30/1986

Annettu: 01.04.1986

Asetus Asetus tieliikennettä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Wienissä 8 päivänä marraskuuta 1968 tehty tieliikennettä koskeva yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 15 päivänä helmikuuta 1985 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 1 päivänä huhtikuuta 1985, tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavat varaumat:

1. Varauma yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan a)-alakohtaan (Ohittaminen). Suomi varaa oikeuden säätää Suomen laissa, että polkupyöräilijä ja mopoilija saavat aina ohittaa muun ajoneuvon kuin polkupyörän tai mopon oikealta.

2. Varauma yleissopimuksen 18 artiklan 2 ja 3 kohtaan (Väistämisvelvollisuus). Suomi varaa oikeuden säätää Suomen laissa, että jokaisen polulta tai tilustieltä muunlaiselle tielle tai tiehen rajoittuvalta kiinteistöltä tielle tulevan kuljettajan on väistettävä kaikkea tällä tiellä kulkevaa liikennettä.

3. Varauma yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohdan c)- ja d)-alakohtaan (Kauko- ja lähivalojen käyttö). Suomi varaa oikeuden säätää Suomen laissa, että moottorikäyttöisessä ajoneuvossa on taajaman ulkopuolella ajettaessa aina käytettävä kaukovaloja tai lähivaloja. Jokaisessa ajoneuvossa on käytettävä kaukovaloja tai lähivaloja, kun ajetaan pimeässä tai hämärässä tai kun näkyvyys on riittämätön sään vuoksi tai muusta syystä. Sumuvaloja saa käyttää vain sumussa tai kovassa sateessa tai lumisateessa. Tällöin niitä voi käyttää lähivalojen sijasta edellyttäen, että samalla käytetään myös seisontavaloja.

3 §

Yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä Suomi on tehnyt yleissopimuksen 45 artiklan 4 kohdan nojalla seuraavan ilmoituksen:

Suomi on valinnut tunnuksen SF käytettäväksi rekisteröimissään ajoneuvoissa kansainvälisessä liikenteessä.

4 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986.

Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 1986

Tieliikennettä koskeva YLEISSOPIMUS

Sopimuspuolet,

haluten helpottaa kansainvälistä tieliikennettä ja lisätä sen turvallisuutta hyväksymällä yhdenmukaisia liikennesääntöjä,

ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I luku

Yleiset määräykset

1 artikla
Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa on seuraavilla käsitteillä alla mainitut merkitykset:

a) Sopimuspuolen kansallinen lainsäädäntö tarkoittaa tämän sopimuspuolen alueella voimassa olevien kansallisten tai paikallisten säännösten ja määräysten muodostamaa kokonaisuutta;

b) Ajoneuvon katsotaan olevan kansainvälisessä liikenteessä jonkin valtion alueella, jos

i) sen omistaa luonnollinen tai juridinen henkilö, jonka varsinainen kotipaikka on tämän valtion ulkopuolella;

ii) sitä ei ole rekisteröity tässä valtiossa; ja

iii) se on väliaikaisesti tuotu tähän valtioon;

sopimuspuolet voivat kuitenkin kieltäytyä pitämästä kansainvälisessä liikenteessä olevana ajoneuvoa, joka on ollut sen alueella pitemmän aikaa kuin yhden vuoden ilman olennaista keskeytystä, jonka pituus on tämän sopimuspuolen määrättävissä.

Ajoneuvoyhdistelmän katsotaan olevan kansainvälisessä liikenteessä, jos vähintään yksi yhdistelmän ajoneuvoista täyttää edellä olevan määritelmän vaatimukset;

c) Taajama tarkoittaa rakennettua aluetta, jonka alkaminen ja päättyminen on erityisesti sellaiseksi merkitty tai joka muulla tavoin on kansallisessa lainsäädännössä määritelty;

d) Tie tarkoittaa yleiseen liikenteeseen käytettävän tien tai kadun koko aluetta;

e) Ajorata tarkoittaa sitä tien osaa, jota yleisesti käytetään ajoneuvoliikenteeseen; tie saattaa käsittää useampia ajoratoja, jotka on selvästi erotettu toisistaan esimerkiksi keskikaistalla tai korkeuserolla;

f) Ajoradoilla, joissa yksi tai useampia sivukaistoja tai pyöräteitä on varattu määrättyjen ajoneuvojen käyttöön, ajoradan reuna tarkoittaa muille tienkäyttäjille ajoradan jäljelle jäävän osan reunaa;

g) Ajokaista tarkoittaa ajoradan pitkittäistä, merkittyä tai merkitsemätöntä osaa, joka on kyllin leveä muiden moottoriajoneuvojen kuin moottoripyörien muodostaman jonon etenemistä varten;

h) Risteys tarkoittaa samassa tasossa olevaa teiden risteämää, liittymää tai haarautumaa mukaanluettuina tällaisten risteämien, liittymien tai haarautumien muodostamat alueet;

i) Tasoristeys tarkoittaa jokaista samassa tasossa olevaa tien ja erillisen rautatien tai raitiotien risteämää;

j) Moottoritie tarkoittaa tietä, joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten ja joka ei palvele sen varrella olevia kiinteistöjä sekä

i) jossa on, erityisiä kohtia tai tilapäisjärjestelyjä lukuunottamatta, kumpaakin liikennesuuntaa varten toisistaan keskikaistalla, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeuksellisesti muulla tavoin erotetut erilliset ajoradat;

ii) joka ei risteä samassa tasossa tien, rautatien, raitiotien eikä jalankulkutien kanssa;

iii) joka on erityisesti merkitty moottoritieksi;

k) Ajoneuvon katsotaan olevan:

i) pysäytettynä, jos se on seisotettu siksi ajaksi, joka on tarpeen henkilöiden ottamiseksi tai jättämiseksi tahi tavaroiden kuormaamiseksi tai kuorman purkamiseksi; ja

ii) pysäköitynä, jos se on seisotettu muussa tarkoituksessa kuin toiselle tienkäyttäjälle aiheutuvan häiriön välttämiseksi, tiellä olevan esteen vuoksi tai liikennesääntöjen noudattamiseksi eikä ajoneuvon seisottamista ole rajoitettu ajaksi, joka on tarpeen henkilöiden tai tavaroiden ottamiseksi tai jättämiseksi;

Kuitenkin sopimuspuolet voivat pitää pysäytettynä ajoneuvoa, joka on seisotettu edellä olevan ii) alakohdan tarkoittamalla tavalla lyhyemmäksi ajaksi kuin kansallisessa lainsäädännössä on määrätty sekä pitää pysäköitynä ajoneuvoa, joka on seisotettu edellä olevan i) alakohdan tarkoittamalla tavalla pitemmäksi ajaksi kuin kansallisessa lainsäädännössä on määrätty;

l) Polkupyörä tarkoittaa vähintään kaksipyöräistä ajoneuvoa, joka liikkuu yksinomaan sillä olevan henkilön lihasvoimalla erityisesti polkimia tai käsikampia käyttäen;

m) Mopo tarkoittaa kaksi- tai kolmipyöräistä ajoneuvoa, joka on varustettu alle 50 cm3 (3,05 kuutiotuumaa) polttomoottorilla ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 50 km (30 mailia) tunnissa. Sopimuspuolet voivat kuitenkin kansallisessa lainsäädännössään määrätä, ettei mopoina pidetä ajoneuvoja, joilla ei ole polkupyörän käyttöominaisuuksia, erityisesti sitä, että niitä voidaan liikuttaa polkimin, tai joiden suurin rakenteellinen nopeus, paino tai määrätyt moottorin ominaisuudet ylittävät tietyt rajoitukset. Tätä määritelmää ei ole tulkittava siten, että se estäisi sopimuspuolia pitämästä mopoja polkupyörinä kansallisen tieliikennelainsäädännön määräyksiä sovellettaessa;

n) Moottoripyörä tarkoittaa kaksipyöräistä voimakoneella varustettua ajoneuvoa sivuvaunuineen tai ilman sitä. Sopimuspuolet voivat kansallisessa lainsäädännössään pitää moottoripyörinä myös kolmipyöräisiä ajoneuvoja, joiden oma paino on enintään 400 kg (900 naulaa). Käsite moottoripyörä ei sisällä mopoja, joskin sopimuspuolet voivat, edellyttäen, että ne tekevät tätä koskevan ilmoituksen tämän yleissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti, pitää mopoja moottoripyörinä yleissopimusta soveltaessaan;

o) Moottorikäyttöinen ajoneuvo tarkoittaa voimakoneella liikkuvia ajoneuvoja, lukuunottamatta kiskoilla liikkuvia kulkuneuvoja sekä mopoja niiden sopimuspuolten alueella, jotka eivät pidä viimeksimainittuja moottoripyörinä;

p) Moottoriajoneuvo tarkoittaa moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, joita yleisesti käytetään tiellä henkilöiden tai tavaroiden tiekuljetukseen taikka hinaamaan henkilö- tai tavarakuljetukseen käytettyjä ajoneuvoja. Tämän käsitteen piiriin kuuluvat johdinautot, ts. kulkuneuvot, jotka on yhdistetty sähköjohtimeen eivätkä liiku kiskoilla. Siihen eivät sisälly sellaiset ajoneuvot, kuten maataloustraktorit, joita vain tilapäisesti käytetään tiellä henkilöiden tai tavaroiden kuljetuksen tai hinaamaan henkilö- tai tavarakuljetukseen käytettyjä ajoneuvoja;

q) Perävaunu on moottorikäyttöisen ajoneuvon vedettäväksi tarkoitettu ajoneuvo; tämän käsitteen piiriin kuuluvat puoliperävaunut;

r) Puoliperävaunu on perävaunu, joka on tarkoitettu kytkettäväksi moottoriajoneuvoon siten, että osa siitä on moottoriajoneuvon varassa ja huomattava osa sen omasta ja kuorman painosta kohdistuu moottoriajoneuvoon;

s) Kevyt perävaunu tarkoittaa perävaunua, jonka suurin sallittu kokonaispaino on enintään 750 kg (1650 naulaa);

t) Ajoneuvoyhdistelmä tarkoittaa toisiinsa kytkettyjä ajoneuvoja, jotka liikkuvat tiellä yhtenä kokonaisuutena;

u) Yhdistetty ajoneuvo tarkoittaa moottoriajoneuvon ja siihen kytketyn puoliperävaunun muodostamaa yhdistelmää;

v) Kuljettaja tarkoittaa henkilöä, joka kuljettaa moottoriajoneuvoa tai muuta ajoneuvoa (myös polkupyörää) tai joka ajaa tiellä karjaa, yksittäin tai laumana taikka veto- tai kuormajuhtia tahi ratsuja;

w) Suurin sallittu kokonaispaino tarkoittaa kuormatun ajoneuvon suurinta sallittua painoa, jonka ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaiset viranomaiset ovat vahvistaneet;

x) Oma paino tarkoittaa ajoneuvon painoa ilman miehistöä, matkustajia tai kuormaa, mutta mukaanluettuina täysi määrä polttoainetta ja ajoneuvon tavanomaiset työkalut;

y) Todellinen kokonaispaino tarkoittaa ajoneuvon tosiasiallista painoa kulloinkin mukana oleva kuorma, miehistö ja matkustajat mukaanluettuina;

z) Liikennesuunta ja liikennesuunnan mukainen tarkoittavat oikeata puolta, jos ajoneuvon kuljettajan on kansallisen lainsäädännön mukaan kohdattava vastaantuleva ajoneuvo oikealta; muussa tapauksessa nämä sanonnat tarkoittavat vasenta puolta;

aa) Kuljettajan velvollisuus väistää muita ajoneuvoja tarkoittaa, että hän ei saa jatkaa etenemistään tai toimenpidettään eikä uudelleen aloittaa sitä, jos hän täten saattaa pakottaa muiden ajoneuvojen kuljettajat äkillisesti muuttamaan ajoneuvojensa suuntaa tai nopeutta.

2 artikla
Yleissopimuksen liitteet

Tämän yleissopimuksen liitteet,

Liite 1: "Poikkeukset velvollisuuteen hyväksyä moottoriajoneuvot ja perävaunut kansainväliseen liikenteeseen",

Liite 2: "Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen rekisterinumerot kansainvälisessä liikenteessä",

Liite 3: "Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen tunnusmerkit kansainvälisessä liikenteessä",

Liite 4: "Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen tuntomerkit kansainvälisessä liikenteessä",

Liite 5: "Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen teknilliset vaatimukset",

Liite 6: "Kansallinen ajokortti", ja

Liite 7: "Kansainvälinen ajokortti"

kuuluvat täydentävinä osina tähän sopimukseen.

3 artikla
Sopimuspuolten velvollisuudet

1. a) Sopimuspuolet ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden alueilla voimassa olevat liikennesäännöt vastaavat asiasisällöltään tämän yleissopimuksen II luvun määräyksiä. Edellyttäen, etteivät nämä säännöt ole millään tavoin yllämainittujen määräysten vastaisia,

i) ei niissä tarvitse toistaa edellä mainituista määräyksistä sellaisia, jotka koskevat kyseisen sopimuspuolen alueella esiintymättömiä tilanteita;

ii) ne voivat sisältää mainittuun II lukuun kuulumattomia määräyksiä.

b) Tämän kohdan määräykset eivät velvoita sopimuspuolia säätämään rangaistusta omiin liikennesääntöihinsä kuuluvien, II luvun mukaisten määräysten rikkomuksista.

2. a) Samoin sopimuspuolet ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden alueella voimassa olevat moottoriajoneuvoja ja perävaunuja koskevat teknilliset vaatimukset ovat tämän yleissopimuksen 5 liitteen mukaiset. Edellyttäen, että kyseiset vaatimukset eivät millään tavoin ole ristiriidassa 5 liitteen sisältämien turvallisuusperiaatteiden kanssa, niihin voi sisältyä myös 5 liitteeseen kuulumattomia määräyksiä. Sopimuspuolten tulee myös ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että niiden alueilla rekisteröidyt moottoriajoneuvot ja perävaunut ovat kansainväliseen liikenteeseen tullessaan tämän yleissopimuksen 5 liitteen määräysten mukaisia.

b) Tämän kohdan määräykset eivät aseta sopimuspuolille velvoitteita niiden alueella voimassa olevien määräysten suhteen, jotka koskevat niiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen teknillisiä vaatimuksia, joita tämän yleissopimuksen mukaan ei pidetä moottoriajoneuvoina.

3. Tämän yleissopimuksen 1 liitteessä mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta sopimuspuolten on hyväksyttävä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoriajoneuvot ja perävaunut, jotka täyttävät tämän yleissopimuksen III luvussa mainitut ehdot ja joiden kuljettajat täyttävät IV luvussa mainitut ehdot. Niiden tulee myös hyväksyä III luvun määräysten mukaan annetut rekisteröintitodistukset todisteena siitä, että kyseiset ajoneuvot täyttävät mainitussa III luvussa sille asetetut ehdot, ellei toisin näytetä.

4. Kaikkien niiden toimenpiteiden, joihin sopimuspuolet ovat ryhtyneet tai vastedes ryhtyvät unilateraalisesti tahi bilateraalisin tai multilateraalisin sopimuksin, päästääkseen alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoriajoneuvot ja perävaunut, jotka eivät täytä kaikkia tämän yleissopimuksen III luvussa mainittuja vaatimuksia, ja tunnustaakseen alueellaan muissakin kuin IV luvussa mainituissa tapauksissa jonkin toisen sopimuspuolen alueella annetut ajokortit, katsotaan vastaavan tämän yleissopimuksen tarkoitusta.

5. Jokaisen sopimuspuolen tulee hyväksyä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen polkupyörät ja mopot, jotka täyttävät niille tämän yleissopimuksen V luvussa asetetut teknilliset vaatimukset ja joiden kuljettajat asuvat vakinaisesti jonkin toisen sopimuspuolen alueella. Mikään sopimuspuoli ei saa vaatia polkupyörien tai mopojen kuljettajilta ajokorttia kansainvälisessä liikenteessä; kuitenkin ne sopimuspuolet, jotka ovat tehneet tämän yleissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen siitä, että ne pitävät mopoja moottoripyörinä, voivat vaatia mopojen kuljettajilta kansainvälisessä liikenteessä ajokortin.

6. Sopimuspuolet sitoutuvat antamaan jokaiselle sopimuspuolelle, joka sitä vaatii, kaikki tunnistamiseen tarvittavat tiedot henkilöstä, jonka nimiin moottoriajoneuvo tai moottoriajoneuvoon kytketty perävaunu on rekisteröity niiden alueella, jos esitetystä vaatimuksesta ilmenee, että kyseinen ajoneuvo on ollut osallisena onnettomuudessa vaatimuksen esittäjän alueella.

7. Kaikkien niiden toimenpiteiden, joihin sopimuspuolet ovat ryhtyneet tai vastedes ryhtyvät unilateraalisesti tahi bilateraalisin tai multilateraalisin sopimuksin kansainvälisen maantieliikenteen helpottamiseksi yksinkertaistamalla tulli-, poliisi-, terveydenhoito- yms. muodollisuuksia tai varmistaakseen, että tulliasemat ja -toimistot samalla kohdalla rajaa toimivat samoin valtuuksin ja ovat auki samoina aikoina, katsotaan vastaavan tämän yleissopimuksen tarkoitusta.

8. Tämän artiklan 3, 5 ja 7 kohdan määräykset eivät estä sopimuspuolia määräämästä moottoriajoneuvojen, perävaunujen, mopojen ja polkupyörien sekä niiden kuljettajien ja matkustajien hyväksymisestä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen omilla säännöksillään, jotka koskevat kaupallista matkustajien ja tavaroiden kuljetusta, kuljettajien vastuuvakuutusta ja tullia sekä yleensä muuta kuin tieliikennettä.

4 artikla
Liikennemerkit

Ne tämän sopimuksen osapuolet, jotka eivät yhdy Wienissä samana päivänä kuin tämä yleissopimus allekirjoitettavaksi avattuun liikennemerkkejä koskevaan yleissopimukseen, sitoutuvat

a) varmistamaan että kaikki liikennemerkit, liikennevalomerkit ja ajoratamerkinnät niiden alueella muodostavat yhtenäisen järjestelmän;

b) rajoittamaan merkkityyppien lukumäärän ja asettamaan merkkejä ainoastaan sellaisiin paikkoihin joissa ne ovat tarpeen;

c) asettamaan vaaraa osoittavat merkit riittävän kauas esteistä, jotta kuljettajat saisivat ajoissa varoituksen;

d) kieltämään

i) kiinnittämästä liikennemerkkiin, sen jalustaan tai mihinkään muuhun liikennettä ohjaavaan laitteeseen mitään, joka ei vastaa tämän liikennemerkin tai laitteen tarkoitusta; jos kuitenkin sopimuspuolet tai niiden osat sallivat aatteellisten järjestöjen asettavan esille tienviittoja, ne voivat sallia kyseisen järjestön merkin käytön viitassa tai sen jalustassa, edellyttäen, että se ei vaikeuta liikennemerkin ymmärtämistä;

ii) asettamasta esille kilpiä, ilmoituksia, merkintöjä tai laitteita, jotka voidaan sekoittaa liikennemerkkeihin tai muihin liikennettä ohjaaviin laitteisiin tai jotka voivat heikentää niiden näkyvyyttä tai tehokkuutta, häikäistä tienkäyttäjiä tai häiritä heidän tarkkaavaisuuttaan liikenneturvallisuutta vaarantavalla tavalla.

II luku

Liikennesäännöt

5 artikla
Liikennemerkkien arvojärjestys

1. Tienkäyttäjien on noudatettava liikennemerkkejä, liikennevalo-opasteita ja ajoratamerkintöjä, vaikka nämä näyttäisivätkin olevan ristiriidassa muiden liikennesääntöjen kanssa.

