Finlex ®

Uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskeva KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS

Tehty 2 päivänä joulukuuta 1961 sekä tarkistettu Genevessä 10 päivänä marraskuuta 1972 ja 23 päivänä lokakuuta 1978

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto

 1 artikla: Yleissopimuksen tarkoitus; liiton perustaminen;

            liiton kotipaikka

 2 artikla: Suojamuodot

 3 artikla: Kansallinen kohtelu; vastavuoroisuus

 4 artikla: Kasvisuvut ja -lajit, joita tulee tai voidaan

            suojella

 5 artikla: Suojatut oikeudet; suojan laajuus

 6 artikla: Suojan saamisen edellytykset

 7 artikla: Lajikkeiden virallinen tutkiminen; väliaikainen

            suoja

 8 artikla: Suoja-aika

 9 artikla: Suojatun oikeuden käytön rajoittaminen

10 artikla: Suojattujen oikeuksien mitättömyys ja

            menettäminen

11 artikla: Oikeus vapaasti valita jäsenvaltio, jossa

            ensimmäinen hakemus jätetään; hakemus muissa

            jäsenvaltioissa; suojan riippumattomuus eri

            jäsenvaltioissa

12 artikla: Etuoikeusasema

13 artikla: Lajikkeen nimeäminen

14 artikla: Suojan riippumattomuus tuotannon, valvonnan

            ja kaupan sääntelytoimenpiteistä

15 artikla: Liiton toimielimet

16 artikla: Neuvoston kokoonpano; äänestäminen

17 artikla: Tarkkailijat neuvoston kokouksissa

18 artikla: Neuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat

19 artikla: Neuvoston kokoukset

20 artikla: Neuvoston työjärjestys; liiton hallinto- ja

            taloussäännöt

21 artikla: Neuvoston tehtävät

22 artikla: Neuvoston päätöksiin vaadittavat äänienemmistöt

23 artikla: Liiton toimiston tehtävät; pääsihteerin

            tehtävät; henkilöstön palkkaaminen

24 artikla: Oikeusasema

25 artikla: Tilintarkastus

26 artikla: Liiton talous

27 artikla: Yleissopimuksen tarkistaminen

28 artikla: Liiton toimistossa ja neuvoston kokouksissa

            käytettävät kielet

29 artikla: Uusien kasvilajikkeiden suojaa koskevat

            erityissopimukset

30 artikla: Yleissopimuksen toteuttaminen kansallisella

            tasolla; tutkimuspalvelujen yhteiskäyttöä

            koskevat sopimukset

31 artikla: Allekirjoitus

32 artikla: Ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

33 artikla: Voimaantulo; aikaisempien tekstien sulkeminen

34 artikla: Valtioiden väliset suhteet, silloin kun

            valtioita sitovat eri sopimustekstit

35 artikla: Suojeltavia kasvisukuja ja -lajeja koskevat

            tiedonannot; julkaistavat tiedot

36 artikla: Alueet

37 artikla: Kahta suojamuotoa koskevat poikkeussäännöt

38 artikla: Ylimenokauteen liittyvä uutuusvaatimuksen

            rajoittaminen

39 artikla: Olemassa olevien oikeuksien säilyminen

40 artikla: Varaumat

41 artikla: Voimassaolo ja irtisanominen

42 artikla: Kielet; tallettajan tehtävät

Sopimuspuolet,

jotka katsovat, että 2 päivänä joulukuuta 1961 tehty uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskeva kansainvälinen yleissopimus 10 päivänä marraskuuta 1972 tehdyllä lisäpöytäkirjalla tarkistettuna on osoittautunut arvokkaaksi asiakirjaksi kasvinjalostajien oikeuksien suojaamista koskevassa kansainvälisessä yhteistyössä,

jotka vahvistavat yleissopimuksen johdantoon sisältyvät periaatteet, joiden mukaan ne

a) ovat vakuuttuneita uusien kasvilajikkeiden suojaamisen tärkeydestä sekä alueidensa maatalouden kehityksen että jalostajien etujen kannalta,

b) tiedostavat jalostajien oikeuksien tunnustamisesta ja suojaamisesta aiheutuvat erityisongelmat sekä erityisesti rajoitukset, joita yleinen etu saattaa asettaa tämän oikeuden nauttimiselle,

c) katsovat erittäin toivottavaksi, että nämä ongelmat, joihin monet valtiot täydellä syyllä kiinnittävät huomiota, ratkaistaan kunkin osalta yhdenmukaisten ja selvästi määriteltyjen periaatteiden mukaisesti;

ottavat huomioon, että ajatus jalostajan oikeuksien suojaamisesta on yleisesti hyväksytty monissa sellaisissa valtioissa, jotka eivät vielä ole liittyneet yleissopimukseen;

katsovat, että yleissopimukseen on tehtävä eräitä muutoksia, jotta mainitut valtiot helpommin voisivat tulla liiton jäseniksi;

katsovat, että eräitä yleissopimuksella luodun liiton hallintoa koskevia määräyksiä on tähänastisen kokemuksen perusteella muutettava,

katsovat, että nämä tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa tarkistamalla yleissopimus uudelleen,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Yleissopimuksen tarkoitus; liiton perustaminen; liiton kotipaikka

1. Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on tunnustaa ja turvata tässä yleissopimuksessa määritelty oikeus uuden kasvilajikkeen jalostajalle tai hänen oikeudenomistajalleen (joista molemmista jäljempänä käytetään nimitystä 'jalostaja').

2. Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet (jäljempänä 'jäsenvaltiot') muodostavat Uusia kasvilajikkeita suojaavan liiton.

