72/1990

YLEISSOPIMUS (n:o 146), joka koskee merenkulkijain palkallista vuosilomaa

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston kokoonkutsumana Genevessä 13 päivänä lokakuuta 1976 62. istuntokautensa,

päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat merenkulkijoiden palkallista lomaa koskevan sopimuksen (muutettu), 1949, (n:o 91) muuttamista, huomioonottaen palkallisia lomia koskevan yleissopimuksen (muutettu), 1970, (n:o 132) mutta kuitenkaan välttämättä rajoittumatta viimeksi mainittuun tekstiin, mikä kysymys on toisena kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 29 päivänä lokakuuta 1976 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on merenkulkijain palkallista vuosilomaa koskeva yleissopimus, 1976:

1 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset on pantava täytäntöön kansallisella lainsäädännöllä, mikäli niitä ei panna täytäntöön työehtosopimuksella, välimiestuomiolla, tuomioistuimen päätöksellä, lakisääteisellä palkanmääräämismenettelyllä tai muulla kansallisen käytännön mukaisella ja maan olosuhteiden kannalta sopivaksi katsottavalla tavalla.

2 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee kaikkia merenkulkijoina työskenteleviä henkilöitä.

2. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan käsitteellä "merenkulkijat" henkilöitä, jotka ovat työssä jossakin tehtävässä mertakulkevassa aluksessa, joka on rekisteröity alueella johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, mutta joka ei ole:

a) sota-alus;

b) alus, jota käytetään kalastukseen tai siihen suoranaisesti liittyviin toimintoihin tai valaanpyyntiin tai vastaavanlaisiin toimintoihin.

3. Kansallisissa lainsäädännössä on määriteltävä, sen jälkeen kun on kuultu asianomaisia laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjä, mitä aluksia on pidettävä tämän yleissopimuksen tarkoittamina mertakulkevina aluksina.

4. Kuultuaan asianomaisia työnantajain ja työntekijäin järjestöjä, mikäli niitä on, kukin tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio voi, tehden kyseisen toimialan olosuhteiden vaatimat muutokset, laajentaa sopimuksen soveltamisalaa koskemaan tämän artiklan 2 momentin b) kohdassa esitetyn, merenkulkijoita koskevan määritelmän ulkopuolelle jääviä henkilöitä tai henkilöryhmiä.

5. Kunkin jäsenvaltion, joka tämän yleissopimuksen ratifioidessaan laajentaa sen soveltamisalaa tämän artiklan 4 momentin mukaisesti, tulee ilmoittaa ratifiointiin liitetyssä ilmoituksessa ne henkilöryhmät, joita laajentaminen koskee, ja ne muutokset, jotka mahdollisesti on jouduttu tekemään tässä yhteydessä.

6. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi lisäksi myöhemmin lähettää Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle ilmoituksen, että se laajentaa yleissopimuksen soveltamisalaa koskemaan muita henkilöryhmiä kuin niitä, jotka se ilmoitti ratifioidessaan sopimuksen.

7. Mikäli on välttämätöntä, voi kunkin maan asianomainen viranomainen ryhtyä tai sopivaa menettelyä käyttäen voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, sen jälkeen kun on kuultu asianomaisia laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjä, mikäli niitä on, mertakulkevissa aluksissa työskentelevien rajoitettujen henkilöryhmien jättämiseksi tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

8. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee ensimmäisessä tämän sopimuksen soveltamista koskevassa selonteossaan, jonka se on velvollinen antamaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaan, ilmoittaa ne henkilöryhmät, jotka on mahdollisesti jätetty soveltamisalan ulkopuolelle tämän artiklan 3 ja 7 momenttien nojalla, ja mainita syyt tällaiseen menettelyyn, ja on kunkin jäsenvaltion myöhemmin annettavissa selonteoissaan selostettava, miten sen lainsäädännössä ja käytännössä suhtaudutaan soveltamisalan ulkopuolelle jääviin ryhmiin sekä ilmoitettava, missä laajuudessa tämä yleissopimus on pantu täytäntöön tai aiotaan panna täytäntöön kyseisten ryhmien osalta.