2. Liikennevalo-opasteet ovat ensisijaisia etuajo-oikeutta säänteleviin liikennemerkkeihin nähden.

6 artikla
Valtuutettujen liikenteen ohjaajien antamat ohjeet

1. Valtuutettujen liikenteen ohjaajien tulee olla selvästi etäältä tunnistettavissa sekä yöllä että päivällä.

2. Tienkäyttäjien on välittömästi toteltava kaikkia valtuutettujen liikenteen ohjaajien ohjeita.

3. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että valtuutettujen liikenteen ohjaajien antamiin ohjeisiin tulee kuulua seuraavaa:

a) käsi kohotettuna pystysuoraan ylös merkitsee "huomio, seis" kaikille tienkäyttäjille paitsi kuljettajille, jotka eivät enää voi pysähtyä riittävän turvallisesti; jos tämä merkki annetaan risteyksessä, se ei myöskään velvoita risteyksessä jo olevia kuljettajia pysähtymään;

b) käsi tai kädet ojennettuna vaakasuoraan muodostaa seis-merkin kaikille tienkäyttäjille, joiden tulosuunta lähestyttäessä leikkaisi käsien osoittaman suunnan; annettuaan tämän merkin valtuutettu liikenteen ohjaaja voi laskea kätensä alas; tämä asento muodostaa samoin seis-merkin liikenteen ohjaajan edessä tai hänen takanaan oleville kuljettajille;

c) punainen edestakaisin liikkuva valo on seis-merkki kaikille tienkäyttäjille, joita kohti valoa näytetään.

4. Valtuutettujen liikenteen ohjaajien antamat ohjeet ovat ensisijaisia liikennemerkkeihin, liikennevalo-opasteisiin, tiemerkintöihin ja liikennesääntöihin nähden.

7 artikla
Yleisiä sääntöjä

1. Tienkäyttäjien on vältettävä käyttäytymistä, joka voi vaarantaa tai estää liikennettä, saattaa henkilöitä vaaralle alttiiksi tai vahingoittaa julkista tai yksityistä omaisuutta.

2. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että tienkäyttäjät eivät saa estää eivätkä vaarantaa liikennettä heittämällä, panemalla tai jättämällä tielle esineitä tai aineita tahi aiheuttamalla muuta estettä tielle. Jos he eivät ole voineet välttää aiheuttamasta tällaista estettä tai vaaraa, heidän on ryhdyttävä välttämättömiin toimenpiteisiin sen poistamiseksi mahdollisimman pian ja muiden tienkäyttäjien varoittamiseksi elleivät he voi poistaa sitä välittömästi.

8 artikla
Kuljettajat

1. Liikkuvalla ajoneuvolla tai ajoneuvoyhdistelmällä tulee olla kuljettaja.

2. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että kuorma- ja vetojuhdilla tai ratsuilla sekä, lukuunottamatta erityisiä alueita, joiden sisääntulokohta on merkitty, myös karjalla, yksittäin tai laumoissa, tulee olla kuljettaja.

3. Kuljettajan tulee olla henkisiltä ja ruumiillisilta ominaisuuksiltaan tehtäväänsä kykenevä ja hänen tulee olla kuljettamisen edellyttämässä ruumiillisessa ja henkisessä tilassa,

4. Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajalla tulee olla ajoneuvonsa kuljettamiseen tarvittavat tiedot ja taidot; kuitenkaan tämä määräys ei estä kansallisen lainsäädännön mukaista ajo-oppilaiden harjoitusajoa.

5. Kuljettajan on joka hetki pystyttävä hallitsemaan ajoneuvonsa tai ohjaamaan eläimiään

9 artikla
Eläinlaumat

Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että lukuunottamatta eläinten massamuuton helpottamiseksi säädettyjä poikkeuksia, eläinlaumat olisi jaettava kohtuullisen mittaisiin osiin, jotka liikenteen helpottamiseksi olisi pidettävä riittävän kaukana toisistaan.

10 artikla
Sijoittuminen ajoradalla

1. Liikennesuunnan tulee olla sama kaikilla valtakunnan teillä lukuunottamatta teitä, joita tarpeen vaatiessa käytetään yksinomaan tai pääasiassa kahden muun valtion väliseen liikenteeseen.

2. Ajoradalla kulkevat eläimet on pidettävä mahdollisimman lähellä ajoradan liikennesuunnan puoleista reunaa.

3. Ottaen huomioon 7 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 6 kohdan päinvastaiset määräykset sekä tämän yleissopimuksen muut päinvastaiset määräykset, jokaisen ajoneuvon kuljettajan tulee olosuhteiden sallimissa rajoissa pitää ajoneuvonsa lähellä ajoradan liikennesuunnan puoleista reunaa. Kuitenkin sopimuspuolet tai niiden osat voivat antaa tarkempia määräyksiä tavara-ajoneuvojen sijoituksesta ajoradalla.

4. Missä tie käsittää kaksi tai kolme ajorataa, ei kuljettaja saa käyttää liikennesuunnan vastaisella puolella olevaa ajorataa.

5. a) Kaksisuuntaisilla neli- tai useampiajokaistaisilla ajoradoilla ei kuljettaja ole oikeutettu käyttämään ajokaistoja, jotka ovat kokonaan liikennesuunnan vastaisella puolella.

b) Kaksisuuntaisilla, kolmikaistaisilla ajoradoilla ei kuljettaja saa käyttää liikennesuunnan vastaista ajoradan reunaa lähinnä olevaa ajokaistaa.

11 artikla
Ohittaminen ja ajoneuvojonoissa liikennöiminen

1. a) Ohittaminen on suoritettava liikennesuunnan vastaiselta puolelta.

b) Ohittaminen on kuitenkin suoritettava liikennesuunnan mukaiselta puolelta, jos ohitettava kuljettaja, osoitettuaan aikomuksensa kääntyä ajoradan liikennesuunnan vastaiselle puolelle, on ajanut ajoneuvonsa tai eläimensä tätä puolta kohti kääntyäkseen toiselle tielle tai mennäkseen tiehen rajoittuvalle kiinteistölle tahi pysähtyäkseen kyseiselle puolelle.

2. Ennen ohitusta kuljettajan tulee, ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan määräykset, varmistua siitä, että

a) kukaan häntä seuraava kuljettaja ei ole ryhtynyt ohittamaan häntä;

b) kukaan hänen edellään samalla ajokaistalla oleva kuljettaja ei ole antanut merkkiä aikomuksestaan ohittaa toinen kuljettaja

c) ajokaista, jota hän aikoo käyttää, on vapaa riittävän pitkälle eteenpäin niin, että hänen ajoneuvonsa ohitusnopeuden ja ohitettavien tienkäyttäjien nopeuden eron huomioon ottaen hän ei vaaranna tai estä vastaantulevaa liikennettä; ja

d) paitsi käyttäessään vastaantulevalta liikenteeltä suljettua ajokaistaa, hän pystyy aiheuttamatta haittaa ohitetulle tienkäyttäjälle tai ohitetuille tienkäyttäjille palaamaan tämän yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan määräämään paikkaan,

3. Tämän artiklan 2 kohdan määräysten mukaisesti on ohittaminen kaksisuuntaisilla ajoradoilla erityisesti kielletty lähestyttäessä mäen harjannetta ja näkyvyyden ollessa riittämätön tien mutkissa, ellei näissä paikoissa ole pitkittäisin ajoratamerkinnöin erotettu ajokaistoja ja ohittaminen tapahdu kokonaan vastaantulevalta liikenteeltä suljetuilla ajokaistoilla.

4. Ohittavan kuljettajan on jätettävä ohitettavalle tienkäyttäjälle tai ohitettaville tienkäyttäjille riittävän leveä liikkumatila.

5. a) Kuljettaja, jonka olisi ryhdyttävä uuteen ohitukseen välittömästi tai pian palattuaan tämän yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaiseen asemaan, voi tämän toimenpiteen suorittamiseksi jäädä edellisessä ohituksessa käyttämälleen ajokaistalle ajoradoilla, joilla on vähintään kaksi hänen ajosuuntaansa etenevälle liikenteelle varattua ajokaistaa edellyttäen, että hän voi tämän tehdä aiheuttamatta tarpeetonta haittaa takaa lähestyvien nopeampien ajoneuvojen kuljettajille.

b) Sopimuspuolet tai niiden osat voivat kuitenkin olla soveltamatta tämän kohdan määräyksiä polkupyöriin, mopoihin, moottoripyöriin ja sellaisiin ajoneuvoihin, joita tässä yleissopimuksessa ei pidetä moottoriajoneuvoina tai joiden suurin sallittu kokonaispaino on enemmän kuin 3 500 kg (7 700 naulaa) tai joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km (25 mailia) tunnissa.

6. Kun tämän artiklan alakohdan 5 a määräykset ovat sovellettavissa ja liikenteen tiheys on niin suuri, että ajoneuvot eivät ainoastaan täytä koko samaa liikennesuuntaa palvelevaa ajorataa, vaan myös etenevät vain edellä jonossa kulkevan ajoneuvon määräämällä nopeudella,

a) ottaen huomioon tämän artiklan 9 kohdan määräykset ei sitä seikkaa, että jokin ajoneuvojono liikkuu nopeammin kuin toinen, katsota tämän artiklan tarkoittamassa mielessä ohitukseksi;

b) kuljettaja, joka ei aja lähinnä liikennesuunnan puoleista ajoradan reunaa olevalla kaistalla, saa vaihtaa ajokaistaa ainoastaan ryhtyäkseen kääntymään oikealle tai vasemmalle tai aikoessaan pysäköidä ajoneuvonsa; tämä ei kuitenkaan koske ajokaistanvaihtoja, joita kuljettajat tekevät niiden kansallisessa lainsäädännössä olevien määräysten mukaisesti, jotka aiheutuvat tämän artiklan alakohdan 5 b määräysten soveltamisesta.

7. Liikkuessaan tämän artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti ajokaistoilla, eivät kuljettajat saa, jos ajokaistat on merkitty ajorataan pitkittäisin ajoratamerkinnöin, ajaa näiden merkintöjen päällä.

8. Ottaen huomioon tämän artiklan 2 kohdan määräykset ja muut sopimuspuolten tai niiden osien mahdollisesti säätämät rajoitukset, jotka koskevat ohittamista risteyksissä ja tasoristeyksissä, ei ajoneuvon kuljettaja saa ohittaa muuta ajoneuvoa kuin kaksipyöräisen polkupyörän, kaksipyöräisen mopon tai kaksipyöräisen sivuvaunuttoman moottoripyörän

a) liikenneympyrää lukuunottamatta risteyksessä tai välittömästi ennen sitä paitsi

i) tämän artiklan alakohdassa 1 b mainitussa tapauksessa;

ii) jos tie, jolla ohitus tapahtuu, on etuajooikeutettu risteyksessä;

iii) jos liikennettä risteyksessä ohjaa liikenteen ohjaaja tai liikennevalo-opasteet,

b) välittömästi ennen tasoristeystä, jossa ei ole puomeja tai puolipuomeja, tai tällaisessa risteyksessä; jokainen sopimuspuoli tai sen osa voi kuitenkin sallia ohituksen liikennevalo-opastein ohjatussa tasoristeyksessä edellyttäen, että näihin valoihin kuuluu ajoneuvoille vapaata kulkua osoittava merkki.

9. Ajoneuvo ei saa ohittaa toista ajoneuvoa, joka on lähestymässä ajorataan merkittyä tai liikennemerkillä osoitettua suojatietä eikä välittömästi sen eteen pysähtynyttä ajoneuvoa muuten kuin niin hiljaisella vauhdilla, että kykenee pysäyttämään ajoneuvonsa heti, jos suojatiellä on jalankulkija. Tätä kohtaa ei ole tulkittava siten, että se estäisi sopimuspuolia tai niiden osia kieltämästä ohittamasta määrätyllä matkalla ennen suojatietä tai säätämästä ankarampia määräyksiä ajoneuvon kuljettajalle, joka aikoo ohittaa toisen, välittömästi ennen suojatietä pysäytetyn ajoneuvon.

10. Lukuunottamatta tämän yleissopimuksen 16 artiklan alakohdassa 1 b mainittua tapausta, on kuljettajan, joka havaitsee jäljessä tulevan haluavan ohittaa hänet, pysyteltävä lähellä liikennesuunnan puoleista ajoradan reunaa ja pidättäydyttävä lisäämästä nopeuttaan. Jos hidasta, suurta tai nopeusrajoituksen alaista ajoneuvoa ei ajoradan kapeuden, muodon tai kunnon sekä vastaan tulevan liikenteen tiheyden vuoksi voida helposti ja turvallisesti ohittaa, on tällaisen ajoneuvon kuljettajan hidastettava nopeuttaan ja tarvittaessa siirryttävä sivuun niin pian kuin mahdollista, jotta hänen takanaan olevat ajoneuvot voisivat ohittaa.

11. a) Sopimuspuolet tai niiden osat voivat yksisuuntaisilla ajoradoilla ja sellaisilla kaksisuuntaisilla ajoradoilla, joilla ainakin kaksi pitkittäisin ajoratamerkinnöin osoitettua kaistaa taajamissa ja kolme tällaista kaistaa taajamien ulkopuolella on varattu samansuuntaiselle liikenteelle,

i) sallia tietyllä ajokaistalla olevien ajoneuvojen ohittaa liikennesuunnan mukaiselta puolelta toisella ajokaistalla olevat ajoneuvot ja

ii) olla soveltamatta tämän yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan määräyksiä edellyttäen, että mahdollisuus vaihtaa ajokaistoja on asianmukaisesti rajoitettu.

b) Ottaen huomioon tämän artiklan 9 kohdan määräykset ei edellä alakohdassa a) mainitussa tapauksessa määrättyä ajotapaa katsota ohitukseksi tämän yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä.

12 artikla
Kohtaaminen

1. Kohdattaessa kuljettajan on annettava vastaantulijalle riittävästi tilaa ja tarvittaessa siirryttävä lähelle liikennesuunnan puoleista ajoradan reunaa. Jos hän näin tehdessään huomaa esteen tai muiden tienkäyttäjien estävän etenemistään, hänen tulee hidastaa vauhtiaan ja tarvittaessa pysähtyä antaakseen vastaan tulevien tienkäyttäjien tai vastaan tulevan tienkäyttäjän sivuuttaa.

2. Vuoristoteillä tai niiden kaltaisilla jyrkillä teillä, missä kohtaaminen on mahdotonta tai vaikeata, on alamäkeen kulkevan ajoneuvon kuljettajan siirryttävä tien sivuun, jotta ylämäkeen kulkeva ajoneuvo voisi sivuuttaa sen, lukuunottamatta paikkoja, joissa tien laitaan sijoitettujen levennysten sijainti on sellainen, että, ottaen huomioon kohtaavien ajoneuvojen sijainnin ja nopeuden, ylämäkeen kulkevalla ajoneuvolla on edessään tällainen tien levennys ja jommankumman ajoneuvon peruutus voidaan välttää, jos ylämäkeen etenevä ajoneuvo siirtyy tähän levennykseen. Jos toisen kohtaavista ajoneuvoista on peruutettava tehdäkseen sivuutuksen mahdolliseksi, on alamäkeen kulkevan ajoneuvon kuljettajan tehtävä tämä, ellei ylä-mäkeen kulkevan ole selvästi helpompi tehdä sitä. Kuitenkin sopimuspuolet tai niiden osat voivat säätää tietyille ajoneuvoille tai tietyille teille tai tieosuuksille tässä kohdassa mainituista poikkeavia erityismääräyksiä.

13 artikla
Ajoneuvojen nopeus ja keskinäinen etäisyys

1. Ajoneuvon kuljettajan on kaikissa olosuhteissa hallittava ajoneuvonsa kyetäkseen noudattamaan tilanteen vaatimaa varovaisuutta ja pystyäkseen aina suorittamaan tarvittavat toimenpiteet. Hänen tulee ajoneuvonsa nopeutta määrätessään ottaa jatkuvasti huomioon olosuhteet, etenkin maaston laatu, tien kunto, ajoneuvonsa kunto ja kuorma, sääolosuhteet sekä liikennetiheys niin, että hän pystyy pysäyttämään ajoneuvonsa tien näkyvällä osalla ja ennen ennalta aavistettavia esteitä. Hänen tulee alentaa nopeuttaan ja tarvittaessa pysäyttää ajoneuvonsa, jos olosuhteet niin vaativat, etenkin kun näkyvyys ei ole hyvä.

2. Kuljettaja ei saa estää muiden ajoneuvojen normaalia kulkua ajamalla poikkeuksellisen hitaasti ilman pätevää syytä.

3. Toisen ajoneuvon perässä ajavan kuljettajan on pidettävä riittävä välimatka välttääkseen yhteenajon, jos edellä ajava äkillisesti hidastaa vauhtiaan tai pysähtyy.

4. Lukuun ottamatta taajamia on 3 500 kg (7 700 naulan) suurimman sallitun kokonaispainon ylittävien tai kokonaispituudeltaan yli 10 m (33 jalan) mittaisten ajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien ohitustilanteiden helpottamiseksi pidettävä sellainen välimatka edellään kulkeviin moottorikäyttöisiin ajoneuvoihin, että muut niitä ohittavat ajoneuvot voivat vaaratta siirtyä ohitettujen ajoneuvojen edessä oleviin väleihin, elleivät ne itse ole ohittamassa tahi valmistautumassa siihen. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta liikenteen ollessa erittäin tiheää eikä tilanteissa, joissa ohittaminen on kielletty. Lisäksi

a) asianomaiset viranomaiset voivat vapauttaa määrätyt ajoneuvosaattueet tämän määräyksen noudattamisesta tai olla soveltamatta sitä teillä, joilla on kaksi kaistaa kyseiseen liikennesuuntaan;

b) sopimuspuolilla tai niiden osilla on oikeus määrätä erilaisiksi tässä kohdassa mainitut ajoneuvojen ominaisuuksia koskevat luvut.

5. Tätä yleissopimusta ei tule tulkita siten, että se estäisi sopimuspuolia tai niiden osia määräämästä yleisiä tai paikallisia nopeusrajoituksia kaikille ajoneuvoille tai tietyille ajoneuvoluokille tai määräämästä vähimmäis- ja enimmäisnopeutta tai joko vähimmäis- tai enimmäisnopeutta tietyille teille tai tietynlaisille teille tai määräämästä vähimmäisetäisyyksiä tiellä liikkuvien tietynlaisten ajoneuvojen etenkin painollaan tai kuormallaan aiheuttaman erityisen vaaran vuoksi.

14 artikla
Ajotoimenpiteitä koskevat yleiset määräykset

1. Kuljettajan, joka aikoo ryhtyä johonkin ajotoimenpiteeseen, kuten esimerkiksi siirtymään pysäköityyn ajoneuvojonoon tai sieltä pois, siirtymään oikealle tai vasemmalle ajoradalla, kääntymään oikealle tai vasemmalle toiselle tielle tai tiehen rajoittuvalle kiinteistölle, on ensin varmistauduttava siitä, että tämän voi tehdä aiheuttamatta vaaraa muille edellään tai takanaan kulkeville tai häntä sivuuttaville tienkäyttäjille ottaen huomioon heidän sijaintinsa, suuntansa ja nopeutensa.

2. Kuljettajan, joka aikoo tehdä U-käännöksen tai peruuttaa, tulee ensiksi varmistautua siitä, että voi tämän tehdä aiheuttamatta vaaraa muille tienkäyttäjille tai estämättä heidän liikkumistaan.

3. Ennen kääntymistä tai ennen toimenpidettä, johon kuuluu sivusuuntainen liike, kuljettajan tulee hyvissä ajoin antaa aikomuksestaan selvä varoitus ajoneuvonsa suunnanosoituslaitteella tai -laitteilla tai niiden puuttuessa, mikäli mahdollista, sopivalla käsimerkillä. Suunnanosoituslaitteella tai -laitteilla annetun merkin tulee jatkua koko kyseisen toimenpiteen ajan ja päättyä välittömästi toimenpiteen loputtua.

