5/1985

Annettu: 01.05.1985

Asetus Asetus kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Bernissä 9 päivänä toukokuuta 1980 tehty kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus (COTIF), jonka eräät määräykset on hyväksytty 13 päivänä heinäkuuta 1984 annetulla lailla (58/85) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 13 päivänä heinäkuuta 1984 ja jota koskeva ratifiointikirja on talletettu Sveitsin hallituksen huostaan 15 päivänä elokuuta 1984, tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1985 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Suomi on yleissopimuksen A liitteen (yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansinvälistä rautatiekuljetuksesta, CIV) 3 artiklan mukaisesti varannut itselleen oikeuden olla soveltamatta kaikkia rautatien vastuuta matkustajien kuuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä alueellaan sattuvien onnettomuuksien uhriksi joutuviin matkustajiin, jos nämä ovat Suomen kansalaisia tai henkilöitä, joiden vakinainen asuinpaikka on Suomessa.

3 §

Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) eräiden määräysten hyväksymisestä 13 päivänä heniäkuuta 1984 annettu laki (58/85) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä toukokuuta 1985.

Helsingissä 18 päivänä tammikuuta 1985

Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva YLEISSOPIMUS (COTIF)

Sopimusosapuolet, jotka ovat kokoontuneet 7 päivänä helmikuuta 1970 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen tavarankuljetuksesta rautateitse (CIM) 69 artiklan 1 §:n ja samana päivänä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen matkustajien ja matkatavaran kuljetuksesta rautateitse (ClV) 64 artiklan 1 §:n sekä 26 päivänä helmikuuta 1966 tehdyn rautateiden vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevan CIV-lisäyleissopimuksen 27 artiklan nojalla,

jotka ovat vakuuttuneita kansainvälisen järjestön tarpeellisuudesta ja

jotka tunnustavat välttämättömyyden mukauttaa kuljetusoikeuden määräykset taloudellisiin ja teknisiin tarpeisiin,

ovat sopineet seuraavasta:

I OSA

Yleiset määräykset

1 artikla
Valtioiden välinen järjestö

1 §. Tämän yleissopimuksen osapuolet muodostavat jäsenvaltioina Valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF), jota seuraavassa kutsutaan "järjestöksi".

Järjestön toimipaikka sijaitsee Bernissä.

2 §. Järjestö on oikeushenkilö. Se on erityisesti kelpoinen tekemään sopimuksia, hankkimaan ja luovuttamaan kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä ryhtymään oikeudenkäyntitoimiin.

Järjestö, sen henkilökunnan jäsenet, sen käyttämät asiantuntijat ja jäsenvaltioiden edustajat nauttivat tehtäviensä suorittamiseen tarvittavia erioikeuksia ja vapauksia yleissopimukseen liitetyssä ja sen erottamattomana osana olevassa pöytäkirjassa määritellyin ehdoin.

Järjestön ja sen valtion, jossa järjestön toimipaikka sijaitsee, väliset suhteet on määrätty toimipaikkasopimuksella.

3 §. Järjestön työkielet ovat ranska ja saksa.

2 artikla
Järjestön tarkoitus

1 §. Järjestön pääasiallisena tarkoituksena on muodostaa yhtenäinen oikeusjärjestelmä, jota sovelletaan matkustaja-, matkatavara- ja tavarakuljetuksiin rautatielinjoilla suorassa kansainvälisessä liikenteessä jäsenvaltioiden välillä, sekä helpottaa tämän järjestelmän toimeenpanoa ja kehittämistä.

2 §. Edellä 1 §:ssä mainittua oikeusjärjestelmää voidaan myös soveltaa suoriin kansainvälisiin kuljetuksiin, joihin rautatielinjojen lisäksi käytetään maa- ja meriteitä sekä sisävesireittejä myöten kulkevia linjoja.

3 artikla
Yhtenäiset oikeussäännökset CIV ja CIM

1 §. Suoriin kansainvälisiin kuljetuksiin sovelletaan

-"yhtenäisiä oikeussäännöksiä sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV)", jotka ovat yleissopimuksen A liitteenä;

-"yhtenäisiä oikeussäännöksiä sopimuksesta tavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (ClM)", jotka ovat yleissopimuksen B liitteenä.

2 §. Edellä 2 artiklassa tarkoitetut linjat, joilla nämä kuljetukset tapahtuvat, on merkitty kahteen luetteloon: ClV-linjaluetteloon ja CIM-linjaluetteloon.

3 §. Yrityksillä, jotka liikennöivät 2 artiklan 2 §:ssä tarkoitettuja ja näihin luetteloihin merkittyjä linjoja, on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin rautateillä yhtenäisten oikeussäännösten ClV ja CIM nojalla, jollei ole määrätty poikkeuksia, jotka johtuvat kullekin liikennemuodolle ominaisista käyttöehdoista ja jotka on julkaistu samassa järjestyksessä kuin tariffit.

Vastuusäännöistä ei kuitenkaan voida tehdä poikkeuksia.

4 §. Yhtenäiset oikeussäännökset ClV ja CIM liitteineen ovat yleissopimuksen erottamaton osa.

4 artikla
"Yleiissopimus" -käsitteen määrittely

Ilmaisuun "yleissopimus" sisältyy seuraavassa itse yleissopimus (COTIF), 1 artiklan 2 §:n 2 kappaleessa tarkoitettu pöytäkirja sekä 3 artiklan 1 ja 4 §:ssä tarkoitetut A ja B (CIV ja CIM) liitteet ja näiden liitteet.

II OSA

Rakenne ja toiminta

5 artikla
Toimielimet

Järjestön toimintaa hoitavat seuraavat toimielimet:

- yleiskokous,

- hallintokomitea,

- tarkistuskomissio,

- vaarallisten aineiden kuljetusten asiantuntijakomissio,

- kansainvälisten rautatiekuljetusten keskustoimisto (OCTI).

6 artikla
Yleiskokous

1 §. Yleiskokouksen muodostavat jäsenvaltioiden edustajat.

2 §. Yleiskokous:

a) laatii työjärjestyksensä;

b) määrää hallintokomitean kokoonpanon 7 artiklan 1 §:n mukaisesti;

c) antaa hallintokomitean ja keskustoimiston toimintaa koskevia ohjeita;

d) määrää viisivuotiskausittain enimmäismäärän, johon järjestön vuotuiset kulut saavat nousta, tai antaa näiden kulujen rajoittamista koskevia ohjeita;

e) päättää 19 artiklan 2 §:n mukaisesti ehdotuksista yleissopimuksen muuttamisesta;

f) päättää liittymisanomuksista, jotka 23 artiklan 2 §:n nojalla on sille alistettu;

g) päättää 3 §:n mukaisesti asialuetteloon merkityistä muista kysymyksistä.

3 §. Keskustoimisto kutsuu yleiskokouksen koolle joka viides vuosi tai kolmanneksen jäsenvaltioista tätä pyytäessä samoin kuin 19 artiklan 2 §:ssä ja 23 artiklan 2 §:ssä mainituissa tapauksissa ja toimittaa jäsenvaltioille ehdotuksen kokouksen asialistaksi viimeistään kolme kuukautta ennen istunnon avausta.

4 §. Yleiskokous on päätösvaltainen, jos jäsenvaltioiden enemmistö on siinä edustettuna.

Jäsenvaltio voi valtuuttaa toisen jäsenvaltion edustajakseen; yksi valtio ei kuitenkaan voi edustaa enempää kuin kahta muuta valtiota.

5 §. Yleiskokouksen päätökset tehdään äänestyksessä edustettuina olevien jäsenvaltioiden enemmistöllä.

Kuitenkin 2 §:n d kohdan ja sellaisissa 2 §:n e kohdan tapauksissa, joissa on kysymys itse yleissopimuksen (C0TIF) ja pöytäkirjan muutosehdotuksista, vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö.

6 §. Jäsenvaltioiden enemmistön niin halutessa keskustoimisto kutsuu myös jäsenvaltioihin kuulumattomia valtioita osallistumaan neuvonantajan ominaisuudessa yleiskokouksen istuntoihin.

Jäsenvaltioiden enemmistön niin halutessa keskustoimisto kutsuu osallistumaan yleiskokouksen istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa kansainvälisiä järjestöjä, joilla on toimivalta kuljetuskysymyksissä tai jotka käsittelevät kokouksen asialistaan merkittyjä kysymyksiä.

7 §. Ennen yleiskokouksen istuntoja ja hallintokomitean ohjeiden mukaisesti kutsutaan koolle tarkistuskomissio suorittamaan 19 artiklan 2 §:ssä tarkoitettujen ehdotusten ennakkotarkastelua.

7 artikla
Hallintokomitea

1 §. Hallintokomiteaan kuuluvat yhdentoista jäsenvaltion edustajat.

Sveitsin valaliitolla on komiteassa pysyvä paikka ja se toimii komitean puheenjohtajana. Muut valtiot nimetään viideksi vuodeksi. Komitean kokoonpano määrätään kullekin viisivuotiskaudelle ottaen erityisesti huomioon tasapuolinen maantieteellinen jakautuma. Mikään jäsenvaltio ei voi kuulua komiteaan kahta perättäistä kautta pitempää aikaa.

Jos paikka vapautuu, komitea määrää siihen loppuajaksi jonkun muun jäsenvaltion.

Jokainen komiteaan kuuluva jäsenvaltio määrää itselleen edustajan ja se voi myös määrätä varaedustajan.

2 §. Komitea

a) laatii työjärjestyksensä;

b) tekee toimipaikkasopimuksen;

c) laatii keskustoimiston kokoonpanoa, toimintaa ja henkilökunnan asemaa koskevan ohjesäännön;

d) nimittää keskustoimiston pääjohtajan, apulaispääjohtajan, neuvokset ja apulaisneuvokset ottaen huomioon ehdokkaiden pätevyyden ja tasapuolisen maantieteellisen jakautuman; keskustoimisto ilmoittaa jäsenvaltioille ajoissa näiden paikkojen vapautumisesta; ehdokkaat pääjohtajan ja apulaispääjohtajan paikalle esittää Sveitsin hallitus;

e) valvoo keskustoimiston toimintaa sekä hallinnollisessa että taloudellisessa suhteessa;

f) valvoo, että keskustoimisto soveltaa oikein yleissopimusta sekä muiden toimielinten tekemiä päätöksiä, ja suosittelee tarpeen vaatiessa sopivia toimenpiteitä yleissopimuksen ja näiden päätösten soveltamisen helpottamiseksi;

g) antaa perustellut lausunnot kysymyksistä, jotka voivat koskea keskustoimiston toimintaa ja jotka joku jäsenvaltio tai keskustoimiston pääjohtaja on esittänyt sen tarkasteltavaksi;

h) hyväksyy keskustoimiston vuotuisen työohjelman;

i) hyväksyy järjestön vuosibudjetin, vuosikertomuksen ja vuotuisen tilityksen;

j) toimittaa jäsenvaltioille vuosikertomuksen ja vuotuisen tilinpäätöksen sekä ilmoittaa niille päätöksensä ja suosituksensa;

k) laatii yleiskokousta varten, jossa komitean kokoonpano määritellään, toimintakertomuksensa sekä uutta kokoonpanoa koskevia ehdotuksia ja toimittaa nämä jäsenvaltioille viimeistään kaksi kuukautta ennen istunnon avausta.

3 §. Ellei komitea toisin päätä, se kokoontuu järjestön toimipaikassa. Komitea pitää joka vuosi kaksi istuntoa; se kokoontuu lisäksi puheenjohtajan päätöksestä tai neljän sen jäsenistä tätä pyytäessä.

Istuntojen pöytäkirjat toimitetaan kaikille jäsenvaltioille.

8 artikla
Komissiot

1 §. Tarkistuskomissio ja vaarallisten aineiden kuljetusten asiantuntijakomissio, jota seuraavassa kutsutaan "asiantuntijakomissioksi", muodostuvat jäsenvaltioiden edustajista.

Keskustoimiston pääjohtaja tai hänen edustajansa osallistuu istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa.

2 §. Tarkistuskomissio

a) päättää 19 artiklan 3 § :n mukaisesti ehdotuksista yleissopimuksen muuttamisesta;

b) tutkii 6 artiklan 7 § :n mukaisesti yleiskokoukselle esitetyt ehdotukset.

Asiantuntijakomissio

päättää 19 artiklan 4 §:n mukaisesti ehdotuksista yleissopimuksen muuttamisesta.

3 §. Keskustoimisto kutsuu komissiot koolle joko omasta aloitteestaan tai viiden jäsenvaltion pyynnöstä samoin 6 artiklan 7 §:ssä mainitussa tapauksessa ja toimittaa asialuetteloehdotuksen jäsenvaltioille viimeistään kaksi kuukautta ennen istunnon avausta.

4 §. Tarkistuskomissio on päätösvaltainen, jos jäsenvaltioiden enemmistö on siinä edustettuna; asiantuntijakomissio on päätösvaltainen, jos kolmannes jäsenvaltioista on edustettuna siinä.

Jäsenvaltio voi valtuuttaa toisen jäsenvaltion edustajakseen; yksi valtio ei kuitenkaan voi edustaa enempää kuin kahta muuta valtiota.

5 §. Kullakin edustettuna olevalla valtiolla on yksi ääni; äänestys tapahtuu kättä nostamalla tai pyynnöstä nimenhuudolla.

Ehdotus hyväksytään, jos jaa-äänten lukumäärä

a) vastaa vähintään kolmannesta äänestyksessä edustettujen jäsenvaltioiden lukumäärästä,

b) ylittää ei-äänten lukumäärän.

6 §. Jäsenvaltioiden enemmistön niin halutessa keskustoimisto kutsuu osallistumaan komissioiden istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa jäsenvaltioihin kuulumattomia valtioita ja kansainvälisiä järjestöjä, joilla on toimivalta kuljetuskysymyksissä tai jotka käsittelevät asialuetteloon merkittyjä kysymyksiä. Samoin ehdoin asiantuntijakomission istuntoihin voidaan kutsua riippumattomia asiantuntijoita.

7 §. Komissiot valitsevat kutakin istuntoa varten puheenjohtajan sekä yhden tai kaksi varapuheenjohtajaa.

8 §. Neuvottelut käydään työkielillä. Istunnossa jommalla kummalla työkielellä pidetyt esitykset käännetään pääkohdiltaan toiselle työkielelle; ehdotukset ja päätökset käännetään kokonaisuudessaan.

9 §. Pöytäkirjoissa esitetään yhteenveto neuvotteluista. Ehdotukset ja päätökset otetaan kokonaisuudessaan. Päätösten osalta ranskankielinen teksti on todistusvoimainen.

Pöytäkirjat jaetaan jäsenvaltioille.

10 §. Komissiot voivat asettaa työryhmiä käsittelemään määrättyjä kysymyksiä.

11 §. Komissiot voivat määrätä itselleen työjärjestyksen.

9 artikla
Keskustoimisto

1 §. Kansainvälisten rautatiekuljetusten keskustoimisto toimii järjestön sihteeristönä.

2 §. Keskustoimiston tehtävänä on erityisesti:

a) suorittaa järjestön muiden toimielinten sille antamat tehtävät;

b) tutkia yleissopimuksen muutosehdotukset käyttäen tarvittaessa apuna asiantuntijoita;

c) kutsua koolle komissiot;

d) toimittaa ajoissa jäsenvaltioille eri toimielinten kokouksissa tarvittavat asiakirjat;

e) pitää ajan tasalla ja julkaista 3 artiklan 2 §:ssä mainittuja linjaluetteloita;

f) vastaanottaa jäsenvaltioiden ja kuljetusyritysten ilmoitukset ja saattaa ne tarvittessa muiden jäsenvaltioiden ja kuljetusyritysten tietoon;

g) julkaista ja pitää ajan tasalla kokoelmaa oikeuskäytönnössä tehdyistä ratkaisuista;

h) julkaista aikakauslehteä;

i) edustaa järjestöä muissa kansainvälisissä järjestöissä, joilla on toimivalta järjestön päämääriin liittyvissä kysymyksissä;

j) laatia järjestön vuosibudjettiehdotus ja esittää se hallintokomitean hyväksyttäväksi;

k) hoitaa järjestön raha-asioita hyväksytyn budjetin puitteissa;

l) pyrkiä jonkun jäsenvaltion tai kuljetusyrityksen pyynnöstä hyviä palvelujaan tarjoamalla selvittämään erimielisyydet, jotka ovat syntyneet mainittujen valtioiden tai yritysten välillä yleissopimuksen tulkitsemisen tai soveltamisen johdosta;

m) antaa asianosaisten - jäsenvaltioiden, kuljetusyritysten tai asiakkaiden - pyynnöstä lausunnon yleissopimuksen tulkitsemisen tai soveltamisen johdosta syntyneistä erimielisyyksistä;

n) myötävaikuttaa riita-asioiden ratkaisemiseen välimiesmenettelyn avulla III osan mukaisesti;

o) helpottaa kuljetusyritysten välillä kansainvälisestä liikenteestä johtuvia taloudellisia suhteita sekä maksamattomien saatavien perimistä.

3 §. Aikakauslehti sisältää yleissopimuksen soveltamiseen tarvittavia tietoja sekä rautatiekuljetuksia koskevan oikeuden tulkitsemisen, soveltamisen ja kehittämisen kannalta tärkeitä tutkimuksia, ratkaisuja ja tietoja; aikakauslehti ilmestyy työkielillä.

10 artikla
Linjaluettelot

1 §. Jäsenvaltiot lähettävät keskustoimistolle ilmoituksensa linjojen merkitsemisestä 3 artiklan 2 §:ssä mainittuihin luetteloihin tai niiden poistamisesta näistä.

Mikäli 2 artiklan 2 §:ssä tarkoitetut linjat yhdistävät jäsenvaltioita, ne merkitään luetteloihin vain näiden valtioiden suostumuksella; tällaisen linjan poistamiseksi luetteloista riittää ilmoitus yhdeltä asianomaisista valtioista.

Keskustoimisto tiedottaa linjan merkitsemisestä tai poistamisesta kaikille jäsenvaltioille.

2 §. Linja kuuluu yleissopimuksen piiriin kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen merkitsemisestä on tiedotettu.

3 §. Linja lakkaa kuulumasta yleissopimuksen piiriin kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen poistamisesta on tiedotettu. Käynnissä olevat kuljetukset on kuitenkin saatettava päätökseen.

11 artikla
Raha-asiat

1 §. Järjestön kulujen määrästä päättää kunkin tilivuoden osalta hallintokomitea keskustoimiston ehdotuksen pohjalta.

Järjestön kuluista vastaavat jäsenvaltiot suhteessa niiden luetteloihin merkittyjen linjojen pituuteen. Meriteitä ja sisävesireittejä myöten kulkevien linjojen osalta otetaan kuitenkin huomioon vain puolet niiden pituudesta; muiden erityisolosuhteissa liikennöitävien linjojen osalta osuutta voidaan alentaa korkeintaan puolella asianomaisen hallituksen ja keskustoimiston välisellä sopimuksella, mikäli hallintokomitea tämän hyväksyy.

2 §. Lähettäessään jäsenvaltioille vuosikertomuksen ja vuotuisen tilinpäätöksen keskustoimisto kehottaa niitä suorittamaan osuutensa kuluneen tilivuoden kuluista mahdollisimman pian ja viimeistään lähetysvuoden joulukuun 31 päivänä.

Tämän määräpäivän jälkeen erääntyneet maksut kasvavat korkoa viisi prosenttia vuodessa.

Jos jäsenvaltio ei ole maksanut osuuttaan kahden vuoden kuluessa mainitusta määräpäivästä, sen äänioikeus peruutetaan siihen saakka, kunnes se on täyttänyt maksuvelvollisuutensa.

Toisen kahden vuoden lisäajan kuluttua umpeen yleiskokous tutkii, onko kysymyksessä olevan valtion menettely katsottava sopimuksen äänettömäksi irtisanomiseksi, ja määrää tarvittaessa irtisanomisen voimaantulopäivän.

3 §. Erääntyneet osuudet jäävät maksettaviksi 2 §:ssä ja 25 artiklassa tarkoitetuissa irtisanomistapauksissa sekä niissä tapauksissa, jolloin äänioikeus peruutetaan.

4 §. Suorittamattomat maksut on mikäli mahdollista korvattava järjestön varoista; ne voidaan jakaa neljän tilivuoden osalle. Jäljelläolevalla erotuksella veloitetaan erikoistilin kautta muita jäsenvaltioita siinä määrin, kun ne olivat osallisena yleissopimukseen sinä aikana, jolloin maksut laiminlyötiin; veloitus tapahtuu suhteessa niiden erikoistilin avauspäivänä luetteloihin merkittyjen linjojen pituuteen.

5 §. Yleissopimuksen irtisanonut valtio voi liittyä uudelleen jäseneksi edellyttäen, että se on suorittanut maksuvelvollisuutensa.

6 §. Järjestö perii korvausta 9 artiklan 2 §:n l, m ja n kohdissa mainitusta toiminnasta johtuvien erityiskulujen peittämiseksi; 9 artiklan 2 §:n l ja m kohdissa mainituissa tapauksissa tämän korvauksen määrää hallintokomitea keskustoimiston ehdotuksen petusteella; 9 artiklan 2 §:n n kohdassa mainitussa tapauksessa sovelletaan 15 artiklan 2 §:ää.

7 §. Tilikirjojen ja tilitositteiden yhtäpitävyyden tarkastaa Sveitsin hallitus, joka esittää tarkastuskertomuksen hallintokomitealle.

III OSA

Välimiesmenettely

12 artikla
Toimivalta

1 §. Jäsenvaltioiden väliset riitaisuudet, jotka johtuvat yleissopimuksen tulkitsemisesta tai soveltamisesta, sekä jäsenvaltioiden ja järjestön väliset riitaisuudet, jotka johtuvat erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan tulkitsemisesta tai soveltamisesta, voidaan alistaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi, jos joku osapuolista tätä pyytää. Osapuolet määräävät vapaasti välimiesoikeuden kokoonpanon ja välimiesmenettelyn.

2 §. Jos yhtenäisten oikeussäännösten CIV ja CIM soveltamisesta johtuvia riita-asioita

a) kuljetusyritysten,

b) kuljetusyritysten ja asiakkaiden,

c) asiakkaiden,

välillä ei ole selvitetty sovinnossa tai alistettu yleisten tuomioistuimien ratkaistavaksi, ne voidaan asianosaisten suostumuksella alistaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Välimiesoikeuden kokoonpanon ja välimiesmenettelyn suhteen sovelletaan 13-16 artiklaa.

3 §. Allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa jokainen valtio voi varata itselleen oikeuden olla soveltamatta 1 ja 2 §:n määräyksiä kokonaisuudessaan tai osittain.

4 §. Jokainen valtio, joka on tehnyt varauman 3 §:n nojalla, voi luopua siitä milloin tahansa ilmoittamalla tästä tallettajahallitukselle. Varaumasta luopuminen tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin tallettajahallitus ilmoittaa tästä valtioille.

13 artikla
Välityssopimus. Oikeuden kanslia

Osapuolet tekevät välityssopimuksen, jossa erityisesti määritellään:

a) erimielisyyden kohde;

b) oikeuden kokoonpano ja välimiehen tai välimiesten nimittämistä varten sovitut määräajat;

c) paikka, joka on sovittu oikeuden toimipaikaksi.

Välityssopimus on ilmoitettava keskustoimistolle, joka hoitaa oikeuskanslian tehtäviä.

14 artikla
Välimiehet

1 §. Keskustoimisto laatii välimiesluettelon ja pitää sitä ajan tasalla. Kukin jäsenvaltio voi merkityttää välimiesluetteloon kaksi kansalaistaan, jotka ovat kansainvälisen kuljetusoikeuden erikoistuntijoita.

2 §. Välimiesoikeuteen kuuluu välityssopimuksen mukaisesti yksi, kolme tai viisi välimiestä.

Välimiehet valitaan 1 §:ssä mainittuun luetteloon sisältyvien henkilöiden joukosta. Jos välityssopimus edellyttää viittä välimiestä, voi kumpikin osapuoli kuitenkin valita yhden välimiehen luettelon ulkopuolelta.

Jos välityssopimus edellyttää yhtä ainoata välimiestä, osapuolet valitsevat hänet keskenään sopien.

Jos välityssopimus edellyttää kolmea tai viittä välimiestä, kumpikin osapuoli valitsee yhden tai vastaavasti kaksi välimiestä; nämä nimeävät keskenään sopien kolmannen tai viidennen välimiehen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana.

Elleivät osapuolet pääse yksimielisyyteen ainoan välimiehen taikka valitut välimiehet kolmannen tai viidennen välimiehen nimeämisestä, nimeämisen suorittaa keskustoimiston pääjohtaja.

3 §. Ainoan välimiehen tai kolmannen tai viidennen välimiehen on oltava muuta kansalaisuutta kuin osapuolet, elleivät nämä ole samaa kansalaisuutta.

Kolmannen osapuolen väliintulo riitaan ei vaikuta välimiesoikeuden kokoonpanoon.

15 artikla
Menettely. Kulut

1 §. Välimiesoikeus päättää noudatettavasta menettelytavasta ottaen huomioon erityisesti seuraavat määräykset:

a) se tutkii ja ratkaisee asiat osapuolten esittämien seikkojen perusteella olematta sidottu osapuolten tulkintoihin oikeuskysymyksissä;

b) se ei voi tuomita enempää eikä muuta kuin mitä kantaja on vaatinut eikä myöskään vähempää kuin sen, minkä vastaaja on myöntänyt olevansa velkaa;

c) välimiesoikeus laatii asianmukaisesti perustellun välitystuomionsa, jonka keskustoimisto antaa osapuolille tiedoksi;

d) elleivät välimiesoikeuden toimipaikalla noudatettavan lain pakottavat määräykset toisin määrää tai osapuolten kesken ole toisin sovittu, välimiesoikeuden päätös on lopullinen.

2 §. Välimiesten palkkiot määrää keskustoimiston pääjohtaja.

Välitystuomiossa vahvistetaan kulut ja kustannukset sekä määrätään niiden samoin kuin välimiespalkkioiden jakaantumisesta osapuolten kesken.

16 artikla
Vanhentuminen. Täytäntöönpanokelpoisuus

1 §. Välimiesmenettelyn aloittamisella on sama vaikutus vanhentumisen keskeyttämiseen kuin sovellettavan aineellisen oikeuden mukaan on kanteen vireille panemisella yleisessä oikeudessa.

2 §. Välitystuomio tulee täytäntöönpanokelpoiseksi kuljetusyritysten tai asiakkaiden suhteen kussakin jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun siinä valtiossa, jossa täytäntöönpanon on määrä tapahtua, säädetyt muodollisuudet on täytetty. Jutun asiallinen tarkistaminen ei ole sallittua.

IV OSA

Erinäisiä määräyksiä

17 artikla
Maksamattomien saatavien periminen kuljetusyritysten kesken

1 §. Yhtenäisten oikeussäännösten alaisiin kuljetuksiin perustuvat, maksamatta jääneet saamiset voi velkova kuljetusyritys toimittaa keskustoimistolle perimisen helpottamiseksi; tässä tarkoituksessa viimeksimainittu kehottaa velallista kuljetusyritystä suorittamaan erääntyneen määrän tai ilmoittamaan syyt maksamasta kieltäytymiseen.

2 §. Jos keskustoimisto katsoo syyt kieltäytymiseen riittävän perustelluiksi, se kehottaa osapuolia kääntymään joko toimivaltaisen tuomioistuimen tai 12 artiklan 2 §:n mukaisesti välimiesoikeuden puoleen.

3 §. Jos keskustoimisto katsoo vaadittavan määrän kokonaan tai osittain tosiasialliseksi velaksi, se voi asiantuntijaa mahdollisesti kuultuaan määrätä, että velallisen kuljetusyrityksen on suoritettava velkamäärä kokonaisuudessaan tai osittain keskustoimistolle; näin suoritettu määrä jää keskustoimiston huostaan, kunnes asianomainen tuomioistuin tai välimiesoikeus on lopullisesti ratkaissut asian.

4 §. Ellei yritys kahden viikon kuluessa maksa keskustoimiston määräämää summaa, keskustoimisto toimittaa sille uuden maksukehotuksen ja ilmoituksen kieltäytymisen seuraamuksista.

5 §. Ellei tämä uusikaan maksukehotus johda tulokseen kahden kuukauden kuluessa, keskustoimisto antaa jäsenvaltiolle, johon kuljetusyritys kuuluu, petustellun esityksen ryhtyä toimenpiteisiin ja erittäinkin harkita, saavatko velallisen kuljetusyrityksen linjat edelleen jäädä linjaluetteloon.

6 §. Jos jäsenvaltio ilmoittaa, että se maksamatta jättämisestä huolimatta säilyttää tämän yrityksen linjat merkittyinä luetteloon tai jos se ei vastaa kuuden viikon kuluessa keskustoimiston ilmoituksesta, katsotaan valtion enemmittä selityksittä takaavan kaikkien yhtenäisten oikeussäännösten alaisista kuljetuksista johtuvien velkojen suorittamisen.

18 artikla
Tuomiot. Takavarikko ja ulosotto. Vakuuden asettaminen

1 §. Kun asianomaisen tuomioistuimen yleissopimuksen määräysten nojalla antamat, joko asianosaismenettelyn mukaiset tai yksipuoliset tuomiot ovat tämän tuomioistuimen noudattamien lakien mukaan tulleet täytäntöönpanokelpoisiksi, ne tulevat täytäntöönpanokelpoisiksi kaikissa muissakin jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun valtiossa, jossa täytäntöönpanon on määrä tapahtua, määrätyt muodollisuudet on täytetty. Jutun asiaperustan tarkistaminen ei ole sallittua.

Tätä määräystä ei sovelleta tuomioihin, jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia vain väliaikaisesti, eikä myöskään tuomioon, joka velvoittaa jutussa hävinneen kantajan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen lisäksi vahingonkorvausta.

Ensimmäinen kappale koskee myös sovintoratkaisuja.

