45/1978

Asetus Asetus maaseudun työntekijäjärjestöjä ja niiden osuutta taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään:

Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1975 hyväksymä, maaseudun työntekijäjärjestöjä ja niiden osuutta taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä koskeva yleissopimus, jonka Eduskunta on 10 päivänä toukokuuta 1977 hyväksynyt ja Tasavallan Presidentti 18 päivänä elokuuta 1977 ratifioinut ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 14 päivänä syyskuuta 1977 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 14 päivänä syyskuuta 1978 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 1978.

Yleissopimus (n:o 141), joka koskee maaseudun työntekijäjärjestöjä ja niiden osuutta taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 4 päivänä kesäkuuta 1975 60. istuntokautensa,

myöntäen, että maaseudun työntekijöiden merkitys maailmassa edellyttää maaseudun työntekijöiden osallistumista toimintaan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi, jotta heidän työ- ja elinehtojaan parannettaisiin pysyvästi ja tehokkaasti,

todeten, että monissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa esiintyy runsaasti maan puutteellista hyväksikäyttöä ja alityöllisyyttä ja että tämän takia on välttämätöntä kaikin tavoin kannustaa maaseudun työntekijöitä kehittämään vapaita ja elinkelpoisia järjestöjä, jotka pystyvät suojelemaan ja edistämään jäsentensä etuja ja takaamaan jäsentensä tehokkaan toiminnan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi,

katsoen, että tällaiset järjestöt voivat ja niiden tulisi vähentää maailman eri puolilla vallitsevaa jatkuvaa elintarvikepulaa,

myöntäen, että monissa kehitysmaissa maareformi on huomattava tekijä maaseudun työntekijöiden työ- ja elinehtojen parantamisessa ja että maaseudun työntekijäjärjestöjen tulisi näin ollen olla yhteistyössä ja osallistua aktiivisesti tällaisen reformin toteuttamiseen,

palauttaen mieleen voimassa olevien kansainvälisten, työtä koskevien sopimusten ja suositusten - erityisesti maataloustyöntekijäin yhdistymis- ja kokoontumisvapautta koskevan sopimuksen, 1921, ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan sopimuksen, 1948, sekä järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevan sopimuksen, 1949, - määräykset, jotka takaavat kaikkien työntekijöiden, maaseudun työntekijät mukaanlukien, oikeuden perustaa vapaita ja riippumattomia järjestöjä, sekä useiden kansainvälisten, työtä koskevien, maaseudun työntekijät kattavien sopimusten ja suositusten määräykset, joissa vaaditaan muun muassa työntekijäjärjestöjen osallistumista näiden sopimusten ja suositusten toteuttamiseen,

kiinnittäen huomiota siihen, että Yhdistyneet Kansakunnat ja erityisjärjestöt, erityisesti Kansainvälinen työjärjestö ja Yhdistyneiden Kansakuntien Elintarvike- ja maatalousjärjestö, ovat kiinnostuneita maareformista ja maaseudun kehittämisestä,

todeten, että seuraavat normit on laadittu yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien Elintarvike- ja maatalousjärjestön kanssa ja että päällekkäisen toiminnan välttämiseksi harjoitetaan jatkuvaa yhteistyötä tuon järjestön ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa näiden normien soveltamisen edistämiseksi ja turvaamiseksi,

päätettyään tiettyjen, maaseudun työntekijäjärjestöjä ja niiden osuutta taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä koskevien esitysten hyväksymisestä, mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja

päätettyään, että nämä esitykset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 23 päivänä kesäkuuta 1975 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on Maaseudun työntekijäjärjestöjä koskeva yleissopimus, 1975:

1 artikla

Tämä yleissopimus koskee kaikenlaisia maaseudun työntekijäjärjestöjä, sellaiset järjestöt mukaanlukien, jotka eivät rajoitu maaseudun työntekijöihin mutta edustavat näitä.

