66/1978

Suomen Tasavallan ja Belgian Kuningaskunnan välinen SOPIMUS tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Suomen Tasavallan hallitus ja Belgian Kuningaskunnan hallitus,

haluten tehdä uuden sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Henkilöllinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artikla
Sopimuksessa tarkoitetut verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle tulon ja varallisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia tulon tai varallisuuden kokonaismäärän taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton samoin kuin arvonnousun perusteella Suoritettavat verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä erityisesti:

a) Belgiassa:

(i) luonnollisten henkilöiden vero (impôt des personnes physiques - personenbelasting);

(ii) yhtiövero (impôt des sociétés - vennootschapsbelasting);

(iii) oikeushenkilövero (impôt des personnes morales - rechtspersonenbelasting);

(iv) henkilöiden, jotka eivät asu maassa, maksettava vero (impôt des non-résidents - belasting van de niet-verblijfhouders);

niihin luettuina ennakot, mainittujen verojen ja ennakoiden lisäverot sekä luonnollisten henkilöiden veroon liittyvä kunnallinen lisävero;

(jäljempänä "Belgian vero");

b) Suomessa:

(i) valtion tulo- ja varallisuusvero;

(ii) kunnallisvero;

(iii) kirkollisvero; ja

(iv) merimiesvero;

(jäljempänä "Suomen vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin veroihin, joita on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnalla "Belgia" tarkoitetaan Belgian Kuningaskuntaa ja maantieteellisessä merkityksessä käytettynä siihen luettuna Belgian kansallisen määräysvallan ulkopuolella olevat alueet, jotka Belgian mannermaajalustaa koskevien lakien mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti on määritelty tai tullaan määrittelemään alueeksi, jolla Belgia voi käyttää oikeuksiaan meren pohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin;

b) sanonnalla "Suomi" tarkoitetaan Suomen Tasavaltaa ja maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti voi käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön; kunnallisveron osalta sanonta ei käsitä Ahvenanmaan maakuntaa;

c) sanonta "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

d) sanonnalla "yhtiö" tarkoitetaan oikeushenkilöä tai yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä siinä sopimusvaltiossa, jossa se on asuva;

e) sanonnalla "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

f) sanonnalla "kansalainen" tarkoitetaan:

(i) luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus;

(ii) oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka ovat syntyneet sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

g) sanonnalla "kansainvälinen liikenne" tarkoitetaan aluksella tai ilma-aluksella suoritettavaa kuljetustoimintaa, jota harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta tai ilmaalusta käytetään liikenteeseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

h) sanonnalla "asianomainen viranomainen" tarkoitetaan:

(i) Belgiassa ministeriä, joka on vastuussa valtiovarainhoidosta, tai hänen valtuuttamaansa edustajaa;

(ii) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artikla

Verotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, jonka tulo tai varallisuus tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä veronalaista hänen kotipaikkansa, asumisensa, liikkeensä johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä sopimusvaltiossa verovelvollinen vain siellä olevista lähteistä saadun tulon tai vain siinä valtiossa sijaitsevan varallisuuden perusteella. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja tämän kappaleen tai 2 kappaleen määräysten mukaan asui kuolinhetkellään.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään vakinainen asunto. Jos hänellä on käytettävänään vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteämmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus);

b) Milloin ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai milloin hänellä ei ole vakinaista asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän pysyvästi oleskelee;

c) Milloin hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, jossa harjoitetaan yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) liikkeen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irrottamispaikan;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorittamispaikan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" ei käsitä:

a) järjestelyjä, joihin on ryhdytty ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka olematta 5 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Tämän artiklan 4 ja 5 kappaleen määräysten estämättä katsotaan sopimusvaltiossa olevalla vakuutustoimintaa harjoittavalla yrityksellä olevan kiinteä toimipaikka toisessa valtiossa, jos se kantaa vakuutusmaksuja tässä toisessa valtiossa tai vakuuttaa siellä olevia vastuita 4 kappaleessa mainitun edustajan tai sellaisen itsenäisen edustajan välityksellä, jolla on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja joka valtuuttaan tavanomaisesti käyttää.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on. Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteistöä koskevia säännöksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin; aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

