainvälisiä. Täyttäessään velvollisuuksiaan pääjohtaja ja sihteeristön henkilökunta eivät saa pyytää tai hyväksyä minkään hallituksen tai muun WTO:n ulkopuolisen viranomaisen ohjeita. Heidän tulee pidättäytyä sellaisista toimista, jotka voisivat vahingoittavasti vaikuttaa heidän asemaansa kansainvälisinä virkamiehinä. WTO:n jäsenten tulee kunnioittaa pääjohtajan ja sihteeristön henkilökunnan velvollisuuksien kansainvälistä luonnetta, eivätkä ne saa pyrkiä vaikuttamaan heidän tehtäviensä suorittamiseen.
Artikla VII
Budjetti ja maksuosuudet
1. Pääjohtaja esittää budjetti-, talous- ja hallintokomitealle vuosittain WTO:n talousarvion sekä tilinpäätöksen. Budjetti-, talous- ja hallintokomitea tarkastaa vuosittain pääjohtajan esittämän talousarvion sekä tilinpäätöksen ja antaa suosituksensa niistä yleisneuvostolle. Yleisneuvoston on hyväksyttävä vuosittainen talousarvio.
2. Budjetti-, talous- ja hallintokomitea ehdottaa yleisneuvostolle taloussäännöt, joiden tulee sisältää määräykset:
a) jäsenmaksujen suuruuden määräämisestä jakamalla WTO:n kulut jäsenten kesken ja
b) niistä toimenpiteistä, joihin ryhdytään jäsenten maksamattomien velkojen osalta.
Taloussääntöjen on perustuttava niin pitkälle kuin on käytännöllistä GATT 1947 -sopimuksen määräyksiin ja käytäntöihin.
3. Yleisneuvoston on hyväksyttävä taloussäännöt ja vuosittainen talousarvio kaksikolmasosan enemmistöllä, johon on osallistunut enemmän kuin puolet WTO:n jäsenistä.
4. Jokaisen jäsenen on viivyttelemättä maksettava jäsenmaksuosuutensa WTO:n kuluista yleisneuvoston hyväksymien taloussääntöjen mukaisesti.
Artikla VIII
WTO:n asema
1. WTO on oikeushenkilö ja jokaisen sen jäsenistä on myönnettävä sille sellainen oikeudellinen asema, mikä on tarpeellista sen tehtävien hoitamiseksi.
2. Jokaisen WTO:n jäsenen on myönnettävä sille sellaiset etuoikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia sen tehtävien hoitamiseksi.
3. Jokaisen WTO:n jäsenen on myönnettävä WTO:n virkailijoille sekä jäsenten edustajille samalla tavalla sellaiset etuoikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia heidän WTO:n toimintaan liittyvien itsenäisten tehtäviensä hoitamiseksi.
4. Jäsenen WTO:lle, sen virkailijoille ja sen jäsenten edustajille myöntämien etuoikeuksien ja vapauksien on oltava samanlaisia kuin ne etuoikeudet ja vapaudet, jotka on sovittu erityisjärjestöjen etuoikeuksista ja vapauksista laaditussa yleissopimuksessa, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt 21. päivänä marraskuuta 1947.
5. WTO voi tehdä päämajasopimuksen.
Artikla IX
Päätöksenteko
1. WTO jatkaa GATT 1947 -sopimuksen käytäntöä konsensuspäätöksenteosta. 1) Ellei muualla toisin säädetä, milloin päätöstä ei voida tehdä konsensuksella, asiasta on päätettävä äänestämällä. Ministerikokouksessa ja yleisneuvostossa jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Kun Euroopan yhteisö käyttää äänioikeuttaan, sen äänten lukumäärän on oltava yhtäsuuri kuin WTO:n jäseninä olevien jäsenvaltioiden lukumäärä. 2) Päätökset ministerikokouksessa ja yleisneuvostossa tehdään yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, ellei tässä sopimuksessa tai monenkeskisissä kauppasopimuksissa toisin määrätä. 3)
1) Toimielimen katsotaan päättäneen sen käsiteltäväksi toimitetun asian konsensuksella, jos yksikään jäsenistä, joka oli läsnä päätöstä tehtäessä ei ole virallisesti vastustanut päätösehdotusta.
2) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden äänimäärä ei missään tapauksessa saa ylittää Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden lukumäärää.
3) Yleisneuvoston päätökset sen kokoontuessa riitojen ratkaisuelimenä on tehtävä vain riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 2 artiklan 4 kohdan määräysten mukaisesti.
2. Ministerikokouksella ja yleisneuvostolla on yksinomainen oikeus hyväksyä tämän sopimuksen sekä monenkeskisten kauppasopimusten tulkintoja. Kun kysymyksessä on liitteessä 1 olevan monenkeskisen kauppasopimuksen tulkinnasta, niiden on tehtävä päätöksensä asianomaisen sopimuksen toimintaa valvovan neuvoston suosituksen pohjalta. Tulkinnan hyväksymistä koskeva päätös on tehtävä jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä. Tätä kohtaa ei saa käyttää siten, että se heikentäisi X artiklassa olevia muutosmääräyksiä.
3. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ministerikokous voi päättää poikkeusluvan myöntämisestä jäsenelle tässä sopimuksessa tai jossakin monenkeskisessä kauppasopimuksessa olevasta velvoitteesta edellyttäen, että sellainen päätös hyväksytään jäsenten kolmeneljäsosan 4) enemmistöllä, ellei toisin tässä kohdassa määrätä.
4) Päätös poikkeusluvan myöntämisestä sellaisesta velvoitteesta, joka on siirtymäkauden alainen tai johon kohdistuu asteittainen täytäntöönpano, jota poikkeuslupaa pyytävä jäsen ei ole täyttänyt ennen kyseisen kauden päättymistä, on tehtävä konsensuksella.
a) Tätä sopimusta koskeva poikkeuslupapyyntö on toimitettava ministerikokouksen harkittavaksi konsensuspäätöksentekoa koskevan käytännön mukaisesti. Ministerikokous asettaa pyynnön harkintaa varten aikarajan, joka ei saa ylittää yhdeksääkymmentä päivää. Ellei konsensusta saavuteta tämän aikarajan kuluessa, jokainen päätös poikkeusluvasta voidaan tehdä jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä.
b) Liitteissä 1A, 1B ja 1C olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia sekä niiden liitteitä koskeva poikkeuslupapyyntö on alustavasti toimitettava tavarakauppaneuvoston, palvelukauppaneuvoston tai TRIPS-neuvoston harkittavaksi, kullekin erikseen, aikarajan kuluessa, mikä ei saa ylittää yhdeksääkymmentä päivää. Aikarajan päättyessä asianomainen neuvosto toimittaa raportin ministerikokoukselle.
4. Poikkeusluvan myöntävässä ministerikokouksen päätöksessä on esitettävä ne poikkeukselliset olosuhteet, jotka oikeuttavat päätöksen tekemiseen, poikkeuslupaa koskevat rajoitukset ja ehdot sekä päivämäärä, milloin poikkeuslupa päättyy. Ministerikokouksen on tarkastettava jokainen poikkeuslupa, joka myönnetään pitemmäksi aikaa kuin yhdeksi vuodeksi, viimeistään yhden vuoden kuluessa sen myöntämisestä ja sen jälkeen vuosittain, kunnes poikkeuslupa päättyy. Jokaisessa tarkastuksessa ministerikokouksen on tutkittava, ovatko poikkeuslupaan oikeuttaneet poikkeukselliset olosuhteet edelleen voimassa ja onko poikkeuslupaan asetetut rajoitukset ja ehdot täytetty. Vuosittaisten tarkastusten perusteella ministerikokous voi pidentää, muuttaa tai lakkauttaa poikkeusluvan.
5. Useammankeskistä kauppasopimusta koskevat päätökset, mukaan lukien päätökset tulkinnoista ja poikkeusluvista, määräytyvät asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella.
Artikla X
Muutokset
1. Jokainen WTO:n jäsen voi tehdä ehdotuksen tämän sopimuksen tai liitteessä 1 olevien monenkeskisten kauppasopimusten muuttamiseksi toimittamalla tällaisen ehdotuksen ministerikokoukselle. Neuvostot, jotka mainitaan IV artiklassa, voivat myös toimittaa ministerikokoukselle ehdotuksia muuttaa niiden liitteessä 1 olevien monenkeskisten kauppasopimusten määräyksiä, joiden toimintaa ne valvovat. Ellei ministerikokous päätä pitemmästä ajanjaksosta, on yhdeksänkymmenen päivän kuluessa siitä, kun ehdotus on muodollisesti otettu esille ministerikokouksessa, tehtävä konsensuksella jokainen ministerikokouksen päätös, joka koskee ehdotuksen lähettämistä jäsenten hyväksyttäväksi. Ellei 2, 5 ja 6 kohtien määräyksistä muuta johdu, päätöksessä on yksilöitävä, onko 3 tai 4 kohtien määräyksiä sovellettava.
Jos konsensus on saavutettu, ministerikokouksen on suoraan toimitettava muutosehdotus jäsenten hyväksyttäväksi. Jos konsensusta ei saavuteta ministerikokouksen istunnossa asetettuna aikana, ministerikokouksen on päätettävä jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä siitä, onko muutosehdotus toimitettava jäsenten hyväksyttäväksi. Paitsi jos 2, 5 ja 6 kohdissa toisin määrätään, soveltuvat 3 kohdan määräykset muutosehdotukseen, ellei ministerikokous päätä jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä, että 4 kohdan 4 määräyksiä sovelletaan.
2. Muutokset tämän artiklan määräyksiin sekä seuraavana lueteltujen artiklojen määräyksiin voidaan tehdä vain kaikkien jäsenten hyväksymisellä:
- Tämän sopimuksen IX artikla;
- GATT 1994 -sopimuksen I ja II artiklat;
- Palvelusopimuksen II:1 artikla;
- TRIPS-sopimuksen 4 artikla.
3. Muutokset tähän sopimukseen tai liitteiden 1A ja 1C monenkeskisiin kauppasopimuksiin, muut kuin 2 ja 6 kohdissa mainitut, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, jotka voisivat muuttaa jäsenten oikeuksia ja velvollisuuksia, koskevat niitä jäseniä, jotka ovat hyväksyneet ne jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä ja sen jälkeen jokaista jäsentä sen hyväksyttyä ne. Ministerikokous voi päättää jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä, että jokainen muutos, joka koskee tätä kohtaa, on luonteeltaan sellainen, että jokainen jäsen, joka ei ole hyväksynyt sitä jokaisessa tapauksessa erikseen ministerikokouksen asettaman määräajan kuluessa, voi erota WTO:sta tai pysyä WTO:n jäsenenä ministerikokouksen suostumuksella.
4. Muutokset tähän sopimukseen tai liitteiden 1A ja 1C monenkeskisiin kauppasopimuksiin, muut kuin 2 ja 6 kohdissa mainitut, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät muuta jäsenten oikeuksia tai velvollisuuksia, tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta, kun jäsenten kaksikolmasosaa on ne hyväksynyt.
5. Ellei kohdasta 2 muuta johdu, muutokset GATS-sopimuksen I, II ja III osiin sekä asianomaisiin liitteisiin tulevat voimaan niiden jäsenten osalta, jotka ovat hyväksyneet muutokset jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä ja sen jälkeen jokaisen jäsenen osalta hyväksymisellä. Ministerikokous voi päättää jäsenten kolmeneljäsosan enemmistöllä, että jokainen edellisen määräyksen mukaisesti voimaan tullut muutos on luonteeltaan sellainen, että jokainen jäsenistä, joka ei ole sitä hyväksynyt ministerikokouksen erikseen asettaman määräajan kuluessa, voi erota WTO:sta tai pysyä jäsenenä ministerikokouksen suostumuksella. Muutokset GATS-sopimuksen IV, V ja VI osiin sekä asianomaisiin liitteisiin tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta, kun kaksikolmasosaa jäsenistä on ne hyväksynyt.
6. Huolimatta tämän artiklan muista määräyksistä muutokset TRIPS-sopimukseen, jotka täyttävät 71 artiklan 2 kohdan määräykset voidaan hyväksyä ministerikokouksessa ilman erillistä muodollista hyväksymismenettelyä.
7. Jokainen jäsen, joka hyväksyy tämän sopimuksen tai liitteen 1 monenkeskisen sopimuksen muutoksen on talletettava hyväksymisasiakirjansa WTO:n pääjohtajan huostaan ministerikokouksen asettaman hyväksymismääräajan kuluessa.
8. Jokainen WTO:n jäsen voi tehdä liitteiden 2 ja 3 monenkeskisiä kauppasopimuksia koskevan muutosehdotuksen toimittamalla sellaisen ehdotuksen ministerikokoukselle. Liitteen 2 monenkeskistä kauppasopimusta koskevat muutokset on hyväksyttävä konsensuksella ja nämä muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta ministerikokouksen hyväksymisellä. Päätökset muuttaa liitteen 3 monenkeskistä kauppasopimusta tulee voimaan kaikkien jäsenten osalta ministerikokouksen hyväksymisellä.
9. Ministerikokous voi kauppasopimuksen osapuolina olevien jäsenten pyynnöstä päättää yksinomaan konsensuksella lisätä kyseinen sopimus liitteeseen 4. Ministerikokous voi, useammakeskisen kauppasopimuksen osapuolina olevien jäsenten pyynnöstä, päättää poistaa tämä sopimus liitteestä 4.
10. Muutokset useammankeskiseen kauppasopimukseen määräytyvät sen sopimuksen määräysten perusteella.
Artikla XI
Alkuperäinen jäsenyys
1. GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolet tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja Euroopan yhteisö, jotka hyväksyvät tämän sopimuksen ja monenkeskiset kauppasopimukset sekä joiden sidonta- ja myönnytysluettelot on liitetty GATT 1994 -sopimukseen ja joiden erityissidontalistat on liitetty GATS-sopimukseen tulevat WTO:n alkuperäisiksi jäseniksi.
2. Yhdistyneiden kansakuntien tunnustamilta vähiten kehittyneiltä kehitysmailta vaaditaan vain sellaisia sitoumuksia ja myönnytyksiä, jotka ottavat huomioon niiden yksilöllisen kehityksen, rahoitukselliset ja kaupalliset tarpeet tai niiden hallinnolliset ja institutionaaliset mahdollisuudet.
Artikla XII
Liittyminen
1. Jokainen valtio tai erillinen tullialue, jolla on täysi autonomia ulkomaisten kauppasuhteidensa ja muiden asioiden hoidossa, joista tämä sopimus ja monenkeskiset kauppasopimukset sisältävät määräyksiä, voi liittyä tähän sopimukseen sellaisin ehdoin, joista on sovittava sen ja WTO:n kesken. Tällainen liittyminen koskee tätä sopimusta sekä liitteinä olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia.
2. Ministerikokous tekee liittymistä koskevat päätökset. Ministerikokous voi hyväksyä liittymisehtoja koskevan sopimuksen WTO:n jäsenten kaksikolmasosan enemmistöllä.
3. Liittymisestä useammankeskiseen sopimukseen säädellään sen sopimuksen määräyksissä.
Artikla XIII
Monenkeskisten kauppasopimusten soveltamattomuus tiettyjen jäsenten kesken
1. Tätä sopimusta ja liitteiden 1 ja 2 monenkeskisiä kauppasopimuksia ei sovelleta minkä tahansa jäsenen ja toisen jäsenen kesken, jos toinen jäsenistä silloin, kun toisesta tulee jäsen ei suostu sellaiseen soveltamiseen.
2. Kohtaan 1 voidaan vedota WTO:n alkuperäisten jäsenten kesken, jotka olivat GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolia vain kun kyseisen sopimuksen XXXV artiklan määräyksiin oli vedottu aikaisemmin ja se oli voimassa näiden sopimuspuolten kesken tämän sopimuksen tullessa voimaan.
3. Kohtaa 1 sovelletaan jäsenen ja toisen XII artiklan mukaisesti liittyvän jäsenen välillä vain jos jäsen, joka ei hyväksy soveltamista on siitä ilmoittanut ministerikokoukselle ennen kuin ministerikokous hyväksyy liittymissopimuksen ehdot.
4. Ministerikokous voi jokaisen jäsenen pyynnöstä tutkia tämän artiklan toimintaa erityistapauksissa ja tehdä tarvittavat suositukset.
5. Useammankeskisen kauppasopimuksen soveltumattomuudesta sopimuksen osapuolten kesken määrätään asianomaisessa sopimuksessa.
Artikla XIV
Hyväksyminen, voimaantulo ja talletus
1. Tämä sopimus on avoinna hyväksyttäväksi, joko allekirjoittamalla tai muutoin, GATT-1947 -sopimuksen sopimuspuolille ja Euroopan yhteisölle, jotka ovat oikeutettuja tulemaan WTO:n alkuperäisiksi jäseniksi tämän sopimuksen XI artiklan mukaisesti. Tämä hyväksyminen koskee tätä sopimusta ja liitteinä olevia monenkeskisiä kauppasopimuksia. Tämä sopimus sekä liitteinä olevat monenkeskiset kauppasopimukset tulevat voimaan ministereiden määräämänä päivänä Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen tuloksia koskevan päätösasiakirjan 3 kohdan mukaisesti ja on avoinna hyväksyttäväksi kahden vuoden ajan siitä päivästä, elleivät ministerit toisin päätä. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tapahtunut hyväksyminen tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä hyväksymispäivästä.
2. Jäsenen, joka hyväksyy tämän sopimuksen sen voimaan tulon jälkeen, on pantava täytäntöön monenkeskisten kauppasopimusten myönnytykset ja velvoitteet, jotka on täytynyt täytäntöönpanna tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen siten kuin se olisi hyväksynyt tämän sopimuksen sen voimaantulopäivänä.
3. Tämän sopimuksen voimaantuloon saakka tämän sopimuksen sekä monenkeskisten kauppasopimusten tekstit talletetaan GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan. Pääjohtaja antaa viipymättä oikeaksitodistetun jäljennöksen tästä sopimuksesta ja monenkeskisistä kauppasopimuksista sekä ilmoituksen jokaisesta hyväksymisestä jokaiselle hallitukselle sekä Euroopan yhteisölle, jotka ovat hyväksyneet tämän sopimuksen. Tämä sopimus ja monenkeskiset kauppasopimukset ja niihin myöhemmin tehtävä muutokset talletetaan tämän sopimuksen voimaantullessa WTO:n pääjohtajan huostaan.
4. Useammankeskisen sopimuksen hyväksyminen ja voimaantulo määräytyvät asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella. Sellaiset sopimukset talletetaan GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan. Tämän sopimuksen voimaantullessa sellaiset sopimukset talletetaan WTO:n pääjohtajan huostaan.
Artikla XV
Irtisanoutuminen
1. Jokainen jäsen voi irtisanoutua tästä sopimuksesta. Sellainen irtisanoutuminen koskee sekä tätä sopimusta että monenkeskisiä kauppasopimuksia ja tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin kirjallinen ilmoitus eroamisesta on saapunut WTO:n pääjohtajalle.
2. Useammankeskeisestä sopimuksesta irtisanoutuminen määräytyy asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella.
Artikla XVI
Sekalaisia määräyksiä
1. Ellei muutoin tässä sopimuksessa tai monenkeskisissä kauppasopimuksissa määrätä, WTO noudattaa GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN ja GATT-1947 -sopimuksen yhteydessä olleiden toimielimien päätöksiä, menettelytapoja ja tavanmukaisia käytäntöjä.
2. Niin pitkälle kuin on käytännöllistä GATT 1947 -sopimuksen sihteeristöstä tulee WTO:n sihteeristö ja GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtaja toimii WTO:n pääjohtajana siihen saakka, kunnes ministerikokous tämän sopimuksen VI artiklan 2 kohdan mukaisesti valitsee pääjohtajan.
3. Ristiriitatilanteessa tämän sopimuksen määräyksen ja monenkeskisen kauppasopimuksen määräyksen välillä, tämän sopimuksen määräykset ovat voimassa.
4. Jokainen jäsen pyrkii varmistamaan, että sen lait, määräykset ja hallinnolliset menettelytavat ovat tämän sopimuksen mukaisia ja täyttävät liitteissä olevien sopimusten velvoitteet.
5. Tämän sopimuksen määräyksiin ei saa tehdä varaumia. Monenkeskisten kauppasopimusten määräyksiä koskevat varaumat voidaan tehdä vain niiden sopimusten määräysten mukaisesti. Useammankeskeisen sopimuksen määräyksiä koskevat varaumat määräytyvät asianomaisen sopimuksen määräysten perusteella.
6. Tämä sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden Kansakuntien Peruskirjan Artiklan 102 määräysten mukaisesti.
TEHTY Marrakeshissa 15. päivänä huhtikuuta tuhat yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä neljä, yhtenä englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä versiona, joista jokainen teksti on todistusvoimainen.
Selittävät huomautukset:
Käsitteet ''maa'' ja ''maat'', joita käytetään tässä sopimuksessa ja monenkeskisissä kauppasopimuksissa, on tulkittava koskevan myös WTO:n jäsenenä olevaa erillistä tullialuetta.
WTO:n jäsenenä olevan erillisen tullialueen osalta, jos tässä sopimuksessa tai monenkeskisessä kauppasopimuksessa käytetään käsitettä ''kansallinen'', sellaisen käsitteen katsotaan koskevan myös tällaista tullialuetta, ellei toisin ole määritelty.
LIITELUETTELO
LIITE 1
LIITE 1A: Monenkeskiset tavarakauppaa koskevat sopimukset
Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus 1994
Sopimus maataloudesta
Sopimus terveys- ja kasvinsuojelutoimista
Sopimus tekstiileistä ja vaatetuksesta
Sopimus kaupan teknisistä esteistä
Sopimus kauppaan liittyvistä investointitoimenpiteistä
Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan sopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta
Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan sopimuksen 1994 VII artiklan soveltamisesta
Sopimus vientitavaran ennakkotarkastuksesta
Sopimus alkuperäsäännöistä
Sopimus tuontilisensioinnin menettelytavoista
Tukia ja tasoitustulleja koskeva sopimus
Sopimus suojalausekkeista
LIITE 1B: Palvelukaupan yleissopimus ja liitteet
LIITE 1C: Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista
LIITE 2
Riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskeva sopimus
LIITE 3
Kauppapoliittinen maatutkinta
LIITE 4
Useammankeskiset kauppasopimukset
Julkisia hankintoja koskeva sopimus
Kansainvälinen maitotuotesopimus
Kansainvälinen naudanlihasopimus
LIITE 1 LIITE 1A TAVARAKAUPPAA KOSKEVAT MONENKESKISET SOPIMUKSET
1A liitettä koskeva yleinen selittävä huomautus:
Ristiriitatilanteessa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 määräyksen ja Maailman kauppajärjestön (1A liitteen sopimuksissa WTO-sopimus) 1A liitteen muun sopimuksen määräyksen välillä, muun sopimuksen määräys on voimassa vain ristiriitatilanteessa.
LIITE 1 LIITE 1A TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVA YLEISSOPIMUS 1994
1. Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimus 1994 rakentuu
(a) tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 määräyksistä, jotka on päivätty 30. päivänä lokakuuta 1947, jotka on liitetty loppuasiakirjaan, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja työllisyyskonferenssin valmistelevan komitean toisen istunnon päätöstilaisuudessa (lukuun ottamatta väliaikaista soveltamista koskevaa pöytäkirjaa), siten kuin oikeudellisten asiakirjojen ehdot, jotka on saatettu voimaan ennen WTO-sopimuksen voimaanatuloa, ovat niitä korjanneet, lisänneet tai muuttaneet;
(b) jäljempänä olevien oikeudellisten asiakirjojen määräyksistä, jotka on saatettu voimaan GATT 1947 -sopimuksen mukaisesti ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa:
(i) tullimyönnytyksiin liittyvät pöytäkirjat ja todistukset;
(ii) liittymispöytäkirjat (lukuun ottamatta määräyksiä, jotka (a) koskevat väliaikaista soveltamista ja väliaikaisen soveltamisen peruuttamista ja (b) edellyttävät, että GATT 1947 -sopimuksen II osa on voimassa väliaikaisesti ja niin suuressa määrin kuin se on sopusoinnussa olemassa olevan lainsäädännön kanssa pöytäkirjan allekirjoituspäivänä);
(iii) poikkeuslupia koskevat päätökset, jotka on annettu GATT 1947 -sopimuksen mukaisesti ja ovat edelleen voimassa WTO-sopimuksen 1) voimaantulopäivänä;
1) Tämän kohdan kattamat poikkeusluvat on lueteltu 15.12.1993 päivätyn asiakirjan MTN/FA ja 21.3.1994 päivätyn asiakirjan MTN/FA/Corr.6 II osan sivuilla 11 ja 12, alaviitteessä 7. Ministerikokous vahvistaa ensimmäisessä kokouksessaan tarkistetun luettelon poikkeusluvista, jotka tämä kohta kattaa, lisäten poikkeusluvat, jotka on myönnetty GATT 1947 -sopimuksen nojalla 15.12.1993 jälkeen ja ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa ja poistaen poikkeusluvat, jotka ovat umpeutuneet siihen mennessä.
(iv) GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN muut päätökset
(c) seuraavat sopimukset:
(i) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 II:1(b) artiklan tulkinnasta
(ii) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XVII artiklan tulkinnasta
(iii) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 maksutasetta koskevista määräyksistä
(iv) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXIV artiklan tulkinnasta
(v) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 mukaisia poikkeuksia velvoitteista koskeva sopimus
(vi) Sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XXVIII artiklan tulkinnasta
(d) GATT 1994 -sopimuksen Marrakeshin pöytäkirja
2. Selittävät huomautukset
(a) GATT 1994 -sopimuksen määräyksissä viittaukset ''sopimuspuoleen'' luetaan ''jäsen''. Viittaukset ''vähiten kehittyneeseen sopimuspuoleen'' ja ''teollisuussopimuspuoleen'' luetaan ''kehitysmaajäsen'' ja ''teollisuusmaajäsen''. Viittaukset ''hallinnolliseen sihteeriin'' luetaan ''WTO:n pääjohtaja''.
(b) Viittaukset SOPIMUSPUOLTEN kollektiiviseen toimintaan GATT 1994 -sopimuksen XV:1, XV:2, XV:8, XXXVIII artikloissa ja huomautuksissa XII ja XVIII artikloihin ja XV:2, XV:3, XV:6, XV:6, XV:7 ja XV:9 artiklojen tiettyjä vaihtosopimuksia koskevissa määräyksissä katsotaan olevan viittauksia WTO:hon. Ministerikokoukselle kohdennetaan muut toiminnot, jotka GATT 1994 -sopimuksen määräykset osoittavat kollektiivisesti toimiville SOPIMUSPUOLILLE.
(c) (i) GATT 1994 -sopimuksen teksti on yhtä todistusvoimainen englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä.
(ii) GATT 1994 -sopimuksen ranskankielinen teksti korjataan niiden käsitteiden osalta, jotka osoitetaan MTN.TNC/41 asiakirjan A liitteessä.
(iii) GATT 1994 -sopimuksen todistusvoimainen espanjankielinen teksti, joka on Perussopimusten ja valikoitujen asiakirjojen -sarjan IV osassa, korjataan käsitteiden osalta, jotka osoitetaan MTN.TNC/41 asiakirjan B liitteessä.
3. (a) GATT 1994 -sopimuksen II osan määräyksiä ei sovelleta toimenpiteisiin, joihin jäsen on ryhtynyt tietyn velvoittavan lainsäädännön nojalla, jonka jäsen on hyväksynyt ennen GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuoleksi tuloa, joka kieltää ulkomailla rakennettujen tai korjattujen alusten käytön, myynnin tai vuokrauksen kaupallisessa käytössä kansallisilla vesillä tai suljetun talousvyöhykkeen vesillä sijaitsevien kohtien välillä.
Mainittua erivapautta sovelletaan silloin, kun (a) tällaisen lainsäädännön yhteensopimatonta määräystä jatketaan tai välittömästi uudistetaan ja (b) kun tällaisen lainsäädännön yhteensopimatonta määräystä muutetaan siinä määrin, että muutos lisää määräyksen yhteensopivuutta GATT 1947 -sopimuksen II osan kanssa. Mainittu erivapaus rajoittuu toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti, joista ilmoitetaan ja jotka yksilöidään ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa. Jos mainittua lainsäädäntöä muutetaan myöhemmin siten, että se on GATT 1994 -sopimuksen II osan kanssa vähemmän yhteensopiva, se ei enää täytä tämän kohdan soveltamisalan vaatimuksia.
(b) Ministerikokous tarkastelee erivapautta vähintään viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen joka toinen vuosi niin kauan kuin erivapaus on voimassa tarkoituksena tutkia sitä, ovatko erivapauden tarpeen luoneet ehdot yhä vallitsevia.
(c) Jäsen, jonka toimenpiteet tämä erivapaus kattaa, esittää vuosittain yksityiskohtaiset tilastotiedot, joka sisältää viiden vuoden ajalta keskiarvon asianomaisten alusten nykyisistä ja tulevista toimituksista sekä lisätiedot tämän erivapauden kattamien asianomaisten alusten käytöstä, myynnistä, vuokrauksesta tai korjauksesta.
(d) Jäsen, jonka mielestä mainittu erivapaus toimii tavalla, joka oikeuttaa vastavuoroiseen ja suhteelliseen rajoitukseen erivapauteen vetoavan jäsenen alueella rakennettujen alusten käyttöä, myyntiä, vuokrausta tai korjausta kohtaan on vapaa ottamaan tällaisen rajoituksen käyttöön, edellyttäen että siitä ilmoitetaan etukäteen ministerikokoukselle.
(e) Tämä poikkeus ei vaikuta mitenkään ratkaisuihin, jotka koskevat tämän poikkeuksen kattaman lainsäädännön erityispiirteitä, joista neuvotellaan sektorisopimuksissa tai muissa puitteissa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 II:1b ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
1. Varmistaakseen II artiklan 1(b) kohdasta johtuvien laillisten oikeuksien ja velvoitteiden läpinäkyvyyden, merkitään kaikkien sidottujen tullinimikkeiden osalta kannettavien ''muiden tullien tai maksujen'' luonne ja taso kuten kyseisessä määräyksessä tarkoitetaan, GATT 1994 sopimukseen liitettyyn tullimyönnytysluetteloon sen tullinimikkeen kohdalle, johon niitä sovelletaan. Tällainen merkintä ei katsota muuttavan ''muiden tullien tai maksujen'' oikeudellista luonnetta.
2. Ajankohta, mistä lukien ''muut tullit tai maksut'' ovat sidotut II artiklan tarkoittamassa mielessä, on 15 huhtikuuta 1994. ''Muut tullit tai maksut'' merkitään sen vuoksi myönnytysluetteloihin sinä ajankohtana sovellettavan tasoisina. Myönnytystä koskevassa seuraavassa uusintaneuvottelussa tai uutta myönnytystä koskevassa neuvottelussa kyseisen tullinimikkeen kohdalla on sovellettava ajankohta se, jolloin uusi myönnytys sisällytetään asianomaiseen myönnytysluetteloon. Sopimuksen päivämäärä, jolloin tiettyä tullinimikettä koskeva myönnytys ensimmäisen kerran sisällytettiin GATT 1947 -sopimukseen tai GATT 1994 -sopimukseen merkitään kuitenkin edelleen myös irtolehtiluettelojen sarakkeeseen 6.
3. ''Muut tullit tai maksut'' merkitään kaikkien sidottujen tullien osalta.
4. Missä tullinimike on aikaisemmin ollut myönnytyksen alainen, asianomaisiin myönnytysluetteloihin merkittyjen ''muiden tullien tai maksujen'' taso ei saa olla korkeampi kuin taso, joka on voimassa silloin, kun myönnytys on ensimmäisen kerran sisällytetty luetteloon. Jokaisella jäsenellä on mahdollisuus kyseenalaistaa ''muu tulli tai maksu'', sillä perusteella, ettei sellaista ''muuta tullia tai maksua'' ollut olemassa silloin, kun kyseinen nimike sidottiin ensimmäisen kerran, samoin kuin minkä tahansa ''muun tullin tai maksun'' kirjatun tason yhtäpitävyys aikaisemmin sidotun tason kanssa kolmen vuoden ajan WTO-sopimuksen voimaantulosta tai kolme vuotta siitä päivästä kun asiakirja, joka liittää myönnytysluettelon GATT 1994 -sopimukseen, talletetaan WTO:n pääjohtajalle, jos se on myöhempi ajankohta.
5. ''Muiden tullien tai maksujen'' myönnytysluetteloihin merkitseminen, ei vaikuta mitenkään niiden yhdenmukaisuuteen GATT 1994-sopimuksen oikeuksien ja velvotteiden kanssa lukuunottamatta niitä, joita kohta 4 koskee. Kaikki jäsenet säilyttävät oikeutensa kiistää, milloin tahansa, minkä tahansa ''muun tullin tai maksun'' yhtäpitävyyden sellaisten velvoitteiden kanssa.
6. Tämän sopimuksen tarkoituksessa sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artikloja, siten kuin niitä on laajennettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
7. ''Muita tulleja tai maksuja'', jotka jätetään pois myönnytysluettelosta, silloin kun asiakirja, joka liittää kyseisen myönnytysluettelon GATT 1994 -sopimukseen talletetaan, WTO-sopimuksen voimaantuloajankohtaan saakka, GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan huostaan, ja sen jälkeen WTO:n pääjohtajan huostaan, ei lisätä sinne myöhemmin, ja sovellettavana ajankohtana noudatettua matalammalle tasolle merkittyä ''muuta tullia tai maksua'' ei palauteta sille tasolle, ellei sellaisia lisäyksiä tai muutoksia tehdä kuuden kuukauden kuluessa asiakirjan talletuksesta.
8. Päätös, 2 kohdassa, koskien jokaisen myönnytyksen osalta sovellettavaa ajankohtaa GATT 1994-sopimuksen II Artiklan 1 (b) kohdan tarkoittamassa mielessä syrjäyttää sovellettavaa ajankohtaa koskevan 26 päivänä maaliskuuta 1980 tehdyn päätöksen (BISD-julkaisusarja 27S/24).
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 XVII ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet, jotka
toteavat, että XVII artikla säätää jäsenten velvoitteista XVII artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtion kaupallisten yritysten toiminnan osalta, jonka vaaditaan olevan sopusoinnussa niiden syrjinnän välttämistä koskevien yleisten periaatteiden kanssa, joita GATT 1994 -sopimuksen mukaan hallituksen on sovellettava yksityisten kaupanharjoittajien tuontiin ja vientiin;
toteavat edelleen, että jäsenet ovat GATT 1994 -sopimuksen velvoitteiden alaisia hallituksen valtion kaupallisiin yrityksiin soveltamien toimenpiteiden osalta;
tunnustavat, että tämä sopimus ei vaikuta mitenkään XVII artiklassa säädettyihin aineellisiin periaatteisiin;
sopivat seuraavaa:
1. Varmistaakseen valtion kaupallisten yritysten toiminnan läpinäkyvyyden, jäsenet ilmoittavat sellaisista yrityksistä tavarakauppaneuvostolle 5 kohdassa mainitun työryhmän tarkastelua varten seuraavan työmääritelmän mukaisesti:
''Valtion ja yksityiset yritykset sekä markkinointineuvostot, joille on myönnetty yksinomaiset tai erityisoikeudet tai etuoikeudet, mukaanlukien lakisääteiset tai perustuslailliset valtuudet, joita käyttämällä ne vaikuttavat ostoillaan ja myynneillään tuonnin ja viennin tasoon tai suuntaan.''
Tämä ilmoitusvaatimus ei koske sellaisten tuotteiden tuontia, jotka on tarkoitettu välittömästi tai lopullisesti kulutettavaksi hallituksen tai edellä tarkoin määritetyn yrityksen käytössä eikä muuten jälleenmyytäväksi tai käytettäväksi kauppaa varten tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen.
2. Jokainen jäsen tarkastelee harjoittamaansa politiikkaa joka koskee valtion kaupallisten yritysten ilmoittamista tavarakauppaneuvostolle, ottamalla huomioon tämän sopimuksen määräykset. Tässä tarkastelussa jokaisen jäsenen olisi otettava huomioon tarve varmistaa ilmoituksissaan mahdollisimman suuri läpinäkyvyys mahdollistaakseen selkeän arvion ilmoitettujen yritysten toimintatavoista ja niiden toiminnan vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan.
3. Ilmoitukset tehdään 24 toukokuuta 1960 hyväksytyn valtion kauppaa koskevan kyselylomakkeen mukaisesti (BISD-julkaisusarja 9S/184-185). Jäsenet ilmoittavat sovitun mukaisesti l kohdassa mainitut yritykset riippumatta siitä onko tuontia tai vientiä todella tapahtunut.
4. Jokainen jäsen, jolla on syytä uskoa, että toinen jäsen ei ole riittävästi täyttänyt ilmoitusvelvollisuuttaan, voi ottaa asian esille asianomaisen jäsenen kanssa. Jos asiaa ei saada tyydyttävästi ratkaistua, jäsen voi tehdä vastailmoituksen tavarakauppaneuvostolle 5 kohdan mukaisesti perustetun työryhmän harkintaa varten ilmoittaen samanaikaisesti asianomaiselle jäsenelle asiasta.
5. Työryhmä perustetaan tavarakauppaneuvoston toimesta tarkastelemaan ilmoituksia ja vastailmoituksia. Tarkastelun valossa ja vaikuttamatta mitenkään XVII artiklan 4 (c) kohtaan tavarakauppaneuvosto voi tehdä suosituksia, koskien ilmoitusten riittävyyttä ja lisätiedon tarvetta. Työryhmä myös tarkastelee saatujen ilmoitusten valossa edellämainitun valtionkauppaa koskevan kyselylomakkeen riittävyyttä ja 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen valtion kaupallisten yritysten kattavuutta. Se laatii myös esimerkkiluettelon, joka tuo esille valtioiden ja yritysten väliset suhteet ja näiden yritysten harjoittaman toiminnan, joka voi olla merkityksellistä XVII artiklan kannalta.
On sovittu, että sihteeristö laatii työryhmälle yleisen taustaselvityksen valtion kaupallisten yritysten toiminnasta siltä osin kuin se liittyy kansainväliseen kauppaan. Työryhmän jäsenyys on avoin kaikille jäsenille, jotka ilmoittavat halustaan työskennellä ryhmässä. Se kokoontuu vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa. Se raportoi vuosittain tavarakauppaneuvostolle. 1)
1) Tämän työryhmän toiminta on sovitettava yhteen sen työryhmän toiminnan kanssa, josta on määrätty ilmoittamismenettelyjä koskevan ministeripäätöksen III jaksossa, joka hyväksyttiin 15. huhtikuuta 1994.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 MAKSUTASETTA KOSKEVISTA MÄÄRÄYKSISTÄ
Jäsenet, jotka
tunnustavat GATT 1994 -sopimuksen XII ja XVIII:B artiklojen määräykset ja maksutasesyistä asetettuja kauppatoimenpiteitä koskevan 28 marraskuuta 1979 annetun julkilausuman (BISD-julkaisusarja 26S/205-209, myöhemmin vuoden 1979 julkilausuma) määräykset ja pyrkien selventämään näitä määräyksiä 1);
sopivat seuraavaa:
1) Mitään tässä sopimuksessa ei ole tarkoitettu muuttamaan GATT 1994 -sopimuksen XII tai XVIII:B artiklojen mukaisia jäsenten oikeuksia ja velvoitteita. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiin, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemisesta annettuja sääntöjä ja menettelytapoja koskevassa lisäsopimuksessa, voidaan turvautua asioissa, jotka johtuvat maksutasesyistä käyttöön otettujen, tuontia rajoittavien toimenpiteiden soveltamisesta.
Toimenpiteiden soveltaminen
1. Jäsenet vahvistavat sitoutuvansa julkisesti ilmoittamaan mahdollisimman pian aikataulun, jonka mukaisesti maksutasesyistä käyttöönotetut tuontia rajoittavat toimenpiteet poistetaan. Tällaisia aikatauluja katsotaan saatettavan tarkistaa ottamaan asianmukaisesti huomioon maksutasetilanteessa tapahtuneet muutokset. Milloin jäsen ei ole julkistanut aikataulua, on sen perusteltava tähän syyt.
2. Jäsenet vahvistavat sitoutuvansa antamaan etusijan niille toimenpiteille, jotka häiritsevät kauppaa vähiten. Tällaisiin toimenpiteisiin (tässä sopimuksessa ''hintaperusteiset toimenpiteet'') luetaan tuonnin lisämaksut, tuontitalletusvelvoitteet tai muut vastaavat kauppaan liittyvät toimenpiteet, jotka vaikuttavat tuontitavaroiden hintaan. Yhteisymmärrys vallitsee siitä, että II artiklan määräyksistä huolimatta jäsenen myönnytysluetteloon kirjattujen tullien ylittäviä hintaperusteisia toimenpiteitä voidaan käyttää maksutasesyistä. Edelleen on sovittu, että jäsenen tulee osoittaa tämän sopimuksen ilmoittamismenettelyn mukaisesti selvästi ja erikseen määrä, jolla hintaperusteinen toimenpide ylittää sidotun tullin.
3. Jäsenten tulee pyrkiä välttämään uusien määrällisten rajoitusten asettamista maksutasesyistä, paitsi mikäli hintaperusteiset toimenpiteet eivät kriittisestä maksutasetilanteesta johtuen riitä pysäyttämään ulkoisen maksuaseman jyrkkää heikentymistä. Määrällisiä rajoituksia käyttäessään jäsenen tulee perustella, miksi hintaperusteiset toimenpiteet eivät riitä maksutasetilanteen hoitamiseen. Määrällisiä rajoituksia voimassa pitävän jäsenen tulee osoittaa perättäisissä neuvotteluissa, miten se on onnistunut pyrkimyksessään oleellisesti vähentää kyseisten toimenpiteiden käyttöä ja niiden rajoittavaa vaikutusta. On katsottu, että samaan tuotteeseen ei saa kerrallaan soveltaa kuin yhtä maksutasesyistä asetettua rajoittavaa toimenpidettä.
4. Jäsenet vahvistavat, että maksutasesyistä asetettuja tuontia rajoittavia toimenpiteitä voidaan käyttää vain yleisen tuontitason sääntelemiseksi eikä niitä saa olla enempää kuin mitä maksutaseongelman ratkaisemiseksi on välttämätöntä. Jotta suojaavat liitännäisvaikutukset voitaisiin minimoida, jäsenen tulee hallinnoida rajoitukset selkeällä tavalla. Tuojajäsenen viranomaisten tulee antaa riittävät perustelut kriteereistä, joiden perusteella on määritelty, mitkä tuotteet ovat rajoitusten alaisia.
XII artiklan 3 kohdan ja XVII artiklan 10 kohdan mukaisesti jäsenet voivat eräiden keskeisten tuotteiden osalta jättää yleisesti sovellettavat lisämaksut tai muut maksutasesyistä sovellettavat toimenpiteet soveltamatta tai rajoittaa niiden soveltamista. ''Keskeiset tuotteet''-käsitteellä tarkoitetaan tuotteita, jotka tyydyttävät peruskulutustarpeita tai edesauttavat jäsenen pyrkimystä parantaa maksutasettaan, esim. pääomahyödykkeitä tai tuotantopanoksia. Määrällisten rajoitusten toimeenpanossa harkinnanvaraista lisensiointia tulee käyttää vain pakottavissa tilanteissa ja se tulee poistaa vaiheittain. Sallittujen tuontimäärien tai -arvojen määrittelyssä käytetyistä kriteereistä on annettava asianmukaiset perustelut.
Maksutaseneuvottelujen menettelytavat
5. Maksutaserajoituksia käsittelevä komitea (tässä sopimuksessa ''komitea'') järjestää neuvotteluja, joissa tarkastellaan kaikkea maksutasesyistä asetettuja tuontia rajoittavia toimenpiteitä. Komitean jäsenyys on avoin kaikki jäsenille, jotka ilmaisevat halunsa osallistua siihen. Komitea noudattaa maksutaserajoituksia koskevia neuvotteluja varten laadittuja menettelytapoja, jotka hyväksyttiin 28 huhtikuuta 1970 (BISD-julkaisusarja 18S/48-53, myöhemmin ''laaja tutkintamenettely'') ja joiden on oltava alla olevien määräysten mukaisia.
6. Jäsenen, joka ottaa käyttöön uusia rajoituksia tai nostaa olemassa olevien rajoitustensa yleistä tasoa tehostamalla huomattavasti toimenpiteitä, tulee ryhtyä neuvotteluihin komitean kanssa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun tällaisista toimenpiteistä on tehty päätös. Tällaisia toimenpiteitä käyttöön ottava jäsen voi pyytää, että neuvottelu käytäisiin XII artiklan 4 (a) kohdan tai XVIII artiklan 12 (a) kohdan nojalla, sen mukaan kumpi on soveltuva. Mikäli tällaista pyyntöä ei ole esitetty, komitean puheenjohtaja kehottaa jäsentä pitämään tällaisen neuvottelun. Kysymyksiä, joita neuvotteluissa käsitellään voivat olla muun muassa uudenlaisten rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotto maksutasetarkoituksia varten tai rajoitusten tason tai niiden alaisten tuotteiden lukumäärän nostaminen.
7. Kaikki maksutasesyistä käytetyt rajoitukset tutkitaan määräajoin komiteassa XII artiklan 4 (b) kohdan tai XVIII artiklan 12 (b) kohdan mukaisesti. Neuvottelujen määräaikaisuutta voidaan muuttaa sopimalla siitä neuvottelevan jäsenen kanssa tai noudattamalla jotakin yleisneuvoston suosittamaa erityistä tutkintamenettelyä.
8. Neuvottelut voidaan käydä 19. joulukuuta 1972 hyväksyttyä suppeaa tutkintamenettelyä (BISD-julkaisusarja 20S/47-49 myöhemmin ''suppea tutkintamenettely'') noudattaen vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten kanssa tai sellaisten kehitysmaajäsenten kanssa, jotka pyrkivät rajoitusten liberalisointiin komitealle aiemmissa neuvotteluissa esitetyn aikataulun mukaisesti. Suppeaa tutkintamenettelyä voidaan käyttää myös silloin, kun kehitysmaajäsenen kauppapolitiikan tutkinta on suunniteltu pidettäväksi samana kalenterivuonna kuin neuvotteluihin sovittu päivämäärä. Tällaisissa tapauksissa päätös siitä, pitäisikö soveltaa laajaa tutkintamenettelyä, tehdään vuoden 1979 julkilausuman 8 kohdassa lueteltujen seikkojen perusteella. Suppeaa tutkintamenettelyä voidaan noudattaa vain kaksissa peräkkäisissä neuvotteluissa, paitsi silloin kun neuvotellaan vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten kanssa.
Tietojen ilmoittaminen ja neuvotteluasiakirjat
9. Jäsenen tulee ilmoittaa yleisneuvostolle maksutasesyistä sovellettavien tuontia rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta tai niihin tehdyistä muutoksista samoin kuin tällaisten toimenpiteiden poistamista koskevaan 1 kohdassa tarkoitettuun aikatauluun tehdyistä muutoksista. Huomattavista muutoksista tulee ilmoittaa yleisneuvostolle viimeistään 30 päivän kuluessa niiden julkistamisesta. Yhdistetty ilmoitus, johon sisältyvät kaikki lakeihin, määräyksiin, kannanottoihin tai julkisiin tiedonantoihin tehdyt muutokset, tulee vuosittain toimittaa sihteeristölle, jäsenten tutkittavaksi. Ilmoituksissa tulee olla kattavat, niin pitkälle kuin mahdollista, tullitariffinimikkeittäiset tiedot sovellettavista toimenpidelajeista, niiden toimeenpanossa käytettävistä kriteereistä, tuotteista, joihin ne kohdistuvat ja kauppavirroista, joihin ne vaikuttavat.
10. Komitea voi jäsenen pyynnöstä tarkastaa ilmoitukset. Tällaiset tarkastelut rajoittuisivat tiettyjen ilmoituksessa esiintulleiden kysymysten selventämiseen tai sen selvittämiseen, onko tarpeen ryhtyä XII artiklan 4 (a) kohdassa tai XVIII artiklan 12 (a) kohdassa tarkoitettuihin neuvotteluihin. Jäsenet, joilla on syytä epäillä, että jonkin toisen jäsenen soveltama tuontia rajoittava toimenpide on otettu käyttöön maksutasesyistä, voivat saattaa asian komitean tietoon. Komitean puheenjohtaja pyytää toimenpiteestä tietoja ja saattaa ne kaikkien jäsenten käyttöön. Kysymyksiä voidaan antaa etukäteen neuvottelevan jäsenen harkittavaksi, tämän kuitenkaan vaikuttamatta minkään komitean jäsenen oikeuteen pyytää asianmukaisia selvennyksiä neuvottelujen aikana.
11. Neuvotteleva jäsen valmistelee neuvotteluja varten perusasiakirjan, jonka tulisi muiden asiaankuuluviksi harkittujen tietojen lisäksi sisältää: (a) maksutasetta ja sen kehitysnäkymiä käsittelevä katsaus, jossa myös tarkastellaan maksutaseeseen vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä sekä kotimaisia talouspoliittisia toimenpiteitä tasapainon palauttamiseksi terveelle ja kestävälle pohjalle; (b) yksityiskohtainen kuvaus maksutasesyistä sovellettavista rajoituksista, niiden oikeudellisista perusteista ja toimenpiteistä, joihin on ryhdytty niistä johtuvien suojaavien vaikutusten vähentämiseksi; (c) toimenpiteet, joihin on ryhdytty edellisten neuvottelujen jälkeen tuontirajoitusten purkamiseksi ottaen huomioon komitean johtopäätökset; (d) jäljellä olevien rajoitusten poistamiseen ja vaiheittaiseen lieventämiseen tähtäävä suunnitelma.
Perusasiakirjassa voidaan viitata muissa WTO:lle toimitetuissa ilmoituksissa tai selonteoissa annettuihin tietoihin, milloin se on tarkoituksenmukaista. Suppeassa tutkintamenettelyssä neuvotteleva jäsen toimittaa kirjallisen lausunnon, josta ilmenevät olennaiset tiedot perusasiakirjaan sisältyvistä ainesosista.
12. Helpottaakseen komiteassa käytäviä neuvotteluja sihteeristö valmistelee asiakysymyksistä taustaselvityksen, joka koskee neuvottelusuunnitelman eri näkökohtia. Kehitysmaajäsenten tapauksessa sihteeristön asiakirja sisältää tarpeellista taustamateriaalia ja analyyttistä aineistoa ulkoisen kaupankäyntiympäristön vaikutuksesta neuvottelevan jäsenen maksutasetilanteeseen ja sen kehitysnäkymiin. Kehitysmaajäsenen pyynnöstä sihteeristön tekniset tukipalvelut auttavat jäsentä neuvotteluasiakirjojen laadinnassa.
Maksutaseneuvottelujen johtopäätökset
13. Komitea antaa neuvotteluistaan selonteon yleisneuvostolle. Laajan tutkintamenettelyn pohjalta laaditusta selonteosta tulisi käydä ilmi komitean johtopäätökset neuvottelusuunnitelman eri osista sekä ne seikat ja syyt, joihin ne pohjautuvat. Komitea pyrkii sisällyttämään johtopäätöksiinsä ehdotuksia suosituksiksi, joiden tavoitteena on edistää XII ja XVIII:B artiklojen, vuoden 1979 julkilausuman ja tämän sopimuksen täytäntöönpanoa. Niissä tapauksissa, joissa on esitetty aikataulu maksutasesyistä käyttöönotettujen rajoittavien toimenpiteiden poistamiselle, yleisneuvosto voi suosittaa, että tällaista aikataulua noudattavan jäsenen katsotaan täyttävän GATT 1994 -sopimuksessa määrätyt velvoitteensa. Milloin yleisneuvosto on antanut erityisiä suosituksia, jäsenten oikeudet ja velvoitteet arvioidaan tällaisten suositusten valossa.
Mikäli komitea ei esitä erityisiä ehdotuksia yleisneuvoston suosituksiksi, komitean johtopäätöksiin tulisi kirjata komiteassa esiintuodut erilaiset näkemykset. Mikäli on noudatettu suppeaa tutkintamenettelyä, selontekoon tulee sisältyä yhteenveto komiteassa käsitellyistä pääaiheista ja päätös siitä, edellytetäänkö laajaa tutkintamenettelyä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 XXIV ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan määräykset;
tunnustavat, että tulliliittojen ja vapaakauppa-alueiden lukumäärä ja merkitys ovat kasvaneet GATT 1947 -sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Nykyään ne kattavat huomattavan osan maailmankaupasta;
tunnustavat sen myötävaikutuksen maailmankaupan laajenemiselle, mikä voidaan aikaansaada tällaisten sopimusten osapuolten talouksien syvemmällä integraatiolla;
tunnustavat myös, että tämä myötävaikutus on suurempi, jos tullien ja muiden rajoittavien kaupallisten säännöksien lakkauttaminen alueiden väliltä ulottuu koko kauppaan ja vähenee, jos jokin kaupan pääsektori jätetään ulkopuolelle;
vahvistavat, että tällaisten sopimusten tarkoituksena on kaupan helpottaminen kyseisten alueiden välillä eikä esteiden nostaminen toisten jäsenten kaupalle tällaisten alueiden kanssa; ja niitä muodostettaessa tai laajennettaessa niiden jäsenten tulisi mitä suurimmissa määrin välttää haitallisten vaikutusten aiheuttamista muiden jäsenten kaupalle;
vakuuttavat myös tarpeen tehostaa tavarakauppaneuvoston roolia XXIV artiklan nojalla ilmoitettujen sopimusten tarkastelussa, selkeyttämällä uusien tai laajennettujen sopimusten arviointikriteerejä ja -menettelyjä ja parantamalla kaikkien XXIV artiklan mukaisten sopimusten läpinäkyvyyttä;
tunnustavat yhteisymmärryksen tarpeen koskien jäsenten velvoitteita XXIV artiklan 12 kohdan osalta;
sopivat seuraavaa:
1. Tulliliittojen, vapaakauppa-alueiden ja tulliliittojen tai vapaakauppaliittojen muodostamiseen johtavien väliaikaisten sopimusten, on, ollakseen sopusoinnussa XXIV artiklan kanssa, täytettävä muun muassa kyseisen artiklan 5, 6, 7 ja 8 kohtien määräykset.
Artikla XXIV:5
2. XXIV artiklan 5(a) kohdan mukainen arviointi, joka koskee ennen ja jälkeen tulliliiton muodostamista sovellettavien tullien ja muiden kaupallisten säännösten yleistä vaikutusta, on tullien ja maksujen osalta perustuttava kokonaisarvioon tullien painotetuista keskiarvoista ja tullimaksujen kertymästä. Tämän arvion on perustuttava edeltävän edustavan kauden tuontitilastoihin, jotka tulliliiton on toimitettava tullinimikekohtaisesti arvo- ja määräpohjaisina WTO-alkuperämaan mukaisesti jaoteltuna. Sihteeristö laskee tullien painotetut keskiarvot ja tullimaksujen kertymän Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen aikana tullitarjouksien arvioinnissa käytetyn menetelmän mukaisesti. Tässä tarkoituksessa tulleina ja maksuina otetaan huomioon sovellettavat tullitasot.
Tunnustetaan, että muiden kaupallisten säännöksien vaikutuksen kokonaisarvioinnissa, niiden määrällisen ilmaisemisen ja yhdistämisen ollessa vaikeata, saattaa yksittäisten toimenpiteiden, säännöksien, tuotekatteen ja kauppavirtojen tutkiminen olla tarpeen, joihin nämä vaikuttavat.
3. ''Kohtuullinen aika'', johon viitataan XXIV artiklan 5(c) kohdassa, saisi ylittää 10 vuotta vain poikkeustapauksissa. Tapauksissa, joissa väliaikaisen sopimuksen jäsenet katsovat, että 10 vuotta olisi riittämätön, he toimittavat täydellisen selvityksen tavarakauppaneuvostolle pitempää aikaa koskevasta tarpeesta.
Artikla XXIV:6
4. XXIV artiklan 6 kohta sisältää menettelyt, joita on noudatettava, kun tulliliittoa muodostava jäsen aikoo korottaa sidottua tullitasoa. Tässä suhteessa jäsenet vahvistavat, että XXVII artiklassa esitetty menettely, niin kuin sitä on tarkennettu 10. marraskuuta 1980 (BISD-julkaisusarja 27S/26-28) hyväksytyissä ohjeissa ja sopimuksessa GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan tulkinnasta, on aloitettava ennen kuin tullimyönnytyksiä muutetaan tai peruutetaan tulliliiton muodostamisen tai tulliliiton muodostamiseen johtavan väliaikaisen sopimuksen yhteydessä.
5. Näihin neuvotteluihin ryhdytään hyvässä uskossa tarkoituksena saavuttaa keskinäisesti tyydyttävät hyvitysjärjestelyt. Tällaisissa XXIV artiklan 6 kohdan vaatimissa neuvotteluissa täytyy kiinnittää asianmukaista huomiota alennuksiin samassa tullinimikkeessä, joita joita muut tulliliiton jäsenet toimeenpanevat sen muodostamisen yhteydessä. Jos sellaiset vähennykset eivät olisi riittäviä tarvittavia hyvitysjärjestelyjä varten, tulliliitto tarjoaisi hyvitystä, joka voi olla tullien alennus muissa tullinimikkeissä. Muutettavan tai peruutettavan sidonnan osalta neuvotteluoikeuden omaavat jäsenet harkitsevat tällaista tarjousta. Jos hyvitysjärjestelyjä ei hyväksytä, neuvotteluja on jatkettava.
Mikäli XXVIII artiklan, siten kuin sitä on muutettu GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan tulkintaa koskevalla sopimuksella, mukaisissa neuvotteluissa hyvitysjärjestelyistä ei yrityksistä huolimatta päästä sopimukseen kohtuullisen ajan kuluessa neuvottelujen aloittamisesta tulliliitto voi siitä huolimatta muuttaa tai peruuttaa myönnytykset; jäsenet, joita se koskee, voivat peruuttaa oleellisesti vastaavat myönnytykset XXVIII artiklan mukaisesti.
6. GATT 1994 -sopimus ei aseta niille jäsenille, jotka hyötyvät tulliliiton muodostamisen tai tulliliiton muodostamiseen johtavan väliaikaisen sopimuksen seurauksena tehtävistä tullien alennuksista, mitään velvoitetta antaa hyvitysjärjestelyjä alueen jäsenille.
Tulliliittojen ja vapaakauppa-alueiden tarkastelu
7. Työryhmä tutkii GATT 1994 -sopimuksen asianomaisten määräysten ja tämän sopimuksen 1 kohdan valossa kaikki XXIV artiklan 7(a) kohdan mukaisesti tehdyt ilmoitukset. Työryhmä esittää tuloksista raportin tavarakauppaneuvostolle. Tavarakauppaneuvosto voi tehdä jäsenille, tarkoituksenmukaiseksi katsomiaan suosituksia.
8. Mitä tulee väliaikaisiin sopimuksiin työryhmä voi tarvittaessa tehdä raportissaan tarkoituksenmukaisia suosituksia ehdotetun aikataulun ja toimenpiteiden suhteen, joita tarvitaan saattamaan loppuun tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostaminen. Se voi tarvittaessa tarkastella sopimusta uudelleen.
9. Väliaikaisen sopimuksen jäsenet ilmoittavat kyseiseen sopimukseen sisältyvistä huomattavista suunnitelman ja aikataulun muutoksista tavarakauppaneuvostolle, ja neuvosto tutkii ne pyydettäessä.
10. Jos XXIV artiklan 7(a) kohdan nojalla ilmoitettu väliaikainen sopimus ei vastoin XXIV artiklan 5(c) kohtaa sattuisi sisältämään suunnitelmaa tai aikataulua, on työryhmän suositeltava suunnitelmaa ja aikataulua raportissaan. Osapuolet eivät saa ylläpitää tai saattaa voimaan tällaista sopimusta, tapauksesta riippuen, elleivät ne ole valmiita muuttamaan sitä näiden suositusten mukaisesti. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä suositusten toimeenpanon myöhempää tarkastelua varten.
11. Tulliliitot ja vapaakauppa-alueiden jäsenet raportoivat määräajoin tavarakauppaneuvostolle, kuten edellytetään GATT 1947 -sopimuksen SOPIMUSPUOLTEN määräyksissä GATT 1947 -neuvostolle, koskien alueellisten sopimusten raportteja (BISB-julkaisusarja 18S/38) ja kyseisen sopimuksen toimintaa. Kaikista merkittävistä sopimuksissa tapahtuvista muutoksista ja/tai kehitystuloksista olisi raportoitava, kun ne tapahtuvat.
Riitojen ratkaiseminen
12. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiin, niin kuin niitä on kehitetty ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, voidaan vedota kaikkien kysymysten osalta, jotka johtuvat tulli- ja vapaakauppaliittoja koskeviin tai tulliliiton tai vapaakauppa-alueen muodostamiseen johtavien väliaikaisiin sopimuksiin liittyvien XXIV artiklan määräyksien soveltamisesta.
Artikla XXIV:12
13. Jokainen jäsen on GATT 1994 -sopimuksen nojalla täysin vastuussa kaikkien GATT 1994 -sopimuksen määräyksien noudattamisesta ja ryhtyy sellaisiin sen käytettävissä oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin joilla varmistetaan määräysten noudattaminen sen alue- ja paikallishallinnon viranomaisten toimesta.
14. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiin, niin kuin mitä on kehitetty ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, voidaan vedota niiden toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat siihen, miten alue- ja paikallishallinto noudattaa toimenpiteitä jäsenen alueella. Kun riitojen ratkaisuelin on päättänyt, että GATT 1994 -sopimuksen määräystä ei ole noudatettu, vastuussa oleva jäsen ryhtyy käytettävissä oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen sen noudattamisen. Myönnytysten tai muiden velvoitteiden korvaamista ja peruuttamista koskevat määräykset soveltuvat tapauksiin, joissa ei ole ollut mahdollista varmistaa tätä noudattamista.
15. Kukin jäsen sitoutuu harkitsemaan myönteisesti ja suomaan riittävät neuvottelumahdollisuudet koskien mitä tahansa toisen jäsenen tekemää esitystä, joka koskee GATT 1994 -sopimuksen toimintaan vaikuttavia toimenpiteitä ensiksi mainitun alueella.
LIITE 1 LIITE 1A TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 MUKAISIA POIKKEUKSIA VELVOITTEISTA KOSKEVA SOPIMUS
Jäsenet sopivat seuraavaa:
1. Pyynnössä poikkeusluvan anomiseksi tai voimassa olevan luvan jatkamiseksi on kuvattava ne toimenpiteet, joihin jäsen esittää ryhtyvänsä, ne toimintaohjelmalliset tavoitteet, joihin jäsen pyrkii ja syyt, jotka estävät jäsentä saavuttamasta toimintaohjelmallisia tavoitteitaan toimenpiteiden avulla, jotka ovat sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen velvoitteiden kanssa.
2. Jokainen poikkeuslupa, joka on voimassa WTO-sopimuksen tullessa voimaan, lakkaa olemasta voimassa, ellei sitä jatketa edellä mainittujen menettelyjen ja WTO-sopimuksen IX artiklan mukaisesti sen päättymisajankohtana tai kaksi vuotta WTO-sopimuksen tultua voimaan, kumpi tahansa on aikaisemmin.
3. Jokainen jäsen, joka katsoo, että jokin sille GATT 1994 -sopimuksen mukainen etu mitätöityy tai heikentyy
(a) poikkeusluvan saaneen jäsenen poikkeuslupaehtojen täyttämättä jättämisen tai
(b) poikkeuslupaehtojen kanssa sopusoinnussa olevan toimenpiteen soveltamisen johdosta,
voi vedota GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan määräyksiin, kuten niitä on muutettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 XXVIII ARTIKLAN TULKINNASTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
1. Myönnytysluettelon muuttamisessa tai peruuttamisessa jäsenellä, jolla on korkein myönnytyksen alaisen viennin suhde (se on tuotteen vienti myönnytystä muuttavan tai peruuttavan jäsenen markkinoille) suhteessa sen koko vientiin, katsotaan olevan pääasiallisen toimittajan asema, jos sillä ei jo ole alkuperäistä neuvotteluoikeutta tai pääasiallisen toimittajan asemaa XXVIII artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sovitaan kuitenkin, että tavarakauppaneuvosto tarkastelee tätä kappaletta viisi vuotta WTO-sopimuksen voimaantulosta päättääkseen siitä, onko kriteeri toiminut tyydyttävästi takaamaan neuvotteluoikeuksien uudelleen jaon pienten ja keskisuurten viejämaiden eduksi. Jos näin ei ole, harkitaan mahdollisia parannuksia, mukaan lukien riittävien tietojen saatavuuden valossa, ottaa käyttöön kriteeri, joka perustuu myönnytyksen alaisen viennin suhteeseen kyseisen tuotteen vientiin kaikille markkinoille.
