46/1978

Yleissopimus (n:o 142), joka koskee ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen osuutta kehitettäessä inhimillisiä voimavaroja

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 4 päivänä kesäkuuta 1975 60. istuntokautensa,

päätettyään hyväksyä eräitä inhimillisten voimavarojen, nimittäin ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen, kehittämistä koskevia ehdotuksia, mikä kysymys on kuudentena kohtana istuntokauden työjärjestyksessä,

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 23 päivänä kesäkuuta 1975 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Inhimillisten voimavarojen kehittämistä koskeva yleissopimus, 1975":

1 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion tulee politiikassaan ottaa käytäntöön ja kehittää kokonaisvaltaisia ja koordinoituja ammatinvalinnanohjaus- ja ammattikoulutusohjelmia ja niveltää ne läheisesti työllisyyteen erityisesti julkisen työnvälityksen avulla.

2. Tässä politiikassa ja näissä ohjelmissa on otettava asianmukaisesti huomioon

a) sekä alueelliset että valtakunnalliset työllisyystarpeet, työtilaisuudet ja työllisyysongelmat;

b) taloudellisen, sosiaalisen ja sivistyksellisen kehityksen vaihe ja taso; sekä

c) inhimillisten voimavarojen kehittämistavoitteen suhde muihin taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin tavoitteisiin.

3. Politiikkaa ja ohjelmia on toteutettava kunkin maan olosuhteisiin sovelletuilla menetelmillä.

4. Politiikalla ja ohjelmilla on pyrittävä parantamaan yksilön kykyä ymmärtää työ- ja sosiaalista ympäristöään sekä henkilökohtaisesti tai kollektiivisesti vaikuttaa siihen.

5. Politiikalla ja ohjelmilla on, ottaen huomioon yhteiskunnan tarpeet, rohkaistava ja autettava kaikkia ihmisiä kehittämään ja käyttämään hyväkseen yhdenvertaisina ja vapaina kaikesta syrjinnästä ammatillisia taipumuksiaan omien etujensa ja toiveidensa mukaisesti.

2 artikla

Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tulee kunkin jäsenvaltion perustaa ja kehittää avoimia, joustavia ja toisiaan täydentäviä järjestelmiä yleissivistävän, teknisen ja tietopuolisen ammatillisen opetuksen, opinto-ohjauksen ja ammatinvalinnanohjauksen sekä varsinaisen ammattikoulutuksen antamista varten, harjoitettiinpa näitä toimintoja sitten virallisen koulujärjestelmän puitteissa tai sen ulkopuolella.

3 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion tulee asteittain laajentaa ammatinvalinnanohjausjärjestelmäänsä, johon kuuluu jatkuva työllisyystilanteesta tiedottaminen, että varmistettaisiin, että kaikkien lasten, nuorten ja aikuisten saatavissa on mahdollisimman täydellisiä tietoja ja monipuolista ohjausta, johon sisältyy myös vajaakykyisille ja vammaisille tarkoitettuja sopivia ohjelmia.

2. Tiedottamisen ja ohjauksen tulee kohdistua ammatinvalintaan, ammattikoulutukseen ja siihen liittyviin opiskelumahdollisuuksiin, työllisyystilanteeseen työnsaantinäkymiin, etenemismahdollisuuksiin, työoloihin, työturvallisuuteen ja -terveyteen sekä työelämän muihin taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin toimintoihin ja eri vastuutasoihin liittyviin näkökohtiin.

3. Tiedottamista ja ohjausta on täydennettävä antamalla tietoja työehtosopimusten yleisistä näkökohdista ja työlainsäädännön mukaan sopimuspuolille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Tällaisia tietoja on annettava maan lainsäädäntöä ja käytäntöä noudattaen ottaen huomioon asianomaisten työntekijä- ja työnantajajärjestöjen velvollisuudet ja tehtävät.

4 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee vähitellen laajentaa, muokata ja yhteensovittaa erilaiset ammattikoulutusjärjestelmänsä siten, että voidaan tyydyttää kaikissa elämän vaiheissa sekä nuorten että aikuisten ammattikoulutuksen tarve kansantalouden kaikilla sektoreilla, taloudellisen toiminnan kaikilla aloilla sekä kaikilla ammattitaidon ja vastuun tasoilla.

5 artikla

Ammatinvalinnanohjaus- ja ammattikoulutuspolitiikka ja -ohjelmat on laadittava ja niitä on sovellettava yhteistyössä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, sikäli kuin on tarkoituksenmukaista ja maan laki ja käytäntö sen sallii, muiden asianosaisten yhteisöjen kanssa.

6 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

7 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

8 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

9 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

10 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

11 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

12 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 8 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

13 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.