96/1994

YLEISSOPIMUS (nro 173), joka koskee työntekijöiden saatavien turvaamista työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

aloitettuaan 79. istuntokautensa Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 3. päivänä kesäkuuta 1992,

painottaen työntekijöiden saatavien turvaamisen tärkeyttä työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa ja muistuttaen tätä aihetta koskevista määräyksistä, jotka on esitetty vuoden 1949 palkansuojelua koskevan yleissopimuksen 11 artiklassa ja vuoden 1925 työtapaturmien korvaamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklassa,

otettuaan huomioon, että vuoden 1949 palkansuojelua koskevan yleissopimuksen antamisen jälkeen maksukyvyttömien yritysten toimintakyvyn turvaamista on painotettu enemmän, ja että maksukyvyttömyyden sosiaalisten ja taloudellisten seurausten vuoksi yritysten toimintakyky tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa ja työllisyys turvata,

otettuaan huomioon, että yllä mainittujen sopimusten määräysten antamisen jälkeen useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja käytännössä on tapahtunut merkittävää kehitystä, joka on parantanut työntekijöiden saatavien suojaamista työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa, ja katsottuaan ajankohtaiseksi, että konferenssi hyväksyy uudet määräykset työntekijöiden saataville,

päätettyään tiettyjen, työntekijöiden saatavien suojelemista työnantajan maksykyvyttömyystapauksessa koskevien ehdotusten hyväksymisestä, mikä on tämän istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset tulee laatia kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 23. päivänä kesäkuuta vuonna 1992 seuraavan yleissopimuksen, josta voidaan käyttää nimitystä Työntekijöiden saatavien turvaamista koskeva yleissopimus (työnantajan maksukyvyttömyys), 1992.

I OSA

Yleisiä määräyksiä

1 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa käsitteellä ''maksukyvyttömyys'' tarkoitetaan tilanteita, joissa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti on käynnistetty menettelyt työnantajan varojen jakamiseksi velkojien saatavien suorittamiseksi.

2. Tätä yleissopimusta soveltaessaan jäsenvaltio voi laajentaa käsitteen ''maksukyvyttömyys'' koskemaan muitakin tilanteita, joissa työntekijöiden saatavia ei voida maksaa työnantajan taloudellisen tilanteen vuoksi, esimerkiksi silloin, kun työnantajan varojen määrä on todettu riittämättömäksi maksukyvyttömyysmenettelyjen käynnistämiseen.

3. Se, missä laajuudessa työnantajan varat kuuluvat 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn piiriin, määritetään kansallisen lainsäädännön, hallinnollisten määräysten tai käytäntöjen perusteella.

2 artikla

Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan käytäntöön lainsäädännöllä tai hallinnollisilla määräyksillä tai muilla kansallisen käytännön mukaisilla keinoilla.

3 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion on hyväksyttävä joko osan II velvoitteet, joilla määrätään työntekijöiden saatavien turvaamisesta etuoikeudella, tai osan III velvoitteet, joilla määrätään työntekijöiden saatavien turvaamisesta palkkaturvajärjestelmällä, tai molempien osien velvoitteet. Tästä valinnasta on ilmoitettava ratifioinnin yhteydessä.

2. Jäsenvaltio, joka on aluksi hyväksynyt vain tämän yleissopimuksen osan II tai vain osan III, voi myöhemmin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle annettavalla ilmoituksella laajentaa hyväksyntänsä koskemaan myös toista osaa.

3. Jäsenvaltio, joka hyväksyy tämän yleissopimuksen molempien osien velvoitteet, voi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvoteltuaan rajoittaa osan III soveltamisen tiettyihin työntekijäryhmiin ja tiettyihin talouden osa-alueisiin. Tällaiset rajoitukset on määriteltävä hyväksymistä koskevassa ilmoituksessa.

4. Jäsenvaltion, joka on rajoittanut osan III velvoitteiden hyväksyntää tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, on ensimmäisessä Kansainvälisen työjärjestön perustamissäännön 22 artiklan mukaisessa raportissaan esitettävä hyväksyntänsä rajoittamisen syyt. Seuraavissa raporteissa sen on annettava tietoja tämän yleissopimuksen osan III mukaisen turvan mahdollisesta laajentamisesta muihin työntekijäryhmiin tai muille talouden osa-alueille.

