18/1982

Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan välinen SOPIMUS tulo- ja varallisuusveroja sekä eräitä muita veroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi

Suomen Tasavalta ja Saksan Liittotasavalta,

haluten tehdä uuden sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja sekä eräitä muita veroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Henkilöllinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artikla
Sopimuksessa tarkoitetut verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle, sen valtiolliselle osalle, julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle tulon ja varallisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kanta tavasta riippumatta.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia tulon tai varallisuuden kokonaismäärän taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton, yritysten maksamien palkkojen kokonaismäärien samoin kuin arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:

a) Suomen Tasavallassa:

i) valtion tulo- ja varallisuusvero;

ii) kunnallisvero; ja

iii) kirkollisvero;

niihin luettuina merimiesvero ja lähdevero;

b) Saksan Liittotasavallassa:

i) tulovero (die Einkommensteuer);

ii) yhtiövero (die Körperschaftsteuer);

iii) varallisuusvero (die Vermögensteuer);

iv) elinkeinovero (die Gewerbesteuer); ja

v) kiinteistövero (die Grundsteuer).

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin veroihin, joita on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä muutoksista, jotka vaikuttavat tämän sopimuksen soveltamiseen.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnoilla "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoitetaan Suomen Tasavaltaa tai Saksan Liittotasavaltaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, aluetta, jolla asianomaisen sopimusvaltion verolainsäädäntö on voimassa, siihen luettuina tämän valtion aluevesiin rajoittuvat alueet, joilla tämän valtion lainsäädännön mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti tämä valtio voi käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön; kunnallisveron osalta sanonta "Suomen Tasavalta" ei käsitä Ahvenanmaan maakuntaa;

b) sanonta "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön ja yhtiön; siihen luetaan myös yhtymä (Personengesellschaft);

c) sanonnalla "yhtiö" tarkoitetaan oikeushenkilöä tai yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä;

d) sanonnoilla "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

e) sanonnalla "kansainvälinen liikenne" tarkoitetaan aluksella tai ilma-aluksella suoritettavaa kuljetustoimintaa, jota harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta tai ilma-alusta käytetään liikenteeseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

f) sanonnalla "asianomainen viranomainen" tarkoitetaan

i) Suomen Tasavallassa: valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

ii) Saksan Liittotasavallassa: liittovaltion valtiovarainministeriä.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion asianomaisen lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Verotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, noudatetaan seuraavia sääntöjä:

a) hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään vakinainen asunto. Jos hänellä on käytettävänään vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä. on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus);

b) milloin ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai milloin hänellä ei ole vakinaista asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän pysyvästi oleskelee;

c) milloin hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;

d) milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Yhtymän on katsottava asuvan sopimusvaltiossa, jos se on syntynyt tämän sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan; milloin yhtymä on tämän määräyksen mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

5. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan Suomen Tasavallassa toimitettavassa verotuksessa asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja asui kuolinhetkellään.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, jossa harjoitetaan yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) liikkeen Johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irroittamispaikan;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorittamispaikan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" ei käsitä:

a) järjestelyjä, joihin on ryhdytty ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietoien keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka olematta 5 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa tajoissa.

6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy, mikäli b ja c kohdan määräyksistä ei muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on.

b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteistöä koskevia säännöksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

4. Milloin osakkeet tai muut samanluonteiset yhtiöosuudet oikeuttavat yhtiön omistaman kiinteän omaisuuden käyttöön, tähän kiinteään omaisuuteen kuuluvaksi luettavasta muusta kuin sellaisesta tulosta, josta yhtiö on velvollinen suorittamaan veroa tai joka on saatu tämän yhtiön voitonjakona, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon. Tämän artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, jonka yritys saa sanotussa kappaleessa tarkoitetusta käyttöoikeudesta, samoin kuin tuloon, joka saadaan vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä sellaisesta käyttöoikeudesta.