2. Mikäli jäsen katsoo, että sillä on 1 kohdan mukainen pääasiallinen toimittaja-asema, sen olisi ilmoitettava kirjallisesti vaateensa sitä tukevalle todistusaineistolla jäsenelle, joka ehdottaa myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista ja ilmoitettava samaan aikaan sihteeristölle. ''XXVIII artiklan mukaisten neuvottelumenettelyjen'' 4 kohta, joka hyväksyttiin 10. marraskuuta 1980 (BISD-julkaisusarja 27S/26-28), soveltuu näihin tapauksiin.
3. Määritettäessä millä jäsenillä on pääasiallinen toimittaja-asema (joko edellä mainitun 1 kohdan tai XXVIII artiklan 1 kohdan mukaisesti) tai huomattava toimittaja-asema, otetaan ainoastaan suosituimmuuskohtelun (MFN) pohjainen myönnytystä koskevan tavaran kauppa huomioon. Kuitenkin myönnytystä koskevan tavaran kauppa, joka ei ole perustunut sopimuksenmukaisiin etuuksiin, otetaan myös huomioon, jos kyseinen kauppa ei nauti enää suosituimmuuskohtelua, muuttuen täten MFN-pohjaiseksi kaupaksi myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista koskevien neuvottelujen aikana tai niiden päättyessä.
4. Kun tullimyönnytys muutetaan tai peruutetaan uuden tuotteen osalta (se on tuote, jota koskevia kolmen vuoden kauppatilastoja ei ole saatavilla), katsotaan, että jäsenellä, jolla on alkuperäinen neuvotteluoikeus siihen tullinimikkeeseen, johon tuote luokitellaan tai luokiteltiin aikaisemmin, on alkuperäinen neuvotteluoikeus kyseessä olevaan myönnytykseen. Pääasiallista toimittaja-asemaa ja huomattavaa toimittaja-asemaa määriteltäessä ja hyvityksen laskemisessa on otettava huomioon muun muassa tuotantokyky ja investoinnit myönnytyksen alaiseen tuotteeseen viejäjäsenen alueella ja viennin kasvuarviot samoin kuin tuotteen kysyntäennusteet tuontijäsenen alueella. ''Uusi tuote'' tämän kappaleen tarkoittamassa mielessä, katsotaan sisältävän tullinimikkeen, joka luodaan muodostamalla olemassaolevalle tullinimikkeelle alanimike.
5. Mikäli jäsen katsoo, että sillä on 4 kohdan mukaisen pääasiallinen toimittaja-asema tai huomattava toimittaja-asema, sen olisi ilmoitettava kirjallisesti vaateensa sitä tukevalla todistusaineistolla jäsenelle, joka ehdottaa myönnytyksen muuttamista tai peruuttamista ja ilmoitettava samaan aikaan sihteeristölle. Edellä mainittujen ''XXVIII artiklan mukaisten neuvottelumenettelyjen'' 4 kohta soveltuu näihin tapauksiin.
6. Kun rajoittamaton tullimyönnytys korvataan tariffikiintiöllä, olisi annettava hyvityksen määrä ylitettävä sen kaupan määrän jota myönnytyksen muutos todella koskee. Hyvityksen laskennan perustana tulisi olla määrä, jolla tulevat kaupankäyntimahdollisuudet ylittävät kiintiön tason. Katsotaan että tulevien kaupankäynti mahdollisuuksien laskelmien tulisi perustua suurempaan seuraavista vaihtoehdoista:
(a) viimeisimmän edustavan kolmivuotiskauden keskimääräinen vuosittainen kauppa, lisättynä saman kauden tuonnin keskimääräisellä vuosittaisella kasvulla tai 10 prosentilla kumpi tahansa on suurempi tai
(b) viimeisen vuoden kauppa lisättynä 10 prosentilla.
Missään tapauksessa jäsenen hyvitysvelvollisuus ei saa ylittää sitä, jonka myönnytyksen täydellinen peruuttaminen aiheuttaisi.
7. Jokaiselle jäsenelle, jolla on pääasiallinen toimittaja-asema muutetun tai peruutetun myönnytyksen suhteen, joko edellä mainitun 1 kohdan tai XXVIII artiklan 1 kohdan mukaisesti, annetaan alkuperäinen neuvotteluoikeus korvaavissa myönnytyksissä, elleivät kyseiset jäsenet sovi toisenlaisesta korvausmuodosta.
LIITE 1 LIITE 1A MARRAKESHIN PÖYTÄKIRJA TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAAN YLEISSOPIMUKSEEN 1994
Jäsenet, jotka
neuvottelivat GATT 1947 sopimuksen puitteissa Uruguayn kierrosta koskevan ministerijulistuksen mukaisesti,
sopivat seuraavaa:
1. Jäsenen tähän pöytäkirjaan liitetystä myönnytysluettelosta tulee kyseistä jäsentä koskeva GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluettelo päivämääränä, jolloin WTO-sopimus tulee voimaan kyseisen jäsenen osalta. Ministerikokouksen päätöksen toimenpiteistä vähiten kehittyneiden maiden hyväksi mukaisesti jätetty myönnytysluettelo katsotaan liitetyiksi tähän pöytäkirjaan.
2. Jokaisen jäsenen hyväksymät tullialennukset toimeenpannaan viitenä tasasuuruisena alennuksena, paitsi milloin jäsenen myönnytysluettelossa mahdollisesti toisin sanotaan. Ensimmäinen sellainen alennus toimeenpannaan WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, jokainen seuraava alennus tammikuun 1 päivänä kunakin seuraavana vuonna ja lopullinen tullitaso viimeistään neljän vuoden kuluttua WTO-sopimuksen tultua voimaan, paitsi milloin kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa mahdollisesti toisin sanotaan.
Sikäli kun myönnytysluettelossa ei toisin sanota, jäsen, joka hyväksyy WTO-sopimuksen sen tultua voimaan, toimeenpanee ajankohtana, jolloin kyseinen sopimus tulee voimaan, kaikki alennukset, jotka on siihen mennessä suoritettu, samalla kertaa alennusten kanssa, jotka sen olisi tullut edellä olevan lauseen perusteella toimeenpanna tammikuun 1 päivänä seuraavana vuonna ja toimeenpanee kaikki jäljellä olevat alennukset edellä olevassa virkkeessä mainitussa aikataulussa. Alennettu tulli pitäisi jokaisessa alennusvaiheessa pyöristää ensimmäiseen desimaaliin. Niiden maataloustuotteiden osalta, jotka määritellään maataloussopimuksen 2 artiklassa, alennukset toimeenpannaan myönnytysluettelojen asianomaisissa osissa mainituissa aikatauluissa.
3. Tähän pöytäkirjaan liitetyissä myönnytysluetteloissa olevien myönnytysten ja sitoumusten täytäntöönpano saatetaan pyydettäessä jäsenten monenkeskisen tutkinnan kohteeksi. Tämä ei tulisi vaikuttamaan jäsenten oikeuksiin tai velvoitteisiin, jotka perustuvat WTO-sopimuksen 1A liitteessä oleviin sopimuksiin.
4. Jäsentä koskevan tähän pöytäkirjaan liitetyn myönnytysluettelon tultua GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluettelo 1 kohdan määräysten mukaisesti, kyseinen jäsen voi milloin tahansa pidättäytyä toimeenpanemasta tai peruuttaa kokonaan tai osittain sellaisen myönnytysluettelossa olevan myönnytyksen, missä tahansa tuotteessa, jossa pääasiallisena toimittajana on mikä tahansa toinen Uruguayn kierroksen neuvotteluihin osallistuja, jonka myönnytysluettelo ei ole vielä tullut GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluetteloksi.
Sellaiseen toimenpiteeseen voidaan kuitenkin ryhtyä vasta, kun mistä tahansa sellaisesta myönnytyksen toimeenpanemisesta pidättymisestä tai peruuttamisesta on ilmoitettu kirjallisesti tavarakauppaneuvostolle ja vasta kun asiassa on neuvoteltu kenen tahansa jäsenen pyynnöstä, jonka asianomainen myönnytysluettelo on tullut GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluetteloksi ja jolla on merkittävän toimittajan asema kyseisessä tuotteessa. Toimeenpanemisesta pidätettyä tai peruutettua myönnytystä tulee soveltaa sellaisesta päivämäärästä lukien, jolloin pääasiallisen toimittajan aseman omaavan jäsenen myönnytysluettelosta tulee GATT 1994 -sopimuksen myönnytysluettelo.
5. (a) Vaikuttamatta mitenkään maataloussopimuksen 4 artiklan 2 kohdan määräyksiin, GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 1(b) ja 1(c) kohtien viittauksissa kyseisen sopimuksen päivämäärään, tähän pöytäkirjaan liitettyjen myönnytysluettelojen tarkoittamien myönnytysten soveltamisajankohta on kaikissa myönnytystuotteissa tämän pöytäkirjan päivämäärä.
(b) GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 6(a) kohdan viittauksessa kyseisen sopimuksen päivämäärään, tähän pöytäkirjaan liitettyjen myönnytysluettelojen soveltamisajankohta on tämän pöytäkirjan päivämäärä.
6. Myönnytysluettelojen III osassa olevien tullien ulkopuolisia toimenpiteitä koskevien myönnytysten muuttamisessa tai peruuttamisessa sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan määräyksiä ja ''XXVIII artiklan mukaisia neuvottelumenettelyjä'', jotka hyväksyttiin 10 marraskuuta 1980 (BISD-julkaisusarja 27S/26-28). Tämä ei vaikuta jäsenten GATT 1994 -sopimuksessa määriteltyihin oikeuksiin tai velvoitteisiin.
7. Kaikissa tapauksissa, joissa tähän pöytäkirjaan liitetystä myönnytysluettelosta aiheutuu missä tahansa tuotteessa vähemmän suotuisa kohtelu kuin sellaiselle tuotteelle annettiin GATT 1947 -sopimuksen myönnytysluetteloissa ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, jäsenen, jolle myönnytysluettelo kuuluu, katsotaan suorittaneen asianmukaiset toimenpiteet, jotka olisivat muutoin olleet tarpeellisia GATT 1947 tai 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan asianomaisten määräysten mukaan. Tämän kohdan määräykset koskevat ainoastaan Egyptiä, Perua, Etelä-Afrikkaa, ja Uruguayta.
8. Oheiset liitteinä olevat myönnytysluettelot ovat todistusvoimaisia englannin-, ranskan- tai espanjankielisinä, kuten jokaisessa myönnytysluettelossa on yksilöity.
9. Tämä pöytäkirja on tehty on 15 huhtikuuta 1994.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA
Jäsenet, jotka
päättävät aloittaa maatalouskaupan uudistamisen Punta del Esten julistuksessa asetettujen neuvottelutavoitteiden mukaisesti;
muistuttavat, että Uruguayn kierroksen puolivälin tarkastelussa sovitun mukaisesti pitkän aikavälin tavoitteena on ''luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä ja että uudistusprosessi tulisi aloittaa neuvottelemalla tukea ja suojaa koskevista sitoumuksista sekä laatimalla entistä tiukemmat ja toiminnaltaan tehokkaammat GATTin säännöt ja periaatteet'';
muistuttavat lisäksi mieliin, että ''edellä mainitun pitkän aikavälin tavoitteena on sovitun ajanjakson kuluessa toteuttaa huomattavia asteittaisia maataloustukea ja suojaa koskevia vähennyksiä, jotka johtavat maailman maatalouskaupan rajoituksien ja vääristymien oikaisemiseen ja estämiseen'';
sitoutuvat aikaansaamaan yksityiskohtaisia velvoittavia sitoumuksia kaikilla seuraavilla alueilla: markkinoillepääsy, kotimainen tuki, vientikilpailu ja pääsemään sopimukseen terveys- ja kasvinsuojelukysymyksistä;
sopivat, että saattaessaan voimaan markkinoillepääsyä koskevia sitoumuksia teollisuusmaajäsenet ottavat täysin huomioon kehitysmaajäsenten erityistarpeet ja -olosuhteet antamalla parannetut mahdollisuudet ja markkinoillepääsyn ehdot sellaisille maataloustuotteille, joilla on erityistä merkitystä näille jäsenille, mukaan lukien mahdollisimman täydellinen trooppisten maataloustuotteiden kaupan vapauttaminen, niin kuin siitä on sovittu puolivälin tarkastelussa sekä tuotteille, jotka ovat erityisen tärkeitä laittomien huumausainekasvien tuotannon korvaamiseksi;
toteavat, että uudistusohjelman sitoumukset tulisi toteuttaa oikeudenmukaisesti kaikkien jäsenten kesken, ottamalla huomioon ei-kaupalliset näkökohdat, kuten elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja ympäristönsuojelutarpeet; ottamalla huomioon että sovitun mukaisesti kehitysmaiden erityinen ja erilliskohtelu ovat erottamaton osa neuvotteluja ja ottamalla huomioon uudistusohjelman voimaansaattamisen mahdolliset kielteiset vaikutukset vähiten kehittyneille ja elintarvikkeita nettomääräisesti tuoville kehitysmaille;
sopivat seuraavaa:
OSA I
OSA I
Artikla 1
Käsitteiden määritelmät
Tässä sopimuksessa, ellei asiayhteys muuta edellytä
a) ''kokonaistuen mittausmenetelmä'' ja ''AMS'' tarkoittavat rahassa ilmaistua maataloustuotteen vuosittaista tuen tasoa, jonka maatalouden perustuotteen tuottajat saavat tai yleistä maataloustuottajien saamaa tuotekohdistamatonta tukea, joka ei ole sellaista tukea, jota annetaan niiden ohjelmien puitteissa, jotka on vapautettu tämän sopimuksen 2 liitteen mukaisista alennusvelvoitteista, joka on
(i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta määritelty niissä asianomaisissa tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa; ja
(ii) minä vuonna tahansa toimeenpanokauden aikana tai sen jälkeen myönnetyn tuen osalta laskettu tämän sopimuksen 3 liitteen määräysten mukaisesti ottaen huomioon ne olennaiset tiedot ja menetelmät joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;
b) ''perustuote'' suhteessa kotimaisen tuen sitoumuksiin määritellään tuotteeksi, joka on mahdollisimman lähellä ensimyyntiä, kuten se on jäsenen myönnytysluettelossa ja siihen liittyvässä tausta-aineistossa määritelty;
c) ''budjettimenot'' tai ''menot'' sisältää menetetyt tulot;
d) ''vastaava tuen mittausmenetelmä'' tarkoittaa rahassa ilmaistua vuosittaista tukitasoa, joka on annettu jonkin maatalouden perustuotteen tuottajille soveltamalla yhtä tai useampaa toimenpidettä, joiden laskemiseen AMS-menetelmä ei sovellu, lukuun ottamatta tukea, jota annetaan niiden ohjelmien puitteissa, jotka on vapautettu tämän sopimuksen 2 liitteen mukaisista alennusvelvoitteista ja joka on
(i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta määritelty niissä asianomaisissa tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa; ja
(ii) minä vuonna tahansa toimeenpanokauden aikana tai sen jälkeen myönnetyn tuen osalta laskettu tämän sopimuksen 4 liitteen määräysten mukaisesti ottaen huomioon ne olennaiset tiedot ja menetelmät joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;
e) ''vientituilla'' tarkoitetaan tukia, jotka edellyttävät vientiä mukaan lukien tämän sopimuksen 9 artiklassa luetellut vientituet;
f) ''toimeenpanokausi'' tarkoittaa vuonna 1995 alkavaa kuuden vuoden ajanjaksoa paitsi 13 artiklan kattamia tapauksia, joissa se tarkoittaa vuonna 1995 alkavaa yhdeksän vuoden ajanjaksoa;
g) ''markkinoillepääsyä koskevat myönnytykset'' sisältävät kaikki tämän sopimuksen perusteella tehdyt markkinoillepääsyä koskevat sitoumukset;
h) kokonaistuen mittausmenetelmän ilmoittama ''kokonaistuki'' ja ''kokonais-AMS'' tarkoittavat maataloustuottajien saaman kaiken kotimaisen tuen summaa, joka on laskettu kaiken maatalouden perustuotteiden kokonaistuen mittausmenetelmän nojalla saaman, kaiken tuotekohdistamattoman kokonaistuen mittausmenetelmän nojalla saaman ja kaiken vastaavan tukimittausmenetelmän nojalla saaman tuen kokonaissummana, ja joka on
(i) peruskaudella myönnetyn tuen osalta (se on ''perusvuosien kokonais-AMS'') ja enimmäistuen osalta, joka on myönnettävissä toimeenpanokauden minä tahansa vuonna tai sen jälkeen (se on ''vuosittaiset ja lopulliset sidotut sitoumustasot''), kuten ne on määritelty myönnytysluettelon IV osassa; ja
(ii) toimeenpanokauden minä vuonna tahansa tai sen jälkeen tosiasiassa myönnetyn tuen osalta (se on ''nykyinen kokonais-AMS''), joka on laskettu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti, mukaan lukien 6 artikla, ja niiden olennaisten tietojen ja menetelmien mukaisesti joita on käytetty tausta-aineistoa sisältävissä taulukoissa, joihin on viitattu jäsenen myönnytysluettelon IV osassa;
(i) ''vuosi'' edellä mainitussa f kohdassa ja suhteessa jäsenen yksittäisiin sitoumuksiin tarkoittaa kalenteri-, rahoitus- tai markkinavuotta, joka on määritelty asianomaisen jäsenen myönnytysluettelossa.
Artikla 2
Tuotekate
Tätä sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen 1 liitteessä lueteltuihin tuotteisiin, joilla vastedes tarkoitetaan maataloustuotteita.
OSA II
OSA II
Artikla 3
Myönnytysten ja sitoumusten liittäminen
1. Kunkin jäsenen myönnytysluettelon IV osan kotimaista tukea ja vientitukea koskevat sitoumukset muodostavat tukea rajoittavia sitoumuksia ja ovat täten erottamaton osa GATT 1994 -sopimusta.
2. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu jäsen ei saa antaa kotimaisille tuottajille enempää tukea kuin sen myönnytysluettelon IV osan I jakson sitoumustasoissa on määritelty.
3. Ellei muuta 9 artiklan 2b ja 4 kohtien määräyksistä johdu jäsen ei saa antaa 9 artiklan 1 kohdassa lueteltuja vientitukia sen myönnytysluettelon IV osan II jaksossa määriteltyjen maataloustuotteiden tai tuoteryhmien osalta enempää kuin siinä määritellyt budjettimenot ja määrälliset sitoumustasot antavat myöten eikä myöskään antaa sellaisia tukia millekään maataloustuotteelle, jota ei ole määritelty jäsenen myönnytysluettelon tuossa jaksossa.
OSA III
OSA III
Artikla 4
Markkinoillepääsy
1. Myönnytysluetteloon sisältyvät markkinoillepääsyä koskevat myönnytykset koskevat tullien sidontoja ja alennuksia sekä muita siinä määriteltyjä markkinoillepääsyä koskevia sitoumuksia.
2. Jäsenet eivät saa ylläpitää, turvautua tai ottaa uudelleen käyttöön mitään sellaista toimenpidettä, joka on täytynyt muuttaa tavalliseksi tulliksi 1), ellei 5 artiklassa tai 5 liitteessä ole toisin edellytetty.
1) Nämä toimenpiteet käsittävät määrälliset tuontirajoitukset, muuttuvat tuontimaksut, vähimmäistuontihinnat, harkinnanvaraisen tuontilisensioinnin, valtion kaupallisten yritysten kautta ylläpidetyt tullien ulkopuoliset esteet, vapaaehtoiset vientirajoitukset ja vastaavat rajatoimet jotka eivät ole tavallisia tulleja, riippumatta siitä ylläpidetäänkö toimenpiteitä GATT 1947 -sopimuksen määräyksistä myönnettyjen maakohtaisten poikkeamien nojalla, mutta ei toimenpiteitä, joita ylläpidetään maksutasemääräysten nojalla tai yleisten, ei erityisesti maataloutta koskevien GATT 1994 -sopimuksen tai muiden WTO:n 1A liitteen monenkeskisten kauppasopimusten määräysten nojalla
Artikla 5
Erityiset suojalausekemääräykset
1. Huolimatta GATT 1994 -sopimuksen II artiklan 1(b) kohdan määräyksistä jokainen jäsen voi turvautua allaolevien 4 ja 5 kohtien määräyksiin maataloustuotteen tuonnin yhteydessä, jonka suhteen tämän sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on muunnettu tavalliseksi tulliksi ja joka on merkitty myönnytysluettelossa ''SSG'' -merkkiä käyttäen sellaiseksi myönnytyksen kohteeksi, jonka osalta tämän artiklan määräyksiin voidaan vedota, jos
(a) tämän tuotteen tuonnin määrä myönnytyksen antaneen jäsenen tullialueelle minä tahansa vuonna nousee yli laukeamiskynnyksen, joka määräytyy olemassaolevan markkinoillepääsymahdollisuuden perusteella alla olevan 4 kohdan mukaisesti, tai, mutta ei samanaikaisesti;
(b) se hinta, jolla tuotetta voidaan tuoda myönnytyksen antaneen jäsenen tullialueelle, määriteltynä kyseisen toimituksen c.i.f. tuontihinnan perusteella ilmaistuna kotimaisessa rahassa, laskee alle laukeamishinnan eli kyseisen tuotteen vuosien 1986-1988 viitehinnan 2) keskiarvon.
2) Tämän alakohdan määräyksen käyttämiseksi sovellettavan viitehinnan tulee yleensä olla kyseisen tuotteen keskimääräinen c.i.f. yksikköhinta, tai sen tulee muutoin olla sovelias hinta ottaen huomioon tuotteen laatu ja sen jalostusaste. Se tulee sen ensimmäisen soveltamisen jälkeen määritellä julkisesti ja olla riittävästi saatavilla, jotta muilla jäsenillä on mahdollisuus arvioida mahdollisesti asetettava lisätulli.
2. Tuonti, joka tapahtuu nykyisen ja vähimmäismarkkinoillepääsyä koskevien sitoumusten nojalla muodostaen osan edellä mainitussa 1 kohdassa mainittua myönnytystä, on otettava huomioon määriteltäessä se tuonnin määrä joka edellytetään vedottaessa 1(a) alakohdan ja 4 kohdan määräyksiin, mutta mainittujen myönnytysten alaista tuontia ei saa vaikeuttaa millään lisätullilla, joka on määrätty joko 1 (a) alakohdan ja alla olevan 4 kohdan tai 1 (b) alakohdan ja alla olevan 5 kohdan nojalla.
3. Mitkä tahansa kyseisen tuotteen toimitukset, jotka ovat matkalla sopimuksen perusteella, joka on tehty ennen kuin lisätulli on asetettu yllä olevan 1 (a) alakohdan ja alla olevan 4 kohdan nojalla, on vapautettava kaikesta tällaisesta lisätullista edellyttäen, että ne voidaan laskea kyseisen tuotteen seuraavan vuoden tuontimääriin määriteltäessä 1 (a) alakohdan määräysten laukeamista sinä vuonna.
4. Mikä tahansa ylläolevan 1 (a) alakohdan perusteella määrätty lisätulli saadaan pitää voimassa ainoastaan sen vuoden loppuun, jona se on määrätty, ja se voidaan asettaa korkeintaa tasolle joka ei ylitä kolmannesta voimassa olevan tavallisen tullin tasosta sinä vuonna, jolloin toimeen ryhdytään. Laukeamistaso määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti, joka perustuu markkinoillepääsymahdollisuuksiin määriteltynä tuontiosuutena vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta 3) kolmen edeltävän vuoden ajalta, joilta tieto on saatavilla:
3) Mikäli kotimaista kulutusta ei ole otettu huomioon, sovelletaan peruslaukeamistasoa alla olevan 4 (a) alakohdan mukaisesti.
(a) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat 10 prosenttia tai sitä pienemmät, on peruslaukeamistaso 125 prosenttia;
(b) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat suuremmat kuin 10 prosenttia, mutta pienemmät tai yhtä suuret kuin 30 prosenttia, on peruslaukeamistaso 110 prosenttia;
(c) mikäli tuotteen markkinoillepääsymahdollisuudet ovat suuremmat kuin 30 prosenttia, on peruslaukeamistaso 105 prosenttia.
Kaikissa tapauksissa lisätulli voidaan määrätä minä tahansa vuonna, jolloin myönnytyksen antavan jäsenen tullialueelle saapuvan kyseisen tuotteen absoluuttinen tuontimäärä ylittää summan (x), edellä mainitun mukainen peruslaukeamistaso kerrottuna tuonnin keskimääräisellä määrällä kolmelta edeltävältä vuodelta, joilta tietoa on ollut saatavilla ja (y) kyseisen tuotteen absoluuttisen määrän muutoksella kotimaisessa kulutuksessa viimeisen vuoden aikana, jolta tietoa on ollut saatavilla verrattuna sitä edeltävään vuoteen edellyttäen, että laukeamistaso ei saa olla pienempi kuin 105 prosenttia edellä mainitun (x):n mukaisen tuonnin keskiarvomäärästä.
5. Yllä mainitun 1 (b) alakohdan perusteella asetettu lisätulli määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:
(a) jos toimituksen kotimaisessa rahassa ilmaistun c.i.f. tuontihinnan (myöhemmin tuontihinta) ja alakohdan mukaisesti määritellyn laukeamishinnan välinen ero on vähemmän tai yhtäsuuri kuin 10 prosenttia laukeamishinnasta, mitään lisätullia ei määrätä;
(b) jos tuontihinnan ja laukeamishinnan välinen ero (myöhemmin ero) on suurempi kuin 10 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 40 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 30 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 10 prosenttia;
(c) jos ero on suurempi kuin 40 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtä suuri kuin 60 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 50 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 40 prosenttia lisättynä (b) alakohdan mukaisella lisätullilla;
(d) jos ero on suurempi kuin 60 prosenttia, mutta vähemmän tai yhtäsuuri kuin 75 prosenttia, on lisätulli 70 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 60 prosenttia laukeamishinnasta lisättynä (b) ja (c) alakohtien mukaisilla lisätulleilla;
(e) jos ero on suurempi kuin 75 prosenttia laukeamishinnasta, on lisätulli 90 prosenttia määrästä, jolla ero ylittää 75 prosenttia lisättynä (b), (c) ja (d) alakohtien mukaisilla lisätulleilla.
6. Helposti pilaantuvien sekä kausiluonteisten tuotteiden osalta on edellä asetettuja ehtoja sovellettava tavalla, joka ottaa huomioon näiden tuotteiden erityisluonteen. Erityisesti 1 (a) alakohdan ja 4 kohdan osalta voidaan käyttää lyhyempiä kausia vastaavien peruskauden kausien yhteydessä ja 1 (b) alakohdan osalta voidaan käyttää erilaisia viitehintoja eri kausille.
7. Erityinen suojalauseke tulee panna täytäntöön läpinäkyvällä tavalla. Ryhtyessään 1 (a) alakohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee antaa maatalouskomitealle olennaisen tiedon sisältävä kirjallinen ilmoitus niin aikaisin etukäteen kuin se on mahdollista ja joka tapauksessa 10 päivän kuluessa tällaisen toimen toimenpanosta. Tapauksissa, joissa kulutusmäärän muutokset on kohdistettava yksittäisille tullinimikkeille 4 kohdan toimien edellytysten mukaisesti, olennaisen tiedon tulee sisältää aineisto ja käytetyt menetelmät näiden muutosten kohdistamisessa.
Ryhtyessään 4 kohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee varata kaikille halukkaille jäsenille tilaisuus neuvotella mainitun toimen soveltamiseen liittyvistä ehdoista. Ryhtyessään 1 (b) kohdan mukaisiin toimiin jäsenen tulee antaa maatalouskomitealle olennaisen tiedon sisältävä kirjallinen ilmoitus 10 päivän kuluessa ensimmäisen toimen toimeenpanosta tai helposti pilaantuvien ja kausiluonteisten tuotteiden osalta 10 päivän kuluessa kyseisen kauden ensimmäisestä toimenpiteestä. Jäsenet sitoutuvat mikäli mahdollista olemaan turvautumatta 1 (b) kohdan määräyksiin, mikäli kyseisten tuotteiden tuontimäärät ovat vähentymässä. Kummassakin tapauksessa ryhtyessään mainittuihin toimiin jäsenen tulee tarjota muille halukkaille jäsenille tilaisuus neuvotella mainitun toimen soveltamiseen liittyvistä ehdoista.
8. Tapauksissa, missä toimenpiteisiin on ryhdytty edellä mainittujen 1-7 kohtien mukaisesti, jäsenet sitoutuvat sanottujen toimien osalta olemaan turvautumatta GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan 1 (a) ja 3 kohtiin tai suojalausekesopimuksen 8 artiklan 2 kohtaan.
9. Tämän artiklan määräykset pysyvät voimassa 20 artiklassa määritellyn uudistusprosessin ajan.
OSA IV
OSA IV
Artikla 6
Kotimaisia tukia koskevat sitoumukset
1. Kunkin jäsenen myönnytysluettelon IV osaan sisällytettyjen kotimaisten tukien alennussitoumukset koskevat kaikkia maataloustuottajille annettavia kotimaisia tukia, lukuun ottamatta niitä kotimaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole alennusvelvoitteen alaisia tässä artiklassa ja tämän sopimuksen 2 liitteessä asetettujen edellytysten mukaisesti. Sitoumukset on ilmaistu kokonaistuen sekä ''vuosittaisen ja lopullisen sidotun sitoumustason'' muodossa.
2. Puolivälin tarkastelua koskevan sopimuksen mukaisesti, että valtion suora tai epäsuora tuki maatalouden ja maaseudun kehittämisen kannustamiseksi on erottamaton osa kehitysmaiden kehitysohjelmia, on kehitysmaajäsenten yleiset investointituet maataloudelle ja näiden maiden pienituloisille tai vähävaraisille tuottajille tarkoitetut yleiset tuotantopanoksiin kohdistuvat tuet vapautettu kotimaisen tuen alennussitoumuksista, joita muuten sovellettaisiin tällaisiin toimenpiteisiin, samoin kuin kehitysmaajäsenten tuottajille suunnattu kotimainen tuki, jonka tarkoituksena on kannustaa siirtymistä pois huumausainekasvien kasvattamisesta. Tämän kohdan edellytykset täyttävää kotimaista tukea ei tarvitse sisällyttää jäsenen laskelmiin laskettaessa sen nykyistä kokonais-AMSin arvoa.
3. Jäsenen katsotaan täyttäneen kotimaisen tuen alennussitoumuksensa jokaisena vuotena, jolloin sen maataloustuottajille antama kotimainen tuki ilmaistuna nykyisen kokonais-AMSsin arvon muodossa ei ylitä vastaavaa jäsenen myönnytysluettelon IV osassa määriteltyä vuosittaista tai lopullista sidottua sitoumustasoa.
4. (a) Jäsenen ei tarvitse sisällyttää nykyistä kokonais-AMSin arvoa koskeviin laskelmiinsa eikä sen tarvitse alentaa
(i) sellaista tuotekohtaista kotimaista tukea, joka muuten edellytettäisiin sisällytettäväksi jäsenen nykyistä AMS-arvoa koskevaan laskelmaan, mikäli mainittu tuki ei ylitä 5 prosenttia tämän jäsenen maatalouden perustuotteen tuotannon kokonaisarvosta kyseisen vuoden aikana; ja
(ii) sellaista tuotekohdistamatonta kotimaista tukea, joka muuten edellytettäisiin sisällytettäväksi jäsenen nykyistä AMS-arvoa koskevaan laskelmaan, mikäli mainittu tuki ei ylitä 5 prosenttia tämän jäsenen maatalouden kokonaistuotannon arvosta.
(b) Kehitysmaajäsenen osalta tämän kohdan mukainen vähimmäisprosentti (de minimis) on 10 prosenttia.
5. (a) Tuotannonrajoitusohjelmien alaiset suorat tulotuet eivät ole kotimaisen tuen alennussitoumuksen alaisia jos
(i) tällaiset tulotuet perustuvat kiinteään alaan ja tuottoon; tai
(ii) tällaiset tulotuet perustuvat enintään 85 prosenttia tuotannon perustasosta; tai
(iii) kotieläimien nojalla maksetut tulotuet perustuvat kiinteään eläinmäärään.
(b) Edellä mainitut edellytykset täyttävät alennussitoumuksen ulkopuolelle jäävät suorat tulotuet tulee huomioida jättämällä näiden suorien tulotukien arvo jäsenen nykyisen kokonais-AMSin arvoa koskevan laskelman ulkopuolelle.
Artikla 7
Kotimaisen tuen yleiset säännöt
1. Kunkin jäsenen on varmistettava, että kaikki maataloustuottajille suunnatut kotimaiset tukitoimet, jotka eivät ole alennussitoumusten kohteena niiden täyttäessä tämän sopimuksen 2 liitteen edellytykset, ylläpidetään sen mukaisina.
2.(a) Mikä tahansa maataloustuottajille suunnattu kotimainen tukitoimi, mukaan lukien mikä tahansa muutos tällaiseen toimeen sekä mikä tahansa myöhemmin käyttöön otettu toimi, jonka ei voida osoittaa täyttävän tämän sopimuksen 2 liitteen edellytyksiä tai olevan vapautettu alennuksesta minkä tahansa muun tämän sopimuksen määräyksen perusteella, on sisällytettävä jäsenen nykyistä kokonais-AMSsin arvoa koskevaan laskelmaan.
(b) Mikäli kokonais-AMSin sitoumusta ei esiinny jäsenen myönnytysluettelon IV osassa, ei jäsenen tule antaa maataloustuottajille 6 artiklan 4 kohdassa määritellyn vähimmäistason (de minimis) ylittävää tukea.
OSA V
OSA V
Artikla 8
Vientikilpailua koskevat sitoumukset
Kukin jäsen sitoutuu olemaan antamatta vientitukia muulla tavalla kuin tämän sopimuksen ja jäsenen myönnytysluettelon sitoumusten mukaisesti.
Artikla 9
Vientitukea koskevat sitoumukset
1. Seuraavat vientituet ovat tämän sopimuksen mukaisesti alennussitoumusten alaisia:
(a) hallitusten tai niiden alaisten viranomaisten suoria tukia koskevat säännökset, mukaan lukien luontaissuoritukset, yrityksille, teollisuudelle, maataloustuotteen tuottajille, osuuskunnalle tai muunlaiselle tuottajien yhdistyksille tai markkinointineuvostolle, jotka edellyttävät vientiä;
(b) hallitusten tai niiden alaisten viranomaisten maataloustuotteiden ei-kaupallisten varastojen myymistä tai sijoittamista vientiin halvempaan hintaan kuin mitä veloitetaan vastaavanlaisen tuotteen ostajilta kotimarkkinoilla.
(c) hallituksen ohjelmilla rahoitettu maataloustuotteen vientimaksut riippumatta siitä, onko toimeen käytetty julkisia varoja tai ei, mukaan lukien maksut, jotka on rahoitettu verottamalla kyseistä maataloustuotetta tai sitä maataloustuotetta, josta kyseinen vientituote on valmistettu.
(d) tukisäännökset (muut kuin laajalti saatavilla olevat viennin edistämis- ja neuvontapalvelut), jotka alentavat maataloustuotteiden viennin markkinointikustannuksia, mukaan lukien käsittely-, jalostus- ja muut tuotantokustannukset sekä kansainvälisiä kuljetus- ja rahtikustannuksia.
(e) hallituksen antamat tai määräämät vientitoimituksiin liittyvät kotimaiset kuljetus- ja rahtimaksut, joiden ehdot ovat kotimaisia toimituksia edullisemmat.
(f) maataloustuotteiden tuki, jonka saanti edellyttää niiden sisällyttämistä vientituotteisiin.
2. (a) Lukuun ottamatta (b) alakohdassa säädettyä, jäsenen myönnytysluettelossa määritellyt vientituen sitoumustasot kullekin toimeenpanokauden vuodelle tarkoittavat tämän artiklan 1 kohdan osalta seuraavia vientitukia:
(i) budjettimenoja koskevien alennussitoumusten osalta näiden tukien korkeinta sallittua määrää, joka voidaan kohdistaa tai toteuttaa sinä vuonna; ja
(ii) viennin määrällisten alennussitoumusten osalta yksittäisen maataloustuotteen tai tuoteryhmän korkeinta sallittua määrää, joiden suhteen mainittua vientitukea voidaan myöntää sinä vuonna.
(b) Minä tahansa vuonna toimeenpanokauden toisen ja viidennen vuoden välillä jäsen voi myöntää edellä mainitussa 1 kohdassa lueteltuja vientitukia enemmän kuin kyseisen vuoden vastaavat vuosittaiset sitoumustasot jäsenen myönnytysluettelon IV osassa määriteltyjen tuotteiden tai tuoteryhmien osalta ovat edellyttäen, että
(i) kyseisiä tukia koskevat budjettimenojen kumulatiiviset määrät eivät toimeenpanokauden alusta lukien kyseiseen vuoteen asti ylitä niitä kumulatiivisia määriä, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia menojen sitoumustasoja, enempää kuin 3 prosenttia kyseisten budjettimenojen peruskauden tasosta;
(ii) kyseisten vientitukien avulla viedyt kumulatiiviset määrät eivät toimeenpanokauden alusta lukien kyseiseen vuoteen asti ylitä niitä kumulatiivisia määriä, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia määrällisiä sitoumustasoja, enempää kuin 1,75 prosenttia peruskauden määristä;
(iii) kyseisiä vientitukia koskevat budjettimenojen kumulatiiviset kokonaismäärät ja tätä vientitukea saavat kumulatiiviset kokonaismäärät koko toimeenpanokauden aikana eivät ole suurempia kuin ne kokonaismäärät, joihin olisi päädytty mikäli olisi täysin noudatettu jäsenen myönnytysluettelossa määriteltyjä asianomaisia vuosittaisia sitoumustasoja; ja
(iv) jäsenen vientitukea koskevat budjettimenot ja tätä vientitukea saavat määrät toimeenpanokauden päättyessä eivät vastaavasti ole suurempia kuin 64 prosenttia ja 79 prosenttia vuosien 1986-1990 peruskauden tasoista. Kehitysmaajäsenten osalta nämä prosentit ovat vastaavasti 76 prosenttia ja 86 prosenttia.
3. Sitoumukset, jotka liittyvät rajoituksiin koskien vientitukijärjestelmän kattavuuden laajentamista, on määritelty myönnytysluetteloissa.
4. Toimeenpanokauden aikana kehitysmaajäsenten ei edellytetä tekevän sitoumuksia edellä mainitun 1 kohdan (d) ja (e) alakohdissa lueteltujen vientitukien osalta edellyttäen, ettei niitä sovelleta tavalla joka olisi alennussitoumusten kiertämistä.
Artikla 10
Vientitukisitoumusten kiertämisen ehkäisy
1. Vientitukia, joita ei ole lueteltu 9 artiklan 1 kohdassa, ei saa soveltaa tavalla, joka johtaa tai uhkaa johtaa vientitukisitoumusten kiertämiseen; ei-kaupallisia toimituksia ei myöskään saa käyttää näiden sitoumusten kiertämiseen.
2. Jäsenet sitoutuvat työskentelemään kehittääkseen kansainvälisesti sovitut säännöt säätelemään vientiluottojen, vientiluottojen takuiden ja vakuutusohjelmien ehtoja, ja sen jälkeen kun säännöistä on sovittu, jäsenet sitoutuvat antamaan vientiluottoja, vientiluottojen takuita ja vakuutusohjelmia ainoastaan niiden mukaisesti.
3. Jokaisen jäsenen, joka väittää, että alennussitoumustason ylittävä viennin määrä ei ole tuettua, on pystyttävä osoittamaan, ettei mitään vientitukea, olipa se lueteltu 9 artiklassa tai ei, ole myönnetty kyseisten vientimäärien nojalla.
4. Jäsenten tulee lahjoittaessaan kansainvälistä elintarvikeapua varmistua siitä,
(a) että kansainvälisen elintarvikeavun ehdot eivät ole sidottu suoraan tai epäsuoraan maataloustuotteiden kaupalliseen vientiin vastaanottajamaihin;
(b) että kansainväliset elintarvikeaputoimitukset, mukaan lukien rahamuodossa annettava kahdenvälinen elintarvikeapu, toteutetaan noudattaen FAOn ''ylijäämien sijoittamista ja neuvoa-antavia velvoitteita koskevia periaatteita'' (Principles of Surplus Disposal and Consltative Obligations) mukaan lukien, milloin se on tarkoituksenmukaista, järjestelmää koskien tavanmukaisia markkinointivaatimuksia (Usual Marketin Requirements, UMRs); ja
(c) että tällainen tuki annetaan mahdollisuuksien mukaan täydellisenä lahja-apuna tai ehdoin jotka vähintään täyttävät vuoden 1986 elintarvikeapua koskevan sopimuksen IV artiklan edellytykset.
Artikla 11
Valmisteet
Valmisteeseen sisältyvälle maatalouden perustuotteelle maksettu yksikkökohtainen tuki ei saa missään tapauksessa ylittää sitä yksikkökohtaista vientitukea, joka maksettaisiin perustuotteen viennille sellaisenaan.
OSA VI
OSA VI
Artikla 12
Vientikieltoja ja -rajoituksia koskevat säännöt
1. Mikäli jäsen ottaa käyttöön minkä tahansa uuden elintarvikkeita koskevan vientikiellon tai -rajoituksen GATT 1994 -sopimuksen XI artiklan 2(a) kohdan mukaisesti, on jäsenen noudatettava seuraavia määräyksiä:
(a) jäsenen, joka ottaa käyttöön vientikiellon tai -rajoituksen, on asianmukaisesti harkittava tällaisen kiellon tai rajoituksen vaikutuksia tuojajäsenen elintarvikkeiden saatavuudelle;
(b) ennen kuin jäsen ottaa käyttöön vientikiellon tai -rajoituksen, on sen annettava siitä kirjallinen ilmoitus maatalouskomitealle niin paljon etukäteen kuin mahdollista, ilmoituksen on katettava tiedot kyseisen toimenpiteen luonteesta ja kestosta, ja sen on pyynnöstä neuvoteltava mistä tahansa toimeen liittyvästä asiasta toisen jäsenen kanssa, jolla on merkittävä kiinnostus tuojana. Vientikiellon tai -rajoituksen käyttöön ottavan jäsenen on pyynnöstä annettava tällaiselle jäsenelle tarpeelliset tiedot.
2. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta kehitysmaajäseniin, ellei toimenpiteeseen ryhdy sellainen kehitysmaajäsen, joka on toimenpiteen kohteen olevan määrätyn elintarvikkeen nettoviejä.
OSA VII
OSA VII
Artikla 13
Pidättyvyyden osoittaminen
Toimeenpanokauden aikana, huolimatta GATT 1994 -sopimuksen sekä tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen (''tukisopimus'') määräyksistä
(a) tämän sopimuksen 2 liitteen määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset kotimaiset tukitoimet ovat
(i) vastatoimiin oikeuttamattomia tukia tasoitustullien tarkoittamassa mielessä 4);
4) Viitattaessa ''tasoitustulleihin'' tässä artiklassa niillä tarkoitetaan tulleja, jotka GATT 1994-sopimuksen VI artikla ja tuki ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen osa V kattavat.
(ii) vapautettuja toimista jotka on otettu GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan ja tukisopimuksen III osan nojalla; ja
(iii) vapautettuja toimista, jotka perustuvat ilman sopimuksen rikkomista tapahtuvaan GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla toiselle jäsenelle kuuluvien tullimyönnytyksien hyödyn mitätöimiseen tai loukkaamiseen siinä mielessä kuin GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1 (b) kohdassa on tarkoitettu.
(b) tämän sopimuksen 6 artiklan määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset kotimaiset tukitoimet, sellaisena kuin ne on sisällytetty jokaisen jäsenen myönnytysluetteloon, mukaan lukien kyseisen artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaiset suorat tulotuet; sekä myös vähimmäistason (de minimis) alle jäävä kotimainen tuki, joka on yhdenmukainen 6 artiklan 2 kohdan määräysten kanssa, ovat
(i) vapautettuja asetetuista tasoitustulleista ellei vahingon tai sen uhkan määrittämistä ole tehty GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tukisopimuksen V osan mukaisesti, ja pidättyvyyttä tulee osoittaa tasoitustulleja koskevien tutkimusten aloittamisessa;
(ii) vapautettuja GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklan 1 kohtaan ja tukisopimuksen 5 ja 6 artikloihin perustuvista toimenpiteistä edellyttäen, ettei kyseisillä toimilla anneta määrätylle hyödykkeelle tukea yli sen, mitä sille markkinavuonna 1992 on päätetty antaa; ja
(iii) vapautettuja toimista, jotka perustuvat ilman sopimuksen rikkomista tapahtuvaan GATT 1994 -sopimuksen II artiklan nojalla toiselle jäsenelle kuuluvien tullimyönnytysten hyödyn mitätöimiseen tai loukkaamiseen siinä mielessä kuin GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 1 (b) kohdassa on tarkoitettu edellyttäen, ettei kyseisillä toimilla anneta tietylle tuotteelle tukea yli sen, mitä sille markkinavuonna 1992 on päätetty antaa.
(c) tämän sopimuksen V osan määräysten kanssa täysin yhdenmukaiset vientituet, sellaisena kuin ne on sisällytetty jokaisen jäsenen myönnytysluetteloon, ovat
(i) tasoitustullien kohteena ainoastaan määrään, hintavaikutukseen tai näistä johtuviin seurausvaikutuksiin perustuvan vahingon tai siitä johtuvan uhan määrityksen nojalla joka on tehty GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan ja tukisopimuksen V osan mukaisesti ja pidättyvyyttä tulee osoittaa tasoitustulleja koskevien tutkimusten aloittamisessa; ja
(ii) vapautettuja toiminnoista, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimuksen XVI artiklaan tai tukisopimuksen 3, 5 ja 6 artikloihin.
OSA VIII
OSA VIII
Artikla 14
Terveys- ja kasvinsuojelutoimet
Jäsenet sitoutuvat panemaan täytäntöön terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen.
OSA IX
OSA IX
Artikla 15
Erityis- ja erilliskohtelu
1. Pitäen kiinni tunnustuksesta, että kehitysmaajäsenten erillis- ja muita edullisempi kohtelu on erottamaton osa neuvotteluja, sitoumusten osalta erityinen ja erilliskohtelu annetaan, kuten siitä on säädetty tämän sopimuksen keskeisissä määräyksissä ja kuten se ilmenee myönnytys- ja sidontaluetteloissa.
2. Kehitysmaajäsenet voivat joustavasti saattaa voimaan alennussitoumukset enimmillään 10 vuoden aikana. Vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten ei vaadita tekemään alennussitoumuksia.
OSA X
OSA X
Artikla 16
Vähiten kehittyneet ja elintarvikkeita nettomääräisesti tuovat kehitysmaat
1. Teollisuusmaajäsenten on ryhdyttävä sellaisiin toimiin, joita edellytetään päätöksen puitteissa, joka koskee toimenpiteitä koskien uudistusohjelman mahdollisia kielteisiä vaikutuksia vähiten kehittyneille ja elintarvikkeita nettomääräisesti maahantuoville kehitysmaille.
2. Maatalouskomitea valvoo soveltuvin osin tämän päätöksen asianmukaista toteuttamista.
OSA XI
OSA XI
Artikla 17
Maatalouskomitea
Maatalouskomitea perustetaan.
Artikla 18
Sitoumusten toimeenpanon tarkastus
1. Maatalouskomitea tarkastaa Uruguayn kierroksella neuvotellun uudistusohjelman sitoumusten toimeenpanon edistymistä.
2. Tarkastusmenettely suoritetaan jäsenten laatimien ilmoitusten pohjalta liittyen sellaisiin asioihin ja sellaisin väliajoin kuin mistä päätetään, samoin kuin sellaisen asiakirja-aineiston pohjalta, jota sihteeristö pyydetään laatimaan tarkastusprosessin helpottamiseksi.
3. 2 kohdan mukaan laadittujen ilmoitusten lisäksi tulee viipymättä ilmoittaa kaikki sellaiset uudet kotimaiset tukitoimet tai jo olemassa olevien tukimuotojen muutokset, joille vaaditaan vapautusta alennuksista. Tällaisen ilmoituksen on sisällettävä uuden tai muutetun toimenpiteen yksityiskohdat sekä selvityksen siitä, että se on tämän sopimuksen 6 artiklan tai 2 liitteen edellytysten mukainen.
4. Jäsenten on tarkastusprosessissa otettava asianmukaisesti huomioon kohtuuttoman korkean inflaation vaikutus jäsenen kykyyn noudattaa kotimaisen tuen sitoumuksiaan.
5. Jäsenet sopivat neuvottelevansa vuosittain maatalouskomiteassa koskien niiden osallistumista maataloustuotteiden maailmankaupan normaaliin kasvuun tämän sopimuksen vientitukisitoumusten rajoissa.
6. Tarkastusprosessi tarjoaa jäsenille mahdollisuuden nostaa esille mikä tahansa keskeinen asia, joka koskee tässä sopimuksessa esitetyn uudistusohjelman mukaisten sitoumusten toimeenpanoa.
7. Mikä tahansa jäsen voi saattaa maatalouskomitean tietoon minkä tahansa toimenpiteen, jonka se katsoo sellaiseksi, minkä toisen jäsenen olisi tullut ilmoittaa maatalouskomitealle.
Artikla 19
Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tämän sopimuksen neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
OSA XII
OSA XII
Artikla 20
Uudistusprosessin jatkaminen
Tunnustaessaan, että pitkän aikavälin tavoite tuen ja suojan huomattavilla asteittaisilla alennuksilla aikaansaada perusteellinen uudistus on jatkuva prosessi, jäsenet sopivat, että prosessin jatkamista koskevat neuvottelut aloitetaan vuotta ennen toimeenpanokauden päättymistä, ottamalla huomioon:
(a) siihen mennessä saadut kokemukset alennussitoumusten toimeenpanosta;
(b) alennussitoumusten vaikutukset maatalouden maailmankauppaan;
(c) ei-kaupalliset näkökohdat, kehitysmaajäsenten erillis- ja erityinen kohtelu ja tavoite luoda tasapuolinen ja markkinatalouteen perustuva maatalouskauppajärjestelmä sekä muut tavoitteet ja näkökohdat, jotka on mainittu tämän sopimuksen johdannossa; ja
(d) mitkä lisäsitoumukset ovat tarpeen edellä mainittujen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi.
OSA XIII
OSA XIII
Artikla 21
Loppumääräykset
1. GATT 1994 -sopimuksen ja WTO-sopimuksen 1A liitteen muiden monenkeskisten kauppasopimusten määräykset soveltuvat, ellei tämän sopimuksen määräyksistä muuta johdu.
2. Tämän sopimuksen liitteet ovat täten erottamaton osa tätä sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 1 TUOTELUETTELO
1. Tämä sopimus koskee seuraavia tuotteita:
(i) HS-ryhmissä 1-24 mainitut tuotteet lukuun ottamatta
kalaa ja kalatuotteita sekä*
(ii) HS-nimike 2905.43 (mannitoli)
HS-nimike 2905.44 (sorbitoli)
HS-alaryhmä 33.01 (haihtuvat öljyt)
HS-alaryhmät 35.01-35.05 (albumiini-johdannaiset
aineet, modifioidut
tärkkelykset ja liimat)
HS-nimike 3809.10 (viimeistelyvalmisteet)
HS-nimike 3823.60 (sorbitoli, muu kuin
nimikkeeseen 29.05.44 kuuluva)
HS-alaryhmät 41.01-41.03 (vuodat ja nahat)
HS-alaryhmä 43.01 (raa'at turkisnahat)
HS-alaryhmät 50.01-50.03 (raakasilkki ja silkkijätteet)
HS-alaryhmät 51.01-51.03 (villa ja eläimenkarva)
HS-alaryhmät 52.01-52.03 (raakapuuvilla, puuvilla-
jätteet sekä karstattu
tai kammattu puuvilla)
HS-alaryhmä 53.01 (raakapellava)
HS-alaryhmä 53.02 (raakahamppu)
2. Edellinen ei rajoita terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen tuoteluetteloa.
* Tuotekuvaukset suluissa eivät välttämättä ole tyhjentäviä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 2 KOTIMAINEN TUKI: PERUSTEET ALENNUSSITOUMUKSISTA VAPAUTUMISELLE
1. Niiden kotimaisten tukitoimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä se perustavaa laatua oleva edellytys, että niillä ei ole lainkaan tai vain vähäisessä määrin kauppaa vääristäviä vaikutuksia tai vaikutuksia tuotantoon. Sen mukaisesti kaikkien niiden toimien, joille vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, on täytettävä seuraavat perusedellytykset:
(a) kyseinen tuki (mukaan lukien hallituksen saamatta jäänyt tulo) on annettava julkisesti rahoitetun hallituksen ohjelman kautta eikä sitä saa rahoittaa kuluttajilta; ja
(b) kyseisellä tuella ei saa antaa tuottajille hintatukea;
sekä seuraavat toimikohtaiset tunnusmerkit ja ehdot.
Hallituksen palveluohjelmat
2. Yleiset palvelut
Tämän ryhmän toimet sisältävät kustannuksia (tai saamatta jääneitä tuloja), jotka liittyvät ohjelmiin, jotka tarjoavat palveluja tai etuja maataloudelle tai maaseutuyhteisölle. Ne eivät saa sisältää suoria maksuja tuottajille tai jalostajille. Kyseisten ohjelmien, jotka sisältyvät, mutta jotka eivät rajoitu alla olevaan luetteloon, on täytettävä edellä mainitussa 1 kohdassa esitetyt yleiset edellytykset ja toimikohtaiset ehdot siltä osin kuin ne ilmenevät seuraavasta:
(a) tutkimustyö, mukaan lukien yleinen tutkimus, ympäristö-ohjelmiin liittyvä tutkimus sekä tiettyjä tuotteita koskevat tutkimusohjelmat;
(b) tuhoeläinten ja tautien valvontatyö, mukaan lukien yleiset sekä tuotekohtaiset tuhoeläinten ja tautien valvontatoimenpiteet, kuten ennakkovaroitusjärjestelmät, karanteenit ja hävitystyöt;
(c) koulutuspalvelut, mukaan lukien sekä yleiset ja asiantuntijakoulutuspalvelut;
(d) valistus ja neuvontapalvelut, mukaan lukien varojen myöntäminen helpottamaan tietojen ja tutkimustulosten saattamista tuottajien ja kuluttajien tietoon;
(e) tarkastuspalvelut, mukaan lukien yleiset tarkastuspalvelut sekä tiettyjen tuotteiden tarkastukset, jotka liittyvät terveys-, turvallisuus-, laatu- tai standardisointikysymyksiin;
(f) markkinointi- ja edistämispalvelut, mukaan lukien tiettyihin tuotteisiin liittyvä markkinatiedotus, neuvonta- ja edistämistoiminta lukuun ottamatta kuluja määrittelemättömistä tarkoituksista, jotka myyjät voisivat käyttää myyntihintansa alentamiseen tai suoran taloudellisen hyödyn antamiseen ostajille; ja
(g) infrastruktuuripalvelut, mukaan lukien sähköverkosto, tiet ja muut liikennevälineet, tori- ja satamapalvelut, vesihuoltopalvelut, padot ja kuivatusohjelmat sekä ympäristöohjelmiin liittyvät infrastruktuurityöt. Kaikissa tapauksissa kulut kohdistetaan vain pääomalaitteistojen hankkimiseen tai rakentamiseen ja niihin ei saa lukea tilakohtaista laitteiden tuettua hankintaa paitsi niiden liittyessä yleisten julkisten palvelujen jakeluverkostoon. Niihin ei saa liittää tuotantopanoksien tai käyttökulujen tukemisesta aiheutuneita kuluja tai alennettujen käyttömaksujen aiheuttamia kustannuksia.
3. Julkinen varastointi elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi 5)
5) Tämän liitteen 3 kohdassa tarkoittamat hallituksen elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpitämät varastointiohjelmat kehitysmaissa, joiden toiminta on läpinäkyvää ja joita hoidetaan virallisesti julkaistujen asiallisten periaatteiden tai toimintaohjeiden mukaan katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaisia, mukaan lukien ohjelmat, joiden nojalla elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ylläpidetyt varastot hankitaan ja luovutetaan säännellyin hinnoin edellyttäen, että hankintahinnan ja ulkoisen viitehinnan erotus huomioidaan AMS:ssä.
Kulut (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät niiden tuotteiden varastojen kokoamiseen ja ylläpitämiseen, jotka muodostavat kansallisen lainsäädännön sisältämän elintarvikkeiden saatavuuden turvaamista koskevan ohjelman olennaisen osan. Tähän voidaan lukea myös valtion yksityisille tuotevarastoille tällaisen ohjelman osana antama tuki.
Varastojen määrän ja kokoamisen tulee vastata yksinomaan elintarvikkeiden saatavuuden turvaamiseksi ennalta laadittuja tavoitteita. Varastojen kokoamisen ja luovutuksen on oltava rahoituksen osalta läpinäkyvää. Valtion elintarvikehankinnat on suoritettava käypään markkinahintaan ja myytäessä elintarvikkeita turvavarastoista on myyntihintojen oltava vähintään laatutasoltaan vastaavan tuotteen käyvän kotimarkkinahinnan mukaisia.
4. Kotimainen elintarvikeapu 6)
5 & 6) Tämän liitteen 3 ja 4 kohdissa elintarvikkeiden toimittaminen tuetuin hinnoin tavoitteena tyydyttää jatkuvasti kohtuullisin hinnoin kehitysmaiden köyhän kaupunki- ja maaseutuväestön elintarviketarve katsotaan olevan tämän kohdan määräysten mukaista.
Kustannukset (tai menetetyt tulot), jotka liittyvät kotimaisen elintarvikeavun antamiseen tarpeessa oleville väestönosille.
Kelpoisuus saada elintarvike-apua tulee määritellä selkein ravitsemustavoitteellisin tavoittein. Tällaisen avun on oltava avun tarpeessa oleville annettuja suoria elintarviketoimituksia tai varojen antamista vastaanottokelpoisille ostaa elintarvikkeita joko markkina- tai tuettuun hintaan. Valtion elintarvikeostot on suoritettava käypään markkinahintaan, ja avun rahoituksen ja hallinnoinnin on oltava läpinäkyvää.
5. Suorat tulotuet tuottajille
Tuottajille suunnattujen suorien tulotukien (tai menetetyt tulot, mukaan lukien luontaissuoritukset), joiden osalta vaaditaan vapautusta alennussitoumuksista, tulee täyttää edellä mainitussa 1 kohdassa mainitut perusedellytykset sekä lisäksi jäljempänä 6-13 kohdissa mainitut yksittäisille suorille tulotuen muodoille asetetut erityisedellytykset. Mikäli voimassa olevalle tai uudelle suoran tulotuen muodolle, lukuun ottamatta 6-13 kohdassa mainittuja, vaaditaan vapautusta alentamisesta, on sen täytettävä 6 kohdan (b)-(e) alakohtien edellytykset 1 kohdassa esitettyjen yleisten edellytysten lisäksi.
6. Tuotannon määrään sitomaton tulotuki
(a) Tämän tuen saannin kelpoisuus määritellään selkein ehdoin, kuten tulojen, tuottaja- tai maanomistaja-aseman, määrätyn ja kiinteän peruskauden mukaisen tuotantotekijöiden käytön tai tuotantotason mukaan.
(b) Tuen suuruutta ei saa minään annettuna vuonna sitoa tai perustaa siihen tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.
(c) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaisiin kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan johonkin peruskauden jälkeisenä vuonna aloitettuun tuotantoon.
(d) Tuen suuruutta ei minään annettuna vuonna saa sitoa tai perustaa sellaiseen tuotantotekijöiden käyttöön, johon on ryhdytty jonakin peruskauden jälkeisenä vuonna.
e) Tuotanto ei saa olla tuen saannin edellytys.
7. Hallituksen taloudellinen osallistuminen tulojen vakuutusohjelmiin sekä tulotason turvaamisohjelmiin
(a) Tuen saamisen ehtona edellytetään tulonmenetystä, ottaen huomioon ainoastaan maataloustulot, joka on yli 30 prosenttia edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisistä bruttotuloista tai vastaavasta nettotulosta (ottamatta huomioon mitään samasta tai vastaavanlaisesta ohjelmasta saatua tukea) tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo. Tuottaja, joka täyttää nämä ehdot, on oikeutettu saamaan kyseistä tukea.
(b) Tuen määrä korvaa vähemmän kuin 70 prosenttia tuottajan tulonmenetyksestä siltä vuodelta, jolta tuottaja on oikeutettu saamaan tätä tukea.
(c) Kaikkien kyseisten tukien suuruus tulee sitoa ainoastaan tuloihin; sitä ei saa sitoa tuotantosuuntaan - tai määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt) mihin tuottaja on sitoutunut; eikä kyseisen tuotannon kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin tai käytettyihin tuotantotekijöihin.
(d) Mikäli tuottaja saa samana vuonna tässä kohdassa ja 8 kohdassa määriteltyjä (luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen) tukia, tulee näiden tukien yhteissumman olla vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaismenetyksestä.
8. Luonnononnettomuuksista aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen (jotka on tehty joko suoraan tai hallituksen rahallisella osallistumisella satovakuutusohjelmiin)
(a) Kelpoisuus saada tukea edellyttää hallituksen virallista lausuntoa luonnon- tai sen kaltaisen (mukaan lukien tautiepidemiat, tuholaisvahingot, ydinonnettomuudet sekä sodat kyseisen jäsenen alueella) onnettomuuden tapahtumisesta tai alkamisesta; ja edellyttää vähintään 30 prosenttia tuotannonmenetystä edeltävän kolmivuotiskauden keskimääräisestä tuotannosta tai edeltävään viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta, josta on poistettu korkeimman ja alhaisimman vuoden arvo.
(b) Onnettomuuden jälkeen suoritetut tuet voivat koskea ainoastaan tulojen, kotieläinten (mukaan lukien eläinten eläinlääkintähoidosta koituneet kulut), maan ja muiden tuotannontekijöiden onnettomuudessa kärsimiä vahinkoja.
(c) Tuet eivät saa korvata enempää kuin kärsittyjen vahinkojen korvaamiseen tarvittavat kokonaiskulut eivätkä ne saa edellyttää tai määrätä tulevan tuotannon suuntaa tai määrää.
(d) Onnettomuuden aikana suoritetut tuet eivät saa ylittää määrää, joka tarvitaan edellä (b) kohdassa määriteltyjen lisävahinkojen estämiseksi tai lieventämiseksi.
(e) Mikäli tuottaja saa samana vuonna tämän kohdan ja 7 kohdan (tulojen vakuutusohjelmat ja tulojen turvaamisohjelmat) mukaisia tukia, on tukien yhteissumman oltava vähemmän kuin 100 prosenttia tuottajan kokonaisvahingoista.
9. Tuottajien eläkeohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen on määriteltävä viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joilla helpotetaan henkilöiden siirtymistä eläkkeelle markkinamaataloustuotannosta tai heidän siirtymistään maataloudesta muuhun toimintaan.
(b) Tuki edellyttää saajilta täydellistä ja pysyvää markkinamaataloustuotannosta vetäytymistä.
10. Tuotannontekijöiden poistamisohjelmiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin ohjelmissa, joiden tavoitteena on maan tai muiden tuotannontekijöiden mukaan lukien kotieläinten poistaminen markkinamaataloustuotannosta.
(b) Tuen ehtona on maan ottaminen pois markkinamaataloustuotannosta vähintään kolmeksi vuodeksi ja kotieläinten osalta niiden teurastus tai lopullinen pysyvä luovutus.
(c) Tuki ei saa edellyttää tai määritellä minkäänlaista vaihtoehtoista käyttöä tällaiselle tuotannosta poistettavalle maalle tai muille tuotannontekijöille, joita käytetään maatalouden markkinatuotteiden tuotannossa.
(d) Tukea ei saa sitoa tuotantosuuntaan, -määrään tai kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan sellaiseen tuotantoon, johon on sitouduttu tuotantokäyttöön jäävän maa ja tuotannontekijöiden osalta.
11. Investointitukiin perustuva rakenteellinen sopeuttamistuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään viittaamalla selkeästi määriteltyihin edellytyksiin hallituksen ohjelmissa, joilla pyritään taloudellisesti ja aineellisesti tukemaan tuottajien toimintojen uudelleensuuntautumista puolueettomasti osoitettujen rakenteellisti epäedullisten olosuhteiden yhteydessä. Kelpoisuus tuen saamiseen voi myös perustua selkeästi määriteltyyn hallituksen ohjelmaan, jolla pyritään palauttamaan maanviljelysmaa takaisin yksityisomistukseen.
(b) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt), johon tuottaja on sitoutunut jonain peruskauden jälkeisenä vuonna, paitsi mitä jäljempänä (e) kohdassa on määrätty.
(c) Tuen määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa mihinkään kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.
(d) Tukea saa antaa vain sen kauden ajan, joka on tarpeen sen investoinnin toteuttamiseksi, jota varten tukea on myönnetty.
(e) Tuki ei millään tavoin saa velvoittaa tai edellyttää tuen vastaanottajia tuottamaan tiettyjä maataloustuotteita lukuunottamatta vaatimusta pidättyä tiettyjen tuotteiden tuotannosta.
(f) Tuki on rajattava siihen määrään, joka tarvitaan korvaamaan rakenteellista epäedullisuutta.