2 §. Jonkin kuljetusyrityksen yhtenäisten oikeussäännösten alaisesta kuljetuksesta johtuneita saatavia toiselta kuljetusyritykseltä, joka ei kuulu samaan jäsenvaltioon, voidaan panna takavarikkoon tai ulosmitata ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tai päätöksen nojalla, johon saatavaan oikeutettu yritys kuuluu.

3 §. Rautatien liikkuvaa kalustoa sekä kaikenlaisia kuljetukseen käytettäviä ja rautatielle kuuluvia välineitä, kuten kuljetussäiliöitä, kuormausvälineitä ja vaununpeltteltä, voidaan panna takavarikkoon ja ulosmitata muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, johon omistajarautatie kuuluu, vain tämän valtion tuomioistuimen päätöksen nojalla.

Yksityisten omistamia vaunuja sekä kaikenlaisia niihin kuuluvia ja kuljetukseen tarvittavia, vaununomistajalle kuuluvia esineitä voidaan panna takavarikkoon ja ulosmitata muussa kuin siinä valtiossa, missä omistajan kotipaikka on, vain tämän valtion tuomioistuimen tuomion nojalla.

4 §. Vakuuden asettamista oikeudenkäyntikulujen suorirtamisesta ei voida vaatia yleissopimuksesta johtuvien kanteiden yhteydessä.

V OSA

Yleissopimuksen muuttaminen

19 artikla
Toimivalta

1 §. Jäsenvaltiot toimittavat ehdotuksensa yleissopimuksen muuttamisesta keskustoimistolle, joka saattaa ne välittömästi jäsenvaltioiden tietoon.

2 §. Yleiskokous päättää niiden yleissopimuksen määräysten muutosehdotuksista, joita ei ole mainittu 3 ja 4 §:ssä.

Muutosehdotuksen merkitseminen yleiskokouksen istunnon asialistaan edellyttää jäsenvaltioiden kolmasosan suostumusta.

Kun yleiskokous on ottanut käsiteltäväksi muutosehdotuksen, se voi päättää 6 artiklan 5 §:ssä määrätyllä enemmistöllä, että kyseinen ehdotus luonteeltaan liittyy läheisesti yhteen tai useaan määräykseen, joiden muuttaminen kuuluu tarkistuskomitean toimivaltaan 3 § :n mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa yleiskokouksella on oikeus päättää myös tämän tai näiden määräysten muuttamisesta.

3 §. Mikäli yleiskokous ei 2 §:n 3 kappaleen mukaisesti toisin päätä, tarkistuskomissio päättää seuraavia määräyksiä koskevista muutosehdotuksista:

a) Yhtenäiset oikeussäännökset CIV:

- 1 artiklan 3 §, 4 artiklan 2 §, 5 (paitsi 2 §), 6, 9-14, 15 (paitsi 6 §) ja 16-21 artikla, 22 artiklan 3 §, 23-25, 37,43 (paitsi 2 ja 4 §), 48,49, 56 58 ja 61 artikla,

- 30, 31, 38,40 ja 41 artiklassa laskentayksikköinä ilmaistut määrät, jos muutoksen tarkoituksena on kyseisten määrien korottaminen;

b) Yhtenäiset oikeussäännökset CIM:

- 1 artiklan 2 §, 3 artiklan 2-5 §, 4, 5, 6 (paitsi 3 §), 7, 8, 11-13, 14 (paitsi 7 §), 15-17, 19 (paitsi 4 §), 20 (paitsi 3 §), 21-24, 25 (paitsi 3 §), 26 (paitsi 2 §) ja 27 artikla, 28 artiklan 3 ja 6 §, 29, 30 (paitsi 3 §), 31, 32 (paitsi 3 §), 33 (paitsi 5 §), 34, 38, 39,41,45,46,47 (paitsi 3 §), 48 (sikäli kuin kysymyksessä on ainoastaan mukauttaminen kansainväliseen merikuljetusoikeuteen), 52, 53, 59-61, 64 ja 65 artikla;

- 40 artiklassa laskentayksikköinä ilmaistu määrä, jos muutoksen tarkoituksena on kyseisen määrän korottaminen;

- yksityisvaunujen kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskeva ohjesääntö (RlP), Il liite;

- kuljetussäiliöiden kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskeva ohjesääntö (RICo), III liite;

- kiitotavaran kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskeva ohjesääntö (RIEx), IV liite.

4 §. Asiantuntijakomissio päättää muutosehdotuksista, jotka koskevat yhtenäisten oikeussäännösten ClM l liitteenä olevan vaarallisten aineiden kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan ohjesäännön (RlD) määräyksiä.

20 artikla
Yleiskokouksen päätökset

1 §. Yleiskokouksen päättämät muutokset merkitään pöytäkirjaan, jonka jäsenvaltioiden edustajat allekirjoittavat. Tämä pöytäkirja on ratifioitava tai hyväksyttävä; ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan mahdollisimman pian tallettajahallituksen huostaan.

2 §. Kun yli kaksi kolmannesta jäsenvaltioista on ratifioinnut tai hyväksynyt pöytäkirjan, päätökset tulevat yleiskokouksen asettaman määräajan kuluttua umpeen.

3 §. Heti päätösten tultua voimaan keskeytyy yhtenäisten oikeussäännösten CIV ja CIM soveltaminen liikenteeseen niiden jäsenvaltioiden kanssa ja välillä, jotka kuukautta ennen kyseiselle voimaantulolle määrättyä päivää eivät vielä ole tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjaansa. Keskustoimisto ilmoittaa jäsenvaltioille tästä keskeytyksestä, joka päättyy kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin keskustoimisto ilmoittaa kyseisten valtioiden ratifioineen tai hyväksyneen mainitut päätökset.

Tämä keskeytys ei koske niitä jäsenvaltioita, jotka ovat ilmoittaneet keskustoimistolle soveltavansa yleiskokouksen päättämiä muutoksia, vaikka ne eivät ole tallettaneet ratilioimis- tai hyväksymiskirjaansa.

21 artikla
Komissioiden päätökset

1 §. Keskustoimisto ilmoittaa komissioiden päättämät muutokset jäsenvaltioille.

2 §. Nämä päätökset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kahdennentoista kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa keskustoimisto on ilmoittanut ne jäsenvaltioille, ellei kolmannes jäsenvaltioista ole esittänyt vastaväitettä neljän kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä laskettuna.

Jos kuitenkin joku jäsenvaltio esittää vastaväitteen tarkistuskomission päätöstä vastaan neljän kuukauden kuluessa ja irtisanoo yleissopimuksen viimeistään kaksi kuukautta ennen tämän päätöksen voimaantulolle määrättyä päivää, päätös tulee voimaan vasta silloin, kun asianomaisen valtion irtisanominen tulee voimaan.

VI OSA

Loppumääräykset

22 artikla
Yleissopimuksen allekirjoittaminen, ratifionti ja hyväksyminen

1 §. Yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten niille valtioille, jotka oli kutsuttu CIM- ja CIV-yleissopimusten kahdeksanteen varsinaiseen tarkistuskonferenssiin, 31 päivään joulukuuta 1980 saakka Sveitsin hallituksen luona Bernissä.

2 §. Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä; ratifioimis- tai hyväksymiskirjar talletetaan tallettajahallituksena toimivan Sveitsin hallituksen huostaan.

23 artikla
Liittyminen yleissopimukseen

1 §. Ne valtiot, jotka oli kutsuttu CIM- ja ClV-sopimusten kahdeksanteen varsinaiseen tarkistuskonferenssiin, mutta jotka eivät ole allekirjoittaneet yleissopimusta 22 artiklan 1 § : ssä mainitun määräajan kuluessa, voivat kuitenkin ilmoittaa liittymisensä yleissopimukseen ennen sen voimaantuloa. Liittymisasiakirja talletetaan tallettajahallituksen huostaan.

2 §. Jokainen valtio, joka haluaa liittyä yleissopimukseen sen voimaantulon jälkeen, osoittaa tallettajahallitukselle anomuksen sekä selostuksen rautatieliikenneyritystensä asemasta kansainvälisten kuljetusten suhteen. Tallettajahallitus saattaa nämä jäsenvaltioiden ja keskustoimiston tietoon.

Anomus katsotaan hyväksytyksi kuuden kuukauden kuluttua yllämainitusta ilmoituksesta, ellei viisi jäsenvaltiota ole ilmoittanut tallettajahallitukselle vastustavansa sitä. Tallettajahallitus ilmoittaa hyväksymisestä anomuksen esittäneelle valtiolle sekä jäsenvaltioille ja keskustoimistolle. Uusi jäsenvaltio noudattaa välittömästi 10 artiklan määräyksiä.

Mikäli liittymisanomusta vastustetaan, tallettajahallitus alistaa sen yleiskokouksen ratkaistavaksi.

Kun liittymiskirja on talletettu, se tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa keskustoimisto on ilmoittanut jäsenvaltioille uuden jäsenvaltion linjaluettelon.

3 §. Liittyminen yleissopimukseen voi koskea ainoastaan kyseisenä ajankohtana voimassa olevaa yleissopimusta ja sen muutoksia.

24 artikla
Yleissopimuksen voimaantulo

1 §. Kun viisitoista valtiota on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, tallettajahallitus ottaa yhteyttä asianomaisiin hallilituksiin yleissopimuksen voimaantulosta sopimiseksi.

2 §. Yleissopimuksen voimaantulon seurauksena kumoutuvat 7 päivänä helmikuuta 1970 tehdyt kansainväliset yleissopimukset tavarankuljetuksesta rautateitse (CIM) ja matkustajien ja matkatavaran kuljetuksesta rautateitse (CIV) sekä 26 päivänä helmikuuta 1966 tehty rautateiden vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskeva CIV-lisäyleissopimus.

25 artikla
Sopimuksen irtisanominen

Jokainen jäsenvaltio, joka haluaa irtisanoa yleissopimuksen, ilmoittaa tästä tallettajahallitukselle. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä.

26 artikla
Tallettajahallituksen tehtävät

Tallettajahallitus saattaa niiden valtioiden, jotka oli kutsuttu CIM- ja CIV-yleissopimusten kahdeksanteen varsinaiseen tarkistuskonferenssiin, muiden sopimukseen liittyneiden valtioiden sekä keskustoimiston tietoon:

a) yleissopimuksen allekirjoitukset, ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamiset sekä irtisanomisilmoitukset;

b) päivämäärän, jolloin yleissopimus tulee voimaan 24 artiklan mukaisesti;

c) 20 artiklassa mainittuja pöytäkirjoja koskevien ratifioimis- ja hyväksymiskirjojen tallettamiset.

27 artikla
Yleissopimuksen varaumat

Yleissopimukseen saa tehdä ainoastaan siinä määrättyjä varaumia.

28 artikla
Yleissopimuksen tekstit

Yleissopimus on tehty ja allekirjoitettu ranskankielisenä.

Ranskankieliseen tekstiin on liitetty viralliset käännökset saksan, englannin, arabian, italian ja hollannin kielellä.

Vain ranskankielinen teksti on todistusvoimainen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Bernissä, yhdeksäntenä päivänä toukokuuta 1980, yhtenä ranskankielisenä alkuperäiskappaleena, joka talletetaan Sveitsin Valaliiton arkistoon. Oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan kullekin jäsenvaltiolle.

Valtioiden välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF) erioikeuksia ja vapauksia koskeva PÖYTÄKIRJA

1 artikla

1 §. Virallisen toimintansa puitteissa järjestö nauttii lainkäyttö- ja täytäntöönpanovapautusta paitsi

a) siinä määrin kuin järjestö on tällaisesta vapautuksesta jossakin erikoistapauksessa nimenomaisesti luopunut;

b) kolmannen osapuolen nostamassa vahingonkorvausta koskevassa siviilikanteessa vahingosta, jonka on aiheuttanut järjestön omistama tai sen käytössä ollut moottoriajoneuvo tai muu liikenneväline, tai mainittujen liikennevälineiden rikottua liikennesääntöjä;

c) vastakanteen suhteen, jolla on suoranainen yhteys järjestön aloittamaan oikeudenkäyntiin pääkanteesta;

d) tapauksessa, jolloin oikeuden päätöksellä pidätetään järjestöltä sen palveluksessa olevalle henkilölle tuleva palkka tai muu palkkio.

2 §. Järjestön omaisuus ja varat ovat niiden sijaintipaikasta riippumatta vapaat kaikesta pakkootosta, takavarikosta, ulosotosta ja muista pakkotoimenpiteistä paitsi siinä määrin kuin saattaa väliaikaisesti olla välttämätöntä onnettomuuksien ehkäisemiseksi tai tutkimiseksi, kun kysymyksessä ovat järjestön omistamat tai sen käytössä olevat moottoriajoneuvot.

Jos kuitenkin pakkolunastus on välttämätön yleiseen tarpeeseen, on ryhdyttävä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin, jotta estetään sen muodostavan haittaa järjestön toiminnan härjoittamiselle, ja on viipymättä suoritettava riittävä etukäteiskorvaus.

3 §. Kukin jäsenvaltio myöntää järjestölle, sen omaisuudelle ja tuloille vapautuksen välittömistä veroista järjestön virallisen toiminnan harjoittamista varten. Kun järjestö hankkii huomattavassa määrin tavaraa tai palveluja, jotka ovat sen virallista toimintaa varten ehdottoman välttämättömiä, ja niiden hintaan sisältyy veroja tai maksuja, jäsenvaltiot ryhtyvät, milloin se on mahdollista, sopiviin toimenpiteisiin näistä veroista tai maksuista vapauttamiseksi tai niiden määrän takaisin maksamiseksi.

Sellaisista veroista ja maksuista, jotka ovat pelkkä korvaus suoritetuista palveluista, ei myönnetä vapautusta.

Järjestön maahantuomat tai maastaviemät ja sen viralliseen toimintaan ehdottoman välttämättömät tavarat ovat vapautetut kaikista tuonnin ja viennin yhteydessä perittävistä maksuista ja veroista.

Tämän artiklan mukaista vapautusta ei myönnetä sellaisten tavaroiden ostamisen ja maahantuonnin tai palvelusten hankinnan osalta, jotka on tarkoitettu järjestön henkilökunnan henkilökohtaiseen käyttöön.

4 §. Edellä 3 §:n mukaisesti hankittuja tai maahantuotuja tavaroita ei saa myydä, luovuttaa tai käyttää muutoin kuin vapautuksen myöntäneiden jäsenvaltioiden määräämin ehdoin.

5 §. Tässä pöytäkirjassa tarkoitettu järjestön virallinen toiminta on sellaista toimintaa, joka vastaa yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyjä tarkoituksia.

2 artikla

1 §. Järjestöllä on oikeus vastaanottaa ja pitää hallussaan kaikenlaisia varoja, valuuttaa, rahaa tai arvopapereita, joita se saa vapaasti käyttää kaikkiin yleissopimuksessa edellytettyihin tarkoituksiin. Järjestöllä on oikeus pitää pankkitilejä missä tahansa valuutassa siinä määrin kuin sen tehtävien täyttäminen vaatii.

2 §. Virallisten viestiyhteyksiensä ja kaikkien asiakirjojen kuljetuksen osalta järjestö nauttii ainakin yhtä edullista kohtelua kuin kukin jäsenvaltio on myöntänyt muille vastaaville kansainvälisille järjestöille.

3 artikla

Jäsenvaltioiden edustajat nauttivat tehtäviään suorittaessaan sekä virkamatkoilla kunkin jäsenvaltion alueella seuraavia erioikeuksia ja vapauksia:

a) lainkäyttövapautusta myös tehtävänsä päätyttyä tekojen osalta, suulliset ja kirjalliset lausunnot mukaan luettuina, jotka he ovat tehtäviään hoitaessaan suorittaneet; tämä vapautus ei kuitenkaan ole voimassa jäsenvaltion edustajan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai.muun liikennevälineen aiheuttaessa vahinkoa tai mainittujen liikennevälineiden rikkoessa liikennesääntöjä;

b) vapautusta pidättämisestä ja tutkintovankeudesta paitsi tapauksissa, joissa heidät on tavattu rikoksesta;

c) vapautusta henkilökohtaisten matkatavaroiden takavarikoinnista paitsi tapauksissa, joissa heidät on tavattu rikoksesta;

d) kaikkien virallisten kirjelmien ja asiakirjojen loukkaamattomuutta;

e) vapautusta heidän itsensä ja heidän aviopuolisonsa osalta kaikista maahantulorajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröimistä koskevista määräyksistä;

f) samoja helpotuksia valuutan säännöstelyyn ja vaihtomääräyksiin nähden kuin tilapäisissä virallisissa tehtävissä oleville vieraiden hallitusten edustajille myönnetään.

4 artikla

Järjestön henkilökunnan jäsenet nauttivat tehtäviään suorittaessaan kunkin jäsenvaltion alueella seuraavia erioikeuksia ja vapauksia:

a) lainkäyttövapautusta myös palveluksensa järjestössä päätyttyä tekojen osalta, suulliset ja kirjalliset lausunnot mukaan luettuina, jotka he ovat tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiensa puitteissa suorittaneet; tämä vapautus ei kuitenkaan ole voimassa henkilökunnan jäsenen omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttaessa vahinkoa tai mainittujen liikennevälineiden rikkoessa liikennesääntöjä;

b) kaikkien virallisten kirjelmien ja asiakirjojen loukkaamattomuutta;

c) samoja poikkeuksia ulkomaalaisten maahantulorajoituksia ja ulkomaalaisten rekisteröimistä koskevista määräyksistä kuin yleensä myönnetään kansainvälisten järjestöjen henkilökunnalle; heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet nauttivat samoja helpotuksia;

d) vapautusta kansallisesta tuloverotuksesta, mikäli järjestön maksamista palkoista ja muista palkkioista peritään järjestön hyväksi sisäistä veroa; jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa nämä tulot huomioon laskiessaan veroa muista lähteistä peräisin olevalle tulolle; jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan tätä verovapautta järjestön henkilökuntansa entisille jäsenille tai heidän oikeudenomistajilleen suorittamiin korvauksiin, eläkkeisiin tai elinkorkoihin;

e) samoja erioikeuksia valuuttasäännösten osalta kuin yleensä kansainvälisten järjestöjen henkilökunta;

f) kansainvälisen kriisin sattuessa samoja kotiuttamisetuja omalta ja talouteensa kuuluvien perheenjäsenten osalta kuin yleensä myönnetään kansainvälisten järjestöjen henkilökunnalle.

5 artikla

Järjestön käyttämät asiantuntijat nauttivat suorittaessaan tehtäviä järjestössä tai sen puolesta seuraavia erioikeuksia ja vapauksia siinä määrin kuin heidän tehtävänsä vaativat, mukaan luettuina matkat, jotka he näitä tehtäviä suorittaessaan tekevät:

a) lainkäyttövapautusta tekojen osalta, suulliset ja kirjalliset lausunnot mukaan luettuina, jotka asiantuntija on tehtäviään hoitaessaan suorittanut; tämä vapaus ei kuitenkaan ole voimassa asiantuntijan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttaessa vahinkoa tai mainittujen liikennevälineiden rikkoessa liikennesääntöjä; asiantuntijat nauttivat tätä vapautusta myös heidän tehtäviensä päätyttyä järjestössä;

b) kaikkien virallisten kirjelmien tai asiakirjojen loukkaamattomuutta;

c) palkan siirtoon tarvittavia valuuttahelpotuksia;

d) samoja helpotuksia henkilökohtaisten matkatavaroiden osalta kuin tilapäisissä virallisissa tehtävissä oleville vieraiden hallitusten virkamiehille myönnetään.

6 artikla

1 §. Tässä pöytäkirjassa mainitut erioikeudet ja vapaudet on perustettu yksinomaan sitä varten, että järjestön vapaa toiminta ja henkilöiden, joille ne myönnetään, täydellinen riippumattomuus olisivat turvatut kaikissa olosuhteissa. Toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat vapautuksen kaikissa niissä tapauksissa, jolloin sen säilyttäminen voi olla esteenä oikeuden noudattamiselle ja siitä voidaan luopua vahingoittamatta sitä tarkoitusta, jota varten se on myönnetty.

2 §. Edellä 1 §:ssä tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ovat:

- jäsenvaltiot edustajiensa osalta,

- hallintokomitea pääjohtajan osalta,

- pääjohtaja muun henkilökunnan sekä järjestön käyttämien asiantuntijoiden osalta.

7 artikla

1 §. Mikään tämän pöytäkirjan määräyksistä ei saa millään tavoin vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen ryhtyä kaikkiin tarvittaviin varotoimenpiteisiin yleisen turvallisuutensa varmistamiseksi.

2 §. Järjestö on aina valmis yhteistyöhön jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa helpottaakseen oikeudenkäyttöä, varmistaakseen asianomaisten jäsenvaltioiden lakien ja määräysten noudattamisen ja estääkseen kaiken tässä pöytäkirjassa mainittujen erioikeuksien ja vapauksien väärinkäytön.

8 artikla

Mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen myöntämään omille kansalaisilleen tai kyseisessä valtiossa pysyvästi asuville henkilöille erioikeuksia ja vapauksia, jotka on mainittu tämän pöytäkirjan

- 3 artiklassa, d kohtaa lukuunottamatta,

- 4 artiklassa, a, b ja d kohtaa lukuunottamatta,

- 5 artiklassa, a ja b kohtaa lukuunottamatta.

9 artikla

Järjestö voi tehdä yhden tai useamman jäsenvaltion kanssa lisäsopimuksia tämän pöytäkirjan määräysten soveltamiseksi kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden suhteen samoin kuin muita sopimuksia järjestön asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi.

YHTENÄISET OIKEUSSÄÄNNÖKSET sopimuksesta matkustajien ja matkatavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV)

A liite 9 päivänä toukokuuta 1980 tehtyyn kansainvälisiä rautatiekuljeruksia koskevaan yleissopimukseen (COTIF)

I OSA

Yleiset määräykset

1 artikla
Soveltamisala

1 §. Yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan 2, 3 ja 33 artiklassa mainituin poikkeuksin kaikkeen matkustajien ja matkatavaran kuljetukseen kansainvälisin kuljetustodistein, jotka on laadittu vähintään kahden valtion aluetta koskevalle matkalle, käsittäen yksinomaan yleissopimuksen 3 ja 10 artiklassa mainittuun linjaluetteloon merkittyjä linjoja.

Näitä oikeussäännöksiä sovelletaan myös matkustajien kuolemaa ja loukkaantumista koskevan rautatien vastuun osalta yhtenäisten oikeussäännösten sopimuksesta tavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIM) nojalla suoritettavien kuljetusten saattajiin.

2 §. Kansainväliset tariffit määräävät ne asemayhteydet, joille kansainvälisiä kuljetustodisteita annetaan.

3 §. Sana "asema" käsittää rautatieasemat, laivalinjojen satamat ja kaikki muut kuljetusyritysten toimipaikat, jotka ovat auki yleisölle kuljetussopimuksen toimeenpanoa varten.

2 artikla
Poikkeukset soveltamisalasta

1 §. Kuljetukset, joiden lähtöasema ja määräasema sijaitsevat saman valtion alueella ja jotka vain kulkevat toisen valtion alueen kautta, eivät ole näiden oikeussäännösten alaisia:

a) jos kauttakulkuun käytettyjä linjoja liikennöi yksinomaan jokin lähtövaltion rautatie tai

b) jos asianomaiset valtiot tai rautatiet ovat sopineet, ettei näitä kuljetuksia katsota kansainvälisiksi.

2 §. Kuljetukset kahden naapurivaltion asemien välillä sekä kuljetukset kahden valtion asemien välillä kauttakulkuna kolmannen valtion alueen kautta, silloin kun kuljetukseen käytetyillä linjoilla liikennöi yksinomaan näistä kolmesta valtiosta yhden rautatie, ovat tämän rautatien kotimaan liikennettä koskevien määräysten alaisia, edellyttäen, etteivät minkään asianomaisen valtion lait ja määräykset ole esteenä.

3 artikla
Vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskeva varauma

1 §. Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hvväksymis- tai liittymiskirjansa varata itselleen oikeuden olla soveltamatta kaikkia rautatien vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä alueellaan sattuvien onnettomuuksien uhriksi joutuviin matkustajiin, jos nämä ovat sen kansalaisia tai henkilöitä, joiden vakinainen asuinpaikka on tässä valtiossa.

2 §. Jokainen valtio, joka on tehnyt yllämainitun varauman, voi luopua siitä milloin tahansa ilmoittamalla asiasta tallettajahallitukselle. Varaumasta luopuminen tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Sveitsin hallitus ilmoittaa siitä valtioille.

4 artikla
Kuljetusvetvollisuus

1 §. Rautatie on velvollinen suorittamaan yhtenäisten oikeussäännösten määräyksiä noudattaen kaikkea matkustajien ja matkatavaran kuljetusta, mikäli

a) matkustaja noudattaa näitä oikeussäännöksiä, lisämääräyksiä ja kansainvälisiä tariffeja;

b) kuljetus voidaan suorittaa henkilökunnalla ja tavanomaisilla kuljetusvälineillä, jotka tyydyttävät liikenteen säännönmukaiset tarpeet;

c) kuljetusta eivät estä sellaiset seikat, joita rautatie ei voi välttää ja joita se ei ole velvollinen poistamaan.

2 §. Kun asianomainen viranomainen on määrännyt, että liikenne on kokonaan tai osittain lakkautettava tai keskeytettävä, nämä toimenpiteet on viipymättä saatettava yleisön ja rautateiden tietoon; viimeksimainitut ilmoittavat niistä muiden valtioiden rautateille julkaisemista varten.

3 §. Jokainen rautatien taholta tapahtunut tämän artiklan rikkominen voi olla siitä aiheutuneen vahingon korvausvaatimuksen perusteena.

5 artikla
Tariffit. Erikoissopimukset

1 §. Kansainvälisten tariffien tulee sisältää kaikki kuljetukseen sovellettavat erityisehdot, erityisesti kuljetus- ja lisämaksujen laskemista varten tarvittavat tiedot sekä tarvittaessa määräykset rahanvaihtokurssien soveltamisesta.

Kansainvälisten tariffien ehdot voivat poiketa yhtenäisistä oikeussäännöksistä vain, mikäli ne tämän nimenomaisesti sallivat.

2 §. Kansainvälisiä tariffeja on sovellettava kaikkiin henkilöihin nähden samoin ehdoin.

3 §. Rautatiet voivat tehdä erikoissopimuksia, joihin sisältyy alennuksia tai muita etuja, sikäli kuin samanveroiset ehdot myönnetään matkustajille, jotka ovat vastaavissa olosuhteissa.

Maksualennuksia tai muita etuja voidaan myöntää rautateiden tai julkisen hallinnon tarpeisiin tai hyväntekeväisyys-, kasvatus- ja opetustarkoituksiin.

Ensimmäisen ja toisen kappaleen nojalla suoritettujen toimenpiteiden julkaiseminen ei ole pakollista.

4 §. Kansainvälisten tariffien julkaiseminen on pakollista vain valtioissa, joiden rautatiet soveltavat näitä tariffeja joko lähtö- tai määrärautatienä toimien. Tariffit ja niiden muutokset tulevat voimaan julkaistaessa ilmoitettuna päivänä. Tariffien korotukset ja muut tariffeissa olevien kuljetusehtojen tiukentamista tarkoittavat muutokset tulevat voimaan aikaisintaan kuuden päivän kuluttua niiden julkaisemisesta.

Kansainvälisten tariffien sisältämien kuljetusja lisämaksujen kurssivaihteluista aiheutuneet muutokset samoinkuin ilmeisten virheiden oikaisut tulevat voimaan niiden julkaisemista seuraavana päivänä.

5 §. Jokaisella kansainväliselle liikenteelle avatulla asemalla on matkustajalla oltava tilaisuus tutustua kansainvälisiin tariffeihin tai niiden otteisiin, joista ilmenevät siellä myytävien kansainvälisten matkalippujen hinnat ja vastaavat matkatavaramaksut.

6 artikla
Laskentayksikkö. Valuutan muunto- ja vastaanottokurssi

1 §. Näissä oikeussäännöissä edellytetty laskentayksikkö on erikoisnosto-oikeus sellaisena kuin Kansainvälinen valuuttarahasto sen on määritellyt.

Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenvaltion rahayksikön arvo erikoisnosto-oikeutena lasketaan muuntomenetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa omiin toimintoihinsa ja siirtoihinsa.

2 §. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman valtion rähayksikön arvo erikoisnostooikeutena lasketaan tämän valtion määräämällä tavalla.

Laskun tuloksen on ilmaistava kansallisessa rahassa todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 1 §:ää sovellettaessa.

3 §. Jos Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman valtion lainsäädäntö ei salli 1 § :n tai 2 § :n soveltamista, laskentayksiköksi katsotaan kolme kultafrangia.

Kultafrangin arvoksi on määritetty 10/31 grammaa kultaa, jonka pitoisuus on 0,900.

Kultafrangin muuntamisen on annettava tulokseksi kansallisessa rahassa ilmaistuna se todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 1 §:ää sovellettaessa.

4 §. Valtioiden on kolmen kuukauden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta ja aina, kun niiden laskentamenetelmässä tai niiden oman rahayksikön arvossa tapahtuu laskentayksikön suhteen muutos, ilmoitettava keskustoimistolle 2 § : n mukainen laskentamenetelmänsä tai 3 § :n mukaisen muuntamisen tulokset.

Keskustoimisto saattaa nämä ilmoitukset valtioiden tietoon.

5 §. Rautatie on velvollinen antamaan tiedoksi kurssit, joiden mukaan se:

a) toimittaa niiden summien muuntamisen, jotka on ilmoitettu ulkomaan rahassa ja suoritetaan maan omassa rahassa (muuntokurssi);

b) ottaa maksuksi vastaan ulkomaan rahaa (vastaanottokurssi)

7 artikla
Lisämääräykset

1 §. Kaksi tai useampi valtio tai kaksi tai useampi rautatie voi laatia lisämääräyksiä näiden yhtenäisten oikeussäännösten toimeenpanoa varten. Lisämääräykset voivat poiketa yhtenäisistä oikeussäännöksistä vain, jos ne tämän nimenomaisesti sallivat.