3. Liiton ja sen pysyvien toimielinten kotipaikka on Geneve.

2 artikla

Suojamuodot

1. Jokainen jäsenvaltio voi joko erityisellä suojamuodolla tai patentilla myöntää jalostajalle tässä yleissopimuksessa tarkoitetun oikeuden. Jäsenvaltio, jonka kansallinen lainsäädäntö sallii molemmat suojamuodot, saa kuitenkin saman kasvisuvun tai -lajin osalta käyttää vain jompaakumpaa.

2. Kukin jäsenvaltio voi kasvisuvun tai -lajin osalta rajoittaa tämän yleissopimuksen koskemaan vain lajikkeita, joilla on tietty lisäystapa tai käyttömuoto.

3 artikla

Kansallinen kohtelu; vastavuoroisuus

1. Vaikuttamatta niihin oikeuksiin, joista tässä yleissopimuksessa erityisesti määrätään, luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka jossain jäsenvaltiossa, nauttii jalostajanoikeuden tunnustamisen ja turvaamisen osalta liiton muissa jäsenvaltioissa samaa kohtelua, jonka asianomaisten valtioiden lainsäädäntö myöntää tai saattaa myöhemmin myöntää valtion omille kansalaisille edellyttäen, että mainitut henkilöt täyttävät kansalaisia koskevat ehdot ja muodollisuudet.

2. Jäsenvaltioiden kansalaiset, joilla ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa missään näistä valtioista, nauttivat myös samoja oikeuksia edellyttäen, että he täyttävät sellaiset velvoitukset, joita heidän kehittämiensä uusien lajikkeiden tutkimiseksi ja lisääntymisen valvomiseksi ehkä asetetaan.

3. Sen estämättä, mitä edellä 1 ja 2 kappaleessa määrätään, jokainen jäsenvaltio, joka soveltaa yleissopimusta tiettyyn kasvisukuun tai -lajiin, on oikeutettu rajoittamaan suojan koskemaan vain sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka soveltavat yleissopimusta asianomaiseen kasvisukuun tai -lajiin sekä luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin, joilla on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka jossain mainituista valtioista.

4 artikla

Kasvisuvut ja -lajit, joita tulee tai voidaan suojella

1. Tätä yleissopimusta voidaan soveltaa kaikkiin kasvisukuihin ja -lajeihin.

2. Jäsenvaltiot sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta yleissopimuksen määräyksiä voitaisiin asteittain soveltaa mahdollisimman moneen kasvisukuun ja -lajiin.

3. a) Yleissopimuksen tullessa voimaan jonkin jäsenvaltion alueella asianomaisen valtion on sovellettava sen määräyksiä vähintään viiteen kasvisukuun tai -lajiin.

b) Sen jälkeen kunkin jäsenvaltion tulee soveltaa näitä määräyksiä muihin kasvisukuihin ja -lajeihin seuraavien määräaikojen kuluessa siitä päivästä lukien, jona yleissopimus on asianomaisen valtion alueella tullut voimaan:

i) kolmen vuoden kuluessa yhteensä vähintään 10 kasvisukuun tai -lajiin;

ii) kuuden vuoden kuluessa yhteensä vähintään 18 kasvisukuun tai -lajiin;

iii) kahdeksan vuoden kuluessa yhteensä vähintään 24 kasvisukuun tai -lajiin.

c) Mikäli jäsenvaltio on 2 artiklan 2 kappaleen mukaisesti rajoittanut yleissopimuksen soveltamista jonkin kasvisuvun tai -lajin osalta, tämä katsotaan siitä huolimatta a ja b kohdassa tarkoitetuksi yhdeksi suvuksi tai lajiksi.

4. Tämän yleissopimuksen ratifioimista, hyväksymistä tai siihen liittymistä aikovan valtion pyynnöstä liiton neuvosto voi, ottaakseen huomioon asianomaisessa valtiossa vallitsevat erityiset taloudelliset tai ekologiset olosuhteet, päättää tämän valtion osalta vähentää 3 kappaleessa mainittuja vähimmäismääriä tai pidentää siinä mainittuja määräaikoja tai päättää kummastakin seikasta.

5. Jäsenvaltion pyynnöstä liiton neuvosto voi tämän valtion osalta päättää pidentää 3 kappaleen b kohdassa mainittuja määräaikoja, ottaakseen huomioon asianomaisen valtion erityiset vaikeudet täyttää 3 kappaleen b kohdasta johtuvat velvoitteet.

5 artikla

Suojatut oikeudet; suojan laajuus

1. Oikeus, joka uuden lajikkeen jalostajalle myönnetään, sisältää sen, että häneltä on saatava lupa uuden lajikkeen lisäysaineiston

- kaupallista markkinointia varten tapahtuvaan tuotantoon,

- kaupaksi tarjoamiseen ja

- markkinointiin.

Kasvullinen lisäysaineisto käsittää myös kokonaiset kasvit. Jalostajanoikeus koskee myös koristekasveja ja niiden osia, joiden tavanomainen kaupallinen käyttötarkoitus on muu kuin lisäys, silloin kun niitä käytetään kaupallisesti lisäysaineistona koristekasvien tai leikkokukkien tuottamiseen.

2. Jalostaja voi asettaa ehtoja luvan käyttämiselle.

3. Jalostajalta ei tarvitse saada lupaa, kun lajiketta käytetään jalostusaineistona uusien lajikkeiden luomiseen tai täten luotujen lajikkeiden markkinoimiseen. Lupa kuitenkin tarvitaan, milloin lajikkeen toistuva käyttäminen on välttämätöntä toisen lajikkeen kaupallista tuottamista varten.

