60/1989

Annettu: 29.09.1989

Asetus Asetus kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

New Yorkissa 10 päivänä joulukuuta 1984 tehty kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetulla lailla (828/89) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 14 päivänä heinäkuuta 1989 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 30 päivänä elokuuta 1989, tulee voimaan 29 päivänä syyskuuta 1989 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on antanut seuraavan selityksen:

-- Suomi tunnustaa täysin kidutuksen vastaisen komitean yleissopimuksen 21 artiklan 1 kappaleen ja 22 artiklan 1 kappaleen mukaisen toimivallan.

3 §

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 14 päivänä heinäkuuta 1989 annettu laki (828/89) ja tämä asetus tulevat voimaan 29 päivänä syyskuuta 1989.

Helsingissä 22 päivänä syyskuuta 1989

Kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YLEISSOPIMUS

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot, jotka

katsovat, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti ihmiskunnan kaikkien jäsenten yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa,

tunnustavat, että nämä oikeudet johtuvat ihmisen synnynnäisestä arvosta,

katsovat, että peruskirjan ja etenkin sen 55 artiklan mukaisesti valtioiden velvollisuutena on edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista,

ottavat huomioon Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklan, jotka kumpikin määräävät, että ketään ei saa kiduttaa tai kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai halventavasti,

ottavat huomioon myös yleiskokouksen 9 päivänä joulukuuta 1975 hyväksymän julistuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi kidutukselta ja muulta julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta tai rangaistukselta,

haluavat tehostaa taistelua kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta vastaan kaikkialla maailmassa,

ovat sopineet seuraavaa:

I OSA

1 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa "kidutuksella" tarkoitetaan kaikkia tekoja, joilla aiheutetaan jollekulle tahallisesti kovaa kipua tai kovaa joko henkistä tai ruumiillista kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi häneltä tai kolmannelta henkilöltä, hänen rankaisemisekseen teosta, jonka hän tai kolmas henkilö on tehnyt tai epäillään tehneen, hänen tai kolmannen henkilön pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkälaiseen tahansa syrjintään perustuvasta syystä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti. Kidutusta ei ole sellainen kipu tai kärsimys, joka saa alkunsa pelkästään laillisista seuraamuksista, joko niihin kuuluvana tai niihin liittyvänä.

2. Tämä artikla ei vaikuta kansainvälisiin asiakirjoihin tai kansalliseen lainsäädäntöön, jotka sisältävät tai voivat sisältää määräyksiä, joiden soveltamisala on laajempi.

2 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tehokkaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, oikeudellisiin tai muihin toimiin ehkäistäkseen kidutuksen kaikilla lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla.

2. Minkäänlaisia poikkeuksellisia oloja, kuten sotatilaa tai sodanuhkaa, sisäistä poliittista epävakaisuutta tai muuta yleistä hätätilaa ei saa käyttää oikeutuksena kidutukselle.

3. Esimiehen tai viranomaisen käskyä ei saa käyttää oikeutuksena kidutukselle.

3 artikla

1. Mikään sopimusvaltio ei saa karkottaa, palauttaa tai luovuttaa ketään toiseen valtioon, jos on perusteltu syy uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua kidutetuksi.

2. Ratkaistessaan, onko tällainen syy olemassa, toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, kuten mahdollisesti sen, tapahtuuko kyseisessä valtiossa jatkuvasti törkeitä, räikeitä tai laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia.

4 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että kaikki kidutusteot ovat sen rikoslain mukaan rikoksia. Sama koskee kiduttamisen yritystä ja kenen tahansa tekemää tekoa, jolla myötävaikutetaan tai osallistutaan kidutukseen.

2. Jokainen sopimusvaltio säätää näistä rikoksista asianmukaiset rangaistukset, joissa on otettu huomioon tekojen vakava laatu.