2 §. Lisämääräykset saatetaan voimaan ja julkaistaan kunkin valtion lakien ja määräysten edellyttämässä järjestyksessä. Lisämääräykset ja niiden voimaansaattaminen on ilmoitettava keskustoimistolle.

8 artikla
Kansallinen oikeus

1 §. Mikäli yhtenäisissä oikeussäännöksissä, lisämääräyksissä ja kansainvälisissä tariffeissa ei ole toisin määrätty, noudatetaan kansallista oikeutta.

2 §. Kansallisella oikeudella tarkoitetaan sen valtion oikeutta, jossa oikeudenomistaja saattaa voimaan vaatimuksensa, ristiriitasäännökset mukaanluettuna.

3 §. Sovellettaessa määräyksiä rautatien vastuusta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta kansallinen oikeus on sen valtion oikeus, jonka alueella matkustajalle sattunut onnettomuus on tapahtunut, ristiriitasäännökset mukaanluettuna.

II OSA

Kuljetussopimus

I luku

Matkustajien kuljetus

9 artikla
Aikataulut ja junien käyttö

1 §. Rautatien on saatettava junien aikataulut sopivalla tavalla yleisön tietoon.

2 §. Aikatauluissa tai tariffeissa on ilmoitettava rajoitukset määrättyjen junien tai vaunuluokkien käytössä.

10 artikla
Kuljetuskielto. Kuljetukseen hyväksyminen erityisin ehdoin

1 §. Seuraavia henkilöitä ei oteta kuljetettavaksi tai heidät voidaan matkan aikana poistaa junasta:

a) päihtyneet henkilöt, säädyttömästi käyttäytyvät henkilöt sekä henkilöt, jotka eivät noudata kussakin valtiossa voimassaolevia määräyksiä; näillä henkilöillä ei ole oikeutta saada takaisin matkalippunsa hintaa eikä suorittamaansa tavaramaksua;

b) henkilöt, jotka sairauden tai muiden syiden vuoksi todennäköisesti tuottaisivat häiriötä kanssamatkustajille, ellei erityistä vaunuosastoa ole varattu heille tai voida maksua vastaan asettaa heidän käyttöönsä. Matkalla sairastuneet henkilöt on kuitenkin kuljetettava lähimmälle sopivalle asemalle, jossa heille voidaan antaa tarpeellista hoitoa; matkalipun hinta on maksettava heille takaisin 25 artiklassa mainittujen määräysten mukaan vähentämällä kuljetun matkan osalle tuleva osuus; tarvittaessa menetellään samoin matkatavararahdin suhteen.

2 §. Tarttuvia tautej a sairastavien henkilöiden kuljetus suoritetaan kansainvälisiä sopimuksia ja määräyksiä tai, niiden puuttuessa kunkin valtion lakeja ja määräyksiä noudattaen.

11 artikla
Matkaliput

1 §. Kansainvälistä kuljetusta varten annettavissa matkalipuissa on oltava merkki CIV. Väliaikaisesti saadaan käyttää merkkiä

2 §. Kansainvälisissä tariffeissa tai rautateiden välisissä sopimuksissa määrätään lippujen muoto ja sisältö samoin kuin millä kielellä ja minkälaisin kirjaimin ne on painettava ja täytettävä.

3 §. Mikäli kansainvälisissä tariffeissa ei ole myönnetty poikkeuksia matkalipuissa tulee olla seuraavat merkinnät:

a) lähtö- ja määräasema;

b) kuljetustie; jos eri kuljetusteiden ja -neuvojen käyttö on luvallista, on matkalipussa oltava siitä merkintä;

c) junalaji ja vaunuluokka;

d) kuljetusmaksu;

e) ensimmäinen kelpoisuuspäivä;

f) kelpoisuusaika.

4 §. Kansainvälisen tariffin nojalla laaditut kuponkivihkot muodostavat yhtenäisten oikeussäännösten kannalta yhden ainoan matkalipun.

5 §. Ellei kansainvälisissä tariffeissa ole sallittu poikkeusta, voidaan matkalippu luovuttaa toiselle ainoastaan, ellei siinä ole mainittu matkustajan nimeä eikä matkaa ole aloitettu.

6 §. Matkustajan on lipun vastaanottaessaan varmistauduttava siitä, että se on hänen pyyntönsä mukainen.

7 §. Matkalippujen kelpoisuusajasta ja matkan keskeytysoikeudesta väliasemilla määrätään kansainvälisissä tariffeissa.

12 artikla
Matkustusoikeus. Matkustaja, jolla ei ole kelpaavaa matkalippua

1 §. Matkustajalla on matkan alusta lähtien oltava kelpaava matkalippu; hänen on säilytettävä se koko matkan ajan ja vaadittaessa esitettävä jokaiselle tarkastusta toimittavalle rautatievirkailijalle sekä luovutettava se matkan päättyessä. Kansainvälisissä tariffeissa voidaan määrätä poikkeuksia.

2 §. Matkaliput, joihin on luvattomasti tehty muutoksia, ovat kelpaamattomia ja otetaan pois tarkastusta suorittavien rautatievirkailijoiden toimesta.

3 §. Matkustajan, joka ei voi esittää kelpaavaa matkalippua, on maksettava kuljetusmaksu ja sen lisäksi lisämaksu, joka lasketaan sitä vaativan rautatien määräysten mukaan.

4 §. Matkustaja, joka kieltäytyy heti maksamasta kuljetusmaksua, voidaan poistaa junasta. Tällaisella henkilöllä ei ole oikeutta vaatia, että hänen matkatavaransa annetaan hänelle muulla asemalla kuin määräasemalla.

13 artikla
Hinnan alennus lapsille

1 §. Alle viisivuotiaat lapset, joille ei vaadita eri paikkaa, kuljetetaan maksutta ja ilman matkalippua.

2 §. Viisi vuotta täyttäneet, mutta alle kymmenvuotiaat lapset ja alle viisivuotiaat lapset, joille vaaditaan eri paikka, kuljetetaan alennetuin hinnoin, jotka eivät saa ylittää täysikasvuisten matkalipuista kannettavien hintojen puolta määrää, lukuunottamatta tiettyjen junien tai tiettyjen vaunujen käyttämisestä perittäviä lisämaksuja ja hinnan pyöristämistä lipunmyyntirautatien määräysten mukaisesti.

Tätä alennusta ei tarvitse soveltaa matkalippuihin, joiden hintaan jo sisältyy alennus yksinkertaisen matkalipun normaalihinnasta.

3 §. Kansainvälisissä tariffeissa voidaan kuitenkin määrätä eri ikärajoja kuin 1 ja 2 §:ssä mainitut, mikäli nämä rajat eivät alita neljää vuotta, kun kysymyksessä on 1 §:ssä tarkoitettu maksuton kuljetus, eikä kymmentä vuotta, kun sovelletaan 2 §:ssä tarkoitettuja alennettuja hintoja.

14 artikla
Paikkojen käyttö

1 §. Paikkojen käytön, osoittamisen ja varaamisen suhteen junissa noudatetaan rautatien määräyksiä.

2 §. Matkustajalla on oikeus kansainvälisissä tariffeissa määrätyin ehdoin siirtyä ylempään vaunuluokkaan tai korkeampihintaiseen junalajiin kuin matkalippu edellyttää tai muuttaa matkareittiä.

15 artikla
Käsimatkatavaran ja eläinten ottaminen henkilövaunuihin

1 §. Matkustaja saa ottaa maksutta mukaansa henkilövaunuihin helposti kannettavia esineitä (käsimatkatavaraa).

Kukin matkustaja saa käsimatkatavaraansa varten käyttää ainoastaan hallussaan olevan paikan ylä- ja alapuolella olevan tilan tai muuta vastaavaa tilaa vaunujen ollessa erikoista rakennetyyppiä, varsinkin jos niissä on matkatavaraosasto.

2 §. Henkilövaunuihin ei saa tuoda:

a) sellaisia aineita ja esineitä, joita 18 artiklan e kohdan nojalla ei oteta kuljetettavaksi matkatavarana, lisämääräyksissä tai tariffeissa mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta;

b) esineitä, jotka saattavat tuottaa haittaa tai epämukavuutta matkustajille tai aiheuttaa vahinkoa;

c) esineitä, joiden tuontia vaunuihin tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräykset eivät salli;

d) eläviä eläimiä, lisämääräyksissä tai tariffeissa mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta.

3 §. Kansainvälisissä tariffeissa voidaan määrätä, millä ehdoin henkilövaunuihin 1 §:n ja 2 §:n b kohdan vastaisesti tuotuja esineitä voidaan kuitenkin kuljettaa käsimatkatavarana tai matkatavarana.

4 §. Rautatiellä on oikeus varmistautua matkustajan läsnäollessa henkilövaunuihin otettujen esineiden laadusta, jos on päteviä syitä otaksua, että 2 §:n a, b tai d kohtaa on rikottu. Ellei ole mahdollista saada selville matkustajaa, joka on ottanut mukaansa tarkastuksen alaiset esineet, rautatie suorittaa tarkastuksen kahden rautatiehenkilökuntaan kuulumattoman todistajan läsnäollessa.

5 §. Matkustajan on itsensä pidettävä silmällä, mukaansa vaunuun ottamiaan esineitä ja eläimiä, paitsi milloin se ei ole mahdollista siitä syystä, että hän on 1 §:ssä tarkoitetussa erikoistyyppisessä matkustajavaunussa.

6 §. Matkustaja on vastuussa kaikesta hänen vaunuun ottamiensa esineiden tai eläinten aiheuttamasta vahingosta, mikäli hän ei voi todistaa sen aiheutuneen rautatien syystä, kolmannen henkilön syystä tai olosuhteiden johdosta, joita matkustaja ei voinut välttää ja joiden seurauksia hän ei voinut torjua.

Tämä määräys ei koske rautatielle 26 artiklan nojalla kuuluvaa vastuuta.

16 artikla
Junayhteyden menettäminen. Junavuorojen peruuttaminen

1 §. Jos matkustaja ei junan myöhästymisen johdosta pääse siirtymään toiseen junaan tai jos tämän vuoro peruutetaan kokonaan tai osalta matkaa ja jos matkustaja haluaa jatkaa matkaansa, on rautatien mikäli mahdollista ja lisämaksutta kuljetettava hänet sekä hänen käsimatkatavaransa ja matkatavaransa junassa, joka kulkee kohti samaa määräasemaa samaa tai toista alkuperäisellä kuljetusmatkalla yhteistyössä toimineelle rautatielle kuuluvaa linjaa pitkin, jos matkustaja siten pääsee vähemmän myöhästyneenä määräasemalle.

2 §. Rautatien on tarpeen vaatiessa merkittävä matkalippuun, että yhteys on menetetty tai juna peruutettu sekä pidennettävä riittävästi matkalipun kelpoisuusaikaa ja tehtävä merkintä siitä, että se on voimassa myös mahdollisesti käytettävällä toisella reitillä, ylemmässä luokassa tai kuljetusmaksultaan kalliimmassa junassa. Rautateillä on kuitenkin oikeus tariffissa tai aikatauluissa kieltää tiettyjen junien käyttäminen tähän tarkoitukseen.

II luku

Matkatavaran kuljetus

17 artikla
Sallitut esineet

1 §. Matkatavarana otetaan kuljetettavaksi matkaa varten tarkoitettuja esineitä, jotka on pakattu matka-arkkuihin, koreihin, laukkuihin, kasseihin tai muihin vastaavanlaatuisiin päällyksiin, samoin kuin myös näitä päällyksiä.

2 §. Kansainvälisissä tariffeissa voidaan sallia kuljettaa matkatavarana erityisin ehdoin eläimiä ja muita kuin 1 §:ssä mainittuja esineitä, nimenomaan matkustajien mukana kuljetettavia moottoriajoneuvoja, perävaunun kanssa tai ilman.

3 §. Tariffeissa tai aikatauluissa voidaan kieltää tai rajoittaa matkatavaran kuljetus määrätyissä junissa tai junalajeissa.

18 artikla
Kielletyt esineet

Matkatavarana ei oteta kuljetettavaksi:

a) esineitä, joiden kuljetus on kielletty vaikka vain yhdessäkin niistä valtioista, joiden kautta matkatavaran kuljetuksen on tapahduttava;

b) esineitä, joiden kuljetus on postilaitoksen yksinoikeutena vaikka vain yhdessäkin niistä valtioista, joiden kautta matkatavaran kuljetuksen on tapahduttava;

c) kauppaan tarkoitettuja tavaroita;

d) suurikokoisia tai liian painavia esineitä;

e) vaarallisia aineita ja esineitä, varsinkaan ladattuja ampuma-aseita, räjähtäviä ja helposti syttyviä aineita ja esineitä, sytyttävästi vaikuttavia, myrkyllisiä, radioaktiivisia, syövyttäviä samoinkuin tartuntaa tai pahoinvointia aiheuttavia aineita; kansainvälisissä tariffeissa voidaan sallia kuljet-taa matkatavarana eräitä näistä aineista ja esineistä erityisin ehdoin.

19 artikla
Matkatavaran kirjaaminen ja kuljetus

1 §. Kirjattua matkatavaraa otetaan kuljetettavaksi ainoastaan esitettäessä vähintään matkatavaran määräasemalle saakka kelpaava matkalippu ja vain matkalipussa ilmoitettua tietä kuljetettavaksi.

Jos matkalippu kelpaa useilla eri reiteillä tai jos määräpaikassa on monta eri asemaa, on matkustajan tarkoin ilmoitettava, mitä tietä ja mille asemalle matkatavara on kirjattava. Rautatie ei vastaa seurauksista, jos matkustaja ei noudata tätä määräystä.

2 §. Jos tariffeissa on sallittu, voi matkustaja jättää matkalipun kelpoisuusaikana kirjattavaksi matkatavaraa koko kuljetusmatkalle tai jollekin reitin osalle.

3 §. Tariffeissa määrätään, voidaanko ja millä ehdoin matkatavaraa ottaa kuljetettavaksi esittämättä matkalippua tai muuta kuin esitetyssä matkalipussa ilmoitettua reittiä. Jos tariffin mukaan matkatavaraa voidaan ottaa kuljetettavaksi esittämättä matkalippua, on näiden yhtenäisten oikeussäännösten määräyksiä matkustavan henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista matkatavaroidensa suhteen sovellettava vastaavasti myös tällaisen matkatavaran lähettäjään.

4 §. Kuljetusmaksu on maksettava matkatavaraa kirjattaessa.

5 §. Muuten matkatavaran kirjaamisessa sovelletaan kirjaamisen suorittavalla asemalla voimassa olevia määräyksiä.

6 §. Mikäli kirjausasemalla voimassa olevat määräykset sallivat, voi matkustaja määrätä, millä junalla hänen matkatavaransa on kuljetettava. Jos matkustaja ei tätä oikeutta käytä, kuljetetaan ne ensimmäisellä sopivalla junalla.

Jos matkatavara on siirrettävä risteysasemalla toiseen junaan, on kuljetus suoritettava ensimmäisellä junalla, joka suorittaa normaalia matkatavarankuljetusta.

Matkatavaran kuljetus tapahtuu edellä olevien määräysten mukaan ainoastaan, jos tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimat muodollisuudet lähtöasemalla tai kuljetuksen kestäessä eivät sitä estä.

20 artikla
Matkatavaratodistus

1 §. Kun matkatavara kirjataan, on matkustajalle annettava matkatavaratodistus.

2 §. Kansainvälistä kuljetusta varten annettavissa matkatavaratodistuksissa on oltava merkki CIV. Väliaikaisesti saadaan käyttää merkkiä .

3 §. Kansainvälisissä tariffeissa tai rautateiden keskinäisissä sopimuksissa määrätään matkatavaratodistuksen muoto ja sisältö samoin kuin millä kielellä ja minkälaisin kirjaimin ne on painettava ja täytettävä.

4 §. Mikäli kansainvälisissä tariffeissa ei ole toisin määrätty matkatavaratodistukseen tulee olla merkitty:

a) lähetys- ja määräasema;

b) kuljetustie;

c) jättöpäivä ja juna, jolla matkatavara on kuljetettava;

d) matkustajien lukumäärä;

e) kollien lukumäärä ja paino;

f) matkatavararahti sekä muut kulut.

5 §. Ottaessaan vastaan matkatavaratodistuksen matkustajan on tarkistettava, että todistus on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

21 artikla
Matkatavaran kunto, päällys ja merkitseminen

1 §. Rautatie voi kieltäytyä vastaanottamasta matkatavaroita, jotka ovat puutteellisessa kunnossa tai joiden päällys on riittämätön tai joissa on ilmeisiä vahingoittumisen merkkejä. Jos rautatie ne kuitenkin ottaa kuljetettavaksi, se voi tehdä asiantilaa vastaavan merkinnän matkatavaratodistukseen. Ottaessaan vastaan sellaisella merkinnällä varustetun matkatavaratodistuksen katsotaan matkustajan tunnustaneen merkinnän oikeaksi.

2 §. Matkustajan on merkittävä kuhunkin kolliin hyvin näkyvään paikkaan riittävän kestävällä, selvällä, lähtemättömällä ja väärinkäsitykset poissulkevalla tavalla:

a) nimensä ja osoitteensa;

b) määräasema ja määrämaa.

Matkustajan on mitätöitävä tai poistettava vanhat paikkansapitämättömät merkinnät.

Rautatie voi kieltäytyä vastaanottamasta kolleja, joissa ei ole määrättyjä merkintöjä.

22 artikla
Matkustajan vastuu. Tarkastus. Lisärahti

1 §. Matkustaja on vastuussa kaikista seurauksista, jotka aiheutuvat 17 ja 18 artiklan sekä 21 artiklan 2 §:n noudattamatta jättämisestä.

2 §. Rautatiellä on oikeus tarkistaa, että matkatavaran sisällys on määräysten mukainen, milloin on perusteltua syytä epäillä määräysten rikkomista ja edellyttäen, etteivät sen valtion lait ja määräykset, jonka alueella tarkastus suoritetaan sitä kiellä. Matkustaja on kutsuttava olemaan läsnä tarkastuksessa. Ellei hän siihen saavu tai ellei hän ole tavattavissa, on tarkastus toimitettava kahden rautatien henkilökuntaan kuulumattoman todistajan läsnäollessa.

3 §. Jos rikkomus todetaan, matkustajan on suoritettava aiheutuneet kulut.

Jos 17 ja 18 artiklan määräyksiä on rikottu, rautatie voi periä kansainvälisissä tariffeissa määrätyn lisämaksun, sekä tapauksen mukaan kuljetusmaksujen erotuksen ja mahdollisen vahingon korvauksen.

23 artikla
Matkatavaran luovutus

1 §. Matkatavara luovutetaan matkatavaratodistusta ja tapauksen mukaan lähetystä rasittavien kulujen suoritusta vastaan. Rautatie on oikeutettu, ei kuitenkaan velvollinen toteamaan, onko matkatavaratodistuksen haltija oikeutettu saamaan matkatavaran haltuunsa.

2 §. Matkatavara katsotaan luovutetuksi matkatavaratodistuksen haltijalle myös kun se luovutusasemalla voimassaolevien määräysten mukaisesti

a) on jätetty tulli- tai veroviranomaisille heidän toimipaikkoihinsa tai varastoihinsa silloin, kun nämä eivät ole rautateiden valvonnassa;

b) kun elävät eläimet on annettu kolmannen henkilön huostaan.

3 §. Sen junan saavuttua, jolla matkatavara oli kuljetettava, matkatavaratodistuksen haltija voi vaatia määräaseman matkatavaratoimistolta, että matkatavara annetaan hänelle niin pian kuin sen käsittelyyn sekä tarpeen vaatiessa tulli- ja muiden hallintoviranomaisten määäräysten täyttämiseen tarpeellinen aika on kulunut.

4 §. Ellei matkatavaratosdistusta esitetä, on rautatie velvollinen luovuttamaan matkatavaran vain sille, joka todistaa oikeutensa siihen; jos tätä oikeutta ei katsota riittävän selvästi toteennäytetyksi, voi rautatie vaatia vakuuden.

5 §. Matkatavara luovutetaan kirjauksessa määräasemaksi merkityllä asemalla. Matkatavaratodistuksen haltijan hyvissä ajoin tekemästä pyynnöstä voidaan matkatavara kuitenkin olosuhteiden salliessa ja kun tulli- ja muiden hallintoviranomaisten määräykset eivät ole esteenä, luovuttaa lähetysasemalla tai jollakin väliasemalla sillä ehdolla, että matkatavaratodistus palautetaan ja että lisäksi matkalippu esitetään tariffien niin määrätessä.

6 §. Matkatavaratodistuksen haltijalla, joka ei ole saanut matkatavaraansa 3 §:ssä mainitulla tavalla, on oikeus vaatia, että matkatavaratodistukseen merkitään päivä ja kellonaika, jolloin hän on käynyt matkatavaraa vaatimassa.

7 §. Oikeudenomistajan vaatiessa rautatien on hänen läsnäollessaan tarkistettava matkatavaran kunto väitetyn vahingon toteamiseksi. Oikeudenomistaja voi kieltäytyä vastaanottamasta matkatavaraa, jos rautatie ei noudata hänen pyyntöään.

8 §. Muissa suhteissa matkatavaran luovutus suoritetaan luovutusasemalla voimassa olevien määräysten mukaisesti.

III luku

Yhteisiä määräyksiä matkustajien ja matkatavaran kuljetuksessa

24 artikla
Hallinnollisten muodollisuuksien täsyttäminen

Matkustajan on noudatettava tulli- ja muiden hallintoviranomaisten antamia sekä häntä itseään ja hänen mukaansa ottamien eläinten että hänen käsimatkatavaroidensa ja matkatavaroidensa tarkastusta koskevia määräyksiä. Hänen tulee olla läsnä näissä tarkastuksissa, mikäli kunkin valtion lait ja määräykset eivät myönnä poikkeusta. Rautatie ei ole vastuussa matkustajaan nähden vahingosta, joka aiheutuu siitä, että tämä ei noudata näitä velvoituksia.

25 artikla
Maksun palautus ja lisämaksut

1 §. Kuljetusmaksu palautetaan kokonaan tai osittain, kun

a) matkalippua ei ole käytetty tai sitä on käytetty vain osalla matkaa,

b) matkalippua on tilanpuutteen takia käytetty alemmassa luokassa tai junalajissa kuin mikä siihen on merkitty,

c) matkatavara on otettu ulos lähetys- tai väliasemalla.

2 §. Kansainvälisissä tariffeissa määrätään, mitkä tositteet ja todistukset on palautusvaatimuksen tueksi esitettävä, mitkä maksuerät voidaan palauttaa ja mitkä maksut pidätetään.

Määrätyissä tapauksissa näissä tariffeissa voidaan evätä maksunpalautus tai tehdä se riippuvaksi tietyistä ehdoista.

3 §. Jokainen edellisiin pykäliin sekä 10 artiklan 1 §: n b kohtaan perustuva palautusvaatimus raukeaa, ellei sitä esitetä rautatielle kuuden kuukauden kuluessa. Määräaika alkaa matkalippujen osalta niiden kelpoisuusajan päättymistä seuraavana päivänä ja matkatavaratodistusten osalta antopäivänä.

4 §. Jos tariffia on sovellettu väärin tai jos kuljetus- ja muut maksut on laskettu tai peritty virheellisesti, on rautatien palautettava peritty liikamäärä tai matkustajan suoritettava puuttuva erä, silloin kun erotus ylittää laskentayksikön matkalipulta tai matkatavaratodistukselta.

5 §. Laskettaessa liikaerää tai puuttuvaa erää on sovellettava sen päivän virallista vaihtokurssia, jonka aikana kuljetusmaksu on kannettu. Jos suoritus tapahtuu muussa rahalajissa kuin siinä, jossa maksu on kannettu, sovelletaan sen päivän kurssia, jolloin suoritus tapahtuu.

6 §. Kaikissa muissa tapauksissa, joita tässä artiklassa ei ole mainittu, ja ellei rautateiden kesken ole tehty erityisiä sopimuksia, on noudatettava lähetysvaltiossa voimassa olevia määräyksiä.

III OSA

Vastuu

I luku

Rautateiden vastuu matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta

26 artikla
Vastuun peruste

1 §. Rautatie on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut matkustajan kuolemasta, ruumiinvammasta tai muusta fyysisen tai henkisen koskemattomuuden haitasta rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa junassa, noustessa siihen tai siitä poistuessa.

Rautatie on lisäksi vastuussa niiden esineiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta, jotka tällaisen onnettomuuden uhriksi joutuneella matkustajalla on ollut joko yllään tai mukanaan käsimatkatavarana, eläimet mukaanluettuina.

2 §. Rautatie on vapaa tästä vastuusta:

a) jos onnettomuus on aiheutunut rautatien käyttöön kuulumattomasta seikasta, jota rautatie ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä sen seurauksia torjua;

b) kokonaan tai osittain, siinä tapauksessa, että onnettomuus on aiheutunut matkustajan tuottamuksesta tai hänen matkustajan normaalista käyttäytymisestä poikkeavasta käyttäytymisestään;

c) jos onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä, jota rautatie tapauksen laadun vaatimasta huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä sen seurauksia torjua; jollei rautatie ole täten vastuusta vapaa, se vastaa kaikesta vahingosta yhtenäisten oikeussäännösten rajoissa ja kolmanteen henkilöön kohdistuvan mahdollisen takautumisoikeuden estämättä.

3 §. Yhtenäiset oikeussäännökset eivät vaikuta siihen vastuuseen, joka saattaa tulla rautatien kannettavaksi muissa kuin 1 §:ssä edellytetyissä tapauksissa.

4 §. Vastuussa oleva rautatie tämän luvun merkityksessä on se rautatie, joka yleissopimuksen 3 ja 10 artiklassa tarkoitetun linjaluettelon mukaan liikennöi linjaa, jolla onnettomuus on tapahtunut. Jos mainitun luettelon mukaan kaksi rautatietä hoitaa liikennettä yhteisesti, kumpikin niistä on vastuussa.

27 artikla
Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

1 §. Jos matkustaja on saanut surmansa, vahingonkorvaus käsittää:

a) kuolemasta aiheutuvat välttämättömät kustannukset, erityisesti kustannukset ruumiin kuljetuksesta, hautauksesta ja polttamisesta;

b) jos kuolema ei seurannut välittömästi, 28 artiklassa määrätyt korvaukset.

2 §. Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita hän lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämän menetys korvattava. Sellaisten henkilöiden vahingonkorvausvaateet, joiden elatuksesta matkustaja huolehtii lain häntä siihen velvoittamatta, ratkaistaan kansallisen oikeuden mukaan.

28 artikla
Vahingonkorvaus loukkaantumistapauksissa

Jos matkustaja on saanut ruumiinvamman tai hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan on muuten loukattu, vahingonkorvaus käsittää:

a) korvauksen välttämättömistä kuluista, erityisesti hoidosta ja kuljetuksesta;

b) korvauksen joko täydellisestä tai osittaisesta työkyvyttömyydestä tai tarpeiden lisääntymisestä aiheutuneesta haitasta.

29 artikla
Muiden vahinkojen korvaaminen

Kansallisen oikeuden mukaan ratkaistaan, onko ja missä määrin rautatien suoritettava korvausta muusta kuin 27 ja 28 artiklassa tarkoitetusta haitasta, kuten henkisestä tai fyysisestä kärsimyksestä (pretium doloris) tai esteettisestä haitasta.

30 artikla
Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja. loukkaantumistapauksissa

1 §. Edellä 27 artiklan 2 §:ssä ja 28 artiklan b kohdassa tarkoitettu vahingonkorvaus on suoritettava kertakaikkisen pääoman muodossa. Jos kuitenkin kansallisen oikeuden mukaan elinkoron maksaminen on sallittu, korvaus suoritetaan tässä muodossa, jos loukkaantunut matkustaja tai 27 artiklan 2 §:ssä tarkoitetut oikeudenomistajat sitä pyytävät.

2 §. Tämän artiklan 1 §:n nojalla maksettavan vahingonkorvauksen suuruus määrätään kansallisen oikeuden mukaan. Kuitenkin näiden yhtenäisten oikeussäännösten soveltamista varten määrätään 70 000 laskentayksikön yläraja pääomana tai tätä pääomaa vastaavana elinkorkona kutakin matkustajaa kohti siinä tapauksessa, että tämä raja kansallisen oikeuden mukaan on alhaisempi.

31 artikla
Vahingonkorvauksen yläraja esineen vahingoittuessa tai kadotessa

Rautatien ollessa vastuussa 26 artiklan 1 §:n 2 kappaleen mukaan on suoritettava vahingonkorvausta enintään 700 laskentayksikön määrään saakka kutakin matkustajaa kohti.

32 artikla
Kielto vastuun rajoiitamisesta

Tariffimääräykset sekä rautatien ja matkustajan kesken solmitut erityissopimukset, joiden tarkoituksena on etukäteen kokonaan tai osittain vapauttaa rautatie sen vastuusta matkustajien kuollessa tai loukkaantuessa, siirtää rautateille kuuluvaa todistustaakkaa tai vahvistaa alhaisempi yläraja kuin 30 artiklan 2 §:ssä ja 31 artiklassa on määrätty, ovat mitättömiä. Tämä mitättömyys ei kuitenkaan tee kuljetussopimusta mitättömäksi.

33 artikla
Sekakuljetukset

1 §. Jäljempänä 2 §:ssä määtätyin poikkeuksin rautatien vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä ei sovelleta vahinkoihin, jotka ovat sattuneet yleissopimuksen 3 ja 10 artiklassa mainittuun linjaluetteloon merkityillä muilla kuin rautatielinjoilla suoritetun kuljetuksen aikana.

2 §. Jos kuitenkin rautatievaunuja kuljetetaan lautalla, rautatien vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä sovelletaan 26 artiklan 1 §:ssä tarkoitettuihin vahinkoihin, jotka aiheutuvat rautatien käyttöön liittyvästä onnettomuudesta matkustajan oleskellessa tällaisessa vaunussa, noustessa siihen tai siitä poistuessa.

Sovellettaessa edellä olevaa kappaletta tarkoitetaan ''valtiolla, jonka alueella onnettomuus on tapahtunut'', sitä valtiota, jonka lippua lautta kantaa.