4. Jäsenvaltio voi joko kansallisella lainsäädännöllä tai 29 artiklan mukaisella erityisjärjestelyllä myöntää jalostajalle määrättyjen kasvisukujen tai -lajien osalta laajemman oikeuden kuin se, joka 1 kappaleessa on määritelty; erityisesti tämä oikeus voidaan ulottaa koskemaan ammattimaisesti myytyjä tuotteita. Jäsenvaltio, joka myöntää mainitun oikeuden, voi rajoittaa siitä saadun edun koskemaan vain niiden jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka myöntävät saman oikeuden, sekä niitä luonnollisia ja oikeushenkilöitä, joilla on kotipaikka tai kiinteä toimipaikka näissä jäsenvaltioissa.

6 artikla

Suojan saamisen edellytykset

1. Jalostaja nauttii tässä yleissopimuksessa tarkoitettua suojaa, kun seuraavat ehdot on täytetty:

a) Riippumatta siitä, onko lajikkeen syntyyn johtanut alkuperäinen vaihtelu ollut luonnollinen vai keinollinen, lajike tulee voida selvästi erottaa vähintään yhden tärkeän tuntomerkin avulla kaikista muista lajikkeista, jotka suojaa haettaessa ovat yleisesti tunnettuja. Lajikkeen yleinen tuntemus voi seurata erilaisista seikoista, kuten siitä, että lajiketta jo viljellään tai markkinoidaan, lajike on otettu tai ilmoitettu viralliseen lajikeluetteloon, se esiintyy vertailukokoelmassa tai se on tarkoin kuvattu jossain julkaisussa. Tuntomerkkien, joiden perusteella lajike voidaan määritellä ja erottaa, tulee olla tarkoin tunnistettavat ja kuvattavat.

b) Kun suojahakemus jäsenvaltiossa jätetään,

i) lajiketta ei ole saanut jalostajan luvalla tarjota myytäväksi tai markkinoida asianomaisen valtion alueella tai, jos asianomaisen valtion lainsäädäntö niin määrää, lajiketta ei ole vuotta kauempaa saanut jalostajan luvalla tarjota myytäväksi tai markkinoida asianomaisen valtion alueella, ja

ii) lajiketta ei ole saanut jalostajan luvalla tarjota myytäväksi tai markkinoida minkään muun valtion alueella kuutta vuotta kauempaa viiniköynnösten, metsäpuiden, hedelmäpuiden ja koristepuiden ja niiden perusrunkojen osalta, eikä neljää vuotta kauempaa muiden kasvien osalta.

Se, että lajiketta on kokeiltu, mutta ei tarjottu myytäväksi tai markkinoitu, ei vaikuta oikeuteen saada suojaa. Se, että lajike on tullut yleisesti tunnetuksi muulla tavalla kuin tarjoamalla sitä myytäväksi tai sitä markkinoimalla ei myöskään vaikuta jalostajan oikeuteen saada suojaa.

c) Lajikkeen tulee olla riittävän yhtenäinen huomioon ottaen ne erityispiirteet, joita sen suvullinen tai kasvullinen lisääminen aiheuttavat.

d) Lajikkeen olennaisimpien tuntomerkkien tulee olla pysyviä, eli sen tulee vastata lajikkeen kuvausta toistuvan lisäämisen jälkeen tai, jos jalostaja on määrännyt erityisen lisäyskierron, jokaisen tällaisen kierron päätyttyä.

e) Lajikkeelle tulee antaa nimi, joka vastaa 13 artiklan määräyksiä.

2. Suojan myöntäminen ei saa riippua muista kuin edellä mainituista ehdoista. Edellytyksenä kuitenkin on, että jalostaja on täyttänyt sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön edellyttämät muodollisuudet, maksujen suorittaminen mukaan luettuna, jossa hakemus on tehty.

7 artikla

Lajikkeiden virallinen tutkiminen; väliaikainen suoja

1. Suoja myönnetään lajikkeen tutkimisen jälkeen 6 artiklassa määritettyjen kriteerien perusteella. Tutkimus on sovitettava kunkin kasvisuvun ja -lajin mukaan.

2. Asianomaiset viranomaiset voivat kussakin jäsenvaltiossa vaatia jalostajalta tutkimusta varten tarvittavat tiedot, asiakirjat, kasvullisen aineiston tai siemenet.

3. Jäsenvaltiolla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin jalostajan suojaamiseksi kolmansien osapuolten harjoittamaa väärinkäyttöä vastaan, joka tapahtuu suojahakemuksen tekemisen ja sitä koskevan päätöksen antamisen välisenä aikana.

8 artikla

Suoja-aika

Lajikkeen jalostajalle tunnustettava oikeus myönnetään määräajaksi, joka on vähintään 15 vuotta laskettuna päivästä, jona suoja on myönnetty. Viiniköynnösten, metsäpuiden, hedelmäpuiden ja koristepuiden sekä näiden kaikkien perusrunkojen osalta määräaika on kuitenkin vähintään 18 vuotta mainitusta päivästä laskettuna.

9 artikla

Suojatun oikeuden käytön rajoittaminen

1. Jalostajalle myönnetyn yksinoikeuden vapaata käyttöä voidaan rajoittaa vain, jos yleinen etu sitä vaatii.

2. Kun tällainen rajoitus asetetaan lajikkeen leviämisen varmistamiseksi, tulee asianomaisen jäsenvaltion ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että jalostaja saa kohtuullisen korvauksen.

10 artikla

Suojattujen oikeuksien mitättömyys ja menettäminen

1. Jalostajanoikeus julistetaan mitättömäksi kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mikäli todetaan, että 6 artiklan 1 kappaleen a ja b kohdassa määrätyt ehdot eivät suojaa myönnettäessä olleet täytetyt.

2. Jalostajanoikeus menetetään, jollei jalostaja pysty toimittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle sellaista lisäysaineistoa, joka mahdollistaa lajikkeen tuottamisen sellaisin ominaisuuksin, jotka suojaa myönnettäessä määriteltiin.

