70/1990

SOPIMUS (N:o 88) joka koskee työnvälityksen järjestelyä

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston kokoonkutsumana San Franciscossa 17 päivänä kesäkuuta 1948 kolmannenkymmenennenensimmäisen istuntokautensa,

päätettyään hyväksyä erinäisiä ehdotuksia, jotka koskevat työnvälityksen järjestelyä mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden päiväjärjestyksessä,

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen sopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä yhdeksäntenä päivänä heinäkuuta 1948 seuraavan sopimuksen, jonka nimenä on oleva "Sopimus työnvälityksen järjestelystä, 1948 ":

1 artikla

1. Kansainvälisen työjärjestön kunkin jäsenvaltion, jonka suhteen tämä sopimus on voimassa, on ylläpidettävä tai valvottava julkista ja maksutonta työnvälityksen järjestelyä.

2. Työnvälityksen järjestelyn oleellisena tehtävänä täytyy olla luoda yhteistoiminnassa, mikäli tarpeellista, muiden asianomaisten julkisten ja yksityisten elinten kanssa paras mahdollinen työmarkkinajärjestely, joka elimellisesti liittyisi kansalliseen ohjelmaan ja jonka tarkoituksena olisi turvata ja pitää yllä täystyöllisyys sekä kehittää ja käyttää tuotannollisia voimia.

2 artikla

Työnvälityksen järjestelyn muodostakoon kansallisen työnvälitystoimistojen järjestelmä, joka on keskusviranomaisen valvonnan alainen.

3 artikla

1. Työnvälitystoimistojärjestelmän on muodostettava verkosto, jossa on riittävä määrä paikallisia työnvälitystoimistoja ja, mikäli aiheellista, alueellisia työnvälitystoimistoja, jotta maan kukin maantieteellinen alue huomioitaisiin ja jotta toimistot sijaitsisivat mukavasti työnantajien ja työntekijöiden edun kannalta.

2. Verkoston järjestäminen

a) on asetettava yleisen tutkimuksen alaiseksi:

i) kun tärkeitä muutoksia on tapahtunut talouselämän ja työskentelevän väestön jakaantumisessa;

ii) kun asianomainen viranomainen katsoo, että yleinen tutkimus on toivottava, jotta arvioitaisiin koeajan kuluessa hankittu kokemus;

b) on muutettava silloin, kun sellainen tutkimus on osoittanut muutoksen tarpeellisuuden.

4 artikla

1. Sopiviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä neuvoa-antavien komiteoiden toimesta, jotta taattaisiin yhteistoiminta työnantajien ja työntekijöiden edustajien kanssa työnvälityksen järjestelyn organisoinnissa ja toiminnassa sekä työnvälityspolitiikan kehittämisessä.

2. Näitä järjestelyjä suoritettaessa on määrättävä perustettavaksi yksi tai useampia kansallisia neuvoa-antavia komiteoita ja tarpeen mukaan alue- ja paikallisia komiteoita.

3. Lukumääräisesti yhtä monta työnantajien ja työntekijöiden edustajaa on nimitettävä näihin komiteoihin, sen jälkeen kun on neuvoteltu työnantajia ja työntekijöitä edustavien järjestöjen kanssa, mikäli tällaisia järjestöjä on olemassa.

5 artikla

Yleisestä työnvälityspolitiikasta, milloin kyseessä on työntekijöiden ohjaaminen tarjolla oleviin työpaikkoihin, on päätettävä neuvoteltua ensin asiasta 4 artiklassa mainittujen neuvoa-antavien komiteoiden välityksellä työnantajien ja työntekijöiden edustajien kanssa.

6 artikla

Työnvälityksen järjestely on organisoitava siten, että taataan työntekijöiden työhönottamisen ja työhönsijoittamisen tehokkuus; tämän vuoksi siinä täytyy:

a) auttaa työntekijöitä saamaan sopivaa työtä ja työnantajia saamaan työntekijöitä, jotka ovat sopivia yritysten tarpeisiin; erityisesti siinä täytyy kansallisella pohjalla laadittujen sääntöjen mukaisesti:

i) luetteloida työnhakijat, ottaa selvää heidän ammatillisesta pätevyydestään, heidän kokemuksestaan ja heidän toivomuksistaan, esittää kysymyksiä heille työpaikan suhteen, tarkistaa, mikäli tarpeellista, heidän fyysillinen ja ammatillinen kuntonsa ja auttaa heitä saamaan, milloin se on aiheellista, ammatinvalinnan ohjausta ja koulutusta sekä uudelleen koulutusta;