3 §. Jos rautatien on pakko poikkeuksellisista olosuhteista johtuen keskeyttää tilapäisesti liikennöimisensä ja kuljettaa tai kuljetuttaa matkustajat muulla kuljetusvälineellä, se on vastuussa tätä kuljetustapaa koskevan oikeuden mukaan. Kuitenkin yleissopimuksen 18 artiklaa sekä yhtenäis-ten oikeussäännösten (CIV) 8, 48-53 ja 55 artiklaa sovelletaan.

II luku

Rautatien vastuu matkatavarasta

34 artikla
Rautateiden yhteinen vastuu

1 §. Rautatie, joka on ottanut matkatavaran kuljetettavaksi ja antanut siitä matkatavaratodistuksen, on vastuussa kuljetuksen suorittamisesta koko kuljetusmatkalla siihen asti, kun tavara luovutetaan vastaanottajalle.

2 §. Kukin seuraava rautatie tulee ottaessaan matkatavaran haltuunsa kuljetussopimuksen osapuoleksi ja sitoutuu tästä johtuviin velvoituksiin 51 artiklan 3 §:n määrärautatietä koskevien määräysten estämättä.

35 artikla
Vastuun laajuus

1 §. Rautatie on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu matkatavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisesta luovuttamiseen saakka, samoin kuin matkatavaran luovutuksen myöhästymisestä.

2 §. Rautatie on vapaa tästä vastuusta, jos katoamiseen, vahingoittumiseen tai myöhästyneeseen luovuttamiseen on syynä matkustajan virhe, hänen määräyksensä, joka ei johdu rautatien virheestä, matkatavarassa itsessään oleva vika tai seikat, joita rautatie ei ole voinut välttää ja joiden seurauksia se ei ole voinut torjua.

3 §. Rautatie onvapaa tästä vastuusta, kun katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut erityisistä vahingonvaaroista, jotka liittyvät yhteen tai useaan seuraavista seikoista:

a) päällyksen puuttuminen tai puutteellisuus;

b) matkatavaran erikoinen laatu;

c) esineiden, joita ei oteta kuljetettavaksi, lähettäminen matkatavarana.

36 artikla
Toditustaakka

1 §. Rautatie on velvollinen näyttämään toteen, että katoamiseen, vahingoittumiseen tai myöhästyneeseen luovuttamiseen on ollut syynä joku 35 artiklan 2 §:n tarkoittamista seikoista.

2 §. Kun rautatie osoittaa, että katoaminen tai vahingoittuminen on, asianhaarat huomioon ottaen, voinut johtua yhdestä tai useasta 35 artiklan 3 §:ssä mainituista erityisistä vahingonvaaroista, oletetaan sen johtuneen siitä tai niistä. Oikeudenomistajalla on kuitenkin oikeus osoittaa, että vahinko ei kokonaan tai osaksikaan ole aiheutunut jostakin näistä vahingonvaaroista.

37 artikla
Matkatavaran katoamisolettamus

1 §. Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa puuttuvan kollin kadonneeksi, ellei sitä luovuteta hänelle tai aseteta haettavaksi neljäntoista päivän kuluessa siitä, kun luovutusta 23 artiklan 3 §:n mukaisesti on pyydetty.

2 §. Jos kadonneeksi katsottu kolli löytyy vuoden kuluessa siitä, kun pyyntö sen luovuttamisesta on tehty, on rautatien tiedotettava siitä oikeudenomistajalle, mikäli hänen osoitteensa tiedetään tai voidaan saada selville.

3 §. Ilmoituksen saatuaan voi oikeudenomistaja kolmenkymmenen päivän kuluessa vaatia, että matkatavara luovutetaan hänelle jollakin kuljetustien asemalla. Hänen on tällöin suoritettava matkatavaran kuljetuskustannukset lähetysasemalta asemalle, jolla luovuttaminen tapahtuu, ja palautettava saamansa korvausmäärä vähentämällä siitä tähän korvaukseen ehkä sisältyneet kustannukset. Hänellä on kuitenkin edelleen oikeus vaatia vahingonkorvausta luovutuksen myöhästymisestä 40 artiklan mukaisesti.

4 §. Ellei löytynyttä matkatavaraa vaadita takaisin 3 §:ssä mainitun määräajan kuluessa tai jos matkatavara löytyy yli vuoden kuluttua luovutuspyynnön esittämisestä, on matkatavara rautatien käytettävissä sen valtion lakien ja määräysten mukaan, johon rautatie kuuluu.

38 artikla
Korvaus katoamistipauksessa

1 §. Matkatavaran kadotessa täydellisesti tai osittain rautatien on suoritettava olematta enemmälti korvausvelvollinen:

a) jos vahingon määrä on todistettu: tätä määrää vastaava korvaus, enintään kuitenkin 34 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 500 laskentayksikköä kollia kohti;

b) ellei vahingon määrää ole todistettu: kertakaikkinen korvaus, jonka suuruus on 10 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 150 laskenrayksikköä kollia kohti.

Korvaustapa puuttuvaa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään kansainvälisissä tariffeissa.

2 §. Lisäksi rautatien on korvattava suoritetut kuljetusmaksut, tullimaksut ja muut kadonneen matkatavaran kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset.

39 artikla
Korvaus vahingoittumistipauksesta

1 §. Jos matkatavara on vahingoittunut, rautatien on suoritettava matkatavaran arvonvähennyksen määrä. Muita korvausvaateita ei oteta huomioon.

2 §. Korvaus ei saa ylittää:

a) jos koko lähetyksen arvo on vahingoittumisen johdosta alentunut: määrää, johon se olisi noussut lähetyksen kokonaan kadotessa;

b) jos vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen johdosta arvoltaan laskenut: määrää, johon se olisi noussut arvoltaan alentuneen osan kokonaan kadotessa.

40 artikla
Korvaus luovutuksen myöhastyessä

1 §. Matkatavaran luovutuksen viivästyessä rautatien on suoritettava kultakin alkavalta kahdenkymmenenneljän tunnin ajalta matkatavaran luovutusvaatimuksen tekemisestä luettuna, enintään kuitenkin neljältätoista päivältä:

a) Jos oikeudenomistaja todistaa siitä aiheutuneen vahinkoa, tavaran vaurioituminen mukaanluettuna: korvausta, jonka määrä vastaa aiheutunutta vahinkoa, enintään kuitenkin 0,40 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 7 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti;

b) jos oikeudenomistaja ei osoita siitä aiheutuneen vahinkoa: kertakaikkinen korvaus, jonka määrä on 0,07 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 1,40 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti.

Korvaustapa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään kansainvälisissä tariffeissa.

2 §. Jos matkatavara on kokonaan kadonnut, 1 §:ssä mainittua korvausta ei suoriteta 38 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

3 §. Jos osa matkatavarasta on kadonnut, 1 §:ssä mainittu korvaus on suoritettava siitä osasta, joka ei ole hävinnyt.

4 §. Jos matkatavara on vahingoittunut eikä vahingoittuminen johdu luovutuksen myöhästymisestä, suoritetaan 1 §:ssä mainittu korvaus tarvittaessa 39 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

5 §. Missään tapauksessa 1 §:ssä sekä 38 ja 39 artiklassa edellytettyjen korvausten kokonaismäärä ei saa ylittää määrää, joka maksettaisiin matkatavaran kokonaan kadotessa.

41 artikla
Matkustajien mukana kuljetettavat moottoriajoneuvot

1 §. Jos matkustajan mukana kuljetettavan moottoriajoneuvon kuormaus tai luovutus viivästyy rautatien syystä, rautatien on, mikäli oikeudenomistaja osoittaa viivästyksestä aiheutuneen vahinkoa, suoritettava korvaus, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

2 §. Jos kuormauksen viivästyessä rautatien syystä oikeudenomistaja luopuu kuljetussopimuksesta, ajoneuvon ja matkustajien kuljetusmaksu maksetaan hänelle takaisin. Mikäli oikeudenomistaja osoittaa tästä viivytyksestä aiheutuneen vahinkoa, hän voi lisäksi vaatia korvausta, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

3 §. Jos ajoneuvo katoaa kokonaan tai osittain, oikeudenomistajalle todistetusta vahingosta suoritettava korvaus lasketaan ajoneuvon käyvän arvon mukaan eikä se saa ylittää 4 000 laskentayksikköä. Kuormattu tai tyhjä perävaunu katsotaan ajoneuvoksi.

4 §.. Ajoneuvoon jätettyjen esineiden osalta rautatie vastaa ainoastaan vahingosta, joka on aiheutunut sen syystä. Kokonaiskorvaus ei saa ylittää 700 laskentayksikköä.

Rautatie ei ole vastuussa ajoneuvon päälle jätetyistä esineistä.

5 §. Muuten sovelletaan vastuuta matkatavarasta koskevia määräyksiä myös matkustajien mukana seuraavien moottoriajoneuvojen kuljetukseen.

III luku

Vastuuta koskevat yhteiset määräykset

42 artikla
Korvaus tahallisesti tai törkeallä huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta

Jos rautatie on aiheuttanut vahingon tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudellaan, 30, 31 ja 38-41 artiklan määräyksiä sekä kansallisen oikeuden määräyksiä, jotka rajoittavat korvaukset tiettyyn määrään, ei sovelleta.

Kun kysymyksessä on törkeä huolimattomuus, korvaus matkatavaran katoamisesta, vahingoittumisesta tai luovutuksen viivästymisestä on kuitenkin rajoitettu 38-41 artiklassa mainittujen enimmäismäärien kaksinkertaisiin määriin.

43 artikla
Korvausmäärän korko

1 §. Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin vuotuiskoron mukaan alkaen 49 artiklassa mainitun maksuvaatimuksen esittämispäivästä tai, ellei tällaista maksuvaatimusta ole tehty, kanteen vireillepanopäivästä.

2 §. Kuitenkin 27 ja 28 artiklan nojalla maksettavasta korvauksesta korkoa lasketaan vasta siitä päivästä, jolloin ne olosuhteet, joihin korvaussumman määrääminen on perustunut, ovat syntyneet, jos tämä päivä on myöhäisempi kuin maksuvaatimuksen esittäminen tai kanteen vireillepanopäivä.

3 §. Matkatavaran osalta korkoa suoritetaan vain jos korvaus ylittää 4 laskentayksikköä matkatavaratodistusta kohden.

4 §. Jos oikeudenomistaja ei matkatavaran osalta toimita rautateille hänelle määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan umpeenkulumisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

44 artikla
Vastuu ydintapahtuman yhteydessä

Rautatie on vapaa sille näiden oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydintapahtuma on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomaisen laitoksen haltija tai joku muu henkilö hänen asemastaan.

45 artikla
Rautatien vastuu henkilokunnastaan

Rautatie on vastuussa henkilökunnastaan ja muista henkilöistä, joita se käyttää kuljetusten suorittamiseen.

Jos kuitenkin rautatien virkailijat ja mainitut muut henkilöt matkustajan pyynnöstä suorittavat rautatielle kuulumattomia palveluksia, katsotaan heidät asianomaisen matkustajan asiamiehiksi.

46 artikla
Muut kanteet

Kaikissa tapauksissa, joihin sovelletaan yhtenäisiä oikeussäännöksiä, voidaan rautatietä vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä säännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

Sama koskee kanteita virkailijoita ja muita henkilöitä vastaan, joista rautatie on vastuussa 45 artiklan nojalla.

47 artikla
Erityismääräyksiä

1 §. Lukuunottamatta 41 artiklan määräyksiä rautatien vastuu junan myöhästymisestä, peruuttamisesta tai junayhteyden menettämisestä aiheutuneesta vahingosta määräytyy sen valtion lakien ja määräysten mukaan, jossa sen aiheuttanut tapaus on sattunut.

2 §. Muissa kuin 26 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa rautatie on vastuussa esineistä ja eläimistä, joiden valvonta 15 artiklan 5 §:n mukaan kuuluu matkustajalle, sekä matkustajan yllä olevista esineistä ainoastaan, jos vahinko on luettava rautatien syyksi.

3 §. Näiden oikeussäännösten III ja IV osan muita arukloja ei sovelleta 1 ja 2 §:ssä tarkoitettuihin tapauksiin.

IV OSA

Vaateiden toteuttaminen

48 artikla
Matkatavaran osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

1 §. Jos rautatie huomaa tai otaksuu tai oikeudenomistaja väittää, että osa matkatavarasta on kadonnut tai että matkatavara on vahingoittunut, rautatien on viipymättä ja, mikäli mahdollista, asianomistajan läsnäollessa laadittava vahingon laadun mukainen tarkastuspöytäkirja matkatavaran kunnosta, sen painosta ja, mikäli mahdollista, vahingon suuruudesta ja syystä sekä vahingon tapahtumahetkestä.

Jäljennös tästä tarkastuspöytäkirjasta on lunastuksetta toimitettava oikeudenomistajalle.

2 §. Jos oikeudenomistaja ei hyväksy pöytäkirjassa esitettyjä seikkoja, hän voi vaatia, että matkatavaran kunto ja paino sekä vahingon syy ja määrä todetaan osapuolten nimeämän asiantuntijan toimesta tai oikeudenkäyntiteitse. Menettelyssä noudatetaan sen valtion lakeja ja määräyksiä, jossa toteaminen tapahtuu.

3 §. Jos matkatavarakolleja on kadonnut, on asianomistajan rautatien suorittaman etsiskelyn helpottamiseksi annettava sille mahdollisimman tarkka selostus hävinneistä kolleista.

49 artikla
Vaatimusten esittäminen

1 §. Rautatien vastuuta matkustajien kuoleman- ja loukkaantumistapauksessa koskevat vaatimukset on esitettävä kirjallisesti jollekin seuraavista rautateistä:

a) vastuussa olevalle rautatielle; jos 26 artiklan 4 §:n mukaan kaksi rautatietä on vastuussa, toiselle niistä;

b) lähtörautatielle;

c) määrärautatielle;

d) matkustajan asuinpaikan tai tavanomaisen oleskelupaikkakunnan rautatielle, sikäli kuin sen hallintopaikka sijaitsee jonkun jäsenvaltion alueella.

2 §. Muut kuljetussopimukseen perustuvat vaatimukset on esitettävä kirjallisesti 51 artiklan 2 ja 3 §:ssä mainitulle rautatielle.

Selvittäessään vaatimukset lopullisesti voi rautatie vaatia takaisin matkaliput tai matkatavaratodistukset.

3 §. Oikeus esittää vaatimuksia on niillä henkilöillä, joilla 50 artiklan mukaan on oikeus ajaa kannetta rautateitä vastaan.

4 §. Matkaliput, matkatavaratodistukset ja muut asiakirjat, joiden liittämistä vaatimukseen oikeudenomistaja pitää tarpeellisena, on esitettävä joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä. Jälkimmäiset on vahvistettava asianmukaisesti, jos rautatie niin vaatii.

50 artikla
Henkilöt, joilla on oikeus ajaa kannetta rautateitä vastaan

Oikeus ajaa kannetta rautatietä vastaan on sillä, joka esittää matkalipun tai matkatavaratodistuksen tai niiden puuttuessa muuten todistaa oikeutensa.

51 artikla
Rautatiet, joita vastaan kannetta voidaan aaja

1 §. Vahingonkorvauskannetta, joka perustuu rautatien vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumistapauksessa, voidaan ajaa ainoastaan 26 artiklan 4 §:ssä tarkoitettua vastuussa olevaa rautatietä vastaan. Kahden rautatien hoitaessa yhteisesti liikennettä, kantaja voi valita näistä kahdesta.

2 §. Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa joko sitä rautatietä vastaan, joka on tämän maksun kantanut, tai sitä rautatietä vastaan, jonka hyväksi maksu on kannettu.

3 §. Muita kuljetussopimukseen perustuvia kanteita voidaan ajaa lähetysrautatietä, määrärautatietä tai sitä rautatietä vastaan, jolla tapahtuma, johon kanne perustuu, on sattunut.

Määrärautatietä vastaan voidaan ajaa kannetta, vaikka se ei olisikaan vastaanottanut matkatavaraa.

4 §. Milloin kantajalla on oikeus valita jokin useammasta rautatiestä, hänen valintaoikeutensa lakkaa niin pian kuin kanne on voitu panna vireille niistä jotakuta vastaan.

5 §. Kannetta voidaan ajaa muitakin kuin 2 ja 3 §:ssä mainittuja rautateitä vastaan, milloin se esitetään vastahaasteena tai väitteenä samaan kuljetussopimukseen perustuvaa päävaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä.

52 artikla
Laillinen tuomioistuin

1 §. Kanteet, jotka perustuvat rautatien vastuuseen matkustajien kuoleman- ja loukkaantumistapauksissa, voidaan panna vireille ainoastaan sen valtion laillisessa tuomioistuimessa, jonka alueella matkustajaa kohdannut onnettomuus on sattunut, ellei valtioiden välisissä sopimuksissa tai rautateiden toimiluvissa ole toisin määrätty.

2 §. Yhtenäisiin oikeussäännöksiin perustuvat muut kanteet voidaan panna vireille ainoastaan sen valtion laillisessa tuomioistuimessa, johon vastaajarautatie kuuluu, ellei valtioiden välisissä sopimuksissa tai rautateiden toimiluvissa ole toisin määrätty.

Jos rautatie liikennöi itsenäisesti hoidettuja ratoja eri valtioissa, katsotaan kukin tällainen rata eri rautatieksi tätä artiklaa sovellettaessa.

53 artikla
Rautatien vastuusta matkustajien kuolemanja loukkaantumistipauksissa johtuvan vaateen raukeaminen

1 §. Oikeudenomistajan rautatien vastuuseen matkustajien kuoleman- ja loukkaantumistapauksissa perustuva vaade raukeaa, ellei hän ilmoita matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta kolmen kuukauden kuluessa vahingosta tiedon saatuaan jollekin niistä rautateistä, joille korvausvaatimus 49 artiklan 1 §:n mukaan voidaan esittää.

Jos oikeudenomistaja ilmoittaa onnettomuudesta rautatielle suullisesti, on rautatien annettava hänelle tästä ilmoituksesta kirjallinen todistus.

2 §. Vaade ei kuitenkaan raukea:

a) jos 1 §:ssä mainittuna aikana oikeudenomistaja on esittänyt korvausvaatimuksen jollekin 49 artiklan 1 §:ssä mainituista rautateistä;

b) jos 1 §:ssä mainitun ajan kuluessa vastuussa oleva rautatie tai, jos 26 artiklan 4 §:n mukaan kaksi rautatietä on vastuussa, toinen näistä on saanut tiedon matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta muuta tietä;

c) jollei onnettomuudesta ole ollenkaan ilmoitettu tai Jos siitä on ilmoitettu liian myöhään ja laiminlyönti on johtunut oikeudenomistajasta riippumattomista olosuhteista;

d) jos oikeudenomistaja osoittaa, että onnettomuus on aiheutunut rautatien tuottamuksesta.

54 artikla
Matkatavaran kuljetussopimuksesta johtuva vaateen raukeaminen

1 §. Oikeudenomistajan ottaessa matkatavaran vastaan raukeavat kaikki ne kuljetussopimukseen petustuvat vaateet rautatietä vastaan, jotka johtuvat matkatavaran osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta tai luovutuksen myöhästymisestä.

2 §. Korvausvaateet eivät kuitenkaan raukea:

a) kysymyksen ollessa osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta:

1. jos katoaminen tai vahingoittuminen on todettu 48 artiklan mukaisesti, ennenkuin oikeudenomistaja on ottanut matkatavaran haltuunsa;

2. jos toteaminen, joka 48 artiklan mukaisesti olisi pitänyt suorittaa, on laiminlyöty yksinomaan rautatien omasta syystä;

b) kysymyksen ollessa sellaisesta ulkoapäin näkymättömästä vahingosta, jonka olemassaolo todetaan vasta oikeudenomistajan otettua matkatavaran haltuunsa, mikäli oikeudenomistaja:

1. pyytää 48 artiklan mukaista toteamista heti, kun vahinko on havaittu ja viimeistään kolmantena päivänä matkatavaran haltuunoton jälkeen sekä

2. lisäksi todistaa vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana;

c) kysymyksen ollessa luovutuksen myöhästymisestä, jos oikeudenomistaja esittää kahdenkymmenenyhden päivän kuluessa vaatimuksensa jollekin 51 artiklan 3 §:ssä mainituista rautateistä;

d) jos oikeudenomistaja osoittaa, että rautatie on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.

55 artikla
Vaateen vanhentuminen

1 §. Vahingonkorvausvaateet, jotka perustuvat rautatien vastuuseen matkustajien kuolemasta tai loukkaantumisesta, vanhentuvat seuraavasti:

a) matkustajan osalta kolmessa vuodessa onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien;

b) muiden oikeudenomistajien osalta kolmessa vuodessa matkustajan kuolemaa seuraavasta päivästä lukien, kuitenkin niin, ettei tämä aika saa ylittää viittä vuotta onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien.

2 §. Muiden kuljetussopimukseen perustuvien vaateiden vanhentumisaika on yksi vuosi.

Vanhentumisaika on kuitenkin kaksi vuotta, jos kysymyksessä on:

a) vaade tahallisesti aiheutetun vahingon johdosta;

b) vaade petoksen johdosta.

3 §. Edellä 2 §:ssä mainittu vanhentumisaika alkaa:

a) kun kysymyksessä on korvausvaade tavaran kokonaan kadottua: neljännestätoista päivästä 23 artiklan 3 §:ssä tarkoitetun määräajan kuluttua umpeen;

b) kun kysymyksessä on korvausvaade tavaran osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen tai luovutuksen myöhästymisen johdosta: päivästä, jona matkatavara on luovutettu matkustajalle;

c) kun kysymyksessä on vaade, joka koskee kuljetusmaksun, ylimääräisten maksujen tai lisärahtien suorittamista tai palauttamista, tai oikaisuvaade tariffin väärän soveltamisen tai lasku- tai perimisvirheen johdosta: maksun suorituspäivästä tai, ellei maksua ole suoritettu, päivästä, jona suorituksen olisi pitänyt tapahtua;

d) kun kysymyksessä on vaade, joka koskee tullin tai muun hallintoviranomaisen vaatiman lisämaksun suorittamista: päivästä, jona nämä viranomaiset ovat esittäneet maksuvaatimuksen;

e) kun kysymyksessä ovat muut matkustajien kuljetusta koskevat vaateet: päivästä, jona matkalipun kelpoisuusaika päättyy.

Vanhentumisajan alkukohdaksi ilmoitettua päivää ei lueta tähän aikaan.

4 §. Rautatielle 49 artiklan mukaisesti tarvittavin asiakirjoin osoitetun vaatimuksen vanhentumisaika keskeytyy siihen päivään saakka, jolloin rautatie kirjallisesti hylkää vaatimuksen ja palauttaa asiakirjat. Jos vaatimukseen on osittain suostuttu, jatkuu vanhentumisaika siltä vaatimuksen osalta, joka vielä on riidanalainen. Velvollisuus todistaa, että vaatimus on esitetty tai vastaus toimitettu ja asiakirjat palautettu, kuuluu sille, joka vetoaa tällaiseen seikkaan.

Myöhemmät samaa asiaa koskevat vaatimukset eivät keskeytä vanhentumisaikaa.

5 §. Vanhentunutta vaadetta. ei voida enää esittää edes vastahaasteen tai väitteen muodossa.

6 §. Mikäli edellä ei ole toisin määrätty vanhentumisen lakkaamisesta tai keskeyttämisestä on voimassa kansallinen oikeus.

V OSA

Rautateiden väliset suhteet

56 artikla
Rautateiden välinen tilitys

Kunkin rautatien on maksettava muille kuljetukseen osallistuneille rautateille niille tuleva osuus kuljetusmaksusta, jonka se on kantanut tai joka sen olisi pitänyt kantaa.

57 artikla
Takautumisoikeus katoamisen tai vahingoittumisen yhteydessä

1 §. Rautatiellä, joka on suorittanut yhtenäisten oikeussäännösten perusteella korvausta matkatavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta, on kuljetukseen osallistuneihin rautateihin kohdistuva takautumisoikeus seuraavien määräysten mukaan:

a) rautatie, joka on aiheuttanut vahingon, on yksin siitä vastuussa;

b) jos useat rautatiet ovat aiheuttaneet vahingon, vastaa kukin rautatie siitä vahingosta, jonka se on aiheuttanut; jos tällaista erittelyä ei voida suorittaa, korvausmäärä on jaettava niiden kesken c kohdan mukaisesti;

c) ellei voida näyttää toteen, että joku tai jotkut rautatiet ovat aiheuttaneet vahingon, korvausmäärä on jaettava kaikkien kuljetukseen osallistuneiden rautateiden kesken lukuunottamatta niitä, jotka todistavat, ettei vahinko ole aiheutunut niiden linjoilla; jako toimitetaan rautateiden tariffikilometrimäärien mukaisessa suhteessa.

2 §. Jos joku rautatie on maksukyvytön, sen osalle tuleva maksamaton osuus on jaettava kaikkien muiden kuljetukseen osallistuneiden rautateiden kesken tariffikilometrimäärien mukaisessa suhteessa.

58 artikla
Takautumisoikeus luovutuksen myöhästymisen yhteydessä

Luovutuksen myöhästymisen johdosta maksettavaan korvaukseen sovelletaan 57 artiklaa. Jos useat rautatiet ovat aiheuttaneet myöhästymisen, on korvausmäärä jaettava näiden rautateiden kesken suhteessa kunkin rataverkolla sattuneen viivytyksen pituuteen.

59 artikla
Menettely takautumisjutuitssa

1 §. Rautatiellä, jota vastaan 57 ja 58 artiklassa mainittua takautumiskannetta ajetaan, ei ole oikeutta kiistää sen maksun oikeellisuutta, jonka kantajarautatie on suorittanut, jos korvausmäärän on vahvistanut tuomioistuin, sen jälkeen kun asianomaiselle rautatielle on asianmukaisesti annettu tieto haasteesta ja sillä on ollut tilaisuus esiintyä väliintulijana jutussa. Pääkannetta käsittelevä tuomioistuin määrää haasteen tiedoksiantamista ja väliintulijana esiintymistä varten määräajat.

2 §. Rautatien, joka esittää takautumiskanteen, on esitettävä vaatimuksensa samassa kanteessa kaikkia kuljetukseen osallistuneita rautateitä vastaan, joiden kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun, sillä uhalla, että takautumisoikeus niitä rautateitä vastaan, joita ei ole haastettu, raukeaa.

3 §. Tuomioistuimen tulee yhdistää kaikki sen käsiteltävänä olevat takautumiskanteet.

4 §. Haastetuilla rautateillä ei ole oikeutta uuteen takautumisvaatimukseen.

5 §. Takautumiskannetta ei saa yhdistää oikeudenomistajan kuljetussopimuksen perusteella vireille panemaan korvauskanteeseen.

60 artikla
Laillinen oikeuspaikka takautumisjutuissa

1 §. Laillinen tuomioistuin kaikissa takautumisjutuissa on ainoastaan sen rautatien kotipaikan tuomioistuin, jota vastaan takautumiskannetta ajetaan.

2 §. Jos kanne on nostettava useita rautateitä vastaan, on kantajarautatiellä oikeus valita jokin 1 §:n mukaan laillisista tuomioistuimista.

61 artikla
Takautumista koskevat sopimukset

Rautatiet voivat tekemällä erikoissopimuksia poiketa tässä luvussa määritellyistä keskinäisistä takautumissäännöistä, 59 artiklan 5 §:n määräystä lukuunottamatta.

VI OSA

Poikkeusmääräyksiä

62 artikla
Poikkeusmääräykset

Näiden yhtenäisten oikeussäännösten määräykset eivät voi syrjäyttää niitä määräyksiä, joita eräät valtiot joutuvat antamaan keskinäisessä liikenteessään soveltaessaan erityisiä valtiosopimuksia kuten Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä ja Euroopan talousyhteisöä koskevia.

YHTENÄISET OIKEUSSÄÄNNÖKSET sopimuksesta tavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIM)

B liite 9 päivänä toukokuuta 1980 tehtyyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaan yleissopimukseen (COTIF)

I OSA

Yleiset määräykset

1 artikla
Soveltamisala

1 §. Yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan 2 artiklassa mainituin poikkeuksin kaikkiin tavaralähetyksiin, jotka jätetään kuljetettavaksi suoralla rahtikirjalla sellaista tietä, joka kulkee vähintään kahden valtion alueen kautta ja käsittää yksinomaan yleissopimuksen 3 ja 10 artiklassa mainittuun linjaluetteloon merkittyjä linjoja.

2 §. Yhtenäisissä oikeussäännöksissä sana ''asema'' käsittää rautatieasemat, laivalinjojen satamat ja kaikki muut kujetusyritysten toimipaikat, jotka ovat auki yleisölle kuljetussopimuksen toimeenpanoa varten.

2 artikla
Poikkeukset soveltamisatasta

1 §. Lähetykset, joiden lähetysasema ja määräasema sijaitsevat saman valtion alueella ja jotka vain kuljetetaan toisen valtion alueen kautta, eivät ole näiden oikeussäännösten alaisia:

a) jos kauttakulkuun käytettyjä linjoja liikennöi yksinomaan jokin lähetysvaltion rautatie tai

b) jos asianomaiset valtiot tai rautatiet ovat sopineet, ettei näitä lähetyksiä katsota kansainvälisiksi.

2 §. Lähetykset kahden naapurivaltion asemien välillä sekä lähetykset kahden valtion asemien välillä kauttakulkuna kolmannen valtion alueen kautta, silloin kun kuljetukseen käytetyillä linjoilla liikennöi yksinomaan näistä kolmesta valtiosta yhden rautatie, ovat tämän rautatien kotimaan liikennettä koskevien määräysten alaisia edellyttäen, että lähettäjä käyttämällä vastaavaa rahtikirjaa vaatii tätä sekä että minkään asianomaisen valtion lait ja määräykset eivät ole esteenä.