3. Jalostajanoikeus voidaan julistaa menetetyksi, jollei

a) jalostaja pyynnöstä määräajan kuluessa toimita toimivaltaiselle viranomaiselle lisäysaineistoa, asiakirjoja ja tietoja, jotka lajikkeen valvonnan kannalta katsotaan tarpeellisiksi tai ellei hän salli tarkastaa, mihin toimenpiteisiin lajikkeen säilyttämiseksi on ryhdytty, tai jos

b) jalostaja ei määräajan kuluessa ole suorittanut niitä maksuja, jotka oikeuden säilyttämisen edellytykseksi on määrätty.

4. Jalostajanoikeutta ei voida mitätöidä eikä menettää muilla kuin tässä artiklassa mainituilla perusteilla.

11 artikla

Oikeus vapaasti valita jäsenvaltio, jossa ensimmäinen hakemus jätetään; hakemus muissa jäsenvaltioissa; suojan riippumattomuus eri jäsenvaltioissa

1. Jalostaja voi valita jäsenvaltion, jossa hän haluaa ensimmäiseksi jättää jalostajanoikeutta koskevan hakemuksensa.

2. Jalostaja voi hakea suojaa oikeudelleen toisissa jäsenvaltioissa odottamatta suojan myöntämistä siinä jäsenvaltiossa, jossa hakemus on ensin tehty.

3. Suoja, jota tämän yleissopimuksen etuja nauttivat luonnolliset tai oikeushenkilöt hakevat eri jäsenvaltioissa, on riippumaton suojasta, joka samalle lajikkeelle on saatu muissa jäsenvaltioissa tai liiton ulkopuolisissa valtioissa.

12 artikla

Etuoikeusasema

1. Jalostajalla, joka on asianmukaisessa järjestyksessä jättänyt suojahakemuksen jossain jäsenvaltiossa, on kahdentoista kuukauden ajan etuoikeus suojahakemuksen jättämiseen muissa jäsenvaltioissa. Tämä aika lasketaan siitä päivästä, jona ensimmäinen hakemus on jätetty. Hakemuksen jättöpäivää ei lueta määräaikaan.

2. Edellä 1 kappaleessa mainitun etuuden saaminen edellyttää, että uusi hakemus sisältää suojahakemuksen, ensimmäiseen hakemukseen perustuvan etuoikeusvaatimuksen sekä ensimmäisen hakemuksen vastaanottaneen viranomaisen vahvistamat jäljennökset hakemuksen asiakirjoista. Viimeksi mainitut asiakirjat on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa.

3. Jalostaja voi neljän vuoden kuluessa etuoikeusajan päättymisestä toimittaa sille jäsenvaltiolle, jossa suojahakemus on 2 kappaleen mukaisesti jätetty, ne täydentävät asiakirjat ja sen aineiston, joita asianomaisen valtion lakien ja määräysten mukaan tarvitaan. Asianomainen valtio voi kuitenkin vaatia lisäasiakirjat ja aineiston kohtuullisen määräajan kuluessa, mikäli hakemus, jonka perusteella etuoikeutta vaaditaan, on hylätty tai peruutettu.

4. Edellä mainittujen ehtojen mukaisesti jätettyä hakemusta vastaan ei voida vedota perusteilla, jotka ovat syntyneet 1 kappaleessa tarkoitetun etuoikeusajan kuluessa, kuten toisen hakemuksen jättäminen taikka hakemuksen kohteen julkistaminen tai käyttäminen. Tällaisin perustein ei voida myöntää oikeutta kolmansien osapuolten eduksi eikä henkilökohtaista omistusoikeutta.

13 artikla

Lajikkeen nimeäminen

1. Lajike on merkittävä nimellä, joka on tarkoitettu lajikkeen yleisnimeksi. Jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, ellei 4 kappaleesta muuta johdu, että mikään lajikkeen nimenä rekisteröityyn merkintään liittyvä oikeus ei estä nimen vapaata käyttöä lajikkeen yhteydessä myöskään suoja-ajan päätyttyä.

2. Lajike tulee voida tunnistaa nimen perusteella. Nimi ei saa koostua pelkästään numeroista, paitsi tämän ollessa vakiintunut tapa nimetä lajikkeita. Nimi ei saa olla harhauttava eikä saa aiheuttaa sekaannusta lajikkeen ominaisuuksista tai arvosta, eikä saa vaikeuttaa lajikkeen tai sen jalostajan tunnistamista. Erityisesti nimen tulee erottua jokaisesta nimestä, joka jossain jäsenvaltiossa on merkitty saman tai lähisukuisen lajin jo olemassa olevalle lajikkeelle.

3. Jalostaja jättää lajikkeen nimiehdotuksen 30 artiklan 1 kappaleen b kohdassa mainitulle viranomaiselle. Mikäli nimiehdotus ei täytä 2 kappaleen vaatimuksia, viranomainen ei rekisteröi sitä, vaan kehottaa jalostajaa määräajan kuluessa antamaan uuden nimiehdotuksen. Lajikkeen nimi rekisteröidään samanaikaisesti kun lajiketta koskeva suoja 7 artiklan mukaisesti myönnetään.

4. Nimen rekisteröiminen ei saa vaikuttaa kolmansien osapuolien aiempiin oikeuksiin. Jos lajikkeen nimen käyttämiseen 7 kappaleen mukaisesti velvollista henkilöä on aiemmin myönnetyn oikeuden johdosta kielletty käyttämästä nimeä, 30 artiklan 1 kappaleen b kohdassa mainittu viranomainen kehottaa jalostajaa ehdottamaan uutta nimeä.

5. Lajike voidaan suojata eri jäsenmaissa vain samalla nimellä. Jäljempänä 30 artiklan 1 kappaleen b kohdassa mainittu viranomainen rekisteröi nimen ehdotetun mukaisena, ellei se totea nimeä asianomaisessa valtiossa sopimattomaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa viranomainen voi kehottaa jalostajaa jättämään uuden nimiehdotuksen.