3 artikla

1. Jokaisella merenkulkijalla, jota tämä yleissopimus koskee, tulee olla oikeus saada vähintään tietyn pituinen palkallinen vuosiloma.

2. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee mainita ratifiointiinsa liitetyssä ilmoituksessa vuosiloman pituus.

3. Loma ei saa vuoden palvelusajalta missään tapauksessa olla 30 kalenteripäivää lyhyempi.

4. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi myöhemmin ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, että se pidentää ratifioinnin yhteydessä mainittua loma-aikaa.

4 artikla

1. Merenkulkijalla, joka vuoden aikana on ollut palveluksessa lyhyemmän ajan kuin mikä vaaditaan edellisessä artiklassa määrätyn täyden loman saamiseen, tulee olla oikeus saada kysymyksessä olevalta vuodelta hänen palvelusaikaansa vastaava lyhyempi palkallinen vuosiloma.

2. Tämä sopimuksen sanonta "vuosi" tarkoittaa kalenterivuotta tai muuta samanpituista kautta.

5 artikla

1. Kunkin maan asianomaisen viranomaisen tulee määrätä tai muulla asianmukaisella menettelyllä on määrättävä lomaan oikeuttavan palvelusajan laskemistapa.

2. Ehdoin, jotka kunkin maan asianomainen viranomainen määrää tai jotka määrätään muulla asianmukaisella menettelyllä, on palvelusaikaan laskettava aika, jona merimies on päästökatselmoituna työsopimuksen voimassa ollessa.

3. Ehdoin, jotka kunkin maan asianomainen viranomainen määrää tai jotka määrätään muulla asianmukaisella menettelyllä, on työstä poissaolot, jotka johtuvat hyväksyttyyn merenkulkualan ammattikoulutuskurssiin osallistumisesta tai asianomaisen merenkulkijan määräämisvallasta riippumattomista syistä, kuten sairaudesta, tapaturmasta tai raskaudesta ja synnytyksestä, laskettava palvelusajaksi.

6 artikla

Tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 momentissa määrättyyn palkalliseen vuosilomaan kuuluviksi älköön laskettako:

a) aluksen lippumaassa virallisiksi tai perinteellisiksi tunnustettuja lomapäiviä sattuivatpa ne palkallisen vuosiloman ajalle tai ei;

b) merenkulkijain sairaudesta, tapaturmasta tai raskaudesta ja synnytyksestä johtuvia työkyvyttömyyskausia ehdoin, jotka kunkin maan asianomainen viranomainen määrää tai jotka määrätään muulla asianmukaisella menettelyllä;

c) merenkulkijalle työaikana annettua tilapäistä maissakäyntivapaata;

d) erilaisia hyvityslomia ehdoin, jotka kunkin maan asianomainen viranomainen määrää tai jotka määrätään muulla asianmukaisella menettelyllä.

7 artikla

1. Jokaisen merenkulkijan, joka pitää tässä yleissopimuksessa tarkoitetun vuosiloman, tulee saada koko loman ajalta vähintään säännönmukainen palkkansa (mukaan luettuna rahakorvaus palkkaan mahdollisesti kuuluvista luontoiseduista), joka lasketaan kunkin maan asianomaisen viranomaisen määräämällä tai muulla asianmukaisella menettelyllä määrätyllä tavalla.

2. Tämän artiklan 1 momentin mukaisesti laskettu rahamäärä on maksettava asianomaiselle merenkulkijalle ennen lomaa, jollei kansallisessa lainsäädännössä tai häntä ja työnantajaa sitovassa sopimuksessa toisin määrätä.