2 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa käsitteellä "maaseudun työntekijä" tarkoitetaan kaikkia maanviljelyksen, käsityön tai vastaavien ammattien piirissä maaseudulla työskenteleviä henkilöitä, jotka ovat palkansaajia tai tämän artiklan 2 momentin määräysten mukaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, kuten esimerkiksi vuokraviljelijöitä, osuuspalkkaisia tai itsenäisiä pienviljelijöitä.

2. Tämä yleissopimus koskee vain niitä vuokraviljelijöitä, osuuspalkkaisia tai itsenäisiä pienviljelijöitä, jotka saavat pääasiallisen tulonsa maanviljelyksestä, jotka itse viljelevät maata käyttäen ainoastaan perhettään tai tilapäistä ulkopuolista työvoimaa apunaan ja

a) joilla ei ole vakituista ulkopuolista työ voimaa; ja

b) joilla ei ole huomattavaa määrää kausityöntekijöitä; tai

c) jotka eivät vuokraa maata osuuspalkkaisille tai vuokraviljelijöille.

3 artikla

1. Kaikilla maaseudun työntekijäryhmillä, riippumatta siitä, ovatko he palkansaajia tai itsenäisiä ammatinharjoittajia, tulee olla oikeus lupaa kysymättä perustaa haluamiansa järjestöjä ja liittyä näihin järjestöihin vain sillä ehdolla, että he noudattavat niiden sääntöjä.

2. Yhdistymisvapauden periaatteita on täysin noudatettava; maaseudun työntekijäjärjestöjen on oltava luonteeltaan riippumattomia ja vapaaehtoisuuteen perustuvia ja pysyttävä vapaina kaikesta ulkopuolisesta asioihin puuttumisesta, pakosta tai painostuksesta.

3. Maaseudun työntekijäjärjestöjen oikeuskelpoisuuden saavuttamista ei saa tehdä riippuvaiseksi sellaisista ehdoista, jotka rajoittavat tämän artiklan edellisten momenttien sisältämien määräysten soveltamista.

4. Maaseudun työntekijöiden ja heidän järjestöjensä, kuten muidenkin henkilöiden ja järjestäytyneiden yhteisöjen, tulee noudattaa kansallista lainsäädäntöä harjoittaessaan tässä artiklassa säädettyjä oikeuksia.

5. Kansallinen lainsäädäntö ei saa olla sellainen eikä sitä saa soveltaa siten, että se heikentää tässä artiklassa taattuja oikeuksia.

4 artikla

Maaseudun kehittämistä koskevassa kansallisessa politiikassa tulee pyrkiä helpottamaan voimakkaiden ja riippumattomien maaseudun työntekijäjärjestöjen perustamista ja kehitystä vapaaehtoisella pohjalla, jotta tehokkaasti taattaisiin maaseudun työntekijöiden osallistuminen, ilman syrjintää, sellaisena kuin syrjintä määritellään työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää koskevassa sopimuksessa, 1958, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja siitä aiheutuviin etuuksiin.

5 artikla

1. Jotta maaseudun työntekijäjärjestöt pystyisivät osaltaan vaikuttamaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen, tulee jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion harjoittaa aktiivisen kannustuksen politiikkaa näitä järjestöjä kohtaan erityisesti poistaakseen niiden perustamisen, kehityksen ja laillisen toiminnan hoitamisen esteet sekä niihin ja niiden jäseniin kohdistuvan, lainsäädännössä ja hallinnollisissa menettelyissä mahdollisesti esiintyvän syrjinnän.

2. Jokaisen tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion on varmistuttava siitä, että kansallinen lainsäädäntö, maaseudun erityisolot huomioonottaen, ei estä maaseudun työntekijäjärjestöjen perustamista ja kehitystä.

6 artikla

On ryhdyttävä toimenpiteisiin, että mahdollisimman suuressa määrin tiedostettaisiin maaseudun työntekijäjärjestöjen kehittämistarve ja se työ, jonka nämä järjestöt voivat tehdä työllisyysmahdollisuuksien ja yleisten työ- ja elinehtojen parantamiseksi maaseudulla sekä kansantulon lisäämiseksi ja kansantulon tarkoituksenmukaisemman jaon aikaansaamiseksi.

7 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

8 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

9 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

10 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

11 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

12 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

13 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 9 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

14 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.