3 artikla
Kuljetusvelvollisuus

1 §. Rautatie on velvollinen suorittamaan yhtenäisiä oikeussäännöksiä noudattaen kaikkea vaunukuormalähetyksin tapahtuvaa tavarankuljetusta, Jos

a) lähettäjä noudattaa näitä oikeussäännöksiä, lisämääräyksiä ja tariffeja;

b) kuljetus voidaan suorittaa henkilökunnalla ja tavanomaisilla kuljetusvälineillä, jotka tyydyt-tävät liikenteen säännönmukaiset tarpeet;

c) kuljetusta eivät estä sellaiset seikat, joita rautatie ei voi välttää ja joita se ei ole velvollinen poistamaan.

2 §. Rautatie ei ole velvollinen ottamaan kuljetettaviksi sellaisia tavaroita, joiden kuormaaminen, siirtokuormaaminen tai purkaminen vaatii erikoislaitteita, ellei asianomaisilla asemilla ole sellaisia laitteita käytettävissä.

3 §. Rautatie on velvollinen ottamaan kuljetettavaksi ainoastaan sellaisia tavaroita, joiden kuljetus voidaan suorittaa viipymättä; lähetysasemalla voimassa olevissa säännöksissä määrätään tapaukset, joissa tavarat, jotka eivät täytä tätä ehtoa, on otettava väliaikaisesti säilöön.

4 §. Kun asianomainen viranomainen on määrännyt:

a) että liikenne on lakkautettava tai keskeytettävä kokonaan tai osittain,

b) että joitakin lähetyksiä ei oteta tai otetaan ainoastaan määrätyin ehdoin kuljetertaviksi, nämä toimenpiteet on viipymättä saatettava yleisön ja rautateiden tietoon; viimeksimainitut ilmoittavat niistä muiden valtioiden rautareille julkaisemista varten.

5 §. Rautatiet voivat yhteisestä sopimuksesta keskittää tavarankuljetuksen tapahtuvaksi tietyillä väleillä vain määrättyjen rajanylityskohtien ja kauttakulkumaiden kautta.

Nämä toimenpiteet ilmoitetaan keskustoimistolle. Ne viedään rautateiden toimesta erikoisluetteloihin ja julkaistaan kansainvälisiä tariffeja varten määrätyllä tavalla. Toimenpiteet tulevat voimaan kuukauden kuluttua keskustoimistolle tehdystä ilmoituksesta.

6 §. Jokainen tämän artiklan määräysten rikkominen, johon rautatie syyllistyy, voi olla perustana korvausvaatimukselle siitä aiheutuneen vahingon johdosta.

4 artikla
Esineet, joita ei oteta kuljetettaviksi

Kuljetettaviksi ei oteta:

a) esineitä, joiden kuljetus on kielletty yhdelläkin niistä alueista, joiden kautta kuljetuksen on tapahduttava;

b) esineitä, joiden kuljetus on postilaitoksen yksinoikeutena yhdessäkin niistä valtioista, joiden kautta kuljetuksen on tapahduttava;

c) esineitä, jotka kokonsa, painonsa tai laatunsa puolesta eivät sovellu kuljetettaviksi yhdenkin kuljetusreittiin kuuluvan rautatien laitteiden tai liikkuvan kaluston takia;

d) aineita ja esineitä, joita ei oteta kuljetettaviksi näiden oikeussäännösten I liitteenä olevan vaarallisten aineiden kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskevan ohjesäännön (RID) nojalla, lukuunottamatta 5 artiklan 2 §:ssä mainittuja poikkeuksia.

5 artikla
Esineet, jolta otetaan kuljetettaviksi erityisin ehdoin

1 §. Erityisin ehdoin otetaan kuljetettaviksi:

a) aineita ja esineitä, joiden kuljetus on sallittu RID:issä tai 2 §:ssä tarkoitetuissa sopimuksissa ja tariffimääräyksissä mainituin ehdoin;

b) ruumiita, omilla pyörillään kulkevia rautatiekulkuneuvoja, eläviä eläimiä sekä lähetyksiä, joiden kuljetus tuottaa erikoisia vaikeuksia niiden koon, painon tai laadun takia, lisämääräyksissä mainituin ehdoin, jotka voivat poiketa yhtenäisistä oikeussäännöksistä.

Lähettäjän asettaman saattajan on seurattava eläviä eläimiä. Saattajaa ei kuitenkaan vaadita, kun kansainvälisissä tariffeissa on näin määrätty tai kun kuljetukseen osallistuvat rautatiet lähettäjän pyynnöstä eivät sitä vaadi; tässä tapauksessa rautatie on, ellei toisin ole sovittu, vapaa vastuusta sellaisen katoamisen tai vahingoittumisen suhteen, jolta saattamisen oli tarkoitus lähetystä varjella.

2 §. Kaksi tai useammat valtiot voivat sopimuksin tahi kaksi tai useammat rautatiet tariffimääräyksin määrätä ehdot, joilla tietyt aineet tai esineet, joita RID:in mukaan ei oteta kuljetettaviksi, hyväksytään kuitenkin kuljetettaviksi.

Valtiot tai rautatiet voivat samalla tavoin lieventää RID:ssa määrättyjä hyväksymisehtoja.

Tällaiset sopimukset ja tariffimääräykset on julkaistava ja ilmoitettava keskustoimistolle, joka saattaa ne sopimusvaltioiden tietoon.

6 artikla
Tariffit. Erikoissopimukset

1 §. Rahti ja muut maksut lasketaan kussakin valtiossa laillisten, asianmukaisesti julkaistujen ja kuljetussopimusta tehtäessä voimassa olevien tariffien mukaan. Näin siinäkin tapauksessa, että rahti lasketaan erikseen eri matkaosuuksilta.

2 §. Tariffeissa tulee olla kaikki kuljetukseen sovellettavat erikoisehdot, erityisesti kuljetusmaksun ja ylimääräisten maksujen laskemiseen tarvittavat tiedot, sekä tarvittaessa määräykset valuutan muuntokurssien soveltamisesta.

Tariffien ehdot voivat poiketa yhtenäisistä oikeussäännöksistä vain, jos ne tämän nimenomaisesti sallivat.

3 §. Tariffeja on sovellettava kaikille samoin ehdoin.

4 §. Rautatiet voivat tehdä erikoissopimuksia, joihin sisältyy alennuksia tai muita etuja sikäli kuin samanveroiset ehdot myönnetään kaikille asiakkaille, jotka ovat samanlaisissa olosuhteissa.

Maksualennuksia tai muita etuja voidaan myöntää rautatien tai julkisen hallinnon tarpeisiin tai hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Ensimmäisen ja toisen kappaleen nojalla suoritettujen toimenpiteiden julkaiseminen ei ole pakollista.

5 §. Kansainvälisiä tariffeja voidaan määrätä ehdottomasti sovellettavaksi kansainvälisessä liikenteessä sulkien käytöstä sisäiset tariffit.

Kansainvälisen tariffin soveltaminen voidaan tehdä riippuvaksi siitä, että rahtikirjassa sitä nimenomaan vaaditaan.

6 §. Tariffit ja tariffien muutokset katsotaan asianmukaisesti julkaistuksi, kun rautatie on aset-tanut kaikki yksityiskohdat asiakkaiden saaraville.

Kansainvälisten tariffien julkaiseminen on pakollinen ainoastaan niissä valtioissa, joiden rautatiet osallistuvat näihin tariffeihin lähetys- tai määrärautatienä.

7 §. Kansainvälisten tariffien korotukset ja muut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on koventaa näissä tariffeissa määrättyjä kuljetusehtoja, tulevat voimaan aikaisintaan viisitoista päivää niiden julkaisemisen jälkeen, seuraavia tapauksia lukuunottamatta:

a) jos jokin kansainvälinen tariffi edellyttää jonkin sisäisen tariffin vaikutuspiirin laajentamista koko matkaa koskevaksi, on sovellettava tämän sisäisen tariffin julkaisumääräaikoja;

b) kun jonkin kansainvälisen tariffin maksujen korotukset johtuvat jonkin kuljetukseen osallistuvan rautatien sisäisten tariffimaksujen yleisestä noususta, ne tulevat voimaan niiden julkaisemisen jälkeisenä päivänä, jos kansainvälisen tariffin maksujen muuttamisesta näiden korotusten edellyttämällä tavalla on ilmoitettu vähintään viisitoista päivää aikaisemmin, tällaista ilmoitusta ei kuitenkaan saa antaa ennen sitä ajankohtaa, jolloin kysymyksessä olevien sisäisten tariffimaksujen korotus julkaistaan;

c) jos kansainvälisissä tariffeissa edellytettyjä rahteja ja ylimääräisiä maksuja on muutettava kurssivaihtelujen takia tai jos ilmeisiä erehdyksiä on oikaistava, nämä muutokset ja oikaisut tulevat voimaan niiden julkaisemista seuraavana päivänä.

8 §. Valtioissa, joissa tiettyjä tariffeja ei tarvitse julkaista eikä soveltaa niitä kaikkiin asiakkaisiin nähden samoin ehdoin, tämän artiklan määräykset, joissa tällainen velvollisuus määrätään, eivät ole voimassa.

9 §. Tariffeissa edellytettyjen kuljetus- ja muiden maksujen lisäksi rautatie voi periä ainoastaan kulujaan. Nämä kulut on asianmukaisesti todettava ja merkittävä erikseen rahtikirjaan kaikin tarpeellisin selvityksin. Jos selvitykset on annettu rahtikirjaan liitetyin tosittein ja näiden kulujen maksaminen kuuluu lähettäjälle, ei tositteita luovuteta vastaanottajalle rahtikirjan mukana, vaan ne toimitetaan lähettäjälle 15 artiklan 7 §:ssä mainitun kustannuslaskelman ohella.

7 artikla
Laskentayksikkö. Valuutan muunto- ja vastaanottokurssi

1 §. Näissä oikeussäännöksissä edellytetty laskentayksikkö on erikoisnosto-oikeus sellaisena kuin Kansainvälinen valuuttarahasto sen on määritellyt.

Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenvaltion rahayksikön arvo erikoisnosto-oikeutena lasketaan muuntomenetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa omiin toimintoihinsa ja siirtoihinsa.

2 §. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman valtion rahayksikön arvo erikoisnostooikeutena lasketaan tämän valtion määräämällä tavalla.

Laskun tuloksen on ilmaistava kansallisessa rahassa todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 1 §:ää sovellettaessa.

3 §. Jos Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman valtion lainsäädäntö ei salli 1 §:n tai 2 §:n soveltamista, laskentayksiköksi katsotaan kolme kultafrangia.

Kultafrangin arvoksi on määritelty 10/31 grammaa kultaa, jonka pitoisuus on 0,900.

Kultafrangin muuntamisen on annettava tulokseksi kansallisessa rahassa ilmaistuna todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 1 §:ää sovellettaessa.

4 §. Valtioiden on kolmen kuukauden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta ja aina, kun niiden laskentamenetelmässä tai niiden oman rahayksikön arvossa tapahtuu laskentayksikön suhteen muutos, ilmoitettava keskustoimistolle 2 §:n mukainen laskentamenetelmänsä tai 3 §:n mukainen muuntamisen tulokset.

Keskustoimisto saattaa nämä ilmoitukset valtioiden tietoon.

5 §. Rautatie on velvollinen antamaan tiedoksi kurssit, joiden mukaan se:

a) toimittaa niiden summien muuntamisen, jotka on ilmoitettu ulkomaan rahassa ja suoritetaan maan omassa rahassa (muuntokurssi);

b) ottaa maksuksi vastaan ulkomaan rahaa (vastaanottokurssi).

8 artikla
Eräitä kuljetuksia koskevat erityismääräykset

1 §. Yksityisten omistamien vaunujen kulje-tusta varten on erityismääräyksiä yksityivaunujen kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskevassa ohjesäännössä (RIP), joka on näiden oikeussäännösten II liitteenä.

2 §. Säiliöiden kuljetusta varten on erityismääräyksiä säiliöiden kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskevassa ohjesäännössä (RICo), joka on näiden oikeussäännösten III liitteenä.

3 §. Kiitotavaran kuljetusten osalta rautatiet voivat tariffimääräyksillä sopia näiden oikeussäännösten IV liitteenä olevan, kiitotavaran kansainvälistä kuljetusta rautateitse koskevan ohjesäännön (RIEx) mukaisesta erityismääräyksestä.

4 §. Seuraavien kuljetusten osalta voi kaksi tai useampi valtio sopimuksin taikka kaksi tai useampi rautatie lisämääräyksin tai tariffimääräyksin sopia näistä oikeussännöksistä poikkeavista kuljetusehdoista;

a) kuljetukset siirrettävien kuljetuskirjojen nojalla,

b) kuljetukset, jotka annetaan vastaanottajalle ainoastaan rahtikirjan kaksoiskappaletta vastaan,

c) sanomalehtien kuljetukset,

d) messu- ja näyttelytavaroiden kuljetukset,

e) kuormausvälineiden sekä sellaisten välineiden kuljetukset, jotka suojelevat kuljetettavaa tavaraa lämmöltä ja kylmyydeltä,

f) kuljetukset, jotka koko kuljetusmatkalla tai osalla siitä tapahtuvat rahtikirjojen nojalla, joita ei käytetä rahditus- ja laskutusasiakirjoina,

g) kuljetukset asiakirjan nojalla, jota käytetään automaattiseen tietojen siirtoon.

9 artikla
Lisämääräyksiä

1 §. Kaksi tai useampi valtio tahi kaksi tai useampi rautatie voi laatia lisämääräyksiä näiden yhtenäisten oikeussäännösten toimeenpanoa varten. Lisämääräykset voivat poiketa oikeussäännöksistä vain, mikäli ne tämän nimenomaisesti sallivat.

2 §. Lisämääräykset tulevat voimaan ja julkaistaan kunkin valtion lakien ja määräysten edellyttämässä järjestyksessä. Lisämääräyksistä ja niiden voimaansaattamisesta on ilmoitettava keskustoimistolle.

10 artikla
Kansallinen oikeus

1 §. Mikäli yhtenäisissä oikeussäännöksissä, lisämääräyksissä ja kansainvälisissä tariffeissa ei ole toisin määrätty, noudatetaan kansallista oikeutta.

2 §. Kansallisella oikeudella tarkoitetaan sen valtion oikeutta, jossa oikeudenomistaja saattaa voimaan vaatimuksensa, ristiriitasäännökset mukaanluettuna.

II OSA

Kuljetussopimuksen tekeminen ja toimeenpano

11 artikla
Kuljetussopimuksen tekeminen

1 §. Kuljetussopimus on tehty niin pian kuin lähetysrautatie on vastaanottanut tavaran rahtikirjoineen kuljetettavaksi. Vastaanottaminen todetaan varustamalla rahtikirja sekä tarvittaessa jokainen lisälehti lähetysaseman leimalla tai kirjanpitokoneen merkinnällä, jossa on vastaanottamisen päivämäärä.

2 §. Edellisen pykälän mukaisen käsittelyn on tapahduttava heti, kun rahtikirjaan merkitty tavara on kokonaisuudessaan jätetty kuljetettavaksi ja, sikäli kuin lähetysasemalla voimassa olevat määräykset niin edellyttävät, ne maksut suoritettu, jotka lähettäjä ottaa maksaakseen, tai 15 artiklan 7 §:n mukainen vakuus talletettu. Käsittelyn on tapahduttava lähettäjän läsnäollessa, jos hän sitä pyytää.

3 §. Leimalla tai kirjanpitokoneen merkinnällä varustettu rahtikirja on todistuksena kuljetussopimuksen tekemisestä ja sen sisällöstä.

4 §. Sellaiseen tavaraan nähden, jonka kuormaaminen kuuluu lähettäjälle tariffien tai lähettäjän ja rautatien keskeisten sopimusten mukaan, sikäli kuin tällaiset sopimukset ovat sallittuja lähetysasemalla, eivät rahtikirjamerkinnät tavaran painosta ja kappaleluvusta ole todistuksena rautatietä vastaan, ellei se ole todennut painoa tai kappalelukua sekä varmentanut niitä rahtikijaan. Tarvittaessa nämä merkinnät voidaan todistaa muillakin keinoin.

Jos eroavuus painossa ja kolliluvussa rahtikirjan merkintöihin nähden ilmeisesti ei vastaa mitään todellista vajausta, rahtikirjan merkinnät eivät ole todistuksena rautatietä vastaan. Näin on nimenomaan silloin, kun vaunu luovutetaan vastaanottajalle ehjin alkuperäisin sinetein.

5 §. Rautatie on velvollinen todistamaan tavaran vastaanottamisen ja kuljetettavaksi hyväksymisen päiväyksen varustamalla päiväysleimalla tai kirjanpitokoneen merkinnällä rahtikirjan kaksoiskappale ennen tämän kaksoiskappaleen palauttamista lähettäjälle.

Tämä kaksoiskappale ei käy lähetystä seuraavasta rahtikirjasta eikä konossementista.

12 artikla
Rahtikirja

1 §. Lähettäjän on esitettävä asianmukaisesti täytetty rahtikirja.

Rahtikirja on laadittava jokaisesta lähetyksestä. Sama rahtikirja saa koskea vain yhtä vaunukuormaa. Poikkeuksia näistä säännöistä voidaan määrätä lisämääräyksillä.

2 §. Rautatiet vahvistavat rahtitavaraa ja pikatavaraa varten yhdenmukaisen rahtikirjan mallin, johon tulee kuulua lähettäjälle tarkoitettu kaksoiskappale.

Lähettäjä valitsee rahtikirjan sen mukaan, kuljetetaanko lähetys rahtitavarana tai pikatavarana. Lähetys voidaan kuljettaa osalla kuljetusmatkasta pikatavarana ja osalla rahtitavarana vain, mikäli kaikki asianosaiset rautatiet ovat tehneet tätä koskevan sopimuksen.

Tietyssä liikenteessä, nimenomaan naapurivaltioiden välillä, rautatiet voivat tariffeissa määrätä käytettäväksi yksinkertaistettua rahtikirjaa.

3 §. Rahtikirja on painettava kahdella tai mahdollisesti kolmella kielellä, joista ainakin yhden on oltava järjestön työkieli.

Kansainvälisissä tariffeissa voidaan määrätä, millä kielellä lähettäjän merkinnät rahtikirjaan on tehtävä. Tällaisten määräysten puuttuessa merkinnät on tehtävä jollakin lähetysmaan virallisella kielellä ja liitettävä mukaan käännös jollakin järjestön työkielellä, mikäli merkintöjä ei ole tehty jollakin näistä kielistä.

Lähettäjän on tehtävä merkinnät rahtikirjaan latinalaisin kirjaimin, ellei lisämäärävksissä tai kansainvälisissä tariffeissa ole toisin määrätty.

13 artikla
Rahtikirjan sisältö

1 §. Rahtikirjaan on ehdottomasti merkittävä:

a) määräaseman nimi;

b) vastaanottajan nimi ja osoite; vastaanottajaksi on ilmoitettava yksi ainoa luonnollinen henkilö tai muu oikeussubjekti;

c) tavaran nimi;

d) paino tai tämän puuttuessa muu lähetysasemalla voimassa olevien määräysten mukainen vastaava ilmoitus;

e) kollien lukumäärä ja päällyksen laatu kappaletavaralähetysten osalta sekä sellaisten yhden tai useampia kuljetusesineitä käsittävien vaunukuormien osalta, jotka lähetetään yhdistetyssä rautatie- ja meriliikenteessä ja jotka on siirtokuormattava;

f) vaunun numero sellaisten tavaroiden osalta, joiden kuormaus kuuluu lähettäjälle, yksityisvaunuista lisäksi niiden omapaino;

g) tarkka luettelo niistä tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimista asiakirjoista, jotka ovat rahtikirjan liitteinä tai joiden ilmoitetaan olevan rautatien käytettävissä jollakin nimetyllä asemalla, tullitoimistossa tai muussa virastossa;

h) lähettäjän nimi ja osoite; lähettäjänä voi olla vain yksi ainoa luonnollinen henkilö tai muu oikeussubjekti; jos lähetysasemalla voimassa olevissa määräyksissä niin vaaditaan, lähettäjän on nimija osoiteilmoitukseensa lisättävä allekirjoituksensa joko omakätisenä, painettuna tai leimattuna.

Lähetysasemalla voimassa olevien määräysten perusteella määräytyy koko kuljetusmatkan osalta, onko lähetys vaunukuorma vai kappaletavaralähetys.

2 §. Rahtikitjassa tulee olla tarvittaessa kaikki yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytetyt muut tiedot. Rahtikirjassa ei saa olla muita merkintöjä kuin sellaisia, jotka on määrätty tai sallittu jonkin valtion laeissa ja määräyksissä, lisämääräyksissä tai tariffeissa eivätkä ole näiden oikeussäännösten vastaisia.

3 §. Lähettäjä voi kuitenkin tarkoitukseen varattuun rahtikirjan sarakkeeseen merkitä ainoas-taan vastaanottajan tiedoksi tarkoitettuja lähetystä koskevia ilmoituksia ilman siitä rautatielle aiheutuvaa velvoitusta tai vastuunalaisuutta.

4 §. Rahtikirjaa ei saa korvata muilla asiakirjoilla; muiden kuin yhtenäisissä oikeussäännöksissä, lisämääräyksissä taikka tariffeissa määrättyjen tai sallittujen asiakirjojen liittäminen rahtikirjaan on kielletty.

14 artikla
Kuljetustie ja sovellettavat tariffit

1 §. Lähettäjä voi rahtikitjassa määrätä noudatettavan kuljetustien ilmoittamalla rajanylityskohdat tai raja-asemat ja tarpeen vaatiessa rautateiden väliset siirtymäasemat. Hän voi määrätä vain sellaisia rajanylityskohtia tai raja-asemia, jotka on avattu liikenteelle kysymyksessä olevalla yhteydellä.

2 §. Kuljetustien määräämiseen rinnastetaan:

a) ilmoitus asemista, joilla tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimat muodollisuudet on täytettävä, sekä ilmoitus asemista, joilla tavaraan on kohdistettava erityisiä huoltotoimenpiteitä (hoidettava eläimiä, jäähdytettävä uudelleen jne.);

b) ilmoitus sovellettavista tariffeista, mikäli se riittää osoittamaan, minkä asemien välillä vaadittuja tariffeja on sovellettava;

c) ilmoitus siitä, maksetaanko kulut kokonaisuudessaan tai vain osittain X:ään asti (jolloin X osoittaa nimenomaan naapurimaiden välisen tariffirajakohdan).

3 §. Lukuunottamatta 3 artiklan 4 ja 5 §:n sekä 33 artiklan 1 §:n tarkoittamia tapauksia rautatie voi suorittaa kuljetuksen muuta kuin lähettäjän määräämää tietä ainoastaan:

a) jos tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimat muodollisuudet sekä tavaraan kohdistuva erityinen huolenpito (eläinten hoito, uudelleen jäähdyttäminen jne.) tapahtuvat aina lähettäjän ilmoittamilla asemilla;

b) jos kulut ja kuljetusmääräajat eivät ylitä lähettäjän määräämän kuljetustien mukaan laskettuja kuluja ja kuljetusmääräaikoja.

Edellä a kohta ei koske kappaletavaralähetyksiä, jos jokin kuljetukseen osallistuvista rautateistä ei kansainvälistä kappaletavaraliikennettä koskevan järjestelmänsä kuljetustiemääräysten johdosta voi noudattaa lähettäjän valitsemaa kuljetustietä.

4 §. Kulut ja kuljetusmääräajat lasketaan, ellei 3 §:ssä ole toisin määrätty, lähettäjän määräämän kuljetustien mukaan tai, ellei hän ole sitä määrännyt, rautatien valitseman kuljetustien mukaan.

5 §. Lähettäjä voi rahtikirjassa määrätä sovellettavat tariffit. Rautatie on velvollinen soveltamaan näitä tariffeja, jos edellytykset niiden soveltamiseen ovat olemassa.

6 §. Elleivät lähettäjän antamat ilmoitukset riita osoittamaan kuljetustietä tai sovellettavia tariffeja tai jos jotkut näistä ilmoituksista ovat keskenään ristiriitaisia, tulee rautatien valita se kuljetustie tai ne tariffit, jotka se katsoo lähettäjälle edullisimmiksi.

7 §. Rautatie on vastuussa 6 §:n mukaisesta valinnasta johtuvasta vahingosta ainoastaan, jos kysymyksessä on tahallinen teko tai törkeä huolimattomuus.

8 §. Jos on olemassa kansainvälinen tariffi lähetysasemalta määräasemalle ja jos rautatie on, siinä tapauksessa, ettei lähettäjä ole antanut riittäviä tietoja, soveltanut tätä tariffia, se on velvollinen maksamaan asianomaiselle hänen sitä pyytäessään täten lasketun kuljetusmaksun ja sen kuljetusmaksun välisen erotuksen, joka olisi saatu saman matkan osalta yhdistämällä toisiinsa muita tariffeja, mikäli sanottu erotus on suurempi kuin 4 laskentayksikköä rahtikirjaa kohti.

Samoin on asianlaita, jos rautatie riittävien lähettäjän ohjeiden puuttuessa on soveltanut katkorahditusta, silloin kun on olemassa hinnaltaan edullisempi kansainvälinen tariffi muiden edellytysten ollessa samat.

15 artikla
Kustannusten maksaminen

1 §. Kustannukset (kuljetusmaksut, lisämaksut, tullimaksut ja muut tavaran vastaanoton ja luovuttamisen välisenä aikana aiheutuneet kulut) maksaa joko lähettäjä tai vastaanottaja seuraavien määräysten mukaisesti.

Näitä määräyksiä sovellettaessa katsotaan kuljetusmaksuksi ne maksut, jotka sovellettavan tariffin mukaisesti on lisättävä tavallisten tai poikkeustariffien maksuihin kuljetusmaksua laskettaessa.

2 §. Lähettäjän, joka ottaa maksettavakseen kustannukset joko kokonaan tai osittain, on ilmoitettava siitä rahtikirjassa käyttäen yhtä seuraavista lausekkeista:

a) 1. "franko rahti", jos hän ottaa maksettavakseen ainoastaan kuljetusmaksun;

2. "franko rahti mukaanluettuna...", jos hän kuljetusmaksun lisäksi ottaa maksettavakseen muita kustannuksia; hänen on tarkasti mainittava nämä kustannukset; lisäykset, jotka voivat koskea vain lisämaksuja tai muita lähetyksen vastaanottamisesta sen luovuttamiseen saakka syntyneitä kuluja sekä maksueriä, joita kannetaan joko tulli- tai muiden hallintoviranomaisten toimesta, eivät saa johtaa saman kustannuslajin kokonaismäärän jakamiseen (esim. tullin ja tulliviranomaisille maksettavien muiden erien kokonaismäärä, jolloin lisäarvovero katsotaan erilliseksi kustannuslajiksi);

3. "franko rahti X:ään saakka" (X nimeltä mainittu naapurimaiden välinen tariffirajakohta), jos hän ottaa suorittaakseen kuljetusmaksun X:ään saakka;

4. "franko rahti mukaanluettuna...X:ään saakka" (X nimeltä mainittu naapurimaiden välinen tariffirajakohta), jos hän X:ään saakka lasketun kuljetusmaksun lisäksi ottaa maksettavakseen muita kustannuksia, lukuunottamatta kaikkia seuraavaa maata tai rautatietä koskevia kustannuksia; 2 kohdan määräyksiä sovelletaan vastaavasti;

b) "franko kaikki maksut", jos hän ottaa maksettavakseen kaikki kustannukset (kuljetusmaksun, lisämaksut, tullimaksun ja muut kulut);

c) "franko... (määrätty erä)", jos hän ottaa suorittaakseen määrätyn rahaerän; elleivät tariffit toisin määrää, on tämä erä ilmoitettava lähetysmaan rahalajissa.

Lisämaksut ja muut kulut, jotka lähetysasemalla voimassa olevien määräysten mukaan on laskettava koko kysymykseen tulevalta kuljetusmatkalta, samoinkuin 16 artiklan 2 §:n mukainen maksu hankintaedun ilmoittamisesta, on lähettäjän aina kokonaan maksettava, silloin kun kustannukset maksetaan a 4 kohdan mukaisesti.

3 §. Kansainvälisissä tariffeissa voidaan määrätä rahdinmaksussa käytettäväksi yksinomaan eräitä 2 §:ssä ilmoitettuja lausekkeita tai muita lausekkeita.

4 §. Kustannukset, joita lähettäjä ei ole ottanut maksettavakseen, katsotaan vastaanottajan maksettaviksi. Lähettäjän on kuitenkin aina maksettava kustannukset, jos vastaanottaja ei ole lunastanut rahtikirjaa, eikä saattanut voimaan oikeuksiaan 28 artiklan 4 §:n mukaisesti, eikä muuttanut kuljetussopimusta 31 artiklan mukaisesti.

5 §. Lisämaksut kuten vaunuvuokra, säilytysmaksu ja punnitusmaksu, joita joudutaan perimään vastaanottajasta riippumattomista syistä, tai vastaanottajan esittämän pyynnön johdosta, on aina vastaanottajan suoritettava.

6 §. Lähetysrautatie voi kuitenkin vaatia lähettäjää maksamaan kustannukset etukäteen, kun kysymys on tavaroista, jotka sen harkinnan mukaan ovat helposti pilaantuvia tai jotka vähäisen arvonsa tai laatunsa vuoksi eivät ole sille riittävänä vakuutena kuljetuskustannuksista.

7 §. Jos lähettäjän maksettavakseen ottamien kustannusten suuruutta ei voida tarkalleen määrätä tavaraa kuljetettavaksi jätettäessä, nämä kustannukset merkitään ennakkomaksulaskelmaan, josta on tehtävä tilitys lähettäjälle kolmenkymmenen päivän kuluessa kuljetusmääräajan päättymisestä. Rautatie voi vaatia vakuutena talletettavaksi kuittia vastaan rahamäärän, joka arviolta vastaa näitä kustannuksia. Ennakkomaksulaskelman mukaan laadittu yksityiskohtainen kustannuslasku annetaan lähettäjälle, jonka on palautettava kuitti.