5. Tämän yleissopimuksen osan II ja III velvoitteet hyväksynyt jäsenvaltio voi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvoteltuaan sulkea osan III mukaisesti turvatut vaatimukset osan II soveltamisalan ulkopuolelle.

6. Jäsenvaltion hyväksyessä tämän yleissopimuksen osan II velvoitteet aiheutuu tästä ipso jure vuoden 1949 palkansuojelua koskevan yleissopimuksen 11 artiklan mukaisten velvoitteiden päättyminen.

7. Jäsenvaltio, joka on hyväksynyt ainoastaan tämän yleissopimuksen osan III velvoitteet, voi Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle antamallaan ilmoituksella lakkauttaa vuoden 1949 palkansuojelua koskevan yleissopimuksen 11 artiklan mukaiset velvoitteensa niiden saatavien osalta, jotka on osan III mukaisesti turvattu.

4 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee kaikkia työntekijöitä ja kaikkia talouden osa-alueita alla 2 kohdassa määrättyjä poikkeuksia ja 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti määriteltyjä rajoituksia lukuun ottamatta.

2. Asianomainen viranomainen voi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvoteltuaan sulkea tietyt työntekijäryhmät, erityisesti julkisen alan työntekijät, tämän sopimuksen osan II, osan III tai molempien osien ulkopuolelle näiden työsuhteen erityisluonteen perusteella, tai jos muunlaiset takeet antavat heille tätä yleissopimusta vastaavan turvan.

3. Jäsenvaltion, joka käyttää yllä 2 kohdan mukaisia poikkeusmahdollisuuksia, on Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisissa raporteissaan annettava tietoja tällaisista poikkeuksista ja esitettävä niiden syyt.

II OSA

Työntekijöiden saatavien turvaaminen etuoikeudella Turvatut saatavat

5 artikla

Työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa työsuhteesta johtuvat työntekijöiden saatavat on suojattava etuoikeudella siten, että ne maksetaan maksukyvyttömän työnantajan varoista ennen kuin etuoikeudettomat velkojat voivat saada osuutensa.

6 artikla

Etuoikeuden on katettava vähintään:

a) työntekijöiden palkkasaatavat säädetyltä ajalta, joka ei saa olla lyhyempi kuin kolme kuukautta ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

b) työntekijöiden lomakorvaussaatavat työstä, joka on suoritettu vuonna, jona työnantaja tuli maksukyvyttömäksi tai työsuhde päättyi, sekä tätä edeltävänä vuonna,

c) työntekijöiden muun tyyppisiin palkallisiin vapaisiin perustuvat saatavat erikseen säädetyltä ajalta, joka ei saa olla lyhyempi kuin kolme kuukautta ennen maksukyvyttömyyden alkamista tai työsuhteen päättymistä, ja

d) työntekijöille näiden työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavat erokorvaukset.

II OSA

Työntekijöiden saatavien turvaaminen etuoikeudella Rajoitukset

7 artikla

1. Työntekijöiden saatavien etuoikeutta voidaan kansallisella lainsäädännöllä tai hallinnollisilla määräyksillä rajoittaa säädettyyn määrään, joka ei saa olla sosiaalisesti hyväksyttävän tason alapuolella.

2. Kun työntekijöiden saataville myönnettävää etuoikeutta rajoitetaan tällä tavoin, säädettyä määrää on tarpeen mukaan tarkistettava sen arvon säilyttämiseksi.

II OSA

Työntekijöiden saatavien turvaaminen etuoikeudella Etuoikeusjärjestys

8 artikla

1. Työntekijöiden saataville on kansallisella lainsäädännöllä tai hallinnollisilla määräyksillä annettava parempi etuoikeusasema kuin useimmille muille etuoikeutetuille saataville ja erityisesti valtion ja sosiaaliturvajärjestelmän saatavia parempi etuoikeus.

2. Silloin kun työntekijöiden saatavat on kuitenkin turvattu tämän yleissopimuksen osan III mukaisella palkkaturvajärjestelmällä, sen piiriin kuuluville saataville voidaan antaa alempi etuoikeusasema kuin valtion ja sosiaaliturvajärjestelmän saataville.

