83/1980

Alkuperäinen sopimus: 15/1950

SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLAN SOVELTAMISESTA

Yleinen johdanto

1. Tämän sopimuksen mukaisen tullausarvon ensisijaisena perusteena on "kauppa-arvo" sellaisena kuin se on määritelty artiklassa 1. Artikla 1 on luettava yhdessä artiklan 8 kanssa, joka edellyttää muun muassa oikaisuja tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan tapauksissa, jolloin ostaja vastaa tietyistä tullausarvoon kuuluviksi katsottavista erityiseristä, jotka eivät sisälly maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan. Artikla 8 edellyttää myös, että kauppa-arvoon sisällytetään tietyt suoritukset, jotka ostaja korvaa myyjälle lähettämällä tälle määrättyjä tavaroita tai tekemällä tiettyjä palveluja rahasuorituksen sijasta. Artiklat 2 - 7, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, sisältävät arvonmääritysmenetelmät niissä tapauksissa, jolloin tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 1 määräysten mukaan.

2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää soveltamalla artiklan 1 määräyksiä, tulisi tulliviranomaisen ja maahantuojan yleensä neuvotella keskenään, jotta löydettäisiin perusta arvon määrittämiselle artiklan 2 tai 3 mukaan. Maahantuojalla saattaa esimerkiksi olla hallussaan sellaisia tietoja samanlaisen tai vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvosta, jotka eivät ole tulliviranomaisen saatavissa heti tuontipaikalla. Toisaalta tulliviranomaisella saattaa olla sellaisia tietoja samanlaisen tai vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvosta, jotka eivät ole välittömästi maahantuojan saatavissa. Molempien osapuolten välinen neuvonpito mahdollistaa tietojenvaihdon, liikesalaisuuksien säilyttämistä koskevien säännösten rajoissa, oikean perustan määrittämiseksi tullausarvolle.

3. Artiklat 5 ja 6 sisältävät kaksi perustaa tullausarvon määrittämiseksi tapauksissa, jolloin sitä ei voida määrittää maahantuodun tavaran taikka saman- tai vastaavanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvon perusteella. Artiklan 5.1 nojalla tullausarvo määritetään sen hinnan perusteella, millä tavara myydään tuontimaassa toimivalle riippumattomalle ostajalle sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä. Maahantuojalle on annettu oikeus pyynnöstä saada artiklan 5 mukainen arvonmääritys myös tavaralle, jota on jatkojalostettu maahantuonnin jälkeen. Artiklan 6 määräysten mukaan tullausarvo määritetään laskennallisen arvon pohjalta. Molempiin näihin menetelmiin liittyy tiettyjä vaikeuksia, minkä johdosta maahantuojalle on artiklan 4 määräysten mukaan annettu oikeus valita näiden kahden menetelmän soveltamisjärjestys.

4. Artikla 7 sisältää määräykset siitä, miten tullausarvo määritetään tapauksissa, jolloin sitä ei voida tehdä minkään edeltävän artiklan perusteella.

Johdanto

Ottaen huomioon monenkeskiset kauppaneuvottelut tämän sopimuksen sopimuspuolet (joista jäljempänä käytetään nimitystä "sopimuspuolet")

- haluten edistää tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (jota jäljempänä sanotaan "Yleissopimukseksi tai "GATTiksi") tavoitteita ja taata lisäetuja kehitysmaiden kansainväliselle kaupalle;

- tunnustaen Yleissopimuksen artiklan VII määräysten tärkeyden ja haluten laatia niiden soveltamisesta säännöstön, jolla saavutettaisiin entistä suurempi yhdenmukaisuus ja varmuus niitä sovellettaessa;

- tunnustaen oikeudenmukaisen, yhtenäisen ja puolueettoman järjestelmän välttämättömyyden tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi, niin että poistetaan mielivaltaisten tai tekaistujen tullausarvojen käyttö;

- tunnustaen, että tavaroiden tullausarvon tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kauppa-arvoon;

- tunnustaen, että tullausarvon tulisi perustua yksinkertaisiin ja oikeudenmukaisiin arvosteluperiaatteisiin, jotka ovat sopusoinnussa kaupallisen käytännön kanssa, ja että arvonmääritysmenetelmien tulisi olla, riippumatta hankintalähteistä, yleisesti sovellettavissa;

- tunnustaen, ettei arvonmääritysmenetelmiä tulisi käyttää hyväksi taisteltaessa polkumyyntiä vastaan;

- ovat täten sopineet seuraavaa;

OSA I

Tullausarvosäännöstö

Artikla 1

1. Maahantuodun tavaran tullausarvo on kauppa-arvo, toisin sanoen hinta, joka tavarasta on tosiasiassa maksettu tai maksetaan myytäessä se vietäväksi tuontimaahan ja joka on oikaistu artiklan 8 määräysten mukaisesti edellyttäen:

(a) ettei ostajan oikeutta luovuttaa tavara tai käyttää sitä ole rajoitettu, lukuun ottamatta sellaisia rajoituksia jotka:

(i) tuontimaan laki määrää tai sen viranomaiset vaativat;

(ii) rajoittavat sitä maantieteellistä aluetta, jolla tavara voidaan jälleenmyydä; tai

(iii) eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon.

(b) ettei myynti tai hinta ole riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta;

(c) ettei osakaan ostajan saamasta, tavaran myöhemmän jälleenmyynnin, luovutuksen tai käytön antamasta tuotosta tule välittömästi tai välillisesti myyjän hyväksi, ellei asianmukaista oikaisua voida tehdä artiklan 8 määräysten mukaisesti; ja

(d) että ostaja ja myyjä eivät ole keskenään riippuvuussuhteessa, tai mikäli heidän välillään on riippuvuussuhde, kauppa-arvo voidaan hyväksyä tullausarvoa määritettäessä tämän artiklan kohdan 2 määräysten perusteella.

2. (a) Päätettäessä onko kauppa-arvo hyväksyttävissä kohdassa 1 mainittuja tarkoitusperiä ajatellen, se tosiseikka, että ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa artiklan 15 tarkoittamalla tavalla, ei sellaisenaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä. Tällaisessa tapauksessa tutkitaan, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo, mikäli riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Mikäli tulliviranomaisella on aihetta katsoa, joko maahantuojan antamien tietojen perusteella tai muuten, että riippuvuussuhde on vaikuttanut hintaan, tulliviranomainen ilmoittaa perusteensa maahantuojalle, jolle annetaan kohtuullinen mahdollisuus esittää oma vastineensa. Perustelut ilmoitetaan kirjallisina, mikäli maahantuoja sitä pyytää.

(b) Riippuvuussuhteisten henkilöiden välisessä kaupassa hyväksytään kauppa-arvo ja määritetään tavaran tullausarvo kohdan 1 määräysten mukaisesti, mikäli maahantuoja osoittaa, että tämä arvo on hyvin lähellä jotakin seuraavista samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin määritetyistä arvoista:

(i) kauppa-arvo myytäessä samanlaista tai vastaavanlaista tavaraa vietäväksi saman tuontimaan riippumattomille ostajille;

(il) artiklan 5 määräysten mukaan määritetty samanlaisen tai vastaavanlaisen tavaran tullausarvo;

(iii) artiklan 6 määräysten mukaan määritetty samanlaisen tai vastaavanlaisen tavaran tullausarvo;

(iv) kauppa-arvo myytäessä saman tuontimaan riippumattomille ostajille sellaista tavaraa, joka muuten olisi samanlaista kuin maahantuotu tavara, mutta joka on valmistettu eri maassa kuin se. Lisäksi edellytetään, että kulloinkin vertailun kohteena olevan kahden liiketoimen myyjäosapuolet eivät ole keskenään riippuvuussuhteessa.

(c) Sovellettaessa kohdassa 2 (b) esitettyjä testejä otetaan asianmukaisesti huomioon toteen näytetyt erot, jotka aiheutuvat eri kauppaportaasta ja erilaisista paljouksista, artiklassa 8 luetelluista tekijäistä sekä erot kustannuksissa, joista myyjä vastaa sellaisissa myynneissä, joissa hän ja ostaja eivät ole keskenään riippuvuussuhteessa, mutta joista myyjä ei vastaa sellaisissa myynneissä, joissa hän ja ostaja ovat keskenään riippuvuussuhteessa.

(d) Kohdassa 2 (b) selostettuja testejä käytetään maahantuojan aloitteesta ja ainoastaan vertailutarkoituksiin. Kohdan 2 (b) määräysten perusteella ei voida vahvistaa mitään korvaavia arvoja.

Artikla 2

1. (a) Ellei maahantuodun tavaran tullausarvoa voida määrittää artiklan 1 määräysten mukaan, sen tullausarvo on sellaisen samanlaisen tavaran kauppa-arvo, joka on myyty vietäväksi samaan tuontimaahan ja jonka vienti on tapahtunut samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vienti.

(b) Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään tullausarvon määrittämiseksi samanlaisen tavaran kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kauppaportaalla ja koskee oleellisesti samaa paljoutta kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kohdalla. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, käytetään sellaisen samanlaisen tavaran kauppa-arvoa, joka on myyty eri kauppaportaalla ja/tai eri paljouksina. Tätä arvoa oikaistaan niin, että siinä otetaan huomioon eri kauppaportaan ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, edellyttäen, että nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi riippumatta siitä, onko oikaisun tuloksena arvon korottaminen tai alentaminen.

2. Mikäli artiklassa 8.2 tarkoitetut kulut ja kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa oikaistaan, niin että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuodun tavaran ja kyseisen samanlaisen tavaran välillä.

3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa löydetään useampia kuin yksi samanlaisen tavaran kauppaarvo, käytetään alinta näistä arvoista määritettäessä maahantuodun tavaran tullausarvoa.

Artikla 3

1. (a) Ellei maahantuodun tavaran tullausarvoa voida määrittää artiklojen 1 ja 2 määräysten mukaan, sen tullausarvo on sellaisen vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvo, joka on myyty vietäväksi samaan tuontimaahan ja jonka vienti on tapahtunut samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vienti.

(b) Tätä artiklaa sovellettaessa käytetään tullausarvon määrittämiseksi vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvoa myynnissä, joka tapahtuu samalla kauppaportaalla ja koskee oleellisesti samaa paljoutta kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kohdalla. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, käytetään sellaisen vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvoa, joka on myyty eri kauppaportaalla ja/tai paljouksina. Tätä arvoa oikaistaan niin, että siinä otetaan huomioon eri kauppaportaan ja/tai eri paljouden aiheuttamat erot, edellyttäen, että nämä oikaisut voidaan tehdä esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi riippumatta siitä, onko oikaisun tuloksena arvon korottaminen tai alentaminen.

2. Mikäli artiklassa 8.2 tarkoitetut kulut ja kustannukset sisältyvät kauppa-arvoon, arvoa oikaistaan, niin että siinä otetaan huomioon erilaisten kuljetusetäisyyksien ja eri kuljetustapojen aiheuttamat merkittävät kustannuserot maahantuodun tavaran ja kyseisen vastaavanlaisen tavaran välillä.