15 artikla
Säännöllisessä liikenteessä olevia julkisia kuljetusvälineitä koskevat erityismääräykset

Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi, että säännöllisessä liikenteessä olevien julkisten kuljetusvälineiden liikkumisen helpottamiseksi muiden ajoneuvojen kuljettajien on taajamissa tämän yleissopimuksen 17 artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti hidastettava nopeuttaan ja tarpeen vaatiessa pysähdyttävä salliakseen julkisen kuljetusvälineen liikkeellelähdön merkityltä pysäkiltä. Nämä sopimuspuolten tai niiden osien antamat määräykset eivät vaikuta julkisten kuljetusvälineiden kuljettajien velvollisuuteen ryhtyä onnettomuuden välttämiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin annettuaan suunnanosoituslaitteillaan merkin aikomuksestaan lähteä liikkeelle.

16 artikla
Suunnanmuutos

1. Ennen kääntymistään oikealle tai vasemmalle toiselle tielle tai tiehen rajoittuvalle kiinteistölle kuljettajan tulee tämän yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan määräysten mukaisesti

a) halutessaan kääntyä liikennesuunnan puoleiseen suuntaan pysytellä niin lähellä kuin mahdollista ajoradan liikennesuunnan puoleista reunaa ja tehdä mahdollisimman jyrkkä käännös;

b) halutessaan kääntyä päinvastaiseen suuntaan siirtyä niin lähelle kuin mahdollista kaksisuuntaisen ajoradan keskiviivaa tai yksisuuntaisen ajoradan liikennesuunnan vastaista reunaa ja halutessaan kääntyä toiselle kaksisuuntaiselle tielle tehdä käännöksensä siten, että tulee tämän toisen tien liikennesuunnan mukaiselle puolelle, ottaen kuitenkin huomioon sopimuspuolten tai niiden osien mahdollisesti säätämät polkupyöriä ja mopoja koskevat poikkeavat määräykset.

2. Muuttaessaan suuntaansa kuljettajan tulee ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 21 artiklan jalankulkijoita koskevat määräykset, sallia vastaan tulevien ajoneuvojen, jotka kulkevat sillä ajoradalla, jolta hän on poistumassa, ja polkupyörien sekä mopojen, jotka kulkevat sen ajoradan kanssa risteävää pyörätietä, jolle hän on kääntymässä, sivuuttaa.

17 artikla
Hidastaminen

I. Ajoneuvon kuljettaja ei saa jarruttaa äkillisesti, elleivät turvallisuussyyt sitä vaadi.

2. Kuljettajan, joka aikoo hidastaa huomattavasti ajoneuvonsa nopeutta, on, lukuunottamatta ilmeistä vaaratilannetta, ensiksi varmistauduttava siitä, että hän voi tämän tehdä aiheuttamatta vaaraa tai kohtuutonta haittaa muille kuljettajille. Hänen tulee myös, ellei hän ole varmistunut siitä, ettei häntä seuraa muita ajoneuvoja tai että tällaiset ajoneuvot ovat hyvin kaukana takanapäin, antaa selvästi ja ajoissa varoitus aikomuksestaan sopivalla käsimerkillä. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta, jos varoitus hidastamisesta annetaan tämän yleissopimuksen 5 liitteen 31 kohdassa mainituilla ajoneuvon jarruvaloilla.

18 artikla
>Risteykset ja väistämisvelvollisuus

1. Risteystä lähestyvän kuljettajan tulee noudattaa paikallisten olosuhteiden vaatimaa erityistä varovaisuutta. Varsinkin tulee ajoneuvojen kuljettajien ajaa sellaisella nopeudella, että he pystyvät pysähtymään salliakseen etuajo-oikeutettujen ajoneuvojen kulkemisen.

2. Jokaisen polulta tai tilustieltä muunlaiselle tielle tulevan kuljettajan on väistettävä tällä tiellä liikkuvia ajoneuvoja. Tätä artiklaa varten käsitteet "polku" ja "tilustie" voidaan määritellä kansallisessa lainsäädännössä.

3. Kuljettajan, joka tulee tielle siihen rajoittuvalta kiinteistöltä on väistettävä tällä tiellä liikkuvia ajoneuvoja.

4. Ottaen huomioon tämän artiklan 7 kohdan määräykset

a) tulee ajoneuvon kuljettajan valtioissa, joissa on oikeanpuoleinen liikenne väistää oikealta lähestyviä ajoneuvoja muissa kuin tämän yleissopimuksen tämän artiklan 3 kohdassa ja 25 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa risteyksissä;

b) on sopimuspuolilla tai niiden osilla, joiden alueilla on vasemmanpuoleinen liikenne, oikeus määrätä etuajo-oikeus risteyksissä haluamallaan tavalla.

5. Kuljettaja ei saa ajaa risteykseen, vaikka liikennevalo-opaste sallisikin tämän, jos liikenteen tiheys on niin suuri, että hän todennäköisesti joutuisi pysähtymään risteykseen ja siten häiritsemään tai estämään risteävää liikennettä.

6. Kuljettaja voi poistua liikennevalo-opastein ohjatusta risteyksestä odottamatta, että valot osoittavat hänen haluamassaan suunnassa vapaata kulkua, edellyttäen, että tämä ei estä muiden tienkäyttäjien liikkumista vapaaseen kulkusuuntaan.

7. Risteyksissä on sellaisten ajoneuvojen, jotka eivät kulje kiskoilla, väistettävä kiskoilla kulkevia.

19 artikla
Tasoristeykset

Tienkäyttäjien on noudatettava erityistä varovaisuutta lähestyessään ja ylittäessään tasoristeyksiä. Erityisesti

a) on ajoneuvon kuljettajan ajettava riittävän alhaisella nopeudella;

b) jos valo- tai äänimerkki osoittaa pysähtymisvelvollisuutta tai jos puomit tai puolipuomit ovat alhaalla tai tulossa alas tai puolipuomit nousemassa ylös, ei tienkäyttäjä saa edetä tasoristeykseen;

c) jos tasoristeyksessä ei ole puomeja, puolipuomeja eikä valo-opastimia, ei tienkäyttäjä saa edetä risteykseen varmistautumatta siitä, ettei kiskoilla liikkuva kulkuneuvo ole lähestymässä;

d) tienkäyttäjä ei saa viivytellä tasoristeystä ylittäessään; jos ajoneuvon on pakko pysähtyä, on kuljettajan pyrittävä siirtämään se pois raiteilta ja, ellei hän voi tätä tehdä, pyrittävä heti tekemään kaikkensa varmistaakseen, että kiskoilla liikkuvien kulkuneuvojen kuljettajat saavat ajoissa tiedon vaarasta.

20 artikla
Jalankulkijoita koskevat määräykset

1. Sopimuspuolet ja niiden osat voivat olla soveltamatta tämän artiklan määräyksiä lukuunottamatta tapauksia, joissa jalankulkuliikenne ajoradalla olisi vaarallista tai muodostaisi esteen ajoneuvoliikenteelle.

2. Jos ajoradan reunoilla on jalkakäytävät tai muut jalankulkijoille sopivat pientareet, tulee heidän käyttää niitä. Edellyttäen, että ryhtyvät tarpeellisiin varotoimenpiteisiin voivat kuitenkin

a) jalankulkijat, jotka työntävät tai kantavat suuria esineitä, käyttää ajorataa, jos he jalkakäytävällä tai pientareella kulkiessaan aiheuttaisivat huomattavaa haittaa muille jalankulkijoille;

b) jalankulkijaryhmät, joilla on johtaja tai jotka muodostavat kulkueen, käyttää ajorataa.

3. Ellei jalkakäytävien tai pientareiden käyttö ole mahdollista tai ellei niitä ole, jalankulkijat voivat käyttää ajorataa; missä on olemassa pyörätie ja liikenteen tiheys sen sallii, voivat jalankulkijat käyttää sitä, elleivät he häiritse polkupyörä- tai mopoliikennettä.

4. Tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ajorataa käyttävien jalankulkijoiden on pysyteltävä mahdollisimman lähellä ajoradan reunaa.

5. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi seuraavaa: ajorataa käyttävien jalankulkijoiden on pysyteltävä tien liikennesuunnan vastaisella puolella lukuunottamatta paikkoja, joissa he näin tehdessään joutuvat vaaraan. Kuitenkin on polkupyörää, mopoa tai moottoripyörää taluttavien henkilöiden ja jalankulkijaryhmien, joilla on johtaja tai jotka muodostavat kulkueen, pysyteltävä joka tapauksessa ajoradan liikennesuunnan mukaisella puolella. Elleivät ajorataa käyttävät jalankulkijat muodosta kulkuetta, tulee heidän yöllä tai näkyvyyden ollessa huono tai päivällä ajoneuvoliikenteen tiheyden niin vaatiessa kulkea jonossa kaikkialla, missä se on mahdollista.

6. a) Jalankulkijat, jotka aikovat ylittää ajoradan, eivät saa astua sille noudattamatta varovaisuutta; heidän on käytettävä suojatietä, missä sellainen on läheisyydessä.

b) Ylittäessään ajoradan liikennemerkein tai ajoratamerkinnöin osoitettua suojatietä pitkin

i) jalankulkijoiden on noudatettava heitä koskevia valo-opasteita, jos risteyksessä on tällaiset;

ii) suojateillä, joilla ei ole tällaisia valoja, mutta joissa ajoneuvoliikennettä ohjaavat liikennevalo-opasteet tai valtuutettu liikenteen ohjaaja, on jalankulkijoiden, kun liikennevalomerkki tai liikenteen ohjaajan antama merkki osoittaa ajoneuvoille vapaata kulkua, pidättäydyttävä astumasta ajoradalle, jos ajoneuvojen kuljettajat saattaisivat joutua muuttamaan ajoneuvojensa suuntaa tai nopeutta;

iii) jalankulkijat eivät muilla suojateillä saa astua ajoradalle ottamatta huomioon lähestyvien ajoneuvojen etäisyyttä ja nopeutta.

c) Ylittääkseen ajoradan muualla kuin ajoratamerkinnöin tai liikennemerkein osoitetuilla suojateillä, eivät jalankulkijat saa astua ajoradalle varmistautumatta siitä, että voivat tämän tehdä estämättä ajoneuvoliikennettä.

d) Ryhdyttyään ylittämään ajorataa eivät jalankulkijat saa tarpeettomasti pidentää ylitysmatkaa eivätkä tarpeettomasti viivytellä ajoradalla tai pysähtyä sille.

7. Kuitenkin sopimuspuolet tai niiden osat voivat antaa ankarampia määräyksiä ajorataa ylittäville jalankulkijoille.

21 artikla
Kuljettajien suhtautuminen jalankulkijoihin

1. Ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan, 11 artiklan 9 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan määräykset, liikennemerkein tai ajoratamerkinnöin osoitettujen suojateiden kohdalla

a) on kuljettajien, jotka eivät saa edetä, pysähdyttävä ennen suojatietä, jos liikennettä suojatien kohdalla ohjaavat liikennevalo-opasteet tai asianomainen liikenteen ohjaaja, jos kuljettajat saavat edetä, he eivät saa estää tai haitata jalankulkijoita, jotka ovat astuneet suojatielle ja ovat ylittämässä ajorataa tämän yleissopimuksen 20 artiklan mukaisesti; kääntyessään toiselle tielle, johon risteyksessä liittyy suojatie, tulee kuljettajien edetä hitaasti ja väistää tarvittaessa pysähtymälläkin, jalankulkijoita, jotka ovat jo käyttämässä tai ryhtymässä käyttämään suojatietä tämän yleissopimuksen 20 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

b) jos suojateillä ei ole ajoneuvoliikennettä ohjaavia liikennevalo-opasteita tai asianomaista liikenteen ohjaajaa, kuljettajien on lähestyttävä suojatietä niin hiljaisella vauhdilla, etteivät he aiheuta vaaraa sillä oleville tai sille astuville jalankulkijoille, ja tarpeen vaatiessa pysähdyttävä salliakseen näiden ylittää ajorata.

2. Kuljettajien, jotka liikennesuunnan mukaiselta puolelta aikovat ohittaa merkitylle pysäkille pysähtyneen julkisen kuljetusvälineen, tulee hidastaa nopeuttaan ja tarvittaessa pysähtyä salliakseen matkustajien nousta tähän kuljetusvälineeseen tai poistua siitä.

3. Tätä artiklaa ei tule tulkita siten, että se estäisi sopimuspuolia tai niiden osia vaatimasta ajoneuvojen kuljettajia pysähtymään aina, kun jalankulkijat tämän yleissopimuksen 20 artiklan mukaisesti ovat ylittämässä liikennemerkillä tai ajoratamerkinnöillä osoitettua suojatietä tai astumassa sille, tai kieltämästä heitä estämästä tai

haittaamasta niiden jalankulkijoiden kulkua, jotka ovat ylittämässä ajorataa risteyksessä tai hyvin lähellä sitä, vaikka tällaisessa paikassa ei olisikaan liikennemerkkiä tai ajoratamerkinnöillä osoitettua suojatietä.

22 artikla
Ajoradalla olevat korokkeet

Ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 10 artiklan määräykset, voi kuljettaja sivuuttaa käyttämällään ajoradalla olevat korokkeet, pylväät tai muut laitteet joko vasemmalta tai oikealta lukuunottamatta seuraavia tapauksia:

a) jos liikennemerkeillä on osoitettu, miltä puolelta koroke, pylväs tai laite on sivuutettava;

b) jos koroke, pylväs tai laite on kaksisuuntaisen ajoradan keskiviivalla, kuljettajan on pysyteltävä korokkeen, pylvään tai laitteen liikennesuunnan mukaisella puolella.

23 artikla
Pysäyttäminen ja pysäköinti

1. Taajamia lukuunottamatta pysäytetyt tai pysäköidyt ajoneuvot tai eläimet on mahdollisuuksien mukaan pidettävä poissa ajoradalta. Niitä ei myöskään saa pitää pyöräteillä tai, jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, jalkakäytävillä tai erityisesti jalankulkuliikenteeseen tarkoitetuilla pientareilla.

2. a) Ajoradalle pysäytetyt tai pysäköidyt ajoneuvot sekä eläimet on pidettävä mahdollisimman lähellä ajoradan reunaa. Kuljettaja saa pysäyttää tai pysäköidä ajoneuvonsa vain liikennesuuntansa mukaiselle puolelle ajorataa; kuitenkin on pysäyttäminen tai pysäköinti sallittu myös päinvastaiselle puolelle, jos liikennesuunnan mukaisella puolella olevat raiteet estävät sinne pysäyttämisen tai pysäköimisen. Lisäksi jokainen sopimuspuoli tai sen osa voi sallia:

i) pysäyttämisen tai pysäköinnin jommallekummalle puolelle tietyin ehdoin, esimerkiksi jos seisottaminen on liikennemerkein kielletty liikennesuunnan mukaisella puolella;

ii) yksisuuntaisilla ajoradoilla pysäyttämisen ja pysäköinnin joko yksinomaan liikennesuunnan vastaiselle puolelle tai molemmille puolille samanaikaisesti;

iii) pysäyttämisen tai pysäköinnin ajoradan keskelle erityisesti merkityille paikoille.

b) Ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, ei muita ajoneuvoja kuin kaksipyöräisiä polkupyöriä, kaksipyöräisiä mopoja ja kaksipyöräisiä sivuvaunuttomia moottoripyöriä saa pysäyttää tai pysäköidä ajoradalle rinnakkain. Ellei alueen muoto ja laajuus salli toisenlaista sijoittelua, on pysäytetyt ja pysäköidyt ajoneuvot sijoitettava ajoradan reunan suuntaisesti.

3. a) Ajoneuvon pysäyttäminen tai pysäköinti on ajoradalla kielletty:

i) suojateillä, risteävillä pyöräteillä ja tasoristeyksissä;

ii) tiellä olevilla raitio- tai rautatien raiteilla tai niin lähellä tällaisia raiteita, että raitiovaunujen tai junien liikkuminen saattaisi estyä, sekä, elleivät sopimuspuolet tai niiden osat toisin määrää,

b) ajoneuvon pysäyttäminen tai pysäköinti on kielletty kaikkialla, missä se aiheuttaisi vaaraa, etenkin

i) alikäytävissä ja tunneleissa lukuunottamatta erityisesti merkittyjä paikkoja;

ii) ajoradalla mäenharjanteiden läheisyydessä sekä tienkaarteissa, joissa näkyvyys ei ole riittävä ajoneuvon täysin turvalliseen ohittamiseen ottaen huomioon ajoneuvojen nopeuden kyseisellä tieosuudella;

iii) ajoradalla pitkittäisen ajoratamerkinnän vieressä paikoissa, joissa tämän artiklan alakohtaa 3 b) ii) ei sovelleta, mutta joissa ajoneuvon ja merkinnän väliin jäävän ajoradan osan leveys on vähemmän kuin 3 metriä (10 jalkaa) ja merkintä on sellainen, että samaan suuntaan lähestyvät ajoneuvot eivät saa sitä ylittää;

c) ajoneuvon pysäköinti ajoradalle on kielletty:

i) ennen tasoristeyksiä, risteyksiä ja linja- tai johdinautojen tai kiskoilla liikkuvien kulkuneuvojen pysäkkejä kansallisessa lainsäädännössä määrätyllä matkalla;

ii) kiinteistölle johtavan ajotien kohdalla;

iii) missä pysäköitävä ajoneuvo estäisi pääsyn oikein pysäköityyn ajoneuvoon tai estäisi tällaista ajoneuvoa lähtemästä liikkeelle;

iv) kolmiajorataisten teiden keskimmäisellä ajoradalla ja taajamien ulkopuolella sellaisten teiden ajoradoilla, joilla on liikennemerkeillä osoitettu etuajo-oikeus;

v) missä pysäköitävä ajoneuvo estäisi muita tienkäyttäjiä näkemästä liikennemerkkejä tai liikennevalomerkkejä.

4. Kuljettaja ei saa jättää ajoneuvoaan tai eläimiään ennen kuin on ryhtynyt kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin onnettomuuksien välttämiseksi ja kysymyksen ollessa moottoriajoneuvosta, sen luvattoman käytön estämiseksi.

5. Kansallisessa lainsäädännössä suositellaan määrättäväksi seuraavaa: lukuunottamatta kaksipyöräistä mopoa ja kaksipyöräistä sivuvaunutonta moottoripyörää on moottorikäyttöinen ajoneuvo ja kytketty tai kytkemätön perävaunu sen ollessa pysäytettynä ajoradalla taajamien ulkopuolella merkittävä ainakin yhdellä, riittävän kauas, parhaaseen mahdolliseen paikkaan sijoitetulla sopivalla merkillä lähestyvien kuljettajien varoittamiseksi ajoissa,

a) jos ajoneuvo on pysäytettynä ajoradalla yöllä sellaisissa olosuhteissa, etteivät lähestyvien ajoneuvojen kuljettajat voi olla tietoisia kyseisen ajoneuvon muodostamasta esteestä;

b) jos kuljettajan muissa tapauksissa on ollut pakko pysäyttää ajoneuvonsa paikkaan, missä pysäyttäminen on kielletty.

6. Tätä artiklaa ei tule tulkita siten, että se estäisi sopimuspuolia tai niiden osia antamasta muita, pysäköintiä ja pysäyttämistä koskevia kieltoja.

24 artikla
Ovien avaaminen

Ajoneuvon ovea ei saa avata, jättää avoimeksi eikä ajoneuvosta poistua varmistautumatta siitä, että tämän voi tehdä aiheuttamatta vaaraa muille tienkäyttäjille.

25 artikla
Moottoritiet ja muut niiden kaltaiset tiet

1. Moottoriteillä ja, jos kansallisessa lainsäädännössä niin määrätään, erityisillä moottoriteiden liittymä- ja erkanemisteillä

a) on tien käyttö kielletty jalankulkijoilta, eläimiltä, polkupyöriltä, mopoilta, ellei niitä pidetä moottoripyörinä, ja kaikilta muilta kuin moottorikäyttöisiltä ajoneuvoilta ja niiden perävaunuilta, samoin kuin moottoriajoneuvoilta tai moottoriajoneuvojen perävaunuilta, jotka rakenteensa vuoksi eivät voi saavuttaa kansallisessa lainsäädännössä määrättyä nopeutta tasaisella tiellä;

b) kuljettajat eivät saa

i) pysäyttää tai pysäköidä ajoneuvojaan muualle kuin merkityille pysäköintipaikoille; jos ajoneuvon on pakko pysähtyä, sen kuljettajan on pyrittävä poistamaan se ajoradalta ja samoin pientareelta ja, jos hän ei voi tätä tehdä, sijoitettava heti riittävän etäisyyden päähän merkki varoittamaan ajoissa lähestyviä kuljettajia ajoneuvon muodostamasta esteestä;

ii) tehdä U-käännöksiä, peruuttaa eivätkä ajaa tien keskikaistalle eikä ajoratoja yhdistävillä yhdysteillä.