7 artikla
Liiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina johtamis- ja muut yleiset hallintomenot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa 15 kappaletta on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artikla
Meri- ja ilmakuljetus

1. Alusten tai ilma-alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on aluksella, johdon katse taan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on, tai, milloin aluksella ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liiketoimintayksikköön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, jolta ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

10 artikla
Osinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

b) 25 prosenttia 4 kappaleessa tarkoitetun hiljaisen osakkaan (stiller Gesellschafter) saamasta tulosta;

c) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä kaikissa muissa tapauksissa.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten estämättä voidaan osingosta, jonka Saksan Liittotasavallassa asuva yhtiö maksaa Suomen Tasavallassa asuvalle yhtiölle, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa, joilla on välitön tai välillinen määräämisvalta siinä tai joissa sillä on välitön tai välillinen määräämisvalta taikka jotka ovat sen kanssa yhteisen määräämisvallan alaisia, hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, verottaa Saksan Liittotasavallassa enintään 15 prosentin suuruisen verokannan mukaan, milloin yhtiöverokanta Saksan Liittotasavallassa on jaetun voiton osalta alempi kuin jakamattoman voiton osalta ja näiden kahden verokannan välinen erotus on vähintään 15 prosenttiyksikköä.

4. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon, sekä tuloa, jonka Saksan Liittotasavallan lainsäädännössä tarkoitettu hiljainen osakas (stiller Gesellschafter) on saanut yhtiöosuutensa perusteella, ja jaettua voittoa, joka on saatu sijoitusrahaston osakkuustodistuksen perusteella.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

6. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tässä toisessa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivat tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

11 artikla
Korko

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voittoon vai ei, ja erityisesti tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, ja tuloa, joka on saatu obligaatioista ja debentuureista, siihen luettuina obligaatioihin ja debentuureihin liittyvät agiot ja palkintoobligaatioiden voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tässä artiklassa pidetä korkona.

3. Milloin sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

4. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojalti

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 3 kappaleen a kohdassa tarkoitetusta rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena

a) patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, piirustusten, salaisten kaavojen tai valmistustapojen tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista;

b) kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten (niihin luettuina elokuvafilmit sekä televisio- ja radiolähetyksissä esitettävät filmit tai nauhat) tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva rojaltin raja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin perusteena oleva velvoite on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitettujen osakkeiden ja muiden samanluonteisten yhtiöosuuksien luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.

3. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, siihen luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Tämän sopimuksen 22 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaisesta omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

4. Muun kuin 1-3 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

5. Milloin sopimusvaltio on määrännyt luonnolliselle henkilölle, jonka asuminen lakkaa siellä, veroa arvonnoususta, joka on syntynyt olennaisen omistuksen osalta tässä valtiossa asuvassa yhtiössä, toisen sopimusvaltion on, verottaessaan myyntivoittoa tämän omistuksen osalta, verotettavaa voittoa määrätessään otettava tämän omistuksen hankinta-arvoksi se arvo, joka omistuksella oli silloin, kun luonnollisen henkilön asuminen lakkasi ensiksi mainitussa valtiossa.

14 artikla
Itsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävissään. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulon osasta verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja taloudellisen neuvonannon piiriin kuuluvan ammatin harjoittajana.

15 artikla
Epäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön epäitsenäisestä työstä saamasta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tekemästä epäitsenäisestä työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei kuluna rasiteta työnantajan tässä toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

16 artikla
Johtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenyydestä saamasta johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan taiteilijoiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamasta 1 kappaleessa tarkoitetun henkilön palvelusten saatavana pitämisestä toisessa sopimusvaltiossa, riippumatta siitä, asuuko viimeksi mainittu henkilö sopimusvaltiossa vai ei, saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa näitä palveluksia suoritetaan.

18 artikla
Eläkkeet ja muut samanluonteiset maksut

1. Mikäli 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta, aikaisempaan epäitsenäiseen työhön perustuvasta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä ovat määrät, jotka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisen sopimusvaltion lakisääteisen sosiaalivakuutuksen perusteella, vapaat verosta ensiksi mainitussa valtiossa. Sama koskee toistuvaa tai kertamaksua, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle korvauksena ruumiinvammasta tai vahingosta, joka on syntynyt vihollisuuksien tai poliittisen vainon seurauksena.

3. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle suorittama elatusapu tai lapsenelatusmaksu on vapaa verosta tässä toisessa valtiossa, jos tällainen elatusapu tai maksu ei ole vähennyskelpoinen ensiksi mainitussa valtiossa maksajan verotettavaa tuloa määrättäessä.

19 artikla
Julkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä, eläkettä lukuun ottamatta, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen valtiolliselle osalle, julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos palvelus suoritetaan tässä valtiossa ja saaja on tässä valtiossa asuva henkilö,

i) joka on tämän valtion kansalainen; tai

ii) josta ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän palveluksen suorittamisen vuoksi.

2. Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen perustamasta rahastosta, luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen valtiolliselle osalle, julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä suoritetusta palveluksesta.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös hyvitykseen, jonka maksaa Saksan Liittotasavallan osalta "die Deutsche Bundesbank" (Saksan Liittotasavallan Valtiopankki), "die Deutsche Bundesbahn" (Saksan Liittotasavallan valtionrautatiet) ja "die Deutsche Bundespost" (Saksan Liittotasavallan postilaitos), ja Suomen Tasavallan osalta Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos, Valtionrautatiet sekä Posti- ja lennätinlaitos.

20 artikla
Opiskelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija (siihen luettuna "Praktikant"), joka oleskelee sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui toisessa sopimusvaltiossa, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa veroteta, milloin nämä rahamäärät maksetaan hänelle tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun korkeakoulun opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa (siihen luettuna "Praktikant"), joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, ei veroteta toisessa sopimusvaltiossa hyvityksestä, joka on saatu tässä toisessa valtiossa tehdystä, hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa liittyvästä työstä.

21 artikla
Erikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa.

22 artikla
Varallisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Tämän sopimuksen 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetuista osakkeista ja muista samanluonteisista yhtiöosuuksista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.

3. Yrityksen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai vapaan ammatin harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

4. Kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

5. Muusta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Milloin Suomen Tasavallassa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Saksan Liittotasavallassa, Suomen Tasavallan on, mikäli tämän artiklan 3 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu:

a) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Saksan Liittotasavallassa suoritettuja tuloveroja vastaava määrä (siihen luettuna Suomen Tasavallassa asuvan yhtymän osalta, Suomen Tasavallassa asuville osakkaille tästä tulosta Saksan Liittotasavallassa määrätyt verot);

b) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Saksan Liittotasavallassa suoritettua varallisuusveroa vastaava määrä.

2. Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tuloveron tai varallisuusveron osa, joka jakautuu sille tulolle tai varallisuudelle, josta voidaan verottaa Saksan Liittotasavallassa.

3. Milloin Suomen Tasavallassa asuva yhtiö saa osinkoa Saksan Liittotasavallassa asuvalta yhtiöltä, Suomen Tasavallan on vapautettava tämä tulo verosta samalta ajalta ja siinä laajuudessa kuin osinko Suomen Tasavallan verolainsäädännön mukaan olisi verosta vapaa, jos sekä maksaja että saaja olisivat Suomen Tasavallassa asuvia.

4. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Saksan Liittotasavallassa asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomen Tasavallassa, verottaa Suomen Tasavallassa. Suomen Tasavallan on kuitenkin 1 kappaleen määräysten mukaan vähennettävä Suomen veroista Saksan Liittotasavallassa tulosta tai varallisuudesta suoritetut verot. Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.