4. Milloin Suomessa asuvan yhtiön osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tuloa, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on, mikäli 3 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artikla
Meri- ja ilmakuljetus

1. Alusten tai ilma-alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on aluksessa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on, tai, milloin aluksella ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liikennejärjestöön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevalle yritykselle on määrätty veroa tässä valtiossa, on 1 kappaleen määräysten nojalla luettu myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja verotettu siitä tämän mukaisesti, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, jonka olisi voitu olettaa kertyvän tälle toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä voimassa olleet ehdot olisivat olleet sellaisia, joiden olisi voitu olettaa olevan voimassa riippumattomien ja toisiinsa nähden itsenäisesti toimivien yritysten välillä, ensiksi mainitun valtion on oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä siten kuin se katsoo kohtuulliseksi. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on tässä tarkoituksessa, jos se on tarpeellista, neuvoteltava keskenään.

10 artikla
Osinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, valtion lainsäädännön mukaan, mutta, jos saajana on osinkoetuuden omistaja, siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö, joka välittömästi hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä kaikissa muissa tapauksissa.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa. Sanonta käsittää tulon (myös koron muodossa maksetun), jota verotetaan pääomasta saatuna tulona, kun pääoman ovat sijoittaneet sellaisen Belgiassa asuvan yhtiön yhtiömiehet, joilla ei ole osakepääomaa.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta yhtiön jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivat tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta; tämä määräys ei estä tätä toista valtiota verottamasta osinkoa, jonka perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan.

11 artikla
Korko

1. Sopimusvaltiossa kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, ja tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajana on korkoetuuden omistaja, siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron määrästä.

3. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siltä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voittoon vai ei, ja erityisesti tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, ja tuloa, joka on saatu obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina obligaatioihin ja debentuureihin liittyvät agiot ja voitot.

Sanonta ei käsitä:

a) korkoa, jota Belgian lain mukaan verotetaan pääomasta saatuna tulona, kun pääoman ovat sijoittaneet sellaisen Belgiassa asuvan yhtiön yhtiömiehet, joilla ei ole osakepääomaa; tällainen korko rinnastetaan osinkoon 10 artiklan 3 kappaleen mukaan;

b) viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja;

c) tilisaamisten korkoja, myös kun saamisesta on annettu vekseli, jotka aiheutuvat yrityksen toimittamien tavaroiden tai palvelusten maksujen lykkäyksistä;

d) shekkitilien ja sopimusvaltioissa olevien pankkien välisten ennakkomaksujen korkoja;

e) pankkiin, siihen luettuina julkiset luottolaitokset, talletettujen sellaisten rahamäärien korkoa, joista ei ole annettu haltijalle asetettuja saamistodistuksia.

Edellä c ja d kohdassa mainittuja korkoja käsitellään 7 artiklan määräysten mukaisesti ja b ja e kohdassa mainittuja korkoja joko 7 tai 21 artiklan määräysten mukaisesti.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltioista, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa voidaan tämän määrän ylittävästä koron osasta verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan.

12 artikla
Rojalti

1. Sopimusvaltiossa kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 3 kappaleen b kohdassa tarkoitetusta rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saajana on rojaltietuuden omistaja, siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena:

a) kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit sekä televisio- tai radiolähetyksissä käytettävät filmit tai nauhat, tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta,

b) patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, piirustusten, salaisten kaavojen tai valmistustapojen tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin perusteena oleva velvoite on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa voidaan tämän määrän ylittävästä rojaltin osasta verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, siihen luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Tämän sopimuksen 23 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaisesta irtaimesta omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitettujen yhtiöosuuksien luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.

4. Muun kuin 1, 2 ja 3 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artikla
Itsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävissään. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulon osasta verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

15 artikla
Epäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 16. 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön epäitsenäisestä työstä saamasta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tekemästä epäitsenäisestä työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei kuluna rasiteta työnantajan tässä toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä ryöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

16 artikla
Johtajanpalkkiot

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenyydestä saamasta johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Hyvityksestä, jonka 1 kappaleessa tarkoitettu henkilö saa yhtiöltä päivittäiseen toimintaan kuuluvien tehtävien suorittamisesta, voidaan verottaa 15 artiklan määräysten mukaisesti.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Milloin esiintyvän henkilön tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo ei tule esiintyvälle henkilölle tai taiteilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa esiintyvä henkilö tai ammattiurheilija toimintaansa harjoittaa.

