16/1986

Annettu: 23.2.1986

Asetus Asetus Malesian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta sekä sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Kuala Lumpurissa 28 päivänä maaliskuuta 1984 Suomen ja Malesian välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus, jonka eräät määräykset on 10 päivänä tammikuuta 1986 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (131/86) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 10 päivänä tammikuuta 1986 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 24 päivänä tammikuuta 1986, tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia määräyksiä sopimuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.

3 §

Malesian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 10 päivänä tammikuuta 1986 annettu laki (131/86) ja tämä asetus tulevat voimaan 23 päivänä helmikuuta 1986.

Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 1986

Suomen hallituksen ja Malesian hallituksen välinen SOPIMUS tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Suomen hallitus ja Malesian hallitus,

haluten tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tulovero;

2) kunnallisvero;

3) merimiesvero; ja

4) lähdevero;

(jäljempänä "Suomen vero");

b) Malesiassa:

1) tulovero ja voitosta kannettava lisävero;

2) täydentävät tuloverot eli tinatulovero, kehitysvero ja metsätulovero; ja

3) öljytulovero;

(jäljempänä "Malesian vero").

2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista niiden verojen osalta, joihin sopimusta sovelletaan.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "Suomi" tarkoittaa Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolella olevien vesien elävien ja elottomien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) "Malesia" tarkoittaa Malesian Liittovaltiota, siihen luettuna Malesian aluevesiin rajoittuvat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden mukaisesti Malesian mannermaajalustaa koskevassa lainsäädännössä on selvästi ilmoitettu, tai vastedes selvästi ilmoitetaan alueiksi, joilla Malesia saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolella olevien vesien elävien ja elottomien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Suomea ja Malesiaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän, jota verotuksessa käsitellään henkilönä;

e) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai yksikköä, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä tai yhtiönä;

f) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittaa yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

g) "vero" tarkoittaa Suomen veroa tai Malesian veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

h) "kansalainen" tarkoittaa:

1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

2) Malesian osalta luonnollista henkilöä, jolla on Malesian kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhteenliittymää ja muuta yksikköä, jotka on muodostettu Malesiassa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

i) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota käyttävän yrityksen tosiasiallinen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

j) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa; ja

2) Malesiassa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Asuinpaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa henkilö asuu sopimusvaltiossa:

a) Suomen ollessa kyseessä, jos henkilö Suomen veron tarkoittamassa mielessä asuu Suomessa;

b) Malesian ollessa kyseessä, jos henkilö Malesian veron tarkoittamassa mielessä asuu Malesiassa.

2. Milloin luonnollinen henkilö asuu tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen asemansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, jossa luonnonvaroja, siihen luettuna tukit tai muut metsätuotteet, otetaan talteen; ja

g) maatilan tai plantaasin.

3. Rakennustyömaa tai rakennus- tai asennus- tai kokoonpanohanke muodostaa kiinteän toimipaikan ainoastaan, jos se kestää yli kuusi kuukautta.

4. Yrityksellä ei saa katsoa olevan kiinteätä toimipaikkaa pelkästään sen takia, että

a) tilajärjestelyjä käytetään yksinomaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteilläpitoa ja luovutusta varten;

b) yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa pidetään yksinomaan varastoimista, näytteilläpitoa ja luovutusta varten;

c) yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa pidetään yksinomaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteätä liikepaikkaa pidetään yksinomaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteätä liikepaikkaa pidetään yksinomaan sellaisen toiminnan harjoittamiseksi, joka on yritykselle luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa, kuten mainonta tai tieteellinen tutkimus.