8 §. Lähetysaseman tulee sekä rahtikirjassa että rahtikirjan kaksoiskappaleessa eritellä ennakkomaksuna perityt kustannukset, jollei lähetysasemalla voimassa olevien määräysten mukaan ole määrätty, että nämä kustannukset merkitään vain rahtikirjan kaksoiskappaleeseen. 7 §:ssä mainituissa tapauksessa ei näitä maksuja merkitä rahtikirjaan eikä rahtikirjan kaksoiskappaleeseen.

16 artikla
Hankintaedun muuttaminen

1 §. Jokaisesta lähetyksestä voidaan tehdä hankintaetuilmoitus. Hankintaedun määrä on merkittävä rahtikirjaan numeroin ja ilmoitettava lähetysmaan rahassa, jossakin muussa tariffeissa määrätyssä rahalajissa tai laskentayksikköinä.

2 §. Maksu hankintaedusta lasketaan koko kysymyksessä olevalta matkalta lähetysrautatien tariffien mukaan.

17 artikla
Jälkivaatimus ja etuanti

1 §. Lähettäjä saa rasittaa tavaraa jälkivaatimuksella siihen täyteen arvoon saakka, joka sillä on vastaanottamishetkellä lähetysasemalla. Jälkivaatimuksen määrä on ilmoitettava lähetysmaan rahassa; tariffeissa voidaan sallia tästä poikkeuksia.

2 §. Rautatie ei ole velvollinen suorittamaan jälkivaatimusmäärää, ennen kuin vastaanottaja on maksanut sen. Tämä määrä on asetettava käytettäväksi kolmenkymmenen päivän kuluessa maksamisesta lukien; korkoa on suoritettava viisi prosenttia vuodessa määräajan päättymisestä lukien.

3 §. Jos tavara on annettu vastaanottajalle kokonaan tai osaksi perimättä sitä ennen jälkivaatimusmäärää, on rautatie velvollinen maksamaan lähettäjälle vahingonkorvausta jälkivaatimuksen täyteen määrään saakka huolimatta takautumisoikeudestaan vastaanottajaa kohtaan.

4 §. Lähetys jälkivaatimusta vastaan oikeuttaa kantamaan tariffeissa määrätyn maksun; tämä maksu on suoritettava silloinkin, kun jälkivaatimus kuljetussopimuksen muutoksella 30 artiklan 1 § : n mukaisesti peruutetaan tai sitä alennetaan.

5 §. Etuanteja myönnetään ainoastaan lähetysasemalla voimassa olevien määräysten mukaan.

6 §. Jälkivaatimuksen ja etuantien määrä on merkittävä rahtikirjaan numeroin.

18 artikla
Vastuu rahtikirjaan tehdyistä merkinnöistä

Lähettäjä on vastuussa siitä, että hänen toimestaan rahtikirjaan tehdyt merkinnät ovat täsmällisia. Hän vastaa kaikista seurauksista, jotka saattavat johtua siitä, että merkinnät ovat vääriä, epätäydellisiä tai merkityt muuhun kuin niille kullekin tarkoitettuun paikkaan. Jos tämä paikka on riittämätön, voi lähettäjä siihen tehdyllä maininnalla viitata siihen rahtikirjan paikkaan, missä merkinnän jatko on.

19 artikla
Tavaran kunto, päällys ja merkitseminen

1 §. Jos rautatie ottaa kuljetettavaksi tavaraa, joka osoittaa ilmeisiä vahingoittumisen merkkejä, voi rautatie vaatia, että tavaran kunnosta ilmoitetaan rahtikirjassa.

2 §. Jos päällystäminen on tarpeen tavaran laadun vuoksi, tulee lähettäjän päällystää se niin, että se on suojattu täydelliseltä tai osittaiselta katoamiselta ja vahingoittumiselta kuljetuksen kestäessä eikä se vahingoita henkilöitä, kuljetusvälineitä tai muita tavaroita.

Päällyksen on lisäksi oltava lähetysasemalla voimassa olevien määräysten mukainen.

3 §. Ellei lähettäjä ole noudattanut 2 §:n määräyksiä, voi rautatie joko kieltäytyä vastaanottamasta tavaraa tai vaatia lähettäjää tunnustamaan rahtikirjassa, että päällys puuttuu tai on puutteellinen ilmoittamalla tarkkaan puutteellisuuden laadun.

4 §. Lähettäjä on vastuussa päällyksen puuttumisen tai puutteellisuuden kaikista seurauksista. Hänen on erittäinkin korvattava vahinko, jonka rautatie on tämän johdosta kärsinyt. Jollei rahtikirjassa ole siitä merkintää on rautatien todistettava päällyksen puuttuminen tai puutteellisuus.

5 §. Ellei tariffeissa ole myönnetty poikkeusta, on kappaletavaralähetyksen lähettäjän merkittävä lähetyksen jokaiseen kolliin tai rautatien hyväksymään osoitelappuun selvästi ja lähtemättömästi ja siten, ettei mitään sekaannusta pääse syntymään, sekä täysin yhtäpitävästi rahtikirjamerkintöjen kanssa:

a) vastaanottajan osoite

b) määräasema.

Myös kuhunkin vaunukuormalähetykseen sisältyvään esineeseen on merkittävä a ja b kohdan mukaiset ilmoitukset, kun tällainen lähetys rautateitse ja meritse lähetettynä joutuu siirtokuormattavaksi.

Vanhat merkinnät tai osoitelaput on lähettäjän mitätöitävä tai poistettava.

6 §. Ellei lisämääräyksissä tai tariffeissa ole myönnetty poikkeusta, otetaan särkyvää tai helposti hajalleen menevää tavaraa samoin kuin sellaista tavaraa, joka voisi liata tai vahingoittaa muuta tavaraa, kuljetettavaksi ainoastaan vaunukuormalähetyksinä, ellei tavara ole siten päällystetty tai koottu, ettei se voi särkyä, mennä hajalle, liata tai vahingoittaa muuta tavaraa.

20 artikla
Tavaran jättäminen kuljetettavaksi ja kuormaaminen

1 §. Tavaraa kuljetettavaksi jätettäessä on noudatettava lähetysasemalla voimassa olevia määräyksiä.

2 §. Tavaran kuormaaminen on joko rautatien tai lähettäjän toimitettava, lähetysasemalla voimassa olevista määräyksistä riippuen, ellei näissä oikeussäännöksissä ole toisin määrätty tai ellei erityistä, rahtikirjassa mainittua sopimusta ole tehty lähettäjän ja rautatien kesken.

Lähettäjän on noudatettava kuormausrajaa niihin lähetyksiin nähden, jotka hänen tulee kuormata. Jos radoilla, joita myöten kuljetus tapahtuu, on erilaisia kuormausrajoja, alinta kuormausrajaa noudatetaan koko kuljetusmatkan osalta. Määräykset, joissa ilmoitetaan noudatettavat kuormausrajat, julkaistaan samalla tavoin kuin tariffit. Rautatie ilmoittaa lähettäjälle hänen sitä pyytäessään noudatettavan kuormausrajan.

3 §. Jos lähettäjä on suorittanut kuormauksen, vastaa hän kaikista virheellisen kuormauksen aiheuttamista seurauksista. Hän on etenkin velvollinen korvaamaan vahingon, jonka rautatie on mahdollisesti kärsinyt tämän johdosta. Virheellisen kuormauksen korjaamisesta aiheutuneiden kustannusten maksamiseen sovelletaan kuitenkin 15 artiklaa. Virheellisen kuormauksen todistaminen kuuluu rautatielle.

4 §. Tavara on kuljetettava katetuissa tai avovaunuissa, vaununpeitteisissä avovaunuissa tai erikoisesti varustetuissa vaunuissa kansainvälisten tariffien määräyksistä riippuen, elleivät yhtenäiset oikeussäännökset sisällä muunlaatuisia määräyksiä tässä suhteessa. Ellei ole kansainvälisiä tariffeja tai elleivät ne sisällä tätä koskevia määräyksiä, pätevät lähetysasemalla voimassa olevat määräykset koko kuljetusmatkaan nähden.

5 §. Vaunujen sinetöimiseen sovelletaan lähetysasemalla voimassa olevia määräyksiä.

Lähettäjän on merkittävä rahtikirjaan vaunuihin kiinnittämiensä sinettien lukumäärä ja merkki.

21 artikla
Tarkastus

1 §. Rautatiellä on oikeus milloin tahansa tarkastaa, onko lähetys yhtäpitävä lähettäjän rahtikirjaan tekemien merkintöjen kanssa ja onko määrätyin ehdoin kuljetettavaksi otettavia tavaroita koskevat määräykset otettu huomioon.

2 §. Kun kysymyksessä on lähetyksen sisällyksen tarkastus, on lähettäjä tai vastaanottaja kutsuttava olemaan läsnä, riippuen siitä, tapahtuuko tarkastus lähetys- vai määräasemalla. Ellei asianomainen saavu tarkastukseen tai jos tarkastus tapahtuu matkan varrella, on se toimitettava kahden, rautatien henkilökuntaan kuulumattoman todistajan läsnäollessa, ellei sen valtion voimassa olevissa laeissa tai määräyksissä, jossa tarkastus tapahtuu, toisin määrätä. Rautatie saa kuitenkin toimittaa tarkastuksen matkan varrella ainoastaan, milloin liikenteen hoito tai tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräykset sitä vaativat.

3 §. Rahtikirjaan tehtyjen merkintöjen tarkastuksen tulos on mainittava rahtikirjassa. Tarkastuksen tapahtuessa lähetysasemalla tuloksesta on tehtävä merkintä myös rahtikirjan kaksoiskappaleeseen, jos se on rautatien hallussa.

Ellei lähetys ole rahtikirjan merkintöjen mukainen, tai jos määrätyin ehdoin kuljetettavaksi otettavia tavaroita koskevia määräyksiä ei ole noudatettu, merkitään tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset tavaran rasitteeksi, jollei niitä ole heti suoritettu.

22 artikla
Painon ja kappaleluvun toteaminen

1 §. Kunkin valtion voimassaolevissa määräyksissä määrätään ne ehdot, joiden vallitessa rautatie on velvollinen toteamaan tavaran painon ja kappaleluvun sekä vaunujen todellisen omapainon (taaran).

Rautatien on merkittävä rahtikirjaan tämän toteamisen tulokset.

2 §. Jos rautatien kuljetussopimuksen tekemisen jälkeen toimittama punnitus osoittaa painoeroa, jää lähetysaseman toteama paino tai, ellei lähetysasema ole painoa todennut, lähettäjän ilmoittama paino rahditukseen nähden määrääväksi:

a) jos ero ilmeisesti johtuu tavaran luonteesta tai ilmastollisista tekijöistä;

b) jos punnitus on tapahtunut vaunuvaa'alla eikä eroa kahta prosenttia enempää lähetysaseman toteamasta painosta, tai milloin lähetysasema ei ole todennut painoa lähettäjän ilmoittamasta painosta.

23 artikla
Ylikuorma

1 §. Kun vaunun ylikuorma todetaan lähetysasemalla tai jollakin väliasemalla, voidaan liika kuorma purkaa vaunusta, vaikka mitään lisärahtia ei olisikaan perittävä. Lähettäjää tai, muutettaessa kuljetussopimusta 31 artiklan mukaisesti, vastaanottajaa on tarvittaessa heti kehotettava ilmoittamaan liikakuormaa koskevat ohjeensa.

2 §. Ylikuorma on rahditettava kuljetetulta matkalta kuorman pääosaan sovellettavan tariffin mukaisesti ilman, että tämä vaikuttaa 24 artiklan mukaan maksettaviin lisärahteihin. Jos liikakuorman purkaminen toimitetaan, lasketaan kulut tästä työstä sen rautatien tariffien mukaan, joka sen toimittaa.

Jos oikeudenomistaja määrää, että ylikuorma on lähetettävä samalle määräasemalle kuin kuorman pääosa tai jollekin toiselle määräasemalle tai palautettava lähetysasemalle, käsitellään se eri lähetyksenä.

24 artikla
Lisärahdit

1 §. Rautatie voi menettämättä oikeutta sille maksettavaan rahdinerotukseen ja korvaukseen mahdollisesta vahingosta periä lisärahtia seuraavasti:

a) lisärahti on 1 laskentayksikkö kilolta kollin kokonaispainosta:

1. jos väärä, epätarkka tai epätäydellinen ilmoitus on annettu aineista ja esineistä, joita RID:in nojalla ei oteta kuljetettaviksi.

2. jos väärä, epätarkka tai epätäydellinen ilmoitus on annettu aineista ja esineistä, joita RID:in nojalla otetaan tietyin ehdoin kuljetettaviksi tai jos sen turvallisuusmääräyksiä ei ole noudatettu;

b) lisärahti on 5 laskentayksikköä 100 kilolta kuormausrajan ylittäneestä painosta, jos lähettäjän kuormaama vaunu on ylikuormattu;

c) lisärahti on kaksinkertainen erotus:

1. sen rahdin, joka olisi pitänyt kantaa lähetysasemalta määräasemalle, ja lasketun rahdin välillä, jos väärä, epätarkka tai epätäydellinen ilmoitus on annettu lähetyksestä, joka sisältää muita kuin a kohdassa tarkoitettuja tavaroita tai jos ilmoitus yleensä on senlaatuinen, että se voi johtaa alhaisemman tariffin käyttöön kuin mitä todella on sovellettava;

2. ilmoitetun painon ja todetun painon mukaan laskettujen rahtien välillä, jos paino on ilmoitettu todellista painoa alhaisemmaksi.

Jos lähetykseen sisältyy tavaroita, jotka rahditetaan eri yksikköhintojen mukaan ja jos jokaisen eri tavaran paino on helposti määrättävissä, on lisärahti laskettava kunkin tavaran yksikköhinnan mukaan, jos lisärahti tämän laskutavan mukaan tulee halvemmaksi.

2 §. Jos vaunusta on ilmoitettu todellista painoa alempi paino ja vaunu on lisäksi ylikuormattu, peritään lisärahtia molemmista näistä virheellisyyksistä.

3 §. Lisärahdit rasittavat tavaraa riippumatta siitä, millä paikkakunnalla on todettu seikat, jotka oikeuttavat niiden perimiseen.

4 §. Lisärahtien määrä ja niiden perimisen peruste on mainittava rahtikirjassa.

5 §. Lisärahtia ei voida periä:

a) vaikka paino on väärin ilmoitettu, jos rautatie lähetysasemalla voimassa olevien määräysten mukaan on velvollinen toimittamaan punnitsemisen;

b) vaikka paino on väärin ilmoitettu tai vaunu liikaa kuormattu, jos lähettäjä on rahtikirjassa pyytänyt rautatietä toimittamaan punnitsemisen;

c) kun ylikuormaa on syntynyt sään vaikutuksesta kuljetuksen aikana, jos osoitetaan, että vaunun kuorma ei ylittänyt kuormausrajaa kuljetettavaksi jätettäessä;

d) kun painon lisäystä on syntynyt kuljetuksen aikana niin, ettei ylikuormaa ole syntynyt, jos osoitetaan, että tämä lisäys on johtunut sääsuhteista;

e) vaikka paino on väärin ilmoitettu, mutta kuorma ei ylitä sallittua rajaa, jos ero rahtikirjassa ilmoitetun painon ja todetun painon välillä ei ylitä kolmea prosenttia ilmoitetusta painosta;

f) vaikka kuormausraja on ylitetty, jos rautatie ei ole julkaissut kuormaustajoja tai ilmoittanut niistä lähettäjälle sellaisella tavalla, että hän voi niitä noudattaa.

25 artikla
Hallinnollisia muodollisuuksia varten toimitettavat asiakirjat. Tullilukitus

1 §. Lähettäjän on liitettävä rahtikirjaan ne asiakirjat, jotka ovat tarpeen tulli- ja muiden hallintoviranomaisten määräysten täyttämiseksi ennen tavaran luovuttamista. Nämä asiakirjat saavat koskea vain samaan rahtikirjaan merkittyä tavaraa, ellei tulli- ja muiden hallintoviranomaisten säännöksissä tai tariffeissa ole toisin määrätty.

Ellei tällaisia asiakirjoja ole liitetty rahtikirjaan tai jos niiden toimittaminen on vastaanottajan asia, lähettäjän on merkittävä rahtikirjaan asema, tullitoimisto tai muu virasto, jossa nämä asiakirjat ovat rautatien käytettävissa ja jossa muodollisuudet on suoritettava. Jos lähettäjä itse on läsnä tulli- tai muiden viranomaisten vaatimassa käsittelyssä tai antaa valtuuttamansa asiamiehen edustaa itseään, riittää kun nämä asiakirjat esitetään sanotussa käsittelyssä.

2 §. Rautatie ei ole velvollinen tarkistamaan, ovatko mukaanliitetyt asiakirjat riittävät ja oikeat.

3 §. Lähettäjä on rautatielle vastuussa kaikista vahingoista, jotka saattavat aiheutua siitä, että nämä asiakirjat puuttuvat tai ovat epätäydellisiä tai virheellisiä, ellei syy ole rautatien.

Rautatie on, jos syy on sen, vastuussa vahingosta, joka aiheutuu rahtikirjassa lueteltujen ja siihen liitettyjen tai rautatien haltuun uskottujen asiakirjojen katoamisesta, käyttämättä jättämisestä tai virheellisestä käyttämisestä; mahdollinen vahingonkorvaus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa ylittää sitä, joka tulisi maksettavaksi tavaran kadotessa.

4 §. Lähettäjän on noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräyksiä tavaran päällystämisestä ja peittämisestä. Ellei lähettäjä ole päällystänyt tai vaunupeitteillä peittänyt tavaraa näiden määräysten mukaisesti, on rautateillä oikeus huolehtia tästä ja rasittaa tavaraa aiheutuneista kuluista.

5 §. Rautatie voi kieltäytyä ottamasta kuljetettavaksi lähetyksiä, joiden tulli- tai muiden hallintoviranomaisten asettamat sinetit ovat vahingoittuneet tai puutteelliset.

26 artikla
Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

1 §. Tavaran ollessa kuljetettavana huolehtii rautatie tulli- ja muiden hallintoviranomaisten määräysten täyttämisestä. Rautatie voi kuitenkin uskoa tämän tehtävän valtuuttamalleen asiamiehelle.

2 §. Näiden muodollisuuksien täyttämisen yhteydessä rautatie vastaa sekä omasta virheestään että valtuuttamansa asiamiehen virheestä; mahdollinen vahingonkorvus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa ylittää sitä, joka tulisi maksettavaksi tavaran kadotessa.

3 §. Lähettäjä voi rahtikirjaan tehtävällä merkinnällä ja vastaanottaja 31 artiklan nojalla annettavalla määräyksellä vaatia:

a) että hänen on itsensä tai valtuuttamansa asiamiehen edustamana saatava olla saapuvilla näitä muodollisuuksia täytettäessä antaakseen kaikkia kysymykseen tulevia tietoja ja esittääkseen tarpeellisia selityksiä;

b) että hän, siinä määrin kuin hän on oikeutettu sen maan lakien ja määräysten mukaan, missä tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimat muodollisuudet suoritetaan, suorittaa itse nämä muodollisuudet tai antaa valtuutettunsa ne suorittaa;

c) että, silloin kun hän itse tai hänen valtuuttamansa asiamies on läsnä edellämainituissa toimituksissa tai ne suorittaa, hän myös maksaa tullimaksut ja muut kulut, sikäli kuin hän on siihen oikeutettu sen maan lakien ja määräysten mukaan, missä nämä toimitukset tapahtuvat.

Ei lähettäjällä, vastaanottajalla, jolla on määräysvalta, eikä heidän valtuuttamallaan asiamiehellä ole oikeutta ottaa tavaraa haltuunsa.

4 §. Jos lähettäjä on määrännyt muodollisuudet tapahtuviksi asemalla, jossa voimassaolevat säännökset eivät salli näiden muodollisuuksien tapahtuvan, tai muuten toimitettaviksi tavalla, jota ei voida noudattaa, on rautatien käytettävä menettelyä, jonka se katsoo edullisimmaksi oikeudenomistajalle, ja tiedotettava lähettäjälle toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.

Jos lähettäjä on tehnyt rahtikirjaan tullimaksut käsittävän franko-merkinnän, voi rautatie toimittaa tullimuodollisuudet harkintansa mukaan joko matkan varrella tai määräasemalla.

5 §. Lukuunottamatta 4 § : n toisessa kappaleessa määrättyä poikkeusta, voi vastaanottaja huolehtia tullikäsittelystä määräasemalla, jos määräasemalla on tullitoimisto ja jos rahtikirjassa määrätään tullikäsittely toimitettavaksi tavaran perille tullessa tai jos tällaisen määräyksen puuttuessa, tavara saapuu määräasemalle tullinalaisena. Tästä tullikäsittelystä vastaanottaja voi huolehtia myös sellaisella määräasemalla, jolla ei ole tullitoimistoa, jos valtion lait ja määräykset niin sallivat tai jos rautatie ja tulliviranomaiset ovat etukäteen siihen suostuneet. Näiden oikeuksien käyttäminen edellyttää, että tavaraa rasittavat maksut on tätä ennen suoritettu.

Ellei vastaanottaja ole lunastanut rahtikirjaa määräasemalla voimassa olevien määräysten mukaisen ajan kuluessa, rautatie voi menetellä niin kuin 4 §:ssä sanotaan.

27 artikla
Kuljetusmääräajat

1 §. Kuljetusmääräajat määräytyvät kuljetukseen osallistuvien rautateiden välisillä sopimuksilla tai lähetysasemalta määräasemalle sovellettavien kansainvälisten tariffien mukaan. Tietyissä erikoisliikenteessä ja tietyillä yhteyksillä nämä määräajat voidaan myös määrätä asianomaisten rautateiden sopimien kuljetussuunnitelmien perusteella; tällöin ne on mainittava kansainvälisissä tariffeissa tai erikoissopimuksissa, joissa mahdollisesti määrätään poikkeuksia tämän artiklan 3 - 9 §:n määräyksiin.

Nämä määräajat eivät saa ylittää niitä määräaikoja, jotka saataisiin seuraavien pykälien perusteella.

2 §. Mikäli 1 §:n edellyttämiä määräaikoja ei ole ilmoitettu ja ellei myöhemmissä pykälissä ole toisin määrätty, ovat kuljetusmääräajat seuraavat:

a) vaunukuormalähetyksille:
1. pikatavarana:
   toimitusaika.......................12 tuntia;
   kuljetusaika, kutakin alkavaa
   400 km kohti.......................24 tuntia;
2. rahtitavarana:
   toimitusaika.......................24 tuntia;
   kuljetusaika, kutakin alkavaa
   300 km kohti.......................24 tuntia;
b) kappaletavaralähetyksille:
1. pikatavarana:
   toimitusaika.......................12 tuntia;
   kuljetusaika, kutakin alkavaa
   300 km kohti.......................24 tuntia;
2. rahtitavarana:
   toimitusaika.......................24 tuntia;
   kuljetusaika, kutakin alkavaa
   200 km kohti.......................24 tuntia;

Kaikki etäisyydet tarkoittavat tariffikilometrimääriä.

3 §. Kuljetusmääräaika lasketaan koko välimatkalta lähetysasemalta määräasemalle. Toimitusaika lasketaan ainoastaan kerran, riippumatta kuljetukseen osallisten rautateiden lukumäärästä.

4 §. Rautatie voi määrätä tietyn pituisia lisämääräaikoja seuraavissa tapauksissa:

a) lähetyksille, jotka on annettu kuljetettavaksi aseman ulkopuolella tai jotka on toimitettava aseman ulkopuolelle;

b) kuljetuksille, joihin käytetään:

1. ratalinjaa tai -verkkoa, joka ei ole varustettu lähetysten nopeaa käsittelyä varten.

2. yhdysrataa, joka liittää toisiinsa saman rataverkon tai eri rataverkkojen kaksi linjaa,

3. sivurataa,

4. linjoja, joilla on erilainen raideväli,

5. meritietä tai purjehduskelpoisia sisävesireittejä,

6. maantietä rautatieyhteyden puuttuessa,

c) kuljetuksille, jotka rahditetaan kuljetusmaksuin sisäisessä liikenteessä sovellettavien erikois- tai poikkeustariffien mukaan;

d) tavallisuudesta poikkeavia olosuhteita varten, joita aiheuttavat joko liikenteen poikkeuksellinen lisääntyminen tai poikkeukselliset liikennöimisvaikeudet.

5 §. Edellä 4 §:n a-c kohdissa tarkoitetut lisämääräajat on otettava tariffeihin tai kussakin valtiossa asianmukaisesti julkaistuihin määräyksiin.

Lisämääräajat, jotka on määrätty 4 §:n d kohdan perusteella, on julkaistava, eivätkä ne tule voimaan ennen kuin ne on julkaistu.

6 §. Kuljetusmääräaika alkaa kello 24 sen jälkeen kun tavara on otettu kuljetettavaksi. Pikatavaralähetysten osalta kuljetusmääräaika kuitenkin alkaa 24 tuntia myöhemmin, kun lähetyksen kuljetettavaksi ottamista seuraava päivä on sunnuntai tai laillinen vapaapäivä, eikä lähetysasema ole sinä sunnuntaina tai vapaapäivänä auki pikatavaralähetyksiä varten.

7 §. Mikäli syy ei ole rautatien, kuljetusmääräaikaa pidennetään seuraavien tekijöiden aiheuttamaa viivytystä vastaavasti:

a) 21 artiklan ja 22 artiklan 1 §:n mukainen tarkastus, jos siinä todetaan eroavuutta rahtikirjan merkinnöistä;

b) tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimien muodollisuuksien täyttäminen;

c) 30 ja 31 artiklan nojalla kuljetussopimukseen tehty muutos;

d) lähetykseen kohdistettava erityinen huolenpito;

e) lähettäjän suorittaman virheellisen kuormauksen aiheuttama siirtokuormaus tai kuorman oikaisu;

f) kaikenlaiset liikenteen keskeytykset, jotka tilapäisesti estävät aloittamasta tai jatkamasta kuljetusta.

Kuljetusmääräajan pidennysten syy ja kestoaika on merkittävä rahtikirjaan. Tarpeen vaatiessa ne voidaan todistaa muillakin tavoin.

8 §. Kuljetusmääräaika keskeytyy:

a) rahtitavaran osalta sunnuntaisin ja laillisina vapaapäivinä;

b) pikatavaran osalta sunnuntaisin ja tiettyinä laillisina vapaapäivinä, milloin jonkin valtion voimassaolevat määräykset määräävät kuljetusmääräajan keskeytyväksi näinä päivinä kotimaisessa rautatieliikenteessä;

c) rahti- ja pikatavaran osalta lauantaisin, milloin jonkin valtion voimassaolevat määräykset määräävät kuljetusmääräajan keskeytyväksi näinä päivinä kotimaisessa rautatieliikenteessä.

9 §. Milloin kuljetusmääräaika päättyisi määräaseman palveluajan jälkeen, se päättyy vasta kaksi tuntia siitä hetkestä lukien, jolloin asema avataan seuraavan kerran.

Milloin pikatavaralähetyksen kuljetusmääräaika päättyisi 8 §:n b kohdassa määrättynä sunnuntaina tai laillisena vapaapäivänä, päättyminen siirtyy tätä seuraavan ensimmäisen arkipäivän vastaavaan ajankohtaan.

10 §. Kuljetusmääräaikaa on noudatettu, jos ennen määräajan päättymistä:

a) ilmoitus tavaran saapumisesta on toimitettu vastaanottajalle ja tavara on vastaanottajan noudettavana, mikäli on kysymys asemalla vastaanottajalle luovutettavista lähetyksistä, joista on tehtävä saapumisilmoitus;

b) tavara on vastaanottajan noudettava, mikäli on kysymys asemalla luovutettavista tavaroista, joista ei ole tehtävä saapumisilmoitusta;

c) tavara asetetaan vastaanottajan käytettäväksi, mikäli on kysymys aseman ulkopuolella luovutettavista lähetyksistä.

28 artikla
Tavaran luovuttaminen

1 §. Rautatien on luovutettava rahtikirja ja tavara vastaanottajalle määräasemalla kuittausta ja vastaanottajan maksettavaksi pantujen rautatien saatavien suoritusta vastaan.

Rahtikirjan vastaanottaminen velvoittaa vastaanottajan suorittamaan rautatielle hänen maksettavakseen pannun saatavan määrän.

2 §. Tavara katsotaan luovutetuksi vastaanottajalle, kun se määräasemalla voimassaolevien määräysten mukaisesti on

a) jätetty tulli- ja veroviranomaisille heidän toimipaikkoihinsa tai varastoihinsa, silloin kun nämä eivät ole rautatien valvonnassa;

b) varastoitu rautatien tiloihin tai huolitsijan huostaan tai yleiseen varastoon.

3 §. Määräasemalla voimassa olevissa määräyksissä tai vastaanottajan kanssa tehdyissä sopimuksissa määrätään, onko rautatiellä oikeus tai velvollisuus toimittaa tavara vastaanottajalle määräaseman ulkopuolelle, joko sivuraiteelle, asuntoon tai rautatien sivuvarastoon. Jos rautatie toimittaa tai toimituttaa tavaran sivuraiteelle, asuntoon tai sivuvarastoon, katsotaan tavara luovutetuksi tämän toimituksen tapahduttua. Ellei rautatien ja sivuraiteen omistajan kesken toisin sovita, rautatien sivuraiteen omistajan laskuun ja johdolla suorittamat toimenpiteet eivät kuulu kuljetussopimuksen piiriin.

4 §. Tavaran saavuttua määräasemalle vastaanottaja voi vaatia rautatietä luovuttamaan hänelle rahtikirjan ja tavaran.

Jos tavaran katoaminen on todettu tai jos tavara ei ole saapunut 39 artiklan 1 §:ssä mainitussa määräajassa, vastaanottaja voi tämän maaraajan päätyttyä omissa nimissään saattaa rautatietä vastaan voimaan kuljetussopimukseen perustuvat oikeutensa.