18 artikla
Eläkkeet ja elinkorot

1. Mikäli 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta, aikaisempaan epäitsenäiseen työhön perustuvasta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä samoin kuin elinkorosta vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön nojalla suoritetuista eläkkeistä ja muista maksuista vain tässä valtiossa.

3. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan tässä artiklassa vahvistettua rahamäärää, joka määrättyinä ajankohtina joko elinkautena tai muuten yksilöitynä taikka tiettynä aikana toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen (muun kuin tehtyjen palvelusten) vastikkeeksi.

19 artikla
Julkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä, eläkettä lukuun ottamatta, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä )sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu, jos palvelus suoritetaan tässä valtiossa ja

(i) saaja on tämän valtion kansalainen; tai

(ii) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän palveluksen suorittamisen vuoksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä suoritetusta palveluksesta.

20 artikla
Opiskelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka oleskelee sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui toisessa sopimusvaltiossa, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa veroteta, milloin nämä rahamäärät maksetaan hänelle tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui ensiksi mainitussa valtiossa, ei veroteta toisessa sopimusvaltiossa hyvityksestä, joka on saatu tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys käsittää hänen elatustaan varten välttämättömiä ansioita.

21 artikla
Muu tulo

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tulosta, jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa, riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.

2. Milloin sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artiklan määräyksiä.

22 artikla
Jakamattomat kuolinpesät

Milloin Belgiassa asuva henkilö on tämän sopimuksen määräysten nojalla vapautettu tai oikeutettu huojennukseen Suomen verosta, vastaava vapautus tai huojennus myönnetään jakamattomalle kuolinpesälle, mikäli yksi tai useampi pesän osakkaista asuu Belgiassa.

23 artikla
Varallisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Yrityksen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai vapaan ammatin harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Tämän sopimuksen 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetuista yhtiöosuuksista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön omistama kiinteä omaisuus on.

5. Muusta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

24 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Kaksinkertainen verotus vältetään Belgian osalta seuraavasti:

a) Milloin Belgiassa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta tämän sopimuksen mukaan voidaan verottaa Suomessa ja jonka osalta b, c ja e kohdan määräyksistä ei muuta johdu, tai milloin tällaisella henkilöllä on varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa, Belgian on vapautettava kysymyksessä oleva tulo ja varallisuus verosta, mutta se voi veron suuruutta tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta määrättäessä soveltaa verokantaa, jota olisi ollut sovellettava, jos tätä tuloa tai varallisuutta ei olisi vapautettu verosta.

b) Tämän sopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan verotettavan osingon osalta, joka ei ole vapautettu Belgian verosta e kohdan nojalla, 11 artiklan 2 tai 6 kappaleen mukaan verotettavan koron ja 12 artiklan 2 tai 6 kappaleen mukaan verotettavan rojaltin osalta vähennetään Belgian laissa säädetty vieraan valtion veron osa tässä laissa olevilla ehdoilla ja siinä säädetyn verokannan mukaan tällaiseen tuloon kohdistuvasta Belgian verosta.

c) Milloin Belgiassa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta 13 artiklan 3 kappaleen mukaan on verotettu Suomessa, tälle tulolle suhteellisesti luettava Belgian veron määrä ei saa olla suurempi kuin määrä, joka Belgian lainsäädännön mukaan määrättäisiin, jos täilaista tuloa verotettaisiin kuten Belgian ulkopuolella olevasta lähteestä saatua ansiotuloa, joka on veronalaista vieraassa valtiossa.

d) Milloin Belgiassa asuvalla henkilöllä on tuloa Suomessa asuvasta jakamattomasta kuolinpesästä, ja tästä tulosta voidaan sopimuksen mukaan verottaa Suomessa, sovelletaan tulon laadun mukaan joko a tai b kohdan määräyksiä.