3. Jos tätä artiklaa sovellettaessa löydetään useampia kuin yksi vastaavanlaisen tavaran kauppa-arvo, käytetään alinta näistä arvoista määritettäessä maahantuodun tavaran tullausarvoa.

Artikla 4

Mikäli maahantuodun tavaran tullausarvoa ei voida määrittää artiklojen 1, 2 ja 3 määräysten perusteella, tullausarvo määritetään artiklan 5 määräysten mukaan, tai ellei tullausarvoa voida määrittää sen perusteella, artiklan 6 määräysten mukaan, kuitenkin niin, että maahantuojan pyynnöstä artiklojen 5 ja 6 soveltamisjärjestys on päinvastainen.

Artikla 5

1. (a) Jos maahantuotu tavara tai samanlainen taikka vastaavanlainen maahantuotu tavara myydään tuontimaassa sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä, maahantuodun tavaran tullausarvon perustana on tämän artiklan määräysten mukaan se yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotua tavaraa taikka samanlaista tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydään arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuontihetkellä tai suunnilleen samoihin aikoihin henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat tämän tavaran. Tästä hinnasta tehdään seuraavat vähennykset:

(i) provisiot, jotka tavallisesti joko maksetaan tai sovitaan maksettavaksi taikka lisäykset, jotka kyseisessä maassa tavanomaisesti tehdään voiton tai yleiskulujen katteeksi samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan maahantuodun tavaran myynneissä;

(ii) tuontimaassa syntyneet tavanomaiset kuljetus- ja vakuutuskustannukset ja muut niihin liittyvät kulut;

(iii) soveltuvin osin artiklassa 8.2 tarkoitetut kustannukset; ja

(iv) tullit ja muut kansalliset verot, jotka maksetaan tuontimaassa tavaran maahantuonnin tai myynnin johdosta.

(b) Ellei maahantuotua tavaraa eikä samanlaista tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydä arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuontihetkellä tai suunnilleen niihin aikoihin, tullausarvo perustuu, edellyttäen, että kaikkia muita tämän artiklan kohdan 1 (a) ehtoja on noudatettu, yksikköhintaan, jolla maahantuotu tavara taikka saman- tai vastaavanlainen maahantuotu tavara myydään tuontimaassa sellaisena kuin se oli tuontihetkellä ja ajankohtana, joka on mahdollisimman pian arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran maahantuonnin jälkeen, mutta ennen kuin 90 päivää on kulunut tästä tuonnista.

2. Ellei maahantuotua tavaraa, eikä saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa myydä tuontimaassa sellaisena kuin se oli tuontihetkellä, niin silloin, jos maahantuoja sitä pyytää, tullausarvon perustaksi otetaan yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous maahantuotua tavaraa myydään tuontimaassa jatkojalostuksen jälkeen henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat tämän tavaran. Tällöin vähennetään jatkojalostuksen aiheuttama arvonlisä sekä tämän artiklan kohdassa 1 (a) edellytetyt vähennyserät.

Artikla 6

1. Tämän artiklan määräysten mukaan maahantuodun tavaran tullausarvo perustuu laskennalliseen arvoon. Laskennallinen arvo on seuraavien erien summa:

(a) maahantuodun tavaran tuottamiseen käytettyjen raaka-aineiden ja sen valmistuksen tai muun jalostuksen kustannukset tai arvo;

(b) määrä, joka vastaa voittoa ja yleiskuluja ja sitä, minkä arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä valmistajat tavallisesti laskevat näiksi eriksi tuottaessaan vientimaassa kyseisiä tavaroita vietäväksi tuontimaahan;

(c) kaikki ne kulut tai niiden kustannusten arvo, jotka otetaan huomioon sen perusteella, minkä arvonmääritysvaihtoehdon kyseinen sopimuspuoli on valinnut artiklan 8.2 mukaan.

2. Mikään sopimuspuoli ei voi laskennallisen arvon määritystä varten vaatia tai pakottaa ketään oman alueensa ulkopuolella asuvaa henkilöä esittämään tutkittavaksi kirjanpitoa tai muuta asiakirja-aineistoa taikka asettamaan sitä saataville. Kuitenkin tuontimaan viranomaiset voivat tarkistaa toisessa maassa tiedot, jotka tavaran tuottaja on toimittanut tavaran tullausarvon määrittämiseksi tämän artiklan määräysten perusteella, mikäli tuottaja suostuu siihen ja mikäli he antavat siitä kyseisen maan hallitukselle riittävän ennakkoilmoituksen eikä viimeksi mainittu vastusta tutkimusta.

Artikla 7

1. Jos maahantuodun tavaran tullausarvoa ei voida määrittää artiklojen 1-6 määräysten perusteella, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, tullausarvo määritetään käyttäen sopivia menetelmiä, jotka ovat sopusoinnussa tämän sopimuksen periaatteiden ja yleisten säännösten kanssa sekä GATTin artiklan 7 kanssa ja joiden perustana ovat tuontimaasta saatavat tiedot.

2. Tämän artiklan määräysten mukaisen tullausarvon perustana ei voi olla:

(a) tuontimaassa tuotetun tavaran myyntihinta kyseisen maan markkinoilla;

(b) järjestelmä, jonka mukaan tullausarvoksi hyväksytään korkein kahdesta vaihtoehtoisesta arvosta;

(c) tavaran hinta vientimaan kotimarkkinoilla;

(d) tuotantokustannukset, lukuun ottamatta laskennallisia arvoja, jotka on määritetty samanlaiselle tai vastaavanlaiselle tavaralle artiklan 6 määräysten mukaan;

(e) tavaran hinta viennissä muuhun maahan kuin tuontimaahan;

(f) vähimmäistullausarvot;

(g) mielivaltaiset tai tekaistut arvot.

3. Maahantuojan pyynnöstä hänelle annetaan kirjalliset tiedot tämän artiklan mukaan määritystä tullausarvosta sekä tätä arvoa määritettäessä käytetystä menetelmästä.

Artikla 8

1. Määritettäessä tullausarvo artiklan 1 määräysten mukaan maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan lisätään:

(a) seuraavat kustannuserät, mikäli ostaja vastaa niistä ja mikäli ne eivät sisälly tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan:

(i) provisiot ja välityspalkkiot, lukuun ottamatta ostoprovisiota;

(ii) päällysten kustannukset, mikäli päällyksiä ei tullattaessa kohdella erillisinä tavaroina;

(iii) pakkauskustannukset sekä työvoiman että materiaalin osalta;

(b) seuraavien tavaroiden ja palvelusten arvo, asianmukaisesti jaettuna, mikäli ostaja on ne toimittanut välittömästi tai välillisesti joko ilmaiseksi tai alennetuin kustannuksin ja mikäli tavarat tai palvelut on käytetty maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi, siinä määrin kuin näiden tavaroiden ja palvelusten arvo ei sisälly tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan:

(i) maahantuotuun tavaraan sisältyvät materiaalit, komponentit, osat ja muut sellaiset tavarat;

(ii) työkalut, matriisit, muotit ja muut sellaiset tavarat, joita on käytetty maahantuodun tavaran valmistuksessa;

(iii) maahantuotua tavaraa valmistettaessa kulutettu materiaali;

(iv) insinöörityö, kehittely, taiteilijan työ, mallisuunnittelu sekä piirustukset ja luonnokset, jotka on tehty muualla kuin tuontimaassa ja jotka tarvitaan maahantuodun tavaran valmistamiseksi;

(c) rojaltit ja lisenssimaksut, jotka liittyvät arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan ja jotka ostaja joutuu arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myyntiehtojen mukaan maksamaan joko välittömästi tai välillisesti, siinä määrin kuin nämä rojaltit ja maksut eivät sisälly tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan;

(d) maahantuodun tavaran myöhemmän jälleenmyynnin, luovutuksen tai käytön antaman tuoton arvosta se osa, joka tulee välittömästi tai välillisesti myyjälle.

2. Kansallisessa lainsäädännössään kukin sopimuspuoli määrää, että seuraavat erät joko kokonaan tai osaksi luetaan tullausarvoon tai jätetään sen ulkopuolelle:

(a) kustannukset, jotka aiheutuvat maahantuodun tavaran kuljetuksesta tuontisatamaan tai -paikalle;

(b) lastaus-, purkaus- ja käsittelykustannukset, jotka liittyvät maahantuodun tavaran kuljetukseen tuontisatamaan tai -paikalle; ja

(c) vakuutuskustannukset.

3. Tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan saadaan tämän artiklan nojalla tehdä lisäyksiä vain objektiivisten ja tarkistettavissa olevien tietojen perusteella.

4. Tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan ei tullausarvoa määritettäessä saa tehdä mitään muita lisäyksiä kuin ne, joita tarkoitetaan tässä artiklassa.

Artikla 9

1. Mikäli valuutan muuntaminen on tarpeen tullausarvoa määritettäessä, sovelletaan muuntokurssia, jonka kyseisen tuontimaan asianomaiset viranomaiset ovat asianmukaisesti julkistaneet ja joka heijastaa kunkin tällaisen noteerauksen voimassaoloajan mahdollisimman tarkoin tämän valuutan kaupallisissa liiketoimissa sovellettua käypää arvoa tuontimaan valuuttana ilmaistuna.

2. Muuntokurssina käytetään kurssia, joka on voimassa vienti- tai tuontiajankohtana, sen mukaan mitä kukin sopimuspuoli päättää.

Artikla 10

Asianomaiset viranomaiset käsittelevät ehdottoman luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka on annettu luottamuksellisina tullausarvon määrittämiseksi, eivätkä he saa ilmaista niitä ilman tällaisia tietoja antaneen henkilön tai hallituksen erityislupaa, lukuun ottamatta sitä, mikä voidaan vaatia ilmaistavaksi oikeudenkäyntien yhteydessä.

Artikla 11

1. Kukin sopimuspuoli antaa lainsäädännössään maahantuojalle tai jokaiselle muulle tullien maksamisesta vastuussa olevalle henkilölle oikeuden valittaa tullausarvon määrityksestä, ilman että tästä aiheutuu hänelle mitään rangaistusseuraamuksia.

2. Ensiasteen oikeus valittaa, ilman mitään valittamisesta aiheutuvia rangaistusseuraamuksia voi olla tullihallintoviranomaiselle tai siitä riippumattomalle elimelle, mutta kukin sopimuspuoli antaa lainsäädännössään oikeuden valittaa tuomioistuimelle, samoin ilman mitään valittamisesta aiheutuvia rangaistusseuraamuksia.

3. Valittajalle annetaan kirjallisesti tieto valituspäätöksestä ja sen perusteluista. Samoin hänelle ilmoitetaan hänen mahdollisista jatkovalitusoikeuksistaan.

Artikla 12

GATTin artiklan 10 mukaisesti kysymyksessä oleva tuontimaa julkistaa tämän sopimuksen toimeenpanemiseksi annetut lait, asetukset, oikeuden päätökset ja yleiset hallinnolliset soveltamismääräykset.

