123/1992

Annettu: 01.01.1993

Asetus Asetus EFTA-valtioiden ja Israelin välillä tehdyn sopimuksen sekä siihen liittyvän Suomen ja Israelin välillä maataloustuotteiden kaupasta tehdyn pöytäkirjan voimaansaattamisesta sekä niiden eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:

1 §

Genevessä 17 päivänä syyskuuta 1992 EFTA-valtioiden ja Israelin välillä tehty sopimus sekä siihen liittyvä Genevessä 17 päivänä syyskuuta 1992 Suomen ja Israelin välillä maataloustuotteiden kaupasta tehty pöytäkirja, joiden eräät määräykset on hyväksytty 18 päivänä joulukuuta 1992 annetulla lailla (1570/92) ja jotka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 18 päivänä joulukuuta 1992 ja joita koskeva hyväksymiskirja on talletettu Ruotsin hallituksen huostaan 21 päivänä joulukuuta 1992, tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

EFTA-valtioiden ja Israelin välillä tehdyn sopimuksen sekä siihen liittyvän Suomen ja Israelin välillä maataloustuotteiden kaupasta tehdyn pöytäkirjan eräiden määräysten hyväksymisestä 18 päivänä joulukuuta 1992 annettu laki (1570/92) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992

Efta-valtioiden ja Israelin välinen SOPIMUS

Johdanto

Itävallan tasavalta, Suomen tasavalta, Islannin tasavalta, Liechtensteinin ruhtinaskunta, Norjan kuningaskunta, Ruotsin kuningaskunta sekä Sveitsin liittovaltio (jäljempänä "EFTA-valtiot")

ja

Israelin valtio (jäljempänä "Israel"), jotka

ottavat huomioon Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) perustamista koskevan konvention;

ottavat huomioon Israelin ja sen tärkeimpien kauppakumppanien välillä tehdyt vapaakauppasopimukset ja niihin liittyvät asiakirjat;

ottavat huomioon yhteistyön, joka on kehittynyt yllä mainittujen sopimusten valossa samoin kuin yhteistyön yksittäisten EFTA-valtioiden ja Israelin välillä;

ilmoittavat olevansa halukkaita ryhtymään toimiin, joilla edistetään niiden välisen kaupan vakaata kehitystä sekä laajennetaan ja monipuolistetaan maiden välistä yhteistyötä yhteistä etua tuottavilla aloilla, mukaan lukien tämän sopimuksen ulkopuoliset alat, luoden näin puitteet ja kannustavan ympäristön, jotka perustuvat samanarvoisuuteen ja syrjimättömyyteen;

palauttavat mieliin, että EFTA-valtioille ja Israelille koituu yhteistä etua monenkeskisen kauppajärjestelmän jatkuvasta vahvistamisesta ja ottaen huomioon asemansa sopimuspuolina Tullitariffeja ja kauppaa koskevassa yleissopimuksessa, jonka määräykset ja asiakirjat muodostavat pohjan niiden ulkomaankauppapolitiikalle;

päättävät laatia tätä tarkoitusta varten määräykset EFTA-valtioiden ja Israelin välisen kaupan esteiden asteittaiseksi poistamiseksi mainitun sopimuksen määräysten, erityisesti vapaakauppa-alueiden perustamista koskevien määräysten mukaisesti;

vahvistavat yhdessä haluavansa, että EFTA-valtiot ja Israel osallistuisivat enenevässä määrin ja pysyvästi taloudelliseen integraatioprosessiin;

ottavat huomioon, että mitään tämän sopimuksen määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne vapauttaisivat sopimuspuolet (jäljempänä "sopimusvaltiot") niiden muista kansainvälisistä sopimuksista johtuvista velvoitteista;

ovat päättäneet nämä tavoitteet saavuttaakseen tehdä seuraavan sopimuksen:

1 artikla
Tavoitteet

Tämän sopimuksen tavoitteena on:

(a) edistää EFTA-valtioiden ja Israelin välisten taloussuhteiden vakaata kehitystä niiden keskinäistä kauppaa laajentamalla;

(b) luoda oikeudenmukaiset kilpailuolosuhteet EFTA-valtioiden ja Israelin väliselle kaupalle;

(c) tällä tavoin kaupan esteitä poistamalla edistää maailmankaupan vakaata kehitystä ja laajentumista; ja

(d) lisätä EFTA-valtioiden ja Israelin välistä yhteistyötä.

2 artikla
Soveltamisala

1. Sopimusta sovelletaan seuraaviin tuotteisiin, jotka ovat sopimusvaltioiden alkuperätuotteita:

(a) Harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän 25.-97. ryhmiin kuuluviin tuotteisiin, lukuunottamatta tuotteita, jotka luetellaan I liitteessä;

(b) A pöytäkirjassa mainittuihin tuotteisiin kyseisessä pöytäkirjassa esitetyt järjestelyt asianmukaisesti huomioon ottaen; ja

(c) kalaan ja muihin meren tuotteisiin kuten II liitteessä määrätään.

2. Sellaisten maataloustuotteiden kauppaa koskevat määräykset, joita ei ole lueteltu 1 kappaleessa, sisältyvät 11 artiklaan.

3. Tätä sopimusta sovelletaan yhtäältä kunkin EFTA-valtion ja toisaalta Israelin välisiin kauppasuhteisiin. Sitä ei sovelleta EFTA-valtioiden välisiin kauppasuhteisiin, ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä.

3 artikla
Alkuperäsäännöt

1. Alkuperäsäännöt ja hallinnollisen yhteistyön muodot määrätään B pöytäkirjassa.

2. Sopimusvaltiot ryhtyvät asianmukaisiin toimiin, säännölliset katsaukset ja hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvät järjestelyt mukaan lukien, varmistaakseen, että sopimuksen 4-7, 12 ja 21 artiklan määräyksiä sovelletaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti ottaen huomioon tarpeen vähentää kaupalle asetettuja muodollisuuksia niin paljon kuin mahdollista ja tarpeen päästä kaikkia osapuolia tyydyttäviin ratkaisuihin näiden määräysten toteuttamisesta johtuvien ongelmien osalta.

4 artikla
Tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut

1. EFTA-valtioiden ja Israelin välisessä kaupassa ei oteta käyttöön uusia tuontitulleja eikä mitään maksuja, joilla on vastaava vaikutus.

2. Tämän sopimuksen tullessa voimaan EFTA-valtiot poistavat Israelin alkuperätuotteilta kaikki tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut.

3. Tämän sopimuksen tullessa voimaan Israel poistaa EFTA-valtioiden alkuperätuotteilta kaikki tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut.

5 artikla
Fiskaaliset tullit

1. Tämän sopimuksen 4 artiklan 1-3 kappaleiden määräyksiä sovelletaan fiskaalisiin tulleihin, lukuunottamatta mitä johtuu C pöytäkirjasta.

2. Sopimusvaltiot voivat korvata fiskaalisen tullin tai tullin fiskaalisen osan sisäisellä verolla.

6 artikla
Vientitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut

1. EFTA-valtioiden ja Israelin välisessä kaupassa ei oteta käyttöön uusia vientitulleja tai maksuja, joilla on vastaava vaikutus.

2. Tämän sopimuksen tullessa voimaan poistetaan vientitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut, lukuunottamatta mitä johtuu III liitteestä.

7 artikla
Määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet

1. EFTA-valtioiden ja Israelin välisessä kaupassa ei oteta käyttöön uusia tuontia tai vientiä koskevia määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä.

2. Tämän sopimuksen tullessa voimaan poistetaan tuontia ja vientiä koskevat määrälliset rajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet, lukuunottamatta mitä johtuu IV liitteestä.

3. Tätä sopimusta sovellettaessa "määrällisillä rajoituksilla ja vaikutukseltaan vastaavilla toimenpiteillä" tarkoitetaan sellaisia kieltoja ja rajoituksia, jotka kohdistuvat tuontiin tai vientiin Israelista EFTA-valtioon tai EFTA-valtiosta Israeliin ja jotka on pantu toimeen kiintiöiden, tuonti- tai vientilisenssien tai muiden hallinnollisten toimien ja kauppaa rajoittavien vaatimusten muodossa.

8 artikla
Ei-taloudelliset syyt rajoituksiin

Tämä sopimus ei estä sellaisten tuonti-, vienti- tai kauttakuljetuskieltojen tai -rajoitusten käyttöä, jotka ovat tarpeen julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden; ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän sekä ympäristön suojelemiseksi; taiteellista, historiallista tai muinaistieteellistä arvoa omaavien kansallisaarteiden suojelemiseksi; tai henkisen omaisuuden suojelemiseksi. Tällaiset kiellot tai rajoitukset eivät saa kuitenkaan johtaa mielivaltaiseen syrjintään tai EFTA-valtion ja Israelin välisen kaupan salaisiin rajoituksiin.

9 artikla
Valtion monopolit

1. Sopimusvaltiot varmistavat, että luonteeltaan kaupalliset valtion monopolit mukautetaan sellaisiksi, ettei EFTA-valtioiden eikä Israelin kansalaisia syrjitä tavaroiden hankinta- ja markkinointiedellytysten osalta.

2. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan kaikkiin elimiin, joiden kautta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, lain nojalla tai käytännössä, joko suoraan tai välillisesti valvovat sopimusvaltioiden välistä tuontia tai vientiä, määräävät siitä tai huomattavasti vaikuttavat siihen. Näitä määräyksiä sovelletaan samoin valtion toisille tahoille myöntämiin monopoleihin.

10 artikla
Tekniset määräykset

1. Sopimusvaltiot tunnustavat harmonoitujen kansainvälisten standardien ja teknisten määräysten keskeisen roolin kaupan kehittämisessä.

2. Sopimusvaltiot vahvistavat uudelleen noudattavansa Kaupan teknisiä esteitä koskevaa GATT-sopimusta ja sen menettelytapoja.

3. Sopimusvaltiot voivat neuvotella sekakomitean puitteissa, milloin sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio ei ole täyttänyt velvoitteitaan tyydyttävällä tavalla, erityisesti jos sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio on ryhtynyt toimenpiteisiin, joista todennäköisesti syntyy tai on syntynyt kaupaneste.

4. Sopimusvaltiot sopivat aloittavansa neuvottelut mahdollisuuksista päästä läheisempään yhteistyöhön testauksen ja varmentamisen alalla kaupan helpottamiseksi edelleen.

11 artikla
Maataloustuotteiden kauppa

1. Sopimusvaltiot ilmoittavat olevansa valmiit edistämään maatalouspolitiikkansa sallimissa puitteissa maataloustuotteiden kaupan tasapainoista kehitystä.

2. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kunkin EFTA-valtion ja Israelin välillä toteutetaan maataloustuotteiden kauppaa helpottavia toimenpiteitä koskeva kahdenvälinen järjestely.

3. Sopimusvaltiot soveltavat eläinlääkintää, kasvinsuojelua ja ihmisten terveyttä koskevia säännöksiään ilman syrjintää eivätkä ne ota käyttöön mitään uusia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat kaupalle kohtuutonta haittaa.

12 artikla
Sisäinen verotus

1. Sopimusvaltiot pidättyvät kaikista sisäiseen verotukseen liittyvistä toimenpiteistä tai toimintatavoista, jotka joko suoraan tai välillisesti aiheuttaisivat syrjintää jonkin EFTA-valtion alkuperätuotteiden ja vastaavien Israelin alkuperätuotteiden välillä.

2. Jonkun sopimusvaltion alueelle viedyt tuotteet eivät saa hyötyä sisäisten verojen takaisinmaksusta enempää kuin niihin kohdistuneiden suorien tai välillisten verojen arvosta.

13 artikla
Maksut

1. EFTA-valtion ja Israelin väliseen kauppaan liittyviä maksuja ja näiden maksujen siirtoa sen sopimusvaltion alueelle, jossa maksun saajalla on kotipaikka, ei saa millään tavoin rajoittaa.

2. Sopimusvaltiot pidättyvät kaikista valuuttarajoituksista ja hallinnollisista rajoituksista, jotka koskevat sopimusvaltion vakinaisen asukkaan liiketoimet kattavia lyhyen tai keskipitkän ajan luottoja tai niiden myöntämistä, takaisinmaksua tai hyväksymistä.

3. Israel varaa itselleen oikeuden soveltaa valuuttarajoituksia, jotka liittyvät lyhyen ja keskipitkän ajan luottojen myöntämiseen tai ottamiseen siinä määrin kuin Israelin asema IMF:ssä sallii, edellyttäen että näitä rajoituksia sovelletaan ilman syrjintää. Niitä sovelletaan siten, että tälle sopimukselle aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä. Israel ilmoittaa sekakomitealle viipymättä tällaisten toimenpiteiden käyttöönotosta ja niitä koskevista mahdollisista muutoksista.

14 artikla
Julkiset hankinnat

1. Sopimusvaltiot pitävät julkisten hankintojen markkinoidensa todellista vapauttamista tämän sopimuksen yhtenä olennaisena tavoitteena.

2. Tämän sopimuksen voimaantulosta lähtien sopimusvaltiot myöntävät toistensa yrityksille luvan osallistua sopimuksentekomenettelyihin julkisten hankintojen markkinoillaan vastavuoroisuuteen perustuen 12 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn Valtion hankintoja koskevan sopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä helmikuuta 1987 tehdyllä muutospöytäkirjalla, joka neuvoteltiin Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen alaisuudessa.

3. Sopimusvaltiot ottavat huomioon tällä alalla Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen puitteissa sekä kolmansien maiden kanssa sovitut säännöt ja ohjeet sekä pyrkivät laajentamaan tämän artiklan 2 kappaleen soveltamisalaa tämän sopimuksen tultua voimaan seuraavien määräysten mukaisesti:

(a) Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan edelleen todellisen avoimuuden ja vapaan markkinoillepääsyn sekä että sopimusvaltioiden mahdollisten toimittajien välillä ei harjoiteta syrjintää. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot asteittain sovittavat yhteen julkisten viranomaisten ja julkisten yritysten sekä erikois- ja yksinoikeudet saaneiden yritysten tekemiin sopimuksiin osallistumista koskevat asianomaiset ohjeet, ehdot, menettelytavat ja toimintatavat.

(b) Sopimusvaltiot sopivat, että sekakomitea päättää niin pian kuin mahdollista kaikista käytännön muodollisuuksista, mukaan lukien yhteensovittamisen soveltamisala, aikataulu ja säännöt, ottaen huomioon tarpeen säilyttää sopimusvaltioiden välillä oikeuksien ja velvoitteiden täysi tasapaino.

4. Niin pian kuin mahdollista tämän sopimuksen tultua voimaan sekakomitean tulee neuvotella päästäkseen sopimukseen tulevista hankintayksiköistä koostuvan luettelon asteittaisesta laajentamisesta niiden tavara- ja peruspalvelusektorien hankintojen osalta kunkin kynnysarvojen yli.

15 artikla
Henkisen omaisuuden suoja

1. Sopimusvaltiot myöntävät ja takaavat riittävän, tehokkaan ja syrjimättömän teollis- ja tekijänoikeudellisen suojan kuten V liitteen 1 artiklassa määrätään. Ne ottavat käyttöön riittävät, tehokkaat ja syrjimättömät toimenpiteet tällaisten oikeuksien täytäntöönpanemiseksi oikeuksien loukkausten, tuote- ja tavaramerkkiväärentämisen ja piratismin estämiseksi. Sopimusvaltioiden erityisvelvoitteet luetellaan V liitteessä. 2. Sopimusvaltiot sitoutuvat noudattamaan V liitteen 2 artiklassa lueteltujen monenvälisten yleissopimusten asiallisia määräyksiä ja tekemään parhaansa noudattaakseen niitä samoin kuin monenvälisiä sopimuksia, jotka helpottavat yhteistyötä teollis- ja tekijänoikeudellisen omaisuuden suojan alalla.

3. Teollis- ja tekijänoikeudellisen omaisuuden alalla sopimusvaltiot kohtelevat toistensa kansalaisia yhdenvertaisesti muiden maiden kansalaisten kanssa. Kaikki hyöty, suosituimmuus, edut ja vapautukset teollis- ja tekijänoikeudellisen omaisuuden alalla, jotka johtuvat:

(a) sopimusvaltion voimassa olevista kahdenvälisistä sopimuksista tämän sopimuksen tullessa voimaan sellaisena kuin siitä ilmoitetaan toiselle sopimusvaltiolle viimeistään ennen voimaantuloa,

(b) olemassa olevista tai tulevista monenvälisistä sopimuksista, mukaan lukien alueelliset taloudellista integraatiota koskevat sopimukset, joiden osapuolia kaikki sopimusvaltiot eivät ole,

voidaan vapauttaa tästä velvoitteesta, edellyttäen että se ei johda muiden sopimusvaltioiden kansalaisiin kohdistuvaan mielivaltaiseen tai epäoikeutettuun syrjintään.

4. Kaksi tai useampi sopimusvaltio voi tehdä uusia sopimuksia, jotka ylittävät tämän sopimuksen ja V liitteen ehdot, edellyttäen että nämä sopimukset ovat avoinna kaikille muille sopimusvaltioille samanlaisin ehdoin ja että ne ovat valmiit ryhtymään sopimusneuvotteluihin hyvässä uskossa.

5. Sopimusvaltiot sopivat tarkastelevansa keskenään teollis- ja tekijänoikeudellista omaisuutta koskevien määräysten täytäntöönpanoa tarkoituksena edelleen parantaa suojelun tasoa ja välttää tai korjata teollis- ja tekijänoikeudellisen omaisuuden suojan vallitsevien tasojen aiheuttamia kaupan vääristymiä.

6. Jos jokin sopimusvaltioista katsoo, että jokin toinen sopimusvaltio on jättänyt täyttämättä tämän artiklan ja sen liitteen mukaiset velvoitteensa, se voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin 23 artiklassa määrättyjen ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti.

7. Sopimusvaltiot sopivat asianmukaisista muodollisuuksia sopimusvaltioiden vastaavien viranomaisten teknisen avun ja yhteistyön osalta. Tässä tarkoituksessa ne koordinoivat pyrkimyksensä vastaavien kansainvälisten järjestöjen toiminnan kanssa.

16 artikla
Velvoitteiden täyttäminen

1. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi ja tästä sopimuksesta johtuvien velvoitteidensa täyttämiseksi.

2. Jos jokin EFTA-valtio katsoo Israelin tai Israel katsoo jonkin EFTA-valtion jättäneen täyttämättä tästä sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan, kyseinen sopimusvaltio voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin 23 artiklassa määrättyjen ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti.

17 artikla
Yrityksiä koskevat kilpailusäännöt

1. Tämän sopimuksen asianmukaisen toiminnan kanssa ovat ristiriidassa seuraavat seikat, jos ne voivat vaikuttaa haitallisesti EFTA-valtion ja Israelin väliseen kauppaan:

(a) kaikki yritysten väliset sopimukset, yritysten muodostamien yhteenliittymien päätökset ja yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen; ja

(b) yhden tai useamman yrityksen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sopimusvaltioiden koko alueella tai sen huomattavalla osalla.

2. Näitä määräyksiä sovelletaan myös julkisten yritysten toimiin ja sellaisten yritysten toimiin, joille sopimusvaltiot myöntävät erikois- tai yksinoikeudet, jos näiden määräysten soveltaminen ei estä niitä toteuttamasta erityisiä julkisia tehtäviään lain nojalla tai käytännössä.

3. Mikäli sopimusvaltio katsoo, että tietty menettelytapa on ristiriidassa tämän artiklan kanssa, se voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin 23 artiklassa esitettyjen ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti.

18 artikla
Valtion tuki

1. Kaikenlainen sopimusvaltion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tavaroiden tuotantoa on ristiriidassa tämän sopimuksen asianmukaisen toiminnan kanssa, silloin jos se saattaa vaikuttaa EFTA-valtion ja Israelin väliseen kauppaan.