III OSA

Työntekijöiden saatavien turvaaminen palkkaturvajärjestelmällä Yleiset periaatteet

9 artikla

Työsuhteesta johtuvat työntekijöiden saatavat työnantajalta on turvattava palkkaturvajärjestelmällä, kun työnantaja ei voi suorittaa niitä maksukyvyttömyytensä vuoksi.

10 artikla

Pannessaan yleissopimuksen tämän osan täytäntöön jäsenvaltio voi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvoteltuaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi.

11 artikla

1. Palkkaturvajärjestelmän organisaatiosta, johdosta, toiminnasta ja rahoituksesta määrätään 2 artiklan mukaisesti.

2. Edeltävä kohta ei estä sitä, että jäsenvaltiot erityisominaisuuksiensa ja -tarpeittensa mukaisesti voivat antaa vakuutusyhtiöiden tarjota 9 artiklassa tarkoitettua turvaa niin kauan kuin ne tarjoavat riittävät takuut.

III OSA

Työntekijöiden saatavien turvaaminen palkkaturvajärjestelmällä Palkkaturvajärjestelmän turvaamat saatavat

12 artikla

Yleissopimuksen tämän osan mukaisesti turvattujen työntekijöiden saatavien on sisällettävä vähintään:

a) työntekijöiden palkkasaatavat säädetyltä ajalta, joka ei saa olla lyhyempi kuin kahdeksan viikkoa ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

b) työntekijöiden lomakorvaussaatavat työstä, joka on suoritettu säädettynä aikana, joka ei saa olla lyhyempi kuin puoli vuotta ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

c) työntekijöiden muun tyyppisiin palkallisiin vapaisiin perustuvat saatavat säädetyltä ajalta, joka ei saa olla lyhyempi kuin kahdeksan viikkoa ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä, ja

d) työntekijöille työsuhteen päättymisen yhteydessä maksettavat erokorvaukset.

13 artikla

1. Yleissopimuksen tämän osan mukaisesti turvatut saatavat voidaan rajoittaa säädettyyn määrään, joka ei saa olla sosiaalisesti hyväksyttävän tason alapuolella.

2. Kun turvatut saatavat on rajoitettu tällä tavoin, säädettyä määrää on tarpeen mukaan tarkistettava sen arvon säilyttämiseksi.

III OSA

Työntekijöiden saatavien turvaaminen palkkaturvajärjestelmällä Loppusäännökset

14 artikla

Tämä yleissopimus muuttaa vuoden 1949 palkansuojelua koskevaa yleissopimusta yllä 3 artiklan 6 ja 7 kohtien määräämässä laajuudessa, mutta ei sulje tuota yleissopimusta ratifioinneilta.

15 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

16 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

17 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.

2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

18 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivämäärään.

19 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

20 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, esiteltävä yleiskonferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen uusimisesta osittain tai kokonaan.

21 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain korvaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrää, niin

a) jäsenvaltion ratifioidessa uuden korvaavan yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanoutuminen 17 artiklan ehdoista huolimatta, jos ja kun uusi korvaava yleissopimus on tullut voimaan,

b) uuden korvaavan yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät korvaavaa yleissopimusta.

22 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

SUOSITUS (nro 180), joka koskee työntekijöiden saatavien turvaamista työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

aloitettuaan 79. istuntokautensa Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 3. päivänä kesäkuuta 1992,

painottaen työntekijöiden saatavien turvaamisen tärkeyttä työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa ja muistuttaen tätä aihetta koskevista määräyksistä, jotka on esitetty vuoden 1949 palkansuojelua koskevan yleissopimuksen 11 artiklassa ja vuoden 1925 työtapaturmien korvaamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklassa,

otettuaan huomioon, että vuoden 1949 palkansuojelua koskevan yleissopimuksen antamisen jälkeen maksukyvyttömien yritysten toimintakyvyn turvaamista on painotettu enemmän, ja että maksukyvyttömyyden sosiaalisten ja taloudellisten seurausten vuoksi yritysten toimintakyky tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa ja työllisyys turvata,