Artikla 13

Jos maahantuodun tavaran arvonmäärityksen yhteydessä käy välttämättömäksi lykätä tullausarvon lopullista määritystä, tulliviranomainen luovuttaa tästä huolimatta tavaran maahantuojalle, mikäli tämä pyydettäessä antaa riittävän, tavarasta mahdollisesti perittävät lopulliset tullimaksut kattavan takuun joko vakuutena, talletuksena tai jollakin muulla sopivaksi katsotulla tavalla. Kukin sopimuspuoli sisällyttää lainsäädäntöönsä tällaisia tapauksia koskevia määräyksiä.

Artikla 14

Tämän sopimuksen liitteen I huomautukset ovat erottamaton osa tästä sopimuksesta. Tämän sopimuksen artikloja on luettava ja sovellettava yhdessä niihin kuhunkin liittyvien huomautusten kanssa. Myös liitteet II ja III ovat tämän sopimuksen erottamattomia osia.

Artikla 15

1. Tässä sopimuksessa

(a) "maahantuodun tavaran tullausarvo" tarkoittaa tavaran arvoa, jonka perusteella maahantuodusta tavarasta kannetaan arvotulli;

(b) käsite "tuontimaa" tarkoittaa maata tai tullialuetta, johon tavarat tuodaan;

(c) "tuotettu" sisältää myös merkitykset viljelty, valmistettu ja kaivettu esiin maaperästä.

2. (a) Tässä sopimuksessa sanonta "samanlainen tavara" tarkoittaa tavaraa, joka on samanlainen kaikissa suhteissa, mukaan luettuna tavaran fyysiset ominaisuudet, laatu ja maine. Pienehköt ulkoiset erot eivät estä pitämästä samanlaisena tavaraa, joka muutoin on määritelmän mukainen.

(b) Tässä sopimuksessa sanonta "vastaavanlainen tavara" tarkoittaa tavaraa, joka olematta samanlainen kaikissa suhteissa on ominaisuuksiltaan ja aineosiltaan niin samantapainen, että se voi täyttää samat tehtävät ja olla kaupallisesti vaihdettavissa. Tavaran laatu, maine ja tavaramerkki ovat tekijöitä, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa onko tavara vastaavanlainen.

(c) Sanonnat "samanlainen tavara" ja "vastaavanlainen tavara" eivät tarkoita tavaraa, johon sisältyy tai josta heijastuu, aina tapauksesta riippuen, insinöörityötä, kehittelyä, taiteilijan työtä, mallisuunnittelua sekä piirustuksia tai luonnoksia, joiden johdosta ei ole tehty arvonoikaisua artiklan 8 kohdan 1 (b) (iv):n nojalla sen vuoksi, että nämä työt oli tehty tuontimaassa.

(d) Tavaraa ei katsota "samanlaiseksi tavaraksi" tai "vastaavanlaiseksi tavaraksi", ellei sitä ole tuotettu samassa maassa kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.

(e) Eri henkilön valmistama tavara otetaan huomioon vain, ellei ole samanlaista tai vastaavanlaista tavaraa, tapauksesta riippuen, jonka olisi valmistanut sama henkilö kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran.

3. Sanonta "samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluva tavara" tarkoittaa tässä sopimuksessa tavaraa, joka kuuluu jonkin erityisen teollisuushaaran tai -sektorin valmistamaan tavararyhmään tai -valikoimaan. Sanonta kattaa myös saman- tai vastaavanlaisen tavaran.

4. Tätä sopimusta sovellettaessa henkilöiden katsotaan olevan riippuvuussuhteessa ainoastaan jos:

(a) he ovat toimihenkilöitä tai hallintoelinten jäseniä toistensa liikeyrityksissä;

(b) heidän katsotaan juridisesti olevan liikekumppaneita;

(c) he ovat työnantaja ja työntekijä;

(d) joku välittömästi tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan 5% tai sitä enemmän molempien osapuolten liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista;

(e) toinen heistä valvoo toista joko välittömästi tai välillisesti;

(f) kolmas osapuoli valvoo heitä molempia välittömästi tai välillisesti;

(g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta joko välittömästi tai välillisesti; tai

(h) he ovat saman perheen jäseniä.

5. Sellaisten henkilöiden, jotka ovat liiketoimissaan keskenään sidoksissa siten, että toinen toimii toisen yksinedustajana, yksinmyyjänä tai toimiluvan yksinhaltijana, käytettäköönpä mitä nimitystä tahansa, katsotaan olevan riippuvuussuhteisia ainoastaan, jos he tämän artiklan kohdassa 4 esitettyjen arviointiperiaatteiden mukaan kuuluvat siinä tarkoitettuihin henkilöihin.

Artikla 16

Esitettyään kirjallisen pyynnön maahantuojalla on oikeus saada tuontimaan tulliviranomaisilta kirjallinen selvitys siitä, miten hänen maahantuomansa tavaran tullausarvo on määritetty.

Artikla 17

Minkään tässä sopimuksessa ei saa tulkita rajoittavan tai asettavan kyseenalaiseksi tullihallintoviranomaisten oikeuksia tarkistaa viranomaisia tyydyttävällä tavalla kaikkien arvonmääritystä varten esitettyjen lausuntojen, asiakirjojen tai selvitysten oikeellisuus ja täsmällisyys.

OSA II

Hallinto, neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen Instituutiot

Artikla 18

Tällä sopimuksella perustetaan:

1. Tullausarvokomitea (josta jäljempänä käytetään nimitystä "komitea"), joka koostuu tämän sopimuksen jokaisen sopimuspuolen edustajista. Komitea valitsee itselleen puheenjohtajan ja kokoontuu yleensä kerran vuodessa tai siten kuin tämän sopimuksen muut asiaa koskevat määräykset edellyttävät, suodakseen tämän sopimuksen sopimuspuolille tilaisuuden neuvotella asioista, jotka koskevat tämän sopimuksen kunkin sopimuspuolen tullausarvojärjestelmän hallintoa, sikäli kuin se voi vaikuttaa tämän sopimuksen soveltamiseen tai edistää sen tavoitteita, sekä suorittaakseen muut mahdolliset sopimuspuolten sille osoittamat tehtävät. Komitean sihteeristönä toimii GATTin sihteeristö.

2. Tekninen tullausarvokomitea (josta seuraavassa käytetään nimitystä "tekninen komitea"), joka huolehtii Tulliyhteistyöneuvoston alaisena liitteessä II selostetuista velvoitteistaan toimien mainitussa liitteessä esitettyjen menettelytapasäännösten mukaisesti.

OSA II

Hallinto, neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen Neuvottelut

Artikla 19

1. Jos joku sopimuspuoli katsoo, että jokin sille välittömästi tai välillisesti tämän sopimuksen perusteella kuuluva etu mitätöityy tai vaarantuu tai että tämän sopimuksen jonkin tavoitteen saavuttaminen estyy jonkun toisen sopimuspuolen tai joidenkin toisten sopimuspuolten toimenpiteiden takia, se voi, päästäkseen asiassa osapuolia keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun, pyytää neuvotteluja kyseisen sopimuspuolen tai kyseisten sopimuspuolten kanssa. Kukin sopimuspuoli harkitsee myönteisesti toisen sopimuspuolen esittämää neuvottelupyyntöä.

2. Kyseiset sopimuspuolet aloittavat pyydetyt neuvottelut viipymättä.

3. Sopimuspuolet, jotka ovat ryhtyneet neuvottelemaan jostakin tämän sopimuksen toteutumiseen vaikuttavasta erityiskysymyksestä, pyrkivät saamaan nämä neuvottelut päätökseen kohtuullisen lyhyessä ajassa. Tekninen komitea antaa pyynnöstä neuvoja ja apua neuvotteluosapuolille.

OSA II

Hallinto, neuvottelut ja riitojen ratkaiseminen Riitojen ratkaiseminen

Artikla 20

1. Ellei neuvotteluja käyviä asianomaisia sopimuspuolia keskinäisesti tyydyttäviin ratkaisuihin ole päästy edellä olevan artiklan 19 tarkoittamissa neuvotteluissa, komitea kokoontuu riidan minkä tahansa osapuolen pyynnöstä kolmenkymmenen päivän kuluessa tällaisen pyynnön saatuaan tutkimaan asiaa tarkoituksenaan helpottaa osapuolia pääsemään heitä keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun.

2. Tutkiessaan asiaa ja valitessaan menettelytapojaan komitea harkitsee, liittyvätkö riidat kauppapoliittisiin seikkoihin vai yksityiskohtaista teknistä tutkimusta vaativiin kysymyksiin. Komitea voi omasta aloitteestaan pyytää teknistä komiteaa tutkimaan jäljempänä olevan kohdan 4 mukaisesti kaikki teknistä tutkimusta vaativat kysymykset. Kenen tahansa sellaisen riitaosapuolen pyynnöstä, joka katsoo riitakysymysten olevan luonteeltaan teknisiä, komitea kehottaa teknistä komiteaa tekemään tällaisen tutkimuksen.

3. Riitoja ratkaistaessa voidaan kaikkien menettelyvaiheiden aikana neuvotella asiantuntijaelinten ja käsiteltävien kysymysten erikoistuntijoiden kanssa; tällaisilta elimiltä ja asiantuntijoilta voidaan pyytää tarvittavia tietoja ja apua. Komitea ottaa huomioon kaikki teknisen komitean tutkimustulokset, jotka liittyvät ratkaistavana olevaan riitakysymykseen.

Tekniset kysymykset

4. Kun tekniselle komitealle esitetään edellä kohdassa 2 tarkoitettu pyyntö, se tutkii asian ja raportoi komitealle viimeistään kolme kuukautta sen päivän jälkeen, jolloin tekninen kysymys sille esitettiin, elleivät riidan osapuolet ole keskenään sopineet tämän ajan pidentämisestä.

Paneelimenettely

5. Tapauksissa, jolloin asiaa ei ole viety teknisen komitean tutkittavaksi, komitea asettaa paneelin minkä riitaosapuolen tahansa sitä pyytäessä, ellei osapuolia keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun ole päästy kolmen kuukauden kuluessa siitä, jolloin komiteaa pyydettiin tutkimaan asiaa. Mikäli asia viedään komitean tutkittavaksi, komitea asettaa paneelin minkä riitaosapuolen tahansa sitä pyytäessä, jos osapuolia keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun ei ole päästy kuukauden kuluessa siitä, jolloin tekninen komitea esitti raporttinsa komitealle.

6. (a) Kun paneeli on asetettu, se toimii liitteessä III esitettyjen menettelytapojen mukaisesti.

(b) Jos tekninen komitea on laatinut raportin riita-asian teknisistä kysymyksistä, paneeli käyttää tätä selontekoa lähtökohtanaan käsitellessään riitakysymykseen liittyviä teknisiä seikkoja.

Täytäntöönpano

7. Kun tutkimus on tehty tai kun tekninen komitea tai paneeli on esittänyt raporttinsa komitealle, komitea ottaa asian käsiteltäväksi viipymättä. Paneelin esittämän selonteon johdosta komitea ryhtyy tarvittaviin toimiin yleensä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun se saa raportin, ellei komitea ole tätä aikaa pidentänyt. Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa:

(i) laatia lausunto asiaan liittyvistä tosiseikoista; ja

(ii) esittää suosituksia yhdelle tai useammalle sopimuspuolelle taikka ehdottaa mitä tahansa muita sopiviksi katsottuja päätöksiä.