5 §. Oikeudenomistaja voi kieltäytyä vastaanottamasta tavaraa vielä senkin jälkeen, kun hän on vastaanottanut rahtikirjan ja maksanut kulut, mikäli ei ole ryhdytty hänen vaatimiinsa toimenpiteisiin väitetyn vahingon toteamiseksi.

6 §. Muussa suhteessa tavaran luovutus tapahtuu määräasemalla voimassaolevien määräysten mukaan.

29 artikla
Perittyjen maksujen oikaiseminen

1 §. Jos tariffia on sovellutettu väärin tai jos maksut on laskettu tai peritty virheellisesti, on liikaa kannettu määrä palautettava tai puuttuva erä suoritettava rautatielle vain, jos erotus ylittää 4 laskentayksikköä rahtikirjalta. Palautus suoritetaan viran puolesta.

2 §. Puuttuvien määrien maksaminen rautatielle on lähettäjän asia, jos rahtikirjaa ei lunasteta. Jos vastaanottaja on lunastanut rahtikirjan tai jos kuljetussopimusta on muutettu 31 artiklan nojalla, on lähettäjä velvollinen maksamaan puuttuvan erän ainoastaan niistä maksuista, jotka hän on ottanut suorittaakseen rahtikirjaan tekemänsä ennakkomaksumerkinnän mukaan. Jäljelle jääneen erän suorittaminen on vastaanottajan asia.

3 §. Tämän artiklan mukaan suoritettavat määrät kasvavat vuotuista korkoa viiden prosentin mukaan alkaen siitä päivästä, jolloin maksua on pyydetty tai 53 artiklassa mainittu vaatimus on esitetty tai, ellei tällaista pyyntöä tai vaatimusta ole esitetty, kanteen vireillepanopäivästä.

Jollei oikeudenomistaja toimita rautatielle, hänelle määrätyn kohtuullisen määräajan kuluessa, vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan umpeenkulumisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

III OSA

Kuljetussopimuksen muuttuminen

30 artikla
Muuttaminen lähettäjän toimesta

1 §. Lähettäjällä on oikeus muuttaa kuljetussopimusta määräämällä:

a) että tavara on annettava takaisin lähetysasemalla,

b) että tavara on pysäytettävä matkalla,

c) että tavaran luovuttamista on lykättävä,

d) että tavara on luovutettava muulle henkilölle kuin rahtikirjaan merkitylle vastaanottajalle,

e) että tavara on luovutettava muulla asemalla kuin rahtikirjaan merkityllä määräasemalla,

f) että tavara on palautettava lähetysasemalle,

g) että on asetettava jälkivaatimus,

h) että jälkivaatimusta on korotettava tai alennettava tai että se on peruutettava,

i) että lähettäjä ottaa suorittaakseen lähetyksen kustannukset tai ottaa suorittaakseen lisää kustannuksia 15 artiklan 2 §:n mukaisesti.

Lähetysrautatien tariffeissa voidaan kieltää g-i kohtien määräysten hyväksyminen.

Lisämääräyksissä tai kuljetukseen osallistuvien rautateiden kesken voimassa olevissa kansainvälisissä tariffeissa voidaan sallia myös muita kuin yllä lueteltuja määräyksiä.

Määräykset eivät missään tapauksessa saa aiheuttaa lähetyksen jakamista.

2 §. Muutosmääräykset on annettava lähetysasemalla rautatien vahvistaman ja julkaiseman mallin mukaisella kirjallisella ilmoituksella.

Tämä ilmoitus on lähettäjän toistettava allekirjoituksellaan varustettuna myös rautatielle samanaikaisesti esitettävässä rahtikirjan kaksoiskappaleessa. Lähetysasema todistaa vastaanottaneensa määräyksen painamalla päiväleimansa kaksoiskappaleeseen lähettäjän ilmoituksen alapuolelle, minkä jälkeen kaksoiskappale luovutetaan takaisin lähettäjälle.

Jos lähettäjä vaatii jälkivaatimuksen korottamista, alentamista tai peruuttamista, hänen on esitettävä saamansa jälkivaatimustodistus. Jälkivaatimusta korotettaessa tai alennettaessa on todistus korjauksen tapahduttua annettava takaisin lähettäjälle; jos jälkivaatimus peruutetaan, todistusta ei palauteta.

Muutosmääräys, joka on annettu muita kuin edellä määrättyjä muotoja noudattaen, on mitätön.

3 §. Jos rautatie noudattaa lähettäjän määräyksiä vaatimatta nähdäkseen kaksoiskappaletta, rautatie on vastuussa vastaanottajalle täten aiheutuneesta vahingosta, jos lähettäjä on luovuttanut tälle kaksoiskappaleen. Mahdollinen vahingonkorvaus ei kuitenkaan koskaan saa ylittää sitä, joka tulisi maksettavaksi tavaran kadotessa.

4 §. Vaikka lähettäjällä onkin rahtikirjan kaksoiskappale, lakkaa lähettäjän oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen:

a) kun vastaanottaja on lunastanut rahtikirjan;

b) kun vastaanottaja on ottanut tavaran vastaan;

c) kun vastaanottaja on saattanut voimaan oikeutensa 28 artiklan 4 §:n mukaisesti;

d) kun vastaanottaja on oikeutettu 31 artiklan mukaisesti antamaan muutosmääräyksiä, sen jälkeen kun lähetys on saapunut määrämaan tullialueelle.

Tästä hetkestä lähtien rautatien on noudatettava vastaanottajan määräyksiä ja ohjeita.

31 artikla
Muuttaminen vastaanottajan toimesta

1 §. Jos lähettäjä ei ole ottanut suorittaakseen kuljetuksesta määräaseman osalta aiheutuvia maksuja eikä varustanut rahtikirjaa merkinnällä "Vastaanottajalla ei ole oikeutta muuttaa kuljetussopimusta", vastaanottaja voi muuttaa kuljetussopimusta määräämällä:

a) että tavara on pysytettävä matkalla,

b) että tavaran luovuttamista on lykättävä,

c) että tavara on luovutettava määrämaassa muulle henkilölle kuin rahtikirjaan merkitylle vastaanottajalle,

d) että tavara on luovutettava määrämaassa muulla asemalla kuin rahtikirjaan merkityllä määräasemalla, ellei kansainvälisissä tariffeissa ole toisin määrätty,

e) että tulli- ja muiden hallintoviranomaisten vaatimat muodollisuudet hoidetaan 26 artiklan 3 §:n mukaisesti.

Lisämääräyksissä tai kuljetukseen osallistuvien rautateiden kesken voimassa olevissa kansainvälisissä tariffeissa voidaan hyväksyä myös muita kuin yllä lueteltuja määräyksiä.

Määräykset eivät missään tapauksessa saa aiheuttaa lähetyksen jakamista.

Vastaanottajan muutosmääräykset voidaan panna toimeen vasta sen jälkeen, kun lähetys on saapunut määrämaan tullialueelle.

2 §. Muutosmääräykset on annettava määräasemalle tai määrämaan saapumisasemalle rautatien vahvistaman ja julkaiseman mallin mukaisella kirjallisella ilmoituksella.

Muutosmääräys, joka on annettu muita kuin edellä määrättyjä muotoja noudattaen, on mitätön.

3 §. Vastaanottajan oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen lakkaa, mikäli hän on:

a) lunastanut rahtikirjan;

b) ottanut vastaan tavaran;

c) saattanut voimaan oikeutensa 28 artiklan 4 §:n mukaisesti;

d) määrännyt 1 § : n c kohdan mukaisesti henkilön ja tämä on lunastanut rahtikirjan tai saattanut voimaan 28 artiklan 4 §:n mukaiset oikeutensa.

4 §. Jos vastaanottaja on määrännyt, että tavara on annettava muulle henkilölle, ei tällä ole oikeutta muuttaa kuljetussopimusta.

32 artikla
Muutosmääräysten toimeenpano

1 §. Rautatie saa kieltäytyä panemasta toimeen 30 ja 31 artiklan mukaisia määräyksiä tai viivyttää niiden toimeenpanoa, ainoastaan milloin:

a) toimeenpano ei ole enää mahdollinen määräysten saapuessa asemalle, jonka on siitä huolehdittava;

b) toimeenpano häiritsee rautatien sännöllistä työskentelyä;

c) toimeenpano, kysymyksen ollessa määräaseman muuttamisesta toiseksi, olisi ristiriidassa jonkin valtion lakien ja määräysten kanssa, erittäinkin tulli- ja muiden hallintoviranomaisten määräyksien osalta;

d) tavaran arvo, kysymyksen ollessa määräaseman muuttamisesta toiseksi, ei rautatien arvion mukaan vastaa kaikkia niitä kustannuksia, jotka tulisivat rasittamaan tavaraa sen saapuessa uuteen määräpaikkaansa, ellei näitä kustannuksia makseta tai anneta takuuta niiden maksamisesta.

Sille, joka on muutosmääräyksiä antanut, on mahdollisimman nopeasti tiedotettava esteistä, jotka ovat määräysten toimeenpanon tiellä.

Ellei rautatien ole ollut mahdollista ennakolta ottaa huomioon näitä esteitä, vastaa se, joka on antanut muutosmääräyksiä, kaikista seurauksista, jotka johtuvat määräysten toimeenpanon aloittamisesta.

2 §. Muutosmääräyksen johdosta syntyneet kustannukset on maksettava 15 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta niitä, jotka aiheutuvat rautatien tekemästä virheestä.

3 §. Lukuunottamatta 1 §:n määräyksiä rautatie on vastuussa niistä seurauksista, joita sille syyksi luettavat määräyksen noudattamatta jättäminen tai epätarkka noudattaminen aiheuttavat. Mahdollisen vahingonkorvauksen ei tule kuitenkaan koskaan olla suurempi kuin tavaran katoamistapauksessa.

33 artikla
Kuljetuseste

1 §. Jos kuljetukselle ilmaantuu este, rautatie ratkaisee, onko parempi kuljettaa tavara välittömästi edelleen muuttamalla kuljetustietä, vai onko lähettäjän edun mukaista pyytää häneltä ohjeita antamalla hänelle kaikki rautatien hallussa olevat tarpeelliset tiedot.

Ellei rautatie ole syyllistynyt virheeseen, se saa kantaa käytetyn kuljetustien kuljetusmaksun ja soveltaa tätä kuljetustietä vastaavia kuljetusmääräaikoja.

2 §. Jos kuljetusta on mahdotonta jatkaa, on rautatien pyydettävä ohjeita lähettäjältä. Tämä ei ole pakollista, jos tilapäiset esteet johtuvat 3 artiklan 4 § :n nojalla suoritetuista toimenpiteistä.

3 §. Lähettäjä voi kuljetusesteen ilmaantumisen varalta antaa rahtikirjassa ohjeita.

Jos rautatie katsoo, että ei näitä ohjeita voida noudattaa, se pyytää uusia ohjeita.

4 §. Lähettäjä, jolle on tiedotettu kuljetusesteestä, voi antaa ohjeensa joko lähetysasemalle tai sille asemalle, jolla tavara on. Jos ohjeilla muutetaan vastaanottajaa tai määräasemaa koskevaa merkintää tai ne annetaan asemalle, jolla tavara on, lähettäjän on kirjoitettava ohjeensa rahtikirjan kaksoiskappaleeseen ja esitettävä tämä rautatielle.

5 §. Jos rautatie noudattaa lähettäjän ohjeita vaatimatta esitettäväksi rahtikirjan kaksoiskappaletta, on rautatie vastaanottajalle vastuussa täten aiheutuvasta vahingosta, jos lähettäjä on luovuttanut tälle kaksoiskappaleen. Mahdollinen vahingonkorvaus ei kuitenkaan koskaan saa ylittää sitä, joka tulisi maksettavaksi tavaran kadotessa.

6 §. Ellei lähettäjä, jolle on tiedotettu kuljetusesteestä, anna toimeenpantavissa olevia ohjeita kohtuullisen ajan kuluessa, rautatie menettelee tavaran luovutusesteitä koskevien määräysten mukaan, jotka ovat voimassa siellä, missä tavara on pysäytetty.

Jos tavara on myyty, on myynnistä saatu tulo asetettava lähettäjän käytettäväksi sen jälkeen, kun siitä on vähennetty tavaraa rasittavat kulut. Jos tulo on tavaraa rasittavia kuluja pienempi, on lähettäjän maksettava erotus.

7 §. Jos kuljetuseste lakkaa ennen lähettäjän ohjeiden saapumista, on tavara toimitettava määräpaikkaansa näitä ohjeita odottamatta; lähettäjälle on ilmoitettava tästä mahdollisimman pian.

8 §. Jos kuljetuseste ilmaantuu sen jälkeen kun vastaanottaja on muuttanut kuljetussopimusta 31 artiklan nojalla, rautatie on velvollinen ilmoittamaan tästä vastaanottajalle. Tämän artiklan 1, 2, 6, 7 ja 9 §:n määräyksiä sovelletaan vastaavasti.

9 §. Ellei rautatie ole syyllinen, se voi kuljetusesteen sattuessa periä vaunuvuokraa.

10 §. Tämän artiklan mukaisesti suoritettaviin kuljetuksiin sovelletaan 32 artiklan määräyksiä.

34 artikla
Tavaran luovuttamista kohtaava este

1 §. Jos tavaran luovuttamiselle ilmaantuu este, määräaseman on tiedotettava siitä lähettäjälle viipymättä lähetysaseman välityksellä ja pyydettävä hänen ohjeitaan. Lähettäjälle on tiedotettava asiasta suoraan joko kirjallisesti, sähkösanomalla tai teleksillä, jos hän on sitä rahtikirjassa pyytänyt; kustannukset tästä tiedotuksesta ovat tavaran rasitteena.

2 §. Jos este tavaran luovuttamiselle lakkaa ennen lähettäjän ohjeiden saapumista määräasemalle, on tavara annettava vastaanottajalle. Lähettäjälle on viipymättä tiedotettava tästä kirjatulla kirjeellä; kustannukset tiedotuksesta ovat tavaran rasitteena.

3 §. Jos vastaanottaja kieltäytyy ottamasta tavaraa vastaan, on lähettäjällä oikeus antaa ohjeita tavaraan nähden, vaikka hän ei voisikaan esittää rahtikirjan kaksoiskappaletta.

4 §. Lähettäjä voi myös rahtikirjassa pyytää, että tavara luovutusesteen sattuessa palautetaan hänelle ilman muuta. Muissa tapauksissa vaaditaan hänen nimenomaista suostumustaan.

5 §. Ellei tariffeissa toisin määrätä, toimitetaan lähettäjän ohjeet lähetysaseman välityksellä.

6 §. Niissä tapauksissa, joista edellä ei ole määräyksiä, tavaran luovuttava rautatie menettelee luovutuspaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti.

Jos tavara on myyty, on myynnistä saatu tulo asetettava lähettäjän käytettäväksi sen jälkeen, kun siitä on vähennetty tavaraa rasittavat kulut. Jos tulo on näitä kuluja pienempi, on lähettäjän maksettava erotus.

7 §. Jos tavaran luovuttamista vastaanottajalle kohtaa este sen jälkeen kun vastaanottaja on muuttanut kuljetussopimusta 31 artiklan nojalla, rautatien on ilmoitettava siitä vastaanottajalle. Vastaavasti sovelletaan 1, 2 ja 6 § : n määräyksiä.

8 §. Tämän artiklan mukaisesti suoritettaviin kuljetuksiin sovelletaan 32 artiklan määräyksiä.

IV OSA

Vastuu

35 artikla
Rautateiden yhteinen vastuu

1 §. Rautatie, joka on ottanut kuljetettavaksi tavaran rahtikirjoineen, on vastuussa kuljetuksen suorittamisesta koko kuljetusmatkalla siihen asti, kun tavara luovutetaan vastaanottajalle.

2 §. Kukin rautatie, joka sen jälkeen ottaa haltuunsa tavaran rahtikirjoineen, tulee osalliseksi kuljetussopimukseen rahtikirjan määräysten mukaisesti ja sitoutuu siitä johtuviin velvollisuuksiin 55 artiklan 3 § : ssä olevien määrärautatietä koskevien määräyksien estämättä.

36 artikla
Vastuun laajuus

1 §. Rautatie on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu tavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta kuljetettavaksi ottamisen ja vastaanottajalle luovuttamisen välisenä aikana, samoin kuin kuljetusmääräajan ylittämisestä aiheutuvasta vahingosta.

2 §. Rautatie on tästä vastuusta vapaa, jos tavaran katoaminen tai vahingoittuminen tai kuljetusmääräajan ylitys on aiheutunut oikeudenomistajan tekemästä virheestä, hänen antamastaan määräyksestä, johon ei ole syynä rautatien tekemä virhe, tavaran omasta viallisuudesta (itsestään pilaantumisesta, haihtumisesta jne.) tai olosuhteista, joita rautatie ei ole voinut välttää ja Jo1den seurauksia se ei ole voinut torjua.

3 §. Rautatie on vapaa tästä vastuusta, jos katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut erityisistä vahingonvaaroista, jotka liittyvät yhteen tai useampaan seuraavista seikoista:

a) kuljetus avovaunussa, noudatettavien määräysten tai lähettäjän ja rautatien kesken tehtyjen ja rahtikirjassa mainittujen sopimusten mukaan;

b) päällyksen puuttuminen tai vaillinaisuus, kun kysymys on tavaroista, jotka laatunsa puolesta ovat alttiita vähenemiselle tai vahingoittumiselle, päällyksen joko puuttuessa tai ollessa vaillinainen;

c) lähettäjän kuormaustoimenpiteet tai vastaanottajan purkamistoimenpiteet, jotka on suoritettu noudatettavien määräysten, lähettäjän ja rautatien kesken tehtyjen ja rahtikirjassa mainittujen sopimusten tai vastaanottajan ja rautatien kesken tehtyjen sopimusten mukaisesti;

d) puutteellinen kuormaus, jonka on suorittanut lähettäjä noudatettavien määräysten tai lähettäjän ja rautatien kesken tehtyjen ja rahtikirjassa mainittujen sopimusten mukaisesti;

e) tulli- tai muiden hallintoviranomaisten vaatimien muodollisuuksien täyttäminen, jotka lähettäjä, vastaanottaja tai heistä jommankumman valtuutettu suorittaa;

f) tiettyjen tavaroiden luonnollinen ominaisuus, jonka johdosta ne ovat alttiita joko täydelliselle tai osittaiselle katoamiselle tai vahingoittumiselle, erityisesti särkymisen, ruosteen, itsestään pilaantumisen, kuivumisen tai vähenemisen vuoksi;

g) kuljetuskiellon alaisten tai erityisin ehdoin kuljetettavaksi otettavien esineiden kuljetettavaksi jättäminen väärällä, epätarkalla tai epätäydellisellä nimellä tai lähettäjän puolelta tapahtunut säädettyjen varotoimenpiteiden laiminlyönti kysymyksen ollessa esineistä, joita otetaan kuljetettaviksi ainoastaan erityisin ehdoin;

h) elävien eläinten kuljetus;

i) kuljetus, jonka mukana voimassa olevien määräysten tai lähettäjän ja rautatien kesken tehdyn ja rahtikirjassa mainitun sopimuksen mukaan on oltava saattaja mikäli katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut vaarasta, jolta saattamisen piti suojella.

37 artikla
Todistustaakka

1 §. Rautatie on velvollinen näyttämään toteen, että tavaran katoamiseen tai vahingoittumiseen tai kuljetusmääräajan ylittämiseen on ollut syynä jokin 36 artiklan 2 §:n tarkoittamista sekoista.

2 §. Kun rautatie osoittaa, että katoaminen tai vahingoittuminen on, asianhaarat huomioonottaen, voinut aiheutua yhdestä tai useasta 36 artiklan 3 §:ssä mainituista erityisistä vahingonvaaroista, oletetaan sen johtuneen siitä tai niistä. Oikeudenomistajalla on kuitenkin oikeus osoittaa, ettei vahinko kokonaan tai osaksikaan ole aiheutunut näistä vahingonvaaroista.

Tämä olettamus ei tule kysymykseen 36 artiklan 3 § : n a kohdassa mainitussa tapauksessa, jos tavaran väheneminen on ollut tavallista suurempi tai jos kokonaisia esineitä on kadonnut.

38 artikla
Olettamus uudelleen kuljetuksen yhteydessä

1 §. Kun yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti kuljetettava lähetys on jätetty uudelleen kuljetettavaksi samojen säännösten mukaisesti ja kun lähetyksen todetaan osittain kadonneen tai vahingoittuneen, sen jälkeen kun se on jätetty uudelleen kuljetettavaksi, oletetaan katoamisen tai vahingoittumisen tapahtuneen viimeisen kuljetussopimuksen aikana, jos lähetys on ollut rautatien hallinnassa ja jos se on jätetty uudelleen kuljetettavaksi sellaisena kuin se on saapunut asemalle, jolla se jätetään uudelleen kuljetettavaksi.

2 §. Samoin on oletettava myös silloin kun uudelleen kuljetettavaksi jättämistä edeltänyt kuljetussopimus ei ole ollut yhtenäisten oikeussäännösten alainen, mikäli näitä oikeussäännöksiä olisi ollut sovellettava jätettäessä tavara kuljetettavaksi suoraan ensimmäiseltä lähetysasemalta viimeiselle määräasemalle.

39 artikla
Tavaran katoamisolettamus

1 §. Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa tavaran kadonneeksi, ellei sitä ole annettu vastaanottajalle tai asetettu hänen käytettäväkseen kolmenkymmenen päivän kuluessa kuljetusmääräajan päättymisestä.

2 §. Saadessaan korvauksen kadonneesta tavarasta oikeudenomistaja voi kirjallisesti vaatia, että hänelle on viipymättä ilmoitettava, mikäli tavara löytyy vuoden kuluessa vahingonkorvauksen suorittamisesta. Rautatien on annettava kirjallinen todistus tästä vaatimuksesta.

3 §. Ilmoituksen saatuaan oikeudenomistaja voi kolmenkymmenen päivän kuluessa vaatia, että tavara jätetään hänelle jollakin kuljetustien asemalla. Tällöin hänen on maksettava tavaran kuljetuskustannukset lähtysasemalta sille asemalle, jolla luovutus tapahtuu, sekä palautettava saamansa korvausmäärä sen jälkeen kun siitä on vähennetty tähän korvausmäärään lasketut kulut. Hän säilyttää kuitenkin oikeutensa vahingonkorvaukseen 43 ja 46 artiklassa tarkoitetusta kuljetusmääräajan ylittämisestä.

4 §. Ellei edellä 2 §:ssä mainittua vaatimusta ole esitetty tai ohjeita annettu 3 §:ssä mainitun määräajan kuluessa tai jos tavara löytyy yli vuoden kuluttua vahingonkorvauksen maksamisesta, on tavara rautatien käytettävissä sen kotivaltion lakien ja määräysten mukaan.

40 artikla
Tavaran katoamisesta suoritettava korvaus

1 §. Tavaran täydellisen tai osittaisen katoamisen yhteydessä rautatien on suoritettava korvaus, joka on laskettava pörssihinnan mukaan tai tämän puuttuessa käyvän kauppahinnan mukaan tai molempien puuttuessa sen yleisen arvon mukaan, joka samoilla ja samanlaatuisilla tavaroilla on ollut lähetyspaikalla tavaraa kuljetettavaksi otettaessa. Muita vahingonkorvauksia rautatien ei tarvitse suorittaa.

2 §. Korvaus ei saa ylittää 17 laskentayksikköä kilogrammalta puuttuvasta bruttopainosta 45 artiklassa mainituin rajoituksin.

3 §. Rautatien on sitä paitsi palautettava suoritettu kuljetusmaksu, tullimaksut ja kadonneen tavaran kuljetuksesta aiheutuneet muut kustannukset.

4 §. Jos korvauksen laskeminen vaatii ulkomaan rahayksiköissä ilmaistujen summien muuntamista, muuntaminen suoritetaan korvauksen maksupäivän ja maksupaikan kurssin mukaan.

41 artikla
Vastuu painon vähetessä kuljetuksen aikana

1 §. Tavaroihin nähden, jotka luontaisen laatunsa vuoksi yleensä menettävät kuljetettaessa osan painoaan, vastaa rautatie painon vähentymisestä kuljetusmatkasta riippumatta ainoastaan siltä osin kuin se ylittää seuraavat prosenttimäärät:

a) kaksi prosenttia nestemäisten tai kosteassa tilassa kuljetettavaksi jätettyjen sekä seuraavien tavaroiden painosta:

eläinten suonijätteet; hedelmät, tuoreet, kuivatut tai keitetyt; hiili ja koksi; humala; jouhi; juuret; kalat, kuivatut; kitti, tuore; lakritsinjuuri; luut, jauhetut ja jauhamattomat; nahat; puunkuori; rasva; saippua (suopa) ja jähmeät öljyt; sarvet ja sorkat; sianharjakset; sienet, tuoreet; suola; tupakanlehdet, tuoreet; tupakka, leikattu; turkikset; turve; vihannekset, tuoreet; villa; vuodat; vuodanjätteet; väripuu, rouhittu tai jauhettu;

b) yhden prosentin painosta kaikkien muiden kuivien tavaroiden osalta.

2 §. Edellä 1 §:ssä mainittua vastuun rajoitusta ei sovelleta, jos vallinneiden olosuhteiden perusteella osoitetaan, ettei vajaus johdu syistä, jotka oikeuttavat yllämainittuihin prosenttimääriin.

3 §. Kun useita esineitä kuljetetaan samalla rahtikirjalla, lasketaan painon väheneminen kustakin kollista erikseen, jos sen lähetyspaino on erikseen ilmoitettu rahtikirjassa tai se voidaan todeta muulla tavalla.

4 §. Kun tavara on täydelleen kadonnut, ei vähennystä matkan varrella tapahtuneesta painonmenetyksestä ole tehtävä vahingonkorvausta laskettaessa.

5 §. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita 36 ja 37 artiklan määräyksiä.

42 artikla
Tavaran vahingoittumisesta suoritettava korvaus

1 §. Jos tavara on vahingoittunut, on rautatien suoritettava tavaran arvonvähennyksen määrää vastaava korvaus, mutta ei muuta vahingonkorvausta. Korvauksen määrä on yhtä monta prosenttia 40 artiklan mukaan määrätystä tavaran arvosta määräpaikkakunnalla kuin vahingoittumisen prosenttimäärä.

2 §. Korvaus ei saa ylittää:

a) jos koko lähetys on vahingoittumisen johdosta alentunut arvossaan, sitä määrää, johon korvaus olisi noussut lähetyksen kokonaan kadotessa:

b) jos ainoastaan osa lähetystä on vahingoittumisen johdosta alentunut arvossaan, sitä määrää, johon korvaus olisi noussut tämän osan kadotessa.

3 §. Rautatien on lisäksi korvattava 1 §:ssä määritellyssä suhteessa 40 artiklan 3 §:ssä mainitut kustannukset.

43 artikla
Korvaus kuljetusmääräajan ylittämisestä

1 §. Jos vahinko, tavaran vaurioituminen mukaanluettuna, johtuu kuljetusmääräajan ylittämisestä, rautatien on suoritettava korvaus, jonka suuruus saa olla enintään rahdin määrä kolminkertaisena.

2 §. Jos tavara on kokonaan kadonnut, 1 §:ssä mainittua korvausta ei voida suorittaa 40 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

3 §. Jos tavara on osittain kadonnut, 1 §:ssä määrätty korvaus saa olla suuruudeltaan enintään lähetyksen säilyneen osan rahdin määrä kolminkertaisena.

4 §. Jos tavaran vahingoittuminen ei ole aiheutunut kuljetusmääräajan ylittämisestä, 1 §:ssä mainitun korvauksen lisäksi voidaan tarvittaessa suorittaa 42 artiklassa mainittu korvaus.

5 §. Edellä 1 §:ssä sekä 40 ja 42 artiklassa edellytetyt korvaukset yhteensä eivät missään tapauksessa saa ylittää sitä määrää, joka olisi maksettava tavaran täysin kadotessa.

6 §. Rautatie voi määrätä kansainvälisissä tariffeissa tai erikoissopimuksissa muita korvaustapoja kuin 1 §:ssä mainitut, jos kuljetusmääräaika on 27 artiklan 1 § : n mukaisesti määrätty kuljetussuunnitelmien perusteella.

Jos tällöin 27 artiklan 2 §:ssä määrätyt kuljetusmääräajat ylitetään, oikeudenomistaja voi vaatia joko edellä 1 §:ssä mainittua korvausta tai sovelletussa kansainvälisessä tariffissa tai erikoissopimuksessa määrättyä korvausta.

44 artikla
Korvaus tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta

Jos katoamisen, vahingoittumisen, kuljetusmääräajan ylityksen tai näissä oikeussäännöksissä rautatielle määrättyjen lisäsuoritusten täyttämättä jättämisen tai puutteellisen täyttämisen syynä on rautatien tahallisuus tai törkeä huolimattomuus, sen on suoritettava oikeudenomistajalle täysi korvaus toteennäytetystä vahingosta.

Jos kysymyksessä on törkeä huolimattomuus, vastuu on kuitenkin rajoitettu 25, 26, 30, 32, 33, 40, 42, 43, 45 ja 46 artiklassa mainittujen enimmäismäärien kaksinkertaisiin määriin.

45 artikla
Korvausmäärän rajoittaminen erikoistariffeja sovellettaessa

Kun rautatie myöntää erityisiä kuljetusehtoja erikois- tai poikkeustariffeilla, jotka sisältävät alennuksen yleisten tariffien mukaan lasketusta rahdista, se voi rajoittaa oikeudenomistajalle tavaran katoamisen tai vahingoittumisen tai kuljetusmääräajan ylittämisen johdosta suoritettavan korvauksen määrää edellyttäen, että tariffissa on ilmoitettu tällainen rajoitus.

Jos näitä erityisiä kuljetusehtoja sovelletaan ainoastaan jollakin kuljetusmatkan osalla, rajoitus on voimassa vain, jos korvauksen aiheuttanut seikka on sattunut tällä kuljetusmatkan osalla.

46 artikla
Korvauksen suuruus, kun hankintaetu on ilmoitettu

Jos hankintaetu on ilmoitettu, voidaan 40, 42, 43 ja 45 artiklassa mainittujen korvausten lisäksi vaatia korvausta todistetusta lisävahingosta ilmoitetun hankintaedun määrään saakka.