e) Milloin Belgiassa asuva yhtiö omistaa osakkeita tai muita oikeuksia Suomessa asuvassa yhtiössä, jolla on osakepääoma ja joka on velvollinen suorittamaan tulostaan veroa Suomessa, on sen viimeksi mainitulta yhtiöltä saama osinko, josta 10 artiklan 2 kappaleen mukaan voidaan verottaa Suomessa, vapaa Belgiassa yhtiöverosta siinä laajuudessa kuin vapautus olisi myönnetty, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Belgiassa asuvia.

f) Milloin Belgiassa asuvan henkilön harjoittaman yrityksen Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tappio on Belgian lainsäädännön mukaan tosiasiallisesti vähennetty yrityksen tulosta Belgiassa tapahtuneessa verotuksessa, ei a kohdassa tarkoitettua vapautusta sovelleta Belgiassa tähän toimipaikkaan kuuluviksi luettaviin muiden verokausien tuloihin, mikäli kyseiset tulot on vapautettu verosta myös Suomessa sanottujen tappioiden perusteella myönnetyn tappiontasauksen johdosta.

2. Kaksinkertainen verotus väitetään Suomen osalta seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Belgiassa, Suomen on, milloin b kohdan määräyksiä ei sovelleta:

(i) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Belgiassa tulosta suoritettuja veroja vastaava määrä;

(ii) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Belgiassa varallisuudesta suoritettuja veroja vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai varallisuudelle, josta voidaan verottaa Belgiassa.

b) Edellä a kohdassa olevien määräysten estämättä on Belgiassa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

25 artikla
Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät, riippumatta siitä, asuvatko he sopimusvaltiossa tai eivät, toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka tämä valtio myöntää siellä asuville henkilöille.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle suorittama korko, rojalti ja muu maksu on muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan 1 kappaleen, 11 artiklan 6 kappaleen tai 12 artiklan 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan, vähennyskelpoinen tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin edellytyksin kuin jos ne olisi suoritettu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

Samoin on sopimusvaltiossa olevan yrityksen velka toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoinen tämän,, yrityksen verotettavaa varallisuutta määrättäessä niin kuin velkoja olisi ensiksi mainitussa valtiossa asuva henkilö.

4. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he täten määräävät, eivät ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

5. Tämän artiklan määräysten ei ole katsottava estävän Belgiaa määräämästä irtaimen omaisuuden perusteella kannettavaa ennakkoveroa osingosta, joka saadaan Suomessa asuvan yhtiön tai muun yhteenliittymän, jonka tosi asiallinen liikkeen johto on Suomessa ja jota verotetaan Belgiassa oikeushenkilönä, Belgiassa olevaan Kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan tosiasiallisesti liittyvistä oikeuksista.

6. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

26 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi saattaa asian sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 25 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä toimenpide vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä laeissa säädettyjä oikeussuojakeinoja. Asia on pantava vireille kolmen vuoden kuluessa siitä kun hän sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut verotuksen vastoin sopimusta.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä sopimuksen määräysten toteuttamiseksi, erityisesti selvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuvan henkilön on esitettävä saadakseen toisessa sopimusvaltiossa hyväkseen sopimuksen mukaiset vapautukset verosta ja veronalennukset. Milloin suullinen mielipiteidenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tällainen mielipiteidenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

27 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus ei ole tämän sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Kaikkia sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavoin kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön nojalla saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallinnolliset toimielimet), joiden tehtävänä on käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määräämistä, kantamista, perimistä tai niistä johtuvaa syytettä koskevia asioita taikka näitä veroja koskevia valituksia. Nämä henkilöt tai viranomaiset saavat käyttää tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Nämä henkilöt tai viranomaiset saavat ilmaista tietoja julkisissa oikeudenkäynneissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka Paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

28 artikla
Virka-apu verojen perimisessä

1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen virkaapua 2 artiklassa mainittujen verojen ja näiden verojen ennakoiden ja korotusten sekä lisäysten, korkojen, kulujen ja rangaistusluonnetta vailla olevien sakkomaksujen, tiedoksiantamisessa ja perimisessä.