5 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tarpeellisiin toimiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa 4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin seuraavissa tapauksissa:

a) Kun rikokset on tehty jollakin kyseisen valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tai kyseisessä valtiossa rekisteröidyssä aluksessa tai ilma-aluksessa;

b) Kun rikoksentekijäksi väitetty on kyseisen valtion kansalainen;

c) Kun uhri on kyseisen valtion kansalainen, jos valtio pitää sitä asianmukaisena.

2. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy samoin tarpeellisiin toimiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa tällaisiin rikoksiin tapauksissa, joissa rikoksentekijäksi väitetty on sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella eikä se luovuta häntä 8 artiklan mukaisesti mihinkään tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuun valtioon.

3. Tämä yleissopimus ei sulje pois sisäisen lainsäädännön mukaisesti harjoitettavaa rikosoikeudellista lainkäyttövaltaa.

6 artikla

1. Sopimusvaltio, jonka alueella on henkilö, jonka väitetään tehneen jonkin 4 artiklassa mainitun rikoksen, pidättää hänet tai ryhtyy muihin oikeudellisiin toimiin hänen läsnäolonsa varmistamiseksi, kun valtio on käytettävissään olevat tiedot tutkittuaan todennut, että asianhaarat tähän oikeuttavat. Pidättämisessä ja muissa oikeudellisissa toimissa noudatetaan kyseisen valtion lakia, mutta ne saavat kestää vain sen aikaa kuin rikosoikeudellisiin toimiin tai luovuttamiseen ryhtymiseksi on välttämätöntä.

2. Valtion tulee välittömästi suorittaa asiassa alustava tutkimus tosiseikkojen selville saamiseksi.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti pidätettyä henkilöä autetaan saamaan heti yhteys lähimpään sen valtion asianomaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on, tai jos hän on valtioton henkilö, sen valtion edustajaan, jossa hän tavallisesti asuu.

4. Kun valtio on tämän artiklan mukaisesti pidättänyt jonkun, se ilmoittaa heti 5 artiklan 1 kappaleessa mainituille valtioille tämän vangitsemisesta ja siihen oikeuttaneista seikoista. Valtio, joka suorittaa tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun tutkimuksen, tiedottaa tutkimuksen tuloksista viipymättä mainituille valtioille sekä ilmoittaa, aikooko se käyttää lainkäyttövaltaansa.

7 artikla

1. Sopimusvaltio, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalta alueelta 4 artiklassa mainitun rikoksen tekijäksi väitetty henkilö on tavattu, antaa 5 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa asian toimivaltaisille viranomaisilleen syytteen nostamista varten, jollei se luovuta tätä.

2. Nämä viranomaiset tekevät asiassa ratkaisunsa samalla tavoin kuin silloin, kun on kyse tavallisesta tämän valtion laissa säännellystä vakavasta rikoksesta. Syytetoimiin ryhtymisen ja tuomitsemisen edellytyksenä olevia todisteita koskevat vaatimukset eivät 5 artiklan 2 kappaleessa mainituissa tapauksissa saa olla väljemmät kuin 5 artiklan 1 kappaleessa mainituissa tapauksissa.

3. Jokaiselle, jota vastaan ryhdytään toimenpiteisiin jonkin 4 artiklassa mainitun rikoksen vuoksi, on taattava oikeudenmukainen kohtelu menettelyn kaikissa vaiheissa.

8 artikla

1. Rikokset, jotka mainitaan 4 artiklassa, katsotaan kaikissa sopimusvaltioiden välillä voimassa olevissa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevissa sopimuksissa rikoksiksi, joiden johdosta voidaan luovuttaa. Sopimusvaltiot sitoutuvat sisällyttämään tällaiset rikokset kaikkiin niiden välillä tehtäviin rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeviin sopimuksiin rikoksiksi, joiden johdosta voidaan luovuttaa.

2. Jos sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamissopimusta, se voi katsoa tämän yleissopimuksen lailliseksi perusteeksi luovuttamiselle tällaisten rikosten johdosta. Luovuttaminen edellyttää luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion lainsäädännön muiden luovuttamista koskevien ehtojen noudattamista.

3. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi sopimusta, tunnustavat nämä rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joiden johdosta näiden valtioiden kesken voidaan luovuttaa luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön määräämin ehdoin.

4. Näitä rikoksia käsitellään, sikäli kuin on kysymys luovuttamisesta sopimusvaltioiden välillä, niin kuin ne olisi tehty paitsi niiden tekopaikassa, myös niiden valtioiden alueella, joiden on 5 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ulotettava lainkäyttövaltansa niihin.

9 artikla

1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa oikeusapua 4 artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta käytävien rikosoikeudenkäyntien yhteydessä, mihin kuuluu myös niiden hallussa olevan, oikeudenkäynnissä tarvittavan todistusaineiston luovuttaminen.

2. Sopimusvaltiot täyttävät tämän artiklan 1 kappaleen asettamat velvoitteensa niiden välillä mahdollisesti voimassa olevien keskinäistä oikeusapua koskevien sopimusten mukaisesti.

10 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että kidutuskiellosta valistaminen ja tiedottaminen sisällytetään täysimääräisesti lainkäytöstä vastaavan siviili- ja sotilashenkilöstön, terveydenhoitohenkilöstön, virkamiesten ja muiden sellaisten henkilöiden koulutukseen, jotka saattavat osallistua missä hyvänsä muodossa tapahtuneen vapaudenriiston kohteeksi joutuneen henkilön pitämiseen vapautensa menettäneenä, kuulustelemiseen tai käsittelemiseen.

2. Jokainen sopimusvaltio sisällyttää tämän kiellon näiden henkilöiden tehtävistä ja velvollisuuksista annettaviin määräyksiin tai ohjeisiin.

11 artikla

Jokainen valtio tarkistaa kidutuksen ehkäisemiseksi säännöllisesti ja järjestelmällisesti kuulustelumääräyksensä, -ohjeensa, -menetelmänsä ja -käytäntönsä sekä järjestelyt, jotka koskevat sen alueella olevien vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden vapautensa menettäneenä pitämistä tai käsittelemistä.

12 artikla

Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että sen toimivaltaiset viranomaiset aloittavat viipymättä puolueettoman tutkimuksen aina kun on perusteltua syytä uskoa, että sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella on käytetty kidutusta.

13 artikla

Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että jokaisella joka väittää, että häntä on kidutettu sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, on oikeus valittaa sen toimivaltaisille viranomaisille ja saada asiansa viipymättä puolueettomasti tutkituksi. Valituksentekijän ja todistajien suojelemiseksi on ryhdyttävä toimiin, joilla heitä suojellaan valituksesta tai todistamisesta johtuvalta kaikenlaiselta huonolta kohtelulta tai pelottelulta.

14 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että sen oikeusjärjestelmän mukaan kidutuksen uhri saa hyvitystä ja että hänellä on täytäntöönpanokelpoinen oikeus oikeudenmukaiseen ja riittävään korvaukseen, mihin sisältyy myös mahdollisuus mahdollisimman täydelliseen kuntoutukseen. Jos uhri kuolee kidutuksen johdosta, hänen elätettävänään olleilla on oikeus korvaukseen.

2. Mikään tämän artiklan määräys ei rajoita uhrilla tai muilla henkilöillä kansallisen lain mukaan olevaa oikeutta saada korvausta.

15 artikla

Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, ettei mitään lausuntoa, joka todetaan saadun kidutuksella, käytetä todisteena oikeudellisessa menettelyssä, paitsi kidutuksesta syytettyä vastaan todisteena siitä, että sellainen lausunto on annettu.

16 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu ehkäisemään lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, joka ei vastaa 1 artiklassa olevaa kidutuksen määritelmää silloin kun näihin tekoihin syyllistyy, yllyttää, suostuu tai hiljaisesti myöntyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö. Erityisesti sovelletaan 10, 11, 12 ja 13 artiklaan sisältyviä velvoitteita, mutta siten, että viittaukset kidutukseen korvataan viittauksilla muuhun julmaan, epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun tai rangaistukseen.