6. Jäljempänä 30 artiklan 1 kappaleen b kohdassa mainittu viranomainen varmistaa, että muille vastaaville viranomaisille ilmoitetaan lajikkeiden nimiin liittyvistä toimenpiteistä, erityisesti nimiehdotusten jättämisestä sekä nimien rekisteröinnistä ja peruuttamisesta. Jäljempänä 30 artiklan 1 kappaleen b kohdassa mainittu viranomainen voi osoittaa mahdolliset nimen rekisteröintiä koskevat huomautuksensa sille viranomaiselle, jolta nimeä koskeva ilmoitus on tullut.

7. Henkilö, joka jäsenvaltiossa myy tai markkinoi asianomaisessa valtiossa suojatun lajikkeen lisäysaineistoa, on velvollinen käyttämään lajikkeen nimeä myös sen jälkeen, kun lajiketta koskeva suoja-aika on päättynyt, elleivät aiemmin myönnetyt oikeudet sitä 4 kappaleessa sanotun mukaisesti estä.

8. Tarjottaessa lajiketta myytäväksi tai sitä markkinoitaessa voidaan rekisteröidyn lajikenimen ohella käyttää tavaramerkkiä, kaupallista nimeä tai muuta vastaavaa merkkiä. Mikäli tällaisia merkkejä käytetään rekisteröidyn lajikenimen ohella, lajikenimen on kuitenkin oltava helposti tunnistettavissa.

14 artikla

Suojan riippumattomuus tuotannon, valvonnan ja kaupan sääntelytoimenpiteistä

1. Tämän yleissopimuksen perusteella jalostajalle myönnetty oikeus on riippumaton kaikista toimenpiteistä, joihin jäsenvaltio ryhtyy siementavaran tai lisäysaineiston tuotannon, valvonnan ja markkinoinnin sääntelemiseksi.

2. Mainitut toimenpiteet eivät kuitenkaan saa, mikäli mahdollista, estää tämän yleissopimuksen määräysten soveltamista.

15 artikla

Liiton toimielimet

1. Liiton pysyvät toimielimet ovat:

a) neuvosto;

b) sihteeristö, jonka nimi on Uusia kasvilajikkeita suojaavan kansainvälisen liiton toimisto.

16 artikla

Neuvoston kokoonpano; äänestäminen

1. Neuvosto koostuu jäsenvaltioiden edustajista. Jokainen jäsenvaltio nimeää neuvostoon yhden edustajan ja yhden varajäsenen.

2. Edustajilla ja varajäsenillä voi olla avustajia ja neuvonantajia.

3. Kullakin jäsenvaltiolla on neuvostossa yksi ääni.

17 artikla

Tarkkailijat neuvoston kokouksissa

1. Sellaiset tämän yleissopimuksen allekirjoittajavaltiot, jotka eivät ole liiton jäseniä, kutsutaan neuvoston kokouksiin tarkkailijoiksi.

2. Kokouksiin voidaan kutsua myös muita tarkkailijoita tai asiantuntijoita.

18 artikla

Neuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat

1. Neuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja ensimmäisen varapuheenjohtajan. Se voi valita myös muita varapuheenjohtajia. Puheenjohtajan ollessa estyneenä ensimmäinen varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajana.

2. Puheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta.

19 artikla

Neuvoston kokoukset

1. Neuvosto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta.

2. Neuvoston varsinainen kokous pidetään kerran vuodessa. Lisäksi puheenjohtaja voi kutsua neuvoston koolle harkintansa mukaan tai kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun kolmasosa jäsenvaltioista sitä pyytää.

20 artikla

Neuvoston työjärjestys; liiton hallinto- ja taloussäännöt

Neuvosto päättää työjärjestyksestään sekä liiton hallinto- ja taloussäännöistä.

21 artikla

Neuvoston tehtävät

Neuvoston tehtävänä on:

a) tutkia sopivia toimenpiteitä liiton etujen turvaamiseksi ja edistää liiton kehitystä;

b) nimittää pääsihteeri ja tarvittaessa varapääsihteeri sekä määrätä kummankin palvelussuhteen ehdot;

c) tarkastaa liiton vuosittainen toimintakertomus ja vahvistaa tuleva toimintasuunnitelma;

d) antaa pääsihteerille, jonka tehtävät määrätään 23 artiklassa, kaikki tarvittavat ohjeet liiton tehtävien toteuttamiseksi;

e) tarkastaa ja hyväksyä liiton talousarvio sekä määrätä kunkin jäsenvaltion vuosimaksu 26 artiklan mukaisesti;

f) tarkastaa ja hyväksyä pääsihteerin laatima tilikertomus;

g) määrätä 27 artiklan mukaisesti samassa artiklassa mainittujen kokousten päivämäärät ja kokouspaikat sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kokousten valmistelemiseksi;

h) tehdä kaikki muutkin tarvittavat päätökset liiton tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.

22 artikla

Neuvoston päätöksiin vaadittavat äänienemmistöt

Päätöksenteko neuvostossa edellyttää läsnä olevien ja äänestävien jäsenten yksinkertaista äänten enemmistöä; 4 artiklan 4 kappaleen, 20 artiklan, 21 artiklan e kohdan, 26 artiklan 5 kappaleen b kohdan, 27 artiklan 1 kappaleen, 28 artiklan 3 kappaleen ja 32 artiklan 3 kappaleen nojalla tehtävät päätökset edellyttävät kuitenkin kolmen neljäsosan äänten enemmistöä. Äänestyksestä pidättymistä ei katsota annetuksi ääneksi.