2. Moottoritielle tulevien kuljettajien on

a) väistettävä moottoriteillä kulkevia ajoneuvoja, ellei liittymätien jatkeena ole kiihdytyskaistaa;

b) käytettävä kiihdytyskaistaa, jos tiellä on tällainen, ja liittyessään moottoritien liikenteeseen tehtävä se tämän yleissopimuksen 14 artiklan 1 ja 3 kohdan määräysten mukaisesti.

3. Moottoritieltä poistuvan kuljettajan on riittävän ajoissa siirryttävä erkanemistielle johtavalle ajokaistalle ja mahdollisimman pian hidastuskaistalle, jos tiellä on tällainen.

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtia sovellettaessa pidetään moottoriteinä myös muita teitä, jotka on varattu vain moottoriajoneuvoliikenteeseen ja sellaisiksi merkitty ja joilta ei ole suoraa yhteyttä niihin rajoittuville kiinteistöille.

26 artikla
Kulkueita ja vammaisia koskevat erikoismääräykset

1. Tienkäyttäjät eivät saa kulkea sotilasosastojen, johtajan valvonnassa olevien koululaisrivistöjen eivätkä muiden kulkueiden poikki.

2. Itse liikuttamissaan tai kävelyvauhtia liikkuvissa rullatuoleissa kulkevat vammaiset voivat käyttää jalkakäytäviä ja sopivia pientareita.

27 artikla
Pyöräilijöitä sekä mopojen ja moottoripyörien kuljettajia koskevat erityismääräykset

1. Tämän yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan määräyksien estämättä voivat sopimuspuolet tai niiden osat sallia kahden tai useamman pyöräilijän ajaa rinnakkain.

2. Pyöräilijät eivät saa ajaa pitämättä ainakin toisella kädellä kiinni ohjaustangosta, hinauttaa itseään muilla ajoneuvoilla eivätkä kuljettaa, hinata tai työntää esineitä, jotka haittaavat heidän ajamistaan tai aiheuttavat vaaraa muille tienkäyttäjille. Samat määräykset koskevat mopojen ja moottoripyörien kuljettajia; lisäksi näiden on pidettävä ohjaustangosta kiinni molemmin käsin paitsi antaessaan merkin tämän yleissopimuksen 14 artiklan 3 kohdassa mainitun toimenpiteen suorittamisesta.

3. Pyöräilijät ja mopon kuljettajat eivät saa kuljettaa matkustajia ajoneuvollaan; kuitenkin sopimuspuolet tai niiden osat voivat sallia poikkeuksia tästä määräyksestä sallimalla esimerkiksi matkustajien kuljetuksen sellaisella lisäistuimella tai -istuimilla, jotka voidaan sijoittaa ajoneuvoon. Mopon kuljettajat saavat kuljettaa matkustajia vain sivuvaunussa, jos pyörässä on sellainen, tai kuljettajan taakse sijoitetulla istuimella.

4. Sopimuspuolet tai niiden osat voivat kieltää pyöräilijöitä käyttämästä muita ajoradan osia siellä, missä on pyörätie. Samoissa olosuhteissa ne voivat sallia mopon kuljettajien käyttää pyörätietä ja, jos ne katsovat tarpeelliseksi, kieltää heitä käyttämästä muita ajoradan osia

28 artikla
Ääni- ja valovaroitusmerkkien käyttö

1. Äänimerkkejä saa käyttää ainostaan:

a) antamaan tarpeellinen varoitus onnettomuuden estämiseksi,

b) taajamien ulkopuolella tarvittaessa varoittamaan kuljettajaa siitä, että hänet aiotaan ohittaa.

Merkinantolaitteella annetut äänimerkit eivät saa olla tarpeettoman pitkiä.

2. Moottoriajoneuvojen kuljettajat voivat auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana käyttää äänimerkkien sijasta tämän yleissopimuksen 33 artiklan 5 kohdassa mainittuja valomerkkejä. He voivat tehdä näin myös valoisana aikana tämän artiklan alakohdassa 1 b mainitussa tarkoituksessa, jos se vallitsevien olosuhteiden vuoksi on tarkoituksenmukaisempaa.

3. Sopimuspuolet tai niiden osat voivat sallia valomerkkien käytön taajamissa myös tämän artiklan alakohdassa 1 b mainittuun tarkoitukseen.

29 artikla
Kiskoilla liikkuvat kulkuneuvot

1. Missä kiskot ovat ajoradalla, on jokaisen tienkäyttäjän siirryttävä mahdollisimman nopeasti pois raiteelta raitiovaunun tai muun kiskoilla liikkuvan kulkuneuvon lähestyessä salliakseen sen liikkumisen.

2. Sopimuspuolet tai niiden osat voivat antaa tässä luvussa mainituista määräyksistä poikkeavia erityismääräyksiä, jotka koskevat kiskoilla liikkuvien kulkuneuvojen liikkumista tiellä ja tällaisten kulkuneuvojen kohtaamista tai ohittamista. Kuitenkaan sopimuspuolet tai niiden osat eivät voi antaa määräyksiä, jotka ovat tämän yleissopimuksen 18 artiklan 7 kohdan vastaisia.

30 artikla
Ajoneuvojen kuormaus

1. Jos ajoneuvolle on vahvistettu suurin sallittu kokonaispaino, ei tämän ajoneuvon todellinen kokonaispaino saa ylittää sitä.

2. Ajoneuvon kuorman tulee olla niin sijoitettu ja tarvittaessa niin kiinnitetty, ettei se

a) aiheuta kenellekään vaaraa tai vahingoita julkista tai yksityistä omaisuutta esimerkiksi laahautumalla tai putoamalla tielle,

b) estä kuljettajan näkyvyyttä tai vähennä ajoneuvon vakavuutta tai vaikeuta sen ohjausta,

c) aiheuta melua, nostata pölyä tai aiheuta muuta haittaa, joka voitaisiin välttää,

d) peitä valoja, jarruvalot ja suunnanosoituslaitteet mukaan luettuina, heijastimia, rekisterinumeroita tai rekisteröintivaltion kansallisuustunnusta, jotka ajoneuvossa tulee olla tämän yleissopimuksen tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti, eikä tämän yleissopimuksen 14 artiklan 3 kohdan tai 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettuja käsimerkkejä.

3. Kuorman kiinnittämiseen tai suojaamiseen käytettyjen varusteiden, kuten köysien, ketjujen ja levyjen tulee olla tiukasti kuorman ympärillä ja lujasti kiinnitettyinä. Kaikkien kuorman suojaamiseen käytettävien varusteiden tulee täyttää tämän artiklan 2 kohdan kuormaa koskevat vaatimukset.

4. Ajoneuvon etu-, taka- tai sivureunan ylittävien kuorman osien tulee olla selvästi merkittyjä, milloin on mahdollista, etteivät muiden ajoneuvojen kuljettajat huomaa niitä; öisin tällaisena merkkinä on käytettävä edessä valkoista valoa ja valkoista heijastinta ja takana punaista valoa ja punaista heijastinta. Erityisesti moottorikäyttöisissä ajoneuvoissa on

a) ajoneuvon pituuden yli metrillä (3 jalkaa 4 tuumaa) eteen- tai taaksepäin ylittävien kuorman osien aina oltava merkittyjä.

b) sellaisten kuormien, jotka ylittävät ajoneuvon reunan leveyssuunnassa siten, että niiden ulkoreuna on yli 0.4 metrin (16 tuumaa) etäisyydellä ajoneuvon seisontavalon ulkoreunasta, oltava aina öisin eteenpäin merkittyjä; samoin tulee merkitä taaksepäin sellaiset kuormat, joiden ulkoreuna on yli 0.4 metrin (16 tuumaa) etäisyydellä ajoneuvon punaisen takavalon ulkoreunasta.

5. Tämän artiklan 4 kohdan määräyksiä ei tule tulkita siten, että ne estäisivät sopimuspuolia tai niiden osia kieltämästä 4 kohdassa mainittua kuorman ylitystä tai rajoittamasta sitä tahi vaatimasta tällaiseen ylitykseen erityislupaa.

31 artikla
Käyttäytyminen onnettomuustapauksissa

Ottaen huomioon kansallisen lainsäädännön määräykset, jotka koskevat velvollisuutta antaa loukkaantuneille apua, on onnettomuuteen osallisen kuljettajan tai muun tienkäyttäjän

a) pysähdyttävä mahdollisimman nopeasti aiheuttamatta kuitenkaan lisävaaraa liikenteelle;

b) pyrittävä varmistamaan liikenteen turvallisuus onnettomuuspaikalla ja, jos joku on kuollut tai vaikeasti loukkaantunut onnettomuudessa, estämään, sikäli kuin se ei vaikuta liikenneturvallisuuteen, kaikki onnettomuuspaikan muutokset, kuten esim. sellaisten jälkien häviäminen, jotka voisivat olla tarpeen vastuukysymysten selvittämisessä;

c) jos toiset onnettomuudessa osallisina olevat henkilöt niin vaativat, ilmoitettava heille henkilötietonsa;

d) jos joku on loukkaantunut tai kuollut onnettomuudessa, ilmoitettava onnettomuudesta poliisille ja jäätävä onnettomuuspaikalle tai palattava sinne odottamaan poliisin saapumista, ellei tämä ole antanut hänelle lupaa poistua tai ellei hänen ole annettava apua loukkaantuneille tai saatava sitä itse.

2. Sopimuspuolet tai niiden osat voivat kansallisessa lainsäädännössään olla soveltamatta tämän artiklan alakohdan 1 d määräystä, ellei vakavia loukkaantumisia ole tapahtunut eikä kukaan onnettomuudessa osallisena oleva henkilö vaadi, että poliisille ilmoitetaan asiasta.

32 artikla
Valot: yleisiä määräyksiä

1. Tässä artiklassa tarkoittaa "yö" auringonlaskun ja nousun välistä aikaa sekä muita aikoja, jolloin näkyvyys on riittämätön esimerkiksi sumun, lumi- tai rankkasateen vuoksi tahi tunnelissa kuljettaessa.

2. a) Muussa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa kuin mopossa tai kaksipyöräisessä sivuvaunuttomassa moottoripyörässä on öisin oltava käytössä vähintään kaksi valkoista tai vaaleankeltaista valoa edessä ja parillinen lukumäärä punaisia valoja takana 5 liitteen 23 ja 24 kohdassa mainittujen moottoriajoneuvoja koskevien määräysten mukaisesti; kansallisessa lainsäädännössä voidaan kuitenkin sallia ruskeankeltaiset seisontavalot; tämän alakohdan määräykset koskevat myös moottoriajoneuvon ja yhden tai useamman perävaunun muodostamia ajoneuvoyhdistelmiä ja tällöin on punaiset valot asennettava taakse viimeiseen perävaunuun; perävaunuissa, joihin sovelletaan tämän yleissopimuksen 5 liitteen 30 kohdan määräyksiä, on käytettävä edessä kahta, mainitun 30 kohdan mukaista valkoista valoa;

b) ajoneuvossa tai ajoneuvoyhdistelmässä, joita edellämainitun alakohdan a määräykset eivät koske, tulee yöllä tiellä käyttää edessä vähintään yhtä valkoista tai vaaleankeltaista valoa ja takana yhtä punaista valoa; jos ajoneuvossa on vain yksi valo edessä tai takana, on tämä valo sijoitettava ajoneuvon keskiviivan kohdalle tai sen liikennesuunnan vastaiselle puolelle; eläinten vetämien ajoneuvojen ja käsirattaiden ollessa kyseessä voi ajoneuvon kuljettaja tai edellä mainitulla puolella ajoneuvoa kulkeva saattaja kantaa näitä valoja.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa määriteltyjen valojen tulee olla sellaiset, että ne selvästi ilmaisevat ajoneuvon sijainnin muille tienkäyttäjille; etu- ja takavalo eivät saa kuulua samaan lamppuun tai valaisimeen, elleivät ajoneuvon ominaisuudet, etenkin sen vähäinen pituus, ole sellaiset, että tätä vaatimusta kyseisissä olosuhteissa voidaan noudattaa.

4. a) Huolimatta tämän artiklan 2 kohdan määräyksistä

i) eivät mainitut määräykset koske pysäytettyjä tai pysäköityjä ajoneuvoja tiellä, joka on niin valaistu, että ajoneuvot voi havaita selvästi riittävän välimatkan päästä;

ii) voivat enintään 6 metrin (20 jalkaa) pituiset ja enintään 2 metrin (6 jalkaa 6 tuumaa) levyiset moottorikäyttöiset ajoneuvot, joihin ei ole kytketty muuta ajoneuvoa, näyttää taajamissa tielle pysäytettyinä tai pysäköityinä ainoastaan yhtä ajoneuvon sille puolelle sijoitettua valoa, joka on kauimpana siitä ajoradan reunasta, jonka viereen ajoneuvo on pysäytetty tai pysäköity; tämän valon tulee olla valkoinen tai ruskeankeltainen eteenpäin ja punainen tai ruskeankeltainen taaksepäin;

iii) tämän artiklan alakohdan 2 b määräykset eivät koske kaksipyöräisiä polkupyöriä, kaksipyöräisiä mopoja tai kaksipyöräisiä sivuvaunuttomia moottoripyöriä, joissa ei ole paristoa, niiden ollessa pysäköityinä tai pysäytettyinä aivan ajoradan reunaan taajamissa;

b) lisäksi voidaan kansallisessa lainsäädännössä poiketa tämän artiklan määräyksistä, kun on kysymys

i) erityisille ajoradan ulkopuolella oleville alueille pysäytetyistä tai pysäköidyistä ajoneuvoista;

ii) ajoneuvoista, jotka on pysäytetty tai pysäköity erittäin vähäliikenteisille asuntokaduille.

5. Missään tapauksessa ei ajoneuvossa saa käyttää edessä punaisia heijastimia tai punaista heijastavaa materiaalia, tai takana valkoisia tai vaaleankeltaisia valoja, valkoisia tai vaaleankeltaisia heijastimia tai valkoista tai vaaleankeltaista heijastavaa materiaalia; tämä määräys ei koske valkoisia tai vaaleankeltaisia peruutusvaloja eikä takana olevia rekisterikilpien tai tunnusmerkkien tai muiden kansallisen lainsäädännön vaatimien tunnusmerkkien vaaleita heijastavia kirjaimia ja numeroita tai tällaisten merkkien tai kilpien vaaleita heijastavia taustoja eikä eräiden hälytysajoneuvojen pyöriviä tai vilkkuvia punaisia valoja.

6. Sopimuspuolet tai niiden osat voivat, sikäli kuin katsovat sen mahdolliseksi liikenneturvallisuutta vähentämättä, kansallisessa lainsäädännössään lieventää tämän artiklan määräyksiä poikkeuksin, jotka koskevat

a) eläinten vetämiä ajoneuvoja ja käsirattaita;

b) muodoltaan tai laadultaan erikoisia ajoneuvoja tai erikoisolosuhteissa erikoistarkoituksiin käytettäviä ajoneuvoja.

7. Tätä yleissopimusta ei ole tulkittava siten, että se estäisi vaatimasta kansallisessa lainsäädännössä jalankulkijaryhmiä, jotka ovat johtajan valvonnassa tai muodostavat kulkueen ja karjaa joko yksittäin tai laumassa ajavia kuljettajia sekä veto- tai kuormajuhtien tai ratsujen kuljettajia ajoradalla tämän artiklan alakohdan 2 b mukaisissa olosuhteissa näyttämästä valoa tai heijastavaa laitetta; tässä tapauksessa on heijastuvan tai näytetyn valon eteenpäin oltava valkoista tai vaaleankeltaista sekä taaksepäin punaista tai molempiin suuntiin ruskeankeltaista.

33 artikla
Valot: liitteessä 5 määriteltyjen valojen käyttöä koskevat säännöt

1. Milloin tämän yleissopimuksen 32 artiklan mukaan ajoneuvossa tulee edessä käyttää ainakin yhtä tai kahta valkoista tai vaaleankeltaista valoa, tulee tämän yleissopimuksen 5 liitteen määrittelemien kauko-, lähi- tai seisontavaloin varustetun ajoneuvon kuljettajan käyttää näitä valoja seuraavasti:

a) kaukovaloja ei saa käyttää taajamissa, joissa tie on riittävästi valaistu, eikä taajamien ulkopuolella, missä ajorata on jatkuvasti valaistu niin, että kuljettaja tämän valon turvin voi nähdä selvästi riittävän kauas, eikä ajoneuvon seisoessa.

b) ottaen huomioon kansallisessa lainsäädännössä sallitut poikkeukset, jotka koskevat kaukovalojen käytön sallimista päivällä näkyvyyden ollessa riittämätön esim. sumun, lumi tai rankkasateen vuoksi tai kuljettaessa tunnelissa, ei kaukovaloja saa käyttää tai niiden toiminnan tulee olla siten säädetty, etteivät ne häikäise

i) kuljettajan aikoessa kohdata toisen ajoneuvon; jos tällöin käytetään valoja, on ne sammutettava tai niiden toiminta on muutettava häikäisemättömäksi riittävän kaukana niin, että toisen ajoneuvon kuljettaja voi jatkaa matkaansa vaikeuksitta ja joutumatta vaaraan;

ii) kun ajoneuvo seuraa toista lähellä; kuitenkin voidaan kaukovaloja käyttää tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti varoittamaan tämän yleissopimuksen 28 artiklan mukaisesta ohitusaikomuksesta;

iii) muissa olosuhteissa, joissa on välttämätöntä olla häikäisemättä muita tienkäyttäjiä tai tien vieressä olevalla vesi- tai rautatiellä liikkuvia;

c) alakohdan d määräykset huomioon ottaen tulee lähivaloja käyttää, kun kaukovalojen käyttö on yllämainituissa alakohdissa a ja b olevien määräysten mukaan kielletty ja niitä voidaan käyttää kaukovalojen sijasta, kun kuljettaja voi niillä nähdä selvästi riittävän kauas ja kun muut tienkäyttäjät voivat nähdä ajoneuvon riittävän kaukaa;

d) seisontavaloja on käytettävä kauko-, lähi- tai sumuvalojen kanssa samanaikaisesti. Niitä voidaan käyttää yksin ajoneuvon ollessa pysäytettynä tai pysäköitynä tai kun muilla kuin moottoriteillä ja tämän yleissopimuksen 25 artiklan 4 kohdassa mainituilla teillä valaistussuhteet ovat sellaiset, että kuljettaja voi nähdä selvästi riittävän kauas ja että muut tienkäyttäjät voivat havaita ajoneuvon riittävän kaukaa.

2. Tämän yleissopimuksen 5 liitteen mukaisin sumuvaloin varustetuissa ajoneuvoissa saadaan näitä valoja käyttää ainoastaan sumussa ja lumi- tai rankkasateessa. Tämän artiklan alakohdan I c) määräyksistä riippumatta voidaan sumuvaloja tällaisina aikoina käyttää lähivalojen sijasta, joskin kansallisessa lainsäädännössä voidaan sallia sumuvalojen ja lähivalojen yhtäaikainen käyttö.

3. Huolimatta tämän artiklan 2 kohdan määräyksistä voidaan kansallisessa lainsäädännössä sallia sumuvalojen käyttö kapeilla, mutkaisilla teillä myös silloin, kun sumua, lumi tai rankkasadetta ei ole.

4. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä kansallisessa lainsäädännössä määräämästä lähivalojen käyttöä pakolliseksi taajamissa.

5. Valoin annettava varoitusmerkki, jota tarkoitetaan 28 artiklan 2 kohdassa, annetaan sytyttämällä lähi- tai kaukovalot lyhyin väliajoin tai sytyttämällä lähi- ja kaukovalot vuorotellen lyhyin väliajoin.

34 artikla
Poikkeukset

1. Hälytysajoneuvon annettua erityisillä valo- ja äänimerkkilaitteilla varoituksen on tienkäyttäjän annettava sille vapaa kulku ajoradalla ja tarpeen tullen pysähdyttävä.

2. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä, että lukuunottamatta 6 artiklan 2 kohtaa tämän luvun määräykset eivät koske hälytysajoneuvojen kuljettajia, kun he antavat varoituksen liikkeistään ajoneuvonsa erityisillä varoituslaitteilla eivätkä vaaranna muita tienkäyttäjiä.

3. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan määrätä, missä määrin tien rakentamisessa, korjauksessa tai kunnossapidossa työskentelevät henkilöt ja tällaisessa työssä käytettyjen laitteiden kuljettajat voivat työssään olla noudattamatta tämän luvun määräyksiä edellyttäen, että he ryhtyvät tarpeellisiin varotoimenpiteisiin.

4. Ohittaessaan tai kohdatessaan tämän artiklan 3 kohdassa mainitun laitteen sen ollessa työssä tiellä, voivat muiden ajoneuvojen kuljettajat, siinä määrin kuin on välttämätöntä ja edellyttäen, että ryhtyvät tarpeellisiin varotoimenpiteisiin, olla ottamatta huomioon tämän yleissopimuksen 11 ja 12 artiklan määräykset.

III luku

Ehdot moottoriajoneuvojen ja perävaunujen hyväksymiseksi kansainväliseen liikenteeseen

35 artikla
Rekisteröinti

1. a) Päästäkseen osalliseksi tämän yleissopimuksen eduista, tulee kansainvälisessä liikenteessä olevan moottoriajoneuvon ja siihen kytketyn muun kuin kevyen perävaunun olla jonkin sopimuspuolen tai sen osan rekisteröimä ja moottoriajoneuvon kuljettajalla tulee olla tällaisesta rekisteröinnistä voimassa oleva todistus, jonka on antanut tämän sopimuspuolen tai sen osan asianomainen viranomainen tai sopimuspuolen tai sen osan nimissä sen tätä tarkoitusta varten valtuuttama yhdistys. Tässä todistuksessa, jota nimitetään rekisteröintitodistukseksi, tulee olla ainakin seuraavat tiedot:

-- sarjanumero, jota nimitetään rekisterinumeroksi ja jonka tulee olla tämän yleissopimuksen 2 liitteen mukainen;

-- ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin päivämäärä;

-- todistuksen haltijan täydellinen nimi ja kotiosoite;

-- ajoneuvon valmistajan nimi tai tavaramerkki;

-- alustan sarjanumero (valmistajan valmiste- tai sarjanumero) ;

-- suurin sallittu kokonaispaino, jos kyseessä on tavarankuljetukseen tarkoitettu ajoneuvo;

-- voimassaoloaika, ellei se ole rajoittamaton.

Todistuksessa olevien tietojen tulee olla joko kirjoitetut vain latinalaisin kirjaimin taikka niin sanotulla englantilaisella kursiivilla tai toistetut tässä muodossa.

b) Sopimuspuolet tai niiden osat voivat kuitenkin määrätä, että niiden alueella annetuissa todistuksissa tulee olla ensimmäisen rekisteröintipäivämäärän sijasta ajoneuvon valmistusvuosi.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksistä riippumatta pääsee sellainen yhdistetty ajoneuvo, jota ei eroteta sen ollessa kansainvälisessä liikenteessä, osalliseksi tämän yleissopimuksen eduista, vaikka sillä olisikin vain yksi rekisteröinti ja vain yksi todistus yhdistelmän vetävälle ajoneuvolle ja puoliperävaunulle.

3. Tätä yleissopimusta ei tule tulkita siten, että se rajoittaisi sopimuspuolten tai niiden osien oikeutta vaatia kansainvälisessä liikenteessä olevan ajoneuvon kuljettajalta todistusta hänen oikeudestaan pitää sitä hallinnassaan, ellei kyseistä ajoneuvoa ole rekisteröity mukana olevan henkilön nimiin.

4. Sopimuspuolille, elleivät ne jo ole sitä tehneet, suositellaan toimiston perustamista, joka olisi kansallisesti tai paikallisesti vastuussa liikenteeseen otettujen moottoriajoneuvojen rekisteristä, samoin kuin keskusrekisterin perustamista, johon sijoitettaisiin ajoneuvokohtaiset, rekisteröintitodistuksiin sisältyvät tiedot.

36 artikla
Rekisterinumero

1. Kansainvälisessä liikenteessä olevassa moottoriajoneuvossa tulee olla rekisterinumero sekä edessä että takana; moottoripyörissä kuitenkin tulee tämän numeron olla vain takana.

2. Kansainvälisessä liikenteessä olevassa rekisteröidyssä perävaunussa tulee sen rekisterinumeron olla takana. Moottoriajoneuvon vetäessä yhtä tai useampaa perävaunua, tulee yhdistelmän ainoassa tai viimeisessä perävaunussa, ellei sitä ole rekisteröity, olla vetävän ajoneuvon rekisterinumero.

3. Tässä artiklassa mainitun rekisterinumeron ja sen sijoituksen tulee olla tämän yleissopimuksen 2 liitteen määräysten mukainen.

37 artikla
Rekisteröintivaltion tunnusmerkki

1. Kansainvälisessä liikenteessä olevassa moottoriajoneuvossa tulee olla takana rekisterinumeron lisäksi rekisteröintivaltion tunnusmerkki.

2. Moottoriajoneuvoon kytketyssä perävaunussa, jossa tämän yleissopimuksen 36 artiklan mukaan tulee takana olla rekisterinumero, on oltava takana myös sen valtion tunnusmerkki, jossa rekisterinumero on annettu. Tämän kohdan määräyksiä on sovellettava myös silloin- , kun perävaunu on rekisteröity muussa kuin sitä vetävän moottoriajoneuvon rekisteröineessä valtiossa; jos perävaunua ei ole rekisteröity, siinä tulee olla takana vetävän ajoneuvon rekisteröintivaltion tunnusmerkki, paitsi milloin se on liikenteessä tässä valtiossa.

3. Tässä artiklassa mainitun tunnusmerkin ja sen sijoituksen tulee olla tämän yleissopimuksen 3 liitteen mukainen.

38 artikla
Tunnistusmerkit

Kansainvälisessä liikenteessä olevassa moottoriajoneuvossa ja perävaunussa tulee olla tämän yleissopimuksen 4 liitteessä määritellyt tunnistusmerkit.

39 artikla
Teknilliset vaatimukset

1. Kansainvälisessä liikenteessä olevan moottoriajoneuvon, perävaunun ja ajoneuvoyhdistelmän tulee täyttää tämän yleissopimuksen 5 liitteen määräykset. Sen tulee myös olla hyvässä toimintakunnossa.

40 artikla
Väliaikaismääräys

Kymmenen vuoden ajan tämän yleissopimuksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesta voimaan tulosta pääsevät kansainvälisessä liikenteessä olevat perävaunut riippumatta niiden suurimmasta sallitusta kokonaispainosta osallisiksi tämän yleissopimuksen eduista, vaikkeivät ne olisikaan rekisteröityjä.

IV luku

Moottoriajoneuvojen kuljettajat

41 artikla
Ajokorttien kelpoisuus

1. Sopimuspuolten tulee hyväksyä:

a) niiden kansallisella kielellä tai jollakin niiden kansallisista kielistä kirjoitetut kansalliset ajokortit tai, ellei niitä ole tällaisella kielellä kirjoitettu, ajokortit, joista on todistettu käännös;

b) kansalliset ajokortit, jotka ovat tämän yleissopimuksen 6 liitteen määräysten mukaiset, ja

c) kansainväliset ajokortit, jotka ovat tämän yleissopimuksen 7 liitteen määräysten mukaiset, ajokorttiin merkittyihin luokkiin kuuluvan ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttaviksi alueellaan edellyttäen, että ajokortti on jatkuvasti voimassa ja että sen on antanut jokin toinen sopimuspuoli tai sen osa tai jonkin sopimuspuolen tähän tehtävään valtuuttama yhdistys. Tämän kohdan määräykset eivät koske kuljettajaoppilaan lupia.

2. Edellisen kohdan määräyksistä riippumatta:

a) kun ajokortissa on erikoismaininta siitä, että se on voimassa vain, jos kuljettajalla invaliditeettinsa vuoksi on määrätyt laitteet tai jos hänen ajoneuvonsa samasta syystä on määrätyllä tavalla varustettu, on ajokortti hyväksyttävä vain siinä tapauksessa, että nämä ehdot on täytetty;

b) sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueellaan ajokorttia, jonka haltija ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta;

c) sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueellaan tämän yleissopimuksen 6 ja 7 liitteessä mainittuihin luokkiin C, D ja E kuuluvien moottoriajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien kuljettamiseen oikeuttavaksi ajokorttia, jonka haltija ei ole täyttänyt kahtakymmentäyhtä vuotta.

3. Sopimuspuolet ryhtyvät sellaisiin välttämättömiin toimenpiteisiin, ettei tämän artiklan 1 kohdan alakohdissa a, b ja c mainittuja kansallisia ja kansainvälisiä ajokortteja niiden alueella anneta ilman riittäviä takeita kuljettajan sopivuudesta ja fyysisestä kunnosta.

4. Tämän artiklan 1 kohtaa ja alakohtaa 2 c sovellettaessa voidaan

a) tämän yleissopimuksen 6 ja 7 liitteessä mainittuun luokkaan B kuuluvaan moottoriajoneuvoon kytkeä kevyt perävaunu; siihen voidaan myös kytkeä perävaunu, jonka suurin sallittu kokonaispaino ylittää 750 kg (1 650 naulaa), mutta ei ylitä moottoriajoneuvon omaa painoa, jos näin yhdistettyjen ajoneuvojen yhteinen suurin sallittu kokonaispaino on enintään 3 500 kg (7 700 naulaa);

b) tämän yleissopimuksen 6 ja 7 liitteessä mainittuihin luokkiin C ja D kuuluviin moottoriajoneuvoihin kytkeä kevyt perävaunu ilman, että näin saatu yhdistelmä lakkaisi kuulumasta luokkaan C tai D.

5. Kansainvälinen ajokortti annetaan ainoastaan henkilölle, jolla on kansallinen ajokortti ja joka täyttää tässä yleissopimuksessa kansallisen ajokortin saamiselle asetetut vähimmäisvaatimukset. Se ei saa olla voimassa kauemmin kuin vastaava kansallinen ajokortti, jonka numero on ilmoitettava kansainvälisessä ajokortissa.

6. Tämän artiklan määräykset eivät vaadi sopimuspuolia

a) hyväksymään kansallisia tai kansainvälisiä ajokortteja, jotka jonkin toisen sopimuspuolen alueella on annettu henkilöille, joiden vakinainen asuinpaikka oli niiden omalla alueella ajokorttia annettaessa tai joiden vakinainen asuinpaikka on vaihtunut niiden alueelle sen antamisen jälkeen; eikä

b) hyväksymään edellä mainittuja, sellaisille kuljettajille annettuja ajokortteja, joiden vakinainen asuinpaikka ajokorttia annettaessa ei ollut antajan alueella tai joiden asuinpaikka on muuttunut toiseen maahan ajokortin antamisen jälkeen.

42 artikla
Ajokorttien kelpoisuuden peruuttaminen

1. Sopimuspuoli tai sen osa voi peruuttaa kansallisen tai kansainvälisen ajokortin käyttöoikeuden alueellaan kuljettajalta, joka syyllistyy siellä sellaiseen määräysten rikkomiseen, josta kansallisen lainsäädännön mukaan voi seurata ajokortin menetys. Tällaisessa tapauksessa ajokortin käyttöoikeuden peruuttaneen sopimuspuolen tai sen osan asianomainen viranomainen voi

a) ottaa haltuunsa ja pidättää ajokortin siksi, kunnes ajokortin käyttöoikeuden peruutusaika päättyy tai kunnes sen haltija poistuu tältä alueelta riippuen siitä, kumpi tapahtuu aikaisemmin;

b) ilmoittaa ajokortin käyttöoikeuden peruuttamisesta sille viranomaiselle, joka on kyseisen ajokortin antanut tai jonka puolesta se on annettu;

c) jos kysymyksessä on kansainvälinen ajokortti, tehdä tähän tarkoitukseen varattuun paikkaan merkinnän siitä, että ajokortti ei ole enää voimassa sen alueella;

d) ellei se ole soveltanut tämän kohdan alakohdassa a mainittua menettelyä, lisätä alakohdassa b tarkoitettuun ilmoitukseen vaatimuksen siitä, että viranomainen, joka on ajokortin antanut tai joka puolesta se on annettu, ilmoittaa kyseiselle henkilölle tehdystä päätöksestä.

2. Sopimuspuolten tulee pyrkiä ilmoittamaan asianosaisille niistä päätöksistä, joista niille on tehty ilmoitus tämän artiklan alakohdan 1 d mukaisesti.

3. Tätä yleissopimusta ei tule tulkita niin, että se estäisi sopimuspuolia tai niiden osia kieltämästä ajoa kuljettajalta, jolla on kansallinen tai kansainvälinen ajokortti, mutta joka selvästi tai todistettavasti on sellaisessa kunnossa, ettei hän pysty ajamaan turvallisesti tai jonka oikeus toimia kuljettajana on peruutettu siinä valtiossa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on.

43 artikla
Väliaikaismääräykset

Genevessä 19 päivänä syyskuuta 1949 tehdyn tieliikennettä koskevan yleissopimuksen mukaiset kansainväliset ajokortit, jotka annetaan viiden vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen 47 artiklan 1 kohdan mukaisesta voimaan tulosta, ovat tämän yleissopimuksen 41 ja 42 artiklassa sovellettaessa rinnastettavissa tässä yleissopimuksessa määriteltyihin kansainvälisiin ajokortteihin.

V luku

Ehdot polkupyörien ja mopojen hyväksymiseksi kansainväliseen liikenteeseen

44 artikla

1. Kansainvälisessa liikenteessa olevissa moottorittomissa polkupyörissä tulee olla

a) tehokas jarru;

b) kello, jonka ääni voidaan kuulla riittävän kauas, eikä siinä saa olla muita äänimerkinantolaitteita; ja

c) takana punainen heijastin sekä valolaitteet jotka näyttävät eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista ja taaksepäin punaista valoa.

2. Niiden sopimuspuolten alueella, jotka eivät ole tämän yleissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaneet pitävänsä mopoja moottoripyörinä, tulee kansainvälisessä liikenteessä olevissa mopoissa olla

a) kahdet erilliset jarrut;

b) kello tai muu äänimerkinantolaite, jonka ääni voidaan kuulla riittävän kauas;

c) tehokas äänenvaimentaja;

d) valolaitteet, jotka voivat näyttää eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista ja taaksepäin punaista valoa, sekä lisäksi takana punainen heijastin; ja

e) tämän yleissopimuksen 4 liitteessä määritelty tunnistusmerkki.

3. Niiden sopimuspuolten alueella, jotka ovat tämän yleissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaneet pitävänsä mopoja moottoripyörinä, ovat ehdot mopojen hyväksymiseksi kansainväliseen liikenteeseen samat kuin tämän yleissopimuksen 5 liitteessä määritellyt moottoripyöriä koskevat ehdot.

VI luku

Loppumääräykset

45 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 31 päivään joulukuuta 1969 saakka kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestöjen tai Kansainvälisen atomienergiajärjestön jäsenvaltioille taikka Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön hyväksyneille valtioille sekä muille valtioille, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut osalliseksi yleissopimukseen.

2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki tämän artiklan 1 kohdassa mainitut valtiot. Liittymiskirjat on talletettava pääsihteerin huostaan.

4. Allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tahi tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa on jokaisen valtion ilmoitettava pääsihteerille tunnusmerkki, jonka se on valinnut tämän yleissopimuksen 3 liitteen mukaisesti käytettäväksi rekisteröimissään ajoneuvoissa kansainvälisessä liikenteessä. Tekemällä uuden ilmoituksen pääsihteerille voi valtio muuttaa tunnusmerkkiä, jonka se on aikaisemmin valinnut.

46 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen tahi milloin tahansa sen jälkeen selittää pääsihteerille tekemällään ilmoituksella, että tätä yleissopimusta sovelletaan kaikilla tai joillakin alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa. Yleissopimusta aletaan soveltaa ilmoituksessa mainitulla alueella tai alueilla kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun pääsihteeri on ilmoituksen saanut, tai sinä päivänä, jolloin yleissopimus tulee ilmoituksen tehneessä valtiossa voimaan, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on myöhäisempi.

2. Valtio, joka on antanut tämän artiklan 1 kohdan mukaisen selityksen, voi milloin tahansa sen jälkeen selittää pääsihteerille tekemällään ilmoituksella, että tätä yleissopimusta lakataan soveltamasta ilmoituksessa mainitulla alueella; yleissopimusta lakataan soveltamasta tällaisella alueella vuoden kuluttua siitä päivästä, kun pääsihteeri on saanut siitä ilmoituksen.

3. Valtion, joka tekee tämän artiklan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen, tulee ilmoittaa pääsihteerille tunnusmerkki, jonka se on valinnut tämän yleissopimuksen 3 liitteen mukaisesti käytettäväksi sanotulla alueella tai alueilla rekisteröidyissä ajoneuvoissa kansainvälisessä liikenteessä. Tekemällä uuden ilmoituksen pääsihteerille voi valtio muuttaa tunnusmerkkiä, jonka se on aikaisemmin valinnut.

47 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua viidennentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

2. Valtiossa, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen viidennentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

48 artikla

Tullessaan voimaan tämä yleissopimus päättää ja korvaa sopimuspuolten välisissä suhteissa Pariisissa 24 päivänä huhtikuuta 1926 allekirjoitetun moottoriliikennettä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja maantieliikennettä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, Washingtonissa 15 päivänä joulukuuta 1943 allekirjoitettavaksi avatun Amerikan sisäistä autoliikennettä koskevan yleissopimuksen sekä Genevessä 19 päivänä syyskuuta 1949 allekirjoitettavaksi avatun tieliikennettä koskevan yleissopimuksen.

49 artikla

1. Tämän yleissopimuksen oltua voimassa yhden vuoden voi sopimuspuoli ehdottaa siihen yhden tai useampia muutoksia. Muutosehdotuksen teksti ja siihen liitettävä selitysmuistio tulee toimittaa pääsihteerille, jonka tulee antaa se tiedoksi kaikille sopimuspuolille. Sopimuspuolilla on mahdollisuus ilmoittaa hänelle kahdentoista kuukauden kuluessa niiden jakamisesta a) hyväksyvätkö ne muutosehdotuksen, b) hylkäävätkö ne sen vai c) haluavatko ne konferenssin kutsuttavaksi koolle käsittelemään muutosehdotusta. Pääsihteeri toimittaa ehdotettujen muutosten tekstit myös kaikille muille tämän yleissopimuksen 45 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille.