12. Ympäristöohjelmiin perustuva tuki
(a) Kelpoisuus tuen saamiseen määritellään osana selkeästi määriteltyä hallituksen ympäristö- tai luonnonsuojeluohjelmaa ja se edellyttää hallituksen ohjelman mukaisten erityisten ehtojen täyttämistä, mukaan lukien ehdot koskien tuotantomenetelmiä tai tuotantopanoksia.
(b) Tuen määrä on rajattava niihin ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin, jotka ovat syntyneet valtiollisen ohjelman noudattamisesta.
13. Alueellisiin tukiohjelmiin perustuvat tuet
(a) Kelpoisuus tukien saamiseen rajataan epäedullisten tuotantoalueiden tuottajille. Kunkin tällaisen alueen on oltava selkeästi rajattu yhtenäinen maantieteellinen alue, jolla on määriteltävissä oleva taloudellinen ja hallinnollinen omaleimaisuus ja joka on katsottu epäedulliseksi puolueettomien ja objektiivisten seikkojen pohjalta, jotka on selkeästi määritelty laissa tai asetuksessa ja jotka osoittavat kyseisen alueen ongelmien perustuvan muihin kuin tilapäisiin olosuhteisiin.
(b) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa muuten kuin tuotannon supistamiseksi sitoa tai perustaa tuotantosuuntaan tai -määrään (mukaan lukien kotieläinyksiköt) johon tuottaja on jonain peruskauden jälkeisenä vuonna sitoutunut.
(c) Näiden tukien määrää ei minään vuonna saa sitoa tai perustaa kotimaisiin tai ulkomaisiin hintoihin, joita sovelletaan tuotantoon johon on sitouduttu peruskauden jälkeen.
(d) Tukea voivat saada vain kelpoisuusedellytykset täyttävillä alueilla toimivat tuottajat, mutta sen on oltava yleisesti kaikkien tällaisten alueiden tuottajien saatavilla.
(e) Mikäli tuki on sidottu tuotannontekijöihin, tulee tuen yksikköä kohden pienentyä tietyn tuotannontekijäkohtaisen kynnystason yläpuolella.
(f) Tuki on rajattava ylimääräisiin kuluihin tai tulon menetyksiin jotka liittyvät maataloustuotannon harjoittamisesta määräystenmukaisilla alueilla.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 3 KOTIMAINEN TUKI: KOKONAISTUEN MITTAUSMENETELMÄN LASKEMINEN
1. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu, kokonaistuen mittausmenetelmä (AMS) lasketaan tuotekohtaisesti jokaiselle perustuotteelle (määriteltynä tuotteena joka on niin lähellä ensimyyntiä kuin mahdollista) joka saa markkinahintatukea, alennussitoumuksen alaisia suoria tukia tai muuta sellaista tukea, jota ei ole vapautettu alennussitoumuksesta (''muut alennussitoumuksen alaiset toimet''). Tuotekohdistamaton tuki yhdistetään yhdeksi tuotekohdistamattomaksi AMSiksi kokonaisuudessaan rahassa ilmaistuna.
2. 1 kohdan mukaiset tuet sisältävät hallitusten tai niiden edustajien budjettimenot ja saamatta jääneet tulot.
3. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla annettava tuki on otettava huomioon.
4. Tuottajien suorittamat erityiset maatalouteen liittyvät verot tai maksut vähennetään AMS:stä.
5. Peruskaudelle seuraavassa esitetyn mukaisesti laskettu AMS muodostaa perustason kotimaisen tuen alennussitoumusten toimeenpanolle.
6. Jokaiselle perustuotteelle määritellään erityinen AMS, joka ilmaistaan kokonaisuudessaan raha-arvona
7. AMS lasketaan mahdollisimman lähellä kyseisen tuotteen ensimyynnin tasoa. Maatalouden jalostajiin suunnatut toimet luetaan mukaan siinä määrin kuin nämä hyödyttävät maatalouden perustuotteiden tuottajia.
8. Markkinahintatuki: Markkinahintatuki lasketaan ulkomaisen viitehinnan sekä sovelletun säädellyn hinnan välisestä erosta, joka kerrotaan sillä tuotannon määrällä, joka voi saada sovellettua säädeltyä hintaa. Tämän eron ylläpitämiseksi maksettuja budjettikuluja, esimerkiksi sisäänosto- tai varastointikuluja, ei sisällytetä AMS:ään.
9. Kiinteä ulkomainen viitehinta perustuu vuosiin 1986-1988 ja vastaa yleensä kyseisen maatalouden perustuotteen peruskaudella vallinnutta nettoviejävaltion keskimääräistä f.o.b. -yksikköhintaa ja kyseisen maatalouden perustuotteen nettotuojavaltion keskimääräistä c.i.f. -yksikköhinta. Kiinteää viitehintaa voidaan tarvittaessa soveltaa ottamaan huomioon laatuerot.
10. Alennussitoumuksen alaiset suorat tuet: sellaiset alennussitoumuksen alaiset suorat tuet, jotka ovat riippuvat hintaerosta, lasketaan joko kiinteän viitehinnan ja sovelletun säädellyn hinnan välisenä erona, joka kerrotaan tuotannon määrällä, joka voi saada säädeltyä hintaa, tai budjettimenojen perusteella.
11. Kiinteä viitehinta perustuu vuosiin 1986-1988 ja on yleensä todellinen hinta, jonka nojalla tukimaksutasot on määrätty.
12. Ne alennussitoumuksen alaiset suorat tuet, jotka perustuvat muihin tekijöihin kuin hintaan, mitataan budjettimenojen perusteella.
13. Muut alennussitoumuksen alaiset toimet, mukaan lukien tuotantopanoksiin kohdistuvat tuet sekä muut toimet, kuten toimet markkinakulujen alentamiseksi: tällaisten toimien arvo mitataan valtion budjettimenojen perusteella tai mikäli budjettimenojen käyttö ei kuvasta kyseisen tuen kokonaisvaikutusta, otetaan tuen laskemisen perustaksi tuetun tavaran tai palvelun hinnan ja vastaavanlaisen tavaran tai palvelun tyypillisen markkinahinnan välinen ero kerrottuna tuetun tavaran tai palvelun määrällä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 4 KOTIMAINEN TUKI: VASTAAVAN TUKIMITTAUSMENETELMÄN LASKEMINEN
1. Ellei 6 artiklan määräyksistä muuta johdu, korvaava tukimittausmenetelmä lasketaan kaikkien niiden maatalouden perustuotteiden osalta, joiden kohdalla 3 liitteessä määritelty markkinahintatuki on olemassa, mutta joiden osalta AMSin tämän osan laskeminen ei sovellu. Kyseisille tuotteille kotimaisen tuen alennussitoumuksen toimeenpanon perustaso käsittää markkinahintatukiosan, joka ilmaistaan jäljempänä 2 kohdan mukaisen vastaavan tukimittausmenetelmän muodossa sekä kaikki muut alennussitoumuksen alaiset suorat tuet ja muunlaisen alennussitoumuksen alaisen tuen, joka arvioidaan jäljempänä olevan 3 kohdan mukaisesti. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla annettu tuki on otettava huomioon.
2. 1 kohdassa edellytetty vastaava tukimittausmenetelmä lasketaan tuotekohtaisesti kaikille perustuotteille mahdollisimman lähellä ensimyynnin tasoa jolla saadaan markkinahintatukea ja joiden osalta AMSin markkinahintatukiosan laskeminen ei sovellu. Noille maatalouden perustuotteille markkinahintatukea vastaavan tuen mittaaminen suoritetaan käyttämällä sovellettuja säädeltyjä hintoja ja sitä tuotannon määrää, johon kyseinen hinta on sovellettavissa tai, milloin tämä ei sovellu, otetaan pohjaksi ne budjettimenot, joita on käytetty tuottajahinnan ylläpitämiseksi.
3. Mikäli 1 kohtaan kuuluvat maatalouden perustuotteet saavat alennussitoumuksen alaista suoraa tukea tai muita alennussitoumuksen alaisia tuotekohtaisia tukia, käytetään näitä toimia koskevan vastaavan tukimittausmenetelmän perustana vastaavia AMSin osien laskelmia (jotka on määritelty 3 liitteen 10-13 kohdissa).
4. Vastaava tukimittausmenetelmä lasketaan sellaisesta tuen määrästä, joka on mahdollisimman lähellä kyseisen perustuotteen ensimyyntitasoa. Maataloustuotteiden jalostajille suunnatut toimet sisällytetään siinä määrin kuin tällaiset toimet hyödyttävät perustuotteiden tuottajia. Tuottajien maksamat maatalouteen liittyvät erityisesti verot tai maksut pienentävät samalla määrällä vastaavaa tukimittausmenetelmää.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS MAATALOUDESTA LIITE 5 ERITYISKOHTELU 4 ARTIKLAN 2 KOHDAN OSALTA
Osasto A
1. WTO-sopimuksen voimaanastumisesta huolimatta 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta mihinkään sellaiseen perusmaataloustuotteeseen tai niistä jalostettuihin ja/tai valmistettuihin tuotteisiin (''merkityt tuotteet''), joiden osalta seuraavat ehdot on täytetty (myöhemmin ''erityiskohtelu''):
(a) merkittyjen tuotteiden maahantuonti oli vähemmän kuin 3 prosenttia vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta peruskaudella 1986-88 (''peruskausi'');
(b) merkityille tuotteille ei ole maksettu vientitukea peruskaudesta lukien;
(c) perusmaataloustuotteeseen sovelletaan tehokkaita tuotannonrajoitustoimia;
(d) tällaiset tuotteet on merkitty tunnuksella ''ST-Annex 5'' Marrakeshin pöytäkirjaan liitetyn jäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa ollen ei-kaupallisia näkökohtia, kuten elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen ja ympäristönsuojelu, heijastavan erityiskohtelun kohteena; ja
(e) jäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa määritellyn mukaisesti merkittyjen tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa vähintään 4 prosenttia peruskauden kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden ensimmäisen vuoden alusta ja, tämän jälkeen se nostetaan vuosittain 0.8 prosenttia vastaavasta peruskauden aikaisesta kotimaisesta kulutuksesta aina toimeenpanokauden loppuun asti.
2. Toimeenpanokauden minkä tahansa vuoden alussa jäsen voi lakata soveltamasta erityiskohtelua merkittyjen tuotteiden osalta noudattamalla jäljempänä seuraavan 6 kohdan määräyksiä. Tällaisessa tapauksessa kyseisen jäsenen on ylläpidettävä siihen ajankohtaan mennessä jo saavutettu markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso ja nostettava tasoa vuosittain 0.4 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden loppuun asti. Tämän jälkeen se markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso, johon tätä kaavaa käyttämällä ollaan toimeenpanokauden viimeisenä vuonna päästy, tulee säilyttää kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa.
3. Kaikki neuvottelut, jotka koskevat 1 kohdassa määritellyn erityiskohtelun jatkamista toimeenpanokauden jälkeenkin, on saatettava loppuun toimeenpanokaudelle asetetun aikarajan puitteissa ja osana tämän sopimuksen 20 artiklan mukaisia neuvotteluja, ottaen huomioon tekijät, jotka koskeva ei-kaupallisia näkökohtia.
4. Mikäli 3 kohdassa viitattujen neuvottelujen tuloksena sovitaan, että jäsen voi jatkaa erityiskohtelun soveltamista, joutuu kyseinen jäsen antamaan noissa neuvotteluissa päätetyn mukaisesti ylimääräisiä ja hyväksyttäviä myönnytyksiä.
5. Mikäli erityiskohtelua ei jatketa toimeenpanokauden päätyttyä, tulee kyseisen jäsenen saattaa voimaan jäljessä seuraavan 6 kohdan määräykset. Tällöin on toimeenpanokauden päättymisen jälkeen merkittyjen tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistasona kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa ylläpidettävä 8 prosenttia vastaavasta peruskauden kotimaisesta kulutuksesta.
6. Muihin rajatoimiin kuin tavallisiin tulleihin, joita ylläpidetään merkittyjen tuotteiden osalta sovelletaan 4 artiklan 2 kohdan mukaisia määräyksiä sen vuoden alusta, jolloin erityiskohtelun soveltaminen päättyy. Näihin tuotteisiin sovelletaan tavallisia tulleja, jotka on sidottava kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa ja joita sovelletaan sen vuoden alusta, jolloin erityiskohtelu päättyy ja sen jälkeen tasoilla joita olisi sovellettu, jos vähintään 15 prosenttia alennus olisi toteutettu toimeenpanokauden kuluessa tasasuurin vuosittaisin erin. Nämä tullit määrätään tulliekvivalenttien perusteella, joiden laskeminen tapahtuu tässä alaliitteessä annettujen suuntaviivojen mukaisesti.
Osasto B
7. WTO-sopimuksen voimaanastumisesta huolimatta 4 artiklan 2 kohdan määräyksiä ei myöskään sovelleta sellaiseen perusmaataloustuotteeseen, joka on tärkein pääasiallinen ravinto kehitysmaajäsenen perinteisessä ruokavaliossa ja jonka suhteen seuraavat ehdot, 1 (a)-1 (d) kohdissa määriteltyjen lisäksi, sellaisina kuin ne soveltuvat kyseisiin tuotteisiin, on täytetty:
(a) kyseisen kehitysmaajäsenen myönnytysluettelon I osan I-B osastossa määritellyn mukaisesti kyseisten tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa toimeenpanokauden ensimmäisen vuoden alusta 1 prosenttia peruskauden kyseisten tuotteiden kotimaisesta kulutuksesta, ja ne nostetaan vuosittain tasasuuruisina erinä vastaamaan 2 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta toimeenpanokauden viidennen vuoden alkuun mennessä. Toimeenpanokauden kuudennen vuoden alusta kyseisten tuotteiden markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso vastaa 2 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta, ja ne nostetaan vuosittain tasasuuruisina erinä vastaamaan 4 prosenttia peruskauden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta kymmenennen vuoden alkuun mennessä.
Tämän jälkeen se markkinoillepääsymahdollisuuksien vähimmäistaso, joka kymmenentenä vuotena on tätä kaavaa käyttämällä saavutettu, on säilytettävä kyseisen kehitysmaajäsenen myönnytysluettelossa;
(b) asianmukaiset markkinoillepääsymahdollisuudet on myönnetty muissa tämän sopimuksen alaisissa tuotteissa.
8. Kaikki neuvottelut, jotka koskevat 7 kohdan mukaisen erityiskohtelun jatkamista toimeenpanokauden alkamisesta seuranneen kymmenvuotiskauden jälkeen, on aloitettava ja saatettava päätökseen toimeenpanokauden alkamisen jälkeisenä kymmenentenä vuotena.
9. Mikäli 8 kohdassa viitattujen neuvottelujen tuloksena sovitaan, että jäsen voi jatkaa erityiskohtelun soveltamista, joutuu kyseinen jäsen antamaan noissa neuvotteluissa päätetyn mukaisesti ylimääräisiä ja hyväksyttäviä myönnytyksiä.
10. Milloin 7 kohdan mukaista erityiskohtelua ei jatketa toimeenpanokauden alkamista seuranneen kymmenvuotiskauden jälkeen, sovelletaan kyseisiin tuotteisiin tavallisia tulleja, jotka määrätään tulliekvivalentin perusteella jonka laskeminen tapahtuu tässä alaliitteessä annettujen suuntaviivojen perusteella ja jotka sidotaan kyseisen jäsenen myönnytysluettelossa. Muilta osin sovelletaan edellä olevan 6 kohdan määräyksiä siten muutettuina kuin asianomainen kehitysmaajäsenille tämän sopimuksen nojalla annettava erityis- ja erilliskohtelua edellyttää.
Alaliite 5 liitteeseen
Ohjeet tulliekvivalenttien laskemiseksi niihin erityistarkoituksiin, jotka on eritelty tämän liitteen 6 ja 10 kohdissa
1. Tulliekvivalentit lasketaan, sekä arvoperusteisten (ad valorem) että yksikkötullien osalta, käyttämällä läpinäkyvästi sisäisten ja ulkoisten hintojen välistä todellista erotusta. Käytettyjen tietojen on oltava vuosilta 1986-1988. Tulliekvivalentit
(a) lasketaan ensisijaisesti HS-nimikkeistön nelinumeroiselle tasolle;
(b) lasketaan HS-nimikkeistön kuusinumeroiselle tai sitä yksityiskohtaisemmalle tasolle milloin sen on tarkoituksenmukaista;
(c) lasketaan yleensä jalostettujen ja/tai valmistettujen tuotteiden osalta kertomalla perusmaataloustuotteen(eiden) määrätty(tyt) tulliekvivalentti(tit) sillä perusmaataloustuotteen(eiden) soveltuvalla arvo- tai määrä suhteella, millä se(ne) sisältyy(vät) jalostettuihin ja/tai valmistettuihin tuotteisiin, ja ottamalla huomioon tarvittaessa mahdolliset lisätekijät, jotka tällä hetkellä antavat teollisuudelle suojaa.
2. Ulkoiset hinnat ovat yleensä tuojamaan todelliset keskimääräiset c.i.f.-yksikköhinnat. Mikäli keskimääräisiä c.i.f.-yksikköhintoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole tarkoituksenmukaisia, ovat ulkoiset hinnat joko
(a) jonkin naapurivaltion sopivat keskimääräiset c.i.f.-yksikköhinnat; tai
(b) arvioitu soveltuvan(ien) pääviejän(ien) keskimääräisten f.o.b.-yksikköhintojen pohjalta korjattuna lisäämällä arvio vakuutus-, rahti- ja muista olennaisista kuluista tuontimaahan.
3. Ulkoiset hinnat muutetaan yleensä kotimaisiksi rahayksiköiksi käyttämällä keskimääräistä vuosittaista markkinavaihtokurssia samalta ajanjaksolta kuin hintatiedot.
4. Sisäinen hinta on yleensä edustava tukkuhinta, joka vallitsee kotimarkkinoilla tai arvio tästä hinnasta, milloin riittäviä tietoja ei ole saatavilla.
5. Alkuperäisessä tulliekvivalentissa voidaan tarvittaessa ottaa huomioon erot ladussa tai lajikkeessa käyttämällä sopivaa kerrointa.
6. Mikäli näiden suuntaviivojen perusteella saatu tulliekvivalentti on negatiivinen tai alittaa voimassaolevan sidontatason, voidaan alkuperäinen tulliekvivalentti asettaa voimassa olevalle sidontatasolle tai tuotetta koskevien kansallisten tarjousten nojalla.
7. Mikäli tulliekvivalentin tasoon tehdään muutos, joka olisi seurannut edellä esitetyistä suuntaviivoista, on kyseisen jäsenen, pyynnöstä, annettava kaikki mahdollisuudet neuvotteluihin tarkoituksena neuvotella tarkoituksenmukaisista ratkaisuista.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA
Jäsenet, jotka
vahvistavat, ettei mitään jäsentä tule estää ottamasta käyttöön tai panemasta täytäntöön tarvittavia toimia ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi edellyttäen, ettei niitä sovelleta tavalla, joka muodostaisi mielivaltaisen tai perusteettoman syrjinnän välineen sellaisten jäsenten välillä, joissa vallitsee samat olosuhteet, tai kansainvälisen kaupan salatun esteen;
haluavat parantaa ihmisten, eläinten ja kasvien terveydentilaa kaikissa jäsenissä;
toteavat, että terveys- ja kasvinsuojelutoimia sovelletaan usein kahdenkeskisten sopimusten tai pöytäkirjojen perusteella;
haluavat luoda monenkeskiset, sääntöjen ja periaatteiden muodostamat puitteet terveys- ja kasvinsuojelutoimien käyttöön ottamiselle, kehittämiselle ja täytäntöönpanolle niiden kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi;
tunnustavat kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten merkityksen tässä suhteessa;
haluavat lisätä terveys- ja kasvinsuojelua harmonisoivien toimien käyttöä jäsenten välillä kansainvälisten standardien, ohjeiden ja suositusten pohjalta, joita asianomaiset kansainväliset järjestöt, mukaan lukien Codex Alimentarius -komissio, Kansainvälinen eläintautitoimisto, (O.I.E) sekä asianomaiset, kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen puitteissa toimivat, kansainväliset ja alueelliset järjestöt ovat kehittäneet, ilman, että jäsenten olisi muutettava niille asianmukaista ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojatasoa.
tunnustavat, että kehitysmaajäsenet saattavat kohdata erityisiä vaikeuksia tuojajäsenten terveys- tai kasvinsuojelutoimien laatimisessa, ja näin ollen markkinoille pääsyssä, sekä myös terveyteen ja kasvien terveyteen liittyvien toimenpiteiden muotoilemisessa ja soveltamisessa omilla alueillaan, ja haluavat avustaa niitä tässä suhteessa;
haluavat tämän vuoksi laatia säännöt sellaisten GATT 1994-sopimuksen erityisesti XX(b) 1) artiklan säännösten soveltamiselle, jotka koskevat terveys- tai kasvinsuojelutoimien käyttöä.
sopivat seuraavaa:
1) Tässä sopimuksessa viittaus XX(b) artiklaan sisältää myös tuon artiklan johdannon.
Artikla 1
Yleiset määräykset
1. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka voivat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa kansainväliseen kauppaan. Tällaisia toimia kehitetään ja sovelletaan tämän sopimuksen säännösten mukaisesti.
2. Tässä sopimuksessa noudatetaan liitteessä A esitettyjä määritelmiä.
3. Liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
4. Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta jäsenten kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaisiin oikeuksiin sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan.
Artikla 2
Perusoikeudet ja -velvoitteet
1. Jäsenillä on oikeus ryhtyä sellaisiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, jotka ovat tarpeellisia ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, edellyttäen, että nämä toimet eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
2. Jäsenten on varmistettava, että terveys- tai kasvinsuojelutoimia sovelletaan vain siinä laajuudessa kuin on tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, että toimi perustuu tieteellisiin periaatteisiin ja ettei sitä ylläpidetä ilman riittävää tieteellistä näyttöä, ellei 5 artikla 7 kohdassa toisin säädetä.
3. Jäsenten on varmistettava, etteivät niiden terveys- ja kasvinsuojelutoimet mielivaltaisesti tai perusteettomasti aiheuta syrjintää sellaisten jäsenten välillä, joissa vallitsevat identtiset olo- suhteet, mukaan lukien niiden oman alueen ja muiden jäsenten välillä. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia ei sovelleta tavalla, joka muodostaisi kansainvälisen kaupan verhotun esteen.
4. Sellaisten terveys- tai kasvinsuojelutoimien, jotka ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia, katsotaan olevan sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen terveys- ja kasvinsuojelutoimiin liittyvien, erityisesti XX(b) artiklan kohdan määräysten jäsenille asettamien velvoitteiden kanssa.
Artikla 3
Harmonisointi
1. Terveys- tai kasvinsuojelutoimien harmonisoimiseksi mahdollisimman laajasti jäsenten on pidettävä terveys- tai kasvinsuojelutoimiensa perustana kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia, sikäli kuin näitä on olemassa, ellei tässä sopimuksessa ja erityisesti 3 kohdassa toisin säädetä.
2. Sellaiset terveys- tai kasvinsuojelutoimet, jotka ovat kansainvälisten standardien, ohjeiden tai suositusten mukaisia, katsotaan tarpeellisiksi ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, ja niiden oletetaan olevan yhdenmukaisia tämän sopimuksen ja GATT 1994 -sopimuksen määräysten kanssa.
3. Jäsenet voivat ottaa käyttöön tai ylläpitää sellaisia terveys-ja kasvinsuojelutoimia, joilla saavutetaan korkeampi terveys- ja kasvinsuojelutaso kuin sellaisilla toimenpiteillä, jotka perustuvat asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin, ohjeisiin tai suosituksiin, mikäli se on tieteellisesti perusteltua, tai sen suojatason seurauksena, jota jäsen pitää asianmukaisena 5 artikla 1-8 kohtien asianomaisten määräysten mukaan. 2) Yllä olevasta huolimatta kaikkia toimia, joilla saavutetaan terveys- tai kasvinsuojelun taso, joka on erilainen kuin mitä saavutettaisiin kansainvälisiin standardeihin, ohjeisiin tai suosituksiin perustuvilla toimilla, ei saa olla ristiriidassa tämän sopimukseen minkään muun määräyksen kanssa.
2) 3 artiklan 3 kohdan edellyttämä tieteellinen peruste katsotaan olevan jos jäsen tutkittuaan ja arvioituaan saatavilla olevat, tämän sopimuksen asianmukaisten säännösten mukaiset tieteelliset tiedot päättää, että kyseiset kansainväliset standardit, ohjeet tai suositukset eivät ole sille riittäviä asianmukaisen suojatason saavuttamiseksi.
4. Jäsenten on annettava voimavarojensa rajoissa täysi panos asianomaisissa kansainvälisissä järjestöissä ja niiden alaelimissä, erityisesti Codex Alimentarius -komissiossa, kansainvälisessä eläintautitoimistossa sekä kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen puitteissa toimivissa kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä edistääkseen näissä järjestöissä standardien, ohjeiden ja suositusten kehittämistä ja säännöllistä tarkastamista kaikissa terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevissa kysymyksissä.
5. Terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevän komitean tulee 12 artiklan 1 ja 4 kohtien mukaisesti (tässä sopimuksessa ''komitea'') kehittää menettely kansainvälisen harmonisointiprosessin valvomiseksi ja koordinoida tähän tähtääviä ponnisteluja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa.
Artikla 4
Samanarvoisuus
1. Jäsenten on hyväksyttävä muiden jäsenten terveys- tai kasvinsuojelutoimet samanarvoisina siinäkin tapauksessa, vaikka nämä toimet poikkeaisivat niiden omista toimista tai sellaisten jäsenten käyttämistä toimista, jotka käyvät kauppaa samalla tuotteella, jos viejäjäsen osoittaa puolueettomasti tuojajäsenelle, että sen käyttämillä toimilla saavutetaan tuojajäsenelle asianmukainen terveys- ja kasvinsuojelun taso. Tätä varten tuojajäsenen on tämän pyynnöstä annettava kohtuullinen mahdollisuus suorittaa tarkistuksia, testejä ja muita tarvittavia toimia.
2. Jäsenten tulee pyynnöstä ryhtyä neuvotteluihin tavoitteena tehdä kahden- ja monenkeskisiä sopimuksia tiettyjä terveys- ja kasvinsuojelutoimien samanarvoisuuden tunnustamisesta.
Artikla 5
Riskien arviointi ja asianmukaisen terveys- ja kasvinsuojelun tason määrittäminen
1. Jäsenet varmistavat, että niiden käyttämät terveys- tai kasvinsuojelutoimet perustuvat olosuhteisiin nähden asianmukaiseen arviointiin ihmisten, eläinten ja kasvien elämään tai terveyteen kohdistuvista riskeistä, joiden arvioimisessa on käytetty asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kehittämiä riskinarviointimenetelmiä.
2. Arvioidessaan riskejä jäsenten on otettava huomioon saatavilla olevat tieteelliset todisteet, asianomaiset prosessit ja tuotantomenetelmät, asianomaiset tarkastus-, näytteenotto- ja testimenetelmät, tiettyjen tautien tai tuholaisten esiintyminen, tuholaisista tai taudeista vapaiden alueiden olemassaolo, asianomaiset ekologiset ja ympäristöolosuhteet sekä karanteeni ja muut käsittelyt.
3. Arvioidessaan eläinten tai kasvien elämään tai terveyteen kohdistuvia riskejä ja määritellessään, mitä toimia olisi sovellettava jotta saavutettaisiin asianmukainen terveys- tai kasvinsuojelun suojataso tällaiselta riskiltä, jäsenten on otettava huomioon asiaankuuluvina taloudellisina tekijöinä seuraavaa: mahdollinen vahinko menetetyn tuotannon tai myynnin muodossa, mikäli tuholainen tai tauti pääsee maahan, kotiutuu sinne tai leviää, torjunta- tai hävittämiskustannukset tuojajäsenen alueella sekä riskien vähentämiseen tähtäävien vaihtoehtoisten menettelyjen suhteellinen kustannustehokkuus.
4. Määritellessään asianmukaista terveys- tai kasvinsuojelun suojatasoa, jäsenten tulisi pyrkiä kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseen.
5. Jotta päästäisiin yhdenmukaisuuteen sen käsitteen soveltamisessa, jonka mukaan terveys- ja kasvinsuojelun suojatason on oltava asianmukainen ihmisten elämään tai terveyteen tai eläinten ja kasvien elämään ja terveyteen kohdistuvilta riskeiltä suojautumiseksi, kunkin jäsenen on vältettävä tekemästä mielivaltaisia tai perusteettomia eroja niiden tasojen välillä, joita se pitää asianmukaisina eri tilanteissa, jos tällaiset erot johtavat syrjintään tai verhottuun kansainvälisen kaupan rajoittamiseen. Jäsenten on toimittava yhteistyössä komiteassa tämän sopimuksen 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohtien mukaisesti kehittääkseen ohjeita tämän määräyksen täytäntöönpanon edistämiseksi. Kehitellessään ohjeita komitean on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, mukaan lukien sellaisten terveysriskien poikkeuksellinen luonne, joille ihmiset vapaaehtoisesti altistuvat.
6. Ellei 3 artiklan 2 kohdassa toisin säädetä jäsenet varmistavat, ryhtyessään toimiin tai ylläpitäessään toimia asianmukaisen terveys- tai kasvinsuojelun suojatason saavuttamiseksi, että tällaiset toimet eivät rajoita kauppaa enempää kuin on tarpeen asianmukaisen suojatason saavuttamiseksi, ottaen huomioon tekninen ja taloudellinen toteutettavuus. 3)
3) 5 artiklan 6 kohdassa toimi ei ole rajoittavampi kuin on tarpeen, ellei ole olemassa toista tointa, joka on kohtuullisen helposti käytettävissä ottaen huomioon tekninen ja taloudellinen toteutettavuus ja jolla saavutetaan asianmukainen suojataso ja joka rajoittaa kauppaa oleellisesti vähemmän.
7. Sellaisissa tapauksissa, joissa ei ole riittävästi tieteellisiä todisteita, jäsen voi väliaikaisesti ottaa käyttöön terveys- tai kasviensuojelutoimia saatavilla olevien olennaisten tietojen perusteella, mukaan lukien tiedot asianomaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä sekä tiedot muiden jäsenten soveltamista terveys- tai kasvinsuojelutoimista. Näissä olosuhteissa jäsenet pyrkivät hankkimaan kohtuullisessa määräajassa lisätiedot, jotka tarvitaan riskien arvioimiseksi puolueettomammin terveys- tai kasvinsuojelutoimen tarkistamiseksi sen mukaisesti.
8. Kun jäsenellä on syy uskoa, että määrätty, toisen jäsenen käyttöön ottama tai ylläpitämä terveys- tai kasvinsuojelutoimi rajoittaa tai saattaa rajoittaa sen vientiä, eikä toimi perustu asianomaisiin kansainvälisiin standardeihin, ohjeisiin tai suosituksiin, tai tällaisia kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia ei ole, voidaan tällaiselle terveys- tai kasvinsuojelutoimelle pyytää selitystä ja ko. jäsenen on annettava tällainen selitys.
Artikla 6
Sopeuttaminen alueellisiin olosuhteisiin, mukaan lukien tuholaisita tai taudeista vapaat alueet ja alueet, joissa esiintyy vain vähän tuholaisia tai tauteja
1. Jäsenten on varmistettava, että niiden terveys- tai kasvinsuojelutoimet soveltuvat sen alueen - olipa kysymys maasta, maan osasta tai useista maista tai niiden osista - terveys- tai kasvinsuojelun erityispiirteisiin, josta tuote on peräisin ja johon tuote on tarkoitettu. Arvioidessaan alueen terveys- tai kasvinsuojelun erityispiirteitä, jäsenten on otettava huomioon muun muassa määrättyjen tautien tai tuholaisten esiintymistaso, hävittämis- tai torjuntaohjelmien olemassaolo sekä asianmukaiset kriteerit tai ohjeet, joita asianmukaiset kansainväliset järjestöt voivat kehittää.
2. Jäsenten on tunnustettava erityisesti käsitteet tuholaisista tai taudeista vapaista alueista ja alueista, joissa tuholaisia tai tauteja esiintyy vain vähän. Tällaisten alueiden määrittäminen perustuu sellaisiin tekijöihin kuin maantiede, ekosysteemit, epidemiologinen valvonta sekä terveys- tai kasvinsuojelun torjuntatoimien tehokkuus.
3. Viejäjäsenet, jotka väittävät, että niiden alueilla on tuholaisista tai taudeista vapaita alueita tai alueita, joissa tuholaisia tai tauteja esiintyy vain vähän, antavat tarpeelliset todisteet tästä, jotta ne voisivat puolueettomasti osoittaa tuojajäsenelle, että tällaiset alueet ovat tuholaisista tai taudeista vapaita alueita tai alueita, joissa tuholaisia tai tauteja esiintyy vain vähän, ja että ne todennäköisesti pysyvät tällaisina. Tätä varten tuojajäsenelle on tämän pyynnöstä annettava kohtuullinen mahdollisuus suorittaa tarkastuksia, kokeita ja muita asianmukaisia menettelyjä.
Artikla 7
Läpinäkyvyys
1. Jäsenten on ilmoitettava muutoksista terveys- tai kasvinsuojelutoimissa ja annettava tietoja terveys- tai kasvinsuojelutoimista liitteen B määräysten mukaisesti.
Artikla 8
Valvonta-, tarkastus- ja hyväksymismenettelyt
1. Jäsenten on noudatettava liitteen C määräyksiä suorittaessaan valvonta-, tarkastus- ja hyväksymismenettelyjä, mukaan lukien kansalliset järjestelmät lisäaineiden hyväksymiseksi tai sallittujen epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittelemiseksi elintarvikkeissa, juomissa tai rehuissa, sekä muutoin varmistavat, että niiden menettelyt eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
Artikla 9
Tekninen apu
1. Jäsenet sitoutuvat helpottamaan teknisen avun antamista muille jäsenille, erityisesti kehitysmaille, joko kahdenkeskisesti tai asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kautta. Tällainen apu voi, muun muassa, liittyä prosessiteknologiaan, tutkimukseen ja infrastruktuuriin, mukaan lukien kansallisten säätelevien elinten perustaminen, ja se voidaan antaa neuvoina, lainoina, lahjoituksina ja apurahoina myös teknisen asiantuntemuksen, koulutuksen ja välineiden hankkimiseen, jotta tällaiset maat voisivat sopeutua sellaisiin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin, joilla ne saavuttavat asianmukaisen terveys- ja kasvinsuojelun suojatasoon vientimarkkinoilla.
2. Sikäli kuin tarvitaan huomattavia investointeja, jotta kehitysmaaviejäjäsen täyttäisi tuojajäsenen terveys- ja kasvinsuojeluun liittyvät vaatimukset, viimeksi mainitun on harkittava sellaisen teknisen avun antamista, jolla kehitysmaajäsen voi säilyttää kyseisen tuotteen mahdollisuudet päästä markkinoille ja lisätä niitä.
Artikla 10
Erityis- ja erilliskohtelu
1. Valmistellessaan ja soveltaessaan terveys- tai kasvinsuojelutoimia jäsenten on otettava huomioon kehitysmaajäsenten, erityisesti vähiten kehittyneiden, erityistarpeet.
2. Mikäli asianmukainen terveys- tai kasvinsuojelun taso mahdollistaa uusien terveys- tai kasvinsuojelutoimien asteittaisen käyttöön ottamisen, sellaisille tuotteille, jotka ovat tärkeitä kehitysmaajäsenille, olisi sallittava pidempiä määräaikoja säännösten noudattamiselle, jotta näiden maiden viennin edellytykset säilyisivät.
3. Sen varmistamiseksi, että kehitysmaajäsenet pystyvät noudattamaan tämän sopimuksen määräyksiä, komitealla on oikeus myöntää näille maille pyynnöstä tiettyjä, määräaikaisia poikkeuksia joko kokonaan tai osittain tämän sopimuksen velvoitteista, ottaen huomioon niiden taloudelliset ja kaupalliset ja kehitystarpeet.
4. Jäsenten tulisi rohkaista ja helpottaa kehitysmaajäsenten aktiivista osallistumista asiaankuuluviin kansainvälisiin järjestöihin.
Artikla 11
Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
1. GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan tähän sopimukseen liittyviin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen, ellei tässä nimenomaisesti toisin säädetä.
2. Tähän sopimukseen liittyvässä riidassa, johon sisältyy tieteellisiä tai teknisiä kysymyksiä, paneelin tulisi pyytää neuvoja asiantuntijoilta, jotka paneeli valitsee neuvoteltuaan riidan osapuolten kanssa. Tätä tarkoitusta varten paneeli voi, mikäli pitää sitä asianmukaisena, perustaa neuvoa-antavan, teknisen asiantuntijaryhmän tai neuvotella asiasta asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joko riidan jommankumman osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.
3. Mikään tässä sopimuksessa ei rajoita jäsenten muiden kansainvälisten sopimusten mukaisia oikeuksia, mukaan lukien oikeutta turvautua muiden kansainvälisten järjestöjen tai kansainvälisten sopimusten tarjoamiin hyviin palveluksiin tai riitojen ratkaisujärjestelyihin.
Artikla 12
Hallinto
1. Perustetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimia käsittelevä komitea säännölliseksi neuvottelufoorumiksi. Se suorittaa tarvittavat toiminnot tämän sopimuksen säännösten täytäntöönpanemiseksi ja tavoitteiden edistämiseksi, erityisesti harmonisoinnin osalta. Komitea tekee päätöksensä konsensuksella.
2. Komitea rohkaisee ja helpottaa ad hoc -neuvotteluja jäsentensä kesken määrätyistä terveyteen tai kasvien terveyteen liittyvistä kysymyksistä. Komitea rohkaisee kaikkia jäseniä käyttämään kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia sekä tähän liittyen tukee teknisiä neuvotteluja ja tutkimuksia tavoitteenaan lisätä koordinointia ja integraatiota kansainvälisten ja kansallisten järjestelmien sekä lähestymistapojen välillä elintarvikelisäaineiden käytön hyväksymiseksi tai elintarvikkeissa, juomissa ja rehuissa olevien epäpuhtauksien sallittujen pitoisuuksien määrittelemiseksi.
3. Komitea ylläpitää läheisiä yhteyksiä asianomaisiin kansainvälisiin järjestöihin terveyden ja kasvinsuojelun alalla, erityisesti Codex Alimentarius -komissioon, kansainväliseen eläintautitoimistoon ja kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen sihteeristöön tavoitteenaan turvata paras saatavilla oleva tieteellinen ja tekninen neuvonta tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi.
4. Komitea kehittää menettelyn kansainvälisen harmonisointiprosessin valvomiseksi ja kansainvälisten standardien, ohjeiden tai suositusten käyttämiseksi. Tässä tarkoituksessa komitean pitäisi yhdessä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa laatia luettelo kansainvälisistä standardeista, ohjeista tai suosituksista, jotka koskevat terveys- tai kasvinsuojelutoimia, joilla komitean mukaan on tärkeä vaikutus kauppaan. Luettelon olisi sisällettävä jäsenten maininta niistä kansainvälisistä standardeista, ohjeista tai suosituksista, joita ne soveltavat tuonnin ehtoina tai joiden perusteella nämä standardit täyttävät tuontitavarat voivat päästä niiden markkinoille.
Niissä tapauksissa, joissa jäsen ei sovella kansainvälistä standardia, ohjetta tai suositusta tuonnin ehtona, jäsenen olisi mainittava syy tähän ja erityisesti se, ettei se pidä standardia tarpeeksi tiukkana asianmukaisen terveys- ja kasvinsuojelun suojatason turvaamiseksi. Jos jäsen tarkistaa kantaansa sen jälkeen kun se on maininnut käyttävänsä standardia, ohjetta tai suositusta tuonnin ehtona, sen olisi annettava selitys muutoksesta ja ilmoitettava asiasta sihteeristölle sekä asianomaisille kansainvälisille järjestöille, paitsi jos tällainen ilmoitus ja selitys annetaan liitteessä B esitettyjen menettelyjen mukaisesti.
5. Tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi komitea voi tarpeen mukaan päättää käyttävänsä sellaisten, erityisesti ilmoittamista koskevien, menettelyjen tuottamia tietoja, joita asianomaiset kansainväliset järjestöt käyttävät.
6. Komitea voi jäseneltä tulleen aloitteen pohjalta asianmukaisia kanavia käyttäen pyytää asianomaisia kansainvälisiä järjestöjä tai niiden alaelimiä tutkimaan määrättyjä asioita, jotka liittyvät tiettyyn standardiin, ohjeeseen tai suositukseen, mukaan lukien perusta selityksille, jotka koskevat niiden käyttämättä jättämistä edellä olevan 4 kohdan mukaan.
7. Komitea tarkistaa tämän sopimuksen toimintaa ja täytäntöönpanoa kolmen vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta sekä sen jälkeen tarpeen mukaan. Komitea voi tarvittaessa tehdä tavarakauppaneuvostolle esityksiä tämän sopimuksen tekstin muuttamiseksi ottaen huomioon muun muassa sen täytäntöönpanossa saadut kokemukset.
Artikla 13
Täytäntöönpano
Jäsenet ovat täysin vastuussa kaikkien tässä sopimuksessa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä. Jäsenten on valmisteltava ja pantava täytäntöön nimenomaisia toimia ja järjestelmiä tämän sopimuksen määräysten noudattamisen tukemiseksi sikäli kuin se koskee muita kuin keskeisiä hallintoelimiä. Jäsenet ryhtyvät kohtuullisiin, niiden käytettävissä oleviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että niiden alueilla olevat yksityiset tahot sekä alueelliset elimet, joissa niiden alueilla olevat asianomaiset tahot ovat jäseninä, noudattavat tämän sopimuksen asianomaisia määräyksiä. Lisäksi jäsenet eivät ryhdy toimenpiteisiin, jotka epäsuorasti tai suoraan vaativat tai rohkaisevat tällaisia alueellisia tai yksityisiä tahoja tai paikallishallinnon elimiä toimimaan tavalla, joka on ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.
Jäsenet sitoutuvat siihen, että ne turvautuvat yksityisten tahojen palveluihin terveys- tai kasvinsuojelutoimien täytäntöönpanossa ainoastaan mikäli nämä tahot noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä.
Artikla 14
Loppumääräykset
Vähiten kehittyneet kehitysmaajäsenet voivat lykätä tämän sopimuksen määräysten soveltamista viidellä vuodella WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen sellaisten terveys- tai kasvinsuojelutoimien osalta, jotka vaikuttavat tuontiin tai tuontitavaroihin. Kehitysmaajäsenet voivat lykätä tämän sopimuksen määräysten soveltamista kahdella vuodella muiden kuin 5 artiklan 8 kohdan ja 7 artiklan osalta WTO-sopimuksen voimaantulon jälkeen sellaisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien osalta, jotka vaikuttavat tuontiin tai tuontitavaroihin, sikäli kuin teknisen osaamisen, teknisen infrastruktuurin tai voimavarojen puute estää tällaisen soveltamisen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA LIITE A
MÄÄRITELMÄT 4)
4) Näissä määritelmissä ''eläin'' kattaa kalat ja luonnonvaraiset eläimet, ''kasvi'' kattaa metsät ja luonnonvaraiset kasvit, ''tuholaiset'' kattavat rikkaruohot ja ''epäpuhtaudet'' kattaa torjunta-aineet, eläinlääkinnässä käytettyjen lääkkeiden jäämät ja vieraat aineet.
1. Terveys- tai kasvinsuojelutoimi - kaikki toimet, joita käytetään
(a) eläimen tai kasvin elämän tai terveyden suojelemiseksi jäsenen alueella sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat tuholaisten, tautien, taudinkantajaorganismien tai taudinaiheuttajien maahan pääsystä, yleistymisestä maassa tai leviämisestä;
(b) ihmisten tai eläinten elämän tai terveyden suojelemiseksi jäsenen alueella sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat elintarvikkeissa, juomissa tai rehuissa olevista lisäaineista, epäpuhtauksista, myrkyistä tai taudinaiheuttajista;
(c) ihmisten elämän tai terveyden suojelemiseksi jäsenen alueella sellaisilta riskeiltä, jotka johtuvat alueella olevien eläinten, kasvien tai tuotteiden kantamista taudeista tai tuholaisten maahan pääsystä, kotiutumisesta maahan tai leviämisestä; tai
(d) muun sellaisen vahingon estämiseksi tai rajoittamiseksi jäsenen alueella, joka johtuu tuholaisten maahan pääsystä, kotiutumisesta maahan tai leviämisestä.
Terveys- tai kasvinsuojelutoimet käsittävät kaikki asianaomaiset lait, asetukset, määräykset, vaatimukset ja menettelyt, mukaan lukien muun muassa lopputuotekriteerit, prosessit ja tuotantomenetelmät, testaus-, tarkastus- sertifiointi- ja hyväksymismenettelyt; karanteenikäsittelyt, mukaan lukien eläinten tai kasvien kuljetukseen tai niiden selviämiseen kuljetuksen aikana tarvittaviin materiaaleihin liittyvät asianomaiset vaatimukset, määräykset asianomaisista tilastomenetelmistä, näytteenottomenettelyistä ja riskienarviointimenetelmistä, ja elintarviketurvallisuuteen suoraan liittyvät pakkaus- ja merkintävaatimukset.
2. Harmonisointi - Yhteisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien laatiminen, tunnustaminen ja soveltaminen eri jäsenten toimesta.
3. Kansainväliset standardit, ohjeet ja suositukset
(a) elintarviketurvallisuuden osalta Codex Alimentarius -komitean laatimat standardit, ohjeet ja suositukset, jotka liittyvät elintarvikelisäaineisiin, eläinlääkinnässä käytettyjen lääkkeiden ja torjunta-aineiden jäämiin, epäpuhtauksiin, analyysi- ja näytteenottomenetelmiin, ja hygieniaa koskeviin menettelyohjeisiin;
(b) eläintautien ja zoonoosien osalta kansainvälisen eläintautitoimiston johdolla kehitetyt standardit, ohjeet ja suositukset;
(c) kasvien terveyden osalta kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen sihteeristön johdolla yhdessä kansainvälisen kasviensuojelusopimuksen puitteissa toimivien alueellisten järjestöjen kanssa kehitetyt kansainväliset standardit, ohjeet ja suositukset; ja
(d) sellaisten asioiden osalta, jotka eivät kuulu yllä mainituille järjestöille, sellaisten muiden asianomaisten kansainvälisten järjestöjen julkaisemat asianmukaiset standardit, ohjeet ja suositukset, jotka ovat avoimia kaikille jäsenille ja jotka komitea on nimennyt.
4. Riskien arviointi - Sen todennäköisyyden arviointi, että tuholainen tai tauti pääsee tuontia harjoittavan jäsenen alueelle, yleistyy siellä tai leviää, ottaen huomioon mahdollisesti sovellettavat terveys- tai kasvinsuojelutoimet sekä tähän liittyvien mahdollisten biologisten ja taloudellisten seurausten arviointi, tai arviointi niistä mahdollisista ihmisten tai eläinten terveyteen kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista, jotka johtuvat elintarvikkeissa, rehuissa tai juomissa esiintyvistä lisäaineista, epäpuhtauksista, myrkyistä tai taudinaiheuttajista.
5. Asianmukainen terveys- tai kasvinsuojelun suojataso - Suojataso, jota jäsen, joka ottaa käyttöön terveys- tai kasvinsuojelutoimen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi alueellaan, pitää asianmukaisena.
HUOMAUTUS: Monet jäsenet kutsuvat tätä käsitettä myös ''hyväksyttäväksi riskitasoksi''.
6. Tuholaisista tai taudeista vapaa alue - Toimivaltaisten viranomaisten nimeämä alue, joka koostuu joko yhdestä maasta, yhden maan osasta, useasta maasta tai useiden maiden osista, jossa määrättyä tuholaisista tai tautia ei esiinny.
HUOMAUTUS: Tuholaisista tai taudeista vapaa alue voi ympäröidä sellaista aluetta, voi olla sellaisen alueen ympäröimä tai voi rajoittua sellaiseen alueeseen - joko yhden maan osassa tai maantieteellisellä alueella, joka käsittää useiden maiden osia tai useita maita - jossa määrätyn tuholaisen tai taudin tiedetään esiintyvän, mutta jossa on ryhdytty sellaisiin alueellisiin torjuntatoimiin, esimerkiksi suoja-, valvonta- ja puskurivyöhykkeiden perustamiseen, jotka estävät niitä leviämästä tai tuhoavat ne.
7. Alueet, joissa esiintyy vain vähän tuholaisia tai tauteja - Toimivaltaisten viranomaisten nimeämä alue, joka koostuu joko yhdestä maasta, yhden maan osasta, useista maista tai useiden maiden osista, jossa määrättyä tuholaista tai tautia esiintyy vain vähän ja jossa on ryhdytty tehokkaisiin valvonta-, torjunta- tai hävittämistoimiin.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA LIITE B
TERVEYS- JA KASVINSUOJELUMÄÄRÄYSTEN LÄPINÄKYVYYS
Määräysten julkaiseminen
1. Jäsenten on varmistettava, että kaikki hyväksytyt terveys- ja kasvinsuojelumääräykset 5) julkaistaan viipymättä niin, että asiasta kiinnostuneet jäsenet voivat tutustua niihin.
5) Terveys- tai kasvinsuojelutoimet, kuten lait, asetukset tai säädökset, joita sovelletaan yleisesti.
2. Lukuun ottamatta hätätapauksia jäsenten on annettava kohtuullinen aikaväli terveys- tai kasvinsuojelumääräyksen julkaisemisen ja sen voimaantulon välillä, jotta tuottajilla viejäjäsenten alueella, erityisesti kehitysmaajäsenten alueella, olisi aikaa sopeuttaa tuotteensa ja tuotantomenetelmänsä tuojajäsenen vaatimuksiin.
Tiedotuskeskukset
3. Kunkin jäsenen on varmistettava, että on olemassa ainakin yksi tiedotuskeskus, joka on vastuussa vastausten antamisesta kaikkiin asiasta kiinnostuneiden jäsenten esittämiin kohtuullisiin kysymyksiin sekä asianomaisten asiakirjojen toimittamisesta seuraavista asioista:
(a) terveys- tai kasvinsuojelumääräykset, jotka on hyväksytty tai joiden käyttöönottoa on ehdotettu sen alueella;
(b) valvonta- ja tarkastus-, tuotanto- ja karanteenimenettely sekä sellaiset torjunta-aineiden sallittuja määriä ja elintarvikkeiden lisäaineita koskevat hyväksymismenettelyt, jotka ovat käytössä jäsenen alueella;
(c) riskienarviointimenettelyt, huomioonotetut tekijät sekä asianmukaisen terveys- tai kasvinsuojelun suojatason määrittäminen;
(d) jäsenen tai sen alueella olevien asianomaisten elinten jäsenyys kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä ja järjestelmissä terveys- tai kasvinsuojelun alalla sekä tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa kahden- tai monenkeskisissä sopimuksissa ja järjestelyissä ja osallistuminen niihin, sekä tällaisten sopimusten ja järjestelyjen tekstit.
4. Jäsenten on varmistettava, että mikäli asiasta kiinnostuneet jäsenet pyytävät jäljennöksiä asiakirjoista, nämä toimitetaan niille samaan hintaan (mikäli maksullisia), lukuun ottamatta toimituskuluja, kuin asianosaisen jäsenen kansalaisille. 6)
6) Milloin tässä sopimuksessa viitataan ''kansalaisiin'' termin katsotaan WTO:n jäseninä olevien erillisten tullialueiden osalta tarkoittavan henkilöitä, luonnollisia tai juridisia, joiden kotipaikka on ko. tullialue tai joilla on todellinen ja toimiva teollinen tai kaupallinen laitos sen alueella.
Ilmoitusmenettelyt
5. Mikäli kansainvälistä standardia, ohjetta tai suositusta ei ole tai ehdotetun terveys- tai kasvinsuojelumääräyksen sisältö ei ole pääkohdiltaan sama kuin kansainvälisen standardin, ohjeen tai suosituksen sisältö, ja jos määräyksellä saattaa olla merkittävä vaikutus muiden jäsenten kauppaan, jäsenten tulee
(a) julkaista varhaisessa vaiheessa ilmoitus siten, että asiasta kiinnostuneet jäsenet voivat tutustua määräyksen käyttöön ottamista koskevaan ehdotukseen;
(b) ilmoittaa muille jäsenille sihteeristön kautta niistä tuotteista, jotka tulevat määräyksen piiriin, mukaan lukien lyhyt maininta ehdotetun säännöksen tavoitteesta ja perustelusta. Tällaisia ilmoituksia on tehtävä varhaisessa vaiheessa, jolloin vielä voidaan tehdä oikaisuja ja ottaa huomautuksia huomioon;
(c) toimittaa pyynnöstä muille jäsenille jäljennöksiä ehdotetusta säännöksestä ja mikäli mahdollista yksilöidä ne osat, jotka pääkohdiltaan poikkeavat kansainvälisistä standardeista, ohjeista tai suosituksista;
(d) antaa ilman syrjintää muille jäsenille kohtuullisesti aikaa esittää kirjallisia huomautuksia, keskustella pyynnöstä näistä huomautuksista ja ottaa huomautukset ja keskustelujen tulokset huomioon.
6. Jos jäsenelle aiheutuu tai uhkaa aiheutua terveyden suojeluun liittyviä äkillisiä ongelmia, kyseinen jäsen voi tarpeen mukaan jättää pois tämän liitteen 5 kohdassa lueteltuja vaiheita, sillä edellytyksellä, että jäsen
(a) viipymättä ilmoittaa muille jäsenille sihteeristön kautta kyseisestä säännöksestä ja sen piiriin kuuluvista tuotteista, yhdessä lyhyen maininnan kanssa säännöksen tavoitteesta ja perustelusta, mukaan lukien vakavan ongelman / vakavien ongelmien laatu;
(b) antaa pyynnöstä muille jäsenille jäljennöksiä säännöksestä;
(c) sallii muiden jäsenten tehdä kirjallisia huomautuksia, keskustelee pyynnöstä näistä huomautuksista ja ottaa huomautukset ja keskustelujen tulokset huomioon.
7. Sihteeristölle toimitettavat ilmoitukset laaditaan englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi.
8. Muiden jäsenten pyynnöstä teollisuusmaajäsenten on annettava jäljennöksiä tiettyyn ilmoitukseen liittyvistä asiakirjoista tai, laajojen asiakirjojen ollessa kysymyksessä, yhteenvetoja niistä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi.
9. Sihteeristö jakaa viipymättä jäljennöksiä ilmoituksesta kaikille jäsenille ja asiasta kiinnostuneille kansainvälisille järjestöille ja kiinnittää kehitysmaajäsenten huomion sellaisiin ilmoituksiin, jotka koskevat niille erityisen tärkeitä tuotteita.
10. Jäsenten on nimettävä yksi keskushallinnon viranomainen, joka on vastuussa tämän liitteen 5, 6, 7 ja 8 kohtien mukaisia ilmoitusmenettelyjä koskevien määräysten täytäntöönpanosta kansallisella tasolla.
Yleiset varaukset
11. Mitään tässä sopimuksessa ei saa tulkita tavalla, joka vaatisi
(a) ehdotusten yksityiskohtien tai jäljennösten toimittamista tai tekstien julkaisemista muulla kuin jäsenen kielellä, ellei tämän liitteen 8 kohdassa toisin säädetä; tai
(b) jäseniä paljastamaan luottamuksellisia tietoja, jotka haittaisivat terveys- tai kasvinsuojelua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa tai jotka vahingoittaisivat tiettyjen yritysten oikeutettuja kaupallisia etuja.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TERVEYS- JA KASVINSUOJELUTOIMISTA LIITE C
VALVONTA-, TARKASTUS- JA HYVÄKSYMISMENETTELYT 7)
7) Valvonta- tarkastus- ja hyväksymismenettelyt sisältävät muun muassa näytteenotto-, testaus- ja sertifiointimenettelyt.
1. Jäsenten on varmistettava kaikkien menettelyjen osalta, joilla tutkitaan ja varmistetaan terveys- tai kasvinsuojelutoimien täytäntöönpano, että
(a) tällaisiin menettelyihin ryhdytään ja ne suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä tavalla, joka takaa vähintään yhtä edullisen kohtelun tuontitavaroille kuin vastaaville kotimaisille tuotteille;
(b) kunkin menettelyn tavanomainen käsittelyaika julkaistaan tai ennakoitu käsittelyaika ilmoitetaan hakijalle tämän pyynnöstä; saatuaan hakemuksen toimivaltainen elin tutkii viipymättä asiakirjojen täydellisyyden ja ilmoittaa hakijalle tarkasti ja täydellisesti kaikista puutteista; toimivaltainen elin toimittaa mahdollisimman pian hakijalle menettelyn tulokset tarkasti ja täydellisesti, jotta korjaaviin toimenpiteisiin voidaan tarvittaessa ryhtyä; silloinkin kun hakemuksessa on puutteita toimivaltainen elin jatkaa menettelyä niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, mikäli hakija näin pyytää ja että hakijalle ilmoitetaan pyynnöstä käynnissä olevasta menettelyn vaiheesta ja selitetään mahdolliset viivytykset;
(c) tiedonantovaatimukset rajoitetaan siihen, mikä on tarpeellista asianmukaisia valvonta-, tarkastus- ja hyväksymismenettelyjä varten, mukaan lukien lisäaineiden käytön tai epäpuhtauksien sallittujen määrien hyväksyminen;
(d) sellaisten tuontitavaroita koskevien tietojen luottamuksellisuutta, jotka syntyvät tai toimitetaan valvonnan, tarkastuksen ja hyväksymisen yhteydessä, kunnioitetaan vähintään samalla tavalla kuin kotimaisten tuotteiden osalta ja siten, että turvataan oikeutetut kaupalliset edut;
(e) vaatimukset tuotteen yksittäisten kappaleiden valvomiseksi, tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi rajoitetaan siihen, mikä on kohtuullista ja tarpeellista;
(f) tuontitavaroita koskeville menettelyille asetetut maksut ovat tasapuolisia suhteessa maksuihin, jotka veloitetaan vastaavista kotimaisista tuotteista tai toiselta jäseneltä tulevista tuotteista, eikä niiden tule olla korkeampia kuin palvelun todellinen kustannus;
(g) menettelyissä käytettyjen laitosten sijoittamisessa ja näytteiden valitsemisessa käytetään samoja kriteereitä tuontitavaroiden kuin kotimaisten tuotteiden osalta hakijoille, tuojille, viejille tai näiden edustajille aiheutuvan haitan minimoimiseksi;
(h) mikäli tuotetta koskevia eritelmiä muutetaan valvonnan ja tarkastuksen jälkeen ottaen huomioon alla olevat määräykset, muutettua tuotetta koskeva menettely rajoitetaan siihen, mikä on tarpeellista sen määrittelemiseksi, voiko riittävästi luottaa siihen, että tuote on edelleen asianomaisten määräysten mukainen; ja
(i) on olemassa menettely näiden menettelyjen käyttöä koskevien valitusten käsittelemiseksi ja korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymiseksi silloin kun valitus on oikeutettu.
Mikäli tuojajäsen käyttää elintarvikelisäaineiden käytön hyväksymiseksi tai elintarvikkeissa, rehuissa tai juomissa olevien epäpuhtauksien sallittujen pitoisuuksien määrittelemiseksi järjestelmää, joka kieltää tai estää tuotteiden pääsyn sen kotimarkkinoille sen perusteella, että hyväksyminen puuttuu, tuojajäsenen on harkittava asianomaisten kansainvälisten standardien käyttöä markkinoille pääsyn perustana kunnes on tehty lopullinen määrittely.
2. Mikäli terveys- tai kasvinsuojelutoimi määrää valvonnasta tuotannossa, jäsen, jonka alueella tuotanto tapahtuu, on annettava tarvittavaa apua tällaisen valvonnan ja valvontaviranomaisten työn helpottamiseksi.
3. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäseniä suorittamasta kohtuullisia tarkastuksia omilla alueillaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TEKSTIILI- JA VAATETUSTUOTTEISTA
Jäsenet, jotka
palauttavat mieleen ministereiden sopineen Punta del Estessä siitä, että ''neuvotteluissa tekstiili- ja vaatetustuotteista pyritään valmistelemaan menettelytapoja, joiden myötä tämä sektori sisällytettäisiin lopullisesti GATTiin vahvistettujen GATTin sääntöjen ja periaatteiden perusteella, ja siten samalla myös myötävaikuttamaan tavoitteeseen edelleen vapauttaa kauppaa'';
palauttavat myös mieleen, että kauppaneuvottelukomitean päätöksellä huhtikuussa 1989 sovittiin, että sisällyttäminen tulisi aloittaa Uruguayn kierroksen monenkeskisten kauppaneuvottelujen päättymisen jälkeen, ja että sen tulisi olla luonteeltaan vaiheittainen;
palauttavat edelleen mieleen, että sovittiin erityiskohtelun antamisesta vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenille;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1
1. Tämä sopimus asettaa määräyksiä, joita jäsenten on noudatettava siirtymäkauden aikana tekstiili- ja vaatetussektorin sisällyttämiseksi GATT 1994 -sopimukseen.
2. Jäsenet sopivat 2 artiklan 18 kohdan ja 6 artiklan 6(b) kohdan määräysten käyttämisestä sellaisella tavalla, että ne sallivat pienten toimittajien markkinoillepääsymahdollisuuksien merkittävän parantamisen sekä uusien toimittajamaiden kaupallisesti merkittävien kaupankäyntimahdollisuuksien kehittymisen tekstiili- ja vaatetustuotteiden kaupassa. 1)
1) Sikäli kuin mahdollista, myös vähiten kehittyneen kehitysmaajäsenten vienti voisi hyötyä tästä määräyksestä.
3. Jäsenet ottavat asianmukaisesti huomioon sellaisten jäsenten tilanteen, jotka eivät ole hyväksyneet vuodesta 1986 tehtyjä, Kansainvälisen tekstiilikaupan järjestelyjen jatkamista koskevia pöytäkirjoja (tässä sopimuksessa ''MFA''), ja sikäli kuin on mahdollista, myöntävät niille erityiskohtelun soveltaessaan tämän sopimuksen määräyksiä.
4. Jäsenet sopivat, että puuvillaa tuottavien viejäjäsenten erityisetujen tulisi, niiden kanssa neuvotellen, heijastua tämän sopimuksen määräysten toimeenpanemisessa.
5. Helpottaakseen tekstiili-ja vaatetussektorin sisällyttämistä GATT 1994 -sopimukseen jäsenten olisi hyväksyttävä jatkuva itsenäinen teollisuuden sopeuttaminen sekä markkinoillaan kasvava kilpailu.
6. Ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sen määräykset eivät vaikuta jäsenten oikeuksiin tai velvoitteisiin, jotka perustuvat WTO-sopimuksen ja sen liitteenä oleviin monenkeskisten kauppasopimusten määräyksiin.
7. Ne tekstiili-ja vaatetustuotteet, joihin tätä sopimusta sovelletaan, on lueteltu liitteessä.
Artikla 2
1. Kaikki määrälliset rajoitukset kahdenvälisissä sopimuksissa, jotka perustuvat MFA:n 4 artiklaan, tai jotka on ilmoitettu 7 tai 8 artiklojen perusteella ja jotka ovat voimassa tämän sopimuksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, on 60 päivän kuluessa sopimuksen voimaantulosta ilmoitettava yksityiskohtaisesti, mukaan lukien rajoitustasot, kasvumäärät ja joustavuusmääräykset, 8 artiklan nojalla perustetulle tekstiilitarkkailuelimelle (tässä sopimuksessa ''TMB'') niiden jäsenten toimesta, jotka soveltavat kyseisiä rajoituksia. Jäsenet sopivat siitä, että WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä lukien kaikkiin kyseisiin rajoituksiin GATT 1947 -sopimuksen sopimuspuolten välillä, jotka ovat voimassa päivää ennen tätä voimaantulemista, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä.
2. TMB jakaa kyseiset ilmoitukset tiedoksi kaikille jäsenille. Jokainen jäsen voi 60 päivän kuluessa ilmoitusten jakamisesta saattaa TMB:n huomioon ilmoituksia koskevia sellaisia näkökohtia, jotka se katsoo asianmukaisiksi. Nämä näkökohdat on jaettava toisten jäsenten tiedoksi. TMB voi antaa asianomaisille jäsenille soveliaiksi katsomiaan suosituksia.
3. Milloin edellä olevan 1 kohdan perusteella ilmoitettavien rajoitusten 12 kuukauden jakso ei vastaa 12 kuukauden jaksoa välittömästi ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, asianomaisten jäsenten olisi sovittava keskenään järjestelyistä, joilla rajoitusjakso saatetaan sopimusvuotta vastaavaksi 2) sekä määrittää kyseisten rajoitusten nimelliset lähtötasot tämän artiklan määräysten toimeenpanemiseksi. Asianomaiset jäsenet sopivat ryhtyvänsä pyynnöstä viipymättä neuvotteluihin päästäkseen sellaiseen keskinäiseen sopimukseen. Jokaisessa sellaisessa järjestelyssä on otettava huomioon muun muassa laivausten kausivaihtelut viime vuosina. Näiden neuvottelujen tulokset on ilmoitettava TMB:lle, joka tekee soveliaiksi katsomiaan suosituksia asianomaisille jäsenille.
