38/1983

Annettu: 15.07.1983

Asetus Asetus panttivankien ottamista vastaan tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

New Yorkissa 17 päivänä joulukuuta 1979 tehty kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan, joka tasavallan presidentti on ratifioinut 25 päivänä maaliskuuta 1983 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 14 päivänä huhtikuuta 1983, on voimassa 3 päivästä kesäkuuta 1983 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.

3 §

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1983.

Naantalissa 8 päivänä heinäkuuta 1983

Kansainvälinen YLEISSOPIMUS panttivankien ottamista vastaan

Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot, jotka

pitävät mielessä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä sekä valtioiden välisten ystävällisten suhteiden ja yhteistyön edistämistä koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan tarkoitusperät ja periaatteet,

tunnustavat erityisesti kaikilla olevan oikeuden elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen kuten nämä yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ilmaistaan,

vahvistavat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden periaatteen, joka sisältyy Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan, valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita ja yhteistyötä koskevista Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisista, kansainvälisen oikeuden periaatteista tehtyyn julistukseen sekä muihin soveltuviin yleiskokouksen päätöslauselmiin,

katsovat, että pankkivankien ottaminen on rikos, joka syvästi huolestuttaa kansainvälistä yhteisöä ja että tämän yleissopimuksen määräysten mukaan jokainen, joka syyllistyy panttivankien ottamiseen, on pantava syytteeseen tai luovutettava, ja jotka

ovat vakuuttuneita siitä, että on ehdottoman tarpeellista kehittää kansainvälistä yhteistyötä valtioiden välillä tehokkaiden toimenpiteiden löytämiseksi ja hyväksymiseksi, jotta panttivankien ottaminen kansainvälisen terrorismin ilmenemismuotona saataisiin estetyksi ja saatettaisiin syytteen alaiseksi ja rangaistuksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

1. Joka riistää vapauden toiselta (jäljempänä "panttivanki") ja uhkaa surmata hänet, vahingoittaa häntä tai jatkaa vapaudenriistoa pakottaakseen kolmannen osapuolen eli valtion, kansainvälisen hallitustenvälisen järjestön, luonnollisen tai oikeushenkilön taikka henkilöryhmän tekemään tai jättämään tekemättä jotakin nimenomaisena tai epäsuorana ehtona panttivangin vapauttamiselle, syyllistyy rikokseen, jota tässä yleissopimuksessa nimitetään panttivangin ottamiseksi.

2. Joka

a) yrittää ottaa panttivangin tai

b) on osallisena panttivangin ottamisessa tai sen yrityksessä

syyllistyy myös tässä yleissopimuksessa tarkoitettuun rikokseen.

2 artikla

Jokainen sopimusvaltio säätää 1 artiklassa mainituista rikoksista niiden vakavan laadun huomioon ottavat asianmukaiset rangaistukset.

3 artikla

1. Sopimusvaltio, jonka alueella rikoksentekijä pitää panttivankia, ryhtyy kaikkiin asianmukaisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin panttivangin aseman helpottamiseksi, erityisesti hänen vapauttamisensa varmistamiseksi sekä tarvittaessa maastalähdön helpottamiseksi vapauttamisen jälkeen.

2. Jos jokin panttivangin ottamisen yhteydessä rikoksentekijän anastama esine tulee sopimusvaltion haltuun, tämä valtio palauttaa esineen mahdollisimman pian panttivangille tai tapauksesta riippuen 1 artiklassa tarkoitetulle kolmannelle osapuolelle tai tämän asianomaisille viranomaisille.

4 artikla

Sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä 1 artiklassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseksi, erityisesti:

a) ryhtymällä kaikkiin käytännössä mahdollisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen alueellaan tapahtuvat valmistelut kyseisten rikosten tekemiseksi alueellaan tai sen ulkopuolella, mukaan luettuina toimet sellaisten alueellaan olevien henkilöiden, ryhmien tai järjestöjen laittoman toiminnan kieltämiseksi, jotka järjestävät tai edistävät panttivankien ottamista taikka yllyttävät tai itse syyllistyvät panttivankien ottamiseen;

b) vaihtamalla tietoja sekä yhdenmukaistamalla tällaisten rikosten ehkäisemiseksi tarpeellisia hallinnollisia ja muita toimenpiteitä.

5 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa 1 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, milloin:

a) rikos on tehty sen valtion alueella tai siinä valtiossa rekisteröidyssä aluksessa tai ilma-aluksessa;

b) rikoksen on tehnyt sen valtion kansalainen tai, valtion katsoessa asianmukaiseksi, sellainen valtioton henkilö, jolla on kotipaikka tässä valtiossa;

c) rikos on tehty tarkoituksena pakottaa kyseinen valtio tekemään tai jättämään tekemättä jotakin; tai

d) rikos on tehty panttivankia vastaan, joka on kyseisen valtion kansalainen, mikäli tämä valtio katsoo sen asianmukaiseksi.

2. Jokainen sopimusvaltio ryhtyy myös tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa 1 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä tämä luovuta häntä mihinkään tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuun valtioon.