2. a) Muutosehdotus, joka on annettu tiedoksi edellisen kohdan mukaisella tavalla, katsotaan hyväksytyksi, jos edellisessä kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden kuluessa vähemmän kuin yksi kolmasosa sopimuspuolista ilmoittaa pääsihteerille, että ne joko hylkäävät muutosehdotuksen tai haluavat konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään. Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille sopimuspuolille jokaisesta ehdotetun muutoksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja vaatimuksesta kutsua konferenssi koolle. Mikäli tällaisten, kahdentoista kuukauden kuluessa vastaanotettujen hylkäämisten ja vaatimusten kokonaismäärä on pienempi kuin kolmasosa sopimuspuolten kokonaismäärästä, pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille sopimuspuolille, että muutos tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua edellisessä kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson päättymisestä kaikkien muiden sopimuspuolten osalta paitsi niiden, jotka mainitun ajanjakson kuluessa ovat hylänneet muutosehdotuksen tai vaatineet konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään.

b) Sopimuspuoli, joka mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson kuluessa on hylännyt muutosehdotuksen tai vaatinut konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään, voi milloin tahansa tämän ajanjakson päätyttyä ilmoittaa pääsihteerille hyväksyvänsä muutosehdotuksen, ja pääsihteerin tulee toimittaa tällainen ilmoitus kaikille muille sopimuspuolille. Muutos tulee voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka ovat ilmoittaneet hyväksymisestään, kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on saanut tämän ilmoituksen .

3. Mikäli muutosehdotusta ei ole hyväksytty tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti ja jos tämän artiklan 1 kohdassa mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson kuluessa vähemmän kuin puolet sopimuspuolten kokonaismäärästä ilmoittaa pääsihteerille hylkäävänsä muutosehdotuksen ja jos vähintään kolmasosa sopimuspuolten kokonaismäärästä, ei kuitenkaan vähempää kuin kymmenen, ilmoittaa hänelle hyväksyvänsä sen tai haluavansa konferenssin kutsuttavaksi koolle sitä käsittelemään, tulee pääsihteerin kutsua koolle konferenssi käsittelemään muutosehdotusta tai sellaisia muita ehdotuksia, joita hänelle voidaan tehdä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

4. Jos konferenssi kutsutaan koolle tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, tulee pääsihteerin kutsua siihen osallistumaan kaikki tämän yleissopimuksen 45 artiklan 1 kohdassa mainitut valtiot. Hänen tulee kehottaa kaikkia konferenssiin kutsuttuja valtioita jättämään hänelle vähintään kuusi kuukautta ennen sen avajaispäivää kaikki ehdotukset, joita ne haluavat konferenssin käsittelevän ehdotetun muutoksen lisäksi, ja toimittaa tällaiset ehdotukset vähintään kolmea kuukautta ennen konferenssin avajaispäivää kaikille konferenssiin kutsutuille valtioille.

5. a) Tämän yleissopimuksen muutosehdotus katsotaan hyväksytyksi, jos kahden kolmasosan enemmistö konferenssissa edustettuina olevista valtioista on hyväksynyt sen edellyttäen, että tähän enemmistöön sisältyy vähintään kaksi kolmasosaa konferenssissa edustettuina olevista sopimuspuolista. Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille sopimuspuolille muutosehdotuksen hyväksymisestä, ja muutos tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua hänen ilmoituksestaan kaikkien muiden paitsi niiden sopimuspuolten osalta, jotka tämän ajanjakson kuluessa ovat ilmoittaneet pääsihteerille hylkäävänsä muutosehdotuksen.

b) Sopimuspuoli, joka on hylännyt muutosehdotuksen mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson kuluessa, voi milloin tahansa ilmoittaa pääsihteerille hyväksyvänsä sen, ja pääsihteerin tulee antaa tiedoksi tämä ilmoitus kaikille muille sopimuspuolille. Muutos tulee voimaan hyväksymisensä ilmoittaneen sopimuspuolen osalta kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on saanut ilmoituksen, tai mainitun kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson päättyessä riippuen siitä, kumpi näistä on myöhäisempi.

6. Ellei muutosehdotusta ole katsottava hyväksytyksi tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti eikä tämän artiklan 3 kohdassa mainittuja konferenssin koollekutsumisen edellytyksiä ole täytetty, katsotaan muutosehdotus hylätyksi.

50 artikla

Sopimuspuoli voi sanoa tämän yleissopimuksen irti pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on saanut tällaisen ilmoituksen.

51 artikla

Tämä yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, jos sopimuspuolten lukumäärä kahdentoista kuukauden pituisen ajanjakson aikana on pienempi kuin viisi.

52 artikla

Yhden tai useamman sopimuspuolen väliset riitakysymykset, jotka koskevat tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja joita osapuolet eivät kykene ratkaisemaan neuvotteluilla tai sovitteluteitse, voidaan siirtää asianosaisena olevan sopimuspuolen vaatimuksesta Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi.

53 artikla

Tätä yleissopimusta ei tule tulkita siten, että se estäisi sopimuspuolta ryhtymästä sellaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräyksiin soveltuvaan ja tilanteen vaatimusten mukaisesti rajoitettuun toimenpiteeseen, jonka se katsoo välttämättömäksi ulkoisen tai sisäisen turvallisuutensa vuoksi.

54 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa ilmoittaa, että se ei katso tämän yleissopimuksen 52 artiklan määräyksen sitovan itseään. Muita sopimuspuolia ei 52 artiklan määräys sido näiden suhteissa sopimuspuoleen, joka on tehnyt tällaisen ilmoituksen.

2. Tallettaessaan ratifiointi- tai liittymiskirjansa voi valtio pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella selittää, että tätä yleissopimusta soveltaessaan se pitää mopoja moottoripyörinä (1 artiklan alakohta n). Pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella voi valtio vastaavasti milloin tahansa peruuttaa selityksensä.

3. Tämän artiklan 2 kohdassa mainitut selitykset tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun pääsihteeri on ne vastaanottanut, tai sinä päivänä, jolloin yleissopimus tulee selityksen antaneessa valtiossa voimaan, riippuen siitä, kumpi näistä päivämääristä on myöhäisempi.

4. Aikaisemmin valitun tunnusmerkin muutos, josta on ilmoitettu 45 artiklan 4 kohdan tai 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua päivämäärästä, jolloin pääsihteeri on saanut siitä ilmoituksen.

5. Lukuunottamatta tämän artiklan 1 kohdassa mainittua varaumaa ovat tätä yleissopimusta ja sen liitteitä koskevat varaumat sallittuja edellyttäen, että ne tehdään kirjallisesti, ja mikäli ne on tehty ennen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamista, että ne siinä vahvistetaan. Pääsihteerin tulee saattaa tällaiset varaumat kaikkien tämän yleissopimuksen 45 artiklan 1 kohdassa mainittujen valtioiden tietoon.

6. Sopimuspuoli joka on tehnyt varauman tai tämän artiklan 1 tai 4 kohdan mukaisen ilmoituksen, voi peruuttaa sen milloin tahansa pääsihteerille tehtävällä ilmoituksella.

7. Tämän artiklan 5 kohdan mukaan tehty varauma

a) muuttaa varauman tehneen sopimuspuolen osalta niitä tämän yleissopimuksen määräyksiä, joita varauma koskee, varauman sisällön mukaisesti;

b) muuttaa näitä määräyksiä samassa määrin muiden sopimuspuolten osalta niiden suhteissa varauman tehneeseen sopimuspuoleen.

55 artikla

Pääsihteerin tulee tämän yleissopimuksen 49 ja 54 artiklan edellyttämien selitysten, ilmoitusten ja tiedoksiantojen lisäksi ilmoittaa kaikille 45 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille seuraavat seikat:

a) 45 artiklan mukaiset allekirjoittamiset, ratifioinnit ja liittymiset;

b) 45 artiklan 4 kohdan ja 46 artiklan mukaiset ilmoitukset ja selitykset;

c) päivämäärät, jolloin tämä yleissopimus tulee 47 artiklan mukaisesti voimaan;

d) päivämäärät, jolloin tämän yleissopimuksen 49 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaisesti muutokset tulevat voimaan;

e) 50 artiklan mukaiset irtisanomiset;

f) tämän yleissopimuksen voimassaolon 51 artiklan mukainen lakkaaminen.

56 artikla

Tämän yleissopimuksen, jonka englannin, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset, samassa kappaleessa olevat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, alkuperäiskappale talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, jonka tulee lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille tämän yleissopimuksen 45 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamat edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Wienissä kahdeksantena päivänä marraskuuta tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäkahdeksan.

Liite 1 Poikkeukset velvollisuudesta hyväksyä moottoriajoneuvot ja perävaunut kansainväliseen liikenteeseen

1. Sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoriajoneuvoja, perävaunuja tai ajoneuvoyhdistelmiä, joiden kokonais- tai akselipaino tai päämitat ylittävät kansallisessa lainsäädännössä niiden alueella rekisteröidyille ajoneuvoille määrätyt rajat. Sopimuspuolten, joiden alueella on raskasta kansainvälistä ajoneuvoliikennettä, tulee pyrkiä tekemään paikallisia sopimuksia alueen muiden kuin vähäisten teiden pitämisestä avoimina kansainvälisessä liikenteessä ajoneuvoille tai ajoneuvoyhdistelmille, joiden päämitat ja painot eivät ylitä näissä sopimuksissa mainittuja rajoituksia.

2. Tämän liitteen 1 kohtaa sovellettaessa ei ajoneuvon suurimman sallitun leveyden ylitykseksi katsota seuraavien varusteiden ajoneuvon ulkoreunan ylittävää osaa:

a) sitä renkaiden osaa, joka on renkaan ja maan välisen kosketuskohdan lähellä, eikä ilmanpainemittareihin yhdistettäviä liittimiä;

b) renkaisiin asennettuja liukuesteitä;

c) rakenteeltaan sellaisia taustapeilejä, jotka kohtuullisella voimalla painettaessa myötäävät sekä eteen- että taaksepäin niin, etteivät ne tällöin enää ylitä ajoneuvon suurinta sallittua leveyttä:

d) suunnanosoituslaitteita eikä äärivaloja edellyttäen, että ne eivät ylitä ajoneuvon reunaa enempää kuin muutamalla senttimetrillä;

e) kuormaan asetettuja tullin sinettejä tai tällaisten sinettien varmistukseksi ja suojaksi asennettuja laitteita.

3. Sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen seuraavia ajoneuvoyhdistelmiä, jos niiden käyttö on kielletty kansallisessa lainsäädännössä:

a) moottoripyörät, joihin on kytketty perävaunu;

b) ajoneuvoyhdistelmät, joihin kuuluu moottoriajoneuvo ja useita perävaunuja;

c) yhdistetyt ajoneuvot, joita käytetään matkustajien kuljetukseen.

4. Sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoriajoneuvoja ja perävaunuja, joihin soveltuvat tämän yleissopimuksen 5 liitteen 60 kohdassa määritellyt poikkeukset.

5. Sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoripyöriä ja mopoja, joiden kuljettajilla tai mahdollisilla matkustajilla ei ole suojakypärää.

6. Sopimuspuolet voivat vaatia, että niiden alueelleen kansainväliseen liikenteeseen hyväksymissä moottoriajoneuvoissa, lukuunottamatta kaksipyöräisiä mopoja ja kaksipyöräisiä sivuvaunuttomia moottoripyöriä, tulee olla tämän yleissopimuksen 5 liitteen 56 kohdassa mainittu laite, jolla voidaan varoittaa ajoneuvon sijainnista sen seisoessa ajoradalla.

7. Sopimuspuolet voivat vaatia, että niiden määrätyille alueensa vaikeakulkuisille teille tai maastoltaan vaikeakulkuisille seuduille kansainväliseen liikenteeseen hyväksymät moottoriajoneuvot, joiden suurin sallittu kokonaispaino ylittää 3 500 kg (7 700 naulaa), noudattavat niiden kansallisen lainsäädännön erityismääräyksiä ajoneuvoille, jotka ovat niiden itsensä rekisteröimiä ja joille on määrätty sama suurin sallittu kokonaispaino.

8. Sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoriajoneuvoja, joiden epäsymmetrisiä lähivaloja ei ole muutettu sen alueella voimassa olevan liikennesuunnan mukaisiksi.

9. Sopimuspuolet voivat kieltäytyä hyväksymästä alueelleen kansainväliseen liikenteeseen moottoriajoneuvoa tai moottoriajoneuvoon kytkettyä perävaunua, jonka tunnusmerkki on muu kuin tämän yleissopimuksen tälle ajoneuvolle määrätty.

Liite 2 Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen rekisterinumero kansainvälisessä liikenteessä

1. Tämän yleissopimuksen 35 ja 36 artiklassa mainitun rekisterinumeron tulee muodostua numeroista tai numeroista ja kirjaimista. Numeroiden tulee olla arabialaisia numeroita ja kirjainten isoja latinalaisia kirjaimia. Kuitenkin voidaan myös muunlaisia kirjaimia tai numeroita käyttää, mutta tällöin rekisterinumero tulee toistaa myös arabialaisin numeroin ja isoin latinalaisin kirjaimin.

2. Rekisterinumeron tulee olla sellainen ja sillä tavoin esillä, että se voidaan lukea normaalissa päivänvalossa vähintään 40 metrin (130 jalkaa) etäisyydeltä ajoneuvon seisoessa ja katsojan ollessa sijoittuneena sen pituusakselin kohdalle; kuitenkin voivat sopimuspuolet rekisteröimissään ajoneuvoissa vähentää tätä pienintä luettavuusetäisyyttä moottoripyörille tai muille erityisille moottoriajoneuvoille, joihin olisi vaikeata sijoittaa kooltaan riittäviä rekisterinumeroita, jotta ne voitaisiin lukea 40 metrin (130 jalkaa) etäisyydeltä.

3. Kun rekisterinumero on erityisessä kilvessä, tulee tämän kilven olla suora ja se on sijoitettava pystysuoraan tai miltei pystysuoraan asentoon sekä kohtisuoraan ajoneuvon pituusakselin määräämään pystytasoon nähden. Kun numero on maalattu tai muuten sijoitettu ajoneuvon pintaan, tulee tämän pinnan olla tasainen ja pystysuora tai miltei tasainen ja pystysuora ja sen on oltava kohtisuorassa pituusakselin määräämään pystytasoon nähden.

4. Huomioon ottaen 32 artiklan 5 kohdan määräykset kilpi tai pinta, johon rekisterinumero on sijoitettu tai maalattu, voi olla heijastavasta materiaalista.

Liite 3 Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen tunnusmerkit kansainvälisessä liikenteessä

1. Tämän yleissopimuksen 37 artiklassa mainitun tunnusmerkin tulee muodostua vähintään yhdestä ja enintään kolmesta isosta latinalaisesta kirjaimesta. Kirjainten korkeuden tulee olla vähintään 0.08 metriä (3.1 tuumaa) ja niiden juovien leveyden vähintään 0.01 metriä (0.4 tuumaa). Kirjaimet on maalattava mustalla värillä valkoiselle ellipsinmuotoiselle pohjalle, jonka pääakseli on vaakasuorassa.

2. Jos tunnusmerkkiin kuuluu vain yksi kirjain, voi ellipsin pääakseli olla pystysuorassa.

3. Tunnusmerkkiä ei saa yhdistää rekisterinumeroon tai muuten sijoittaa siten, että se voitaisiin sekoittaa jälkimmäiseen, tai että rekisterinumeron luettavuus huononisi.

4. Moottoripyörissä ja niiden perävaunuissa tulee ellipsin akselien mittojen olla ainakin 0.175 metriä (6.9 tuumaa) ja 0.115 metriä (4.5 tuumaa). Muissa moottoriajoneuvoissa ja niiden perävaunuissa tulee ellipsin akselin mittojen olla ainakin

a) 0.24 metriä (9.4 tuumaa) ja 0.145 metriä (5.7 tuumaa), jos tunnusmerkissä on kolme kirjainta;

b) 0.175 metriä (6.9 tuumaa) ja 0.115 metriä (4.5 tuumaa), jos tunnusmerkissä on vähemmän kuin kolme kirjainta.

5. Määräykset, jotka sisältyvät 2 liitteen 3 kohtaan koskevat myös tunnusmerkkien sijoittamista ajoneuvoihin.

Liite 4 Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen tunnistusmerkit kansainvälisessä liikenteessä

1. Tunnistusmerkkeihin tulee kuulua:

a) moottoriajoneuvossa

i) ajoneuvon valmistajan nimi tai tavaramerkki;

ii) ajoneuvon alustassa tai sen puuttuessa korissa valmistajan valmiste- tai sarjanumero:

iii) moottorin valmistenumero, jos valmistaja on moottorin sellaisella varustanut;

b) perävaunussa edellä alakohdissa i ja ii mainitut tiedot;

c) mopossa sylinteritilavuus ja merkintä "CM".

2. Tämän liitteen 1 kohdassa mainittujen merkkien tulee olla helposti löydettävissä ja selvästi luettavissa; niiden tulee lisäksi olla sellaisia, että niitä ei voida helposti muuttaa tai poistaa. Merkeissä olevien kirjainten tulee olla joko latinalaisia tai englantilaista kursiivikirjoitusta ja numeroiden arabialaisia tai ne tulee toistaa tässä muodossa.

Liite 5 Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen teknilliset vaatimukset

1. Sopimuspuolten, jotka tämän yleissopimuksen 1 artiklan alakohdan n mukaisesti ovat ilmoittaneet pitävänsä moottoripyörinä kolmipyöräisiä ajoneuvoja, joiden oma paino ei ylitä 400 kg (900 naulaa), tulee soveltaa tällaisiin ajoneuvoihin tässä liitteessä mainittuja moottoripyöriä tai muita moottoriajoneuvoja koskevia määräyksiä.

2. Tätä liitettä sovellettaessa käsite perävaunu tarkoittaa ainoastaan moottoriajoneuvoon kytkettäväksi tarkoitettua perävaunua.

3. Tämän yleissopimuksen 3 artiklan alakohdan 2 a mukaan sopimuspuoli voi antaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rekisteröimilleen moottoriajoneuvoille ja liikenteeseen hyväksymilleen perävaunuille täydentäviä tai ankarampia määräyksiä kuin ne, jotka sisältyvät tähän liitteeseen.

I luku

Jarrut

4. Tässä luvussa

a) käsite yhden akselin pyörät tarkoittaa pyöriä, jotka on sijoitettu symmetrisesti tai miltei symmetrisesti ajoneuvon pituusakselin kautta kulkevan pystytason suhteen vaikka niitä ei olisikaan sijoitettu samalle akselille (kaksoisakselisto katsotaan kahdeksi eri akseliksi) ;

b) käsite käyttöjarru tarkoittaa laitetta, jota tavanmukaisesti käytetään ajoneuvon nopeuden hidastamiseen tai sen pysäyttämiseen;

c) käsite seisontajarru tarkoittaa laitetta, jota käytetään pitämään ajoneuvo paikoillaan kuljettajan poissa ollessa tai, kun perävaunu on kyseessä, sen ollessa kytkemättömänä;

d) käsite hätäjarru tarkoittaa laitetta, joka on suunniteltu hidastamaan ajoneuvon nopeutta tai pysäyttämään se siinä tapauksessa, että käyttöjarru joutuu epäkuntoon.

A. Muiden moottoriajoneuvojen kuin moottoripyörien jarrut

5. Muussa moottoriajoneuvossa kuin moottoripyörässä tulee olla jarrut, joita kuljettajan on helppo käyttää ollessaan ajoasennossa. Näillä jarruilla tulee voida suorittaa seuraavat kolme jarrutoimintaa:

a) käyttöjarrulla tulee voida hidastaa ajoneuvon nopeutta ja pysäyttää se turvallisesti, nopeasti ja tehokkaasti riippumatta sen kuormituksesta tai sen käyttämän tien pitkittäisestä kaltevuudesta;

b) seisontajarrun tulee voida pitää ajoneuvo paikoillaan kuormituksesta riippumatta 16 prosentin pitkittäisessä kaltevuudessa ja sen toimivia jarrupintoja jarrutusasennossa pitävän laitteen tulee olla toiminnaltaan puhtaasti mekaaninen;

c) hätäjarrun tulee voida hidastaa ajoneuvon nopeutta ja pysäyttää se kuormituksesta riippumatta kohtuullisella matkalla myös siinä tapauksessa, että käyttöjarru joutuu epäkuntoon.

6. Tämän liitteen 5 kohdan määräykset huomioon ottaen voi näillä laitteilla, joilla saadaan aikaan mainitut kolme jarrutoimintaa (käyttöjarru, hätäjarru ja seisontajarru), olla yhteisiä osia; hallintalaitteiden yhdistäminen on sallittu vain ehdolla, että jäljelle jää kaksi erillistä hallintalaitetta.