ii) saada työnantajilta tarkkoja tietoja näiden työnvälityksen järjestelyelimiin ilmoittamista avoinna olevista työpaikoista sekä työntekijöiltä niihin vaadittavista ehdoista;

iii) ohjata avoinna oleviin työpaikkoihin ehdokkaita, joilla on vaadittu ammatillinen ja fyysillinen pätevyys;

iv) järjestää työn kysynnän ja tarjonnan tasoitus eri toimistojen välillä, milloin toimisto, jonka puoleen ensinnä käännyttiin, ei pysty sopivasti sijoittamaan työnhakijoita työhön tai sopivasti täyttämään avoimia paikkoja tai milloin muut seikat oikeuttavat tällaiset toimenpiteet;

b) ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin:

i) helpottaakseen ammatin vaihtamista, jotta työvoiman kysyntä saataisiin oikeaan suhteeseen työmahdollisuuksiin nähden eri ammateissa;

ii) helpottaakseen työvoiman maantieteellistä liikkuvaisuutta tarkoituksella auttaa työntekijöiden siirtymistä seuduille, joissa on mahdollisuuksia saada sopivaa työtä;

iii) helpottaakseen työntekijöiden väliaikaisia siirtymistä seudulta toiselle, jotta lievennettäisiin työvoiman kysynnän ja tarjonnan välistä paikallista ja hetkellistä epäsuhdetta;

iv) helpottaakseen työntekijöiden siirtymistä maasta toiseen, milloin asianomaiset hallitukset ovat siitä sopineet;

c) koota ja analysoida yhteistoiminnassa, mikäli on aiheellista, muiden viranomaisten sekä työnantajien ja ammattijärjestöjen kanssa kaikki tiedot, joita on saatavissa työmarkkinatilanteesta sekä sen mahdollisesta kehityksestä sekä koko maassa että eri työ- ja ammattialoilta ja seuduilta ja asettaa nämä tiedot järjestelmällisesti ja nopeasti julkisten viranomaisten, asianomaisten työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen sekä yleisön käytettäviksi;

d) olla yhteistoiminnassa työttömyysvakuutus- ja työttömyysavustushallinnon kanssa ja yhteistoiminnassa soveltaa muita työttömien avustamista tarkoittavia toimenpiteitä;

e) auttaa tarpeen mukaan muita julkisia ja yksityisiä elimiä laatimaan sen luontoisia sosiaalisia ja taloudellisia suunnitelmia, jotka ovat omiaan vaikuttamaan suotuisasti työllisyystilanteeseen.

7 artikla

On ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta

a) helpotettaisiin eri työnvälitystoimistoissa erikoistumista ammatin ja työn mukaan, kuten esimerkiksi maatalouden tai kaikkien muiden toimialojen, missä tällainen erikoistuminen voi olla hyödyksi;

b) tyydyttävällä tavalla huomioitaisiin työnhakijoiden erikoisryhmien, kuten invaliidien, tarpeita.

8 artikla

Työnvälityksen järjestelyn ja ammatinvalinnan ohjauksen puitteissa on ryhdyttävä nuorten henkilöiden suhteen erikoisiin toimenpiteisiin ja kehitettävä toimintaa tässä suhteessa.

9 artikla

1. Työnvälityksen järjestelyä hoitavan henkilökunnan täytyy olla kokoonpantu julkisista viranomaisista, joiden asema on määrätty asetuksella ja työehdoilla, joiden mukaan he ovat riippumattomia kaikista hallituksen vaihdoksista ja kaikesta ulkopuolisesta asiaankuulumattomasta vaikutuksesta, ja joiden työn vakinaisuus, mikäli se on työllisyysjärjestelyn tarpeiden mukaista, on taattu.

2. Ottaen huomioon ehdot, jotka kansallinen lainsäädäntö asettaa työhönottamiseen nähden valtion virkoihin, työllisyysjärjestelyä hoitavat virkailijat ja toimitsijat on otettava toimeensa yksinomaan ehdokkaan pätevyyden perusteella suorittaa kyseessäolevia tehtäviä.

3. Asianomaisen viranomaisen on määriteltävä keinot tämän pätevyyden toteamiseksi.

4. Työnvälityksen järjestelyssä työskentelevän henkilökunnan on saatava sopiva koulutus tehtäviensä suorittamista varten.