3. Tämä yleissopimus ei estä rikosoikeudellisen tuomiovallan käyttämistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6 artikla

1. Sopimusvaltio, jonka alueella rikoksesta epäilty on, vakuututtuaan asiassa ilmenneiden seikkojen siihen oikeuttavan, ottaa hänet oman lainsäädäntönsä mukaisesti säilöön tai ryhtyy muihin toimenpiteisiin hänen läsnäolonsa varmistamiseksi siksi ajaksi, mikä on välttämätöntä rikosoikeudenkäyntiin tai rikoksentekijän luovuttamista tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. Tämä sopimusvaltio suorittaa välittömästi esitutkinnan asiassa.

2) Säilöön ottamisesta tai muista tämän artiklan 1 kappaleessa mainituista toimenpiteistä ilmoitetaan viipymättä suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä:

a) valtiolle, jossa rikos on tehty;

b) valtiolle, johon pakottaminen on kohdistettu tai yritetty kohdistaa;

c) valtiolle, jonka kansalainen se luonnollinen tai oikeushenkilö on, johon pakottaminen on kohdistettu tai yritetty kohdistaa;

d) valtiolle, jonka kansalainen panttivanki on tai jossa hänellä on kotipaikka;

e) valtiolle, jonka kansalainen rikoksesta epäilty on tai, jos hän on valtioton henkilö, valtiolle, jossa hänellä on kotipaikka;

f) kansainväliselle hallitustenväliselle järjestölle, johon pakottaminen on kohdistettu tai yritetty kohdistaa;

g) kaikille muille valtioille, joita asia koskee.

3. Jokaisella, johon kohdistetaan tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja toimenpiteitä, on oikeus:

a) viipymättä saada yhteys lähimpään sen valtion asianomaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on tai jolla muutoin on oikeus tällaisiin yhteyksiin taikka, jos hän on valtioton henkilö, jonka alueella hänellä on kotipaikka;

b) tavata tämän valtion edustaja.

4. Tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja oikeuksia tulee käyttää sen valtion lakien ja säännösten mukaisesti, jonka alueella rikoksesta epäilty on, kuitenkin sillä edellytyksellä, että sanotut lait ja säännökset eivät estä tämän artiklan 3 kappaleen mukaan myönnettyjen oikeuksien toteutumista niiden tarkoitusperien mukaisesti.

5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen määräykset eivät vaikuta 5 artiklan 1 kappaleen h kohdan nojalla tuomiovallan omaavan sopimusvaltion oikeuteen pyytää Punaisen Ristin kansainvälistä komiteaa olemaan yhteydessä rikoksesta epäiltyyn ja tapaamaan häntä.

6. Valtion, joka suorittaa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun esitutkinnan, on heti tiedotettava tutkinnan tulokset tämän artiklan 2 kappaleessa mainituille valtioille tai siinä mainitulle järjestölle sekä ilmoitettava, aikooko se käyttää tuomiovaltaansa.

7 artikla

Sopimusvaltio, jossa rikoksesta epäilty pannaan syytteeseen, ilmoittaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti oikeudenkäynnin lopullisen tuloksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka toimittaa tiedon niille muille valtioille ja kansainvälisille hallitustenvälisille järjestöille, joita asia koskee.

8 artikla

1. Sopimusvaltion, jonka alueelta rikoksesta epäilty tavataan, on, jos se ei luovuta häntä, poikkeuksetta ja siitä riippumatta, onko rikos tehty sen alueella, jätettävä asia toimivaltaisille viranomaisilleen syytteeseenpanoa varten lainsäädäntönsä edellyttämässä järjestyksessä. Nämä viranomaiset tekevät päätöksensä samalla tavoin kuin vakavanlaatuista yleistä rikosta koskevissa tapauksissa tämän valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Jokaiselle, joka joutuu oikeudellisten toimenpiteiden kohteeksi jonkin 1 artiklassa mainitun rikoksen johdosta, on taattava oikeudenmukainen kohtelu asian kaikissa käsittelyvaiheissa, mukaan luettuna oikeus kaikkien sen valtion lainsäädännön mukaisten oikeuksien ja takeiden käyttöön, jonka alueella hän on.

9 artikla

1. Tämän yleissopimuksen mukaiseen rikoksesta epäillyn luovuttamista koskevaan pyyntöön ei suostuta, jos pyynnön vastaanottaneella valtiolla on perusteltua syytä uskoa, että:

a) 1 artiklassa mainitun rikoksen johdosta tehdyn luovuttamispyynnön tarkoituksena on asianomaisen henkilön syyttäminen tai rankaiseminen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisen mielipiteensä johdosta; tai

b) asianomaisen henkilön asema voi huonontua

i) jollakin tämän kappaleen a kohdassa mainitulla perusteella;

ii) siitä syystä, että suojeluoikeuden omaavan valtion asianomaiset viranomaiset eivät voi olla yhteydessä häneen.

2. Kaikkia sopimusvaltioiden välillä sovellettavia rikoksentekijän luovuttamista koskevien sopimusten ja järjestelyjen määräyksiä muutetaan tässä yleissopimuksessa määriteltyjen rikosten osalta niiltä osin kuin ne ovat ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa.