5. Yrityksellä on katsottava olevan kiinteä toimipaikka sopimusvaltiossa ja harjoittavan liiketoimintaa tämän kiinteän toimipaikan kautta, jos:

a) se harjoittaa tässä valtiossa valvontaa yli kuuden kuukauden ajan siellä olevan rakennustyömaan tai rakennus-, asennus- tai kokoonpanohankkeen yhteydessä; tai

b) huomattavaa kalustoa käytetään tässä valtiossa yrityksen toimesta tai sen puolesta tahi yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

6. Henkilön, joka toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta (muu kuin itsenäinen edustaja, johon sovelletaan 7 kappaletta), katsotaan muodostavan tämän yrityksen kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, jos:

a) hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen puolesta, ja hän tavanomaisesti käyttää sitä tässä valtiossa, paitsi milloin hänen toimintansa on rajoitettu tavaroiden ostamiseen yritykselle; tai

b) hän pitää tässä valtiossa yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa, josta hän tavanomaisesti täyttää tilauksia tämän yrityksen puolesta; tai

c) hän tässä valtiossa yrityksen lukuun valmistaa, muokkaa tai jalostaa yritykselle kuuluvia tavaroita.

7. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että sellainen henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa puitteissa tällaisena välittäjänä tai edustajana.

8. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteän toimipaikan kautta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus sijaitsee. Sanonta käsittää joka tapauksessa kiinteän omaisuuden tarpeiston, katjan sekä maataloudessa että metsätaloudessa käytetyn irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden nautintaoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin maksuihin korvauksena kivennäisesiintymien, öljy- tai kaasulähteiden, louhosten ja muiden luonnonvarojen tai tukkien taikka muiden metsätuotteiden talteenottopaikkojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön. Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Jos yhtiön osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteätä omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

6. Tämän artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta sanotussa kappaleessa tarkoitetusta hallintaoikeudesta saatuun tuloon ja vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä sellaisesta hallintaoikeudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevan kiinteän toimipaikan kautta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoIn, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltissa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevan kiinteän toimipaikan kautta, luetaan, jollei tämän artiklan 3 kappaleen määräyksistä muutta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa tähän kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet meno;, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuvat menot, joilla on kohtuullinen yhteys kiinteään toimipaikkaan ja jotka olisivat vähennyskelpoisia, jos kiinteä toimipaikka olisi itsenäinen yritys, jolle menot ovat aiheutuneet, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee, vai muualla.

4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

5. Jos sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot ovat riittämättömät yrityksen kiinteälle toimipaikalle kuuluvan tulon määräämiseksi, ei mikään tässä artiklassa saa vaikuttaa tämän valtion sellaisen lainsäädännön soveltamiseen, joka koskee henkilön verovelvollisuuden määräämistä toimivaltaisen viranomaisen harjoittaman harkinnan tai sen tekemän arvion perusteella edellyttäen, että tätä lainsäädäntöä sovelletaan tämän artiklan periaatteiden mukaan siinä määrin kuin toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tiedot sen sallivat.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen toisessa sopimusartiklassa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanotun artiklan määräyksiin, jollei tässä toisessa artiklassa muuta määrätä.

8 artikla
Meri- ta ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Sopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä voidaan tulosta, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä liikenteeseen yksinomaan sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä, verottaa tässä valtiossa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevaan yritykseen johtamisen tai valvonnan taikka pääoman muodossa, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevaan yritykseen että toisessa sopimusvaltiossa olevaan yritykseen johtamisen tai valvonnan taikka pääoman muodossa,

ja kummassakin tapauksessa näiden kahden yrityksen välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa vallitsevat ehdot, jotka poikkeavat niistä, jotka vallitsisivat riippumattomien yritysten välillä, voidaan kaikki tulo, jonka ilman näitä ehtoja olisi voinut odottaa kertyvän toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole siten kertynyt, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä sen mukaisesti.

10 artikla
Osinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön maksamasta osingosta, johon toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö on oikeutettu, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Kuitenkin Suomessa asuvan yhtiön maksamasta osingosta, johon Malesiassa asuva henkilö on oikeutettu, voidaan verottaa myös Suomessa Suomen lainsäädännön mukaan, mutta veto et saa olla suurempi kuin:

a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä kaikissa muissa tapauksissa.