2. Sopimusvaltion esityksestä toinen sopimusvaltio turvaa, omien verojensa tiedoksiantamisessa ja perimisessä sovellettavien lainsäännösten ja muiden määräysten mukaisesti, 1 kappaleessa tarkoitettujen ja esityksen tehneessä valtiossa täytäntöönpanokelpoisten verosaamisten tiedoksiannon ja perimisen. Tällainen saaminen ei nauti etuoikeutta siinä valtiossa, johon virka-apupyyntö on kohdistettu eikä tämä valtio ole velvollinen ryhtymään sellaisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, joilla ei ole perustetta pyynnön esittäneen valtion lainsäännöksissä eikä muissa määräyksissä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten perusteella veron perimisen suorittanut sopimusvaltio on perimistä pyytäneelle valtiolle vastuussa peritystä määrästä.

4. Milloin 1 kappaleessa tarkoitettuun verosaamiseen vielä voidaan hakea muutosta, sopimusvaltio voi turvatakseen oikeutensa pyytää toista sopimusvaltiota ryhtymään tämän toisen valtion lainsäädännön mukaisiin turvaamistoimenpiteisiin. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan vastaavasti tällaisiin toimenpiteisiin.

5. Tämän sopimuksen 27 artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tietoihin, jotka tämän artiklan nojalla on annettu sille valtiolle, johon virka-apupyyntö on kohdistettu.

6. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä artiklaa sovelletaan.

29 artikla
Erinäisiä määräyksiä

1. Milloin Belgiassa asuva yhtiö lunastaa omia osakkeitaan tai osuuksiaan tai jakaa varojaan, eivät tämän sopimuksen määräykset rajoita yhtiön verottamista Belgian lainsäädännön mukaan.

2. Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.

3. Henkilöiden, jotka ovat sopimusvaltion toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa olevan diplomaattisen tai konsuliedustuston jäseniä ja ovat lähettäjävaltion kansalaisia, katsotaan tätä sopimusta sovellettaessa olevan lähettäjävaltiossa asuvia, jos he siellä ovat tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavien verojen osalta samojen velvoitusten alaisia kuin siinä valtiossa asuvat henkilöt.

4. Tätä sopimusta ei sovelleta kansainvälisiin järjestöihin, niiden toimielimiin tai virkailijoihin, eikä henkilöihin, jotka ovat kolmannen valtion diplomaattisen tai konsuliedustuston jäseniä ja jotka oleskelevat sopimusvaltiossa olematta kummassakaan sopimusvaltiossa tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavien verojen osalta samojen velvoitteiden alaisia kuin siinä valtiossa asuvat henkilöt.

5. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten tulee olla välittömässä yhteydessä keskenään tämän sopimuksen soveltamista koskevissa kysymyksissä.

30 artikla
Alueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään Ahvenanmaan maakunta kunnallisveron osalta. Sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, sopimuksen lakkaaminen niihin luettuna, kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei sopimusvaltioiden välillä toisin ole sovittu, lakkaa jommankumman sopimusvaltion 32 artiklan perusteella toimittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta sopimuksen soveltaminen tuossa artiklassa tarkoitetulla tavalla Ahvenanmaan maakuntaan myös kunnallisveron osalta.

31 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaan tulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jolloin sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jolloin sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

3. Suomen ja Belgian välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja eräiden muiden tulo- ja omaisuusverotusta koskevien kysymysten järjestämiseksi Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 1954 allekirjoitettu sopimus ja sen päättöpöytäkirja, sellaisina kuin ne ovat muutettuina Brysselissä 21 päivänä toukokuuta 1970 allekirjoitetulla lisäsopimuksella, lakkaavat olemasta voimassa sinä ajankohtana, jolloin tämän sopimuksen määräykset tulevat voimaan.

4. Suomen ja Belgian välillä laivanvarustusliikkeiden tuotteiden tulojen kaksoisverotuksen ehkäisemisestä Brysselissä 19 päivänä helmikuuta 1929 allekirjoitettu sopimus ei ole voimassa sinä aikana, jolloin tämän sopimuksen 8 artikla on voimassa.

32 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattiteitse tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jolloin irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, joiloin irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Brysselissä 18 päivänä toukokuuta 1976 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.