otettuaan huomioon, että yllä mainittujen sopimusten määräysten antamisen jälkeen useiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja käytännössä on tapahtunut merkittävää kehitystä, joka on parantanut työntekijöiden saatavien suojaamista työnantajan maksukyvyttömyystapauksessa, ja katsottuaan ajankohtaiseksi, että konferenssi hyväksyy uudet määräykset työntekijöiden saataville,

tietoisena siitä, että oikein suunnitellut palkkaturvajärjestelmät antavat työntekijöiden saataville paremman turvan,

päätettyään tiettyjen, työntekijöiden saatavien suojelemista työnantajan maksykyvyttömyystapauksessa koskevien ehdotusten hyväksymisestä, mikä on tämän istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset tulee laatia työntekijöiden saatavien turvaamista koskevaa yleissopimusta (työnantajan maksukyvyttömyys), 1992, täydentävän suosituksen muotoon

hyväksyy tänä 23. päivänä kesäkuuta vuonna 1992 seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä Työntekijöiden saatavien turvaamista koskeva suositus (työnantajan maksukyvyttömyys), 1992.

I. MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA

1. (1) Tässä suosituksessa käsitteellä ''maksukyvyttömyys'' tarkoitetaan tilanteita, joissa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti on käynnistetty menettelyt työnantajan varojen jakamiseksi velkojien saatavien suorittamiseksi.

(2) Tätä suositusta soveltaessaan jäsenvaltiot voivat laajentaa käsitteen ''maksukyvyttömyys'' koskemaan muitakin tilanteita, joissa työntekijöiden saatavia ei voida maksaa työnantajan taloudellisen tilanteen vuoksi, ja erityisesti seuraavia tilanteita:

a) kun yritys on suljettu tai se on lopettanut toimintansa tai vapaaehtoisesti lakkautettu,

b) kun työnantajan varat ovat riittämättömät maksukyvyttömyysmenettelyjen käynnistämiseen,

c) kun työsuhteesta johtuvien työntekijöiden saatavien perintämenettelyjen yhteydessä havaitaan, että työnantajalla ei ole varoja, tai että nämä varat eivät riitä kyseisen velan maksuun,

d) kun työnantaja on kuollut ja tämän varat on luovutettu pesänselvittäjän hallintaan, ja erääntyneitä saatavia ei voida maksaa pesän varoista.

(3) Se, missä laajuudessa työnantajan varat kuuluvat 1. alakohdassa tarkoitetun menettelyn piiriin, määritetään kansallisen lainsäädännön, hallinnollisten määräysten tai käytäntöjen perusteella.

2. Tämän suosituksen määräyksiä sovelletaan käytäntöön lainsäädännöllä ja hallinnollisilla määräyksillä tai muilla kansallisen käytännön mukaisilla keinoilla.

II. TYÖNTEKIJÖIDEN SAATAVIEN TURVAAMINEN ETUOIKEUDELLA

Turvatut saatavat

3. (1) Etuoikeudella turvattuihin saataviin tulee kuulua seuraavien saatavien:

a) palkat, ylityökorvaukset, palkkiot ja muut saatavat, jotka perustuvat työhön, joka on suoritettu säädettynä aikana ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä. Tämä aika tulisi määrätä kansallisella lainsäädännöllä tai hallinnollisilla määräyksillä, ja sen ei tule olla 12 kuukautta lyhyempi,

b) lomakorvaussaatavat työstä, joka on suoritettu vuonna, jona työnantaja tuli maksukyvyttömäksi tai työsuhde päättyi, sekä tätä edeltävänä vuonna,

c) saatavat, jotka perustuvat muun tyyppisiin palkallisiin vapaisiin, joulurahoihin tai muihin kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisissa määräyksissä, työehtosopimuksissa tai yksittäisissä työsopimuksissa määrättyihin bonuksiin säädetyltä ajalta, jonka ei tule olla lyhyempi kuin 12 kuukautta ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

d) irtisanomisajalta maksettavat saatavat,

e) erorahat, perusteettomasta työsuhteen päättämisestä maksettava korvaus ja muut työntekijöille työsuhteen päättyessä maksettavat saatavat,

f) työtapaturmien tai ammattitautien perusteella työnantajan suoraan maksamat korvaukset.