2) Sopimusvuodella tarkoitetaan 12-kuukautista ajanjaksoa, joka alkaa WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä sekä sitä seuraavia 12 kuukauden ajanjaksoja.
4. Edellä olevan kohdan 1 perusteella ilmoitettujen rajoitusten katsotaan muodostavan asianomaisten jäsenten soveltamien rajoitusten kokonaisuuden WTO-sopimuksen voimaantuloa edeltävänä päivänä. Mitään uusia rajoituksia tuotteiden tai jäsenten osalta ei saa ottaa käyttöön, paitsi tämän sopimuksen määräysten tai soveltuvien GATT 1994 -sopimuksen määräysten perusteella. 3) Rajoitukset, joita ei ilmoiteta 60 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta, tulee poistaa viipymättä.
3) GATT 1994 -sopimuksen asianomaiset määräykset eivät käsitä XIX artiklaa niiden tuotteiden osalta, joita ei ole vielä sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen, paitsi mikäli liitteet 3 kohdassa erityisesti mainitaan.
5. Jokainen yksipuolinen toimenpide, johon on ryhdytty MFA-sopimuksen 3 artiklan perusteella ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, saa olla voimassa sen määräysten mukaisen ajanjakson, mutta ei yli 12 kuukautta, jos sen on käsitellyt MFA:n nojalla perustettu tekstiilivalvontaelin (tässä sopimuksessa jäljempänä ''TSB''). Jos TSB:llä ei ole ollut mahdollisuutta käsitellä sellaista yksipuolista toimenpidettä, tarkastaa sen TMB MFA:n 3 artiklan nojalla otettuja toimenpiteitä koskevien määräysten ja menettelytapojen mukaisesti. Jokainen riitautettu toimenpide, jota sovelletaan MFA:n 4 artiklan nojalla tehdyn sopimuksen mukaisesti ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa, jota TSB:llä ei ole ollut mahdollisuutta tutkia, tutkitaan myös TMB:n toimesta MFA:n säännösten ja menettelytapojen mukaisesti, joita sovelletaan tällaiseen tutkintaan.
6. WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä jokaisen jäsenen on sisällytettävä GATT 1994 -sopimukseen tuotteet, jotka vuonna 1990 kattoivat vähintään 16 prosenttia liitteessä olevien tuotteiden tuonnin kokonaismäärästä HS nimikkeittäin tai ryhmittäin. Sisällytettäviin tuotteisiin on kuuluttava tuotteita jokaisesta seuraavasta neljästä ryhmästä: topsit ja langat, kankaat, valmistetut tekstiilituotteet ja vaatetustuotteet.
7. Asianomaisten jäsenten on ilmoitettava kaikki yksityiskohdat toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä 6 kohdan perusteella seuraavasti:
(a) Jäsenet, jotka ylläpitävät 1 kohdan mukaisia rajoituksia sitoutuvat, huolimatta WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä, ilmoittamaan sellaiset yksityiskohdat GATT-sihteeristölle viimeistään 15. huhtikuuta 1994 tehdyssä ministerikokouksen päätöksessä mainittuna päivänä. GATT-sihteeristö jakaa viivytyksettä kyseiset ilmoitukset tiedoksi muille osanottajille. Nämä ilmoitukset annetaan TMB:n käytettäviksi sen jälkeen, kun se on perustettu, 21 kohdassa mainittuja tarkoituksia varten;
(b) Jäsenten, jotka ovat 6 artiklan 1 kohdan perusteella säilyttäneet oikeuden käyttää 6 artiklan määräyksiä, on ilmoitettava kyseiset yksityiskohdat TMB:lle viimeistään 60 päivänä WTO-sopimuksen voimaantulosta tai siinä tapauksessa, että näihin jäseniin sovelletaan 1 artiklan 3 kohtaa, viimeistään 12. kuukauden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta. TMB jakaa kyseiset ilmoitukset tiedoksi muille osapuolille ja käsittelee ne, 21 kohdan mukaisesti.
8. Jäljelläolevat tuotteet, toisin sanoen tuotteet, joita ei ole sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen 6 kohdan perusteella, sisällytetään HS nimikkeittäin tai ryhmittäin kolmessa vaiheessa seuraavasti:
(a) WTO-sopimuksen voimassaolon 37. kuukauden ensimmäisenä päivänä tuotteet, jotka kattoivat vähintään 17 prosenttia jäsenen liitteessä mainittujen tuotteiden vuoden 1990 kokonaistuonnista. Niihin tuotteisiin, jotka jäsenten on sisällytettävä, on kuuluttava tuotteita jokaisesta seuraavasta neljästä ryhmästä: topsit ja langat, kankaat, valmistetut tekstiilituotteet ja vaatetustuotteet.
(b) WTO-sopimuksen voimassaolon 85. kuukauden ensimmäisenä päivänä tuotteet, jotka kattoivat vähintään 18 prosenttia jäsenen liitteessä mainittujen tuotteiden vuoden 1990 kokonaistuonnista. Niihin tuotteisiin, jotka jäsenten on sisällytettävä, on kuuluttava tuotteita jokaisesta seuraavasta neljästä ryhmästä: topsit ja langat, kankaat, valmistetut tekstiilituotteet ja vaatetustuotteet.
(c) WTO-sopimuksen voimassaolon 121. kuukauden ensimmäisenä päivänä tekstiili-ja vaatetussektorin on oltava sisällytettynä GATT 1994 -sopimukseen, kaikkien tämän sopimuksen alaisten rajoitusten tultua poistetuiksi.
9. Jäsenten, jotka ovat ilmoittaneet 6 artiklan 1 kohdan perusteella, ettei heidän tarkoituksenaan ole säilyttää oikeutta käyttää 6 artiklan määräyksiä, katsotaan tämän sopimuksen kannalta sisällyttäneen tekstiili-ja vaatetustuotteensa GATT 1994 -sopimukseen. Sellaiset jäsenet vapautetaan siten noudattamasta 6-8 ja 11 kohtien määräyksiä.
10. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäsentä, joka on jättänyt sisällyttämisohjelman 6 tai 8 kohtien mukaisesti, sisällyttämästä tuotteita GATT 1994 -sopimukseen aikaisemmin kuin kyseisessä ohjelmassa. Jokainen tällainen tuotteiden sisällytys tulee kuitenkin voimaan sopimusvuoden alussa, ja yksityiskohdat on ilmoitettava TMB:lle vähintään kolme kuukautta sitä ennen jaettaviksi kaikille jäsenille.
11. Asianomaiset sisällyttämisohjelmat, jotka perustuvat 8 kohtaan, on yksityiskohtaisesti ilmoitettava TMB:lle vähintään 12 kuukautta ennen niiden voimaantuloa ja TMB:n on jaettava ne kaikille jäsenille.
12. 8 kohdassa mainittujen jäljelläolevien tuotteiden lähtörajoitustasojen on oltava 1 kohdassa mainittujen rajoitustasojen mukaisia.
13. Tämän sopimuksen 1 vaiheessa (WTO-sopimuksen voimaantulopäivämäärästä sen voimassaolon 36. kuukauteen, joka mukaan lukien) jokaista, ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa edeltävän 12 kuukauden jakson aikana voimassaollutta kahdenkeskiseen MFA-pohjaiseen sopimukseen perustuvaa rajoitusta on kasvatettava vuosittain vähintään asianomaiselle rajoitukselle asetetulla kasvuprosentilla, jota korotetaan 16 prosenttia.
14. Paitsi milloin tavarakauppaneuvosto tai riitojenratkaisuelin päättää toisin 8 artiklan 12 kohdan perusteella, jokaisen jäljelläolevan rajoituksen tasoa on kasvatettava vuosittain tämän sopimuksen myöhemmissä vaiheissa vähintään seuraavasti:
(i) vaihetta 2 varten (WTO-sopimuksen voimassaolon 37. kuukaudesta 84. kuukauteen, joka mukaan lukien) asianomaisten rajoitusten 1 vaiheen kasvuprosentti 25 prosenttia korotettuna;
(ii) vaihetta 3 varten (WTO-sopimuksen voimassaolon 85. kuukaudesta 120. kuukauteen, joka mukaan lukien) asianomaisten rajoitusten 2 vaiheen kasvuprosentti 27 prosenttia korotettuna.
15. Mikään tässä sopimuksessa ei estä jäsentä poistamasta jotakin tämän artiklan perusteella ylläpidettävää rajoitusta, joka on voimassa jonkin siirtymäkauden sopimusvuoden alussa edellyttäen, että asianomaiselle viejäjäsenelle ja TMB:lle ilmoitetaan asiasta vähintään kolme kuukautta ennen poistamisen voimaantuloa. Ennakkoilmoitusaikaa voidaan lyhentää 30 päivään rajoituksen kohteena olevan jäsenen suostumuksella. TMB jakaa kyseiset ilmoitukset kaikille jäsenille. Harkitessaan rajoitusten poistamista tämän kohdan tarkoittamassa mielessä asianomaisten jäsenten on otettava huomioon muiden jäsenten samanlaisen viennin kohtelu.
16. Joustavuusmääräysten, toisin sanoen siirto tuoteryhmästä toiseen, siirto seuraavalle vuodelle, ja kiintiöennakko, joita sovelletaan kaikkiin tämän artiklan mukaisesti voimassa oleviin rajoituksiin, on oltava samat kuin MFA-pohjaiset kahdenväliset sopimukset edellyttävät 12 kuukauden jakson aikana ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa. Määrällisiä rajoituksia ei saa asettaa tai ylläpitää yhdistetylle käytölle, joka koskee siirtoa tuoteryhmästä toiseen, siirtoa seuraavalle vuodelle tai kiintiöennakkoa.
17. Hallinnollisista järjestelyistä, jotka katsotaan tarpeellisiksi tämän artiklan määräysten täytäntöönpanemiseksi, on sovittava asianomaisten jäsenten kesken. Jokaisesta tällaisesta järjestelystä on ilmoitettava TMB:lle.
18. Niille jäsenille, joiden vientiin kohdistuu rajoituksia päivää ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa ja joiden rajoitukset ovat 1,2 prosenttia tai vähemmän tuojajäsenen joulukuun 31 päivänä 1991 soveltamien ja tämän artiklan perusteella ilmoitettujen rajoitusten kokonaismäärästä, on merkittävästi parannettava viennin markkinoillepääsyä WTO-sopimuksen voimaantullessa ja tämän sopimuksen voimassaoloaikana aikaistamalla yhdellä vaiheella 13 ja 14 kohdista ilmeneviä kasvumääriä tai ainakin vastaavilla muutoksilla, joista voidaan yhteisesti sopia koskien erilaista lähtörajoitustasojen, kasvu- ja joustavuusmääräysten yhdistelemistä. Sellaisista parannuksista on ilmoitettava TMB:lle.
19. Kaikissa tapauksissa, joissa jäsen tämän sopimuksen voimassaoloaikana käynnistää suojalauseketoimenpiteen GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan perusteella yksittäisen tuotteen osalta yhden vuoden kuluessa välittömästi kyseisen tuotteen tämän artiklan mukaisesta GATT 1994 -sopimukseen sisällyttämisestä, sovelletaan XIX artiklan määräyksiä siten, kuin niitä tulkitaan sopimuksessa suojalausekkeista, paitsi 20 kohdan osalta.
20. Mikäli sellaista toimenpidettä sovelletaan käyttämällä tullien ulkopuolisia keinoja, kyseisen tuojajäsenen on sovellettava toimenpidettä GATT 1994 -sopimuksen XIII artiklan 2d kohdassa määritellyllä tavalla jokaisen viejäjäsenen pyynnöstä, jonka vienti sellaisissa tuotteissa oli tämän sopimuksen rajoitusten alaista yhden vuoden aikana välittömästi ennen suojalauseketoimenpiteen asettamista. Kyseisen viejäjäsenen on hallinnoitava sellaista toimenpidettä. Sovellettavalla tasolla ei saa vähentää asianomaista vientiä alle viimeaikaisen tyypillisen jakson tasoa, jakson joka tavallisesti on kyseisen jäsenen viennin keskiarvo viimeksikuluneilta kolmelta vuodelta, joilta tilastot ovat käytettävissä.
Lisäksi, kun suojalauseketoimenpidettä sovelletaan kauemmin kuin yhden vuoden ajan, sovellettavaa tasoa on asteittain vapautettava säännöllisin väliajoin soveltamiskautena. Sellaisissa tapauksissa kyseinen viejäjäsen ei saa käyttää oikeutta peruuttaa oleellisesti vastaavia myönnytyksiä tai muita velvoitteita GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan 3(a) kohdan mukaisesti.
21. TMB tehtävänä on tarkastella tämän artiklan täytäntöönpanoa. Se tarkastelee jokaisen jäsenen pyynnöstä jokaista erityiskysymystä, joka koskee tämän artiklan määräysten täytäntöönpanoa. Se antaa tarkoituksenmukaisia suosituksia tai päätöksiä 30 päivän kuluessa kyseiselle jäsenelle tai kyseisille jäsenille, kutsuttuaan sellaiset jäsenet osallistumaan asian käsittelyyn.
Artikla 3
1. Jäsenten, jotka 60 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta ylläpitävät joko GATT 1994 -sopimuksen mukaisia tai sen vastaisia rajoituksia 4) tekstiili- ja vaatetustuotteissa (lukuun ottamatta rajoituksia, joita ylläpidetään MFA:n perusteella ja jotka ovat 2 artiklan määräysten alaisia), on (a) ilmoitettava niistä yksityiskohtaisesti TMB:lle tai (b) annettava TMB:lle niitä koskevat ilmoitukset, jotka on toimitettu jollekin toiselle WTO:n toimielimelle. Ilmoituksissa olisi soveltuvin osin annettava tietoja rajoitusten mahdollisesta oikeutuksesta GATT 1994 -sopimuksen perusteella, mukaan lukien GATT 1994 -sopimuksen määräykset, joihin rajoitukset perustuvat.
4) Rajoitukset tarkoittavat kaikkia yksipuolisia määrällisiä rajoituksia, kahdenvälisiä järjestelyjä ja muita toimenpiteitä, joilla on samanlainen vaikutus.
2. Jäsenet, jotka ylläpitävät 1 kohdan mukaisia rajoituksia, lukuun ottamatta niitä, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimuksen määräykseen, on joko
(a) saatettava ne GATT 1994 -sopimuksen mukaisiksi yhden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta ja ilmoitettava tästä toimenpiteestä tiedoksi TMB:lle; tai
(b) poistettava ne asteittain rajoituksia ylläpitävän jäsenen viimeistään kuuden kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta TMB:lle jättämän ohjelman mukaisesti. Ohjelmassa on otettava huomioon kaikki rajoitukset joiden poistaminen suoritetaan enintään tämän sopimuksen voimassaoloajan kuluessa. TMB voi antaa kyseiselle jäsenelle sellaista ohjelmaa koskevia suosituksia.
3. Tämän sopimuksen voimassaoloaikana jäsenet antavat TMB:lle tiedoksi jollekin toiselle WTO:n toimielimelle toimittamansa ilmoitukset, jotka koskevat kaikkia uusia rajoituksia tai muutoksia olemassa oleviin rajoituksiin tekstiili-ja vaatetustuotteissa, joihin on ryhdytty jonkin GATT 1994 -sopimuksen määräyksen perusteella, 60 päivän kuluessa niiden voimaantulosta.
4. Jokainen jäsen voi antaa TMB:lle tiedoksi vastailmoituksen koskien rajoituksen GATT 1994 -sopimuksen perustetta tai koskien jokaista rajoitusta, josta ei ole ilmoitettu tämän artiklan määräysten mukaisesti. Jokainen jäsen voi ryhtyä sellaisia ilmoituksia koskeviin toimenpiteisiin GATT 1994 -sopimuksen määräysten tai soveltuvan WTO:n toimielimen menettelytapasääntöjen perusteella.
5. TMB jakaa tämän artiklan perusteella jätetyt ilmoitukset tiedoksi kaikille jäsenille.
Artikla 4
1. Viejäjäsenten on hallinnoitava 2 artiklan tarkoittamia rajoituksia ja niitä, joita sovelletaan 6 artiklan nojalla. Tuojajäsenten ei tarvitse hyväksyä laivauksia, jotka ylittävät 2 artiklan perusteella ilmoitetut rajoitukset tai rajoituksia, joita sovelletaan 6 artiklan nojalla.
2. Jäsenet sopivat, että muutosten esittäminen, kuten muutokset käytännöissä, säännöissä, menettelytavoissa, tekstiili- ja vaatetustuotteiden luokituksessa, mukaan lukien harmonoituun järjestelmään liittyvät muutokset, tämän sopimuksen mukaisesti ilmoitettujen tai sovellettujen rajoitusten täytäntöönpanoon tai hallinnointiin ei saisi horjuttaa tämän sopimukseen mukaisia kyseisten jäsenten välisten oikeuksien ja velvoitteiden välistä tasapainoa, vaikuttaa kielteisesti jäsenen käytettävissä olevaan markkinoillepääsyyn, estää sellaisen markkinoillepääsyn täysimääräistä hyväksikäyttöä tai katkaista tämän sopimukseen mukaista kauppaa.
3. Jos tuote, joka muodostaa vain osan rajoituksesta, ilmoitetaan sisällytetyksi 2 artiklan määräysten mukaisesti, jäsenet sopivat, ettei mikään muutos tämän rajoituksen tasossa saa horjuttaa tämän sopimuksen mukaista kyseisten jäsenten välisten oikeuksien ja velvoitteiden tasapainoa.
4. Milloin kuitenkin 2 ja 3 kohdissa mainitut muutokset ovat tarpeellisia, jäsenet sopivat siitä, että jäsen, joka aloittaa kyseiset muutokset, ilmoittaa asiasta, ja mikäli mahdollista ryhtyy neuvotteluihin kohteena olevan jäsenen tai jäsenien kanssa ennen sellaisten muutosten täytäntöönpanoa pyrkimyksenään saavuttaa yhteisesti hyväksyttävä ratkaisu koskien asianmukaista ja kohtuullista järjestelyä. Jäsenet sopivat lisäksi, että milloin neuvottelut ennen muutosten täytäntöönpanoa eivät ole mahdollisia, muutoksia esittänyt jäsen neuvottelee kohteena olevan jäsenen pyynnöstä, mikäli mahdollista 60 päivän kuluessa kyseisten jäsenten kanssa pyrkimyksenään saavuttaa yhteisesti tyydyttävä ratkaisu koskien asianmukaisia ja kohtuullisia järjestelyjä. Jos yhteisesti tyydyttävää ratkaisua ei saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TMB:lle 8 artiklan mukaisten suositusten saamiseksi. Jos TSB:llä ei ole ollut mahdollisuutta käsitellä kiistaa, joka koskee ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa tehtyjä muutoksia, TMB käsittelee sen kyseistä käsittelyä koskevien MFA:n säännösten ja menettelytapojen mukaisesti.
Artikla 5
1. Jäsenet sopivat, että sopimuksen kiertäminen kauttalaivauksella, laivauksen suunnanmuutoksella, alkuperämaan tai - paikan väärällä ilmoittamisella ja virallisten asiakirjojen väärentämisellä estää tämän sopimuksen täytäntöönpanon, jolla sisällytetään tekstiili-ja vaatetussektori GATT 1994 -sopimukseen. Sen mukaisesti jäsenten olisi luotava tarvittavat oikeudelliset määräykset ja/tai hallinnolliset menettelytavat, jotta tällaiseen kiertämiseen voidaan puuttua ja sen vastaisiin toimiin voidaan ryhtyä. Jäsenet sopivat lisäksi, että ne, kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti, tekevät täydellistä yhteistyötä kiertämisen aiheuttamiin ongelmiin puuttumiseksi.
2. Jos joku jäsen katsoo, että tätä sopimusta kierretään kauttalaivauksella, laivauksen suunnanmuutoksella, alkuperämaan tai -paikan väärällä ilmoittamisella, tai virallisten asiakirjojen väärentämisellä ja ettei mihinkään tai riittäviin toimenpiteisiin ole ryhdytty tällaiseen kiertämiseen puuttumiseksi ja/tai sen vastaisiin toimiin ryhtymiseksi, jäsenen olisi neuvoteltava kyseisen jäsenen tai jäsenten kanssa pyrkimyksenään löytää yhteisesti tyydyttävä ratkaisu. Sellaiset neuvottelut olisi järjestettävä viipymättä, ja mikäli mahdollista 30 päivän kuluessa. Ellei yhteisesti tyydyttävää ratkaisua saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TMB:lle suosituksia varten.
3. Jäsenet sopivat ryhtyvänsä kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen, tutkiakseen ja milloin asianmukaista, ryhtyäkseen oikeudellisiin ja/tai hallinnollisiin toimiin alueellaan tapahtuvaa sopimuksen kiertämistoimintaa vastaan. Jäsenet sopivat olevansa täydellisessä yhteistyössä kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti tämän sopimuksen kiertämistapauksissa tai väitetyissä kiertämistapauksissa asianomaisten tosiasioiden selvittämiseksi tuonti-ja vientipaikoissa, ja milloin tarpeen, kauttalaivauspaikoissa. Katsotaan sovituksi, että sellaiseen yhteistyöhön, kansallisten lakien ja menettelytapojen mukaisesti, kuuluvat: tutkimukset kiertämistoimista, joilla kasvatetaan rajoitettua vientiä rajoituksia ylläpitävän jäsenen alueelle, saatavissa olevien asiakirjojen, kirjeenvaihdon, raporttien ja muiden asianmukaisten tietojen vaihtaminen sekä pyynnöstä ja tapauskohtaisesti tehdaskäyntien ja yhteyksien helpottaminen. Jäsenten olisi pyrittävä selvittämään kaikkien kyseisten sopimuksen kiertämistapausten tai väitettyjen kiertämistapausten olosuhteet, mukaan lukien osallisten viejien ja tuojien asianomainen asema.
4. Mikäli tutkimuksen tuloksena on riittäviä todisteita siitä, että sopimuksen kiertämistä on tapahtunut (esimerkiksi milloin on todisteita oikeasta alkuperämaasta tai -paikasta ja kyseisen kiertämisen olosuhteista), jäsenet sopivat, että olisi ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin siinä laajuudessa kuin ongelmaan puuttuminen sitä edellyttää. Sellaiset toimet voivat käsittää tavaroiden maahantuonnin kieltämisen, tai milloin tavarat on tuotu maahan, ottaen asianmukaisesti huomioon tosiasialliset olosuhteet ja oikean alkuperämaan tai -paikan osallisuuden, rajoitustasojen käytön tarkistamisen oikean alkuperämaan tai -paikan huomioon ottamiseksi. Myös, milloin on todisteita jäsenten alueiden osallisuudesta, joiden kautta tavarat on laivattu, toimenpide voi sisältää rajoitusten käyttöön ottamisen sellaisten jäsenten osalta. Jokaiseen tällaiseen toimeen, ajoitus ja laajuus mukaan lukien, voidaan ryhtyä neuvottelujen jälkeen, joilla pyritään pääsemään asianosaisia jäseniä keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun, ja toimenpiteet täysine perusteluineen on ilmoitettava TMB:lle. Kyseiset jäsenet voivat neuvotteluissa sopia muista korjaustoimista. Jokaisesta tällaisesta sopimuksesta on myös ilmoitettava TMB:lle ja TMB voi antaa kyseisille jäsenille tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia. Jos keskinäisesti tyydyttävää ratkaisua ei saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TBM:lle viivytyksetöntä käsittelyä ja suosituksia varten.
5. Jäsenet panevat merkille, että joissakin kiertämistapauksissa voi olla kysymys laivauksista, jotka kuljetetaan maiden tai paikkojen kautta ilman, että kyseisissä laivauksissa oleviin tavaroihin tehdään mitään muutoksia tai muunteluja kauttakuljetuspaikoissa. Ne panevat merkille, ettei tällaisilla kauttakulkupaikoilla yleensä ole käytännöllistä valvoa sellaisia laivauksia.
6. Jäsenet sopivat siitä, että väärät ilmoitukset kauppatavaran kuitukoostumuksesta, määristä, tavarankuvauksesta tai luokituksesta, myös estävät tämän sopimuksen tavoitteen. Milloin on todisteita siitä, että jokin sellainen väärä ilmoitus on tehty sopimuksen kiertämistarkoituksissa, jäsenet sopivat siitä, että kansallisten lakien ja menettelytapojen mukaisesti tarkoituksenmukaisin toimiin olisi ryhdyttävä osallisina olevia viejiä ja tuojia vastaan. Mikäli joku jäsen katsoo, että tätä sopimusta kierretään sellaisella väärällä ilmoituksella ja ettei mihinkään tai riittäviin hallinnollisiin toimenpiteisiin ole ryhdytty sellaiseen kiertämiseen puuttumiseksi ja/tai sen vastaisiin toimiin ryhtymiseksi tämän jäsenen olisi viipymättä neuvoteltava osallisena olevan jäsenen kanssa pyrkimyksenään löytää keskinäisesti tyydyttävä ratkaisu. Jos sellaista ratkaisua ei saavuteta, jokainen osallinen jäsen voi siirtää asian TMB:lle suosituksia varten. Tämän määräyksen tarkoituksena ei ole estää jäseniä tekemästä teknisiä tarkistuksia, milloin ilmoituksiin on tehty huolimattomuusvirheitä.
Artikla 6
1. Jäsenet tunnustavat, että siirtymäkauden aikana voi olla tarpeellista soveltaa erityistä siirtymäkauden suojalausekemekanismia (tässä sopimuksessa ''siirtymäkauden suojalauseke''). Jokainen jäsen voi soveltaa siirtymäkauden suojalauseketta liitteessä oleviin tuotteisiin, paitsi niihin, jotka on sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen 2 artiklan määräysten nojalla. Jäsenten, jotka eivät ylläpidä 2 artiklan tarkoittamia rajoituksia, on ilmoitettava TMB:lle 60 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta, haluavatko ne vai eivät säilyttää oikeuden käyttää tämän artiklan määräyksiä. Jäsenet, jotka eivät ole hyväksyneet pöytäkirjoja, joilla MFA:ta on jatkettu vuodesta 1986 lähtien, antavat sellaisen ilmoituksen 6 kuukauden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta. Siirtymäkauden suojalauseketta olisi sovellettava mahdollisimman säästeliäästi, tämän artiklan määräysten ja tämän sopimuksen perusteella tapahtuvan sisällyttämisprosessin tehokkaan toimeenpanon mukaisesti.
2. Suojalauseketoimeen voidaan ryhtyä tämän artiklan perusteella, mikäli jäsenen 5) tekemän määrityksen perusteella osoitetaan, että yksittäistä tuotetta tuodaan sen alueelle sellaisia kasvavia määriä, että siitä aiheutuu vakavaa vahinkoa tai sen todellista uhkaa kotimaiselle teollisuudelle, joka tuottaa samanlaisia ja/tai suoranaisesti kilpailevia tuotteita. Vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan täytyy todistettavasti aiheutua kyseisen tuotteen kokonaistuonnin kasvaneista määristä, eikä sellaisista muista tekijöistä kuten teknologiset muutokset tai muutokset kuluttajien tottumuksissa.
5) Tulliunioni voi soveltaa suojalauseketoimenpidettä yhtenä yksikkönä tai jäsenvaltion puolesta. Kun tulliunioni soveltaa suojalauseketoimenpidettä yhtenä yksikkönä, kaikkien ehtojen tämän sopimuksen mukaisen vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan määrittämiseksi on perustuttava tulliunionissa kokonaisuutena vallitseviin olosuhteisiin. Kun suojalauseketoimenpidettä sovelletaan jäsenvaltion puolesta, kaikkien ehtojen vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan määrittämiseksi on perustuttava kyseisessä jäsenvaltiossa vallitseviin olosuhteisiin, ja toimenpide on rajoitettava koskemaan kyseistä jäsenvaltiota.
3. Määrittäessään vakavaa vahinkoa tai sen todellista uhkaa , joihin viitataan 2 kohdassa, jäsenen on tutkittava tällaisen tuonnin vaikutusta asianomaisen teollisuuden asemaan, mikä heijastuu muutoksista sellaisissa olennaisissa taloudellisissa muuttujissa kuten tuotanto, tuottavuus, kapasiteetin hyväksikäyttö, varastot, markkinaosuus, vienti, palkat, työllisyys, kotimaiset hinnat, voitot ja sijoitukset; joista minkään ei yksinään tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa tarvitse välttämättä olla ratkaiseva peruste.
4. Kaikkia toimenpiteitä, joihin ryhdytään tämän artiklan määräysten perusteella, on sovellettava jäsenkohtaisesti. Jäsen tai jäsenet, jotka katsotaan 2 ja 3 kohdissa mainitun vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan aiheuttajiksi, on määritettävä kyseisen jäsenen tai yksittäisten jäsenten alueilta tapahtuvan todellisen tai ilmeisen 6) tuonnin nopean ja huomattavan lisääntymisen perusteella, ja perustuen tuonnin tasoon verrattuna tuontiin toisista lähteistä, markkinaosuuteen, sekä tuonti- ja kotimaisiin hintoihin vastaavassa kaupantekovaiheessa; minkään näistä tekijöistä yksinään tai yhdessä muiden tekijöiden kanssa ei tarvitse välttämättä olla ratkaiseva peruste. Sellaista suojatoimenpidettä ei saa soveltaa minkään jäsenen vientiin, jonka yksittäisen tuotteen vienti on jo tämän sopimuksen perusteella ennestään rajoituksen alaista.
6) Sellainen ilmeinen lisääntyminen on oltava mitattavissa, eikä sen olemassaoloa saa määrittää väitteen, arvelun tai pelkän mahdollisuuden perusteella, joka aiheutuu esimerkiksi viejäjäsenen tuotantokapasiteetin olemassaolosta.
5. Suojalauseketoimenpiteeseen ryhtymistarkoituksessa suoritetun vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan määrityksen voimassaoloaika ei saa ylittää 90 päivää 7 kohdassa mainitun ensimmäisen ilmoituksen ajankohdasta laskettuna.
6. Siirtymäkauden suojalausekkeen soveltamisessa on erityisesti otettava huomioon seuraavat viejäjäsenten edut:
(a) Vähiten kehittyneille kehitysmaajäsenille on annettava huomattavasti edullisempi kohtelu kuin muille tässä kohdassa tarkoitetuille jäsenryhmille, mieluimmin kaikkien ehtojen osalta, mutta vähintään kokonaisehdot huomioiden;
(b) Jäsenille, joiden tekstiili-ja vaatetusviennin kokonaismäärä on pieni verrattuna muiden jäsenten kokonaisviennin määrään ja joilla on ainoastaan pieni prosenttiosuus tällaisen tuotteen kokonaistuonnista tuojajäsenen alueella, on annettava erityinen ja edullisempi kohtelu sovittaessa 8, 13 ja 14 kohdissa edellytettävistä taloudellista ehdoista. Näiden toimittajien osalta otetaan asianmukaisesti huomioon 1 artiklan 2 ja 3 kohtien mukaisesti niiden kaupan kehittymisen tulevat mahdollisuudet sekä tarve sallia niistä tapahtuva kaupallisten määrien tuonti;
(c) Villaa tuottavien kehitysmaajäsenten villatuotteiden osalta, joiden talous sekä tekstiili-ja vaatetusvienti ovat villasektorista riippuvaisia, joiden kokonaistekstiili- ja vaatetusvienti koostuu melkein yksinomaisesti villatuotteista sekä joiden tekstiili-ja vaatetuskaupan määrä tuojajäsenten markkinoilla on suhteellisen pieni, erityistä huomiota tulee kiinnittää tällaisten jäsenten vientitarpeisiin harkittaessa kiintiötasoja, kasvumääriä ja joustavuutta;
(d) Edullisempi kohtelu on annettava jäsenen jälleentuonnille tekstiili-ja vaatetustuotteissa, jotka kyseinen jäsen on vienyt toisen jäsenen alueelle jalostamista ja myöhempää jälleentuontia varten siten kuin tuojajäsenen lainsäädäntö ja käytäntö määrää, ja ellei riittävistä valvonta-ja todistusmenettelytavoista muuta johdu, kun kyseisiä tuotteita tuodaan jäsenen alueelta, jolle tällainen kauppa muodostaa merkittävän osan sen tekstiili-ja vaatetustuotteiden kokonaisviennistä.
7. Jäsenen, jonka tarkoituksena on ryhtyä suojatoimenpiteeseen, on pyydettävä neuvotteluja jäsenen tai jäsenten kanssa, joita kyseinen toimenpide koskisi. Neuvottelupyyntöön on liitettävä mahdollisimman ajankohtaiset, yksityiskohtaiset ja oleelliset tosiasioihin perustuvat tiedot, erityisesti ottaen huomioon: (a) edellä 3 kohdassa mainitut tekijät, joihin toimenpiteen käynnistävä jäsen on perustanut määrityksensä vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan olemassaolosta, ja (b) 4 kohdassa mainitut tekijät, joiden perusteella se aikoo käynnistää suojatoimenpiteen kyseisen jäsenen tai jäsenten osalta. Tämän kohdan perusteella esitettävien pyyntöjen osalta tietojen on, niin tarkasti kuin mahdollista, liityttävä tunnistettaviin tuotantolohkoihin ja 8 kohdassa tarkoitettuun tarkastelujaksoon.
Toimenpiteen käynnistävän jäsenen on myös ilmoitettava täsmällinen taso, jolle tuotteen tuonti kyseisen jäsenen tai jäsenten alueelta on tarkoitus rajoittaa; tällainen taso ei saa olla 8 kohdassa mainitun tason alapuolella. Neuvotteluja pyytävän jäsenen on samalla ilmoitettava TMB:n puheenjohtajalle neuvottelupyynnöstä, mukaan lukien kaikki edellä 3 ja 4 kohdissa selostetut oleelliset tosiasioihin perustuvat tiedot, sekä suunniteltu rajoitustaso. Puheenjohtajan on ilmoitettava TMB:n jäsenille neuvottelupyynnöstä, yksilöiden pyytäjäjäsenen, kyseisen tuotteen, ja pyynnön vastaanottaneen jäsenen. Jäsenen tai jäsenten, joita asia koskee, on vastattava pyyntöön viipymättä ja neuvottelut on järjestettävä viipymättä sekä tavallisesti saatettava päätökseen 60 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.
8. Jos neuvotteluissa on keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että tilanne vaatii jäsenen tai jäsenten alueelta tapahtuvan yksittäisen tekstiilituotteen viennin rajoittamista, tällaista rajoitustasoa ei saa määrätä alemmaksi kuin tosiasiallinen viennin tai tuonnin taso asianomaisen jäsenen alueelta 12 kuukauden ajanjaksona, joka päättyy kaksi kuukautta ennen kuukautta, jolloin neuvottelupyyntö esitettiin.
9. Yksityiskohtaiset tiedot sovitusta rajoitustoimenpiteestä on ilmoitettava TMB:lle 60 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. TMB:n on määritettävä, onko sopimus tämän artiklan määräysten mukaan perusteltu. Suorittaakseen määrityksensä TMB:llä on oltava käytettävissään 7 kohdassa tarkoitetut TMB:n puheenjohtajalle toimitetut tosiasioihin perustuvat tiedot, sekä kaikki muut asianomaisten jäsenten toimittamat oleelliset tiedot. TMB voi antaa asianosaisille jäsenille tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia.
10. Jos kuitenkin 60 päivän kuluttua päivästä, jolloin neuvottelupyyntö vastaanotettiin, jäsenet eivät ole päässeet sopimukseen, suojatoimenpiteeseen ryhtymistä esittänyt jäsen voi soveltaa rajoitusta tuonti-tai vientiajankohdan perusteella tämän artiklan määräysten mukaisesti 30 päivän aikana 60 päivän neuvottelujakson jälkeen, siirtäen samalla asian TMB:n käsiteltäväksi. Kumpi tahansa jäsenistä voi siirtää asian TMB:lle ennen 60 päivän ajanjakson päättymistä. Kummassakin tapauksessa TMB:n on tutkittava asia viipymättä, mukaan lukien vakavan vahingon tai sen todellisen uhkan ja sen syiden määritys, sekä annettava kyseisille jäsenille tarkoituksenmukaiset suositukset 30 päivän kuluessa. Suorittaakseen tällaisen tutkinnan TMB:llä on oltava käytettävissään 7 kohdassa mainitut TMB:n puheenjohtajalle toimitetut tosiasioihin perustuvat tiedot, sekä kaikki muut asianosaisten jäsenten toimittamat oleelliset tiedot.
11. Erittäin epätavallisissa ja kriittisissä olosuhteissa, jolloin viivytys aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa, 10 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä väliaikaisesti edellyttäen, että neuvottelupyyntö ja ilmoitus TMB:lle toimitetaan korkeintaan 5 työpäivän kuluessa toimenpiteisiin ryhtymisestä. Tapauksessa, jossa neuvottelut eivät johda sopimukseen, asiasta on ilmoitettava TMB:lle neuvottelujen päättyessä, ei kuitenkaan missään tapauksessa myöhemmin kuin 60 päivää toimenpiteen täytäntöönpanosta. TMB:n on käsiteltävä asia viipymättä ja annettava asianosaisille jäsenille tarkoituksenmukaiset suositukset 30 päivän kuluessa. Tapauksessa, jossa neuvottelut johtavat sopimukseen, jäsenten on ilmoitettava asiasta TMB:lle neuvottelujen päättyessä, mutta ei kuitenkaan missään tapauksessa myöhemmin kuin 90 päivän kuluessa toimenpiteen täytäntöönpanosta. TMB voi antaa asianosaisille jäsenille tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan suosituksia.
12. Jäsen voi pitää voimassa toimenpiteitä, joihin on ryhdytty tämän artiklan määräysten perusteella: (a) kolmeen vuoteen saakka ilman pidennystä tai (b) kunnes kyseinen tuote on sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen, kumpi tahansa ajankohta on varhaisempi.
13. Mikäli rajoitustoimenpide on voimassa yli yhden vuoden ajan, seuraavien vuosien tason on oltava ensimmäiselle vuodelle määritetty taso korotettuna vähintään 6 prosenttia kasvumäärällä vuodessa, ellei TMB oikeuta toisenlaiseen menettelyyn. Asianomaisen tuotteen rajoitustaso voidaan ylittää kumpana tahansa vuotena seuraavien 2 vuoden aikana 10 prosenttia kiintiöennakolla ja/tai siirrolla seuraavalle vuodelle, josta kiintiöennakko saa muodostaa korkeintaan 5 prosenttia. Siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöennakon ja 14 kohdassa olevan määräyksen yhteiskäytölle ei saa asettaa määrällisiä rajoituksia.
14. Kun jäsen asettaa tämän artiklan perusteella rajoituksen alaiseksi useamman kuin yhden toisen jäsenen alueelta tulevan tuotteen, kullekin sellaiselle tuotteelle sovittua rajoitustasoa voidaan tämän artiklan määräysten mukaisesti ylittää 7 prosenttia edellyttäen, ettei rajoituksen alainen kokonaisvienti ylitä kaikkien tämän artiklan perusteella täten rajoitettujen tuotteiden yhteenlaskettuja tasoja, sovitun yhteisen yksikön mukaan laskien. Mikäli kyseisiä tuotteita koskevien rajoitusten soveltamisajanjaksot eivät ole keskenään yhteneväisiä, tätä määräystä on sovellettava kaikkina päällekkäisinä ajanjaksoina määräsuhteen mukaisesti.
15. Jos suojatoimenpidettä sovelletaan tämän artikla perusteella tuotteeseen, jonka osalta rajoitus oli ennestään voimassa MFA:n perusteella 12 kuukauden ajanjaksolla ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa tai 2 tai 6 artiklan määräysten nojalla, uuden rajoituksen tason on oltava 8 kohdassa määrätty taso, ellei uusi rajoitus tule voimaan yhden vuoden kuluessa
(a) 2 artiklan 15 kohdan tarkoittamasta aikaisemman rajoituksen poistamisen ilmoituspäivästä; tai
(b) tämän artiklan tai MFA:n määräysten perusteella käyttöön otetun aikaisemman rajoituksen poistamisajankohdasta,
jossa tapauksessa rajoitustason on oltava vähintään seuraavista vaihtoehdoista korkeampi (i) rajoitustasosta viimeisen 12 kuukauden ajanjakson aikana, jolloin tuote oli rajoituksen alainen, tai (ii) 8 kohdan tarkoittamasta rajoitustasosta.
16. Kun jäsen, joka ei ylläpidä rajoitusta 2 artiklan perusteella, päättää soveltaa rajoitusta tämän artiklan määräysten perusteella, on sen ryhdyttävä tarkoituksenmukaisiin järjestelyihin, joilla (a) otetaan täysipainoisesti huomioon tekijät kuten vakiintunut tullausluokitus ja yksikkömäärät, jotka perustuvat normaaliin kaupalliseen käytäntöön vientiä ja tuontia koskevissa liiketoimissa, sekä kuitukoostumuksen osalta että sen kotimarkkinoiden samasta lohkosta kilpailemisen kannalta, ja (b) vältetään yliluokittelua. Neuvottelupyyntöihin, joihin viitataan 7 tai 11 kohdissa, on sisällyttävä kaikki tiedot kyseisistä järjestelyistä.
Artikla 7
1. Osana sisällyttämistoimintaa ja viitaten jäsenten Uruguayn kierroksen tuloksena hyväksymiin yksittäisiin sitoumuksiin jäsenet ryhtyvät sellaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat olla tarpeellisia GATT 1994 -sopimuksen sääntöjen ja määräysten noudattamiseksi, niin että
(a) tekstiili-ja vaatetustuotteille aikaansaadaan parempi pääsy markkinoille toimenpiteillä kuten tullialennukset ja sidonnat, tullien ulkopuolisten esteiden vähentäminen tai poistaminen, ja tulli-, hallinnollisten ja lisensiointimuodollisuuksien helpottaminen;
(b) varmistetaan tekstiili-ja vaatetustuotteiden osalta oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kaupankäynnin olosuhteita koskevan politiikan soveltaminen aloilla, kuten polkumyynti ja polkumyynnin vastaiset säännöt ja menettelytavat, tukitoimenpiteet ja tasoitustullit, sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen; ja;
(c) vältetään tekstiili- ja vaatetussektorin tuontiin kohdistuva syrjintä kun ryhdytään yleisiin kauppapoliittisiin syihin perustuviin toimiin.
Kyseiset toimenpiteet eivät vaikuta jäsenten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka perustuvat GATT 1994 -sopimukseen.
2. Jäsenten on ilmoitettava TMB:lle 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, jotka vaikuttavat tämän sopimuksen täytäntöönpanoon. Sikäli kuin niistä on ilmoitettu toisille WTO:n toimielimille, yhteenveto viittauksin alkuperäiseen ilmoitukseen katsotaan riittäväksi täyttämään tämän kohdan vaatimukset. Jokainen jäsen voi tehdä TMB:lle vastailmoituksen.
3. Mikäli joku jäsen katsoo, ettei toinen jäsen ole suorittanut 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja että tähän sopimukseen perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino on häiriintynyt, kyseinen jäsen voi saattaa asian asianomaisten WTO:n toimielimien käsiteltäväksi, ja ilmoittaa asiasta TMB:lle. Kaikki asianomaisten WTO:n toimielimien myöhemmät päätökset tai johtopäätökset muodostavat osan TMB:n laajasta raportista.
Artikla 8
1. Tämän sopimuksen täytäntöönpanon valvomiseksi, kaikkien tämän sopimuksen nojalla suoritettujen toimenpiteiden ja niiden määräysten mukaisuuden tutkimiseksi ja ryhtyäkseen tässä sopimuksessa erityisesti siltä edellytettäviin toimenpiteisiin, perustetaan tekstiilitarkkailuelin (TMB). TMB koostuu puheenjohtajasta ja 10 jäsenestä. Sen jäsenyyden on oltava tasapainoinen ja laajasti jäsenistöä edustava ja mahdollistettava jäsenten vaihtuminen asianmukaisin aikavälein. Jäsenet, jotka tavarakauppaneuvosto nimeää toimimaan TMB:ssä, nimittävät jäsenet, jotka suorittavat tehtävänsä henkilökohtaisessa ominaisuudessa.
2. TMB luo omat työskentelytapansa. Kuitenkin katsotaan olevan yhteisymmärrys siitä, ettei yksimielisyys TMB:ssä vaadi sellaisten jäsenten nimittämien jäsenien suostumusta tai päätöksiin yhtymistä, jotka ovat osapuolia TMB:n käsiteltävänä olevassa ratkaisemattomassa asiassa.
3. TMB katsotaan pysyväksi elimeksi ja se kokoontuu tarvittaessa suorittamaan tämän sopimuksen perusteella edellytettäviä tehtäviä. Se nojautuu työssään jäsenten tämän sopimuksen asianomaisten artiklojen perusteella toimittamiin ilmoituksiin ja tietoihin, täydennettynä niiden mahdollisesti jättämillä lisätiedoilla tai tarvittavilla yksityiskohtaisilla tiedoilla, tai joita se mahdollisesti päättää pyytää niiltä. Se voi myös nojautua työssään toisten WTO:n toimielimien vastaanottamiin ilmoituksiin tai niiden raportteihin, ja muihin tarkoituksenmukaisiksi katsomiinsa lähteisiin.
4. Jäsenet suovat toisilleen riittävän mahdollisuuden neuvotteluihin kaikista asioista, jotka koskevat tämän sopimuksen toimintaa.
5. Mikäli tässä sopimuksessa tarkoitetut kahdenväliset neuvottelut eivät johda keskinäisesti sovittuihin ratkaisuihin, TMB antaa kumman tahansa jäsenen pyynnöstä, käsiteltyään asiaa perusteellisesti ja viipymättä, suosituksia kyseisille jäsenille.
6. Jokaisen jäsenen pyynnöstä TMB käsittelee viipymättä jokaisen erityisen asian, jonka tuo jäsen katsoo tähän sopimukseen perustuvien etujensa kannalta haitalliseksi ja jossa sen ja asianomaisen jäsenen tai jäsenten väliset neuvottelut eivät ole tuottaneet keskinäisesti tyydyttävää ratkaisua. Sellaisissa asioissa TMB voi esittää tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan huomioita kyseisille jäsenille ja 11 kohdassa edellytettävää tarkastelua varten.
7. Ennen suositustensa tai huomioidensa laatimista TMB kutsuu kokoukseensa ne jäsenet, joita kyseinen asia saattaa suoranaisesti koskea.
8. Milloin TMB:tä pyydetään antamaan suosituksia tai päätöksiä, se tekee niin, mieluiten 30 päivän kuluessa, ellei tässä sopimuksessa määritetä toisenlaista aikaa. Kaikki tällaiset suositukset tai päätökset on ilmoitettava jäsenille, joita asia suoranaisesti koskee. Kaikki tällaiset suositukset tai päätökset on myös ilmoitettava tavarakauppaneuvostolle tiedoksi.
9. Jäsenet pyrkivät täysin hyväksymään TMB:n suositukset, joka valvoo asianmukaisesti tällaisten suositusten täytäntöönpanoa.
10. Jos jäsen ei katso voivansa mukautua TMB:n suosituksiin, on sen ilmoitettava TMB:lle syyt siihen viimeistään yhden kuukauden kuluessa kyseisten suositusten vastaanottamisesta. Käsiteltyään perusteellisesti esitettyjä syitä TMB esittää mahdollisia lisäsuosituksia, jotka se katsoo vielä tarkoituksenmukaisiksi. Jos näiden lisäsuositusten jälkeen asia jää ratkaisematta, kumpi tahansa jäsen voi viedä asian riitojen ratkaisuelimen käsiteltäväksi, ja vedota GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan 2 kohtaan sekä riitojen ratkaisua koskevan sopimuksen soveltuviin määräyksiin.
11. Valvoakseen tämän sopimuksen täytäntöönpanoa tavarakauppaneuvosto tekee laaja-alaisen tarkastelun ennen jokaisen sisällyttämistoiminnan vaiheen päättymistä. Auttaakseen tässä tarkastelussa TMB:n on jätettävä vähintään viisi kuukautta ennen jokaisen vaiheen päättymistä tavarakauppaneuvostolle laaja raportti tämän sopimuksen täytäntöönpanosta katsauksen tarkoittaman jakson osalta, erityisesti asioissa, jotka liittyvät sisällyttämisprosessiin, ylimenokauden suojalausekemekanismin soveltamiseen, ja GATT 1994 -sopimuksen sääntöjen ja periaatteiden soveltamiseen, kuten 2, 3, 6 ja 7 artikloissa edellytetään. TMB:n laaja raportti voi sisältää TMB:n tarkoituksenmukaisiksi katsomia suosituksia tavarakauppaneuvostolle.
12. Tarkastelun perusteella tavarakauppaneuvosto tekee konsensuksella tarkoituksenmukaisiksi katsomiaan päätöksiä varmistaakseen, ettei tässä sopimuksessa olevien oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa loukata. Niiden riitojen ratkaisemiseksi, joita voi syntyä 7 artiklan tarkoittamissa asioissa, riitojen ratkaisuelin voi oikeuttaa, vaikuttamatta 9 artiklassa olevaan lopulliseen päivämäärään, 2 artiklan 14 kohta koskevaan muutokseen tarkastelua seuraavan vaiheen osalta, koskien sellaista jäsentä, joka ei ole noudattanut tämän sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan.
Artikla 9
Tämän sopimuksen ja kaikkien sen alaisten rajoitusten voimassaolo päättyy WTO-sopimuksen voimassaolon 121. kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin tekstiili-ja vaatetussektori on täysin sisällytetty GATT 1994 -sopimukseen. Tätä sopimusta ei voida jatkaa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TEKSTIILI- JA VAATETUSTUOTTEISTA LIITE LUETTELO TÄMÄN SOPIMUKSEN KATTAMISTA TUOTTEISTA
1. Tässä liitteessä luetellaan tekstiili-ja vaatetustuotteet määriteltyinä harmonisoidun tuotekuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) nimikkeinä kuuden numeron tarkkuudella.
2. 6 artiklassa oleviin suojalausekemääräyksiin perustuviin toimenpiteisiin ryhdytään yksittäisten tekstiili-ja vaatetustuotteiden suhteen, eikä perustuen HS nimikkeisiin sellaisinaan.
3. Tämän sopimuksen 6 artiklan suojalausekemääräyksiin perustuvat toimenpiteet eivät koske:
(a) kehitysmaaosapuolten käsinkudottujen kotiteollisuuskankaiden, tällaisesta käsinkudotusta kankaasta valmistettujen käsintehtyjen tuotteiden, eikä perinteellisten kansanomaisten käsiteollisuustuotteiden vientiä edellyttäen, että tällaiset tuotteet on varustettu asianmukaisin todistuksin järjestelyjen puitteissa, joista sovitaan asianomaisten osapuolien välillä;
(b) historiallisesti kaupan olleita tekstiilituotteita, joita oli kansainvälisessä kaupassa merkittäviä määriä ennen vuotta 1982, kuten pussit, säkit, mattojen taustat, nuorat, matkalaukut, karkeat matot, mattoainekset ja matot, jotka on tyypillisesti valmistettu kuiduista, kuten juutti, kookos, sisal, manila, maguey ja henequen;
(c) puhtaasta silkistä valmistetut tuotteet.
Kyseisten tuotteiden suhteen sovelletaan GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan määräyksiä, kuten niitä tulkitaan sopimuksessa suojalausekkeista.
Harmonoidun tuotekuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) XI osan tuotteet
(tekstiilit ja tekstiilitavarat)
(luettelo on jätetty tästä pois)
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon Uruguayn kierroksen monenkeskiset kauppaneuvottelut,
haluavat edistää GATT 1994 tarkoituksen toteutumista;
tunnustavat sen tärkeän panoksen, minkä kansainväliset standardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmät tässä suhteessa voivat antaa parantamalla tuotannon tehokkuutta ja helpottamalla kansainvälistä kauppaa;
haluavat sen vuoksi rohkaista tällaisten kansainvälisten standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien kehittämistä;
haluavat kuitenkin taata sen, että tekniset määräykset ja standardit, mukaan lukien pakkaus-, merkintä- ja etiketöintivaatimukset sekä teknisten vaatimusten ja standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, eivät aiheuta tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle;
tunnustavat, ettei mitään maata tule estää ryhtymästä tarpeellisiin toimenpiteisiin tarpeelliseksi katsomillaan tasoilla turvatakseen vientituotteidensa laadun, suojatakseen ihmisten, eläinten tai kasvien elämää tai terveyttä taikka ympäristöä, tai estääkseen vilpilliset menettelyt edellyttäen, ettei näitä toimenpiteitä sovelleta siten, että ne aiheuttavat mielivaltaista tai epäoikeutettua syrjintää sellaisten maiden kesken, missä vallitsevat samat olosuhteet, tai kansainvälisen kaupan piilorajoittamista, ja edellyttäen, että toimenpiteet ovat muuten tämän sopimuksen ehtojen mukaisia.
tunnustavat, ettei mitään maata tule estää ryhtymästä tarpeellisiin toimenpiteisiin suojatakseen oleelliset turvallisuusetunsa;
tunnustavat panoksen, minkä kansainvälinen standardisointi voi antaa teknologian siirrossa teollisuusmaista kehitysmaihin;
tunnustavat, että kehitysmaat saattavat kohdata erityisiä vaikeuksia laatiessaan ja soveltaessaan teknisiä määräyksiä ja standardeja sekä teknisten määräysten ja standardien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, ja haluten avustaa niitä näissä pyrkimyksissä,
sopivat seuraavaa:
Artikla 1
Yleiset määräykset
1.1. Standardisointia ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä koskevilla yleisillä termeillä on yleensä se merkitys, minkä Yhdistyneiden kansakuntien tai kansainvälisten standardisoivien elinten hyväksymät määritelmät niille antavat ottaen huomioon asiayhteyden sekä tämän sopimuksen tarkoituksen.
1.2. Tässä sopimuksessa noudatetaan kuitenkin liitteen 1 mukaisia käsitteiden merkityksiä.
1.3. Tämän sopimuksen ehdot koskevat kaikkia tuotteita mukaan lukien teollisuus- ja maataloustuotteet.
1.4. Tämän sopimuksen ehdot eivät koske julkishallinnon tuotanto- ja kulutustarpeitaan varten laatimia hankintaeritelmiä, vaan näitä koskee julkisia hankintoja koskeva sopimus sovellutusalueensa mukaisesti.
1.5. Tämän sopimuksen ehtoja ei sovelleta terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevan sopimuksen A liitteessä määriteltyihin terveys- ja kasvinsuojelutoimiin.
1.6. Kaikki tämän sopimuksen viittaukset teknisiin määräyksiin, standardeihin ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin on käsitettävä sisältävän kaikki näihin tehdyt muutokset ja kaikki lisäykset niiden sääntöihin tai tuotekatteeseen, lukuun ottamatta merkityksettömiä muutoksia ja lisäyksiä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ TEKNISET MÄÄRÄYKSET JA STANDARDIT
Artikla 2
Teknisten määräysten laatiminen, hyväksyminen ja soveltaminen keskushallinnon elinten toimesta
Keskushallinnon elinten osalta:
2.1. Jäsenten on taattava teknisten määräysten suhteen, että minkä tahansa jäsenen alueelta tuotaville tuotteille myönnetään vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin vastaaville kotimaisille tai mistä tahansa muusta maasta peräisin oleville tuotteille.
2.2. Jäsenten on taattava, ettei teknisiä määräyksiä laadita, hyväksytä eikä sovelleta siinä tarkoituksessa tai siten, että luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Tämän takia teknisten määräysten ei tule estää kauppaa enemmän kuin on tarpeen oikeutettujen tarkoituksien täyttämiseksi, ottaen huomioon ne riskit, mitkä niiden täyttämättä jättäminen aiheuttaisi. Tällaisia oikeutettuja tarkoituksia ovat muun muassa kansalliset turvallisuusvaatimukset; vilpillisten menettelyjen estäminen; ihmisten terveyden tai turvallisuuden suojelu, eläinten- tai kasviensuojelu taikka ympäristönsuojelu. Tällaisten riskien arvioimisessa huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa saatavilla oleva tieteellinen ja tekninen informaatio, käytettävä tuotantotekniikka tai tuotteiden aiottu lopullinen käyttö.
2.3. Teknisiä määräyksiä ei tule ylläpitää, jos niiden hyväksymiseen vaikuttaneita olosuhteita tai tarkoituksia ei enää ole olemassa tai jos muuttuneet olosuhteet tai tarkoitukset voidaan hoitaa vähemmän kauppaa rajoittavalla tavalla.
2.4. Milloin teknisiä määräyksiä tarvitaan ja vastaavia kansainvälisiä standardeja on olemassa tai niiden valmistuminen on odotettavissa, jäsenten on käytettävä niitä tai niiden vastaavia osia teknisten määräysten pohjana, paitsi milloin tällaiset kansainväliset standardit tai vastaavat osat olisivat tehottomia tai soveltumattomia keinoja täyttää oikeutetut tarkoitukset esimerkiksi oleellisista ilmastollisista tai maantieteellisistä tekijöistä taikka teknologisista ongelmista johtuen.
2.5. Jäsen, joka on laatimassa, hyväksymässä tai soveltamassa teknistä määräystä, jolla saattaa olla merkittävää vaikutusta toisten jäsenten kauppaan, tulee, toisen jäsenen niin pyytäessä, selittää oikeutus tähän tekniseen määräykseen kohtien 2-4 ehtojen mukaisesti. Milloin tekninen määräys on laadittu, hyväksytty tai sitä on sovellettu kohdassa 2 erikseen mainittua oikeutettua tarkoitusta varten, ja se on vastaavien kansainvälisten standardien mukainen, on katsottava, ettei se aiheuta tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle, ellei päinvastaista kyetä todistamaan.
2.6. Jotta tekniset määräykset saataisiin harmonisoiduiksi mahdollisimman laajasti, jäsenten on annettava voimavarojensa puitteissa täysi panos asianomaisten kansainvälisten standardisoivien elinten toimesta tapahtuvaan sellaisia tuotteita koskevien standardien valmistamiseen, joita varten ne ovat hyväksyneet tai aikovat hyväksyä teknisiä määräyksiä.
2.7. Jäsenten on harkittava myönteisesti muiden jäsenten teknisten määräysten hyväksymistä samanarvoisiksi, vaikka nämä määräykset eroaisivat niiden omista edellyttäen, että ne ovat vakuuttuneita siitä, että nämä määräykset täyttävät riittävästi niiden omien määräysten tarkoitukset.
2.8. Jäsenten on määriteltävä mahdollisuuksien mukaan tekniset määräykset ennemmin suorituskykyä kuin rakennetta tai ulkoisia ominaisuuksia koskevien ominaisuuksien avulla.
2.9. Milloin vastaavaa kansainvälistä standardia ei ole tai ehdotetun teknisen määräyksen tekninen sisältö ei ole vastaavien kansainvälisten standardien teknisen sisällön mukainen ja jos teknisellä määräyksellä saattaa olla merkittävää vaikutusta muiden jäsenten kauppaan, jäsenten on julkaistava
2.9.1. ilmoitus tietyssä julkaisussa niin aikaisessa vaiheessa, että muiden jäsenten asiasta kiinnostuneet tahot voivat saada tietää niiden ehdottavan tietyn teknisen määräyksen voimaansaattamista;
2.9.2. ilmoittaa muille jäsenille sihteeristön välityksellä ehdotetun teknisen määräyksen kohteeksi tulevat tuotteet lyhyine selostuksineen sen tarkoituksesta ja perusteluista; nämä ilmoitukset on annettava niin aikaisessa vaiheessa, että muutoksia voidaan vielä tehdä ja kommentit voidaan ottaa huomioon;
2.9.3. toimittaa pyydettäessä muille jäsenille selosteita tai kopioita ehdotetusta teknisestä määräyksestä ja mikäli mahdollista yksilöidä kansainvälisistä standardeista asiasisällöltään poikkeavat kohdat;
2.9.4. suoda ilman syrjintää muille jäsenille kohtuullisesti aikaa kirjallisten kommenttien esittämiseen, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon.
2.10. Vaikka 9 kohdan johdannossa mainitut olosuhteet vallitsisivatkin, mutta jäsenelle aiheutuu tai uhkaa aiheutua äkillisiä turvallisuuteen, terveyteen, ympäristönsuojeluun tai kansalliseen turvallisuuteen liittyviä ongelmia, voi tämä jäsen jättää toteuttamatta ne 9 kohdassa luetellut tarpeelliseksi katsomansa vaiheet. Tämä edellyttää, että hyväksyessään teknisen määräyksen jäsenen on
2.10.1. ilmoitettava heti muille jäsenille sihteeristön välityksellä kyseisestä teknisestä määräyksestä ja sen kohteena olevista tuotteista lyhyine selostuksineen teknisen määräyksen tarkoituksesta samoin kuin äkillisen ongelman luonteesta kertovine perusteluineen;
2.10.2. toimitettava pyydettäessä muille jäsenille teknisen määräyksen kopioita;
2.10.3. annettava ilman syrjintää muiden jäsenten esittää kommenttinsa kirjallisesti, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon.
2.11. Jäsenten on taattava, että kaikki hyväksytyt tekniset määräykset julkaistaan viivytyksettä tai muutoin saatetaan julki siten, että muiden jäsenten kiinnostuneet tahot voivat niihin tutustua.
2.12. Lukuun ottamatta 10 kohdassa mainittuja äkillisiä olosuhteita jäsenten on varattava kohtuullisesti aikaa teknisen määräyksen julkaisemisen ja sen voimaantulemisen välille antaakseen jäseninä olevien vientimaiden, erityisesti kehitysmaajäsenten, tuottajille aikaa mukauttaa tuotteensa tai tuotantomenetelmänsä tuontimaan vaatimuksiin.
Artikla 3
Teknisten määräysten laatiminen, hyväksyminen ja soveltaminen paikallishallinnon ja yksityisten elinten toimesta
Alueidensa paikallishallinto- ja yksityisten elinten osalle:
3.1. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että nämä elimet noudattavat 2 artiklan määräyksiä, lukuun ottamatta 2 artiklan 9.2. ja 10.1. kohtien mukaista ilmoitusvelvollisuutta.
3.2. Jäsenten on taattava, että välittömästi keskushallinnon alapuolisten paikallisviranomaisten tekniset määräykset ilmoitetaan 2 artiklan 9.2. ja 10.1. kohtien mukaisesti ottaen huomioon, että ilmoittamista ei vaadita niiltä teknisiltä määräyksiltä, joiden tekninen sisältö on asiallisesti sama kuin kyseisen jäsenen keskushallinnon elinten aiemmin ilmoittamien teknisten määräysten.
3.3. Jäsenet voivat vaatia, että yhteys toisiin jäseniin tapahtuu keskushallinnon välityksellä, käsittäen ilmoitukset, tietojen toimittamisen, kommentit ja keskustelut, joihin on viitattu 2 artiklan 9 ja 10 kohdissa.
3.4. Jäsenten ei tule ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla vaaditaan tai rohkaistaan niiden alueilla olevia paikallishallinnon tai yksityisiä elimiä toimimaan 2 artiklan määräysten vastaisesti.
3.5. Jäsenet ovat tämän sopimuksen mukaan täysin vastuussa 2 artiklan kaikkien määräysten noudattamisesta. Jäsenten on laadittava ja toimeenpantava sellaisia toimenpiteitä ja menettelyjä, joilla tuetaan sitä, että muut kuin keskushallinnon elimet noudattavat 2 artiklan määräyksiä.
Artikla 4
Standardien laatiminen, hyväksyminen ja soveltaminen
4.1. Jäsenten on taattava, että niiden keskushallinnon standardisoivat elimet hyväksyvät ja noudattavat tämän sopimuksen 3 liitteessä esitettyjä menettelyohjeita standardien laatimiseksi, hyväksymiseksi ja soveltamiseksi (tässä sopimuksessa ''menettelyohjeet''). Niiden on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden alueella olevat paikallisviranomaiset ja yksityiset standardisoivat elimet kuten myös alueelliset standardisoivat elimet, joiden jäseniä ne tai niiden alueella toimivat elimet ovat, hyväksyvät ja noudattavat näitä menettelyohjeita. Jäsenten ei tule ryhtyä toimenpiteisiin, joilla suoraan tai välillisesti on sellainen vaikutus, että ne vaativat tai rohkaisevat näitä standardisoivia elimiä toimimaan 3 liitteen menettelyohjeiden vastaisella tavalla. Jäsenten velvollisuudet sen suhteen, että standardisoivat elimet noudattavat menettelyohjeita, eivät riipu siitä, onko standardisoiva elin hyväksynyt menettelyohjeet.
