87/1976

YLEISSOPIMUS (n:o 138), joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 6 päivänä kesäkuuta 1973 58. istuntokautensa,

päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää, mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä,

pannen merkille alinta ikärajaa (teollisuus) koskevan sopimuksen, 1919, alinta ikärajaa (meripalvelus) koskevan sopimuksen, 1920, alinta ikärajaa (maatalous) koskevan sopimuksen, 1921, alinta ikärajaa (lämmittäjät ja hiilenkantajat) koskevan sopimuksen, 1921, alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskevan sopimuksen, 1932, alinta ikärajaa (meripalvelus) koskevan sopimuksen (muutettu), 1936, alinta ikärajaa (teollisuus) koskevan sopimuksen (muutettu), 1937, alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskevan sopimuksen (muutettu), 1937, alinta ikärajaa (kalastajat) koskevan sopimuksen, 1959, ja alinta ikärajaa (maanpinnanalaiset työt) koskevan sopimuksen, 1965,

katsoen, että on sopiva aika laatia koko tämän aihepiirin kattava yleisluontoinen asiakirja, joka asteittain tulisi nykyisten, rajoitettuja taloudellisen toiminnan aloja koskevien sopimusten tilalle pyrittäessä lapsityövoiman käytön täydelliseen lakkauttamiseen,

päätettyään, että tämä asiakirja laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 26 päivänä kesäkuuta 1973 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskeva yleissopimus, 1973:

1 artikla

Kukin jäsenvaltio, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, sitoutuu noudattamaan lapsityövoiman käytön tehokkaaseen lakkauttamiseen tähtäävää kansallista politiikkaa ja asteittain korottamaan toimeen tai työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää tasolle, joka ei ole esteenä nuorten henkilöiden täydelliselle ruumiilliselle ja henkiselle kehitykselle.

2 artikla

1. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion on määrättävä ratifiointiasiakirjaansa liitetyssä ilmoituksessa valtion alueella samoin kuin sen alueella rekisteröidyissä kulkuneuvoissa toimeen tai työhön pääsemiseksi vaadittava vähimmäisikä; lukuunottamatta tämän yleissopimuksen 4 - 8 artikloissa mainittuja tapauksia ketään tätä vähimmäisikää nuorempaa henkilöä ei saa ottaa toimeen tai työhön millään ammattialalla.

2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi myöhemmin ilmoittaa, lähettämällä uuden ilmoituksen, Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, että se korottaa aikaisemmin määrättyä vähimmäisikää.

3. Tämän artiklan 1 momentin mukaisesti määrätty vähimmäisikä ei saa olla alempi kuin se ikä, jossa oppivelvollisuus päättyy, eikä se saa missään tapauksessa olla 15 vuotta alempi.

4. Tämän artiklan 3 momentin määräyksistä huolimatta jäsenvaltio, jonka talouselämä ja koulutusmahdollisuudet eivät ole riittävästi kehittyneet, voi aluksi määrätä vähimmäisiäksi 14 vuotta neuvoteltuaan asiasta asianomaisten työnantaja- sekä työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on.

5. Kunkin edellisen momentin nojalla 14 vuoden vähimmäisiän määränneen jäsenvaltion on ilmoitettava Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti annettavissa, tämän yleissopimuksen soveltamista koskevissa selostuksissaan,

a) että sen päätöksen aiheuttanut syy on yhä olemassa tai

b) että se määrätystä ajankohdasta lukien luopuu oikeudestaan käyttää hyväkseen 4 momentin määräystä.

3 artikla

1. Vähimmäisikä sellaiseen toimeen tai työhön pääsyä varten, jossa työn laatu tai työolosuhteet saattavat vaarantaa nuorten henkilöiden terveyden, turvallisuuden tai moraalin, ei saa olla 18 vuotta alempi.

2. Ne toimet tai työt, joita tämän artiklan 1 momentti koskee, on määrättävä kansallisella lainsäädännöllä tai asianomaisten viranomaisten päätöksillä sen jälkeen kun asiasta on neuvoteltu asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on.

3. Tämän artiklan 1 momentin määräyksistä huolimatta voidaan kansallisessa lainsäädännössä määrätä tai asianomaiset viranomaiset voivat päättää neuvoteltuaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on, että 16 vuotta täyttäneet nuoret saavat ottaa toimen tai tehdä työtä ehdolla, että heidän terveytensä, turvallisuutensa ja moraalinsa täysin taataan ja että he ovat saaneet vastaavalla työalalla riittävän erityisohjauksen tai ammattikoulutuksen.