(2) Etuoikeudella voidaan turvata seuraavat saatavat:

a) kansalliset lakisääteiset sosiaaliturvamaksut, joiden suorituksen laiminlyönti vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden oikeuksiin,

b) kansallisista lakisääteisistä sosiaaliturvajärjestelmistä riippumattomien yksityisten, ammattiryhmää koskevien, ammattiryhmien välisten tai yrityksen sosiaaliturvajärjestelmille maksettavat maksut, joiden laiminlyönti vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden oikeuksiin,

c) työnantajan maksamat etuudet, joihin työntekijöillä oli oikeus ennen maksukyvyttömyyttä sillä perusteella, että he olivat kuuluneet yrityksen sosiaaliturvajärjestelmien piiriin.

(3) Alakohdissa (1) ja (2) lueteltujen saatavien, jotka on määrätty maksettavaksi työntekijälle oikeuden päätöksellä tai sovittelun kautta maksukyvyttömyyden alkua edeltäneiden 12 kuukauden aikana, tulee kuulua etuoikeuden piiriin riippumatta kyseisissä alakohdissa asetetuista aikarajoista.

Rajoitukset

4. Kun etuoikeuden turvaaman saatavan määrää rajoitetaan kansallisella lainsäädännöllä tai hallinnollisilla määräyksillä, tulee määrää rajoitettaessa ottaa huomioon sellaiset seikat kuten minimipalkka, se palkan osuus, jota ei saada pidättää tai ulosmitata sekä sosiaaliturvamaksujen perusteena oleva palkka tai teollisuuden keskipalkka, jotta tämä määrä ei alittaisi sosiaalisesti hyväksyttävää tasoa.

Saatavat, jotka erääntyvät sen jälkeen kun maksukyvyttömyysmenettelyt on aloitettu

5. Kun yritys, jonka osalta on käynnistetty maksukyvyttömyysmenettelyt kansallisen lainsäädännön ja määräysten mukaisesti, saa luvan jatkaa toimintaansa, jatkamisen sallimispäivän jälkeen suoritetusta työstä johtuvien työntekijöiden saatavien ei tule kuulua menettelyjen piiriin, ja ne tulee maksaa käytettävissä olevista varoista sitä mukaa, kun ne erääntyvät maksettaviksi.

Nopeutetut maksumenettelyt

6. (1) Kun maksukyvyttömyysmenettelyt eivät voi taata työntekijöiden etuoikeutettujen saatavien nopeaa maksamista, tulee luoda nopeutettu maksumenettely, jolla varmistetaan, että saatavat maksetaan käytettävissä olevista varoista tai niin pian kuin varat tulevat käytettäviksi odottamatta menettelyjen päättymistä, ellei palkkaturvajärjestelmä takaa työntekijöiden saatavien nopeaa maksamista.

(2) Työntekijöiden saatavien nopeutettu maksaminen voidaan taata seuraavasti:

a) työnantajan varojen hoidosta vastaavan henkilön tai laitoksen tulee maksaa tällaiset saatavat heti kun niiden oikeellisuus ja maksettavuus on todettu,

b) jos saatava kiistetään, työntekijällä tulee olla mahdollisuus sen oikeellisuuden vahvistamiseen oikeusistuimessa tai muussa elimessä, jolla on asiaa koskeva lainkäyttövalta, jotta se voidaan maksaa kohdan a) mukaisesti.

(3) Nopeutetun maksumenettelyn tulee kattaa koko etuoikeuden turvaaman saatavan määrä tai vähintäänkin kansallisella lainsäädännöllä ja hallinnollisilla määräyksillä säädetty saatavan osa.