4.2. Jäsenten tulee hyväksyä ne standardisoivat elimet, jotka tämän sopimuksen periaatteiden mukaan ovat hyväksyneet ja noudattavat 3 liitteen menettelyohjeita.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ TEKNISTEN MÄÄRÄYSTEN- JA STANDARDIENMUKAISUUS
Artikla 5
Keskushallinnon elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
5.1. Jäsenten on taattava, että milloin erityinen varmennus tuotteiden teknisten määräysten- tai standardienmukaisuudesta on tarpeen, keskushallinnon elimet noudattavat muiden jäsenten alueilta peräisin olevien tuotteiden suhteen seuraavia määräyksiä:
5.1.1. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt laaditaan, hyväksytään ja niitä sovelletaan siten, että muiden jäsenten alueilta peräisin olevien vastaavien tuotteiden toimittajille myönnetään hyväksyntä vähintään yhtä edullisin ehdoin kuin vertailukelpoisessa tilanteessa vastaavien kotimaisten tai mistä tahansa muusta maasta peräisin olevien tuotteiden toimittajille; tämä käsittää toimittajien oikeuden saada tuotteilleen vaatimustenmukaisuuden arviointi menettelyn sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien, jos menettely sen sallii, mahdollisuuden saada vaatimustenmukaisuuden hyväksymistoimintoja suoritettavaksi valmistuspaikalla ja saada järjestelmän mukainen merkki;
5.1.2. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä ei laadita, hyväksytä eikä sovelleta siinä tarkoituksessa tai siten, että luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ei tule olla tiukempia eikä niitä tule soveltaa tiukemmin kuin on tarpeen antamaan tuovalle jäsenelle riittävä varmuus siitä, että tuotteet ovat sovellettavien teknisten määräysten ja standardien mukaisia, ottaen huomioon ne riskit, minkä vaatimusten vastaamattomuus aiheuttaisi.
5.2. Soveltaessaan 1 kohtaa jäsenten on taattava, että
5.2.1. vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt suoritetaan ja saatetaan päätökseen niin nopeasti kuin mahdollista ja muiden jäsenten alueilta peräisin oleville tuotteille suodaan vähintään yhtä hyvä käsittelyjärjestys kuin vastaaville kotimaisille tuotteille;
5.2.2. vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyyn kuluva normaali suoritusaika julkaistaan tai että arvioitu suoritusaika ilmoitetaan hakijalle pyydettäessä, vastaanottaessaan hakemuksen asianomainen elin välittömästi tarkastaa, ovatko asiakirjat täydellisiä, ja ilmoittaa täsmällisesti ja täydellisesti kaikista puutteellisuuksista hakijalle, elin välittää pikimmiten tarkastustulokset hakijalle täsmällisesti ja täydellisesti siten, että tarvittaessa voidaan tehdä korjauksia, vaikka hakemus onkin puutteellinen, elin jatkaa vaatimustenmukaisuuden arviointia mahdollisuuksien rajoissa hakijan niin pyytäessä, ja että pyydettäessä hakijalle ilmoitetaan menettelyn suoritusvaiheesta ja syyt mahdolliseen viivästymiseen;
5.2.3. vaatimukset antaa tietoja rajataan siihen, mikä on tarpeen vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi ja maksujen määrittelemiseksi;
5.2.4. niiden tietojen luottamuksellisuutta, jotka koskevat muiden jäsenten alueelta peräisin olevia tuotteita ja jotka syntyvät tai on toimitettu tällaisten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen yhteydessä, kunnioitetaan samalla tavoin kuin kotimaisten tuotteiden osalta ja siten, että oikeutetut kaupalliset edut suojataan;
5.2.5. muiden jäsenten alueilta peräisin oleville tuotteille määrätyt, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä perittävät maksut ovat tasapuolisessa suhteessa vastaavilta, alkuperältään kotimaisilta tai muiden maiden tuotteilta perittävien maksujen kanssa, ottaen huomioon tiedonvälitys-, kuljetus- ja muut kulut, jotka aiheutuvat tarkastuslaitoksen ja hakijan sijaintieroista;
5.2.6. vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin käytettyjen laitosten sijainti ja näytteenotto eivät aiheuta tarpeetonta vaivaa hakijoille tai heidän edustajilleen;
5.2.7. aina kun tuotteen spesifikaatiot muuttuvat sen jälkeen kun se on määritelty sovellettavan teknisen määräyksen tai standardin mukaiseksi, rajoitetaan muuttuneen tuotteen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt siihen, mikä on tarpeen sen varmistamiseksi, että tuote yhä täyttää kyseiset tekniset määräykset ja standardit;
5.2.8. on olemassa menetelmät vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen suorittamista koskevien valitusten tutkimiseksi ja valituksen ollessa oikeutettu asian korjaamiseksi.
5.3. Minkään 1 ja 2 kohdissa sanotun ei tule estää jäseniä suorittamasta kohtuullisia pistokokeita alueillaan.
5.4. Siinä tapauksessa, että vaaditaan erityinen varmennus siitä, että tuotteet ovat teknisten määräysten- tai standardienmukaisia, ja on olemassa tai on valmistumaisillaan kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemia asiaan liittyviä oppaita tai suosituksia, jäsenten on taattava, että keskushallinnon elimet käyttävät niitä tai niiden asiaankuuluvia osia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen pohjana, paitsi jos, kuten pyydettäessä täysin selvitetään, nämä oppaat tai suositukset tai niiden asianomaiset osat ovat soveltumattomia kyseiselle jäsenelle muun muassa sellaisten syiden vuoksi kuten kansalliset turvallisuusvaatimukset; vilpillisten toimien estäminen; ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelu, eläinten- ja kasviensuojelu tai ympäristönsuojelu; olennaiset ilmastolliset tai muut maantieteelliset tekijät; olennaiset tekniset tai rakenteelliset ongelmat.
5.5. Jotta vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt saataisiin harmonisoiduksi mahdollisimman laajasti, jäsenten on annettava voimavarojensa puitteissa täysi panos asianomaisten kansainvälisten standardisoivien elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä koskevien oppaiden ja suositusten valmistelutyöhön.
5.6. Milloin kansainvälisen standardisoivan elimen julkaisemaa asiaankuuluvaa opasta tai suositusta ei ole tai ehdotetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn tekninen sisältö ei ole kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemien asiaankuuluvien oppaiden ja suositusten mukainen, ja jos vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyllä saattaa olla merkittävää vaikutusta muiden jäsenten kauppaan, jäsenten on
5.6.1. julkaistava ilmoitus tietyssä julkaisussa niin aikaisessa vaiheessa, että muiden jäsenten asiasta kiinnostuneet tahot voivat saada tietää niiden ehdottavan tietyn vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn voimaansaattamista;
5.6.2. ilmoitettava muille jäsenille sihteeristön välityksellä ehdotetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn kohteeksi tulevat tuotteet lyhyine selostuksineen sen tarkoituksesta ja perusteluista. Nämä ilmoitukset on annettava niin aikaisessa vaiheessa, että muutoksia voidaan vielä tehdä ja kommentit voidaan ottaa huomioon;
5.6.3. toimitettava pyydettäessä muille jäsenille selosteita tai kopioita ehdotetusta menettelystä ja mikäli mahdollista yksilöidä kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemista vastaavista oppaista tai suosituksista asiasisällöltään poikkeavat kohdat;
5.6.4. suoda ilman syrjintää muille jäsenille kohtuullisesti aikaa kirjallisten kommenttien esittämiseen, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon;
5.7. Ellei 6 kohdan johdannossa toisin määrätä, milloin jäsenelle aiheutuu tai uhkaa aiheutua äkillisiä turvallisuuteen, terveyteen, ympäristönsuojeluun tai kansalliseen turvallisuuteen liittyviä ongelmia, voi tämä jäsen, tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, jättää toteuttamatta 6 kohdassa luetellut vaiheet. Tämä edellyttää, että hyväksyessään kyseisen menettelyn jäsenen tulee
5.7.1. ilmoittaa heti muille jäsenille sihteeristön välityksellä kyseisestä menettelystä ja sen kohteena olevista tuotteista lyhyine selostuksineen menettelyn tarkoituksesta samoin kuin äkillisen ongelman luonteesta kertovine perusteluineen;
5.7.2. toimittaa pyydettäessä muille jäsenille kopioita menettelyn säännöistä;
5.7.3. antaa ilman syrjintää muiden jäsenten esittää kommenttinsa kirjallisesti, keskustella pyydettäessä näistä kommenteista sekä ottaa kirjalliset kommentit ja keskustelujen tulokset huomioon.
5.8. Jäsenten on taattava, että kaikki hyväksytyt vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt julkaistaan viivytyksettä tai muutoin saatetaan julki siten, että muiden jäsenten kiinnostuneet tahot voivat niihin tutustua.
5.9. Lukuun ottamatta 7 kohdassa mainittuja äkillisiä olosuhteita jäsenten on varattava kohtuullisesti aikaa menettelynjulkaisemisen ja sen voimaantulemisen välille antaakseen viejäjäsenten, erityisesti kehitysmaajäsenten, tuottajille aikaa mukauttaa tuotteensa tai tuotantomenetelmänsä tuojajäsenen vaatimuksiin.
Artikla 6
Keskushallinnon elinten vaatimustenmukaisuuden arvioinnin tunnustaminen
Keskushallinnon elinten osalta
6.1. Riippumatta 3 ja 4 kohtien määräyksistä jäsenten tulee mahdollisuuksien mukaan taata, että muiden jäsenten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen tulokset hyväksytään, vaikka menettelyt poikkeaisivat niiden omista edellyttäen, että ne ovat vakuuttuneita siitä, että menettelyt varmistavat sovellettavien teknisten määräysten- tai standardienmukaisuuden vastaavasti kuin niiden omat menettelyt. Edeltävät neuvottelut voivat olla tarpeen, jotta päästään tyydyttävään yhteisymmärrykseen koskien, erityisesti:
6.1.1. jäsenen kyseisten vaatimustenmukaisuuden varmentamiselinten riittävää ja pysyvää teknistä pätevyyttä siten, että niiden vaatimustenmukaisuuden varmentamistuloksien jatkuvasta luotettavuudesta voidaan olla varmoja; tässä suhteessa merkiksi niiden riittävästä teknisestä pätevyydestä on luettava se, että esimerkiksi akkreditoinnin avulla on varmistettu niiden olevan kansainvälisten standardisoivien elinten julkaisemien vastaavien oppaiden tai suositusten mukaisia;
6.1.2. vaatimustenmukaisuuden varmentamistulosten hyväksymisen rajoittamista viejäjäsenen nimettyjen laitosten antamiin tuloksiin
6.2. Jäsenten on taattava, että niiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt sallivat mahdollisuuksien mukaan 1 kohdan määräysten soveltamisen.
6.3. Jäseniä rohkaistaan, muiden jäsenten niin pyytäessä, suostumaan neuvotteluihin sopimuksesta toistensa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyillä saatujen tulosten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Jäsenet voivat vaatia, että tällaiset sopimukset täyttävät 1 kohdan määräykset ja että niillä päästään yhteisymmärrykseen niiden mahdollisuuksista helpottaa kyseisten tuotteiden kauppaa.
6.4. Jäseniä rohkaistaan sallimaan toisen jäsenen alueella sijaitsevien tarkastuslaitosten osallistua niiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin vähintään yhtä hyvin ehdoin kuin ne ovat myöntäneet omilla alueillaan tai minkä tahansa toisen maan alueella sijaitseville laitoksille.
Artikla 7
Paikallishallinnon elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
Paikallishallinnon elinten osalta
7.1. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että nämä elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä, lukuun ottamatta 5 artiklan 6.2. ja 7.1. kohtien mukaista ilmoitusvelvollisuutta.
7.2. Jäsenten on taattava, että välittömästi keskushallinnon alaisten paikallisviranomaisten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt ilmoitetaan 5 artiklan 6.2. ja 7.1. kohtien määräysten mukaisesti, ottaen huomioon, ettei ilmoitusta vaadita niiltä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyiltä, joiden tekninen sisältö on asiallisesti sama kuin kyseisen jäsenen keskushallinnon elinten aiemmin ilmoittamien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen.
7.3. Jäsenet voivat vaatia, että yhteys toisiin jäseniin tapahtuu keskushallinnon välityksellä, käsittäen 5 artiklan 6 ja 7 kohdissa mainitut ilmoitukset, tietojen toimittamisen, kommentit ja keskustelut.
7.4. Jäsenten ei tule ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joilla vaaditaan tai rohkaistaan niiden alueella olevia paikallishallinnon elimiä toimimaan 5 ja 6 artiklojen määräysten vastaisesti.
7.5. Jäsenet ovat tämän sopimuksen mukaan täysin vastuussa 5 ja 6 artiklojen kaikkien määräysten noudattamisesta. Jäsenten on laadittava ja toimeenpantava sellaisia toimenpiteitä ja menettelyjä, joilla tuetaan sitä, että muut kuin keskushallinnon elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä.
Artikla 8
Yksityisten elinten vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
8.1. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että niiden alueilla toimivat yksityiset, vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä hoitavat elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä, lukuun ottamatta ehdotettujen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ilmoitusvelvollisuutta. Jäsenten ei myöskään tule ryhtyä toimenpiteisiin, joilla välittömästi tai välillisesti vaaditaan tai rohkaistaan mainittuja elimiä toimimaan 5 ja 6 artiklojen määräysten vastaisesti.
8.2. Jäsenten on taattava, että niiden keskushallinnon elimet käyttävät hyväkseen paikallishallinnon ja yksityisten elinten hoitamia vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä vain siinä laajuudessa kuin nämä elimet noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä, lukuun ottamatta ehdotettujen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ilmoitusvelvollisuutta.
Artikla 9
Kansainväliset ja alueelliset järjestelmät
9.1. Mikäli erityinen varmennus teknisten määräysten- tai standardienmukaisuudesta on tarpeen, jäsenten tulee, mikäli käytännössä mahdollista, laatia ja hyväksyä kansainvälisiä vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä ja liittyä niiden jäseniksi tai osallistua niiden toimintaan.
9.2. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kansainväliset ja alueelliset vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmät, joissa niiden asianomaiset elimet ovat jäseninä tai osallistuvat toimintaan, noudattavat 5 ja 6 artiklojen määräyksiä. Jäsenten ei myöskään tule ryhtyä toimenpiteisiin, joilla välittömästi tai välillisesti vaaditaan tai rohkaistaan mainittuja elimiä toimimaan 5 ja 6 artiklojen määräyksien vastaisesti.
9.3. Jäsenten on taattava, että niiden keskushallinnon elimet käyttävät hyväkseen kansainvälisiä tai alueellisia vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä vain siinä laajuudessa kuin nämä järjestelmät noudattavat soveltuvin osin 5 ja 6 artiklojen määräyksiä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ TIEDOTTAMINEN JA AVUSTAMINEN
Artikla 10
Teknisistä määräyksistä, standardeista ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä tiedottaminen
10.1. Kunkin jäsenen on taattava, että on olemassa tiedotuskeskus, joka kykenee vastaamaan kaikkiin niihin jäsenten ja muiden jäsenten kiinnostuneiden tahojen kohtuullisiin tiedusteluihin sekä toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat, jotka koskevat
10.1.1. sen alueella keskus- tai paikallishallinnon elinten, teknisten määräysten noudattamisen valvontaan valtuutettujen yksityisten elinten taikka sellaisten alueellisten standardisoivien elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hyväksymiä tai ehdottamia teknisiä määräyksiä,
10.1.2. sen alueella keskus- tai paikallishallinnon elinten taikka sellaisten alueellisten standardisoivien elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hyväksymiä tai ehdottamia standardeja,
10.1.3. alueensa keskus- tai paikallishallinnon elinten, teknisten määräysten noudattamisen valvontaan valtuutettujen yksityisten elinten taikka sellaisten alueellisten elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hoitamia tai hoidettaviksi ehdotettuja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä,
10.1.4. jäsenen itsensä tai alueensa asianomaisten keskus- tai paikallishallinnon elinten kansainvälisten ja alueellisten standardisoivien elinten ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien, kuten myös tämän sopimuksen piiriin kuuluvien kahden- ja monenkeskisten järjestelyjen jäsenyyttä tai toimintaan osallistumista; niiden on myös kyettävä toimittamaan kohtuullisesti tietoa tällaisten järjestelmien ja järjestelyjen ehdoista;
10.1.5. tämän sopimuksen mukaisesti julkaistujen ilmoitusten sijaintia tai tietoja, mistä nämä tiedot voi hankkia; ja
10.1.6. 3 kohdassa mainittujen tiedotuskeskusten sijaintia.
10.2. Jos jäsen oikeudellisista tai hallinnollisista syistä on perustanut useampia kuin yhden tiedotuskeskuksen, on jäsenen tiedotettava muille jäsenille täydellisesti ja yksiselitteisesti kunkin tiedotuskeskuksen vastuualueet. Lisäksi jäsenen on taattava, että väärään tiedotuskeskukseen osoitetut tiedustelut toimitetaan välittömästi oikealle tiedotuskeskukselle.
10.3. Kunkin jäsenen on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että on olemassa yksi tai useampia tiedotuskeskuksia, jotka kykenevät vastaamaan kaikkiin muiden jäsenten kiinnostuneiden tahojen kohtuullisiin tiedusteluihin sekä toimittamaan asiaankuuluvat asiakirjat, jotka koskevat
10.3.1. jäsenen alueella sijaitsevien yksityisten taikka sellaisten alueellisten standardisoivien elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hyväksymiä tai ehdottamia standardeja,
10.3.2. jäsenen alueella sijaitsevien yksityisten elinten taikka sellaisten alueellisten elinten, joiden jäseniä nämä elimet ovat tai joiden toimintaan ne osallistuvat, hoitamia tai hoidettaviksi ehdotettuja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä,
10.3.3. jäsenen alueella sijaitsevien yksityisten elinten kansainvälisten ja alueellisten standardisoivien elinten ja vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien, kuten myös tämän sopimuksen piiriin kuuluvien kahden- ja monenkeskisten järjestelyjen jäsenyyttä tai toimintaan osallistumista; niiden on myös kyettävä toimittamaan kohtuullisesti tietoa tällaisten järjestelmien ja järjestelyjen ehdoista;
10.4. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että milloin muut jäsenet tai muiden jäsenten kiinnostuneet tahot tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti pyytävät asiakirjojen jäljennöksiä, ne toimitetaan (ellei korvauksetta niin) kohtuulliseen hintaan, jonka on oltava sama, todellisia toimituskuluja lukuunottamatta, kyseisen jäsenen tai muiden jäsenten kansalaisille. 1)
1) WTO:n erillisten tullialuejäsenten osalta 'kansalaiset' on käsitettävä tarkoittavan luonnollisia tai oikeudellisia henkilöitä, jotka asuvat vakinaisesti tai joilla on todellinen ja toiminnassa oleva teollisuuslaitos tai liikeyritys tällä tullialueella.
10.5. Teollisuusmaajäsenten on toimitettava muiden jäsenten pyytäessä käännöksiä joko englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi tietyn ilmoituksen tarkoittamista asiakirjoista tai niiden yhteenvedosta, kun on kyse laajoista asiakirjoista.
10.6. Vastaanottaessaan tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti ilmoituksia sihteeristön tulee jakaa niiden jäljennökset kaikille jäsenille samoin kuin niistä kiinnostuneille kansainvälisille standardisoiville ja vaatimustenmukaisuuden arviointielimille sekä kiinnittää kehitysmaajäsenten huomion ilmoituksiin, jotka koskevat niiden kannalta erityisen mielenkiintoisia tuotteita.
10.7. Milloin jäsen on solminut yhden tai useamman muun maan kanssa teknisiä määräyksiä, standardeja tai vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevan sopimuksen, jolla saattaa olla merkittävää vaikutusta kauppaan, ainakin yhden jäsenenä olevan sopimuspuolen on ilmoitettava sihteeristön välityksellä muille jäsenille sopimuksen tuotekate ja lyhyt selostus sen sisällöstä. Kyseisiä jäseniä kehotetaan osallistumaan pyydettäessä muiden jäsenten kanssa käytäviin neuvotteluihin, joiden tarkoituksena on solmia samanlainen sopimus tai muiden jäsenten osallistuminen kyseiseen sopimukseen.
10.8. Minkään tässä sopimuksessa ei saa tulkita vaativan
10.8.1. tekstien julkaisemista muulla kuin jäsenen kielellä,
10.8.2. ehdotusten, selosteiden tai jäljennösten toimittamista muulla kuin jäsenen kielellä lukuun ottamatta 5 kohdassa mainittua; tai
10.8.3. jäseniä toimittamaan tietoja, joiden paljastamisen ne katsovat oleellisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.
10.9. Ilmoitukset sihteeristölle on tehtävä englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi.
10.10. Jäsenten on nimettävä yksi keskushallinnon viranomainen, joka on vastuussa kansallisella tasolla tämän sopimuksen mukaisten ilmoitusmenettelyjen toimeenpanosta, lukuunottamatta liitteessä 3 mainittuja.
10.11. Jos vastuu ilmoitusmenettelyistä oikeudellisista tai hallinnollisista syistä on jaettu kahden tai useamman keskushallinnon viranomaisen kesken, on jäsenen tiedotettava muille jäsenille täydellisesti ja yksiselitteisesti kunkin viranomaisen vastuualueet.
Artikla 11
Tekninen apu muille jäsenille
11.1. Jäsenten on neuvottava pyydettäessä muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, teknisten määräysten valmistelussa.
11.2. Jäsenten on neuvottava pyydettäessä muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja annettava niille teknistä apua molemmin puolisesti sovituin ehdoin kansallisten standardisoivien elinten perustamisessa ja osallistumisessa kansainvälisten standardisoivien elinten toimintaan. Jäsenten on rohkaistava myös kansallisia standardisoivia elimiään tekemään samoin.
11.3. Jäsenten on ryhdyttävä pyydettäessä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotta niiden alueella toimivat tarkastuslaitokset neuvoisivat muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja antaisivat niille teknistä apua keskinäisesti sovituin ehdoin:
11.3.1. perustettaessa tarkastuslaitoksia tai teknisten määräystenmukaisuuden arviointielimiä; ja
11.3.2. niitä menetelmiä varten, joilla niiden teknisten määräysten asettamat vaatimukset parhaiten voidaan täyttää.
11.4. Jäsenten on ryhdyttävä pyydettäessä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin neuvojen antamiseksi muille jäsenille, erityisesti kehitysmaajäsenille, ja niiden on annettava näille teknistä apua molemminpuolisesti sovituin ehdoin perustettaessa vaatimustenmukaisuuden arviointielimiä pyynnön esittäneen jäsenen alueelle hyväksyttyjen standardien poistunnustamiseksi.
11.5. Jäsenten on neuvottava pyydettäessä muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja annettava niille teknistä apua molemminpuolisesti sovituin ehdoin toimenpiteistä, joihin niiden tuottajien tulisi ryhtyä halutessaan päästä käyttämään pyynnön vastaanottaneen jäsenen alueen viranomais- tai yksityisten elinten hoitamia vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä.
11.6. Jäsenten, jotka ovat kansainvälisten tai alueellisten vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien jäseniä tai osallistuvat niiden toimintaan, on pyydettäessä neuvottava muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja annettava niille teknistä apua molemminpuolisesti sovituin ehdoin sellaisten toimielinten perustamiseen tai lainsäädännön aikaansaamiseen, mikä edesauttaisi näitä täyttämään kyseisten järjestelmien jäsenyys- ja osallistumisehdot.
11.7. Jäsenten on, niin pyydettäessä, rohkaistava alueidensa elimiä, jotka ovat kansainvälisten tai alueellisten vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmien jäseniä tai osallistuvat niiden toimintaan, neuvomaan muita jäseniä, erityisesti kehitysmaajäseniä, ja jäsenten tulisi harkittava näiden esittämiä teknistä apua koskevia pyyntöjä sellaisten toimielinten perustamiseksi, mikä edesauttaisi kyseisiä elimiä täyttämään arviointijärjestelmien jäsenyys- ja osallistumisehdot.
11.8. Antaessaan neuvoja ja teknistä apua muille jäsenille 1-7 kohtien mukaisesti jäsenten on annettava etusija vähiten kehittyneiden maiden tarpeille.
Artikla 12
Kehitysmaajäsenten erityis- ja erilliskohtelu
12.1. Jäsenten on kohdeltava tämän sopimuksen kehitysmaajäseniä muita edullisemmin niin seuraavien ehtojen kuin tämän sopimuksen muiden asianomaisten määräysten mukaisesti.
12.2. Jäsenten on kiinnitettävä erityistä huomiota tämän sopimuksen määräyksiin, jotka koskevat kehitysmaajäsenten oikeuksia ja velvollisuuksia ja otettava huomioon kehitysmaajäsenten erityiset kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet tämän sopimuksen toteuttamisessa niin kansallisesti kuin tämän sopimuksen hallinnollisten järjestelyjen toiminnassa.
12.3. Jäsenten on otettava huomioon teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen valmistelussa ja käytäntöön soveltamisessa kehitysmaajäsenten erityiset kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet taatakseen, että nämä tekniset määräykset, standardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt eivät aiheuta kehitysmaajäsenten viennille tarpeettomia esteitä.
12.4. Jäsenet tunnustavat, että vaikka kansainvälisiä standardeja olisikin olemassa, kehitysmaajäsenet johtuen niiden erityisistä teknologisista ja yhteiskunnallis-taloudellisista olosuhteista hyväksyvät tiettyjä teknisiä määräyksiä, standardeja tai vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, joiden tarkoituksena on säilyttää kotoperäistä teknologiaa sekä niiden kehitystarpeiden kanssa yhteensopivia tuotantomenetelmiä ja -prosesseja. Sen vuoksi jäsenet tunnustavat, että kehitysmaajäsenten ei tulisi olettaa käyttävän kansainvälisiä standardeja perustana teknisille määräyksilleen tai standardeilleen, eikä testausmenetelmilleen, jotka eivät vastaa niiden kehitys-, rahoitus- ja kaupallisia tarpeita.
12.5. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kansainväliset standardisoivat elimet ja kansainväliset vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmät organisoidaan ja niitä hoidetaan tavalla, joka helpottaa kaikkien jäsenten asianomaisten elinten aktiivista ja edustavaa osallistumista, ottaen huomioon kehitysmaajäsenten erityisongelmat.
12.6. Jäsenten on ryhdyttävä käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin taatakseen, että kansainväliset standardisoivat elimet kehitysmaajäsenten pyytäessä tutkivat kehitysmaajäseniä erityisesti kiinnostavia tuotteita koskevien kansainvälisten standardien laatimismahdollisuudet ja mahdollisuuksien mukaan laativat tällaiset standardit.
12.7. Jäsenten on annettava artiklan 11 määräysten mukaisesti kehitysmaajäsenille teknistä apua, jotta varmistetaan, että teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen valmistelu ja soveltaminen ei aiheuta tarpeettomia esteitä lisätä ja monipuolistaa kehitysmaajäsenten vientiä. Määritettäessä teknisen avun ehtoja on kiinnitettävä huomiota apua pyytävän jäsenen ja erityisesti vähiten kehittyneiden jäsenten kehitystasoon.
12.8. Tunnustetaan, että kehitysmaajäsenillä saattaa olla ongelmia, mukaanlukien hallinnolliset ja infrastruktuuriongelmat, valmistella ja soveltaa teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä. Tunnustetaan lisäksi, että kehitysmaajäsenten erityiset kehitys- ja kaupalliset tarpeet samoin kuin niiden teknologinen kehitystaso voivat estää niitä täysin täyttämästä sopimusvelvollisuuksiaan. Jäsenten on otettava tämä täysin huomioon. Tämän mukaisesti, taatakseen, että kehitysmaajäsenet kykenevät täysin noudattamaan tätä sopimusta, 13 artiklan määräysten mukaisesti perustetulla kaupan teknisten esteiden komitealla (tässä sopimuksessa ''komitea'') on oikeus pyydettäessä myöntää yksilöityjä, määräaikaisia poikkeuksia joistakin tai kaikista tämän sopimuksen velvollisuuksista. Harkitessaan tällaisia pyyntöjä komitea ottaa huomioon kyseisen kehitysmaajäsenen erityiset ongelmat valmistella ja soveltaa teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä samoin kuin sen erityiset kehitys- ja kaupalliset tarpeet sekä teknologisen kehitystason, mitkä seikat saattavat estää sitä täysin täyttämästä sopimusvelvollisuuksiaan. Komitean on otettava erityisesti huomioon vähiten kehittyneiden jäsenten erityistarpeet.
12.9. Neuvotteluissa teollisuusmaajäsenten on pidettävä mielessä kehitysmaajäsenten erityiset vaikeudet laatia ja soveltaa standardeja, teknisiä määräyksiä ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä. Pyrkiessään tukemaan kehitysmaajäsenten ponnistuksia vaikeuksien voittamiseksi teollisuusmaajäsenten on otettava huomioon näiden erityiset rahoitusta, kauppaa ja kehitystä koskevat tarpeet.
12.10. Komitean on tarkasteltava ajoittain tämän sopimuksen mukaista, kehitysmaajäsenille kansallisella ja kansainvälisellä tasolla annettua erityis- ja erilliskohtelua.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ INSTITUUTIOT, NEUVOTTELUT JA RIITOJEN RATKAISEMINEN
Artikla 13
Kaupan teknisten esteiden komitea
13.1. Perustetaan kaupan teknisten esteiden komitea, joka koostuu jokaisen jäsenen edustajista. Komitea valitsee puheenjohtajansa ja kokoontuu tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa suodakseen jäsenille tilaisuuden neuvotteluihin kaikista sopimuksen toimintaan tai sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä asioista sekä suorittamaan muut tämän sopimuksen mukaiset tai jäsenten sille osoittamat tehtävät;
13.2. Komitean tulee perustaa työryhmiä tai muita elimiä tarpeen mukaan suorittamaan komitean niille tämän sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti osoittamia tehtäviä.
13.3. Yhteisymmärrys vallitsee siitä, että hallitusten tämän sopimuksen nojalla ja muissa teknisissä elimissä suorittaman työn välillä olisi vältettävä tarpeetonta päällekkäisyyttä. Komitean on tutkittava tätä ongelmaa vähentääkseen tällaista päällekkäisyyttä.
Artikla 14
Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
14.1. Mistä tahansa tämän sopimuksen toimintaan vaikuttavan asian osalta neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen on käytävä riitojen ratkaisuelimen johdolla ja niiden on noudatettava, tarpeelliset muutokset huomioon ottaen, GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, kuten niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa.
14.2. Riidan osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan paneeli voi perustaa teknisen asiantuntijaryhmän avustamaan teknisluonteisissa kysymyksissä, jotka vaativat asiantuntijoiden yksityiskohtaista harkintaa.
14.3. Teknisten asiantuntijaryhmien on noudatettava 2 liitteen mukaista menettelyä.
14.4. Edellä esitettyihin riitojen ratkaisua koskeviin määräyksiin voidaan vedota tapauksissa, joissa jäsen katsoo, ettei toinen jäsen ole päässyt 3, 4, 7, 8 ja 9 artiklojen osalta tyydyttäviin tuloksiin, ja tämä on vaikuttanut merkittävästi sen kauppaetuihin. Tässä suhteessa tulosten on oltava samanarvoisia kuin jos kyseinen elin olisi jäsen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla 15
Loppumääräykset
Varaumat
15.1. Varaumia ei saa esittää mihinkään tämän sopimuksen määräyksiin ilman muiden jäsenten suostumusta.
Tarkastelu
15.2. Kunkin jäsenen on välittömästi sen jälkeen, kun WTO-sopimus tulee sen osalta voimaan, tiedotettava komitealle vireillä olevista tai jo suoritetuista toimenpiteistä tämän sopimuksen soveltamisen ja hallinnon varmistamiseksi. Komitealle on myös ilmoitettava kaikki näihin toimenpiteisiin myöhemmin tehdyt muutokset.
15.3. Komitean on tarkasteltava vuosittain tämän sopimuksen käytäntöön soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet.
15.4. Viimeistään kolmen vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta ja sen jälkeen kolmivuosittain komitean on tarkasteltava tämän sopimuksen toimintaa ja käytäntöön soveltamista, mukaan lukien läpinäkyvyyttä koskevat määräykset, suositellakseen tarvittaessa tarkistuksia tämän sopimuksen oikeuksiin ja velvoitteisiin, jotta varmistettaisiin keskinäiset taloudelliset edut sekä oikeuksien ja velvoitteiden tasapaino, ottaen kuitenkin huomioon artiklan 12 määräykset. Ottaen huomioon muun muassa sopimuksen käytäntöön soveltamisesta saadut kokemukset komitean on tarvittaessa esitettävä sopimustekstiin muutosehdotuksia tavarakauppaneuvostolle.
Liitteet
15.5. Tämän sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LIITE 1 TÄSSÄ SOPIMUKSESSA KÄYTETTÄVÄT KÄSITTEET JA MÄÄRITELMÄT
Käsitteillä, jotka on esitetty ISO/IEC:n oppaan 2 kuudennessa painoksessa: Standardisointi ja siihen liittyvä toiminta. Yleiset termit ja määritelmät 1991, on tässä sopimuksessa sama merkitys kuin mainitun oppaan määritelmien antama, ottaen huomioon, etteivät palvelut kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan.
Tässä sopimuksessa on kuitenkin sovellettava seuraavia määritelmiä:
1. Tekninen määräys
Asiakirja, jolla säädetään tuotteiden ominaisuuksia tai näihin liittyviä valmistus- ja tuotantomenetelmiä, mukaanlukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, ja jonka noudattaminen on pakollista. Se voi myös sisältää tai käsitellä yksinomaan terminologiaa, merkkejä, pakkaamista, merkitsemistä tai etiketöimistä koskevia vaatimuksia, kun ne liittyvät tuotteisiin tai valmistus- ja tuotantomenetelmiin.
Huomautus
ISO/IEC:n oppaan 2 määritelmä ei ole täydellinen, vaan perustuu niin sanottuun ''rakennuspalikka'' -menetelmään.
2. Standardi
Tunnustetun elimen hyväksymä asiakirja, joka määrittelee yleiseen ja toistuvaan käyttöön säännöt, ohjeet tai ominaisuudet tuotteille tai näihin liittyville valmistus- ja tuotantomenetelmille, ja jonka noudattaminen ei ole pakollista. Se voi myös sisältää tai käsitellä yksinomaan terminologiaa, merkkejä, pakkaamista, merkitsemistä tai etiketöimistä koskevia vaatimuksia, kun ne liittyvät tuotteisiin tai valmistus- ja tuotantomenetelmiin.
Huomautus
ISO/IEC:n oppaan 2 määrittelemät termit kattavat tuotteet, valmistusmenetelmät ja palvelut. Tämä sopimus käsittelee ainoastaan teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, jotka liittyvät tuotteisiin tai valmistus- ja tuotantomenetelmiin. ISO/IEC:n oppaan 2 määritelmän mukaan standardi voi olla joko pakollinen tai vapaaehtoinen. Tässä sopimuksessa standardi on määritelty vapaaehtoiseksi ja tekninen määräys pakolliseksi asiakirjaksi. Kansainvälisen standardisointiyhteisön valmistelemat standardit perustuvat konsensukseen. Tämä sopimus kattaa myös asiakirjat, jotka eivät perustu konsensukseen.
3. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
Menettely, jonka avulla suoraan tai välillisesti todetaan, että teknisten määräysten ja standardien asianomaiset vaatimukset täytetään.
Huomautus
Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt käsittävät muun muassa näytteenotto-, testaus- ja tarkastusmenettelyt; vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, todentamisen ja vakuuttamisen; rekisteröinnin, akkreditoinnin ja hyväksynnän samoin kuin näiden yhdistelmät.
4. Kansainvälinen elin tai järjestelmä
Elin tai järjestelmä, jonka jäsenyys on avoin ainakin kaikkien jäsenten asianomaisille elimille.
5. Alueellinen elin tai järjestelmä
Elin tai järjestelmä, jonka jäsenyys on avoin vain joidenkin jäsenten asianomaisille elimille.
6. Keskushallinnon elin
Keskushallinto, sen ministeriöt ja osastot samoin kuin kaikki kyseessä olevan toiminnan osalta keskushallinnon käskyvallan alaiset elimet.
Huomautus
Euroopan yhteisöön sovelletaan keskushallinnon elimiä koskevia määräyksiä. Euroopan yhteisöön voidaan kuitenkin perustaa alueellisia elimiä tai vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä, ja tässä tapauksessa niihin sovelletaan tämän sopimuksen alueellisia elimiä tai vaatimustenmukaisuuden arviointijärjestelmiä koskevia määräyksiä.
7. Paikallishallinnon elin
Hallinto, joka ei kuulu keskushallintoon (esimerkiksi osavaltiot, maakunnat, läänit, kantonit, kunnat jne.), sen ministeriöt ja osastot samoin kuin kaikki kyseessä olevan toiminnan osalta mainitun hallinnon käskyvallan alaiset elimet.
8. Yksityinen elin
Elin, joka ei kuulu keskus- eikä paikallishallintoon, mukaan lukien teknisten määräysten noudattamisen valvontaan valtuutetut yksityiset elimet.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LIITE 2 TEKNISET ASIANTUNTIJARYHMÄT
14 artiklan määräysten mukaisesti perustettuihin teknisiin asiantuntijaryhmiin sovelletaan seuraavia menettelyjä.
1. Tekniset asiantuntijaryhmät ovat paneelin toimivallan alaisia. Paneelin on päätettävä niiden toimenkuvasta ja yksityiskohtaisista työskentelymenettelyistä, ja niiden on raportoitava paneelille.
2. Teknisiin asiantuntijaryhmiin saavat kuulua vain henkilöt, joilla on ammattitaitoa ja kokemusta kyseessä olevalla alalla.
3. Riidan osapuolten kansalaisten ei tule toimia teknisissä asiantuntijaryhmissä ilman riidan osapuolten yhteistä suostumusta, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos paneelin mielestä ei muutoin voida täyttää tieteellisen erityisasiantuntemuksen tarvetta. Riidan osapuolten hallitusten virkamiesten ei tule toimia teknisissä asiantuntijaryhmissä. Teknisten asiantuntijaryhmien jäsenten on toimittava yksityishenkilöinä eivätkä hallitusten tai minkään järjestön edustajina. Hallitusten tai järjestöjen ei tämän vuoksi tule antaa heille teknisen asiantuntijaryhmän käsiteltävänä olevia asioita koskevia ohjeita.
4. Tekniset asiantuntijaryhmät saavat kysyä ja hakea tietoja ja teknistä apua sopiviksi katsomistaan lähteistä. Ennen kuin tekninen asiantuntijaryhmä hakee sellaista tietoa tai asiantuntemusta, minkä lähde on jonkun jäsenen hallintovallan alainen, sen on informoitava tätä jäsentä. Jäsenen on vastattava pikimmiten ja täydellisesti teknisen asiantuntijaryhmän pyyntöihin saada tarpeellisiksi ja sopiviksi katsomiaan tietoja.
5. Riidan osapuolten on saatava käyttöönsä kaikki tekniselle asiantuntijaryhmälle annetut asiaankuuluvat tiedot, elleivät ne ole luonteeltaan luottamuksellisia. Tekniselle asiantuntijaryhmälle annettuja luottamuksellisia tietoja ei tule antaa julkisuuteen ilman tiedon antaneen hallituksen, organisaation tai henkilön virallista valtuutusta. Milloin tällaisia tietoja tekniseltä asiantuntijaryhmältä pyydetään, mutta tietojen luovuttamiseen ei ole valtuutusta, antaa kyseinen hallitus, organisaatio tai henkilö tiedoista ei-luottamuksellisen yhteenvedon.
6. Teknisen asiantuntijaryhmän on toimitettava raporttiluonnos asianosaisille jäsenille saadakseen niiden kommentit ja voidakseen ottaa ne tarpeen mukaan huomioon loppuraportissa, joka jaetaan myös asianosaisille jäsenille, kun se toimitetaan paneelille.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPAN TEKNISISTÄ ESTEISTÄ LIITE 3 STANDARDIEN LAATIMISTA, HYVÄKSYMISTÄ JA SOVELTAMISTA KOSKEVAT MENETTELYOHJEET
Yleiset määräykset
A. Näihin menettelyohjeisiin sovelletaan tämän sopimuksen liitteen 1 määritelmiä.
B. Nämä menettelyohjeet voi hyväksyä mikä tahansa standardisoiva elin WTO:n jäsenen alueella, olkoonpa se keskushallinnon, paikallishallinnon tai yksityinen elin; alueellinen standardisoiva viranomaiselin, jonka yksi tai useampi jäsen on WTO:n jäsen; tai alueellinen standardisoiva yksityinen elin, jonka yksi tai useampi jäsen sijaitsee WTO:n jäsenen alueella (tässä menettelyohjeessa käytetään yhteisesti nimitystä ''standardisoivat elimet'' ja erikseen nimitystä ''standardisoiva elin'').
C. Standardisoivien elinten, jotka ovat hyväksyneet tämän ohjeen tai sanoutuneet siitä irti, on ilmoitettava tästä ISO/IEC:n informaatiokeskukseen Geneveen. Ilmoitukseen on liitettävä kyseisen elimen nimi ja osoite ja sen nykyinen ja odotettavissa oleva standardisointiala. Ilmoituksen voi lähettää joko suoraan ISO/IEC:n informaatiokeskukseen tai ISO/IEC:n kansallisen jäsenen välityksellä tai, mieluummin, ISONETin asianomaisen kansallisen jäsenen tai kansainvälisen liitännäisjäsenen välityksellä.
VARSINAISET MÄÄRÄYKSET
D. Standardisoivan elimen on standardien osalta myönnettävä tuotteille, jotka ovat peräisin minkä tahansa WTO:n jäsenen alueelta, vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin samanlaisille tuotteille, jotka ovat kotimaista alkuperää tai jotka ovat peräisin mistä tahansa muusta maasta.
E. Standardisoivan elimen on taattava, ettei standardeja laadita, hyväksytä eikä sovelleta siinä tarkoituksessa tai siten, että luodaan tarpeettomia esteitä kansainväliselle kaupalle.
F. Mikäli kansainvälisiä standardeja on olemassa tai niiden valmistuminen on odotettavissa, standardisoivan elimen on käytettävä niitä tai niiden vastaavia osia laatimiensa standardien pohjana, paitsi milloin tällaiset kansainväliset standardit tai vastaavat osat olisivat tehottomia tai soveltumattomia, esimerkiksi riittämättömän suojelutason, oleellisten ilmastollisten tai maantieteellisten tekijöiden taikka oleellisten teknologisten ongelmien vuoksi.
G. Jotta standardit saataisiin harmonisoiduksi mahdollisimman laajasti, standardisoivan elimen on tarkoituksenmukaisella tavalla annettava voimavarojensa puitteissa täysi panos asianomaisten kansainvälisten standardisoivien elimien toimesta tapahtuvaan sellaisten kansainvälisten standardien laadintaan, joiden aiheesta se joko on hyväksynyt tai on odotettavissa, että se hyväksyy standardin. Jäsenen alueella toimivien standardisoivien elinten osallistumisen tiettyyn kansainväliseen standardisointitoimintaan tulee mahdollisuuksien mukaan tapahtua yhden kaikkia niitä alueen standardisoivia elimiä edustavan valtuuskunnan kautta, jotka joko ovat hyväksyneet tai on odotettavissa, että ne hyväksyvät standardeja aiheesta, johon kansainvälinen standardisointitoiminta liittyy.
H. Jäsenen alueella toimivan standardisoivan elimen on pyrittävä kaikin keinoin välttämään päällekkäisyyksiä muiden samalla alueella toimivien tai vastaavien kansainvälisten tai alueellisten standardisoivien elinten työn kanssa. Niiden on myös pyrittävä kaikin keinoin saamaan aikaan kansallinen konsensus laatimistaan standardeista. Samoin alueellisen standardisoivan elimen on pyrittävä kaikin keinoin välttämään päällekkäisyyksiä kansainvälisten standardisoivien elinten kanssa.
I. Standardisoivan elimen on määriteltävä mahdollisuuksien mukaan tuotteen vaatimuksia koskevat standardit ennemmin suorituskykyä kuin rakennetta tai ulkoisia ominaisuuksia koskevien ominaisuuksien avulla.
J. Vähintään kerran puolessa vuodessa standardisoivan elimen on julkaistava työohjelma, joka sisältää sen nimen ja osoitteen, sen valmisteilla olevat standardit ja sen edellisen kauden aikana hyväksymät standardit. Standardi on valmisteilla standardin laatimispäätöksestä sen hyväksymiseen asti. Erityisesti nimettyjen standardiluonnosten otsikot on pyydettäessä toimitettava englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi. Ilmoitus työohjelmasta on julkaistava kansallisessa tai vaihtoehtoisesti alueellisessa standardisointitoiminnan julkaisussa.
Työohjelmasta on käytävä ilmi kustakin standardista, ISONETin sääntöjen mukaisesti, aiheenmukainen luokitus, standardin käsittelyvaihe ja viittaukset pohjana olevaan kansainväliseen standardiin. Viimeistään työohjelmansa julkaisuvaiheessa standardisoivan elimen on ilmoitettava siitä ISO/IEC:n informaatiokeskukseen Geneveen.
Ilmoituksen on sisällettävä standardisoivan elimen nimi ja osoite, sen julkaisun nimi ja numero, jossa työohjelma julkaistaan, työohjelman voimassaoloaika, sen hinta (ellei maksuton), ja kuinka ja mistä sen voi saada. Ilmoitus voidaan lähettää suoraan ISO/IEC:n informaatiokeskukseen tai mieluummin ISONETin vastaavan kansallisen jäsenen tai kansainvälisen liitännäisjäsenen välityksellä.
K. Kansallisen ISO/IEC:n jäsenen on pyrittävä kaikin keinoin tulemaan ISONETin jäseneksi tai nimeämään toinen elin jäseneksi samoin kuin hankkimaan kaikkein kehittynein ISONETin jäsenelle mahdollinen jäsenyystyyppi. Muiden standardisoivien elinten on pyrittävä kaikin keinoin liittymään ISONETin jäseneen.
L. Ennen standardin hyväksymistä standardisoivan elimen on annettava vähintään 60 päivän aika lausunnonantoon standardiluonnoksesta WTO:n jäsenen alueen kiinnostuneille tahoille. Tätä aikaa voidaan kuitenkin lyhentää siinä tapauksessa, että äkillisiä turvallisuuteen, terveyteen tai ympäristöön liittyviä ongelmia syntyy tai uhkaa syntyä. Viimeistään kommentointiajan alussa standardisoivan elimen on julkaistava ilmoitus, jossa tiedotetaan kommenttiaika, kohdassa J mainitussa julkaisussa. Tällaisen ilmoituksen tulee mahdollisuuksien mukaan sisältää selvitys siitä, poikkeaako luonnos vastaavasta kansainvälisestä standardista.
M. WTO:n jäsenen alueen kiinnostuneen tahon pyytäessä standardisoivan elimen on pikimmiten toimitettava tai järjestettävä toimitettavaksi kopio standardiluonnoksesta, jonka se on lähettänyt lausunnolle. Palvelumaksujen on oltava, lukuunottamatta todellisia toimituskuluja, samat ulkomaalaisille ja kotimaisille tahoille.
N. Standardisoivan elimen on otettava huomioon standardin jatkovalmistelussa lausuntokierroksen aikana saatu palaute. Tämän menettelyohjeen hyväksyneiden standardisoivien elinten välityksellä vastaanotettuihin kommentteihin tulee pyydettäessä vastata mahdollisimman pikaisesti. Vastauksen tulee sisältää selitys siitä, miksi poikkeaminen kansainvälisestä standardista on tarpeen.
O. Heti, kun standardi on hyväksytty, se on myös julkaistava.
P. WTO:n jäsenen alueen kiinnostuneen tahon pyytäessä standardisoivan elimen on pikimmiten toimitettava tai järjestettävä toimitettavaksi kopio viimeisimmästä työohjelmastaan tai standardista, jonka se on tuottanut. Tästä palvelusta perittävien maksujen on oltava, lukuunottamatta todellisia toimitusmaksuja, samat ulkomaalaisille ja kotimaisille tahoille.
Q. Standardisoivan elimen on harkittava myötämielisesti ja suotava riittävä mahdollisuus neuvottelupyynnöille, jotka koskevat tulkintoja tämän ohjeen toiminnasta ja joita esittävät tämän ohjeen hyväksyneet standardisoivat elimet. Sen on yritettävä puolueettomasti ratkaista valitukset.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPPAAN LIITTYVISTÄ INVESTOINTITOIMISTA
Jäsenet, jotka
katsovat, että ministerit sopivat Punta del Esten julistuksessa, että ''GATTin investointitoimien kauppaa rajoittaviin ja vääristäviin vaikutuksiin liittyvien artiklojen toiminnan tarkastelun seurauksena neuvottelujen tulisi valmistella tarkoituksenmukaisia lisämääräyksiä, jotka saattavat olla tarpeen tällaisten, kauppaan haitallisesti kohdistuvien vaikutusten välttämiseksi'';
toivovat edistävänsä maailmankaupan laajenemista ja vaiheittaista vapautumista ja helpottavansa investointeja yli kansainvälisten rajojen kaikkien kauppakumppaneiden ja erityisesti kehitysmaajäsenten taloudellisen kasvun lisäämiseksi samalla varmistaen vapaan kilpailun;
ottavat huomioon kehitysmaajäsenten, erityisesti vähiten kehittyneiden kehitysmaajäsenten, erityiset kauppaan, kehittämiseen ja rahoitukseen liittyvät tarpeet;
tunnustavat sen, että tietyt investointitoimet voivat aiheuttaa kauppaa rajoittavia ja vääristäviä vaikutuksia;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1
Soveltamisala
Tätä sopimusta sovelletaan vain tavarakauppaan liittyviin investointitoimiin (tässä sopimuksessa ''TRIMs'').
Artikla 2
Kansallinen kohtelu ja määrälliset rajoitukset
1. GATT 1994 -sopimuksen mukaisia muita oikeuksia ja velvoitteita rajoittamatta minkään jäsenen ei tule soveltaa investointitoimia, jotka eivät ole sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen III artiklan tai XI artiklan määräysten kanssa.
2. Esimerkkiluettelo investointitoimenpiteistä, jotka eivät ole sopusoinnussa GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 4 kohdan edellyttämän kansallisen kohtelun velvoitteen eivätkä GATT 1994 -sopimuksen XI artiklan 1 kohdan edellyttämän määrällisten rajoitusten yleisen poistamisen kanssa, sisältyy tämän sopimuksen liitteeseen.
Artikla 3
Poikkeukset
Tämän sopimuksen määräyksiin sovelletaan soveltuvin osin kaikkia GATT 1994 -sopimuksen mukaisia poikkeuksia.
Artikla 4
Kehitysmaajäsenet
Kehitysmaajäsen saa vapaasti poiketa väliaikaisesti 2 artiklan mukaisista määräyksistä siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin GATT 1994 -sopimuksen XVIII artikla, GATT 1994 -sopimuksen sopimus maksutasetta koskevista määräyksistä ja 28. marraskuuta 1979 hyväksytty julkilausuma maksutasesyistä käyttöön otetuista kauppatoimista (BISD-julkaisusarja 26S/205-209) sallivat jäsenen poiketa GATT 1994 -sopimuksen III ja XI artikloista.
Artikla 5
Ilmoittaminen ja siirtymäjärjestelyt
1. 90 päivän kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta jäsenten on ilmoitettava tavarakauppaneuvostolle kaikista soveltamistaan investointitoimista, jotka eivät ole sopusoinnussa tämän sopimuksen määräysten kanssa. Tällaisista yleisesti tai erityisesti sovellettavista investointitoimista on ilmoitettava samoin kuin toimitettava selostus niiden pääasiallisista piirteistä. 1)
1) Jos investointitoimenpiteitä sovelletaan harkinnanvaraisella valtuutuksella, jokainen erityissovellutus on ilmoitettava. Tietoja, jotka voisivat vahingoittaa yksittäisten yritysten laillisia kaupallisia etuja, ei tarvitse ilmoittaa.
2. Kunkin jäsenen on poistettava kaikki yllä olevan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamansa investointitoimet kahden vuoden kuluessa WTO-sopimuksen voimaantulosta siinä tapauksessa, että kysymyksessä on teollisuusmaajäsen, viiden vuoden kuluessa kehitysmaajäsenen tapauksessa ja seitsemän vuoden kuluessa vähiten kehittyneen kehitysmaajäsenen tapauksessa.
3. Tavarakauppaneuvosto voi pyynnöstä jatkaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen investointitoimien poistamiselle annettua siirtymäkautta koskien kehitysmaajäsentä tai vähiten kehittynyttä kehitysmaajäsentä, joka osoittaa kohtaavansa erityisiä vaikeuksia tämän sopimuksen määräysten soveltamisessa. Tällaista pyyntöä harkitessaan tavarakauppaneuvoston on otettava huomioon kysymyksessä olevan jäsenen kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät yksilölliset tarpeet.
4. Siirtymäkauden aikana jäsen ei saa muuttaa minkään 1 kohdan mukaisesti ilmoittamansa investointitoimen ehtoja siitä muodosta, joka niillä oli WTO-sopimuksen voimaantulopäivänä, mikäli tämä lisäisi ristiriitaisuutta 2 artiklan määräysten kanssa. Alle 180 päivää ennen WTO-sopimuksen voimaantuloa käyttöönotetut investointitoimet eivät hyödy 2 kohdassa määrätyistä siirtymäjärjestelyistä.
5. 2 artiklan määräysten estämättä jäsen voi, jotta se ei saattaisi huonompaan asemaan aiemmin perustettuja yrityksiä, jotka ovat 1 kohdan mukaisesti ilmoitetun investointitoimen alaisia, soveltaa siirtymäkauden aikana samaa investointitointa uuteen investointiin (i) kun tällaisen investoinnin tuotteet ovat aiemmin perustettujen yritysten tuotteiden kaltaisia ja (ii) kun se on tarpeen uuden investoinnin ja aiemmin perustettujen yritysten välisten kilpailuolosuhteiden vääristymisen estämiseksi. Uuteen investointiin tällä tavoin sovelletusta investointitoimesta ilmoitetaan tavarakauppaneuvostolle. Tällaisen investointitoimen ehtojen on oltava kilpailuvaikutuksiltaan vastaavanlaisia niiden ehtojen kanssa, joita sovelletaan aiemmin perustettuihin yrityksiin, ja toimenpide on lopetettava samaan aikaan.
Artikla 6
Läpinäkyvyys
1. Jäsenet vahvistavat noudattavansa investointitoimen suhteen läpinäkyvyys- ja ilmoitusvelvollisuutta, joka määritellään GATT 1994 -sopimuksen X artiklassa, marraskuun 28. päivänä 1979 hyväksyttyyn, ilmoittamista, neuvotteluja, riitojen ratkaisemista ja valvontaa koskevaan sopimukseen sisältyvässä ''Ilmoittaminen''-sitoumuksessa ja ilmoitusmenettelyä koskevassa, 15. huhtikuuta 1994 hyväksytyssä ministeritason päätöksessä.
2. Kukin jäsen ilmoittaa sihteeristölle julkaisunsa, joista investointitoimet löytyvät, mukaan lukien ne, joita niiden alueella toimivat alueellisen tason tai paikallistason hallintoelimet tai -viranomaiset soveltavat.
3. Kunkin jäsenen on missä tahansa tähän sopimukseen liittyvässä asiassa, jonka toinen jäsen on tuonut esiin, kiinnitettävä myötämielistä huomiota tiedonantopyyntöihin ja tarjottava asianmukainen neuvottelumahdollisuus. GATT 1994 -sopimuksen X artiklan mukaisesti yhdenkään jäsenen ei tarvitse antaa tietoja, joiden julkistaminen voisi estää lain täytäntöönpanon tai muutoin olla vastoin yleistä etua tai vahingoittaa yksittäisten julkis- tai yksityisyritysten laillisia kaupallisia etuja.
Artikla 7
Kauppaan liittyviä investointitoimia käsittelevä komitea
1. Kauppaan liittyviä investointitoimia käsittelevä komitea (tässä sopimuksessa ''komitea'') perustetaan, ja se on avoin kaikille WTO:n jäsenille. Komitea valitsee oman puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa ja kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja muutoin minkä tahansa jäsenen sitä pyytäessä.
2. Komitea hoitaa tavarakauppaneuvoston sille määräämät velvollisuudet ja järjestää jäsenille mahdollisuuden neuvotella mistä tahansa tämän sopimuksen toimintaan ja täytäntöönpanoon liittyvistä asioista.
3. Komitea seuraa tämän sopimuksen toimintaa ja täytäntöönpanoa ja antaa niistä vuosittain selonteon tavarakauppaneuvostolle.
Artikla 8
Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
GATT 1994 -sopimuksen XXII ja XXIII artiklojen määräyksiä, niin kuin niitä on muutettu ja sovellettu riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa, sovelletaan neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen tämän sopimuksen nojalla.
Artikla 9
Tavarakauppaneuvoston tarkastelu
Viimeistään viiden vuoden kuluttua WTO-sopimuksen voimaantulosta tavarakauppaneuvosto tarkastelee tämän sopimuksen toimintaa ja esittää ministerikokoukselle tarpeellisia muutoksia tekstiin. Tämän tarkastelun kuluessa tavarakauppaneuvosto harkitsee, tulisiko sopimusta täydentää investointipolitiikkaa ja kilpailupolitiikkaa koskevilla määräyksillä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS KAUPPAAN LIITTYVISTÄ INVESTOINTITOIMISTA LIITE Esimerkkiluettelo
1. Investointitoimia, jotka ovat ristiriidassa GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 4 kohdassa edellytetyn kansallisen kohtelun velvoitteen kanssa, ovat ne, jotka kansallisen lain tai hallinnollisten määräysten perusteella ovat pakottavia tai täytäntöönpantavissa tai joiden noudattaminen on välttämätöntä jonkin edun saamiseksi ja jotka edellyttävät
(a) yrityksen ostavan tai käyttävän kotimaista alkuperää olevia tai kotimaisesta lähteestä saatuja tuotteita, riippumatta siitä, onko ne määritelty tietyiksi tuotteiksi, tuotteiden määriksi tai arvoiksi tai osuudeksi yrityksen paikallisen tuotannon määrästä tai arvosta tai
(b) että yrityksen tuontituotteiden hankinnat tai käyttö rajoitetaan määrään, joka riippuu sen viemien paikallisten tuotteiden määrästä tai arvosta.
2. Investointitoimia, jotka ovat ristiriidassa GATT 1994-sopimuksen XI artiklan 1 kohdan edellyttämän määrällisten rajoitusten yleisen poistamisen kanssa, ovat ne, jotka kansallisen lain tai hallinnollisten määräysten perusteella ovat pakottavia tai täytäntöönpantavissa tai joiden noudattaminen on välttämätöntä jonkin edun saamiseksi ja jotka rajoittavat
(a) yrityksen paikallisessa tuotannossa käyttämiensä tai siihen liittyvien tuotteiden maahantuontia yleisesti tai rajoittaen sen määrää, joka riippuu sen viemien paikallisten tuotteiden määrästä tai arvosta;
(b) yrityksen paikallisessa tuotannossa käyttämiensä tai siihen liittyvien tuotteiden maahantuontia rajoittamalla sen oikeutta hankkia valuuttaa määrään, joka riippuu valuuttatuloista, jotka katsotaan yrityksen aikaansaamiksi; tai
(c) yrityksen harjoittamaa tuotteiden vientiä tai myyntiä vientiä varten, riippumatta siitä, onko ne määritelty tietyiksi tuotteiksi, tuotteiden määriksi tai arvoiksi taikka osuudeksi yrityksen paikallisen tuotannon määrästä tai arvosta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA
Jäsenet sopivat seuraavaa:
OSA I
Artikla 1
Periaatteet
Polkumyyntiä ehkäiseviä toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan GATT 1994 -sopimuksen VI artiklassa määrättyjen olosuhteiden vallitessa ja tutkimusten perusteella, jotka on pantu vireille 1) ja suoritettu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti. Seuraavat määräykset koskevat GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan soveltamista siltä osin kuin toimenpiteisiin ryhdytään polkumyynnin ehkäisemistä koskevan lainsäädännön tai säännösten perusteella.
1) Käsitteellä ''pantu vireille'' tarkoitetaan myöhemmin toimenpidettä, jolla jäsen muodollisesti aloittaa 5 artiklassa tarkoitetut tutkimukset.
Artikla 2
Polkumyynnin määrittely
2.1. Tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä tuotetta on katsottava myytävän polkumyynnillä, toisin sanoen saatettavan kaupaksi toiseen maahan normaaliarvoansa alempaan hintaan, jos maasta toiseen viedyn tuotteen vientihinta on alempi kuin tavanomaisessa kaupankäynnissä sovellettu samanlaisen tuotteen vertailukelpoinen hinta silloin, kun tuote on tarkoitettu viejämaan kulutukseen.
2.2. Silloin kun viejämaan kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä ei myydä samanlaista tuotetta tai kun viejämaan kotimarkkinoiden erityisestä markkinatilanteesta tai myynnin vähäisyydestä johtuen 2) tällaisen myynnin perusteella ei voida tehdä asianmukaista vertailua, polkumyyntimarginaali on määritettävä vertaamalla 2.1. kohdassa mainittua vientihintaa samanlaisen tuotteen vertailukelpoiseen hintaan silloin, kun tuote on viety asianmukaiseen kolmanteen maahan, jos hinta on edustava, tai alkuperämaan tuotantokustannuksiin, joihin on lisätty kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja muita kustannuksia sekä voittoa.
2) Viejämaan kotimarkkinoiden kulutukseen tarkoitetun samanlaisen tuotteen myynnin on tavallisesti katsottava olevan määrältään riittävä normaaliarvon määrittämiseksi, jos tällainen myynti on vähintään 5 prosenttia tutkittavana olevan tuotteen myynnistä tuojajäsenen alueelle. Pienempi suhdeluku tulisi hyväksyä silloin, kun on näyttöä siitä, että tämän suhdeluvun ilmoittama kotimainen myynti on kuitenkin niin merkittävää, että asianmukainen vertailu on mahdollista.
2.2.1. Kun samanlaista tuotetta myydään viejämaan kotimarkkinoilla tai kolmanteen maahan hinnoilla, jotka ovat alhaisempia kuin tuotannon (kiinteät ja muuttuvat) yksikkökustannukset, joihin on lisätty myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, myynnin voidaan katsoa poikkeavan hinnan vuoksi tavanomaisesta kaupankäynnistä. Tällainen myynti voidaan jättää huomiotta normaaliarvoa määritettäessä silloin, kun viranomaiset 3) katsovat että tällaista myyntiä on tapahtunut pitkän ajanjakson kuluessa 4) huomattavassa määrin 5) ja hinnoilla, joilla ei voida kattaa kaikkia kustannuksia kohtuullisen ajan kuluessa. Jos hinnat, jotka ovat myyntihetkellä kustannuksia alhaisempia, ylittävät tutkimusjakson kustannuksien painotetun keskiarvon, on niiden katsottava kattavan kustannukset kohtuullisen ajan kuluessa.
3) Milloin tässä sopimuksessa käytetään käsitettä ''viranomaiset'', sen on tulkittava merkitsevän asianmukaisen ylemmän virkamiestason viranomaisia.
4) Pitkän ajanjakson on tavallisesti oltava vuoden pituinen ja joka tapauksessa vähintään 6 kuukautta.
5) Yksikkötunnuksia halvemmalla tapahtuva myynti on huomattavaa silloin, kun viranomaiset osoittavat, että normaaliarvon määrittämiseen käytettyjen liiketapahtumien myyntihinnan painotettu keskiarvo on alhaisempi kuin yksikkökustannuksien painotettu keskiarvo tai että yksikkökustannuksia halvemmalla tapahtuvan myynnin määrä on vähintään 20 prosenttia siitä määrästä, joka on myyty normaaliarvon määrittämiseen käytetyissä liiketapahtumissa.
2.2.1.1. Tämän artiklan 2 kohdassa kustannukset on tavallisesti laskettava tutkittavana olevan viejän tai valmistajan kirjaamien tietojen pohjalta, mikäli tällaiset tiedot ovat viejämaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisia ja ne antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kyseisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvistä kustannuksista. Viranomaisten on otettava huomioon kaikki saatavissa oleva, kustannusten asianmukaisesta kohdentamisesta kertova aineisto. Tähän aineistoon sisältyy viejän tai valmistajan tutkimusten aikana toimittama aineisto, jos viejä tai valmistaja on käyttänyt tällaista kohdentamista todenperäisesti, erityisesti mitä tulee asianmukaisten kuoletuksia ja poistoja koskevien jaksojen sekä pääomamenoja ja muita kehittämiskustannuksia koskevien vähennysten määrittelemiseen. Kustannuksia oikaistaan asianmukaisesti niiden uusiutumattomien kustannuserien suhteen, jotka hyödyntävät tulevaa ja/tai nykyistä tuotantoa, tai niiden olosuhteiden suhteen, joissa tutkimusjakson kustannuksiin liittyy perustamistoiminta 6), mikäli tämän alakohdan mukainen kustannusten kohdentaminen ei vielä ole sitä toteuttanut.
6) Perustamistoiminnan vuoksi tehdyn oikaisun on otettava huomioon kustannukset perustamisvaiheen lopussa tai, jos tämä vaihe jatkuu tutkimusjaksoa pidemmälle, ne viimeisimmät kustannukset, jotka viranomaiset voivat kohtuudella ottaa huomioon tutkimuksen aikana.
2.2.2. Tämän artiklan 2 kohdassa hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voittoa varten lisättyjen määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu tutkittavana olevan valmistajan tai viejän samanlaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Milloin näitä määriä ei voi määrittää tältä pohjalta, ne voidaan määrittää käyttäen seuraavia perusteita:
(i) kyseisen viejän tai valmistajan maksamat ja saamat todelliset rahamäärät saman yleisen luokan tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla;
(ii) tutkimuksen alaisina olevien muiden viejien ja valmistajien maksamien ja saamien todellisten rahamäärien painotettu keskiarvo samanlaisen tuotteen valmistuksessa ja myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla;
(iii) mikä tahansa muu hyväksyttävä menetelmä edellyttäen, että siten määritetty voiton määrä ei ylitä voittoa, jonka muut viejät tai valmistajat tavallisesti saavat samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä alkuperämaan kotimarkkinoilla.