8. Jos joku sopimuspuoli, jolle suositukset on osoitettu, katsoo, ettei se pysty panemaan niitä täytäntöön, sen tulisi viipymättä esittää tästä komitealle kirjalliset perustelunsa. Tällaisessa tapauksessa komitea harkitsee, mitkä jatkotoimet olisivat sopivia.

9. Jos komitea katsoo tilanteen niin vakavaksi, että tällaiset toimenpiteet ovat perusteltuja, se voi oikeuttaa yhden tai useamman sopimuspuolen keskeyttämään toistaiseksi johonkin toiseen sopimuspuoleen tai joihinkin toisiin sopimuspuoliin nähden tämän sopimuksen niiden velvoitteiden soveltamisen, joiden soveltamatta jättämisen se katsoo aiheelliseksi kyseissä tilanteessa.

10. Komitea valvoo kaikkia niitä asioita, joista se on antanut suosituksia tai tehnyt muita päätöksiä.

11. Jos sopimuspuolten kesken syntyy erimielisyyttä tämän sopimuksen tarkoittamista oikeuksista ja velvoitteista, osapuolet käyttävät kaikki tämän sopimuksen mukaiset ratkaisumenettelyt, ennenkuin turvautuvat GATTin heille suomiin oikeuksiin, mukaan luettuna mainitun Yleissopimuksen 23 artiklan soveltaminen.

OSA III

Erityis- ja erilliskohtelu

Artikla 21

1. Kehitysmaasopimuspuolet voivat lykätä sopimuksen määräysten soveltamista enintään viisi vuotta siitä, kun tämä sopimus on tullut voimaan tällaisessa maassa. Kehitysmaasopimuspuolet, jotka päättävät lykätä tämän sopimuksen soveltamista, ilmoittavat siitä asianmukaisesti GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajalle.

2. Sen lisäksi mitä edellä olevassa kohdassa 1 on sanottu, kehitysmaasopimuspuolet voivat lykätä artiklan 1.2(b) (iii) ja artiklan 6 määräysten soveltamista enintään kolme vuotta siitä, jolloin ne ovat alkaneet soveltaa tämän sopimuksen kaikkia muita määräyksiä. Kehitysmaasopimuspuolet, jotka päättävät lykätä tässä kohdassa mainittujen määräysten soveltamista, ilmoittavat siitä asianmukaisesti GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajalle.

3. Teollisuusmaasopimuspuolet antavat pyynnöstä teknistä apua kehitysmaasopimuspuolille keskinäisesti sovitun ehdoin. Tältä pohjalta teollisuusmaasopimuspuolet laativat teknistä apua koskevia ohjelmia, jotka voivat sisältää muun muassa henkilökunnan koulutusta, apua käytännön soveltamistoimien valmistelussa, mahdollisuuksia tutustua arvonmääritysmenetelmiin sekä ohjausta tämän sopimuksen määräysten soveltamisessa.

OSA IV

Loppumääräykset Hyväksyminen ja liittyminen

Artikla 22

1. Tämä sopimus on avoinna allekirjoituksella tai muulla tavoin tapahtuvaa hyväksymistä varten GATTin sopimuspuolten hallituksille ja Euroopan talousyhteisölle.

2. Tämä sopimus on avoin allekirjoituksella tai muulla tavoin tapahtuvaa hyväksymistä varten GATTiin väliaikaisesti liittyneille hallituksille tämän sopimuksen mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien tehokkaaseen soveltamiseen liittyvin ehdoin, joissa otetaan huomioon niiden väliaikaista liittymistä koskevien asiakirjojen mukaiset oikeudet ja velvoitteet.

3. Tämä sopimus on avoin liittymistä varten jokaiselle muulle hallitukselle kyseisen hallituksen ja tämän sopimuksen sopimuspuolten kesken sovittavin, tämän sopimuksen mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien tehokkaaseen soveltamiseen liittyvin ehdoin tallettamalla GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan haltuun liittymisasiakirja, jossa sovitut ehdot esitetään.

4. Hyväksymiseen nähden sovelletaan yleissopimuksen artiklojen 26: 5 (a) ja (b) määräyksiä.

OSA IV

Loppumääräykset Varaumat

Artikla 23

Tämän sopimuksen mihinkään määräyksiin ei saa tehdä varaumia ilman muiden sopimuspuolten suostumusta.

OSA IV

Loppumääräykset Voimaantulo

Artikla 24

Tämä sopimus tulee voimaan 1. tammikuuta 1981 niiden hallitusten 1) osalta, jotka ovat sen mainittuun päivään mennessä hyväksyneet tai siihen liittyneet. Jokaisen muun hallituksen osalta tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun asianomainen hallitus on sen hyväksynyt tai siihen liittynyt.

( 1) Sanonnan "hallitus" katsotaan kattavan myös Euroopan talousyhteisön toimivaltaiset viranomaiset.)

OSA IV

Loppumääräykset Kansallinen lainsäädäntö

Artikla 25

1. Jokaisen tämän sopimuksen hyväksyvän tai siihen liittyvän hallituksen on varmistettava, että sen lait, säännökset ja hallinnolliset menettelyt ovat tämän sopimuksen määräysten mukaisia viimeistään tämän sopimuksen tullessa asianomaisen hallituksen osalta voimaan.

2. Jokainen sopimuspuoli tiedottaa komitealle kaikista sellaisten lakiensa ja säännöksiensä muutoksista, jotka liittyvät tähän sopimukseen sekä näiden lakien ja säännösten soveltamisessa tapahtuneista muutoksista.

OSA IV

Loppumääräykset Tarkastelu

Artikla 26

Komitea tarkastelee vuosittain tämän sopimuksen soveltamista ja toimintaa ottaen huomioon sen tavoitteet. Komitea tiedottaa vuosittain GATTin SOPIMUSPUOLILLE sen ajanjakson kuluessa tapahtuneesta kehityksestä, jota tämä tarkastelu koskee.

OSA IV

Loppumääräykset Muutokset

Artikla 27

Sopimuspuolet voivat muuttaa tätä sopimusta kiinnittäen huomiota muun muassa sitä sovellettaessa saatuihin kokemuksiin. Tällainen muutos, sen jälkeen kun sopimuspuolet ovat siihen suostuneet komitean vahvistamien menettelytapojen mukaisesti, ei tule minkään sopimuspuolen osalta voimaan ennenkuin tämä on sen hyväksynyt.

OSA IV

Loppumääräykset Irtisanominen

Artikla 28

Jokainen sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen. Irtisanominen tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtaja on saanut kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Saatuaan tällaisen ilmoituksen jokainen sopimuspuoli voi pyytää, että komitea kutsutaan koolle välittömästi.

OSA IV

Loppumääräykset Sihteeristö

Artikla 29

Tämän sopimuksen sihteeristönä toimii GATTin sihteeristö lukuun ottamatta tekniselle komitealle erityisesti määrättyjä tehtäviä, joiden osalta asiasta huolehtii Tulliyhteistyöneuvosto.

OSA IV

Loppumääräykset Tallettaminen

Artikla 30

Tämä sopimus talletetaan GATTin SOPIMUSPUOLTEN pääjohtajan haltuun, joka toimittaa viipymättä jokaiselle sopimuspuolelle ja jokaiselle GATTin sopimuspuolelle oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä, jokaisesta siihen artiklan 27 mukaisesti tehdystä muutoksesta, jokaisesta artiklan 22 mukaisesta hyväksymis- tai liittymisilmoituksesta ja jokaisesta artiklan 28 mukaisesta irtisanomisesta.

OSA IV

Loppumääräykset Rekisteröinti

Artikla 31

Tämä sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan artiklan 102 mukaisesti.

Tehty Genevessä 12. huhtikuuta 1979 yhtenä englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä kappaleena, jokaisen tekstin ollessa todistusvoimainen.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Yleishuomautus

Arvonmääritysmenetelmien soveltamisjärjestys

1. Artiklat 1-7, molemmat artiklat mukaan luettuina, määrittelevät, millä tavoin maahantuodun tavaran tullausarvo määritetään tämän sopimuksen määräysten mukaan. Arvonmääritysmenetelmät on esitetty siinä järjestyksessä, jossa niitä sovelletaan. Ensisijainen arvonmääritysmenetelmä on selostettu artiklassa 1. Maahantuodun tavaran arvo määritetään tämän artiklan määräysten mukaan aina, kun siinä selostetut edellytykset toteutuvat.

2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 1 määräysten mukaan, se määritetään käymällä läpi järjestyksessä seuraavat artiklat, kunnes tullaan ensimmäiseen sellaiseen artiklaan, jonka mukaan tullausarvo voidaan määrittää. Lukuun ottamatta artiklan 4 määräyksiä, soveltamisjärjestyksessä välittömästi seuraavan artiklan määräyksiä voidaan soveltaa ainoastaan, mikäli tullausarvoa ei voida määrittää jonkin tietyn artiklan määräysten mukaan.

3. Ellei maahantuoja pyydä artiklojen 5 ja 6 soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, noudatetaan normaalia soveltamisjärjestystä. Jos maahantuoja pyytää artiklojen 5 ja 6 soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, mutta tullausarvon määritys artiklan 6 mukaan osoittautuu mahdottomaksi, tullausarvo määritetään artiklan 5 määräysten mukaan, mikäli se on mahdollista.

4. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää artiklojen 1-6 määräysten mukaan, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, arvo vahvistetaan soveltamalla artiklan 7 määräyksiä.

Yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden soveltaminen

1. "Yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet" tarkoittavat sellaisia tunnettuja periaatteita, jotka on jossakin maassa tiettynä ajankohtana yksimielisesti hyväksytty tai joita viranomaiset oleellisilta osin kannattavat ja jotka määrittävät, mitkä taloudelliset voimavarat ja velvoitteet tulisi kirjata varoiksi ja veloiksi, millaiset varoissa ja veloissa tapahtuneet muutokset tulisi kirjata, millä tavoin varat ja velat sekä niissä tapahtuneet muutokset tulisi laskea, mitä tietoja tulisi ilmaista ja millä tavoin sekä mitä laskelmia ja taseita tulisi laatia. Nämä normit voivat olla laaja-alaisia, yleisesti sovellettavia periaatteita yhtä hyvin kuin yksityiskohtaisia käytännön ohjeita ja menettelytapoja.