23 artikla

Liiton toimiston tehtävät; pääsihteerin tehtävät; henkilöstön palkkaaminen

1. Liiton toimisto suorittaa kaikki neuvoston sille uskomat tehtävät ja velvollisuudet. Toimistoa johtaa pääsihteeri.

2. Pääsihteeri on vastuullinen neuvostolle ja vastaa neuvoston päätösten toteuttamisesta. Hän esittää talousarvion neuvoston hyväksyttäväksi ja valvoo sen toteuttamista. Hän laatii neuvostolle vuosittain selonteon hallintotoimistaan sekä liiton toiminnasta ja taloudesta.

3. Ellei 21 artiklan b kohdan määräyksistä muuta johdu, annetaan liiton toimiston tehokkaan toiminnan edellyttämää henkilökuntaa ja sen työsopimuksia koskevat määräykset 20 artiklassa mainituissa hallinto- ja taloussäännöissä.

24 artikla

Oikeusasema

1. Liitto on oikeushenkilö.

2. Liitolla on kunkin jäsenvaltion alueella asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti se oikeusasema, jota liiton tavoitteiden toteuttaminen ja tehtävien hoitaminen edellyttävät.

3. Liitto tekee päämajaa koskevan sopimuksen Sveitsin valaliiton kanssa.

25 artikla

Tilintarkastus

Liiton tilit tarkastaa jokin jäsenvaltio siten kuin 20 artiklassa mainituissa hallinto- ja taloussäännöissä määrätään. Asianomaisen valtion nimeää neuvosto saatuaan sen suostumuksen.

26 artikla

Liiton talous

1. Liiton menot katetaan

- jäsenvaltioiden vuosimaksuilla,

- palveluista saaduilla maksuilla,

- muilla tuloilla.

2. a) Kunkin jäsenvaltion osuus vuosimaksujen kokonaismäärästä määräytyy vuosimaksuilla katettavien kokonaismenojen suuruuden ja kunkin jäsenvaltion vuosimaksuyksiköiden lukumäärän perusteella siten, kuin 3 kappaleessa määrätään. Mainittu osuus lasketaan 4 kappaleen mukaisesti.

b) Vuosimaksuyksiköiden lukumäärä ilmaistaan kokonaisina lukuina tai murtolukuina, kuitenkin siten, ettei mikään luku ole pienempi kuin yksi viidesosa.

3. a) Valtioon, joka on liiton jäsen päivänä, jona tämä yleissopimus sen osalta tulee voimaan, sovelletaan samaa vuosimaksuyksiköiden lukumäärää, jota siihen välittömästi ennen mainittua päivää sovellettiin vuonna 1961 tehdyn ja vuonna 1972 lisäpöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen perusteella.

b) Muut valtiot ilmoittavat liiton jäseneksi tullessaan pääsihteerille osoitettavassa selityksessä, kuinka monta vuosimaksuyksikköä niihin sovelletaan.

c) Jäsenvaltio voi milloin tahansa pääsihteerille osoitettavassa selityksessä ilmoittaa vuosimaksuyksikköjen lukumäärän, joka poikkeaa asianomaiseen valtioon a ja b kohdan perusteella sovellettavasta lukumäärästä. Selitys, joka jätetään kalenterivuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana, tulee voimaan seuraavan kalenterivuoden alusta; muussa tapauksessa selitys tulee voimaan sen jättämistä seuraavan toisen kalenterivuoden alusta.

4. a) Kunkin varainhoitokauden osalta saadaan vuosimaksuyksikköä vastaava rahamäärä siten, että jäsenvaltioiden suorittamilla vuosimaksuilla katettava kauden menojen kokonaismäärä jaetaan vuosimaksuyksikköjen kokonaismäärällä.

b) Kunkin jäsenvaltion vuosimaksun suuruus saadaan kertomalla yhtä vuosimaksuyksikköä vastaava rahamäärä asianomaisen valtion vuosimaksuyksikköjen lukumäärällä.

5. a) Jäsenvaltio, joka on laiminlyönyt vuosimaksunsa, ei saa, ellei b kohdasta muuta johdu, käyttää äänioikeuttaan neuvostossa, jos sen maksamattomien vuosimaksujen suuruus vastaa kahden edellisen vuoden vuosimaksuja tai ylittää niitä vastaavan määrän. Äänioikeuden menettäminen ei vapauta jäsenvaltiota mistään yleissopimuksen mukaisista velvoitteista, eikä poista mitään muita yleissopimuksen mukaisia oikeuksia.

b) Neuvosto voi sallia edellä tarkoitetun valtion edelleen käyttää äänioikeuttaan, mikäli se katsoo, että maksun viivästyminen johtuu poikkeuksellisista ja väistämättömistä syistä.

27 artikla

Yleissopimuksen tarkistaminen

1. Yleissopimuksen tarkistaa jäsenvaltioiden konferenssi. Konferenssin koolle kutsumisesta päättää neuvosto.

2. Konferenssi on päätösvaltainen vain jos vähintään puolet jäsenvaltioista on edustettuna. Yleissopimuksen tarkistetun tekstin hyväksymiseen vaaditaan edustettuina olevien jäsenvaltioiden viiden kuudesosan enemmistö.

28 artikla

Liiton toimistossa ja neuvoston kokouksissa käytettävät kielet

1. Liiton toimisto käyttää tehtäviä hoitaessaan englannin, ranskan ja saksan kieltä.

2. Neuvoston kokouksissa ja tarkistuskonferenssissa käytetään näitä kolmea kieltä.

3. Neuvosto voi tarvittaessa päättää muiden kielten käytöstä.

29 artikla

Uusien kasvilajikkeiden suojaa koskevat erityissopimukset

Jäsenvaltiot varaavat oikeuden tehdä keskenään erityissopimuksia uusien kasvilajikkeiden suojaamisesta, sikäli kuin nämä erityissopimukset eivät ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa.