5. Vero määrätään Saksan Liittotasavallassa asuvan henkilön osalta seuraavasti:

a) Mikäli b ja c kohdan määräyksiä ei sovelleta, siihen perusteeseen, jonka nojalla vero määrätään Saksan Liittotasavallassa, on jätettävä lukematta sellainen Suomen Tasavallassa olevasta lähteestä saatu tulo ja sellainen Suomen Tasavallassa oleva varallisuus, joista edellä olevien artikloiden mukaan voidaan verottaa Suomen Tasavallassa. Määrätessään verokantaansa, jota on sovellettava sellaiseen tuloon tai varallisuuteen, jota ei ole sanotulla tavalla jätetty lukuun ottamatta, Saksan Liittotasavalta ottaa kuitenkin huomioon sanotulla tavalla lukuun ottamatta jätetyn tulon ja varallisuuden.

b) Mikäli ulkomaisen tuloveron vähentämistä koskevista Saksan Liittotasavallan verolakien säännöksistä ei muuta johdu, Saksan Liittotasavallassa määrätystä tuloverosta on vähennettävä Suomen Tasavallassa seuraavien tulojen perusteella määrätty tulovero (siihen luettuna kunnallisvero):

i) muu kuin jäljempänä c kohdassa tarkoitettu osinko;

ii) rojalti, josta 12 artiklan 2 kappaleen mukaan, ja tulo, josta 16 ja 17 artiklan mukaan voidaan verottaa Suomen Tasavallassa;

iii) sopimuksen 6 artiklassa tarkoitetusta kiinteästä omaisuudesta saatu tulo ja tällaisen omaisuuden luovutuksesta saatu voitto, jollei omaisuus kuulu Suomen Tasavallassa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen ja sitä käytetä liiketoiminnan harjoittamiseen Suomen Tasavallassa.

c) Tämän kappaleen a kohdan määräyksiä sovelletaan myös osinkoon, jonka Suomen Tasavallassa asuva pääomayhtiö (Kapitalgesellschaft) maksaa Saksan Liittotasavallassa asuvalle pääomayhtiölle, joka omistaa vähintään 25 prosenttia ensiksi mainitun yhtiön äänioikeutetuista osuuksista. Perusteeseen, jonka nojalla vero määrätään Saksan Liittotasavallassa, on myös jätettävä lukematta sellainen yhtiöosuus, jolle maksettava osinko on ensimmäisen lauseen mukaan jätetty lukematta Saksan Liittotasavallassa määrätyn veron perusteeseen tai maksettaessa olisi jätettävä siihen lukematta.

6. Jos 4 artiklan 4 kappaleen nojalla sopimusvaltiossa asuvan yhtymän tuloa tai varallisuutta verotetaan osakkaiden tulona tai varallisuutena, myönnetään toisesta sopimusvaltiosta saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden osalta 15 kappaleessa määrätyt veronvähennykset ja vapautukset verosta osakkaille riippumatta siitä, ovatko he ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa asuvia vai eivät.

24 artikla
Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sanonta "kansalainen" käsittää kaikki oikeushenkilöt, yhtymät ja muut yhteenliittymät, jotka ovat syntyneet sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka tämä valtio myöntää siellä asuville henkilöille.

4. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he täten määräävät, eivät ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

5. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

25 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hän asuu, ilman että tämä toimenpide vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä laeissa säädettyjä oikeussuojakeinoja.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään soveltaakseen tämän sopimuksen määräyksiä.

26 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, niihin luettuina tuomioistuimet, joiden tehtävänä on käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määräämistä, kantamista tai perimistä tahi niistä johtuvaa syytettä koskevia asioita.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) antamaan tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

27 artikla
Diplomaattiset ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.

28 artikla
Länsi-Berliinin lauseke

Tämä sopimus ulotetaan 3 päivänä syyskuuta 1971 tehdyn neljän vallan sopimuksen mukaisesti, vahvistettuja menettelytapoja noudattaen koskemaan Länsi-Berliiniä, mikäli Saksan Liittotasavallan hallitus ei anna vastakkaista ilmoitusta Suomen Tasavallan hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen.

29 artikla
Alueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään Ahvenanmaan maakunnan kunnallisveron osalta. Sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, sopimuksen lakkaaminen niihin luettuna, kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei sopimusvaltioiden välillä toisin ole sovittu, lakkaa jommankumman sopimusvaltion 31 artiklan perusteella toimittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta sopimuksen soveltaminen tuossa artiklassa tarkoitetulla tavalla Ahvenanmaan maakuntaan myös kunnallisveron osalta.