4 artikla

1. Mikäli on tarpeellista asianomaiset viranomaiset voivat, neuvoteltuaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on, määrätä, ettei tätä yleissopimusta sovelleta sellaisiin rajoitettuihin toimi- tai työaloihin joilla sopimuksen soveltamisesta aiheutuisi erityisiä ja huomattavia ongelmia.

2. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion on ilmoitettava tämän sopimuksen soveltamista koskevassa ensimmäisessä selostuksessaan, jonka se on velvollinen antamaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan perusteella, ne toimi- ja työalat jotka tämän artiklan 1 momentin nojalla on mahdollisesti jätetty soveltamisalan ulkopuolelle ja syyt siihen sekä selvitettävä myöhemmin annettavissa selostuksissaan vallitsevaa lainsäädäntöä ja käytäntöä edellä mainittujen alojen osalta sekä sitä missä laajuudessa se on pannut tai aikoo panna täytäntöön tämän yleissopimuksen tällaisten alojen osalta.

3. Tämän artiklan nojalla ei saada jättää soveltamatta tätä yleissopimusta 3 artiklassa tarkoitettuihin toimiin tai töihin.

5 artikla

1. Jäsenvaltio, jonka talouselämä ja hallintojärjestelmä eivät ole riittävästi kehittyneet, voi neuvoteltuaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on, aluksi rajoitti tämän yleissopimuksen soveltamisalaa.

2. Kunkin jäsenvaltion, joka käyttää tämän artiklan 1 momentissa määrättyä mahdollisuutta hyväkseen, on mainittava ratifiointiasiakirjaansa liitetyssä ilmoituksessa ne taloudellisen toiminnan alat tai yritystyypit, joihin se aikoo soveltaa yleissopimuksen määräyksiä.

3. Yleissopimuksen määräyksiä on sovellettava ainakin seuraaviin aloihin: kaivos- ja muu kaivannaistoiminta, teollisuus, rakennustoiminta, sähkö-, kaasu- ja vesihuolto, puhtaanapito, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, viljelmät ja muut maatalousyritykset, jotka pääasiallisesti tuottavat kaupallisia tarkoituksia varten, lukuun ottamatta perheyrityksiä ja pientiloja, jotka tuottavat paikallisia markkinoita varten eivätkä säännöllisesti käytä palkkatyöntekijöitä.

4. Kunkin jäsenvaltion, joka on rajoittanut yleissopimuksen soveltamisalaa tämän artiklan nojalla:

a) tulee ilmoittaa Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti annettavissa selostuksissa mikä on yleistilanne lasten ja nuorten henkilöiden työssäkäynnin osalta niillä toiminnan aloilla, jotka on jätetty tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sekä onko mahdollisesti tapahtunut edistystä kohti yleissopimuksen määräysten laajempaa soveltamista;

b) voi milloin tahansa virallisesti laajentaa yleissopimuksen soveltamisalaa lähettämällä asiasta ilmoituksen Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

6 artikla

Tämä yleissopimus ei koske lasten ja nuorten henkilöiden perus-, ammatti- tai teknillisissä kouluissa tai muissa oppilaitoksissa tekemää työtä eikä vähintään 14 vuotta täyttäneiden henkilöiden työtä sellaisissa yrityksissä, joissa työtä tehtäessä noudatetaan niitä määräyksiä, jotka asianomaiset viranomaiset ovat antaneet neuvoteltuaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on, edellytettynä, että työ on olennainen osa

a) koulun tai muun ammattioppilaitoksen ensisijaisella vastuulla olevaa oppi- tai ammattikurssia;

b) pääasiallisesti tai kokonaan yrityksessä noudatettua ammattikoulutusohjelmaa, jonka asianomaiset viranomaiset ovat hyväksyneet; tai

c) esivalmennusohjelmaa, jonka tarkoituksena on helpottaa ammatin tai ammattikoulutuslinjan valintaa.

7 artikla

1. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan sallia, että 13 - 15 vuotiaita henkilöitä pidetään kevyessä työssä tai että he tekevät kevyttä työtä,

a) joka ei todennäköisesti muodostu vahingolliseksi heidän terveydelleen tai kehitykselleen ja joka

b) ei ole sellaista, että se haittaisi heidän koulunkäyntiään, heidän osallistumistaan asianomaisten viranomaisten hyväksymiin ammatinvalimmanohjaus- tai ammattikoulutusohjelmiin tai vähentäisi heidän kykyään hyötyä saadusta opetuksesta.

2. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan myös sallia, että vähintään 15 vuotta täyttäneitä henkilöitä, jotka eivät ole vielä täysin suorittaneet oppivelvollisuuttaan, pidetään sellaisessa työssä, joka täyttää tämän artiklan 1 momentin a) ja b) kohdissa mainitut edellytykset.

3. Asianomaisten viranomaisten tulee määrätä ne toimialat, joilla työssäkäynti tämän artiklan 1 ja 2 momenttien nojalla voidaan sallia, ja työtuntimäärät ja olosuhteet, joissa sellaista työtä voidaan suorittaa.

4. Välittämättä tämän artiklan 1 ja 2 momenttien määräyksistä voi jäsenvaltio sinä aikana, jona se käyttää hyväkseen 2 artiklan 4 momentin määräyksiä, korvata tämän artiklan 1 momentissa mainitut 13 ja 15 vuoden iät 12 ja 14 vuoden ikärajoilla ja tämän artiklan 2 momentissa mainitun 15 vuoden iän 14 vuoden iällä.

8 artikla

1. Neuvoteltuaan asianomaisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli niitä on, asianomaiset viranomaiset voivat myöntää yksittäistapauksissa annetuin luvin poikkeuksia yleissopimuksen 2 artiklan työssäpitämiskieltoon kun on kysymys esimerkiksi taide-esitykseen osallistumisesta.

2. Edellä mainituissa luvissa on rajoitettava työtuntimäärää ja määritettävä ne olosuhteet, joissa työ on sallittua.

9 artikla

1. Asianomaisten viranomaisten tulee ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin, sopivien rangaistusten säätäminen mukaanluettuna, että varmistettaisiin sopimuksen määräysten tehokas noudattaminen.

2. Kansallisessa lainsäädännössä tai asianomaisten viranomaisten toimesta on määriteltävä ne henkilöt, jotka ovat vastuussa yleissopimuksen täytäntöönpanemisesta annettujen määräyksien noudattamisesta.

3. Kansallisessa lainsäädännössä tai asianomaisten viranomaisten toimesta on määrättävä mitä luetteloita tai muita asiakirjoja työnantajan tulee pitää ja olla valmis esittämään. Luetteloiden tai asiakirjojen tulee sisältää työnantajan palveluksessa olevien tai hänen laskuunsa työtä tekevien 18 vuotta nuorempien henkilöiden nimet ja iät tai syntymäajat, mikäli mahdollista, asianmukaisesti todistettuina.

10 artikla

1. Tällä yleissopimuksella muutetaan tässä artiklassa jäljempänä mainituin edellytyksin alinta ikärajaa (teollisuus) koskeva sopimus, 1919, alinta ikärajaa (meripalvelus) koskeva sopimus, 1920, alinta ikärajaa (maatalous) koskeva sopimus, 1921, alinta ikärajaa (lämmittäjät ja hiilenkantajat) koskeva sopimus, 1921, alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskeva sopimus, 1932, alinta ikärajaa (meripalvelus) koskeva sopimus (muutettu), 1936, alinta ikärajaa (teollisuus) koskeva sopimus (muutettu), 1937, alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskeva sopimus (muutettu), 1937, alinta ikärajaa (kalastajat) koskeva sopimus, 1959, ja alinta ikärajaa (maanpinnanalaiset työt kaivoksissa) koskeva sopimus, 1965.

2. Tämän yleissopimuksen voimaantulo ei ole esteenä alinta ikärajaa (meripalvelus) koskevan sopimuksen (muutettu), 1936, alinta ikärajaa (teollisuus) koskevan sopimuksen (muutettu), 1937, alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskevan sopimuksen (muutettu), 1937, alinta ikärajaa (kalastajat) koskevan sopimuksen, 1959, tai alinta ikärajaa (maanpinnanalaiset työt) koskevan sopimuksen, 1965, uusille ratifioinneille.

3. Alinta ikärajaa (teollisuus) koskeva sopimus, 1919, alinta ikärajaa (meripalvelus) koskeva sopimus, 1920, alinta ikärajaa (maatalous) koskeva sopimus, 1921, ja alinta ikärajaa (lämmittäjät ja hiilenkantajat) koskeva sopimus, 1921, eivät ole enää ratifioitavissa sen jälkeen kun kaikki näiden sopimusten osapuolet ovat suostuneet ratifiointimahdollisuuden poistamiseen joko ratifioimalla tämän yleissopimuksen tai lähettämällä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle asiaa koskevan ilmoituksen.