2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita minkään muun sellaisen kansainvälisen asiakirjan tai kansallisen lain määräyksiä, jotka kieltävät julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tai jotka koskevat rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai karkottamista.

17 artikla

1. Täten perustetaan kidutuksen vastainen komitea (jota kutsutaan jäljempänä komiteaksi), joka suorittaa jäljempänä mainittuja tehtäviä. Komitea koostuu kymmenestä asiantuntijasta, joilla on korkea moraali ja jotka tunnustetaan päteviksi ihmisoikeuksien alalla. He toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan. Sopimusvaltiot valitsevat asiantuntijat siten, että valinnassa kiinnitetään huomiota sekä tasapuoliseen maantieteelliseen jakautumaan että saavutettavaan hyötyyn sen seikan johdosta, että joillakin osallistujista on oikeudellista kokemusta.

2. Komitean jäsenet valitaan salaisessa äänestyksessä sopimusvaltioiden nimeämistä henkilöistä koostuvasta luettelosta. Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa yhtä henkilöä, joka on sen kansalainen. Sopimusvaltioiden tulee pitää mielessä, että on hyödyllistä ehdottaa henkilöitä, jotka ovat myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen nojalla perustetun ihmisoikeuskomitean jäseninä ja jotka ovat halukkaita toimimaan kidutuksen vastaisessa komiteassa.

3. Komitean jäsenten vaalit pidetään kokouksessa, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle joka toinen vuosi. Näissä kokouksissa, joiden päätösvaltaisuus edellyttää vähintään kahden kolmanneksen sopimusvaltioista olevan läsnä, komiteaan valitaan ne, jotka saavat suurimman äänimäärän ja ehdottoman enemmistön läsnä olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden edustajien äänistä.

4. Ensimmäiset vaalit pidetään viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri lähettää vähintään neljä kuukautta ennen kulloistenkin vaalien ajankohtaa sopimusvaltioille kirjeen, jossa niitä pyydetään asettamaan ehdokkaansa kolmen kuukauden kuluessa. Pääsihteeri laatii kaikista näin asetetuista ehdokkaista aakkosellisen luettelon, jossa mainitaan, mitkä sopimusvaltiot ovat heitä ehdottaneet, sekä lähettää ehdokasluettelon sopimusvaltioille.

5. Komitean jäsenet valitaan nelivuotiskaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen, jos heidät on asetettu uudelleen ehdokkaiksi. Viiden ensimmäisissä vaaleissa valitun jäsenen toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden kuluttua. Tämän artiklan 3 kappaleessa mainitun kokouksen puheenjohtaja valitsee nämä viisi jäsentä arvalla heti ensimmäisten vaalien päätyttyä.

6. Jos komitean jäsen kuolee tai eroaa tai ei jostain muusta syystä voi enää hoitaa tehtäviään komiteassa, häntä esittänyt sopimusvaltio nimeää kansalaisistaan hänen toimikautensa loppuun uuden asiantuntijan, jos sopimusvaltioiden enemmistö tämän hyväksyy. Hyväksyminen katsotaan annetuksi, ellei vähintään puolet sopimusvaltioista ole vastustanut sitä kuuden viikon kuluessa siitä, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on ilmoittanut niille nimitysehdotuksesta.

7. Sopimusvaltiot vastaavat komitean jäsenten kuluista näiden hoitaessa tehtäviään komiteassa.

18 artikla

1. Komitea valitsee omat virkailijansa kaksivuotiskaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen.

2. Komitea hyväksyy oman työjärjestyksensä, jossa tulee kuitenkin määrätä muun muassa, että:

a) komitea on päätösvaltainen, kun vähintään kuusi jäsentä on läsnä;

b) komitean päätöksiin tarvitaan läsnä olevien jäsenten ääntenenemmistö.

3. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri järjestää tarvittavan henkilökunnan ja toimintaedellytykset, jotta komitea voi suorittaa sille tässä yleissopimuksessa määrätyt tehtävät tehokkaasti.

4. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle komitean ensimmäisen kokouksen. Tämän jälkeen komitea kokoontuu työjärjestyksen määrääminä aikoina.

5. Sopimusvaltiot vastaavat sopimusvaltioiden kokouksista ja komitean kokouksista aiheutuvista kuluista, mihin sisältyy myös Yhdistyneille Kansakunnille tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti aiheutuvien, esimerkiksi henkilöstöstä ja tiloista johtuvien kulujen korvaaminen.

19 artikla

1. Sopimusvaltiot antavat komitealle Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä selvityksen siitä, mihin toimiin ne ovat tämän yleissopimuksen mukaisten sitoumustensa toteuttamiseksi ryhtyneet. Selvitys annetaan vuoden kuluttua siitä, kun yleissopimus on tullut sopimusvaltion osalta voimaan. Sen jälkeen sopimusvaltiot antavat neljän vuoden välein lisäselvityksiä uusista toimista sekä muita komitean mahdollisesti pyytämiä selvityksiä.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa selvitykset kaikille sopimusvaltioille.

3. Komitea käsittelee jokaisen selvityksen ja voi esittää sopiviksi katsomiaan yleisiä huomautuksia, jotka se toimittaa asianomaiselle sopimusvaltiolle. Sopimusvaltio voi vastata komitealle lähettämällä haluamansa lausunnon.

4. Komitea voi harkintansa mukaan päättää sisällyttää tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti esittämänsä huomautukset sekä niistä sopimusvaltiolta saamansa lausunnon 24 artiklan mukaisesti laadittavaan vuosikertomukseensa. Asianomaisen sopimusvaltion pyynnöstä komitea voi sisällyttää kertomukseen myös jäljennöksen tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti annetusta selvityksestä.

20 artikla

1. Jos komitea saa luotettavia tietoja, jotka sen mielestä perustellusti osoittavat, että jonkin sopimusvaltion alueella käytetään järjestelmällisesti kidutusta, komitea pyytää kyseistä sopimusvaltiota tutkimaan tietoja yhteistyössä kanssaan ja antamaan tätä varten lausunnon tiedoista.

2. Ottaen huomioon asianomaiselta sopimusvaltiolta mahdollisesti saamansa lausunnon sekä muut käytettävissään olevat tiedot asiasta komitea voi, jos se toteaa olevan aihetta, määrätä yhden tai useamman jäsenensä tekemään luottamuksellisen tutkimuksen ja luovuttamaan sen tulokset komitealle viipymättä.

3. Jos tämän artiklan 2 kappaleen mukainen tutkimus tehdään, komitea pyytää sopimusvaltiota yhteistyöhön sen tekemiseksi. Jos sopimusvaltio suostuu, tutkimukseen voi kuulua käynti sen alueella.

4. Käsiteltyään jäsenensä tai jäsentensä tekemän tutkimuksen tulokset, jotka on luovutettu tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti, komitea toimittaa ne asianomaiselle sopimusvaltiolle samoin kuin huomautukset ja ehdotukset, jotka näyttävät kyseisessä tilanteessa asianmukaisilta.

5. Kaikki tämän artiklan 1--4 kappaleessa mainittu asian käsittely komiteassa on luottamuksellista ja käsittelyn kaikissa vaiheissa pyritään yhteistyöhön sopimusvaltion kanssa. Kun käsittely on 2 kappaleen mukaisen tutkimuksen osalta päättynyt, komitea voi keskusteltuaan asiasta kyseisen sopimusvaltion kanssa päättää julkaista tiivistelmän käsittelyn tuloksista vuosikertomuksessaan, joka tehdään 24 artiklan mukaisesti.