2. Sen arvioimiseen, onko jollakin menettelytavalla 1 kappaleessa tarkoitettuja tai sen vastaisia vaikutuksia, tulee soveltaa VI liitteessä esitettyjä perusteita.

3. Sopimusvaltiot varmistavat valtion tukitoimien avoimuuden vaihtamalla tietoja VII liitteen määräysten mukaisesti. Sekakomitean tulee yhden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta hyväksyä säännöt, jotka ovat tarpeen tämän kappaleen täytäntöönpanemiseksi.

4. Jos jokin sopimusvaltio katsoo, että jokin toimintatapa on ristiriidassa 1 kappaleen määräysten kanssa, se voi ryhtyä asianmukaisiin toimiin 23 artiklassa esitettyjen ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti.

19 artikla
Polkumyynnin vastustaminen

Jos jokin sopimusvaltio katsoo, että polkumyyntiä harjoitetaan tämän sopimuksen alaisissa kauppasuhteissa, se voi ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan ja tähän artiklaan liittyvien sopimusten mukaisesti ja noudattaen 23 artiklassa esitettyjä ehtoja ja menettelytapoja.

20 artikla
Tiettyjen tuotteiden tuontia koskevat varatoimet

Jos jonkin EFTA-valtion tai Israelin alkuperätuotteen tuonti kasvaa siinä määrin ja sellaisissa olosuhteissa, että se aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa:

(a) vakavaa vahinkoa samankaltaisten tai suoranaisesti kilpailevien tuotteiden kotimaisille tuottajille tuojasopimusvaltion alueella; tai

(b) vakavia häiriöitä jollekin talouden sektorille tai vaikeuksia, jotka saattavat vakavasti heikentää jonkin alueen taloudellista tilannetta,

kyseinen sopimusvaltio voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin 23 artiklassa esitettyjen ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti.

21 artikla
Jälleenvienti ja vakava pula

Jos 6 ja 7 artiklan määräysten noudattaminen johtaa:

(a) jälleenvientiin kolmanteen maahan, johon viejäsopimusvaltio soveltaa kyseisten tuotteiden osalta määrällisiä vientirajoituksia, vientitulleja tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä tai maksuja; tai

(b) vakavaan pulaan tai sen uhkaan sellaisen tuotteen osalta, joka on välttämätön viejäsopimusvaltiolle;

ja yllä mainitut tilanteet aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa suuria vaikeuksia viejäsopimusvaltiolle, tämä valtio voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin 23 artiklassa esitettyjen ehtojen ja menettelytapojen mukaisesti.

22 artikla
Maksutasevaikeudet

1. (a) Sopimusvaltio voi soveltaa kaupassaan väliaikaisia toimenpiteitä silloin, kun sillä on vakavia maksutasevaikeuksia tai se on sellaisten uhan alainen. Sopimusvaltio voi määrätä väliaikaisten kauppaa koskevien toimenpiteiden noudattamisesta ainoastaan makrotaloudellisten maksutaseongelmia korjaavien sopeutustoimien vaikutuksille. Tässä kappaleessa sallittuja kaupan väliaikaistoimenpiteitä ei saa käyttää yksittäisten teollisuuslaitosten tai -sektoreiden suojelemiseen.

(b) Vakava maksutasevaikeus voi ilmetä yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista: kaupan ja vaihtotaseen huomattava heikentyminen, valuuttakurssiin kohdistuva merkittävä paine tai nettovarannon huomattava lasku, joka näkyy joko varantojen vähentymisenä tai lyhytaikaisen velan kasvuna.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen nojalla väliaikaisina kauppaa koskevina toimenpiteinä voidaan soveltaa:

(a) tuonnissa kannettavaa ylimääräistä maksua tuontitullien muodossa;

(b) tuontitalletusta; tai

(c) määrällisiä rajoituksia.

3. (a) Aina kun mahdollista, sopimusvaltiot soveltavat ensisijassa 2 (a) ja 2 (b) kohdassa esitettyjä väliaikaistoimenpiteitä. Määrällisiä rajoituksia asetetaan, kun 2 (a) ja 2 (b) kohdan toimenpiteiden maksutasevaikutukset eivät olisi riittäviä.

(b) Aina kun mahdollista, sopimusvaltiot välttävät useamman kuin yhden 2 kappaleessa mainitun toimenpiteen samanaikaista soveltamista yksittäisen tuotteen kohdalla.

4. Kaupan väliaikaistoimenpide, jota sovelletaan 1 kappaleen nojalla, voi olla voimassa enintään 150 päivää, jollei kyseisen sopimusvaltion asianomainen lainsäädäntöelin jatka voimassaoloaikaa edelleen 150 päivällä. Määrällisiä rajoituksia voidaan jatkaa ainoastaan yhdellä 150 päivän jaksolla.

5. Tämän artiklan 1 kappaleen nojalla sovellettavien väliaikaisten kauppaa koskevien toimenpiteiden kesto ja vaikutus vastaavat toimenpiteet määräävän sopimusvaltion maksutasevaikeuksien vakavuutta, ja niitä lievennetään asteittain tämän sopimusvaltion maksutasetilanteen parantuessa.

6. Soveltaessaan väliaikaisia kauppaa koskevia toimenpiteitä sopimusvaltiot kohtelevat toisen sopimusvaltion alkuperätuotteita yhdenvertaisesti kolmansien maiden alkuperätuotteisiin nähden eivätkä heikennä toiselle sopimusvaltiolle tämän sopimuksen nojalla myönnettyjä suhteellisia etuja.

7. Tämän artiklan 2(a) ja 2(b) kohdassa esitettyjä väliaikaisia kauppaa koskevia toimenpiteitä sovelletaan kaikkeen tuontiin, mutta tietyt tuontituotteet voidaan jättää ulkopuolelle, jos niiden poissulkeminen tehostaa 1 kappaleessa mainittujen tarkoitusperien mukaisia toimenpiteitä.

8. Tämän artiklan 1 kappaleessa määrättyjä kauppaa rajoittavia toimia sovelletaan 23 artiklan 2-6 kappaleessa esitettyjen menettelytapojen mukaisesti, tarkoituksena muun muassa ottaa huomioon muut taloudelliset toimenpiteet, joihin saatettaisiin ryhtyä maksutaseongelmien ratkaisemiseksi siten, että väliaikaiset kauppaa koskevat toimenpiteet voitaisiin poistaa nopeasti.

Kauppatoimenpiteiden huomattava tehostaminen voi olla perusteena sopimusvaltioiden välisille neuvotteluille. Sovitaan, että maksutaseperusteista tiedottaminen tapahtuu yleensä 23 artiklan 6 kappaleen mukaisesti.

23 artikla
Suojatoimenpiteiden soveltamisessa noudatettavat menettelytavat

1. Ennen tässä artiklassa esitettävien suojatoimenpiteiden soveltamismenettelyn aloittamista sopimusvaltiot pyrkivät ratkaisemaan mahdolliset keskinäiset erimielisyytensä suorien neuvottelujen avulla ja ilmoittavat niistä toisille sopimusvaltioille.

2. Jollei tämän artiklan 6 kohdassa toisin määrätä, sopimusvaltio, joka harkitsee suojatoimenpiteisiin ryhtymistä, tiedottaa asiasta viipymättä toisille sopimusvaltioille ja sekakomitealle sekä toimittaa näille kaikki asiaan kuuluvat tiedot. Sopimusvaltioiden väliset neuvottelut tapahtuvat viipymättä sekakomiteassa yhteisesti hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi.

3. (a) Sopimuksen 17 ja 18 artiklan osalta kyseiset sopimusvaltiot antavat sekakomitealle kaiken tarvittavan avun tapauksen tutkimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan luopuvat vastustetusta menettelystä. Jos kyseinen sopimusvaltio ei lopeta vastustettua menettelyä sekakomitean antaman määräajan kuluessa tai jos sekakomitea ei pääse sopimukseen kolmen kuukauden kuluessa siitä kun asia on viety sen käsittelyyn, kyseinen sopimusvaltio voi ryhtyä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin kyseisestä menettelystä johtuvien vaikeuksien käsittelemiseksi.

(b) Sopimuksen 19, 20, 21 ja 22 artiklan sekä II liitteen 5 artiklan A.(b)(ii) kohdan osalta sekakomitea tutkii tilanteen ja se voi tehdä tarvittavan päätöksen kyseisen sopimusvaltion ilmoittamien vaikeuksien lopettamiseksi. Jos päätöstä ei ole tehty kolmenkymmenen päivän kuluessa asian viemisestä sekakomiteaan, kyseinen sopimusvaltio voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

(c) Sopimuksen 16 artiklan osalta kyseinen sopimusvaltio voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen jälkeen, kun neuvottelut sekakomiteassa on saatettu päätökseen tai kolme kuukautta on kulunut ilmoituspäivästä.

4. Suojatoimenpiteistä on tiedotettava viipymättä sopimusvaltioille ja sekakomitealle. Niiden laajuus ja kesto on rajoitettava ehdottoman välttämättömiin toimenpiteisiin niiden soveltamiseen johtaneen tilanteen korjaamiseksi, eivätkä ne saa olla kohtuuttomia kyseisen toimintatavan tai vaikeuden aiheuttamaan haittaan nähden. Ensisijaisesti on sovellettava toimenpiteitä, jotka häiritsevät vähiten tämän sopimuksen toimintaa. Israelin toimenpiteet EFTA-valtion toimintaa tai laiminlyöntiä vastaan saavat vaikuttaa ainoastaan kyseisen valtion kanssa käytävään kauppaan.

5. Käytetyistä suojatoimenpiteistä keskustellaan säännöllisesti sekakomiteassa tarkoituksena mahdollisimman nopeasti lieventää niitä taikka korvata tai poistaa ne.

6. Kun välitöntä toimintaa vaativat poikkeusolosuhteet estävät ennakkotarkastuksen, kyseinen sopimusvaltio voi 18, 19, 20, 21 ja 22 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa ryhtyä välittömästi tilanteen korjaamisen kannalta ehdottoman välttämättömiin varotoimenpiteisiin. Toimenpiteistä tiedotetaan viipymättä sekakomitealle ja sopimusvaltioiden väliset neuvottelut käydään mahdollisimman pian sekakomiteassa.

24 artikla
Turvallisuuteen liittyvät poikkeukset

Tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimusvaltiota ryhtymästä toimenpiteisiin, joita se pitää tarpeellisina:

(a) keskeisten turvallisuusetujensa vastaisten tietojen paljastamisen estämiseksi;

(b) sellaisten keskeisten turvallisuusetujensa suojelemiseksi tai sellaisten kansainvälisten velvoitteiden tai kansallisten toimintaohjelmien käyttöönottamiseksi,

(i) jotka liittyvät aseiden, ammuksien ja sotavälineiden kauppaan, ja sellaiseen muiden tavaroiden, materiaalien ja palvelusten kauppaan, joka tapahtuu suoraan tai välillisesti sotavoimien varustamistarkoituksessa; tai

(ii) jotka liittyvät biologisten ja kemiallisten aseiden, ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden leviämisen rajoittamiseen; tai

(iii) sotatilan tai muun vakavan kansainvälisen jännitystilan aikana.

25 artikla
Syrjimättömyys

Tämän sopimuksen soveltamisaloilla:

(a) Israelin EFTA-valtioihin soveltamat järjestelyt eivät aiheuta minkäänlaista syrjintää näiden valtioiden, niiden kansalaisten tai niiden yhtiöiden tai yritysten välillä; ja

(b) EFTA-valtioiden Israeliin soveltamat järjestelyt eivät aiheuta minkäänlaista syrjintää Israelin kansalaisten, yhtiöiden tai yritysten välillä.

26 artikla
Sekakomitean perustaminen

1. Täten perustetaan sekakomitea, jossa kaikki sopimusvaltiot ovat edustettuina. Sekakomitea vastaa sopimuksen hallinnosta ja varmistaa sen asianmukaisen täytäntöönpanon.

2. Sopimuksen asianmukaiseksi toimeenpanemiseksi sopimusvaltiot vaihtavat tietoja ja sopimusvaltion pyynnöstä neuvottelevat sekakomiteassa. Sekakomitea tutkii jatkuvasti mahdollisuuksia poistaa edelleen EFTA-valtioiden ja Israelin välisen kaupan esteitä.

3. Sekakomitea voi 27 artiklan 3 kappaleessa esitettyjen ehtojen mukaisesti tehdä päätöksiä tässä sopimuksessa esitetyissä tapauksissa. Muissa asioissa sekakomitea voi antaa suosituksia.

27 artikla
Sekakomitean menettelytavat

1. Tämän sopimuksen asianmukaiseksi toimeenpanemiseksi sekakomitea kokoontuu sopivalla tasolla tarpeen mukaan, mutta ainakin kerran vuodessa. Jokainen sopimusvaltio voi pyytää kokouksen koollekutsumista.

2. Sekakomitea ilmaisee kantansa yksimielisesti.

3. Jos sopimusvaltion edustaja sekakomiteassa on hyväksynyt päätöksen valtiosääntönsä tai lainsäädäntönsä mukaisten vaatimusten täyttämistä koskevin varaumin, päätös tulee voimaan sinä päivänä, jolloin varauman kumoamisesta tiedotetaan, jollei päätöksessä ilmoiteta myöhempää päivämäärää.

4. Tätä sopimusta varten sekakomitea laatii omat menettelytapasääntönsä, joihin sisältyvät muun muassa määräykset kokousten kutsumisesta koolle sekä puheenjohtajan nimittämisestä ja tämän toimikaudesta.

5. Sekakomitea voi päättää sellaisten avustavien toimikuntien ja työryhmien asettamisesta, jotka se katsoo tarpeellisiksi tehtäviensä suorittamiseksi.

28 artikla
Evoluutiolauseke

1. Kun jonkin sopimusvaltion mielestä olisi sopimusvaltioiden talouselämän etujen kannalta hyödyllistä kehittää tämän sopimuksen nojalla luotuja suhteita laajentamalla niitä sopimuksen ulkopuolisille alueille, se jättää sopimusvaltioille perustellun pyynnön.

Sopimusvaltiot voivat määrätä sekakomitean tutkimaan pyyntöä ja mahdollisesti antamaan niille suosituksia.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta menettelystä johtuvat sopimukset tulevat sopimusvaltioiden ratifioitaviksi ja hyväksyttäviksi niiden omien menettelytapojen mukaisesti.

29 artikla
Palvelut ja sijoitukset

1. Sopimusvaltiot tunnustavat tiettyjen alojen kuten palvelujen ja sijoitusten kasvavan merkityksen. Pyrkiessään asteittain syventämään ja laajentamaan yhteistyötään ne tekevät yhteistyötä tavoitteenaan markkinoiden asteittainen vapauttaminen ja vastavuoroinen avaaminen investoinneille sekä palvelujen kaupalle, ottaen huomioon GATTin asianomaisen työn. Ne pyrkivät kohtelemaan toisiaan yhdenvertaisina alueillaan toimiviin kotimaisiin ja ulkomaisiin yrittäjiin nähden sillä ehdolla, että sopimusvaltioiden välillä vallitsee oikeuksien ja velvoitteiden tasapaino.

2. Tämän yhteistyön muodollisuuksista neuvotellaan sekakomiteassa. Neuvotteluista seuraavat järjestelyt alistetaan tarpeen mukaan sopimusvaltioiden ratifioitaviksi tai hyväksyttäviksi niiden omien menettelytapojen mukaisesti ja niitä sovelletaan tämän sopimuksen puitteissa.

30 artikla
Pöytäkirjat ja liitteet

Tämän sopimuksen pöytäkirjat ja liitteet ovat sen erottamaton osa. Sekakomitea voi päättää muuttaa pöytäkirjoja ja liitteitä.

31 artikla
Tulliliitot, vapaakauppa-alueet ja rajakauppa

Tämä sopimus ei estä ylläpitämästä tai perustamasta tulliliittoja, vapaakauppa-alueita tai rajakauppajärjestelyjä edellyttäen, että nämä eivät vaikuta haitallisesti tämän sopimuksen alaisiin kauppasuhteisiin ja varsinkaan sen alkuperäsääntöjä koskeviin määräyksiin.

32 artikla
Alueellinen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan tämän sopimuksen osapuolina olevien valtioiden alueilla.

33 artikla
Voimaantulo

1. Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993 niiden allekirjoittajavaltioiden osalta, jotka ovat siihen mennessä tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa tallettajan huostaan, edellyttäen että Israel on yksi valtioista, jotka ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

2. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa tammikuun 1 päivän 1993 jälkeen tallettavan allekirjoittajavaltion osalta tämä sopimus tulee voimaan tallettamisen jälkeisen toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, edellyttäen että Israel on yksi valtioista, joka on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

3. Allekirjoittajavaltio voi jo allekirjoittaessaan ilmoittaa, että alkuvaiheessa se soveltaa sopimusta väliaikaisesti, jos sopimus ei voi tulla voimaan kyseisen valtion osalta tammikuun 1 päivään 1993 mennessä, edellyttäen että sopimus on tullut voimaan Israelin osalta.

34 artikla
Muutokset

Tähän sopimukseen tehtävät muut kuin 30 artiklan tarkoittamat sekakomitean hyväksymät muutokset alistetaan sopimusvaltioiden ratifioitaviksi tai hyväksyttäviksi ja ne tulevat voimaan, jos kaikki sopimusvaltiot ne ratifioivat tai hyväksyvät. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

35 artikla
Liittyminen

1. Jokainen Euroopan vapaakauppaliiton jäsen voi liittyä tähän sopimukseen edellyttäen, että sekakomitea päättää hyväksyä sen liittymisen komitean päätöksessä esitetyin ehdoin. Liittymiskirja talletetaan tallettajan huostaan.

2. Liittyvän valtion osalta sopimus tulee voimaan kolmannen liittymiskirjan tallettamisen jälkeisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

36 artikla
Irtisanominen ja voimassaolon lakkaaminen

1. Jokainen sopimusvaltio voi sanoa irti tämän sopimuksen jättämällä tallettajalle asiasta kirjallisen ilmoituksen. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

2. Jos Israel sanoo irti sopimuksen, sen voimassaolo lakkaa irtisanomisajan päätyttyä, ja jos kaikki EFTA-valtiot sanovat irti sopimuksen, sen voimassaolo lakkaa viimeisen irtisanomisajan päätyttyä.

3. EFTAn jäsenvaltio, joka sanoo irti Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevan yleissopimuksen, lakkaa irtisanomisen ajankohtana itsestään olemasta tämän sopimuksen osapuoli.

37 artikla
Tallettaja

Ruotsin hallitus, joka toimii tallettajana, ilmoittaa kaikille sopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille kaikista ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen talletuksista, tämän sopimuksen voimaantulosta, sen lakkaamisesta tai sopimuksen irtisanomisista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, jotka on asianmukaisesti valtuutettu tehtävään, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Genevessä 17 syyskuuta 1992, yhtenä englanninkielisenä alkuperäiskappaleena, joka talletetaan Ruotsin hallituksen huostaan. Tallettaja toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille allekirjoittajavaltioille ja sopimukseen liittyville valtioille.

I LIITE JOHON VIITATAAN 2 ARTIKLAN 1 a) KOHDASSA

Harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) 25.-97. ryhmiin kuuluvat tuotteet, joihin tätä sopimusta ei sovelleta, kun niitä tuodaan kunkin tuotteen kohdalla mainittuihin EFTA-valtioihin.

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

A PÖYTÄKIRJA SOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 1 (b) KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA

1 artikla

Sopimuksen määräyksiä sovelletaan I taulukossa lueteltuihin tuotteisiin.