30 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Suomen Tasavallassa tulosta ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään 1 päivänä tammikuuta 1981 tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Saksan Liittotasavallassa veroihin, jotka määrätään 1 päivänä tammikuuta 1981 tai sen jälkeen alkavilta verotuskausilta;

c) molemmissa sopimusvaltioissa osingosta, korosta ja rojaltista lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan ja muun tulon osalta, josta vero pidätetään lähteellä, tuloon, joka saadaan 1 päivänä tammikuuta 1981 tai sen jälkeen.

3. Tämän sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi välittömien verojen alalla Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 1935 allekirjoitettu sopimus olemasta voimassa eikä sitä enää sovelleta veroihin, joihin tätä sopimusta tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan.

31 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi kolmen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä kirjallisen irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) Suomen Tasavallassa tulosta ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin nähden, jotka määrätään sitä kalenterivuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Saksan Liittotasavallassa veroihin nähden, jotka kannetaan sitä kalenterivuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verotuskausilta;

c) molemmissa sopimusvaltioissa lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä kalenterivuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 1979 kahtena suomen- ja saksankielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

PöYTÄKIRJA

Suomen Tasavallan ja Saksan Liittotasavallan välillä tulo- ja varallisuusveroja sekä eräitä muita veroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen allekirjoittamisen johdosta ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, sopineet jäljempänä olevista määräyksistä, jotka ovat sopimuksen erottamaton osa:

1. a) Suomen Tasavallassa asuvan yhtymän osalta noudatetaan seuraavia sääntöjä:

i) Saksan Liittotasavallassa olevasta lähteestä saadusta tulosta voidaan verottaa tässä valtiossa; mikäli tulo kuitenkin on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka ei ole Saksan Liittotasavallassa asuva, sovelletaan sopimuksen 6-17 ja 21 artiklaa; tällaisesta tulosta voidaan verottaa Suomen Tasavallassa, jolloin kuitenkin myönnetään vähennys sopimuksen 23 artiklan 1 ja 6 kappaleen mukaan;

ii) Suomen Tasavallassa olevasta lähteestä saadusta tulosta voidaan verottaa tässä valtiossa; mikäli tulo kuitenkin on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka ei ole Suomen Tasavallassa asuva, sovelletaan sopimuksen 6-17 ja 21 artiklaa; tällaista tuloa käsitellään Saksan Liittotasavallassa toimitettavassa verotuksessa sopimuksen 23 artiklan 5 ja 6 kappaleen mukaan;

iii) muista kuin i ja ii kohdassa mainituista lähteistä saadusta tulosta, joka

- on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka ei ole Saksan Liittotasavallassa asuva, verotetaan vain Suomen Tasavallassa;

- on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka on Saksan Liittotasavallassa asuva, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Saksan Liittotasavallassa asuvan yhtymän osalta noudatetaan seuraavia sääntöjä:

i) Suomen Tasavallassa olevasta lähteestä saadusta tulosta voidaan verottaa tässä valtiossa; mikäli tulo kuitenkin on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka ei ole Suomen Tasavallassa asuva, sovelletaan sopimuksen 6-17 ja 21 artiklaa edellyttäen, että tämä tulo on veronalaista Saksan Liittotasavallassa; tällaista tuloa käsitellään Saksan Liittotasavallassa toimitettavassa verotuksessa sopimuksen 23 artiklan 5 ja 6 kappaleen mukaan;

ii) Saksan Liittotasavallassa olevasta lähteestä saadusta tulosta voidaan verottaa tässä valtiossa; mikäli tulo kuitenkin on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka ei ole Saksan Liittotasavallassa asuva, sovelletaan sopimuksen 6-17 ja 21 artiklaa; tällaisesta tulosta voidaan verottaa Suomen Tasavallassa, jolloin kuitenkin myönnetään vähennys sopimuksen 23 artiklan 1 ja 6 kappaleen mukaan;

iii) muista kuin i ja ii kohdassa mainituista lähteistä saadusta tulosta, joka

- on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka ei ole Suomen Tasavallassa asuva, verotetaan vain Saksan Liittotasavallassa;

- on luettava kuuluvaksi sellaisen henkilön yhtymäosuuteen, joka on Suomen Tasavallassa asuva, verotetaan vain tässä valtiossa.

c) Varallisuuden verottamiseen edellä olevia sääntöjä sovelletaan vastaavasti.