10 artikla

Työnvälityksen järjestelyn ja, mikäli aiheellista, muiden julkisten viranomaisten on yhteistoiminnassa työnantajien ja työntekijöiden järjestöjen kanssa sekä muiden asianomaisten elinten kanssa ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on edistää sitä, että työnantajat ja työntekijät käyttävät täysin hyväkseen työllisyysjärjestelyä vapaaehtoisuuden pohjalla.

11 artikla

Asianomaisten viranomaisten on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin turvatakseen tehokkaan yhteistoiminnan julkisen työnvälityksen järjestelyn ja sellaisten yksityisten työnvälitystoimistojen välillä, jotka eivät toimi ansiotarkoituksessa.

12 artikla

1. Jos jäsenvaltion alueeseen kuuluu laajoja alueita, joissa harvan asutuksen tai alueen kehitystason johdosta asianomainen viranomainen pitää mahdottomana soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä, voi viranomainen vapauttaa mainitut alueet sopimuksen soveltamisesta joko yleensä tai sopiviksi katsomillaan poikkeusmääräyksillä eräiden laitosten tai töiden suhteen.

2. Jokaisen jäsenvaltion on esitettävä ensimmäisessä vuosiraportissaan, joka on esitettävä tämän sopimuksen soveltamisesta Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti, kaikki alueet, joihin nähden se aikoo vedota tämän artiklan määräyksiin sekä ilmoitettava syyt, joiden vuoksi se aikoo vedota näihin määräyksiin. Senjälkeen ei mikään jäsenvaltio voi vedota tämän artiklan määräyksiin paitsi tällä tavoin esittämiensä alueiden suhteen.

3. Jokaisen jäsenvaltion, joka vetoaa tämän artiklan määräyksiin, on ilmoitettava seuraavissa vuosiraporteissaan alueet, joiden suhteen se luopuu oikeudesta vedota mainittuihin määräyksiin.

13 artikla

1. Mitä tulee alueisiin, jotka on mainittu Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 35 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettu Kansainvälisen työjärjestön perussäännön muuttamista koskevassa asiakirjassa, 1946, lukuunottamatta alueita, jotka on mainittu täten muutetun artikla 4 ja 5 kohdissa, järjestön kunkin jäsenvaltion, joka ratifioi tämän sopimuksen, on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle mahdollisimman pian ratifiointinsa jälkeen tiedonanto, jossa ilmoitetaan:

a) alueet, joiden puolesta se sitoutuu siihen, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan varauksetta;

b) alueet, joiden puolesta se sitoutuu siihen, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan erinäisin muutoksin sekä näiden muutosten sisältö;

c) alueet, joilla sopimusta ei voida soveltaa, ja näissä tapauksissa syyt, minkä vuoksi sitä ei voida soveltaa;

d) alueet, joiden suhteen se pidättäytyy päätöksenteosta.

2. Tämän artiklan ensimmäisen kohdan a) ja b) alakohdissa mainittujen sitoumusten on katsottava kuuluvan oleellisesti ratifiointiin ja tulevan voimaan samalla lailla.

3. Kukin jäsenvaltio voi lähettämällä uuden tiedonannon luopua kokonaan tai osittain niistä varauksista, joita sen aikaisempi tiedonanto sisältää tämän artiklan 1 kohdan b), c) ja d) alakohtien mukaisesti.

4. Kukin jäsenvaltio voi sinä aikana, jolloin tämä sopimus voidaan sanoa irti 17 artiklan määräysten mukaisesti, lähettää pääjohtajalle uuden tiedonannon kaikista aikaisempien tiedonantojen sisällön suhteen tapahtuneista muutoksista sekä tilanteesta määrättyjen alueiden suhteen.

14 artikla

1. Kun tässä sopimuksessa käsitellyt kysymykset kuuluvat emämaahan kuulumattoman alueen viranomaisten omaan toimialaan, tämän alueen kansainvälisistä suhteista vastuunalainen jäsenvaltio voi, yhteisymmärryksessä mainitun alueen hallituksen kanssa, lähettää Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle sitoumuksen siitä, että se vastaa tämän alueen nimissä velvoituksesta soveltaa tässä sopimuksessa esitettyjä määräyksiä.