30 artikla

Yleissopimuksen toteuttaminen kansallisella tasolla; tutkimuspalvelujen yhteiskäyttöä koskevat sopimukset

1. Kukin jäsenvaltio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tämän yleissopimuksen soveltamiseksi; erityisesti sen tulee:

a) huolehtia tämän yleissopimuksen mukaisten oikeuksien turvaamiseksi tarvittavista oikeuskeinoista;

b) perustaa erityinen viranomainen uusien kasvilajikkeiden suojaamiseksi tai antaa tämä tehtävä jollekin jo olemassa olevalle viranomaiselle;

c) varmistaa, että yleisölle tiedotetaan tässä yleissopimuksessa tarkoitettua suojaa koskevista asioista; vähimmäisvaatimuksena on säännöllisesti julkaistava luettelo myönnetyistä oikeuksista.

2. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat keskenään tehdä sopimuksia 7 artiklassa tarkoitettua lajiketutkimusta tekevien sekä tarvittavia vertailukokoelmia ja asiakirja-arkistoja kokoavien viranomaisten palvelujen yhteiskäytöstä.

3. Edellytetään, että ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettaessaan kukin valtio voi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla saattaa voimaan tämän yleissopimuksen määräykset.

31 artikla

Allekirjoitus

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten jokaiselle jäsenvaltiolle sekä jokaiselle muulle valtiolle, joka oli edustettuna tämän yleissopimuksen hyväksyneessä diplomaattikonferenssissa. Yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 31 päivään lokakuuta 1979 saakka.

32 artikla

Ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1. Valtio ilmaisee suostumuksensa siihen, että tämä yleissopimus sitoo sitä, tallettamalla:

a) ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, mikäli se on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen, tai

b) liittymiskirjansa, jos se ei ole allekirjoittanut tätä yleissopimusta.

2. Ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan pääsihteerin huostaan.

3. Valtion, joka ei ole liiton jäsen eikä ole allekirjoittanut tätä yleissopimusta, on ennen liittymiskirjansa tallettamista neuvoteltava neuvoston kanssa siitä, vastaako sen lainsäädäntö tämän yleissopimuksen määräyksiä. Jos neuvoston päätös asiassa on myönteinen, liittymiskirjan voi tallettaa.

33 artikla

Voimaantulo; aikaisempien tekstien sulkeminen

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun seuraavat ehdot on täytetty:

a) vähintään viisi ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjaa on talletettu; ja

b) ainakin kolme mainituista asiakirjoista on sellaisen valtion tallettamia, jotka ovat vuoden 1961 yleissopimuksen sopimuspuolia.

2. Valtion osalta, joka tallettaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa sen jälkeen, kun 1 kappaleen a ja b kohdan ehdot on täytetty, tämä yleissopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun asianomainen valtio on tallettanut mainitun asiakirjan.

3. Kun tämä yleissopimus on 1 kappaleen mukaisesti tullut voimaan, vuoden 1961 yleissopimukseen vuoden 1972 lisäpöytäkirjalla muutettuna ei enää voi liittyä.

34 artikla

Valtioiden väliset suhteet, silloin kun valtioita sitovat eri sopimustekstit

1. Jäsenvaltio, jota tämän yleissopimuksen tullessa sen osalta voimaan sitoo vuoden 1961 yleissopimus vuoden 1972 lisäpöytäkirjalla muutettuna, soveltaa edelleenkin suhteissaan sellaiseen jäsenvaltioon, joka ei ole sitoutunut noudattamaan tätä yleissopimusta, mainittua vuoden 1961 yleissopimusta lisäpöytäkirjoineen, kunnes tämä yleissopimus on myös tämän toisen valtion osalta tullut voimaan.

2. Jäsenvaltio, joka ei ole sitoutunut noudattamaan tätä yleissopimusta ('ensiksi mainittu valtio'), voi selittää pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella, että se soveltaa vuoden 1961 yleissopimusta vuoden 1972 lisäpöytäkirjalla muutettuna suhteissaan valtioon, joka sitoutuu noudattamaan tätä yleissopimusta ja joka tulee liiton jäseneksi ratifioimalla tai hyväksymällä tämän yleissopimuksen tai liittymällä siihen ('jälkimmäinen valtio'). Kuukauden kuluttua päivästä, jona ilmoitus on tehty, siihen saakka, kun tämä yleissopimus on ensiksi mainitun valtion osalta tullut voimaan, ensiksi mainittu valtio soveltaa vuoden 1961 yleissopimusta vuoden 1972 lisäpöytäkirjalla muutettuna suhteissaan jälkimmäiseen valtioon, mutta jälkimmäinen valtio soveltaa tätä yleissopimusta suhteissaan ensiksi mainittuun valtioon.

35 artikla

Suojeltavia kasvisukuja ja -lajeja koskevat tiedonannot; julkaistavat tiedot

1. Tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan jokainen valtio, joka ei ole liiton jäsen, toimittaa pääsihteerille luettelon niistä kasvisuvuista ja -lajeista, joihin se aikoo soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä, kun tämä yleissopimus on sen osalta tullut voimaan.

2. Pääsihteeri julkaisee kultakin jäsenvaltiolta saatujen ilmoitusten perusteella tiedot:

a) tämän yleissopimuksen soveltamisesta myös muihin kasvisukuihin ja -lajeihin sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on asianomaisen valtion osalta tullut voimaan;

b) edellä 3 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun mahdollisuuden käytöstä;

c) neuvoston 4 artiklan 4 ja 5 kappaleen mukaisesti myöntämän mahdollisuuden käytöstä;

d) edellä 5 artiklan 4 kappaleen ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun mahdollisuuden käytöstä ilmoittaen myös laajempien oikeuksien luonteen sekä eritellen suvut ja lajit, joihin näitä oikeuksia sovelletaan;

e) edellä 5 artiklan 4 kappaleen toisessa virkkeessä tarkoitetun mahdollisuuden käytöstä;

f) siitä, että asianomaisen valtion lainsäädäntö sisältää 6 artiklan 1 kappaleen b kohdan i alakohdan nojalla sallitun määräyksen, sekä tiedon tämän määräajan pituudesta;

g) edellä 8 artiklassa tarkoitetun määräajan pituudesta, mikäli se ylittää artiklassa mainitut 15 ja 18 vuotta.