2.3. Milloin vientihintaa ei ole olemassa tai asianomaiset viranomaiset katsovat, että vientihinta ei ole luotettava sen vuoksi, että viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on olemassa yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan laskea sen hinnan pohjalta, jolla maahan tuodut tuotteet myydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, tai mikäli tavaroita ei myydä riippumattomalle ostajalle tai samanlaisessa kunnossa kuin ne tuotiin maahan, sellaiselta hyväksyttävältä pohjalta, jonka viranomaiset määräävät.
2.4. Vientihinnan ja normaaliarvon välillä on tehtävä oikeudenmukainen vertailu. Tämä vertailu on tehtävä kaupan samassa portaassa, yleensä vapaasti tehtaalla, ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen. Kussakin tapauksessa on asianmukaisesti otettava huomioon, kunkin tapauksen asianhaarat tutkien, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet, mukaan lukien eroavuudet myyntiolosuhteissa ja -ehdoissa, verotuksessa, kaupan portaissa, määrissä, fyysisissä ominaispiirteissä ja kaikki muut eroavuudet, joiden on myös osoitettu vaikuttavan hintojen vertailukelpoisuuteen 7). Tämän artiklan 3 kohdassa mainituissa tapauksissa tulisi myös ottaa huomioon kustannukset, mukaan lukien verot ja tullit, jotka on maksettu maahan tuonnin ja jälleenmyynnin välisenä aikana samoin kuin tavaran arvoon lisätty voitto. Jos näissä tapauksissa hinnan vertailukelpoisuuteen on vaikutettu, viranomaisten on laskettava normaaliarvo siinä kaupan portaassa, joka vastaa laskennallisen vientihinnan kaupan porrasta, tai tehtävä tässä kohdassa perusteltu asianmukainen poisto. Viranomaisten on ilmoitettava kyseisille osapuolille, mitkä tiedot ovat tarpeen oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi, eivätkä ne saa asettaa kohtuutonta näyttövelvollisuutta näille osapuolille.
7) Jotkin edellä mainituista tekijöistä katsotaan kattavan osin saman alueen, joten viranomaisten on varmistettava, etteivät ne kaksinkertaista oikaisuja, jotka on jo tehty tämän määräyksen mukaisesti.
2.4.1. Milloin 4 kohdassa tarkoitettu hintavertailu vaatii valuutan muuntamista, on muuntamisessa käytettävä myyntipäivän 8) muuntokurssia. Mikäli ulkomaanvaluutan myynti termiinimarkkinoilla on suoraan kytkettynä kyseiseen vientinä tapahtuvaan myyntiin, on käytettävä termiinikaupan muuntokursseja. Muuntokurssien vaihteluja ei oteta huomioon, ja tutkimuksessa viranomaisten on annettava viejille vähintään 60 päivää vientihintojen korjaamiseksi niin, että niissä heijastuvat tutkimusjakson aikana muuntokursseissa tapahtuneet pitkän aikavälin muutokset.
8) Myyntipäivä on tavallisesti sopimuksen päivämäärä, tilauksen päivämäärä, tilauksen vahvistamispäivä tai laskun päivämäärä, sen mikä kulloinkin määrää olennaiset kauppaehdot.
2.4.2. Ellei tämän artiklan oikeudenmukaista vertailua koskevasta 4 kohdasta muuta johdu, polkumyyntimarginaalien olemassaolo tutkimusvaiheen aikana on tavallisesti todettava normaaliarvon painotetun keskiarvon ja kaikkien vertailukelpoisten vientitapahtumien hintojen painotetun keskiarvon välisellä vertailulla tai normaaliarvon ja vientihintojen välisellä vertailulla kunkin liiketapahtuman osalta. Painotettuun keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa voidaan verrata yksittäisten vientitapahtumien hintoihin, jos viranomaiset havaitsevat vientihintojen muodostelman, joka poikkeaa merkittävästi eri ostajien, alueiden ja ajanjaksojen kesken, ja jos ne saavat selvityksen siitä, miksi tällaiset eroavaisuudet eivät voi tulla asianmukaisesti huomioon otetuksi painotettujen keskiarvojen tai liiketapahtumien keskinäisessä vertailussa.
2.5. Mikäli tuotteita ei ole tuotu tuojajäsenen alueelle suoraan alkuperämaasta vaan kolmannen maan kautta, hintaa, jolla tuotteet on myyty viejämaasta tuojajäsenen alueelle, on tavallisesti verrattava viejämaassa voimassa olevaan vertailukelpoiseen hintaan. Vertailu voidaan kuitenkin tehdä alkuperämaan hintaan, jos esimerkiksi tuote on pelkästään kuljetettu meritse viejämaan kautta tai sellaista tuotetta ei tuoteta viejämaassa tai viejämaassa ei ole olemassa vertailukelpoista hintaa tuotteelle.
2.6. Tässä sopimuksessa ilmaisun ''samanlainen tuote'' on tulkittava tarkoittavan tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlainen kuin kysymyksessä oleva tuote tai, sellaisen tuotteen puuttuessa, muu tuote, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta.
2.7. Tämä artikla ei vaikuta GATT 1994 -sopimuksen I liitteessä olevan VI artiklan 1 kohtaa koskevaan toiseen täydentävään määräykseen.
Artikla 3
Vahingon toteaminen 9)
9) Tässä sopimuksessa käsitteellä ''vahinko'' on, ellei toisin määrätä, katsottava tarkoittavan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutettua olennaista vahinkoa, kotimaiselle tuotannonalalle aiheutettua olennaisen vahingon uhkaa tai tällaisen tuotannonalan perustamisen olennaista viivästymistä, ja se on tulkittava tämän artiklan määräysten mukaisesti.
3.1. GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan tarkoittamassa mielessä on vahingon toteamisen perustuttava selkeään näyttöön ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu sekä (a) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrästä ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksesta samanlaisten tuotteiden hintoihin kotimaan markkinoilla, että (b) tämän tuonnin seurausvaikutuksista tällaisten tuotteiden kotimaisiin valmistajiin.
3.2. Polkumyyntinä tapahtuvan tuonnin määrän osalta tutkintaviranomaisten on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa tuojajäsenen tuotantoon tai kulutukseen. Tutkiessaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin tutkintaviranomaisten on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti merkittävästi alentanut hintoja verrattuna samanlaisen tuotteen hintoihin tuojajäsenen alueella, tai onko sellaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt huomattavaa hintojen laskua tai onko tämä tuonti muuten huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi näistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.
3.3. Milloin useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnistä, tutkintaviranomaiset voivat arvioida tällaisten tuontituotteiden vaikutuksia kumulatiivisesti vain, jos ne katsovat, että (a) kustakin maasta tapahtuvan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali ylittää 5 artiklan 8 kohdassa määritellyn vähimmäistason (de minimis) ja että yhdestäkään maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen, ja (b) tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista, mitä tulee kilpailuolosuhteisiin tuotujen tuotteiden välillä ja kilpailuolosuhteisiin tuotujen tuotteiden ja samanlaisen kotimaisen tuotteen välillä.
3.4. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin haittavaikutuksia asianomaiseen kotimaan tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat tuotannonalan tilaan, kuten myynnin todellinen ja mahdollinen supistuminen, voitto, tuotanto, markkinaosuus, tuottavuus, investointien kannattavuus tai kapasiteetin käyttöaste, kotimarkkinahintoihin vaikuttavat tekijät, polkumyyntimarginaalin suuruus, todelliset ja mahdolliset kielteiset vaikutukset rahavirtoihin, varastoihin, työllisyyteen, palkkoihin, kasvuun, pääoman saantiin tai investointien tekemiseen. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä eikä yksi tai useampi näistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva.
3.5. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin on todistettavasti polkumyynnin vaikutuksesta, kuten 2 ja 4 kohdassa määrätään, aiheutettava vahinkoa tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden osoittamisen on perustuttava kaikkien olennaisten todistusaineistojen tutkimiseen viranomaisten puolesta. Viranomaisten on polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittava kaikki muut tunnetut tekijät, jotka aiheuttavat samaan aikaan vahinkoa kotimaiselle tuotannonalalle, eikä näiden tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa tule lukea polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin syyksi. Tässä merkityksessä olennaisia tekijöitä voivat olla muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat, kysynnän supistuminen tai kulutustottumusten muutokset, rajoittavat kauppatavat ja kilpailu ulkomaisten ja kotimaisten valmistajien välillä, teknologian kehitys ja kotimaisen tuotannonalan vientisaavutukset ja tuottavuus.
3.6. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus on arvioitava suhteessa samanlaisen tuotteen kotimaiseen tuotantoon silloin, kun saatavissa olevat tiedot tekevät mahdolliseksi tämän tuotannon erillisen tunnistamisen sellaisten tunnusmerkkien perusteella kuin tuotantomenetelmät, myyntitulokset ja voitot. Jos kyseisen tuotannon erillinen tunnistaminen ei ole mahdollista, polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus on arvioitava tarkastelemalla sellaisen mahdollisimman rajoitetun, samanlaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tuotantoa, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa.
3.7. Olennaisen vahingon uhkan määrittelyn on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin. Olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, missä polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, on oltava selvästi nähtävissä ja uhkaava. 10) Päättäessään olennaisen vahingon uhkan olemassaolosta viranomaisten tulisi muun muassa tarkastella sellaisia tekijöitä kuin:
10) Eräs joskaan ei ainoa esimerkki on se, että on vahvasti syytä olettaa, että lähitulevaisuudessa tuotteen tuonti polkumyyntihinnoin lisääntyy huomattavasti.
(i) polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin merkittävä kasvu kotimarkkinoilla, joka on todennäköisesti osoitus tuonnin huomattavasta kasvusta;
(ii) riittävän vapaasti käytettävissä oleva tai uhkaava viejän kapasiteetin huomattava kasvu, joka on todennäköisesti osoitus polkumyynnillä tapahtuvan viennin huomattavasta kasvusta tuojajäsenen markkinoilla, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyvyn ottaa vastaan lisävientiä;
(iii) jos tuonti tapahtuu hinnoilla, joilla tulee olemaan huomattava alentava vaikutus kotimarkkinoiden hintoihin ja jotka lisäisivät todennäköisesti edelleen tuonnin kysyntää; ja
(iv) tutkittavana olevan tuotteen varastot.
Mikään näistä tekijöistä ei välttämättä yksinään ole ratkaiseva, vaan tarkasteltujen tekijöiden tulee yhdessä johtaa siihen johtopäätökseen, että polkumyynnillä edelleen tapahtuva vienti on uhkaavaa ja että mikäli suojatoimiin ei ryhdytä, siitä aiheutuu olennaista vahinkoa.
3.8. Niissä tapauksissa, joissa polkumyynnillä tapahtuva tuonti uhkaa aiheuttaa olennaista vahinkoa, polkumyyntiä ehkäisevien toimenpiteiden soveltamista on harkittava ja niistä päätettävä erityisellä huolella.
Artikla 4
Kotimaisen tuotannonalan määritelmä
4.1. Tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä käsitteen ''kotimainen tuotannonala'' on tulkittava tarkoittavan samanlaisten tuotteiden kotimaisia valmistajia kokonaisuutena tai niitä valmistajia, joiden yhteinen tuotanto muodostaa pääosan sanottujen tuotteiden koko kotimaisesta tuotannosta paitsi että,
(i) milloin tuottajat ovat etuyhteydessä 11) viejiin tai tuojiin tai ovat itse väitetyn polkumyynnin alaisen tuotteen maahantuojia, ilmaisun ''kotimainen tuotannonala'' voidaan tulkita käsittävän muut valmistajat;
11) Tässä kohdassa valmistajat ovat etuyhteydessä viejiin tai tuojiin vain, jos (a) toinen suoraan tai epäsuorasti valvoo toista tai (b) kolmas henkilö suoraan tai epäsuorasti valvoo molempia tai (c) ne yhdessä suoraan tai epäsuorasti valvovat kolmatta henkilöä, edellyttäen, että on syytä uskoa tai epäillä, että yhteys on sellainen, joka kyseisen valmistajan toimimaan toisin kuin etuyhteyttä vailla olevan valmistajan. Tässä kohdassa toinen valvoo toista silloin, kun edellisen oikeudellinen tai toiminnallinen asema oikeuttaa antamaan käskyjä tai määräämään pakoitteita jälkimmäiselle.
(ii) poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenen alue voidaan kyseisen tuotannon osalta jakaa kahteen tai useampaan kilpailevaan markkina-alueeseen ja kullakin markkina-alueella olevat valmistajat voidaan katsoa erillisiksi tuotannonaloiksi, mikäli (a) tällaisella markkina-alueella olevat valmistajat myyvät kaiken tai melkein kaiken kyseisen tuotteensa tuotannon tällä markkina-alueella ja mikäli (b) muualla jäsenen alueella sijaitsevat, kyseisen tuotteen valmistajat eivät huomattavassa määrin tyydytä kysyntää tällä markkina-alueella. Tällaisissa olosuhteissa vahingon voidaan katsoa olevan olemassa, vaikka suurinta osaa koko kotimaisesta tuotannonalasta vahinko ei ole koskettanut edellyttäen, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti on keskittynyt sanotunlaiselle eristetylle markkina-alueelle ja edellyttäen, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttaa vahinkoa valmistajille, jotka vastaavat kaikesta tai melkein kaikesta tuotannosta tällaisella markkina-alueella.
4.2. Milloin kotimaisen tuotannonalan on tulkittu käsittävän tietyn alueen valmistajat, toisin sanoen 1 (ii) kohdassa määritellyn markkina-alueen valmistajat, polkumyyntitullia on kannettava 12) ainoastaan sellaisista kyseisistä tuotteista, jotka on toimitettu lopulliseen kulutukseen tälle alueelle. Milloin tuojajäsenen perustuslaki ei salli polkumyyntitullin kantamista sanotunlaisin perustein, tuojajäsen voi kantaa polkumyyntitullia ilman rajoituksia ainoastaan, jos (a) viejille on annettu mahdollisuus lopettaa polkumyyntihinnoilla asianomaiselle alueelle tapahtuva vienti tai muuten antaa 8 artiklan mukaiset vakuutukset, eikä tässä suhteessa asianmukaisia vakuutuksia ole heti annettu, ja jos (b) tällaista tullia ei voida kantaa vain määrättyjen, kysyntää sanotulla alueella tyydyttävien valmistajien tuotteilta.
12) Tässä sopimuksessa käsite ''kantaa'' tarkoittaa tullin tai veron lopullista laillista määräämistä tai perimistä.
4.3. Mikäli kaksi maata tai useampi maa GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan 8(a) kohdan määräysten mukaisesti on saavuttanut sellaisen yhdentymisen asteen, että niillä on yhden yhtenäisen markkina-alueen tunnusmerkit, koko yhdentymisalueen tuotannonalaa on pidettävä edellä 1 kohdassa tarkoitettuna kotimaisena tuotannonalana.
4.4. Tähän artiklaan on sovellettava 3 artiklan 6 kohdan määräyksiä.
Artikla 5
Vireillepano ja sen jälkeinen tutkimus
5.1. Lukuun ottamatta mitä määrätään tämän artiklan 6 kohdassa tutkimus minkä tahansa väitetyn polkumyynnin olemassaolon, määrän ja vaikutuksen määrittelemiseksi voidaan panna vireille asianomaisen kotimaisen tuotannonalan tekemän tai sen puolesta tehdyn kirjallisen pyynnön perusteella.
5.2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön on sisällettävä todistusaineistoa (a) polkumyynnistä, (b) tämän sopimuksen mukaisesti tulkitusta GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan tarkoittamasta vahingosta ja (c) polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä. Pelkkä väite, joka ei perustu asianmukaiseen todistusaineistoon, ei riitä täyttämään tämän kohdan vaatimuksia. Pyynnön on sisällettävä sellaista tietoa, joka on kohtuudella pyynnön tekijän saatavilla seuraavista seikoista:
(i) pyynnön tekijän henkilöllisyys ja kuvaus pyynnön tekijän valmistaman samanlaisen tuotteen kotimaisen tuotannon määrästä ja arvosta. Mikäli kirjallinen pyyntö tehdään kotimaisen tuotannonalan puolesta, pyynnössä on identifioitava se tuotannonala, jonka puolesta pyyntö tehdään, luetteloimalla kaikki tunnetut samanlaisen tuotteen kotimaiset valmistajat (tai samanlaisen tuotteen kotimaisten valmistajien järjestöt) ja kuvaamalla mahdollisimman tarkasti samanlaisen tuotteen kotimaisen tuotannon määrän ja arvon, jonka tuotannosta tällaiset valmistajat vastaavat;
(ii) täydellinen kuvaus väitetyn polkumyynnin alaisesta tuotteesta, kyseisen alkuperä- tai viejämaan nimi tai alkuperä- tai viejämaiden nimet, jokaisen tiedetyn viejän tai ulkomaisen valmistajan henkilöllisyys ja luettelo tiedetyistä henkilöistä, jotka tuovat kyseistä tuotetta;
(iii) tietoa niistä hinnoista, joilla kyseistä tuotetta myydään silloin, kun se on tarkoitettu kulutukseen alkuperämaan tai -maiden tai viejämaan tai -maiden kotimarkkinoilla (tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tietoa niistä hinnoista, joilla tuotetta myydään alkuperämaasta tai -maista tai viejämaasta tai -maista kolmanteen maahan tai maihin tai tietoa tuotteen laskennallisesta arvosta) ja tietoa vientihinnoista tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, hinnoista, joilla tuote on myyty ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle tuojamaan alueella;
(iv) tietoa polkumyynnillä tapahtuvaksi väitetyn tuonnin määrän kehityksestä, tällaisen tuonnin vaikutuksesta samanlaisen tuotteen hintoihin kotimaisilla markkinoilla ja tuonnin seurausvaikutuksesta kotimaiseen tuotannonalaan kaikkien niiden tekijöiden ja seikkojen mukaisesti, jotka vaikuttavat tuotannonalan tilaan, kuten 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa lueteltujen tekijöiden.
5.3. Viranomaisten on tutkittava pyynnössä annetun todistusaineiston täsmällisyys ja riittävyys päättääkseen siitä, onko riittävästi näyttöä tutkimuksen vireillepanemiseksi.
5.4. Tutkimus pannaan vireille 1 kohdan mukaisesti vain, jos viranomaiset päättävät tutkittuaan samanlaisen tuotteen kotimaisten valmistajien esittämän pyynnön saaman tuen tai vastustuksen 13), että pyyntö on kotimaisen tuotannonalan tekemä tai sen puolesta tehty. 14) Pyyntö katsotaan ''kotimaisen tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi'', jos sitä tukevat ne kotimaiset valmistajat, joiden yhteinen tuotanto on yli 50 prosenttia sen samanlaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota valmistaa se osa kotimaista tuotannonalaa, joka joko tukee tai vastustaa pyyntöä. Tutkimusta ei kuitenkaan tule panna vireille, mikäli pyyntöä selvästi tukevat kotimaiset valmistajat vastaavat alle 25 prosenttia kotimaisen tuotannonalan valmistaman samanlaisen tuotteen kokonaistuotannosta.
13) Milloin hajanaisiin tuotannonaloihin kuuluu poikkeuksellisen suuri määrä valmistajia, viranomaiset voivat päättää tuen ja vastustuksen määrästä käyttämällä tilastollisia päteviä otantamenetelmiä.
14) Jäsenet ovat tietoisia siitä, että tiettyjen jäsenten alueella samanlaisen tuotteen kotimaisten valmistajien työntekijät tai näiden työntekijöiden edustajat voivat tehdä pyynnön tai tukea pyyntöä, joka koskee 1 kohdassa tarkoitettua tutkimusta.
5.5. Viranomaisten on vältettävä tutkimuksen vireillepanemista koskevan pyynnön julkistamista, jos tutkimuksen vireillepanosta ei ole päätetty. Viranomaisten on kuitenkin tehtävä ilmoitus kyseisen viejäjäsenen hallitukselle saatuaan asianmukaisesti todistusaineistolla vahvistetun pyynnön ja ennen tutkimuksen vireillepanemista.
5.6. Mikäli asianomaiset viranomaiset erityisissä olosuhteissa päättävät panna tutkimuksen vireille ilman kotimaisen tuotannonalan tekemää tai sen puolesta tehtyä kirjallista pyyntöä tällaisen tutkimuksen vireillepanemiseksi, on tutkimukseen ryhdyttävä ainoastaan, mikäli on riittävää todistusaineistoa polkumyynnistä, vahingosta ja syy-yhteydestä 2 kohdan mukaisesti tutkimuksen vireillepanon oikeuttamiseksi.
5.7. Polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa todistusaineistoa on tutkittava samanaikaisesti (a) päätettäessä tutkimuksen vireillepanosta ja (b) sen jälkeen tutkimuksen aikana viimeistään siitä päivänmäärästä alkaen, jolloin tämän sopimuksen määräysten mukaisesti väliaikaisia toimenpiteitä voidaan aikaisintaan soveltaa.
5.8. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö on hylättävä ja tutkimus keskeytettävä heti, kun asianomaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, ettei polkumyynnistä tai vahingosta ole olemassa riittävää todistusaineistoa, joka oikeuttaisi jatkamaan tutkimuksia. Polkumyyntitutkimukset, joissa viranomaiset toteavat, että polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa (de minimis) tai että polkumyynnin alaisen tuonnin todellinen tai odotettavissa oleva määrä tai vahinko on vähäinen, on välittömästi keskeytettävä. Polkumyyntimarginaalin katsotaan olevan vähimmäistasoa (de minimis), jos se on vähemmän kuin 2 prosenttia, ilmaistuna prosentteina vientihinnasta. Polkumyynnin alaisen tuonnin määrän katsotaan tavallisesti olevan vähäistä, jos tietystä maasta polkumyynnillä tapahtuva tuonnin osuus on alle 3 prosenttia samanlaisen tuotteen tuonnista tuojajäsenen alueelle paitsi jos maat, joista kunkin osuus on alle 3 prosenttia samanlaisen tuotteen tuonnista tuojajäsenen, vastaavat yhdessä yli 7 prosenttia samanlaisen tuotteen tuonnista tuojajäsenen alueelle.
5.9. Polkumyyntiä koskeva tutkimus ei saa estää tulliselvityksen suorittamista.
5.10. Tutkimukset on saatettava loppuun poikkeustapauksia lukuun ottamatta vuoden kuluessa niiden vireillepanosta ja viimeistään 18 kuukauden kuluttua.
Artikla 6
Todistusaineisto
6.1. Kaikille, jotka ovat asianosaisia polkumyyntiä ehkäisevässä tutkimuksessa, on ilmoitettava viranomaisten edellyttämistä tiedoista ja annettava riittävä tilaisuus esittää kirjallisesti koko se todistusaineisto, jota ne pitävät asiaankuuluvana kyseisen tutkimuksen yhteydessä.
6.1.1. Viejille tai ulkomaisille valmistajille, jotka saavat polkumyyntitutkimusta koskevia kyselylomakkeita, on annettava vähintään 30 päivää vastaamista varten. 15) Jokaista pyyntöä, jolla anotaan jatkoaikaa 30 päivän jaksoon, on tarkasteltava asianmukaisesti ja tällainen jatkoaika olisi, mikäli käytännössä mahdollista, myönnettävä aina ilmoitetusta syystä.
15) Viejille annetun määräajan on yleensä katsottava alkavan kyselylomakkeen saapumispäivästä, ja kyselylomakkeen on tässä katsottava saapuneeksi viikon kuluttua siitä päivästä, jona se lähetettiin vastaajalle tai välitettiin viejäjäsenen asianmukaiselle diplomaattiedustajalle tai erilliseen tullialueeseen kuuluvan WTO:n jäsenen kohdalla viejäalueen viralliselle edustajalle.
6.1.2. Ellei luottamuksellisten tietojen suojaamista koskevasta vaatimuksesta muuta johdu, asianosaisen kirjallisesti esittämä todistusaineisto on välittömästi saatettava muiden tutkimukseen osallistuvien asianosaisten käyttöön.
6.1.3. Heti kun tutkimus on pantu vireille, viranomaisten on toimitettava saamansa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kirjallinen pyyntö kokonaisuudessaan tiedetyille viejille 16) ja viejäjäsenen viranomaisille ja saatettava se pyydettäessä muiden asianosaisten käyttöön. Luottamuksellisten tietojen suojaamista koskeva vaatimus on otettava asianmukaisesti huomioon 5 kohdan mukaisesti.
16) Mikäli asianomaisten viejien määrän katsotaan olevan erityisen suuri, kirjallinen pyyntö tulisi kokonaisuudessaan toimittaa vain viejäjäsenen viranomaisille tai asianmukaiselle kauppiasyhdistykselle.
6.2. Polkumyyntitutkimuksen aikana kaikilla asianosaisilla on oltava täysi mahdollisuus etujensa puolustamiseen. Tämän vuoksi viranomaisten on pyynnöstä varattava kaikille asianosaisille tilaisuus tavata vastakkaisia etuja ajavia osapuolia niin, että nämä voivat esittää vastakkaisia mielipiteitä ja tehtyjä väitteitä kumoavia näkökohtia. Tällaisen tilaisuuden varaamisessa on otettava huomioon luottamuksellisuuden säilyttämisen tarve sekä osapuolten mukavuusnäkökohdat. Millään osapuolella ei ole velvollisuutta osallistua kokoukseen, eikä tällainen osallistumatta jättäminen saa ennakkoon vaikuttaa haitallisesti osapuolten asiaan. Asianosaisilla on myös oltava oikeus, silloin kun se on aiheellista, antaa muuta tietoa suullisesti.
6.3. Viranomaisten on otettava huomioon 2 kohdassa tarkoitettu suullinen tieto vain siinä määrin, kuin se myöhemmin tuotetaan kirjallisessa muodossa ja saatetaan muiden asianosaisten käyttöön 1.2. alakohdan mukaisesti.
6.4. Viranomaisten on aina kun käytännössä mahdollista varattava ajankohtainen tilaisuus kaikille asianosaisille saada tiedokseen kaiken sen aineiston, joka on merkityksellinen heidän asiansa esittämiselle, joka ei ole 5 kohdassa määritellyllä tavalla luottamuksellista ja jota viranomaiset käyttävät polkumyyntitutkimuksissa, sekä valmistaa tämän tietoaineiston pohjalta esityksiä.
6.5. Kaikkea luonteeltaan luottamuksellista tietoa (esimerkiksi koska sen paljastaminen merkitsisi kilpailijoille huomattavaa kilpailullista etua tai koska sen paljastamisella olisi selvästi epäsuotuisa vaikutus tiedon antaneeseen henkilöön tai henkilöön, jolta tiedon antaja on tiedon saanut) samoin kuin tietoa, jonka tutkimuksen osapuolet ovat antaneet luottamuksellisesti, on viranomaisten ilmoitetusta hyvästä syystä käsiteltävä luottamuksellisena. Tällaista tietoa ei saa paljastaa ilman sen antaneen osapuolen nimenomaista lupaa. 17)
17) Jäsenet ovat tietoisia siitä, että tiettyjen jäsenten alueella tietojen paljastamista voidaan vaatia tiukan suojelujärjestyksen nojalla.
6.5.1. Viranomaisten on pyydettävä luottamuksellisia tietoja antaneita osapuolia toimittamaan niistä julkaistavissa olevia yhteenvetoja. Tällaisten yhteenvetojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottamuksellisesti annetun tiedon keskeinen sisältö voidaan kohtuullisesti ymmärtää. Poikkeuksellisissa olosuhteissa nämä osapuolet voivat osoittaa, että tällaisesta tiedosta ei voida laatia yhteenvetoja. Tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa on annettava lausunto niistä syistä, joiden vuoksi yhteenveto ei ole mahdollinen.
6.5.2. Jos viranomaiset katsovat, ettei luottamuksellisuutta koskeva pyyntö ole perusteltu, ja jos tiedon antaja ei ole joko halukas julkaisemaan tietoa tai antamaan lupaa sen julkaisemiseen yleistetyssä tai lyhennetyssä muodossa, viranomaiset voivat jättää tällaisen tiedon huomiotta, ellei muuten voida tyydyttävästi osoittaa sopivia lähteitä apuna käyttäen, että tieto on oikea. 18)
18) Jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että luottamuksellisuutta koskevia pyyntöjä ei pitäisi mielivaltaisesti hylätä.
6.6. Lukuun ottamatta 8 kohdassa määrättyjä olosuhteita, viranomaisten on tutkimuksen aikana vakuututtava niiden tietojen täsmällisyydestä, joita ne saavat asianosaisilta ja joihin niiden päätökset perustuvat.
6.7. Todetakseen annetun tiedon oikeaksi tai saadakseen lisää tietoa yksityiskohdista viranomaiset voivat suorittaa tarpeellisia tutkimuksia muiden jäsenten alueella edellyttäen, että ne saavat siihen asianomaisten yritysten suostumuksen ja että ne ilmoittavat asiasta kyseisen jäsenen hallituksen edustajille ja että kyseinen jäsen ei vastusta tutkimusta. Liitteen I mukaisia toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenten alueilla tehtäviin tutkimuksiin. Jos luottamuksellisen tiedon suojaamista koskevasta vaatimuksesta ei muuta johdu, viranomaisten on saatettava tällaisten tutkimusten tulokset niiden yritysten saataville, joita ne koskevat, tai ilmoitettava niistä 9 kohdan mukaisesti näille yrityksille, ja viranomaiset voivat saattaa tällaiset tulokset pyynnön tekijöiden saataville.
6.8. Tapauksissa, joissa joku asianosaisista evää tarvittavien tietojen saannin tai ei muuten anna tarvittavia tietoja kohtuullisen ajan kuluessa tai huomattavalla tavalla estää tutkimuksia, voidaan väliaikainen ja lopullinen myönteinen tai kielteinen päätös tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. II liitteen määräykset on otettava huomioon tätä kohtaa sovellettaessa.
6.9. Viranomaisten on ennen lopullisen päätöksen tekemistä tiedotettava kaikille asianosaisille niistä keskeisistä käsiteltävinä olevista tosiasioista, joiden perusteella päätetään lopullisten toimenpiteiden soveltamisesta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä riittävän ajoissa, jotta osapuolet voivat puolustaa etujaan.
6.10. Viranomaisten on yleensä määrättävä yksilöllinen polkumyyntimarginaali kullekin tietylle tuojalle tai valmistajalle, jota tutkittavana oleva tuote koskee. Viranomaiset voivat rajata tutkimuksensa tapauksissa, joissa asianomaisten viejien, valmistajien, tuojien tai tuotetyyppien määrä on niin suuri, että yksilöllisen polkumyyntimarginaalin määrääminen on epäkäytännöllistä. Tutkimus voidaan rajata joko kohtuulliseen asianosaisten tai tuotteiden määrään käyttämällä otoksia, jotka ovat tilastollisesti hyväksyttäviä sen tiedon pohjalta, joka on viranomaisten saatavilla valinnan aikaan, tai sellaiseen suurimpaan, kyseisestä maasta tapahtuvan viennin määrän osuuteen, joka on kohtuudella tutkittavissa.
6.10.1. Kaikki tämän kohdan mukaisesti tehdyt viejien, valmistajien, tuojien tai tuotetyyppien valinnat on suositeltavaa tehdä kyseisiä viejiä, valmistajia tai tuojia kuullen ja heidän suostumuksellaan.
6.10.2. Tapauksissa, joissa viranomaiset ovat rajoittaneet tutkimustaan tämän kohdan määräysten mukaisesti, niiden on joka tapauksessa määrättävä yksilöllinen polkumyyntimarginaali viejälle tai valmistajalle, jota ei ensin ole valittu mukaan tutkimukseen ja joka jättää tarvittavan tiedon ajoissa, jotta kyseinen tieto otettaisiin huomioon tutkimuksen aikana, paitsi milloin viejien tai valmistajien määrä on niin suuri, että yksilölliset tutkimukset olisivat kohtuuttoman rasittavia viranomaisille ja estäisivät tutkimusta valmistumasta ajoissa. Vapaaehtoisuutta ei tule torjua.
6.11. Tässä sopimuksessa asianosaisiin kuuluu
(i) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viejä tai ulkomainen valmistaja tai tuoja tai kauppias- tai liikealan yhdistys, jonka jäsenistä enemmistö on tällaisen tuotteen valmistajia, viejiä tai tuojia;
(ii) viejäjäsenen hallitus; ja
(iii) samanlaisen tuotteen valmistaja tuojajäsenen alueella tai kauppias- tai liikealan yhdistys, jonka jäsenistä enemmistö valmistaa samanlaista tuotetta tuojajäsenen alueella.
Tämä luettelo ei saa estää jäseniä sisällyttämästä asianosaisiin muitakin kuin edellä mainitut kotimaiset ja ulkomaiset osapuolet.
6.12. Tutkittavana olevan tuotteen teollisille käyttäjille ja silloin, kun tuotetta yleisesti myydään vähittäiskaupan portaassa, edustuksellisille kuluttajajärjestöille on viranomaisten puolesta annettava tietoja, jotka ovat asiaankuuluvia polkumyyntiä, vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa tutkimuksessa.
6.13. Viranomaisten on asianmukaisesti otettava huomioon kaikki ne vaikeudet, joita asianosaisilla ja etenkin pienillä yrityksillä on vaaditun tiedon hankkimisessa, ja annettava kaikki käytännön apu.
6.14. Edellä mainittujen määräysten tarkoituksena ei ole estää jäsenen viranomaisia toimimasta välittömästi silloin, kun on kysymys tutkimuksen vireillepanosta, väliaikaisen tai lopullisen myönteisen tai kielteisen päätöksen tekemisestä tai soveltamasta väliaikaisia tai lopullisia toimenpiteitä tämän sopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti.
Artikla 7
Väliaikaiset toimenpiteet
7.1. Väliaikaisia toimenpiteitä voidaan soveltaa vain jos
(i) tutkimus on pantu vireille 5 artiklan määräysten mukaisesti, siitä on tehty julkinen tiedonanto, ja asianosaisille on annettu riittävästi tilaisuuksia tietojen antamiseksi ja huomautuksien tekemiseksi;
(ii) polkumyynnistä ja sen aiheuttamasta vahingosta kotimaiselle toimialalle on tehty väliaikainen vahvistava päätös; ja
(iii) asianomaiset viranomaiset ovat päättäneet, että sellaiset toimenpiteet ovat välttämättömiä vahingon estämiseksi tutkimuksen aikana.
7.2. Väliaikaisena toimenpiteenä voi tulla kysymykseen väliaikainen tulli tai mieluummin vakuus - rahatalletus tai takaus - joka suuruudeltaan vastaa alustavasti arvioidun polkumyyntitullin määrää, mutta joka ei ole suurempi kuin alustavasti arvioitu polkumyyntimarginaali. Tullausarvon määräämisen lykkääminen on sopiva väliaikainen toimenpide edellyttäen, että normaali tulli ja polkumyyntitullin arvioitu määrä ilmoitetaan ja tullausarvon määräämisen lykkääminen on samojen ehtojen alainen kuin muut väliaikaiset toimenpiteet.
7.3. Väliaikaisia toimenpiteitä sovelletaan aikaisintaan 60 päivän kuluttua tutkimuksen vireillepanopäivästä.
7.4. Väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisaika on rajoitettava mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, enintään neljäksi kuukaudeksi, tai enintään kuudeksi kuukaudeksi, mikäli asianomaiset viranomaiset kyseisen alan merkittävää osaa edustavien viejien pyynnöstä niin päättävät. Nämä ajanjaksot voivat olla vastaavasti kuusi ja yhdeksän kuukautta silloin, kun viranomaiset tutkimuksen aikana tutkivat, onko polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli riittävä vahingon poistamiseksi.
7.5. Väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisessa on soveltuvin osin noudatettava 9 artiklan määräyksiä.
Artikla 8
Hintasitoumus
8.1. Polkumyyntiä koskeva menettely voidaan 19) keskeyttää tai lopettaa soveltamatta väliaikaisia toimenpiteitä tai määräämättä polkumyyntitullia, mikäli viranomaiset saavat viejältä riittävän, vapaaehtoisen sitoumuksen sen soveltamien hintojen muuttamisesta taikka sitoumuksen luopua viemästä tuotetta kyseiselle alueelle polkumyyntihinnoilla niin, että viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että polkumyynnin vahingollinen vaikutus on poistunut. Sitoumukseen perustuvat hinnankorotukset eivät saa olla suurempia, kuin on tarpeen polkumyyntimarginaalin poistamiseksi. On suotavaa, että hinnankorotukset olisivat pienempiä kuin polkumyyntimarginaali silloin, kun ne riittävät poistamaan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.
19) Käsitettä ''voidaan'' ei pidä tulkita siten, että se sallisi tutkimusmenettelyn jatkamisen samanaikaisesti hintaa koskevan sitoumuksen täytäntöönpanon kanssa, lukuun ottamatta 4 kohdassa tarkoitettua tapausta.
8.2. Viejiltä ei saa pyytää hintasitoumusta eikä heidän esittämäänsä hintasitoumusta tule hyväksyä, elleivät tuojamaan viranomaiset ole tehneet väliaikaista vahvistavaa päätöstä polkumyynnistä ja sen aiheuttamasta vahingosta.
8.3. Ehdotettua sitoumusta ei tarvitse hyväksyä, jos viranomaiset pitävät sen hyväksymistä epäkäytännöllisenä, esimerkiksi jos todellisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä, kuten yleisestä käytännöstä johtuvat syyt. Milloin on tarpeen ja käytännöllistä, viranomaisten on kerrottava viejälle ne syyt, joiden vuoksi ne pitävät sitoumuksen hyväksymistä epätarkoituksenmukaisena ja niiden on, siltä osin kuin on mahdollista, annettava viejälle tilaisuus tehdä asiaa koskevia huomautuksia.
8.4. Jos sitoumus hyväksytään, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus on kuitenkin saatettava loppuun, mikäli viejä sitä tahtoo tai viranomaiset niin päättävät. Jos tällaisessa tapauksessa päätetään, että polkumyyntiä tai vahinkoa ei ole tapahtunut, sitoumus raukeaa itsestään, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen päätös johtuu pääasiallisesti hintasitoumuksen olemassaolosta. Tällaisessa tapauksessa viranomaiset voivat vaatia, että sitoumus on voimassa kohtuullisen ajan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti. Siinä tapauksessa, että polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva päätös on vahvistava, sitoumus on voimassa ehtojensa ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.
8.5. Tuojajäsenen viranomaiset voivat ehdottaa hintasitoumuksia, mutta viejää ei kuitenkaan voida pakottaa tällaiseen sitoumukseen. Se seikka, että viejät eivät esitä tällaista sitoumusta tai eivät hyväksy niitä koskevia esityksiä, ei saa ennakkoon vaikuttaa haitallisesti asian käsittelyyn. Viranomaiset voivat kuitenkin päättää, että vahingon uhka todennäköisimmin toteutuu, jos polkumyynnillä tapahtuva tuonti jatkuu.
8.6. Tuojajäsenen viranomaiset voivat vaatia jokaiselta sitoumuksen hyväksyneeltä viejältä määräajoin tietoja, jotka liittyvät tällaisen sitoumuksen toteuttamiseen, sekä asiaankuuluvan tiedon tarkistamisen sallimista. Jos sitoumusta rikotaan, tuojajäsenen viranomaiset voivat viivyttelemättä ryhtyä tämän sopimuksen määräysten mukaisesti toimenpiteisiin, jotka voivat aiheuttaa väliaikaisten toimenpiteiden välittömän soveltamisen parasta käytettävissä olevaa tietoa hyväksi käyttäen. Tällaisessa tapauksessa lopullista tullia voidaan kantaa tämän sopimuksen mukaisesti tavarasta, joka on luovutettu tullivalvonnasta enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamista. Takautuvaa verotusta ei kuitenkaan tule soveltaa tavaraan, joka on tuotu maahan ennen sitoumuksen rikkomista.
Artikla 9
Polkumyyntitullin määrääminen ja kantaminen
9.1. Tuojajäsenen viranomaiset päättävät polkumyyntitullin määräämisestä niissä tapauksissa, joissa määräämisen kaikki edellytykset ovat olemassa, sekä sen seikan ratkaisemisesta, onko määrättävän polkumyyntitullin suuruus polkumyyntimarginaalin suuruinen vai sitä pienempi. On toivottavaa, että tullin määrääminen olisi harkinnanvaraista kaikkien jäsenten alueella ja että tullin määrä olisi pienempi kuin polkumyyntimarginaali silloin, kun pienempi tulli riittää poistamaan kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuvan vahingon.
9.2. Milloin polkumyyntitullia määrätään kannettavaksi jostain tuotteesta, on sitä kannettava tuotteen maahan tuonnista oikean määräisenä ilman syrjintää riippumatta siitä, mistä lähteestä tuote on peräisin, kun tuonti tapahtuu polkumyynnillä ja aiheuttaa vahinkoa. Polkumyyntitullia ei kuitenkaan määrätä kannettavaksi niistä lähteistä tulevasta tuonnista, joiden hintasitoumukset on tämän sopimuksen ehtojen mukaisesti hyväksytty. Viranomaisten on nimettävä kyseisen tuotteen toimittaja tai toimittajat. Mikäli kuitenkin samasta maasta olevia useita toimittajia on osallisena ja on epäkäytännöllistä nimetä kaikki nämä toimittajat, viranomaiset voivat nimetä kyseisen toimittajamaan. Jos osallisena on useampia toimittajia useammasta kuin yhdestä maasta, viranomaiset voivat nimetä joko kaikki kyseiset toimittajat tai, jos tämä on epäkäytännöllistä, kaikki kyseiset toimittajamaat.
9.3. Polkumyyntitullin määrä ei saa ylittää 2 artiklassa määriteltyä polkumyyntimarginaalia.
9.3.1. Milloin polkumyyntitullin suuruus määrätään taannehtivasti, on päätös polkumyyntitullin lopullisesta maksuvelvollisuudesta tehtävä mahdollisimman pian, yleensä 12 kuukauden kuluessa ja viimeistään 18 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pyyntö polkumyyntitullin suuruuden lopullisesta määräämisestä on tehty. 20) Kaikki hyvitykset on suoritettava viipymättä ja yleensä viimeistään 90 päivän kuluttua tämän alakohdan mukaisen lopullisen maksuvelvollisuuden määräämisestä. Mikäli hyvitystä ei ole suoritettu 90 päivän kuluessa, viranomaisten on pyydettäessä annettava asiasta selvitys.
20) Tässä alakohdassa ja 3.2 alakohdassa mainittujen määräaikojen noudattaminen katsotaan saattavan olla mahdotonta silloin, kun kyseinen tuote on oikeuskäsittelyn alainen.
9.3.2. Milloin polkumyyntitullin suuruus määrätään ennakkoon, on varauduttava pyydettäessä välittömästi hyvittämään polkumyyntimarginaalin ylittävät tullit. Tällainen hyvitys tullista, joka on maksettu yli todellisen polkumyyntimarginaalin, on suoritettava yleensä 12 kuukauden kuluessa ja viimeistään 18 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona polkumyyntitullin alaisen tuotteen viejä on tehnyt asianmukaisesti todistusaineistolla vahvistetun hyvityspyynnön. Hyväksytty hyvitys on tavallisesti maksettava 90 päivän kuluessa edellä mainitusta päätöksestä.
9.3.3. Silloin kun vientihinta on muodostettu 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, viranomaisten on hyvityksestä ja sen suuruudesta päättäessään otettava huomioon normaaliarvon muutokset, tuonnin ja jälleenmyynnin välillä tapahtuneet kustannusten muutokset ja vähittäismyyntihinnassa tapahtuneet muutokset, jotka asianmukaisesti heijastuvat myöhemmissä myyntihinnoissa, ja laskettava vientihinta vähentämättä maksettujen polkumyyntitullien määrää, milloin edellä mainitusta on sitovaa todistusaineistoa.
9.4. Milloin viranomaiset ovat rajanneet tutkimustaan 6 artiklan 10 kohdan toisen virkkeen mukaisesti, tutkimuksen ulkopuolelle jääneiden viejien tai valmistajien tuontiin kohdistuva polkumyyntitulli ei saa ylittää
(i) polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa, joka on määrätty tutkimukseen valittujen viejien tai valmistajien suhteen, eikä,
(ii) milloin polkumyyntitullin maksuvelvollisuus on laskettu ennakoidun normaaliarvon perusteella, tutkimukseen valittujen viejien tai valmistajien normaaliarvon painotetun keskiarvon ja niiden viejien tai valmistajien, joita ei ole tutkittu yksilöllisesti, vientihintojen välistä eroa, edellyttäen, että viranomaiset jättävät tässä kohdassa huomiotta nollamarginaalit, vähimmäistason marginaalit ja marginaalit, jotka on määrätty 6 artiklan 8 kohdassa määritellyissä olosuhteissa. Viranomaisten on sovellettava yksilöllisiä tulleja tai normaaliarvoja niihin tutkimuksen ulkopuolelle jääneisiin viejiin tai valmistajiin, jotka ovat toimittaneet tarpeelliset tiedot tutkimusjakson aikana 6 artiklan 10.2. alakohdan mukaisesti.
9.5. Jos tuote on polkumyyntitullien alainen tuojajäsenen alueella, viranomaisten on välittömästi tehtävä tarkastelu määrätäkseen yksilölliset polkumyyntimarginaalit kyseisen viejämaan viejille tai valmistajille, jotka eivät ole vieneet tuotetta tuojajäsenen tutkimusjakson aikana. Näiden viejien tai valmistajien on voitava osoittaa, että ne eivät ole etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen viejämaan viejään tai valmistajaan, joka on tuotteeseen kohdistuvan polkumyyntitullin alainen. Tällainen tarkastelu on pantava vireille ja tehtävä nopeammin kuin tavallisen tullin määrääminen ja tarkastelumenettely tuojajäsenen alueella. Tarkastelun aikana näiden viejien tai valmistajien tekemästä viennistä ei tule kantaa polkumyyntitullia. Viranomaiset voivat kuitenkin lykätä tullausarvon määräämistä ja/tai edellyttää takuita varmistuakseen siitä, että mikäli tällainen tarkastelu johtaa polkumyynnin toteamiseen näiden viejien tai valmistajien kohdalla, polkumyyntitullit voidaan kantaa taannehtivasti tarkastelun vireillepanopäivästä alkaen.
Artikla 10
Taannehtivuus
10.1. Väliaikaisia toimenpiteitä sekä polkumyyntitullia on sovellettava ainoastaan tuotteisiin, jotka on luovutettu tullivalvonnasta sen ajankohdan jälkeen, jolloin 7 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty päätös tulee voimaan, jollei tässä artiklassa määrätyistä poikkeuksista muuta johdu.
10.2. Mikäli lopullinen päätös vahingosta (mutta ei sen uhkasta eikä tuotannonalan perustamisen olennaisesta viivästymisestä) tehdään tai vahingon uhkaa koskevan lopullisen päätöksen ollessa kysymyksessä, silloin kun polkumyynnin alaisen tuonnin vaikutus olisi väliaikaisten toimenpiteiden puuttuessa johtanut vahinkoa koskevaan päätökseen, polkumyyntitullia voidaan kantaa taannehtivasti siltä ajalta, jolloin mahdollisia väliaikaisia toimenpiteitä on sovellettu.
10.3. Jos lopullinen polkumyyntitulli on korkeampi kuin väliaikaisesti maksettu tai maksettava tulli tai vakuutta varten arvioitu määrä, erotusta ei kanneta. Jos lopullinen tulli on alempi kuin väliaikaisesti maksettu tai maksettava tulli tai vakuutta varten arvioitu määrä, erotus on palautettava tai tulli määrättävä uudestaan tapauksesta riippuen.
10.4. Toisin kuin 2 kohdassa määrätään, mikäli vahingon uhkasta tai tuotannonalan perustamisen olennaisesta viivästymisestä tehdään päätös (silloin kun vahinkoa ei vielä ole tapahtunut), lopullinen polkumyyntitulli voidaan määrätä vasta siitä päivästä alkaen, jolloin kyseinen päätös on tehty. Väliaikaisten toimenpiteiden aikana tehty rahatalletus on palautettava ja takauksista on luovuttava viivytyksettä.
10.5. Mikäli lopullinen päätös on kielteinen, on väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisaikana tehdyt rahatalletukset palautettava ja mahdollisista takauksista luovuttava viivytyksettä.
10.6. Lopullista polkumyyntitullia voidaan kantaa tuotteista, jotka on luovutettu tullivalvonnasta enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää, milloin kysymyksessä olevan polkumyynnillä tuodun tuotteen osalta viranomaiset päättävät:
(i) että on olemassa aikaisempaa polkumyyntiä, joka aiheutti vahinkoa, taikka että maahantuoja oli tai hänen olisi pitänyt olla tietoinen siitä, että viejä harjoittaa polkumyyntiä ja että sellainen polkumyynti aiheuttaisi vahinkoa, ja
(ii) että vahingon aiheutti tavaran runsas tuonti polkuhinnoilla suhteellisen lyhyenä aikana, joka polkuhinnoilla tapahtuvan tuonnin ajoituksen ja määrän ja muiden olosuhteiden perusteella (esimerkiksi tuodun tuotteen nopea varastojen kehitys) tulee todennäköisesti vakavasti heikentämään lopullisen polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta edellyttäen, että kyseisille tuojille on annettu mahdollisuus tehdä huomautuksia.
10.7. Pantuaan tutkimuksen vireille viranomaiset voivat toimenpiteinään lykätä tulliarvon määräämistä, mikäli ne katsovat sen tarpeelliseksi taannehtivan polkumyyntitullin kantamiseksi 6 kohdan mukaisesti, silloin kun on riittävästi todistusaineistoa siitä, että kyseisessä kohdassa määrätyt ehdot on täytetty.
10.8. Tämän artiklan 6 kohdan nojalla ei tule kantaa tulleja taannehtivasti tuotteista, jotka on luovutettu tullivalvonnasta ennen tutkimuksen vireillepanopäivää.
Artikla 11
Polkumyyntitullin ja hintasopimuksen voimassaoloaika ja tarkastelu
11.1. Polkumyyntitulli saa olla voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi.
11.2. Viranomaisten on silloin, kun se on perusteltua, tarkasteltava tullin jatkamisen tarpeellisuutta omasta aloitteestaan tai edellyttäen että kohtuullinen aika on kulunut lopullisen polkumyyntitullin määräämisestä, jos joku asianosainen sitä pyytää ja esittää sellaista tietoa, joka tekee tarkastelun aiheelliseksi. 21) Asianosaisilla on oikeus pyytää viranomaisia tutkimaan, onko tullin jatkaminen tarpeellista polkumyynnin vastapainona ja olisiko vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä, jos tulli poistettaisiin tai/ja sitä muutettaisiin. Jos tämän kohdan mukaisen tarkastelun tuloksena viranomaiset määräävät, että polkumyyntitulli ei ole enää perusteltu, sen kantaminen on lopetettava välittömästi.
21) 9 artiklan 3 kohdan mukainen päätös polkumyyntitullin lopullisesta maksuvelvollisuudesta ei sellaisenaan ole tämän artiklan mukainen tarkastelu.
11.3. Riippumatta 1 ja 2 kohtien määräyksistä, lopullinen polkumyyntitulli on lopetettava viimeistään viiden vuoden kuluttua sen määräämisestä (tai siitä päivästä, jona viimeisin 2 kohdan mukainen tarkastelu on tehty, jos tarkastelu on koskenut sekä polkumyyntiä että vahinkoa, tai tämän kohdan mukaisesti). Tulli pysyy kuitenkin voimassa, jos viranomaiset määräävät ennen edellä mainittua päivää vireillepannussa tarkastelussa omasta aloitteestaan tai kotimaisen tuotannonalan tai sen puolesta tehdystä asianmukaisesti todistusaineistoin perustellusta pyynnöstä, joka on tehty kohtuullisen ajanjakson aikana ennen kyseistä päivää, että tullin päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja vahingon jatkumiseen tai toistumiseen. 22) Tulli voi pysyä voimassa, kunnes tällaisen tarkastelun tulos on selvä.
22) Milloin polkumyyntitullin suuruus määrätään taannehtivasti, 9 artiklan 3.1. alakohdan mukaisessa viimeisimmässä arvioinnissa tehty päätös siitä, että tullia ei kanneta, ei sellaisenaan edellytä viranomaisia lopettamaan lopullista tullia.
11.4. Edellä 6 artiklan määräyksiä, jotka koskevat todistusaineistoa ja menettelyä, sovelletaan tämän artiklan mukaisesti tehtyihin tarkasteluihin. Tällaiset tarkastelut on tehtävä välittömästi ja ne on tavallisesti saatava päätökseen kahdentoista kuukauden kuluessa vireillepanostaan.
11.5. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 8 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin hintasopimuksiin.
Artikla 12
Julkinen tiedonanto ja selonteko päätöksistä
12.1. Milloin viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että on olemassa riittävää todistusaineistoa polkumyyntitutkimuksen vireillepanoa varten 5 artiklan mukaisesti, on niiden ilmoitettava asiasta jäsenelle tai jäsenille, joiden tuotteita tällainen tutkimus koskee, ja muille asianosaisille, joilla tutkintaviranomaiset tietävät olevan osuutta asiaan. Lisäksi on annettava julkinen tiedonanto.
12.1.1. Tutkimuksen vireillepanoa koskevan julkisen tiedonannon on sisällettävä tai muuten erillisen raportin 23) avulla on annettava riittävästi tietoa seuraavista seikoista:
23) Mikäli viranomaiset antavat tietoa ja selvityksiä tämän artiklan määräysten mukaisesti erillisellä raportilla, niiden on varmistuttava siitä, että tällainen raportti on helposti saatavilla julkisesti.
(i) viejämaan nimi tai viejämaiden nimet ja kyseisen tuotteen nimi;
(ii) tutkimuksen vireillepanopäivä;
(iii) perustelut, joilla polkumyyntiä pyynnön mukaan väitetään tapahtuneen ;
(iv) yhteenveto niistä tekijöistä, joihin väitetty vahinko perustuu;
(v) osoite, jonne asianosaisten valitukset voidaan osoittaa;
(vi) asianosaisille annetut määräajat, joiden aikana he voivat saattaa näkemyksensä tiedoksi.
12.2. Julkinen tiedonanto on annettava jokaisesta väliaikaisesta ja lopullisesta päätöksestä, sekä myönteisestä että kielteisestä, jokaisesta 8 artiklan mukaisen sitoumuksen hyväksyvästä päätöksestä ja tällaisen sitoumuksen purkamisesta samoin kuin lopullisen polkumyyntitullin lopettamisesta. Jokaisessa tällaisessa tiedonannossa on mainittava tai muuten erillisellä raportilla annettava riittävän tarkasti tietoa kaikista lakien ja tosiasioiden nojalla tehdyistä ratkaisuista ja johtopäätöksistä, joita tutkintaviranomaiset pitävät olennaisina. Kaikki tällaiset tiedonannot ja raportit on toimitettava jäsenelle tai jäsenille, joiden tuotteita tällainen päätös tai sitoumus koskee ja muille asianosaisille, joilla tiedetään olevan asiaan osuutta.
12.2.1. Väliaikaisten toimenpiteiden määräämisestä tiedottavassa julkisessa tiedonannossa on ilmoitettava tai muuten erillisellä raportilla annettava riittävän yksityiskohtaiset selvitykset polkumyyntiä ja vahinkoa koskevista väliaikaisista päätöksistä ja mainittava ne lait ja tosiasiat, joiden vuoksi väitteet on hyväksytty tai hylätty. Tällaiseen tiedonantoon tai raporttiin, ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaamisvaatimuksen, on sisällyttävä erityisesti:
(i) toimittajien nimet, tai mikäli käytännössä mahdollista, asianomaisten toimittajamaiden nimet;
(ii) tuotteen kuvaus, joka on riittävä tullin tarkoitusperiä varten;
(iii) määrätyt polkumyyntimarginaalit ja täydellinen selvitys syistä käyttää metodologiaa, jota on käytetty 2 artiklan mukaisessa vientihinnan ja normaaliarvon vertaamisessa ja määräämisessä;
(iv) näkökohdat, jotka ovat merkityksellisiä päätettäessä vahingosta 3 artiklan mukaisesti;
(v) tärkeimmät määräämiseen johtaneet syyt.
12.2.2. Julkisessa tiedonannossa, jossa ilmoitetaan tutkimuksen päättämisestä tai keskeyttämisestä silloin, kun on tehty lopullisen tullin määräämistä tai hintasopimuksen hyväksymistä edellyttävä vahvistava päätös, on mainittava tai muuten erillisellä raportilla annettava kaikki asianmukainen tieto niistä laeista ja tosiasioista ja syistä, jotka ovat johtaneet lopullisten toimenpiteiden määräämiseen tai hintasopimuksen hyväksymiseen, ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisen tiedon suojaamista koskevan vaatimuksen. Tiedonannon tai raportin on erityisesti sisällettävä 2.1. alakohdassa tarkoitettu tieto, ja syyt, joiden vuoksi viejien tai tuojien esittämät asianmukaiset väitteet tai vaatimukset on hyväksytty tai hylätty, samoin jokaisen, 6 artiklan 10.2. alakohdan mukaisen päätöksen perustelut.
12.2.3. Julkiseen tiedonantoon, jossa ilmoitetaan 8 artiklan mukaisen sitoumuksen hyväksymisestä seuraavasta tutkimuksen lopettamisesta tai keskeyttämisestä, on sisällyttävä tai muuten erillisen raportin avulla annettava tämän sitoumuksen se osa, joka ei ole luottamuksellista tietoa.
12.3. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin 11 artiklan mukaisiin vireillepantuihin ja toteutettuihin tarkasteluihin ja 10 artiklan mukaisiin päätöksiin tullien taannehtivasta soveltamisesta.
Artikla 13
Oikeudellinen tarkastelu
Jokaisen jäsenen, jonka kansallinen lainsäädäntö sisältää säännöksiä polkumyyntiin liittyvistä toimenpiteistä, on ylläpidettävä oikeudellisia, välitysmenettelyyn tarkoitettuja tai hallinnollisia oikeusistuimia tai menettelytapoja muun muassa niiden hallintotoimien nopeaa tarkastelua varten, jotka liittyvät lopullisiin päätöksiin ja päätösten tarkasteluihin tämän sopimuksen 11 artiklan tarkoittamassa merkityksessä. Tällaisten oikeusistuimien ja menettelytapojen on oltava riippumattomia niistä viranomaisista, jotka vastaavat kyseisistä päätöksistä ja tarkasteluista.
Artikla 14
Polkumyyntiä ehkäisevä toiminta kolmannen maan puolesta
14.1. Pyyntö, joka koskee polkumyyntiä ehkäisevään toimintaan ryhtymistä kolmannen maan puolesta, on esitettävä toimenpiteitä pyytävän kolmannen maan viranomaisen toimesta.
14.2. Tällaisen pyynnön tueksi on esitettävä hintatietoja, jotka osoittavat, että tuonti tapahtuu polkumyyntinä, sekä yksityiskohtaisia tietoja siitä, että väitetty polkumyynti aiheuttaa vahinkoa asianomaiselle kotimaiselle tuotannonalalle kolmannessa maassa. Kolmannen maan hallituksen on annettava tuojamaan viranomaisille kaikki apu sellaisten lisätietojen saamiseksi, joita nämä saattavat pyytää.
14.3. Tuojamaan viranomaisten on harkitessaan tällaista pyyntöä kiinnitettävä huomiota väitetyn polkumyynnin vaikutuksiin kolmannessa maassa olevaan asianomaiseen tuotannonalaan kokonaisuutena; toisin sanoen vahinkoa ei pidä arvioida siten, että otetaan huomioon ainoastaan väitetyn polkumyynnin vaikutukset kysymyksessä olevan tuotannonalan vientiin tuojamaahan tai edes tuotannonalan kokonaisvientiin.
14.4. Tuojamaa päättää siitä, onko pyynnön käsittelyä jatkettava. Mikäli tuojamaa päättää, että se on valmis ryhtymään toimenpiteisiin, on sen käännyttävä tavarakauppaneuvoston puoleen tämän hyväksymisen saamiseksi sellaisiin toimenpiteisiin ryhtymiselle.
Artikla 15
Kehitysmaajäsenet
Tunnustetaan, että teollisuusmaajäsenten on erityisesti otettava huomioon kehitysmaajäsenten erityisasema harkitessaan tämän sopimuksen mukaisia polkumyyntitoimenpiteitä. Ennen kuin määrätään polkumyyntitulleja, jotka vaikuttavat kehitysmaajäsenten olennaisiin etuihin, on tutkittava mahdollisuuksia tässä sopimuksessa tarkoitettujen rakentavien keinojen käyttöön.
OSA II
Artikla 16
Polkumyyntikomitea
16.1. Täten perustetaan polkumyyntikomitea (tässä sopimuksessa ''komitea''), joka koostuu kunkin jäsenen edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa sekä muutoin minkä tahansa jäsenen pyynnöstä tämän sopimuksen asianmukaisten määräysten mukaisesti. Komitea suorittaa tämän sopimuksen perusteella sille kuuluvat tai jäsenten sille antamat tehtävät ja tarjoaa jäsenille tilaisuuden neuvotteluihin kaikista tämän sopimuksen toimintaan tai sen tavoitteiden edistämiseen liittyvistä asioista. Komitean sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.
16.2. Komitea voi tarvittaessa perustaa apuelimiä.
16.3. Suorittaessaan tehtäviään komitea ja jokainen apuelin voi neuvotella minkä tahansa asianmukaiseksi katsomansa lähteen kanssa ja pyytää siltä tietoja. Kuitenkin ennen kuin komitea tai avustava elin pyytää tietoja jonkun jäsenen tuomiovallan alaisesta lähteestä, sen on tiedotettava asiasta tälle jäsenelle. Sen on saatava asianomaisen jäsenen ja yrityksen suostumus tiedon hankintaan.
16.4. Jäsenten on viipymättä ilmoitettava komitealle kaikista väliaikaisista tai lopullisista polkumyyntitoimenpiteistä. Tällaiset ilmoitukset ovat saatavissa sihteeristössä muiden jäsenten tarkastusta varten. Jäsenten on myös toimitettava puolivuosittain raportti kaikista edellisen kuuden kuukauden polkumyyntitoimenpiteistä. Nämä raportit on toimitettava sovitun mallin mukaisina.
16.5. Jokaisen jäsenen on ilmoitettava komitealle (a) ne viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia panemaan vireille ja suorittamaan 5 artiklassa mainittuja tutkimuksia ja (b) ne kotimaiset menettelyt, jotka koskevat tällaisten tutkimusten vireillepanoa ja suorittamista.
Artikla 17
Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
17.1. Ellei tässä sopimuksessa muutoin määrätä, riitojen ratkaisemista koskevaa sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen mukaisiin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
17.2. Jokaisen jäsenen on varattava riittävä mahdollisuus neuvotteluja varten ja suhtauduttava myönteisesti toisen jäsenen tekemiin esityksiin minkä tahansa asian suhteen, joka vaikuttaa tämän sopimuksen toimintaan.
17.3. Jos jokin jäsen katsoo, että sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai että tämän sopimuksen jonkin tavoitteen saavuttaminen estyy jonkun toisen jäsenen tai joidenkin toisten jäsenten toimenpiteiden takia, se voi pyytää kirjallisesti neuvotteluja kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten kanssa päästäkseen asiassa keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun. Jokaisen jäsenen on suhtauduttava myönteisesti toisen jäsenen tekemään neuvottelupyyntöön.
17.4. Jos neuvotteluja pyytänyt jäsen katsoo, että 3 kohdan mukaisissa neuvotteluissa ei ole saavutettu keskinäisesti hyväksyttävää ratkaisua, ja tuojajäsenen asianomaiset viranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin lopullisen polkumyyntitullin kantamiseksi tai hintasitoumuksen hyväksymiseksi, se voi siirtää asian riitojenratkaisuelimen (''DSB'') soviteltavaksi. Milloin väliaikaisella toimenpiteellä on huomattava vaikutus ja neuvotteluja pyytänyt jäsen katsoo, että siihen on ryhdytty vastoin 7 artiklan 1 kohdan määräyksiä, se voi siirtää myös sellaisen asian DSB:n käsiteltäväksi.
17.5. DSB voi valituksen tekevän osapuolen pyynnöstä asettaa paneelin tutkimaan asiaa. Tutkimuksen on perustuttava
(i) kirjallisen pyynnön tehneen jäsenen lausuntoon, jossa osoitetaan kuinka sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen estyy, ja
(ii) tosiasioihin, jotka on toimitettu tuojajäsenen viranomaisille asianmukaisia kotimaisia menettelyjä noudattaen.