3. Merenkulkijan, joka lähtee tai erotetaan työnantajansa palveluksesta ennen kuin hän on pitänyt hänelle kuuluvan vuosiloman, tulee saada jokaiselta hänelle kuuluvalta lomapäivältä tämän artiklan 1 momentissa määrätty palkka.

8 artikla

1. Kunkin maan asianomainen viranomainen voi sallia tai muuta sopivaa menettelyä soveltaen voidaan sallia palkallisen vuosiloman jakaminen osiin tai yhden vuoden aikana ansaitun vuosiloman yhdistäminen seuraavaan lomaan.

2. Ellei oteta huomioon tämän artiklan 1 momentin sisältämää varaumaa ja ellei työnantajaa ja asianomaista merenkulkijaa sitovassa sopimuksessa toisin määrätä, tässä yleissopimuksessa määrätyn palkallisen vuosiloman tulee olla yhtäjaksoinen.

9 artikla

Poikkeustapauksissa voi kunkin maan asianomainen viranomainen ryhtyä toimenpiteisiin tai niihin voidaan ryhtyä sopivaa menettelyä käyttäen tähän yleissopimukseen perustuvan vuosiloman korvaamiseksi rahamäärällä, joka vastaa vähintään 7 artiklassa määrättyä palkkaa.

10 artikla

1. Työnantaja määrää loman pitämisajan kuultuaan asianomaista merenkulkijaa tai hänen edustajiaan ja mikäli mahdollista päästyään asiassa yksimielisyyteen tämän kanssa, mikäli loman ajankohtaa ei ole määrätty asetuksella, työehtosopimuksella, välimiestuomiolla tai muulla kansallisen käytännön mukaisella tavalla.

2. Merenkulkijaa älköön vaadittako ilman hänen suostumustaan ottamaan hänelle kuuluvaa vuosilomaa muulla paikkakunnalla kuin siellä, missä hän haki työpaikan tai missä hänet otettiin työhön, sen mukaan kumpi näistä paikkakunnista on lähempänä hänen kotipaikkaansa, paitsi jos työehtosopimuksessa tai kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätään.

3. Merenkulkijalla, joka on pakotettu ottamaan vuosilomansa muualla kuin tämän artiklan 2 momentin mukaan sallitulla paikkakunnalla, tulee olla oikeus saada ilmainen kuljetus sinne, missä hän haki työpaikan tai missä hänet otettiin työhön, sen mukaan kumpi näistä paikkakunnista on lähempänä hänen kotipaikkaansa, ja työnantajan tulee vastata merenkulkijan ylläpito- ja muista tähän matkaan suoranaisesti liittyvistä kustannuksista; matkaan mennyttä aikaa ei saa vähentää merenkulkijalle kuuluvasta palkallisesta vuosilomasta.

11 artikla

Sopimus, jossa määrätään luopumaan oikeudesta 3 artiklan 3 momentissa määrättyyn palkalliseen vuosilomaan tai jättämään loma pitämättä, olkoon mitätön, lukuunottamatta tämän yleissopimuksen 9 artiklan tarkoittamia poikkeustapauksia.

12 artikla

Vuosilomalla olevan merenkulkijan saa kutsua palvelukseen vain äärimmäisissä hätätapauksissa, silloinkin kohtuullista varoitusaikaa noudattaen.

13 artikla

Tehokkain toimenpitein, jotka soveltuvat tämän yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanotapaan, on varmistettava riittävällä tarkastuksella tai muulla tavoin, että palkallista vuosilomaa koskevia säännöksiä tai määräyksiä asianmukaisesti sovelletaan ja noudatetaan.

14 artikla

Tällä yleissopimuksella muutetaan merenkulkijoiden palkallista lomaa koskeva sopimus (muutettu), 1949.

15 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

16 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion rekisteröinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

17 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa mainituin ehdoin.

18 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

19 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

20 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

21 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin:

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 17 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

22 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Vrt. SopS:28/1951

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.