36 artikla

Alueet

1. Valtio voi ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjassaan selittää tai milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa pääsihteerille kirjallisesti, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin tai joihinkin selityksessä tai ilmoituksessa nimetyistä alueista.

2. Edellä tarkoitetun selityksen tai ilmoituksen antanut valtio voi koska tahansa ilmoittaa pääsihteerille, että yleissopimusta ei enää sovelleta mihinkään tai joihinkin nimetyistä alueista.

3. a) Edellä 1 kappaleessa tarkoitettu ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjaan sisältyvä selitys tulee voimaan samana päivänä kuin ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen ja samassa kappaleessa tarkoitettu ilmoitus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on lähettänyt ilmoituksesta tiedotuksen.

b) Edellä 2 kappaleessa tarkoitettu ilmoitus tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on sen vastaanottanut.

37 artikla

Kahta suojamuotoa koskevat poikkeussäännöt

1. Sen estämättä, mitä 2 artiklan 1 kappaleessa määrätään, valtio, jonka lainsäädäntö ennen tämän yleissopimuksen allekirjoittamiselle varatun määräajan päättymistä sallii 2 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut kaksi suojamuotoa samalle kasvisuvulle tai -lajille, voi jatkaa tätä menettelyä, jos se tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan taikka ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan ilmoittaa asiasta pääsihteerille.

2. Milloin jäsenvaltiossa, johon sovelletaan 1 kappaleen määräyksiä, haetaan suojaa patenttilainsäädännön nojalla, asianomainen valtio voi soveltaa patentoitavuusehtoja ja patenttilainsäädännön mukaista suoja-aikaa sen nojalla suojeltaviin lajikkeisiin sen estämättä, mitä 6 artiklan 1 kappaleen a ja b kohdassa sekä 8 artiklassa määrätään.

3. Mainittu valtio voi milloin tahansa ilmoittaa pääsihteerille peruuttavansa 1 kappaleen nojalla antamansa ilmoituksen. Peruutus tulee voimaan päivänä, jonka valtio peruutusilmoituksessa ilmoittaa.

38 artikla

Ylimenokauteen liittyvä uutuusvaatimuksen rajoittaminen

Sen estämättä, mitä 6 artiklassa määrätään, jäsenvaltio voi muille jäsenvaltioille velvoitteita asettamatta rajoittaa mainitussa artiklassa määrättyä uutuusvaatimusta äskettäin kehitettyjen lajikkeiden osalta, jos lajikkeet ovat olemassa päivänä, jona asianomainen valtio ensimmäistä kertaa soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä siihen kasvisukuun tai -lajiin, johon nämä lajikkeet kuuluvat.

39 artikla

Olemassa olevien oikeuksien säilyminen

Tämä yleissopimus ei vaikuta olemassa oleviin, jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä tai jäsenvaltioiden välillä tehdyistä sopimuksista johtuviin oikeuksiin.

40 artikla

Varaumat

Tähän yleissopimukseen ei saa tehdä varaumia.

41 artikla

Voimassaolo ja irtisanominen

1. Tämän yleissopimuksen voimassaoloaika on rajaton.

2. Jäsenvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Pääsihteeri lähettää viipymättä kaikille jäsenvaltioille tiedotuksen irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta.

3. Irtisanominen tulee voimaan sen kalenterivuoden päättyessä, joka seuraa sitä vuotta, jonka kuluessa pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

4. Irtisanominen ei vaikuta niihin oikeuksiin, jotka on saatu lajikkeeseen tämän yleissopimuksen perusteella ennen irtisanomisen voimaantulopäivää.

42 artikla

Kielet; tallettajan tehtävät

1. Tämä yleissopimus allekirjoitetaan yhtenä englannin-, ranskan- ja saksankielisenä alkuperäiskappaleena, jonka ranskankielinen teksti ratkaisee, jos tekstien välillä ilmenee eroja. Alkuperäiskappale talletetaan pääsihteerin huostaan.

2. Pääsihteeri toimittaa kaksi oikeaksi todistettua jäljennöstä tästä yleissopimuksesta kaikkien niiden valtioiden hallituksille, jotka olivat edustettuina diplomaattikonferenssissa, jossa sopimus hyväksyttiin, sekä pyynnöstä muiden valtioiden hallituksille.

3. Neuvoteltuaan asianomaisten, mainitussa konferenssissa edustettuina olleiden valtioiden hallitusten kanssa, pääsihteeri vahvistaa viralliset tekstit myös arabian, espanjan, hollannin, italian ja japanin kielillä sekä neuvoston ehkä määräämillä muilla kielillä.

4. Pääsihteeri toimittaa tämän yleissopimuksen rekisteröitäväksi Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle.

5. Pääsihteeri ilmoittaa jäsenvaltioiden hallituksille sekä tämän yleissopimuksen hyväksyneessä diplomaattikonferenssissa edustettuina olleiden muiden valtioiden hallituksille jokaisesta tämän yleissopimuksen allekirjoittamisesta ja ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta sekä jokaisesta 34 artiklan 2 kappaleessa, 36 artiklan 1 ja 2 kappaleessa, 37 artiklan 1 ja 3 kappaleessa ja 41 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta ilmoituksesta ja 36 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta selityksestä.