17.6. Tutkiessaan kohdan 5 asiaa
(i) tosiasioita arvioidessaan paneelin on ratkaistava, ovatko viranomaiset vahvistaneet tosiasiat asianmukaisesti ja ovatko ne arvioineet nämä tosiasiat puolueettomasti. Jos tosiasioiden vahvistaminen on ollut asianmukaista ja arviointi puolueetonta, vaikka paneeli on saattanut päätyä erilaiseen johtopäätökseen, ei arviointia kumota;
(ii) paneelin on tulkittava tämän sopimuksen asianmukaisia määräyksiä kansainvälisen julkisoikeuden tavanmukaisten tulkintasääntöjen mukaisesti. Milloin paneeli havaitsee, että sopimuksen asianmukaista määräystä voidaan tulkita useammalla kuin yhdellä luvallisella tavalla, paneelin on katsottava viranomaisten toimenpiteen olevan tämän sopimuksen mukainen, jos se tukeutuu yhteen näistä luvallista tulkinnoista.
17.7. Paneelille toimitettua luottamuksellista tietoa ei saa paljastaa ilman tiedon antaneen henkilön, elimen tai viranomaisen muodollista lupaa. Mikäli tällaista tietoa pyydetään paneelilta, mutta paneeli ei ole suostunut sitä ilmaisemaan, tiedosta toimitetaan julkaistavissa oleva yhteenveto, jonka antamiseen tiedon toimittanut henkilö, elin tai viranomainen on suostunut.
OSA III
Artikla 18
Loppumääräykset
18.1. Mihinkään erityiseen toimenpiteeseen toisen jäsenen polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä vastaan ei voida ryhtyä lukuun ottamatta GATT 1994 -sopimuksen määräysten mukaisia toimenpiteitä sellaisina kuin tämä sopimus niitä tulkitsee. 24)
24) Tämän kohdan tarkoituksena ei ole sulkea pois asianmukaisella tavalla muiden asianmukaisten GATT 1994 -sopimuksen määräysten mukaisia toimia.
18.2. Tämän sopimuksen yhteenkään määräykseen ei saa tehdä varaumia ilman muiden jäsenten suostumusta.
18.3. Ellei 3.1 ja 3.2 alakohdista muuta johdu, tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan tutkimuksiin ja nykyisten toimenpiteiden tarkasteluihin, jotka on pantu vireille niiden pyyntöjen mukaisesti, jotka on tehty sinä päivänä tai sen päivän jälkeen, jolloin WTO-sopimus on tullut voimaan asianomaisen jäsenen osalta.
18.3.1. Polkumyyntimarginaalien laskemiseen 9 artiklan 3 kohdan mukaisissa korvausmenettelyissä on sovellettava viimeisimmässä polkumyyntiä koskevassa määräämisessä tai tarkastelussa käytettyjä sääntöjä.
18.3.2. 11 artiklan 3 kohdassa nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden on katsottava määrätyn viimeistään päivänä, jolloin WTO-sopimus on tullut voimaan asianomaisen jäsenen osalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsenen kyseisenä päivänä voimassa olevaan kotimaiseen lainsäädäntöön jo sisältyy lauseke, joka on kyseisessä kohdassa määrätyn lausekkeen kaltainen.
18.4. Jokaisen jäsenen on ryhdyttävä välttämättömiin yleisiin ja erityisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen lait, säännökset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia, sikäli kun niitä sovelletaan asianomaiseen jäseneen, viimeistään WTO-sopimuksen tullessa voimaan asianomaisen jäsenen osalta.
18.5. Jokainen jäsen tiedottaa komitealle kaikista sellaisista lakiensa ja säännöksiensä muutoksista, jotka liittyvät tähän sopimukseen sekä muutoksista lakiensa ja säännöstensä soveltamisessa.
18.6. Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen käytäntöön soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet. Komitea tiedottaa vuosittain tavarakauppaneuvostolle näiden tarkastelujen kattamien ajanjaksojen aikana tapahtuneesta kehityksestä.
18.7. Tämä sopimuksen liitteet muodostavat erottamattoman osan sopimusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I 6 ARTIKLAN 7 KOHDAN MUKAISIIN PAIKAN PÄÄLLÄ TAPAHTUVIIN TUTKIMUKSIIN LIITTYVIÄ MENETTELYJÄ
1. Kun tutkimus pannaan vireille, viejäjäsenen viranomaisille ja yrityksille, joita asian tiedetään koskevan, olisi ilmoitettava aikomuksesta suorittaa tutkimuksia paikan päällä.
2. Mikäli tutkimusryhmään aiotaan poikkeuksellisissa olosuhteissa ottaa mukaan julkishallinnon ulkopuolisia asiantuntijoita, siitä olisi ilmoitettava viejäjäsenen viranomaisille ja yrityksille. Tällaisille julkishallinnon ulkopuolisille asiantuntijoille tulisi määrätä tehokkaita seuraamuksia, mikäli ne rikkovat luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia.
3. Yleiseen käytäntöön tulisi kuulua viejäjäsenen asianomaisten yritysten nimenomaisen suostumuksen hankkiminen ennen kuin käynnin lopullinen aikataulu laaditaan.
4. Heti kun asianomaisten yritysten suostumus on hankittu, tutkintaviranomaisten tulisi ilmoittaa viejäjäsenen viranomaisille käynnin kohteena olevien yritysten nimet ja osoitteet sekä sovitut päivämäärät.
5. Riittävä etukäteisilmoitus olisi annettava ennen käyntiä kyseisille yrityksille.
6. Kyselyn selittämiseksi tehtävät käynnit tulisi tehdä vain viejäyrityksen pyynnöstä. Tällainen käynti voidaan tehdä vain jos (a) tuojajäsenen viranomaiset ilmoittavat siitä kyseessä olevalle jäsenelle ja (b) tämä ei vastusta käyntiä.
7. Koska paikan päällä tapahtuvan tutkimuksen päätarkoitus on annetun tiedon tarkistaminen ja lisätietojen hankkiminen, se tulisi suorittaa sen jälkeen, kun kyselyyn on saatu vastaus, ellei yritys suostu päinvastaiseen menettelyyn ja tutkintaviranomaiset ovat ilmoittaneet viejäjäsenen hallitukselle odotettavissa olevasta käynnistä eikä tämä vastusta sitä; lisäksi yleiseen käytäntöön tulisi kuulua, että ennen käyntiä asianomaisille yrityksille kerrotaan tarkastettaviksi aiottujen tietojen yleisluonteesta ja niistä lisätiedoista, joita on annettava, mutta tämän ei tulisi estää esittämästä paikan päällä lisätietoja koskevia pyyntöjä, joita tehdään saadun tiedon perusteella.
8. Tiedusteluihin ja kysymyksiin, joita viejäjäsenten viranomaiset tai yritykset esittävät, ja jotka ovat olennaisia paikan päällä tehdyn tutkimuksen onnistumiseksi, tulisi aina kun on mahdollista vastata ennen kuin käynti tehdään.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VI ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE II 6 ARTIKLAN 8 KOHDAN MUKAISET KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT PARHAAT TIEDOT
1. Mahdollisimman pian tutkimuksen vireillepanon jälkeen tutkintaviranomaisten tulisi määritellä yksityiskohtaisesti ne tiedot, joita asianomaisilta vaaditaan ja se tapa, millä asianosaisen tulisi jäsentää kyseinen tieto vastauksessaan. Viranomaisten tulisi myös varmistua siitä, että osapuoli on tietoinen siitä, että mikäli tietoja ei toimiteta kohtuullisen ajan kuluessa, viranomaiset voivat vapaasti tehdä päätöksiä saatavilla olevien tosiasioiden perusteella mukaan lukien ne, jotka sisältyivät kotimaisen tuotannonalan esittämään pyyntöön tutkimuksen vireille panemisesta.
2. Viranomaiset voivat myös vaatia, että asianosainen toimittaa vastauksensa tietyllä tietovälineellä (esimerkiksi tietokonenauhalla) tai tietyllä konekielellä. Mikäli tällainen vaatimus esitetään, viranomaisten tulisi ottaa huomioon asianosaisen mahdollisen kyvyn vastata käyttäen toivottua tietovälinettä tai konekieltä, eikä niiden tulisi pyytää osapuolta käyttämään vastaukseensa muuta kuin osapuolen käyttämää tietokonejärjestelmää. Viranomaisen tulisi luopua vaatimasta konekielistä vastausta, jos asianosainen ei ylläpidä kirjanpitoaan konekielisenä ja jos vastauksen esittäminen vaaditulla tavalla aiheuttaisi kohtuuttoman paljon vaivaa asianosaiselle, esimerkiksi jos siitä aiheutuisi kohtuuttomasti lisäkustannuksia ja ylimääräistä vaivaa. Viranomaisten tulisi luopua vaatimasta vastausta tietyllä tietovälineellä tai konekielellä, jos asianosainen ei ylläpidä konekielisestä kirjanpitoaan tällaisella tietovälineellä tai konekielellä, ja jos vastauksen esittäminen vaaditulla tavalla aiheuttaisi kohtuuttoman paljon vaivaa asianosaiselle, esimerkiksi jos siitä aiheutuisi kohtuuttomasti lisäkustannuksia ja ylimääräistä vaivaa.
3. Päätöksiä tehtäessä tulisi ottaa huomioon kaikki se tieto, joka on todennettavissa, joka on asianmukaisesti jätetty niin, että sitä voidaan käyttää tutkimuksessa ilman kohtuuttomia vaikeuksia, joka on toimitettu oikeaan aikaan ja, silloin kun se soveltuu, toimitettu viranomaisten pyytämällä tietovälineellä tai konekielellä. Jos asianosainen ei vastaa toivotulla tietovälineellä tai konekielellä, mutta viranomaiset havaitsevat että 2 kohdassa määrätyt olosuhteet on täytetty, tämän seikan ei tulisi katsoa merkittävästi hidastavan tutkimusta.
4. Mikäli viranomaiset eivät voi käsitellä tietoa, jos se on annettu tietyllä tietovälineellä (esimerkiksi tietokonenauhalla), tiedot tulisi toimittaa kirjallisessa muodossa tai muussa viranomaisten hyväksymässä muodossa.
5. Vaikka annettu tieto ei ehkä ole kaikissa suhteissa parasta mahdollista, tämän seikan ei tulisi oikeuttaa viranomaisia hylkäämään sitä edellyttäen, että asianosainen on tehnyt parhaansa.
6. Jos todistusaineistoa tai tietoa ei hyväksytä, sen toimittaneelle osapuolelle olisi heti ilmoitettava hylkäämiseen johtaneet syyt ja annettava tilaisuus antaa lisäselvityksiä kohtuullisen ajan kuluessa ottaen asianmukaisesti huomioon tutkimuksen määräajat. Jos selvitykset eivät tyydytä viranomaisia, on tällaisen todistusaineiston tai tiedon hylkäämiseen johtaneet syyt ilmoitettava julkaistavissa päätöksissä.
7. Viranomaisten on oltava erityisen huolellisia, jos niiden on tehtävä päätöksensä, mukaan lukien normaaliarvoa koskevat päätökset, toissijaisesta tietolähteestä saatujen tietojen perusteella, joihin kuuluvat tutkimuksen vireillepanoa koskevassa pyynnössä toimitetut tiedot. Tällaisissa tapauksissa viranomaisten tulisi, mikäli käytännössä mahdollista, tarkistaa tiedot toisista käytettävissään olevista riippumattomista lähteistä, kuten julkaistuista hintalistoista, virallisista tuontitilastoista ja tullin tilastoista, ja niiden tietojen avulla, jotka on hankittu muilta asianosaisilta tutkimuksen aikana. On kuitenkin selvää, että jos asianosainen ei toimi yhteistyössä, ja siten asianmukaista tietoa pidätetään viranomaisilta, tämä tilanne voi johtaa tulokseen, joka on osapuolelle epäsuotuisampi, kuin jos osapuoli olisi toiminut yhteistyössä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA YLEINEN JOHDANTO
1. Tämän sopimuksen mukaisen tullausarvon ensisijaisena perusteena on ''kauppa-arvo'' sellaisena kuin sen on määritelty 1 artiklassa. 1 artikla on luettava yhdessä 8 artiklan kanssa, joka edellyttää muun muassa oikaisuja tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan tapauksissa, jolloin ostaja vastaa tietyistä tullausarvoon kuuluviksi katsottavista erityiseristä, jotka eivät sisälly maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun hintaa. 8 artikla edellyttää myös, että kauppa-arvoon sisällytetään tietyt suoritukset, jotka ostaja korvaa myyjälle lähettämällä tälle määrättyjä palveluja rahasuorituksen sijasta. 2-7 artiklat, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, sisältävät arvonmääritysmenetelmät niissä tapauksissa, jolloin tullausarvoa ei voida määrittää 1 artiklan määräysten mukaan.
2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää soveltamalla 1 artiklan määräyksiä, tulisi tulliviranomaisen ja maahantuojan yleensä neuvotella keskenään, jotta löydettäisiin perusta arvon määrittämiselle 2 tai 3 artiklan mukaan. Maahantuojalla saattaa esimerkiksi olla hallussaan sellaisia tietoja samanlaisten tai vastaavanlaisten maahantuotujen tavaroiden tullausarvosta, jotka eivät ole välittömästi tuontipaikan tulliviranomaisten saatavilla. Toisaalta tulliviranomaisilla saattaa olla sellaista tietoa samanlaisten tai vastaavanlaisten tavaroiden tullausarvosta, joka ei ole maahantuojan saatavilla. Molempien osapuolten välinen neuvonpito mahdollistaa tietojenvaihdon, liikesalaisuuksien säilyttämistä koskevien säännösten rajoissa, oikean perustan määrittämiseksi tullausarvolle.
3. 5 ja 6 artiklat sisältävät kaksi perustaa tullausarvon määrittämiseksi tapauksissa, jolloin sitä ei voida määrittää maahantuodun tavaran taikka saman- tai vastaavanlaisten maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvon perusteella. 5 artiklan 1 kohdan mukaan tullausarvo määritetään sen hinnan perusteella, millä tavara myydään tuontimaassa toimivalle riippumattomalle ostajalle sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä. Maahantuojalle on oikeus pyynnöstä saada 5 artiklan mukainen arvonmääritys myös tavaralle, jota on jatkojalostettu maahantuonnin jälkeen. 6 artiklan määräysten mukaan tullausarvo määritetään laskennallisen arvon pohjalta. Molempiin näihin menetelmiin liittyy tiettyjä vaikeuksia, minkä johdosta maahantuojalle on 4 artiklan määräysten mukaan annettu oikeus valita näiden kahden menetelmän soveltamisjärjestys.
4. 7 artikla sisältää määräykset siitä, miten tullausarvo määritetään tapauksissa, jolloin sitä ei voida tehdä minkään edeltävän artiklan perusteella.
Jäsenet, jotka
ottavat huomioon monenkeskiset kauppaneuvottelut,
haluavat edistää GATT 1994 -sopimuksen tavoitteita ja taata lisäetuja kehitysmaiden kansainväliselle kaupalle;
tunnustavat GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan määräysten tärkeyden ja haluavat laatia niiden soveltamisesta säännöstön, jolla saavutettaisiin entistä suurempi yhdenmukaisuus ja varmuus niitä sovellettaessa;
tunnustavat oikeudenmukaisen, yhtenäisen ja puolueettoman järjestelmän välttämättömyyden tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi, niin että poistetaan mielivaltaisten tai tekaistujen tullausarvojen käyttö;
tunnustavat, että tavaroiden tullausarvon tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kauppa-arvoon;
tunnustavat, että tullausarvon tulisi perustua yksinkertaisiin ja oikeudenmukaisiin arvosteluperiaatteisiin, jotka ovat sopusoinnussa kaupallisen käytännön kanssa, ja että arvonmääritysmenetelmien tulisi olla, riippumatta hankintalähteistä, yleisesti sovellettavissa;
tunnustavat, ettei arvonmääritysmenetelmiä tulisi käyttää hyväksi taisteltaessa polkumyyntiä vastaan;
sopivat täten seuraavaa:
OSA I
TULLAUSARVOSÄÄNNÖSTÖ
Artikla 1
1. Maahantuodun tavaran tullausarvo on kauppa-arvo, toisin sanoen hinta, joka tavarasta on tosiasiassa maksettu tai maksetaan myytäessä se vietäväksi tuontimaahan ja joka on oikaistu 8 artiklan määräysten mukaisesti edellyttäen
(a) ettei ostajan oikeutta luovuttaa tavara tai käyttää sitä ole rajoitettu, lukuun ottamatta sellaisia rajoituksia jotka:
(i) tuontimaan laki määrää tai sen viranomaiset vaativat;
(ii) rajoittavat sitä maantieteellistä aluetta, jolla tavara voidaan jälleenmyydä; tai
(iii) eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon.
(b) ettei myynti tai hinta ole riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta;
(c) ettei mikään osa ostajan saamasta, tavaran myöhemmän jälleenmyynnin, luovutuksen tai käytön antamasta tuotosta tule välittömästi tai välillisesti myyjän hyväksi, ellei asianmukaista oikaisua voida tehdä 8 artiklan määräysten mukaisesti; ja
(d) etteivät ostaja ja myyjä ole keskenään riippuvuussuhteessa, tai mikäli heidän välillään on riippuvuussuhde, kauppa-arvo voidaan hyväksyä tullausarvoa määritettäessä tämän artiklan 2 kohdan määräysten perusteella.
2. (a) Päätettäessä onko kauppa-arvo hyväksyttävissä tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja tarkoitusperiä ajatellen, se tosiseikka, että ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa 15 artiklan tarkoittamalla tavalla, ei sellaisenaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä. Tällaisessa tapauksessa tutkitaan, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo, mikäli riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Mikäli tulliviranomaisella on aihetta katsoa, joko maahantuojan antamien tietojen perusteella tai muuten, että riippuvuussuhde on vaikuttanut hintaan, tulliviranomainen ilmoittaa perusteensa maahantuojalle, jolla annetaan kohtuullinen mahdollisuus esittää oma vastineensa. Perustelut ilmoitetaan kirjallisesti, mikäli maahantuoja sitä pyytää.
(b) Riippuvuussuhteisten henkilöiden välisessä kaupassa hyväksytään kauppa-arvo ja määritetään tavaran tullausarvo tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, mikäli maahantuoja osoittaa, että tämä arvo on hyvin lähellä jotakin seuraavista samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin määritetyistä arvoista:
(i) kauppa-arvo myytäessä samanlaista tai vastaavanlaista tavaraa vietäväksi saman tuontimaan riippumattomille ostajille;
(ii) 5 artiklan määräysten mukaan määritetty samanlaisen tai vastaavanlaisen tavaran tullausarvo;
(iii) 6 artiklan määräysten mukaan määritetty samanlaisen tai vastaavanlaisen tavaran tullausarvo;
Sovellettaessa edellämainittuja testejä otetaan asianmukaisesti huomioon toteen näytetyt erot, jotka aiheutuvat eri kauppaportaasta ja erilaisista paljouksista, 8 artiklassa luetelluista tekijöistä sekä erot kustannuksissa, joista myyjä vastaa sellaisissa myynneissä, joissa hän ja ostaja eivät ole keskenään riippuvuussuhteessa, mutta joista myyjä ei vastaa sellaisissa myynneissä, joissa hän ja ostaja ovat keskenään riippuvuussuhteessa.
(c) Tämän artiklan 2 (b) kohdassa selostettuja tekstejä käytetään maahantuojan aloitteesta ja ainoastaan vertailutarkoituksiin. Tämä artiklan 2 (b) kohdan määräysten perusteella ei voida vahvistaa mitään korvaavia arvoja.
Artikla 2
1. (a) Ellei maahantuodun tavaran tullausarvo voida määrittää 1 artiklan määräysten mukaan, sen tullausarvo on sellaisen samanlaisen tavaran kauppa-arvo, joka on myyty vietäväksi saman tuontimaahan ja jonka vienti on tapahtunut samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vienti.
(b) Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään tullausarvon määrittämiseksi samanlaisen tavaran kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kauppaportaalla ja koskee oleellisesti samaa paljoutta kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kohdalla. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, käytetään sellaisen samanlaisen tavaran kauppa-arvoa, joka on myyty eri kauppaportaalla ja/tai eri paljouksina. Tätä arvoa oikaistaan niin, että siinä otetaan huomioon eri kauppaportaan ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, edellyttäen, että nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi riippumatta siitä, onko oikaisun tuloksena arvon korottaminen tai alentaminen.
2. Mikäli 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kulut ja kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa oikaistaan, niin että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuodun tavaran ja kyseisen samanlaisen tavaran välillä.
3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa löydetään useampia kuin yksi samanlaisen tavaran kauppa-arvo, käytetään alinta näistä arvoista määritettäessä maahantuodun tavaran tullausarvoa.
Artikla 3
1.(a) Ellei maahantuodun tavaran tullausarvoa voida määrittää 1 ja 2 artiklojen määräysten mukaan, sen tullausarvo on sellaisen vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvo, joka on myyty vietäväksi samaan tuontimaahan ja jonka vienti on tapahtunut samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vienti.
(b) Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään tullausarvon määrittämiseksi vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kauppaportaalla ja koskee oleellisesti samaa paljoutta kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kohdalla. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, käytetään sellaisen vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvoa, joka on myyty eri kauppaportaalla ja/tai paljouksina. Tätä arvoa oikaistaan niin, että siinä otetaan huomioon eri kauppaportaan ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, edellyttäen, että nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi riippumatta siitä, onko oikaisun tuloksena arvon korottaminen tai alentaminen.
2. Mikäli 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kulut ja kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa oikaistaan, niin että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuodun tavaran ja kyseisen vastaavanlaisen tavaran välillä.
3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa löydetään useampia kuin yksi vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvo, käytetään alinta näistä arvoista määritettäessä maahantuodun tavaran tullausarvoa.
Artikla 4
Mikäli maahantuodun tavaran tullausarvoa ei voida määrittää 1, 2 ja 3 artiklojen määräysten perusteella, tullausarvo määritetään artiklan 5 määräysten mukaan, tai ellei tullausarvoa voida määritellä sen artiklan perusteella, 6 artiklan määräysten mukaan, kuitenkin niin, että maahantuojan pyynnöstä 5 ja 6 artiklojen soveltamisjärjestys on päinvastainen.
Artikla 5
1. (a) Jos maahantuotu tavara tai samanalainen taikka vastaavanlainen maahantuotu tavara myydään tuontimaassa sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä, maahantuodun tavaran tullausarvon perustana on tämän artiklan määräysten mukaan se yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotua tavaraa taikka samanlaista tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydään arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuontihetkellä tai suunnilleen samoihin aikoihin henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat tämän tavaran. Tästä hinnasta tehdään seuraavat vähennykset:
(i) provisiot, jotka tavallisesti joko maksetaan tai sovitaan maksettavaksi taikka lisäykset, jotka kyseisessä maassa tavanomaisesti tehdään voiton tai yleiskulujen katteeksi samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan maahantuodun tavaran myynneissä;
(ii) tuontimaassa syntyneet tavanomaiset kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja muut niihin liittyvät kulut;
(iii) soveltuvin osin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kustannukset; ja
(iv) tullit ja muut kansalliset verot, jotka maksetaan tuontimaassa tavaran maahantuonnin tai myynnin johdosta.
(b) Ellei maahantuotua tavaraa eikä samanlaista tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydä arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuontihetkellä tai suunnilleen niihin aikoihin, tullausarvo perustuu, edellyttäen, että kaikkia muita tämän artiklan 1a kohdan ehtoja on noudatettu, yksikköhintaan, jolla maahantuotu tavara taikka saman- tai vastaavanlainen maahantuotu tavara myydään tuontimaassa sellaisena kuin se oli tuontihetkellä ja ajankohtana, joka on mahdollisimman pian arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuonnin jälkeen, mutta ennen kuin 90 päivää on kulunut tästä tuonnista.
2. Ellei maahantuotua tavaraa, eikä saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydä tuontimaassa sellaisena kuin se oli tuontihetkellä, niin silloin, jos maahantuoja sitä pyytää, tullausarvon perustaksi otetaan yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotua tavaraa myydään tuontimaassa jatkojalostuksen jälkeen henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat tämän tavaran. Tällöin vähennetään jatkojalostuksen aiheuttama arvolisävero sekä tämän artiklan 1a kohdassa edellytetyt vähennyserät.
Artikla 6
1. Tämän artiklan määräysten mukaan maahantuodun tavaran tullausarvo perustuu laskennalliseen arvoon. Laskennallinen arvo on seuraavien erien summa:
(a) maahantuodun tavaran tuottamiseen käytettyjen raaka-aineiden ja sen valmistuksen tai muun jalostuksen kustannukset tai arvo;
(b) määrä, joka vastaa voittoa ja yleiskuluja ja sitä, minkä arvomäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä valmistajat tavallisesti laskevat näiksi eriksi tuottaessaan vientimaassa kyseisiä tavaroita vietäväksi tuontimaahan;
(c) kaikki ne kulut tai niiden kustannusten arvo, jotka otetaan huomioon sen perusteella, minkä arvonmääritysvaihtoehdon kyseinen sopimuspuoli on valinnut 8 artiklan 2 kohdan mukaan.
2. Mikään jäsen ei voi laskennallisen arvon määritystä varten vaatia tai pakottaa ketään oman alueensa ulkopuolella asuvaa henkilöä esittämään tutkittavaksi kirjanpitoa tai muuta asiakirja-aineistoa taikka asettamaan sitä saataville. Kuitenkin tuontimaan viranomaiset voivat tarkistaa toisessa maassa tiedot, jotka tavaran tuottaja on toimittanut tavaran tullausarvon määrittämiseksi tämän artiklan määräysten perusteella, mikäli tuottaja suostuu siihen ja mikäli he antavat siitä kyseisen maan hallitukselle riittävän ennakkoilmoituksen eikä viimeksi mainittu vastusta tutkimusta.
Artikla 7
1. Jos maahantuodun tavaran tullausarvoa ei voida määrittää 1-6 artiklojen määräysten perusteella, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, tullausarvo määritetään käyttäen sopivia menetelmiä, jotka ovat sopusoinnussa tämän sopimuksen periaatteiden ja yleisten säännösten kanssa sekä GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan kanssa ja joiden perustana ovat tuontimaasta saatavat tiedot.
2.Tämän artiklan määräysten mukaisen tullausarvon perustana ei voi olla
(a) tuontimaassa tuotetun tavaran myyntihinta kyseisen maan markkinoilla;
(b) järjestelmä, jonka mukaan tullausarvoksi hyväksytään korkein kahdesta vaihtoehtoisesta arvosta;
(c) tavaran hinta vientimaan kotimarkkinoille;
(d) tuotantokustannukset, lukuun ottamatta laskennallisia arvoja, jotka on määritetty samanlaiselle tai vastaavanlaiselle tavaralle 6 artiklan määräysten mukaan;
(e) tavaran hinta viennissä muuhun maahan kuin tuontimaahan ;
(f) vähimmäistullausarvot;
(g) mielivaltaiset tai tekaistut arvot.
3. Maahantuojan pyynnöstä hänelle annetaan kirjalliset tiedot tämän artiklan mukaan määritetystä tullausarvosta sekä tätä arvoa määritettäessä käytetystä menetelmästä.
Artikla 8
1. Määritettäessä tullausarvo artiklan 1 määräysten mukaan maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan lisätään
(a) seuraavat kustannuserät, mikäli ostaja vastaa niistä ja mikäli ne eivät sisälly tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan:
(i) provisiot ja välityspalkkiot, lukuun ottamatta ostoprovisiota;
(ii) päällysten kustannukset, mikäli päällyksiä ei tullattaessa kohdella erillisinä tavaroina;
(iii) pakkauskustannukset sekä työvoiman että materiaalin osalta;
(b) seuraavien tavaroiden ja palvelusten arvo, asianmukaisesti jaettuna, mikäli ostaja on ne toimittanut välittömästi tai välillisesti joko ilmaiseksi tai alennetuin kustannuksin ja mikäli tavarat tai palvelut on käytetty maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi, siinä määrin kuin näiden tavaroiden ja palvelusten arvo ei sisälly tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan:
(i) maahantuotuun tavaraan sisältyvät materiaalit, komponentit, osat ja muut sellaiset tavarat;
(ii) työkalut, matriisit, muotit ja muut sellaiset tavarat, joita on käytetty maahantuodun tavaran valmistuksessa;
(iii) maahantuotua tavaraa valmistettaessa kulutettu materiaali;
(iv) insinöörityö, kehittely, taiteilijan työ, mallisuunnittelu sekä piirustukset ja luonnokset, jotka on tehty muualla kuin tuontimaassa ja jotka tarvitaan maahantuodun tavaran valmistamiseksi;
(c) rojaltit ja lisenssimaksut, jotka liittyvät arvomäärityksen kohteena olevaan tavaraan ja jotka ostaja joutuu arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myyntiehtojen mukaan maksamaan joko välittömästi tai välillisesti, siinä määrin kuin nämä rojaltit ja maksut eivät sisälly tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan;
(d) maahantuodun tavaran myöhemmän jälleenmyynnin, luovutuksen tai käytön antaman tuoton arvosta se osa, joka tulee välittömästi tai välillisesti myyjälle.
2. Kansallisessa lainsäädännössään kukin jäsen määrää, että seuraavat erät joko kokonaan tai osaksi luetaan tullausarvoon tai jätetään sen ulkopuolelle:
(a) kustannukset, jotka aiheutuvat maahantuodun tavaran kuljetuksesta tuontisatamaan tai -paikalle;
(b) lastaus-, purkaus-, ja käsittelykustannukset, jotka liittyvät maahantuodun tavaran kuljetukseen tuontisatamaan tai -paikalle; ja
(c) vakuutuskustannukset.
3. Tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan saadaan tämän artiklan nojalla tehdä lisäyksiä vain objektiivisten tai tarkistettavissa olevien tietojen perusteella.
4. Tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan ei tullausarvoa määritettäessä saa tehdä mitään muita lisäyksiä kuin ne, joita tarkoitetaan tässä artiklassa.
Artikla 9
1. Mikäli valuutan muuntaminen on tarpeen tullausarvoa määritettäessä, sovelletaan muuntokurssia, jonka kyseisen tuontimaan asianomaiset ovat asianmukaisesti julkistaneet ja joka heijastaa kunkin tällaisen noteerauksen voimassaoloajan mahdollisimman tarkoin tämän valuutan kaupallisissa liiketoimissa sovellettua käypää arvoa tuontimaan valuuttana ilmaistuna.
2. Muuntokurssina käytetään kurssia, joka on voimassa vienti- tai tuontiajankohtana, sen mukaan mitä kukin jäsen päättää.
Artikla 10
Asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka on annettu luottamuksellisina tullausarvon määrittämiseksi, eivätkä he saa ilmaista niitä ilman tällaisia tietoja antaneen henkilön tai hallituksen erityislupaa, lukuun ottamatta sitä, mikä voidaan vaatia ilmaistavaksi oikeudenkäyntien yhteydessä.
Artikla 11
1. Kukin jäsen antaa lainsäädännössään maahantuojalle tai jokaiselle muulle tullien maksamisesta vastuussa olevalle henkilölle oikeuden valittaa tullausarvon määrityksestä, ilman että tästä aiheutuu hänelle mitään rangaistusseuraamuksia.
2. Ensiasteen oikeus valittaa, ilman mitään valittamisesta aiheutuvia rangaistusseuraamuksia voi tulla tullihallintoviranomaiselle tai siitä riippumattomalle elimelle, mutta kukin jäsen antaa lainsäädännössään oikeuden valittaa tuomioistuimelle, samoin ilman mitään valittamisesta aiheutuvia rangaistusseuraamuksia.
3. Valittajalle annetaan kirjallisesti tieto valituspäätöksestä ja sen perusteluista. Samoin hänelle ilmoitetaan hänen mahdollisista jatkovalitusoikeuksistaan.
Artikla 12
GATT 1994 -sopimuksen X artiklan mukaisesti kysymyksessä oleva tuontimaa julkistaa tämän sopimuksen toimeenpanemiseksi annetut lait, asetukset, oikeuden päätökset ja yleiset hallinnolliset soveltamismääräykset.
Artikla 13
Jos maahantuodun tavaran arvonmäärityksen yhteydessä käy välttämättömäksi lykätä tullausarvon lopullista määritystä, tulliviranomainen luovuttaa tästä huolimatta tavaran maahantuojalle, mikäli tämä pyydettäessä antaa riittävän, tavarasta mahdollisesti perittävät lopulliset tullimaksut kattavan takuun joko vakuutena, talletuksena tai jollakin muulla sopivaksi katsotulla tavalla. Kukin jäsen sisällyttää lainsäädäntöönsä tällaisia tapauksia koskevia määräyksiä.
Artikla 14
Tämän sopimuksen I liitteen huomautukset ovat erottamaton osa tästä sopimuksesta. Tämän sopimuksen artikloja on luettava ja sovellettava yhdessä niihin kuhunkin liittyvien huomautusten kanssa. Myös II ja III liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.
Artikla 15
1. Tässä sopimuksessa
(a) ''maahantuodun tavaran tullausarvo'' tarkoittaa tavaran arvoa, jonka perusteella maahantuodusta tavarasta kannetaan arvotulli;
(b) käsite ''tuontimaa'' tarkoittaa maata tai tullialuetta, johon tavarat tuodaan;
(c) ''tuotettu'' sisältää myös merkitykset viljelty, valmistettu ja kaivettu esiin maaperästä.
2. (a) Tässä sopimuksessa sanonta ''samanlainen tavara'' tarkoittaa tavaraa, joka on samanlainen kaikissa suhteissa, mukaan luettuna tavaran fyysiset ominaisuudet, laatu ja maine. Pienehköt ulkoiset erot eivät estä pitämästä samanlaisena tavaraa, joka muutoin on määritelmän mukainen.
(b) Tässä sopimuksessa sanonta ''vastaavanlainen tavara'' tarkoittaa tavaraa, joka olematta samanlainen kaikissa suhteissa on ominaisuuksiltaan ja aineosiltaan niin samantapainen, että se voi täyttää samat tehtävät ja olla kaupallisesti vaihdettavissa. Tavaran laatu, maine ja tavaramerkki ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa onko tavara vastaavanlainen.
(c) Sanonnat ''samanlainen tavara'' ja ''vastaavanlainen tavara'' eivät tarkoita tavaraa, johon sisältyy tai josta heijastuu, aina tapauksesta riippuen, insinöörityötä, kehittelyä, taiteilijan työtä, mallisuunnittelua sekä piirustuksia tai luonnoksia, joiden johdosta ei ole tehty arvonoikaisua 8 artiklan 1 (b)(iv) kohdan mukaan sen vuoksi, että nämä työt oli tehty tuontimaassa.
(d) Tavaraa ei katsota ''samanlaiseksi tavaraksi'' tai ''vastaavanlaiseksi tavaraksi'', ellei sitä ole tuotettu samassa maassa kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.
(e) Eri henkilöiden valmistama tavara otetaan huomioon vain, ellei ole samanlaista tai vastaavanlaista tavaraa, tapauksesta riippuen, jonka olisi valmistanut sama henkilö kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran.
3. Sanonta ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluva tavara'' tarkoittaa tässä sopimuksessa tavaraa, joka kuuluu jonkin erityisen teollisuushaaran tai -sektorin valmistamaan tavararyhmään tai -valikoimaan. Sanonta kattaa myös saman- tai vastaavanlaisen tavaran.
4. Tätä sopimusta sovellettaessa henkilöiden katsotaan olevan riippuvuussuhteessa ainoastaan jos
(a) he ovat toimihenkilöitä tai hallintoelinten jäseniä toistensa liikeyrityksissä;
(b) heidän katsotaan juridisesti olevan liikekumppaneita;
(c) he ovat työnantaja ja työntekijä;
(d) joku välittömästi tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan 5 prosenttia tai sitä enemmän molempien osapuolten liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista;
(e) toinen heistä valvoo toista joko välittömästi tai välillisesti;
(f) molempia heistä valvoo joko välittömästi tai välillisesti kolmas osapuoli;
(g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta joko välittömästi tai välillisesti;
(h) he ovat saman perheen jäseniä.
5. Sellaisten henkilöiden, jotka ovat liiketoimissaan keskenään sidoksissa siten, että toinen toimii toisen yksinedustajana, yksinmyyjänä tai toimiluvan haltijan, käytettäköön mitä nimitystä tahansa, katsotaan olevan riippuvuussuhteisia ainoastaan, jos he tämän artiklan 4 kohdassa esitettyjen arviointiperiaatteiden mukaan kuuluvat siinä tarkoitettuihin henkilöihin.
Artikla 16
Esitettyään kirjallisen pyynnön maahantuojalla on oikeus saada tuontimaan tulliviranomaisilta kirjallinen selvitys siitä, miten hänen maahantuomansa tavaran tullausarvo on määritetty.
Artikla 17
Minkään tässä sopimuksessa ei saa tulkita rajoittavan tai asettavan kyseenalaiseksi tulliviranomaisten oikeuksia tarkistaa viranomaisia tyydyttävällä tavalla kaikkien arvomääritystä varten esitettyjen lausuntojen, asiakirjojen tai selvitysten oikeellisuus ja täsmällisyys.
OSA II
HALLINTO, NEUVOTTELUT JA RIITOJEN RATKAISEMINEN
Artikla 18
Instituutiot
Tällä sopimuksella perustetaan
1. Tullausarvokomitea (tässä sopimuksessa ''komitea''), joka koostuu tämän sopimuksen jokaisen jäsenen edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu yleensä kerran vuodessa tai siten kuin tämän sopimuksen muut asiaa koskevat määräykset edellyttävät, suodakseen tämän sopimuksen jäsenille tilaisuuden neuvotella asioista, jotka koskevat tämän sopimuksen kunkin jäsenen tullausarvojärjestelmän hallintoa, sikäli kuin se voi vaikuttaa tämän sopimuksen soveltamiseen tai edistää sen tavoitteita, sekä suorittaakseen muut mahdolliset jäsenten sille osoittamat tehtävät. Komitean sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö.
2. Tekninen tullausarvokomitea (tässä sopimuksessa ''tekninen komitea''), joka huolehtii Tulliyhteistyöneuvoston (tässä sopimuksessa ''CCC'') alaisena II liitteessä selostetuista velvoitteistaan toimien mainitussa liitteessä esitettyjen menettelytapasäännösten mukaisesti.
Artikla 19
Neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen
1. Ellei tässä sopimuksessa muuta määrätä, riitojen ratkaisemisesta koskevaa sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen mukaisiin neuvotteluihin ja riitojen ratkaisemiseen.
2. Jos joku jäsen katsoo, että jokin sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai että tämän sopimuksen jonkin tavoitteen saavuttaminen estyy jonkun toisen jäsenen tai joidenkin toisten jäsenten toimenpiteiden takia, se voi, päästääkseen asiassa jäseniä keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun, pyytää neuvotteluja kyseisen jäsenen tai kyseisten jäsenten kanssa. Kukin jäsen harkitsee myönteisesti toisen jäsenen esittämää neuvottelupyyntöä.
3. Tekninen komitea antaa pyynnöstä neuvoja ja apua neuvottelujäsenille.
4. Paneeli, joka on asetettu tutkimaan tämän sopimuksen määräyksiä koskevaa riitaa voi riitaosapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kehottaa teknistä komiteaa tutkimaan kaikkia teknistä harkintaa vaativia kysymyksiä. Paneeli päättää teknisen komitean erityistä riitaa koskevat perusehdot ja asettaa ajan teknisen komitean raportin saamiselle. Paneeli ottaa huomioon teknisen komitean raportin. Siinä tapauksessa, että tekninen komitea ei pääse yhteisymmärrykseen tässä kohdassa mainitusta asiasta, paneelin tulisi suoda riitaosapuolille mahdollisuus ilmaista kysymystä koskevia näkemyksiään paneelille.
5. Paneelin toimittamaa luottamuksellista tietoa ei tuoda ilmi ilman tietoa toimittavan henkilön, elimen tai viranomaisen muodollista valtuutusta. Mikäli tällaista tietoa paneelilta pyydetään, mutta paneeli ei salli tällaisen tiedon julkistamista, tehdään, tiedon toimittaneen henkilön, elimen tai viranomaisen valtuutuksella, julkinen yhteenveto.
OSA III
ERITYIS- JA ERILLISKOHTELU
Artikla 20
1. Kehitysmaajäsenet, jotka eivät ole 12. huhtikuuta 1979 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamissopimuksen osapuolia, voivat lykätä sopimuksen määräysten soveltamista enintään viisi vuotta siitä, kun WTO-sopimus on tullut voimaan tällaisten jäsenten alueella. Kehitysmaajäsenet, jotka päättävät lykätä tämän sopimuksen soveltamista, ilmoittavat siitä asianmukaisesti WTO:n pääjohtajalle.
2. Sen lisäksi mitä edellä olevassa 1 kohdassa on sanottu, kehitysmaajäsenet, jotka eivät ole tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamissopimuksen osapuolia, voivat lykätä 1 artiklan 2 (b)(iii) kohdan ja 6 artiklan määräysten soveltamista enintään kolme vuotta siitä, jolloin ne ovat alkaneet soveltaa tämän sopimuksen kaikkia muita määräyksiä. Kehitysmaajäsenet, jotka päättävät lykätä tässä kohdassa mainittujen määräysten soveltamista, ilmoittavat siitä asianmukaisesti WTO:n pääjohtajalle.
3. Teollisuusmaajäsenet antavat pyynnöstä teknistä apua kehitysmaajäsenille keskinäisesti sovituin ehdoin. Tältä pohjalta teollisuusmaajäsenet laativat teknistä apua koskevia ohjelmia, jotka voivat sisältää muun muassa henkilökunnan koulutusta, apua käytännön soveltamistoimien valmistelussa, mahdollisuuksia tutustua arvonmääritysmenetelmiin sekä ohjausta tämän sopimuksen määräysten soveltamisessa.
OSA IV
LOPPUMÄÄRÄYKSET
Artikla 21
Varaumat
Tämän sopimuksen mihinkään määräyksiin ei voi tehdä varaumia ilman muiden jäsenten suostumusta.
Artikla 22
Kansallinen lainsäädäntö
1. Jokaisen jäsenen on varmistettava, että sen lait, säännökset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia viimeistään siitä ajankohdasta lähtien kun kyseisen jäsenen tulee soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä.
2. Jokainen jäsen tiedottaa komitealle kaikista sellaisten lakiensa ja säännöksiensä muutoksista, jotka liittyvät tähän sopimukseen sekä näiden lakien ja säännösten soveltamisessa tapahtuneista muutoksista.
Artikla 23
Tarkastelu
Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet. Komitea tiedottaa vuosittain tavarakauppaneuvostolle ajanjakson kuluessa tapahtuneesta kehityksestä, jota tämä tarkastelu koskee.
Artikla 24
Sihteeristö
Tämä sopimuksen sihteeristönä toimii WTO:n sihteeristö lukuun ottamatta tekniselle komitealle erityisesti määrättyjä tehtäviä, joiden osalta sihteeristönä toimii CCC:n sihteeristö.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Yleinen huomautus
Arvonmääritysmenetelmien soveltamisjärjestys
1. 1-7 artiklat, molemmat artiklat mukaan lukien, määrittelevät, millä tavoin maahantuodun tavaran tullausarvo määritetään tämän sopimuksen määräysten mukaan. Arvonmääritysmenetelmät on esitetty siinä järjestyksessä, jossa niitä sovelletaan. Ensisijainen arvonmääritysmenetelmä on selostettu 1 artiklassa. Maahantuodun tavaran arvo määritetään tämän artiklan määräysten mukaan aina, kun siinä selostetut edellytykset toteutuvat.
2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää 1 artiklan määräysten mukaan, se määritetään käymällä läpi järjestyksessä seuraavat artiklat, kunnes tullaan ensimmäiseen sellaiseen artiklaan, jonka mukaan tullausarvo voidaan määrittää. Lukuun ottamatta 4 artiklan määräyksiä, soveltamisjärjestyksessä välittömästi seuraavan artiklan määräyksiä voidaan soveltaa ainoastaan, mikäli tullausarvoa ei voida määrittää jonkin tietyn artiklan määräysten mukaan.
3. Ellei maahantuoja pyydä 5 ja 6 artiklojen soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, noudatetaan normaalia soveltamisjärjestystä. Jos maahantuoja pyytää 5 ja 6 artiklojen soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, mutta tullausarvon määritys 6 artiklan mukaan osoittautuu mahdottomaksi, tullausarvo määritetään 5 artiklan määräysten mukaan, mikäli se on mahdollista.
4. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää 1-6 artiklojen määräysten mukaan, molemmat mainitut artiklat mukaan lukien, arvo vahvistetaan soveltamalla 7 artiklan määräyksiä.
Yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden soveltaminen
1. ''Yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet'' tarkoittavat sellaisia tunnettuja periaatteita, jotka on jossakin maassa tiettynä ajankohtana yksimielisesti hyväksytty tai joita viranomaiset oleellisilta osin kannattavat ja jotka määrittävät, mitkä taloudelliset voimavarat ja velvoitteet tulisi kirjata varoiksi ja veloiksi, millaiset varoissa ja veloissa tapahtuneet muutokset tulisi kirjata, millä tavoin varat ja velat sekä niissä tapahtuneet muutokset tulisi laskea, mitä tietoja tulisi ilmaista ja millä tavoin sekä mitä laskelmia ja taseita tulisi laatia. Nämä normit voivat olla laaja-alaisia, yleisesti sovellettavia periaatteita yhtä hyvin kuin yksityiskohtaisia käytännön ohjeita ja menettelytapoja.
2. Tämä sopimuksen tarkoitusperiä ajatellen kukin jäsen käyttää hyväkseen tietoja, jotka on laadittu sen maan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jota kulloinkin kysymyksessä oleva artikla edellyttää. Esimerkiksi 5 artiklan edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin käyttämällä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja. Toisaalta 6 artiklan edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin tavaroiden tuotantomaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittujen tietojen perusteella. Lisäesimerkkinä voidaan mainita, että 8 artiklan 1 (b)(ii) kohdassa tarkoitettu, tuontimaassa syntynyt erä määritettäisiin käyttämällä hyväksi kyseisessä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 1
Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta
Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa kokonaismaksua, jonka ostaja on maksanut tai maksaa maahantuodusta tavarasta myyjälle tai myyjän hyväksi. Maksun ei välttämättä tarvitse tapahtua rahansiirtona. Maksu voidaan suorittaa remburssilla tai siirtokelpoisilla arvopapereilla. Maksu voi tapahtua välittömästi tai välillisesti. Esimerkkinä ostajan välillisestä maksusuorituksesta voidaan mainita, että ostaja maksaa myyjän velan tai osan siitä.
Ostajan omaan lukuunsa suorittamia toimia - lukuun ottamatta sellaisia, joiden johdosta tulee 8 artiklan mukaan tehdä oikaisu - ei katsota myyjälle suoritetuiksi välillisiksi maksuiksi, vaikka niiden voitaisiinkin katsoa hyödyttävän myyjää. Tullausarvoa määritettäessä tällaisten toimenpiteiden aiheuttamia kustannuksia ei näin ollen lisätä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaa.
Seuraavat kulut ja kustannukset eivät kuulu tullausarvoon edellyttäen, että ne ovat erotettavissa hinnasta, joka maahantuodusta tavarasta tosiasiassa on maksettu tai maksetaan:
(a) rakennus-, asennus-, kokoonpano- ja huoltokustannukset sekä tekninen apu, mikäli nämä palvelut on tehty maahantuonnin jälkeen ja mikäli ne kohdistuvat sellaisiin maahantuotuihin tavaroihin kuten teollisuuslaitoksiin, koneisiin tai laitteistoihin;
(b) tuonnin jälkeen syntyneet kuljetuskustannukset;
(c) tuontimaassa perittävät tullit ja verot.
Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa maahantuodun tavaran hintaa. Näin ollen ostajan myyjälle suorittaneet osingot tai muut sellaiset maksut, jotka eivät koske maahantuotua tavaraa, eivät kuulu tullausarvoon.
Kohta 1(a)(iii)
Rajoituksia, jotka eivät aiheuta tosiasiassa maksetun tai maksettavan hinnan hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä, ovat muun muassa sellaiset, jotka eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon. Esimerkkinä tällaisista rajoituksista olisi tapaus, jolloin autojen myyjä vaatii, ettei ostaja saa jälleenmyydä autoja eikä asettaa niitä näytteille ennen määrättyä päivää, jolloin mallivuosi alkaa.
Kohta 1(b)
Jos myynti tai hinta on riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta, kauppa-arvoa ei hyväksytä tullausarvoa määritettäessä. Seuraavassa eräitä esimerkkejä tästä:
(a) myyjä määrää maahantuodulle tavaralle hinnan sillä edellytyksellä, että ostaja ostaa häneltä myös muita tuotteita määrätyt paljoudet;
(b) maahantuodun tavaran hinta on riippuvainen siitä, millä hinnalla tai millä hinnoilla maahantuodun tavaran ostaja myy muita tuotteita maahantuodun tavaran myyjälle;
(c) hinta on määrätty käyttämällä maksumuotoa, joka ei liity maahantuotuun tavaraan. Näin on asianlaita esimerkiksi, jos maahantuotu tavara on puolivalmiste, jonka myyjä on toimittanut sillä ehdolla, että hän vastaanottaa tietyn määrän valmista tuotetta.
Maahantuodun tavaran tuottamiseen tai markkinointiin liittyvät ehdot tai suoritukset eivät kuitenkaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä. Esimerkiksi se seikka, että ostaja toimittaa myyjälle tuontimaassa tehtyä insinöörityötä ja suunnitelmia, ei aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä 1 artiklaa sovellettaessa. Samoin jos ostaja suorittaa omaan lukuunsa, vaikkakin myyjän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, maahantuodun tavaran markkinointiin liittyviä toimia, näiden toimenpiteiden arvo ei kuulu tullausarvoon eikä kauppa-arvoa niiden johdosta hylätä tullausarvoa määritettäessä.
Kohta 2
1. 1 artiklan 2 (a) ja 2 (b) kohdissa on erilaisia keinoja, joilla voidaan todeta kauppa-arvon hyväksyttävyys.
2. 2 (a) kohta edellyttää, että mikäli ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa, tutkitaan millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo tullausarvoksi, jos riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Tarkoituksena ei ole, että olosuhteet tutkintaan kaikissa tapauksissa, jolloin ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa. Tällainen tutkimus on tarpeen ainoastaan silloin, kun epäillään voidaanko hinta hyväksyä. Mikäli tulliviranomaiset eivät epäile hinnan hyväksyttävyyttä, hinta olisi hyväksyttävä pyytämättä maahantuojalta lisätietoja. Tulliviranomaiset ovat esimerkiksi voineet jo aikaisemmin tutkia riippuvuussuhteen tai heillä saattaa olla jo ennestään yksityiskohtaiset tiedot ostajasta ja myyjästä. Tällaisen tutkimuksen tai tällaisten tietojen johdosta he saattavat jo olla vakuuttuneet siitä, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.
3. Mikäli tulliviranomainen ei voi hyväksyä kauppa-arvoa tutkimatta asiaa tarkemmin, maahantuojalle tulisi antaa tilaisuus toimittaa sellaiset yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta tulliviranomainen voi tutkia, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut. Voidakseen ratkaista, onko riippuvuussuhde vaikuttanut hintaan, tulliviranomaisen tulisi tällaisessa tapauksessa olla valmis tutkimaan asiaan vaikuttavat seikat kyseisen liiketoimen osalta, muun muassa sen, millä tavoin ostaja ja myyjä ovat järjestäneet liikesuhteensa ja miten kyseiseen hintaan on päädytty. Mikäli voidaan todeta, että vaikka ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa 15 artiklan määräysten perusteella, he ostavat toisiltaan ja myyvät toisilleen aivan kuin riippuvuussuhdetta ei olisi, tämä osoittaa, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Esimerkkinä tästä seuraava: Jos hinta olisi määrätty kyseisen elinkeinoalan normaaleja hinnoitteluperiaatteita noudattaen tai samalla tavalla kuin myyjä määrää hinnat hänestä riippumattomille ostajille, tämä osoittaisi, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Toisena esimerkkinä voi olla tapaus, jolloin osoitetaan, että hinta kattaa kaikki kustannukset sekä voiton, joka vastaa yrityksen sellaista yleisvoittoa, jonka se on saavuttanut edustavaksi katsottavan ajan kuluessa (esimerkiksi vuodessa) myydessään samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa tavaraa. Tämä osoittaisi myös, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.
4. 2 (b) kohta edellyttää, että maahantuoja saa tilaisuuden osoittaa, että kauppa-arvo on hyvin lähellä tulliviranomaisen aikaisemmin hyväksymää testiarvoa ja että kauppa-arvo sen johdosta on hyväksyttävissä 1 artiklan määräysten mukaisesti. Mikäli 2 (b) kohdan tarkoittama testitulos on myönteinen, ei tarvitse tutkia 2 (a) kohdan tarkoittamaa hintavaikutusta. Jos tulliviranomaisella on ennestään riittävät ja sitä tyydyttävät tiedot, niin että se voi ilman yksityiskohtaisia lisätiedusteluja todeta, että jokin 2 (b) kohdassa tarkoitetuista testeistä on antanut myönteisen tuloksen, tulliviranomaisella ei ole syytä vaatia maahantuojaa osoittamaan, että vertailutulos pitää paikkansa. 2 (b) kohdan sanonta ''riippumattomat ostajat'' tarkoittaa ostajia, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa myyjään missään yksittäistapauksessa.
Kohta 2 (b)
Ratkaistaessa onko jokin arvo ''hyvin lähellä'' jotain toista arvoa, tulee ottaa huomioon useita tekijöitä. Tällaisia ovat maahantuodun tavaran luonne, itse kyseisen teollisuudenalan luonne, tavaran maahantuonnin ajankohta sekä se, onko arvojen ero kaupallisesti merkittävä. Koska nämä tekijät voivat vaihdella tapaus tapaukselta, olisi mahdotonta soveltaa kaikissa tapauksissa yhtenäistä normia esimerkiksi kiinteää prosenttilukua. Saattaa esimerkiksi olla mahdotonta hyväksyä pientä arvoeroa jossakin tapauksessa, kysymyksen ollessa jostakin tietystä tavaratyypistä, kun sen sijaan suurehko ero jonkin toisentyyppisen tavaran kohdalla saattaisi olla hyväksyttävissä ratkaistaessa onko kauppa-arvo ''hyvin lähellä'' 1 artiklan 2 (b) kohdassa tarkoitettuja testiarvoja.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 2
1. Sovellettaessa 2 artiklaa tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista samanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää samanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:
(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;
(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai
(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.
2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli:
(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;
(b) ainoastaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai
(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.
3. Ilmaus ''ja/tai'' tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.
4. 2 artiklan mukaan samanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan 1 (b) ja 2 kohtien edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty 1 artiklan perusteella.
5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat esimerkiksi olla voimassa olevat hintaluettelot, joista käyvät ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä samanlaista maahantuotua tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia. Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä veloitetaan 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu bona fide muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä, tullausarvoa ei voida määrittää 2 artiklan määräysten mukaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 3
1. Sovellettaessa 3 artiklaa tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista, vastaavanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää vastaavanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:
(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;
(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai
(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.
2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli
(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;
(b) ainostaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai
(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.
3. Ilmaus ''ja/tai'' tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.
4. 3 artiklan mukaan vastaavanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan 1b ja 2 kohtien edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty 1 artiklan perusteella.
5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat olla esimerkiksi voimassa olevat hintaluettelot, joista käy ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä maahantuotua vastaavanlaista tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia. Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä luettelon mukaan veloitetaan 10 yksikön myynnissä. Tämä ei edellytä 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu hyvässä uskossa muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä tullausarvoa ei voida määrittää 3 artiklan määräysten mukaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 5
1. Sanonta ''yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous ... tavaroita myydään'' tarkoittaa hintaa, jolla yksikkömäärältään suurin paljous myydään henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat nämä tavarat maahantuonnin jälkeen ensimmäiselle kauppaportaalla, jolla tällaiset myynnit tapahtuvat.
2. Esimerkkinä tästä seuraava. Tavaroita myydään hintaluettelon mukaan, jossa myönnetään edelliset yksikköhinnat suuria paljouksia ostettaessa.
Myyty paljous Yksikköhinta Myyntien Kuhunkin hintaan
lukumäärä myyty kokonaispaljous
1-10 yksikköä 100 10 myyntiä á 5 yksikköä 65
5 myyntiä á 3 yksikköä
11-25 yksikköä 95 5 myyntiä á 11 yksikköä 55
yli 25 yksikköä 90 1 myynti, á 30 yksikköä 80
1 myynti, á 50 yksikköä
Suurin johonkin tiettyyn hintaan myyty yksikkömäärä on 80. Näin ollen suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta on 90.
3. Toisena esimerkkinä tästä on tapaus, jossa on kaksi myyntiä. Ensimmäisessä tapauksessa myydään 500 yksikköä hintaan 95 rahayksikköä/yksikkö. Toisessa tapauksessa myydään 400 yksikköä 90 rahayksikön yksikköhinnalla. Tässä esimerkissä suurin jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty yksikkömäärä on 500 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 95 rahayksikköä.
4. Kolmantena esimerkkinä on seuraava tilanne, jossa eri paljouksia myydään eri hinnoilla.
(a) Myynnit
Myyty paljous Yksikköhinta
40 yksikköä 100
30 yksikköä 90
15 yksikköä 100
50 yksikköä 95
25 yksikköä 105
35 yksikköä 90
5 yksikköä 100
(b) Kokonaispaljoudet
Myyty kokonaispaljous Yksikköhinta
65 90
50 95
60 100
25 105
Tässä esimerkissä jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty suurin yksikkömäärä on 65 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 90.
5. Määritettäessä 5 artiklan tarkoittamaa yksikköhintaa ei edellä olevan 1 kohdan selostuksen perusteella mukaan saa ottaa mitään sellaista tuontimaassa tapahtuvaa myyntiä, jossa tavara myydään henkilölle, joka välittömästi tai välillisesti toimittaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan 8 artiklan 1(b) kohdassa eriteltyjä ainesosia käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi.
6. Huomattakoon, että 5 artiklan 1 kohdassa mainitut ''voitto ja yleiskulut'' tulisi ottaa kokonaisuutena. Tämän erän johdosta tehtävä vähennys tulisi määrittää maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen tietonsa ole ristiriidassa niiden numerotietojen kanssa, jotka saadaan myytäessä tuontimaassa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa maahantuotua tavaraa. Mikäli maahantuojan numerotiedot ovat ristiriidassa mainittujen tietojen kanssa, voittoa ja yleiskuluja vastaava erä voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella.
7. Sanonta ''yleiskulut'' sisältää myös kyseisen tavaran suoran ja välillisen mainonnan aiheuttamat kustannukset.
8. Tavaran myynnin johdosta maksettavat sisäiset verot, joita ei ole vähennetty 5 artiklan 1(a)(iv) kohdan määräysten perusteella, vähennetään 5 artiklan 1(a)(i) kohdan määräysten nojalla.
9. Määritettäessä joko provisiota tai tavanomaista voittoa ja yleiskuluja 5 artiklan 1 kohdan määräysten perusteella on kysymys siitä, kuuluuko jokin tietty tavara ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuin toinen tavara, ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tällöin olisi tutkittava sellaiset tuontimaassa tapahtuneet myynnit, jotka koskevat suppeinta mahdollista tavararyhmää tai -valikoimaa, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara sisältyy ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. 5 artiklaa sovellettaessa sanonta ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuuluva tavara'' kattaa sekä sen maahantuodun , joka tuodaan samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara, että sellaisen, joka tuodaan muusta maasta.
10. 5 artiklan 1(b) kohdassa oleva sanonta ''ajankohta, joka on mahdollisimman pian'' tarkoittaa päivää, johon mennessä maahantuotua tavaraa taikka saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa on myyty riittävästi, jotta yksikköhinta voidaan määrittää.
11. Sovellettaessa 5 artiklan 2 kohtaa on jatkojalostuksen johdosta tehtävän lisävähennyksen perustuttava objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin, jotka koskevat tällaisen työn aiheuttamia kustannuksia. Laskelmat perustuvat kyseisen teollisuudenalan kaavoihin, ohjeisiin, rakennusmenetelmiin ja muihin käytännön menettelytapoihin.
12. Selvää on, että 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua arvonmääritysmenetelmää ei yleensä voida soveltaa, jos maahantuotu tavara menettää lisäjalostuksessa tunnistettavuutensa. Kuitenkin saattaa esiintyä tapauksia, jolloin jalostustoiminnan aiheuttama arvonlisä voidaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia määrittää täsmällisesti, vaikka tavara on jalostettaessa menettänyt tunnistettavuutensa. Toisaalta saattaa esiintyä myös sellaisia tapauksia, joissa maahantuotu tavara säilyttää tunnistettavuutensa, mutta niin vähäisenä osana tuontimaassa myydyssä tavarassa, että olisi perusteetonta soveltaa tätä arvonmääritysmenetelmää. Edellä olevan perusteella tulee jokaista tällaista tilannetta tarkastella kussakin tapauksessa erikseen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 6
1. Yleensä tämän sopimuksen mukainen tullausarvo määritetään tuontimaasta helposti saatavissa olevien tietojen perusteella. Laskennallisen arvon määrittämiseksi saattaa olla välttämätöntä tutkia arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran tuotantokustannuksia ja muita siihen liittyviä tietoja, jotka on hankittava tuontimaan ulkopuolelta. Useimmissa tapauksissa tavaran tuottaja on tuontimaan viranomaisten oikeudenkäytön ulkopuolella. Laskennallisen arvon soveltaminen rajoittuu yleensä tapauksiin, joissa ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa ja joissa tuottaja on valmis toimittamaan tuontimaan viranomaisille tarvittavat tiedot kustannustekijöistä sekä sallimaan mahdollisuuden kaikkiin tarkistuksiin, jotka voivat myöhemmin olla tarpeen.
2. ''Kustannukset tai arvio'', joihin viitataan 6 artiklan 1(a) kohdassa, määritetään niiden tietojen perusteella, jotka tuottaja antaa tai jotka hänen puolestaan annetaan arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran valmistuksesta. Tietojen tulee perustua tuottajan liikekirjanpitoon edellyttäen että tämä kirjanpito on tavaran valmistusmaassa sovellettavien, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen.
3. ''Kustannukset tai arvio'' sisältävät 8 artiklan 1(a)(ii) ja (iii) kohdissa eritellyt kustannuserät. Niihin sisältyvät myös kaikki ne 8 artiklan 1(b) kohdassa eritellyt ainesosat, jotka ostaja on välittömästi tai välillisesti toimittanut käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksen yhteydessä ja joiden arvot on jaettu 8 artiklaan liittyvän, asiaa koskevan huomautuksen mukaisesti. 8 artiklan 1(b)(iv) kohdassa eriteltyjen erien arvo, joka on syntynyt tuontimaassa, sisällytetään arvoon vain siinä määrin kuin näistä eristä laskutetaan tuottajaa. Selvää on, että laskennallista arvoa määritettäessä ei mitään tässä kohdassa mainittua kustannusta tai arvoa saa ottaa mukaan kahteen kertaan.
4. ''Voitto ja yleiskulut'', joihin viitataan 6 artiklan 1b kohdassa, määritetään tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen numerotietonsa ole ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka tavanomaisesti esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä, edellyttäen että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistama ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan.
5. Tässä yhteydessä huomautettakoon, että erä ''voitto ja yleiskulut'' otetaan kokonaisuutena. Tästä seuraa, että mikäli tuottajan voitto on jossakin yksittäistapauksessa alhainen ja hänen yleiskulunsa korkeat, hänen voittonsa ja yleiskulujensa summa voi suuruudeltaan vastata sitä, mitä samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynnissä yleensä esiintyy. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuontimaassa aloitettaisiin jonkin tuotteen markkinointi ja valmistaja luopuisi voitostaan tai tyytyisi vain pieneen voittoon korvatakseen korkeat yleiskulunsa, jotka liittyvät markkinoinnin aloittamiseen. Mikäli tuottaja pystyy osoittamaan, että alhainen voitto, jonka hän saa myydessään maahantuodun tavaran, johtuu kaupallisista erikoisolosuhteista, hänen tosiasiallinen voittonsa on otettava huomioon, edellyttäen, että hän perustelee sen pätevillä kaupallisilla syillä ja että hänen hinnoittelupolitiikkansa vastaa kyseisen teollisuudenalan tavanomaista hinnoittelupolitiikkaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuottajien on ollut pakko väliaikaisesti alentaa hintojaan kysynnän laskettua odottamatta tai jos he myyvät tavaran täydentääkseen tuontimaassa valmistettavien tavaroiden valikoimaa ja tyytyvät alhaiseen voittoon säilyttääkseen kilpailukykynsä. Mikäli tuottajan omat voitto- ja yleiskulutiedot eivät vastaa niitä, jotka yleensä esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä edellyttäen, että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistama ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan, voitto ja yleiskulut voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin tavaran tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen nojalla.
6. Mikäli laskennallista arvoa määritettäessä käytetään perusteena muita tietoja kuin tuottajan antamia tai hänen puolestaan annettuja, tuontimaan viranomaiset ilmoittavat maahantuojalle, tämän sitä pyytäessä, tietolähteen, käytetyt tiedot ja niiden perusteella tehdyt laskelmat, ottaen kuitenkin huomioon 10 artiklan määräykset.