7. Käyttöjarrun tulee vaikuttaa ajoneuvon kaikkiin pyöriin; kuitenkin ajoneuvoissa, joissa on enemmän kuin kaksi akselia, saavat yhden akselin pyörät olla ilman jarruja.

8. Hätäjarrun tulee voida vaikuttaa ainakin yhteen pyörään ajoneuvon pituusakselin määräämän pystytason kummallakin puolella; sama määräys koskee myös seisontajarrua.

9. Käyttö- ja seisontajarrujen tulee vaikuttaa jarrupintoihin, joilla on pysyvä yhteys pyöriin riittävän tukevien osien välityksellä.

10. Jarrupinta ei saa olla sellainen, että se voidaan irrottaa yhteydestään pyöriin. Kuitenkin tällainen irrottaminen voidaan sallia joillekin jarrupinnoille ehdolla, että

a) se on hetkellinen, kuten esim. vaihdettaessa;

b) seisontajarrun ollessa kyseessä sen voi suorittaa vain kuljettaja ja

c) käyttö- tai hätäjarrun ollessa kyseessä jarruttaminen on jatkuvasti mahdollista niin tehokkaasti kuin tämän liitteen 5 kohdassa on määrätty.

B. Perävaunujen jarrut

11. Ottaen huomioon tämän liitteen alakohdan 17 c määräykset tulee muussa kuin kevyessä perävaunussa olla seuraavat jarrut:

a) käyttöjarru, jolla voidaan hidastaa ajoneuvon nopeutta ja pysäyttää se turvallisesti, nopeasti ja tehokkaasti riippumatta sen kuormituksesta tai sen käyttämän tien pitkittäisestä kaltevuudesta;

b) seisontajarru, jolla voidaan pitää ajoneuvo paikoillaan kuormituksesta riippumatta 16 prosentin pitkittäisessä kaltevuudessa ja jonka toimivia jarrupintoja jarrutusasennossa pitävän laitteen tulee olla toiminnaltaan puhtaasti mekaaninen. Tämä määräys ei koske perävaunuja, joita ei voida irrottaa vetävästä ajoneuvosta ilman työkaluja edellyttäen, että seisontajarruja koskevat vaatimukset on täytetty ajoneuvoyhdistelmän osalta.

12. Laitteilla, joilla saadaan aikaan nämä kaksi jarrutoimintaa (käyttöjarru ja seisontajarru), voi olla yhteisiä osia.

13. Käyttöjarrun tulee vaikuttaa perävaunun kaikkiin pyöriin.

14. Käyttöjarrun tulee olla sellainen, että se voidaan saada toimimaan vetävän ajoneuvon käyttöjarrun hallintalaitteella; kuitenkin milloin perävaunun suurin sallittu kokonaispaino on enintään 3 500 kg (7 700 naulaa), voi jarru olla sellainen, että perävaunun ollessa liikkeellä sen saa toimimaan vain perävaunun painautuminen vetävää ajoneuvoa kohti (työntöjarru).

15. Käyttöjarrun ja seisontajarrun tulee vaikuttaa jarrupintoihin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä pyöriin riittävän tukevien osien välityksellä.

16. Jarrulaitteiden tulee olla sellaiset, että perävaunu pysähtyy automaattisesti, jos kytkentälaite rikkoutuu perävaunun ollessa liikkeellä. Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske perävaunuja, joissa on vain yksi akseli tai kaksi vähemmän kuin 1 m:n (40 tuuman) päässä toisistaan olevaa akselia, edellyttäen, että niiden suurin sallittu kokonaispaino on enintään 1 500 kg (3 300 naulaa), ja että, puoliperävaunuja lukuunottamatta, niissä on kytkentälaitteen lisäksi tämän liitteen 58 kohdassa määrätty lisäkytkentälaite.

C. Ajoneuvoyhdistelmien jarrut

17. Tämän luvun A- ja B-osissa olevien, erillisiä ajoneuvoja (moottoriajoneuvoja ja perävaunuja) koskevien määräysten lisäksi seuraavat määräykset koskevat tällaisten ajoneuvojen yhdistelmiä:

a) jokaisen yhdistelmään kuuluvan ajoneuvon jarrulaitteiden tulee olla yhdistelmään sopivia;

b) käyttöjarrun vaikutus tulee jakaa ja ajoittaa sopivalla tavalla yhdistelmään kuuluvien ajoneuvojen välillä;

c) käyttöjarruttoman perävaunun suurin sallittu kokonaispaino ei saa ylittää puolta vetävän ajoneuvon oman painon ja kuljettajan painon summasta.

D. Moottoripyörien jarrut

18. a) Moottoripyörässä tulee olla kaksi jarrua, joista toinen vaikuttaa ainakin takapyörään tai -pyöriin ja toinen ainakin etupyörään tai -pyöriin; moottoripyörään liitetyssä sivuvaunussa ei vaadita jarruja. Näillä jarrulaitteilla tulee voida hidastaa moottoripyörän nopeutta ja pysäyttää se turvallisesti, nopeasti ja tehokkaasti riippumatta sen kuormituksesta tai sen käyttämän tien pitkittäisestä kaltevuudesta.

b) Tämän kohdan alakohdan a määräysten lisäksi tulee moottoripyörissä, joiden kolme pyörää on sijoitettu symmetrisesti ajoneuvon pituusakselin suhteen, olla tämän liitteen alakohdan 5 b vaatimuksen täyttävä seisontajarru.

II luku

Valot ja heijastinlaitteet

19. Tässä luvussa käsite:

kaukovalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään valaisemaan tietä pitkältä etäisyydeltä ajoneuvon edessä;

i lähivalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään valaisemaan tietä ajoneuvon edessä niin, ettei se aiheuta liiallista häikäisyä tai haittaa vastaantuleville kuljettajille ja muille tienkäyttäjille;

seisontavalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään osoittamaan ajoneuvon sijainti ja sen leveys edestäpäin katsottuna;

takavalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään osoittamaan ajoneuvon sijainti ja sen leveys takaapäin katsottuna;

jarruvalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään osoittamaan ajoneuvon takana oleville tienkäyttäjille, että kuljettaja jarruttaa käyttöjarrulla;

sumuvalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään parantamaan tien valaistusta sumussa, lumi- tai rankkasateessa tai pölypilvissä;

peruutusvalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään valaisemaan tietä ajoneuvon takana ja varoittamaan muita tienkäyttäjiä siitä, että ajoneuvo peruuttaa tai on peruuttamaisillaan;

suuntavalo tarkoittaa ajoneuvovaloa, jota käytetään osoittamaan muille tienkäyttäjille, että kuljettaja aikoo kääntyä oikealle tai vasemmalle;

heijastin tarkoittaa laitetta, joka osoittaa ajoneuvon sijainnin siihen kuulumattoman valolähteen antaman valon heijastamisella katsojan ollessa lähellä tätä valolähdettä;

valaiseva pinta tarkoittaa valoissa valoa lähettävää näkyvää pintaa, ja heijastimissa valoa heijastavaa näkyvää pintaa.

20. Tässä luvussa mainittujen valojen värien tulee olla mahdollisimman suuressa määrin tämän liitteen lisäyksessä olevien määritelmien mukaisia.

21. Moottoripyöriä lukuunottamatta tulee moottoriajoneuvossa, jolla voidaan ylittää 40 km (25 mailia) tuntinopeus tasaisella tiellä, olla edessä parillinen lukumäärä valkoisia tai vaaleankeltaisia kaukovaloja, jotka riittävästi valaisevat tien yöllä kirkkaalla ilmalla vähintään 100 metrin (325 jalkaa) matkalla. Kaukovalojen valaisevien pintojen sivureunat eivät saa missään tapauksessa olla lähempänä ajoneuvon sivureunaa kuin lähivalojen valaisevien pintojen sivureunat.

22. Moottoripyöriä lukuunottamatta tulee jokaisessa moottoriajoneuvossa, jolla voidaan tasaisella tiellä ylittää 10 km (6 mailia) tuntinopeus, olla edessä kaksi valkoista tai vaaleankeltaista lähivaloa, jotka riittävästi valaisevat tien yöllä kirkkaalla ilmalla vähintään 40 metrin (130 jalan) matkalla. Kummallakaan puolella ajoneuvon pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan piste ei saa olla kauempana kuin 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä ajoneuvon sivureunasta. Moottoriajoneuvossa saa olla enintään kaksi lähivaloa. Lähivalot tulee säätää 19 kohdassa olevan määritelmän mukaisesti.

23. Kaksipyöräisiä sivuvaunuttomia moottoripyöriä lukuunottamatta tulee moottoriajoneuvossa olla edessä kaksi valkoista seisontavaloa; kuitenkin on vaaleankeltainen väri sallittu seisontavaloissa, jotka ovat vaaleankeltaista valoa antavien kauko- tai lähivalojen yhteydessä. Milloin nämä seisontavalot ovat ainoat ajoneuvon etuosassa sytytettyinä olevat valot, niiden tulee näkyä yöllä kirkkaalla ilmalla vähintään 300 metrin (1 000 jalan) etäisyydelle kohtuuttomasti häikäisemättä tai haittaamatta muita tienkäyttäjiä. Kummallakaan puolella ei ajoneuvon pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan piste saa olla kauempana kuin 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä ajoneuvon sivureunasta.

24. a) Kaksipyöräisiä sivuvaunuttomia moottoripyöriä lukuunottamatta tulee moottoriajoneuvossa olla takana parillinen määrä punaisia takavaloja, jotka yöllä kirkkaalla ilmalla näkyvät vähintään 300 metrin (1 000 jalan) etäisyydelle kohtuuttomasti häikäisemättä tai haittaamatta muita tienkäyttäjiä. Kummallakin puolella ajoneuvon pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä ajoneuvon ulkoreunasta.

b) Perävaunussa tulee olla takana parillinen määrä punaisia takavaloja, jotka yöllä kirkkaalla ilmalla näkyvät vähintään 300 metrin (1 000 jalan) etäisyydelle aiheuttamatta kohtuutonta häikäisyä tai haittaa muille tienkäyttäjille. Kummallakaan puolella ajoneuvon pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan piste ei saa olla kauempana kuin 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä perävaunun sivureunasta. Kuitenkin voidaan perävaunussa, jonka kokonaisleveys on enintään 0.80 metriä (32 tuumaa), käyttää ainoastaan yhtä tällaista valoa, jos perävaunu on kytketty kaksipyöräiseen sivuvaunuttomaan moottoripyörään.

25. Moottoriajoneuvossa tai perävaunussa, jossa on rekisterinumero takana, tulee olla tämän numeron valaisemiseksi laite, jonka valaisemana numero voidaan yöllä kirkkaalla ilmalla lukea 20 metrin (65 jalan) etäisyydeltä ajoneuvon takaa sen ollessa liikkumattomana; jokainen sopimuspuoli voi kuitenkin pienentää tätä yöllä vaadittavaa pienintä luettavuusetäisyyttä samassa suhteessa ja samoille ajoneuvoille, joiden pienintä päivällä vaadittavaa luettavuusetäisyyttä se on pienentänyt tämän yleissopimuksen 2 liitteen 2 kohdan mukaisesti.

26. Moottoriajoneuvojen (moottoripyörät mukaanluettuina) ja moottoriajoneuvon ja yhden tai useamman perävaunun muodostamien ajoneuvoyhdistelmien sähköjohtojen kytkennän tulee olla sellainen, että moottoriajoneuvon kaukovaloja, lähivaloja, sumuvaloja, seisontavaloja ja edellä 25 kohdassa mainittua valolaitetta ei voida sytyttää, elleivät moottoriajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän takimmaiset takavalot syty samanaikaisesti.

Kuitenkaan tämä määräys ei koske kaukovaloja tai lähivaloja, milloin niitä käytetään antamaan tämän yleissopimuksen 33 artiklan 5 kohdassa mainittu valomerkki. Lisäksi tulee sähköjohtojen olla siten kytketyt, että moottoriajoneuvon seisontavalot ovat sytytettyinä aina kun lähivalot, kaukovalot tai sumuvalot palavat.

27. Lukuunottamatta sivuvaunuttomia moottoripyöriä tulee moottoriajoneuvossa olla takana vähintään kaksi punaista heijastinta, jotka eivät saa olla kolmion muotoisia. Kummallakaan puolella ajoneuvon pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan piste ei saa olla kauempana kuin 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä ajoneuvon sivureunasta. Heijastimien tulee näkyä yöllä kirkkaalla ilmalla toisen ajoneuvon kuljettajalle vähintään 150 metrin (500 jalan) etäisyydeltä, kun niitä valaistaan tämän ajoneuvon kaukovaloilla.

28. Perävaunussa tulee olla takana vähintään kaksi punaista heijastinta. Näiden heijastimien tulee olla tasasivuisia kolmioita, joiden kärki on ylöspäin ja yksi sivu vaakasuorassa ja joiden sivut ovat vähintään 0.15 metrin (6 tuuman) ja enintään 0,20 metrin (8 tuuman) pituiset; näihin kolmioihin ei saa sijoittaa minkäänlaista merkkivaloa. Näiden heijastimien tulee täyttää edellä 27 kohdassa mainitut näkyvyysvaatimukset. Kummallakaan puolella perävaunun pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan reuna ei saa olla kauempana kuin 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä perävaunun sivureunasta. Kuitenkin voi perävaunuissa, joiden kokonaisleveys on enintään 0.80 metriä (32 tuumaa), olla ainoastaan yksi heijastin, jos ne on kytketty kaksipyöräiseen sivuvaunuttomaan moottoripyörään.

29. Perävaunussa tulee olla edessä kaksi valkoista heijastinta, jotka eivät saa olla kolmion muotoisia. Näiden heijastimien tulee täyttää edellä 27 kohdassa mainitut sijoitusta ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset.

30. Perävaunussa tulee olla edessä kaksi valkoista seisontavaloa, jos sen leveys ylittää 1.60 metriä (5 jalkaa 4 tuumaa). Tässä määrätyt seisontavalot tulee sijoittaa niin lähelle perävaunun sivureunoja kuin mahdollista ja joka tapauksessa siten, että perävaunun pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana olevat valaisevan pinnan ulkoreunat ovat enintään 0.15 metrin (6 tuuman) etäisyydellä perävaunun sivureunoista.

31. Lukuunottamatta kaksipyöräisiä sivuvaunullisia tai sivuvaunuttomia moottoripyöriä tulee moottoriajoneuvossa, jolla voidaan ylittää 25 km (15 mailin) tuntinopeus tasaisella tiellä, olla takana kaksi punaista jarruvaloa, joiden valon voimakkuus on huomattavasti suurempi kuin takavalojen. Sama määräys koskee myös ajoneuvoyhdistelmässä viimeisenä olevia perävaunuja; jarruvaloja ei kuitenkaan vaadita pienissä perävaunuissa, joiden mitat ovat sellaiset, että vetävän ajoneuvon jarruvalot jäävät näkyviin.

32. Ottaen huomioon, että sopimuspuolet, jotka tämän yleissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti ovat ilmoittaneet pitävänsä mopoja moottoripyörinä, voivat myöntää poikkeuksia moottoripolkupyörille,

a) kaksipyöräisessä sivuvaunullisessa tai sivuvaunuttomassa moottoripyörässä tulee olla edellä 22 kohdassa mainitut, väriä ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset täyttävä lähivalo;

b) kaksipyöräisessä sivuvaunullisessa tai sivuvaunuttomassa moottoripyörässä, jolla voidaan ylittää 40 km (25 mailin) tuntinopeus tasaisella tiellä, tulee olla lähivalon lisäksi ainakin yksi edellä 21 kohdassa mainitut väriä ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset täyttävä kaukovalo. Jos tällaisessa moottoripyörässä on useampia kuin yksi kaukovalo, tulee ne sijoittaa niin lähelle toisiaan kuin mahdollista;

c) kaksipyöräisessä sivuvaunullisessa tai sivuvaunuttomassa moottoripyörässä ei saa olla useampia kuin yksi lähivalo eikä useampia kuin kaksi kaukovaloa.

33. Kaksipyöräisessä sivuvaunuttomassa moottoripyörässä saa olla edessä yksi tai kaksi seisontavaloa, jotka täyttävät edellä 23 kohdassa mainitut väriä ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset. Jos tällaisessa moottoripyörässä on kaksi seisontavaloa, tulee niiden olla sijoitettuina mahdollisimman lähelle toisiaan. Kaksipyöräisessä sivuvaunuttomassa moottoripyörässä ei saa olla useampia kuin kaksi seisontavaloa.

34. Kaksipyöräisessä sivuvaunuttomassa moottoripyörässä tulee olla takana yksi takavalo, joka täyttää edellä alakohdassa 24 a mainitut väri- ja näkyvyysvaatimukset.

35. Kaksipyöräisessä sivuvaunuttomassa moottoripyörässä tulee olla takana heijastin, joka täyttää edellä 27 kohdassa mainitut väri- ja näkyvyysvaatimukset.

36. Ottaen huomioon, että sopimuspuolet, jotka ovat ilmoittaneet tämän yleissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti pitävänsä mopoja moottoripyörinä, voivat myöntää poikkeuksia kaksipyöräisille mopoille tästä vaatimuksesta, kaksipyöräisessä sivuvaunullisessa tai sivuvaunuttomassa moottoripyörässä tulee olla jarruvalo, joka täyttää edellä 31 kohdassa mainitut vaatimukset.

37. Kaksipyöräisessä sivuvaunullisessa moottoripyörässä tulee olla 32 ja 36 kohdissa kaksipyöräisille sivuvaunuttomille moottoripyörille määrättyjen valojen lisäksi edessä seisontavalo, joka täyttää edellä 23 kohdassa mainitut väriä ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset, ja takana takavalo, joka täyttää edellä alakohdassa 24 a mainitut väriä ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset, sekä heijastin, joka täyttää edellä 27 kohdassa mainitut väriä ja näkyvyyttä koskevat vaatimukset. Sähköjohtojen tulee olla siten kytketyt, että sivuvaunun seisonta- ja takavalot syttyvät samanaikaisesti kuin moottoripyörän takavalo. Sivuvaunussa ei saa olla kauko- eikä lähivaloa.

38. Moottoriajoneuvoissa, joissa on kolme ajoneuvon pituusakselin määräämään pystytasoon nähden symmetrisesti sijoitettua pyörää ja jotka tämän yleissopimuksen 1 artiklan u kohdan mukaan luetaan moottoripyöriksi, tulee olla edellä kohdissa 21, 22, 23, 24 a, 27 ja 31 mainitut laitteet. Kuitenkin, jos tällaisen ajoneuvon leveys on enintään 1.30 m (4 jalkaa 3 tuumaa), yksi kaukovalo ja yksi lähivalo riittävät. Määräyksiä, jotka koskevat valaisevan pinnan etäisyyttä ajoneuvon ulkoreunasta, ei tällöin sovelleta.

39. Lukuunottamatta ajoneuvoa, jonka kuljettaja voi osoittaa suunnanmuutoksensa muille tienkäyttäjille joka suuntaan näkyvin käsimerkein, tulee jokaisessa moottoriajoneuvossa olla kiinteät, vilkkuvaa ruskeankeltaista valoa näyttävät suunnanosoituslaitteet, jotka on asennettu parittain ajoneuvoon ja jotka ovat päivällä ja yöllä niiden tienkäyttäjien nähtävissä, joihin kyseisen ajoneuvon liikkeet vaikuttavat. Valon vilkkumisnopeuden tulee olla 90 valojaksoa minuutissa, suurimman sallitun poikkeaman ollessa 30 valojaksoa.