2 artikla

1. Kukin EFTA-valtio myöntää Israelille II, III, IV, V ja VI taulukossa lueteltujen tuotteiden osalta näissä taulukoissa mainitun kohtelun.

2. Islannin myöntämästä kohtelusta määrätään VII taulukossa. Tullit ilmoitetaan taulukon 1 luettelossa ja fiskaaliset tullit 2 luettelossa. Islanti voi kuitenkin korvata nämä tullit muilla 4 artiklan mukaisilla hinnantasaustoimenpiteillä.

3 artikla

Israel myöntää EFTA-valtioille VIII taulukossa lueteltujen tuotteiden osalta tässä taulukossa mainitun kohtelun.

4 artikla

1. Jotta niiden maatalousraaka-aineiden kustannuserot, jotka sisältyvät 2 artiklassa tarkoitettuihin II-VI taulukoissa eriteltyihin tuotteisiin, joihin sovelletaan muuttuvaa maksua, sekä 3 artiklassa tarkoitettuihin VIII taulukossa eriteltyihin tuotteisiin, joihin sovelletaan tullittomuutta tai muuttuvaa maksua, voidaan ottaa huomioon, sopimus ei estä:

i) kantamasta tuotaessa muuttuvaa maksuosaa tai kiinteää maksua tai soveltamasta sisäisiä toimenpiteitä hintaerojen tasaamiseksi;

ii) soveltamasta toimenpiteitä viennin yhteydessä.

2. Hinnantasaustoimenpiteet eivät saa ylittää kyseisiin tuotteisiin sisältyvien maatalousraaka-aineiden kotimaisen ja maailmanmarkkinahinnan välistä eroa.

5 artikla

1. Kussakin taulukossa lueteltujen tuotteiden osalta EFTA-valtiot ja Israel tiedottavat kaikista hinnantasaustoimenpiteistä, joita sovelletaan tämän pöytäkirjan 2, 3 ja 4 artiklan nojalla.

2. EFTA-valtiot ja Israel voivat esittää toisilleen ongelmat, joita esiintyy hinnantasaustoimenpiteiden yhteydessä. Israelin ja kyseisen EFTA-valtion tai kyseisten EFTA-valtioiden asiantuntijat keskustelevat näistä ongelmista viipymättä sellaisten kaupan vääristymien välttämiseksi, jotka saattavat johtua tällaisten toimenpiteiden toteuttamisesta. Jos osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei saavuteta, sekakomitea kokoontuu, mikäli jokin asianomaisista valtioista pyytää.

3. Sekakomitea voi asettaa työryhmän sopimuksen 26 artiklan 5 kappaleen mukaisesti auttamaan sopivan ratkaisun löytämisessä ongelmaan. Se koostuu tämän sopimuksen sopimuspuolten asiantuntijoista, jotka vastaavat hinnantasaustoimenpiteisiin liittyvistä kysymyksistä.

6 artikla

EFTA-valtiot ja Israel tarkastelevat kahden vuoden välein kauppansa kehitystä tämän sopimuksen tarkoittamien tuotteiden osalta. Ensimmäinen tarkastelu tapahtuu ennen vuoden 1993 päättymistä. Näiden tarkastelujen valossa ja ottaen huomioon sopimuspuolten ja Euroopan talousyhteisön väliset tätä alaa koskevat järjestelyt sekä monenvälisten kauppaneuvottelujen Uruguayn kierroksen tulokset, EFTA-valtiot ja Israel päättävät tämän pöytäkirjan tuotekatetta koskevista muutoksista ja hinnantasausjärjestelmää koskevien sääntöjen mahdollisesta kehittämisestä.

A PÖYTÄKIRJA SOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 1 (b) KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA A PÖYTÄKIRJAN I TAULUKKO

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

A PÖYTÄKIRJA SOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 1 (b) KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA A PÖYTÄKIRJAN II TAULUKKO

ITÄVALTA

(Tämän taulukon teksti on nähtävissä ja saatavana tullihallituksessa, joka antaa siitä tietoja tarvittaessa myös suomeksi ja ruotsiksi.)

A PÖYTÄKIRJA SOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 1 (b) KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA A PÖYTÄKIRJAN III TAULUKKO

SUOMI

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

A PÖYTÄKIRJA SOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 1 (b) KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA

A PÖYTÄKIRJAN IV TAULUKKO

NORJA

A PÖYTÄKIRJAN V TAULUKKO

RUOTSI

A PÖYTÄKIRJAN VI TAULUKKO

LIECHTENSTEIN, SVEITSI

A PÖYTÄKIRJAN VII TAULUKKO

ISLANTI

(Näiden taulukoiden teksti on nähtävissä ja saatavana tullihallituksessa, joka antaa siitä tietoja tarvittaessa myös suomeksi ja ruotsiksi.)

A PÖYTÄKIRJA SOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 1 (b) KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA A PÖYTÄKIRJAN VIII TAULUKKO

ISRAEL

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

II LIITE JOHON VIITATAAN 2 ARTIKLAN 1 c) KOHDASSA

1 artikla

1. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan 1 ja 2 taulukossa mainittuihin kaloihin ja muihin meren tuotteisiin, ellei tässä liitteessä toisin määrätä.

1 taulukko

Kala ja muut meren tuotteet, joihin sopimuksen määräyksiä sovelletaan kauppasuhteissa, joiden toisena osapuolena ovat Islanti, Norja, Ruotsi ja Suomi ja toisena Israel

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2 taulukko

Kala ja muut meren tuotteet, joihin sopimuksen määräyksiä sovelletaan kauppasuhteissa, joiden toisena osapuolena ovat Itävalta, Liechtenstein ja Sveitsi ja toisena Israel

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2 artikla

1. Ellei tässä muuta mainita, kalastuselinkeinon tukitoimenpiteisiin sovelletaan sopimuksen 18 artiklaa ja sen sovittua tulkintaa.

2. Kaikki valtion kalastuselinkeinolle antaman tuen muodot, jotka ovat ristiriidassa sopimuksen 18 artiklan kanssa, poistetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1993.

3. Muistutetaan, että valtion tukea koskevien sääntöjen tarkoitus on varmistaa, että tukitoimenpiteet eivät vääristä kilpailuolosuhteita. Huomautetaan, että tällainen kaupan ja kilpailun vääristyminen saattaa muuten johtaa ei-toivottuihin rakenteellisiin muutoksiin elinkeinon piirissä.

a) Seuraavat kalastuselinkeinon tukitoimenpiteet katsotaan yleensä sopimuksen vastaisiksi:

- koko elinkeinoa koskevat yleiset tukitoimenpiteet, jotka eivät kokonaisuudessaan kohdistu VI liitteen c) iv) kohdan määräysten mukaisiin rakenteellisiin toimenpiteisiin;

- muut kuin sellaiset verohelpotukset, jotka suoraan tasoittavat kalastuselinkeinon erityisoloihin selvästi liittyviä kustannushaittoja;

- sosiaaliset toimenpiteet, jos tuen osuus näissä toimenpiteissä ylittää muilla aloilla yleisesti sovellettavan tason ottaen huomioon kalastuselinkeinon erityisolot.

b) Seuraavat tukitoimenpiteet on yleensä katsottava sopimuksen 18 artiklan määräysten mukaisiksi:

- vakavien markkinahäiriöiden tasoittamiseksi sovellettavat tukitoimenpiteet kalan alimpien sallittujen suorien kotimaisten myyntihintojen sekä ylijäämien ostojen muodossa;

- alueelliset tukitoimenpiteet siinä laajuudessa, kuin ne ovat tarpeen kalastustoiminnan ylläpitämiseksi alueilla, jotka ovat keskimääräistä riippuvaisempia tästä toiminnasta ja joilla kalastuksesta saadut tulot selvästi alittavat kalastuselinkeinon kansallisen keskitason. Nämä alueelliset toimenpiteet saavat enintään tasoittaa kustannushaittoja muualla harjoitettavaan kalastukseen nähden. Tällaisia toimenpiteitä käyttöön ottavien tai soveltavien sopimusvaltioiden on 18 artiklan sovittua tulkintaa koskevien määräysten mukaisesti annettava riittävää tietoa alueellisesta tilanteesta, joka on johtanut näiden toimenpiteiden käyttöönottoon tai soveltamiseen.

c) Seuraavat tukitoimenpiteet katsotaan sopimuksen vastaisiksi:

- VI liitteen c) viii) kohdan mukainen tuki kalastuselinkeinon osalta.

- VI liitteen c) x) kohdan mukainen tuki kalastustoiminnan osalta.

3 artikla

Seuraavien tuotteiden osalta Ruotsi voi soveltaa määrällisiä tuontirajoituksia 31 päivään joulukuuta 1993 saakka, sikäli kuin se on tarpeen vakavien häiriöiden välttämiseksi Ruotsin markkinoilla.

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

4 artikla

1. Seuraavien tuotteiden osalta Suomi voi toistaiseksi säilyttää nykyisen järjestelmänsä. Viimeistään tämän sopimuksen voimaantulopäivänä Suomen on esitettävä kiinteä aikataulu näiden poikkeusten poistamiseksi.

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

5 artikla

A. Siirtymäkautena Israel voi soveltaa määrällisiä tuontirajoituksia seuraavasti:

a) 3 taulukossa lueteltujen tuotteiden osalta, joiden nykyinen vuotuinen tuontikiintiö on 3 500 tonnia kaikille maille, Israel korottaa tätä kiintiötä asteittain siirtymäkautena ainoastaan EFTA-maiden osalta aluksi 1 000 tonnilla 1 päivänä tammikuuta 1993. Kiintiötä korotetaan edelleen 500 tonnilla joka vuosi. Tämä korotus tehdään 1 päivänä tammikuuta vuosina 1994, 1995, 1996, 1997 ja 1998, kunnes määrälliset rajoitukset poistetaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

3 taulukko

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

b) i) 4 taulukossa lueteltujen tuotteiden osalta Israel sallii tuonnin seuraavasti:

Vuosina 1996, 1997 ja 1998 vuotuinen kiintiö on 100 tonnia. Vuonna 1999 kiintiö on 300 tonnia.

1 päivästä tammikuuta 2000 kiintiötä korotetaan vuosittain 300 tonnilla, kunnes kiintiö poistetaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

ii) Jos myönnytykset jonkin 4 taulukossa luetellun kalalajin osalta johtavat vakaviin häiriöihin kyseisellä sektorilla aiheuttaen vakavaa haittaa samankaltaisten tai välittömästi kilpailevien tuotteiden kotimaisille tuottajille, Israel voi soveltaa suojatoimenpiteitä 23 artiklassa määrätyin ehdoin ja siinä esitettyjen menettelytapojen mukaisesti. Erityisesti Israel voi viiden vuoden aikana 4 taulukon tuotteille varatun siirtymäkauden päättymisestä pidentää toistuvasti yhdeksi vuodeksi kerrallaan tuontijärjestelmää, jota se tuolloin soveltaa kyseisiin kalalajeihin.

4 taulukko

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

B. Sopimuksen määräyksiä ei sovelleta seuraaviin tuotteisiin ja Israel säilyttää nykyisen tuontijärjestelmänsä.

5 taulukko

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

C. Sopimuksen tultua voimaan Israel poistaa asteittain tullit EFTA-maista tuotavilta kalatuotteilta, joihin tätä sopimusta sovelletaan, seuraavan aikataulun mukaisesti:

a) 1 päivänä tammikuuta 1993 - jokainen tulli alennetaan 80 prosenttiin perustullista.

b) Seuraavat neljä peräkkäistä alennusta ovat 20 prosenttia perustullista joka vuosi, kunnes tullit poistuvat 1 päivänä tammikuuta 1997.

HUOMAUTUS:

1. Israel sitoutuu varmistamaan, että EFTA-valtioiden alkuperätuotteita oleviin kaloihin ja muihin meren tuotteisiin tällä hetkellä sovellettava lisensiointijärjestelmä ei vaikuta haitallisesti sen kauppaan näiden valtioiden kanssa.

2. Tästä lisensiointikysymyksestä keskustellaan sekakomitean ensimmäisessä kokouksessa tarkoituksena poistaa lisensiointijärjestelmä sellaisten tuotteiden osalta, joihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia.

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista

I OSASTO

"Alkuperätuotteet"-käsitteen määrittely

1 artikla

1. Tätä sopimusta sovellettaessa ja 2 artiklan määräyksiä rajoittamatta katsotaan sopimusvaltion alkuperätuotteiksi:

a) 4 artiklan tarkoittamassa mielessä siinä valtiossa kokonaan tuotetut tuotteet;

b) siinä valtiossa tuotetut tuotteet, joiden valmistukseen on käytetty aineksia, jotka eivät ole kokonaan siellä tuotettuja, edellyttäen että

i) tällaisia aineksia on riittävästi valmistettu tai käsitelty siinä valtiossa 5 artiklan tarkoittamalla tavalla, tai että

ii) tällaiset ainekset ovat jonkin muun sopimusvaltion alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä.

2 artikla

1. Poiketen 1 artiklan b) ii) kohdan määräyksistä tuotteet, jotka ovat jonkin sopimusvaltion alkuperätuotteita tämän pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä, ja jotka viedään yhdestä valtiosta toiseen samassa tilassa tai enintään 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamalla tavalla viejävaltiossa valmistettuina tai käsiteltyinä, säilyttävät alkuperänsä.

2. Kun 1 kappaletta sovellettaessa käytetään kahden tai useamman sopimusvaltion alkuperätuotteita eikä näitä tuotteita ole viejävaltiossa valmistettu tai käsitelty enempää kuin 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamalla tavalla, alkuperän määrää tuote, jonka tullausarvo on suurin, tai, jos sitä ei tiedetä eikä sitä voida todeta, josta ensimmäinen todettavissa oleva kyseisessä valtiossa maksettu hinta on korkein.

3 artikla

(Tässä pöytäkirjassa ei ole 3 artiklaa.)

4 artikla

Seuraavia tuotteita pidetään 1 artiklan a) kohdan tarkoittamassa mielessä sopimusvaltiossa kokonaan tuotettuina:

a) sen maaperästä tai sen merenpohjasta saadut kivennäistuotteet;

b) siellä korjatut kasvituotteet;

c) siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e) siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

f) sen alusten merestä pyydystämät merikalastus- ja muut tuotteet;

g) sen tehdasaluksilla yksinomaan f) kohdassa mainituista tuotteista valmistetut tuotteet;

h) siellä kerätyt ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvat käytetyt tavarat, ottaen kuitenkin huomioon I liitteeseen sisältyvän käytettyjä ulkorenkaita koskevan 5a huomautuksen;

i) siellä suoritetuista valmistustoiminnoista syntyneet jätteet ja romu;

j) siellä yksinomaan a)-i) kohdissa mainituista tuotteista valmistetut tavarat.

5 artikla

1. Tässä pöytäkirjassa käytetyt ilmaukset "ryhmät" ja "nimikkeet" tarkoittavat harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän (josta jäljempänä käytetään nimitystä harmonoitu järjestelmä tai HS) muodostavan nimikkeistön ryhmiä ja nimikkeitä (nelinumeroiset koodit).

Ilmaus "tariffoidaan" tarkoittaa tuotteen tai aineksen tariffoimista tiettyyn nimikkeeseen.

2. Sovellettaessa 1 artiklaa ei-alkuperäaineksia katsotaan valmistetun tai käsitellyn riittävästi, kun valmis tuote tariffoidaan eri nimikkeeseen kuin kaikki sen valmistuksessa käytetyt ei-alkuperäainekset, ottaen kuitenkin huomioon 3, 4 ja 5 kappaleen määräykset.

3. Tämän pöytäkirjan II liitteen luettelon 1 ja 2 sarakkeessa mainitun tuotteen tulee 2 kappaleen säännön asemesta täyttää sille 3 sarakkeessa määrätyt ehdot.

4. 84.-91. ryhmien tuotteiden osalta viejä voi valintansa mukaan 3 sarakkeen ehtojen täyttämisen asemesta soveltaa 4 sarakkeen ehtoja.

5. Sovellettaessa 1 artiklan b) i) kohtaa katsotaan seuraavat valmistus- ja käsittelytavat aina riittämättömiksi tekemään tavaroista alkuperätuotteita riippumatta siitä, onko nimike muuttunut vai ei:

a) käsittelyt, joiden tarkoituksena on taata tavaroiden kunnon säilyminen kuljetuksen ja varastoinnin aikana (tuuletus, ripustaminen, kuivaaminen, jäähdyttäminen, suolaveteen, rikkihapokkeeseen tai muuhun liuokseen upottaminen, turmeltuneiden osien poistaminen ja niiden kaltaiset toimenpiteet);

b) pelkkä pölynpoisto, seulominen, lajittelu, laatuluokittelu, yhteensovittaminen (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi), peseminen, maalaaminen, paloittelu;

c) i) uudelleen pakkaaminen ja kollien jakaminen tai yhdistäminen;

ii) pelkkä pullotus, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille, laudoille jne. kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimenpiteet;

d) merkkien, nimilappujen ja muiden niiden kaltaisten tunnusten kiinnittäminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

e) erilaistenkin tuotteiden pelkkä sekoittaminen, mikäli yksi tai useammat seoksen aineosista eivät vastaa tässä pöytäkirjassa määrättyjä ehtoja, jotta niitä voitaisiin pitää alkuperätuotteina;

f) tavaroiden osien pelkkä yhdistäminen kokonaiseksi tavaraksi;

g) kahden tai useamman edellä a)-f) kohdissa mainitun toimenpiteen suorittaminen;

h) eläinten teurastus.

6 artikla

1. Tämän pöytäkirjan II liitteen luettelossa käsite "arvo" tarkoittaa valmistukseen käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa maahantuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä eikä sitä voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista kyseisellä alueella maksettua hintaa.

Sikäli kuin alkuperäainesten arvo joudutaan määrittämään, tätä kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

2. II liitteen luettelossa käytetty käsite "vapaasti tehtaalla -hinta" tarkoittaa valmiin tuotteen vapaasti tehtaalla -hintaa, josta on vähennetty sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä.

7 artikla

Yhden lähetyksen muodostavien, jonkin sopimusvaltion alkuperätuotteita olevien tavaroiden kuljetus voi tapahtua muiden kuin sopimusvaltioiden alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, mikäli viimeksi mainittujen alueiden kautta tapahtuva kuljetus on oikeutettua maantieteellisin perustein ja mikäli tavarat ovat pysyneet kauttakulkumaan tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja ne eivät ole siellä tulleet myyntiin eikä kulutukseen ja niille ei ole siellä suoritettu muita toimenpiteitä kuin mahdollisesti purkaus tai jälleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

II OSASTO

Hallinnollisen yhteistyön muodot

8 artikla

1. Tämän pöytäkirjan mukaiset alkuperätuotteet saavat sopimusvaltioon tuotaessa sopimuksen mukaiset edut, kun niistä esitetään joko:

a) tavaratodistus EUR.1, josta jäljempänä käytetään nimitystä "EUR.1-todistus", tai pitkän ajanjakson voimassa oleva EUR.1-todistus sekä 13 artiklan mukaisesti laadittuja kauppalaskuja, joissa viitataan tällaiseen todistukseen. EUR.1-todistuksen malli on tämän pöytäkirjan III liitteessä;

b) tämän pöytäkirjan IV liitteen mukaisen viejän ilmoituksen sisältävä kauppalasku, joka on laadittu 13 artiklan mukaisesti; tai

c) tämän pöytäkirjan IV liitteen mallin mukaisen viejän ilmoituksen sisältävä kauppalasku, jonka kuka tahansa viejä voi laatia yhden tai useampia kolleja käsittävälle, yhteensä enintään 2 820 laskentayksikön arvosta alkuperätuotteita sisältävälle lähetykselle.