2. Tämän sopimuksen tarkoitusperiä ajatellen kukin sopimuspuoli käyttää hyväkseen tietoja, jotka on laadittu sen maan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jota kulloinkin kysymyksessä oleva artikla edellyttää. Esimerkiksi artiklan 5 edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin käyttämällä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja. Toisaalta artiklan 6 edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin tavaroiden tuotantomaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittujen tietojen perusteella. Lisäesimerkkinä voidaan mainita, että artiklan 8 kohdassa 1 (b) (ii) tarkoitettu, tuontimaassa syntynyt erä määritetiaisiin käyttämällä hyväksi kyseisessä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 1

Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta

Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa kokonaismaksua, jonka ostaja on maksanut tai maksaa maahantuodusta tavarasta myyjälle tai myyjän hyväksi. Maksun ei välttämättä tarvitse tapahtua rahansiirtona. Maksu voidaan suorittaa remburssilla tai siirtokelpoisilla arvopapereilla. Maksu voi tapahtua välittömästi tai välillisesti. Esimerkkinä ostajan välillisestä maksusuorituksesta voidaan mainita, että ostaja maksaa myyjän velan tai osan siitä.

Ostajan omaan lukuunsa suorittamia toimia - lukuun ottamatta sellaisia, joiden johdosta tulee artiklan 8 nojalla tehdä oikaisu - ei katsota myyjälle suoritetuiksi välillisiksi maksuiksi, vaikka niiden voitaisiinkin katsoa hyödyttävän myyjää. Tullausarvoa määritettäessä tällaisten toimenpiteiden aiheuttamia kustannuksia ei näin ollen lisätä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.

Seuraavat kulut ja kustannukset eivät kuulu tullausarvoon, edellyttäen että ne ovat erotettavissa hinnasta, joka maahantuodusta tavarasta tosiasiassa on maksettu tai maksetaan:

(a) rakennus-, asennus-, kokoonpano- ja huoltokustannukset sekä tekninen apu, mikäli nämä palvelut on tehty maahantuonnin jälkeen ja mikäli ne kohdistuvat sellaisiin maahantuotuihin tavaroihin kuin teollisuuslaitoksiin, koneisiin tai laitteistoihin;

(b) tuonnin jälkeen syntyneet kuljetuskustannukset;

(c) tuontimaassa perittävät tullit ja verot.

Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa maahantuodun tavaran hintaa. Näin ollen ostajan myyjälle suorittanet osingot tai muut sellaiset maksut, jotka eivät koske maahantuotua tavaraa, eivät kuulu tullausarvoon.

Kohta 1(a) (iii)

Rajoituksia, jotka eivät aiheuta tosiasiassa maksetun tai maksettavan hinnan hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä ovat muun muassa sellaiset, jotka eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon. Esimerkkinä tällaisista rajoituksista olisi tapaus, jolloin autojen myyjä vaatii, ettei ostaja saa jälleenmyydä autoja eikä asettaa niitä näytteille ennen määrättyä päivää, jolloin mallivuosi alkaa.

Kohta 1(b)

Jos myynti tai hinta on riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta, kauppa-arvoa ei hyväksytä tullausarvoa määritettäessä. Seuraavassa eräitä esimerkkejä tästä:

(a) myyjä määrää maahantuodulle tavaralle hinnan sillä edellytyksellä, että ostaja ostaa häneltä määrätyt paljoudet myös muita tuotteita;

(b) maahantuodun tavaran hinta on riippuvainen siitä, millä hinnalla tai millä hinnoilla maahantuodun tavaran ostaja myy muita tuotteita maahantuodun tavaran myyjälle;

(c) hinta on määrätty käyttämällä maksumuotoa, joka ei liity maahantuotuun tavaraan. Näin on asianlaita esimerkiksi jos maahantuotu tavara on puolivalmiste, jonka myyjä on toimittanut sillä ehdolla, että hän saa tietyn paljouden valmista tuotetta.

Maahantuodun tavaran tuottamiseen tai markkinointiin liittyvät ehdot tai suoritukset eivät kuitenkaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä. Esimerkiksi se seikka, että ostaja toimittaa myyjälle tuontimaassa tehtyä insinöörityötä ja suunnitelmia, ei aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä artiklaa 1 sovellettaessa. Samoin jos ostaja suorittaa omaan lukuunsa, vaikkakin myyjän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, maahantuodun tavaran markkinointiin liittyviä toimia, näiden toimenpiteiden arvo ei kuulu tullausarvoon eikä kauppa-arvoa niiden johdosta hylätä tullausarvoa määritettäessä.

Kohta 2

1. Artiklan 1 kohdissa 2 (a) ja 2 (b) on erilaisia keinoja, joilla voidaan todeta kauppa-arvon hyväksyttävyys.

2. Kohta 2(a) edellyttää, että mikäli ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa, tutkitaan millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo tullausarvoksi, jos riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Tarkoituksena ei ole, että olosuhteet tutkitaan kaikissa tapauksissa, jolloin ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa. Tällainen tutkimus on tarpeen ainoastaan silloin, kun epäillään voidaanko hinta hyväksyä. Mikäli tulliviranomaiset eivät epäile hinnan hyväksyvyyttä, hinta olisi hyväksyttävä pyytämättä maahantuojalta lisätietoja. Tulliviranomaiset ovat esimerkiksi voineet jo aikaisemmin tutkia riippuvuussuhteen tai heillä saattaa olla jo ennestään yksityiskohtaiset tiedot ostajasta ja myyjästä. Tällaisen tutkimuksen tai tällaisten tietojen johdosta he saattavat jo olla vakuuttuneet siitä, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.

3. Mikäli tulliviranomainen ei voi hyväksyä kauppa-arvoa tutkimatta asiaa tarkemmin, maahantuojalle tulisi antaa tilaisuus toimittaa sellaiset yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta tulliviranomainen voi tutkia, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut. Voidakseen ratkaista, onko riippuvuussuhde vaikuttanut hintaan, tulliviranomaisen tulisi tällaisessa tapauksessa olla valmis tutkimaan asiaan vaikuttavat seikat kyseisen liiketoimen osalta, muun muassa sen, millä tavoin ostaja ja myyjä ovat järjestäneet liikesuhteensa ja miten kyseiseen hintaan on päädytty.

Mikäli voidaan todeta, että vaikka ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa artiklan 15 määräysten perusteella, he ostavat toisiltaan ja myyvät toisilleen aivan kuin riippuvuussuhdetta ei olisi, tämä osoittaa, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Esimerkkinä tästä seuraava: Jos hinta olisi määrätty kyseisen elinkeinonalan normaaleja hinnoitteluperiaatteita noudattaen tai samalla tavalla kuin myyjä määrää hinnat hänestä riippumattomille ostajille, tämä osoittaisi, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Toisena esimerkkinä voi olla tapaus, jolloin osoitetaan, että hinta kattaa kaikki kustannukset sekä voiton, joka vastaa yrityksen sellaista yleisvoittoa, jonka se on saavuttanut edustavaksi katsottavan ajan kuluessa (esimerkiksi vuodessa) myydessään samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa tavaraa. Tämä osoittaisi myös, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.

4. Kohta 2(b) edellyttää, että maahantuoja saa tilaisuuden osoittaa, että kauppa-arvo on hyvin lähellä tulliviranomaisen aikaisemmin hyväksymää testiarvoa ja että kauppa-arvo sen johdosta on hyväksyttävissä artiklan 1 määräysten mukaisesti. Mikäli kohdan 2 (b) tarkoittama testitulos on myönteinen, ei tarvitse tutkia kohdan 2(a) tarkoittamaa hintavaikutusta. Jos tulliviranomaisella on ennestään riittävät ja sitä tyydyttävät tiedot, niin että se voi ilman yksityiskohtaisia lisätiedusteluja todeta, että jokin kohdassa 2 (b) tarkoitetuista testeistä on antanut myönteisen tuloksen, tulliviranomaisella ei ole syytä vaatia maahantuojaa osoittamaan, että vertailutulos pitää paikkansa. Kohdan 2(b) sanonta "riippumattomat ostajat" tarkoittaa ostajia, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa myyjään missään yksittäistapauksessa.

Kohta 2(b)

Ratkaistaessa onko jokin arvo "hyvin lähellä" jotain toista arvoa, tulee ottaa huomioon useita tekijöitä. Tällaisia ovat maahantuodun tavaran luonne, itse kyseisen teollisuudenalan luonne, tavaran maahantuonnin ajankohta sekä se, onko arvojen ero kaupallisesti merkittävä. Koska nämä tekijät voivat vaihdella tapaus tapaukselta, olisi mahdotonta soveltaa kaikissa tapauksissa yhtenäistä normia, esimerkiksi kiinteää prosenttilukua.

Saattaa esimerkiksi olla mahdotonta hyväksyä pientä arvoeroa jossakin tapauksessa, kysymyksen ollessa jostakin tietystä tavaratyypistä, kun sen sijaan suurehko ero jonkin toisentyyppisen tavaran kohdalla saattaisi olla hyväksyttävissä ratkaistaessa onko kauppa-arvo "hyvin lähellä" artiklassa 1.2 (b) tarkoitettuja testiarvoja.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 2

1. Sovellettaessa artiklaa 2 tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista samanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää samanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:

(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;

(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai

(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.

2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli:

(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;

(b) ainoastaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai

(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.

3. Ilmaus "ja/tai" tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.

4. Artiklan 2 mukaan samanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan kohtien 1(b) ja 2 edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty artiklan 1 perusteella.

5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat olla esimerkiksi voimassa olevat hintaluettelot, joista käyvät ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä samanlaista maahantuotua tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia. Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä veloitetaan 10 yksikön myynnissä. Tämä ei edellytä 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu bona fide muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä, tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 2 määräysten mukaan.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 3

1. Sovellettaessa artiklaa 3 tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista, vastaavanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvon määrityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää vastaavanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:

(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;

(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai

(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.

2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli:

(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;

(b) ainoastaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai

(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.

3. Ilmaus "ja/tai" tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.

4. Artiklan 3 mukaan vastaavanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan kohtien 1(b) ja 2 edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty artiklan 1 perusteella.

5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat olla esimerkiksi voimassa olevat hintaluettelot, joista käyvät ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä maahantuotua vastaavanlaista tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia.

Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä luettelon mukaan veloitetaan 10 yksikön myynnissä. Tämä ei edellytä 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu hyvässä uskossa muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä, tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 3 määräysten mukaan.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 5

1. Sanonta "yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous ... tavaroita myydään" tarkoittaa hintaa, jolla yksikkömäärältään suurin paljous myydään henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat nämä tavarat maahantuonnin jälkeen ensimmäisellä kauppaportaalla, jolla tällaiset myynnit tapahtuvat.

2. Esimerkkinä tästä seuraava. Tavaroita myydään hintaluettelon mukaan, jossa myönnetään edulliset yksikköhinnat suuria paljouksia ostettaessa.


Myyty paljous                       Yksikköhinta
1 - 10 yksikköä........................ 100
11 - 25 yksikköä.......................  95
yli 25 yksikköä........................  90
                                    Kuhunkin hintaan
Myyntien lukumäärä                  myyty kokonaispaljous
10 myyntiä à 5 yksikköä................  65
5 myyntiä à 3 yksikköä.................
5 myyntiä à 11 yksikköä................  55
1 myynti, 30 yksikköä..................  80
1 myynti, 50 yksikköä..................