47 artikla
Korvausmäärän korko

1 §. Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin mukaan vuodessa alkaen 53 artiklassa mainitun maksuvaatimuksen esittämispäivästä tai, ellei maksuvaatimusta ole esitetty, kanteen vireillepanopäivästä.

2 §. Korkoa on maksettava ainoastaan siinä tapauksessa, että korvaus on enemmän kuin 4 laskentayksikköä kutakin rahtikirjaa kohti.

3 §. Jos oikeudenomistaja ei toimita rautatielle hänelle määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan umpeenkulumisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

48 artikla
Vastuu yhdistetyssä rautatie- ja meriliikenteessä

1 §. Yhdistetyssä rautatie- ja merikuljetuksessa yleissopimuksen 2 artiklan 2 § : ssä mainituilla linjoilla voi kukin valtio saattaa tämän kuljetuksen osalta kokonaisuudessaan voimaan alempana luetellut vapautusperusteet 36 artiklassa mainittujen lisäksi siten, että se pyytää sitä koskevan merkinnän tehtäväksi yhtenäisten oikeussäännösten alaisten linjojen luetteloon.

Kuljetusyritys voi vedota näihin perusteisiin ainoastaan siinä tapauksessa, että se osoittaa katoamisen, vahingoittumisen tai kuljetusmääräajan ylittämisen tapahtuneen merimatkalla tavaran alukseen lastaamisesta sen purkamiseen saakka.

Nämä vapautusperusteet ovat seuraavat:

a) teko, huolimattomuus tai laiminlyönti, johon aluksen päällikkö, joku laivaväkeen kuuluva, luotsi tai kuljetusyrityksen toimihenkilö on syyllistynyt aluksen ohjauksen tai käytön yhteydessä;

b) aluksen merikelvottomuus, jos kuljetusyritys osoittaa, ettei tämä johdu sen puolelta tapahtuneesta asianmukaisen huolellisuuden laiminlyönnistä aluksen saattamisessa merikelpoiseen kuntoon tai sen varustamisessa asiaankuuluvalla miehistöllä, varusteilla ja muonavaroilla tai kaikkien niiden aluksen osien, joihin tavaraa lastataan, hyvään kuntoon saattamisessa siten, että ne sopivat tavaran vastaanottamiseen, kuljettamiseen ja suojaamiseen;

c) tulipalo, jos kuljetusyritys osoittaa, ettei se ole aiheutunut kuljetusyrityksen, aluksen päällikön, jonkun laivaväkeen kuuluvan, luotsin tai kuljetusyrityksen toimihenkilön virheestä tai laiminlyönnistä;

d) vaarat, tapaturmat tai onnettomuudet merellä tai muilla purjehduskelpoisilla vesillä;

e) ihmishengen tai omaisuuden pelastaminen tai pelastamisyritys merellä;

f) tavaran lastaaminen aluksen kannelle, lähettäjän rahtikirjassa antaman suostumuksen perusteella ja jos tavara ei ole rautatievaunussa.

Edellä olevat vapautusperusteet eivät missään suhteessa kumoa tai vähennä kuljetusyrityksen yleisiä velvollisuuksia, varsinkaan sen velvollisuutta noudattaa asianmukaista huolellisuutta saattaessaan alusta merikelpoiseksi tai varustaessaan sitä asiaankuuluvalla miehistöllä, varusteilla ja muonavaroilla tai saattaessaan kaikki ne aluksen osat, joihin tavaraa lastataan, hyvään kuntoon siten, että ne sopivat tavaran vastaanottamiseen, kuljettamiseen ja suojaamiseen.

Kuljetusyritys on kuitenkin myös edellä mainituissa tapauksissa vastuussa, jos oikeudenomistaja osoittaa katoamisen, vahingoittumisen tai kuljetusmääräajan ylittämisen johtuneen kuljetusyrityksen, aluksen päällikön, jonkun laivaväkeen kuuluvan, luotsin tai kuljetusyrityksen toimihenkilön muunlaisesta kuin a kohdassa mainitusta virheestä.

2 §. Jos samalla merireitillä liikennettä hoitaa useita kuljetusyrityksiä, jotka on merkitty yleissopimuksen 3 ja 10 artiklassa tarkoitettuun linjaluetteloon, on samoja vastuumääräyksiä noudatettava kaikkien näiden kuljetusyritysten suhteen.

Jos kuljetusyritykset on merkitty luetteloon usean valtion pyynnöstä, on näiden vastuumääräysten soveltamisesta ennakolta sovittava mainittujen valtioiden kesken.

3 §. Tämän artiklan nojalla suoritetut toimenpiteet on ilmoitettava keskustoimistolle. Ne tulevat voimaan aikaisintaan kolmenkymmenen päivän määräajan kuluttua sen kirjelmän päiväyksestä lukien, jolla keskustoimisto ilmoittaa muille valtioille näistä toimenpiteistä.

Mainitut toimenpiteet eivät koske keskeneräisiä kuljetuksia.

49 artikla
Vastuu ydintapahtuman yhteydessä

Rautatie on vapaa sille näiden oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydintapahtuma on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomaisen laitoksen haltija tai joku muu henkilö hänen asemastaan.

50 artikla
Rautatien vastuu henkilökunnastaan

Rautatie on vastuussa henkilökunnastaan ja muista henkilöistä, joita se käyttää kuljetuksen suorittamiseen.

Jos kuitenkin rautatien virkailijat ja muut sen käyttämät henkilöt jonkun asianosaisen pyynnöstä kirjoittavat rahtikirjoja, suorittavat käännöksiä tai toimittavat muita palveluksia, jotka eivät kuulu rautatielle, katsotaan heidät sen henkilön asiamiehiksi, jolle he tekevät nämä palvelukset.

51 artikla
Muut kanteet

Kaikissa tapauksissa, joihin yhteisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan rautatietä vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä säännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

Sama koskee kanteita rautatievirkailijoita ja niitä henkilöitä vastaan, joista rautatie on vastuussa 50 artiklan nojalla.

V OSA

Vaateiden toteuttaminen

52 artikla
Osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

1 §. Jos rautatie huomaa tai otaksuu tai oikeudenomistaja väittää, että osa tavarasta on kadonnut tai että tavara on vahingoittunut, rautatien on viipymättä ja, mikäli mahdollista, oikeudenomistajan läsnäollessa laadittava vahingon laadun mukainen tarkastuspöytäkirja tavaran kunnosta, sen painosta ja, mikäli mahdollista, vahingon suuruudesta ja syystä sekä vahingon tapahtumahetkestä.

Jäljennös tästä tarkastuspöytäkirjasta on lunastuksetta toimitettava oikeudenomistajalle.

2 §. Jos oikeudenomistaja ei hyväksy pöytäkirjassa esitettyjä seikkoja, hän voi vaatia, että tavaran kunto ja paino sekä vahingon syy ja määrä todetaan osapuolten nimeämän asiantuntijan toimesta tai oikeudenkäyntiteitse. Menettelyssä on noudatettava sen valtion lakeja ja määräyksiä, jossa tällainen toteaminen tapahtuu.

53 artikla
Vaatimusten esittäminen

1 §. Kuljetussopimukseen perustuvat vaatimukset on esitettävä kirjallisesti 55 artiklassa mainitulle rautatielle.

2 §. Oikeus vaatimuksen esittämiseen on niillä henkilöillä, joilla 54 artiklan mukaan on oikeus ajaa kannetta rautatietä vastaan.

3 §. Kun vaatimuksen esittää lähettäjä, on hänen esitettävä rahtikirjan kaksoiskappale. Sen puuttuessa hänen on esitettävä vastaanottajan valtuutus tai todistettava, että vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta lähetystä.

Kun vaatimuksen esittää vastaanottaja, on hänen esitettävä rahtikirja, jos se on hänelle annettu.

4 §. Rahtikirja, sen kaksoiskappale ja muut asiakirjat, joiden liittämistä vaatimukseen asianomainen pitää tarpeellisena, on esitettävä joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä. Jälkimmäiset on vahvistettava asianmukaisesti, jos rautatie niin vaatii.

Vaatimusta lopullisesti selvittäessään rautatie voi vaatia rahtikirjan, kaksoiskappaleen tai jälkivaatimustodistuksen esitettäväksi alkuperäisenä tehdäkseen niihin merkinnän lopullisesta selvityksestä.

54 artikla
Henkilöt, joilla on oikeus ajaa kannetta rautatietä vastaan

1 §. Oikeus ajaa kannetta kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamiseksi on ainoastaan sillä, joka on suorittanut maksun.

2 §. Oikeus ajaa 17 artiklassa mainittuja jälkivaatimuksia koskevaa kannetta on ainoastaan lähettäjällä.

3 §. Oikeus ajaa muita kuljetussopimukseen perustuvia kanteita on:

a) lähettäjällä siihen asti, kunnes vastaanottaja on:

1. lunastanut rahtikirjan,

2. ottanut tavaran vastaan tai

3. toteuttanut hänelle 28 artiklan 4 § : n tai 31 artiklan nojalla kuuluvat oikeudet;

b) vastaanottajalla siitä hetkestä, kun hän on

1. lunastanut rahtikirjan,

2. ottanut tavaran vastaan,

3. toteuttanut hänelle 28 artiklan 4 §:n nojalla kuuluvat oikeudet tai

4. toteuttanut hänelle 31 artiklan nojalla kuuluvat oikeudet; kuitenkin oikeus ajaa tällaista kannetta lakkaa siitä hetkestä, jolloin vastaanottajan 31 artiklan 1 §:n c kohdan mukaisesti ilmoittama henkilö on lunastanut rahtikirjan, ottanut tavaran vastaan tai toteuttanut hänelle 28 artiklan 4 § : n mukaan kuuluvat oikeudet.

4 §. Lähettäjän on kanteita ajaakseen esitettävä rahtikirjan kaksoiskappale. Sen puuttuessa hän voi käyttää hänelle 3 §:n a kohdan mukaan kuuluvaa kanneoikeutta esittämällä vastaanottajan valtuutus tai todistamalla, että vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta tavaraa.

Vastaanottajan on kanteita ajaakseen esitettävä rahtikirja, jos se on hänelle annettu.

55 artikla
Rautatiet, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

1 §. Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa joko sitä rautatietä vastaan, joka on perinyt maksun, tai sitä rautatietä vastaan, jonka hyväksi maksu on peritty.

2 §. Oikeussäännösten 17 artiklassa mainittua jälkivaatimusta koskevaa kannetta voidaan ajaa ainoastaan lähetysrautatietä vastaan.

3 §. Muita kuljetussopimukseen perustuvia kanteita voidaan ajaa lähetysrautatietä, määrärautatietä tai sitä rautatietä vastaan, jolla on sattunut tapahtuma, johon kanne perustuu.

Määrärautatietä vastaan voidaan ajaa kannetta siinäkin tapauksessa, ettei se ole saanut tavaraa eikä rahtikirjaa.

4 §. Milloin kantajalla on oikeus valita jokin useammasta rautatiestä, hänen valintaoikeutensa lakkaa heti, kun kanne on pantu vireille jotakin niistä vastaan.

5 §. Kannetta voidaan ajaa muitakin kuin 1,2 ja 3 §:ssä mainittuja rautateitä vastaan, milloin se esitetään vastahaasteena tai väitteenä päävaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä, joka perustuu samaan kuljetussopimukseen.

56 artikla
Laillinen tuomioistuin

Yhtenäisiin oikeussäännöksiin perustuvat kanteet voidaan panna vireille ainoastaan vastaajarautatien kotivaltion laillisessa tuomioistuimessa, ellei valtioiden välisissä sopimuksissa tai rautateiden toimiluvissa ole toisin määrätty.

Jos rautatie liikennöi itsenäisesti hoidettuja ratoja eri valtioissa, katsotaan kukin tällainen rata eri rautatieksi tätä artiklaa sovellettaessa.

57 artikla
Rautateitä vastaan esitettävien vaateiden raukeaminen

1 §. Oikeudenomistajan ottaessa tavaran vastaan raukeavat kaikki ne kuljetussopimukseen perustuvat vaateet rautatietä vastaan, jotka johtuvat tavaran osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai kuljetusmääräajan ylityksestä.

2 §. Vaade ei kuitekaan raukea:

a) kysymyksen ollessa joko osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta,

1. jos katoaminen tai vahingoittuminen on todettu 52 artiklan mukaisesti, ennenkuin oikeudenomistaja on ottanut tavaran vastaan;

2. jos toteaminen, joka 52 artiklan mukaisesti olisi pitänyt suorittaa, on laiminlyöty yksinomaan rautatien omasta syystä;

b) kysymyksen ollessa sellaisesta ulkoapäin näkymättömästä vahingosta, jonka olemassaolo on todettu oikeudenomistajan otettua tavaran vastaan, jos oikeudenomistaja

1. heti vahingon havaitsemisen jälkeen ja viimeistään seitsemäntenä päivänä tavaran vastaanottamisesta pyytää vahingon toteamista 52 artiklan mukaisesti ja

2. lisäksi osoittaa vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovutuksen välisenä aikana;

c) kysymyksen ollessa kuljetusmääräajan ylittämisestä, jos oikeudenomistaja on kuudenkymmenen päivän kuluessa esittänyt vaatimuksensa jollekin 55 artiklan 3 §:ssä mainitulle rautatielle;

d) jos oikeudenomistaja osoittaa, että rautatie on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella.

3 §. Jos tavara on jätetty uudelleen kuljetettavaksi 38 artiklan 1 §:n mukaisesti, raukeavat johonkin aikaisempaan kuljetussopimukseen perustuvat, osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuneet vaatimukset, ikään kuin kysymys olisi yhdestä ainoasta kuljetussopimuksesta.

58 artikla
Vaateen vanhentuminen

1 §. Kuljetussopimukseen perustuvan vaateen vanhentumisaika on yksi vuosi.

Vanhentumisaika on kuitenkin kaksi vuotta, jos kysymyksessä on:

a) vaade rautatien vastaanottajaltaperimän jälkivaatimuksen maksamisesta;

b) vaade rautatielle tavaran myynnistä kertyneen rahamäärän maksamisesta;

c) vaade tahallisesti aiheutetun vahingon johdosta;

d) vaade petoksen johdosta;

e) vaade, joka perustuu johonkin tavaran uudelleen kuljetettavaksi jättämistä edeltäneistä kuljetussopimuksista 38 artiklan 1 §:ssä mainitussa tapauksessa.

2 §. Vanhentumisaika alkaa:

a) kun kysymyksessä on korvausvaade täydellisestä katoamisesta: kolmannestakymmenennestä päivästä kuljetusmääräajan umpeenkulumisesta lukien;

b) kun kysymyksessä on korvausvaade osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai kuljetusmääräajan ylittämisestä: siitä päivästä, jolloin tavara on luovutettu vastaanottajalle;

c) kun kysymyksessä on vaade rahdin, lisämaksujen, muiden kulujen tai lisärahtien suorittamisesta tai palauttamisesta tai vaade maksujen oikaisemisesta tariffin väärän soveltamisen tai lasku- tai perintävirheen johdosta:

1. jos maksu on suoritettu: maksamispäivästä lähtien;

2. ellei maksua ole suoritettu: siitä päivästä, jolloin tavara on otettu kuljetettavaksi, jos maksaminen kuuluu lähettäjälle, tai siitä päivästä, jolloin vastaanottaja on perinyt rahtikirjan, jos maksaminen kuuluu hänelle;

3. jos kysymys on ennakkomaksulaskelmaan merkityistä määristä: siitä päivästä, jolloin rautatie antaa lähettäjälle 15 artiklan 7 §:ssä mainitun kustannuslaskelman; ellei tätä laskelmaa anneta, alkaa rautatien saatavia koskeva määräaika kolmantenakymmenentenä päivänä kuljetusmääräajan päättymisestä;

d) kun kysymyksessä on rautatien vaade jonkin määrän maksamiseksi, jonka vastaanottaja on suorittanut lähettäjän puolesta tai lähettäjä vastaanottajan puolesta ja joka rautatien on maksettava takaisin oikeudenomistajalle: siitä päivästä, jolloin vaade on esitetty;

e) kun kysymyksessä on 17 artiklassa mainittua jälkivaatimusta koskeva vaade: kolmantenakymmenentenä päivänä kuljetusmääräajan päättymisestä;

f) kun kysymyksessä on myynnistä saadun tulon maksamista koskeva vaade: myyntipäivästä;

g) kun kysymyksessä on vaade tullin tai muiden hallintoviranomaisten vaatiman lisämaksun suorittamisesta: siitä päivästä, jolloin asianomainen viranomainen on esittänyt maksuvaatimuksen;

h) kaikissa muissa tapauksissa: siitä päivästä, jolloin vaade voidaan esittää.

Vanhentumisajan alkamispäivää ei lueta vanhentumisaikaan.

3 §; Rautatielle 53 artiklan mukaisesti tarvittavin asiakirjoin osoitetun vaatimuksen vanhentumisaika keskeytyy siihen päivään saakka, jolloin rautatie kirjallisesti hylkää vaatimuksen ja palauttaa asiakirjat. Jos vaatimukseen on osittain suostuttu, jatkuu vanhentumisaika siltä vaatimuksen osalta, joka vielä on riidanalainen. Velvollisuus todistaa, että vaatimus on esitetty tai vastaus toimitettu ja asiakirjat palautettu, kuuluu sille, joka vetoaa tällaiseen seikkaan.

Myöhemmät samaa asiaa koskevat vaatimukset eivät keskeytä vanhentumisaikaa.

4 §. Vanhentunutta vaadetta ei voida enää esittää edes vastahaasteen tai väitteen muodossa.

5 §. Mikäli edellä olevissa määräyksissä ei muuta ilmene, on vanhentumisen lakkaamisen tai keskeyttämisen suhteen voimassa kansallinen oikeus.

VI OSA

Rautateiden väliset suhteet

59 artikla
Rautateiden välinen tilitys

1 §. Kunkin rautatien, joka tavaraa kuljetettavaksi jätettäessä tai vastaanottajalle luovutettaessa on perinyt maksuja tai muita kuljetussopimuksesta johtuvia saatavia, on suoritettava kuljetukseen osallisille rautateille niille tuleva osuus.

Maksujen suorittamisessa noudatettavasta menettelystä päätetään rautateiden välisin sopimuksin.

2 §. Lähetysrautatie on vastuussa rahdista ja muista maksuista, joita se ei ole perinyt lähettäjältä, vaikka lähettäjä on 15 artiklan mukaan ottanut ne maksaakseen, tämän kuitenkin estämättä rautatieta hakemasta niitä lähettäjältä.

3 §. Jos määrärautatie luovuttaa tavaran vastaanottajalle perimättä sitä rasittavia kustannuksia ja muita kuljetussopimuksesta johtuvia saatavia, se on vastuussa niistä kuljetukseen osallistuneille rautateille ja muille asianosaisille.

4 §. Jos keskustoimisto on jonkin velkojarautatien pyynnöstä todennut jonkin rautatien jättäneen maksun suorittamatta, joutuvat siitä koituvat seuraukset kaikkien kuljetukseen osallistuneiden rautateiden kannettaviksi kunkin rahtiosuutta vastaavassa suhteessa.

Takautumisoikeus varataan rautateitä vastaan, jonka on todettu jättäneen maksun suorittamatta.

60 artikla
Takautumisoikeus katoamisen tai vahingoittumisen yhteydessä

1 §. Rautatiellä, joka on näiden oikeussäännösten mukaan suorittanut korvausta tavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta, on kuljetukseen osallistuneihin rautateihin kohdistuva takautumisoikeus seuraavien määräysten mukaan:

a) rautatie, joka on aiheuttanut vahingon, on yksin siitä vastuussa;

b) jos useat rautatiet ovat aiheuttaneet vahingon, vastaa kukin rautatie siitä vahingosta, jonka se on aiheuttanut; jos tällainen erittely on mahdoton suorittaa, on korvausmäärä jaettava niiden kesken c kohdan mukaisesti;

c) ellei voida näyttää toteen, että joku tai jotkut rautatiet ovat aiheuttaneet vahingon, on korvausmäärä jaettava kaikkien kuljetukseen osallistuvien rautateiden kesken, lukuunottamatta niitä, jotka todistavat, ettei vahinko ole aiheutunut niiden linjoilla; jako toimitetaan rautateiden tariffikilometrimäärien mukaisessa suhteessa.

2 §. Jos jokin rautatie on maksukyvytön, on sen osalle tuleva maksamaton osuus jaettava muiden kuljetukseen osallistuneiden rautateiden kesken tariffikilometrimäärien mukaisessa suhteessa.

61 artikla
Takautumisoikeus kuljetusmääräajan ylittämisen yhteydessä

1 §. Kuljetusmääräajan ylittämisestä myönnettävään korvaukseen sovelletaan 60 artiklaa. Jos kuljetusmääräajan ylittämisen on aiheuttanut useampi rautatie, on korvausmäärä jaettava näiden rautateiden kesken suhteessa kunkin rataverkolla sattuneen viivästyksen pituuteen.

2 §. Oikeussäännösten 27 artiklassa vahvistetut kuljetusmääräajat on jaettava seuraavalla tavalla:

a) kun kuljetukseen on osallistunut kaksi rautatietä:

1. toimitusaika jaetaan tasan;

2. kuljetusaika jaetaan suhteessa tariffikilometrimääriin;

b) kun kuljetukseen on osallistunut kolme tai useampi rautatie:

1. toimitusaika jaetaan tasan lähetysrautatien ja määrärautatien kesken;

2. kuljetusaika jaetaan kaikkien rautateiden kesken:

- kolmasosa yhtä suuriin osiin,

- kaksi kolmannesta suhteessa tariffikilometrimääriin.

3 §. Ne lisämääräajat, joihin jollakin rautatiellä on oikeus, luetaan tämän rautatien hyväksi.

4 §. Aika, joka kuluu tavaran kuljetettavaksi jättämisestä kuljetuksen toimitusmääräajan alkamiseen, luetaan kokonaan lähetysrautatien hyväksi.

5 §. Edellä mainittua jakotapaa sovelletaan ainoastaan, jos kuljetusmääräaikaa kokonaisuudessaan ei ole noudatettu.

62 artikla
Menettely takautumisjutuissa

1 §. Rautatie, jota vastaan 60 ja 61 artiklassa mainittua takautumisvaatimusta ajetaan, ei voi kiistää sen maksun oikeellisuutta, jonka kantajarautatie on suorittanut, jos korvausmäärän on vahvistanut tuomioistuin sen jälkeen, kun asianomaiselle rautatielle on asianmukaisesti annettu haasteesta tieto ja sillä on ollut tilaisuus esiintyä väliintulijana jutussa. Pääkannetta käsittelevä tuomioistuin määrää haasteen tiedoksiantamista ja väliintulijana esiintymistä varten määräajat.

2 §. Rautatien, joka esittää takautumisvaatimuksen, on esitettävä vaatimuksensa samassa kanteessa kaikkia kuljetukseen osallistuneita rautateitä vastaan, joiden kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun, sillä uhalla, että takautumisoikeus niitä rautateitä vastaan, joita ei ole haastettu, raukeaa.

3 §. Tuomioistuimen tulee yhdistää kaikki sen käsiteltävänä olevat takautumiskanteet.

4 §. Haastetuilla rautateillä ei ole oikeutta uuteen takautumisvaatimukseen.

5 §. Takautumiskannetta ei saada yhdistää oikeudenomistajan kuljetussopimuksen perusteella vireille panemaan korvauskanteeseen.

63 artikla
Laillinen oikeuspaikka takautumisjutuissa

1 §. Laillinen tuomioistuin kaikissa takautumisjutuissa on ainoastaan sen rautatien kotipaikan tuomioistuin, jota vastaan takautumiskannetta ajetaan.

2 §. Jos kanne on nostettava useita rautateitä vastaan, on kantajarautatiellä oikeus valita jokin 1 § : n mukaan laillisista tuomioistuimista.

64 artikla
Takautumista koskevat sopimukset

Rautatiet voivat tekemällä erikoissopimuksia poiketa tässä osassa määritellyistä keskinäisistä takautumissäännöistä, ei kuitenkaan 62 artiklan 5 §:ssä mainitusta.

VII OSA

Poikkeusmääräyksiä

65 artikla
Väliaikaista poikkeusmääräyksiä

1 §. Jos jonkin valtion taloudellinen ja rahallinen asema on sellainen, että se aiheuttaa VI osan soveltamiselle suuria vaikeuksia, voi jokainen valtio poiketa 15, 17 ja 30 artiklan määräyksistä päättämällä että määrätyssä liikenteessä:

a) lähettäjän on otettava suorittaakseen tästä valtiosta lähteviä lähetyksiä koskevat maksut:

1. joko sen rajoille saakka,

2. tai vähintään sen rajoille saakka;

b) lähettäjän on otettava suorittaakseen tähän valtioon osoitettuja lähetyksiä koskevat maksut;

1. joko vähintään sen rajoille saakka, mikäli lähtövaltio ei aseta a 1 kohdassa tarkoitettua rajoitusta;

2. tai enintään sen rajoille saakka;

c) tästä valtiosta tai tähän valtioon lähetettäville lähetyksille ei saa asettaa jälkivaatimusta ja että etuannit eivät ole luvallisia tai että jälkivaatimukset ja etuannit ovat luvallisia ainoastaan tietyissä rajoissa;

d) lähettäjä ei saa muuttaa kuljetussopimusta määrämaan, maksujen suorittamisen eikä jälkivaatimuksen osalta.

2 §. Samoin ehdoin valtiot voivat antaa rautateille luvan poiketa 15, l7, 30 ja 31 artiklan määräyksistä päättämällä, että niiden keskinäisissä liikenteessä

a) maksujen suoritusta koskevista määräyksistä päätetään erikseen yhdessä niiden rautateiden kanssa, joita nämä määräykset koskevat; näissä päätöksissä ei kuitenkaan saa määrätä maksutapoja, jotka eivät 15 artiklan mukaan ole sallittuja;

b) tietyt muutosmääräykset eivät ole luvallisia.

3 §. Toimenpiteistä, joihin on ryhdytty 1 ja 2 § : n mukaisesti, on tiedotettava keskustoimistolle.

Edellä 1 §:ssä mainitut päätökset tulevat voimaan aikaisintaan kahdeksan päivän pituisen määräajan päätyttyä laskettuna sen kirjeen päiväyksestä, jolla keskustoimisto on tiedottanut toimenpiteistä muille valtioille.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetut päätökset tulevat voimaan aikaisintaan kahden päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin ne on julkaistu asianomaisissa valtioissa.

4 §. Mainitut poikkeusmääräykset eivät vaikuta keskeneräisiin kuljetuksiin.

66 artikla
Poikkeusmääräykset

Näiden yhtenäisten oikeussäännösten määräykset eivät voi syrjäyttää niitä määräyksiä, joita eräät valtiot joutuvat antamaan keskinäisessä liikenteessään soveltaessaan erityisiä valtiosopimuksia kuten Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä ja Euroopan talousyhteisöä koskevia.

IV liite (8 artikla 3 §) Kiitotavaran kansainvälistä rautatiekuljetusta koskeva ohjesääntö (RIEx)

1 §. Kiitotavaraksi katsotaan ainoastaan sellaiset tavarat, jotka kuljetetaan erityisen nopeasti jonkin kansainvälisen tariffin mukaan.

Kiitotavarana voidaan ottaa kuljetettavaksi ainoastaan tavaroita, jotka säännöllisissä oloissa voidaan kuormata henkilöjunien matkatavaravaunuihin. Kansainvälisissä tariffeissa voidaan myöntää poikkeuksia tästä määräyksestä.

2 §. Kiitotavarana kuljetettaviksi ei oteta yhtenäisten oikeussäännösten 4 artiklassa mainittuja tavaroita. RID:issä mainitut aineet ja esineet tai ne, joita tarkoitetaan yhtenäisten oikeussäännösten 5 artiklan 2 §:n nojalla tehdyissä sopimuksissa ja tariffimääräyksissä, otetaan kuljetettaviksi kiitotavarana vain, jos tällainen kuljetustapa on RID:in, mainittujen sopimusten tai tariffimääräysten mukaan nimenomaan sallittu. Kansainvälisissä tariffeissa määrätään, voidaanko muitakin tavaroita jättää kuljettamatta tai voidaanko niitä ottaa kuljetettavaksi erityisin ehdoin.

3 §. Kiitotavaraa voidaan antaa kuljetettavaksi käyttämällä muuta kuljetusasiakirjaa kuin oikeussäännösten 12 artiklan 2 §:n mukaista rahtikirjaa. Kansainvälisissä tariffeissa määrätään, mitä lomaketta on käytettävä ja mitkä merkinnät siihen on sisällytettävä tai voidaan sisällyttää. Tässä asiakirjassa on joka tapauksessa oltava seuraavat merkinnät:

a) ilmoitus lähetys- ja määräasemasta;

b) lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

c) tavaran nimi;

d) kollien lukumäärä, ilmoitus päällyksen laadusta;

e) tarkka luettelo rahtikirjaan liitetyistä tullija muiden hallintoviranomaisten vaatimien muodollisuuksien täyttämiseksi määrätyistä asiakirjoista.

4 §. Kiitotavara on kuljetettava nopein kuljetusvälinein kansainvälisessä tariffeissa edellytetyissä kuljetusmääräajoissa. Kuljetusmääräaikojen tulee joka tapauksessa olla lyhyempiä kuin pikatavaralähetyksiin sovelletut määräajat.

5 §. Kansainväliset tariffit voivat myös sisältää muita poikkeuksia yhtenäisistä oikeussäännöksistä kuin edellä olevat. Kuitenkaan ei oikeussäännösten 35-38, 40-42, 44 sekä 47-58 artiklan määräyksistä saa poiketa.

6 §. Kiitotavaran kuljetukseen sovelletaan yhtenäisten oikeussäännösten määräyksiä, mikäli ne eivät ole ristiriidassa edellä olevien määräysten ja tariffimääräysten kanssa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.