10 artikla

1. Rikosten, joita tarkoitetaan 1 artiklassa, katsotaan kaikissa sopimusvaltioiden kesken tehdyissä luovuttamista koskevissa sopimuksissa kuuluvan niihin rikoksiin, joiden johdosta luovutetaan. Sopimusvaltiot sitoutuvat kaikissa niiden välillä tehtävissä luovuttamista koskevissa sopimuksissa sisällyttämään nämä rikokset niihin rikoksiin, joiden johdosta luovutetaan.

2. Jos sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamista koskevaa sopimusta, se voi harkintansa mukaan katsoa tämän yleissopimuksen luovuttamisen lailliseksi perusteeksi 1 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. Luovuttaminen edellyttää luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion lainsäädännön muiden luovuttamista koskevien ehtojen noudattamista.

3. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi sopimusta, tunnustavat 1 artiklassa tarkoitetut rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joiden johdosta näiden valtioiden kesken luovutetaan luovuttamispyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön määräämin ehdoin.

4. Rikokset, joita tarkoitetaan 1 artiklassa, käsitellään, sikäli kuin on kysymys luovuttamisesta sopimusvaltioiden välillä, niin kuin ne olisi tehty paitsi niiden tekopaikassa, myös niiden valtioiden alueella, joiden on 5 artiklan 1 kappaleen nojalla ulotettava tuomiovaltansa niihin.

11 artikla

1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa oikeusapua 1 artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta käytävien rikosoikeudenkäyntien yhteydessä, mukaan luettuna kaiken niiden hallussa olevan, oikeudenkäynnissä tarvittavan todistusaineiston luovuttamisen.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät vaikuta minkään muun sopimuksen sisältämiin, keskinäistä oikeusapua koskeviin velvoituksiin.

12 artikla

Sikäli kuin vuoden 1949 Geneven yleissopimukset sodan uhrien suojelemiseksi tai näiden yleissopimusten lisäpöytäkirjat ovat sovellettavissa määrättyyn panttivankien ottamiseksi katsottavaan tekoon ja sikäli kuin tämän yleissopimuksen sopimuspuolet ovat mainittujen yleissopimusten mukaan velvoitettuja panemaan syytteeseen tai luovuttamaan panttivankien ottajan, tätä yleissopimusta ei sovelleta panttivankien ottamiseen aseellisen selkkauksen aikana, sellaisena kuin tämä vuoden 1949 Geneven yleissopimuksissa ja niihin tehdyissä lisäpöytäkirjoissa on määritelty, mukaan luettuina vuonna 1977 tehdyn I lisäpöytäkirjan 1 artiklan 4 kappaleessa mainitut aseelliset selkkaukset, joissa kansat taistelevat siirtomaavaltaa ja vieraan vallan ylivaltaa sekä rotusyrjintää harjoittavaa hallitusta vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan sisältyvän sekä valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita ja yhteistyötä koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisten kansainvälisen oikeuden periaatteiden julistukseen sisältyvän oikeutensa mukaisesti.

13 artikla

Tätä yleissopimusta ei sovelleta, jos rikos on tehty yhden valtion alueella ja panttivanki sekä rikoksesta epäilty ovat tämän valtion kansalaisia ja rikoksesta epäilty tavataan tämän valtion alueelta.

14 artikla

Minkään tämän yleissopimuksen määräyksen ei saa tulkita oikeuttavan loukkaamaan valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan vastaisesti.

15 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta yleissopimuksen hyväksymisajankohtana voimassa olevien turvapaikkaoikeutta koskevien sopimusten soveltamiseen tällaisten sopimusten osapuolina olevien valtioiden välillä. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio ei voi kuitenkaan vedota tällaisiin sopimuksiin sellaiseen yleissopimuksen toiseen sopimusvaltioon nähden, joka ei ole tällaisten sopimusten osapuoli.

16 artikla

1. Kahden tai useamman sopimusvaltion välinen riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, jota ei ratkaista neuvotteluteitse, on alistettava välimiesmenettelyyn jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Jolleivät osapuolet kuuden kuukauden kuluessa välitysmenettelyä koskevasta pyynnöstä ole päässeet sopimukseen välimiesmenettelyn järjestämisestä, jokainen osapuoli voi alistaa riidan Kansainvälisen Tuomioistuimen ratkaistavaksi esittämällä siitä tuomioistuimen perussäännön mukaisen pyynnön.

2. Jokainen sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittamisen tai ratifioinnin taikka siihen liittymisen yhteydessä ilmoittaa, ettei se katso tämän artiklan 1 kappaleen sitovan itseään. Muita sopimusvaltioita tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät sido sellaiseen sopimusvaltioon nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.

3. Jokainen sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa tämän varauman ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

17 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 31 päivään joulukuuta 1980 saakka Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

2. Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Kaikki valtiot voivat liittyä tähän yleissopimukseen. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

18 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kahdeskymmenestoinen ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen kun kahdeskymmenestoinen ratifioimiskirja on talletettu, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

19 artikla

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

2. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

20 artikla

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoittamista varten New Yorkissa 18 päivänä joulukuuta 1979.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.