2. Sitoumuksen vastuusta soveltaa tämän sopimuksen määräyksiä voi Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle lähettää:

a) kaksi tai useampia järjestön jäsenvaltioita niiden yhteisessä hallinnossa olevan alueen puolesta;

b) kukin kansainvälinen elin, joka vastaa jonkin alueen hallinnasta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti tai kaikkien muiden tämän alueen suhteen voimassaolevien määräysten mukaisesti.

3. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle tämän artiklan edelläolevien kohtien mukaisesti lähetetyissä tiedonannoissa on ilmoitettava, sovelletaanko sopimuksen määräyksiä alueella erinäisin muutoksin tai varauksetta. Kun tiedonannossa ilmoitetaan, että sopimuksen määräyksiä sovelletaan erinäisin muutoksin, on siinä määriteltävä näiden muutosten sisältö.

4. Asianomainen jäsenvaltio, jäsenvaltiot tai kansainvälinen elin voivat lähettämällä uuden tiedonannon luopua kokonaan tai osittain oikeudesta vedota muutokseen, josta ne ovat ilmoittaneet aikaisemmassa tiedonannossa.

5. Asianomainen jäsenvaltio tai jäsenvaltiot tai kansainvälinen elin voivat sinä aikana, jona tämä sopimus voidaan sanoa irti 17 artiklan määräysten mukaisesti, lähettää Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle uuden tiedonannon kaikista kaikkien aikaisempien tiedonantojen sisällön suhteen tapahtuneista muutoksista sekä tiedoittaen tilanteesta tämän sopimuksen soveltamisen suhteen.

15 artikla

Tämän sopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, joka ne rekisteröi.

16 artikla

1. Tämä sopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Se tulee voimaan kaksitoista kuukautta sen jälkeen kuin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä sopimus tulee voimaan jokaisen jäsenvaltion osalta kaksitoista kuukautta sen jälkeen kuin sen ratifiointi on rekisteröity.

17 artikla

1. Kukin jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen, voi sanoa sen irti kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensin tuli voimaan, lähettämällä kirjelmän Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, joka sen rekisteröi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Kukin jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen ja joka edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan kuluttua ei käytä hyväkseen vuoden kuluessa tämän artiklan mukaan annettua irtisanomisoikeutta, sitoutuu uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja sen jälkeen voi sanoa irti tämän sopimuksen jokaisen kymmenvuotiskauden kuluttua umpeen tämän artiklan määräämin ehdoin.

18 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on ilmoitettava kaikille Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista, tiedonannoista ja irtisanomisista.

2. Kun pääjohtaja ilmoittaa järjestön jäsenvaltioille järjestyksessä toisesta ratifioinnista, joka hänelle on ilmoitettu, on pääjohtajan huomautettava jäsenvaltioille sopimuksen voimaantulopäivästä.

19 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille rekisteröimistä varten Yhdistyneiden Kansakuntien perussäännösten 102 artiklan mukaisesti täydelliset tiedot kaikista ratifioinneista, tiedonannoista ja irtisanomisista, jotka hän on rekisteröinyt edellisten artikloiden mukaisesti.

20 artikla

Jokaisen kymmenvuotiskauden kuluttua umpeen tämän sopimuksen voimaantulosta lukien, Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on esitettävä yleiselle konferenssille selostus tämän sopimuksen soveltamisesta ja päätettävä, onko aiheellista ottaa konferenssin päiväjärjestykseen kysymys sen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

21 artikla

1. Siinä tapauksessa, että konferenssi hyväksyy uuden sopimuksen, jolla kokonaan tai osittain muutetaan tämä sopimus, ja mikäli uusi sopimus ei toisin määrää:

a) jäsenvaltion suorittama uuden muutoksia sisältävän sopimuksen ratifiointi aiheuttaa i p s o j u r e tämän sopimuksen välittömän irtisanomisen huolimatta edellämainitun 17 artiklan määräyksistä, sillä edellytyksellä, että uusi muutoksia sisältävä sopimus on tullut voimaan;

b) eivät jäsenvaltiot enää siitä päivästä lukien, jona uusi muutoksia sisältävä sopimus tulee voimaan, voi ratifioida tätä sopimusta.

2. Kuitenkin jää tämä sopimus voimaan nykyisessä muodossaan ja nykyisen sisältöisenä niihin jäsenvaltioihin nähden, jotka ovat sen ratifioineet eivätkä ratifioi muutoksia sisältävää sopimusta.

22 artikla

Tämän sopimuksen ranskan- ja englanninkielisiä tekstejä on kumpaakin pidettävä alkuperäisenä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.