Suurin johonkin tiettyyn hintaan myyty yksikkömäärä on 80. Näin ollen suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta on 90.

3. Toisena esimerkkinä tästä on tapaus, jossa on kaksi myyntiä. Ensimmäisessä tapauksessa myydään 500 yksikköä hintaan 95 rahayksikköä/yksikkö. Toisessa tapauksessa myydään 400 yksikköä 90 rahayksikön yksikköhinnalla.

Tässä esimerkissä suurin jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty yksikkömäärä on 500 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 95 rahayksikköä.

4. Kolmantena esimerkkinä on seuraava tilanne, jossa eri paljouksia myydään eri hinnoilla.

(a) Myynnit


Myyty paljous                        Yksikköhinta
40 yksikköä............................. 100
30 yksikköä.............................  90
15 yksikköä............................. 100
50 yksikköä.............................  95
25 yksikköä............................. 105
35 yksikköä.............................  90
5 yksikköä.............................. 100

(b) Kokonaispaljoudet


Myyty
kokonaispaljous                      Yksikköhinta
65......................................  90
50......................................  95
60...................................... 100
25...................................... 105

Tässä esimerkissä jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty suurin yksikkömäärä on 65 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 90.

5. Määritettäessä artiklan 5 tarkoittamaa yksikköhintaa ei edellä olevan 1 kohdan selostuksen perusteella mukaan saa ottaa mitään sellaista tuontimaassa tapahtuvaa myyntiä, jossa tavara myydään henkilölle, joka välittömästi tai välillisesti toimittaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan artiklassa 8.1(b) eriteltyjä ainesosia käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi.

6. Huomattakoon, että artiklassa 5.1 mainitut "voitto ja yleiskulut" tulisi ottaa kokonaisuutena. Tämän erän johdosta tehtävä vähennys tulisi määrittää maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen tietonsa ole ristiriidassa niiden numerotietojen kanssa, jotka saadaan myytäessä tuontimaassa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa maahantuotua tavaraa. Mikäli maahantuojan numerotiedot ovat ristiriidassa mainittujen tietojen kanssa, voittoa ja yleiskuluja vastaava erä voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella.

7. Sanonta "yleiskulut" sisältää myös kyseisen tavaran suoran ja välillisen mainonnan aiheuttamat kustannukset.

8. Tavaran myynnin johdosta maksettavat sisäiset verot, joita ei ole vähennetty artiklan 5.1 (a) (iv) määräysten perusteella, vähennetään artiklan 5.1 (a) (i) määräysten nojalla.

9. Määritettäessä joko provisiota tai tavanomaista voittoa ja yleiskuluja artiklan 5.1 määräysten perusteella on kysymys siitä, kuuluuko jokin tietty tavara samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuin toinen tavara", ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tällöin olisi tutkittava sellaiset tuontimaassa tapahtuneet myynnit, jotka koskevat suppeita mahdollista tavararyhmää tai -valikoimaa, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara sisältyy ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. Artiklaa 5 sovellettaessa sanonta "samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluva tavara" kattaa sekä sen maahantuodun tavaran, joka tuodaan samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara että sellaisen, joka tuodaan muusta maasta.

10. Artiklassa 5.1(b) oleva sanonta "ajankohta, joka on mahdollisimman pian" tarkoittaa päivää, johon mennessä maahantuotua tavaraa taikka saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa on myyty riittävästi, jotta yksikköhinta voidaan määrittää.

11. Sovellettaessa artiklaa 5.2, on jatkojalostuksen johdosta tehtävän lisävähennyksen perustuttava objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin, jotka koskevat tällaisen työn aiheuttamia kustannuksia. Laskelmat perustuvat kyseisen teollisuudenalan kaavoihin, ohjeisiin, rakennusmenetelmiin ja muihin käytännön menettelytapoihin.

12. Selvää on, että artiklassa 5.2 tarkoitettua arvonmääritysmenetelmää ei yleensä voida soveltaa, jos maahantuotu tavara menettää lisäjalostuksessa tunnistettavuutensa. Kuitenkin saattaa esiintyä tapauksia, jolloin jalostustoiminnan aiheuttama arvonlisä voidaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia määrittää täsmällisesti, vaikka tavara on jalostettaessa menettänyt tunnistettavuutensa. Toisaalta saattaa esiintyä myös sellaisia tapauksia, joissa maahantuotu tavara säilyttää tunnistettavuutensa, mutta on niin vähäisenä osana tuontimaassa myydyssä tavarassa, että olisi perusteetonta soveltaa tätä arvonmääritysmenetelmää. Edellä olevan perusteella tulee jokaista tällaista tilannetta tarkastella kussakin tapauksessa erikseen.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 6

1. Yleensä tämän sopimuksen mukainen tullausarvo määritetään tuontimaasta helposti saatavissa olevien tietojen perusteella. Laskennallisen arvon määrittämiseksi saattaa olla välttämätöntä tutkia arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran tuotantokustannuksia ja muita siihen liittyviä tietoja, jotka on hankittava tuontimaan ulkopuolelta. Useimmissa tapauksissa tavaran tuottaja on tuontimaan viranomaisten oikeudenkäytön ulkopuolella. Laskennallisen arvon soveltaminen rajoittuu yleensä tapauksiin, joissa ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa ja joissa tuottaja on valmis toimittamaan tuontimaan viranomaisille tarvittavat tiedot kustannustekijöistä sekä sallimaan mahdollisuuden kaikkiin tarkistuksiin, jotka voivat myöhemmin olla tarpeen.

2. "Kustannukset tai arvo", joihin viitataan artiklassa 6.1(a), määritetään niiden tietojen perusteella, jotka tuottaja antaa tai jotka hänen puolestaan annetaan arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran valmistuksesta. Tietojen tulee perustua tuottajan liikekirjanpitoon, edellyttäen että tämä kirjanpito on tavaran valmistusmaassa sovellettavien, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen.

3. "Kustannukset tai arvo" sisältävät artiklassa 8.1(a)(ii) ja (iii) eritellyt kustannuserät. Niihin sisältyvät myös kaikki ne artiklassa 8.1(b) eritellyt ainesosat, jotka ostaja on välittömästi tai välillisesti toimittanut käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksen yhteydessä ja joiden arvot on jaettu artiklaan 8 liittyvän, asiaa koskevan huomautuksen mukaisesti. Artiklassa 8.1(b) (iv) eriteltyjen erien arvo, joka on syntynyt tuontimaassa, sisällytetään arvoon vain siinä määrin kuin näistä eristä laskutetaan tuottajaa. Selvää on, että laskennallista arvoa määritettäessä ei mitään tässä kohdassa mainittua kustannusta tai arvoa saa ottaa mukaan kahteen kertaan.

4. "Voitto ja yleiskulut", joihin viitataan artiklassa 6. ( 1) (b), määritetään tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen numerotietonsa ole ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka tavanomaisesti esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä, edellyttäen että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistamaa ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan.

5. Tässä yhteydessä huomattakoon, että erä "voitto ja yleiskulut" otetaan kokonaisuutena. Tästä seuraa, että mikäli tuottajan voitto on jossakin yksittäistapauksessa alhainen ja hänen yleiskulunsa korkeat, hänen voittonsa ja yleiskulujensa summa voi suuruudeltaan vastata sitä, mitä samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynnissä yleensä esiintyy. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuontimaassa aloitettaisiin jonkin tuotteen markkinointi ja valmistaja luopuisi voitostaan tai tyytyisi vain pieneen voittoon korvatakseen korkeat yleiskulunsa, jotka liittyvät markkinoinnin aloittamiseen. Mikäli tuottaja pystyy osoittamaan, että alhainen voitto, jonka hän saa myydessään maahantuodun tavaran, johtuu kaupallisista erikoisolosuhteista, hänen tosiasiallinen voittonsa on otettava huomioon, edellyttäen että hän perustelee sen pätevillä kaupallisilla syillä ja että hänen hinnoittelupolitiikkansa vastaa kyseisen teollisuudenalan tavanomaista hinnoittelupolitiikkaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuottajien on ollut pakko väliaikaisesti alentaa hintojaan kysynnän laskettua odottamatta tai jos he myyvät tavaran täydentääkseen tuontimaassa valmistettavien tavaroiden valikoimaa ja tyytyvät alhaiseen voittoon säilyttääkseen kilpailukykynsä. Mikäli tuottajan omat voitto- ja yleiskulutiedot eivät vastaa niitä, jotka yleensä esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä, edellyttäen että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistama ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan, voitto ja yleiskulut voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin tavaran tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen nojalla.

6. Mikäli laskennallista arvoa määritettäessä käytetään perusteena muita tietoja kuin tuottajan antamia tai hänen puolestaan annettuja, tuontimaan viranomaiset ilmoittavat maahantuojalle, tämän sitä pyytäessä, tietolähteen, käytetyt tiedot ja niiden perusteella tehdyt laskelmat, ottaen kuitenkin huomioon artiklan 10 määräykset.

7. "Yleiskulut", joihin viitataan artiklassa 6. (1) (b), kattavat myös ne artiklan 6. (1) (a) ulkopuolelle jäävät välittömät ja välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat tavaran valmistuksesta ja myynnistä vientiin.

8. Se, kuuluuko jokin tavara "samaan tavaraluokkaan tai -lajiin" kuin toinen tavara, ratkaistaan tapaus tapaukselta kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Määritettäessä tavanomaista voittoa ja yleiskuluja artiklan 6 määräykset perusteella tutkitaan tuontimaahan vietäväksi tapahtuneista myynneistä suppein mahdollinen tavararyhmä tai -valikoima, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara kuuluu ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. Artiklaa 6 sovellettaessa "samaan tavaraluokkaan tai lajiin kuuluvan tavaran tulee olla peräisin samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 7

1. Artiklan 7 määräysten perusteella määritettyjen tullausarvojen tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin.

2. Artiklan 7 perusteella sovellettavien arvonmääritysmenetelmien tulisi olla artikloissa 1-6 määriteltyjä, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, mutta kohtuullinen joustavuus niitä sovellettaessa on artiklan 7 tarkoitusperien ja määräysten mukaista.

3. Seuraavassa muutamia esimerkkejä kohtuullisesta joustavuudesta.

(a) Samanlainen tavara - vaatimusta, että samanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara, voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla samanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää artiklojen 5 ja 6 määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä samanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.

(b) Vastaavanlainen tavara - vaatimusta, että vastaavanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla vastaavanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää artiklojen 5 ja 6 määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.

(c) Vähennysmenetelmä - artiklan 5.1 (a) määräystä, että tavara myydään "sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä" voidaan tulkita joustavasti; "90 päivän" aikavaatimusta voidaan soveltaa joustavasti.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 8

Kohta 1(a)(i)

Sanonta "ostoprovisiot" tarkoittaa palkkiota, jonka maahantuoja maksaa agentilleen siitä, että tämä on edustanut häntä ulkomaalla arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa ostettaessa.