III. TYÖNTEKIJÖIDEN SAATAVIEN TURVAAMINEN PALKKATURVAJÄRJESTELMÄLLÄ

Soveltamisala

7. Palkkaturvajärjestelmän tulee kattaa työntekijöiden saatavat mahdollisimman laajasti.

Toimintaperiaatteet

8. Palkkaturvajärjestelmät voivat toimia seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a) niiden tulee olla hallinnollisesti, taloudellisesti ja oikeudellisesti työnantajasta riippumattomia,

b) työnantajien tulee osallistua niiden rahoitukseen, elleivät julkiset viranomaiset huolehdi siitä kokonaan,

c) niiden tulee täyttää turvan piiriin kuuluvia työntekijöitä koskevat velvoitteensa riippumatta siitä, onko työnantaja täyttänyt mahdollisen velvollisuutensa osallistua järjestelmän rahoitukseen,

d) niiden tulee ottaa turvan piiriin kuuluvien saatavien osalta toissijainen vastuu maksukyvyttömien työnantajien veloista, ja niiden on saatavien siirtymisen kautta kyettävä toimimaan niiden työntekijöiden sijasta, joille ne ovat suorittaneet maksuja,

e) muita kuin yleisistä verotuloista saatuja palkkaturvajärjestelmän hallinnoimia varoja saadaan käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty.

Palkkaturvan piiriin kuuluvat saatavat

9. (1) Palkkaturvan tulee kattaa seuraavat saatavat:

a) palkat, ylityökorvaukset, palkkiot ja muut saatavat työstä, joka on tehty säädettynä aikana, jonka ei tule olla lyhyempi kuin kolme kuukautta ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

b) lomakorvaussaatavat työstä, joka on suoritettu vuonna, jona työnantaja tuli maksukyvyttömäksi tai työsuhde päättyi, sekä tätä edeltävänä vuonna,

c) vuoden lopussa maksettavat joulurahat tai muut kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisissa määräyksissä, työehtosopimuksissa tai yksittäisissä työsopimuksissa määrätyt bonukset säädetyltä ajalta, jonka ei tule olla lyhyempi kuin 12 kuukautta ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

d) saatavat, jotka perustuvat muun tyyppisiin palkallisiin vapaisiin säädetyltä ajalta, jonka ei tule olla lyhyempi kuin kolme kuukautta ennen maksukyvyttömyyden alkua tai työsuhteen päättymistä,

e) irtisanomisajalta maksettavat saatavat,

f) erorahat, perusteettomasta työsuhteen päättämisestä maksettava korvaus ja muut työntekijöille työsuhteen päättyessä maksettavat saatavat,

g) työtapaturmien tai ammattitautien perusteella suoraan työntekijälle maksettavat korvaukset.

(2) Palkkaturva voi kattaa seuraavat saatavat:

a) kansalliset lakisääteiset sosiaaliturvamaksut, joiden laiminlyönti heikentää työntekijöiden oikeutta sosiaaliturvaan,

b) kansallisista lakisääteisistä sosiaaliturvajärjestelmistä riippumattomien yksityisten, ammattiryhmää koskevien, ammattiryhmien välisten tai yrityksen sosiaaliturvajärjestelmille maksettavat maksut, joiden laiminlyönti vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden oikeuksiin,

c) etuudet, joihin työntekijöillä oli oikeus ennen maksukyvyttömyyttä sillä perusteella, että he olivat kuuluneet yrityksen sosiaaliturvajärjestelmien piiriin, ja jotka ovat työnantajan maksettavia,

d) palkat tai muut tämän kohdan mukaiset saatavat, jotka on määrätty maksettavaksi työntekijälle oikeuden päätöksellä tai sovittelun kautta kolmen maksukyvyttömyyden alkua edeltävän kuukauden ajalta.

Rajoitukset

10. Kun palkkaturvajärjestelmän turvaaman saatavan määrää rajoitetaan, jotta se ei alita sosiaalisesti hyväksyttävää tasoa, tulee määrää rajoitettaessa ottaa huomioon sellaiset seikat kuin minimipalkka, se palkan osuus, jota ei saa pidättää tai ulosmitata sekä sosiaaliturvamaksujen perusteena oleva palkka tai teollisuuden keskipalkka.

IV. OSALLE II JA III YHTEINEN SÄÄNNÖS

11. Työntekijöiden tai näiden edustajien tulee saada ajoissa tietoa ja heidän kanssaan on neuvoteltava käynnistetyistä, työntekijöiden saataviin liittyvistä maksukyvyttömyysmenettelyistä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.