2. Seuraavat tämän pöytäkirjan ehdot täyttävät alkuperätuotteet saavat sopimusvaltioon tuotaessa sopimuksen mukaiset edut ilman että on tarpeen esittää mitään 1 kappaleessa mainittua asiakirjaa:

a) yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet, joiden arvo on enintään 200 laskentayksikköä;

b) matkustajan henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet, joiden arvo on enintään 565 laskentayksikköä.

Näitä määräyksiä sovelletaan ainoastaan silloin, kun on kysymys muusta kuin kaupallisesta tuonnista ja kun tavaroiden ilmoitetaan täyttävän sopimuksen soveltamisehdot ja mikäli ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen oikeellisuutta.

Tuontia, joka on satunnaista ja käsittää ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien henkilökohtaiseen tai perheen käyttöön tulevia tavaroita, ei pidetä kaupallisena, mikäli näiden tavaroiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3. Viejäsopimusvaltion kansallisena valuuttana ilmaistut määrät, jotka vastaavat laskentayksikköinä ilmaistuja määriä, on viejävaltion vahvistettava ja saatettava muiden sopimusvaltioiden tietoon. Jos määrät ylittävät tuojavaltion vahvistamat vastaavat määrät, tuojavaltion on ne hyväksyttävä, mikäli tavarat on laskutettu viejävaltion valuuttana.

Jos tavarat on laskutettu jonkin muun sopimusvaltion valuuttana, tuojavaltion on hyväksyttävä asianomaisen valtion ilmoittama määrä.

4. Sopimusvaltioiden valuuttoina yksi laskentayksikkö vastaa tämän pöytäkirjan VI liitteessä mainittuja määriä.

5. Laskentayksikköinä ilmaistuja määriä tarkistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään joka toinen vuosi.

6. Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, katsotaan muodostavan näiden kanssa yhden kokonaisuuden, kun ne normaalivarustuksena sisältyvät kysymyksessä olevan laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon hintaan tai kun niistä ei laskuteta erikseen.

7. Harmonoidun järjestelmän 3 yleisen tulkintasäännön mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, kun kaikki sarjaan kuuluvat tavarat ovat alkuperätuotteita. Milloin sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 % sarjan vapaasti tehtaalla -hinnasta.

9 artikla

1. Viejävaltion tulliviranomaiset antavat EUR.1-todistuksen silloin kun siinä mainitut tavarat viedään maasta. Se annetaan viejän käytettäväksi heti kun tosiasiallinen vienti on tapahtunut tai varmistunut.

2. Sopimusvaltion tulliviranomaiset antavat EUR.1-todistuksen, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan tämän valtion alkuperätuotteita 1 artiklan tarkoittamassa mielessä.

3. Sopimusvaltion tulliviranomaiset ovat valtuutettuja, edellyttäen että EUR.1-todistuksiin sisällytettävät tavarat ovat sen alueella, antamaan EUR.1-todistuksia tässä pöytäkirjassa määrätyin ehdoin, jos maasta vietävien tavaroiden voidaan katsoa olevan jonkin sopimusvaltion alkuperätuotteita 2 artiklan tarkoittamassa mielessä.

Tällaisissa tapauksissa EUR.1-todistuksia annetaan ehdolla, että esitetään aikaisemmin annetut tai laaditut alkuperäselvitykset.

4. EUR.1-todistus voidaan antaa vain, jos sen voidaan katsoa olevan tässä sopimuksessa määrätyn etuuskohtelun soveltamiseen oikeuttava todistus.

EUR.1-todistuksen antopäivä tulee mainita EUR.1-todistuksen tulliviranomaisille varatussa osassa.

5. Poikkeuksellisesti EUR.1-todistus voidaan antaa myös siinä mainittujen tavaroiden viennin jälkeen, silloin kun sitä ei ole annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi.

Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-todistuksen jälkikäteen vain siinä tapauksessa, että ne ovat todenneet viejän hakemuksessa esitettyjen tietojen pitävän yhtä vastaavien asiakirjojen kanssa.

Jälkikäteen annettuihin EUR.1-todistuksiin on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä: ''ISSUED RETROSPECTIVELY", "ANNETTU JÄLKIKÄTEEN", "DELIVRE A POSTERIORI", "NACHTRÄGLICH AUSGESTELLT", "UTGEFID- EFTIR A", "RILASCIATO A POSTERIORI", "UTSTEDT SENERE", "UTFÄRDAT I EFTERHAND",

6. Mikäli EUR.1-todistus varastetaan tai se katoaa tai turmeltuu, viejä voi pyytää sen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella. Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä jokin seuraavista merkinnöistä: "DUPLICATE", "KAKSOISKAPPALE", "DUPLICATA", "DUPLIKAT", "EFTIRRIT", "DUPLICATO",

Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-todistuksen antopäivä, on voimassa mainitusta päivästä lukien.

7. Edellä 5 ja 6 kappaleessa mainitut merkinnät tehdään EUR.1-todistuksen "Huomautuksia" -kohtaan.

8. Yksi tai useampi EUR.1-todistus voidaan aina korvata yhdellä tai useammalla EUR.1-todistuksella, edellyttäen että tämä tapahtuu siinä tullitoimipaikassa, jossa tavarat ovat.

9. Tarkastaakseen että 2 ja 3 kappaleessa mainitut ehdot on täytetty, tulliviranomaisilla on oikeus vaatia kaikkia kirjallisia todisteita tai ryhtyä kaikkiin tarpeellisiksi katsomiinsa tarkastuksiin.

10. Valtuutettujen viejien 13 artiklassa määrätyin ehdoin laatimiin alkuperäselvityksiin sovelletaan 2-9 kappaleiden määräyksiä soveltuvin osin.

10 artikla

1. EUR.1-todistus annetaan vain viejän tai hänen vastuullaan hänen valtuuttamansa edustajan kirjallisesta hakemuksesta. Tämä hakemus laaditaan tämän pöytäkirjan III liitteessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle, joka täytetään tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

2. Viejävaltion tulliviranomaisten tulee valvoa, että 1 kappaleessa mainittu lomake täytetään asianmukaisesti. Ne tarkistavat erityisesti, että "Tavara"-sarake on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä. Tämän vuoksi tähän sarakkeeseen ei saa jättää väliin tyhjiä rivejä. Mikäli tilaa ei täytetä kokonaan, viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja tyhjä tila on suljettava viivalla.

3. Koska EUR.1-todistus on sopimuksen mukaisen tulli- ja kiintiöetuuskohtelun soveltamiseen oikeuttava todistusasiakirja, viejävaltion tulliviranomaisten tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tavaroiden alkuperän ja muiden EUR.1-todistuksessa olevien tietojen tarkistamiseksi.

4. Mikäli EUR.1-todistus annetaan 9 artiklan 5 kappaleen mukaisesti siinä mainittujen tavaroiden tosiasiallisen viennin jälkeen, viejän tulee 1 kappaleessa mainitussa hakemuksessa:

- mainita EUR.1-todistuksessa mainittujen tavaroiden lähetyspaikka ja -aika,

- todistaa, että kysymyksessä olevien tavaroiden vientihetkellä ei ole annettu EUR.1-todistusta, ja ilmoittaa syyt tähän.

5. EUR.1-todistusten hakemukset sekä 9 artiklan 3 kappaleen toisessa kohdassa tarkoitetut alkuperäselvitykset, joiden nojalla uudet EUR.1-todistukset annetaan, on viejävaltion tulliviranomaisten säilytettävä vähintään kaksi vuotta.

11 artikla

1. EUR.1-todistukset laaditaan tämän pöytäkirjan III liitteessä olevan mallin mukaiselle lomakkeelle. Tämä lomake painetaan yhdellä tai useammalla sopimusvaltion virallisista kielistä tai englannin kielellä. EUR.1-todistukset laaditaan jollakin näistä kielistä ja viejävaltion sisäisen lainsäädännön mukaisesti; jos ne laaditaan käsin, ne on täytettävä musteella ja painokirjaimin.

2. EUR.1-todistuksen koon tulee olla 210 x 297 mm; todistuksen pituus voi kuitenkin alittaa määrämitan enintään 5 millimetrillä tai ylittää sen enintään 8 millimetrillä. Käytettävän paperin tulee olla valkoista, hiokkeetonta, liimakäsiteltyä kirjoituspaperia, jonka paino on vähintään 25 g/m2. Siinä tulee olla vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset silmin havaittaviksi.

3. Sopimusvaltiot voivat pidättää itselleen EUR.1-todistusten painatusoikeuden tai antaa sen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa jokaisessa EUR.1-todistuksessa on oltava merkintä tästä hyväksymisestä. Jokaisessa EUR.1-todistuksessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite, tai merkki, josta tämä voidaan tunnistaa. Siinä tulee myös olla painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, jonka avulla se voidaan yksilöidä.

12 artikla

1. EUR.1-todistus on esitettävä neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viejävaltion tulliviranomainen on sen antanut, sen tuojavaltion tullitoimipaikassa, jossa tavarat ilmoitetaan tulliselvitettäviksi tämän valtion säädösten määräämässä järjestyksessä. Mainitut viranomaiset voivat vaatia siitä käännöksen. Ne voivat lisäksi vaatia, että tuontitavarailmoitusta täydennetään maahantuojan vakuutuksella siitä, että tavarat täyttävät sopimuksen soveltamiseksi vaadittavat ehdot.

2. Rajoittamatta 5 artiklan 5 kappaleen määräyksiä katsotaan tulliselvitettäväksi ilmoittajan pyynnöstä ja asianomaisten viranomaisten määräämin ehdoin yhdeksi tavaraksi sellainen harmonoidun järjestelmän 84. tai 85. ryhmään kuuluva, osiin purettu tai kokoamaton tavara, joka tuodaan osalähetyksinä, ja koko tavaralle voidaan esittää yksi EUR.1-todistus ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

3. EUR.1-todistus, joka esitetään tuojavaltion tulliviranomaisille 1 kappaleessa mainitun esittämisajan päätyttyä, voidaan hyväksyä etuuskohtelua sovellettaessa, kun määräajan noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista.

Muissa myöhästymistapauksissa tuojavaltion tulliviranomaiset voivat hyväksyä EUR.1-todistukset, kun tavarat on esitetty niille ennen mainitun määräajan päättymistä.

4. Pienet eroavuudet EUR.1-todistuksen merkintöjen ja tavaroiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee todistuksesta mitätöntä, jos voidaan asianmukaisesti osoittaa, että todistus vastaa tulliselvitettäviksi esitettyjä tavaroita.

5. Tuojavaltion tulliviranomaiset säilyttävät EUR.1-todistukset tässä valtiossa voimassa olevien säädösten mukaisesti.

6. 7 artiklassa mainittujen ehtojen noudattaminen osoitetaan esittämällä tuojavaltion tulliviranomaisille joko:

a) yksi ainoa viejävaltiossa laadittu kuljetusasiakirja, jonka turvin tavaroiden kuljetus kauttakulkumaan kautta on tapahtunut; tai

b) kauttakulkumaan tulliviranomaisten antama todistus, jossa on:

- tarkka kuvaus tavaroista,

- tavaroiden purkamisen ja jälleenlastauksen päivämäärä ja tarvittaessa käytettyjen alusten nimet,

- todistus olosuhteista, joissa tavaroita on pidetty kauttakulkumaassa;

c) tai, edellä mainittujen puuttuessa, mitä tahansa todisteaineistoa.

13 artikla

1. Alkuperän osoittavia asiakirjoja annettaessa sovelletaan yksinkertaistettua menettelyä jäljempänä olevien määräysten mukaisesti 9 artiklan 1-7 kappaleiden sekä 10 artiklan 1, 4 ja 5 kappaleen määräysten estämättä.

2. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat antaa sellaiselle viejälle (josta jäljempänä käytetään nimitystä "valtuutettu viejä"), joka harjoittaa usein tapahtuvaa vientiä, jolle voidaan antaa EUR.1-todistus, ja joka antaa kaikki tulliviranomaisten tarpeellisiksi katsomat takeet tavaroiden alkuperäaseman tarkistamiseksi, luvan olla esittämättä vientihetkellä viejävaltion tullitoimipaikassa tavaroita ja niitä koskevan EUR.1-todistuksen hakemusta EUR.1-todistuksen saamiseksi 9 artiklan 1-4 kappaleiden mukaisin ehdoin.

3. Lisäksi tulliviranomaiset voivat antaa valtuutetulle viejälle luvan laatia EUR.1-todistuksia, jotka ovat voimassa enintään yhden vuoden antopäivästä ja joista jäljempänä käytetään nimitystä "LT-todistus". Lupa annetaan vain, mikäli maasta vietävien tavaroiden alkuperäaseman odotetaan pysyvän muuttumattomana LT-todistuksen voimassaoloajan. Jos LT-todistus ei enää ole voimassa joidenkin todistuksen kattamien tavaroiden osalta, valtuutetun viejän tulee välittömästi ilmoittaa tästä luvan antaneille tulliviranomaisille.

Yksinkertaistettua menettelyä sovellettaessa viejävaltion tulliviranomaiset voivat määrätä käytettäväksi EUR.1-todistuksia, joissa on niiden yksilöimiseksi tarkoitettu tunnus.

4. Edellä 2 ja 3 kappaleessa mainitussa luvassa määrätään tulliviranomaisten valinnan mukaan, että EUR.1-todistuksen 11 sarake "Tulliviranomaisten todistus":

a) joko varustetaan edeltäkäsin viejävaltion asianomaisen tullitoimipaikan leimalla sekä mainitun toimipaikan virkamiehen joko käsin tai muulla tavoin tekemällä allekirjoituksella; tai

b) on valtuutetun viejän viejävaltion tulliviranomaisten hyväksymällä ja tämän pöytäkirjan V liitteessä olevan mallin mukaisella erikoisleimalla vahvistama. Tämä leima voidaan esipainattaa lomakkeisiin.

EUR.1-todistuksen 11 sarakkeen "Tulliviranomaisen todistus" täyttää tarvittaessa valtuutettu viejä.

5. Edellä 4 a) kappaleessa mainituissa tapauksissa EUR.1-todistuksen 7 sarakkeeseen "Huomatuksia" tehdään jokin seuraavista merkinnöistä: "Simplified procedure", "Yksinkertaistettu menettely", "Procédure simplifiée", "Vereinfachtes Verfahren", "Einföldud afgreidsla", "Procedura semplificata", "Forenklet prosedyre", "Förenklad procedur",

Valtuutettu viejä merkitsee tarvittaessa 13 sarakkeeseen "Tarkastuspyyntö" EUR.1-todistuksen jälkitarkastuksen suorittavan tulliviranomaisen nimen ja osoitteen.

6. Edellä 3 kappaleessa mainitussa tapauksessa valtuutettu viejä tekee EUR.1-todistuksen 7 sarakkeeseen myös jonkin seuraavista merkinnöistä:

"LT certificate valid until ...",

"LT-todistus voimassa ... saakka"

"certificat LT valable jusqu'au ...",

"LT-Certificat góltig bis ...",

"LT skírteini gildir til ...",

"certificato LT valido fino al ...",

"LT-sertifikat gyldig til ...",

"LT-certifikat giltigt till ...",

(päiväys merkitään numeroin),

sekä viittauksen lupaan, jonka nojalla kysymyksessä oleva LT-todistus on annettu.

Valtuutettua viejää ei vaadita mainitsemaan LT-todistuksen 8 ja 9 sarakkeessa kollien merkkejä ja numeroita, lukumäärää ja lajia, bruttopainoa (kg) tai muuta mittaa (l, m3, jne). 8 sarakkeessa tulee kuitenkin olla sellainen tavaroiden kuvaus ja nimitys, että se on riittävän tarkka niiden yksilöimiseksi.

7. Huolimatta 12 artiklan 1-3 kappaleiden määräyksistä LT-todistus täytyy jättää tuontitullitoimipaikkaan viimeistään silloin, kun ensimmäiset sen kattamat tavarat tuodaan maahan. Jos maahantuoja tulliselvittää tavaroita useassa tuojavaltion tullitoimipaikassa, tulliviranomaiset voivat vaatia häntä esittämään kopion LT-todistuksesta kaikissa näissä toimipaikoissa.

8. Kun LT-todistus on jätetty tulliviranomaisille, maahantuotujen tavaroiden alkuperäasema osoitetaan LT-todistuksen voimassaoloaikana kauppalaskuilla, jotka täyttävät seuraavat ehdot:

a) kun kauppalaskussa on sekä jonkin sopimusvaltion alkuperätuotteita että ei-alkuperätuotteita, viejän tulee selvästi eritellä nämä kaksi tavararyhmää;

b) viejän on mainittava kussakin kauppalaskussa tavaroita koskevan LT-todistuksen numero, todistuksen voimassaoloajan päättymispäivä ja tavaroiden alkuperämaa tai -maat.

Viejän kauppalaskuun tekemä merkintä LT-todistuksen numerosta ja tavaroiden alkuperämaasta katsotaan ilmoitukseksi siitä, että tavarat täyttävät tämän pöytäkirjan ehdot etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän saavuttamiseksi sopimusvaltioiden välisessä kaupassa.

Viejävaltion tulliviranomaiset voivat vaatia, että merkinnät, jotka kauppalaskuun on edellä olevien määräysten mukaan tehtävä, on vahvistettava käsin kirjoitetulla allekirjoituksella, jota seuraa allekirjoittajan nimi selvennet- tynä;

c) tavaroiden kuvauksen ja nimityksen kauppalaskussa tulee olla riittävän yksityiskohtainen, jotta siitä käy selvästi ilmi, että tavarat on mainittu myös kysymyksessä olevalla LT-todistuksella;

d) kauppalaskuja voidaan laatia vain kysymyksessä olevan LT-todistuksen voimassaoloaikana maasta vietäville tavaroille. Ne voidaan kuitenkin esittää tuontitullitoimipaikassa neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona viejä on ne laatinut.

9. Yksinkertaistettujen menettelyjen mukaisesti tämän artiklan ehdot täyttävät kauppalaskut voidaan laatia ja/tai lähettää tietoliikennevälineitä tai automaattisia tietojenkäsittelymenetelmiä käyttäen. Tuojavaltion tullitoimipaikat hyväksyvät tällaiset kauppalaskut selvitykseksi maahantuotujen tavaroiden alkuperäasemasta mainitun valtion tulliviranomaisten vahvistamien menettelyjen mukaisesti.

10. Mikäli viejävaltion tulliviranomaiset toteavat, että jokin todistus ja/tai kauppalasku, joka on annettu tämän artiklan määräysten mukaisesti, ei ole voimassa joidenkin toimitettujen tavaroiden osalta, ne ilmoittavat tästä välittömästi tuojavaltion tulliviranomaisille.

11. Tulliviranomaiset voivat antaa valtuutetulle viejälle luvan laatia tämän pöytäkirjan IV liitteen mallin mukaisen viejän ilmoituksen sisältäviä kauppalaskuja EUR.1-todistusten sijasta.

Valtuutetun viejän kauppalaskuun tekemä ilmoitus laaditaan jollakin sopimusvaltioiden virallisista kielistä tai englannin kielellä. Se allekirjoitetaan käsin ja joko:

a) siinä on viitattava valtuutetun viejän luvan numeroon tai

b) sen on oltava valtuutetun viejän 4 b) kappaleessa tarkoitetulla, viejävaltion tulliviranomaisten hyväksymällä erikoisleimalla vahvistama. Tämä leima voidaan esipainattaa kauppalaskuun.

12. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat kuitenkin antaa valtuutetulle viejälle luvan olla allekirjoittamatta kauppalaskussa olevaa 8 b) kappaleessa mainittua merkintää tai 11 kappaleessa tarkoitettua ilmoitusta, kun tällaiset kauppalaskut laaditaan ja/tai lähetetään tietoliikennevälineitä tai automaattisia tietojenkäsittelymenetelmiä käyttäen.