Kohta 1(b) (ii)

1. Siihen, mikä osa artiklassa 8.1 (b) (ii) eritellyistä eristä kohdistuu maahantuotuun tavaraan, vaikuttaa kaksi tekijää, nimittäin itse ainesosan arvo ja tapa, miten tämä arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Nämä kustannuserät jaetaan kohtuullisella ja kussakin tilanteessa sopivalla tavalla sekä noudattaen yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita.

2. Jos maahantuoja hankkii ainesosan tiettyyn hintaan myyjältä, joka ei ole häneen riippuvuussuhteessa, ainesosan arvona ovat sen aiheuttamat kustannukset. Jos ainesosan on valmistanut maahantuoja tai häneen riippuvuussuhteessa oleva henkilö, sen arvona ovat sen tuotantokustannukset. Jos maahantuoja on käyttänyt toimittamaansa ainesosaa aikaisemmin, riippumatta siitä, oliko kyseinen maahantuoja hankkinut tai valmistanut sen, alkuperäisiä hankinta- tai tuotantokustannuksia alennetaan käyttöä vastaavasti, jotta päästään ainesosan arvoon.

3. Kun ainesosan arvo on määritetty, arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Tässä on erilaisia mahdollisuuksia. Arvo voidaan esimerkiksi kohdistaa ensimmäiseen lähetykseen, jos maahantuoja haluaa maksaa tullin koko arvosta yhdellä kertaa. Toisena mahdollisuutena on, että maahantuoja pyytää arvon jaettavaksi sen yksikkömäärän osalle, joka tuotetaan ensimmäiseen lähetykseen mennessä. Lisäksi hän voi pyytää, että arvo jaetaan koko arvioidun tuotannon osalle, mikäli tällaisesta tuotannosta on tehty sopimuksia tai kiinteitä sitoumuksia. Jakotapa riippuu siitä, mitä asiakirjoja maahantuoja esittää.

4. Edellä selostetun havainnollistamiseksi voidaan esittää tapaus, jossa maahantuoja toimittaa tuottajalle valumuotin käytettäväksi maahantuotavan tavaran valmistuksessa ja sopii tuottajan kanssa 10000 yksikön ostosta. Ensimmäisen 1000 yksikön erän lähettämiseen mennessä tuottaja on valmistanut jo 4000 yksikköä. Maahantuoja voi pyytää tulliviranomaista jakamaan muotin arvon joko 1000 yksikön, 4000 yksikön tai 10000 yksikön osalle.

Kohta 1(b) (iv)

1. Lisäykset, jotka tehdään artiklassa 8.1 (b) (iv) eriteltyjen erien johdosta, perustuvat objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin. Jotta saataisiin vähennetyksi sekä maahantuojan että tulliviranomaisen työmäärä mahdollisimman vähiin lisäysten arvoja määritettäessä, käytetään mahdollisimman paljon ostajan liikekirjanpidosta saatavia tietoja.

2. Niiden ostajan toimittamien erien osalta, jotka ostaja on joko ostanut tai vuokrannut, on lisäyksenä oston tai vuokrauksen aiheuttamat kustannukset. Kun on kysymys yleisesti saatavasta tavarasta, ei lisätä muuta kuin materiaalin kopioinnista aiheutuvat kustannukset.

3. Se, kuinka helposti lisättävät arvot voidaan laskea, riippuu kulloinkin kysymyksessä olevan yrityksen organisaatiosta sekä sen liikkeenjohto- ja kirjanpitomenetelmistä.

4. On esimerkiksi mahdollista, että yritys, joka tuo useita tuotteita monista eri maista, hoitaa tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksensa kirjanpidon siten, että siitä käyvät täsmällisesti ilmi tiettyyn tuotteeseen kohdistuvat kustannukset. Tällaisissa tapauksissa voidaan asianmukainen oikaisu tehdä välittömästi artiklan 8 määräyksiä soveltaen.

5. Toisessa tapauksessa yritys voi kirjata tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksensa kustannukset yleiskuluiksi jakamatta niitä yksittäisten tuotteiden osalle. Tässä tapauksessa maahantuodun tavaran arvoon voidaan tehdä asianmukainen oikaisu artiklan 8 määräysten nojalla siten, että suunnittelukeskuksen kokonaiskustannukset jaetaan koko sen tuotannon osalle, joka käyttää suunnittelukeskusta hyväkseen, ja lisätään tällä tavoin jaetut kustannukset maahantuonteihin niiden yksikköluvun mukaan.

6. Päätettäessä kustannusten asianmukaisesta jakotavasta on eri tilanteissa luonnollisesti otettava huomioon erilaisia tekijöitä.

7. Sellaisissa tapauksissa, jolloin kyseisen ainesosan tuotanto on tapahtunut useissa maissa ja tietyn ajanjakson kuluessa, oikaisu rajoittuu siihen arvoon, joka tosiasiassa on lisätty tähän erään tuontimaan ulkopuolella.

Kohta 1(c)

1. Artiklassa 8.1 (c) mainittuihin rojalteihin ja lisenssimaksuihin voi kuulua mm. patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien käytön johdosta suoritettavat maksut. Maksuja, jotka suoritetaan oikeudesta jäljentää maahantuotua tavaraa tuontimaassa, ei tullausarvoa määritettäessä kuitenkaan lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.

2. Maksuja, jotka ostaja suorittaa maahantuodun tavaran jakelu- tai jälleenmyyntioikeudesta, ei lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan, elleivät nämä maksut ole ehtona myytäessä maahantuotu tavara vietäväksi tuontimaahan.

Kohta 3

Mikäli ei ole käytettävissä objektiivisia ja tarkistettavissa olevia tietoja artiklan 8 edellyttämistä lisäyksistä, kauppa-arvoa ei voida määrittää artiklan 1 määräysten perusteella. Asian havainnollistamiseksi seuraava esimerkkitapaus: rojalti maksetaan sen litrahinnan perusteella, joka saadaan myytäessä tiettyä tuotetta tuontimaassa. Tuote tuotiin maahan kiloittain ja valmistettiin liuokseksi maahantuonnin jälkeen. Jos rojalti perustuu osaksi maahantuotuun tavaraan ja osaksi muihin tekijöihin, jotka eivät mitenkään liity maahantuotuun tavaraan (esimerkiksi jos maahantuotu tavara sekoitetaan kotimaisiin ainesosiin, niin että maahantuotu tavara ei enää ole tunnistettavissa, tai jos rojaltia ei voida erottaa ostajan ja myyjän välisistä erityisistä rahoitusjärjestelyistä) olisi perusteetonta yrittää tehdä lisäystä rojaltin johdosta. Jos tällainen rojalti kuitenkin perustuu vain maahantuotuun tavaraan ja jos rojaltisumma voidaan helposti määrittää, voidaan tarvittava lisäys tehdä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 9

Artiklan 9 määräyksiä sovellettaessa "tuontiajankohta" voi olla myös tullausajankohta.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 11

1. Artikla 11 edellyttää, että maahantuojalla on oikeus valittaa tulliviranomaisen tekemästä arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa koskevasta tullausarvopäätöksestä. Ensin voidaan valittaa tullihallinnon korkeammalle tasolle, mutta viime kädessä maahantuojalla on oikeus valittaa tuomioistuimeen.

2. Sanonta "ilman rangaistusseuraamuksia" tarkoittaa, ettei maahantuojalle määrätä sakkoa tai häntä uhata sakolla ainoastaan sen vuoksi, että hän on päättänyt käyttää valitusoikeuttaan. Normaaleja oikeudenkäyntikuluja ja asianajajien palkkioita ei katsota sakoiksi.

3. Mikään artiklan 11 määräyksistä ei kuitenkaan estä sopimuspuolta vaatimasta, että maksettavaksi määrätyt tullit suoritetaan täysimääräisinä ennen valitusta.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 15

Kohta 4

Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta "henkilöt" kattaa tarvittaessa myös juridiset henkilöt.

Kohta 4(e)

Tätä sopimusta sovellettaessa jonkun henkilön katsotaan valvovan toista henkilöä, jos edellinen voi joko juridisesti tai käytännön toimissa asettaa jälkimmäiselle rajoituksia tai ohjailla häntä.

Liite II Tekninen tullausarvokomitea

1. Tämän sopimuksen artiklan 18 mukaisesti Tulliyhteistyöneuvoston yhteyteen perustetaan tekninen tullausarvokomitea, jonka tarkoituksena on taata tämän sopimuksen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen teknisellä tasolla.

2. Teknisen komitean tehtävät ovat seuraavat:

(a) tutkia teknisiä erityisongelmia, joita esiintyy päivittäisessä käytännön työssä sovellettaessa sopimuspuolten arvonmääritysjärjestelmiä sekä antaa esitettyjen tosiasioiden perusteella ohjeellisia lausuntoja sopiviksi katsotuista ratkaisuista;

(b) tutkia pyynnöstä tätä sopimusta koskevin osin arvonmääritykseen liittyviä lakeja, menettelytapoja ja käytäntöä sekä laatia selonteot näistä tutkimustuloksista;

(c) laatia ja lähettää vuosittain selontekoja tämän sopimuksen teknisestä toteutumisesta ja sopimuksen asemasta;

(d) antaa tietoja ja ohjeita kaikista niistä maahantuodun tavaran tullausarvon määritykseen liittyvistä kysymyksistä, joita sopimuspuolet tai komitea siltä pyytävät. Nämä tiedot ja ohjeet voidaan antaa ohjeellisina lausuntoina, kommentteina tai selittävinä huomautuksina;

(e) järjestää pyydettäessä tämän sopimuksen sopimuspuolille teknistä apua ja pyrkiä näin edistämään tämän sopimuksen kansainvälistä hyväksymistä;

(f)huolehtia muista komitean sille antamista tehtävistä.

Yleistä

3. Tekninen komitea pyrkii suorittamaan kohtuullisen lyhyessä ajassa erityiskysymyksiä koskevat tutkimuksensa, varsinkin tämän sopimuksen sopimuspuolten tai komitean sille antamat tehtävät.

4. Tulliyhteistyöneuvoston sihteeristö avustaa asianmukaisesti teknisen komitean työskentelyä.

Edustus

5. Jokaisella sopimuspuolella on oikeus olla edustettuna teknisessä komiteassa. Kukin sopimuspuoli voi nimittää edustajakseen tekniseen komiteaan yhden varsinaisen edustajan sekä yhden tai useamman varaedustajan. Sopimuspuolesta, joka on tällä tavoin edustettuna teknisessä komiteassa, käytetään nimitystä teknisen komitean jäsen. Teknisen komitean jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia. Myös GATTin sihteeristö voi olla kokouksissa läsnä tarkkailijana.

6. Tulliyhteistyöneuvoston jäsenillä, jotka eivät ole sopimuspuolia, voi olla edustajanaan teknisen komitean kokouksissa yksi edustaja sekä yksi tai useampi varaedustaja. Nämä edustajat osallistuvat teknisen komitean kokouksiin tarkkailijoina.