3. Osinko, jonka maksaa Malesian veron tarkoittamassa mielessä Malesiassa asuva yhtiö, ja johon osinkoon Suomessa asuvalla on oikeus, on vapautettu jokaisesta verosta Malesiassa, joka on maksettava osingosta yhtiön tulosta maksettavan veron lisäksi:

Sillä ehdolla, että mikään tässä kappaleessa et vaikuta Malesian lain säännöksiin, joiden mukaan veroa, jonka Malesiassa asuva yhtiö on maksanut osingosta, josta Malesian vero on vähennetty tai on katsottu vähennetyksi, voidaan tarkistaa vastaamaan sitä veroastetta, joka on voimassa välittömästi osingon maksuvuotta seuraavana Malesian verotusvuonna.

4. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

5. Tämän artiklan edellä olevat kappaleet eivät vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

6. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus osinkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevan kiinteän toimipaikan kautta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

11 artikla
Korko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja johon toisessa sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on oikeus, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, sen valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksistä huolimatta

a) korko, johon Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus, vapautetaan Malesian verosta, jos koron maksamisen perusteena oleva laina tai muu velka on Malesian vuoden 1967 tuloverolain 2 (1) pykälässä määritelty pitkäaikainen laina (niin kuin se on voimassa muutettuna), tai jos korko maksetaan Suomen hallitukselle, sen paikallisviranomaiselle tai julkisyhteisölle tai Suomen Vientiluotto Osakeyhtiölle tai Teollisen Kehitysyhteistyön Rahasto Osakeyhtiölle tai sellaiselle Suomen hallituksen, sen paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön kokonaan tai pääasiallisesti omistamalle laitokselle, josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat sopia;

b) korko, johon Malesiassa asuvalla henkilöllä on oikeus, vapautetaan Suomen verosta, jos tämä korko maksetaan Malesian hallitukselle, sen osavaltiohallitukselle, paikallisviranomaiselle, julkisyhteisölle, Malesian keskuspankille ("the Bank Negara Malaysia") tai sellaiselle laitokselle, jonka pääoma on Malesian hallituksen, sen osavaltiohallituksen, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön kokonaan tai pääasiallisesti omistama, ja josta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat sopia.

4. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa korkoa, joka saadaan valtion liikkeelle laskemasta arvopaperista tai obligaatiosta tai debentuurista, riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuudesta voittoon vai ei, sekä kaikenlaatuisista saamisista samoin kuin muuta tuloa, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan korkoon.

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus korkoon, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevan kiinteän toimipaikan kautta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

7. Jos koron määrä maksajan ja sen henkilön, jolla on oikeus korkoon, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja oikeuden omaava henkilö olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi olemassa, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja johon toisessa sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on oikeus, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin:

a) Suomen osalta 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä;

b) Malesian osalta 15 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä hyväksytty teollisuusrojalti, joka kertyy Malesiasta ja maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle, jolla on oikeus rojaltiin, vapautetaan Malesian verosta.

4. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaisia suorituksia, sikäli kuin ne maksetaan korvauksena:

a) seuraavien oikeuksien käyttämisestä tai käyttöoikeudesta:

1) tekijänoikeus, patentti, malli tai muotti, piirustus, salainen kaava, tai valmistusmenetelmä tai tavaramerkki tahi muu vastaavanlainen omaisuus;

2) teollinen, kaupallinen tai tieteellinen välineistö; tai

3) elokuvafilmi tai radio- tai televisiolähetyksessä käytettävä nauhoite;

b) tieteellisen, teknisen, teollisen tai kaupallisen tiedon antamisesta;

c) kaikesta avustavasta tai tukea antavasta auttamisesta, jota annetaan sellaisen omaisuuden tai oikeuden käytön ja nauttimisen mahdollistamiseksi, joka mainitaan a) (1) kohdassa, kaiken sellaisen välineistön, joka mainitaan a) (2) kohdassa ja kaiken sen tiedon, joka mainitaan b) kohdassa.