Mainitut tulliviranomaiset määräävät tämän kohdan toteuttamista varten ehdot, joihin niiden sitä vaatiessa sisältyy valtuutetun viejän kirjallinen sitoumus, että hän ottaa täyden vastuun tällaisesta merkinnästä ja ilmoituksesta, niin kuin hän tosiasiassa olisi allekirjoittanut ne käsin.

13. Tulliviranomaiset määrittävät 2, 3 ja 11 kappaleessa mainituissa luvissa erityisesti:

a) EUR.1-todistusten ja LT-todistusten hakemuksia koskevat ehdot ja ehdot, jotka koskevat kauppalaskuun tavaroiden alkuperästä tehtävää ilmoitusta;

b) ehdot, joilla nämä hakemukset sekä kopio kauppalaskuista, joissa on viittaus LT-todistukseen, ja kauppalaskuista, joissa on viejän ilmoitus, säilytetään vähintään kaksi vuotta. LT-todistuksille ja kauppalaskuille, joissa on viittaus LT-todistukseen, tämä määräaika alkaa LT-todistuksen voimassaoloajan päättymispäivästä. Näitä määräyksiä sovelletaan myös EUR.1-todistuksiin, LT-todistuksiin ja kauppalaskuihin, joissa on viittaus LT-todistukseen, sekä kauppalaskuihin, joissa on viejän ilmoitus, joiden perusteella on annettu muita alkuperäselvityksiä 9 artiklan 3 kappaleen toisen kohdan mukaisin ehdoin.

14. Viejävaltion tulliviranomaiset voivat ilmoittaa, että 2, 3 ja 11 kappaleen mukaisia helpotuksia ei sovelleta tiettyihin tavararyhmiin.

15. Tulliviranomaiset kieltäytyvät antamasta 2, 3 ja 11 kappaleessa mainittuja lupia sellaisille viejille, jotka eivät anna kaikkia niiden tarpeellisiksi katsomia takeita.

Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvat. Niiden on tehtävä näin silloin, kun hyväksymisen ehtoja ei enää täytetä tai kun valtuutettu viejä ei enää anna mainittuja takeita.

16. Valtuutettua viejää voidaan vaatia ilmoittamaan tulliviranomaisille niiden antamien määräysten mukaisesti tavaroista, jotka hän aikoo viedä, jotta asianomaisella tullitoimipaikalla on mahdollisuus suorittaa tarpeelliseksi katsomansa tarkastus ennen tavaran lähettämistä.

17. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sopimusvaltioiden tullimuodollisuuksia ja tulliasiakirjojen käyttöä koskevien säännösten soveltamiseen.

14 artikla

8 artiklan 1 c) kappaleessa mainitun ilmoituksen laatii viejä tämän pöytäkirjan IV liitteessä olevassa muodossa jollakin sopimusvaltioiden virallisista kielistä tai englanniksi. Se tehdään kirjoituskoneella tai leimaten ja allekirjoitetaan käsin. Viejän on säilytettävä kopio mainitun ilmoituksen sisältävästä laskusta vähintään kaksi vuotta.

15 artikla

1. Viejä tai hänen edustajansa esittää EUR.1-todistusta koskevan hakemuksensa yhteydessä sellaiset asiakirjat, joilla voidaan osoittaa, että maasta vietäville tavaroille voidaan antaa EUR.1-todistus.

Hän sitoutuu esittämään asianomaisten viranomaisten pyynnöstä kaiken sen lisätodistusaineiston, jonka ne mahdollisesti katsovat tarpeelliseksi etuuskohteluun oikeutettujen tavaroiden alkuperäaseman oikeellisuuden toteamiseksi, sekä sitoutuu hyväksymään kaikki mainittujen viranomaisten suorittamat, kirjanpitoonsa ja yllä mainittujen tavaroiden valmistus- olosuhteisiin kohdistuvat tarkastustoimenpiteet.

2. Viejien on säilytettävä 1 kappaleessa mainitut todistusasiakirjat vähintään kaksi vuotta.

3. Soveltuvin osin sovelletaan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä 13 artiklan 2 ja 3 kappaleen menettelyjä sovellettaessa ja 8 artiklan 1 b) ja 1 c) kappaleen ilmoituksiin.

16 artikla

1. Tavaroille, jotka on lähetetty EFTA-valtiosta tai Israelista muissa kuin sopimusvaltioissa pidettävään näyttelyyn ja jotka myydään näyttelyn jälkeen Israeliin tai EFTA-valtioon tuotaviksi, myönnetään maahan tuotaessa tämän sopimuksen määräysten mukaiset etuudet edellyttäen, että ne täyttävät tämän pöytäkirjan ehdot niin, että niitä voidaan pitää EFTA-valtion tai Israelin alkuperätuotteina ja sikäli kuin tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla todistetaan, että:

a) viejä on lähettänyt nämä tavarat EFTA-valtiosta tai Israelista näyttelymaahan ja pitänyt niitä siellä näytteillä;

b) mainittu viejä on myynyt tai luovuttanut nämä tavarat Israelissa tai EFTA-valtiossa olevalle vastaanottajalle;

c) tavarat on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen Israeliin tai EFTA-valtioon siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn;

d) sen jälkeen kun tavarat on lähetetty näyttelyyn, niitä ei ole käytetty muihin tarkoituksiin kuin tässä näyttelyssä esittelyyn.

2. EUR.1-todistus tulee esittää normaalissa järjestyksessä tulliviranomaisille. Siinä on mainittava näyttelyn nimi ja osoite. Tavaroiden luonteesta ja olosuhteista, joissa niitä on pidetty näytteillä, voidaan tarvittaessa vaatia kirjallinen lisäselvitys.

3. 1 kappaletta sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joissa tavarat näyttelyn aikana pysyvät tullivalvonnan alaisina, sellaisia tilaisuuksia lukuun ottamatta, jotka on järjestetty kaupoissa tai liiketiloissa yksityisiin tarkoituksiin ulkomaisten tavaroiden myymiseksi.

17 artikla

1. Taatakseen tämän osaston oikean soveltamisen sopimusvaltiot avustavat toisiaan tullihallintojensa välityksellä EUR.1-todistusten (myös 9 artiklan 3 kappaleen nojalla annettujen) ja kauppalaskussa olevien viejän ilmoitusten aitouden ja oikeellisuuden tarkistamisessa.

2. Sekakomitealla on oikeus tehdä päätökset, jotka ovat tarpeen jotta hallinnollisen yhteistyön muotoja voitaisiin ajallaan soveltaa sopimusvaltioissa.

3. Sopimusvaltioiden tulliviranomaiset toimittavat toisilleen EFTAn sihteeristön välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR.1-todistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet.

4. Rangaistus- ja muita seuraamuksia sovelletaan jokaiseen, joka laatii tai laadituttaa vääriä tietoja sisältävän asiakirjan saadakseen tavaroille etuuskohtelun.

5. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että sellaisia EUR.1-todistuksen turvin kuljetettavia tavaroita, jotka kuljetuksen aikana tulevat niiden alueella sijaitsevalle vapaa-alueelle, ei vaihdeta toisiin tavaroihin ja että niille ei suoriteta muita toimenpiteitä kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toimenpiteet.

6. Mikäli sopimusvaltion alkuperää olevia, EUR.1-todistuksen turvin vapaa-alueelle tuotuja tavaroita valmistetaan tai käsitellään, asianomaisten tulliviranomaisten tulee viejän pyynnöstä antaa uusi EUR.1-todistus, jos suoritettu valmistus tai käsittely on tämän pöytäkirjan määräysten mukaista.

18 artikla

1. EUR.1-todistusten tai kauppalaskuilla olevien viejän ilmoitusten jälkitarkastus suoritetaan pistokokein tai aina kun tuojavaltion tulliviranomaisilla on aihetta epäillä asiakirjan aitoutta tai kysymyksessä olevien tavaroiden tosiasiallisesta alkuperästä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2. Sovellettaessa 1 kappaleen määräyksiä tuojavaltion tulliviranomaiset palauttavat viejävaltion tulliviranomaisille EUR.1-todistuksen ja kauppalaskun, jos se on esitetty, tai kauppalaskun, jossa on viittaus LT-todistukseen, tai kauppalaskun, jossa on viejän ilmoitus, tai näiden asiakirjojen kopion ja esittävät mahdolliset sisältöä tai muotoa koskevat syyt tiedustelun tekemiseen.

Tulliviranomaiset toimittavat jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja ilmoittavat kaikki tiedot, jotka on saatu ja joiden nojalla mainitussa EUR.1-todistuksessa tai kauppalaskussa olevia merkintöjä voidaan pitää virheellisinä.

Jos tuojavaltion tulliviranomaiset pidättyvät soveltamasta sopimuksen määräyksiä siihen asti, kun tarkastuksen tulokset on saatu, ne tarjoutuvat luovuttamaan tavarat tuojalle sillä edellytyksellä, että ryhdytään tarpeellisiksi katsottuihin varotoimenpiteisiin.

3. Jälkitarkastuksen tulokset on ilmoitettava tuojavaltion tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Niiden perusteella tulee voida päättää, koskevatko 2 kappaleessa tarkoitetut palautettavat asiakirjat tosiasiallisesti vietyjä tavaroita ja voidaanko näihin tavaroihin tosiasiallisesti soveltaa etuuskohtelua.

Mikäli tuojavaltion tulliviranomaiset ja viejävaltion tulliviranomaiset eivät pysty ratkaisemaan kiistanalaisia tapauksia tai mikäli syntyy kysymys tämän pöytäkirjan tulkinnasta, ne on alistettava 26 artiklassa mainitun tulli-ja alkuperäasioiden alakomitean käsiteltäviksi. Päätökset tekee sekakomitea.

EUR.1-todistuksen jälkitarkastusta varten viejävaltion tulliviranomaisten on säilytettävä vientiasiakirjat tai niiden asemesta käytetyt EUR.1-todistusten jäljennökset vähintään kaksi vuotta.

III OSASTO

Loppumääräykset

19 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät omalta osaltaan tämän pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

20 artikla

Tämän pöytäkirjan liitteet ovat sen erottamaton osa.

21 artikla

Tavarat, jotka ovat I osaston määräysten mukaisia ja jotka sopimuksen voimaantulopäivänä ovat joko matkalla tai väliaikaisesti varastoituina tullivarastoissa tai vapaa-alueilla jonkin sopimusvaltion alueella, voidaan hyväksyä alkuperätuotteiksi, edellyttäen että neljän kuukauden kuluessa tästä päivästä tuojavaltion tulliviranomaisille esitetään jälkikäteen annettu alkuperäselvitys sekä kuljetusolosuhteet todistavat asiakirjat.

22 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta EUR.1-todistukset, joita niiden tulliviranomaiset ovat oikeutetut antamaan tätä sopimusta sovellettaessa, annetaan tässä sopimuksessa määrätyin ehdoin. Ne sitoutuvat myös varmistamaan tähän tarvittavan hallinnollisen yhteistyön, erityisesti tämän sopimuksen puitteissa vaihdettavien tavaroiden kuljetuksen ja säilytyksen valvomiseksi.

23 artikla

1. Rajoittamatta A pöytäkirjan määräyksiä voidaan tuotteille, jollaisiin sopimusta sovelletaan, ja jotka on käytetty sellaisten tuotteiden valmistukseen, joille annetaan tai laaditaan EUR.1-todistus, LT-todistus tai kauppalasku, jossa on viittaus LT-todistukseen tai kauppalasku, jossa on viejän ilmoitus, myöntää tullinpalautus tai tullihelpotus missä muodossa tahansa vain, jos ne ovat jonkin sopimusvaltion alkuperätuotteita.

2. Tässä artiklassa "tullilla" tarkoitetaan myös vaikutukseltaan tulleja vastaavia maksuja.

24 artikla

1. Milloin tämän sopimuksen nojalla johonkin EFTA-valtioon tuotavat tuotteet saavat erilaisen kohtelun kuin EFTA-konvention nojalla tuotavat tuotteet, tämän sopimuksen mukaista kohtelua sovelletaan kaikkiin tuotteisiin, joita seuraa Israelissa annettu tai laadittu 8 artiklan 1 kappaleessa mainittu alkuperäselvitys tai jokin tällainen alkuperäselvitys, joka on annettu jossakin EFTA-valtiossa ja jossa on merkintä "EFTA-Israel Trade".

2. EFTA-valtion viejän tai hänen edustajansa on EFTA-valtioiden välisessä kaupassa tehtävä alkuperäselvitykseen merkintä "EFTA-Israel Trade", milloin tuotteet ovat saaneet alkuperäasemansa tämän sopimuksen nojalla, kun valmistuksessa on käytetty Israelin alkuperää olevia aineksia.

3. Poiketen 1 kappaleen määräyksistä EFTA-valtion alkuperätuotteet, jotka jälleenviedään Israelista, saavat tuonnissa EFTA-valtioon saman kohtelun kuin ne olisivat saaneet, jos ne olisi lähetetty suoraan EFTA-valtiosta toiseen. Tuotteiden on oltava samassa tilassa tai ne eivät saa olla enempää kuin 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamalla tavalla Israelissa valmistettuja tai käsiteltyjä. Tämä kohtelu myönnetään vain, mikäli EFTA-tuojavaltion tulliviranomaisille esitetään Israelin asianomaisen tullitoimipaikan antama EUR.1-todistus, johon on tehty merkintä "Application Article 24.3" ja se on vahvistettu mainitun tullitoimipaikan leimalla.

25 artikla

(Tässä pöytäkirjassa ei ole 25 artiklaa.)

26 artikla

Sekakomitean alaisuuteen asetetaan sopimuksen 27 artiklan 5 kappaleen mukaisesti tulli- ja alkuperäasioiden alakomitea avustamaan sekakomiteaa sen tehtävien hoitamisessa sekä varmistamaan jatkuvan tiedonkulun ja neuvotteluyhteyden asiantuntijoiden välillä.

Se koostuu sopimusvaltioiden asiantuntijoista, jotka vastaavat alkuperäsääntöihin liittyvistä kysymyksistä.

27 artikla

Sovellettaessa 1 artiklan b) ii) kohtaa jokaista sopimusvaltion alkuperää olevaa tuotetta kohdellaan viennissä toiseen sopimusvaltioon ei-alkuperätuotteena sinä aikana tai niinä aikoina, jolloin viimeksimainittu sopimusvaltio soveltaa tällaisiin tuotteisiin kolmansien maiden tullia tai vastaavia suojatoimenpiteitä tämän sopimuksen mukaisesti.

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista B PÖYTÄKIRJAN I LIITE Selventävät huomautukset

1 huomautus - 1 artiklaan

Ilmaus "sopimusvaltio" käsittää myös mainitun valtion aluevedet.

Aavalla merellä toimivien alusten, mukaanlukien "tehdasalukset", joissa niiden kalastamat tuotteet valmistetaan tai käsitellään, katsotaan olevan sen sopimusvaltion aluetta, jolle ne kuuluvat, edellyttäen että ne täyttävät 4 selventävässä huomautuksessa esitetyt ehdot.

2 huomautus - 1, 2 ja 4 artiklaan

1 artiklan alkuperäaseman saavuttamista koskevat ehdot on täytettävä keskeytyksettä sopimusvaltiossa lukuun ottamatta 2 artiklassa säädettyjä poikkeuksia.

Jos sopimusvaltiosta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on, lukuun ottamatta 2 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, pidettävä ei-alkuperätuotteina, ellei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että:

- palautetut tavarat ovat samoja kuin maastaviedyt tavarat, ja

- niille ei ole suoritettu muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarpeellisia toimenpiteitä, kun ne ovat olleet kysymyksessä olevassa maassa.

3 huomautus - 1 ja 2 artiklaan

Ratkaistaessa onko tavara alkuperätuote, ei ole tarpeen tutkia, ovatko tavaran valmistuksessa käytetyt energiatuotteet, laitteistot, koneet ja työkalut kolmansien maiden alkuperää vai eivät.

4 huomautus - 4 artiklan f) kohtaan

Ilmaus "sen alukset" tarkoittaa vain aluksia:

a) jotka on rekisteröity sopimusvaltiossa;

b) jotka purjehtivat sopimusvaltion lipun alla;

c) jotka ainakin puoleksi ovat sopimusvaltion kansalaisten tai sellaisen yhtiön omistuksessa, jonka pääkonttori sijaitsee tällaisessa valtiossa ja jonka toimitusjohtaja tai -johtajat, johtokunnan tai hallintoneuvoston puheenjohtaja ja näiden elinten jäsenten enemmistö ovat sopimusvaltion kansalaisia ja lisäksi jonka pääomasta - kysymyksen ollessa henkilöyhtiöstä tai rajoitetuin vastuin toimivasta yhtiöstä - ainakin puolet kuuluu tällaiselle valtiolle, tällaisen valtion julkisille yhteisöille tai kansalaisille;

d) joiden päällystö on kokonaisuudessaan sopimusvaltioiden kansalaisia;

e) jonka miehistöstä vähintään 75 % on sopimusvaltioiden kansalaisia.

5 huomautus - 4 ja 5 artiklaan

1. Kelpuuttamisen yksikkö alkuperäsääntöjä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määrättäessä nimikettä harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan. 3 yleisen tulkintasäännön nojalla tariffoitavien tuotesarjojen osalta kelpuuttamisen yksikkö on jokainen sarjaan sisältyvä tavara; tämä koskee myös nimikkeiden 63.08, 82.06 ja 96.05 sarjoja.

Tästä seuraa, että:

- kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote tariffoidaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

- kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka tariffoidaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, alkuperäsääntöjä on sovellettava kuhunkin tuotteeseen erikseen.

2. Kun harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkauksen katsotaan tariffoitaessa kuuluvan tuotteeseen, sen katsotaan kuuluvan tuotteeseen myös alkuperää määritettäessä.

5a huomautus - 4 artiklan h) kohtaan

Käytettyjen ulkorenkaiden osalta ilmaus "siellä kerätyt ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvat käytetyt tavarat" ei tarkoita vain ainoastaan raaka-aineiksi soveltuvia käytettyjä ulkorenkaita vaan myös ainoastaan uudelleen pinnoitettaviksi tai jätteenä käytettäviksi soveltuvia käytettyjä ulkorenkaita.

6 huomautus - 5 artiklan 2 kappaleeseen

II liitteen alkuhuomautuksia sovelletaan myös tarvittaessa kaikkiin ei-alkuperäaineksia käyttäen valmistettuihin tuotteisiin, vaikka niille ei olekaan II liitteen luettelossa erityissääntöä, vaan ne ovat 5 artiklan 2 kappaleen nimikkeenmuutossäännön alaisia.

7 huomautus - 6 artiklaan

"Vapaasti tehtaalla -hinnalla" tarkoitetaan sille valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, maksettavaa hintaa, kaikkien valmistuksessa käytettyjen tuotteiden arvo mukaan luettuna.

"Tullausarvolla" tarkoitetaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VII artiklan soveltamisesta Genevessä 12 päivänä huhtikuuta 1979 tehdyn sopimuksen mukaista tullausarvoa.

8 huomautus - 8 artiklan 1 kappaleeseen

Mahdollisuus käyttää tämän pöytäkirjan nojalla kauppalaskua tavaroiden alkuperän osoittavana asiakirjana ulotetaan koskemaan myös lähetysluetteloa ja kaikkia muita kaupallisia asiakirjoja, joissa kysymyksessä olevien tavaroiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi.

Postitse lähetettävien tavaroiden osalta, joita 8 artiklan 2 kappaleen mukaan ei pidetä kaupallisena tuontina, ilmoitus alkuperäasemasta voidaan tehdä myös tulliluetteloon C2/CP3 tai tähän luetteloon liitettävälle erilliselle paperille.