2. Sopimuksen 18 artiklan 2 kappaletta sovelletaan myös suomalaisiin kansaneläkkeisiin.

3. Soveltaessaan sopimuksen 23 artiklan 1 kappaletta Suomen Tasavalta vähentää myös Saksan Liittotasavallassa suoritetun elinkeinoveron.

4. Milloin Saksan Liittotasavallassa asuva yhtiö käyttää Suomen Tasavallassa olevasta lähteestä saatua tuloa voitonjakoon, ei 23 artiklan 5 kappale estä katsomasta Saksan Liittotasavallan vero-oikeuden määräysten mukaisen "Ausschüttungsbelastung"in (voitonjakoon kohdistuva verotus) olevan olemassa.

5. Sopimuksen 23 artiklan 5 kappaleen a kohtaa sovelletaan vain sellaiseen tuloon, jonka kiinteä toimipaikka on saanut seuraavasta Suomen Tasavallassa harjoitetusta toiminnasta: tavaroiden valmistus, muokkaus tai jalostus taikka muu sellainen toiminta, kivennäisten tutkiminen, hyväksikäyttö tai käsittely, kivenlouhinta, raaka-ainetuotanto, rakennus- tai asennustoiminta, kuljetus, varastointi tai viestintä, neuvonta tai palvelusten suorittaminen, pankki- tai vakuutusliikkeen harjoittaminen, tavaroiden myynti, tai muu toiminta, josta sopimusvaltiot tässä tarkoituksessa tapahtuvalla noottien vaihdolla sopivat.

Muuhun kiinteän toimipaikan tuloon sovelletaan sopimuksen 23 artiklan 5 kappaleen b kohtaa. Lisäksi sopimuksen 23 artiklan 5 kappaleen a kohtaa ei sovelleta varoihin, jotka on sijoitettu tällaisten muiden tulojen hankkimiseksi.

6. Sopimuksen 23 artiklan 5 kappaleen c kohta ei estä Saksan Liittotasavaltaa soveltamasta veronkiertoa vastaan kohdistuvia määräyksiään tuloon, joka on peräisin kolmannesta valtiosta tai kertynyt siellä, ei myöskään silloin kun tulo on kertynyt Suomessa asuvaa henkilöä välihenkilönä käytettäessä tai ohjattu hänen kauttaan tahi kun tämän tulon perusteena olevat varat omistetaan tällaisen henkilön välityksellä.

Saksan Liittotasavalta vähentää kuitenkin tästä tulosta suoritettavasta verostaan mainittujen määräysten mukaan Suomen verot, jotka suoritetaan tästä tulosta tai tämän tulon jaosta.

7. Sopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen c kohta koskee vain tietoja, joiden antaminen on kielletty tiedot antavan sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ja tietoja, joiden antaminen olisi vastoin yleistä järjestystä. Sovittuna pidetään myös, että sopimuksen 26 artiklan mukaan tietoja voidaan vaihtaa myös ilman edeltävää pakottavaa syytä.

8. Sopimuksen 26 artiklalla ei millään tavalla rajoiteta Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä 25 päivänä syyskuuta 1935 veroasioissa annettavasta oikeussuojasta ja oikeusavusta tehdyn sopimuksen soveltamista.

9. Sopimuksen 30 artiklan 2 kappaleen b kohdan estämättä sovelletaan sopimuksen 22 artiklan 5 kappaletta Saksan Liittotasavallan varallisuusveroon, joka Suomen Tasavallassa asuvan henkilön on suoritettava osuudestaan Saksan Liittotasavallassa asuvaan rajoitetulla vastuulla toimivaan yhtiöön, jo niiltä verotuskausilta, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 1974 tai sen jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 1979 kahtena suomen- ja saksankielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.