5. Sanonnalla "hyväksytty teollisuusrojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa sellaista tämän artiklan 4 kappaleessa määriteltyä rojaltia, jonka Malesian toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt ja kirjallisesti vahvistanut maksettavaksi Malesian teollisen kehityksen edistämistarkoituksessa ja jonka maksaa yritys, joka kokonaan tai pääasiallisesti harjoittaa johonkin seuraavista luokista kuuluvaa toimintaa:

a) tuotanto, kokoonpano, muokkaaminen tai jalostaminen;

b) rakennustoiminta, tie- ja vesirakennustoiminta tai laivanrakennustoiminta; tai

c) sähkön-, vesivoiman-, kaasun- tai vedenjakelu.

6. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva henkilö, jolla on oikeus rojaltiin, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevan kiinteän toimipaikan kautta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

7. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

8. Jos rojaltin määrä maksajan ja sen henkilön, jolla on oikeus rojaltiin, tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja oikeuden omaava henkilö olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi olemassa, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan maksettujen rojaltien liikamäärästä kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

9. Suomessa asuvan henkilön saamista rojalteista, joista sen vuoksi, että ne ovat filmivuokraa, kannetaan Malesiassa elokuvafilmivuokraa koskeva maksu, ei veroteta Malesiassa.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun osakkeen tai muun yhtiöosuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiölle kuuluva kiinteä omaisuus on.

14 artikla
Henkilökohtainen työ

1. Jollei 15, 16, 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan hyvityksestä (muusta kuin eläkkeestä), jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa henkilökohtaisesta työstä (siihen luettuna vapaa ammatti), vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä (muusta kuin eläkkeestä), jonka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään henkilökohtaisesta työstä (siihen luettuna vapaa ammatti), vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää perusvuoden tai vastaavasti verovuoden aikana;

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan henkilön puolesta, joka ei ole tässä toisessa valtiossa asuva; sekä

c) hyvitys ei ole vähennyskelpoinen sellaisen kiinteän toimipaikan verotettavaa tuloa määrättäessä, joka henkilöllä on tässä toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

15 artikla
Johtajanpalkkio

Tämän sopimuksen 14 artiklan määräysten estämättä voidaan johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenenä, verottaa tässä toisessa valtiossa.

16 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 määräyksiä ei sovelleta hyvitykseen tai tuloon, joka saadaan sopimusvaltiossa harjoitetusta toiminnasta, joka on suorassa yhteydessä sellaiseen oleskeluun tässä valtiossa, joka on toisen sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön järjestämä, tahi joka välittömästi tai välillisesti kokonaan tai pääasiallisesti rahoitetaan niiden julkisilla varoilla.

17 artikla
Eläke ja elinkorko

1. Eläkkeestä (lukuun ottamatta 18 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua eläkettä) ja muusta samanluonteisesta suorituksesta tai elinkorosta, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan eläkkeestä ja muusta sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaan tapahtuvasta suorituksesta vain tässä valtiossa.

3. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan vahvistettua rahamäärää, joka toistuvasti maksetaan määrättyinä ajankohtina, joko elinkautena taikka määrättynä tai määrättävissä olevana aikana, joka perustuu velvoitukseen suorittaa maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen vastikkeeksi.