9 huomautus - 17 artiklan 1 kappaleeseen ja 22 artiklaan

Kun EUR.1-todistus on annettu 9 artiklan 3 kappaleen määräysten mukaisesti ja se koskee samassa tilassa jälleenvietyjä tavaroita, määrämaan tulliviranomaisten tulee voida hallinnollisen yhteistyön perusteella saada jäljennös aikaisemmin annetusta tai laaditusta tavaraa koskevasta alkuperäselvityksestä.

10 huomautus - 23 artiklaan

"Tullinpalautuksella tai tullihelpotuksella missä muodossa tahansa" tarkoitetaan kaikkia valmistukseen käytettyihin tuotteisiin sovellettavien tullien täydellistä tai osittaista takaisin maksamista tai perimättä jättämistä koskevia määräyksiä, edellyttäen että ne nimenomaisesti tai tosiasiallisesti sallivat tällaisen takaisinmaksun tai perimättäjätön siinä tapauksessa, että mainituista tuotteista valmistetut tavarat viedään maasta, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen kulutukseen.

"Valmistukseen käytetyillä tuotteilla" tarkoitetaan kaikkia tuotteita, joiden osalta anotaan "tullinpalautusta tai tullihelpotusta missä muodossa tahansa" sellaisten alkuperätuotteiden viennin johdosta, joille annetaan tai laaditaan EUR.1-todistus, LT-todistus tai kauppalaskuja, joissa on viittaus LT-todistukseen, tai kauppalasku, jossa on viejän ilmoitus.

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista B PÖYTÄKIRJAN II LIITE Luettelo valmistuksesta tai käsittelystä, joka on suoritettava ei-alkuperäaineksille, jotta valmis tuote saa alkuperäaseman

ALKUHUOMAUTUKSET

Yleistä

1 huomautus

1.1. Luettelon kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa kuvataan valmis tuote. Ensimmäisessä sarakkeessa on harmonoidussa järjestelmässä käytetty nimikkeen tai ryhmän numero ja toisessa sarakkeessa harmonoidussa järjestelmässä tästä nimikkeestä tai ryhmästä käytetty tavarankuvaus. Kuhunkin kahden ensimmäisen sarakkeen merkintään liittyy 3 ja 4 sarakkeessa oleva sääntö. Ensimmäisen sarakkeen merkinnän jäljessä eräissä tapauksissa oleva pääte ":sta" tai ":stä" tarkoittaa, että 3 tai 4 sarakkeen sääntö koskee ainoastaan 2 sarakkeessa mainittua osaa nimikkeestä tai ryhmästä.

1.2. Kun 1 sarakkeessa on koottu yhteen useita nimikkeitä tai mainittu ryhmän numero ja 2 sarakkeessa on sen vuoksi yleisluonteinen tavarankuvaus, viereinen 3 tai 4 sarakkeessa oleva sääntö koskee kaikkia niitä tuotteita, jotka harmonoidussa järjestelmässä tariffoidaan 1 sarakkeessa mainitun ryhmän nimikkeisiin tai johonkin nimikkeistä, jotka on koottu tähän sarakkeeseen.

1.3. Kun luettelossa on eri sääntöjä, joita sovelletaan saman nimikkeen eri tuotteisiin, nimikkeen kussakin alakohdassa on nimikkeen sen osan tavarankuvaus, jota viereinen 3 tai 4 sarakkeessa oleva sääntö koskee.

1.4. 84.-91. ryhmien tuotteisiin on sovellettava 3 sarakkeen alkuperäsääntöä, jos 4 sarakkeessa ei ole sääntöä.

2 huomautus

2.1. Ilmaus "valmistus" tarkoittaa kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös "kokoamista"tai erityistoimenpiteitä. Katso kuitenkin 3 huomautuksen 5 kappaletta jäljempänä.

2.2. Ilmaus "aines" tarkoittaa kaikkia "aineosia", "raaka-aineita", "komponentteja", "osia" jne., jotka käytetään tuotteen valmistukseen.

2.3. Ilmaus "tuote" tarkoittaa valmista tuotetta, vaikka tämä olisikin tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimenpiteessä.

3 huomautus

3.1. Kun jokin nimike tai nimikkeen osa ei ole luettelossa, sovelletaan 5 artiklan 2 kappaleen "nimikkeenmuutossääntöä". Jos jotakin luettelon kohtaa koskee "nimikkeenmuutosehto", se on mainittu 3 sarakkeen säännössä.

3.2. 3 tai 4 sarakkeen säännön edellyttämä valmistus tai käsittely on suoritettava vain valmistukseen käytetyille ei-alkuperäaineksille. 3 tai 4 sarakkeen säännön rajoitukset koskevat niinikään ainoastaan käytettyjä ei-alkuperäaineksia.

3.3. Kun säännössä sanotaan, että "minkä tahansa nimikkeen aineksia" saa käyttää, saa käyttää myös aineksia, jotka kuuluvat samaan nimikkeeseen kuin tuote, ottaen kuitenkin myös huomioon sääntöön mahdollisesti sisältyvät erityisrajoitukset. Kuitenkin ilmaus "valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista, myös muista nimikkeen .... aineksista" tarkoittaa, että vain sellaisia samaan nimikkeeseen kuin tuote kuuluvia aineksia saa käyttää, joilla on erilainen tavarankuvaus kuin tuotteella 2 sarakkeessa.

3.4. Jos ei-alkuperäaineksista tehtyä tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman valmistuksen kuluessa nimikkeenmuutossäännön tai luettelossa olevan oman sääntönsä nojalla, käytetään aineksena toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevaa sääntöä, jonka valmistukseen se on käytetty.

- Esimerkki:

Nimikkeen 84.07 moottori, josta säännössä määrätään, että käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo ei saa ylittää 40 % vapaasti tehtaalla -hinnasta, tehdään nimikkeen 72.24 "muusta takomalla esimuokatusta seosteräksestä".

Jos tämä esimuokattu teräs on taottu kyseisessä maassa ei-alkuperätuotetta olevasta valanteesta, se on jo saanut alkuperäaseman luettelon nimikettä 72.24:stä koskevan säännön nojalla. Esimuokattua terästä voidaan pitää moottorin arvoa laskettaessa alkuperätuotteena riippumatta siitä, onko teräs tuotettu samassa vai jossakin muussa tehtaassa. Ei-alkuperätuotetta olevan valanteen arvoa ei täten oteta huomioon laskettaessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa.

3.5. Vaikka nimikkeenmuutossääntö tai luettelon sääntö täyttyy, tuote ei ole saanut alkuperäasemaa, jos suoritettu käsittely kokonaisuudessaan on riittämätön 5 artiklan 5 kappaleen tarkoittamassa mielessä.

4 huomautus

4.1. Luettelon sääntö määrittää vaadittavan vähimmäisvalmistuksen tai -käsittelyn, ja sen ylittävä valmistus tai käsittely antaa myös alkuperäaseman; sitä vähempi valmistus tai käsittely taas ei anna alkuperäasemaa. Näin ollen mikäli säännössä määrätään, että tietyllä valmistusasteella olevaa ei-alkuperäainesta saa käyttää, on sitä aiemmalla valmistusasteella olevan tällaisen aineksen käyttö sallittua mutta ei sitä myöhemmällä valmistusasteella olevan.

4.2. Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote voidaan valmistaa useammasta kuin yhdestä aineksesta, tämä tarkoittaa, että yhtä tai useampaa näistä aineksista saa käyttää. Säännössä ei vaadita, että niitä kaikkia käyte- tään.

- Esimerkki:

Kankaita koskeva sääntö määrää, että luonnonkuituja saa käyttää ja että muun muassa kemiallisia aineita saa myös käyttää. Tämä ei tarkoita, että on käytettävä molempia, vaan että voidaan käyttää jompaakumpaa tai molempia.

Jos kuitenkin samassa säännössä on jotakin ainesta varten oma rajoituksensa ja muita aineksia varten muita rajoituksia, sovelletaan vain tosiasiallisesti käytettyjä aineksia koskevia rajoituksia.

- Esimerkki:

Ompelukoneita koskevassa säännössä määrätään, että käytettyjen langankiristysmekanismien on oltava alkuperätuotteita ja että käytetyn siksak-mekanismin on myös oltava alkuperätuote; näitä kahta rajoitusta sovelletaan vain, mikäli kysymyksessä olevat mekanismit tosiasiallisesti sisältyvät ompelukoneeseen.

4.3. Kun luettelon sääntö edellyttää, että tuote on valmistettava tietystä aineksesta, tämä ehto ei luonnollisesti estä käyttämästä muita aineksia, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, etteivät ne voi täyttää sääntöä.

- Esimerkki:

Nimikkeen 19.04 sääntö, joka nimenomaan sulkee pois viljan ja viljatuotteiden käytön, ei estä kivennäissuolojen, kemikaalien ja muiden lisäaineiden käyttöä, joita ei valmisteta vil- jasta.

- Esimerkki:

Jos kuitukankaasta tehdyn tavaran ollessa kysymyksessä ainoastaan ei-alkuperätuotetta olevan langan käyttö on sallittua, ei ole mahdollista aloittaa valmistusta kuitukankaasta - vaikka kuitukangasta ei tavallisesti voida tehdä langasta. Tällaisissa tapauksissa lähtöaineksen tulisi normaalisti olla lankaa edeltävällä asteella - ts. kuituasteella.

Tekstiilien osalta katso myös 7 huomautuksen 3 kappaletta.

4.4. Jos luettelon säännössä on kaksi tai useampia prosenttimääriä enimmäisarvoksi ei-alkuperäaineksille, joita voidaan käyttää, näitä prosenttimääriä ei saa laskea yhteen. Kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvo ei saa koskaan ylittää korkeinta määrätyistä prosenttimääristä. Lisäksi yksittäisiä prosenttimääriä ei saa ylittää niiden ainesten osalta, joita ne koskevat.

Tekstiilit

5 huomautus

5.1. Luettelossa käytetty ilmaus "luonnonkuidut" tarkoittaa muita kuituja kuin muunto- ja synteettikuituja. Se rajoittuu kehruuta edeltäviin valmistusasteisiin ja sisältää myös jätteet. Mikäli ei toisin mainita, ilmaus "luonnonkuidut" sisältää kuidut, jotka on karstattu, kammattu tai muulla tavoin valmistettu, mutta joita ei ole kehrätty.

5.2. Ilmaus "luonnonkuidut" sisältää nimikkeen 05.03 jouhen, nimikkeiden 50.02 ja 50.03 silkin, nimikkeiden 51.01-51.05 villakuidut ja hienon ja karkean eläimenkarvan, nimikkeiden 52.01-52.03 puuvillakuidut ja nimikkeiden 53.01-53.05 muut kasvitekstiilikuidut.

5.3. Ilmauksia "tekstiilimassa", "kemialliset aineet" ja "paperinvalmistusaineet" käytetään luettelossa kuvaamaan 50.-63. ryhmiin kuulumattomia aineksia, joita voidaan käyttää muunto-, synteetti- tai paperikuitujen tai näistä kuiduista valmistettujen lankojen valmistuksessa.

5.4. Ilmausta "katkotut tekokuidut" käytetään luettelossa viittaamaan nimikkeiden 55.01-55.07 synteetti- tai muuntokuitufilamenttitouviin, synteetti- tai muuntokatkokuituihin tai niiden jätteisiin.

6 huomautus

6.1. Tuotteiden osalta, jotka tariffoidaan niihin luettelon nimikkeisiin, joissa viitataan tähän alkuhuomautukseen, luettelon 3 sarakkeen ehtoja ei sovelleta mihinkään niiden valmistuksessa käytettyihin perustekstiiliaineisiin, joiden paino yhteensä on enintään 10 % kaikkien käytettyjen perustekstiiliaineiden yhteispainosta (katso kuitenkin myös 6 huomautuksen 3 ja 4 kappaletta jäljempänä).

6.2. Tätä poikkeusta voidaan kuitenkin soveltaa vain sekoitetuotteisiin, jotka on tehty kahdesta tai useammasta perustekstiiliaineesta riippumatta niiden osuudesta tuotteessa.

Perustekstiiliaineet ovat seuraavat:

- silkki

- villa

- karkea eläimenkarva

- hieno eläimenkarva

- jouhet

- puuvilla

- paperinvalmistusaineet ja paperi

- pellava

- hamppu

- juutti ja muut niinitekstiilikuidut

- sisali ja muut Agave-sukuisista kasveista saadut tekstiilikuidut

- kookoskuidut, manilla, rami ja muut kasvitekstiilikuidut

- synteettikuitufilamentit

- muuntokuitufilamentit

- synteettikatkokuidut

- muuntokatkokuidut

- Esimerkki:

Nimikkeen 52.05 lanka, joka on tehty puuvillakuiduista ja synteettikatkokuiduista, on sekoitelanka. Sen vuoksi ei-alkuperäaineksia, jotka eivät täytä alkuperäsääntöjä, saa käyttää enintään 10 % langan painosta.

- Esimerkki:

Nimikkeen 51.12 villakangas, joka on tehty villalangasta ja synteettikatkokuitulangasta, on sekoitekangas. Sen vuoksi ei-alkuperätuotetta olevaa synteettikuitulankaa tai villalankaa tai näiden sekoitusta, joka ei täytä alkuperäsääntöjä, saa käyttää enintään 10 % kankaan painosta.

- Esimerkki:

Nimikkeen 58.02 tuftattu tekstiilikangas, joka on tehty puuvillalangasta ja puuvillakankaasta, on sekoitetuote vain, jos puuvillakangas itsessään on sekoitekangas, joka on tehty kahdesta tai useammasta eri perustekstiiliaineesta, tai jos käytetyt puuvillalangat itsessään ovat sekoitetuotteita.

- Esimerkki:

Jos kysymyksessä oleva tuftattu tekstiilikangas olisi tehty puuvillalangasta ja synteettikuitukankaasta, olisi luonnollisesti käytetty kahta eri perustekstiiliainetta.

- Esimerkki:

Matto, jonka nukka on tehty sekä muuntokuitu- että puuvillalangoista ja pohjakangas juutista, on sekoitetuote, koska on käytetty kolmea perustekstiiliainetta. Näin ollen saa käyttää mitä tahansa ei-alkuperäaineksia, joita käytetään myöhemmällä valmistusasteella olevina, kuin sääntö sallii, edellyttäen, ettei niiden yhteispaino ylitä 10 % mattoon sisältyvien tekstiiliaineiden painosta. Juuttikangaspohja, muuntokuitulangat ja/tai puuvillalangat voitaisiin siis tuoda maahan tällä valmistusasteella olevina, jos painoehdot täyttyvät.

6.3. Tuotteissa, joissa on "segmentoitua polyuretaania olevaa, myös kierrepäällystettyä lankaa, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä", tämä poikkeus on tällaisen langan osalta 20 %.

6.4. Tuotteissa, joissa on kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä, tämä poikkeus on 30 % tällaisen kaistaleen osalta.

7 huomautus

7.1. Niissä tekstiilituotteissa, joiden kohdalla luettelossa on alaviite tähän alkuhuomautukseen, saa käyttää, vuoria ja välivuoria lukuun ottamatta, tekstiiliaineita, jotka eivät täytä kysymyksessä olevaa sovitettua tuotetta koskevaa luettelon 3 sarakkeen sääntöä, edellyttäen, että ne tariffoidaan eri nimikkeeseen kuin tuote ja ettei niiden arvo ylitä 8 % tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta.

7.2. Muuta kuin tekstiiliainetta olevien koristeiden ja tarvikkeiden tai muiden ainesten, joissa on tekstiiliä, ei tarvitse täyttää 3 sarakkeen ehtoa, vaikka 4 huomautuksen 3 kappale ei niitä koske.

7.3. 4 huomautuksen 3 kappaleen mukaan ei-alkuperätuotteita olevia, muuta kuin tekstiiliainetta olevia koristeita ja tarvikkeita tai muita tuotteita, joissa ei ole tekstiiliä, saa joka tapauksessa käyttää vapaasti, koska niitä ei voida valmistaa 3 sarakkeessa luetelluista aineksista.

- Esimerkki:

Jos luettelon sääntö edellyttää, että tietyn tekstiilitavaran, esimerkiksi puseron, valmistuksessa on käytettävä lankaa, tämä ei estä metallitavaroiden kuten nappien käyttöä, koska niitä ei voida tehdä tekstiiliaineista.

7.4. Prosenttisääntöä sovellettaessa koristeiden ja tarvikkeiden arvo on otettava huomioon laskettaessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa.

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista B PÖYTÄKIRJAN III LIITE

TAVARATODISTUS

(Lomakemalli on jätetty tästä pois.)

TAVARATODISTUSHAKEMUS

(Lomakemalli on jätetty tästä pois.)

VIEJÄN ILMOITUS

(Lomakemalli on jätetty tästä pois.)

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista B PÖYTÄKIRJAN IV LIITE

8 artiklan 1 b) ja c) kappaleessa mainittu ilmoitus

(Lomakemalli on jätetty tästä pois.)

B PÖYTÄKIRJAN IV LIITE

8 artiklan 1 b) ja c) kappaleessa mainittu ilmoitus suomen, ranskan, saksan, heprean, islannin, italian, norjan ja ruotsin kielellä.

Suomi

Allekirjoittanut tässä asiakirjassa mainittujen tavaroiden viejä ilmoittaa, että tavarat, ellei toisin ole merkitty, täyttävät alkuperäaseman saavuttamiseksi vaadittavat ehdot ...... kanssa käytävässä etuuskohteluun oikeutetussa kaupassa ja että tavaroiden alkuperämaa on ....

(Ranskan-, saksan-, heprean-, islannin-, italian-, norjan- ja ruotsinkieliset ilmoitukset on jätetty tästä pois.)

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista B PÖYTÄKIRJAN V LIITE

13 artiklan 4 b) kohdassa tarkoitettu erikoisleima

(Malli on jätetty tästä pois)

B PÖYTÄKIRJA "alkuperätuotteet"-käsitteen määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön muodoista B PÖYTÄKIRJAN VI LIITE

B pöytäkirjan 8 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetut määrät, jotka vastaavat yhtä laskentayksikköä sopimusvaltioiden valuuttoina, ovat seuraavat 1):


Itävallan shillinki     14,4794
Suomen markka            4,88483
Islannin kruunu         74,8336
Norjan kruunu            7,98528
Ruotsin kruunu           7,59059
Sveitsin frangi          1,70478
Israelin sekeli          2,7459

1) B pöytäkirjan 8 artiklan 1 c) ja 2 a) ja b) kappaleessa mainitut arvorajat EFTA-maiden ja Israelin kansallisissa valuutoissa ovat näin ollen seuraavat:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

C PÖYTÄKIRJA JOHON VIITATAAN 5 ARTIKLAN 1 KAPPALEESSA

1 artikla

Islanti voi, ottaen asianmukaisesti huomioon sopimuksen 14 artiklan ehdot, säilyttää I taulukossa mainittujen tuotteiden fiskaaliset tullit.

Kun Islannissa ryhdytään tuottamaan tuotetta, joka on samankaltainen kuin jokin I taulukossa mainittu tuote, jälkimmäiseen tuotteeseen sovellettava tulli on poistettava.

2 artikla

Liechtenstein ja Sveitsi voivat soveltaa fiskaalisia tulleja II taulukossa mainittuihin tullitariffin nimikkeisiin kuuluviin tuotteisiin sopimuksen 14 artiklan ehtoja noudattaen.

Kun Liechtensteinissä ja Sveitsissä ryhdytään tuottamaan tuotetta, joka on samankaltainen kuin jokin II taulukossa mainittu tuote, jälkimmäiseen tuotteeseen sovellettava tulli on poistettava.

C PÖYTÄKIRJAN I TAULUKKO

C PÖYTÄKIRJAN II TAULUKKO

(Näiden taulukoiden teksti on nähtävissä ja saatavana tullihallituksessa, joka antaa siitä tietoja tarvittaessa myös suomeksi ja ruotsiksi.)