7. Teknisen komitean puheenjohtajan suostumuksella Tulliyhteistyöneuvoston pääsihteeri (josta tässä sopimuksessa käytetään nimitystä "pääsihteeri") voi kutsua teknisen komitean kokoukseen tarkkailijoiksi sellaisten maiden edustajia, jotka eivät ole sopimuspuolia eivätkä Tulliyhteistyöneuvoston jäsenmaita, sekä edustajia hallitustenkeskisistä ja kansainvälisistä elinkeinoelämän järjestöistä.

8. Ilmoitus tekniseen komiteaan nimitetyistä edustajista, varaedustajista sekä neuvonantajista tehdään pääsihteerille.

Teknisen komitean kokoukset

9. Tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa, mutta vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tekninen komitea määrää kunkin kokouksen ajankohdan edellisessä istunnossaan. Kokouksen ajankohtaa voidaan muuttaa, mikäli teknisen komitean joku jäsen sitä pyytää ja teknisen komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö siihen suostuu taikka mikäli puheenjohtaja sitä pyytää kiireellisten asioiden vuoksi.

10. Teknisen komitean kokoukset pidetään Tulliyhteistyöneuvoston päätoimipaikalla, ellei toisin päätetä.

11. Erittäin kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta pääsihteeri ilmoittaa teknisen komitean kunkin istunnon alkamispäivän kaikille teknisen komitean jäsenille sekä kohdissa 6 ja 7 tarkoitetuille henkilöille ainakin kolmekymmentä päivää etukäteen.

Työjärjestys

12. Pääsihteeri laatii kutakin istuntoa varten alustavan työjärjestyksen ja lähettää sen teknisen komitean jäsenille sekä kohdissa 6 ja 7 tarkoitetuille henkilöille viimeistään 30 päivää ennen istuntoa, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Tämä työjärjestys sisältää kaikki ne asiat, jotka tekninen komitea on edellisessä istunnossaan hyväksynyt siihen otettavaksi, kaikki puheenjohtajan omasta aloitteestaan siihen sisällyttämät asiat sekä kaikki kysymykset, jotka pääsihteeri, komitea tai teknisen komitean joku jäsen on pyytänyt siihen otettavaksi.

13. Tekninen komitea vahvistaa työjärjestyksensä kunkin istunnon alussa. Tekninen komitea voi milloin tahansa istuntonsa aikana muuttaa työjärjestystään.

Kokousvirkailijat ja työskentely

14. Tekninen komitea valitsee jäsentensä edustajista puheenjohtajan sekä yhden tai useamman varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on yksi vuosi. Erovuorossa oleva puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja voidaan valita uudelleen. Puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, joka lakkaa toimimasta teknisen komitean jonkin jäsenen edustajana, menettää automaattisesti paikkansa puheenjohtajistossa.

15. Jos puheenjohtaja on poissa jostakin kokouksesta tai osasta sitä, puheenjohtajana toimii joku varapuheenjohtajista. Tällaisissa tapauksissa varapuheenjohtajalla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin puheenjohtajalla.

16. Kokouksen puheenjohtaja osallistuu teknisen komitean työskentelyyn puheenjohtajana eikä teknisen komitean minkään jäsenen edustajana.

17. Sen lisäksi, mitä puheenjohtajan velvoitteista on määrätty muualla näissä säännöissä, puheenjohtaja avaa ja päättää kunkin istunnon, johtaa keskustelua, antaa puheenvuorot sekä seuraa näiden sääntöjen mukaisesti kokouksen kulkua. Puheenjohtaja voi myös palauttaa järjestykseen puhujan, jos tämän huomautukset eivät ole asiaankuuluvia.

18. Jokaisen kysymyksen käsittelyn aikana mikä valtuuskunta tahansa voi esittää työjärjestystä koskevan kysymyksen. Tässä tapauksessa puheenjohtaja ilmoittaa heti oman päätöksensä. Jos tätä päätöstä vastustetaan, puheenjohtajan tulee alistaa päätöksensä kokouksen ratkaistavaksi, ja se säilyy sellaisenaan, ellei kokous äänestä sitä kumoon.

19. Pääsihteeri tai hänen määräämänsä sihteeristön virkailijat hoitavat teknisen komitean kokousten vaatiman sihteerityön.

Kokouksen päätösvaltaisuus ja äänestykset

20. Tekninen komitea on päätösvaltainen, jos sen jäsenistön yksinkertainen enemmistö on läsnä.

21. Teknisen komitean kullakin jäsenellä on yksi ääni. Teknisen komitean päätös edellyttää, että vähintään kahden kolmasosan enemmistö läsnäolevista jäsenistä kannattaa sitä. Riippumatta jotakin erityiskysymystä koskeneen äänestyksen tuloksesta tekninen komitea voi laatia komitealle ja Tulliyhteistyöneuvostolle täydellisen raportin käsitellystä asiasta ja ilmaista keskustelussa esitetyt erilaiset mielipiteet.

Kielet ja asiakirjat

22. Teknisen komitean virallisina kielinä ovat englanti, ranska ja espanja. Millä tahansa näistä kolmesta kielestä esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään välittömästi muille virallisille kielille, elleivät kaikki valtuuskunnat sovi, että kääntämisestä luovutaan. Millä muulla kielellä tahansa esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi samoin varauksin kuin edellä, mutta tällaisissa tapauksissa kyseisen valtuuskunnan tulee toimittaa englannin-, ranskan- tai espanjankielinen käännös esityksestä. Teknisen komitean virallisissa asiakirjoissa käytetään vain englantia, ranskaa ja espanjaa. Teknisessä komiteassa käsiteltävissä muistioissa ja kirjeenvaihdossa käytetään jotakin virallisista kielistä.

23. Tekninen komitea laatii selonteon kaikista istunnoistaan, mikäli puheenjohtaja katsoo sen välttämättömäksi, sekä pöytäkirjan tai yhteenvedon kokouksistaan. Puheenjohtaja tai hänen määräämänsä raportoi teknisen komitean työstä jokaisessa komitean ja Tulliyhteistyöneuvoston kokouksessa.

Liite III Tilapäiset paneelit

1. Komitean tämän sopimuksen mukaisesti asettamien tilapäisten paneelien tehtävät ovat seuraavat:

(a) tutkia asia, jonka komitea on antanut sen hoidettavaksi;

(b) neuvotella riitakysymyksistä osapuolten kanssa ja antaa heille kaikki mahdollisuudet päästä osapuolia keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun; sekä

(c) antaa lausunto kysymykseen liittyvistä tämän sopimuksen määräysten soveltamista koskevista tosiasioista ja esittää sellaisia näkökohtia, jotka auttavat komiteaa antamaan asiasta suosituksia tai tekemään siitä päätöksiä.

2. Helpottaakseen paneelin asettamista komitean puheenjohtaja pitää epävirallista suuntaa-antavaa luetteloa valtioiden virkamiehistä, jotka ovat perehtyneet tullausarvokysymyksiin ja joilla on kokemusta kauppasuhteista ja taloudellisesta kehityksestä. Luetteloon voi sisältyä muitakin henkilöitä kuin valtion virkamiehiä. Tässä yhteydessä jokaista sopimuspuolta pyydetään kunkin vuoden alussa ilmoittamaan komitean puheenjohtajalle yhden tai kahden sellaisen virkamiesasiantuntijan nimi (nimet), jonka (jotka) kukin tämän sopimuksen sopimuspuoli olisi valmis asettamaan käytettäväksi tätä tehtävää varten. Kun paneelin asettamista on pyydetty, puheenjohtaja tekee, neuvoteltuaan asianosaisten sopimuspuolten kanssa, 7 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä ehdotuksensa paneelin kokoonpanosta. Paneeliin kuuluu 3-5 jäsentä, jotka mieluiten ovat valtion virkamiehiä. Sopimuspuolet, joita riitakysymys välittömästi koskee, ilmoittavat seitsemän työpäivän kuluessa kantansa puheenjohtajan ehdottamaan paneelin kokoonpanoon eivätkä vastusta nimityksiä, ellei siihen ole pakottavia syitä.

Riidan osapuolina olevien valtioiden kansalaisia ei voida valita jäseniksi kyseistä riita-asiaa käsittelevään paneeliin. Paneelin jäsenet toimivat yksityishenkilöinä eivätkä hallituksen tai minkään järjestön edustajina. Näin ollen hallituksen tai järjestöt eivät saa antaa heille ohjeita paneelissa käsiteltävistä asioista.

3. Jokainen paneeli kehittää omat työskentely tapansa. Kaikkien osapuolien, joilla on oleellisia etuja valvottavanaan kyseisessä asiassa ja jotka ovat ilmoittaneet siitä komitealle, on saatava tilaisuus tulla kuulluksi. Jokainen paneeli voi pyytää tietoja ja teknisiä neuvoja mistä tahansa sopivaksi katsomastaan lähteestä. Ennen kuin paneeli pyytää tällaisia tietoja tai teknisiä neuvoja jonkin sopimuspuolen oikeudenkäyttövallan alaisesta lähteestä, se tiedottaa asiasta tämän sopimuspuolen hallitukselle. Jokainen sopimuspuoli vastaa viipymättä ja täydellisesti kaikkiin tiedusteluihin, joita paneeli esittää tarkoituksenaan hankkia välttämättömiksi ja asiaankuuluviksi katsomansa tiedot. Paneelille annettuja luottamuksellisia tietoja ei saa paljastaa ilman tiedot toimittaneen hallituksen tai henkilön erityislupaa. Jos paneelia pyydetään antamaan tällaisia tietoja ja jos paneeli ei ole saanut lupaa paljastaa kysymyksessä olevia tietoja, voidaan tiedoista tehdä ei-luottamuksellinen yhteenveto tiedot antaneen henkilön hallituksen tai henkilön luvalla.

4. Mikäli riitakysymyksen osapuolet eivät ole päässeet tyydyttävään ratkaisuun, paneeli esittää päätöksensä kirjallisesti. Paneelin raporteissa tulisi yleensä olla perustelut kaikille niissä tehdyille päätöksille. Mikäli osapuolet pääsevät keskenään sopimukseen, paneelin raportissa voidaan rajoittua selostamaan riita-asia lyhyesti ja todeta, että ratkaisuun on päästy.

5. Käsitellessään riita-asioita, joihin liittyy luonteeltaan teknisiä kysymyksiä, paneeli käyttää perustana selvityksiä, jotka tekninen komitea on asiasta esittänyt tämän sopimuksen artiklan 20.4 mukaisesti.

6. Paneelien tarvitsema aika vaihtelee eri tapauksissa. Niiden tulisi pyrkiä esittämään komitealle selontekonsa ja, milloin se on tarkoituksenmukaista, suosituksensa ilman aiheetonta viivytystä, normaalisti kolmen kuukauden kuluessa paneelin asettamisesta.

7. Kannustaakseen riitakysymysten osapuolia pyrkimään keskinäisesti tyydyttäviin ratkaisuihin ja saadakseen riitaosapuolten kommentit, kunkin paneelin tulisi esittää kyseisille riitaosapuolille raporttinsa selostava osa ja sen jälkeen johtopäätöksensä tai yhteenveto niistä kohtuullisena ajassa ennen niiden jakamista sopimuspuolille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.