18 artikla
Julkinen palvelut

1. Hyvityksestä (eläkettä tai elinkorkoa lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, sen osan, viranomaisen tai julkisyhteisön palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa. Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

a) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

b) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai julkisyhteisö maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamasta rahastosta luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, sen osan, viranomaisen tai julkisyhteisön palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen estämättä sovelletaan 14, 15 ja 17 artiklan määräyksiä hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, paikallisviranomaisen ja julkisyhteisön harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

19 artikla
Opiskelijat ja harjoittelijat

1. Luonnollinen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee tässä toisessa valtiossa yksinomaan:

1) opiskelijana tämän toisen sopimusvaltion hyväksytyssä yliopistossa, ylemmässä oppilaitoksessa, koulussa tai muussa vastaavassa hyväksytyssä oppilaitoksessa; tai

2) liikealan tai teollisuuden harjoittelijana siellä enintään kahden vuoden ajan siitä päivästä lukien, jona hän tämän oleskelunsa yhteydessä ensimmäisen kerran saapui tähän valtioon,

on tässä toisessa valtiossa vapautettu suorittamasta veroa:

a) ulkomailta elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamistaan rahamääristä; ja

b) tässä toisessa valtiossa tällaisiin tarkoituksiin käytettävien varojensa täydentämiseksi suoritetusta työstä saamastaan hyvityksestä, joka ei ylitä 2 500 Yhdysvaltain dollaria.

2. Luonnollinen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee tässä toisessa valtiossa opiskelua, tutkimustyötä tai harjoittelua varten yksinomaan jommankumman valtion hallituksen tai tieteellisen, kasvatuksellisen, uskonnollisen tahi hyväntekeväisyysjärjestön antaman stipendin, apurahan tai palkkion saajana taikka sellaisen teknisen yhteistyöohjelman puitteissa, jossa jommankumman valtion hallitus on osallisena, on tässä toisessa valtiossa vapautettu suorittamasta veroa enintään kahden vuoden ajan siitä päivästä lukien, jona hän tämän oleskelunsa yhteydessä ensimmäisen kerran saapui tähän toiseen valtioon:

a) tällaisen stipendin, apurahan tai palkkion osalta;

b) ulkomailta elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamiensa rahamäärien osalta; ja

c) ensiksi mainitussa valtiossa tehdystä työstä saamastaan hyvityksestä, joka ei ylitä 2500 Yhdysvaltain dollaria, jos työ on tehty hänen opiskelunsa, tutkimustyönsä tai harjoittelunsa yhteydessä tai niihin liittyvänä.

3. Luonnollinen henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa, ja joka oleskelee tässä toisessa valtiossa yksinomaan ensiksi mainitun valtion hallituksen tai ensiksi mainitussa valtiossa olevan yrityksen työntekijänä tai sen kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla yksinomaan saadakseen teknistä, ammatillista tai liikealan kokemusta enintään 12 kuukauden ajan siitä päivästä lukien, jona hän tämän oleskelunsa yhteydessä ensimmäisen kerran saapui toiseen valtioon, on tässä toisessa valtiossa vapautettu suorittamasta veroa:

a) ulkomailta elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamistaan rahamääristä; ja

b) ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa tehdystä työstä saamastaan hyvityksestä, joka ei ylitä 2500 Yhdysvaltain dollaria, jos työ kuuluu tai liittyy hänen opiskeluunsa tai harjoitteluunsa.

4. Tässä artiklassa sanonnalla "hallitus":

a) Suomen osalta tarkoitetaan Suomen hallitusta ja siihen luetaan mukaan:

1) kunnat;

2) julkisyhteisöt; ja

3) Suomen hallituksen tai sen kuntien tai julkisyhteisöiden kokonaan tai pääasiassa omistamat laitokset sen mukaan kuin sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat aika ajoin;

b) Malesian osalta tarkoitetaan Malesian hallitusta ja siihen luetaan mukaan:

1) osavaltioiden hallitukset

2) paikallisviranomaiset;

3) julkisyhteisöt;

4) Malesian keskuspankki ("the Bank Negara Malaysia"); ja

5) Malesian hallituksen, sen osavaltioiden hallitusten, paikallisviranomaisten tai julkisyhteisöjen kokonaan tai pääasiallisesti omistamat laitokset sen mukaan kuin sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat aika ajoin.