7. ''Yleiskulut'', joihin viitataan 6 artiklan 1(b) kohdassa, kattavat myös ne 6 artiklan 1(a) kohdan ulkopuolelle jäävät välittömät ja välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat tavaran valmistuksesta ja myynnistä vientiin.
8. Se, kuuluuko jokin tavara ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuin toinen tavara, ratkaistaan tapaus tapaukselta kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Määritettäessä tavanomaista voittoa ja yleiskuluja 6 artiklan määräyksien perusteella tutkitaan tuontimaahan vietäväksi tapahtuneista myynneistä suppein mahdollinen tavararyhmä tai -valikoima, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara kuuluu ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. 6 artiklaa sovellettaessa ''samaan tavaraluokkaan tai -lajiin'' kuuluvan tavaran tulee olla peräisin samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 7
1. 7 artiklan määräysten perusteella määritettyjen tullausarvojen tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin.
2. 7 artiklan perusteella sovellettavien arvonmääritysmenetelmien tulisi olla 1-6 artikloissa määriteltyjä, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, mutta kohtuullinen joustavuus niitä sovellettaessa on 7 artiklan tarkoitusperien ja määräysten mukaista.
3. Seuraavassa muutamia esimerkkejä kohtuullisesta joustavuudesta.
(a) Samanlainen tavara - vaatimusta, että samanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara, voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla samanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää 5 ja 6 artiklojen määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä samanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.
(b) Vastaavanlainen tavara - vaatimusta, että vastaavanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksenkohteena oleva tavara voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla vastaavanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää 5 ja 6 artiklojen määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.
(c) Vähennysmenetelmä - 5 artiklan 1(a) kohdan määräystä, että tavara myydään ''sellaista kuin se oli maahantuontihetkellä'' voidaan tulkita joustavasti; ''90 päivän'' aikavaatimusta voidaan soveltaa joustavasti.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 8
Kohta 1(a)(i)
1. Sanonta ''ostoprovisiot'' tarkoittaa palkkiota, jonka maahantuoja maksaa agentilleen siitä, että tämä on edustanut häntä ulkomailla arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa ostettaessa.
Kohta 1(b)(ii)
1. Siihen, mikä osa 8 artiklan 1(b)(ii) kohdassa eritellyistä eristä kohdistuu maahantuotuun tavaraan, vaikuttaa kaksi tekijää, nimittäin itse ainesosan arvo ja tapa, miten tämä arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Nämä kustannuserät jaetaan kohtuullisella ja kussakin tilanteessa sopivalla tavalla sekä noudattaen yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita.
2. Jos maahantuoja hankkii ainesosan tiettyyn hintaan myyjältä, joka ei ole häneen riippuvuussuhteessa, ainesosan arvona ovat sen aiheuttamat kustannukset. Jos ainesosan on valmistanut maahantuoja tai häneen riippuvuussuhteessa oleva henkilö, sen arvona ovat sen tuotantokustannukset. Jos maahantuoja on käyttänyt toimittamaansa ainesosaa aikaisemmin, riippumatta siitä, oliko kyseinen maahantuoja hankkinut tai valmistanut sen, alkuperäisiä hankinta- tai tuotantokustannuksia alennetaan käyttöä vastaavasti, jotta päästään ainesosan arvoon.
3. Kun ainesosan arvo on määritetty, arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Tässä on erilaisia mahdollisuuksia. Arvo voidaan esimerkiksi kohdistaa ensimmäiseen lähetykseen, jos maahantuoja haluaa maksaa tullin koko arvosta yhdellä kertaa. Toisena mahdollisuutena on, että maahantuoja pyytää arvon jaettavaksi sen yksikkömäärän osalle, joka tuotetaan ensimmäiseen lähetykseen mennessä. Lisäksi hän voi pyytää, että arvo jaetaan koko arvioidun tuotannon osalle, mikäli tällaisesta tuotannosta on tehty sopimuksia tai kiinteitä sitoumuksia. Jakotapa riippuu siitä, mitä asiakirjoja maahantuoja esittää.
4. Edellä selostetun havainnollistamiseksi voidaan esittää tapaus, jossa maahantuoja toimittaa tuottajalle valumuotin käytettäväksi maahantuotavan taaran valmistuksessa ja sopii tuottajan kanssa 10 000 yksikön ostosta. Ensimmäisen 1000 yksikön erän lähettämiseen mennessä tuottaja on valmistanut jo 4000 yksikköä. Maahantuoja voi pyytää tulliviranomaista jakamaan muotin arvon joko 1 000 yksikön, 4000 yksikön tai 10 000 yksikön osalle.
Kohta 1(b)(iv)
1. Lisäykset, jotka tehdään 8 artiklan 1(b)(iv) kohdassa eriteltyjen erien johdosta, perustuvat objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin. Jotta saataisiin vähennetyksi sekä maahantuojan että tulliviranomaisen työmäärä mahdollisimman vähiin lisäysten arvoja määritettäessä, käytetään mahdollisimman paljon ostajan liikekirjanpidosta saatavia tietoja.
2. Niiden ostajan toimittamien erien osalta, jotka ostaja on joko ostanut tai vuokrannut, on lisäyksenä oston tai vuokrauksen aiheuttamat kustannukset. Kun on kysymys yleisesti saatavasta tavarasta, ei lisätä muuta kuin materiaalin kopioinnista aiheutuvat kustannukset.
3. Se, kuinka helposti lisättävät arvot voidaan laskea, riippuu kulloinkin kysymyksessä olevan yrityksen organisaatiosta sekä sen liikkeenjohto- ja kirjanpitomenetelmistä.
4. On esimerkiksi mahdollista, että yritys, joka tuo useita tuotteita monista eri maista, hoitaa tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksen kirjanpidon siten, että siitä käyvät täsmällisesti ilmi tiettyyn tuotteeseen kohdistuvat kustannukset. Tällaisissa tapauksissa voidaan asianmukainen oikaisu tehdä välittömästi 8 artiklan määräyksiä soveltaen.
5. Toisessa tapauksessa yritys voi kirjata tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksensa kustannukset yleiskuluiksi jakamatta niitä yksittäisten tuotteiden osalle. Tässä tapauksessa maahantuodun tavaran arvoon voidaan tehdä asianmukainen oikaisu 8 artiklan määräysten nojalla siten, että suunnittelukeskuksen kokonaiskustannukset jaetaan koko sen tuotannon osalle, joka käyttää suunnittelukeskusta hyväkseen, ja lisätään tällä tavoin jaetut kustannukset maahantuonteihin niiden yksikköluvun mukaan.
6. Päätettäessä kustannusten asianmukaisesta jakotavasta on eri tilanteissa luonnollisesti otettava huomioon erilaisia tekijöitä.
7. Sellaisissa tapauksissa, jolloin kyseisen ainesosan tuotanto on tapahtunut useissa maissa ja tietyn ajanjakson kuluessa, oikaisu rajoittuu siihen arvoon, joka tosiasiassa on lisätty tähän erään tuontimaan ulkopuolella.
Kohta 1(c)
1. 8 artiklan 1(c) kohdassa mainittuihin rojalteihin ja lisenssimaksuihin voi kuulua muun muassa patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien käytön johdosta suoritettavat maksut. Maksuja, jotka suoritetaan oikeudesta jäljentää maahantuotua tavaraa tuontimaassa, ei tullausarvoa määritettäessä kuitenkaan lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.
2. Maksuja, jotka ostaja suorittaa maahantuodun tavaran jakelu- tai jälleenmyyntioikeudesta, ei lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan, elleivät nämä maksut ole ehtona myytäessä maahantuotu tavara vietäväksi tuontimaahan.
Kohta 3
Mikäli ei ole käytettävissä objektiivisia ja tarkistettavissa olevia tietoja 8 artiklan edellyttämistä lisäyksistä, kauppa-arvoa ei voida määrittää 1 artiklan määräysten perusteella. Asian havainnollistamiseksi seuraava esimerkkitapaus: rojalti maksetaan sen litrahinnan perusteella, joka saadaan myytäessä tiettyä tuotetta tuontimaassa. Tuote tuotiin maahan kiloittain ja valmistettiin liuokseksi maahantuonnin jälkeen. Jos rojalti perustuu osaksi muihin tekijöihin, jotka eivät mitenkään liity maahantuotuun tavaraan (esimerkiksi jos maahantuotu tavara sekoitetaan kotimaisiin ainesosiin, niin että maahantuotu tavara ei enää ole tunnistettavissa, tai jos rojaltia ei voida erottaa ostajan ja myyjän välisistä erityisistä rahoitusjärjestelyistä) olisi perusteetonta yrittää tehdä lisäystä rojaltin johdosta. Jos tällainen rojalti kuitenkin perustuu vain maahantuotuun tavaraan, ja jos rojaltisumma voidaan helposti määrittää, voidaan tarvittava lisäys tehdä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 9
9 artiklan määräyksiä sovellettaessa ''tuontiajankohta'' voi olla myös tullausajankohta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 11
1. 11 artikla edellyttää, että maahantuojalla on oikeus valittaa tulliviranomaisen tekemästä arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa koskevasta tullausarvopäätöksestä. Ensin voidaan valittaa tullihallinnon korkeammalle tasolle, mutta viime kädessä maahantuojalla on oikeus valittaa tuomioistuimeen.
2. Sanonta ''ilman rangaistusseuraamuksia'' tarkoittaa, ettei maahantuojalle määrätä sakkoa tai häntä uhata sakolla ainoastaan sen vuoksi, että hän on päättänyt käyttää valitusoikeuttaan. Normaaleja oikeudenkäyntikuluja ja asianajajien palkkioita ei katsota sakoiksi.
3. Mikään 11 artiklan määräyksistä ei kuitenkaan estä jäsentä vaatimasta, että maksettavaksi määrätyt tullit suoritetaan täysimääräisinä ennen valitusta.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE I TULKINTAAN LIITTYVÄT HUOMAUTUKSET Huomautus artiklaan 15
Kohta 4
Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta ''henkilöt'' kattaa tarvittaessa myös juridiset henkilöt.
Kohta 4(e)
Tätä sopimusta sovellettaessa jonkun henkilön katsotaan valvovan toista henkilöä, jos edellinen voi joko juridisesti tai käytännön toimissa asettaa jälkimmäiselle rajoituksia tai ohjailla häntä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE II TEKNINEN TULLAUSKOMITEA
1. Tämän sopimuksen 18 artiklan mukaisesti CCC:n yhteyteen perustetaan tekninen tullausarvokomitea, jonka tarkoituksena on taata tämän sopimuksen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen teknisellä tasolla.
2. Teknisen komitean tehtävät ovat seuraavat:
(a) tutkia teknisiä erityisongelmia, joita esiintyy päivittäisessä käytännön työssä sovellettaessa jäsenten arvonmääritysjärjestelmiä sekä antaa esitettyjen tosiasioiden perusteella ohjeellisia lausuntoja sopiviksi katsotuista ratkaisuista;
(b) tutkia pyynnöstä tätä sopimusta koskevin osin arvonmääritykseen liittyviä lakeja, menettelytapoja ja käytäntöä sekä laatia selonteot näistä tutkimustuloksista;
(c) laatia ja lähettää vuosittain selontekoja tämän sopimuksen teknisestä toteutumisesta ja sopimuksen asemasta;
(d) antaa tietoja ja ohjeita kaikista niistä maahantuodun tavaran tullausarvon määritykseen liittyvistä kysymyksistä, joita jäsenet tai komitea siltä pyytävät. Nämä tiedot ja ohjeet voidaan antaa ohjeellisina lausuntoina, kommentteina tai selittävinä huomautuksina;
(e) järjestää pyydettäessä tämän sopimuksen jäsenille teknistä apua ja pyrkiä näin edistämään tämän sopimuksen kansainvälistä hyväksymistä;
(f) tehdä tutkimus tämän sopimuksen 19 artiklassa perustetun paneelin mainitseman kysymyksen osalta; ja
(g) huolehtia muista komitean sille antamista tehtävistä.
Yleistä
3. Tekninen komitea pyrkii suorittamaan kohtuullisen lyhyessä ajassa erityiskysymyksiä koskevat tutkimuksensa, varsinkin jäsenten, komitean tai paneelin sille antamat tehtävät. 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti paneeli asettaa erityisen aikarajan teknisen komitean raportin vastaanottamiselle ja tekninen komitea toimittaa raporttinsa tämän ajan kuluessa.
4. CCC:n sihteeristö avustaa asianmukaisesti teknisen komitean työskentelyä.
Edustus
5. Jokaisella jäsenellä on oikeus olla edustettuna teknisessä komiteassa. Kukin jäsen voi nimittää edustajakseen tekniseen komiteaan yhden varsinaisen edustajan sekä yhden tai useamman varaedustajan. Jäsenestä, joka on tällä tavoin edustettuna teknisessä komiteassa, käytetään nimitystä teknisen komitean jäsen. Teknisen komitean jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia. Myös WTO:n sihteeristö voi olla kokouksissa läsnä tarkkailijana.
6. CCC:n jäsenillä, jotka eivät ole WTO:n jäseniä, voi olla edustajanaan teknisen komitean kokouksissa yksi edustaja sekä yksi tai useampi varaedustaja. Nämä edustajat osallistuvat teknisen komitean kokouksiin tarkkailijoina.
7. Teknisen komitean puheenjohtajan suostumuksella CCC:n pääsihteeri (tässä liitteessä ''pääsihteeri'') voi kutsua teknisen komitean kokoukseen tarkkailijoiksi sellaisten maiden edustajia, jotka eivät ole WTO:n jäseniä eivätkä CCC:n jäsenmaita, sekä edustajia hallitustenkeskisistä ja kansainvälisistä elinkeinoelämän järjestöistä.
8. Ilmoitus tekniseen komiteaan nimitetyistä edustajista, varaedustajista sekä neuvonantajista tehdään pääsihteerille.
Teknisen komitean kokoukset
9. Tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa, mutta vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tekninen komitea määrää kunkin kokouksen ajankohdan edellisessä istunnossaan. Kokouksen ajankohtaa voidaan muuttaa, mikäli teknisen komitean joku jäsen sitä pyytää ja teknisen komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö siihen suostuu taikka mikäli puheenjohtaja sitä pyytää kiireellisten asioiden vuoksi. Huolimatta tämän kohdan virkkeen 1 määräyksistä tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa harkitsemaan tämän sopimuksen 19 artiklan määräysten mukaisen paneelin mainitsemaa kysymystä.
10. Teknisen komitean kokoukset pidetään CCC:n päätoimipaikalla, ellei toisin päätetä.
11. Erittäin kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta pääsihteeri ilmoittaa teknisen komitean kunkin istunnon alkamispäivän kaikille teknisen komitean jäsenille sekä 6 ja 7 kohdissa henkilöille ainakin kolmekymmentä päivää etukäteen.
Työjärjestys
12. Pääsihteeri laatii kutakin istuntoa varten alustavan työjärjestyksen ja lähettää sen teknisen komitean jäsenille sekä 6 ja 7 kohdissa tarkoitetuille henkilöille viimeistään 30 päivää ennen istuntoa, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Tämä työjärjestys sisältää kaikki ne asiat, jotka tekninen komitea on edellisessä istunnossaan hyväksynyt siihen otettavaksi, kaikki puheenjohtajan omasta aloitteestaan siihen sisällyttämät asiat sekä kaikki kysymykset, jotka pääsihteeri, komitea tai teknisen komitean joku jäsen on pyytänyt siihen otettavaksi.
13. Tekninen komitea vahvistaa työjärjestyksensä kunkin istunnon alussa. Tekninen komitea voi milloin tahansa istuntonsa aikana muuttaa työjärjestystään.
Kokousvirkailijat ja työskentely
14. Tekninen komitea valitsee jäsentensä edustajista puheenjohtajan sekä yhden tai useamman varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan toimikausi on yksi vuosi. Erovuorossa oleva puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja voidaan valita uudelleen. Puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, joka lakkaa toimimasta teknisen komitean jonkin jäsenen edustajana, menettää automaattisesti paikkansa puheenjohtajistossa.
15. Jos puheenjohtaja on poissa jostakin kokouksesta tai osasta siitä, puheenjohtajana toimii joku varapuheenjohtajista. Tällaisissa tapauksissa varapuheenjohtajalla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin puheenjohtajalla.
16. Kokouksen puheenjohtaja osallistuu teknisen komitean työskentelyyn puheenjohtajana eikä teknisen komitean minkään jäsenen edustajana.
17. Sen lisäksi, mitä puheenjohtajan velvoitteista on määrätty muualla näissä säännöissä, puheenjohtaja avaa ja päättää kunkin istunnon, johtaa keskustelua antaa puheenvuorot sekä seuraa näiden sääntöjen mukaisesti kokouksen kulkua. Puheenjohtaja voi myös palauttaa järjestykseen puhujan, jos tämän huomautukset eivät ole asiaankuuluvia.
18. Jokaisen kysymyksen käsittelyn aikana mikä valtuuskunta tahansa voi esittää työjärjestystä koskevan kysymyksen. Tässä tapauksessa puheenjohtaja ilmoittaa heti oman päätöksensä. Jos tätä päätöstä vastustetaan, puheenjohtajan tulee alistaa päätöksensä kokouksen ratkaistavaksi, ja se säilyy sellaisenaan, ellei kokous äänestä sitä kumoon.
19. Pääsihteeri tai hänen määräämänsä sihteeristön virkailijat hoitavat teknisen komitean kokousten vaatiman sihteerityön.
Kokouksen päätösvaltaisuus ja äänestykset
20. Tekninen komitean on päätösvaltainen, jos sen jäsenistön yksinkertainen enemmistö on läsnä.
21. Teknisen komitean kullakin jäsenellä on yksi ääni. Teknisen komitean päätös edellyttää, että vähintään kahden kolmasosan enemmistö läsnäolevista jäsenistä kannattaa sitä. Riippumatta jotakin erityiskysymystä koskeneen äänestyksen tuloksesta tekninen komitea voi laatia komitealle ja CCC:lle täydellisen raportin käsitellystä asiasta ja ilmaista keskustelussa esitetyt erilaiset mielipiteet. Huolimatta tämän kohdan edellämainituista määräyksistä, jotka koskevat paneelin mainitsemia kysymyksiä, tekninen komitea tekee päätökset yhteisesti. Mikäli tekninen komitea ei tee päätöstä paneelin esittämästä asiasta, tekninen komitea laatii yksityiskohtaisen raportin, joka ilmaisee jäsenten mielipiteet.
Kielet ja asiakirjat
22. Teknisen komitean virallisina kielinä ovat englanti, ranska ja espanja. Millä tahansa näistä kolmesta kielestä esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään välittömästi muille virallisille kielille, elleivät kaikki valtuuskunnat sovi, että kääntämisestä luovutaan. Millä muulla kielellä tahansa esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään englanniksi samoin varauksin kuin edellä, mutta tällaisissä tapauksissa kyseisen valtuuskunnan tulee toimittaa englannin-, ranskan- tai espanjankielinen käännös esityksestä. Teknisen komitean virallisissa asiakirjoissa käytetään vain englantia, ranskaa ja espanjaa. Teknisessä komiteassa käsiteltävissä muistioissa ja kirjeenvaihdossa käytetään jotakin virallisista kielistä.
23. Tekninen komitea laatii selonteon kaikista istunnoistaan, mikäli puheenjohtaja katsoo sen välttämättömäksi, sekä pöytäkirjan tai yhteenvedon kokouksistaan. Puheenjohtaja tai hänen määräämänsä raportoi teknisen komitean työstä jokaisessa komitean tai CCC:n kokouksessa.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 1994 VII ARTIKLAN SOVELTAMISESTA LIITE III
1. 20 artiklan 1 kohdan mukainen kehitysmaita koskeva sopimuksen määräysten soveltamisen lykkäys viidellä vuodella voi käytännössä olla tietyille kehitysmaajäsenille riittämätön. Tällaisissa tapauksissa jäsen voi pyytää ennen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ajan päättymistä sen jatkamista, jolloin vallitsee yhteisymmärrys siitä, että jäsenet harkitsevat myötämielisesti tällaista pyyntöä tapauksissa, joissa kyseinen kehitysmaajäsen voi esittää hyvät perustelut.
2. Kehitysmaat, jotka tällä hetkellä määräävät tavaroiden tullausarvon virallisesti asetettujen minimiarvojen perusteella, saattavat haluta tehdä varauman voidakseen säilyttää tällaiset arvot rajoitetun siirtymäkauden ajan ehdoilla, joista jäsenet voivat sopia.
3. Kehitysmaat, jotka katsovat, että 4 artiklan mukainen maahantuojan pyytämä käänteinen järjestys saattaa aiheuttaa todellisia vaikeuksia, saattavat haluta tehdä 4 artiklaan seuraavanlaisen varauman:
''.............n hallitus varaa oikeuden soveltaa sopimuksen artiklan 4 asianomaisia määräyksiä vain, milloin tulliviranomaiset suostuvat pyyntöön 5 ja 6 artiklojen järjestyksen vaihtamisesta.''
Jos kehitysmaat tekevät tällaisen varauman, jäsenet suostuvat siihen sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.
4. Kehitysmaat saattavat haluta tehdä seuraavanlaisen varauman sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti:
''.........n hallitus varaa oikeuden soveltaa sopimuksen 5 artiklan 2 kohtaa siihen liittyvän asianomaisen huomautuksen mukaisesti riippumatta siitä, pyytääkö maahantuoja sitä vai ei.''
Jos kehitysmaat tekevät tällaisen varauman, jäsenet suostuvat siihen sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.
5. Tietyillä kehitysmailla saattaa olla vaikeuksia sopimuksen 1 artiklan soveltamisessa siltä osin kuin se liittyy maahantuontiin kehitysmaihin silloin, kun maahantuonnin suorittavat yksinmyyjät, yksinjakelijat ja konsession yksinhaltijat. Mikäli kehitysmaajäsenille aiheutuu käytännössä tällaisia ongelmia, tällaisten jäsenten pyynnöstä tehdään tästä kysymyksestä tutkimus sopivien ratkaisujen löytämiseksi.
6. 17 artikla tunnustaa, että tulliviranomaisilla saattaa sopimusta soveltaessaan olla tarve tehdä tiedusteluja, jotka koskevat niille tullausarvon määräämistä varten annettujen lausuntojen, asiakirjojen tai selvitysten paikkansapitävyyttä tai tarkkuutta. Artiklassa täten tunnustetaan oikeus tehdä tutkimuksia, joilla pyritään esimerkiksi todentamaan, että tullausarvon määrityksen yhteydessä tullille esitetyt tai selvitetyt arvotekijät ovat täydelliset ja oikeat. Jäsenillä on kansallisten lakiensa ja menettelytapojensa mukaisesti oikeus odottaa maahantuojilta kaikinpuolista yhteistyötä näissä tiedusteluissa.
7. Tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta sisältää kaikki tosiasiassa suoritetut tai suoritettavat maksut, jotka ostaja suorittaa myyjälle tai kolmannelle osapuolelle tuontitavaroiden myynnin ehtona tyydyttääkseen myyjän sitoumuksen.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS VIENTITAVARAN ENNAKKOTARKASTUKSESTA
Jäsenet, jotka
toteavat, ministerien 20 päivänä syyskuuta 1986 sopineen, että Uruguayn kierroksen monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa pyritään ''aikaansaamaan maailmankaupan edelleen vapautumista ja laajentumista'', ''vahvistamaan GATTin roolia'', ja ''parantamaan GATT-järjestelmän sopeutumiskykyä kehittyvään kansainväliseen talousympäristöön'';
toteavat, että monet kehitysmaajäsenet turvautuvat vientitavaran ennakkotarkastukseen;
tunnustavat kehitysmaiden tarpeen tähän niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä tuontitavaroiden laadun, määrän ja hinnan toteamiseksi;
pitävät mielessä, että sellaiset ohjelmat on toteutettava aiheuttamatta tarpeettomia viivytyksiä tai eriarvoista kohtelua;
toteavat, että tämä tarkastus toimitetaan määritelmän mukaisesti viejämaiden alueella;
tunnustavat tarpeen yhteisesti luoda sekä käyttäjäjäsenten että viejäjäsenten oikeuksien ja velvoitteiden kansainvälinen verkko;
tunnustavat, että GATT 1994 -sopimuksen periaatteita ja velvoitteita sovelletaan niihin vientitavaran ennakkotarkastusyksikköihin, joilla on WTO:n jäseninä olevien hallitusten valtuutus;
tunnustavat, että on toivottavaa huolehtia vientitarkastusyksikköjen toiminnan ja vientitavaran ennakkotarkastukseen liittyvien lakien ja säännöksien läpinäkyvyydestä;
haluavat huolehtia viejien ja ennakkotarkastusyksikköjen välisten, tämän sopimuksen puitteissa syntyvien riitojen nopeasta, tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta ratkaisusta;
sopivat seuraavaa:
Artikla 1
Soveltamisala - määritelmät
1. Tämä sopimus koskee kaikkea jäsenten alueella tapahtuvaa vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa, joko sellaista toimintaa, joka perustuu jäsenen hallituksen tai minkä tahansa hallituksen alaisen elimen sopimukseen tai valtuutukseen.
2. Käsitteellä ''käyttäjäjäsen'' tarkoitetaan jäsentä, jonka hallitus tai mikä hyvänsä hallituksenalainen elin on tehnyt sopimuksen vientitavaran ennakkotarkastuksen käytöstä tai valtuuttanut sen käytön.
3. Vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa on kaikki laadun, määrän, hinnan, mukaan lukien valuutanvaihtokurssin ja finanssiehtojen vahvistukseen liittyvä toiminta ja/tai käyttäjäjäsenen alueelle viedyn tavaran tulliluokittelu.
4. Termi ''vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö'' on mikä tahansa yksikkö, joka on tehnyt jäsenen kanssa sopimuksen tai saanut jäseneltä valtuutuksen suorittaa vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa. 1)
1) Näiden määräysten ei katsota velvoittavan jäseniä antamaan lupaa muiden jäsenten hallitusten yksiköille hoitaa vientitavaran ennakkotarkastustoimintaa alueellaan.
Artikla 2
Käyttäjäjäsenten velvoitteet
Syrjimättömyys
1. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastustoiminnassa ei syrjitä ketään, että tämän toiminnan hoitamisessa käytetyt menettelyt ja kriteerit ovat puolueettomia ja että niitä sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin viejiin, joihin sellainen toiminta vaikuttaa. He varmistavat yhdenmukaisen tarkastuksen kaikilta vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen tarkastajilta, joiden kanssa heillä on sopimus tai joilta he ovat saaneet valtuutuksen.
Hallinnon vaatimukset
2. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että heidän lakeihinsa, määräyksiinsä ja vaatimuksiinsa liittyvän vientitavaran ennakkotarkastustoiminnan aikana GATT 1994 -sopimuksen III artiklan 4 kohdan määräyksiä kunnioitetaan asianmukaisella tavalla.
Tarkastuksen paikka
3. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että kaikki vientitavaran ennakkotarkastustoiminta, mukaan lukien tutkimusraportin julkaiseminen tai julkaisematta jättämistä koskeva tiedonanto tehdään sillä tullialueella, josta tavarat viedään tai, jos tarkastusta ei voida suorittaa sillä tullialueella kyseisten tuotteiden monimutkaisuudesta johtuen tai jos molemmat osapuolet niin sopivat, ennakkotarkastus tehdään tullialueella, jossa tavarat on valmistettu.
Standardit
4. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että määrä- ja laatutarkastukset tehdään myyjän ja ostajan ostosopimuksessa määriteltyjen standardien mukaisesti ja että, mikäli tällaisia standardeja ei ole, sovelletaan kansainvälisiä standardeja. 2)
2) Kansainvälinen standardi on standardi, joka on sellaisen hallitusten välisen tai hallituksista riippumattoman elimen hyväksymä, jonka jäsenyys on avoin kaikille jäsenille ja jonka yksi tunnustetuista toiminnoista on standardisoinnin alalla.
Avoimuus
5. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastustoiminta hoidetaan avoimesti.
6. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että viejien otettua yhteyttä vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt toimittavat viejille luettelon kaikesta sellaisesta tiedosta, joka on välttämätöntä, jotta viejät kykenevät noudattamaan tarkastusvaatimuksia. Vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt toimittavat viejien pyynnöstä ajankohtaisen tiedon. Tämä tieto sisältää viittauksen käyttäjäjäsenten vientitavaran ennakkotarkastustoimintaan liittyvistä laeista ja määräyksistä, se sisältää myös tarkastukseen ja hinnan- sekä valuuttakurssin vahvistamiseen käytetyt menettelyt ja kriteerit viejien oikeudet suhteessa tarkastusyksikköihin ja 21 kohdassa esitetyt valitusmenettelyt. Ylimääräisiä menettelyvaatimuksia ja muutoksia nykyisissä menettelyissä ei sovelleta kuljetuksiin, ellei kyseiselle viejälle ilmoiteta näistä muutoksista samanaikaisesti kun tarkastusajasta sovitaan. GATT 1994 -sopimuksen XX ja XXI artikloissa tarkoitetuissa hätätilannetyypeissä sellaisia ylimääräisiä vaatimuksia tai muutoksia voidaan kuitenkin soveltaa kuljetukseen ennen kuin viejälle on tiedotettu. Tämä apu ei kuitenkaan vapauta viejiä niiden velvoitteista noudattaa käyttäjäjäsenen tuontimääräyksiä.
7. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että 6 kohdassa viitattu tieto on sopivalla tavalla viejien käytettävissä ja että vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen ylläpitämät vientitavaran ennakkotarkistustoimistot toimivat tietopisteinä, jossa kyseinen tieto on saatavilla.
8. Käyttäjäjäsenet julkaisevat viipymättä kaikki vientitavaran ennakkotarkistustoimintaa koskevat lait ja säännökset tavalla, joka mahdollistaa muiden hallitusten ja kaupanharjoittajien niihin tutustumisen.
Luottamuksellisen tiedon suojaaminen
9. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt käsittelevät kaikkea vientitavaran ennakkotarkastuksen aikana saatua tietoa luottamuksellisena siltä osin kuin mainittua tietoa ei jo ole julkaistu, se on yleisesti kolmansien osapuolien käytettävissä tai se on muutoin julkista. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ylläpitävät menettelyjä tätä tarkoitusta varten.
10. Käyttäjäjäsenet toimittavat jäsenten pyynnöstä tietoa toimenpiteistä, joihin ne ryhtyvät saattaakseen voimaan 9 kohdan. Tämän kohdan määräykset eivät vaadi ketään jäsentä paljastamaan luottamuksellista tietoa, jonka ilmitulo vaarantaisi vientitavaran ennakkotarkastusohjelmien tehokkuuden tai vaikuttaisi tiettyjen valtion tai yksityisten yritysten laillisiin kauppaintresseihin.
11. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt eivät levitä liikesalaisuuksia millekään kolmannelle osapuolelle, lukuunottamatta sitä, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt saattavat jakaa tämä tiedon hallituksen yksiköiden kanssa, joiden kanssa heillä on sopimus tai joilta heillä on valtuutus. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että sellaisilta vientitavaran ennakkotarkastusyksiköiltä, joihin niillä on sopimussuhde tai jotka ovat niiden valtuuttamia, saatu luottamuksellinen tieto on riittävällä tavalla suojattua. Vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt antavat niille hallituksille, joiden kanssa niillä on sopimussuhde tai joiden valtuuttamia ne ovat, tietoa liikesalaisuuksista ainoastaan siinä määrin kuin sellaista tietoa normaalisti tarvitaan luottokirjeisiin tai muihin maksumuotoihin, tulleihin, tuontilisensiointiin tai valuuttasäännöstelytarkoituksiin.
12. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkistusyksiköt ei pyydä viejiä toimittamaan tietoa, joka koskee
(a) patentoituja, lisensoituja tai julkistamattomia prosesseja koskevaa valmistumistietoa tai prosessien, joiden patentti on haussa;
(b) julkaisematonta teknistä tietoa muuta kuin tarpeellista tietoa osoittamaan mukautumista teknisiin määräyksiin tai normeihin;
(c) sisäistä hinnoittelua, mukaan lukien valmistumiskustannukset
(d) voittotasoja
(e) sopimusehtoja viejien ja heidän hankkijoidensa välillä, ellei yksikön ole muuten mahdollista hoitaa kyseistä tarkastusta. Sellaisissa tapauksissa yksikkö pyytää vain tätä tarkoitusta varten tarvittavaa tietoa.
13. Tietyn tapauksen selvittämiseksi viejä voi vapaaehtoisesti julkistaa sellaisen tiedon, johon viitataan 12 kohdassa, jota vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt eivät muutoin pyydä.
Eturistiriidat
14. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt, pitäen mielessä myös 9-13 kohdissa esitettyjen liikesalaisuuksien suojaamista koskevat määräykset, ylläpitävät menettelyjä välttääkseen eturistiriidat
(a) vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen ja minkä tahansa kyseisten vientitavaran ennakkotarkastusyksikköön kuuluvien yksikköjen välillä, mukaan lukien yksiköt, joissa viimeksi mainitulla on rahapoliittinen tai kaupallinen intressi tai kaikki yksiköt, joilla on rahapoliittinen intressi kyseisessä vientitavaran ennakkotarkastusyksikössä ja joiden kuljetukset vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö on määrä tarkistaa;
(b) vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen ja minkä tahansa muiden yksikköjen, mukaan lukien yksiköt, jotka ovat vientitavaran ennakkotarkastuksen kohteena, välillä, lukuunottamatta kuitenkin hallituksen yksiköt, jotka ovat tehneet sopimuksen tarkastuksista tai joiden valtuuttamina tarkastukset tehdään.
(c) vientitavaran ennakkotarkastusyksikköjen osastojen kanssa, jotka harjoittavat muita kuin tarkastusprosessin suorittamiseen vaadittavia toimintoja.
Viivytykset
15. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt välttävät kohtuuttomia viivytyksiä kuljetuksien tarkastuksessa. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että kun vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö ja viejä ovat sopineet tarkastuspäivästä, vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö suorittaa tarkastuksen sinä päivänä, ellei uutta ajankohtaa ole keskinäisesti määrätty viejän ja vientitavaran ennakkotarkastusyksikön välillä, tai elleivät viejä tai force majeure 3) estä vientitavaran ennakkotarkastusyksikköä suorittamasta tarkastusta.
3) Tässä sopimuksessa ''force majeuren'' katsotaan tarkoittavan ''ylivoimaista estettä tai pakkoa, tapahtumien odottamatonta kulkua, jotka vapauttavat noudattamasta sopimusta''.
16. Loppuasiakirjojen vastaanottamisen ja tarkastuksen loppuunsaattamisen jälkeen käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt joko esittävät viiden työpäivän kuluessa tutkimusraportin tai laativat kirjallisena yksityiskohtaisen esityksen, jossa eritellään julkaisematta jättämistä koskevat syyt. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että viimeksi mainitussa tapauksessa vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt antavat viejille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä kirjallisesti ja järjestävät, viejien niin vaatiessa, uusintatarkastuksen aikaisempana molemmille sopivana ajankohtana.
17. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että aina kun viejät niin pyytävät, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ottavat, ennen varsinaisen tarkastuksen ajankohtaa, huolehtiakseen, alustavasta hinnan vahvistuksesta ja, tarvittaessa, valuuttakurssista viejän ja tuojan tekemän sopimuksen pohjalta, proformalaskusta ja, tarvittaessa, tuontiluvan soveltamisesta. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksikön tällaisen alustavan vahvistuksen pohjalta hyväksymää hintaa tai valuuttakurssia ei peruuteta edellyttäen, että tavarat vastaavat tuontiasiakirjoja ja/tai tuontilupaa. Ne varmistavat, että alustavan vahvistuksen jälkeen vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ilmoittavat kirjallisesti viejille välittömästi joko hyväksymisestään tai hinnan ja/tai valuuttakurssin hylkäämisen yksityiskohtaiset syyt.
18. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että välttääkseen maksuviivytyksiä, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt lähettävät tutkimusraportin viejille tai viejien tehtävään nimeämille edustajille mahdollisimman pian.
19. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että mikäli raportissa olisi kirjoitusvirhe, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt korjaavat virheen ja lähettävät korjatun tiedon asianomaisille osapuolille niin pian kuin mahdollista
Hinnanvahvistus
20. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että estääkseen liika- ja alilaskutuksen ja huijauksen, vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt hoitavat hinnanvahvistuksen 4) seuraavien ohjeiden mukaisesti.
4) Käyttäjäjäsenten velvoitteet ennakkotarkastusyksiköiden tuottamiin tullausarvoa koskeviin palveluihin ovat ne velvoitteet, jotka ne ovat hyväksyneet GATT 1994-sopimuksessa ja monenkeskisissä kauppasopimuksissa, jotka sisältyvät WTO-sopimuksen 1A liitteeseen.
(a) vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt hylkäävät viejän ja tuojan välillä tehdyn sopimushinnan vain, jos he voivat näyttää toteen, että heidän tutkimustuloksensa epätyydyttävästä hinnasta perustuvat vahvistusprosessiin, joka on sopusoinnussa (b)-(e) alakohdissa esitettyjen kriteerien kanssa;
(b) vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö perustaa vientihinnan vahvistamista varten tekemänsä hintavertailun samasta vientimaasta samaan tai suurinpiirtein samaan aikaan vientiin tarkoitettujen, samanlaisten tai vastaavanlaisten vientitavaroiden hintaan (hintoihin), kilpaileviin ja vertailukelpoisiin myyntiehtoihin kaupallisen käytännön ja kaikkien sovellettavien vakioalennusten mukaisesti. Tällainen vertailu perustuu seuraavaan:
(i) käytetään ainoastaan hintoja, jotka luovat perustellun vertailupohjan, ottaen huomioon tuontimaalle sekä hintavertailuun käytetylle maalle tai käytetyille muille ominaiset relevantit taloudelliset tekijät;
(ii) vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö ei luota niiden tavaroiden hintoihin, joita viedään erilaisiin tuontimaihin kuljetushinnan alentamiseksi keinotekoisesti;
(iii) vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö ottaa huomioon alakohdassa (c) luetellut erityisehdot;
(iv) edelläkuvatun prosessin kaikilla tasoilla vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö antaa viejälle tilaisuuden perustella hintansa;
(c) tehdessään hintavahvistusta vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt ottavat asianmukaisesti huomioon kauppahinnan ehdot ja liiketoimeen yleisesti sovellettavat määrittelytekijät. Nämä tekijät sisältävät, rajoittamatta niitä kauppaportaaseen ja myyntimäärään, toimitusajat ja olot, liukuhintalausekkeet, laadun määritykset, erityiset muotoilupiirteet, erityiset kuljetus- ja pakkausmääritykset, tilauksen koon, käteismyynnin, kausiluontoiset vaikutukset, lupa- tai muut henkisen omaisuuden maksut ja palvelut, jotka on maksettu sopimuksen osana, jos niitä ei ole, kuten tapana on, laskutettu erikseen; ne sisältävät myös tietyt viejän hintaan liittyvät elementit, kuten viejän ja tuojan välisen sopimussuhteen;
(d) kuljetusmaksujen vahvistus koskee ainoastaan sitä hintaa, joka vientimaan kuljetusmuodolle on sovittu, kuten kauppakirjaan on merkitty;
(e) seuraavia ei saa käyttää hinnanvahvistustarkoituksiin:
(i) tuontimaan niiden tavaroiden myyntihinnasta, jotka on tuotettu siinä maassa
(ii) muusta kuin vientimaasta vientiin tarkoitettujen tavaroiden hinta
(iii) tuotantokustannukset
(iv) mielivaltaiset tai tekaistut hinnat tai arvot
Valitusmenettely
21. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt kehittävät menettelyjä vastaanottaa, harkita ja antaa päätöksiä, jotka koskevat viejien esille tuomia epäkohtia ja että sellaisia menettelyjä koskeva tieto on viejien käytettävissä 6-7 kohdissa esitettyjen määräysten mukaisesti. Käyttäjäjäsenet varmistavat, että menettelyjä kehitetään ja ylläpidetään seuraavien ohjeiden mukaisesti:
(a) vientitavaran ennakkotarkastusyksiköt nimittävät yhden tai useamman virkailijan, jotka ovat käytettävissä normaalina työaikana jokaisessa kaupungissa tai satamassa, jossa yksiköt ylläpitävät vientitavaran ennakkotarkastuksen hallinnollista toimistoa vastaanottamassa, harkitsemassa ja antamassa päätöksiä viejien valituksista tai epäkohdista;
(b) viejät toimittavat nimitetyille virkailijoille kirjallisesti kyseessä olevan erityistä liiketointa koskevat tosiasiat, epäkohdan luonteen ja ehdotetun ratkaisun;
(c) nimitetty(tyt) virkailija(virkailijat) harkitsevat myötämielisesti viejien esittämiä epäkohtia ja antaa (antavat) päätöksen niin pian kuin mahdollista (b) alakohdassa viitattujen asiakirjojen vastaanottamisen jälkeen.
Poikkeus
22. 2 artiklan määräyksistä poiketen, käyttäjäjäsenet määräävät, että, lukuunottamatta osakuljetuksia, kuljetuksia, joiden arvo on käyttäjäjäsenen määrittelemää, tällaisiin kuljetuksiin sovellettavaa minimiarvoa pienempi, ei tarkasteta muuta kuin poikkeustapauksissa. Tämä minimiarvo muodostaa osan siitä tiedosta, joka toimitetaan viejille kohdan 6 määräysten mukaisesti.
Artikla 3
Viejäjäsenten velvoitteet
Syrjimättömyys
1. Viejäjäsenet varmistavat, että heidän vientitavaran ennakkotarkastustoimintaan liittyviä lakeja ja säännöksiä sovelletaan tasapuolisesti.
Avoimuus
2. Viejäjäsenet julkaisevat viipymättä kaikki vientitavaran ennakkotarkastustoimintaan sovellettavat lait ja säännökset siten, että muut hallitukset ja kaupanharjoittajat saavat tilaisuuden perehtyä niihin.
Tekninen apu
3. Viejämaajäsenet lupaavat pyynnöstä järjestää käyttäjäjäsenille teknistä apua, joka suunnataan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi keskinäisesti sovittujen ehtojen pohjalta. 5)
5) Mainittua teknistä apua katsotaan voivan antaa kahden-, useamman- tai monenkeskisesti.
Artikla 4
Itsenäiset tarkastelumenettelyt
Jäsenet kehottavat vientitavaran ennakkotarkastusyksiköitä ja viejiä ratkaisemaan riitansa keskinäisesti. Kuitenkin kahden työpäivän jälkeen siitä, kun epäkohta on 2 artiklan 21 kohdan mukaisesti jätetty tarkastettavaksi, jompikumpi osapuoli voi viedä riidan itsenäiseen tarkasteluun. Jäsenet ryhtyvät käytettävissään oleviin kohtuullisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että seuraavat menettelyt luodaan ja ylläpidetään tätä tarkoitusta varten:
(a) näitä menettelyjä hallinnoi itsenäinen yksikkö, jonka vientitavaran ennakkotarkastusyksiköitä edustava järjestö ja viejiä edustava järjestö yhteisesti nimittävät tämän sopimuksen tarkoituksia varten;
(b) itsenäinen yksikkö, johon viitataan (a) alakohdassa laatii asiantuntijalistan seuraavasti:
(i) ryhmä jäseniä, jonka vientitavaran ennakkotarkastusyksiköitä edustava järjestö nimittää;
(ii) ryhmä jäseniä jonka viejiä edustava järjestö nimittää;
(iii) (a) alakohdassa viitatun itsenäisen yksikön nimittämä ryhmä itsenäisiä kaupan asiantuntijoita.
Tällä listalla asiantuntijoiden maantieteellisen jakauman tulee olla sellainen, että se antaa mahdollisuuden käsitellä näiden menettelyjen mukaisesti esiinotettavia riitoja nopeasti. Tämä lista laaditaan kahden kuukauden sisällä WTO-sopimuksen voimaantulosta ja saatetaan ajan tasalle vuosittain. Lista on julkisesti saatavilla. Se saatetaan sihteeristön tietoon ja jaetaan kaikille jäsenille;
(c) viejä tai vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö, joka haluaa ottaa esille riidan, ottaa yhteyttä a alakohdassa viitattuun itsenäiseen yksikköön ja pyytää paneelin muodostamista. Itsenäinen yksikkö on vastuussa paneelin kokoamisesta. Tämä paneeli koostuu kolmesta jäsenestä. Paneelin jäsenet valitaan siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja viivytyksiä. Kyseisen vientitavaran ennakkotarkastusyksikkö valitsee ensimmäisen jäsenen edellä mainitun listan ryhmästä (i) edellyttäen, että tämä jäsen ei ole sidoksissa tuohon yksikköön. Kyseinen viejä valitsee toisen jäsenen edellä mainitun listan ryhmästä (ii) edellyttäen, että tämä jäsen ei ole sidoksissa tuohon viejään. (a) alakohdassa viitattu itsenäinen yksikkö valitsee kolmannen jäsenen edellä mainitun listan ryhmästä (iii). Ketään ryhmästä (iii) valittavaa itsenäistä kaupan asiantuntijaa kohtaan ei esitetä vastaväitteitä.
(d) Edellä mainitun listan ryhmästä (iii) valittu itsenäinen kaupan asiantuntija toimii paneelin puheenjohtajana. Hän tekee tarvittavat päätökset varmistaakseen, että paneeli ratkaisee riidan nopeasti, esimerkiksi päätökset siitä edellyttävätkö jutun tosiasiat panelistien tapaamista, ja mikäli näin on missä tällainen kokous tulisi pitää, ottaen huomioon, kyseisen tarkastuspaikan;
(e) mikäli riidan osapuolet niin sopivat, a alakohdassa viitattu itsenäinen yksikkö voi valita yhden itsenäisen kaupan asiantuntijan edellä mainitun listan ryhmästä (iii) tutkimaan kyseistä riitaa. Tämä asiantuntija tekee tarvittavat päätökset varmistaakseen, että riita ratkaistaan nopeasti, ottaen esimerkiksi huomioon kyseisen tarkastuspaikan;
(f) tarkastelun tavoitteena on osoittaa, noudattavatko riidan osapuolet tämän sopimuksen määräyksiä riidanalaisena olevan tarkastuksen aikana. Menettelyt ovat nopeita ja antavat molemmille osapuolille mahdollisuuden esittää näkemyksiään henkilökohtaisesti tai kirjallisesti;
(g) kolmejäsenisen paneelin päätökset tehdään enemmistöllä. Päätös riidasta annetaan kahdeksan työpäivän kuluessa itsenäisen tarkastelun pyytämisestä, ja siitä ilmoitetaan riidan osapuolille. Tätä aikarajaa voidaan riidan osapuolten sopimuksella pidentää. Paneeli tai itsenäinen kaupan asiantuntija voivat jakaa kustannukset tapauksen tosiseikkoihin perustuen.
(h) paneelin päätös sitoo riidan osapuolina olevia vientitavaran ennakkotarkastusyksikköä ja viejää.
Artikla 5
Ilmoittaminen
Jäsenet toimittavat sihteeristölle kopiot laeista ja säännöksistä, joilla ne saattavat tämän sopimuksen voimaan sekä kopiot kaikista muista vientitavaran ennakkotarkastukseen liittyvistä laeista ja säännöksistä, kun WTO-sopimus tulee voimaan kyseisen jäsenen osalta. Vientitavaran ennakkotarkastukseen liittyvissä laeissa ja säännöksissä olevia muutoksia ei saateta voimaan ennen kuin muutokset on virallisesti julkaistu. Niistä ilmoitetaan sihteeristölle välittömästi julkaisemisen jälkeen. Sihteeristö ilmoittaa jäsenille tiedon saatavuudesta.
Artikla 6
Tarkastelu
Toisen vuoden lopussa WTO-sopimuksen voimaantulosta ja joka kolmas vuosi siitä lähtien ministerikokous tarkastaa tämän sopimuksen määräykset, täytäntöönpanon ja toiminnan, ottamalla huomioon sopimuksen tavoitteet ja sen toiminnan aikana saadun kokemuksen. Tarkastelun tuloksena ministerikokous voi tehdä muutoksia sopimuksen määräyksiin.
Artikla 7
Neuvottelut
Jäsenet neuvottelevat pyynnöstä muiden jäsenten kanssa mistä tahansa tämän sopimuksen toimintaan vaikuttavasta asiasta. Sellaisissa tilanteissa GATT 1994 -sopimuksen XXII artiklan määräyksiä, kuten riitojen ratkaisemisesta koskevassa sopimuksessa on laadittu ja sovellettu, sovelletaan tähän sopimukseen.
Artikla 8
Riitojen ratkaiseminen
Jäsenten väliset sopimuksen toimintaa koskevat riidat alistetaan GATT 1994 -sopimuksen XXIII artiklan määräysten alaisuuteen, kuten riitojen ratkaisemista koskevassa sopimuksessa on laadittu ja sovellettu.
Artikla 9
Loppumääräykset
1. Jäsenet ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.
2. Jäsenet varmistavat, että heidän lakinsa ja säännöksensä eivät ole vastoin tämän sopimuksen määräyksiä.
LIITE 1 LIITE 1A SOPIMUS ALKUPERÄSÄÄNNÖISTÄ
Jäsenet, jotka
toteavat ministerien 20. päivänä syyskuuta 1986 sopineen, että Uruguayn kierroksen monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa pyritään ''aikaansaamaan maailmankaupan edelleen vapauttamista ja laajentumista'', ''vahvistamaan GATTin roolia'', ja ''parantamaan GATT-järjestelmän sopeutumiskykyä kehittyvään kansainväliseen talousympäristöön'';
haluavat edistää GATT 1994 -sopimuksen tavoitteita;
tunnustavat, että selkeät ja ennakoitavat alkuperäsäännöt ja niiden soveltaminen helpottavat kansainvälistä kaupankäyntiä;
haluavat varmistaa, etteivät alkuperäsäännöt sellaisinaan muodosta tarpeettomia kaupan esteitä;
haluavat varmistaa, etteivät alkuperäsäännöt mitätöi tai vaaranna jäsenten GATT 1994 -sopimukseen perustuvia oikeuksia;
tunnustavat olevan toivottavaa huolehtia alkuperäsääntöjä koskevien lakien, säännösten ja menettelyjen läpinäkyvyydestä;
haluavat varmistaa, että alkuperäsääntöjä valmistellaan ja sovelletaan tasapuolisella, läpinäkyvällä, ennakoitavalla, yhdenmukaisella ja puolueettomalla tavalla;
tunnustavat, että tätä sopimusta sovellettaessa syntyvien riitojen nopeaa, tehokasta ja tasapuolista ratkaisemista varten on käytettävissä neuvottelujärjestelmä ja menettelytavat;
haluavat yhdenmukaistaa ja selkeyttää alkuperäsääntöjä;
sopivat seuraavaa:
OSA I
MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA
Artikla 1
Alkuperäsäännöt
1. Tämän sopimuksen I-IV osissa alkuperäsäännöillä tarkoitetaan lakeja, säännöksiä ja yleisesti sovellettavia hallinnollisia päätöksiä, joita kukin jäsen käyttää määrittääkseen tavaroiden alkuperämaan edellyttäen, etteivät kyseiset alkuperäsäännöt liity sopimuspohjaisiin tai autonomisiin kauppajärjestelmiin, jotka johtavat GATT 1994 -sopimuksen I artiklan 1 kohdan soveltamisen ylittävien tullietuuksien myöntämiseen.
2. 1 kohdassa mainittuihin alkuperäsääntöihin kuuluvat kaikki alkuperäsäännöt, jotka ovat käytössä muissa kuin kauppapoliittisissa preferenssisopimuksissa, kuten sovellettaessa: suosituimmuuskohtelua GATT 1994 -sopimuksen I, II, III, XI ja XIII artiklojen perusteella, polkumyynti- ja tasoitustulleja GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan perusteella, suojatoimia GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan perusteella, alkuperämerkintävaatimuksia GATT 1994 -sopimuksen IX artiklan perusteella, ja kaikkia syrjiviä määrällisiä rajoituksia tai tullikiintiöitä. Niihin kuuluvat myös julkisissa hankinnoissa ja kauppatilastoissa käytettävät alkuperäsäännöt. 1)
1) Tämän määräyksen ei katsota vaikuttavan määräyksiin, joiden tarkoituksena on määritellä ''kotimainen teollisuus'' tai ''vastaavat kotimaisen teollisuuden tuotteet tai vastaavia käsitteitä, missä tahansa yhteydessä niitä sovelletaan.
OSA II
ALKUPERÄSÄÄNTÖJEN SOVELTAMISTA KOSKEVAT PERIAATTEET
Artikla 2
Siirtymäkauden periaatteet
Siihen asti kun IV osassa oleva työohjelma alkuperäsääntöjen yhdenmukaistamiseksi on saatettu päätökseen, jäsenet varmistavat, että:
(a) niiden antaessa yleisesti sovellettavia hallinnollisia päätöksiä täytettävät vaatimukset määritellään selkeästi. Erityisesti
(i) tapauksissa, joissa sovelletaan nimikkeenmuutosperustetta, kyseisessä alkuperäsäännössä kaikkine poikkeuksineen on selkeästi eriteltävä tullitariffinimikkeistön alanimikkeet tai nimikkeet, joita sääntö koskee;
(ii) tapauksissa, joissa sovelletaan arvoprosenttiperustetta, alkuperäsäännöissä on ilmoitettava myös tämän prosenttiosuuden laskentamenettely;
(iii) tapauksissa, joissa perusteeksi määrätään valmistus- tai käsittelytoimenpide, kyseiselle tavaralle alkuperän antava toimenpide on eriteltävä tarkasti;
(b) riippumatta kauppapoliittisesta toimenpiteestä tai sopimuksesta, johon niiden alkuperäsäännöt liittyvät, alkuperäsääntöjä ei käytetä suoraan tai epäsuorasti kaupallisten tarkoitusperien toteuttamisen välineinä;
(c) alkuperäsäännöillä sellaisinaan ei tule olla rajoittavia, vääristäviä tai häiriövaikutuksia kansainväliseen kauppaan. Niillä ei saa asettaa kohtuuttoman tiukkoja vaatimuksia tai vaatia edellytyksenä alkuperämaan määrittämiselle sellaisen erityisen ehdon täyttämistä, joka ei liity valmistukseen tai käsittelyyn. Kustannukset, jotka eivät suoranaisesti liity valmistukseen tai käsittelyyn, voidaan kuitenkin ottaa huomioon sovellettaessa arvoprosenttiperustetta (a) alakohdan mukaisesti;
(d) niiden tuonnissa ja viennissä soveltamat alkuperäsäännöt eivät ole tiukempia kuin alkuperäsäännöt, joita ne soveltavat määrittäessään, onko tavara kotimaista vai ei, eikä mainituilla säännöillä saa harjoittaa syrjintää toisten jäsenten välillä riippumatta kyseisen tavaran valmistajien sidonnaisuuksista; 2)
2) Julkisissa hankinnoissa sovellettavien alkuperäsääntöjen osalta tällä määräyksellä ei saa luoda uusia velvoitteita jäsenten ennestään GATT 1994 -sopimuksen perusteella hyväksymien velvoitteiden lisäksi.
(e) niiden alkuperäsääntöjä hallinnoidaan yhtäpitävällä, yhdenmukaisella, tasapuolisella ja kohtuullisella tavalla;
(f) niiden alkuperäsäännöt perustuvat myönteiseen vaatimusperiaatteeseen. Alkuperäsäännöt, joissa sanotaan, mikä ei anna alkuperää (kielteinen vaatimusperiaate), ovat sallittuja myönteisen vaatimusperiaatteen selkeyttämiseksi tai yksittäisissä tapauksissa, joissa alkuperän myönteinen määrittäminen ei ole tarpeellista;
(g) niiden alkuperäsääntöihin liittyvät lait, säännökset sekä yleisesti sovellettavat oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset julkaistaan, niin kuin ne olisivat GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 1 kohdan määräysten alaisia, ja mainittujen määräysten mukaisesti;
(h) viejälle, tuojalle tai muulle henkilölle, jonka oikeutta asia koskee, annetaan pyynnöstä päätös tavaralle annettavasta alkuperästä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 150 päivää 3) päätöksen pyytämisestä edellyttäen, että kaikki tarpeelliset selvitykset on esitetty. Tällaisia päätöksiä koskevat pyynnöt on hyväksyttävä, ennen kuin kyseisen tavaran kauppa käynnistyy, ja voidaan hyväksyä minä tahansa myöhempänä ajankohtana. Kyseiset päätökset pysyvät voimassa kolme vuotta edellyttäen, että tosiasiat ja ehdot, mukaan lukien alkuperäsäännöt, joiden perusteella päätökset on tehty, pysyvät vastaavina. Edellyttäen, että asianosaisille osapuolille tiedotetaan asiasta ennakolta, kyseiset päätökset eivät ole enää voimassa, kun niistä poikkeava ratkaisu tehdään tarkistusmenettelyssä, johon viitataan (j) alakohdassa. Tällaiset päätökset on asetettava julkisesti saataville (k) alakohdassa olevien määräysten mukaisesti;
3) Ensimmäisenä vuonna WTO-sopimuksen voimaantulopäivästä lukien esitettyjen pyyntöjen suhteen jäseniä vaaditaan ainoastaan esittämään nämä arviot mahdollisimman pian.
(i) muuttaessaan alkuperäsääntöjään tai ottaessaan käyttöön uusia alkuperäsääntöjä ne eivät sovella kyseisiä muutoksia takautuvasti, kuten niiden laeissa tai säännöksissä määrätään, jollei toisin säädetä;
(j) jokainen hallinnollinen toimenpide, johon ne ryhtyvät alkuperän määrittämiseksi, voidaan pikaisesti tarkistuttaa oikeudellisissa, välitys- tai hallinnollisissa tuomioistuimissa tai menettelyillä, jotka ovat riippumattomia määrityksen suorittaneesta viranomaisesta, mikä voi johtaa määrityksen muuttamiseen tai kumoamiseen;
(k) asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan luottamuksellista tai luovutettu luottamuksellisesti alkuperäsääntöjen soveltamistarkoituksessa, eivätkä viranomaiset saa paljastaa sitä ilman sellaisen henkilön tai hallituksen nimenomaista lupaa, joka on luovuttanut kyseisen tiedon, paitsi sikäli kuin on mahdollisesti tarpeellista paljastaa oikeudellisten menettelyjen yhteydessä.
Artikla 3
Siirtymäajan jälkeiset periaatteet
Ottaen huomioon kaikkien jäsenten pyrkimyksen saavuttaa IV osassa olevan yhdenmukaistamistyöohjelman tuloksena yhdenmukaiset alkuperäsäännöt, jäsenet varmistavat toimeenpannessaan työohjelman tuloksia, että:
(a) ne soveltavat alkuperäsääntöjä yhtäläisesti kaikkiin 1 artiklasta ilmeneviin tarkoituksiin;
(b) niiden alkuperäsääntöjen mukaan maa, joka määritetään yksittäisen tavaran alkuperämaaksi, on joko se maa, jossa tavara on kokonaan tuotettu, tai milloin tavaran tuottamiseen on osallistunut useampia kuin yksi maa, se maa, jossa viimeinen merkittävä valmistus on suoritettu;
(c) niiden tuonnissa ja viennissä soveltamat alkuperäsäännöt eivät ole tiukempia kuin alkuperäsäännöt, joita ne soveltavat määrittäessään, onko tavara kotimaista vai ei, eikä mainituilla säännöillä saa harjoittaa syrjintää toisten jäsenten välillä riippumatta kyseisen tavaran valmistajien sidonnaisuuksista;
(d) alkuperäsääntöjä hallinnoidaan yhtäpitävällä, yhdenmukaisella, tasapuolisella ja kohtuullisella tavalla;
(e) niiden alkuperäsääntöihin liittyvät lait, säännökset sekä yleisesti sovellettavat oikeudelliset ja hallinnolliset päätökset julkaistaan, niin kuin ne olisivat GATT 1994 -sopimuksen X artiklan 1 kohdan määräysten alaisia, ja mainittujen määräysten mukaisesti;
(f) viejälle, tuojalle tai muulle henkilölle, jonka oikeutta asia koskee, annetaan pyynnöstä päätös tavaralle annettavasta alkuperästä mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 150 päivää päätöksen pyytämisestä edellyttäen, että kaikki tarpeelliset selvitykset on esitetty. Tällaisia päätöksiä koskevat pyynnöt on hyväksyttävä, ennen kuin kyseisen tavaran kauppa käynnistyy, ja voidaan hyväksyä minä tahansa myöhempänä ajankohtana. Kyseiset päätökset pysyvät voimassa kolme vuotta edellyttäen, että tosiasiat ja ehdot, mukaan lukien alkuperäsäännöt, joiden perusteella päätökset on tehty, pysyvät vastaavina. Edellyttäen, että asianosaisille osapuolille tiedotetaan asiasta ennakolta, kyseiset päätökset eivät ole enää voimassa, kun niistä poikkeava ratkaisu tehdään tarkistusmenettelyssä, johon viitataan (h) alakohdassa. Tällaiset päätökset on asetettava julkisesti saataville (i) alakohdan määräysten mukaisesti;
(g) muuttaessaan alkuperäsääntöjään tai ottaessaan käyttöön uusia alkuperäsääntöjä ne eivät sovella kyseisiä muutoksia takautuvasti, kuten niiden laeissa tai säännöksissä edellytetään, vaikutuksetta kyseisiin lakeihin tai säännöksiin;
(h) jokainen hallinnollinen toimenpide, johon ne ryhtyvät alkuperän määrittämiseksi, voidaan pikaisesti tarkistuttaa oikeudellisissa, välitys- tai hallinnollisissa tuomioistuimissa tai menettelyillä, jotka ovat riippumattomia määrityksen suorittaneesta viranomaisesta, mikä voi johtaa määrityksen muuttamiseen tai kumoamiseen;
(i) asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan luottamuksellista tai luovutettu luottamuksellisesti alkuperäsääntöjen soveltamistarkoituksessa, eivätkä viranomaiset saa paljastaa sitä ilman sellaisen henkilön tai hallituksen nimenomaista lupaa, joka on luovuttanut kyseisen tiedon, paitsi sikäli kuin on mahdollisesti tarpeellista paljastaa oikeudellisten menettelyjen yhteydessä.
OSA III
ILMOITTAMISTA, TARKASTELUA, NEUVOTTELUA JA RIITOJEN RATKAISEMISTA KOSKEVAT MENETTELYTAPAJÄRJESTELYT
Artikla 4
Instituutiot
1. Perustetaan alkuperäsääntökomitea (tässä sopimuksessa ''komitea''), joka koostuu kaikkien jäsenten edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa, tarjotakseen jäsenille mahdollisuuden neuvotella asioista, jotka liittyvät I, II, III ja IV osien toimintaan tai kyseisissä osissa määritettyjen tavoitteiden edistämiseen ja suorittaakseen sille tällä sopimuksella tai tavarakauppaneuvoston päätöksellä osoitettuja muita tehtäviä. Komitea pyytää tarvittaessa tekniseltä komitealta, johon viitataan 2 kohdassa, tietoja ja lausuntoja tähän sopimukseen liittyvistä asioista. Komitea voi myös pyytää tekniseltä komitealta sellaisia muita toimenpiteitä, jotka se katsoo asianmukaisiksi tämän sopimuksen yllämainittujen tavoitteiden edistämiseksi. WTO:n sihteeristö toimii komitean sihteeristönä.
2. Perustetaan tekninen alkuperäsääntökomitea (tässä sopimuksessa ''tekninen komitea'') Tulliyhteistyöneuvoston (CCC) alaisuuteen I liitteen mukaisesti. Tekninen komitea suorittaa IV osassa edellytetyt tekniset tehtävät, jotka ilmenevät I liitteestä. Tekninen komitea pyytää tarvittaessa komitealta tietoja ja lausuntoja tähän sopimukseen liittyvistä asioista. Tekninen komitea voi myös pyytää komitealta sellaisia muita toimenpiteitä, jotka se katsoo asianmukaisiksi tämän sopimuksen yllämainittujen tavoitteiden edistämiseksi. CCC:n sihteeristö toimii teknisen komitean sihteeristönä.
Artikla 5
Alkuperäsääntöjen muuttamista ja uusien alkuperäsääntöjen käyttöönottamista koskevat menettelytavat ja tiedottaminen
1. Jokainen jäsen toimittaa sihteeristölle 90 päivän kuluessa päivästä, jona WTO-sopimus tulee voimaan jäsenen osalta, alkuperäsääntönsä ja alkuperäsääntöihin liittyvät oikeudelliset ja yleisesti sovellettavat hallinnolliset päätöksensä, jotka ovat voimassa mainittuna päivänä. Mikäli alkuperäsääntöä ei epähuomiossa ole toimitettu, asianomainen jäsen toimittaa sen välittömästi, kun asia käy ilmi. Sihteeristö jakaa jäsenille luettelot vastaanottamistaan ja sihteeristössä saatavissa olevista tiedoista.
2. 2 artiklassa mainitun ajanjakson aikana jäsenet, jotka tekevät muita kuin vähäisiä muutoksia alkuperäsääntöihinsä tai ottavat käyttöön uusia alkuperäsääntöjä siten, e