III LIITE JOHON VIITATAAN 6 ARTIKLAN 2 KAPPALEESSA

1. Vientitullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen poistaminen ei koske Islantia A taulukossa lueteltujen tuotteiden osalta.

2. Liechtenstein ja Sveitsi poistavat B taulukossa lueteltuihin tuotteisiin sovellettavat vientitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut 1 päivänä tammikuuta 1993.

3. Vientitullien ja vaikutukseltaan vastaavien maksujen poistaminen ei koske C taulukossa lueteltuja tuotteita (Israel).

III LIITTEEN A TAULUKKO

III LIITTEEN B TAULUKKO

(Näiden taulukoiden teksti on nähtävissä ja saatavana tullihallituksessa, joka antaa siitä tietoja tarvittaessa myös suomeksi ja ruotsiksi.)

III LIITTEEN C TAULUKKO

ISRAEL

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

IV LIITE JOHON VIITATAAN 7 ARTIKLAN 2 KAPPALEESSA

1. Tuontirajoitusten kieltoa ei sovelleta tämän liitteen A taulukossa lueteltuihin tuotteisiin.

2. Vientirajoitusten kieltoa ei sovelleta tämän liiteen B ja C taulukossa lueteltuihin tuotteisiin.

IV LIITTEEN A TAULUKKO

(Tämän taulukon teksti on nähtävissä ja saatavana tullihallituksessa, joka antaa siitä tietoja tarvittaessa myös suomeksi ja ruotsiksi.)

IV LIITTEEN B TAULUKKO

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

IV LIITTEEN C TAULUKKO

ISRAEL

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

V LIITE JOTA TARKOITETAAN 15 ARTIKLASSA Henkisen omaisuuden suoja

1 Artikla
Suojan määrittely ja soveltamisala

"Henkisen omaisuuden suojalla" tarkoitetaan erityisesti suojaa, joka annetaan tekijänoikeuksille sekä näiden kaltaisille oikeuksille, tavaramerkeille, maantieteellisille merkinnöille, teollisille mallinoikeuksille, patenteille, integroitujen piirien malleille sekä julkaisemattomille taitotietoa koskeville tiedoille.

2 Artikla
Kansainväliset sopimukset

(1) Sopimuksen 15 artiklan 2 kappaleen mukaisesti sopimusvaltiot sitoutuvat noudattamaan seuraavien monenvälisten sopimusten asettamia vaatimuksia ja liittymään näihin sopimuksiin:

- Teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskeva Pariisin sopimus, joka on tehty 20 päivänä maaliskuuta 1883 (Tarkistus Tukholmassa 1967) ja

- Bernin yleissopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta, joka on tehty 9 päivänä syyskuuta 1886 (Tarkistus Pariisissa 1971).

(2) Sopimusvaltiot sopivat, että jos joku sopimusvaltioista pyytää, ne aloittavat välittömästi asiantuntijaneuvottelut toimenpiteistä, jotka liittyvät tiettyihin tai tuleviin henkisen omaisuuden harmonisointia, hallinnointia ja voimaantuloa koskeviin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja toimenpiteistä kansainvälisissä järjestöissä kuten Tullitariffeja ja kauppaa koskevassa yleissopimuksessa (GATT), Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO) sekä jonkun sopimusvaltion ja kolmannen valtion välisessä henkistä omaisuutta koskevassa järjestelyssä.

3 Artikla
Muut asetetut vaatimukset

(1) Sopimusvaltiot takaavat kansallisessa lainsäädännössään ainakin seuraavat asiat:

- tekijänoikeuksien, mukaan lukien tietokoneohjelmien ja tietokantojen, sekä näiden kaltaisten oikeuksien riittävä ja tehokas suoja;

- tavaroiden ja palvelujen tavaramerkkien, erityisesti kansainvälisesti tunnettujen tavaramerkkien riittävä ja tehokas suoja;

- riittävät ja tehokkaat keinot kaikkia tuotteita koskevien maantieteellisten merkintöjen, mukaan lukien alkuperämerkintöjen, suojaamiseksi ainakin siltä osin, ettei niiden käyttö johda yleisöä harhaan;

- teollisten mallinoikeuksien riittävä ja tehokas lain suoja erityisesti antamalla viiden vuoden suojakausi hakemuspäivästä alkaen ja myös mahdollisuus jatkaa suojaa kahdella peräkkäisellä viiden vuoden kaudella;

- patenttien riittävä ja tehokas lain suoja samoin perustein kuin mitä Euroopan vapaakauppa-alueella on voimassa;

- patenttien pakkolisensoinnin on oltava tasapuolista ja syrjimätöntä, siitä on suoritettava patenttilisenssin markkina-arvoa vastaava korvaus, ja lisensointia on valvottava oikeudellisesti.

Patenttilisenssin soveltamisala ja kesto on rajattava siihen tarkoitukseen, johon lupa on myönnetty;

- integroitujen piirien mallien riittävä ja tehokas lain suoja; ja

- julkaisemattomien taitotietoa koskevien tietojen riittävä ja tehokas suoja.

4 Artikla
Teollis- ja tekijänoikeuksien hankkiminen ja ylläpitäminen

Milloin teollis- ja tekijänoikeuksien hankkiminen edellyttää oikeuden myöntämistä tai rekisteröintiä, sopimusvaltiot takaavat, että myöntämis- ja rekisteröintimenettely on syrjimätön, oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Menettely ei saa olla tarpeettoman monimutkainen ja kallis tai sisältää kohtuuttomia aikarajoituksia tai aiheettomia viiveitä.

5 Artikla
Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano

(1) Sopimusvaltiot takaavat, että täytäntöönpanomenettely on syrjimätön, oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Menettely ei saa olla tarpeettoman monimutkainen ja kallis, tai sisältää kohtuuttomia aikarajoituksia tai aiheettomia viiveitä.

(2) Sopimusvaltiot huolehtivat sellaisista täytäntöönpanoa koskevista määräyksistä, jotka ovat riittäviä, tehokkaita ja syrjimättömiä täyden suojan takaamiseksi teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia vastaan. Nämä määräykset sisältävät erityisesti velvoitteet /kieltomääräykset, oikeudenhaltijalle aiheutuvan vahingon riittävän korvaamisen sekä ennakkotoimenpiteet, inaudita altera parte -toimenpiteet mukaan luettuina.

VI LIITE JOTA TARKOITETAAN SOPIMUKSEN 18 ARTIKLAN 2 KAPPALEESSA Sopimuksen 18 artiklan soveltamista koskevat arviointiperusteet

EFTA-valtiot ja Israel sopivat keskenään, että sopimuksen 18 artiklaa sovellettaessa noudatetaan seuraavia perusteita:

(a) Valtiontueksi voidaan katsoa vain sellaiset toimenpiteet, jotka johtavat valtion varojen nettosiirtoon tuensaajalle suorien tukipalkkioiden kautta, tai jotka verohelpotusten kautta johtavat verotuloista luopumiseen; tuki, jota myönnetään sellaisissa tukijärjestelmissä, jotka tuensaajat maksavat kokonaan, ei ole 18 artiklassa tarkoitettua valtiontukea; arvioitaessa valtiontuen vaikutuksia on otettava huomioon kaikkien erilaisten tuensaajille myönnettyjen tukitoimien kumulatiivinen vaikutus.

(b) Seuraavat toimenpiteet eivät yleensä muodosta 18 artiklassa tarkoitettua valtiontukea:

(i) valtion varoista tai valtion laitosten toimesta myönnettävät luotot ja lainat, jos korko ja pääoman takaisinmaksu ovat kulloistenkin markkinaehtojen mukaiset;

(ii) valtioiden tai valtion laitosten antamat takuut, jos maksut kattavat tukiohjelman pitkäaikaiset kustannukset;

(iii) valtioiden tai valtion laitosten pääomasijoitukset, jos näiden sijoitusten tuoton voidaan kohtuullisesti odottaa olevan vähintään yhtä suuri kuin valtion luotonoton kustannukset; ja

(iv) kaikkien yritysten käytettävissä olevat, maassa yhtenäisesti noudatettavat verotoimenpiteet, mukaan lukien sellaiset sosiaaliturvamaksut, jotka sisältyvät verotustarkoituksiin määritettyyn yleiseen kansalliseen tulonormiin.

(c) Seuraavat toimenpiteet ovat esimerkkejä sellaisesta tuesta, joka ei yleensä ole 18 artiklan tarkoittamalla tavalla sopimuksen vastaista:

(i) tuki, joka on luonteeltaan yhteiskunnallista ja joka myönnetään yksittäisille kuluttajille, edellyttäen että tätä tukea myönnetään ilman kyseisten tuotteiden alkuperään liittyvää syrjintää;

(ii) tuki, joka korvaa luonnononnettomuuksista tai poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvat vahingot;

(iii) tutkimukselle, kehitykselle ja innovaatiotoiminnalle myönnettävä tuki, jos se on selvästi tarkoitettu näiden toimintojen edistämiseen, ja jos näitä toimintoja harjoitetaan kehittelyasteella; kehittelyasteeseen katsotaan kuuluvan soveltava tutkimus ja kehitys ensimmäisen prototyypin kehittämiseen asti ja tämä mukaan luettuna; tällaista tukea voidaan myöntää enintään 50% hankkeen kustannuksista tai vastaavan vaikutuksen omaavina eriytettyinä veroerinä; perustutkimukselle voidaan myöntää enemmän tukea; mitä lähempänä markkinoita hanke sijaitsee sitä pienempiä määriä tukea on myönnettävä;

(iv) tuki, jota myönnetään ylikapasiteettiongelmista kärsiville aloille teollisuuden rakenteen rationalisoimiseksi huolehtimalla asianmukaisesta tuotannon ja työvoiman supistamisesta; tällaisten toimenpiteiden on oltava kestoltaan tarkasti rajattuja ja niihin on liitettävä sopeuttamisohjelma; arvioitaessa ylikapasiteettiongelmia on otettava huomioon koko kansainvälinen tilanne eikä pelkästään kyseisen maan tilanne;

(v) yleinen vienninedistämistuki, kuten kansalliset viikot, varastointituki, teollisuusmessut, jos tämä tuki ei ole yrityskohtaista;

(vi) alueellinen kehittämistuki, jos se ei ole ristiriidassa terveen kilpailun edellytysten kanssa; tuen tarkoituksena tulee olla tasavertaisen taloudellisen perustan takaaminen kehitysalueilla toimivalle teollisuudelle maan muissa osissa toimivan teollisuuden kanssa, eikä lisätä jo ylikapasiteettiongelmista kärsivien alojen kapasiteettia; kehitysalueiden määritteleminen, heikkenevän teollisuuden alueet mukaan luettuina, on sopimusvaltioiden yksinomaisessa toimivallassa ja näitä valtioita voidaa pyytää toimittamaan yksityiskohtaisia tilastoja, joista ilmenevät näiden alueiden määrittämisperusteet;

(vii) tuki, jota annetaan kaupalle ja teollisuudelle, yleisten julkisten palvelujen muodossa ehdoilla, jotka eivät suosi tiettyjä aloja ja yrityksiä;

(viii) uusien työllistämismahdollisuuksien luomiseen myönnettävä yleinen tuki, jos nämä työllistämismahdollisuudet luodaan muille kuin jo ylikapasiteettiongelmista kärsiville aloille;

(ix) ympäristötuki, jonka myöntämisessä noudatetaan saastuttaja maksaa -periaatetta; erityisesti saastumisen vähentämiseen tarkoitettuja sijoituksia voidaan tukea enintään 25%:iin asti tai vastaavan vaikutuksen omaavina eriytettyinä veroerinä; ottaen huomioon muiden maiden lainsäädännön tai standardien erilaisuuden sekä niiden mahdollisen vaikutuksen kauppaan ja kilpailuun, yksittäisille teollisuudenaloille myönnettävän tuen määrää on jatkuvasti tarkistettava;

(x) pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävä tuki, jos se on tarkoitettu tasaamaan yrityksen kokoon välittömästi liittyviä haittoja, jos nämä yritykset työllistävät enintään 100 henkilöä ja jos niiden vuotuinen liikevaihto on alle 10 miljoonaa ecua.

(d) Seuraavat toimenpiteet ovat esimerkkejä sellaisesta 18 artiklan tarkoittamasta tuesta, joka yleensä on sopimuksen vastaista:

(i) tuki, jolla korvataan yritysten toimintatappioita joko välittömästi tai vapautuksilla julkisille viranomaisille suoritettavista maksuista;

(ii) osakepääoman sijoittaminen yrityksiin, jos sillä on sama vaikutus kuin yritysten toimintatappioita korvaavalla tuella;

(iii) rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivien alojen tuotannolle tai vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävä tuki, jos siihen ei liity sopeuttamisohjelmaa eikä se ole kestoltaan tarkasti rajattu;

(iv) yksittäisten yritysten tervehdyttämiseksi myönnettävä tuki, jos sen myöntämisen tarkoituksena ei ole pelkästään antaa aikaa pitkän aikavälin ratkaisujen kehittämiselle ja torjua akuutteja sosiaalisia ongelmia;

(v) diskriminoivat tukitoimenpiteet, välillinen verotus mukaan luettuna, joilla suositaan kotimaassa tuotettuja tavaroita ja syrjitään samanlaisia muussa sopimusvaltiossa tuotettuja tavaroita; ja

(vi) lisäyksessä mainitut tukimuodot, joita myönnetään tavaroiden vientiin muihin sopimusvaltioihin.

VI LIITE JOTA TARKOITETAAN SOPIMUKSEN 18 ARTIKLAN 2 KAPPALEESSA LISÄYS LIITTEEN VI d KOHDAN vi ALAKOHDASSA TARKOITETUN VIENTITUEN MUOTOJEN ESIMERKKILUETTELO

(a) Käytetään valuutan pidättämisjärjestelmiä tai muita sen kaltaisia toimintoja, joihin sisältyy viennille tai jälleenviennille maksettava lisä.

(b) Valtiot maksavat suoria tukipalkkiot viejille.

(c) Teollisia tai kaupallisia yrityksiä vapautetaan välittömistä veroista tai sosiaaliturvamaksuista niiden viennin mukaisessa suhteessa.

(d) Tavaroiden viejiä vapautetaan muista maksuista tai veroista kuin tuontiin liittyvistä maksuista tai välillisistä veroista, joita peritään yhdessä tai useammassa vaiheessa samoilta tavaroilta, jos ne myydään maan sisäistä kulutusta varten, taikka vientitavaroista suoritetaan maksuja, jotka ylittävät näistä tavaroista yhdessä tai useammassa vaiheessa epäsuorina veroina tai tuontiin liittyvinä maksuina tai molempina perityt todelliset maksut.

(e) Valtiot tai valtioiden laitokset toimittavat maahantuotuja raaka-aineita vientitoimintaa varten eri ehdoilla kuin kotimaantoimintaa varten, ja perityt hinnat alittavat maailmanmarkkinahinnat.

(f) Valtion vientiluottotakuihin liittyviä maksuja peritään selvästi riittämättömän suuruisina kattamaan pitkäaikaisen toiminnan kulut ja luottovakuutuslaitosten tappiot.

(g) Valtiot (tai valtioiden valvomat erityislaitokset) myöntävät vientiluottoja, joiden korot alittavat ne korot, jotka niiden on maksettava saadakseen nämä varat.

(h) Valtio vastaa kokonaan tai osittain viejille luoton hankkimisesta aiheutuneista kuluista.

VII LIITE JOTA TARKOITETAAN 18 ARTIKLAN 3 KAPPALEESSA Valtion tukitoimenpiteiden avoimuus

Näihin avoimuutta lisääviin toimenpiteisiin kuluvat muun muassa:

- tuen kokonaismäärää ja jakautumista koskevat vuosiraportit,

- uusista tukiohjelmista ilmoittaminen mahdollisuuksien mukaan ennen niiden toimeenpanemista ja viimeistään 60 päivän kuluttua niiden toimeenpanopäivästä, sekä

- velvollisuus antaa pyydettäessä lisätietoja mistä tahansa tukiohjelmasta.

D PÖYTÄKIRJA kohtelusta, jota Liechtenstein ja Sveitsi voivat soveltaa pakollisten varastojen luomissuunnitelmaan kuuluvien tiettyjen tuotteiden tuontiin

Liechtenstein ja Sveitsi voivat alistaa pakollisia varastoja koskevaan suunnitelmaan tuotteita, jotka ovat väestön elossa pysymisen ja Sveitsin osalta myös armeijan kannalta korvaamattomia sellaisina aikoina, jolloin tuotteista on vakava pula, ja joiden tuotanto on Liechtensteinissä ja Sveitsissä riittämätöntä tai olematonta ja jotka ovat senluonteisia, että ne mahdollistavat varastojen rakentamisen.

Liechtenstein ja Sveitsi soveltavat tätä suunnitelmaa siten, että siihen ei liity suoranaista tai epäsuoraa syrjintää tämän sopimuksen sopimuspuolten alueilta tuotujen tuotteiden ja samanlaisten tai korvaavien kansallisten tuotteiden välillä.

Israelin julistus koskien sopimuksen 18 artiklaa

Israelin hallitus julistaa katsovansa, että kaikki Israelin taloudellista kehitystä edistävä valtion tuki on sopusoinnussa tämän artiklan määräysten kanssa, edellyttäen että tämä tuki ei vaikuta kaupan ehtoihin siinä määrin, että se toimisi yleistä etua vastaan.

EFTA-valtioiden julistus koskien sopimuksen 18 artiklaa

EFTA-valtiot julistavat, että sopimusvaltioita velvoittavan 18 artiklan riippumattoman täytäntöönpanon osalta ne arvioivat kaikkia Israelin tukitoimenpiteitä 18 artiklan ja sopimuksen VI liitteen perusteella.

EFTA-valtioiden ja Israelin väliseen sopimukseen liittyvä TULKINTAPÖYTÄKIRJA

Tuontimaksu

1. Israel toistaa GATTin SOPIMUSVALTIOILLE välitetyn sitoumuksensa, jonka mukaan se alentaa tuontimaksun tasoa 2 prosentista 1 prosenttiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994.

2. EFTA-valtiot ja Israel sopivat, että tätä maksua sovellettaessa noudatetaan 22 artiklan määräyksiä sopimuksen voimaantulosta alkaen.

Satamamaksu

3. Jos sopimuspuolilla on eriävät käsitykset siitä, vastaako Israelin nykyisen satamamaksun rakenne sopimuksen vaatimuksia, ne sopivat, että välittömästi sopimuksen tultua voimaan asia otetaan esille sekakomiteassa yhteisesti hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi.

TAMAn soveltaminen Israeliin tuotaviin tavaroihin

4. Israel sitoutuu takaamaan, että tuontitavaroihin kohdistuva liikevaihtovero lasketaan jommallakummalla seuraavista kahdesta perusteesta: (a) ilmoitettu tukkuhinta tai (b) cif-arvo sekä TAMA-korotus. Rekisteröidyt tuojat saavat valita toisen näistä kahdesta vaihtoehdosta. Rekisteröimättömät tuojat maksavat edelleen liikevaihtoveroa TAMAn perusteella.

5. Rekisteröidyn tuojan aseman saaminen edellyttää ainoastaan seuraavia arviointiperusteita:

(a) Sen kalenterivuoden aikana, joka edeltää rekisteröidyn aseman hakemisvuotta, tuoja on tuonut Israeliin kaikenlaista alkuperää olevia tavaroita, joiden kokonaisarvo ylittää niiden kynnysarvon sen vuoden osalta, jona tätä asemaa haetaan. Kunkin vuoden kynnysarvot ovat seuraavat:

1992 - $300 000

1993 - $200 000

1994 - $100 000

1995 ja myöhemmin - $50 000

(b) Viimeisten viiden vuoden aikana tuoja ei ole syyllistynyt vankeuteen ja sakkoon johtavaan verorikokseen eikä, mikäli hän on rikoksenuusija, sellaiseen verorikokseen, jonka takia häneltä voitaisiin kieltää osallistuminen sellaisten tavaroiden kauppaan, joihin rikos oli kohdistunut.