20 artikla
Muu tulo

Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa, paitsi jos tulo kertyy toisessa sopimusvaltiossa olevista lähteistä, voidaan sitä myös verottaa tässä toisessa valtiossa.

21 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Sopimusvaltioiden voimassa olevaa lainsäädäntöä sovelletaan edelleen asianomaisen valtion tuloverotuksessa, jollei muuta ole tässä sopimuksessa nimenomaisesti määrätty. Milloin tulosta verotetaan molemmissa sopimusvaltioissa, poistetaan kaksinkertainen verotus tämän artiklan seuraavien kappaleiden mukaisesti.

2. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Malesiassa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Malesiassa tulosta maksettua veroa vastaava määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun, tulosta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle, josta voidaan verottaa Malesiassa.

b) Osinko, jonka Malesiassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa Suomen verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

c) jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

3. Malesian osalta, jollei Malesian lainsäädännöstä, joka koskee veron vähentämistä Malesian verosta muun maan kuin Malesian veron osalta, muuta johdu, Suomen lainsäädännön mukaan ja sopimusmääräysten mukaisesti Suomessa olevasta lähteestä saadusta tulosta Malesiassa asuvan henkilön maksettava Suomen vero on vähennettävä sellaisesta tulosta maksettavasta Malesian verosta, mutta määrällä, joka ei ole suurempi kuin se Malesian veron osa, joka vastaa tämän tulon osuutta koko siitä tulosta, josta verotetaan Malesiassa.

4. Sovellettaessa tämän artiklan 2 kappaletta katsotaan sanonnan "Malesiassa tulosta maksettu vero" käsittävän sellaisen Malesian veron, joka Malesian lainsäädännön mukaan ja sopimuksen mukaisesti olisi ollut suoritettava:

a) tulosta, joka saadaan Malesiassa olevista lähteistä, jollei tuloa olisi vapautettu Malesian verosta seuraavien säännösten nojalla:

1) Malesian vuoden 1967 tuloverolain (Income Tax Act 1967) pykälät 54 A, 54 B, 60 A, 60 B ja soveltamisohje (schedule) 7 A, tai Malesian vuoden 1968 sijoitusten edistämislain (Investment Incentives Act 1968) pykälät 21, 22, 26, 30 KA tai 30 Q, sikäli kuin ne ovat voimassa sopimuksen allekirjoittamispäivänä eikä niitä ole muutettu sen jälkeen, tai muutettu vain vähäisessä määrässä vaikuttamatta niiden yleiseen luonteeseen; tai

2) muu säännös, jonka olennaisesti samanlaisesta luonteesta sopimusvaltioiden hallitukset myöhemmin saattavat sopia noottien vaihdolla;

b) korosta, johon 11 artiklan 3 kappaletta olisi sovellettu, ellei korkoa mainitun kappaleen nojalla olisi vapautettu Malesian verosta;

c) hyväksytystä teollisuusrojaltista, johon 12 artiklan 3 kappaletta olisi sovellettu, ellei rojaltia mainitun kappaleen nojalla olisi vapautettu Malesian verosta.

5. jos Suomessa asuvan henkilön saamaa rojaltia pidetään filmivuokrana, josta suoritetaan elokuvafilmivuokramaksu (the cinematograph film hire duty) Malesiassa, pidetään tällaista maksua tämän artiklan 2 kappaleen a) kohtaa sovellettaessa Malesian verona.

22 artikla
Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

3. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

4. Tämän artiklan määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisen sopimusvaltion kansalaiselle, joka ei ole ensiksi mainitussa valtiossa asuva, sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon, joka tämän sopimuksen allekirjoittamispäivämääränä lain mukaan myönnetään ainoastaan ensiksi mainitun valtion kansalaisille tai sellaiselle siellä määritellylle henkilölle, joka ei asu tässä valtiossa.