21 artikla

1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi antaa milloin hyvänsä tämän artiklan mukaisesti selityksen, jonka mukaan se tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä ilmoituksia, joissa sopimusvaltio väittää, että toinen sopimusvaltio ei täytä tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Tällaisia ilmoituksia voidaan ottaa vastaan ja tutkia tämän artiklan määräämien menettelytapojen mukaisesti vain, jos ne ovat sellaisen sopimusvaltion tekemiä, joka on antanut osaltaan komitean toimivallan tunnustavan selityksen. Komitea ei saa käsitellä ilmoitusta, jos se koskee sopimusvaltiota, joka ei ole antanut mainittua selitystä. Tämän artiklan mukaisesti vastaanotetut ilmoitukset käsitellään seuraavaa menettelyä noudattaen:

a) Jos sopimusvaltio katsoo, että toinen sopimusvaltio ei toteuta tämän yleissopimuksen määräyksiä, se voi kirjallisella ilmoituksella saattaa asian kyseisen sopimusvaltion tietoon. Kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta vastaanottajavaltion tulee antaa ilmoituksen lähettäneelle valtiolle asiaa valaiseva kirjallinen selvitys tai muu lausunto, jossa olisi mainittava, siinä määrin kuin mahdollista ja asiaankuuluvaa, ne valtionsisäiset toimet ja oikeuskeinot, jotka jo on käytetty, jotka ovat vireillä tai jotka ovat käytettävissä.

b) Jos asiaa ei saada selvitetyksi molempien asianosaisten sopimusvaltioiden tyydytykseksi kuuden kuukauden kuluessa vastaanottajavaltion saatua alkuperäisen ilmoituksen, kummallakin valtiolla on oikeus esittää asia komitealle sille sekä toiselle valtiolle osoitetulla tiedonannolla.

c) Komitea käsittelee sille tämän artiklan mukaisesti esitetyn asian vasta, kun se on varmistunut siitä, että kaikkia käytettävissä olevia kansallisia muutoksenhakukeinoja on asiassa käytetty ja ne on käytetty loppuun kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettujen periaatteiden mukaisesti. Tätä säännöstä ei pidä soveltaa silloin, kun muutoksenhakukeinojen käyttäminen kestää kohtuuttoman kauan tai ei todennäköisesti auta tämän yleissopimuksen rikkomisen uhriksi joutunutta tehokkaasti.

d) Komitea käsittelee tämän artiklan mukaisesti tehdyt ilmoitukset suljetussa istunnossa.

e) Komitea asettaa c-kohdan määräykset huomioon ottaen hyvät palveluksensa asianomaisten sopimusvaltioiden käytettäviksi tarkoituksenaan asian sovinnollinen selvittäminen tässä yleissopimuksessa tunnustettujen velvollisuuksien kunnioittamisen pohjalta. Tätä varten komitea voi tarpeen vaatiessa perustaa ad hoc -sovittelukomission.

f) Komitea voi jokaisessa tämän artiklan mukaisesti sille esitetyssä asiassa pyytää asianomaisia tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitettuja sopimusvaltioita antamaan kaikki asiaankuuluvat tiedot.

g) Asianomaisilla tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetuilla sopimusvaltioilla on oikeus olla edustettuina, kun asiaa käsitellään komiteassa, sekä tehdä huomautuksia suullisesti ja/tai kirjallisesti.

h) Komitea antaa kahdentoista kuukauden kuluessa tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetun tiedonannon vastaanottamispäivästä selvityksen:

(i) Jos päästään tämän kappaleen e-kohdan mukaiseen ratkaisuun, komitea laatii selvityksensä lyhyen lausunnon muotoon, jossa todetaan tosiasiat sekä saavutettu ratkaisu.

(ii) Jos tämän kappaleen e-kohdan mukaiseen ratkaisuun ei päästä, komitea laatii lyhyen selvityksen lausunnon muotoon, josta käyvät ilmi tosiasiat; asianomaisten valtioiden tekemät kirjalliset huomautukset sekä pöytäkirja suullisista huomautuksista liitetään selvitykseen.

Jokaisessa asiassa selvitys toimitetaan asianomaisille sopimusvaltioille.

2. Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun viisi tämän yleissopimuksen osapuolena olevaa valtiota on antanut tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen. Sopimusvaltiot tallettavat selityksensä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset muille sopimusvaltioille. Selityksen voi peruuttaa milloin tahansa ilmoittamalla asiasta pääsihteerille. Peruutus ei vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on jo ehditty tehdä tämän artiklan mukainen ilmoitus; uusia ilmoituksia sopimusvaltiolta ei tämän artiklan nojalla oteta vastaan sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on saanut ilmoituksen selityksen peruuttamisesta, ellei asianomainen sopimusvaltio ole antanut uutta selitystä.

22 artikla

1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi antaa milloin hyvänsä tämän artiklan mukaisesti selityksen, että se tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä ilmoituksia sellaisilta lainkäyttövaltaansa kuuluvilta yksityishenkilöiltä tai näiden puolesta, jotka väittävät joutuneensa sopimusvaltion taholta yleissopimuksen määräysten rikkomisen uhriksi. Komitea ei saa ottaa vastaan ilmoitusta, jos se koskee sopimusvaltiota, joka ei ole antanut tällaista selitystä.

2. Komitea ei hyväksy tämän artiklan mukaisesti tehtyä ilmoitusta, joka on nimetön tai joka sen mielestä merkitsee tällaisen ilmoituksen lähettämisoikeuden väärinkäyttöä tai on ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa.

3. Komitea saattaa 2 kappaleen määräykset huomioon ottaen tämän artiklan nojalla sille tehdyt ilmoitukset sen sopimusvaltion tietoon, joka on antanut 1 kappaleen mukaisen selityksen ja jota syytetään yleissopimuksen määräysten rikkomisesta. Ilmoituksen vastaanottanut valtio antaa kuuden kuukauden kuluessa komitealle kirjalliset selvitykset tai lausunnot asiasta ja toimista, joihin se on mahdollisesti ryhtynyt.

4. Komitea käsittelee tämän artiklan nojalla tehdyt ilmoitukset kaikkien niiden tietojen perusteella, joita se on saanut yksityishenkilöltä tai tämän puolesta ja asianomaiselta sopimusvaltiolta.

5. Komitea ei käsittele yksityishenkilön lähettämää ilmoitusta, ellei se ole varmistautunut, että:

a) samaa asiaa ei ole tutkittu tai tutkita jollakin toisella kansainvälisellä tutkimus- tai sovittelumenettelyllä;

b) henkilö on käyttänyt kaikki mahdolliset kotimaiset muutoksenhakukeinot; tätä säännöstä ei pidä soveltaa silloin, kun muutoksenhakukeinojen käyttäminen kestää kohtuuttoman kauan tai ei todennäköisesti auta tämän yleissopimuksen rikkomisen uhriksi joutunutta tehokkaasti.

6. Komitea käsittelee tämän artiklan nojalla tehdyt ilmoitukset suljetussa istunnossa.

7. Komitea ilmoittaa mielipiteensä asianomaiselle sopimusvaltiolle ja yksityishenkilölle.

8. Tämän artiklan määräykset tulevat voimaan, kun viisi yleissopimuksen osapuolena olevaa valtiota on antanut tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen. Sopimusvaltiot tallettavat selityksensä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä jäljennökset muille sopimusvaltioille. Selityksen voi peruuttaa milloin hyvänsä ilmoittamalla asiasta pääsihteerille. Peruutus ei vaikuta minkään asian käsittelyyn, josta on jo ehditty tehdä tämän artiklan mukainen ilmoitus; uusia ilmoituksia yksityishenkilöiltä tai heidän puolestaan ei tämän artiklan mukaisesti oteta vastaan sen jälkeen, kun pääsihteeri on saanut ilmoituksen selityksen peruuttamisesta, ellei sopimusvaltio ole antanut uutta selitystä.

23 artikla

Komitean ja 21 artiklan 1 kappaleen e-kohdan mukaisesti mahdollisesti perustettavien ad hoc -sovittelukomissioiden jäsenillä on oikeus Yhdistyneiden Kansakuntien tehtävissä olevien asiantuntijoiden etuihin, erioikeuksiin ja vapauksiin, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen asianomaisissa kohdissa määrätään.