6. Tuojalta, jolla on aikaisemmin ollut rekisteröity asema, voidaan tämä asema ottaa pois vain jos: (a) hänet on tuomittu 4 (b) kappaleessa kuvatusta verorikoksesta; tai (b) hänen tuontinsa kokonaisarvo ei ole ylittänyt kuluvan vuoden kynnysarvoa edeltävän kalenterivuoden aikana ja viidestä edeltävästä vuodesta ainakin yhden muun vuoden aikana.

7. Hakemuslomakkeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä ja niissä määrätään, että hakijan tulee ilmoittaa, valitseeko hän liikevaihtoveron arvioimisperusteeksi varsinaisen tukkuhinnan vai TAMAn. Kun tämä valinta on kerran tehty, tuojan verotus käsitellään sen mukaisesti seuraavien kahdentoista kuukauden ajan ja verotusta voidaan muuttaa milloin tahansa sen jälkeen ainoastaan tuojan pyynnöstä. Tammikuun 1 päivästä 1995 lähtien Israel toteuttaa pakollisen tukkuhintojen ilmoitusjärjestelmän, joka koskee kaikkia rekisteröityjä tuojia.

8. Jokainen tuoja voi täyttää hakemuksen saadakseen rekisteröidyn tuojan aseman ja jättää sen aluevirkamiehelle. Aluevirkamiehen päätös toimitetaan tuojalle 21 päivän kuluessa. Jos päätös on myönteinen, tuojalle myönnetään rekisteröity asema välittömästi. Jos päätös on kielteinen, aluevirkamies antaa kirjallisen selvityksen hakemuksen hylkäämiseen johtaneista syistä 5 kappaleessa esitettyjen ehtojen nojalla.

9. Rekisteröity tuoja, joka valitsee varsinaiseen tukkuhintaan perustuvan liikevaihtoveron,joutuu esittämään tukkuhintaselvityksen (liikevaihtoveron alaisten tuotteiden osalta) yhdessä tullausilmoituksensa kanssa. Selvityksen tulee vastata liikevaihtoverolain 1 ja 17 artiklan vaatimuksia. Tuojien osalta sovelletaan samanlaisia tilitietoja, määräaikaisia liikevaihtotietoja, tilintarkastuksia ja korvausmenettelyjä kuin mitä kotimaisiin tuottajiin sovelletaan.

10. Israel ryhtyy toimenpiteisiin taatakseen, että kuhunkin tuotteeseen sovellettava TAMA-kerroin ei ylitä tasoa, joka vastaa tämän tuotteen tukkumyyjien todellista käytäntöä. TAMAn arvo lasketaan satunnaisotoksesta rekisteröityjen ja rekisteröimättömien tuojien kohdalla todelliseen tukkuhintaan perustuvan hintaeron perusteella.

11. Israel antaa EFTA-valtioiden pyynnöstä luettelon kaikista sovellettavista TAMA-kertoimista ja (jos EFTA-valtiot pyytävät tiettyjen tuotteiden osalta) selityksen siitä, millä menetelmällä TAMA-arvot laskettiin kyseisille tuotteille. Samoin pyynnöstä, Israel tiedottaa EFTA-valtioille kaikista TAMA-kertoimiin tulevista muutoksista.

Tuonti- ja vientilisensointi

12. Mikäli käytetään automaattisia lisenssejä, ne tulisi hallinnoida tavalla, joka ei rajoita kauppaa. Tällaiset lisenssit tulisi joka tapauksessa antaa 14 päivän kuluessa. Sopimuksen tullessa voimaan sopimuspuolet sopivat myös antavansa toisilleen luettelon automaattisen tuontilisensoinnin alaisista tuotteista.

Alkuperäsäännöt

13. Viitaten B pöytäkirjan I liitteen 7 huomautukseen sovitaan, että siihen saakka kunnes Israelista tulee GATTin VII artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen osapuoli, Israel määrittelee "tullausarvon" Tavaroiden tullausarvoa koskevan yleissopimuksen mukaisesti.

14. Israel aikoo liittyä GATTin VII artiklan soveltamisesta tehtyyn GATT-sopimukseen viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta.

Arvorajat

15. EFTA-valtiot ja Israel sopivat, että viimeistään 1 päivästä tammikuuta 1997 alkaen B pöytäkirjan 8 artiklan 1 ja 2 kappaleissa mainitut viejän ilmoitusta, pikkulähetyksiä ja matkustajien henkilökohtaisia matkatavaroita koskevat arvorajat ovat samalla tasolla, jota samaan aikaan sovelletaan EFTA-valtioiden ja muiden kolmansien maiden välisissä vapaakauppasopimuksissa.

Valtion monopolit

16. Sopimuksen 9 artiklaa sovelletaan Liechtensteiniin ja Sveitsiin suolaa ja ruutia koskevien valtion monopolien osalta ja Islannin lannoitemonopoliin vain siinä määrin kuin näillä valtioilla on täytettävänä vastaavia velvoitteita EFTA-valtioiden ja Euroopan yhteisöjen sekä niiden jäsenvaltioiden välillä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla.

17. Sopimuksen 9 artiklaa sovelletaan viimeistään 1 päivästä tammikuuta 1995 lukien Itävallan suolamonopolin osalta.

Uskontoon tai rituaaleihin perustuvat kaupan rajoitukset

18. Sopimusvaltiot sopivat, että uskontoon tai rituaaleihin perustuvat tuonti-, vienti- tai kauttakuljetuskiellot tai -rajoitukset ovat sopusoinnussa sopimuksen kanssa, edellyttäen että niitä sovelletaan kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti kuten sopimuksen 8 artiklan ehdoissa määrätään.

Henkisen omaisuuden suoja

19. Sopimuksen 15 artiklan mukaisesti sopimusvaltiot lupaavat ryhtyä toimiin taatakseen, että:

(a) Kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojelemisesta (Rooman sopimus), joka on tehty 26 päivänä lokakuuta 1961, ratifioidaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, siihen liitytään ja sitä noudatetaan sekä että kaikki tarpeellinen muutoslainsäädäntö edellä olevan määräyksen täytäntöönpanemiseksi saatetaan voimaan; ja

(b) viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta lisenssejä, jotka on myönnetty "ei-käytön" -periaatteella (''non-working''), käytetään siinä määrin kuin on tarpeen pääasiassa kotimaan markkinoille kohtuullisin kaupallisin ehdoin suuntautuvaan tarjontaan.

Valtion tuki

20. Valtion tukea koskevia sääntöjä ja niiden soveltamista tarkastellaan ennen vuoden 1995 päättymistä muun muassa tarkoituksena sovittaa ne mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin valtion tuen suhteen sopimusvaltioiden ja Euroopan yhteisöjen välisissä suhteissa.

Sovittelumemettely

21. EFTA-valtiot ja Israel katsovat, että sellaisia riitoja varten, joita ei voida ratkaista kyseisten sopimusvaltioiden kesken tai sekakomiteassa, voitaisiin laatia sovittelumenettely. Tätä mahdollisuutta tutkitaan edelleen sekakomiteassa.

Yhteistyö

22. Sekakomitessa voidaan keskustella mahdollisuuksista ja modaliteeteista kauppasuhteiden edistämiseksi yhteistyön avulla kauppaan liittyvissä asioissa.

EFTAn ja Israelin yhteiset päätökset koskien tuontia arabialueilta

Sovitaan, että teollisuus- ja maataloustuotteita saa viedä arabialueilta Israelin kautta EFTA-valtioihin. Tämän sopimuksen mukaisesti Israel huolehtii käytännön järjestelyistä, jotka mahdollistavat tällaisen viennin ilman hallinnollisia esteitä. Arabialueiden tuottajien ja viejien EFTA-valtioihin suuntautuvaan vientiin sovelletaan samanlaisia menettelytapoja kuin niiden Euroopan yhteisöön suuntautuvaan vientiin.

Arabialueiden tuottajat ja viejät saavat vapaasti luoda yhteyksiä ostajiin EFTA-valtioissa ja neuvotella näiden kanssa kaupallisten etujensa edistämiseksi.

Arabialueiden paikalliset kauppakamarit voivat antaa alkuperätodistuksia.

PÖYTÄKIRJA Suomen Tasavallan ja Israelin valtion välillä harmonoidun järjestelmän 1.-24. ryhmiin kuuluviin eräisiin tuotteisiin sovellettavasta kohtelusta

Suomen Tasavallan ja Israelin valtion hallitus, jotka

ottavat huomioon EFTA-valtioiden ja Israelin välillä Genevessä 17 päivänä syyskuuta 1992 tehdyn sopimuksen ja

haluavat edistää oman kansallisen maatalouspolitiikkansa puitteissa maataloustuotteiden kaupan vakaata kehitystä,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Suomi poistaa tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut Israelin alkuperätuotteilta, jotka sisältyvät tämän pöytäkirjan I liitteeseen.

Siitä huolimatta mitä 1 kappaleesta johtuu, tämän pöytäkirjan määräykset eivät estä

(i) tuonnin yhteydessä kannettavan muuttuvan maksuosan tai kiinteän maksun soveltamista, jotta mainittuihin tuotteisiin sisältyvien maataloustuotteiden kustannuserot voidaan ottaa huomioon tai saman tavoitteen saavuttamiseksi sisäisten hinnantasaustoimenpiteiden ja vientitoimenpiteiden soveltamista,

(ii) hinnantasaustoimenpiteet eivät saa ylittää kyseisiin tuotteisiin sisältyvien maatalousraaka-aineiden kotimaisen hinnan ja maailmanmarkkinahinnan välistä eroa. Jos jonkin maatalousraaka-aineen kotimainen hinta on kuitenkin alkuperämaassa maailmanmarkkinahintaa alhaisempi, tuojamaa saa ottaa tämän huomioon tasausmaksuja määrittäessään.

Tässä sopimuksessa tarkoitettuihin maataloustuotteisiin kohdistuvat nykyiset rajasuojatoimenpiteet tulee mukauttaa GATTin Uruguayn kierroksen neuvotteluissa sovittuihin tuloksiin. Tässä tilanteessa sopimuspuolten välisten oikeuksien ja velvollisuuksien tässä pöytäkirjassa määrätty tasapaino säilytetään riittävänä, jotta nykyiset tullietuudet tulevat otetuksi huomioon mukauttamisen yhteydessä.

2 artikla

Seuraavia EFTA-valtioiden ja Israelin välisen sopimuksen määräyksiä sovelletaan tämän pöytäkirjan nojalla käytävään kauppaan:

2 artikla (Sopimuksen soveltamisala)

11 artikla (Maataloustuotteiden kauppa)

13 artikla (Maksut)

32 artikla (Alueellinen soveltaminen)

Alkuperäsäännöistä määrätään tämän pöytäkirjan II liitteessä.

3 artikla

Sopimuspuolet pitävät kokouksia jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä tämän pöytäkirjan määräysten asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja keskustellakseen mahdollisista muutoksista.

4 artikla

Jos jonkin tuotteen tämän pöytäkirjan mukainen tuonti kasvaa siinä määrin tai sellaisissa olosuhteissa, että siitä aiheutuu tai saattaa aiheutua:

a) vakavaa vahinkoa tuojaosapuolen alueella harjoitettavalle tuotantotoiminnalle, tai

b) vakavia häiriöitä jollakin talouden sektorilla tai vaikeuksia, jotka saattaisivat huonontaa vakavasti jonkin alueen taloudellista tilannetta,

kyseinen sopimuspuoli neuvottelee toisen sopimuspuolen kanssa. Näiden neuvottelujen päätyttyä tai kun kolme kuukautta on kulunut pyynnön esittämispäivästä, se voi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Jos välitöntä toimintaa vaativat poikkeusolosuhteet estävät ennakolta tapahtuvat tutkimukset, kyseinen sopimuspuoli voi soveltaa viipymättä tilanteen korjaamisen kannalta ehdottoman välttämättömiä varotoimenpiteitä. Toimenpiteistä tiedotetaan välittömästi ja sopimuspuolet neuvottelevat asiasta niin pian kuin mahdollista.

5 artikla

Tämä pöytäkirja tulee voimaan samalla päivämäärällä kuin EFTA-valtioiden ja Israelin välinen sopimus.

6 artikla

Tämän pöytäkirjan voimassaolo jatkuu siihen saakka kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa kirjallisesti sopimuksen lopettamisesta kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Pöytäkirja lakkaa joka tapauksessa olemasta voimassa samlla päivämäärällä kuin EFTA-valtioiden ja Israelin välinen Genevessä 17 päivänä syyskuuta 1992 tehty sopimus lakkaa olemasta voimassa.

Tehty Genevessä 17 päivänä syyskuuta 1992 kahtena englanninkielisenä alkuperäiskappaleena.

I LIITE ISRAELIN VIENTI SUOMEEN

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

II LIITE ALKUPERÄSÄÄNNÖT

1. 1) Tätä pöytäkirjaa sovellettaessa tuote katsotaan joko Suomen tai Israelin alkuperätuotteeksi, jos se on siellä kokonaan tuotettu.

2) Seuraavia tuotteita pidetään joko Suomessa tai Israelissa kokonaan tuotettuina:

a) siellä korjatut kasvituotteet;

b) siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

c) siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

d) siellä yksinomaan a)-c) kohdassa mainituista tuotteista valmistetut tavarat.

3) Pakkausmateriaalien ja pakkauspäällysten, jotka esitetään yhdessä niihin pakatun tuotteen kanssa, ei katsota kuuluvan tähän tuotteeseen määritettäessä onko se kokonaan tuotettu, eikä tällaisten pakkausmateriaalien tai pakkauspäällysten alkuperäasemaa tarvitse osoittaa.

2. Poiketen 1 kappaleen määräyksistä, liitteenä olevan luettelon 1 ja 2 sarakkeessa mainitut, joko Suomessa tai Israelissa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty aineksia, jotka eivät ole siellä kokonaan tuotettuja, katsotaan myös alkuperätuotteiksi, edellyttäen että tällaisten ainesten valmistusta tai käsittelyä koskevat 3 sarakkeen ehdot on täytetty.

3. 1) Sopimuksen mukaista etuuskohtelua sovelletaan vain tuotteisiin, jotka kuljetetaan suoraan Israelista Suomeen tai Suomesta Israeliin ilman että kuljetus tapahtuu muiden maiden alueiden kautta. Yhden lähetyksen muodostavat Suomen tai Israelin alkuperätuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden alueiden kuin Suomen tai Israelin alueen kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, mikäli viimeksimainittujen alueiden kautta tapahtuva kuljetus on oikeutettua maantieteellisin perustein ja mikäli tavarat ovat pysyneet kauttakulkumaan tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa ja ne eivät ole siellä tulleet myyntiin eikä kulutukseen ja niille ei ole siellä suoritettu muita toimenpiteitä kuin purkaus tai jälleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2) Edellä olevan 1) kohdan ehtojen täyttäminen osoitetaan tuojamaan tulliviranomaisille EFTA-valtioiden ja Israelin välisen sopimuksen B pöytäkirjan 12 artiklan 6 kappaleen mukaisesti.

4. Tämän liitteen tarkoittamat alkuperätuotteet saavat Suomeen tai Israeliin tuotaessa pöytäkirjan mukaiset etuudet, kun niistä esitetään joko EUR.1-tavaratodistus tai kauppalaskuilmoitus, joka on annettu tai laadittu EFTA-valtioiden ja Israelin välisen sopimuksen B pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

5. EFTA-valtioiden ja Israelin välisen sopimuksen B pöytäkirjan sisältämiä tullinpalautusta tai tullihelpotusta, alkuperäselvitystä ja hallinnollisen yhteistyön muotoja koskevia määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin. Näiden määräysten mukaista tullinpalautuksen tai tullittomuuden kieltämistä edellytetään noudatettavan vain sellaisten ainesten suhteen, jollaisiin EFTA-valtioiden ja Israelin välistä sopimusta sovelletaan.

II LIITE ALKUPERÄSÄÄNNÖT LIITE

Luettelo 2 kappaleessa mainituista tuotteista, joihin sovelletaan muita ehtoja kuin "kokonaan tuotettu" -perustetta

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Herra puheenjohtaja,

Minulla on kunnia ilmoittaa Teille, että asianmukaisen hyödyn saamiseksi Israelin ja EFTA-valtioiden välisen sopimuksen asianomaisissa määräyksissä esitetyistä tullimyönnytyksistä Suomen hallitus toivoo suomalaisen vodkan pääsevän markkinoille tullivapaasti. Suomen hallitus toivoo lisäksi, että tietyt suomalaiset liköörit pääsisivät markkinoille tullivapaasti (Suomen tullitariffinimikkeet 22.08.90.21 ja 22.08.90.23, jotka sisältyvät Israelin tullitariffinimikkeeseen 22.08.90).

Suomalainen yhtiö, ALKO, sisällyttää puolestaan muutamia israelilaisia viinejä ALKOn vähittäismyyntilistalle.

Tämä järjestely on molempien sopimusvaltioiden osalta ehdollinen. Sen takia ja tämän sopimuksen asianmukaisen toiminnan arvioimiseksi sopimusvaltiot neuvottelevat ennen heinäkuun 1 päivää 1993. Jos Israel hyväksyy tämän järjestelyn, ehdotan, että hallituksemme suosittelevat asianomaisille yrityksilleen ja viranomaisilleen yhteydenottoja, jotta voitaisiin päättää tämän järjestelyn täytäntöönpanoon liittyvistä modaliteeteista.

Pyydän Teidän ystävällistä vahvistustanne tämän kirjeen sisällön hyväksymisestä.

Vastaanottakaa, herra puheenjohtaja, erityisen kunnioitukseni vakuutus.

Herra neuvotteleva virkamies,

Minulla on kunnia ilmoittaa vastaanottaneeni Teidän tänään päivätty kirjeenne, joka kuuluu seuraavasti:

"Minulla on kunnia ilmoittaa Teille, että asianmukaisen hyödyn saamiseksi Israelin ja EFTA-valtioiden välisen sopimuksen asianomaisissa määräyksissä esitetyistä tullimyönnytyksistä Suomen hallitus toivoo suomalaisen vodkan pääsevän markkinoille tullivapaasti. Suomen hallitus toivoo lisäksi, että tietyt suomalaiset liköörit pääsisivät markkinoille tullivapaasti (Suomen tullitariffinimikkeet 22.08.90.21 ja 22.08.90.23, jotka sisältyvät Israelin tullitariffinimikkeeseen 22.08.90).

Suomalainen yhtiö, ALKO, sisällyttää puolestaan muutamia israelilaisia viinejä ALKOn vähittäismyyntilistalle.

Tämä järjestely on molempien sopimusvaltioiden osalta ehdollinen. Sen takia ja tämän sopimuksen asianmukaisen toiminnan arvioimiseksi sopimusvaltiot neuvottelevat ennen heinäkuun 1 päivää 1993. Jos Israel hyväksyy tämän järjestelyn, ehdotan, että hallituksemme suosittelevat asianomaisille yrityksilleen ja viranomaisilleen yhteydenottoja, jotta voitaisiin päättää tämän järjestelyn täytäntöönpanoon liittyvistä modaliteeteista.

Pyydän Teidän ystävällistä vahvistustanne tämän kirjeen sisällön hyväksymisestä."

Minulla on kunnia vahvistaa, että hallitukseni hyväksyy kirjeenne sisällön.

Vastaanottakaa, Herra neuvotteleva virkamies, erityisen kunnioitukseni vakuutus.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.