40. Jos muuhun moottoriajoneuvoon kuin kaksipyöräiseen sivuvaunulliseen tai sivuvaunuttomaan moottoripyörään on asennettu sumuvalot, tulee niiden olla valkoiset tai vaaleankeltaiset; niitä tulee olla kaksi, ja ne on sijoitettava siten, että mikään niiden valaisevan pinnan piste ei ole lähivalojen valaisevan pinnan korkeimmalla olevan pisteen yläpuolella ja että kummallakaan puolella ajoneuvon pituusakselin määräämästä pystytasosta kauimpana oleva valaisevan pinnan piste ei ole kauempana kuin 0.40 metrin (16 tuuman) etäisyydellä ajoneuvon sivureunasta.

41. Peruutusvalo ei saa aiheuttaa kohtuuttomasti häikäisyä tai haittaa muille tienkäyttäjille. Jos moottoriajoneuvoon on asennettu peruutusvalo, sen tulee näyttää valkoista, ruskeankeltaista tai vaaleankeltaista valoa. Valon tulee olla sellainen, että se voi syttyä ainoastaan peruutusvaihteen ollessa kytkettynä.

42. Muut moottoriajoneuvoon tai perävaunuun asennetut valot kuin suunnanosoituslaitteen valot eivät saa olla vilkkuvia, lukuunottamatta valoja, jotka osoittavat sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti yleisten liikennesääntöjen noudattamisesta vapautettuja ajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä, joiden tielläolon vuoksi muiden tienkäyttäjien on noudatettava erityistä varovaisuutta; tällaisia ovat etenkin hälytysajoneuvot, ajoneuvosaattueet, kooltaan poikkeukselliset ajoneuvot ja tien rakentamiseen tai kunnossapitoon tarvittavat ajoneuvot tai laitteet. Kuitenkin voivat sopimuspuolet sallia tai vaatia, että tiettyjen, muun kuin punaisen väristen valojen tulee olla sellaiset, että kaikki tai jotkin niistä antavat vilkkuvaa merkkiä, joka osoittaa ajoneuvon muodostavan kyseisellä hetkellä erityisen vaaran.

43. Tämän liitteen määräyksiä sovellettaessa

a) pidetään kahden tai useamman samassa tarkoituksessa käytettävän valon yhdistelmää yhtenä valona riippumatta siitä, ovatko ne samanlaisia vai eivät, jos niiden valaisevien pintojen projektiot ajoneuvon pituusakselia vastaan kohtisuorassa olevalla pystytasolla täyttävät vähintään 50 prosenttia pienimmästä mainittujen valaisevien pintojen projektion ympäri piirretystä suorakulmiosta.

b) pidetään yhtä nauhan muotoista valaisevaa pintaa kahtena tai parillisena määränä valoja, jos se on sijoitettu symmetrisesti ajoneuvon pituusakselin määräämään pystytasoon nähden, jos se ulottuu vähintään 0,40 metrin (16 tuuman) etäisyydelle ajoneuvon sivureunasta ja jos sen pituus on vähintään 0,80 metriä (32 tuumaa) . Tällaisen pinnan valaisemiseen tulee käyttää ainakin kahta valolähdettä, jotka on sijoitettu niin lähelle sen päitä kuin mahdollista. Valaiseva pinta voi muodostua useista osista, jotka on sijoitettu siten, että näiden eri osien valaisevien pintojen projektiot ajoneuvon pituusakselia vastaan kohtisuorassa olevalla pystytasolla täyttävät vähintään 50 prosenttia pienimmästä mainittujen osien valaisevien pintojen projektion ympäri piirretystä suorakulmiosta.

44. Samassa ajoneuvossa samaan suuntaan osoittavien, samassa tarkoituksessa käytettävien valojen tulee olla samanväriset. Lukumäärältään parilliset valot ja heijastimet tulee sijoittaa symmetrisesti ajoneuvon pituusakselin määräämään pystytasoon nähden lukuunottamatta ulkomuodoltaan epäsymmetrisiä ajoneuvoja. Samaan pariin kuuluvien valojen voimakkuuden tulee olla suunnilleen sama.

45. Erilaiset valot ja, tämän luvun muiden kohtien määräykset huomioon ottaen, myös valot ja heijastimet voidaan keskenään yhdistää tai ryhmittää samaan laitteeseen edellyttäen, että jokainen näistä valoista ja heijastimista täyttää tämän liitteen kulloinkin kysymykseen tulevat määräykset.

III luku

Muut vaatimukset

Ohjauslaite

46. Moottoriajoneuvossa tulee olla luja ohjauslaite, jolla kuljettaja voi muuttaa ajoneuvon kulkusuuntaa helposti, nopeasti ja varmasti.

Taustapeili

47. Lukuunottamatta kaksipyöräisiä sivuvaunullisia tai sivuvaunuttomia moottoripyöriä tulee moottoriajoneuvossa olla yksi tai useampia taustapeilejä; näiden peilien lukumäärän, koon ja sijoittelun tulee olla sellaiset, että kuljettaja voi niistä seurata liikennettä ajoneuvonsa takana.

Äänimerkkilaite

48. Moottoriajoneuvossa tulee olla ainakin yksi riittävän voimakas äänimerkkilaite. Äänimerkkilaitteen antaman äänen tulee olla jatkuvaa ja tasaista mutta ei vihlovaa. Hälytysajoneuvoissa ja henkilökuljetukseen käytettävissä ajoneuvoissa voi olla ylimääräisiä äänimerkkilaitteita, joita nämä vaatimukset eivät koske.

Tuulilasinpyyhkijä

49. Moottoriajoneuvossa, jossa on mitoiltaan ja muodoltaan sellainen tuulilasi, että kuljettaja ei voi normaalisti nähdä edessään olevaa tietä ollessaan ajoasennossa muuten kuin tuulilasin läpinäkyvän osan läpi, tulee olla sopivaan paikkaan sijoitettuna vähintään yksi tehokas ja lujarakenteinen tuulilasinpyyhkijä, jonka käyttö ei vaadi kuljettajalta jatkuvia toimenpiteitä.

Tuulilasin pesulaite

50. Moottoriajoneuvossa, jossa tulee olla tuulilasinpyyhkijä, tulee olla myös tuulilasin pesulaite.

Tuulilasi ja ikkunat

51. Moottoriajoneuvoissa ja perävaunuissa

a) tulee niiden koriin kuuluvien läpinäkyvästä aineesta tehtyjen osien, kuten tuulilasin ja ajoneuvon sisällä olevien osastojen seinien, olla sellaisia, että niiden rikkoutuessa ruumiillisten vahinkojen vaara jää mahdollisimman pieneksi;

b) tuulilasin läpinäkyvien osien tulee olla aineesta, jonka läpinäkyvyys ei vähene; niiden tulee olla sellaisia; etteivät esineet niiden läpi katsottuina näytä huomattavan vääristyneiltä ja että niiden rikkoutuessa kuljettajalle jää riittävän selvä näkyvyys tielle.

Peruutuslaite

52. Moottoriajoneuvossa tulee olla kuljettajan paikalta hallittavissa oleva peruutuslaite. Tämä laite ei kuitenkaan ole pakollinen moottoripyörissä tai moottoriajoneuvoissa, joissa on kolme ajoneuvon pituusakselin määräämään pystytasoon nähden symmetrisesti asennettua pyörää, jos näiden ajoneuvojen suurin sallittu kokonaispaino on enintään 400 kg (900 naulaa).

Äänenvaimentaja

53. Moottoriajoneuvon voimakoneena käytettävässä polttomoottorissa tulee olla tehokas äänenvaimentaja; tämän laitteen tulee olla sellainen, että kuljettaja ei voi ajoasennossa ollessaan saada sitä pois toiminnasta.

Renkaat

54. Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen pyörissä tulee olla ilmarenkaat, joiden tulee olla kunnoltaan sellaiset, että ne takaavat turvallisuuden ja pitävyyden myös märällä tiellä. Tämä määräys ei kuitenkaan estä sopimuspuolia hyväksymästä sellaisten laitteiden käyttöä, jotka takaavat ainakin yhtä hyvän tuloksen kuin ilmarenkaat.

Nopeusmittari

55. Moottoriajoneuvossa, jolla voidaan tasaisella tiellä ylittää 40 km (25 mailin) tuntinopeus, tulee olla nopeusmittari; jokainen sopimuspuoli voi kuitenkin vapauttaa määrätyt moottoripyörät ja muut kevyet ajoneuvot tästä määräyksestä.

Moottoriajoneuvoissa mukana kuljetettavat varoituslaitteet

56. Tämän yleissopimuksen 23 artiklan 5 kohdan ja sen 1 liitteen 6 kohdan mukaisen laitteen tulee olla:

a) joko tasasivuisen kolmion muotoinen kilpi, jonka kyljet ovat vähintään 0.40 metrin (16 tuuman) pituiset ja jossa on vähintään 0.05 metrin (2 tuuman) levyiset punaiset reunukset kolmion keskustan ollessa joko tyhjä tai väriltään vaalea; punainen reunus on valaistava läpinäkyvällä valolla tai varustettava heijastavalla nauhalla; kilven tulee olla sellainen, että se voidaan tukevasti asettaa pystyasentoon;

b) tai muu ajoneuvon rekisteröineen maan lainsäädännössä määrätty yhtä tehokas laite.

Luvattoman käytön estävä laite

57. Moottoriajoneuvossa tulee olla luvattoman käytön estävä laite, jonka avulla jonkin ajoneuvon käyttämiselle välttämättömän laitteen toiminta voidaan estää ajoneuvon ollessa pysäköitynä.

Kevyitten perävaunujen kytkentälaite

58. Puoliperävaunuja lukuunottamatta tulee perävaunuissa, joissa ei ole tämän liitteen 16 kohdassa mainittua itsetoimivaa jarrua, olla pääkytkentälaitteen lisäksi toinen kytkentälaite (ketju, vaijeri tai muu sellainen), joka pääkytkentälaitteen pettäessä estää vetotankoa koskemasta maahan ja varmistaa perävaunun ohjauksen.

Yleisiä määräyksiä

59. a) Moottoriajoneuvon mekaaniset osat ja varusteet eivät saa, sikäli kuin se on vältettävissä, aiheuttaa palo- tai räjähdysvaaraa; ne eivät myöskään saa liiaksi aiheuttaa vahingollisia kaasuja, paksua savua tai hajua eivätkä melua.

b) Sikäli kuin on mahdollista, eivät moottoriajoneuvon suurjännitteellä toimivat sytytyslaitteet saa tuottaa havaittavaa haittaa aiheuttamalla liiallisia radiohäiriöitä.

c) Moottoriajoneuvon tulee olla rakenteeltaan sellainen, että kuljettajan näkyvyys eteen, oikealle ja vasemmalle on riittävä turvalliseen ajoon.

d) Moottoriajoneuvojen ja perävaunujen tulee mahdollisimman suuressa määrin olla rakenteeltaan sellaisia ja niin varustettuja, että onnettomuuden sattuessa niissä oleville henkilöille ja muille tienkäyttäjille aiheutuu mahdollisimman vähän vaaraa. Niissä ei etenkään saa olla sisällä tai ulkona sellaisia koristeita tai muita esineitä, joissa olevat tarpeettomat ulkonemat tai särmät voivat olla vaarallisia ajoneuvossa oleville tai muille tienkäyttäjille.

IV luku

Poikkeuksia

60. Sopimuspuolet voivat poiketa kansallisesti tämän liitteen määräyksistä, jos kysymys on

a) moottoriajoneuvoista ja perävaunuista, joiden rakenteellinen nopeus on enintään 25 km (15 mailia) tunnissa tasaisella tiellä tai joiden nopeus on kansallisessa lainsäädännössä rajoitettu 25 km tunnissa;

b) invalidivaunuista, toisin sanoen pienistä moottoriajoneuvoista, jotka on erityisesti suunniteltu ja valmistettu eikä vain muunnettu fyysisestä viasta tai puutteesta kärsivän henkilön käyttöön ja joita yleensä käyttää vain tämä henkilö;

c) ajoneuvoista, joita käytetään kokeisiin teknillisen kehityksen seuraamiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi;

d) muodoltaan tai tyypiltään erikoisista ajoneuvoista tai ajoneuvoista, joita erityisissä olosuhteissa käytetään erityistarkoituksiin.

61. Lisäksi sopimuspuolet voivat poiketa tämän liitteen määräyksistä, milloin kysymys on niiden rekisteröimistä, kansainväliseen liikenteeseen hyväksyttävistä ajoneuvoista

a) sallimalla ruskeankeltaisen värin käytön tämän liitteen 23 ja 30 kohdissa mainituissa seisontavaloissa ja tämän liitteen 29 kohdassa mainituissa heijastimissa;

b) sallimalla punaisen värin käytön tämän liitteen 39 kohdassa mainituissa suuntavaloissa, jotka on sijoitettu ajoneuvon takaosaan;

c) sallimalla punaisen värin käytön tämän liitteen 42 kohdan viimeisessä lauseessa mainituissa valoissa, jotka on sijoitettu ajoneuvon takaosaan;

d) sallimalla poikkeavan valojen sijoituksen erityistarkoituksiin käytettävissä ajoneuvoissa, joiden ulkomuoto on sellainen, että mainittuja määräyksiä ei voitaisi noudattaa käyttämättä helposti vahingoittuvia tai irtoavia kiinnityslaitteita;

e) sallimalla, että sen rekisteröimissä moottoriajoneuvoissa käytetään paritonta, kahta suurempaa lukumäärää kaukovaloja;

f) sallimalla poikkeuksia pitkiä kuormia (puunrunkoja, putkia tms.) kuljettaville perävaunuille, joita ei ole kytketty liikkeellä olevaan vetävään ajoneuvoon, vaan ainoastaan kiinnitetty siihen kuorman välityksellä.

V luku

Väliaikaismääräykset

62. Jonkin sopimuspuolen alueella ennen tämän sopimuksen voimaan tuloa tai kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta rekisteröidyt moottoriajoneuvot ja käyttöönotetut perävaunut eivät ole velvollisia noudattamaan tämän liitteen määräyksiä, edellyttäen, että ne täyttävät vuoden 1949 tieliikennettä koskevan yleissopimuksen 6 liitteen osien I, II ja III vaatimukset.

Lisäys

Tässä liitteessä mainittujen värien aikaan saamiseksi käytettävien värisuodattimien määrittely (trikromattiset koordinaatit)


Punainen
raja keltaiseen päin       y ó 0.335
 ,,  purppuraan  ,, 1)     z ó 0.008
Valkoinen
raja siniseen päin         x ò 0.310
 ,,  keltaiseen  ,,        x ó 0.500
 ,,  vihreään    ,,        y ó 0.150+0.640x
 ,,  vihreään    ,,        y ó 0.440
 ,,  purppuraan  ,,        y ò 0.050+0.750x
 ,,  punaiseen   ,,        y ò 0.38
Ruskeankeltainen 2)
raja keltaiseen päin 1)    y ó 0.429
 ,,  punaiseen   ,, 1)     y ò 0.398
 ,,  valkoiseen  ,, 1)     z ó 0.007
Vaaleankeltainen 3)
raja punaiseen päin 1)     y ò 0.138+0.580x
 ,,  vihreään   ,, 1)      y ó 1.29x-0.100
 ,,  valkoiseen ,, 1)      y ò - x+0.966
 ,,  spektriarvoon päin 1) y ó - x+0.992

Näiden suodattimien kolorimetristen ominaisuuksien tarkistamista varten on käytettävä valkoista valonlähdettä, jonka värilämpötila on 2854°K (joka vastaa kansainvälisen valaistuskomission (UFA-illuminanttia)).

1) Näissä tapauksissa eri rajat on hyväksytty CIE:n suositusten mukaisina, koska jännite valaisimiin kuuluvien lamppujen navoissa vaihtelee huomattavasti.

2) Tarkoittaa moottoriajoneuvojen valojen väriä, jota yleisesti tähän asti on kutsuttu "oranssiksi" tai "oranssinkeltaiseksi". Vastaa CIE:n määrittelemän värikolmion keltaisen alueen erityistä osaa.

3) Koskee vain lähi- ja kaukovaloja. Sumuvalojen ollessa kyseessä pidetään värin selektiivisyyttä riittävänä, jos värin puhtaus on vähintään 0,820 ja rajan valkoiseen päin (yò-X+0,966) ollessa tässä tapauksessa yò-X+0,940 ja y=0,440.

Liite 6 Kansallinen ajokortti

1. Kansallisen ajokortin tulee olla kokoa A 7 (74 X 105 mm -- 2.91 X 4.13 tuumaa) tai se on tehtävä kaksin- (148 X 105 mm --5.82 X 4.13 tuumaa) tai kolminkertaisesta (222 X 105 mm -- 8.78 X 4.13 tuumaa) arkista, joka voidaan taittaa tähän kokoon. Värin tulee olla vaaleanpunainen.

2. Ajokortti tulee painaa sillä kielellä tai niillä kielillä, jotka sen antava viranomainen tai sen antamiseen valtuutettu viranomainen määräävät käytettäväksi; siinä tulee kuitenkin olla ranskankielinen otsikko Permis de conduire, joka voi lisäksi olla käännettynä myös muille kielille.

3. Käsin tai koneella kirjoitetuissa ajokortin kohdissa tulee käyttää vain latinalaisia kirjaimia tai englantilaista kursiivia tai ne tulee toistaa tässä muodossa.

4. Kahden ajokortin sivun tulee olla oheisten mallisivujen 1 ja 2 mukaisia. Edellyttäen, että mitään muutoksia ei ole tehty luokkien A, B, C, D ja E määrittelyihin ottaen huomioon tämän yleissopimuksen 41 artiklan 4 kohta eikä niiden tunnuskirjaimia eikä ajokortin haltijan henkilöllisyyttä koskevien kohtien olennaista sisältöä ole muutettu, katsotaan tämä määräys täytetyksi, vaikka kyseisistä malleista olisikin poikettu yksityiskohdissa. Erityisesti katsotaan Genevessä 19 päivänä syyskuuta 1949 tehdyn tieliikennettä koskevan yleissopimuksen 9 liitteen mukaisten kansallisten ajokorttien täyttävän tämän liitteen vaatimukset.

5. Kansallisessa lainsäädännössä määrättäväksi jää, tuleeko mallisivun 3 kuulua ajokorttiin ja tuleeko siihen sisältyä muita kohtia; jos osoitteen muutoksille on ajokortissa varattu erityinen tila, tulee sen olla ajokortin 3 sivun kääntöpuolen yläosassa lukuunottamatta vuoden 1949 yleissopimuksen 9 liitteen mukaisia ajokortteja.

Mallisivut (ajokorttimalli)

Liite 7 Kansainvälinen ajokortti

1. Kansainvälisen ajokortin tulee olla kokoa A 6 (148 X 105 mm, - 5.82 X 4.13 tuumaa) oleva kirjanen. Sen kansien tulee olla harmaat ja sisälehtien valkoiset.

2. Etukannen ulko- ja sisäpuolen tulee olla oheisten mallisivujen 1 ja 2 mukaiset; ne tulee painaa ajokortin antavan valtion kansallisella kielellä tai ainakin yhdellä sen kansallisista kielistä. Kahden viimeisen sisäsivun on oltava toistensa vieressä ja niiden tulee olla oheisen malli n:o 3:n kaltaisia; ne on painettava ranskaksi. Niiden sisäsivujen, jotka edeltävät näitä kahta sivua, tulee toistaa edellinen niistä useilla eri kielillä, joihin tulee kuulua englanti, venäjä ja espanja.

3. Käsin tai koneella kirjoitetuissa ajokortin kohdissa on käytettävä latinalaisia kirjaimia tai englantilaista kursiivia.

4. Jos kansainvälisen ajokortin kansi on painettu jollakin muulla kielellä kuin ranskaksi, englanniksi, venäjäksi tai espanjaksi, on kansainvälisiä ajokortteja antavan tai niiden antamiseen oikeuttavien sopimuspuolten toimitettava yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille tälle kielelle tehty käännös oheisesta mallisivusta n:o 3.

Mallisivu 1 (Etukannen etupuoli)

Mallisivu 2 (Etusivun kääntöpuoli)

Mallisivu 3 (Vasemmanpuoleinen sivu)

Mallisivu 4 (Oikeanpuoleinen sivu)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.