4. Kun tämän yleissopimuksen velvoitteet:

a) hyväksyy jäsenvaltio, joka on osapuolena alinta ikärajaa (teollisuus) koskevassa sopimuksessa (muutettu), 1937, ja kun valtio tämän yleissopimuksen, 1937, 2 artiklan mukaisesti määrää vähimmäisiän, joka ei ole 15 vuotta alempi, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure ensinmainitun yleissopimuksen irtisanominen,

b) hyväksyy jäsenvaltio, joka on osapuolena alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskevassa sopimuksessa, 1932, aiheutuu tästä muiden kuin teollisten töiden osalta niinkuin sellaiset työt edellä mainitussa sopimuksessa määritellään välittömästi ipso jure mainitun vuoden 1932 sopimuksen irtisanominen,

c) hyväksyy jäsenvaltio, joka on osapuolena alinta ikärajaa (muut kuin teolliset työt) koskevassa sopimuksessa (muutettu), 1937, ja kun valtio tämän yleissopimuksen, 1973, 2 artiklan mukaisesti määrää vähimmäisiän joka ei ole 15 vuotta alempi, aiheutuu tästä muiden kuin teollisten töiden osalta niinkuin sellaiset työt edellä mainitussa muutetussa sopimuksessa määritellään välittömästi ipso jure mainitun vuoden 1937 sopimuksen irtisanominen,

d) hyväksyy jäsenvaltio, joka on osapuolena alinta ikärajaa (meripalvelus) koskevassa sopimuksessa, (muutettu) 1936, ja kun valtio tämän yleissopimuksen, 1973, 2 artiklan mukaisesti määrää vähimmäisiän, joka ei ole 15 vuotta alempi tai kun se määrää, että tämän yleissopimuksen 3 artiklaa sovelletaan merellä suoritettavaan työhön, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure mainitun vuoden 1936 sopimuksen irtisanominen,

e) hyväksyy jäsenvaltio, joka on osapuolena alinta ikärajaa (kalastajat), 1959, koskevassa sopimuksessa ja kun valtio tämän yleissopimuksen, 1973, 2 artiklan mukaisesti määrää vähimmäisiän, joka ei ole 15 vuotta alempi tai kun se määrää, että tämän yleissopimuksen 3 artiklaa sovelletaan merikalastustyöhön, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure mainitun vuoden 1959 sopimuksen irtisanominen,

f) hyväksyy jäsenvaltio, joka on osapuolena alinta ikärajaa (maanpinnanalaiset työt) koskevassa sopimuksessa, 1965, ja kun valtio tämän yleissopimuksen, 1973, 2 artiklan mukaisesti määrää vähimmäisiän, joka ei ole alempi kuin vuoden 1965 sopimuksen mukaisesti määrätty vähimmäisikä tai kun jäsenvaltio määrää, että tätä vähimmäisikää sovelletaan maanpinnan alla kaivoksissa tapahtuviin töihin tämän yleissopimuksen 3 artiklan nojalla, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure mainitun vuoden 1965 sopimuksen irtisanominen,

edellytettynä, että tämä yleissopimus on tullut voimaan.

5. Tämän yleissopimuksen velvoitteiden hyväksyminen

a) aiheuttaa alinta ikärajaa (teollisuus) koskevan sopimuksen, 1919, irtisanomisen sen 12 artiklan mukaisesti,

b) aiheuttaa maatalouden osalta alinta ikärajaa (maatalous) koskevan sopimuksen, 1921, irtisanomisen sen 9 artiklan mukaisesti,

c) aiheuttaa merellä suoritettavan työn osalta alinta ikärajaa (meripalvelus) koskevan sopimuksen, 1920, irtisanomisen sen 10 artiklan mukaisesti sekä alinta ikärajaa (lämmittäjät ja hiilenkantajat) koskevan sopimuksen, 1921, sen 12 artiklan mukaisesti,

edellytettynä, että tämä yleissopimus on tullut voimaan.

11 artikla

Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.

12 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.

13 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei ole vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käyttänyt tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.

14 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

15 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

16 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

17 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 13 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;

b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

18 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.