24 artikla

Komitea antaa sopimusvaltiolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle vuosikertomuksen tämän yleissopimuksen mukaisesta toiminnastaan.

III OSA

25 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien valtioiden allekirjoittamista varten.

2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

26 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna kaikkien maiden liittymistä varten. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

27 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kahdeskymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kahdennenkymmenennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun valtio on tallettanut oman ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

28 artikla

1. Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen antaa selityksen, että se ei tunnusta komitean 20 artiklassa mainittua toimivaltaa.

2. Sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen varauman, voi peruuttaa sen milloin hyvänsä ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

29 artikla

1. Jokainen tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi ehdottaa siihen muutosta ja toimittaa ehdotuksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteeri tiedottaa sitten muutosehdotuksesta sopimusvaltioille ja pyytää niitä ilmoittamaan hänelle, kannattavatko ne sopimusvaltioiden kokouksen koolle kutsumista käsittelemään ehdotusta ja äänestämään siitä. Jos vähintään kolmannes jäsenvaltioista neljän kuukauden kuluessa tiedotuksesta ilmoittaa kannattavansa kokousta, pääsihteeri kutsuu kokouksen koolle Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa. Pääsihteeri toimittaa kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien valtioiden enemmistön hyväksymän muutoksen kaikkien sopimusvaltioiden hyväksyttäväksi.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan, kun kaksi kolmannesta tämän yleissopimuksen osapuolena olevista valtioista on ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, että ne ovat hyväksyneet sen oman perustuslakinsa säätämässä järjestyksessä.

3. Tullessaan voimaan muutokset sitovat vain niitä sopimusvaltioita, jotka ovat hyväksyneet ne. Muita valtioita sitovat edelleen tämän yleissopimuksen ja niiden mahdollisesti aiemmin hyväksymien muutosten määräykset.

30 artikla

1. Kahden tai useamman sopimusvaltion välinen riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, jota ei saada ratkaistuksi neuvottelemalla, alistetaan välimiesmenettelyyn jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Jolleivät osapuolet kuuden kuukauden kuluessa välitysmenettelyä koskevasta pyynnöstä ole päässeet sopimukseen välimiesmenettelyn järjestämisestä, mikä hyvänsä osapuoli voi antaa riidan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi esittämällä siitä tuomioistuimen perussäännön mukaisen pyynnön.

2. Jokainen sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittamisen tai ratifioinnin tai siihen liittymisen yhteydessä ilmoittaa, ettei se katso tämän artiklan 1 kappaleen sitovan itseään. Muita sopimusvaltioita tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät sido sellaiseen sopimusvaltioon nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.

3. Jokainen sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa tämän varauman ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

31 artikla

1. Sopimusvaltio voi sanoa tämän yleissopimuksen irti ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on saanut ilmoituksen asiasta.

2. Irtisanominen ei vapauta sopimusvaltiota sille tämän sopimuksen mukaisesti kuuluvista velvollisuuksista sellaisten tekojen tai laiminlyöntien osalta, jotka on tehty ennen irtisanomisen voimaantulopäivää. Irtisanominen ei myöskään millään tavoin vaikuta sellaisen asian jatkokäsittelyyn, joka on ollut komiteassa harkittavana jo ennen irtisanomisen voimaantulopäivää.

3. Komitea ei saa ottaa käsiteltäväkseen sopimusvaltiota koskevaa uutta asiaa sen jälkeen kun sopimusvaltion irtisanominen on tullut voimaan.

32 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen tai liittyneet siihen:

a) 25 ja 26 artiklan mukaisista allekirjoittamisista, ratifioimisista ja liittymisistä;

b) päivämäärästä, jolloin tämä yleissopimus tulee 27 artiklan mukaisesti voimaan, ja päivämäärästä, jolloin 29 artiklan mukaiset muutokset tulevat voimaan;

c) 31 artiklan mukaisista irtisanomisista.

33 artikla

1. Tämä yleissopimus, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset tästä yleissopimuksesta kaikille valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.