5. Tässä artiklassa sanonnalla "verotus" tarkoitetaan sopimuksen piiriin kuuluvia veroja.

23 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä oikeusjärjestyksissä olevia oikeussuojakeinoja. Asia on saatettava käsiteltäväksi kahden vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että verotus, joka on tämän sopimuksen vastainen, vältetään. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei käsitä. Ne voivat erityisesti neuvotella sopimukseen pääsemiseksi tulon jakamisesta tapauksissa, joita tarkoitetaan 9 artiklassa.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan edellä olevissa kappaleissa. Jos suullisten keskustelujen katsotaan helpottavan sopimukseen pääsemistä, voidaan tällaiset keskustelut käydä elimessä, johon kuuluu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia.

24 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän valtion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän valtion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.

25 artikla
Diplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille tai konsulivirkamiehille.

26 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Malesiassa:

Malesian veroon, joka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, toiseksi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta.

27 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä kirjallisen irtisanomisilmoituksen viimeistään kunkin kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Malesiassa:

Malesian veroon, joka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, toiseksi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Kuala Lumpurissa 28 päivänä maaliskuuta 1984 kahtena suomen-, malaijin- ja englanninkielisenä kappaleena kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaerimielisyyden sattuessa on englanninkielinen teksti ratkaiseva.

PÖYTÄKIRJA

Allekirjoitettaessa tänään Suomen hallituksen ja Malesian hallituksen välillä tehtyä sopimusta tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi, ovat allekirjoittaneet sopineet seuraavista määräyksistä, jotka muodostavat sopimuksen olennaisen osan:

1. Sopimuksen 5, 6 ja 7 artikla

Suomen verolainsäädännön mukaan maataloudesta tai metsätaloudesta saatua tuloa käsitellään kiinteästä omaisuudesta saatuna tulona. Tämän mukaisesti käsitellään Suomessa harjoitetusta maataloudesta tai metsätaloudesta saatua tuloa Suomessa tätä sopimusta sovellettaessa sellaisena kiinteästä omaisuudesta saatuna tulona, jota tarkoitetaan sopimuksen 6 artiklassa.

Malesian verolainsäädännön mukaan maataloudesta tai tukeista tahi muista metsätuotteista saatua tuloa pidetään liiketulona. Tämän mukaisesti käsitellään maatilaa tai plantaasia tai paikkaa, jossa tukkeja tahi muita metsätuotteita otetaan talteen, Malesiassa sopimuksen 7 artiklaa sovellettaessa sopimuksen 5 artiklassa tarkoitettuna kiinteänä toimipaikkana.

2. Sopimuksen 10 artikla

Malesian hallituksen ja Singaporen hallituksen välillä Singaporessa joulukuun 26 päivänä 1968 allekirjoitetun, tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen VII artiklan mukaisesti sovelletaan seuraavaa:

a) Jos yhtiö, joka on maksanut osingon,

1) oli sekä Malesiassa että Singaporessa asuva, ja kokous, jossa osingon jakamisesta päätettiin, on pidetty Malesiassa; tai

2) oli Singaporessa asuva ja osingon maksamisajankohtana ilmoitti olevansa Malesiassa asuva,

pidetään osinkoa Malesiassa asuvan yhtiön maksamana.

b) Jos yhtiö, joka on maksanut osingon,

1) oli sekä Malesiassa että Singaporessa asuva, ja kokous, jossa osingon jakamisesta päätettiin, on pidetty Singaporessa; tai

2) oli Malesiassa asuva ja osingon maksamisajankohtana ilmoitti olevansa Singaporessa asuva,

pidetään osinkoa sellaisen yhtiön maksamana, joka ei ole Malesiassa asuva.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Kuala Lumpurissa 28 päivänä maaliskuuta 1984 kahtena suomen-, malaijin- ja englanninkielisenä kappaleena kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaerimielisyyden sattuessa on englanninkielinen teksti ratkaiseva.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.